RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset osa 2

KASUMI

Tilanne alkoi rauhoittua, vaikka tämä valhe olisikin pitänyt keksiä heti, eikä antaa kenenkään selittää mitään kirouksia, koska sitä oli taidettu jankata lapsille aika monta kertaa ja ainakin Sayuri puhui Yukimurasta kuin tämä olisi edelleen aikuinen. No ei voinut mitään, ehkä tällä selvittäisiin tämä päivä. Yuri alkoi huolehtia Hoshiyomin syömisistä. ”Hän teki riisiä… tai ainakin se kai yritti olla riisiä. Kyllä sillä hetken selviää.” Hoshiyomi vastasi, että Zelfa ei selvästi tainnut olla mikään keittiöihme. Raukka, toinen olisi halunnut ruokaa ja sai vain Zelfan keitoksia, sitten kun muut saivat kunnon ruokaa, niin heille ei kelvannut. Tetsunosuke pohti teetä ja sen paistamista, ei voinut kyllä ihmetellä, miten tynnyrissä lapsi oli oikein kasvanut. (se sai aivovamman ku Tatsu löi sitä XD)

Sitten Nanakuma alkoi leikkiä salapoliisia, koska häntä hämmensi tarinassa jokin asia. Ja se asia oli Anastasian käytös ja Kamanosuken uhkailu, jonka Yuri yritti selittää parhain päin Anastasian omaksi sooloiluksi, mitä se kyllä oli ollutkin. Sitten pohditutti vauvojen sieppaus, jonka Rozu selitti siten, että vauvat kuuluivat ihan porukkaan eikä heitä oltu siepattu. Sitten Nanakumaa ihmetytti, että kaikki vauvat olivat yhden ja saman miehen kanssa hankittu ja miten ulkomaalainen mies voi saada täysin japanilaisen näköisiä lapsia, kunnes muisti myös Tsukihikon. Rozu huomautti, että olihan täällä muitakin. ”Sen valkohiuksisen sekopään ja valomiehen lisäksi Tenzen, joka tuli ainakin auttamaan teidän palauttamisessa karkureissultanne tyrmään. Sitten toinen valkohiuksinen ulkomaalainen mies ja Doriania ette varmaan nähneet, jos nukuitte aamusta, kun hän palasi vahtivuorosta tyrmille. Miehet ovat pääosin vahdissa ja muissa hommissa, me naiset hoidamme lapsiasian, joten tietenkin olette pääsääntöisesti olleet tekemisissä vain naisten kanssa.” Kasumi yritti auttaa. ”Mutta kuten Rozu sanoi, osa miehistä on menehtynyt yhteenotoissa ihmisten kanssa ja meillä alkaa olla taloudellisesti vaikeaa. Meillä ei ole tarpeeksi miehiä hoitamaan sekä puolustusta, että hoitamaan talouspuolta ja naisilla on työtä lasten kanssa ja jostain on saatava varoja.” Hän jatkoi vielä toivoen, että Nanakuma olisi tyytyväinen vastaukseen.

YURI

Kun vihdoin oli laskeutunut rauha maahan, päätin kysyä Hoshiyomin syömisistä ja oliko Zelfa edes oikeasti tehnyt mitään ruokaa. No ilmeisesti riisiä tai ainakin jotain riisinkaltaista. Kuulosti todella herkulliselta, mutta ilmeisesti Hoshiyomi kuitenkin jäisi ihan henkiin. "Hyvä toki, että sentään jotain, vaikka ei ihan kyllä vakuuta Zelfan riisit", vastasin siihen. Oli siinäkin kyllä... Ensimmäinen joutui tyytymään johonkin etäisesti riisiä muistuttavaan ja toiset kyllä saivat ruokaa, mutta ei kelvannut. Pitäisi siis varmaankin aloittaa seuraavan ruuan laittaminen aikaisemmin kuin eilen, jos vaikka kaikki saisivat sitä ruokaa suuhunkin asti.

Mutta seuraavaksi Nanakuma alkoi vaatimaan tietoja siitä, miksi Anastasia oli uhkaava, olimmeko kidnapanneet myös vauvoja ja olivatko Sayuri ja Nobuyoshi aivopesun uhreja. Nanakuma sai kaikkeen näihin vastauksen, mutta alkoi kyseenalaistamaan seuraavaksi miehien määrää vauvoihin nähden. Ja no tokihan se oli hieman kyseenlainen, mutta kaikki isät olivat nyt lapsia, joten siksi miehiä ei juuri ollut nyt tarjolla. Mutta ei sitä nyt enää ääneen sanottu. Kirousselitykset oli nyt selitelty ja olimme keksineet uskottavamman selityksen, jota sitäkään ei ihan oltukaan otettu mukisematta vastaan. No olihan siinä omat aukkokohtansa, totta kai, koska se olikin hätävalhe eikä totuus. Mutta miesvalheeseen Rozu keksi, että osa miehistä oli kuollut, vaikka oli paikalla vielä muutama mies Zelfan ja Tsukihikon lisäksikin. Kasumi puolestaan valaisi keitä kaikkia vielä löytyi, mutta komppasi samalla Rozun selitystä, että osa miehistä tosiaan oli menehtynyt sodan jaloissa. Ja olihan sekin totta, osa oli kuollut, mikä oli tietenkin takaisku ja kamalaa, mutta ei heitä oikeasti ihan niin paljoa ollut kuollut, kun annoimme ymmärtää. "Olkoon, mutta en ihan kuitenkaan ymmärrä, miksi te yllättäen sitten päätittekin kertoa sen totuuden sille, miksi olemme täällä, kun tätä ennen se kirous oli aina vastaus", Nanakuma jatkoi. "Plus selitys kirouksesta oli aina sama. Siihen ei ikinä lisätty mitään eikä pudotettu pois, kun syytä kysyttiin, vaikka vastauksen antoikin aina eri nainen, joka ei välttämättä edes ollut paikalla, kun ensimmäinen keksi sen syyksi", Rokuro jatkoi. Niin... Olisi varmaan pitänyt kehittää valhe heidän täällä olemiseen heti ensimmäiseksi, mutta se oli hieman myöhäistä siinä kohdassa, kun Rozu oli ensimmäisenä alkanut vauhkoamaan siitä kirouksesta.

KASUMI

Ilmeisesti Nanakuma luovutti, vaikka hänestä olikin outoa, että miten se totuus nyt kerrottiin, kun aikaisemmin oli keksitty jotain perätöntä juttua jostain kirouksesta. ”Koska Rozu nyt meni keksimään sen emmekä halunneet sotkea teitä liikaa, joten annoimme asian olla niin. Mutta sitten karkasitte ja tilanne meni pahemmaksi ja Anastasian tempaus kaiken lisäksi. Kerroimme totuuden siksi, että tiedätte pääsevänne kotiin eikä teidän tarvitse pelätä henkenne puolesta. Olisi se varmaan pitänyt sanoa heti, mutta Rozusta oli selvästi hauskempi keksiä moista leikillään ja kun hän oli sen jo aloittanut, niin katsoimme paremmaksi leikkiä mukana ja olla selittämättä montaa eri versiota teille. No huonostihan siinä kävi, mutta nyt tiedätte ja teillä ei ole mitään pelättävää.” Kasumi yritti saada tarinaa kuulostamaan uskottavammalta, vaikka totuushan oli se uskomattoman kuuloinen kirous, mutta se nyt oli jo nähty, etteivät lapset sitä uskoneet.

NANAKUMA (Shichiro)

Niin sanottu totuus tuli jotenkin niin yllättäen, etten osannut suhtautua siihen. Tai saattoihan se ollakin toki totuus. Mistä minä sitä voisin tietää, kun tämä paikka haiskahti niin kummalliselta, että oli vaikea sanoa mikä todella oli totta ja mikä taas oli täyttä valhetta. No kirous nyt kuulosti sen verran potaskalta, että se nyt tuskin ainakaan olisi totta, koska siinä ei hirveästi ollut järkeä. Mutta kaikki, joilta sitä oli kysytty aluksi, olivat sanoneet samaa. Oliko se sitten oikein juonittu ja suunniteltukin juttu, että olisi varmasti hauskempaa, jos totuus olisi jotain niinkin typerää kuin kirous? No täällä kaikki olivat selvästi jostain kohtaan päätään sekaisin, että ehkä se sitten oli vain hauskaa, mutta yllättävä totuus oli sekin ainakin hieman outo. Ainakin, kun se vaan tuli yllättäen puskista.

Mutta sen jokun Rozun valhetta oli sitten jatkettu siksi, koska naiset eivät olleet halunneet sotkea meitä liikaa, joten valheessa oli parempi pysyä. "Vaikka huomasitte, ettei kukaan meistä uskonut sitä ensimmäiselläkään kerralla?" kysyin, mutta ilmeisesti, koska valhe oli jatkunut senkin jälkeen kuin se olisi ollut absoluuttinen totuus ja ääni oli muuttunut kellossa vasta sitten, kun jotain oli tapahtunut. "Joo, se kirous oli typerä veto. Olisihan se oikea totuus pitänyt kertoa heti eikä vasta nyt, mutta ajattelin, että kirous olisi vaan kuulostanut jännemmältä... Kun olettehan te kuitenkin lapsia. Eikö jännät syyt kuulostakin aina... kivemmalta, hauskemmalta tai jännemmältä? Vai olenko väärässä?" tämä ilmeisesti Rozu jatkoi siihen. "Tosi jännää!" se teeidiootti huudahti siihen. No hän taisi olla ainoa laatuaan. Mutta miten vaan, ei tuosta porukasta hirveästi irti kuitenkaan saisi, joten ehkä antaisin sitten vain olla... ainakin siihen asti, jos totuus muuttuisi taas.

KASUMI

Rozu yritti selittää kirousselitystään sillä, että oli vain ajatellut, että lapset tykkäisivät jostain jännemmästä selityksestä kuin totuus. No valitettavasti se jännä syy oli totuus, mutta kun sitä ei uskottu ja lapset luulivat kuolevansa, niin oli pakko keksiä jotain. ”Niin, ainoa vain, että sitä jännää alkoi olla vähän liikaa karkumatkojen, syömislakkojen ja tappouhkausten kanssa ja kun suurin osa alkoi tosissaan luulla kuolevansa, niin oli pakko lopettaa se jännä siihen. Että jos Rozu ensi kerralla mietit kaksi kertaa ennen kuin keksit jotain jännää lapsille?” Kasumi yritti saada lapsia vielä uskomaan. Mutta mitähän he nyt tekisivät, iltaan oli vielä aika kauan aikaa ja jos lapset saivat istua vain täällä sisällä, niin jotain tekemistä heille pitäisi varmaan keksiä.

ROZU

Olin kovin yrittänyt keksiä lapsille jotain selitystä siitä, miksi ihmeessä olin mennyt väittämään jotain jostain kirouksesta. Selitys oli sitten ollut se, että koska ainakin jotkut lapset kaipasivat elämäänsä jännitystä, niin kirous oli ollut ihan vaan sitä varten. Se mihin kaikkeen se sitten olikaan johtatanut, niin sitä en ollut laskenut peliin mukaan. En ollut laskenut mukaan sitä, että se johtaisi karkaamisyritykseen, Zelfan valheisiin hulluista aikuisista ja hänen "sankaritekoihin" sitä kautta, mutta en myöskään ruokalakkoon tai siihen, että Anastasia menisi uhkailemaan mieslasten henkeä. Ja kirous kun oli kuitenkin se totuus ja vaihtoehtoista totuutta emme olleet vielä silloin keksineet, kun he ensimmäisen kerran olivat asiaa kyselleet. Mutta toivottavasti "totuus" oli nyt uponnut heihin. Kasumi puolestaan jatkoi vielä, että ainoa vain, että ne jännät tosiaan olivat johtaneet ongelmiin, että nyt saisi sitten miettiä kaksi kertaa jänniä, ettei se jännäkakka ollut kohta jonkun housuissa. "Niin... Olen pahoillani, saatoin ehkä hieman mennä liian pitkälle sillä jännällä, mutta koska oma lapsuuteni oli niin tylsä ja jännä on aina kiehtonut, niin ajattelin vain, että jännä olisi paljon... no jännempää.. Mutta ei tässä oikeasti mitään kirouksia ole eikä ketään nyt oikeasti kukaan ollut tappamassa. Anastasia meni kyllä jännissä hieman yli, mutta kukaan ei siis ole kuolemassa eikä ketään olla satuttamassa oikeasti", jatkoin perään saaden kuitenkin ainakin hieman epäileväisiä katseita ainakin muutamilta tai etunenässä ainakin Nanakumalta, joka tuntui selvästi epäilevän kaikkea. Toki ihan tervettä, ettei uskonut kaikkea mitä syötettiin, mutta se oli hiukan rasittavaa pidemmän päälle. Mutta oli miten oli, ehkä he nyt olivat rauhoittuneemmassa tilassa, mutta mitä sitten pitäisi tehdä? Vai pidettäisiinkö heitä tosiaan tässä huoneessa iltaan asti? Entä sitten, kun H-hetki lähestyisi? Miten sen asian kanssa toimittaisiin? Pitäisikö sitä suunnitella tarkemminkin? Vai oliko kaikki jo selvää?

KAMANOSUKE

Järkytys alkoi pikkuhiljaa hellittää ja Kamanosuke yritti seurata muiden keskustelua siitä, miten heidät kyllä palautettaisiin kotiin. No kukaan ei kyllä hänestä maksaisi, se oli varma, mutta jos heidät palautettaisiin siitä huolimatta? ”Ei tahdo kotiin…” Hän murehti seuraavaksi, mutta tajusi, ettei hän kyllä tännekään halunnut jäädä, mutta kumpi oli sitten suurempi paha? Kotona kukaan ei vielä ollut tosissaan uhannut tappaa, mutta toisaalta täällä hän sai ruokaa ja hänen olemassaolonsa huomioitiin edes jotenkin. Toisaalta kylässä kaikki olivat varmasti vain tyytyväisiä, kun häntä ei ollut enää muiden riesoina. ”Miksi ihmeessä muka et haluaisi? Minä ainakin haluan kotiin. Koska me päästään kotiin? Tänään? Vai huomenna vasta?” Soujiro kyseli. ”Saanko ottaa Saizon mukaan vai pitääkö minun jättää hänet tänne?” Hän murehti sitten.

ROKURO

Aikuiset olivat sen kirousselityksensä rinnalle kertoneet vihdoin ihan järkeenkäyvänkin totuuden tai ainakin jonkun version. Kyllä se toki paremmalta kuulosti kuin se, että joku kirous oli muka muuttanut meidät lapsiksi ja Benmaru oli tämän paikan johtaja ja mitä vielä. Nyt vaan piti sitten enää odottaa sitä hetkeä, jolloin sitten pääsisimme kotiin. Koskahan sekin sitten olisi? Tosin seuraavaksi Kamanosuke alkoi murehtimaan, ettei haluaisi kotiin. "Miksi et?" kysyin siinä kohdassa hämmentyneenä. Miksi hän nyt ei kotiinsa halunnut? Kyllä minä ainakin halusin. "Voit tulla meille", Shichiro kuitenkin jo ehdotti Kamanosukelle, että näin tehtäisiin. Mutta emmehän me voineet sellaista päättää ja mitä vanhemmatkin muka sanoisivat, jos vaan ottaisimme Kamanosukenkin mukaan, että hänestä tulee uusi veljemme? Ei sillä, tokihan se olisi hienoa ja mahtavaa, jos niin voisi tehdä, mutta en ihan uskonut, että vanhemmat hirveästi tykkäisivät hyvää. Mutta kai sitä voisi silti ehdottaa? Mutta mitä mieltä Kamanosuken vanhemmat sitten olisivat siinä kohdassa? Vai oliko se sitä, ettei hänellä ollut sellaisia tai sitten hänen vanhempansa olivat pelottavia? Tosin eihän Kamanosukella tainnut olla edes nimeäkään ennen kuin se kirouksen keksinyt nainen oli antanut hänelle nimen, että se kertoi kyllä oikeastaan jo aika paljon hänen vanhemmistaan, jos sellaisia nyt edes oli.

Soujiro halusi myöskin tietää, miksi Kamanosuke ei haluaisi kotiin, koska kyllä hän ainakin halusi. Sitten hän kysyi varmaankin kaikkia mietityttäneen kysymyksen, että koska sinne kotiin sitten pääsisi. "No viimeistään huomenna tai ylihuomenna, mutta se on ihan viimeistään, koska tarkoitus nyt ei kuitenkaan ole pitää teitä täällä ikuisuuksia. Haluatte kuitenkin varmasti koteihinne ja vanhempanne ovat varmasti huolissaan. Tekomme oli kyllä aivan kamala ja ymmärremme sen kyllä, mutta epätoivoiset ajat vaativat epätoivoiset teot, mutta emme me teitä täällä kuitenkaan kauaa pidä. Mutta sitä ennen voitte kuitenkin olla rauhallisin mielin ja leikkiä ja tehdä juttuja, kunhan ette mitään kamaluuksia tai yritä enää karkuun omin luvin, koska kadonneita olisi hieman vaikea palauttaa kotiin takaisin", se kirouksen keksinyt nainen selitti. Soujiro puolestaan jatkoi vielä, että saisiko hän pitää Saizon eli ilmeisesti sen possun. "Toki, mikäs siinä", samainen täti vastasi. Muutkaan eivät näyttäneet laittavan vastaan, että Soujiro halusi vaan viedä heidän possun mukanaan, mutta mikäs siinä tosiaan.

KAMANOSUKE

Ilmeisesti muut olivat ihan tyytyväisesti palaamassa takaisin koteihinsa ja kun Kamanosuke kertoi, ettei itse halunnut takaisin, Rokuro ja Soujiro molemmat ihmettelivät sitä. ”Kaikki kylässä vihaa minua.” Kamanosuke selitti, ettei häntä erityisemmin kukaan kaivannut takaisin ja jos kaipasi, niin jokin ikävä syy siihen olisi taustalla. Shichiro kovin lupasi, että Kamanosuke voisi tulla heille, mutta Kamanosuke hiukan epäili, että heidän vanhempansa tykkäisivät hänestä yhtään enempää kuin kukaan muukaan. ”Tuskin minua halutaan sinne…” Kamanosuke sanoi, koska ei häntä oikein huolittu mihinkään. Oli jo outoa, että Rokuro ja Shichiro halusivat vielä olla hänen kanssaan. Mutta huomenna he ilmeisesti lähtisivät täältä pois tai huomisen jälkeisenä päivänä. Jos hänet palautettaisiin sinne kauheaan kylään, hän ei varmaan näkisi Rokuroa ja Shichiroa enää ikinä, kuten ei muitakaan täällä, mutta heitä hän kaipaisi eniten. Soujiro kuitenkin sai pitää possun, hänellä oli tuuri. ”Jee kuulitko Saizo! Meidän ei tarvitse erota!” Soujiro riemuitsi, mutta sitten hänkin tajusi, että muista lapsista hän joutuisi eroon, koska heitä tuskin sai ottaa mukaan. ”Minun tulee teitä ikävä.” Hän sanoi sitten katsoen hiukan harmissaan muita lapsia salissa. ”Jopa tuota talonpoikaa joka luulee olevansa samurai.” Hän lisäsi ja Toshizo löi häntä päähän. ”Minun ei kyllä tule sinua yhtään ikävä, hyvä vain kun painut muualle sen possun kanssa.” Tämä ärähti Soujiron valitellessa päätään.

NANAKUMA (Shichiro)

Rokuro oli kerennyt kysymään Kamanosukelta syitä ennen minua, kun Kamanosuke oli sanonut, ettei kyllä halunnut takaisin kotiin siinä missä kukaan muu ei ainakaan myöntänyt, ettei olisi halunnut. Minä kyllä halusin, koska kyllä koti aina tämän paikan voitti mennentullen, vaikka vanhemmat välillä ärsyttivätkin, kun välistä tuntui, että he suosivat Rokuroa enemmän. Mutta kyllä koti tämän paikan voitti, koska ainakaan siellä ei ollut mitään hulluja, jotka kertoivat jostain oudoista kirouksista tuohon malliin.

Kamanosuke nyt ei kuitenkaan halunnut kotiin siksi, koska häntä vihattiin siellä. Eikä ilmeisesti vain kotona vaan ilmeisesti koko kylässä, jossa hänen kotinsa oli. "Miksi?" Rokuro kyseli jälleen melko kysymysmerkin muotoisena. "Mutta minä en vihaa", ilmoitin siihen. "Enkä minä", Rokurokin jatkoi, joten niinpä oli vain loogista, että Kamanosuke voisi tulla meidän mukana. Kamanosuke oli kuitenkin sitä mieltä, että tuskin häntä kukaan sinnekään huolisi. "Höpsistä, äiti tykkää tosi paljon lapsista, joten hän varmasti pitää ajatuksesta ja isä myös", ilmoitin siihen. Tai ainakin he pitivät Rokurosta... ja muista sisaristani ja äiti leperteli aina välillä tuntemattomillekin lapsille siihen malliin kuin ne olisivat hänen, joten tuskin he vastaan laittaisivat, jos Kamanosuke tulisi mukana.

Soujirolle kuitenkin koitti onnenpäivät, kun sai pitää sen possun, jonka oli ristinyt Saizoksi ja oli hienoa, ettei heidän tarvinnut erota. Mutta sitten hän tajusi, että meistä muista hänen kuitenkin pitäisi erota. "Mutta emmehän me edes olleet yhdessä, miten siitä voi erota?" se teeidiootti päästi suustaan. No idiootti mikä idiootti. "Mutta minä en kyllä suostu luopumaan Kamanosukesta", päätin kuitenkin ilmoittaa ja halasin sitten tätä(?). Kamanosuke tulisi mukaan, vaikka vanhemmat olisivat asiasta toista mieltä. Mutta jos Kamanosuke ei pääsisi mukaan, niin minäkään en tulisi kotiin. Piste.

KAMANOSUKE

Rokuro halusi tietää, miksi Kamanosukea vihattiin. Häntä hiukan huoletti kertoa, koska entä jos sen jälkeen Rokuro ja Shichirokin vihaisivat häntä? Toisaalta eivät olleet tähänkään mennessä vaikka hän näytti oudolta ja he tiesivät hänen omituisista voimistaan. ”Koska olen heistä hirviö…” Kamanosuke vastasi vaisusti, Sjichiro ja Rokuro olivat kuitenkin kovin vakuutelleet, etteivät vihaisi häntä, joten kai hän sitten uskalsi kertoa syyn. ”Olen erilainen kuin muut ja aiheutan onnettomuuksia, minun takia kylässä on paljon myrskyjä, jotka tuhoavat viljelmät. Mutta en minä tee sitä tahallani.” Kamanosuke sanoi, vaikka oli varma, ettei tämän jälkeen häntä kukaan muukaan huolisi mihinkään. Ja vaikka Rokuron ja Shichiron äiti lapsista pitikin, niin tuskin näin oudoista lapsista kuitenkaan. Hän hätkähti hiukan, kun Shichiro halasi häntä ja ilmoitti, ettei aikoisi luopua Kamanosukesta. ”Mutta jos vanhempanne eivät huoli minua? En minäkään halua erota teistä. Olette olleet niin kivoja.” Kamanosuke sanoi, mutta paljonpa Shichiro voisi tehdä, jos hänen vanhempansa sanoisivat ei.

NANAKUMA (Shichiro)

Kamanosuke vastasi Rokuron miksi-kysymykseen olevansa hirviö, minkä jälkeen jatkoi olevansa erilainen kuin muut ja aiheuttavansa onnettomuuksia ja ilmeisesti myrskyjä, joidenka takia viljelmät olivat entisiä. "On Rokurollakin outoja vesivoimia ja Ichirollakin on ja Yurilla ja Darialla. Jirolla on outo silmä, kuten Rokurollakin on. Myös isälläkin on outoja vesivoimia ja äiti osaa jotain ultraääniaaltoja, mutta ei kukaan pidä heitä hirviöinä. En oikein näe syytä sille, miksi sinä sitten olisit hirviö. Eikö se ole spesiaalia osata jotain erikoista?" yritin löytää asian positiivisen puolen, koska kyllä minulle ainakin kelpaisi jotkut spesiaalit voimat, mutta ei. Minulla ei ollut sellaisia, mutta ei ollut kyllä Gorollakaan, mutta jostain epäreilusta syystä kaikilla muilla oli ja Rokurolla vieläpä kaksi, mikä oli vielä epäreilumpaa, mutta ei kai sen kanssa voinut kuin elää. Minä vaan olin se tavallinen tylsimys. Mutta koska suurin osa perheestämme oli spesiaalimpeja, niin en nähnyt, miksi he kieltäisivät Kamanosuken myrskyvoimat.

Mutta varmaa oli kuitenkin se, että minähän en luopuisi Kamanosukesta. Kamanosuke tosin jatkoi, että entäpä, jos vanhempamme eivät kuitenkaan huolisi häntä. Ei hänkään kuitenkaan halunnut erota meistä, koska olimme kivoja. "Kyllä huolivat, koska jos eivät, minäkään en halua palata kotiin", ilmoitin siihen. "Minne muka sitten ajattelit mennä, jos niin kävisi?" Rokuro kysyi siinä kohdassa. "En minä tiedä. Kamanosuken kanssa johonkin... Kai sinäkin tulet?" jatkoin vielä perään. "Tietenkin... Mutta... No ehkä se ei ole todennäköistä, että siihen tarvisi ryhtyä", Rokuro jatkoi kuitenkin vielä.

KAMANOSUKE

Kamanosuke ei Shichiron mielestä onneksi ollut mikään hirviö, koska hänen perheessään useammalla oli jotain erikoisia voimia, vesivoimia tai jotain. ”Minun kylässä muut ovat ihan tavallisia. Minä vain olen outo. Ei se ole yhtään kivaa ja spesiaalia, kun joutuu aina olemaan yksin ja kukaan ei puhu paitsi jos suuttuvat ja silloin he huutavat ja lyövät.” Kamanosuke sanoi, että kyllä hän mielellään olisi ihan jotain muuta kuin spesiaali. Shichiro kovin väitti, että Kamanosuke huolittaisiin, vaikkei hänellä vesivoimia ollutkaan, ja jos ei, niin hänkään ei menisi kotiin. Rokuro ihmetteli, mihin he sitten menisivät, mutta ei Shichirokaan tiennyt, pyysi kuitenkin Rokuron mukaan. Kamanosuke ei ihan uskonut, että he mahtoivat vanhemmilleen siinä kohtaa kauheasti mitään, mutta oli kiva, kun he sentään halusivat olla hänen kanssaan.

NANAKUMA (Shichiro)

Kamanosuken kylässä kukaan muu ei kuitenkaan ilmeisesti osannut mitään spesiaalivoimia ja hän vain oli ilmeisesti outo. Eikä ollut kivaa olla spesiaali, koska sen takia hän joutui olemaan yksin eikä kukaan edes puhunut hänelle. Paitsi siis silloin, kun aikoivat olla vihaisia. "Ei meidänkään talon lähellä kyllä asu ketään muuta, jolla olisi jotenkin spesiaalimpia voimia, mutta eivät he ole kyllä koskaan suuttuneet siitä. Mutta ei tuo kyllä kivalta kuulosta... Mutta sitten, kun muutat meille, niin sitten sinun ei tarvitse enää miettiä niitä kurjia kyläläisiä", jatkoin perään, koska halusin uskoa, ettei isällä ja äitillä ollut mitään sitä vastaan, että Kamanosukekin olisi osa perhettä. Meitä oli jo valmiiksi paljon saman katon alla, joten tuskin yksi lisäveli siinä mitään haittaisi. Tai, jos todella haittaisi, niin sitten en minäkään kyllä halua palata kotiin. Sitten he saavat jäädä ainakin ilman minua, koska en edelleenkään halunnut luopua Kamanosukesta tai pitää luopumista edes mahdollisena, koska ei se saanut olla niin.

KAMANOSUKE

Tuntui käsittämättömältä, että jossain oli tavallisia, normaaleita ihmisiä, jotka eivät suuttuneet tai erikoisten voimien käytöstä. Epäreilua, että hänen oli pitänyt joutua siihen kylään, missä häntä vihattiin sen takia. Mutta ei enää, hän oli päässyt pois eikä hän varmana menisi enää takaisin! Shichiro jatkoi vielä, että sitten kun Kamanosuke muuttaisi heille, niin hänen ei tarvitsisi ajatella sitä kurjaa kylää ja niitä kamalia ihmisiä enää ikinä. Se kuulosti liian hyvältä ollakseen totta! Ajatella, että hänelle ei enää suututtaisi, kukaan ei enää satuttaisi… ”Toivottavasti saan muuttaa teille!” Kamanosuke toivoi, koska se kuulosti paljon paremmalta vaihtoehdolta kuin hänen oma kotinsa, vaikka hän ei edes tuntenut Shichiron ja Rokuron vanhempia.

SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA (Saeryos)

Oli helpottavaa kuulla, että he pääsisivät pian takaisin kotiin. Vanhemmat olivat varmasti huolissaan! Saeryos ei ihan varmasti vieläkään tiennyt, mitä raha oli, mutta ehkä se ei haitannut. Pääasia, että hän pääsisi kotiin. Tämä paikka oli liian kummallinen, omituisen muotoisia kallioita ja puisia luolia. Se maanalainen salakäytävä oli ollut kammottava ja sitten he olivat joutuneet vielä viettämään loppuyön siellä maan alla ahtaassa ja pimeässä! Oli ollut helpotus päästä edes sieltä pois, täällä sentään oli hiukan valoisaa ja ilma ei ollut ihan niin tunkkaista, mutta heitä ei oltu päästetty ulos vielä kertaakaan. Omituinen luola oli hiukan ahdistava ja Saeryos alkoi voida huonosti. ”Mikä sinulla on? Oletko sairas?” Suzu kysyi huolestuneen näköisenä. ”Hiukan huono olo… täällä oudossa luolassa on hiukan ahdistavaa ja huono ilma.” Saeryos sanoi, hän ei ollut tottunut tällaiseen, vaikka nämä muut olennot selvästi asuivat näissä oudoissa luolissa. Hän asui kuitenkin metsässä, ei hän ollut tottunut oleilemaan tällaisissa paikoissa.


-------

https://mahtiroolipelit.forumotion.eu/viewtopic.php?t=16