RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset osa 3

HOSHIYOMI

Rozu vastasi kiitoksiin, että tietenkin hän oli puuttunut asiaan, koska ei voinut antaa Zelfan viedä Hoshiyomia. No siitä Hoshiyomi oli todella kiitollinen, että kaiken kiireen keskellä joku oli huomannut aina, jos Zelfa oli käynyt hänen kimppuunsa. Ei hän nyt muistanut Zelfan varsinaisesti tehneen hänelle mitään, muuta kuin halailleen ja kanniskelleen ympäriinsä, mikä jo hävetti aivan valtavasti. Mutta tiedä mitä olisi tapahtunut, jos hän olisi jäänyt Zelfan kanssa kahden tämän huoneeseen, kuten hän lopulta oli jäänytkin. Rozu sanoikin, että heidän olisi pitänyt hakea hänet heti pois, koska oli erittäin oletettavaa, että Zelfa oli tehnyt jotakin. Hoshiyomia puistatti. ”Se häiritsee minuakin, muistan pakoreissun hyvin hämärästi, mutta sen jälkeen kun jäimme kiinni, siihen asti kunnes heräsin Zelfan huoneesta on täysin pimeää. Hän itse toki väittää, ettei tehnyt mitään, mutta kun siitä on vain Zelfan sana todisteena, se ei hirveästi herätä luottamusta. Eihän hän tietenkään mitään myöntäisi.” Hoshiyomi sanoi, eikä olisi ollut ensimmäinen kerta, kun Zelfa oli käynyt hänen kimppuunsa kun hän oli nukkumassa. Lisäksi Zelfa oli jo silloin hänen herättyään sepittänyt ihme satuja siitä, miten oli sankarillisesti pelastanut Hoshiyomin, joten miksi hän olisi niin väittänyt, jos hän ei olisi halunnut salata jotain? No ehkä oli parempi oman hyvinvoinnin kannalta, että ei ajatellut asiaa liikaa.

ROZU

Olin mennyt Hoshiyomin kanssa sille päälinnan vapaalle huoneelle, joka ei siis kuulunut kenellekään tällä hetkellä. Siellä Hoshiyomi oli esittänyt kiitokset siitä, että olin pelastanut tämän Zelfan kynsistä, minkä jälkeen oli vielä pahoillaan siitä, että oli aiheuttanut vaivaa. Lopuksi Hoshiyomi oli hieman kumartanut myös, mikä oli ollut kerrassaan häkellyttävä ele, koska ei kukaan edessäni ikinä ollut kumartanut. Mutta ei siitä minulle mitään vaivaa kuitenkaan ollut ollut, vaikka nyt olinkin pelastellut Hoshiyomia Zelfan kynsistä. Ainoa asia, joka oli kuitenkin jäänyt vaivaamaan, oli se, etten kuitenkaan ollut silloin yöllä tehnyt asialle mitään. No olin ollut kyllä todella väsynyt sillä hetkellä, että sillä saattoi olla tekemistä sen kanssa, mutta lähinnä kadutti, etten ollut tehnyt mitään. Eikä kukaan muukaan ollut, koska se oli oikeastaan ainoa hetki, jolloin jotain todella olisi voinut käydä ja saattoikin olla käynyt, koska ei sitä koskaan tiennyt. Se häiritsi kyllä myös Hoshiyomia, mutta hän muisti vain pakoreissun hämärästi ja kiinnijäämisen, mutta seuraavaksi hän oli vaan herännyt Zelfan huoneella. "Muillakaan ei taida olla tietoa siltä ajalta, koska se on ainoa hetki, jolloin olit Zelfan kanssa käsitykseni mukaan täysin yksin. Ja niin... väittihän Zelfa kyllä, ettei tietenkään tehnyt mitään, mikä toki voi olla totta, mutta ei sitä voi kukaan todistaa. Ja kun Zelfa on kuitenkin tehnyt hyvinkin vääriä ja kyseenalaisia ratkaisuja, niin en pidä täysin mahdottomana, etteikö jotain olisi voinut käydäkin. Toivottavasti tokikaan ei, mutta ei sitä voi ikinä tietää", sanoin loppuun ja vaikka jotain olisikin tapahtunut, niin tuskin Zelfa sitä myöntäisi kuitenkaan. "En myöskään tiedä, mutta Zelfa valehteli kyllä ummet ja lammet tapahtuneesta ja teki itsestään jonkun sankarin, että oliko niille valheille lopulta joku oikea syykin, kuten totuuden piilottaminen. Myös Rui oli saanut valheista osakseen siinä määrin, että Zelfa oli tehnyt Ruista jonkun sairaan sekopään, jolla on joku ongelma. Ja minusta asiaa ei ehkä voisi jättää vaan tähän, mutta en sitten tiedä, miten voisimme muka saada jostain jotkut todisteet siitä, puhuiko Zelfa palturia vai totta, kun väitti, ettei tehnyt mitään. Totuusjuomamahdollisuudetkin taisivat mennä Haurun voimien mukana... Ja sen valmistuksessa taisi muutenkin kestää kuukausi. Mutta Yukimurahan osaa hypnotisoida..." aloin miettimään, jos Zelfa-asiaa haluaisi viedä pidemmälle. Mutta varmaa oli kuitenkin se, että hän oli tosissaan yrittänyt kuristaa minut, joten ei sitä nyt ainakaan voisi kintaalla vaan kuitata. Ja siitä oli todisteet, koska kuristamisesta kaulaani oli jäänyt mustelmia. Ja Tsukihiko oli tullut myöskin paikalle, joten sillä oli silminnäkijä myös. Ehkä Zelfa halusi hiljentää minut estääkseen totuuden julkitulemisen? Tosin en tiennyt totuutta muutenkaan, mutta jos hän kuvitteli, että tiesin ja halusi minut siksi pois päiviltä?

HOSHIYOMI

Valitettavasti kukaan muukaan ei tiennyt, mitä sillä välin oli tapahtunut, kun Hoshiyomi oli ollut tajuttomana. Ainoa joka tiesi, oli Zelfa. Ja Zelfan sanaan ei voinut luottaa. Rozu pohti jo, miten totuuden saisi Zelfasta irti, mutta Haurun totuusjuomat olivat kyllä pois laskuista. Rozu ehdotti Yukimuran hypnoosia. ”Antaa olla, olen mieluummin tietämättä. Jos jotain tapahtui, niin ei se totuus tee sitä tapahtumattomaksi.” Hoshiyomi sanoi, koska hän ei halunnut tehdä asiasta yhtään isompaa ongelmaa. ”Mutta se on eri asia, että Zelfa yritti tappaa sinut, se nyt ainakin tapahtui, siitä on todisteet kaulassasi ja minä ja Tsukihiko todistimme sitä molemmat…” Hoshiyomi sanoi ja hiljeni sitten ja kääntyi ovea kohti. Ei ollut todellista! Hän meni vihaisena ovelle ja veti sen auki, ja siellähän Zelfa istui oven takana (?). ”Tämä on yksityinen keskustelu, mitä helvettiä sinä salakuuntelet siellä!?” Hoshiyomi suuttui. Zelfa teki hänet hulluksi!

ROZU

Kun laskin Haurun totuusjuomat pois laskuista paljastaa totuus ja ehdotin vielä Yukimuran hypnoosia, Hoshiyomi ei halunnut tietää oliko Zelfa tehnyt jotain vai jättänyt tekemättä. "Aivan... Selvä... No jätetään se sitten mysteeriksi. Ja eihän se toki sitä tekemättömäksi tee, jos Zelfa jotain olisikin tehnyt. Ajattelin vain, että täytyyhän se mies saada vastuuseen teoistaan silloin, koska olithan lapsi silloin. Ei sillä, raiskaaminen on toki aina väärin... Ja muu vastaava", sanoin kuitenkin, mutta jos Hoshiyomi halusi, ettei sitä asiaan tutkittaisi, niin ei kai siinä sitten. Silloin sen tietenkin voisi jättää mysteeriksi. Hoshiyomi jatkoi kuitenkin vielä, että tappamisyritys kuitenkin oli asia erikseen, koska sillä oli todistajat ja todisteet olivat edelleenkin kaulassani. Mutta Hoshiyomi siis muisti sen myös, joten silloin todistajia olisi kaksi. "Se olisi ainakin hyvä tuoda myös muiden tietoisuuteen. En kuitenkaan ole varma, mistä Zelfa oikein niin kimpaantui, mutta..." lauseeni keskeytyi, kun Hoshiyomi suuntasi ovea kohti vihaisen oloisena ja veti sen auki. Oven takana sitten kyykkikin Zelfa. No kuinkas muutenkaan. Oliko hän nyt ihan tosissaan? Minä en kuitenkaan ollut edes tajunnut, että meillä oli joku salakuuntelijakin täällä, mutta ehkä yookait vaistosivat asioita herkemmin? Hoshiyomi ei kuitenkaan tykännyt hyvää enkä minäkään, mutta Hoshiyomi halusi tietää, että miksi Zelfa salakuunteli meitä ja Zelfa nousi seisomaan lattialta. "Minäkö? Salakuuntelen? Oven edusta oli likainen, joten putsasin sen", Zelfa totesi. "Et kai oikeasti kuvittele, että tuo paska menee läpi? Kuinka idiootteina oikein pidät meitä?" kysyin siinä kohdassa. "Okei, myönnetään... salakuuntelin teitä. Tyytyväinen? Mutta vaikutitte niin epäilyttäviltä", Zelfa totesi. "Ai me vaikutamme epäilyttäviltä!" tuhahdin siihen. Onneksi Zelfa ei itse vaikuttanut yhtään sellaiselta.

HOSHIYOMI

Hoshiyomi ei jaksanut tätä, Zelfa ei jättänyt häntä hetkeksikään rauhaan. Kukaan ei ollut kutsunut häntä vartioimaan ovea sillä välin, kun Hoshiyomi keskusteli Rozun kanssa. Zelfa kovin yritti, että hänhän vain siivosi. Aivan, kun Zelfahan oli niin himosiivooja muutenkin. No myönsi hän sitten salakuunnelleensa, koska siivoamista nyt ei uskonut kukaan, mutta he olivat muka vaikuttaneet epäilyttäviltä ”Sinä olet maailman viimeinen olento, jolla on mitään varaa pitää ketään muuta epäilyttävänä. No emme puhuneet mitään epäilyttävää, kuten hyvin tiedät, koska salakuuntelit, joten voit painua muualle päivystämään!” Hoshiyomi sanoi ääntään korottaen, hän ei jaksanut Zelfaa ja Zelfan ongelmia enää, ehkä hän vain tekisi hänestä lopun ja lähtisi sitten itse, ettei muiden tarvitsisi karkottaa häntä periaatteesta.

ZELFA

Jonkun ajan päästä kuulin lähestyvät askeleet, mutta ovi lennähti auki ennen kuin kerkesin siitä mihinkään edes teleporttaamaan. Siinä kohdassa se oli jo liian myöhäistä. Mutta kai tuo nyt olisi pitänyt osata ennustaa, että kiinninhän tässä vain jäi. No se meni jo ja jäin kiinni yrittäessäni vielä maailman typerintä valhetta, mutta ei mennyt läpi. No en ihan olettanutkaan, että se nyt olisi mennyt läpi, mutta täytyi sitä yrittää... kun en muutakaan keksinyt. Mutta myönsin lopulta salakuunnelleeni siksi, että he olivat epäilyttäviä. No en nyt oikeasti kyllä siksi, vaan siksi, että halusin tietää, mitä niin hienoa jossain Rozussa oli, mutta sitten he olivat vaan puhuneet teoistani ja tekemättä jättämisistäni. Mutta jotain muutakin olisi voinut käydä. Hoshiyomista minulla ei kuitenkaan ollut varaa pitää ketään muita epäilyttävänä. "Ai siksi, koska olen sitä muka itse? Enhän ole... En tehnyt sinulle mitään... No valheet tapahtuneesta oli toki valheita ja typerä yritys, mutta mitään muuta epäilyttävää tässä ei ole", totesin siihen. "Ethän sinä muuta olekaan kuin epäilyttävä. Ei kukaan käy syyttä suotta toisia kuristelemassa!" Rozu tiukkasi. "Mutta en kuristanut sinua, koska siinähän sinä olet. Elämäsi kunnossa", sanoin siihen. "No en kuollut en, mutta ei se ihan pikku juttu tai leikkiä ollut!" Rozu älähti. No ei ollutkaan, mutta se vaan tapahtui... Ei toki olisi saanut tapahtua, mutta tapahtui kuitenkin. "Niin... Tilanne lähti hieman lapasesta, mutta en olisi kuitenkaan oikeasti tappanut sinua... Ja olen pahoillani", sanoin siihen. "Niin niin!" Rozu vaan paasasi. Ei tainnut mennä läpi.

HOSHIYOMI

Zelfa kovin väitti, ettei hän toki ollut yhtään epäilyttävä ja taas hän väitti, ettei ollut tehnyt mitään. ”Se ei Zelfa kuule tässä kohtaa auta. Olet ainoa, joka sen totuuden tietää ja en voi luottaa sanaasi mitenkään. Millään mitä sanot, ei ole mitään väliä, koska en voi tietää mikä puheessasi on totta ja mikä ei ja mikä vähän muokattua totuutta!” Hoshiyomi sanoi, että se oli ihan sama, miten paljon Zelfa hänelle tuota hoki, totuus oli, että hän ei tiennyt. Hän ei voinut tietää oliko sinä aikana tapahtunut jotain, kun hän oli tajuttomana. Koska ainoa joka sen tiesi oli Zelfa ja Zelfan sanaan ei voinut luottaa. Sitten Rozu otti kuristamisensa puheeksi, mistä Zelfa yritti kiemurrella pois, että elossahan Rozu oli ja hän oli pahoillaan. ”Tästä et kuule enää pelkällä pahoillaan olemisella selviä. Kävit Rozun kimppuun, koska halusit omia minut itsellesi, ilman mitään järkevää syytä. Yritit tappaa hänet sairaan pakkomielteesi takia!” Hoshiyomi raivosi, hän ei jaksanut tätä enää. ”Olen sanonut sinulle ainakin miljoona kertaa, mutta sanon sen vielä kerran. En voi sietää sinua! Olet petollinen, itsekeskeinen, omaa etua tavoitteleva, kiero, selkärangaton, kuvottava, säälittävä otus! Käytät heikkoja hetkiäni hyväksi omissa tavoitteissasi, elät jossain fantasiamaailmassasi ja syytät muita ongelmistasi. Olet helvetin sekaisin ja tarvitset hoitoa, enkä halua sekaantua sairaisiin touhuihisi tippaakaan enkä olla kanssasi missään tekemisissä! Etkö voi jo vihdoinkin saada sitä mahtumaan niihin muinaisiin, selvästi homehtuneisiin aivoihisi!?” Hoshiyomi huusi ja hänen itsehillintänsä alkoi pettää. Hän tunsi, miten hänen demoninen puolensa alkoi tulla esiin, huomasi tarttuvansa jo naginatansa kahvalle ja yritti saada itsensä hillittyä. ”Mennään Rozu, ei tätä turhuutta kannata jatkaa enkä halua jättää sinua kahden tuon hullun kanssa.” Hoshiyomi sanoi ja oli valmis lähtemään. Olisi varmasti lähtenytkin, mutta Zelfa oli liian arvaamaton ja tämä oli yrittänyt jo kerran tappaa Rozun.

ROZU

Zelfa yritti jotain todella onnetonta puolustusta, vaikka ei siinä hirveästi puolusteltu, kun totuus nyt kuitenkin oli se, ettei kukaan voinut uskoa Zelfaan täysin. Ja sitten oli vielä kuristaminen. Kukaan ei kuristanut ketään ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi. Tai kai jotain niinkin sairaita saattoi maailmasta löytyä, mutta kai Zelfalla nyt joku oikea syykin oli siihen? Ainakin se oli varmaa, että hän oli ollut tosissaan. Jos se olisi ollut jotain muuta, hän tuskin olisi mennyt niin pitkälle alkujaankaan. Hoshiyomi kuitenkin päätti ainakin yrittää tehdä Zelfalle selväksi sen, ettei hänen puheensa mitään auttaneet, koska niihin oli vaikea uskoa. "Milloin muka olen muuten valehdellut sinulle jostain? Okei, keksin valheen siitä, miten muka löysin sinut metsästä, mutta se oli ainoa valhe", Zelfa totesi. "No oli tai ei, kukaan ei voi kuitenkaan todistaa sitä, jos teitkin oikeasti jotain Hoshiyomille. Ja sen takia et varmasti myöntäisikään sitä, vaikka olisitkin tehnyt", sanoin Zelfalle. "En ole kiinnostunut pikkupojista millään tavalla! Mikä siinä on niin vaikeaa käsittää?!" Zelfa halusi tietää, mutta oli miten oli, ei tuo mitään todistanut.

Kuristamiskohdassa Zelfa totesi olevansa vain pahoillaan ja että kaikkihan oli nyt kunnossa. No en tokikaan kuollut, luojan kiitos, mutta niin olisi voinut käydä pahimmassa tapauksessa. Sitten Hoshiyomi päätti puuttua siihen, ettei Zelfa ollut pääsemässä pelkällä pahoillaan olemisella pois tilanteesta, koska faktat puhuivat kyllä puolestaan. Siihen Zelfa ei ilmeisesti keksinyt enää mitään typerää puolustusta. Hoshiyomi kuitenkin antoi seuraavaksi kuulua ihan kunnolla ja latoi faktat pöytään miten ei sietänyt Zelfaa missään määrin ja sitähän tuli ihan täyslaidallinen. Zelfa hätkähti kuitenkin jossain kohdassa ja itsekin säikähdin hieman, kun Hoshiyomissa alkoi tapahtumaan jotain muutoksia, kun huusi Zelfalle menemään. Miehen silmät muuttuivat punertaviksi ja tuntui, kun hänen olemuksensa olisi hieman muutenkin muuttunut. Sitten Hoshiyomi tarttui naginataansa. Zelfa ei selvästikään osannut sanoa enää mitään ja itseänikin hieman pelotti, mitä tässä nyt tapahtuisi. Mutta seuraavaksi Hoshiyomi kuitenkin sanoi minulle, että nyt pitäisi mennä, koska turha tätä oli jatkaa eikä hän halunnut jättää minua yksin Zelfan kanssa. "S-selvä", sanoin vain ja olin lähdössä jo Hoshiyomin perässä, mutta Zelfa astui meidän eteen(?). "Ei, ette voi mennä! Voimme sopia jonkun kaikkia miellyttävän sopimuksen", Zelfa yritti. Minä en kyllä halunnut sopia hänen kanssaan muusta kuin hautansa sijainnista.

HOSHIYOMI

Zelfa oli urputtanut vielä, ettei hän ollut ikinä Hoshiyomille valehdellut ja ainoa kerta muka oli se, kun hän selitti olleensa sankari metsässä. No sama se, Zelfa oli silti epäluotettava, hän oli juoninut Hoshiyomin päänmenoksi kuitenkin, vaikka ei suoraan ollutkaan valehdellut. Kun Hoshiyomi oli päättänyt lähteä Rozun kanssa, ennen kuin hän oikeasti tuhoaisi Zelfan ja linnan siinä sivussa, Zelfa kehtasi tulla hänen eteensä, ihan kuin voisi muka estää Hoshiyomia jatkamasta matkaa. Kovin hän yritti, etteivät he saaneet mennä ja he voisivat sopia jonkun kaikkia miellyttävän sopimuksen. ”MINÄ EN SOVI KANSSASI MITÄÄN! POIS EDESTÄNI RUOJA!!!!” Hoshiyomi raivostui täysin kontrollinsa jo menettäneenä ja ennen kuin edes huomasi, hän oli huitaissut Zelfaa Naginatalla kylkeen (?) sellaisella voimalla, että se lennätti hänet käytävän toiseen päähän (?). Hän huitaisi vain Zelfan veret naginatasta lattialle ja lähti vihaisena alakertaan.

ROZU

Zelfa oli tullut eteemme kauppaamaan jotain sopimusta, joka kelpaisi kaikille, mutta minulla ei ollut kyllä Zelfalle enää mitään sanottavaa. Hoshiyomikaan tuskin oli aikomassa tehdä mitään sopimuksia moisen idiootin kanssa tai jos olisi niin varmaan vain siitä, miten tappaisi moisen itikan. Lopulta Hoshiyomi kuitenkin raivostui vain malttinsa jo valmiiksi menettäneenä ja käski Zelfan edestään pois, koska ei aikonut sopia tämän kanssa mitään. Se oli tietenkin viisas päätös, koska Zelfan sanaan ei tainnut olla enää sitäkään vähää luottamista, mitä ehkä hyvällä tuurilla oli saattanut joskus olla. Oli kuitenkin hurjaa nähdä Hoshiyomin raivo ja täytyi myöntää, etten ihan uskonut tässä näin käyvän. Hoshiyomi antoi naginatallaan Zelfalle iskun kylkeen, mikä sai itseni hätkähtämään ja kavahtamaan säikähdyksestä. ”Jestas sentään!” pääsi suustani samalla sekunnilla Zelfan lentäessä käytävän toiseen päähän älähtäen tuskaisesti kylki verta vuotaen haavan vain ammottaessa tämän kyljessä. Eikä se ihan pieni haava selvästi ollut. Olin lievästi sanottuna järkyttynyt, vaikkakaan en toki Zelfan kohtalon takia vaan sen, miten voimakas Hoshiyomi halutessaan saattoikin olla. Sitten Hoshiyomi lähti kuitenkin vaan painelemaan kohti alakertaa. ”Hei, odota minua! En halua jäädä tuon hullun kanssa kaksin”, sanahdin ja lähdin Hoshiyomin perään toivottuani alkujärkytyksestä. ”Älkää… menkö… En vielä lopettanut…” Zelfa ulisi käytävän päädyssä ja sylki verta lattialle. Jatkoin kuitenkin vain matkaani Hoshiyomin perässä jättäen Zelfan sinne ulisemaan. ”Sinussa on kyllä voimaa… On varmaan parempi olla suututtamatta sinua”, jatkoin Hoshiyomille.

HOSHIYOMI

Hoshiyomi oli saanut viime hetkellä itsensä sen verran hillittyä, että oli vain huitaissut Zelfaa Naginatalla. Ei Zelfasta väliä, koska häntä oli vaikea tappaa vaikka yrittäisikin, ja tällä hetkellä Hoshiyomia ei olisi kiinnostanut yhtään muiden mielipiteet, vaikka Zelfa olisikin kuollut. Mutta jos hän olisi käyttänyt naginatansa koko voimaa, heillä ei enää olisi linnaa ja useampi muu olisi kuollut, mikä ei ollut tarkoitus. Rozu taisi silti säikähtää, ymmärrettävästi, kun Zelfa lensi verta roiskien käytävän päähän. Kovin hän silti sieltä yritti kitistä, ettei ollut vielä lopettanut, mutta Hoshiyomia ei kiinnostanut. Hän painui alas, ettei oikeasti pyyhkäisisi Zelfaa ja koko linnaa olemattomiin. Rozu kipitti perässä tullen siihen tulokseen, että hullu Zelfa oli sittenkin epämiellyttävämpää seuraa. Hoshiyomi alkoi rauhoittua, kun Zelfa ei ollut enää paikalla, ja hänen demoninen puolensa alkoi asettua. Rozu kommentoi hänen voimankäyttöään ja ettei häntä kannattanut suututtaa. ”Tuo oli vasta pientä, tarkoitus ei kuitenkaan ollut Zelfan takia tuhota koko linnaa ja tapattaa siinä sivussa kaikkia muita. Mutta taidan mennä ulos joksikin aikaa, en tahdo nähdä Zelfaa hetkeen.” Hän sanoi jo rauhallisemmin, mutta hän oli aika varma, että kun Zelfa tokenisi ja tulisi taas selittämään omia Zelfajuttujaan, hänellä alkaisi taas kiehua, jos ei pääsisi hetkeksi omiin oloihinsa rauhoittumaan. Muuta taisivat olla kokoushuoneessa puimassa tilannetta edelleen, mutta Hoshiyomi ei nyt jaksanut muita ja heidän ongelmiaan. Hän kaipasi omaa rauhaa.

ROZU

Zelfasta oli päästy nyt ainakin hetkeksi aikaa, vaikka jäikin kyllä yläkertaan ulisemaan sitä, ettei ollut vielä lopettanut. No sääli, mutta minua ei ainakaan kiinnostanut kuulla enempää Zelfan juttuja. Olin siis lähtenyt Hoshiyomin perään ja kommentoinut sitten hieman hänen voimiaan sillä, ettei varmaan kannattaisi suututtaa toista. Se oli kuitenkin Hoshiyomille pikku juttu, koska ilmeisesti hän olisi pystynyt pyyhkäisemään koko linnankin kartalta ja tappamaan siinä sivussa muutkin kuin vain Zelfan. ”Aika moiset voimat… Olen entistä enemmän sitä mieltä, että Zelfa voisi ostaa aivot ja luovuttaa tuon piinaamisesi, mutta tietenkin myös senkin takia, että tuo tekee kaikki muutkin hulluiksi ja on väärin”, vastasin asiaan. Hoshiyomi kuitenkin jatkoi vielä, että haluaisi seuraavaksi olla yksin, koska tarvitsi Zelfasta rauhaa, mikä tietenkin oli ymmärrettävää. ”Selvä”, vastasin siihen jääden katsomaan hetkeksi Hoshiyomin perään. Muut puolestaan taisivat olla kokoushuoneella, joten lähdin suuntaamaan sinne. En tosin saanut kuin oven auki, niin johan Zelfa ilmaantui alakertaan itsekin. Hän oli ilmeisesti saanut kylkensä kuntoon, mutta hänen valkoinen hihaton paitansa oli kyllä iskukohdasta rikki ja verinen. ”Minne Ho-” Zelfa aloitti, jolloin käänsin katsettani idioottiin paremmin. ”Hoshiyomi ei halua nähdä sinua ikinä, joten anna hänen olla ja miettisit tämänhetkisiä ongelmiasi muun muassa ja niistä selviämistä. Tappoyritystä tuskin katsotaan suopeasti läpi sormien”, tuhahdin siihen. ”Ai kuka on yrittänyt tappaa ja kenet?” Yuri kauhistui kokoushuoneella seuraavaksi. ”No siitä puheen ollen… Zelfa yritti kuristaa minut, kun kävin hakemassa Hoshiyomin eilen pois Zelfan ja hänen valheidensa armoilta”, sanoin siihen. ”Enkä yrittänyt, en ollut tosissani!” Zelfa hätääntyi. ”No ei se kyllä leikkiäkään ollut”, totesin siihen ja astuin kokoushuoneelle. ”Keskeytinkö jotain?” kysyin kuitenkin seuraavaksi, koska ilmeisesti muut olivat jostain kuitenkin kokoustaneet(?). Varmaankin toki edelleenkin tästä lapsiasiasta, koska mistäpä muustakaan. Se oli kuitenkin edelleenkin pinnalla oleva asia ja siinä kyljessä toki Zelfankin touhut.

YUKIMURA

Kun Hauru oli saanut ansionsa mukaan, vaikka joidenkin mielestä hän olisi ansainnut enemmänkin, niin Yukimura palasi muiden kanssa kokoussaliin. Nyt kun kaikki olivat saaneet purettua kiukkunsa Hauruun, voitiin puhua tärkeämmistä asioista, jotka vaativat kiireellisemmin huomiota, kuin Haurun rangaistukset. Sota ei nimittäin pysähtynyt, vaikka heillä oli lapsikatastrofi päällä, Masamunen perheen kohtalo oli siitä erittäin valitettava esimerkki. Heidän pitäisi selvittää, mitä oli oikeasti tapahtunut ja tutkia tilanne kunnolla ja varmaan kuolleet oli syytä haudata, ei kai heitä voinut jättää vain sinne luolaan lojumaan. Lapset oli viety taas hoitoon (?) ja ainakin Komatsu oli jäänyt vahtimaan (?), kun kaikki oli saatu vietyä takaisin heidän talolleen. Masamunen poikaset nyt toki olivat Masamunen mukana kokouksessa, koska ne eivät kai oikein voineet mennä muiden mukana vain päivähoitoon.

Eivät he pitkälle olleet päässeet, lähinnä pohtineet mistä vielä oli syytä puhua ja kuka sinne vuorelle pääsisi nopeimmin tutkimaan tilannetta. Masamune ei nyt oikein voinut lähteä, tai kai joku olisi voinut poikasten perään katsoa, mutta lohikäärmeet eivät olleet sama asia kuin ihmismäiset lapset, joten heidän pitäisi opetella ensin, miten niiden kanssa toimittiin, silloin kun Masamunea tarvittiin muualla. Asamihime toki voisi, mutta hän taisi olla vielä Saeryosin kanssa Haurun luona ja hän ei tainnut olla ihan oikea henkilö tutkimaan murhapaikkaa. Hetken päästä Rozu ja Zelfa tulivat paikalle ja Zelfa kysyikin asiaa, jonka Yukimura oli tahtonut tietää, eli missä Hoshiyomi oli. Hän kun ilmeisesti oli mennyt puhumaan Rozun kanssa jostakin ja oli ainoa, jolla oli ehkä ammattitaitoa tutkia murhapaikkaa ja joka pääsisi sinne nopeasti.

Tosin tilanne menikin yllättäen siihen, että Zelfa oli yrittänyt kuristaa Rozun lapsikatastrofin aikana, ilmeisesti Hoshiyomin takia. Zelfa kovin väitti, ettei ollut tosissaan, mutta kuristaminen ei kyllä ollut mikään leikin asia. ”Zelfa, tämä on vakavaa. Ensinnäkin Hoshiyomin vainoamisen on loputtava, hän kärsii selvästi aiheuttamastasi vaivasta. Hän tarvitsee omaa tilaa ja rauhaa ja sinä häiritset häntä aivan liikaa. Ja tappoyritys on aina vakava asia, mistä puheen ollen, kuka sinut itsesi on yrittänyt murhata?” Yukimura sanoi ja ihmetteli sitten Zelfan veristä ulkomuotoa. Hieman hän veikkasi kyllä, että asia liittyi siihen, miksi Hoshiyomi ei ollut paikalla. ”Ja emme me vielä pitkälle päässeet, mietimme lähinnä nyt, että kuka voisi mennä tutkimaan vuorelle sitä hyökkäystä. Ajattelin hiukan Hoshiyomia, mutta hän ei nyt ole täällä…” Yukimura vastasi Rozun kyselyihin.

ZELFA

Hoshiyomi oli kovin räjähtänyt siinä kohdassa, kun olin kauppaamassa hänelle ja Rozulle jotain sopimusta asian hoitamiseksi. Se räjähdys päättyi lopulta siihen, että löysin itseni kivuissa käytävän päädystä kylki verta vuotaen ja seuraavaksi Hoshiyomi ja Rozu lähtivät vain alakertaan ja sinne katosivat. Kummallakaan ei ollut kiinnostustakaan asian sopimista kohtaan ja no joo, toki ymmärsin. Olihan salakuuntelu ollut toki huono idea ja tiesin, että se saattaisi kääntyä epäonnekseni ja niin kävi ja tässä oli tulos ja silti tein niin. Typerää, myönnän, mutta se oli mustasukkaisuutta siitä, että Rozu kyllä sai Hoshiyomin huomion ja Hoshiyomi suostui puhumaan naiselle, mutta minulle ei ja aina piti suksia helvettiin.

"Hitto", ähisin lattialla kylkeä pidellen, mutta pian se alkoi taas parantumaan. Haava katosi jättäen kuitenkin valkoiseen liivimalliseen paitaani reiän ja verisen läiskän, mutta kipu ja haava olivat tipotiessään eikä haavasta muutenkaan ollut minkäänlaista jälkeä ihossani enää jäljellä. Nousin ylös lattialta ja suuntasin itsekin alakertaan, mutta Hoshiyomi oli jo kadonnut jonnekin ja vain Rozu oli matkalla kohti kokoushuonetta. Tiesin toki jo valmiiksi, ettei Rozu kuitenkaan paljastaisi Hoshiyomin olinpaikkaa, mutta ajattelin silti kysyä. En tosin päässyt kysymyksessäni edes loppuunkaan, kun Rozu totesi vain, ettei Hoshiyomi halunnut nähdä minua mennen siihen, ettei tappoyritystäni varmaankaan hyvin katsottaisi. No ei varmaan, mutta enhän nyt oikeasti olisi Rozua tappanut. Myönnän, että menin liian pitkällä ja menetin itsehillintäni turhankin yllättäen, mutten varmasti olisi tappanut naista kuitenkaan. Mutta koska olimme kokoushuoneen ovella, niin tietenkin draama-Unno eli toisin sanoen Yuri kuuli sen ja kauhistui asiasta, minkä jälkeen Rozu teki selväksi, mitä oli tapahtunut ja hätäännyin sanoen, etten ollut tosissani yrittänyt tappaa yhtään ketään. Yuri näytti siinä kohdassa kauhistuneelta ja Yukimura puolestaan jatkoi siihen, että tilanne oli vakava. "No tietenkin on, mutta en tappanut ketään enkä olisi tappanut. En ollut tosissani", sanoin siihen. "Ei tuo kyllä leikkiäkään voinut olla, jos noita jälkiä katsoo", Yuri touhotti katsellen Rozun kaulaan jääneitä mustelmia. No joo, puristin kovaa, mutta olisin kyllä lopettanut sen, aivan varmasti!

Yukimura kuitenkin jatkoi jo siihen, että Hoshiyomin vainoamisen olisi loputtava, koska hän kärsi ja tarvitsi omaa tilaa ja rauhaa ja häiritsin aivan liikaa. "Kun se olisikin noin helppoa... Ei kukaan voi vaan taikoa tunteitaan pois ja olla kuin mitään rakkauden kohdetta ei olisikaan", totesin siihen tappoyrityksen ollessa taas hyvinkin vakavaa, minkä jälkeen Yukimura halusi tietää, kuka minut oli yrittänyt murhata. "Ei kukaan", vastasin siihen. "Zelfa salakuunteli minua ja Hoshiyomia ja kun Hoshiyomi tajusi Zelfan olevan ovella kytiksellä, hän raivostui ja tapahtui joku yookai-juttu ja Zelfa sai Hoshiyomin aseesta... Mutta ihan ymmärrettävistä syistä. Zelfa kuristit minua ilman mitään syytä", Rozu jatkoi. "Ja olen pahoillani siitä ja kadun mitä tein, mutta et kuollut ja en olisi tappanut oikeasti", totesin siihen. Mutta sitten kuitenkin siihen, että oliko Rozu keskeyttänytkin jotain ja ei ilmeisesti. He kuitenkin kävivät kokoushuoneella vielä sitä vuoriasiaa ja sitä kuka sinne oli hyökännyt ja kuka meistä voisi mennä katsomaan tilannetta. Yukimura oli ajatellut Hoshiyomia, mutta hän ei nyt ollut paikalla. "No kyllä hän varmaan kohta tulee. Hänen tarvitsee vain nollata itsensä, kiitos Zelfan", Rozu vastasi. "Mutta jos Hoshiyomi suostuu ja on menossa, niin pitäisikö hänen lisäkseen jonkun toisenkin mennä?" Rokuro puolestaan kysyi tai ehdotti tai jotain.

YUKIMURA

Zelfa oli kyllä sellainen ylimääräinen ongelma tällä hetkellä taas lisää, ettei tässä olisi nyt aikaa alkaa pohtia hänenkin tappoyrityksiään ja Hoshiyomin piinaamista, kun olisi ollut muutakin pohdittavaa, mutta ei asiaa voinut jättää tähän. Yukimura oli kyllä voinut antaa oman kaappikokemuksensa olla eikä tehnyt siitä isompaa numeroa, koska hän ei itse jaksanut käsitellä asiaa ja tahtoi vain unohtaa sen, mutta ei hän voinut muiden puolesta päättää mikä asia jätettiin käsittelemättä ja Rozu oli selvästi sitä mieltä, ettei asiaa jätetty käsittelemättä. Eikä tietenkään kuulunutkaan, tietenkin noin vakava asia oli käsiteltävä, mutta Zelfa olisi voinut jättää Rozun kuristamatta, niin he saisivat keskittyä nyt siihen, miten Raiden ja Masamunen perhe oli murhattu. Zelfa kun vain väitti, että hän oli ihan vahingossa vain yrittänyt kuristaa Rozun ja ei hän tosissaan ollut. Se ei tainnut paljoa painaa tässä kohtaa Rozun sanaan verrattuna.

Mitä tuli Hoshiyomiin, niin Zelfa ei voinut sille mitään, koska ei voinut vain päättää, ettei rakastanut enää. ”Se ei ole Zelfa mitään rakkautta, jos ei kykene yhtään kunnioittamaan toisen osapuolen yksityisyyttä ja tahtoa ylipäänsä. Jos oikeasti rakastaisit Hoshiyomia, tahtoisit hänen parastaan ja hyväksyisit sen, ettei hän tunne samoin ja yrittäisit olla hänelle hyödyksi, etkä haitaksi.” Yukimura huokaisi. ”On siinäkin varsinainen rakkauden ammattilainen.” Nobuyuki huomautti siinä kohtaa ja myönnettävä se kai oli, että hyvä Yukimuran oli puhua. ”Nimenomaan, tiedän miten pahaksi tuollainen pakkomielteinen omistaminen voi mennä, itse makasin futonin sisälle käärittynä komerossa yli kaksi kuukautta, koska olin liian itsekäs lopettaakseni sitä pelleilyä riittävän ajoissa.” Yukimura sanoi terävästi, hän ei välittänyt puhua asiasta, mutta kai sekin turha kokemus jotain oli opettanut. Nobuyukikaan ei viitsinyt sanoa siihen enää mitään ja hyvä niin. ”Ihan vakavasti Zelfa, nuo temppusi saavat Hoshiyomin vain vihaamaan sinua entistä enemmän, eivätkä aiheuta päinvastaista reaktiota. Luovuta hyvän sään aikana.” Hän sanoi vielä. ”Ja sitten voit kertoa mikä siinä kuristusvälikohtauksessa oli syynä, mikä siihen typeryyteen johti, jos se kerta ei ollut tosissaan tappoyritys, niin mikä se sitten oli?” Yukimura jatkoi vielä, sillä asia piti hoitaa ja nyt hän ei tiennyt tarkkaan, mistä oli kyse. Rokuro pohti jo vuorelle menoa, että pitäisikö Hoshiyomin seuraan laittaa joku mukaan. ”No toki se olisi hyvä, mutta ajattelin, että joku sellainen menee, joka pystyy liikkumaan nopeasti. Ja en tiedä kuka muu sinne pääsisi yhtä nopeasti, paitsi Zelfa tietenkin, mutta Hoshiyomi tuskin menee Zelfan kanssa yhtään mihinkään.” Yukimura huomautti, koska ei nyt muistanut ketään muuta, joka voisi mennä mukaan, siitä kun ei ollut hyötyä, jos joku Rokuro lähtisi patikoimaan vuorelle.

ZELFA

Yukimuran mukaan kyseessä nyt ei ollut mikään rakkaus, koska en kunnioittanut Hoshiyomin yksityisyyttä tai tahtoa. Lisäksi minun pitäisi haluta hänelle vain parasta ja hyväksyä se, ettei Hoshyomi tunne samoin ja yrittäisin olla hyödyksi. "Enhän minä nyt koko aikaa Hoshiyomin kimpussa ole", sanoin siihen. En ollut nytkään... Toki usein, mutten koko aikaa. "Oli miten oli, Hoshiyomille se on ilmeisesti liikaa, joten yrittäisit edes rajoittaa ja antaa hänen olla oikeasti rauhassa välillä. Ja Yukimuran sanoissa on kyllä pointtinsa muutenkin", Ichiro totesi. "Sanot sinä, joka sössit omankin suhteesi sen takia, että panit Jiron kanssa", Nanakuma totesi Ichirolle, kun taas toisaalla Nobuyuki huomautteli Yukimuralle rakkaudenammattitaidostaan, että paraskin puhuja. Siihen Yukimura jatkoi, että kyllä kaappikokemus futonin sisälle käärittynä oli antanut kokemusta pakonomaisesta omistamisesta ja siitä kuinka pahaksi se voisi mennä. "Miksi minä nyt Hoshiyomin kaappiin tunkisin, vaikka Rokurosta ja Ruista se olikin joku hyväkin idea", totesin siihen Ruin ja Rokuron näyttäessä aika pahalta ja pahoillaanolevalta asiasta. "Se taisi nyt olla kyllä vaan esimerkki", Rozu totesi kuitenkin minulle. "No toki, mutta sekin saatiin ilmeisesti sovittua, koska Yukimura on naimisissa Ruin kanssa, joten on minullakin mahdollisuuteni", vastasin siihen. Yukimura oli kuitenkin sitä mieltä, että temppuni saisivat Hoshiyomin vihaamaan minua entistä enemmän. "No miten Hoshiyomin huomion muka sitten saa? Ei häntä kiinnosta olemassaoloni ollenkaan, joten on pakko... alkaa epätoivoiseksi", totesin turhautuneena. "Esimerkiksi puhumalla niin kuin normaalit ihmiset?" Rozu sanoi.

Rakkausvinkit olivat kuitenkin nyt siinä... ilmeisesti. Mutta en ollut koskaan rakastanut ketään tai ihastunut keneenkään aikaisemmin, joten en minä tiennyt miten rakkaus oikeasti toimi. Haluaisin vain Hoshiyomin huomion ja että hän voisi tuntea samalla tavalla, mutta en ikinä ole onnistunut siinä. Entä, jos sitä huomiota yrittäisi saada jollain toisella tavalla? Jos Hoshiyomin voisi saada mustasukkaiseksi? Tai jos se johtuukin vaan siitä, että olen väärää sukupuolta? Ajatukseni kuitenkin katkesivat, kun sitä kuristusta alettiin pohtimaan tarkemmin ja että mistä siinä nyt oli kyse. "Myönnän, että se kuulostaa pahalta ja ymmärrän täysin, että tietenkin se oli väärin, mutta menetin malttini. Halusin... Tai siis yritin saada uutta alkua Hoshiyomin ja minun välille... Tai jotain sen kaltaista ainakin ja sitten tulee Rozu, joka on koko ajan viemässä Hoshiyomia pois ja haukkumassa pedofiiliksi, jota en todellakaan ole. Halusin ihan vaan viettää aikaa Hoshiyomin kanssa ja se siitä, mutta se kävi mahdottomaksi ties minkä syytöksien takia. Sitten minulla napsahti ja kävin käsiksi ja se oli virhe, josta olen edelleenkin pahoillani, mutta Rozu käytti itsekin jotain verentaitovoimiaa minua vastaan ja lävisti miekalla ja potkaisi haaraväliin, että ei Rozukaan ole yhtään sen syyttömämpi. Ja minä kuitenkin pyysin anteeksi. Rozu ei vaivautunut anteeksipyyntöjen suhteen mitenkään", totesin loppuun. "Sinä olet epäluotettava ja Hoshiyomi ei halunnut seuraasi edes lapsena ja et maininnut, että käytin miekkaa siksi, ettet sinä kuristaisi minua hengiltä", Rozu sanoi siihen. "Olin päästänyt irti jo siinä kohdassa. Itse menit ihan tasan yhtä pitkälle", jatkoin asiaan. "Sillä erolla toki, ettet sinä voi kuolla siihen, mutta ihmisen voi kuitenkin kuristaa", Rozu puolustautui. "Niin, sinun onneksesi, mutta jos tilallani olisi ollut joku muu, niin miekka vatsan läpi olisi ollut kuolemantuomio... Ja niin, en kuollut siihen, mutta et kuollut sinäkään, joten periaatteessa olemme tasoissa", sanoin puolestani. "No olkoot... Sovitaan sitten niin... En jaksa väitellä kanssasi ja on tässä näköjään hieman tärkeämpiäkin asioista läpikäytävänä", Rozu vastasi lopulta Rokuron pohtiessa sitä, että pitäisikö Hoshiyomin kaveriksi laittaa joku muukin tutkimaan luolaa. Sellaisia ei kuitenkaan ilmeisesti ollut juurikaan tarjolla, ellei minua laskettu, mutta en ihan kehdannut ilmoittautua asiaan, koska muut olivat ottaneet vääränlaisesta rakastamisestani jonkun ongelman. "Cirilla osaa teleportin", ehdotin kuitenkin vaihtoehdoksi, mutta Cirillan japanin taito nyt ei ollut kovinkaan kaksinen, että siitä tuskin olisi hirveästi apua, vaikka jotenkin osasikin kieltä puhua.

YUKIMURA

Zelfa ei nyt oikein tajunnut missä hän menetteli väärin Hoshiyomin suhteen, vaikka luulisi tämän tajuavan, että jokin meni pieleen, kerta Hoshiyomi oli syypää hänen tämänhetkiseen veriseen olemukseenkin. Sitten tuli kritiikkiä itse kunkin osaamisesta rakkauden saralla, mutta ei tainnut olla kovin kummoisia ammattilaisia täällä. Nanakumakin ilkkui Ichiron avioliittoa, että miten hyvin se olikaan mennyt. ”Oma naisesi lähti juuri karkuun sinua, että ei itselläsikään kovin lujaa mene.” Kamanosuke huomautti, ettei Nanakumallakaan kauheasti ollut varaa naureskella veljelleen, mutta ei Kamanosuken omatkaan suhteet mitenkään ihan mallikkaasti olleet menneet, joskaan siitä ei viitsinyt alkaa muistuttamaan ja tämä oli aika toisarvoinen keskustelunaihe muutenkin, että kuka tyri oman suhde-elämänsä pahiten. Zelfaa kuitenkin kiinnosti, miten hän sitten Hoshiyomin huomion saisi, kun ei häntä kiinnostanut Zelfa tippaakaan. Rozu ehdotti puhumista kuten normaalit ihmiset. ”Se olisi ihan hyvä alku, ja tuollainen huomion kerjääminen harvoin toimii.” Yukimura huomautti, ei ollut Rokuron ovien kaatelukaan kauheasti auttanut mitään asiaa.

Sitten Rozu ja Zelfa alkoivat vääntämään siitä kuristusasiasta ja mistä siinä oli kyse, mutta tietenkin siitä, kuka sai olla Hoshiyomin kanssan. Hoshiyomi ei tainnut kauheasti välittää olla moisen riidan aihe. Lopulta Rozukin ilmeisesti oli puolustautunut ja Zelfa väitti, että he olivat tasoissa ja Rozu luovutti. ”Selvä, eli jos pysyin mukana, niin Rozu puolustautui Zelfan tappoyritykseltä ja kosti päästyään vapaaksi. Joten Zelfa on saanut jo tuntea nahoissaan rikoksensa ja kumpikaan ei kuollut ja säikähdykseltä selvittiin tällä kertaa. Jos tahdotte, voimme puida tätä vielä myöhemmin uudestaan, kun muut asiat on jotenkin taas kunnossa.” Yukimura sanoi, jos Rozu nyt oikeasti olisi valmis antamaan asian olla. Siitä päästiin taas itse asiaan ja Zelfa ehdotti Chiriä Hoshiyomin mukaan. ”Chirin kanssa on hankala kommunikoida ja hän on tehnyt jo enemmän kuin riittävästi meidän hyväksemme. Ehkä paras on laittaa Hoshiyomi asialle, sitten kun hän vain tulee takaisin.” Yukimura sanoi, kerta muita ideoita ei oikein tullut.

ROZU

Rakkausasiat eivät joukossamme tainneet olla kovinkaan kummoiset osan muunkaan kohdalla ja lopulta sitä naljailtiin lähinnä ties kenen suhdevirheitä. Tai lähinnä Nanakuma oli ottanut osaa Ichiron suhde-elämään sillä, että paraspa hänkin oli puhumaan, kun itse oli pannut Jiron kanssa avioliittonsa pilalle. Siihen Ichiro ei välittänyt vastata enää mitään, mutta näytti kuitenkin kaduttavan ilmeestä päätellen. Seuraavaksi Kamanosuke puolestaan huomautti Nanakumalle, että hänenkin nainen oli lähtenyt vain käpälämäkeen. "Anastasia lähti aivan toisista syistä senkin ääliö. Mutta mistä sinä nyt mitään voisit tietää", Nanakuma totesi, muttei sen tarkemmin. Todennäköisesti hän kuitenkin viittasi Anastasian keskenmenoon. Minusta oli vain jotenkin niin outoa, kun kahden päivän aikana olin jo tottunut siihen, että Nanakuma halusi olla suunnilleen ritari Kamanosukelle ja Kamanosuke oli tukeutunut Nanakumaan. Nyt tilanne oli kuitenkin taas se, että he pitivät toisiaan ääliöinä. Toki se oli normaalitila, mutta kuitenkin.

Mutta sitten Zelfan Hoshiyomi-pakkomielteeseen ja mikä sitten oli oikeaa rakkautta ja miten sitä kannatti tuoda esille. Itse suosin puhumista ja Yukimurastakin se oli ainakin hyvä alku, koska huomionkerjääminen harvemmin toimi. "Niin kai sitten..." Zelfa mutisi siihen. Rakkausasioista kuitenkin kuristamisiin, minkä yhteydessä Zelfa otti puheeksi myös sen puolen, mitä itse olin tehnyt hänelle. No olivathan nekin toki melko kyseenalaisia, mutta tiesin koko ajan, etten voisi tappaa Zelfaa niillä tavoilla. Jos Zelfa olisi voinut kuolla kuten normaali ihminen, en tietenkään olisi tunkenut miekkaa hänen vatsastaan sisään. Halusin vain, että Zelfa olisi tajunnut edes kivun kautta jotain, jos ei muuten.

Lopulta Yukimura kuitenkin jatkoi siihen, että Zelfa oli saanut tuntea nahoissaan eikä kukaan nyt ollut kuollut ja säikähdyksellä selvittiin. Olisi kuitenkin mahdollista puida asiaa vielä myöhemmin lisää, jos sille olisi tarvetta ja kun muut asiat olisivat kunnossa. "Minun puolestani sen voi kyllä antaa olla. Ehkä siinä kuitenkin oli tarpeeksi ja kukaan ei toki kuollut. En kanna kaunaa, mutta jos sama tapahtuu uudestaan, tilanne voi olla toinen. Mutta olen valmis kuitenkin hautaamaan sotakirveen asian suhteen", vastasin siihen, koska kai me sitten olimme jollain tavalla tasoissa. Olkoonkin, ettei Zelfalla ollut vaaraa kuolla missään kohdassa, kun minulla taas oli, mutta ehkä Zelfakin nyt oppi jotain. "Olkoot minunkin puolestani, jos kerran annat asian olla", Zelfa vastasi, että kaipa se sitten oli sillä taputeltu. Mutta sitten siihen itse asiaan eli luolan tutkimiseen, joka olisi ilmeisesti Hoshiyomin juttu ja sitten hänelle seuraa sinne. Zelfa ehdotti Ciriä, mutta siinä tulikin heti kommunikointiongelma vastaan ja lisäksi Ciri oli tehnyt jo tarpeeksi miehien suhteen. Niin, toki hän kumosi Haurun törttöilyt. "Ehkä Hoshiyomi sitten pärjää yksin", tuumasin siihen, kun ei tässä oikein tainnut olla muita vaihtoehtoja. "Meidän toki pitäisi saattaa se tieto Hoshiyomillekin, mutta hän puuttuu", Ichiro totesi. "Niin, mutta kai hänkin tänne vielä saapuu... Entä oliko tässä jotain muitakin aiheita, kun en nyt ollut ihan alusta asti mukana? Ja onko Komatsu lapsien kanssa? Pitäisikö minunkin olla siellä? Sanoiko hän mitään?" kyselin jo seuraavaksi.

YUKIMURA

Rozu ja Zelfa saivat asian tällä erää sovittua, mutta Yukimuran varmaan pitäisi miettiä jotain selkeitä sääntöjä ja ongelmatilanteisiin selkeät toimintamallit vastaavia tilanteita varten, nyt kun tilanne oli vähän jäänyt epäselväksi. Se voisi toivon mukaan ehkäistä ongelmia, kun kaikki tiesivät mitä toisen vahingoittamisesta seuraa. Sitten tähän nykyiseen ongelmaan ja Hoshiyomi saisi selvittää sen sitten kun palaisi, mutta hän nyt ei edes tiennyt asiasta. ”No antaa hänen nyt olla rauhassa, kyllä hän tulee ja jos ei, laitan Tsukihikon yöllä hoitamaan homman. Vahinko nyt on jo sattunut, että ei sillä ole muun takia kiire, kuin että olisi hyvä tietää enemmän tapahtuneesta. Ja paras nyt toistaiseksi, ettei kukaan asu linnan ulkopuolella vaan pysytään yhdessä, kun täällä nyt on tilaa kaikille kuitenkin. Tsukihiko voisi myös ottaa yhteyden Bankoon, jos hän olisi sattunut olemaan tietoinen asiasta…” Yukimura pohti, mutta tuskin, kai Banko olisi varoittanut, jos olisi tiennyt. Sitten Yukimura kääntyi Nobuyukin puoleen. ”Et sinä sitten saanut mitään varoitusta asiasta?” Hän kysyi, mutta Nobuyuki pudisti päätään. ”En ole nähnyt hetkeen mitään enteitä tulevasta, enkä ainakaan mitään minkä voisi edes näin jälkikäteen yhdistää tapahtuneeseen.” Nobuyuki vastasi, mutta hän oli toki ollut lapsi, kun ongelma tapahtui ja enneunet nyt eivät muutenkaan tulleet kauheasti etukäteen tai jos tulivat, niin Yukimuran käsityksen mukaan sen verran epämääräisinä, että niitä oli vaikea tulkita.

Sitten Rozu pohti muita kokousaiheita ja pitäisikö hänen olla Komatsun kanssa lapsivahdissa. ”Kyllä, Komatsu on vahtimassa lapsia ja kai vain oletti, että tulet perästä kun ehdit, mutta voimme varmaan lopettaa aika pian. Ennen kuin lähdet, niin haluan kuitenkin nyt kun suurin osa on paikalla, kiittää niitä jotka tätä tilannetta hoitivat sen aikaa, kun muut oli kirottuna. Etenkin Chiriä, jota ilman saattaisimme edelleen olla lapsia ja tulevaisuus voisi näyttää paljon pahemmalta. Eikä homma ollut helppo muillekaan, teitte todella hyvää työtä ja kukaan ei esimerkiksi pakoyrityksen aikana päässyt eksymään metsään ja jäänyt lapseksi. Viimeiset kaksi päivää olivat varmasti rankkoja, joten olette mielestäni ansainneet kiitokseksi vapaata huomisen ja ylihuomisen, niin ollaan tasoissa.” Yukimura kiitti sitten lähinnä nyt naisia, joille vastuu oli jäänyt, ja niitä muutamaa miestä toki, jotka olivat säästyneet Haurun kirouksilta.

RUI

Olimme aloittaneet puhumaan luolan kamalasta tapauksesta, kun Rozu ja Zelfa saapuivat paikalle tuoden uuden kriisin pöytään. Se sitten alkoi paisumaan, mutta ilmeisesti Rozu ja Zelfa sopivat tilanteen lopulta. Itseäni oli kuitenkin taas alkanut harmittamaan se kaappitapaus, kun sitäkin otettiin puheeksi. Ja olihan se edelleenkin väärin eikä kenenkään kuuluisi moista kokemusta kokea. En edelleenkään kyllä tiennyt, miten siihen edes päädyttiin ja miksi emme esimerkiksi olisi vain puhuneet asiasta niin kuin normaalit ihmiset. Oli kyllä ihme, että Yukimura oli edes halunnut kanssani naimisiin, kun olin sellainen hirviö, mutta ihmeitä taisi tosiaan sattua.

Parisuhdeongelmat ja tappamisyritykset kuitenkin selätettiin ja lopulta päädyimme takaisin luolaongelmaan. Siihenkin löytyi lopulta jonkunlainen ratkaisu, joka toimi niin, että Hoshiyomi hoitaisi sen, mutta hänen pitäisi antaa olla nyt vaan rauhassa ja ehkä hän tulisi vielä paikalle. Ja jos ei tulisikaan, varasuunnitelma olisi se, että Tsukihiko hoitaisi. Lopuksi vielä siihen, että kun meillä nyt oli linna ja linnassa tilaa, niin kenenkään ei kannattaisia asua linnan ulkopuolella, mikä oli tietenkin ihan hyvä huomio. Yukimura pohti kuitenkin vielä Bankoa, että voisiko hänellä mahdollisesti olla tietoa hyökkäystilanteista. "Niin, voihan se olla mahdollista toki, mutta luulisi, että Banko olisi tullut kertomaan tilanteesta, jos tietäisi siitä", Ichiro tuumi, mikä sekin varmaankin oli totta. Yukimura puolestaan varmisteli vielä veljeltään tilannetta, että olisivatko unet varoittaneet siitä, mutta eivät ilmeisesti. Eli ilmeisesti se olisi nyt mysteeri ainakin siihen asti, kunnes luola saataisiin tutkittua.

Kun asiat alkoivat vaikuttaa taas jollain tapaa selviltä, Rozu alkoi kuitenkin kyselemään siitä, että pitäisikö hänen olla Komatsun kanssa lapsivahdissa ja oliko Komatsu sanonut mitään. Yukimura vastasi vain, että Komatsu oli vahdissa ja oli olettanut Rozun tulevan perässä. "Aivan, no minä varmaan menen sitten", Rozu sanoi ja nousi jo ylös, mutta Yukimura jatkoi vielä, joten Rozu päätti odottaa ihan kiltisti. Yukimura alkoi kiittelemään seuraavaksi naisia lapsikaaoksen hoitamisesta ja siinä samalla myöskin niitä miehiä, jotka eivät olleet muuttuneet lapsiksi. Suurimmat kiitokset ilmeisesti menivät Cirille, jota Zelfa kai yritti pitää kärryillä kääntäessään asiaa naiselle. Olimme Yukimuran mielestä kuitenkin tehneet hyvää työtä koko tilanteen suhteen ja lopulta olimme jopa ansainneet kokonaiset kaksi vuorokautta vapaata. Sen jälkeen myös ainakin jotkut muutkin miehet jakoivat kiitoksensa asiaa kohtaan ja minusta oli vain outoa, että joku kiitteli niin kovin moisesta ja antoi vielä vapaatakin. Olin kerrassaan häkeltynyt tilanteesta, etten oikein osannut sanoa tilanteeseen mitään.

"Minä tiedän! Mennään kapakkaan!" Zelfa innostui. "Ei kai nyt sentään... Kai ne päivät voisi viettää hieman kohtuullisemminkin", sanoin kuitenkin, koska minua ei kiinnostanut ryyppääminen. "Minä tiedän! Mennään johonkin rentoutumaan, kerta vapaapäivät annetaan mahdollisuudeksi", Rozu puolestaan ehdotti. "Niin kuin mihin?" kyselin siinä kohdassa. "Kuumalähde esimerkiksi rentouttaa varmasti ja on paljon parempi ratkaisu kuin ryyppäys, koska sitä voi harrastaa myös täällä. Eikä raskaanaolevat voi kuitenkaan juoda", Rozu ehdotti esimerkkinä ja kyllä se ainakin ryyppäämisen voitti mennentullen. "Mutta minua varmaan odotetaan jo, joten taidan lähteä hommiin", Rozu jatkoi. "Oletko aivan varma, että pärjäät lapsien kanssa?" kyselin Yukimuralta seuraavaksi ihan vaan, koska minä olin ollut se, joka heistä nyt pääsääntöisesti oli huolehtinut, vaikka tietenkin Yukimura oli kantanut omat velvollisuutensa lapsia kohtaan, mutta kuitenkin, kun Yukimura oli johtajakin, niin siihenkin meni oma aikansa.

YUKIMURA

Kun vakavammat asiat oli saatu nyt jotenkin käsiteltyä, oli vuorossa kiitokset, joihin muutkin yhtyivät. Yukimurasta kiitokset olivat erittäin ansaittuja, tilanne oli ollut kaaos ja naiset ja ne muutamat miehet, jotka olivat olleet läsnä, olivat hoitaneet tilanteen hyvin. Masamunen perhe oli valitettava tapaturma, koska kukaan ei kiireeltä huomannut heidän hätäänsä eivätkä tajunneet tai ehtineet käydä tarkistamassa tilannetta Raidenin katoamisen yhteydessä, mutta sille ei nyt voinut mitään. Lisäksi he olivat korjanneet tilanteen kuitenkin erittäin nopeasti ja tehokkaasti. Vapaapäivä herätti innostusta ja Zelfa oli kovin menossa ryyppäämään, mutta naisia ei erityisemmin innostanut ja he alkoivat pohtia kuumaa lähdettä, mikä vaikutti hyvältä, etenkin kun lähimmälle ei ollut kauhean pitkä matka ja naiset olivat tainneet viettää Ruin ja Yurin polttarit siellä. Hiukan kateeksi kävi, mutta he olivat ansainneet sen. ”Voitte käyttää vapaan miten haluatte, mutta jos poistutte linnasta, olkaa varovaisia.” Yukimura muistutti, mutta ehkä naisten mukaan voisi laittaa joitain saattajia, vaikka toki Tenzen ja Zelfa olivat mukana ja osasivat naisetkin itseään puolustaa, jos tulisi tarvetta.

Sitten Rui murehti, että pärjäsikö Yukimura yksin Yumin ja Yumen kanssa. Niin no… sitä hän ei ollut ottanut huomioon, mutta olihan täällä Rokuro, jos oikein paha tilanne tulisi ja hän ei tiennyt mitä tehdä ja lähinnä lapset vain nukkuivat. ”Älä murehdi, pärjäämme kyllä, meillä on täällä huomattavasti vähemmän lapsia vahdittavana mitä teillä kahden edeltävän päivän aikana.” Yukimura vakuutteli samalla kun Rozu alkoi tehdä lähtöä lapsivahtiin kertomaan toivottavasti ilouutiset myös Komatsulle. ”Aivan, tietääkö kukaan mihin Mitsuhide on kadonnut?” Yukimura ihmetteli, kun tajusi, ettei hän ollut läsnä, tiedä sitten miten ei aikaisemmin ollut hoksannut, vai oliko mies vahdissa?

YURI

Mitään kokousta ei ilmeisesti ollut mahdollista hoitaa ilman ylimääräistä draamaa eikä tämäkään ollut poikkeus, kun Zelfa ja Rozu olivat yrittäneet tappaa toisiaan molemmat, mikä tietenkin laittoi huolestuttamaan. Lisäksi mukaan otettiin Zelfan pakkomielle Hoshiyomiin. Kun lisädraamat oli kuitenkin selvitetty, oli aika palata taas oikeaan aiheeseen eli siihen kovanonnen luolaan, jonka tutkiminen jäisi Hoshiyomille, mutta Tsukihiko oli varalla. Itse kokouksen aihe saatiin käytyä aika nopeasti, mutta sitten alkoi kiitoksien jakelu miesten suunnalta Yukimuran aloittaessa sen siitä hyvästä, että olimme hoitaneet lapsiasian kuitenkin suhteellisen hyvin. No olihan siinä kyllä oma hommansa ollut, mutta eihän heitä nyt olisi täysin heitteille voinut jättää. Sellainen nyt ei olisi käynyt mielessänikään. Kiitokset poikivat myös vapaapäivän, joka kuulosti omaan korvaani täysin uudelta, koska en muistanut enää, millaista oikeasti oli olla vapaalla ja nauttia päivästä. En kuitekaan valittanut, koska olihan se mukava yllätys.

Vapaapäivä poiki kuitenkin innostusta ja Zelfa oli menossa ryyppäämään, mikä taas ei muissa herättänyt oikein mielenkiintoa eivätkä kaikki edes voisi tehdä sitä. Ja sitten oli niitä, joita ei vain kiinnostanut moinen. Rozu kuitenkin ehdotti jotain rennompaa, kuten kuumia lähteitä, mikä oli toki parempi idea heti lähtöön. "Minne me oikein menemme kuumille lähteille?" Zelfa uteli seuraavaksi. Yukimura puolestaan varoitteli, että pitäisi olla varovainen, jos päätyisimme poistumaan linnan alueelta. "Pitäisikö mennä vain siihen samaan paikkaan, jossa olimme polttareillakin? Se on ainakin tuttu paikka ja tiedämme, missä se on, joten on helpompi toimia varovaisesti", ehdotin, jos kuumat lähteet nyt oli se paikka, joka kiinnostaisi kaikkia. Olisihan se kuitenkin ihan kiva päästä jonnekin viettämään sitä vapaapäivää, mutta toisaalta minusta tuntui hieman stressaavalta ajatukselta jättää vaan kaikki jonkun toisen hoidettavaksi. Rui murehti selvästi samaa asiaa mm. lapsiensa suhteen, mutta Yukimura vakuutteli, että homma oli hoidossa. "No sitten toki, jos olet aivan varma", Rui vastasi asiaan. Mutta sitten tilanne kääntyi yhtäkkiä Mitsuhideen ja tämän katoamiseen ja tosiaan, miestä ei näkynyt missään. "Minä ymmärsin, että hän sai ilmeisesti tarpeekseen, mutten tiennyt, että hän ihan lähtilähti", Gennosuke pohti, mutta eipä miestä ainakaan missään näkynyt.

TENZEN

Kokous oli saatu aika lailla päätökseen, vaikka varmaan hetki menisi, ennen kuin asiat saataisiin taas normaaleille urille. Etenkin kun Yukimura meni antamaan Haurun ongelmien hoitajille vapaata pari päivää, eli ne mentäisiin vielä poikkeusjärjestelyillä. No toki muut olivat vapaansa varmasti ansainneet ja innostus oli sen mukainen. Tenzen ei ihan hirveästi innostunut, koska ei siitä hänelle mitään lomaa tulisi. Naisia hänet laitettaisiin sinne vahtimaan ja Oboroa olisi joka tapauksessa kaitsettava kuin mitäkin pikkulasta ympäri vuorokauden. Ehkä Oboro hukkuisi vahingossa kuumaan lähteeseen? Todennäköisesti, eli häntä ei sinne päästettäisi. ”Hetkinen nyt vain! Miten niin muka nuo hoitivat homman hienosti!? Rokuron kauhukakara sai ihan rauhassa viskellä minua kulhoilla ja kukaan ei sanonut siitä mitään! Rozu nyt sentään antoi kusarigamani, mutta sitten sekin vietiin ja lopulta joku Rui vaan varasti sen! Ihan ala-arvoisesti hoidettu minusta!” Kamanosuke puuttui siihen, miten hyvin lastenhoito oli sujunut, mutta onneksi Tenzen ei ollut juuri sotkeutunut siihen lapsikatastrofiin, sillä Oborossa oli katastrofia ihan riittävästi. Sitten Mitsuhidekin oli lähtenyt menemään sanomatta mitään kellekään. ”No kai hän sitten on lähtenyt kokonaan, jos hänen tavaransa ovat poissa ja häntä ei kuulu takaisin… Jatkossa jos sopii, niin kirjoittakaa nyt edes joku viesti, että muut tietävät, mihin katoatte, jos kyllästyttää olla täällä.” Yukimura pohti. ”Hänen tilalleen tarvitaan joku vahtiin, mutta niitä kai pitää parin päivän osalta ainakin katsoa uusiksi muutenkin.” Tenzen huomautti.

RUI

Vapaapäivä alkoi poikimaan innostusta ja kuumalähde alkoi ilmeisesti voittamaan. Kaikki eivät kuitenkaan vaikuttaneet olevan ihan niin riemuissaan siitä, kuten vaikka Tenzen ja Zelfakin näytti hieman pettyneeltä, ettei päässytkään ryyppäämään. Geralt ja Ciri vaikuttivat olevan hieman pihalla kuumista lähteistä ja sitten oli Kamanosuke, joka ilmaisi mielipidettään lastenhoiden suhteen. Hänestä emme olleet hoitaneet hommaa mitenkään hyvin eikä se ollut kiitoksenarvoinen suoritus, koska Rokuron kauhukakara eli Sayuri oli viskonut häntä kulhoilla eikä ketään ollut kiinnostanut. "Älä jaksa nillittää, ihan varmasti ansaitsit sen", Nanakuma totesi Kamanosukelle. "Nanakuma!" Yuri korotti ääntään. "No mitä? Ja Rokuron syy, kun ei osaa kasvattaa jälkikasvuaan", Nanakuma jatkoi. "No tiedän, mutta Sayuri ei tottele minua ollenkaan", Rokuro sanoi. "Kamanosuke on kuitenkin oikeassa siinä, ettei siihen oikein puututtu tilanteenvaatimalla tavalla ja olen pahoillani siitä", Yuri pahoitteli kuitenkin perään. En nyt itse ollut edes varma, missä kohdassa niin onnettomasti oli käynyt, mutta lapsia oli ollut niin paljon, ettei kaikkeen vaan voinut tai kerennyt puuttumaan. Oli Kamanosuke kyllä sanonut vielä siitä, että minä olin vain varastanut sen hänen kauhean aseensa. "Olit lapsi ja pakoreissunne aikana siitä koitui harmia, joten tietenkin se oli pakko ottaa pois siksi aikaa", sanoin puolestani ja sitten se oli vain jäänyt, mutta kyllähän hän sen nyt toki voisi saada taas takaisin.

Lopuksi kuitenkin pääsimme vielä Mitsuhideen, joka oli vaan ilmeisesti pakannut tavaransa ja lähtenyt mitään sanomatta. Joten lopulta ei voinut oikein muuta kuin olettaa hänen lähteneen, mutta Yukimura kuitenkin pyysi tästä eteenpäin mahdollisien lähtiöiden edes kirjoittamaan jonkunlaista viestiä, ettei sitten tarvisi ihmetellä. Eikä se ajatuksena ollut yhtään huono. Tenzen puolestaan otti puheeksi sen, että Mitsuhiden tilalle kuitenkin tarvittaisiin joku vahtivuoroon, mutta seuraavien parin päivän poikkeusjärjestelyt pitäisi myöskin katsoa. "Ehkä täällä on vielä joku, jolla ei ole mitään muuta työtä?" ehdotin sitä jotakuta mysteeriä Mitsuhiden tilalle, mutta en ollut kyllä varma kuka se sellainen sitten olisi. "Mutta toisaalta minulla ei kyllä sinänsä ole mitään sellaista, ellei lasketa sitä, että hoidan omia lapsiani", sanoin kuitenkin perään ja olihan meillä toki lapsiparkki, että ei kai se sulamahdottomuus kuitenkaan olisi, ellei joku muu halunnut ottaa sitä paikkaa. "Mutta miten me oikein järjestäydymme siihen poikkeukseen? En osaa tehdä ruokaa enkä hoitaa lapsia", Haruya hätäili jo seuraavaksi. "Ehkä pitäisi mennä vuoro kerrallaan taitojen mukaan?" Rokuro ehdotti. Minua kyllä hieman pelotti, mitä siitäkin mahtaisi tulla, jos antaisimme oikeasti vain miesten hoitaa. Ei sillä, tokihan joukkoon mahtui niitäkin, jotka osasivat hommansa, mutta sitten oli niitä, jotka eivät niinkään tienneet, mitä tekivät.

KAMANOSUKE

Kamanosuken oli ollut kyllä pakko antaa palautetta, koska vaikka hän nyt oli tottunut olemaan kaltoin kohdeltu, ei se tarkoittanut sitä, että täällä oli oikein jatkaa samalla linjalla. Ja vaikka häntä huomioitiin ja ruokittiin, mitä ei lapsuudessa juuri tapahtunut, niin ei muita kuitenkaan kohdeltu samoin. Sayuri leikkasi Suzun hiukset ja siihen kyllä puututtiin, Ichiroa paapottiin koska tämä oli itkupilli, mutta Kamanosukea sai heitellä kulhoilla ja uhkailla kuolemalla ilman että ketään oli juuri kiinnostanut. Ja kyllähän Kamanosuke nyt tajusi, miksi kusarigama oli otettu pois, enemmän ihmetytti miksi se edes annettiin, mutta miten hän lapsena olisi sitä tajunnut, kun ei se ennenkään ollut mikään ongelma? Nanakuma alkoi tietenkin aukomaan päätään, että se oli ihan oikein Kamanosukelle. ”Hah, sanot sinä, joka kostit sen heittämällä sitä kauhukakaraa kulhoilla ja tarjottimilla ja ties millä.” Kamanosuke muistutti, vaikka hävettikin, että joku Nanakuma oli puolustellut häntä. Mutta ainoat joita hänen kohtelunsa oli kiinnostanut, olivat Rokuro ja Nanakuma, eivätkä aikuiset. Yuri nyt sentään myönsi, että se oli huonosti hoidettu ja pyysi anteeksi ja oli pahoillaan asiasta. ”No sietääkin olla. Onneksi minua hakattiin sen verran paljon, että se oli ihan arkipäivää, mutta en olisi teistä silti uskonut.” Kamanosuke totesi Ruin puolustellessa sitä kusarigaman vientiä. ”Joo, mutta jos nyt saisin sen kohtapuoliin takaisin, niin olisi kiva. Mahtaa olla hyvässä kunnossa, kun se piti piilottaa sinne pensaaseen, ettei Yuri vie sitä.” Kamanosuke murehti seuraavaksi.

Mutta sitten vatvottiin jo vahtivuoroja, koska Mitsuhide oli myös lähtenyt karkuun. ”No mietitään sitä sitten kun palataan normaaliin vahtivuoroon, mietitään ensin miten seuraavat päivät järjestetään.” Yukimura ehdotti ja se mini-Hauru joka oli turhempi kuin alkuperäinen Hauru kauhistui, kun ei hän osannut mitään tehdä, mutta kuka yllättyi? Sukuvika. ”No ne miehet joilla on nainen hoitavat naistensa hommat, niin sillä se hoituu.” Kamanosuke ehdotti, eikä ainakaan siksi, että silloin hänen ei tarvitsisi murehtia asiasta. ”Tai sitten ei, koska Hyomaa tuskin kukaan laittaa tuuraamaan Yuria keittiöön.” Tenzen huomautti, mutta no ehdotus se vain oli. ”Ehkä ne voivat mennä, jotka eivät tähän nyt osallistu, niin me voidaan jäädä vielä miettimään, miten seuraavat päivät hoidetaan. Tärkein on ruoka, eli ketkä osaavat laittaa ruokaa?” Yukimura ehdotti, no Kamanosuke toki jotenkuten, mutta ei hän ensimmäisenä ilmoittautuisi, kun Rokuro ja Nanakuma kuitenkin tunkisivat sinne ja Nanakuma kuului jo ruokavuoroon ja Kamanosuke ei kyllä sinne hänen kanssaan menisi.