RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset osa 2

KOUKI

Nokin tekniikka draamojen välttelyyn oli vain olla hiljaa. "Mutta eikö se käy tylsäksi? Olla vain aina hiljaa ja ei puhua koskaan?" Kouki kysyi. Tai enemmänkin kuin tylsää, ehkä jopa inhottavaa, jos aina joutuisi vain kuuntelemaan muiden riitoja. Ei Kouki halunnut niitä kuunnella. "Miksei voida vain sanoa, että ei saa riidellä ja pitää olla kaikkien kaveri?" Housuista taas, Noki ei ollut kokeillut niitä, mutta tämän mielestä ne olivat vain kummalliset ja epäkäytännölliset ja kuumat ja hiostavat. "No sitä ne kyllä on, varsinkin turkin kanssa. Ja jää aina jalkoihin ja sitten niihin vain kompastuu", Kouki kertoi omista kokemuksistaan. Tosin, hänellä oli turkki vain susihahmossaan, ja silloin kaikki vaatteet olivat tiellä. Lopuksi vielä, kuinka he selvittäisivät, milloin riita olisi ohi, ja Noki ehdotti salakuuntelua, mutta saman tien totesi perään, ettei se ollutkaan hyvä idea, jos he jäisivät kiinni. "Niin... Pitäisi olla vähintäänkin ninja, että ei jäisi kiinni. Ja minä en halua salakuunnella jos siellä vain riidellään", pentu sanoi. Riitelyn kuuntelu ei ollut yhtä ikävää kuin sen katselu, mutta ikävää kuitenkin.

NOKI

Kouki kyseli, että eikö hiljaa oleminen ollut vaan tylsää, kun toiset draamasivat. "Toinen vaihtoehto on lähteä muualle, mutta se ei oikein toimi kokouksen kanssa, koska silloin pitäisi olla paikalla mahdollisimman monen. Vaikka ei kokouksessa hirveästi muuta tehdäkään kuin draamataan. Mutta minä olen mieluummin hiljaa sillä välin, kun muut riitelevät ja draamaavat", lisäsin vielä loppuun. Oli se tylsää ja osaksi pelottavaa, mutta parempi olla hiljaa ja katsoa vierestä kuin katua sitten sitä, kun joutuikin mukaan draaman keskelle. Kouki oli sitä mieltä, että eikö voisi vaan sanoa, ettei saisi riidellä ja pitää olla kaikkien kaveri. "Toki, mutta se ei oikein toimi... kun kaikki eivät halua olla kaikkien kavereita", vastasin asiaan. Tuskin riitoja ja draamoja olisi, jos kaikki olisivat vaan kavereita keskenään. Mutta housuista vielä sen verran, että Koukin mielestä ne jäivät myös jalkoihin ja sitten niihin kompastui. "Onneksi täällä ei ole pöksypakkoa tai vaikka olisikin, niin minä en kyllä laittaisi housuja. Todella epäkäynnöllisen kuuloisetkin", tokaisin, kunnes sitten Suzun ja Zukon riitaan, että sitä ei hirveästi kuunnellut salaa, ellei olisi ninja. "Voimmehan me aina palkata ninjan? On linnalla ainakin muutamia ninjoja ja pitkihiuksinen ihminenkin... se uusi, eikö hän sanonut olevansa myöskin ninja? Sayuri on kuulemma myös ninja ja myös samurai... Onkohan se parempi kuin tavallinen ninja?" pohdin perään.

KOUKI

Nokin mukaan toinen vaihtoehto olisi lähteä pois paikalta, mutta kokouksissa se ei ollut kuitenkaan suotavaa. Joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi olla hiljaa. Lisäksi kaikki eivät halunneet kaikkien kavereita, mitä Kouki ei oikein ymmärtänyt. "Mutta eikö se olisi kivempaa että olisi paljon kavereita kuin että ei olisi yhtään?" pentu kysyi. No, ei hän itsekään ehkä vielä kaikkien kanssa kavereita ollut, mutta se olisi sitten pidemmän ajan tavoite. Paitsi Lohikäärme-setä, setä oli liian pelottava, että Kouki uskaltaisi koskaan kysyä tätä ystäväksi. Housuista sen sijaan, Noki ei pitäisi housuja, vaikka olisi ollut pakkokin. "Hurjaa... Eikö sinua pelottaisi että joku suuttuisi?" Kouki kysyi ihaillen. Noki oli niin hurjan rohkea... Mutta sitten pääongelmaan, ja Noki keksi siihenkin ratkaisun. He voisivat palkata ninjan, kun niitä oli useampiakin, mutta sitten oli myös Sayuri, joka oli sekä ninja että myöskin samurai. "Kuulostaa ainakin, että voisi olla parempi. Mennään kysymään, missä huoneessa Sayuri asui? Vai asuuko hän jossain niistä taloista?" Kouki kysyi, ja meni jo ovelle.

YUKIMURA

Yukimura oli jo lähtemässä, kun Kamanosuke sai oven auki. ”Anteeksi, olitko jo ehtinyt mennä nukkumaan?” Yukimura aloitti. ”En, oletko ruvennut päivystämään muiden nukkumistakin jo?” Kamanosuke vain töksäytti. ”En, mutta ajattelin vain… No ei sillä väliä, pääsenkö sisään?” Yukimura kysyi sitten. ”No et, mene kotiisi nukkumaan, se on ihan vieressä.” Kamanosuke sanoi. ”Ei kun minulla on asiaa.” Yukimura selvensi. ”Ja se ei mitenkään voi odottaa aamuun? No tule sitten.” Kamanosuke tuhahti ja siirtyi oven edestä pois. Yukimura sulki oven perässään, mutta se oli virhe, koska talo oli pimeänä. Hetki meni, ennen kuin Kamanosuke sai jonkun lampun sytytettyä, ettei ihan pimeässä tarvinnut olla. Ensimmäisenä huomiota herätti se, että asunnossa oli aikamoinen sotku. No Yukimura oli paraskin arvostelemaan, mutta hänellä oli kuitenkin Rui siivoamassa, niin heillä oli ihan edustuskelpoista.

”No oliko sinulla sitä asiaa vai ei?” Kamanosuke hoputti, kun Yukimura jäi päivittelemään mielessään asunnossa vallitsevaa sekamelskaa. ”Miten voit?” Yukimura meni sitten asiaan. ”Ja tuon takia piti tulla tänne tähän aikaan? Miksi se sinua kiinnostaa, ei se kiinnosta ketään muutakaan, eikä tarvitsekaan.” Kamanosuke vain sanoi, eikä vastannut itse kysymykseen. ”No kun Raizo otti ja lähti ja muiden kanssa vain riitelet. Johtuuko se siitä, että Raizo lähti?” Yukimura yritti saada keskustelua etenemään. ”No ei johdu, heitin Raizon pihalle, koska hän alkoi olla samanlainen juntti, mitä Saizo oli, enkä jaksanut käydä sitä paskaa läpi uudestaan. Riitelen muiden kanssa, koska he ovat idiootteja.” (onneks sä et uke ite ole yhtään idiootti XD) Kamanosuke vain sanoi. ”Aivan, se toki selittää… Olen pahoillani, että sotkin Raizon kanssa asiasi. Ajattelin että se auttaisi pääsemään yli… no Saizosta.” Yukimura sanoi. ”Ai korvaamalla Saizo mahdollisimman samanlaisella korvikkeella?” Kamanosuke kysyi ja nyt kun Yukimura asiaa ajatteli, niin aika huono ideahan se oli.

”Ei se ole sinun syysi, et tehnyt kuin esittelit meidät, vaikka Raizo syyttikin sinua kaikista ongelmista, koska olimme aika väkisin suhteessa. Mutta ei se ollut sinun vikasi, Raizo itse päätti tulla ja jäädä tänne, että kyllä se ongelma oli ihan hänessä ja minussa. Enemmän Raizossa toki.” Kamanosuke lopulta avautui hiukan enemmän. ”Ajattelin vain, kun et oikein tunnu tulevan täällä toimeen kenenkään kanssa ja Raizo…” Yukimura aloitti. ”Muistutti Saizoa.” Kamanosuke lopetti hänen lauseensa. ”Niin. Ja Saizon kanssa tulit edes jotenkin toimeen, vaikka teillä ongelmia olikin.” Yukimura selitti tätä mahtavaa keksintöään saattaa Raizo ja Kamanosuke yhteen. ”Ei siinä mitään, olisi Raizo varmaan ollut ihan hyvä tyyppi, jos tilanne olisi ollut erilainen. Mutta… Jumituin häneen, koska en halunnut päästä Saizosta yli. Hän oli todella paljon samanlainen kuin Saizo. Olin vihainen, koska Saizo kuoli pois ja jätti minut yksin pärjäämään kaiken kanssa. Ja emme ikinä saaneet asioita selvitettyä, kaikki jäi käsittelemättä, koska Saizo kuoli. En ikinä saanut kunnon selitystä sille, miksi hän kohteli minua, kuten kohteli. Silti hän pysyi luonani, vaikka tekikin kaikkea tyhmää, jota ei olisi pitänyt antaa anteeksi. On helpotus, että Saizo kuoli, se on hyvä asia, koska hän oli kusipää… mutta silti olo on tyhjä. Raizo täytti sitä tyhjyyttä, hän tyrkytti itse apuaan, tarvitsin apua, en halunnut jäädä yksin lasten kanssa. Itsekästä toki, mutta itse hän sitä apua tyrkytti.” Kamanosuke selitti, eikä Yukimura oikein osannut sanoa mitään, hän ei ollut varautunut siihen, että Kamanosuke oikeasti puhuisi asioistaan.

”Mutta Raizo ei itsekään tiennyt mitä teki täällä ja miksi halusi auttaa minua. Oikeasti olin ihan varma alkuun, että hän on joku Saizon tuttu ja täällä vain kostamassa Saizon kuolemaa. Tuskin oli, koska ei hän olisi ottanut ja lähtenyt, jos se olisi ollut syy. Meillä oli muutama ihan hyvä hetki, mutta sen jälkeen kaikki jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Me vain asuimme yhdessä ja Raizo auttoi lasten kanssa, mitä en edelleenkään tajua. Tajuaisin, jos hänellä olisi ollut jotain kokemusta lapsista tai häntä olisi edes kiinnostanut lapsiarki, mutta kun ei hänellä ollut kokemusta eikä kiinnostusta. Yritin kysyä monta kertaa, mitä hän oikein halusi tällä, mutta en saanut ikinä muuta vastausta, kuin että hän vain halusi auttaa. Okei, on olemassa tapauksia, jotka auttavat pyytämättäkin, koska haluavat, mutta ei se silti oikein tehnyt järkeä. Ja luulen, että hän vain oli päättänyt, että hänelle oli laitettu vastuu minusta ja lapsistani, ja siksi hän auttaa. En kaipaa mitään sääliapua, jos sillä avulla ei ole mitään muuta syytä kuin se, että en muka pärjää yksinkään, niin pakko jonkun on auttaa.” Kamanosuke alkoi sitten vuodattaa toden teolla ja huomasi kyllä, että ei se Raizo ollut selvästikään mikään ratkaisu mihinkään.

”Miten sitten nyt pärjäät lasten kanssa?” Yukimura kysyi. ”No huonosti. Parhaiten menee silloin, kun saan viedä ne Komatsulle hoitoon ja tiedän, että ne ovat osaavissa käsissä. En osaa olla mikään vanhempi, minulla on vain kokemusta siitä, miten kohdellaan lasta mahdollisimman huonosti. En osaa opettaa niille mitään, en edes tiedä missä vaiheessa niiden pitäisi jo alkaa osata jotain. En halunnut tätä, alkuun se ei tuntunut niin pahalta, koska Saizo valehteli jatkuvasti sitä, että yhdessä kyllä selvitään samalla kun suunnitteli karkaavansa ja jättävänsä minut yksin. Sitten hän meni ja kuoli ja jäin oikeasti yksin. En jaksa tätä, en saa nukuttua öisin, en jaksa olla niillä typerillä oppitunneilla ja Nanakumakin vain vittuilee ja tekisi joka ikinen aamu vain repiä se luuseri palasiksi, sitten kun siitä selviää niin pitää yrittää nukkua niin kauan kuin pystyy, ennen kuin lapset on haettava hoidosta ja sitten ei jää aikaa tehdä mitään läksyjä ja opiskella omalla ajalla ja sitten Nanakuma ja Tenzen valittavat taas paskaa osaamistani oppitunneilla, eikä mitään ymmärrystä heru. Odottakoot vaan kun omat huoransa synnyttävät, niin katsotaan miten työt luistavat sen jälkeen.” Kamanosuke kertoi ja kyllähän tilanne aika ongelmallinen oli, opiskelun ja lastenhoidon yhdistäminen ei varmaan ollut kauhean helppoa, vaikka lapset päivähoidossa olivatkin.

Yukimura ei ehtinyt ehdottamaan mitään ratkaisua ongelmaan, kun yläkerrassa jo alkoi kuulua lapsen itkua. ”No niin tietenkin.” Kamanosuke sanoi ja lähti melko stressaantuneena yläkertaan. Yukimura otti lampun ja lähti perässä. ”Voin auttaa, jos tahdot?” Yukimura tarjoutui, kun Kamanosuke oli päässyt huoneeseen katsomaan, mikä lapsilla oli hätänä. ”Ai sinä vai?” Hän ihmetteli. ”No on minullakin lapsia, ei Rui niitä nyt ihan jatkuvasti yksin hoida. No okei melko paljolti hoitaa, mutten ole mikään ihan tumpelo kuitenkaan.” Yukimura vakuutteli. ”No katso vaikka niiden perään sen aikaa, kun menen hakemaan niille maitoa, jos niillä on nälkä tai jotain.” Kamanosuke sanoi ja jätti Yukimuran yksin itkevien lasten keskelle. Hetken Yukimura koetti rauhoitella lapsia, kunnes Kamanosuke palasi ja istui toisen kanssa lattialle ja yritti syöttää ja heti rauhoittui. ”Mielestäni pärjäät ihan hyvin, kun ottaa huomioon, että tämä on ihan uutta ja olet joutunut opettelemaan kaiken aika lailla yksin. Ei siitä jatkosta tarvitse niin isoa huolta kantaa, että miten opettaminen sujuu, kyllä se varmaan alkaa sujua sitten kun on sen aika ja täällä on kokeneempia vanhempia, jotka varmasti neuvovat kyllä.” Yukimura sanoi, sillä ainakin Kamanosuke selvästi yritti, eikä antanut lasten vain huutaa, jos ei jaksanut mennä katsomaan, mikä oli vialla. Eikä jättänyt lapsia yksin kotiin olemaan ja mennyt itse ryyppäämään, kuten vaikka Sakura teki. ”No toki, kyllähän tämä jotenkin sujuu, eivät nuo ole vielä kuolleetkaan huonon kohtelun takia. On vain masentavaa tietää, että loppuelämä todennäköisesti sitten pyöriikin vain näiden kahden ympärillä, enkä usko, että minusta on siihen.” Kamanosuke sanoi ja vaihtoi Yukimuran kanssa lasta, kun sai toisen ruokittua ja Yukimura yritti saada toista sitten vuorostaan jatkamaan unia. ”Ehkä totut siihen? Ja kun ne kasvavat, niin kyllä elämääsi muutakin sisältöä taas mahtuu. Yukimura sanoi, mutta Kamanosuke ei sanonut asiaan enää mitään.

He saivat lapset ruokittua ja taas nukkumaan ja poistuivat huoneesta taas käytävän puolelle, etteivät herättäisi lapsia uudestaan. Yukimura oli jo aikeissa lähteä, koska Kamanosuke sanoi menevänsä itsekin nukkumaan seuraavaksi. ”Muistathan sitten, että sinun pitää pyytää apua, jos et jaksa. Kahden lapsen kanssa on rankkaa yksin, ja et ole saanut aikaa päästä yli Saizon kuolemasta ja kun Raizonkin kanssa kävi miten kävi. Ei sinun tarvitse jaksaa kaikkea yksin.” Hän sanoi vielä, ennen kuin jättäisi Kamanosuken rauhaan. ”Välillä tuntuu, että yksin pärjäisi paremmin. Eikä Saizossa ja Raizossa ole mitään minkä takia kannattaisi vatvoa asiaa, se oli ja meni.” Kamanosuke sanoi. ”Onkohan nyt ihan noin kuitenkaan?” Yukimura epäili, sillä aika paljon se näytti Kamanosukea kuitenkin vaivaavan edelleen. ”No mitä sitten!? Ei Saizo tule takaisin vaikka miten itkisin perään, eikä Raizo välitä minusta vaikka miten haluaisin, koska olin hänelle vain jokin hetken illanilo ja hänestä varmaan muutenkin tuntui, että korvasin hänellä vain Saizoa ja niin teinkin. Se oli virhe ja parempi, että Raizo painui muualle! En tarvitse häntä enkä ketään muutakaan elämääni!” Kamanosuke suuttui ja alkoi itkeä lopulta. Lopulta Yukimura kietoi kätensä Kamanosuken ympärille ja yritti rauhoittaa häntä, ei häntä tällaisessa tilassa voinut yksin jättää.

NOKI

Kouki kysyi seuraavaksi, että eikö paljon kavereita ollut parempi kuin ei yhtäkään kaveria. "Niin... No niin minustakin, mutta ilmeisesti jotkut kai vaan nauttivat yksin olemisesta enemmän kuin jonkun toisen seurasta, kuten esimerkiksi Hoshiyomi", vastasin, mutta jos itse saisin päättää, niin tietenkin olisin kaikkien kaveri. Se ei vaan ollut mahdollista, vaikka oli sekin jo jotain, että kaikki edes kuitenkin yrittivät tulla toimeen keskenään. Tai ainakin melkein kaikki, jos eivät ihan kaikki. Tai ainakin, kun mietti sitä, että Nanakumalla oli aina tikut ristissä muiden kanssa tai jos ei kaikkien niin aika usean kanssa. Ja sitten oli Kamanosuke, joka oli eristäytynyt kaikista.

Takaisin kuitenkin housuihin ja jos olisi housupakko, niin minä ainakin uhmaisin sitä sääntöä. Koukista se oli hurjaa ja hän kyseli sen jälkeen, että eikö minua pelottaisi, että joku suuttuisi siitä. "Ai sen takia, koska minä en käytä housuja? Eikö se olisi sama asia, jos minä suuttuisin jollekin siitä, että muut käyttävät housuja? Tai että jollekulle miehelle suututtaisiin sen takia, koska hän ei käytä mekkoa? Tai naiselle siitä, ettei tämä pukeudu miehekkäästi? Joten no... ei... ei pelota. Kai joku olisi tullut jo ja suuttunut, jos olisi suuttuakseen siitä, etten käytä housuja. No Saizo suuttui... mutta Saizo olikin outo kolmen totuuden mies muutenkin", pohdin kuitenkin vielä perään. Mutta Saizoa ei ollut enää eikä se ikkunasta lentäminenkään ollut kyllä muuttanut käsitystäni pöksyjen pukemisesta, koska en pukenut sellaisia vieläkään.

Mutta itse asiaan kuitenkin eli siihen, että jos emme itse pystyisi selvittämään, milloin Zuko ja Suzu olivat riitansa riidelleet, niin tarvisisimme siihen vähintäänkin ninjan. Mutta kysymys kuului tällä hetkellä niin, että oliko samuraininja parempi kuin tavallinen ninja. Koukista ainakin kuulosti siltä, joten enää oli mysteeri, missä Sayuri mahdollisesti asuisi. "Rokuron kanssa... Rokuro taas asuu nykyisin Yurin ja Hyoman luona ja he taas asuvat niissä erillisissä taloissa päälinnan ulkopuolella. Mennään!", innostuin ja lähdinkin takaisin portaisiin olettaen Koukin tulevan perässä(?). Suuntasin linnan aulaan ja pääovesta ulos ja siitä kohti Yurin ja Hyoman taloa.

KOUKI

Nokinkin mielestä oli parempi, että oli enemmän kavereita, mutta sitten oli vain joitakin, jotka viihtyivät yksin. Kuten Hoshiyomi. "Hoshiyomi... Hoshiyomi... En muista kuka Hoshiyomi oli, mutta eikös se ole se josta Eheyttäjä-setä tykkää tosi paljon?" Kouki kysyi. Tai ei hänelle ensimmäisenä tullut ketään mieleen, mutta Eheyttäjä-setä puhui hyvin usein jostain Hoshiyomista, sanoen nimen aina ennen kuin poistui paikalta. "Eikö se tarkoita, että Hoshiyomi on siis Eheyttäjä-sedän kanssa kavereita?"

Kuitenkin, mitä pöksyasiaan tuli, niin Noki selittikin ihan kunnolla, miksei olisi pelännyt yhtään, jos joku olisikin suuttunut asiasta. "Hoo, noin sanottuna se kyllä kuulostaakin aika tyhmältä", Kouki totesi. Mutta sitten menninkäinen sanoi, että Saizo oli suuttunut asiasta, ja tämä puhui joistain totuuksista. "Mutta Saizohan on possu? Ja mitä totuuksia?" pentu kysyi ihmeissään. Hän ei tiennytkään, että Noki osasi puhua possua, ja tämä kertoi jotain totuuksia menninkäiselle. "Voitko kysyä minullekin jonkun totuuden?" Koukikin halusi oman!

Onneksi Noki tiesi, mistä he löytäisivät samuraininja-Sayurin, ja tämä kuulemma asui jonkun Rokuron kanssa. Rokuro... Rokuro... "Ai Hedelmä-setä?" pentu kysyi. Rokuro oli joko Hedelmä-setä tai sitten se pelottava Pylly-setä. Kuitenkin siellä samassa talossa asui myös Yuri ja Hyoma, ja Hyoman Kouki muistikin pääsykokeestaan. Mies oli vahva, mutta myös taistelun jälkeen ihan mukava. Kuitenkin, Noki lähti johdattamaan pentua samuraininja-Sayurin luokse. "Joo, meidän pitää ehtiä ajoissa, niin kukaan muu ei ehdi viedä Sayuria!" Kouki vastasi, ja meni toisen perään. Talon luona he sitten koputtivat, ja jäivät odottamaan, että joku avaisi. "Toivottavasti Sayuri on kotona..."

NOKI

Kouki alkoi seuraavaksi pohtimaan, että kuka kumma se Hoshiyomi mahtoi olla ja minä kallistelin päätäni. Lopulta Kouki kuitenkin päättyi siihen, että Hoshiyomi oli jonkun eheyttäjä-sedä tykkäyksen kohde. "Ai siis Zelfan? Joo... Kyllä, se pitkäkorva-yookai juuri, se on Hoshiyomi... Tai siis hän on Hoshiyomi", korjasin vielä, koska eihän Hoshiyomi ollut eläin tai tavara. Kouki jatkoi kuitenkin vielä, että eikö se sitten tarkoittanut sitä, että Hoshiyomi ja Zelfa olivat kavereita. "No, jos miekan tunkeminen toisen pyllyyn on kaveruutta ja okei, niin kyllä, he ovat kavereita", vastasin, vaikka se aika outoa kaveruutta silloin oli, mutta kukin tavallaan, vaikka eivät miekat yleensä kuuluneet persuksiin. Tai en minä tiennyt miekkojen sielunelämästä, mutta eivät peikotkaan siellä peikkolassa tunkeneet miekkoja ahteriinsa. No ehkä se oli joku eheyttäjien ja pitkäkorva-yookaiden juttu tai jotain?

Pöksyistä puolestaan yllättäen Saizoon, joka oli possu. Ja sitten Koukia kiinnosti, mistä totuuksista nyt puhuttiin. "Ei kun ei, eieiei... Ei se possu, vaan yksi toinen Saizo. Ihminen-Saizo... Joku valoloitsija-Saizo. Hän oli ihan pimeä päästään, vaikka hallitsi valoja. Kerran vein Kamanosukelle kukkaseppeleen, koska tämä oli vuoteenoma ja tarvitsi selvästi kukkaseppelettä, mutta Saizo vaan viskasi minut ikkunasta ulos sanoen, ettei kukaan lähestyisi hänen Kamanosukea ilman housuja. Hän oli kamala... Mutta sitten maksoin hänelle takaisin ja purin häntä nilkkaan. Tosin se tapahtui Raizun muodostamassa harhassa, koska olin Saeryosin lemmikkikettu-Noki, mutta selvästi Saizo-vastainen sellainen", selitin asiaa. "Mitä taas niistä totuuksista, joita hän kertoi kolme eri versiota Kamanosukelle... Siis samasta asiasta. Ensin Saizo väitti pettäneensä Kamanosukea yhden kamalan Izumin kanssa, mutta sitten hän väittikin, että oli vaan ajatellut tekevänsä niin ja lopuksi ei sitäkään. Jos nyt muistan oikein, mutta Saizo kertoi kuitenkin kolme tuon tason totuutta saman istunnon aikana, kun olimme vaihteeksi pitämässä kokousta... jostain asiasta. Hän ei tainnut olla ihan kartalla tässä maailmassa, mutta ei se haittaa, koska Saizo kuoli", totesin perään. En toivonut kenenkään kuolemaa, mutta Saizo oli kuolemansa ansainnut. "Niin että tuota en oikein voi kysyä häneltä enää totuuksia... sori..." sanoin vielä loppuun, kun Kouki olisi halunnut jonkun totuuden. No ei olisi, jos olisi tiennyt millaisen mäntin kanssa olisi ollut tekemisissä. Onneksi Koukin ei tarvinnut olla.

Matkalla kuitenkin Yurin ja Hyoman luokse, Kouki pohti Rokuroa... tai siis jotain hedelmää. "No jos se hedelmä on Rokuro, niin kyllä... Hän on se hedelmä... setä", vastasin ja kiirehtiä piti, ettei kukaan kerkeisi varastamaan Sayuria meiltä. Onneksi kuitenkin pääsimme ovelle nopeasti ja Kouki koputti oveen. Jonkun ajan päästä oven tuli avaamaan Rokuro. "Iltaapäivääyötä hedelmä, onko Sayuri tarjolla?" kysyin Rokurolta mennen suoraan asiaan. "Tuota... Iltaa vaan teillekin, mutta mikä hedelmä minä sinullekin olen?" Rokuro kysyi seuraavaksi. "Ai oho... Sanoin sen ääneen... Hups... Siis Rokuro. Mutta onko Sayuri tarjolla vielä?" jatkoin kuitenkin. "Tarjolla mihin? Sayuri nukkuu", Rokuro vastasi. "Enkä nuku!" Sayuri tuli ilmoittamaan ja heilutteli toista kättään leveä hymy huulillaan Rokuron takana. "Niinkö tosiaan...?" Rokuro huokaisi. "Näin on, Sayuri ei nuku", Sayuri ilmoitti. "Sepä hyvä, koska me tarvitaan samuraininjaa, koska sellainen on ilmeisesti parempi kuin ihan tavallinen ninja. Saadaanko me lainata Sayuria ihan vähäsen vaan?" kysyin lopuksi. "Menkää nukkumaan. Hyvää yötä", Rokuro sanoi ja sulki oven. Minä puolestani katsahdin Koukiin kysyvä ilme kasvoillani. "Voiko noin vaan tehdä? Jos kysytään uudestaan, ehkä Rokuro muuttaa mielensä?" ehdotin kuitenkin perään.

KOUKI

"Aaaaah, Hoshiyomi on siis Pitkäkorva-setä", Koukikin totesi, vaikka ei edelleenkään ihan varmaksi muistanut, kuka oli kyseessä. Pitäisi katsoa muiden korvia sitten kun seuraavan kerran näkisi. Tosin ilmeisesti nämä esittivät ystävyyttä toisilleen työntämällä miekan pyllyyn. "Mutta eikö sellainen satu?" Kouki kysyi ja irvisti kivusta ja pelkästä ajatuksesta. Kipu ei ollut koskaan kivaa. "...En tiedä haluanko miekkaa pyllyyn... Voiko heidän kanssaan olla kavereita ilman sitä?" pentu kysyi.

Saizo kuitenkin oli joku toinen Saizo, ja Noki selvitti myös tästä, ettei kaveri ollut kovinkaan älykäs ollut, jos oli valon hallitsija ja hänellä oli pää pimeänä. "Taisi olla siis aika tyhmä heppu..." Kouki pohdiskeli. Ja hän oli kehdannut heittää Nokin ikkunasta! Onneksi Noki oli saanut kostonsa jossain harhassa... Olemalla Lääkäri-sedän lemmikkikettu? "Mutta Nokihan on menninkäinen?" pentu muistutti toista, vaikka olikin hieman ihmeissään. Ja tämä oli pettänyt Kamanosukea jonkun Izumin kanssa ja... "Monimutkaista", Kouki totesi lopulta, hänellä oli mennyt pää jo ihan pyörälle. "Saizo oli siis kuitenkin se pahis? Ja Izumi?" Tai no ei Izumi kovin hyvikseltä kuulostanut jos oli kamala... Joka tapauksessa, Kouki ei saisi totuuksia Saizolta, joten kai hänen oli keksittävä sitten omansa. Vaikka mieluummin jostain muusta aiheesta kuin pettämisestä, se ei ollut kivaa.

Kuitenkin, Sayurin ovelle päästiin, ja Hedelmä-setä oli heitä vastassa. Hedelmä-setä kuitenkin ihmetteli, että mikä hedelmä hän nyt oli. "No kun Pylly-setä sanoi että Hedelmä-setä on hedelmä, niin eikös silloin Hedelmä-setä ole Hedelmä-setä?" Kouki selvitti. Kyllä se hänestä ihan loogista oli. Sayuri oli kuitenkin nukkumassa, mutta ei ollutkaan, ja Noki ehti hädin tuskin sanoa, mitä heillä oli asiaa, kun Hedelmä-setä vain sulki oven heidän neniensä edestä. Noki kysyikin sitten, että saattoiko noin vain tehdä. "Ilmeisesti voi..." Kouki sanoi hämillään. Mutta Noki ehdotti, että he voisivat koputtaa uudestaan, jos Hedelmä-setä olisi muuttanut mielensä. "Selvä, yritetään uudestaan!" Koukikin päätti, ja koputti uudestaan. "Hedelmä-setä, tämä on tärkeää! Me tarvitaan Sayurin apua, jooko?" Kouki pyysi, katsoen parhaalla koiranpentuilmeellään miestä.(? Jos Rokuro siis avasi uudestaan oven?)

NOKI

Kouki taisi valaistua (no ei nyt sentään XDD) ja taisi muistaakin pitkäkorva-yookai-Hoshiyomin, mutta sitten Kouki jo pohti sitä, että eikö miekan tunkeminen sinne, minne ei päiväkään paistanut sattunut. "En ole kyllä testannut, mutta luulisi, että se sattuu. Miekat ovat kuitenkin aika teräviä... käsittääkseni", lisäsin loppuun, mutta huvinsa kullakin. Koukia kiinnosti kuitenkin seuraavaksi, että voisiko heidän kaverinsa olla ilmankin miekkoja pyllyssä. "En minä vaan tiedä... Kenties... Ellei se ole joku tärkeäkin ystävyysrituaali... tai -tapa", vastasin pohtivaan sävyyn, vaikka aika outo sellainen kyllä. No erilaisuus oli rikkaus! Tyhmyys puolestaan ei ja Koukikin ymmärsi sen kamalan Saizon olevan tyhmä. "No ei hän ainakaan viisas ollut", myöntelin asiaan.

Mutta kun sitten Raizun harhan aikana tapahtuneeseen kostooni päästiin ja siihen, että minä olin ollut siinä lemmikkikettu-Noki, niin sitten Kouki ihmetteli tai muistutti minua, että olin menninkäinen. "Ehkä Raizu ei tiennyt, että olen menninkäinen oikeasti, joten hän päätti, että olen kettu. Ei hän tainnut ihan myöskään ymmärtää sitä, että oli pukenut vahingossa osan miehistä naisten mekkoihin. Ihan niin kuin hän olisi luullut miesten olevan naisia tai jotain. En ihan koskaan ymmärtänyt sen Raizun näkemyksiä asioista, mutta onhan sekin kai joku rikkaus nähdä asiat... oudolla tavalla", vastasin asiaan. Kyllähän minä nyt tiesin, että olin menninkäinen enkä kettu. Kerri oli kettu, mutta minä en.

Saizon totuudet olivat Koukille kuitenkin liikaa, mutta yön polttavin puheenaihe oli kuitenkin se, että oliko Saizo ja Izumi jotain pahiksia. "Niin... En ole varma... Mutta voi olla mahdollista kyllä... Saizohan petti Kamanosukea juuri Izumin kanssa, tai siis ajatteli pettävänsä ja ei pettänytkään, mutta petti kuitenkin tai en edes tiedä, mikä niistä totuuksista oli se totuuksien totuus. Mutta ei hyvikset heitä ketään ikkunasta kyllä pihalle... Tai ole muuten vaan kamala toisille, joten kyllä hän varmaan ehkä oli pahis siinä missä Izumikin, mutta hänkin on kyllä kuollut", totesin perään, joten ei tässä ollut enää hätiämitiä.

Mutta tällä hetkellä olimme kuitenkin Rokuron ovella pyytämässä Sayuria samuraininjaksi. Kouki puolestaan pohti Rokuron kysyessä, mikä hedelmä hän oli, että joku setä pyllyssä oli sanonut Rokuroa hedelmäksi. Joten tällä logiikka Rokuro voisi olla hedelmä. "Nanakuma siis... Mutta pysyäkseni asiassa, en käsittääkseni ole hedelmä vaan ihminen", Rokuro vastasi. "Eli onko Nanakuma siis jonkun pyllyssä? Mitä hän siellä oikein tekee?" utelin seuraavaksi. "En tiedä eikä ehkä kiinnostakaan", Rokuro totesi asiaan. "Oletko varma?" päätin kuitenkin varmuuden vuoksi varmistaa. Rokuro ei kuitenkaan vastanut siihen mitään eli hän taisi olla epävarma, mutta kun Sayuriin päästiin, niin Rokuro lykkäsi vain oven kiinni. Kouki oli kuitenkin samaa mieltä, että voisimme hyvinkin koittaa uudestaan, joten Kouki koputti oveen ja Rokuro avasi oven jälleen. "Tiedättekö yhtään, mitä aikaa nyt eletään?" Rokuro kysyi, mutta Kouki meni kuitenkin vuorostaan asiaan. "En vieläkään ole hedelmä enkä setäsi. Ja Sayuri on pikku lapsi, miten hän teitä muka edes mahdollisesti voisi auttaa?" Rokuro kysyi. "Sayuri on kyllä jo iso tyttö. Sayuri on SuperMakee Samurai-Ninja-Sayuri!" Sayuri ilmoitti. "Sepä hyvä, nyt nukkumaan", Rokuro vastasi Sayurille kääntäen odottavaisesti katseensa takaisin meihin. Miksiköhän? Mehän tässä odotimme eikä hän. Ei kun ai niin, hän halusi tietää, miksi tarvitsimme Sayurin apua! "Niin, kuten Sayuri juuri sanoi, että hän on siis samuraininja, joten hän on ainoa, joka voi auttaa meitä. Suzu ja Zuko riitelevät, mutta emme tiedä koska he lopettavat, joten emme tiedä, mikä on oikea hetki mennä pyytämään Suzua yökylään", selitin tilanteen vakavuuden. "Eikö teillä ole mitään parempaa tekemistä?" Rokuro kysyi seuraavaksi. "No... Ei? Tämä on parempaa tekemistä. Eikö itselläsi? Suzu voi olla vaarassa, jos ei pääse yökylään ja jos emme tiedä milloin on oikea hetki, Suzu saattaa jäädä vangiksi pelottavan Zukon huoneeseen ja hänen armoilleen. Tiedä vaikka Suzu ei koskaan saisi nähdä enää päivänvaloa. Tajusitko? Tämä on vakavaa", selitin tilannetta. "Isi? Kuka on Zuko?" Sayuri kysyi seuraavaksi. "Ei kukaan, mene nukkumaan nyt heti", Rokuro vastasi. "Eiei, eieiei... ei. Zuko on tulentaitaja, joten miten hän voi samaan aikaan olla ei-kukaan? Ja jos Suzua ei pelasteta Zukon kynsistä, olemme tuhonomat", selvensin vielä tilannetta. "Onko Zuko se paha poika?" Sayuri kysyi seuraavaksi. "Sayuri, ei nyt tuota juttua taas", Rokuro vastasi Sayurille ja käänsi katseensa minuun. "Koska viimeksi olet nukkunut?" Rokuro kysyi seuraavaksi. "Siis minä? Ai siis puhutko nyt minulle? Siis minä vai? Epäiletkö jotain? Menninkäiset eivät nuku ikinä koskaan milloinkaan. Siksi olemme niin terävänä aina paikalla", vastasin asiaan. "No kannattaisi varmaan harkita", Rokuro sanoi ja oli vetäisemässä ovea kiinni, mutta minä avasin sen uudestaan. "Niin, että saisimmeko me Sayurin lainaan... kiitos?" kysyin seuraavaksi. "Ette, mikä siinä ei mennyt jakeluun?" Rokuro kyseli. "Miten mennään jakeluun?" kysyin puolestaan Rokuron iskiessä kättä otsaan.

KOUKI

Nokikin oli sitä mieltä, että miekka pyllyssä sattuisi, mutta saattoi se myös olla joku tärkeä ystävystymisrituaalikin. Toivottavasti ei, tai sitten edes sille rituaalille olisi joku toinenkin vaihtoehto. "Ehkä he voivat työntää miekan jonkun toisen pyllyyn joka leikkii minua, ja minusta tulee sitten heidän kaveri?" Kouki ehdotti. Saizosta taas Kouki sai kuulla, että tämä tosiaan oli ollut tyhmä.

Sitten vaihteeksi Raizusta, joka oli luullut Nokia ketuksi. No, tämä oli luullut joitakin miehiäkin naisiksi, ja pukenut naisten vaatteisiinkin. "Ehkä hänellä oli huono näkö? Tai huono nenä?" Kouki ehdotti. Hajusta hän sai ainakin itse asian selville, jos joku oli vähän hämmentävämmän näköinen siinä suhteessa, oliko mies vai nainen. "Ehkä hänen olisi pitänyt käydä Lääkäri-sedän luona, ja vasta sitten aloittaa harha?" pentu pohdiskeli. Olihan se ikävää, jos joku oli sairas ja sitten teki tuollaisia noloja mokia. Mutta Nokin mielestä tämä oli kaiketi omannut vain oudot näkemykset ja se oli rikkaus nähdä asiat niin. "Eli... saisinko minäkin rahaa jos luulisin ihan hassuja?" Kouki kysyi.

"Eli pettikö Saizo sitten vai ei? En ymmärrä..." Kouki kysyi hieman hämillään, kun Noki koitti selittää hänelle, mitä Saizon ja Izumin välillä oli tapahtunut, ja ilmeisesti se koski myös Kamanosukea. Kuitenkin, kertoi Noki myös, että Saizo oli heittänyt hänet ikkunasta. "Sehän on ilkeää! Saizo oli selvästikin pahis! Paha pahis!" Noki ilmoitti. Ja jos tämä oli ilkeä ja kiusasi Izumin kanssa Kamanosukea, niin silloinhan Izumin piti myös olla pahis. Molemmat, Saizo ja Izumi olivat kuitenkin jo kuolleet. "No, kuoleminen on ikävää, mutta hyvä etteivät ole täällä. Kamanosukella täytyi olla tosi ikävää, kun häntä kiusattiin, tai siis petettiin..." Kouki sanahti surkeasti.

Kouki ei ollutkaan tiennyt, että Nanakuma-setä oli mennyt pyllyyn... Paitsi että tämähän seisoi siinä heidän edessään? Mistähän oli nyt kyse? Kuitenkin, kun ovi aukesi uudestaan, niin Hedelmä-setä kyseli mitä aikaa nyt elettiin. "Yötä... Siksi kysymmekin Suzua yökylään, eikä päiväkylään." Huomautti toinen myös, että ei ollut hedelmä, eikä setä. Hämillään Kouki toi nenäänsä lähemmäksi, ja nuuhkaisi. "Kylläpäs olet. Et sinä tädiltäkään haise", pentu ilmoitti, varmana hajusta. Mutta Noki sai selitettyä heidän ongelmansa, ja Hedelmä-setä ihmetteli, eikö heillä ollut parempaakaan tekemistä. Noki kovin koitti selittää, kuinka tärkeä asia oli, ja se oli jopa tärkeämpi, kuin mitä Koukikaan oli luullut, jos Suzu ei näkisikään enää päivänvaloa. Sehän olisi kamalaa! Ja he kaikki olisivat tuhon omia? "Hedelmä-setä, Sayurin on pakko auttaa meitä, tai päivä ei tule enää koskaan! Minä en halua elää pelkkää yötä, haluan nähdä auringon huomennakin!" Kouki ilmoitti, kyynelten muodostuessa silmäkulmiinsa. Sitten puhuttiinkin jo nukkumisesta taas, ja Nokin pitäisi nukkua. "Ei, nyt ei ole aikaa nukkua, Suzu pitää pelastaa! Meidän on saatava hänet yökylään!" Kouki aneli. "Jooko, Hedelmä-setä, ole kiltti? Älä tuomitse meitä ikuiseen pimeyteen! Älä ole pahis!"

NOKI

Kouki ehdotti, että Zelfa ja Hoshiyomi voisivat tunkea sen miekan jonkun toisen takapuoleen leikkien, että se joku olisi Kouki ja sitten Kouki voisi olla heidän kaverinsa. "Ehkä voimme kysyä heiltä, jos se on okei. Mutta jos ei ole, niin ehkä meidän kannattaa miettiä ystävyyttä joidenkin turvallisiempien kaverien kanssa. Joidenkin, jotka eivät tunge miekkaa takapuoleen?" ehdotin. Mutta siitä sitten Raizun huonoon näköön tai nenään. "Niin no en ole asiantuntija, mutta kuolleet eivät kai hirveästi muutenkaan näe tai ole neniä, mutta silloin kun harha tapahtui, niin voisihan se toki olla mahdollista... Mutta sitä emme kai koskaan kyllä saa tietää", jatkoin vielä, koska kuolleilta oli paha mennä kyselemään mitään. Lisäksi Raizu paloi sen aiemman linnan mukana, joten tuhkakasalta ei ainakaan hirveästi kyseltäisi. Tai voisihan aina testata, mutta eri juttu vastaisiko se tuhka mitään. Epäilin kuitenkin. Kouki alkoi kuitenkin puhumaan seuraavaksi jostain rahasta tai että saisiko hänkin rahaa, jos luulisi ihan hassuja. "Riippuu kai siitä, mitä se raha on", vastasin, koska minulla ei ollut mitään hajuakaan asiasta. Myrkkis oli puhunut myös rahasta, että ehkä se liittyi bisnespeikkojuttuihin... jotenkin?

Mutta sitten pohdittiin taas Saizon totuuksia ja Koukille jäi epäselväksi oliko Saizo nyt pettänyt vai eikö ollut. "No kun en oikein itsekään tiedä. Harva tietää, koska siksi niitä juuri sanotaankin kolmeksi totuudeksi, koska Saizon mukaan ne olivat kaikki totta. Emme siis todella tiedä, mitä hän teki oikeasti, mutta joku niistä kolmesta on totta joka tapauksessa. Mutta Saizokin on kuollut, joten emme saa ikinä tietää", vastasin asiaan, kunnes vielä kuoleman ikävyyteen, mutta ei Koukikaan kaivannut Saizoa tai Izumia. Niin, no eivät oikein muutkaan olleet kaivanneet heitä.

Mutta tämänhetkinen kriisi olikin asia erikseen, koska Rokuro ei tuntunut ymmärtävän. Hän oli ensin vaan kysellyt, että tiesimmekö mitä aikaa edes elettiin nyt, mutta totta kai tiesimme. Ei tässä siitä ollutkaan kyse. Kouki kuitenkin valaisi asiaa Rokurolle ja että juuri yön takia pyysimme Suzua yökylään eikä päiväkylään. "Huomaan", Rokuro totesi asiaan kieltäen seuraavaksi olemasta hedelmä ja setä. Kouki päätti kuitenkin nuuhkaista Rokuroa ja sanoi sitten, että kyllä hän ihan hedelmä oli, koska ei tädiltäkään haise. "En sanonut olevanikaan nainen. Tarkoitin etten ole setäsi", Rokuro kai yritti selventää. "Mutta jonkun setä olet varmasti? Oletko varma, ettet ole Koukin setä, koska niin moni muukin on? Ja kaikki muutkin sisaresi ovat", kysyin puolestani. "Heidän ongelmansa", Rokuro totesi melko väsyneen oloisena. "Oletko itse muuten nukkunut?" päätin kysäistä. "No sitähän olen tässä juuri yrittämässä", Rokuro vastasi. "Eikö sängyssä olisi kuitenkin mukavampi?" varmistin, koska ovenkarmiin nojaaminen ei mielestäni näyttänyt hirveän mukavalta asennolta nukkumiseen. Mutta se kuitenkin siitä, koska sitten takaisin asiaan eli olisiko Sayuri nyt lainattavissa, koska tässä oli hätä päällä, koska muuten päiväkään ei tulisi koskaan. "Sehän olisi vielä kamalempaa!" hätäännyin puolestani. Kukaan ei näkisi päivää! Ikuinen yö! Kaikki nukkuisivat vaan koko ajan! Ihan kamalaa! Koukikin halusi nähdä auringon vielä huomennakin. "Eli jos et halua nukkua päivän yli valvottuasi liikaa, niin kannattaisi varmaan mennä nukkumaan", Rokuro ohjeisti. "Mutta ei tässä nyt ole aikaa sille, kuten Koukikin juuri sanoi. Suzu pitää pelastaa tai tulee ikuinen yö", komppasin ystävää hädässä. "Niin... No teidän pitää sitten elää sen kanssa, öitä", Rokuro totesi ja laittoi taas oven kiinni ja käänsin taas katseeni Koukiin. "Jos yritämme vielä kolmannen kerran, niin kyllä hän varmaan sitten suostuu. Vanha sanonta kertoo, että kolmas kerta toden sanoo", yritin valaa toivoa vielä kiperään tilanteeseen.

KOUKI

Siitä miekkahommasta pitäisi vielä myöhemmin kysyä Eheyttäjä-sedältä ja Pitkäkorva-sedältä, mutta jos se ei kävisi päinsä, niin Noki ehdotti että he etsisivät turvallisempia kavereita. No, silloin olisi kyllä tehtävä niin, Kouki ei edelleenkään halunnut miekkaa pyllyynsä. Moni muu asia sitten kuitenkin jäi mysteeriksi, kun menninkäinen ei osannut vastata, ja ne jotka osaisivat, olivat jo kuolleet. Toivottavasti ne ei sitten olleet mitään tärkeää, mitä Koukin olisi pitänyt tietää. Tuskin, kun eiväthän osapuolet edes olleet enää paikalla, paitsi Kamanosuke, eikä Kouki muistanut varmaksi kuka tämäkään oli.

Kuitenkin ovella Hedelmä-setä kielsi olevansa setä, mikä hämmensi Koukia entisestään. "Mutta jos ei setä niin mikä sitten?" hän kysyi kummissaan. "Hedelmä-nii-chan?" hän ehdotti ensimmäisenä, vaikka se kuulostikin melko kummalliselta. "Ojii-san?" Tosin ehkä setä ei ollut vielä pappa-iässä, mutta tämä vaikutti hieman vanhalta olemaan nii-chan... Mutta kovin tämä oli edelleen sitä mieltä, että ei antaisi heille Sayuria, ja oli tuomitsemassa heitä ikuiseen yöhön, ja täysin surutta! "Ei saa olla pahis! Hedelmä-pappa!" Kouki koitti, mutta jälleen kerran he saivat vain tuijottaa suljettua ovea. Noki kuitenkin kertoi, että kolmas kerta toden sanoi, ja vaikka Kouki ei tiennyt täysin, mitä se kolmas kerta kertoisi, niin nyt oli pakko yrittää. "Pappa, ole kiltti! Sayuri on meidän ainoa toivo. Ja varmasti muutkin haluavat vielä nähdä auringon huomenna", Kouki pyysi, koputtaen oveen. Nyt pentu jo ihan oikeasti itkikin, häntä ainakin pelottaisi elää koko loppuelämänsä pelkkää yötä!

NOKI

Kouki kyseli Rokurolta, että mikä hän sitten oli, jos ei ollut setä. Kouki ehdotti hedelmäniistää, ojia ja sania, mutta mitä ne sitten olivat, niin en kyllä yhtään tiennyt. Hedelmät kun eivät yleensä niistäneet ja ei Rokuro kyllä minusta ihan ojalta näyttänyt. Mikä se san sitten oli, niin ehkä se oli jonkun nimi? Mutta nuo nimitykset olivat menneet kyllä ohi ja lujaa. Rokuroa ei tosin ollut kiinnostanut, koska hän ei vastannut siihen mitään ja lopulta olimme tosiaan olleet taas oven takana ja Rokuro ja Sayuri oven toisella puolella. Kouki huuteli oven läpi, ettei saisi olla pahis hedelmä ja pappa. "Menkää kotiinne", kuului vaan oven toiselta puolelta ja minä painoin toisen korvani ovea vasten kuullen sitten kaikkoavia askelia. "Entä, jos pörhöotus ja se aina välillä alasti oleva koira olivat oikeassa? Entä, jos päivä ei paistakaan enää koskaan?" kuulin Sayurin kaikkoavan äänen, kun tämä ilmeisesti puhui Rokurolle. "Sayuri taitaa ainakin uskoa meitä", tokaisin Koukille ja olihan se jo jotain. Hyvän uutisen alku nimittäin. Jatkoin kuitenkin kuunteluani. "Höpöhöpö, se oli vaan heidän leikkinsä", Rokuro vastasi ilmeisesti Sayurille. No tuo ei kuulostanut enää hyvältä, koska tämä oli vakava asia. Kouki puolestaan huuteli ja koputteli edelleenkin ovelle, että Sayuri olisi ainoa toivo, mutta ovi oli ja pysyi kiinni. Kukaan ei enää edes vastannut meille ja puhekin oli kaikonnut kokonaan. Käännyin Koukin puoleen lopulta. "Ei hätää, minulla on uusi suunnitelma. Odotetaan jonkun aikaa, että Rokuro nukahtaa, hehän olivat menossa nukkumaan. Kun reitti on selvä, kiivetään ikkunasta sisään ja napataan Sayuri. Hän oli melkein jo uskomassa, joten voimme saada hänet puolellemme ennen kuin meidät on tuomittu kadotukseen", kerroin Koukille mahtisuunnitelmani, miten palauttaisimme auringon ja saisimme Suzun yökylään eikä Rokuro huomaisi mitään.

SUZU

Zuko alkoi seuraavaksi väittämään, että eihän hän olisikaan pyytänyt anteeksi mitään mistä ei ollut pahoillaan. No mitä se ”olen pahoillani sitten siitäkin jostain mistä en edes tiedä mitään” oli olevinaan, jos Zuko ei pahoitellut asioita joista ei ollut pahoillaan? Vähän nyt tuntui, että hän kuvitteli anteeksi pyytämällä korjaavansa kaiken, vaikkei edes tiennyt, mitä oli tehnyt väärin. Sitten piti vielä tarkentaa, mistä oikeasti oltiin pahoillaan, eli vain siitä, ettei Zuko kertonut asiasta. Koska nyt tätä ongelmaa ei olisi, eli jos tästä ei olisi tullut ongelmaa, siinä ei olisi ollut Zukosta mitään väärää? ”Niin, silloin tältä ongelmalta oltaisiin vältytty, koska vaikka sinä tiedät, että mitään ei tapahtunut, niin kyllä sinäkin varmaan tajuat miltä se näyttää ulkopuolisen silmin, kun kanniskelet vieraita naisia kesken vahtivuoron. Ja jos olisit ihan normaalisti kertonut asiasta, niin se ei nyt vaikuttaisi siltä, että yritit salata asiaa. Mutta se oli vain väärinkäsitystä, kyllä minä sen jo tajusin. Ongelma ei ole nyt tässä se, että kerroitko vai etkö kertonut juuri tästä tapauksesta vaan koko asenteestasi tässä jutussa.” Suzu yritti selittää.

Sitten alkoikin taas Haruyan syyttäminen, että Haruyahan tässä oli kaiken pahan alku ja juuri ja syöttänyt Suzulle ajatuksia siitä, ettei Zuko välittänyt hänestä, koska halusi nyt itse niin kovin sinne pöksyihin. ”Vaikka Haruya nyt ilmeisesti onkin ihastunut minuun, niin se asia ei nyt kuulu tähän mitenkään. Kyllä, sivusin aihetta silloin kun jäin puhumaan hänen kanssaan kun sinä kanniskelit niitä naisia vahtivuorossa. Mutta ei se sitä asiaa miksikään muuta, eikä Haruya ole täyttänyt päätäni yhtään millään järjettömyyksillä. Joten jos nyt pidettäisiin tämä asia ihan vain meidän välisenä.” Suzu sanoi, koska oli häntä vaivannut asia ennen Haruyan kanssa keskusteluakin. Sitten Zuko puolustautui, ettei ollut mikään kaikkein romanttisin mies. ”No sen olen kyllä jo huomannut aikaa sitten.” Suzu sanoi Zukon jatkaessa, että nyt oli kuitenkin sota, joten eihän hän nyt voinut Suzua huomioida, koska Suzun huomioiminen oli jotenkin vähäpätöinen asia tähän kaikkeen muuhun verrattuna. ”No kiva tietää, että arvostat minua noinkin paljon. Okei, sota on vaikeaa enkä nyt oleta, että koko aika pitäisi olla huomioimassa, koska kaikilla on omat työnsä ja kiireensä. Mutta kun huomioit muutenkin ihan olemattoman vähän ja tuntuu enemmän, että olemme vain kavereita ja etten merkitse sinulle juuri enempää ja häpeät minua. Ja miksikö en ole sanonut aikaisemmin? Olenhan. Olen kysynyt sen Tulimaareissunkin aikana, että missä kohtaa minä edes kuulun sinun suunnitelmiisi, kun tuntui, etten edes kuulunut niihin. Olin vain matkaseurana kun sinä suunnittelit omaa mahtavaa paluutasi prinssiksi, no niin ei ihan käynyt.” Suzu sanoi, kerta Zuko ei tähän mennessä ollut muka tajunnut mitään. Lopulta Zuko vielä väitti, ettei Suzun sukupuoli liittynyt tähän mitenkään ja hän rakasti Suzua ihan sellaisena kuin oli. Ja sitten hän oli ihan pahoillaan siitä, jos oli antanut ymmärtää jotain muuta eikä se ollut tarkoitus. ”Saat anteeksi. Mutta olisi kiva jos puhuisit kanssani, etkä näyttäisi aina hapanta naamaa vaikka tosikko oletkin. Ja arvostaisin sitä, jos et aiheuttaisi minusta draamaa muiden kanssa kesken kokousten. En erityisemmin pidä siitä, että minut ajetaan sellaiseen tilaan, jossa en tiedä pystynkö hallitsemaan itseni, enkä halua enää polttaa linnaa vahingossa moisten turhien draamojen takia.” Suzu sanoi, koska hän teki parhaansa, mutta jos häntä järkytettiin tällä tavalla, niin seuraukset voisivat olla tuhoisat ja Zuko kyllä tiesi sen.

KOUKI

Kouki pyyhki kyyneleitään, mutta niiskutti edelleen, kun Noki kertoi, että Sayuri sentään uskoi heitä. "Edes joku..." hän sanoi surullisesti, mutta mitä he tekisivät, jos tämä ei voisi auttaa siltikään, koska Hedelmä-pappa oli päättänyt olla pahis? "Mutta mitä me nyt tehdään?" Onneksi Nokilla oli siihenkin idea, ja surkeana Kouki kuunteli, mitä toinen hänelle kertoi. Olihan suunnitelma melko hurja, mutta heidän oli tehtävä se, Suzun ja auringon ja kaiken hyvän maailmassa vuoksi. "Tehdään se. Vaikka Hedelmä-pappa ei haluakaan auringon enää nousevan, muut ovat varmasti eri mieltä. On meidän tehtävämme pelastaa Suzu ja aurinko", Koukikin totesi. Hän ei tiennyt, mitä auringolle tapahtuisi, jos he eivät nyt toimisi, mutta sen täytyi olla jotain aivan kauheaa. Kouki itsekin painoi korvansa ovea vasten, odottaen nyt, milloin olisi hyvä hetki mennä pyytämään Sayurin apua tytöltä itseltään. Hän kuuli vain poistuvat askeleet, ja pian ei enää niitäkään(?). "Kuinka kauan meidän tulee nyt odottaa?" hän kuiskasi Noelle. He eivät voisi mokata nyt uudestaan, kun tulevaisuus oli heistä ja Sayurista kiinni, mutta heidän oli myös toimittava nopeasti!

ZUKO

Kertomattajättämisistä vielä sen verran, että vaikka itse tiesinkin, mitä olin tekemässä, niin ulkopuolisen silmissä se saattoi näyttää epäilyttävältä ja kyllähän minun olisi se pitänyt tietää. Ongelmana oli nyt kuitenkin se, etten pitänyt tilannetta itse mitenkään epäilyttävänä, joten olisiko se sitten pitänyt tietää? "Toki jokainen vastaa itsestään ja siitä, mitä tekee ja miten haluaa tulla nähdyksi ja niin edelleen, mutta ulkopuolisetkin voisivat ottaa asioista ensin selvää ennen kuin keksii yhtään enempää omassa päässään kaikenlaista", totesin asiaan eli valitettavasti en voinut asialle mitään, jos se jonkun toisen mielestä vaikutti niin salaiselta salailulta. Mutta positiivista, että se oli ymmärretty väärinkäsityseksi eikä sen asian jauhaminen nyt enää muuttunut miksikään, joten turha sitä nyt oli enää pohtia enempää. Se oli tapahtunutta. Pääasia kyseisen asian suhteen oli se, että sen osalta olimme nyt samalla aallonharjalla. Haruya sai taas uskoa ihan mitä halusi, se ei ollut ongelmani.

Tämän hetkinen ongelma oli kuitenkin ongelmallisempi, mutta ei ilmeisesti suinkaan Haruyasta kiinni. No ei kai, jos Suzu oli kokenut noin jo paljon aikaisemminkin, mutta kun hänen selityksensä oli ollut sitä, että huomasin Suzun vaan silloin, kun Haruyakin halusi Suzua itselleen, niin oli se aluksi hieman vaikuttanut siltä. "Okei... No unohdetaan Haruya siitä välistä sitten", vastasin siihen. Mutta mitä sitten romanttisuuteen tai sen puutteeseen ja oli Suzukin sen huomannut. Mutta kun olin sotaakin sivunnut siinä mielessä, ettei tässä ollut kyse vaan kahden ihmisen haluamisista ja onnellisuudesta, koska siinä tapauksessa olimme ihan väärässä paikassa. Tilanne oli täällä sellainen kuin oli ja pelkkä parisuhde ei kantaisi täällä kovinkaan pitkälle. Mutta Suzu näki sen arvostamisen puutteena ilmeisesti ainoastaan. "En minä sitä ihan noin tarkoittanut, mutta myönnän toki, että huomioimishetket ovat olleet todella vähäisiä, mutta eivät ne kuitenkaan täysin olemattomia. Mutta eivät täällä muutkaan elä pelkkää parisuhdetta eikä muidenkaan elämä ole ruusuillatanssimista, koska tilanne täällä on mitä on, on työt ja yhteiset pelisäännöt... Toisilla on kuolutusta ja sitten kaikki muu siihen päälle. Jos haluaisimme olla vaan yhdessä välittämättä muun maailman ongelmista, olemme täysin väärässä paikassa. Meidän ei pitäisi olla täällä alkuunkaan siinä tapauksessa", totesin asiaan.

Sitten siihen, miksi Suzu sanoi tyytymättömyyden tunteistaan vasta nyt, niin ei tämä ollutkaan ensimmäisen kerta, koska hän oli halunnut Tulimaareissunkin aikana tietää, miten hän kuului suunnitelmaani. "Ne suunnitelmat muutenkin kaatuivat ja mutkistuivat aika pian sen jälkeen, kun edes pääsimme paikalle. Kuvittelin vaan, että jos olisin saanut paikkani siellä takaisin, voisimme aloittaa yhteisen elämän siellä. Ei välttämättä kuitenkaan linnalla, vaan jossain muualla siellä. Mutta siitä ei tullut mitään, koska Tulimaan tilanne oli aika paska suoraan sanottuna, joten toinen suunnitelma oli aloittaa uusi elämä jossain muualla ja ainoa ajatukseni oli siinä kohdassa se, että mahdollisesti jossain, missä äitinikin olisi ollut. No se suunnitelma kaatui sillä, että äitini oli kuollut jo aikoja sitten. Jääminen sinne ei ollut vaihtoehto myöskään sen kannalta, koska en voinut pakottaa sinua siihen ja sitten yllättäen huomasimme olevamme mukana muutenkin jo jossain suuremmassa suunnitelmassa, joka toi meidät takaisin lopulta tänne... tähän porukkaan ja takaisin sotaan mukaan. Ei tämä paikka ole parisuhteen tyyssija. Mutta et ollut missään kohdassa vain matkaseura vaan tulevaisuuteni ja nykyisyyteni tietenkin myös. Hän jonka kanssa haluan jakaa elämäni ja jos tulevaisuus soisi sen, saisimme elää rauhassa ilman sotaa. Mutta okei, suunnitelmien luomisen sijaan, olisin voinut huomioida sinuakin enemmän ja puhua asioista enemmän. Myönnän, etten ole kovinkaan onnistunut sillä taholla ja olen oikeasti pahoillani siitä. Sekä siitä, että tajuan asian vasta nyt, kun siitä sanotaan suoraan päin naamaa. Toki se olisi pitänyt huomata aikaa sitten jo ja ilman, että siitä sanotaan erikseen", selitin tilannetta.

Mutta sain kuitenkin anteeksi niin sanotun sukupuolisorsinnan, vaikka se ei ollut kyllä tarkoitus missään kohdassa. Lisäksi Suzu arvostaisi, jos en aiheuttaisi Suzusta draamaa kaikkien kuullen kokouksessa. "Ymmärrän kyllä, että se tilanne kokouksessa oli kaikin puolin erittäin huono, mutta en pystynyt jättämään sitä vaan siihen, kun Haruya päätti koko porukan kuullen ilmoittaa kuinka olen muka julkeasti mennyt pättämään sinua. Jos olisin ollut vaan täysin hiljaa, eikö se olisi tulkittu myöntymisen merkiksi siitä, että niin todella olisi ollut ja silloinhan se vasta olisi vaikuttanutkin siltä, että todella olisin pettänyt sinua. Täytyi minun jotenkin puolustautua. Mutta okei, se levisi käsiin nopeasti ja huomasin sen kyllä itsekin ja juuri tilanteen nopean käännöksen takia siihen oli vaikeaa suhtautua... Se vaan tapahtui. Kuulostaa tekosyyltä varmaankin, mutta oli minulla oikeus puolustautua vääriä syytöksiä kohtaan eikä vaan niellä sitä, mitä Haruya mukamas oli nähnyt tilanteessa ilman oikeita todisteita. Olen pahoillani siitä, miten asia eteni ja mitä siitä seurasi... ainakin omasta puolestani", lisäsin loppuun, koska valitettavasti en voinut pyytää Haruyan tekoja anteeksi Haruyan puolesta.

NOKI

Kouki oli suunnitelmasta samaa mieltä eli vaikka Hedelmä-Rokuro-Pappa olikin eri mieltä, niin Suzu ja aurinko pitäisi pelastaa. "Todellakin, tätä ei hävitä", valoin toivoa, jota oli kyllä vielä jäljellä ja vielä voisi asioihin vaikuttaa. Sitten kun ei olisi enää mitään tehtävissä, niin sitten olisi surun paikka, mutta se ei ollut tämä yö. Me vielä nousisimme vahvoina pahoja voimia vastaan ja estäisimme maailmaa uhkaavan katastrofin! (mihin sotaan sä luulet marssivas, Noki XDD) Mutta talossa oli kuitenkin hiljaista tai ainakin alakerrassa. Kouki kuitenkin halusi tietää, miten kauan meidän oikein tulisi odottaa. "Niin kauan, että uhkaava Rokuro-pappa on nukahtanut", vastasin, mutta sitten aloin miettimään, että miten me tietäisimme, että Rokuro olisi nukahtanut. "Tai siis... Meidän kai pitäisi jotenkin varmistaa, milloin hän on nukahtanut. Jos kiipeämme toiseen kerrokseen ikkunan kautta, niin ehkä jostain sieltä se voisi selvitä? Voisimme varovasti hivuttautua Rokuro-papan huoneelle... Ehkä... Toivottavasti. Ja sitten nappaamme Sayurin, kun Rokuro-pappa nukkuu. Ja sitten livahdamme hiljaa ja salaisesti pois paikalta", yritin kehittää suunnitelmaa kuiskimalla myös, koska emmehän halunneet kenenkään saavan huippusalaista suunnitelmaamme käsiinsä.

HYOMA

Hyvä kun oltiin kokouksesta päästy takaisin kotiin, kun ovella oli joku koputtelemassa, eli Noki ja Kouki. Mikä oli hivenen outoa, koska eivät he yleensä kyläilleet. Rokuro oli jo menossa avaamaan, joten Hyoma antoi olla. Etenkin kun alakerrasta kuului sen verran erikoista maailmanlopunpanikointia, että siihen ei ehkä kannattanut sekaantua. Kaksikko yritti siis lainata Sayuria ninjahommiin. Rokuro ei suostunut, koska Sayurin piti mennä nukkumaan, mutta Noki ja Kouki eivät luovuttaneet, koska he olivat aivan vakuuttuneita siitä, että aurinko pimenee, jos Sayuria ei saada lainaan. Hyomalle ei ihan valjennut, miten Sayurin ninjalu vaikutti aurinkoon mitenkään, mutta ehkä hän ei edes halunnut tietää. Rokuro sulki oven ja painui Sayurin kanssa huoneeseen. Hyoma oli jo menossa itsekin nukkumaan Yurin kanssa, kun sitten Kouki ja Noki alkoivat ovelasti supisemaan oven takana, miten he murtautuisivat sisälle sieppaamaan Sayurin. Hyoma nousi varovasti ja veti yukatan päälleen (en oo Yurista varma et nukkuuko se jo vai ei mut Hyoma on niin ninja nii sitä ei huomaa ku se karkaa XD) ja lähti huoneesta kohti alakertaa. Ei hän voinut antaa Koukin ja Noen alkaa murtautumaan heidän taloonsa ryöstämään toisen lapsia leikkeihinsä. He voisivat leikkiä ihan päivällä kun muut eivät yrittäneet nukkua. Kovin Noki selitti oven takana, miten he nappaisivat Sayurin ja livahtaisivat salaisesti vain pois. Hyoma veti oven auki. ”Jos menisitte vian kotiin nukkumaan, teidän salainen lapsenryöstösuunnitelmanne meni jo pilalle, kuulin kaiken. Jos haluatte tehdä jotain salaa, etenkin murtautua taloon jossa minä asun, siitä ei kannata supista noin kovaäänisesti.” Hyoma neuvoi, että hyvä yritys, mutta mönkään meni.

KOUKI

Kouki koitti hillitä itkuaan, kun Noki selitti, kuinka toimia. Päättäväisesti pentu nyökkäsi, mutta säikähti kun ovi aukenikin, ja Hyoma-setä oli heitä vastassa. Kouki ei edes kuunnellut, mitä mies puhui, vaan ryntäsi halaamaan tätä. "Hyoma-setä, autaaaaa, Hedelmä-pappa haluaa ettei aurinko paista enää koskaan", Kouki itki. Kai setä edes auttaisi heitä? "Jos Suzua ei pelasteta, niin sitten yö jatkuu ikuisesti, tämä on vakavaa. Minä en halua elää loppuelämääni pimeässä", pentu jatkoi. Sedän oli pakko ymmärtää, pakko! "Ja... ja... Mitä sille hohtavalle tädillekin sitten käy? Hänhän on myös aurinko?" Kouki jatkoi, kun muisti Asamihimen, johon ei tosin ollut vielä ehtinyt tutustua. Eikö hänkin olisi vaarassa? Katoaisiko tätikin sitten vai joutuisiko tämä lähtemään? Toivottavasti ei sentään kuolisi! "Setä, ole kiltti ja auta meitä?" pentu pyysi itkuisena.

NOKI

Kun suunnitelma oli valmis, ovi aukesi yllättäen ja Hyoma seisoi ovella vakavan näköisenä. Hän ehdotti, ette menisimme vaan kotiin nukkumaan, koska salainen lapsenryöstösuunnitelmamme meni jo pilalle, koska hän kuuli kaiken. "Mutta emme me mitään sanoneet. Emme me aio ketään ryöstää ensinnäkään. Emmekä murtautua kenenkään taloon, miksi sinä moisia kuvittelet? Emmehän me ajatelleet muuta kuin vaan vähän lainata Sayuria ja palauttaa hänet sitten takaisin. Se on aivan eri asia. Eikä me edes supistu kovaan ääneen", jatkoin perään, kun Kouki taas sekosi täysin ja halusi Hyoman apua. "Kovaan ääneen? Hetkonen! Sinä siis kuulit kuinka me suunniteltiin Sayurin lainaamista, vaikka me vaan supistiin? Tosiaan... Ja sinähän olet myöskin ninja! Kouki! Päivä on pelastettu! Hyoman superkuulon avulla me tiedämme koska Suzun ja Zukon riita on ohi ja kun se on ohi, me astelemme kuin ritarit sisään ja pyydämme Suzua yökylään. Ja näin maailmaa uhkaava vaara ja Suzu on pelastettu. Olen nero!" hihkaisin, kunnes muistin, että jotkut halusivat nukkua. "Oho... Anteeksi... Innostuin hieman... Mutta kun nyt Hyoma on suunnitelmassa mukana, niin kerro heti, kun Suzun ja Zukon riita loppuu, niin me hoidamme loput. Tajusitko?" kysyin lopuksi Hyomalta. Tämä ei voisi mennä pieleen eikä Hyomaa edes tarvinnut lainata.

SUZU

Zuko veti nyt taas kaiken ihan päälaelleen sen suhteen, että Suzusta olisi ihan kiva, jos heillä oli olevinaan joku kaveruutta syvempikin suhde, että sitä voisi välillä osoittaakin. Zukosta kun ilmeisesti parisuhde oli sitä että oltiin koko ajan kylki kyljessä ja koska sota esti sen ja muutkaan eivät olleet koko ajan kiinni kumppaneissaan, niin sitten hän ei voinut osoittaa huomiota yhtään, koska sitä ei voinut täällä kuitenkaan koko aikaa tehdä. Välillä kävi mielessä, että kumpi heistä oli oikein se hyvän koulutuksen saanut prinssi ja kumpi ”maalaistollo”, koska Zukon aivoissa ei kyllä välillä järkeä kauheasti vieraillut. Tai ehkä se johtui siitä, että sotatilanne, niin järki ei voinut huomioida Zukon aivoja jatkuvasti. Ihan toki ymmärrettävää. ”Oletko edes huomannut muita, jotka täällä ovat parisuhteessa? Kyllä Yukimura ja Rui ovat sodasta huolimatta pari ja Hyoma ja Yuri osaavat huomioida toisiaan sodasta huolimatta. He menivät naimisiinkin sillä välin kun olimme poissa. Täällä pidettiin häät, sodasta huolimatta. Ihmiset ovat parisuhteessa sodasta huolimatta, ei sitä suhdetta laiteta noin vain tauolle, että ”katsotaan sitten jos sodan jälkeen ollaan vielä elossa” vai mitä oikein kuvittelet?” Suzu ihmetteli, että mikä tuossa Zukon jutussa nyt oli edes olevinaan se idea. ”Elämäsi on aika hankalaa jos ainoat vaihtoehdot ovat, että ollaan koko ajan yhdessä tai ei olla lainkaan. Ei sinulla ole käynyt mielessä, että voisi olla joku välimuoto? Kuten että tehdään työt ja kun tässä kuitenkin yhdessä asutaan ja sitä vapaa-aikaakin on ja ihan joka päivä ei kuitenkaan joku hyökkää linnaan ja veri lennä ja ruumiita sada taivaalta, että silloin voisi esimerkiksi tehdä jotain oikeasti yhdessä?” Suzu huomautti.

Sitten niistä Zukon suurista suunnitelmista, jotka nyt menivät aika lailla mönkään. Mutta myönsi Zuko sen toki, että olisi niiden hienojen tulevaisuussuunnitelmien sijaan tai edes lisäksi keskittyä ihan nykyhetkeen ja huomioida Suzuakin. ”No hyvä, että edes nyt huomaat sen.” Suzu sanoi. ”Ja anteeksi, ymmärrän kyllä, että se oli sinulle tärkeää. Tai yritän ymmärtää. Sinulla kuitenkin oli perhe, tietenkin olisit halunnut löytää äitisi, jos hän olisi ollut elossa, kerta hän oli ainoa siinä perheessä, joka ei ollut täysin kahjo. No ei setäsikään toki ole, hän oli ihan kiva. Minulla ei ole ikinä ollut mitään perhettä, niin olin ehkä itsekäs. Halusin, että keskityt minuun, mutta sen sijaan keskityitkin perheeseesi. Ja anteeksi siitäkin, mitä sanoin Azulasta ja Maista. Olivat he kuitenkin siskosi ja exäsi, ei ollut kivasti sanottu heidän kuolemastaan. Mutta maailma on parempi paikka ilman Azulaa, nyt niillä kurjissa oloissa olevilla Tulimaalaisillakin voi olla jokin tulevaisuus, koska Azulasta ei tule seuraavaa hirmuvaltiasta. Ehkä sillä minunkin olemattomalla perheelläni voi tulevaisuudessa mennä paremmin. (no on tsunamiin kuoleminen aina azulan hirmuvaltaa parempi tulevaisuus XD)” Suzu sanoi, vaikka oli hän edelleen sitä mieltä, että Azulan tappaja oli sankari. Mainkin toki mutta se oli enemmän Suzun henkilökohtainen ongelma, koska Mai oli yksi ongelma.

Hiukan vielä lopuksi sivuttiin sitä kokouskatastrofia, mutta toki Zukon piti puolustautua, kun paha Haruya uhkasi häntä ja loukkasi hänen kunniaansa. ”Tietenkin. Mutta olisit voinut huutamisen ja muun draaman sijaan vain kertoa miten asia oli asiallisesti ja sitten jättää sen siihen ja sanoa Haruyalle vaikka, että keskustelette asian kokouksen jälkeen. Oli se Haruyaltakin tyhmää alkaa huutamaan asiasta siellä kokouksessa, mutta ei Haruyan tyhmä käytös oikein oikeuta sinun tyhmää käytöstäsi. Mutta antaa sen nyt olla tältä erää.” Suzu sanoi, vaikka Haruyankin kanssa oli syytä puhua, mutta nyt ei jaksanut ja hän oli varmaan jo ehtinyt mennä nukkumaan (itkee Haurulle sitä miten pilas mahdollisuutensa Suzuun ja sen olemattomiin pöksyihin XD). Siitä ei tulisi helppo keskustelu. Haruya oli toki mukava, mutta jos hän nyt oli mennyt ihastumaan Suzuun myös, niin se kaveruus olisi aika kiusallinen kaikin puolin.

HYOMA

Kouki ja Noki eivät nyt tajunneet mitään. Kouki vain tunki halaamaan, että heitä piti auttaa, koska hedelmä-pappa halusi, ettei aurinko enää ikinä paistaisi. Ja sen estämiseksi Suzu piti pelastaa joltakin tai seuraukset olisivat niinkin vakavat kuin ikuinen yö. Ja Kouki ei ainakaan halunnut elää loppuelämäänsä pimeässä. ”Niin, se olisi toki kamalan ikävää.” Hyoma myönsi, vaikka kokemuksesta voikin sanoa, että sen kanssa kyllä oppi pärjäämään. Noki taas yritti, että eiväthän he mitään edes olleet sanoneet ja lapsiakaan eivät aikoneet ryöstää, hiukan vain lainata. Ja eivät he edes supisseet kovaa. No ihan riittävän kovaa. Sitten tieto siitä, että Hyoma oli jo kuullut heidän suunnitelmansa, tavoitti myös Noen aivot ja hän muisti siitä, että Hyomakin oli ninja. Ai se pääsi unohtumaan, no sattuihan sitä.

Sitten Noki jo riemuitsi, että Hyoman superkuulon avulla he tietäisivät koska Zuko ja Suzu lopettaisivat riitansa ja he voisivat mennä pelastamaan Suzua pyytämällä häntä yökylään. Ja näin olisi maailma pelastettu. ”En nyt ihan tajua, mistä te tuon auringonpimenemisen ja ikuisen yön keksitte. Se on vain riita, sellaista sattuu.” Hyoma huokaisi, mutta kuunteli nyt silti, missä sen riidan kanssa mentiin. Onneksi muualla oli hiljaista, niin oli helpompi salakuunnella, vaikka hän yrittikin olla kuuntelematta muiden keskusteluita salaa. Joidenkin kohdalla vain oli välillä hankalaa olla kuulematta. ”Siellä alkaa jo rauhoittua, kai se riita alkaa olla loppumaan päin. Mutta teinä antaisin nyt vain olla, enkä menisi sinne sotkemaan asioita. Kysykää Suzua huomenna kylään ja eiköhän se aurinko kuitenkin nouse aamulla kuten normaalisti, turha teidän sitä on murehtia.” Hyoma sanoi, vaikka häneltä oli kyllä mennyt ohi päätelmäketjun se kohta, missä Zukon ja Suzun riita aiheutti maailmanlopun.

KOUKI

"Niinpä", Kouki niiskutti, kun Hyoma-setä sentään ymmärsi, että pimeässä eläminen ei ollut mukavaa. Pentu ei edes muitanut enää, että mies oli itse sokea, ja ei nähnyt muutenkaan mitään, aurinkoa tai kuuta tai muutakaan. Kuitenkin Noki muisti, että Hyoma-setä oli myöskin ninja, ja tämä voisi siksi auttaa heitä. "Oletko? Hienoa", Kouki kysyi, ja oli taas hieman toiveikkaampi. Setä ei kuitenkaan ymmärtänyt, miten maailma pimenisi, jos Suzu ja Zuko ei saisi riitaa selvitettyä, mutta lupasi kuitenkin auttaa, mutta onneksi auttaminen tällä hetkellä oli kaikista tärkeintä. "Kiitos, Hyoma-setä", Kouki sanoi, ja antoi miehen keskittyä kuuntelemaan.

Riita alkoi olla loppumaan päin miehen sanojen mukaan, mutta tämän mielestä olisi parempi, jos Kouki ja Noki eivät enää menisi sinne. "Miksi?" Kouki kysyi, nyt taas hieman enemmän huolissaan. Oliko setä näin äkkiä unohtanut auringon ja mitä aamulla tapahtuisi? Kuitenkin, Hyoma-sedän mukaan aurinko nousisi aamulla, ettei sitä tarvinnut pelätä. "Ihanko varmasti? Varmasti varmasti?" Kouki kysyi huolissaan, ja kääntyi Nokin puoleen. "Nouseeko aurinko siltikin?" Häntä pelotti, mutta toisaalta jos setä sanoi, ettei Suzua silti kannattanut kysyä yökylään... Pentu oli hämillään ja peloissaan. Huolissaan vinkuen hän odotti Nokin vastausta, ehkä tämä tietäisi paremmin?

ZUKO

Suzu kysyi seuraavaksi, että olinko ikinä edes huomannut muita, jotka olivat parisuhteessa täällä. Sitten hän jatkoi esimerkkeihin... kaiketi... Mutta Yukimura ja Rui olivat pari ja Hyoma ja Yuri olivat pari ja ilmeisesti molemmat parit olivat menneet jopa naimisiin... täällä. "Ai ovatko he jo naimisissakin?" kysyin hämmentynyt ilme kasvoillani, koska en minä tiennyt. Miten Suzun sen tiesi? "Ja jos totta puhutaan, en oikeasti edes ole varma ketkä täällä on pareja ja kenen kanssa, koska täällä on niin kummallinen meno. Olin tietoinen vaan siitä Yukimuran säädöstä Ruin ja Rokuron kanssa, koska siltä ei välttynyt kukaan. Mutta jos Rui ja Yukimura on tätänykyä naimisissa, niin mikä Rokuro sitten on siinä suhteessa? Kateellinen exä vai? Vai yhtälailla vielä parisuhteessa mukana oleva osapuoli? En minä tiedä täällä muiden parisuhdekuvioista", totesin perään. Ei täällä puhuttu sellaisista asioista eikä ketkään näyttänyt yltiökylläisen rakastuneilta toisiaan kohtaan tai sitten minulta oli mennyt vaan jotain ja lujaa ohi. Mutta jos muutkin kerta kykenivät silti pyörittämään parisuhdetta, niin tunsin kyllä itseni epäonnistuneeksi.

Sitten Suzu jatkoi siihen, että elämäni oli hankalaa, jos parisuhteen vaihtoehdot olivat joko olla yhdessä koko ajan tai ei lainkaan. "Niin no kun sen nyt noin sanoo, niin kyllähän se aika typerältä kuulostaa. Mutta en ole asiantuntija eikä minulla oikein ole mitään aiempia suhteita, joihin voisi verrata ja muittenkin suhteet ovat menneet aika kovaa ohi. Ehkä minun pitäisi mennä jollekin parisuhdekurssille... No sellaista ei tietenkään ole, mutta... No turha sitä on kai kierrellä... Olen ollut aika paskamainen poikaystävä ja olen oikeasti pahoillani siitä. Mutta yritän parhaani mukaan muuttua paremmaksi ja antaa tekosyiden ja muiden olla", sanoin, kunnes niihin suuriin suunnitelmiini ja kuinka ne menivät mönkään ja kuinka niistä olisi voinut puhua enemmän myös Suzun kanssa. Tosin sitten Suzu alkoi pyytelemään anteeksi sitä, että perhe oli minulle tärkeä. Niin tai lähinnä vaan setäni ja äitini, koska mikään muu perheessäni ei kyllä ikinä toiminut. Mutta Suzulla kun ei sitten ollut minkäänlaista perhettä, niin hänen oli ilmeisesti hieman vaikea ymmärtää sitä tai jotain. "Saat anteeksi ja minäkin olen pahoillani siitä, että yritin vain niin kovin kaikkea muuta, etten huomioinut sinua tarpeeksi siellä... ja toki muutakin huomioimattomuuttani", jatkoin vielä perään. Suzu tosin alkoi vielä pyytelemään anteeksi Azulasta ja Maistakin sen verran ainakin, mitä oli sanonut heistä, koska olihan Azula kuitenkin ollut siskoni ja Mai exäni. "Ei me taidettu Main kanssa koskaan edes oikeasti olla yhdessä... Se oli vaan jotain lapsuuden ihastumista korkeintaan, mutta ei meillä mitään sitä enempää ollut, koska sellaisen ihmisen kanssa on aika vaikea olla mitään, koska Maita ei kiinnostanut ikinä mikään. Ja Mai käyttäytyi paskamaisesti sinua kohtaan, joten ymmärrettävää, ettet pitänyt hänestä. Azulasta taas ei edes tarvitse pyydellä anteeksi, koska hän oli kamala kaikkia kohtaan. Että ei minua nyt sinänsä harmita kummankaan kuolema, jos niin voi kuolleista sanoa... Mutta paskamaisen käytöksensä puolesta juuri kukaan tuskin jää suremaan heitä. Okei, ei ehkä tuokaan ollut kovinkaan kivasti sanottu kuolleesta, mutta saat anteeksi", lisäsin perään, vaikka ei Suzun olisi heidän kuolemistaan anteeksi pyytää. Tai lähinnä sanojaan. "Mutta totta, maailma on parempi paikka ilman Azulaa ja ainakaan Azulasta ei voi tulla enää samanlaista hirmuvaltiasta isäni jälkeen", myönsin vielä. No ei siellä hirveästi muitakaan perillisiä ollut enää sitä paikkaa ottamassa muutenkaan (ku ei oo mitään paikkaa, jota ottaa vastaan XD), koska minua ei kiinnostanut enää se pesti. Sitten Haruyaan ja siihen, että pakkohan minun oli puolustautua vääryyttä kohtaan ja toki, mutta olisin voinut ilmaista asiani asiallisemmin ja antanut sitten olla. "No totta... Se nyt vaan meni tunteisiin, mutta olet oikeassa... Käytökseni oli aika typerää ja olen pahoillani siitä, että se meni siihen. Jos vastaavia tapauksia vielä tapahtuu, yritän olla asiallisempi. Toivottavasti ei kuitenkaan tapahdu", sanoin vielä perään, koska kenestä se nyt olisi kivaa, jos aina joku oli väittämässä petturiksi kesken kokouksen. Mutta no, olihan riita ollut kyllä melkoinen, mutta ehkä olimme nyt enemmän samalla aallonpituudella... toivottavasti ainakin.
___________________________________________________________

NOKI

Hyomastakin oli kamalan ikävää, jos aurinko pimenisi ja tulisi maailmanloppu, mutta totta kai oli. Sehän olisi kamalaa, jos niin kävisi. Hyoma tosin ei ihan ymmärtänyt, miten se auringon pimeneminen nyt mihinkään liittyi tai ikuinen yö, koska kyseessä oli vaan riita ja niitä sattui. "Niin... No en itseasiassa edes tiedä enää itsekään. Halusimme vaan pelastaa Suzun pelottavan Zukon kynsistä ja koska he ovat molemmat tulentaitajia, niin ehkä heidän riitansa räjäyttää vahingossa auringon tai jotain. Se voisi olla aika looginen selitys, joten olisi hyvä pelastaa Suzu ennen kuin posahtaa", päättelin siihen, vaikka en totta puhuen ollut enää varma itsekään. Hyoma kuitenkin laittoi ilmeisesti superkuulon taas päälle (koska niinhän kuuleminen toimii XD) ja alkoi kuuntelemaan. Riita alkoi kuitenkin olemaan jo rauhoittumaan päin, mutta Hyoman mielestä meidän sinne meno voisi vaan sotkea asioita. Suzua voisi kysyä kylään huomennakin. Aurinko puolestaan nousisi Hyoman mukaan huomennakin. "Niin... Ellei se ole jo räjähtänyt, mutta kai siitä olisi kuulunut joku ääni, jos niin ikävästi olisi päässyt käymään. Ehkä maailmaloppua ei tulekaan", totesin Koukin varmistellessa asiaa vielä Hyomalta ja sitten hän kyseli minulta, että nousisiko aurinko varmasti. "No ainakaan ei ole kuulunut mitään räjähdyksen ääniä, joten luulen niin. Selvisimme tällä kertaa säikähdyksellä", vastasin asiaan. Ehkä Suzukaan ei ollu enää vaarassa, jos riita oli loppumaanpäin muutenkin.

HYOMA

Noki ja Kouki eivät itsekään tainneet olla ihan varmoja, miten riitely auringon nousuun vaikuttaisi, mutta Noki oli sitä mieltä, että koska kyseessä oli tulentaitajia, niin he voisivat räjäyttää auringon. Melkoista päättelyä. ”En toki ole asiantuntija, mutta epäilen vahvasti.” Hyoma sanoi. Nokikin tajusi asian, mutta vain siksi, että auringon räjähtämisestä varmaan kuuluisi jokin ääni, eikä sellaista kuulunut, joten vaaraa ei ollut. Yritä nyt pysyä noiden juttujen perässä. Sitten ilmeisesti selvittiin vain säikähdyksellä. ”Niin, ei tässä ole mitään hätää. Voitte rauhassa mennä nukkumaan tai tekemään mitä nyt aiottekaan tehdä. Mutta suosittelen jättämään Sayurin ja Suzun nyt vain rauhaan.” Hyoma sanoi ja toivoi, että katastrofi olisi vältetty ja rauha palaisi maahan.