RP. Vampyyripapan hautajaiset

JUONI:
Hautajaiset. Sana hautajaiset tuovat yleensä mieleen menetyksen ja surun, mutta joskus jotain aivan muuta. Nämä ovat niitä hetkiä, kun suunnitelmat toimivat odotelulla tavalla ja edessä oleva ihmisparka on raivattu julmasti pois toisen edestä. Tapahtumat sijoittuvat vuoden 1854 Englantiin ja Rosewoodien kauan jo suvussa olleeseen linnaan. Tarina alkaa siitä, kun Lestat Rosewood saa tiedon, että hänen isänsä, Alastair Rosewood, on menehtynyt äkilliseen sairaskohtaukseen, tai niin ainakin väitettiin. Alastairin kuolemasta sana kiirii myös Hopen perheen päälle, joka on läheinen perheystävä perheineen Rosewoodien perheen kanssa. Lestat päättää järjestää isänsä hautajaiset sukunsa linnassa kutsuen paikalle sukulaiset ja läheisimmän ystävänsä perheineen, koska hautajaisten lisäksi heidän suunnitellailla olisi myös yhdistää suvut keskenään, mikä tarkoittaisi kihlajaisia Lestatin vanhimman pojan ja Hopen perheen tyttären välillä. Lapset eivät kuitenkaan ole tietoisia vanhempiensa suunnitelmista naittaa heidät yhteen. Mutta sujuvatko kaikki oletetulla tavalla?

LOMAKE SELITYKSINEEN:
______________________________________________________________
► Lomake ◄ (ota sulut pois ja tämä tässä myös)
Nimi: (Etunimi ja sukunimi)
Ikä: (Ei ole mitään tiettyä rajattua ikäjuttua)
Sukupuoli: (Tyttö, poika, nainen, mies)
Ulkonäkö: (Linkki kuvaan, saa toki selittää sanallisestikin, mutta linkki on kuitenkin pakollinen)
Muuta: (Mm. luonnetta ja mitä kaikkea muuta hahmosta saa vielä irti.)
Mini:
Hahmon koko nimi † Ikä (numeroin) † Sukupuoli
_____________________________________________________________

MUKANA OLEVAT HAHMOT:
DEVIANT>
- Lestat Rosewood † 35 † Mies
- Leighton Rosewood † 17 † Poika
- Angelina Hope † 34 † Nainen
- Aiden Rosewood † 17 † Poika

MEGO>
- Marcella Dona Constance Rosewood † 34 † Nainen
- Malcolm Rosewood † 16 † Poika
- Andrew Hope † 37 † Mies
- Angelica Hope † 15 † Tyttö

ROOLAAMATTOMAT HAHMOT:
- Aidenin kihlattu: Caitlin Postlethwaite / 16 / Ulkonäkö: https://aijaa.com/oAO9QH
- Hovimestari: Blake Rooster / 24 / Ulkonäkö: https://aijaa.com/RH7nRK
- Sisäkkö: Gwen Craver / 22 / Ulkonäkö: https://aijaa.com/FhLto3
- Hovimestari: Rain Kimberley / 20+ / Ulkonäkö: https://aijaa.com/Qwz4sP
- Sisäkkö: Livia Jenkins / 23 / Ulkonäkö: https://www.tokkoro.com/2884041-overlord-anime-maid.html

► Lomake ◄
Nimi: Lestat Rosewood
Ikä: 35
Sukupuoli: Mies
Ulkonäkö: https://aijaa.com/FZdts2

Muuta:
> Ulkonäkö: Ulkonäöltään Lestat näyttää nuoremmalta, mitä todellisuudessa on, koska on joko vaan säilynyt todella hyvin tai sitten se johtuu geeneistä, koska eivät hänen vanhempansakaan ikälopuilta näytä (paitsi vampyyripappa). Lestatkin näyttäisi ulkoisesti olevan noin 26-28-vuotias, vaikka onkin jo yli kolmenkymmenen. Eikä siinä mitään, Lestat on erittäin tyytyväinen nuorekkaaseen ulkonäköönsä. Muuten ulkonäöltään miehellä on noin olkapäille asti ulottuvat vaaleat hiukset, jotka ovat niin vaaleat, että joidenkin valojen alla saattaa näyttää jopa valkoisilta. Hiukset kihartuvat luonnostaan kauttaaltaan hieman kiharan antaessa eloa hänen hiuksiinsa. Miehen silmät puolestaan ovat vaaleansiniset tai jäänsiniset. Lestatilla on suhteellisen lyhyt, mutta kapea nenä ja jatkuvasti ilmeikkäät kasvot. Hymyillessäänkin hän saattaa näyttää hyvin ilkeältä tai vaihtoehtoisesti äärimmäisen jalosydämiseltä. Hänet ns. kuvataan hyvin kauniina ja lisäksi kerrotaan, että hän olisi perinyt kauneutensa äitiltään. Pituutta miehellä on 183 senttiä ja hän painaa 67 kiloa eli on ihan normaalipainoinen mies, mutta on kuitenkin hoikka mies. Lestat pukeutuu hienostuneesti ja arvokkaasti, kuten yleensä aateliset pukeutuvatkin.

> Luonne: Luonteeltaan Lestat on melko itsekeskeinen ja manipuloiva eikä paljoa ajattele muita tai muiden hyvinvointia. Miehessä on ehkä hieman narsistin vikaa ja hän onkin oikeastaan melkein mihin vaan valmis, jos saa hyödynnettyä tai parannettua omaa asemaansa. Joka tapauksessa Lestat on myös hyvä piilottamaan todellisen ajatusmallinsa, koska haluaa kuitenkin ainakin vaikuttaa niin sanotusti hyvältä ulospäin, jos maailmassa nyt todella on niin sanottua hyvää ja pahaa erikseen. Hän yrittää kaikin puolin vaikuttaa ymmärtäväiseltä asioita ja toisia kohtaan, vaikka kaikki tämä onkin aikalailla vaan esittämistä asioista ja ihmisistä hyötymisen takia. Valheita mies taas ei suostu hyväksymään muiden suusta itselleen, mutta itse hän kuitenkin on valehdellut usein ummet ja lammet ties mistä asioista ja jopa läheisillekin. Lestat tavallaan elää kaksoiselämää. Mutta kuten varmaankin kaikissa, myös Lestatissa on se niin sanottu pehmeä puoli eikä kukaan ole vaan paha. Lestat ei ole isänä ja poikana eikä ehkä tuttavanakaan kovinkaan rakastava tai hellä, mutta hänelläkin ympärillään mm. ihmisiä - kaksi ihmistä - joista voisin sanoa todella välittävänsä. Ensimmäinen ihminen on hänen vaimonsa Marcella ja toinen hänen hyvä jo pitkään tunnettu ystävä Andrew Hope.

> Yleistä taustaa: Lestat syntyi 7. marraskuuta vuonna 1819 Englannissa Rosewoodien sukuun, joka on ollut jo vuosia hyvin arvovaltainen ja arvostettu suku, mutta todellisuudessa suku ei ole täysin sitä miltä näyttää. Rosewoodit nimittäin kuuluvat erääseen alamaailman salaseuraan, joka harjoittaa pimeää toimintaa. Salaseura toimii nimensä mukaisesti salassa muun maailman katseilta eivätkä he ole vielä tähänkään asti jääneet kiinni. Lestat pääsi salaseuran jäseneksi isänsä kautta, joka taas pääsi mukaan oman isänsä kautta. Salaseuran perustaja puolestaan on Lestatin isänisänisä ja seuranjohtotoiminta on aina periytynyt isältä pojalle. Tällä hetkellä vallassa on Lestat itse raivattuaan isänsä edestään pois julmasti tappamalla tämän myrkyttämällä miespolon viinin ja katsoessa vierestä isänsä viimeiset hengenvedot. Lestat väitti isänsä kuolleen äkilliseen sairaskohtaukseen.

> Perhe: Lestatin isä oli nimeltään Alastair Rosewood ja oli 55-vuotias kuollessaan. Lestatin äiti puolestaan on nimeltään Beatrice Rosewood, joka on 53-vuotias. Beatrice joutui kuitenkin parin päivän sisällä Alastairin kuoleman jälkeen hoitoon masentuessaan syvästi miehensä kuolemasta. Lestat on perheen ainoa lapsi, joten hänellä ei ole sisaruksia.
Aatelisena Lestat on nainettu jo varsin nuorena toiseen aatelissukuun ja lopulta hän kihlautui Marcella nimisen naisen kanssa ja meni tämän kanssa naimisiin. Lestat oli vaan 18-vuotias, kun sai ensimmäisen lapsensa eli pojan, joka sai nimekseen Leighton. Jo vuoden päästä Marcella kuitenkin synnytti jo toisen poikalapsen, joka sai nimekseen Malcolm.

Mini:
Lestat Rosewood † 35 † Mies

► Lomake ◄
Nimi: Leighton "Leigh" Rosewood
Ikä: 17
Sukupuoli: Poika
Ulkonäkö: https://aijaa.com/IMizLy

Muuta:
Ulkonäkö: Leighton on pituudeltaan 175 senttimetriä. Pituuteensa nähden hän on kuitenkin hiukan alipainon puolella sattuneista syistöä. Kasvojen piirteet Leighton on kaiketi perinyt enimmäkseen isältään, koska hänen kasvonsa on samalla kapean jyrkät, kuten isällään. Nenäkin on kapea ja samanmallinen. Hänen silmänsä kuitenkin ovat ehkä enemmän äidiltään, koska ovat aika suuret tai suhteellisen suuret ja niissä on tummat melko pitkät ripset. Silmien väri on kuitenkin sinertävänlilahtava, joka on varmasti vaan jonkunlainen pigmenttihäiriö, koska kaikkien muiden silmät ovat ihan selvästi siniset ja isän enemmän sinertävänharmahtavat. Suu on taas kuitenkin ilmiselvästi enemmän isänsämallinen ja molemmilla on lisäksi samanmallinen leuka eli se ei ole ns. terävän mallinen, mutta leukaperät kuitenkin kapenevat jyrkästi. Hänen ihonsa on vaalea, kuten muillakin perheenjäsenillä ja hänelläkin on vaaleat hiukset. Hiukset ulettuvat hartioille asti ja ovat laadultaan taipuisat. Leighton pukeutuu kuten aatelismiehet nyt yleensäkin pukeutuvat.

Luonne: Lestat on itse Leightonin ankaran kurin alla, jossa virheitä ei sallita ja hänen pitää olla täydellinen poika kaikella mahdollisella tavalla. Hän ei saa häpäistä perhettään ja virheistä täytyy rankaista. Kenen tahansa hyvinvointi horjuu moisesta kasvatusmedotista eikä Lestat ole antanut oikeastaan minkäänlaista rakkautta Leightonille, josta tuntuu, että isä vaatii häneltä vain liikoja. Mutta isänsä huutoja välttääkseen, Leighton on kovin yrittänyt unohtaa tunteensa ja siirtääkin ne aina syrjään, kun Lestat tai kuka vaan on läsnä ja hän näyttää aina sen niin sanotun täydellisen puolen isälleen, muulle perheelleen sekä suvulleen sekä samalla tietenkin sen, että kaikki olisi hyvin eikä täydellisen ulkokuoren alla olisi mitään epätäydellistä.
Mutta tosiaan, kuten aina, kaikella on aina kääntöpuolensa. Leighton ei ole oikeasti niin vahva mitä väittää olevansa ja on oikeasti aikalailla hajalla sisältäpäin, vaikka ei sitä muille näytäkään tai myönnä mitään. Hän sanoo kysyttäessä kaiken olevan täydellisesti eikä mikään ole vialla. Todellisuudessa Leighton vihaa isäänsä ja hänen opetusmalleja ja jopa itseään, koska ei ole se, joka väittää olevansa ja joutuu siksi elämään valheessa. Hän kärsii hiljaa itsekseen jonkin sortin itsetuhoisuudesta, jonka piilottaa pitkien paidan hihojen alle. Itsetuhoisuus on kuitenkin hieman väistynyt hänen tajuttua, että saa hyvänolontunteen toisellakin tavalla. Hän nimittäin oppi sadistisen tavan satuttaa muita itsensä sijasta ja tajusi nauttivansa siitä, kun näki muiden kärsivän. Hän kuitenkin salaa kyseisen puolen isältään, muulta perheeltään, suvulta ja tuttavilta, ystäviltä... kaikilta. Mutta se salailu on vaatinut jo viiden palvelijan kuoleman, jonka Leighton on itse suorittanut jo aika sairaaksi muuttuneen sadisminsa takia. Kukaan ei kuitenkaan ole edelleenkään epäillyt mitään ja mikään viidestä kuolemasta ei ole tullut ilmi, koska Leighton naamioinut kaksi onnettomuudeksi ja kolme muuta ruumista hän on onnistunut hävittämään muilla keinoilla. Leightonin mahdollinen lempeä puoli taas on vieläkin mysteerin peitossa, mutta varmasti hänelläkin sellainen on.

Yleistä taustaa: Leighton syntyi 11. heinäkuuta vuonna 1837 Englannissa Rosewoodien sukuun, joka on ollut jo vuosia hyvin arvovaltainen ja arvostettu suku, mutta todellisuudessa suku ei ole täysin sitä miltä näyttää. Rosewoodit nimittäin kuuluvat erääseen alamaailman salaseuraan, joka harjoittaa pimeää toimintaa. Salaseura toimii nimensä mukaisesti salassa muun maailman katseilta eivätkä he ole vielä tähänkään päivään asti jääneet kiinni. Leighton ei tokikaan ole vielä salaseuran jäsen, mutta tietää sen toiminnasta ja siitä, että sen toiminta pitää pitää salassa. Lestat on kuitenkin ottanut Leightonin mukaansakin pari kertaa, että poika tietäisi, mikä häntä tulisi vielä joskus odottamaan. Salaseuran perustaja puolestaan on Lestatin isänisänisä ja seuranjohtotoiminta on aina periytynyt isältä pojalle. Tällä hetkellä vallassa on Lestat.

Perhe: Leightonin isän nimi on Lestat Rosewood, joka on 35-vuotias. Leightonin äiti taas on nimeltään Marcella Rosewood, joka on Lestatia vuoden nuorempi eli on 34-vuotias. Leighton on perheensä esikoinen ja on nyt 17-vuotias. Hänellä on lisäksi pikkuveli, joka on vuoden häntä nuorempi ja hän on nimeltään Malcolm, joka on melko raivostuttava Leightonin mielestä, mutta se on vaan sitä tiettyä sisarusrakkautta. Leighton ei ole toistaiseksi ainakaan vielä kihloissakaan kenenkään kanssa.

Mini:
Leighton Rosewood † 17 † Poika

Lomake

Nimi: Marcella Dona Constance Rosewood
Ikä: 34
Sukupuoli: Nainen

Ulkonäkö: https://aijaa.com/afJbBI

Muuta:

Ulkonäkö:

Marcella on naiseksi melko keskimittainen, noin 160cm pitkä. Hän on pienikokoinen ja siro nainen, muttei kuitenkaan mitenkään alipainoinen laiheliini. Hentoudesta huolimatta hänen vartalonsa on hyvin naisellinen sopivassa määrin. Hänen vyötärönsä on kapea ja lantio levenee naisellisen pehmeästi. Hänen kätensä ja jalkansa ovat hoikat ja hartiat kapeat ja sirot. Marcellan kasvot ovat niin ikään pehmeät ja soikeat ja iho kauniin vaalea, muttei mikään kalman kalpea. Hänellä on suuret, melko pyöreät ja tuuhearipsiset silmät, jotka ovat väriltään taivaan siniset. Naisen nenä on suora ja huulet kaarevat ja yleensä maalattu punaiseksi.

Marcellan hiukset ovat pitkät ja kiharat, yleensä melko kurittomat, mutta hän käyttää paljon aikaa ja vaivaa niiden laittamiseen, jolloin ne yleensä ovat hyvin silotetut, korkealla kampauksella, joista osa hiuksista roikkuu vapaina siisteillä korkkiruuvikiharoilla. Väriltään naisen hiukset ovat kauniit kullankeltaiset, taittavat oranssiin tietyssä valaistuksessa. Marcella todellakin käyttää aikaa hiustensa kanssa ja todellisuus on ihan eri luokkaa kuin mitä hän antaa muiden ymmärtää.

Marcellan tyyli on hyvin näyttävää. Hän rakastaa näyttäviä ja monikerroksisia mekkoja, joissa on yleensä melko prameaa koristelua, kultalankoja ja pitsiä ja laskostuksia. Hänen lempivärinsä on tumman punainen, mutta käyttää tätä melko kuninkaalliseksi miellettyä väriä hillitysti ja lähinnä juhlatilaisuuksissa. Tavallisesti hän pukeutuu vaaleampiin väreihin, kuten pastellisiin sävyihin, enimmäkseen siniseen ja vihreään, koska vaaleanpunainen meni vähän niin kuin ohi ja on hänestä ehkä hiukan liian tyttömäinen aikuiselle naiselle. Lisäksi suosittuja värejä Marcella vaatehuoneessa ovat vaalea keltainen tai kerman valkoinen, sekä helmen harmaa. Sinistä hän käyttää myös melko paljon, koska se sopii hänen silmiensä väriin. Muutenkin Marcella on aika tarkka vaatteistaan ja ulkonäöstään ylipäänsä ja käyttää aikaa laittautumiseen ihan luvattoman paljon. Kenkien ja korujen ja muiden asusteiden täytyy olla yhteensopivat ja mielellään uusimman muodin mukaiset ja kalliit. Hän ihailee ranskalaista aatelismuotia, mikä ehkä näkyykin, että hän ei pukeudu täysin perinteisen englantilaiseen tyyliin.

Luonne:

Luonteeltaan Marcella on hyvin ylpeä ja vaativa. Hän on tiukka ja välistä jopa ankara, oman arvonsa tunteva nainen. Hän vaatii parasta niin itseltään kuin muiltakin, mikään vähempi ei hänelle riitä. Hivenen kontrollifriikki ja sen takia melko usein hermoromahduksen partaalla. Pyrkii pitämään itsensä rauhallisena tilanteessa kuin tilanteessa, hänet on kasvatettu käyttäytymään hyvin ja arvokkaasti ja pitämään tunteensa sisällään. Hyvin hän tässä tavallisissa olosuhteissa onnistuukin, mutta väsyneenä tai jonkun kriisin ilmaantuessa hänen mielenrauhansa murtuu täysin ja hän saattaa mennä täysin hysteeriseksi. Tätä puolta hän välttää parhaansa mukaan näyttämästä julkisesti missään. Lähinnä hän antaa ulospäin vain rauhallisen ja ilmeettömän, täydellisen huolitellun ulkokuoren, ja pitää mielensä myllerrykset visusti piilossa. Tämän tällätyn ja kovan ulkokuoren alla on kuitenkin melko herkkä ja tunnealtis nainen, joka paljastaa tämän pehmeämmän ja herkemmän puolensa vain lähimmälle lähipiirilleen, eikä välttämättä sillekään täysin. Hänestä huokuu yleensä rauhallisen lempeä olemus, joka kuitenkin saattaa kadota nopeasti ja tilalle jää kylmä ja kova kuori, jos hän tuntee itsensä tai läheistensä olevan uhattuna. Hän tiedostaa asemansa ja sen, että on arvostetun miehen vaimo, joten hän myös käyttää sitä valta-asemaa hyödykseen ja elää sen mukaisesti. Mutta ei ylimielisen röyhkeästi, vaan tyylikkään elegantisti. Hän on pohjimmiltaan hyväsydäminen ja huolehtiva nainen joka on huolissaan paitsi lapsistaan, myös miehestään.

Taustaa:

Marcella syntyi 24.kesäkuuta.1820 Englannissa ranskalaisenglantilaiseen De la Rosen aatelissukuun, mutta hänet naitettiin kuudentoista vanhana Englantilaiseen arvostettuun Rosewoodin sukuun. Marcellan isällä oli suhteita kyseiseen sukuun ja sen ylläpitämään salaseuraan, josta Marcella ei tiennyt juuri mitään ennen kuin myöhemmin, kun oli avioitunut sukuun, joka perusti koko seuran. Nykyäänkään Marcella ei ole täysin tietoinen salaseuran kaikesta toiminnasta. Salaseuran johdossa puolestaan on Marcellan aviomies Lestat.

Perhe:

Marcellan isä on nimeltään Maurice de la Rose ja hän muutti Ranskasta Englantiin liiketoimiensa perässä, sillä sattui olemaan perheen viides poika, joten perintöä oli turha jäädä odottelemaan. Hän avioitui englantilaisen aatelisnaisen, Felician, kanssa ja saivat kaksi lasta, Marcellan ja hänen kaksi vuotta vanhemman veljensä Marcel de la Rosen. Marcellan isä on nykyään 57vuotias ja sairauden takia estynyt tekemään töitä, joten Marcel hoitaa asioita hänen sijastaan. Marcellan äiti puolestaan on 55vuotias. Marcella ei kauheasti pidä yhteyttä perheeseensä nyt kun hänellä on oma perhe aviomiehensä Lestat Rosewoodin kanssa, jonka kanssa tosiaan avioitui 16vuotiaana. Marcella sai esikoispoikansa Leightonin 17vuotiaana ja vuoden päästä heille siunautui vielä toinen poikalapsi, Malcolm.

Mini:
Marcella Dona Constance Rosewood † 34 † Nainen

Lomake

Nimi: Malcolm Rosewood
Ikä: 16
Sukupuoli: Poika

Ulkonäkö: https://aijaa.com/Zyhpy2

Muuta:

Ulkonäkö:

Malcolm on 173cm pitkä ja hoikka, ikäisekseen ihan normaalikokoinen poika. Hän ei ole kauhean voimakasrakenteinen, koska ei erityisemmin välitä urheilullisista harrastuksista. Malcolmilla on vaalea iho, hiukan kulmikkaat kasvot ja terävä leuka. Hänen silmänsä ovat kapeat ja väriltään vaalean siniset. Hänen hiuksensa ovat pitkät ja vaaleat, yleensä hiukan huolettomasti hiusnauhalla kiinni sidotut. Malcolm ei ole mikään kauneusintoilija, mutta tiedostaa kyllä olevansa hyvän näköinen. Hän pukeutuu hienostuneesti, ehkä vähän luovemmin kuin aatelispiireissä on tapana. Hänellä on usein pitkä vihreä hihaton takki valkoisen kauluspaidan päällä ja välissä vielä joku liivi. Solmio on usein melko erottuva ja hän ei pelkää käyttää värejä, eikä ikinä suostuisi pukeutumaan pelkkään mustaan ja valkoiseen, koska se on liian tylsää. Kengät ovat usein hyvin pitkävartiset, yli polven pituiset, saappaat ja vaatteissa on usein kultakoristelua lisäämässä arvokkuutta muuten hiukan huolittelemattoman näköiseen kokonaisuuteen.

Luonne:

Malcolm on hyvin itsevarma, eikä häntä yleensä juuri lannisteta tai saa epäröimään valintojaan. Hän tietää mitä haluaa ja elää sen mukaan. Hän tietää myös, mitä häneltä asemansa takia odotetaan ja osaa sovittaa odotukset omaan elämäntyyliinsä. Hän on yleisesti ottaen hyvin positiivinen ja ystävällinen. Rento ja huoleton, eikä kauheasti jaksa murehtia, jos isällä tai jollain muulla on valittamista. Hän ottaa kritiikin vastaan ja parantaa tapojaan, jos kokee sen aiheelliseksi. Muuten hän vain esittää ymmärtävänsä valituksen aiheet ja viis veisaa siitä sen jälkeen.

Hän on älykäs nuori mies, vaikka se ei yleensä välity kaiken melko energisen toilailun ohesta. Mutta hän osaa sopeutua tilanteisiin ja on hyvin mukautuva. Hän osaa ottaa kuhunkin tilanteeseen sopivan roolin ja olla tiettyjen ihmisten seurassa tietyllä tavalla ja antaa itsestään hyvän vaikutelman. Esittäminen ei ole hänelle vaikeaa, eikä hän koe joutuvansa elämään valheessa, jos käyttäytyy jollekin henkilölle siten, kuin tämä tahtoisi. Ei se häneltä itseltään ole pois. Malcolm ei mielistele muita, mutta saa iloa siitä, kun voi tehdä muita iloisiksi. Toisaalta hän myös nauttii muiden tahallisesta ärsyttämisestä omalla positiivisella luonteellaan, joka toisinaan joitakin ihmisiä ottaa päähän. Mutta ihan rakkaudesta hän sitä vain tekee.

Taustaa:

Malcolm syntyi 27. syyskuuta.1838 Englannissa Rosewoodin unelmasukuun , joka on ollut jo vuosia hyvin arvovaltainen ja arvostettu suku, mutta todellisuudessa suku ei ole täysin sitä miltä näyttää. Rosewoodit nimittäin kuuluvat erääseen alamaailman salaseuraan, joka harjoittaa pimeää toimintaa. Salaseura toimii nimensä mukaisesti salassa muun maailman katseilta eivätkä he ole vielä tähänkään päivään asti jääneet kiinni. Malcolm ei ole itse vielä salaseuran jäsen, mutta tietää sen toiminnasta ja siitä, että sen toiminta täytyy pitää salassa. Lestat on ottanut myös Malcolmin mukaansa pari kertaa, että poika tietäisi, mikä häntä tulisi vielä joskus odottamaan. Salaseuran perustaja puolestaan on Lestatin isänisänisä ja seuranjohtotoiminta on aina periytynyt isältä pojalle. Tällä hetkellä vallassa on Lestat ja sen jälkeen todennäköisesti johto siirtyy Malcolmin isoveljelle Leightonille. Malcolmin paras kaveri on Aiden Hope, jonka kanssa käy samaa poikakoulua, toki eri luokalla, koska on nuorempi. Leighton on myös samassa koulussa.

Perhe:

Malcolmin isän nimi on Lestat Rosewood, joka on 35-vuotias. Hänen äitinsä taas on nimeltään Marcella Rosewood, joka on Lestatia vuoden nuorempi eli on 34-vuotias. Malcolm on perheensä kuopus ja on nyt 16-vuotias. Hänellä on vuoden vanhempi isoveli nimeltä Leighton, jonka ärsyttäminen on Malcolmin suosikkihupia, etenkin kun se toimii. He ovat luonteeltaan melko vastakohdat, mutta sisaruksellisesta kiusoittelusta huolimatta Malcolm välittää veljestään todella paljon.

Mini:
Malcolm Rosewood † 16 † Poika

Lomake

Nimi: Andrew Hope
Ikä: 37
Sukupuoli: Mies

Ulkonäkö: https://pikef.com/media/336855247125538716

Muuta:

Ulkonäkö:

Andrew on noin 180cm pitkä, hoikka, mutta voimakasrakenteinen mies. Hänellä on hyvin leveät hartiat ja suora ryhti. Hänen ihonsa on vaalea, kasvot pitkät ja kapeat. Hän on hyvin nuorekkaan näköinen, vaikka onkin iällisesti lähempänä 40:tä kuin 30:tä vuotta. Hänen silmänsä ovat kapeat ja väriltään vihreät (paitsi et kuvassa ne ei ole mut aivan sama). Kulmakarvat ovat kapeat ja tummat. Andrew’n hiukset ovat väriltään kastanjanruskeat ja silkkisen kiiltävät ja suorat. Hiukset on leikattu lyhyiksi, jakaus on hiukan sivulla, minkä takia osa pidemmistä etuhiuksista peittää miehen kasvoja. Andrew pukeutuu siististi ja arvolleen sopivasti. Yleensä klassiseen mustaan pukuun, jossa on kaksirivinen napitus ja kultakoristusta olkapäissä ja hihansuissa. Hänen pukeutumisensa ei ole yleensä mitään hirveän silmiinpistävän näyttävää, vaan hillityn arvokasta.

Luonne:

Luonteelta Andrew on hyvin tarkka yksityiskohdista ja vaativa, niin itseään kuin muitakin kohtaan. Menestys ja varakkuus ovat hänelle tärkeitä ja hänestä sen kuuluu myös näkyä, joten hän ei elä turhan vaatimattomasti tai säästeliäästi. Hän panostaa kaikkeen täysillä eikä vain hiukan sinne päin. Vaikka varallisuus ei olisikaan niin hyvällä mallilla, kuin hän antaisi kuvitella, siitä kulissista on pidettävä kiinni ja ulkopuolisille on tehtävä selväksi, että heillä ei rahasta ole pulaa. Sellaisesta nyt ei edes ole pelkoa, mutta hän on hiukan vainoharhainen asian suhteen. Hän on tallettanut rahaa useisiin eri pankkeihin, jotta ei joutuisi vararikkoon, jos joku pankki kaatuisi. Hänellä on talossaankin useita palo- ja murtoturvallisia kassakaappeja, ihan varmuuden varalta.

Vaikka tämä meneekin välistä yli ja vainoharhaisuuden piikkiin, niin se osoittaa, tai sen ansiota on, että hän on hyvin suunnitelmallinen. Hän käyttää aikaa suunnittelemaan ja on älykäs ja järjestelmällinen. Hän ei jätä mitään sattuman varaan, vaikka hänen neuroottisuutensa saattaa joskus perheen ja palvelusväen hermot koetukselle. Andrew ei ole kauhean tunteita esille tuovaa tyyppiä, eikä osoita kovinkaan selkeästi rakkautta vaimolle tai lapsilleen, hän osoittaa sitä enemmänkin sillä, että varmistaa, että heillä on kaikki mitä tarvitsevat ja että he voivat menestyä tai nauttia hänen menestyksestään. Hän vaatii muilta todella paljon ja edustus on hänelle kaikki kaikessa. Kulissin on näytettävä täydelliseltä, ihan sama olisiko se sitä. Andrew on myös työnarkomaani, koska menestys on hänelle etusijalla, ja saattaa unohtaa perheensä työasioiden takia ja onkin ehkä etäinen perheelleen.

Taustaa:

Andrew syntyi 21. joulukuuta vuonna 1817 Englannissa rikkaaseen perheeseen. Andrew on opiskellut kirurgiksi ja on työskennellyt alalla, mutta nykyisin hän on johtotehtävissä ja omistaa yhden Englannin parhaimmista sairaaloista. Koska hänen työnarkomaniansa ei oikein anna tilaa ihmissuhteille, ne ovat Andrew’n kohdalla aika olemattomat. Hänellä on vaimo järjestetyn avioliiton kautta ja tietenkin hän vaimoaan rakastaa, silloin kun töiltään ehtii. Ystäväsuhteet ovat lähinnä pinnallisia ja käsittävät kollegoita ja muita parempiin piireihin kuuluvia paremman luokan kansalaisia, joiden kanssa nyt vain kannattaa olla jutuissa. Ainoa oikea todellinen ystävä hänelle on Lestat Rosewood, joka on erittäin vaikutusvaltaisesta aatelissuvusta. He tapasivat koulussa opiskeluaikoina ja samanhenkisyytensä takia tulivat pian hyvin juttuun ja ovat edelleen hyvin läheisissä väleissä. Siis sen, mitä kumpikin töiltään ehtii.

Perhe:

Andrew meni jo nuorena kihloihin Angelina nimisen aatelisnaisen kanssa ja avioitui tämän kanssa. Andrew oli 20vuotias kun he saivat esikoispoikansa Aidenin ja kahden vuoden päästä syntyi parin toinen lapsi, tytär nimeltä Angelica. Perhe asuu Lontoossa hyvämaineisella alueella suuressa kaupunkikartanossa. Andrew panostaa molempien lastensa koulutukseen, Aiden käy kallista yläluokkaista yksityiskoulua ja Angelica hyvämaineista tyttökoulua (St Margaret’s Girl School). Lasten koulutus on tärkeää ja myös statuskysymys ja koska siihen uppoaa rahaa, Andrew olettaa, että lapset arvostavat sitä ja tekevät parhaansa.

Mini:
Andrew Hope † 37 † Mies

► Lomake ◄
Nimi: Angelina Hope
Ikä: 34
Sukupuoli: Nainen
Ulkonäkö: https://aijaa.com/HFZSlw

Muuta:
Ulkonäkö: Angelina on 169 senttiä pitkä nainen ja hänellä on painoa pituuteensa nähden sopivasti. Hän on kuitenkin naisellisen muodokas, mutta hoikka nainen, jolla on kapea vyötärö ja suhteellisen leveä lantio, kuten naisella kuuluukin olla. On hänellä myöskin rintoja sen verran, että voisi sanoa, että Angelinalla on tiimalasimainen vartalo. Vyötäröä hoikentaa myöskin entisestään korsetti, vaikka mitään ampiaisvyötäröä hänellä ei tokikaan ole. Tosin joskus nainen jättää korsetin kokonaan poiskin, vaikka korsetti kuuluikin meilkeimpä joka aalisnaisen perusvaatekokonaisuuteen, koska kapean vyötärön omaavia naisia pidetään viehkeänä. Hänen ihonsa puolestaan on vaalea ehkä ihan hivenen punertava. Iho on aina hyvässä kunnossa ja hän käyttääkin paljon aikaa ulkonäkönsä kunnossa pitämiseen, koska ei halua rupsahtaa ennen aikojaan. Hänen kasvonsa puolestaan ovat kapeat ja naiselliset, huulet suhteellisen kapeat, mutta täyteläiset ja pehmeät. Nenäkin on melko kapea. Silmät puolestaan ovat mantelin muotoiset, joita kehystää pitkät tummat ripset. Tosin Angelinalla on aina esiintyessään kasvot meikattuna ja viimeisen päälle huolitellut, joten ei voi tietää, että onko naisen ripset oikeasti noin tummat. Angelinan meikki on usein hyvin tumma. Silmien väri kuitenkin on sininen, mutta heijastaa ihan vähän lilaan tietyssä valossa, vaikka eivät liilat olekaan. Hänen huulensa puolestaan ovat aina punaiseksi punattuina, mutta sävy ei kovinkaan tumma. Naisen hiukset ovat punaiset, joissa näkyy hävähdys oranssin sävyä auringonvalon osuessa niihin. Hiuslaatu on taipuisa ja hiukset ovat pitkät, noin puoliselkään asti. Angelina pitää hiuksensa kuitenkin yleensä aina kiinni, mutta kampaukset ovat hyvin yksinkertaisia ja yleensä kyseessä on yksi tai kaksi nutturaa takaraivolla. Joskus Angelina käyttää myös hiuskoristeita, mutta se on harvinasta. Pukeutumistyylinsä suhteen Angelina tulee hieman jälkijunassa nykyiseen viktoriaaniseen tyylisuuntaan verrattuna. Angelina suosii hieman yksinkertaisempaa enemminkin keskiaikseen tyyliin verrattavissa olevaa tyyliä, koska kokee nykytyylin olevan itselleen liikaa.

Luonne: Angelina oli perheensä ainut lapsi, joten sai aina kaiken huomion ja oikeastaan kaiken, mitä koskaan keksi pyytää. Mutta sen sijaan, että hän olisi kasvanut ikään kuin auktoriteetin mielistelijäksi, niin hän oppi käyttämään vanhempiaan hyväkseen ja kiedottua heidät pikkusormensa ympärille. Hänestä siis kasvoi lopulta melko kiero nainen, joka vaati aina parasta kohtelua. Hän kasvoi kuitenkin myöskin melko itsenäiseksi ja hänen nykyinen miehensä, Andrew Hope, on melkoinen työnarkomaani, niin kyllä siinä itsenäisyyttä tarvitaankin. Hän ei ole riippuvainen ulkopuolista ja onkin melko osaava ja viisas nainen eli pärjää hyvin myös itsekseen halutessaan. Hän harkitsee tarkasti jokaisen siirtonsa ja saattaa välillä olla melkoisen pirullinen tapaus ja juonittelija. Hänen tähtäimensä on päästä vielä joskus huipulle, vaikka nainen onkin ja vaikka toki tietääkin asemansa naisena miesten maailmassa, mutta hän ei anna miesten olla este saavutuksilleen ja haaveilleen. Hän tarttuu yleensä pienimpäänkin mahdollisuuteen, jonka vaan saa ja käyttää sen hyväkseen. Hän ei suostu olemaan miesten pompoteltavana.

Angelinan ikään kuin tylyn kuoren alla on kuitenkin jotain herkkääkin, jonka hän lopulta oikeastaan näyttää vaan miehelleen kahden kesken. Hän ei muille tunteitaan juurikaan näytä eivätkä edes hänen lapsensakaan ole nähneet hänen tunteellista puoltaan täysin ainakaan vielä tänäkään päivänä. Äitinä hän on lapsilleen melko tiukka ja odottaa näiltä parhainta puoltaan, mutta on kuitenkin myös hellä ja rakastava. Mutta vaikka hän onkin suhteellisen tiukka lapsilleen asettamissa rajoissa ja käytösetiketin suhteen, niin tarkoittaa hän aina kuitenkin vaan hyvää sillä, vaikka säännöistä ei kukaan tykkäisikään. Hän ei vaan halua näyttää lapsiaan huonossa valossa ulkomaailmalle, vaikka nuoremman lapsen kanssa mitta tahtookin joskus täyttyä ja joskus myöskin vanhemman lapsensa suhteen.

Yleistä taustaa: Angelina syntyi 10. syyskuuta vuonna 1820 englantilaiseen Faraday-nimiseen aatelissukuun, mutta hänet kuitenkin naitettiin jo suhteellisen nuorella iällä englantilaiseen varakkaaseen Hopen sukuun.

Perhe: Angelina varttui ainoana lapsena vanhempiensa hoteissa, jotka toteuttivat tyttärensä jokaisen toiveen ja kaiken mitä Angelina keksi pyytää aina siihen asti kunnes hänet naitettiin Hopen sukuun. Hän meni kihloihin Andrew Hopen kanssa eikä siitä kovinkaan kauaa mennyt, kun pari meni naimisiin ja hänestä tuli Angelina Hope. Angelina saikin jo ensimmäisen lapsensa 17-vuotiaana. Heidän ensimmäisen lapsensa nimeksi tuli Aiden Hope ja kahden vuoden jälkeen perheeseen syntyi tytär, Angelica. Andrew on järjestänyt molempien lapsiensa koulutuksen ja Aiden käykin kallista yläluokkaista yksityiskoulua ja Angelica hyvämaineista tyttökoulua.

Mini:
Angelina Hope † 34 † Nainen

► Lomake ◄
Nimi: Aiden Hope
Ikä: 17
Sukupuoli: Poika
Ulkonäkö: https://aijaa.com/fRWzNX

Muuta:
Ulkonäkö: Aiden on nuori mies, jolla on pituutta 178 senttiä ja painoa pituuteensa nähden sopivasti. Hän on hoikka mies, jolla ei pahemmin ole kuitenkaan lihasta tai on toki, mutta ei suoranaisesti sellaista lihasta, joka näkyisi selvästi ulospäin. Hänen ihonsa on vaalea, jossa on kevyt punainen säväys kuten äitillään. Kasvonsa puolestaan ovat kapeat, vaikka niissä onkin ehkä vielä hitusen lapsimaista pyöreyttä, mutta pyöreys nyt ei kuitenkaan ole enää kovinkaan selvästi havaittavissa. Aidenin silmät ovat mantelin muotoiset ja ne ovat väriltään siniset. Silmät eivät ole kovinkaan suuret, mutta eivät pienetkään tai mitenkään niin sanotut tihrusilmät. Nenä on kapea ja melko pitkä ja huulet ovat myöskin melko kapeat. Aidenin kasvoilla on yleensä aika mitäänsanomaton ilme ja hymyillessään hän näyttää yleensä siltä, että juonisi jotain katalaa, vaikka ei juonisikaan ja harvoin juoniikaan. Hän korkeintaan juonii sen verran, että miten voisi päästä mahdollisimman helpolla tavalla lukemaan hyvää kirjaa ja päästä pois näkyvistä. No, mutta kuitenkin... Nuoren miehen hiukset ovat lyhyet ja sojottavat välillä vähän suuntaan jos toiseenkin, mutta pahemmin Aiden ei moisesta jaksa välittää. Hiukset kuitenkin ovat väriltään karmiininpunaiset. Aidenin pukeutuminen on aika mitäänsanomatonta ja väritöntä. Hän ei tykkää käyttää prameita vaatteita, jotka vievät kaikella turhalla tilpehöörillään huomion itseensä, koska vihaa olla huomionkeskipisteenä, eikä yleensä ottaen edes kärjää huomiota. Hänen pukeutumisensa onkin yleensä aikalailla valko-musta-harmaa painoitteista ilman yksityiskohtia.

Luonne: Aiden on kaikessa yksinkertaisuudessaan melko laiskanoloinen tapaus ja asioista piittamaton ja rennon oloinen kaveri. Hän ei ole pahemmin kiinnostunut perheensä kanssa vietetystä ajasta ja yleensä ne tuntuvat vaan todelliselta pakolta, vaikka joskus harvoin on niitäkin päiviä, kun Aiden on aidosti kiinnostunut. Niitä päiviä on vaan erittäin harvoin. Hänen vanhempansa tykkäävätkin hyvää Aidenin asenteesta ja kiinnostuksen puutteesta asioita ja ihmisiä kohtaan, mutta sekään ei pahemmin Aidenia kiinnosta. Hän ei kuitenkaan ole millään tavalla masentunut. Hän vaan on laiska ja se on hänen luonteensa perusta, jonka ympärille sitten asettuu kaikki muu. Hän viettää mieluummin aikaansa yksin kuin jonkun seurassa ja tästä syystä Aidea olikin vaikea naittaa mihinkään sukuun, mutta lopulta sekin tuotti tulosta. Aidea ei tosin ole hirveästi kihlattunsa seura kiinnostanut ja hänen rakkautensa kihlattuaan kohtaan olematonta. Mutta vaikka Aidenia eivät ihmiset kiinnostakaan, Aiden on kuitenkin kiinnostunut yhdestä tai oikeastaan parista asiasta ja hänen intohimonsa onkin lähinnä lukea kirjoja ja hän onkin lukenut jo yhteensä satoja kirjoja. Lukemisen ohella Aiden tykkää piirtää. Hän harkitsee uraa taiteilijana tai kirjailijana, mikä tietenkään ole vanhempien mielestä hyvä valinta, kun ottaa huomioon sen seikan miten pitkälle esimerkiksi Aidenin isä on kouluttautunut kirurgina ja sen jälkeen astuttuaan oman sairaalan johtoon. Aidenin isä onkin hoitanut Aidenin koulutuksen ja hän käykin kallista yläluokkaista yksityiskoulua. Pahemmin Aidenia ei kyllä oikeasti kiinnosta koulunkaan käynti, varsinkaan kyseisen yksityiskoulun, koska hän ei tykkää koulun opettajista ja ainoa kaveri, johon on koulussa tutustunut, on sekin melkoinen tapaus kaveruuden muutenkin ollessa melko yksipuolista tämän kaverin suunnalta katsottuna.

Yleistä taustaa: Aiden syntyi 17. elokuuta vuonna 1837 Englannissa Hopen sukuun, joka on ollut jo vuosia hyvin rikas suku.

Perhe: Aidenin isä on Andrew Hope, joka on 37-vuotias aatelismies. Andrewin vaimo eli Aidenin äiti puolestaan on Angelina Hope, joka on 34-vuotias aatelisnainen. Lisäksi Aidenilla on pikkusisko, joka on 15-vuotias ja on nimeltään Angelica Hope, jonka määrä mennä kihloihin Leighton Rosewoodin kanssa. Aiden kihlautui kaksi vuotta sitten Caitlin Postlethwaite nimisen nyt 16-vuotiaan nuoren naisen alun kanssa.

Mini:
Aiden Rosewood † 17 † Poika

Lomake

Nimi: Angelica (Ange) Hope
Ikä: 15
Sukupuoli: Tyttö

Ulkonäkö: https://aijaa.com/NCyJ9d

Muuta:

Ulkonäkö:

Angelica noin 170cm pitkä ja laiha 53kg painoinen nuori nainen. Vaikka hän on jo viidentoista, niin kovin naisellisia muotoja hänelle ei ole siunautunut, mutta se voi toki johtua siitäkin, että hän on niin hirveän laiha. Hän on melko lauta ja vaikka hänen vyötärönsä onkin naisellisen kapea ja lantio leveä, niin kurvi on melko hienoinen. Onneksi tätä puutetta saa kuitenkin korjattua korsetilla, niin saa hiukan muotoa enemmän ja rintojakin saa vähän paremmin korostettua oikeanlaisilla apuvälineillä. Angelicalla on vaalea iho ja sirot kasvonpiirteet. Hänen silmänsä ovat suuret, kulmikkaat ja samalla kuitenkin hieman pyöreät. Silmät ovat väriltään vihreät. Hänen hiustensa väri tulee taas suoraan äidin puolelta ja ne ovat punaiset, tarkka sävy olisi ehkä tumma magentan punaiset. Tämä on ehkä hiukan erikoista, sillä äidin ja isoveljen hiukset ovat enemmän oranssipunaiset sävyltään. Hiukset ovat aika paksut ja suorat ja pituutta niillä on noin selän puoleen väliin asti. Edestä hiukset ovat lyhyemmät ja etuhiukset taas selvästi lyhyemmät ja ehkä hieman ylikasvaneet.

Angelica pukeutuu perinteisen aatelisnaisen tavoin, eli melko näyttäviin mekkoihin. Oikeastaan häntä ei kauheasti kiinnosta mekot ja hepenet, mutta koska hän on nainen, niin sen pitäisi kiinnostaa. Jotain rajoitteita hän nyt kuitenkin on asettanut, eikä suostuisi laittamaan mitään kauhean räikeää kolttua päälleen eikä mitään kokovaaleanpunaista prinsessaunelmaa. Vaaleanpunainen menee, jos sitä ei ole paljoa, mutta jos puku on pääosin kokonaan vaaleanpunaista, niin ei käy. Yleensä hän ei osallistu vaatteittensa suunnitteluun itse juurikaan ja ompelija päättää yleensä koko homman itse äidin kanssa, koska kokomusta mekko ei kuulemma käy muuta kuin hautajaisiin, eli sitä odotellessa… Mieluiten hän kuitenkin käyttäisi housuja ja paitoja kuten pojat, mutta se nyt ei ole mikään vaihtoehto.

Poikamaisuudestaan huolimatta hän on melko tyttömäisesti pukeutunut ja ehkä hiukan voi myöntää, että on ehkä hiukan kiinnostunut laittautumisesta, mutta vain hiukan, eikä sitäkään jos joku kysyy. Melko usein hänen mekkonsa ovat hempeävärisiä ja koristeellisia ja niissä on pitsiä ja rusetteja ja kukkasomisteita. Hiukset ovat joko auki ja niissä on jokin hiuslaite tai sitten ne ovat kiinni, riippuen vähän tilaisuudesta ja siitä, miten paljon häntä innostaa olla laitettavana. Palvelijathan sen laittautumisen pääosin hoitavat, eikä hän itse. Hän käyttää yleensä hyvin matalakorkoisia kenkiä, koska hänellä on naiseksi pituutta sen verran, että ei tarvitse yhtään lisää korotusta. Korujakin hän käyttää silloin tällöin, enemmän ehkä juhlissa kuin muuten vain.

Luonne:

Angelica on luonteeltaan aika epätyttömäinen eikä oikein tahdo sopeutua ikäistensä saman sukupuolisten henkilöitten seuraan, koska häntä ei juuri tippaakaan voisi kiinnostaa sellaiset asiat, mistä nuorten neitojen tulisi olla kiinnostuneita. Voi johtua siitä, että hänellä on vanhempi veli, jota saattoi nuorempana ihailla ja pitää esikuvana ja sitten häneltä kuitenkin kiellettiin kaikki samat asiat, mitä veli sai tehdä, koska oli poika. Hän on aika paha suustaan välillä, etenkin nyt teini-iässä alkaa olla vanhempien kärsivällisyys koetuksella, koska hän tuntuu olevan ihan kaikkea vastaan. Hän tulee muutenkin paremmin juttuun poikien kuin tyttöjen kanssa, vaikka silloinkin on aika selkeää, että hän ei kuulu oikein joukkoon. Sama juttu sitten tyttöjen kanssa, vaikka hän olisi pukeutunut kuten he ja näyttäisi ihan joukkoon kuuluvalta, niin hänestä tuntuu ulkopuoliselta, koska ei vain jaksa ymmärtää sitä maailmaa, mihin hän nyt on epäonnen takia syntynyt.

Oikeasti Angelican poikamaisuus johtuu myös osittain siitä, että hän on aika epävarma itsestään ja peittää sen vähän turhan kovasti aggressiivisuudella ja kapinoinnilla. Nyt kun hän on vanhempi, hän on kyllä tiedostanut sen, ettei ole kauhean naisellinen eikä mitenkään kaunis. Hän yrittää peittää puutteita poikamaisuutensa taakse ja sen asenteen, ettei hän välitä eikä edes halua olla naisellinen ja kaunis. Oikeasti hänessä on se naisellinenkin puoli, joka saa hänet kuitenkin tykkäämään siitä, että saa pukeutua nätisti, mutta sitten hän ei tunne itseään kuitenkaan hyväksi tai aidoksi, mikä tekee hänelle epämukavan olon. Lisäksi tulevaisuudessa avioliitto on melko ahdistava ajatus juuri siksi, että hän on niin epävarma naiseudestaan ja muiden asenne häntä kohtaan on vähän se, että voi sitä raukkaa, joka tuollaisen joutuu ottamaan.

Taustaa:

Angelica syntyi 23. maaliskuuta vuonna 1839 Englannissa Hopen sukuun, joka on ollut jo vuosia hyvin rikas suku. Nykyään hän opiskelee pääsääntöisesti rikkaiden perheiden tytöille tarkoitetussa tyttökoulussa nimeltä St Margaret’s Girl School. Koulu on sisäoppilaitos, jossa asutaan vuoden ympäri ja Angelica on kotona lähinnä joululomat ja kesälomat. Koulu on kristillinen ja hyvin tiukkasääntöinen, jossa oppilailta odotetaan moitteetonta hyveellisyyttä ja käytöstapoja. Sanomattakin selvää, ettei Angelica sopeudu kouluympäristöönsä yhtään ja vihaa sitä enemmän kuin mitään. Hänellä ei ole yhtään ystävää ja hän on jatkuvasti ongelmissa opettajien ja muiden oppilaiden kanssa voimakkaan luonteensa takia ja vanhemmat ovat tyytyväisiä, kun valituskirjeitä satelee postissa jatkuvasti. Koulumenestyskään ei ole erityisen kehuttava.

Perhe:

Angelican isä on Andrew Hope, joka on arvostettu ja menestyvä aatelismies ja Englannin parhaimman sairaalan johtaja. Angelican äiti puolestaan on nimeltään Angelina Hope ja sen lisäksi Angelicalla on myös 17vuotias ärsyttävä isoveli Aiden.

Mini:
Angelica Hope † 15 † Tyttö

ALKAA:

Vampyyripappa eli Alastair on saatu haudan lepoon ja teekutsut saatu päätökseen. Hautajaisissa olleet muut vieraat ovat juuri kaikki lähteneet paikalta illan alkaessa lähestymään... On syksy ja ilma hyvin syksyinen eli melko kylmä ja vettäkin on alkanut juuri satamaan ukkosen jyristessä jossain kauempana.

LESTAT

Lestat oli jo pitkän tovin suunnitellut isänsä murhaamista, koska halusi sukunsa valtapaikan sukunsa päänä sekä salaseuran johtajana. Lestat oli lopulta toteuttanut suunnitelmansa, kun sai parhaan, mutta samalla kyllä myös ainoan ystävänsä mukaan juoneen luvaten ystävän, Andrew Hopen, hyötyvän myöskin Lestatin isän eli Alastair Rosewoodin kuolemasta. Suunnitelman mukaan Andrewin ei tarvinnut tehdä muuta kuin väärentää kuolinsyypaperit myrkytyksestä äkilliseen sairaskohtaukseen, jonka vuoksi Alastair olisi kuollut. Lestatin suunnitelma toimi täydellisesti ja pian vietettiinkin jo Alastairin hautajaisia, johon Lestat oli kutsunut näön vuoksi koko sukunsa, joita ei juurikaan pitänyt minkään arvoisena. Sukunsa lisäksi paikalle oli kutsuttu Andrew perheineen, koska kun hautajaiset olisivat saatu pois alta olisi aika viettää myös kihlajaisia, koska Lestatin mielestä hänen vanhemman poikansa, Leightonin, olisi korkea aika saada nainen elämäänsä, mennä kihloihin ja sitä kautta naimisiin ja muuttaa pois nurkista pyörimästä. Lestat toivoi kyllä myös löytävänsä pian myös nuoremmalle pojalleen, Malcolmille, varteenotettavan naisen, mutta sen aika ei ollut vielä. Ensin pitäisi selvitä Leightonin ja Angelican eli Andrewin ja tämän vaimon, Angelinan, tyttären kihlajaisista.

Hautajaiset Lestat oli joka tapauksessa päättänyt järjestää isänsä linnassa, jonka Lestat ainoana lapsena tulisi perimään, koska hänen onnekseen hänen äitinsä oli nyt siinä tilassa ja sairaalan psykiatrisella puolella hoidossa, ettei voisi sanoa juuta eikä jaata mihinkään. Alastair ja Lestatin äiti, Beatrice, eivät myöskään olleet määritelleet minkäälaista testamenttia, jolla olisivat voineet kiertää jotenkin Lestatin perimisoikeuden ja miksi olisivatkaan, koska nainen Rosewoodin päänä ei ikinä tulisi toimimaan. Ja jos Beatrice olisikin ollut edessä ja vaivoina, saisi Andrew Lestatin puolesta väärentää myös toisenkin kuolin syyn. Hänen eteensä eivät naiset tulleet kertomaan, miten tuli tehdä ja missä se kaappi seisoi. Mutta nyt oli joka tapauksessa hautajaiset vietetty ja teet juotu ja juoruiltu ja viimeiset sukulaiset painuivat matkoihinsa. Sukujuhlat olivat kyllä yleensä aina mieluummin kierrettävissä jollain syyllä, mutta hautajaiset oli pakko järjestää, jotta Alastairista olisi lopullisesti ja virallisesti päästy eroon. Lestat oli hyvin tyytyväinen, kun viimeiset vieraat poistuivat paikalta ja hän voisi suunnata ajatuksensa toisaalle, koska seuraavaksi olisi syytä saattaa Leighton ja Angelica kihloihin. Ilta tosin alkoi olemaan ja suhteellisen pitkällä, joten ehkä kihlajaisia olisi syytä miettiä vasta huomenna paremmin. Ei Lestat uskonut myöskään, että Andrewkaan heti hulinan laskeuduttua jaksaisi pohtia tyttärensä kihlajaisia, vaikka eihän hautajaisia koskaan remuten muutenkaan juhlittu. Lisäksi kihlajaisjärjestelyt oli kyllä tehty jo valmiiksi ja nekin vietettäisiin samaisessa linnassa, mikä helpotti tilannetta huomattavasti.

ANDREW

Alastair Rosewoodin hautajaiset alkoivat olla ohi ja suurin osa vieraista oli lähtenyt kotimatkalle. Paikalla oli enää Rosewoodin pojan perhe ja Andrew perheineen. He eivät toki olleet mitään sukulaisia ja Andrew oli kutsuttu hautajaisiin vain siksi, että oli vainajan pojan Lestatin hyvä ystävä. Ja ehkä osittain myös siksi, että voisi vastata sukulaisten kysymyksiin suvun päämiehen kuolemasta, koska oli ammattinsa takia itse tutkinut ja todennut miehen kuolinsyyt. Ainakin hän oli saanut vastata kyllästymiseen asti kuolinsyytä koskeviin kysymyksiin. Ja nämä syythän olivat vain muita vieraita varten, koska todellinen syy Andrewn ja tämän perheen paikalla oloon olivat ne, että Andrewlla oli etuja kiinni tässä jutussa. Oikeastihan Rosewoodin suvun päämies ei toki kuollut sairaskohtaukseen, hän oli ikäisekseen harvinaisen hyvävointinen. Hänen poikansa Lestat oli myrkyttänyt isänsä saadakseen tämän pois tieltä ja ottaakseen vallan. Andrew oli auttanut tässä suorittamalla kuolinsyyn selvityksen ja väärentämällä kuolintodistuksen. Hieman ammattiylpeyden päällehän moinen otti, mutta minkä teki. Lestat oli hänen ystävänsä ja Rosewoodin suku erittäin vaikutusvaltainen.

Hän oli lisäksi saanut sovittua tyttärensä Lestatin vanhemman pojan kanssa kihloihin, mikä oli sen tytön kannalta ainoa mahdollisuus, koska kenenkään muun hyväsukuisen pojan isä ei moista sukuunsa huolisi. Lapset eivät tienneet asiasta vielä, tai ei Andrew Lestatin pojasta Leightonista tiennyt, mutta Angelica ei tiennyt mitään. Koska matka olisi ollut sula mahdottomuus, jos tyttö olisi kuullut asiasta jo ennen matkaa. Tällä kun oli ikävä tapa liioitella asioita ja vastustaa kaikkea ja sen lisäksi tältä tuppasi unohtumaan käytöstavat, vaikka tälle ne olikin opetettu. Sen verran tiukkakurisessa koulussa hän oli, että siellä ei todellakaan laiminlyötäisi käytöstapaopetusta. Lapset oli tarkoitus kihlata saman reissun aikana Lestatin suvun linnalla, mutta ei nyt ehkä ihan samana iltana, kun oltiin juuri vietetty hautajaisia. Jotain kunnioitusta, edes näön vuoksi, ja muutenkin sukujuhla oli ollut melko rasittava, etenkin täysin vieraan suvun kanssa, jolle oli jatkuvasti saanut selittää, mitä he siellä oikein toimittivat. Mutta nyt se pakollinen osuus oli vihdoin ohi ja suunnitelmissa voitaisiin siirtyä seuraavaan vaiheeseen.

AIDEN

Aidenin isän kaverin isä oli kuollut ja kuopattu, mutta Aiden ei jaksanut ymmärtää, miksi hänen oli pitänyt tulla moisille kutsuille mukaan. Ihan tosi... Eihän hän edes tuntenut isänsä kaveria, saati isän kaverin isää, muuta kuin nimeltä. Nimi oli Alastair Rosewood, mutta ei Aiden sillä tiedolla mitään kuitenkaan tehnyt. Sen hän toki tiesi, että Rosewoodien suku oli toki hyvin vaikusvaltainen Englannissa ja sen lisäksi myös arvostettu, mutta Aidenista tuntui lähinnä siltä, että oli kuokkavieras hautajaisissa. Lisäksi ajatus oli naurettava, koska kuka muka oikeasti tulisi kuokkimaan kenenkään hautajaisiin? Niin tuskin kukaan, eikä sillä, koska eihän hän nyt oikeasti kuokkimassa ollutkaan vaan peräti oikeasti kutsuttana paikalla. Kyllä Aiden ymmärsi sen, että isänsä oli tämän Rosewoodien nykyisen päämiehen, Lestat Rosewoodin, kaveri ja jos he olivat hyviäkin kavereita ja läheisiä, niin kuin taisivat ollakin, niin ymmärrettävää, että Aidenin isä oli kutsun saanut. Mutta että Aideninkin piti raahautua johonkin parhaat päivänsä nähneeseen rötisköön, niin ihan tosi? Mikä järki? Eikä siinä vielä kaikki, koska jonkun ihmeen takia hänen kihlattunsakin oli pitänyt raahata tai raahautua paikalle. Likka ei ollut edes mitään sukua tai edes tuttukaan Rosewoodin perheen kanssa eikä Aideniakaan likan olemassaolo hirveän paljoa jaksanut kiinnostaa, kunhan nyt oli vain näön vuoksi kihloissa likan kanssa.

"Ymmärsin, että tämä Lestat Rosewood on isäsi kanssa hyvinkin läheinen ystävä... Kuinka kauan he oikein ovat jo tunteneet?" Aidenin kihlattu, Caitlin, päätti kysyä seuraavaksi. Ei kai hän oikeasti kuvitellut, että Aiden tietäisi sen? Tai, että olisi edes kiinnostunut ottamaan moisesta asiasta selvääkään? Ja kaikista maailman asioista Caitlin oli juuri päättänyt kysyä tuota. Oliko hän tosissaan? No ei sillä, Caitlin kyseli yleensäkin ihan typeriä huuhaakysymyksiä, joiden vastaukset olivat ihan samantekeviä... Ainakin siis Aidenin mielestä. "Varmaan lapsuudesta asti..." Aiden vastasi vain jotain, joka voisi olla lähellä oikeaa totuutta, mutta ei Aiden ollut koskaan ottanut moisesta turhuudesta selvää, joten ei tiennyt oliko se oikeasti totta vai ei. "Hautajaiset ovat aina niin ikäviä", Caitlin jatkoi. Ihanko tosi? No kerrankin he olivat jostain asiasta samaa mieltä, mutta Aidenista moni asia oli muutenkin ikävä. Ja ikävällä hän tarkoitti tylsää siinä missä Caitlin oli varmaankin tarkoittanut tällä kertaa surullista. Aidenia ei kyllä surettunut jonkun tuntemattoman häiskän isän kuolema. Kauanhan he aikoivat täällä vielä toimittaa, kun kaikki muutkin vieraat jo lähtivät? "Angelica... Oletko tietoinen, miten kauan näitä hautajaisia pitää täällä vielä näön vuoksi katsella?" Aiden kyseli, jos Angelicalle olisi kerrottu, mutta tuskin, koska eihän hänelle mitään koskaan kerrottu muutenkaan. Vanhemmat panttasivat tietoa aina loppumetreille asti (tai en nyt oo varma, et onks Aidenille kerrottu edes, mut ei sitä varmaan pahemmin olis kiinnostanu kyl XD).

ANGELICA

Angelica ei tiennyt miksi hänet oli haettu kesken koulun jonkun täysin tuntemattoman isän tutun hautajaisiin, mutta hän ei valittanut. Hänelle oli aivan sama kuka oli kuollut, hän voisi henkilökohtaisesti kiittää tätä siitä, että oli mennyt kuolemaan. Koska sen takia hän säästyi koululta ja kaikki aika mitä hän sai olla siitä laitoksesta erossa, oli plussaa. Hän ei juuri tuntenut näitä isän tuttuja, koska ei muistanut ikinä loma-aikaankaan nähneensä heitä, tai sitten ei vain muistanut, koska isän tutut olivat yleensä yhtä tylsiä kuin isä itsekin. No Aiden toki oli yhtä mielenkiintoista seuraa kuin yleensäkin oli ja kaiken lisäksi tämän piti raahata se turhaakin turhempi Caitlin mukaansa. Siis miksi? Angelicaa ei kiinnostanut, että he menivät noin niin kuin muutenkin jonkun ventovieraan häiskän hautajaisiin, mutta miksi se turha lumppu piti raahata mukaan? Varmaan siksi että Aidenia piti siedättää tämän olemassaoloon, ettei hän unohtaisi olevansa kihloissa, kun häntä kiinnosti sekin asia yhtä paljon kuin kaikki muukin.

Isoin ongelma oli se, että koska Aidenin kihlattu ei tuntenut ketään, niin tietenkin tämä oletti, että Angelica pitäisi hänelle seuraa Aideninkin edestä, koska Aidenia ei kiinnostanut. No ei Angelicaakaan kiinnostanut, hänen ei edes tarvinnut olla Caitlinista kiinnostunut. Ja tyttö oli niin raivostuttava höpöttäjä, että päätä alkoi särkeä. Nytkin tämä höpisi Aidenille jotain siitä, että miten pitkään isä oli ollut sen tuttunsa kaveri, joka siis ei ollut kuollut vaan sen tutun isä. Sekin selvisi vasta paikan päällä, että ei sitä isän tuttua edes kuopattu vaan sen tutun isä. Ei hyvää päivää. Aiden vastaili hempukalleen taas niin kiinnostuneesti että ihan sääliksi kävi. Aidenia siis, tytön voisi vaikka kuopata saman tien niin pitkittyisi tämäkin reissu. Sitten Aiden halusi tietää, tiesikö Angelica, että miten pitkään täällä hautajaisissa piti katsella jotakin. Ja hän oikeasti kuvitteli, että Angelica tiesi? ”En tietenkään tiedä, luuletko, että minulle kukaan olisi vaivautnut kertomaan? Toivottavasti vielä pitkään.” Angelica vastasi, mutta ymmärsi kyllä, että Aiden halusi rasittavasta kihlatustaan eroon.

AIDEN

Niin no olisihan Aidenin toki pitänyt arvata, ettei Angelica mitään tiennyt. No eihän sisko muutenkaan yleensä, että ei olisi pitänyt kyllä odottaa mitään muutakaan vastausta siitä, olisiko Angelica sittenkin tiennyt. No yrittänyttä ei laskettu, mutta nyt oli ainakin yritetty. Vanhemmat eivät tuntuneet hirveästi kertovan oikein mitään heille tai sitten Aidenille oli kyllä kerrottu, mutta sen hetkinen kiinnostus oli ollut sitä luokkaa, ettei Aiden edes olisi kuunnellut. Sekin oli täysin mahdollista. "No niinpä tietenkin... Ei olisi pitänyt yllättyä tietämättömyyttäsi", Aiden kiusasi siskoaan, koska se oli yksi harvoista asioista, joka oikeasti oli omalla tavallaan hauskaa ja kiinnostavaa heti kirjojen ja piirtämisen jälkeen. Kai se oli samalla myös perus sisarusrakkautta tai jotain huomionosoittamista toista kohtaan tai sitten ihan vaan yksinkertaisesti ajan tappamista. Ei voinut tietää, mutta saattoi se olla Aidenin kohdalla vähän jokaista, varsinkin viimeistä, koska Aidenilla oli kieltämättä aika tylsää istua vaan kahvipöydässä, joka huusi muuten tyhjyyttä (tai emmä tiiä, missä ne on, mut no meni jo XD). Heidän lisäkseen pöydässä istui edelleenkin myös Leighton, joka hänkin näytti yhtä tympääntyneeltä koko touhua kohtaan. Paljonpa häntäkin kiinnosti oman isoisänsä kuolema. No ei Aiden moittinut toista, koska eipä häntäkään kiinnostanut. Johtuen toki siitä, ettei kuollut häiskä edes ollut hänen tuttunsa. Aiden ei varmaan edes ollut koskaan nähnyt koko miestä edes elävänä.

ANGELICA

Aiden naljaili sitten, ettei tullut yllätyksenä, ettei hänen siskonsa mitään tiennyt. ”Silti kysyt, vaikka tiedät, ettei minulle tässä perheessä kukaan vaivaudu mitään kertomaan? Sinulle kuitenkin kerrottiin, et vain kuunnellut, että ihan oma syysi, kun et tiedä mistään mitään.” Angelica haastoi takaisin. ”Kysy isältä, jos tahdot tietää.” Hän antoi vielä vinkin veljelleen, vaikka olisi tämä sen ehkä tajunnut, jos jaksaisi käyttää aivojaan. Ei sillä, että teepöydässä istuminen olisi kauhean jännittävää hommaa, mutta aina se koulun voitti. Etenkin kun tällä hetkellä ainoat juttelukaverit olivat Aiden ja Caitlin, koska äiti puhui isän tutun vaimon kanssa jotain turhuuksia (?) ja isä sitten sen tuttunsa kanssa jotain yhtä turhaa (?). Ja sitten tämän isän tutun poikia Angelica ei tuntenut lainkaan, nimet oli ehkä kuullut, mutta ei hän muistanut enää, kumpi oli kumpi.

LEIGHTON

Leighton istui kahvipöydässä pyöritellen tyhjää teekuppia toisella kädellään ja nojaillen kahvipöytään toisella kädellä tai toinen käsi auttoi pään lepuuttelussa, mutta tylsää hänellä oli kaikesta huolimatta. Hautajaiset oli vietetty ja vieraat olivat lähteneet tai ainakin melkein kaikki, koska Leightonin isän tuttavat olivat edelleenkin paikalla. Aiden oli heistä tutuin, koska hänen kanssaan Leighton oli itse ollut eniten tekemisissä, mutta lähinnä vaan koulussa. Aiden oli oikeastaan melko tylsää seuraa, koska häntä ei kiinnostanut yhtään mikään. Hän oli kuin aivokuollu lahna tai joku muu yhtä hyödytön halkopää. Ei Leighton jaksanut kiinnostua ihmisestä, jota jo lähtöön ei kiinnostanut yhtään mikään muu kuin yksin murjottaminen tai kirjojen lukeminen tai sitten vastaavasti piirtäminen. Yhtä turhaa touhua kuin ei-minkään tekeminen. Ei Leighton itse vaan jaksanut tuhlata aikaa kirjojen ääressä. Hän luki vain, jos oli aivan pakko eikä sitä voisi kiertää mitenkään, koska ei jaksanut keskittyä jonkun opuksen ääressä. Piirtäminenkään ei kuulunut hänen vahvuuksiinsa ja taitonsa sillä alalla olikin tasoa tikku-ukko.

Tylsyyttään Leighton kuitenkin kuunteli vain Aidenin ja tämän siskon höpinöitä ja mitä se joku likkakin oli siinä piipittänyt myös. Ärsyttävä ääni likalla kyllä oli, se hänen täytyi myöntää eikä Leightonilla ollut hajuakaan, mitä likka oikein edes toimitti hänen isoisänsä hautajaisissa. Kukaan ei tuntenut häntä, mutta joku tuttu kyseinen likka oli Aidenin perheen kanssa ilmeisesti ainoastaan, vaikka ei Leighton oikein ymmärtänyt, mistä lähtien kutsuvieraatkin kutsuivat omat tuttunsa jonkun heille tuntemattoman hautajaisiin. Jotenkin typerää. Aiden joka tapauksessa yritti ilmeisesti kiusata siskoaan, jolla ei tainnut olla minkäänlaista hajua perheensä asioista. Missähän tynnyrissä hänkin oli elänyt? Mutta sitä he nyt pohtivat yhteistuumin, että miten kauan hautajaiset oikein kestivät. No sen verran Leighton tiesi, että he lähtisivät kotiin vasta seuraavana päivänä, koska hautajaiset olettavasti kestivät sen verran myöhään, mikä oli ihan loogista. Sitä hän ei vaan ymmärtänyt, mitä Aidenin perhe vieläkin täällä toimitti, koska muut vieraat olivat jo lähteneet. Mutta ilmeisesti Aidenin siskokaan ei tiennyt ja Aiden oli sitten pilkannut tätä olemattomasta tietämyksestään asioita kohtaan. Likka vastasi siihen, että silti Aiden oli vaivautunut kysymään, vaikka tiesi hyvin, ettei likalle kerrottu kyseissä perheessä mitään. "Jep... Niin vaivauduin..." Aiden vaan totesi nojautuen pöytään kyynerpäänsä varaan. "Ja niin toki saatettiin kertoa... Paha sanoa... Se ei tainnut silloin kiinnostaa... No voittaa tämä koulunpenkillä istumisen mennen tullen, vakkei tähän aikaan muutenkaan ole enää koulua", Aiden totesi. Lopuksi likka oli jatkanut, että Aiden voisi kysyä isältään. Ei tämä tosin vaivautunut tekemään asian eteen mitään, koska se olisi ilmeisesti tarkoittanut sitä, että hänen olisi pitänyt nousta. "Hei Leigh? Et sattuisi tietämään, että ihmettäkö tässä odotellaan vai mitä, kun muut vieraanne lähtivät jo?" Aiden kysyi seuraavaksi. "Jaa'a... En oikeastaan itsekään tiedä, miksi te siinä vielä olette, kun ei täällä muitakaan vieraita ole", Leighton vaan totesi, koska ei hänellä ollut harmaintakaan hajua eikä hän halunnut mennä keskeyttämään vanhempiensa juttuja, kun naisilla oli jotain muotikeskusteluja varmaan meneillään. Tai ei Leighton ollut varma, koska Aidenin äitin muoti oli kaukana nykyajan muodista ja äiti oli hyvinkin muotitietoinen, että heidän muotikäsitykset poikkesivat niin paljon, ettei siinä pahemmin keskusteltu varmaan vaatteista ainakaan. No ei hän tiennyt, saattoivat toki puhuakin. Miehet puolestaan juttelivat myöskin jotain keskenään ja ei se nyt Leightonia ihan niin paljoa kiinnostanut milloin Aidenin perhe lähtisi, ellei hänen isänsä sitten ollut kutsunut heitä oikein yökylään.

MALCOLM

Hautajaiset alkoivat olla loppusuoralla ja kaikki muut vieraat Aidenin perhettä lukuun ottamatta olivat jo poistuneet. Pakko Malcolmin oli myöntää, ettei hän oikein osannut surra kuollutta isoisäänsä. Ikäväähän tämän kuolema toki oli, mutta hän ei muistanut ikinä edes nähneensä tätä. Tai kai hän oli joskus, pakkohan hänen oli, mutta ehkä hän vain oli liian pieni muistaakseen siitä mitään. Ja toki tämä linna oli niin kaukana, ettei sinne niin usein vaan lähdetty kyläilemään. Etenkin kun isä oli kiireinen mies. Mutta Malcolm oli viihtynyt kyllä sen verran, kuin hautajaisissa nyt voi. Sukulaisten kanssa seurustelu oli ollut ihan mukavaa ja kukaan ei selvästi oikein tosissaan surrut vainajaa. Tämä oli tainnut olla aika erakko. Linnakin näytti siltä, ettei täällä pahemmin vieraita käynyt. Ilmankos isoäitikin oli seonnut, vaikka isoisän kuolemasta se johtui. Mutta tuskin tällaisessa paikassa asuminen täysin eristyksissä kaikesta kovin hyvää kellekään teki.

Leighin kanssa puhuminen ei oikein ottanut tuulta siipiensä alle, joten Malcolm luovutti. Aidenkin puhui kihlattunsa ja siskonsa kanssa. Malcolm oli Aidenin puheista saanut sen kuvan, että hänen siskonsa ei ollut mikään kaunotar, mutta olihan hän ihan sievä tyttö. Kai se oli jokin sisarusjuttu, vaikka ei Malcolmkaan muille väittänyt, että hänen veljensä olisi joku ihan kaamea rumilus, ihan vain huvin vuoksi. Nämä kuitenkin keskustelivat siitä, kauan hautajaiset vielä kestäisivät, mutta eivät olleet varmoja, joten kysyivät Leighiltä vielä. No Leigh ei tiennyt myös, mitä he vielä täällä tekivät, kun muut vieraat olivat jo lähteneet. ”Älä ole noin töykeä.” Malcolm torui veljeään, joka oli selvästi väsynyt, koska ei jaksanut käyttäytyä. ”Ja te jäätte tänne yöksi myös.” Hän sitten kertoi, koska toisin kuin ilmeisesti muut, hän oli kuunnellut muiden jutustelua. Ja kyllä heidän vanhempansa tästäkin aiheesta olivat maininneet.

LEIGHTON

"Hups... No virheitä sattuu kaikille eikä kukaan edes loukkaantunut. Laitan sen piikkiin, että ilta on ollut tosi pitkä ja omaa aikaa ei juurikaan ole ollut, koska sukujuhlat on aina yksi sosiaalisuuspaukku, vaikken toki olekaan mikään antisosiaalinen hissukka. Sukujuhlat ottavat kuitenkin voimille, vaikkei hautajaiset mikään juhla toki olekaan", Leighton totesi veljelleen, vaikkei häntä kyllä nyt mitenkään surettanutkaan isoisänsä kuolema. Kaikki kuolivat joskus ja Alastair... no hän oli ollut vaan tuntematon vanha mies, koska Leighton ei muistanut nähneensä koskaan koko miestä. No eipä Leightonin isä, Lestat, muutenkaan ollut hirveän paljoa synnyinmaillaan eli kyseisessä linnassa käynyt kylässä eikä isoisä heidän luonaan, joten ihmekös tuo. Kai Leighton nyt jossain oli isoisänsä nähnyt joskus, mutta oli ollut sen verran nuori, ettei vaan muistanut hetkeä. Seuraavaksi Malcolm kuitenkin jatkoi, että Aiden ja hänen perheensä olisivat jäämässä yöksi linnaan myöskin heidän seurakseen. "Mitä? Sinulle kerrotaan siitä, mutta minulle ei? No onpa reilua..." Leighton totesi. "Eli sama peli teilläkin niin kuin Angin kanssa? Ei hänellekään koskaan kerrota mitään", Aiden totesi. "Ilmeisesti", Leighton vastasi. "Tervetuloa kerhoon... Angin puolesta siis", Aiden jatkoi.

MALCOLM

Malcolmin oli vaikea pidätellä naurua, kun Leigh alkoi selittämään, miksi häneltä olivat käytöstavat unohtuneet. Ihan kuin hänen tarvitsisi sitä veljelleen selitellä. Taisi pelätä, että isä kuulisi. ”Ei sinun minulle tarvitse selitellä, tunnen sinut kyllä ihan riittävän hyvin.” Malcolm vastasi veljelleen ja sitten pohdittiin sitä, että Hopet jäivät yökylään tähän hurmaavaan linnaan myös. Leigh ihmetteli sitten sitä, että Malcolmille kerrottiin asiasta, mutta hänelle ei. Ja ilmeisesti sama vika oli Aidenin siskonkin kanssa. ”Väärin. Ei minullekaan kerrottu, käytin ihan vain korviani ja kuuntelin itse.” Malcolm kertoi, koska ei sitä kukaan nyt hänelle ollut kertonut eikä hänelle ollut ehtinyt tulla vielä edes mieleen kysyä. ”Eli joudutkin samaan kerhoon Aidenin kanssa, hänelle varmaan kerrottiin, mutta hän ei vain kuunnellut.” Angelica vastasi, mutta ei kyllä olisi ihmetellyt, kun Aidenista oli kyse. Ei hän ikinä Malcolmiakaan kuunnellut, miksiköhän? Eikä nyt sillä, että hän olisi salakuunnellut muiden keskusteluja, mutta kun siitä ääneen vieressä puhutaan, niin minkä hän sille voi, että kuuli sen. No muut eivät, mutta ei se ollut Malcolmin vika. Pesisivät korvansa tai jotain.

AIDEN

Kun Leigh unohti käytöstapansa ja Malcolm nuhteli veljeään, alkoi Leigh selittämään, miten ja miksi käytöstavat unohtuivat, vaikka ihan turhaan, koska ei sille ollut tarvetta. Ainakaan, kun veljelleen puhui. "No ei olisi tarvinnutkaan, mutta... no meni jo", Leigh vastasi veljelleen antaen vihdoin sen teekuppinsa olla ja suoristautui pöydässä paremmin, ettei melkein maannut pöydän päällä. Aiden ei itse jaksanut kyllä istua mitenkään nätimmin eikä paikalla nyt hirveästi edes ollut porukkaa, joten ehkä edustukset oli edusteltu. Mutta sitten eteenpäin, koska seuraavaksi he pohtivat joukolla, mitä Aiden ja hänen perheensä täällä vielä oikein töllisteli. No Malcolmin mukaan Aidenin ja hänen perheensä olisi tarkoitus jäädä myös yöksi linnaan ja lähteä varmaankin seuraavana päivänä, koska ei Aiden sitä ainakaan ymmärtäisi, jos he vielä toiseksikin yöksi jäisi. Mutta siis Leightin mielestä oli epäreilua, että Malcolmille kyllä kerrottiin, mutta hänelle ei, vaikka ei ilmesesti hänellekään mitään oltu kerrottu, kunhan oli salakuunnellut muita. "Jaa jaa, sitä ollaan siis salakuuntelulinjalla", Aiden tokaisi asiaan. "Vitsi vitsi", hän kuitenkin lisäsi vielä. "Vai oliko sittenkään?" tämä jatkoi mukamas hauskaa vitsiään. "Hahaa, Aiden, tosi hauskaa", Leigh totesi. "Tiedän", Aiden vastasi. Ange kuitenkin lisäsi, että Leigh pääsisikin Aidenin kanssa samaan kerhoon kuunteluvajavuuden takia. "Tervetuloa kerhoon. On ilo saada aina uusia jäseniä", Aiden sanoi. "Tokitoki", Leigh huokaisi nojautuen pöytään uudestaan käsiensä varaan. "No, mutta koska tekin nyt jäätte tänne, niin miten olisi linnakierros?" Leigh yritti ehdottaa ilmeisesti jotain, jolla voisi tappaa aikaa. Olisikohan linnassa kirjastoa?

MALCOLM

Aiden raukka yritti olla hauska, vaikka kaikki nyt tiesivät, ettei hän oikein osannut. oli kuitenkin somaa, kun hän yritti. Hän yritti nyt vitsailla sillä, että Malcolm oli salakuunnellut vanhempiaan. ”No ei sitä kauhean salaiseksi keskusteluksi voinut hyvällä tahdollakaan kutsua.” Malcolm vain vastasi Leightonin kuitenkin masentuessa siitä, että joku yritti olla hauska. Koska hänhän ei tykännyt siitä, että jollain oli hauskaa. Ei ollut helppoa olla Leigh. Sitten veli ehdotti, että jos he menisivät katsomaan linnaa, kun kaikki kerta jäisivät tänne yöksi. ”Hyvä idea.” Malcolm sanoi ja nousi ylös kääntyen aikuisten puoleen. ”Suokaa anteeksi keskeytys, isä, äiti, herra ja rouva Hope.” Hän aloitti. ”Ajattelimme, että voisimme poistua nyt ja käydä katsomassa linnaa?” Hän sanoi, minkä jälkeen äiti ainakin näytti taas erittäin huolestuneelta. ”Onkohan se nyt niin kovin hyvä ajatus? Linna ei vaikuta kovinkaan turvalliselta. Parempi kun ette menisi keskenänne harhailemaan…” Äiti sanoi, mutta hänestä kaikki oli vaarallista. ”Älä huoli äiti, mitä vaarallista täällä nyt muka olisi? Isoisä ja isoäiti asuivat täällä, joten eiköhän tämä hiukan kolkosta ulkoasusta huolimatta ihan turvallinen linna ole.” Malcolm yritti, vaikka tiesikin, että äitiä oli mahdoton saada muuttamaan mieltään.

LEIGHTON

Aiden kai yritti olla hauska tai jotain ja Leightoniahan nauratti ihan hirveästi. Niin kuin olikin näkynyt. Hän kovin väitti hauskana poikana, että Malcolm olisi alkanut salakuuntelemaan. No ei se Leightonin elämää toki mullistaisi mihinkään suuntaan, vaikka Malcolm olisikin salakuunnellut. Malcolm vastasi kuitenkin, että eipä sitä oikein hyvällä tahdollakaan kovinkaan salaiseksi keskusteluksikaan voinut väittää. "No ei ehkä niin", Aiden myönsi vilkaisten aikuisten suuntaan, kun he juttelivat vaan omiaan edelleenkin. Mutta koska pelkkä istuminen oli ainakin Leightonin mielestä kovinkin tylsää ja oli hän myös aika varma, että muillekin kaipaisi joku tekeminen, niin hän ehdotti jospa he vaikka tutkisivat aikansa kuluksi linnaa. Malcolm piti ideasta kyllä. Aiden puolestaan valitti, että sittenhän hänen pitäisi nousta, mutta suostui kuitenkin. Malcolm teki kuitenkin heti sen virheen, että meni kertomaan ideasta myös heidän vanhemmille ja Aidenin ja tämän siskon vanhemmille. Heidän äitinsä, Marcella, kuitenkin huolestui heti turvallisuudesta ja olisi parempi olla menemättä. "Tuskin Alastairkaan linnansa takia kuoli. Hänhän kuoli sairaskohtaukseen. Emme mekään tänne kuole... Usko pois, äiti. Ja kuten Malcolm sanoi, asuivathan isän vanhemmat täällä", Leighton jatkoi. "Minustakaan ei ole kyllä kovinkaan hyvä idea lähteä haahuilemaan mihinkään", Angelina totesi seuraavaksi.

MALCOLM

Homma ei nyt mennyt, hyvin kun äidit saivat paniikin, että linnassa oli liian vaarallista. Miksi he olivat jääneet tänne yöksi, jos täällä kerta oli niin vaarallista? ”No mutta, emmehän me mitään haahuilisi. katsomme vain paikkoja, tuskin siinä nyt mitään vaarallista ehtii tapahtua. Ja mehän jäämme tänne joka tapauksessa yön yli. Jos jotain kauheaa tapahtuu, se tapahtuisi joka tapauksessa. Ja olemme melkein aikuisia, ei ole mitään syytä huoleen.” Malcolm vakuutteli, koska ei nyt jaksanut ymmärtää, mitä vaarallista oli tehdä talokierrosta. Tuskin isovanhemmat nyt olivat ansoittaneet linnaansa tai eläneet missään lahonneessa ja päälle sortuvassa loukossa. ”Entä neidit? Tuletteko te mukaan vai jäättekö tänne?” Malcolm kyseli tytöiltä. ”Minä ainakin tulen mukaan, täällä istuminen on pitkästyttävää.” Angelica vastasi nousten ylös paikaltaan.

AIDEN

Aiden pudisteli vain päätään, kun hänen äitinsä sekä myöskin Leightonin ja Malcolmin äiti olivat saaneet hepulin siitä, että nuorisolle sattuisi kuitenkin jotain. Aiden ei ihan ymmärtänyt tuota paniikkia, koska olihan täällä asunut kaksi vanhaa käppänääkin ja tuskin he ainakaan portaisiin olivat kuolleet. Tai ei ainakaan se ukko, jonka hautajaisiin he olivat tulleet. Ukkelin vaimo taisi kyllä edelleenkin olla hengissä, muttei Aidenia nyt niin paljoa kiinnostanut, että olisi ottanut selvää. Malcolm yritti kuitenkin selittää tilannetta, ettei kyseessä suinkaan ihan päätön haahuilu kuitenkaan ollut ja koko konkkaronkka oli joka tapauksessa jäämässä yöksi linnaan. Hyvä huomio sekin, että jos jotain kaikesta huolimatta sattuisikin tapahtumaan, se tapahtuisi väistämättömästi, olivat he sitten haahuilleet tai eivät. Angelina näytti kuitenkin edelleenkin hieman vastentahtoiselta moisen ajatuksen suhteen. "Mutta sitten olette varovaisia", punahiuksinen nainen neuvoi. "Tietenkin tietenkin, äiti kulta", Aiden tokaisi. Malcolm puolestaan kyseli naisväeltä, että olisivatko hekin tulossa ja kyllä Angelica ainakin. "Kyllä minäkin voisin", Caitlin vastasi Aidenin pyöräyttäen sinertäviä silmiään, kun ei tuntunut millään pääsevän tuosta ärsyttävästä maanvaivasta eroon.