RP. Yliluonnollisten tempparit XD

SAKURA

”Äläkä sinä yhtään tule tuputtamaan soopaasi minulle. Minä kasvatan lapseni siten miten minusta on oikein ja siihen eivät kitinäsi auta”, Sakura totesi vain tälle Kamanosukelle, että pitäisi ihan vain huolen omista asioistaan. Jos hänen kotonaan viljeltiin vittua tuon tuosta, niin ei se Sakuran ongelma ollut, mutta siinä kohdassa hän kyllä koki oikeaksi puuttua siihen, jos siihen viljelyyn liittyi Sayuri. No punapäästä päästiin, joten ei ollut enää Sakuran ongelma. Tosin tuon kanssa hänen pitäisi jakaa huone, mutta sitä asiaa saisi varmasti muutettua ja jos ei hyvällä, niin varmasti jotenkin.

Sakura istui kuitenkin vapaaseen tuoliin. ”Anteeksi, että kesti… Ehkä tämän asian olisi voinut hoitaa tahdikkaamminkin, mutta jotenkin vain järkytyin, mitä selkäni takana on tapahtunu oikeasti ja saan vaan jonkun valheellisen tarinan”, Sakura pahoitteli kuitenkin pöytäryhmälle käytöstään tai lähinnä niille kahdelle. Ei hänellä Rokurolle mitään pahoiteltavaa ollut. ”Mutta olen Sakura. Hauska tutustua”, Sakura yritti sitten jatkaa asiallisemmin, mutta leikki kuitenkin, ettei mitään Rokuroja olisikaan. Ei hän jaksanut vaivautua moiseen itikkaan uudestaan tutustua.

BANKO

Tällaisen jälkeen oli hieman hankala olla ja tutustua normaalisti ja kun Rokuro kyhnytti vieressä ja leikki, ettei ollut edes olemassa, se oli vähän häiritsevää. Mutta Sakurasta oli kuitenkin hauska tutustua. ”Niin, erittäin hauskaa… Olen Banko.” Hän kuitenkin hetken kiusallisen hiljaisuuden jälkeen sai esiteltyä itsensä. Mistähän tässä nyt sitten aloittaisi? Banko kun taisi tietää tästä Sakurasta jo aika paljon sellaistakin, mitä ei olisi välittänyt tietää. Luojan kiitos tämä saari ei ollut täynnä Bankon exiä… se olisi ollut kauheaa. Hetkeksi hän unohtui tuijottamaan tyhjyyteen nähden sielunsa silmin millainen kaaos siitä tulisi, mutta onneksi näin ei ollut ja ainoa kaaos oli Sakuran ja Rokuron erikoinen suhdedraama.

MITSUHIDE

Mitsuhide oli seurannut viihdettä lähinnä vierestä eikä enää ihmetellyt yhtään, jos se Rokuron tytärkin vaikka pitäisi Rokuroa tossunsa alla, koska olihan tämä ollut aika altavastaaja jo Sakurankin suhteen, vaikka jotenkin surullisen surkeasti olikin yrittänyt lähinnä Kamanosukea puoltaa. Sakuraa ei pahemmin ollut kiinnostanut ja tämä oli vain haukkunut Rokuron lapsenvahtineen maan rakoon. No kun tilanne sitten oli ohi, oli Sakurasta hauska vain tutustua. ”Mitsuhide… ja kyllä hauskaa on”, Mitsuhide vastasi vain. Rokuro ei sanonut mitään, mutta se nyt oli ilmiselvää, että Sakura tiesi Rokuron ilmankin esittelyjä. No surullistahan se olisi ollut, jos ei edes tiennyt ketä pani ja kenen kanssa teki lapsen. Mutta sen jälkeen heidän ryhmän lähinnä valtasi hiljaisuus ja se oli kieltämättä kiusallista. Mitsuhide kuitenkin yskäisi hieman ja suoristi selkäänsä. ”Juotavaa?” hän tarjosi Sakuraa kohti. ”Mikäs siinä, kiitos”, Sakura vastasi ja sai juomansa. ”Ihan pakko kysyä, mutta tiesittekö te toistenne osallistuvan tähän ohjelmaan mukaan?” Mitsuhide kysyi sitten, vaikka osasi jotenkin kyllä jo päätellä vastauksen olevan jyrkkä ei kummaltakin. ”En, mutta jos olisin, en varmasti olisi osallistunut”, Sakura ilmoitti vain suoraan. ”En minäkään… Mutta onhan se kieltämättä aika kiusallista, mutta ei se varmaankaan päätöksentekooni olisi vaikuttanut. Tosin, kun tilanne meni nyt tähän, niin ehkä olisi ollut parempi olla osallistumatta”, Rokuro vastasi. ”Ah, aina vain paranee. Eli, jos ette olisi äsken möläyttäneet totuuksia siitä kuka Sayuria oikeasti hoiti silloin, kun sinun olisi pitänyt olla se hoitovastaava, et olisi ikinä edes harkinnut totuuden kertomista”, Sakura tuhahti. ”En mi-” Rokuro aloitti. ”Älä jaksa, et sinä olisi totuutta kertonut itse ikinä, joten siinä mielessä olen hatun noston velkaa Kamanosukelle, vaikka huono vahti olikin”, Sakura puhui vain Rokuron päälle. Mitä porukkaa… Tästä tulisi varmasti varsin hilpeä keskustelu. "Onko teillä ollut sitten jotain kiusallisia kohtaamisia täällä?" Sakura puolestaan kysyi.

BANKO

Mitsuhidestä oli hyvä jatkaa aikaisemmasta aiheesta, kun tilanne ei jo ollut tarpeeksi kiusallinen muutenkin. Tietenkin se yllytti Sakuraa ja Rokuroa taas toistensa kimppuun ja Kamanosukekin sai taas haukut päälleen. ”Minä kuulin tuon, saatanan eukko, ei se sinun kultamussukkasi mikään mallikasvatuksen esimerkki ollut lähtöönkään, että turha syyttää muita siitä, että olet itse kasvattanut lapsesi ihan hunningolle!” Kamanosuke huusi viereisestä pöydästä ja olisi varmaan tullut takaisin, jos hänen uusi ryhmänsä ei olisi saanut hillittyä häntä. ”Ehkä tästä aiheesta on nyt parempi olla vaiti ja jos teillä on jotain selvitettävää, niin hoitakaa se omalla ajalla. Sakura on kuitenkin täällä ihan toisen miehen takia kuin Rokuron, joten turha heittää tahallaan bensaa liekkeihin, kun asia ei Mitsuhide kuulu meille mitenkään ja on selkeästi aika arka.” Banko yritti saada Mitsuhidenkin lopettamaan asiasta utelun, muuten he eivät pääsisi ikinä eteenpäin.

Sakurakin selvästi yritti vaihtaa puheenaihetta, vaikka tämän kysymys olikin aika erikoinen. ”Ei, minä en tunne täältä ketään entuudestaan…” Banko aloitti, mutta sai sitten taas telepaattisen hätäpuhelun. ”Anteeksi, minun täytyy vastata tähän.” Hän sanoi unohtaen, että normaalit ihmiset soittivat puhelimella, eivätkä saaneet aivoihinsa itkupuheluita lukuisilta poikaystäviltään.

’Niin, ymmärrän. Hän rikkoi minun minkä? Siis mitä te teette minun asunnossani?’ Bankon oli pakko myöntää, että välistä tämä oli aika raskasta. ’Rakkaani, yritä nyt rauhoittua. Tiedät miten tärkeä olet minulle, eikö? Älä kuuntele mitä hän sinulle sanoo. No nyt sinäkin olet linjoilla, tietenkin. Kuulkaa te kummatkin, kun minulla on nyt… töitä. Enkä oikeastaan saisi olla yhteydessä ulkomaailmaan, joten ette te voi ottaa yhteyttä viiden minuutin välein. Sanoin, että vain jos tulee OIKEA hätätilanne. Ei, se, että hän repi meidän yhteiskuvamme ei ole OIKEA hätätilanne. No se vähän on, että te olette molemmat laittamassa MINUN asuntoani matalaksi, on aika hälyttävää. Menkää kiitos muualle hoitamaan välinne. Voisimmeko nyt hetken puhua kahdestaan, otan sinuun yhteyttä hetken päästä? Kiitos. No niin, rauhoitu rakas. Tiedän, se on vaikeaa, mutta yritä sietää, hän on uusi eikä ole vielä tottunut. Sinun täytyy olla esimerkki ja kärsivällinen. Rakastan sinua.’ Banko sai asian käsiteltyä poikaystävän numero 2 kanssa ja sitten piti hetki vakuutella poikaystävää numero 3, kunnes hän oli valmis ja painottanut kummallekin, ettei hän voinut vastata kolmen viikon aikana tuollaisiin pikkuongelmiin.

Banko keskittyi taas siihen, mitä hänen ympärillään tapahtui. ”Anteeksi, poikaystäväni olivat tappelemassa asunnollani ja hajottivat omaisuuttani, piti rauhoittaa tilanne. Mutta nyt he eivät, toivottavasti, häiritse, ainakaan tänään.” Banko pahoitteli tilannetta.

SAKURA

Kamanosuke huuteli turhuuksia viereisestä pöydästä ja Sakura päätti nyt vain leikkiä, ettei kuullut, koska ei halunnut ongelman paisuvan massiivisiin mittakaavoihin. Hänen ei ehkä olisi pitänyt alkuunkaan tässä räjähtää Rokurolle vaan sanoa sanottavansa kameroiden ulkopuolella, mutta se oli vain ollut sen verran paha järkytys kuulla totuus tilanteesta, joka oli aluksi kerrottu hyvin valheellisesti. Sakura oli siis valmis kyllä antaa olla ja Bankokin yritti, että jospa nyt annettaisiin asian olla. Mitsuhiden oli kuitenkin pakko kaataa bensaa liekkeihin vielä ja toki Sakura olisi voinut olla vain vastaamatta ja jatkaa suoraan seuraavaan asiaan. Asiaan, joka hänellä nyt ekana vain mieleen tuli eli näköjään kiusallisiin kohtaamisiin ylipäätään täällä. Bankolla sellaisia ei kuitenkaan ollut. ”En minäkään ketään entuudestaan tunne”, Mitsuhide vastasi. ”Olette selkeästi onnekkaita”, Sakura tuumasi, mutta käänsi sitten katsettaan Bankoon, jonka yllättäen piti muka vastata johonkin. Siis puheluun vai? Eiväthän he saaneet mitään kännyköitä täällä pitää(?), koska eivät saaneet kommunikoida ulkomaailman kanssa ihan vain tuotannollisista syistä. Mitsuhide ja Rokuro katsoivat myös miestä kummissaan eikä mitään edes tapahtunut.

”No sillä välin, kun Banko leikkii ”puhuvansa puhelimessa” ehkä me voimme jatkaa?” Mitsuhide yritti ja Sakura odotti sitten, että antaa tulla vain, mutta hänen täytyi kyllä myöntää, että hänen koko fiiliksensä ja motivaationsa tätä ryhmää kohtaan olivat hyvin olemattomat. Rokuro ja hänen asiansa eivät Sakuraa kiinnostaneet missään määrin, Banko leikki mieluummin puhelua kuin olisi läsnä tässä jutussa (tai ymmärsin, et se puhelu siis tapahtu telepaattisesti, et ei sitä ulkopuoliset kuullu?) ja Mitsuhide vain vaikutti siltä, että tökki mehiläispesää tarkoituksella. ”Onko sinulla jotain harrastuksia?” Mitsuhide kysyi sitten. ”Sayurin kanssa erilliset harrastukset ovat aika mahdottomia tällä hetkellä, joten eipä juuri. No lenkillä käyn tai yritän käydä joka päivä… lähinnä ajatuksia tuulettamassa”, Sakura vastasi. Sitten Banko kuitenkin yritti ainakin leikkiä, että nyt kiinnostaisi taas ja oli selkeästi keksinyt ihan aiheenkin siihen puheluun, jota ei siis ikinä edes tapahtunut. ”Juu… Selvä… Mutta kyllä kai sen saa suoraakin ilmaista, jos tutustuminen ei kiinnosta sen sijaan, että leikkii jotain puhelua”, Sakura totesi vain. Voisiko jo vaihtaa ryhmää? ”Siis soittiko joku sinulle todella ja puhuit oikeasti jonkun kanssa… jotenkin… vai oliko tuo vain vitsi?” Mitsuhide puolestaan uteli Bankolta. Rokuro ei selkeästi osannut sanoa asiaan mitään. Näytti vain kummastuneelta.

BANKO

Banko katsoi Sakuraa hiukan kummissaan, kun tämä vaikutti loukkaantuneen, kun häntä ei kiinnostanut Sakuran viehättävä seura. Syy, miksi hän yleensä oli miesten kanssa, vaikka ehkä äskeisen jälkeen oli turha kauheasti arvostella naisten herkkää loukkaantumiskykyä. Mitsuhidekin ihmetteli, että puhuiko hän oikeasti jonkun kanssa. Ahaa, he eivät tajunneet mitä äsken tapahtui! ”Olen kauhean pahoillani, tarkoitus ei ollut olla epäkohtelias ja antaa sitä kuvaa, että seuranne ei kiinnostaisi.” Banko pyysi anteeksi. Hän oli jo aikeissa selittää, mutta tajusi sitten, etteivät he varmaan uskoisi, vaikka hän kertoisikin. Parempi vain näyttää. ’Puhuin telepaattisesti, annoin heille luvan ottaa yhteyttä, jos on niin pakottava hätätilanne, että se on välttämätöntä.’ Banko sanoi telepaattisesti Sakuralle ja Mitsuhidelle, pitäen suunsa visusti kiinni, edelleen pahoittelevasti hymyillen, että he tajuaisivat, että hän oikeasti oli hoitanut hätätilannetta. ”Mutta valitettavasti, he eivät oikein tuntuneet ymmärtävän, mikä on hätätilanne ja mikä ei, mutta yritin nyt selittää heille, etten voi vastata ennen kuin olen palannut täältä. Toivottavasti he nyt ymmärtävät. Olen vielä pahoillani, mutta pelkäsin, miten pahaan kuntoon he saavat asuntoni, jos en rauhoita heitä ja pyydä heitä riitelemään jossakin muualla.” Banko pyysi vielä kertaalleen anteeksi.

SAKURA

Sakura sai Bankolta vain kummastuneen katseen ja Sakuran teki mieli vain nousta ja lähteä paikalta ennen kuin alkaisi taas räyhäämään. Mutta oli miehellä sitten otsaa! Niin helppohan se oli vain idioottia leikkiä, kun joku sitten loukkaantui jostain, ettei vainkaan tarvisi kohdata tilannetta. Sitten mies alkoi pahoitella, ettei tokikaan ollut tarkoitus epäkohtelias olla ja olla kiinnostumatta. Sakuran teki mieli iskeä nyt vain kuvitteelliset hanskat tiskiin koko asian suhteen, kunnes sitten tapahtui jotain outoa. Bankon ääni kuului, mutta hänen suunsa ei liikkunut. Sen mukaan mies oli kuitenkin puhunut telepaattisesti poikaystävilleen. ”Cool! Vai onko tuo vatsastapuhumista? No onhan sekin jo taito”, Mitsuhide puolestaan kyseli. ”Siis mikä? Kuka?” Rokuro kuitenkin kysyi. Eli ei, jos Banko olisi vatsastapuhuja, kyllä Rokuro sen olisi kuullut, joten kai se oli pakko uskoa, että jätkä osasi puhua telepaattisesti. Rokuro näytti edelleenkin kuin puulla päähän lyödyltä ja sitten Banko jatkoi vielä ihan ääneen jo toistamiseen pahoitteluihin. ”Ei se mitään, saat anteeksi. Mutta olen kyllä myös itse pahoillani suorasanaisesta töykeydestäni. Nyt tuntuu niin typerältä, kun menin tuollaisia sanomaan… Mutta minä todella luulin, että seurani oli vain niin kuivaa, että leikit mieluummin jotain puhelua kuin keskustelet mistään kanssani. Mutta aika moisia poikaystäviä, jos he tuhoavat asuntoasi… Toivottavasti he eivät ole kaikkea tuhonnut, kun pääset paikalle”, Sakura sanoi pahoittelevasti, mutta ehkä vastaavan ongelman välttämiseksi kannattaisi sitten olla vain sellaisten kanssa, joille vapaa suhde oli ok. Mutta ei Sakura halunnut puuttua kenenkään muun parisuhteeseen, kun hänellä oli omassaankin ongelmia. ”Siis mitä tässä edes tapahtui?” Rokuro näytti olevan kuitenkin edelleenkin ihan kujalla, mutta se oli sitten taas hänen ongelmansa se. ”Siisti taito kuitenkin tuo telepatia. Sääli, etten itse osaa. Vai voiko sen oppia?” Mitsuhide kuitenkin jo uteli. No kieltämättä telepatia olisi siisti taito osata.

BANKO

Saatiinhan se väärinymmärrys paikattua ja Sakura pahoitteli töykeyttään. ”Ei, minun syyni kun en ottanut huomioon, ettei tämä ole mikään tavallinen yhteydenpitomenetelmä.” Banko vastasi, koska olisihan hänen pitänyt ymmärtää, miltä se ulkopuolisista vaikutti. ”Mutta olisin kyllä keksinyt jotain vähän uskottavampaa, jos olisin halunnut vain vältellä seuraa.” Hän lisäsi. Mitä tuli Bankon asuntoon, sitä hänkin toivoi, että siellä olisi edes jotain jäljellä, kun hän palaisi. ”No onneksi minulla on vakuutus.” Banko sanoi, että ei se nyt toki maailmaa kaatanut, mutta voisivat aikuiset ihmiset silti selvittää välinsä hiukan sivistyneemmin.

Rokuro oli ihan pihalla tapahtuneesta ja Banko käänsi meikatut silmäsnä hänen suuntaansa. ”Anteeksi, oletin, ettei sinua kiinnostunut enää kauheasti osallistua, kun olit niin omissa ajatuksissasi.” Banko pahoitteli, mutta Rokuron ulos jättäminen oli onneksi auttanut muita tajuamaan, ettei hän ollut sanonut mitään ääneen. Mitsuhide innostui, että voisiko hän opetella. ”No se on aika haastavaa, kai muitakin tapoja on, mutta itse opiskelin buddhalaisuutta ja opin telepatian valaistumisen jälkeisen harjoituksen myötä.” Banko vastasi, mutta toki varmasti oli muitakin keinoja saada telepaattisia voimia. Hän jätti myös mainitsematta sen, että ennen kuin pääsi varsinaiseen koulutukseen, piti kuolla ensin, mutta ehkä se ei nyt kuulunut tämän ohjelman formaattiin.

SAKURA

”Mutta olihan se kuitenkin aika töykeästi sanottu, vaikka en yhtään osannutkaan arvata, että osaat puhua telepaattisesti. Mutta se oli joka tapauksessa lopultakin vain harmillinen väärinkäsitys ja nyt kun tiedän, mistä on kyse, niin kaikki hyvin”, Sakura sanoi ainakin omalta osaltaan. Niin harvemmin sitä tosiaan tapasi telepaattisia yhteyksiä. Tai oikeastaan Sakura ei ollut tätä ennen ikinä sellaisen taidon omaavaa edes tavannut. Tai sitten oli, muttei vain ollut siitä tietoinen. Banko vakuutteli kuitenkin myös, että jos olisi oikeasti vältellyt seuraa, olisi hän keksinyt jotain uskottavampaa. ”Niin no olisihan se aika typerää oikeasti, jos tilanne tosiaan olisi ollut se, että vain välttelet ja sanot tuon syyksi”, Sakura totesi, vaikka kaipa sellaisiakin lapsellisia juntteja voisi olla.

Mutta mitä sitten miehen asuntoon tuli, niin oli hänellä toki vakuutus. ”Sentään, mutta toivoa sopii toki, etteivät poikaystäväsi laita taloasi matalaksi”, Sakura sanoi vilpittömästi. Rokuro kuitenkin oli edelleenkin pihalla koko telepatiasta ja Banko pyyteli seuraavaksi anteeksi häneltä. ”Ei se mitään, oma vikani, kun en ihan kunnolla seurannut tilannetta, mutta mitä se ikinä olikin, niin se ilmeisesti ratkesi”, Rokuro kiirehti sanomaan, kun Mitsuhide puolestaan jo oli innostunut telepatiataidosta enemmänkin. Sakurakin tuntui innostuvan enemmän, kun kuuli, että se oli haastavaa. Siis ihan vaan siksi, koska vaikka se haastavaa olikin, vastaus vaikutti siltä, että telepaattisia taitoja pystyi silti oppimaan. Banko itse oli oppinut telepatian, kun oli valaistunut. ”Kauan siinä meni? Mitä se valaistuminen sinun kohdallasi tarkoitti? Voisinko minäkin halutessani oppia samalla tavalla?” Mitsuhide uteli ja kyllä Sakuraakin kiinnosti ja hän kovin odottikin jo vastausta innoissaan.

BANKO

No jopas, Banko ei ollut odottanut, että niin arkinen asia kuin telepatia, herättäisi tällaista kiinnostusta. Mitsuhide kyseli kovasti tarkemmin, että voisiko hänkin oppia samalla tavalla. Sakurakin vaikutti ihan kiinnostuneelta ja Rokuro… Oli kiinnostunut omista asioistaan. ”Ensinnäkin, jos haluatte seurata Buddhan oppeja vain, koska haluatte oppia jotain siistiä, kuten telepatiaa, niin lähtökohtanne ovat jo aivan väärät ja silloin se ei onnistu. Aikuisena se on vaikeampaa, koska mieli on jo kehittynyt ja täytetty mielipiteillä ja tiedolla. Mutta ei se mahdotonta ole. Itse aloitin jo lapsena, joten mieleni oli vastaanottavaisempi.” Banko aloitti, että eihän toki ikinä ollut myöhäistä kääntyä Buddhan seuraajaksi, mutta syiden täytyi olla oikeat, jos tahtoi saavuttaa kaiken ylittävän tietoisuuden tason. ”Niin ja mitäkö se omalla kohdallani tarkoitti… No se on ehkä sellainen tarina, mikä ei ihan sovi tällaiseen ohjelmaan. Mutta sanotaan niin, että se vaati täydellistä edellisen elämän taakse jättämistä ja järkkymätöntä uskoa.” Banko sanoi hieman kaunistellen todellisuutta, koska ei hän nyt voinut täräyttää tehneensä itsemurhan ja kuolleen. Sitä olisi vielä vaikeampi kenenkään uskoa, kuin hänen telepatiakykyään. ”Teillä ei ole mitään vastaavia kykyjä?” Banko yritti sitten kääntää puheen itsestään muihin, sillä he eivät olleet täällä käännyttämässä ihmisiä buddhalaisuuteen, vaikka se toki jalo tavoite olikin.

SAKURA

Sakura odotti kovin vastausta telepaattisiin taitoihin ja onnistuisiko se vain samalla tavalla niin kuin Bankolla. No ei se nyt todellakaan ihan niin yksiselitteinen asia ollut, että ensin pitäisi olla muutenkin todellisessa uskossa ennen kuin sitä vain voisi mitään telepatiaa opetella. Lisäksi se oli aikuisena paljon vaikeampaa. Ei ilmeisesti mahdotonta, mutta vaikeaa, koska lapsen mieli oli vastaanottavaisempi. ”Aivan no olisihan se tietenkin pitänyt arvata, ettei se asia noin vain toimi”, Mitsuhide huokaisi hieman pettyneenä. Hän oli kai olettanut, että asia olisi silti edes helpompi, vaikka Banko kyllä olikin sanonut sen olevan haastavaa. No olihan se hienoinen pettymys myös Sakuralle, koska ei hänen elämänsä nyt tällä hetkellä ollut siinä pisteessä, että olisi aikaa hirveästi Buddhankin opeille, kun elämä oli muutenkin aika haastavaa tällä hetkellä. ”Oletko ikinä kohdannut jotain toista, joka olisi oppinut telepatiaa jollain toisella tavalla?” Sakura kysyi pääasiassa ihan vain mielenkiinnosta, koska Banko oli kuitenkin ohimennen maininnut, ettei hänen tapansa nyt ainoa oikea tapa ollut päästä telepaattiselle tasolle. Paitsi, että olihan Bankolla niitä poikaystäviä, jotka olivat telepatioineet Bankolle. Vai olivatko molemmat tai ne useammat, jos niitä olikin useampi, oppineet taitonsa samalla tavalla kuin Banko? No paljon mahdollista toki sekin.

Mutta mitä taidon oppiminen oli sitten Bankon kohdalla tarkoittanut, niin se ei oikein sopinut tähän ohjelmaan. ”Sääli, olisi ollut kiva tietää kaikki mehevät yksityiskohdat”, Mitsuhide harmitteli. No olisihan se Sakuraakin kiinnostanut varsinkin, kun se sanottiin noin, niin varmasti kiinnosti vielä enemmän. Mutta päätyi Banko kuitenkin ainakin kertomaan, että edellinen elämä piti jättää täydellisesti taakseen ja uskoa erittäin hartaasti. ”Eli pitäisikö minun hylätä kaikki nykyisessä elämässäni?” Sakuran oli pakko tarkistaa. Tosin termi ”edellinen elämä” kuulosti hieman siltä, että välissä pitäisi kuolla, mutta eihän sellainen oikeasti mitenkään voisi olla mahdollista, joten jostain elämäntaparemontista tässä täytyi olla kyse. Mutta tarkoittaisiko se Sakuran kohdalla sitten sitä, että hänen pitäisi hylätä perheensä ja kaikki aikaisemmat asiat ja ihmiset, jotta voisi tulla uskoon ja oppia telepatiaa? Jos se oli niin, niin se ei kyllä olisi Sakuran ajan arvoistakaan. Hän yritti tälläkin hetkellä tämän ohjelman avulla saada parisuhdettaan taas sellaiseksi, kun se oli parhaimpina päivinään. Hänen suunnitelmiinsa ei todellakaan kuulunut vanhan elämän hylkääminen. Ja millainen äitikin muka niin tekisi vain jonkun telepatian takia? No Rokuro hylkäsi tyttärensä vähemmästäkin, mutta Unnot olivatkin vähän dingdong päästään.

Telepatiasta kuitenkin päästiin siihen, että oliko Sakuralla ja kumppaneilla sitten vastaavanlaisia kykyjä. ”No ei nyt ehkä telepatian tapaisia, mutta aistini ovat erittäin tarkat”, Sakura kertoi, muttei nyt viitsinyt sanoa, että oli puoliksi ghoul ja söi ihmisiä ruuakseen, koska ehkä sekään ei ihan kuuluisi tähän ohjelmaan. ”Sanotaanko vaikka niin, että halutessani kykenen ainakin pidentämään elämääni”, Mitsuhide myhäili jokseenkin kriipinoloisesti, minkä takia Sakuran mielessä kävi vähintäänkin elämän pidentäminen kyseenalaisin keinoin. Mutta se kyllä vei taas taidot aivan toiseen päätyyn ja ainakin hän pisti heti paremmaksi kuin mitä Sakura vertasi taitoa omiinsa. Telepatiakin oli Sakuran taitoihin verrattuna todellakin omalla tasollaan. ”Hallitsen kaikkea nestemäistä”, Rokuro puolestaan oli myös herännyt meneillään olevaan keskusteluun. Kyllä Sakurakin Rokuron taidot oli jo valmiiksi tiennyt, mutta kyllä se silti harmitti, miten muut saivat taitonsa kuulostamaan oikeasti mahtavilta ja sitten tuli Sakura, jolla oli vain tarkat aistit… lähinnä metsästämismielessä, mutta toki niitä kykeni muuhunkin käyttämään. Mutta ei se nyt oikein mitään hirveän spesiaalia ollut. Mutta aika sattumaa, että heillä kaikilla oli jotain erikoista. Olisiko muillakin sitten?

BANKO

Mitsuhide vaikutti pettyneeltä, mutta ihan omasta tahdonlujuudesta se oli kiinni, mutta jos kyse oli pelkästä telepatiasta, niin tuskin se oli vaivan arvoista. Sakura halusi tietää oikotien onneen, mutta sellaisia ei valitettavasti ollut. ”Toki, mutta he ovat olleet yookaita tai henkiolentoja, joilla on muutenkin yliluonnollisia voimia.” Banko vastasi, Mitsuhiden valittaessa, että olisi halunnut kuulla tarkemmin. No miksei hän sitä tajunnut, vaikka tässä juuri oli telepatiasta puhe! ”Ehkä joskus toiste.” Banko vastasi ääneen ja siirtyi sitten telepatiaan. ’Voinhan minä sen tätä kautta kertoa, mutta olette sitten, kuin mitään ei tapahtuisi. Olin viiden vanha, kun opettajamme antoi viimeisen kokeen, jotta tulisimme valituiksi Buddhan oppilaiksi. Muut oppilaat epäröivät, sillä kokeessa piti hypätä vuoren huipulta. Olin ainoa, jolla oli riittävästi luottoa, etten kyseenalaistanut sitä, että pudotuksesta oli mahdoton selvitä hengissä. Ennen kuin osuin maahan, päädyin fyysisen todellisuuden tuolle puolen ja minut otettiin varsinaiseen koulutukseen. Eli tavallaan kuolin ja sain uuden elämän Buddhan oppilaana ja samalla voimia, joita tavallisilla kuolevaisilla ei ole.’ Banko selitti asian kaikille kolmelle, myös Rokurolle.

Mitä tuli muihin, että olivatko he sitten ihan tavallisia kuolevaisia, eivät Bankon oman havainnon mukaan, mutta eivät missään nimessä samaa tasoa mitä hän itse oli. Sakura sanoikin omaavansa vain yliluonnolliset aistit, mutta Banko havaitsi tässä jonkin negatiivisemmankin puolen. Mitsuhidessä taas Negatiivisen energian aisti helposti, eikä tarvinnut kauaa miettiä, miten hän sitä elämäänsä pidensi. Rokuro taas oli hyvin neutraali elementintaitaja, eli ei mitään kovin erikoista. ”Ymmärrän, aika erikoista, että täällä on loppujen lopuksi vain muutama täysin ihminen mukana, vaikka suuri osa onkin teidän laillanne vain hivenen yliluonnollisia.” Banko vastasi, sillä eihän hänenkään kykynsä vain telepatiaan rajoittuneet, siksi hän unohtikin, ettei se ollut niin arkinen pieni asia muille olevaisille.

SAKURA

Oli muitakin tapoja toki saada telepaattisia voimia, mutta ilmeisesti ne eivät sitten olleet enää mikään vaihtoehto, jos muiden osalta se toimi vain, jos oli yookai tai henkiolento. Ja yookaistakin varmaan onnistui jotkut tietyt varmaankin? Mutta taisi juttu nyt olla niin, ettei Sakura ainakaan voisi saada telepaattisia kykyjä muuten kuin Buddhan oppien kautta ja sellaiseen hänellä ei juuri nyt ollut aikaa. ”No ehkä siihen ei maailma kaadu, jos ei ole telepatia kykyä”, Sakura virkkoi ja ehkä Mitsuhidekin pääsisi sen asian yli.

Pettymykset olivat kuitenkin suuret, kun he eivät saaneet tietää Bankon telepaattisien taitojen mehukkaita yksityiskohtia. Tai siis sitä, miten hän sitten oli voimansa saanut. Yllättäen Bankon ääni kuului kuitenkin taas, mutta hänen suunsa ei liikkunut. Siis tämä oli vain erittäin hämmentävää ja tuntui, että se yllätti joka kerta, vaikka nyt Sakura tiesi telepattisista kyvyistä. Mutta miten näppärä ratkaisu! Banko voisi kertoa kaiken ohjelmaan sopimattoman vain telepatian avulla ja tadaa, tuotanto ei kärsinyt, kun heidän ei tarvinnut tietää, että Banko oli hypännyt vuoren huipulta kuolemaansa tai siis ei nyt ihan kuolemaan, mutta kuitenkin jossain määrin tavallaan. Sakuran ilme oli hetken aikaa varmasti näkemisen arvoinen, kunnes veti kasvonsa peruslukemille, kun muisti, että hänen piti olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. ”Okei… No ehkä joskus toiste sitten… Paremmalla ajalla?” Sakura ikään kuin vastasi hieman kysyvään sävyyn, kun Banko oli ääneen sanonut, että ehkä joskus toiste. Ei hänen toki uudestaan oikeasti tarvinnut asiaa kertoa, mutta kunhan Sakura vain yritti olla kuin mitään telepatiaa ei olisi tapahtunut. Mitenkään hän ei oikein tässä sitä kuitenkaan Bankolle voinut kertoa, mutta se oli kieltämättä ollut tarinoiden tarina! Mutta samalla se kyllä vahvisti myös sen, ettei Buddhan oppiin kovinkaan helposti pääsisi eikä Sakura ollut varma uskoisiko oikeasti itse selviävänsä pudotusta varmaan kuolemaan.

Mutta sitten Sakuran ja muiden kykyihin vielä ja Banko ihmetteli seuraavaksi miten erikoista oli se, että täällä oli vain muutama täysin ihminen mukana. ”Mistä sinä sen näet? Liittyykö sekin telepatiaan? Osaatko kertoa mitä muut sitten edustavat?” Sakura alkoi udella yhä vain lisää ja lisää. Banko oli erittäin mielenkiintoinen persoona hämmentävine telepatioineen ja voimineen. Hänkin oli oikeastaan ihan mukavan oloinen. Sakura oli jo ehtinyt pelkäämään, että Souji olisi ainoa kiinnostava henkilö täällä ja että Rokuro pilaisi häneltä kaiken, mutta ei se onneksi ihan niin ollutkaan.

BANKO

Rokurokin osasi olla yllättymättä liikaa (?), ettei tuotanto huomannut näitä salaisia keskusteluja. Mitä sitten tuli ihan ääneen käytävään keskusteluun, Sakura ihmetteli, miten Banko sen pystyi tietämään, että lopulta aika harva täällä oli ihmisiä. ”Minun työni on pitää ihmisten ja yookaiden välistä rauhaa yllä, sillä ihmisten on aika hankala itse puolustautua. Nykyään toki ihmisilläkin on sellaista teknologiaa, millä he pärjäävät hyvin, mikä helpottaa toki omaa työtäni.” Banko vastasi. ”Mutta täytyy siinä silti olla tarkat vaistot, minun on vain enemmän henkistä tasoa kuin fyysisten aistien tarkkuutta. Pystyn tuntemaan yliluonnollisen energian.” Banko jatkoi, muttei mennyt siihen, että neiti itse haisi ihmisvereltä ja Mitsuhiden pimeä aura oli todella vastenmielinen. Hän vilkaisi ympärilleen, mutta suurin osa oli aika vähän yli-inhimillisiä. ”Suurin osa on kuitenkin Rokuron kanssa samaa tasoa, käytännössä ihmisiä, joilla on kyky hallita luonnonvoimia. Yksi ihan yookai ja yksi on vähän mysteeri, mikä hän on olevinaan. Mutta ei, en osaa tarkemmin sanoa, kuin sen, millainen yliluonnollinen energia heistä välittyy, en osaa sanoa sen tarkemmin.” Banko vastasi vielä Sakuralle, ettei hänkään nyt kaikkea voinut tietää, ei hän ajatuksia sentään lukenut.

RUI

Ruita alkoi hieman harmittamaan, että aika oli loppunut ja piti vaihtaa ryhmää, koska Tenzenin kanssa käydyt taidekeskustelut olivat olleet mielenkiintoisia. Tosin siellä Rokuro-ryhmässä alkoi joku kärhämä saman tien ja sinne Rui ei ainakaan ollut siis menossa. Sääli sinänsä, koska hän oli ajatellut käyvänsä Unno-ryhmät pois alta, jotta viimeiseksi jäisi se ryhmä, jossa ei olisi yhtäkään Unnoa pilaamassa tunnelmaa. Mutta koska Unno-ryhmiä oli tosiaan kaksi, ehkä hän voisi käydä sen toisen alta pois seuraavaksi.

Rui siirtyi kuitenkin seuraavaksi siihen ryhmään, jossa Rokuron tyhmä veli istui ja joka oli pilannut selvästi koko ryhmähengen, mutta se taisi olla joku Unnon juttu. Yllätyksekseen Rui kuitenkin tajusi vasta nyt, että ryhmässähän oli Nobuyuki eli siis Yukimuran vanhempi veli. Miten noloa, että hän oli tajunnut miehen olevan ohjelmassa myös vasta nyt. No toki se johtui aikalailla siitä, että ne ihan ensimmäiset esittäytymiset olivat menneet aikalailla ohi siksi, että Rui oli aika pahoin järkyttynyt siitä pervoilun määrästä ja miten hän joutuisi moisten miesten puolelle yksin ilman Yukimuraa. Oli kuitenkin omalla tavallaan helpottavaa, että sittenkin tällä miesten puolella olikin joku valmiiksi tuttu, jonka hän tiesi. Siis joku muukin kuin joku typerä Unno. ”Hei… Olen Rui”, Rui esittäytyi, no pääasiassa sille ainoalle tuntemattomalle, koska kyllä hän Nobuyukin ja Jiron tiesi, mutta oli tietenkin kaikkia kohteliaasti katsonut. ”No hei Rui, mä olen Jiro”, Jiro esittäytyi hymyillen jotenkin ärsyttävästi eikä Rui ollut oikeastaan edes varma, tiesikö Jiro häntä. Ei Rui kuitenkaan ollut missään tekemisissä ollut Jiron kanssa, mutta oli kyllä hän oli mielestään nähnyt tämän ja no ainakin kuullut Rokurolta. ”Ei kun hetkonen, sinä olet se Rui! Joo, Rokuro ei tykkää yhtään, että pöllit sen miehen!” Jiro naurahti ja Rui ei oikein tiennyt olisiko hänen pitänyt sanoa jotain takaisin vai vaan antaa mennä toisesta korvasta saman tien ulos. Ehkä jälkimmäinen vaihtoehto voisi toimia? Jos idiootteja provosoisi, he vain jatkaisivat, eikö?

NOBUYUKI

Jirosta ei päästy eroon, ja Nobuyuki toivoi, että ensimmäinen pudotusäänestys tulisi pian. Hän vaikka lahjoisi kaikki naiset ja sen yhden miehen, jos nämä eivät muuten äänestäisi Jiroa ulos täältä. Mutta todennäköisesti hänen ei tarvinnut auttaa, Jiro hommaisi kyllä itse itsensä ulos täältä niin pian kuin mahdollista. Hän oli päässyt takaisin saatuaan särkylääkettä, hän ei halunnut mitään migreeniä Jiron takia, jos häntä oikeasti joutui kuuntelemaan tässä pitempäänkin.

Seuraavaksi heidän ryhmäänsä uskaltautui Rui, jota Nobuyuki ei mielellään olisi tavannut enää. Se mitä hän oli tavannut ja kuullut tämän teoista, olivat ihan tarpeeksi ja hän olisi vain suonut Yukimuran pääsevän moisesta riesasta eroon. Olkoonkin, että Yukimura itse oli ongelmansa aiheuttanut, mutta eiköhän hän ollut saanut kärsiä siitä jo ihan tarpeeksi.

Rui esittäytyi ja Nobuyuki yritti olla kohtelias, vaikka Ruin viaton esitys ei hänelle läpi mennytkään.”Päivää Rui, siitä onkin hetki, kun ollaan viimeksi nähty.” Nobuyuki kuitenkin sanoi. ”Hei, olen Byakuya.” Byakuyakin esitteli, mutta Jiro ei edes heti tajunnut, kenestä Ruista oli kyse. Sitten hän tajusi. Nobuyuki sai hillittyä vaivoin halunsa lyödä ja Byakuya katsoi kumpaakin aika turhautuneena. ”Ihan tosi? Miten te tunnette täältä jo kaikki?” Byakuya kysyi. ”Rui on yhdessä veljeni kanssa, ja kuten tuo sietämätön riesa sanoi, Yukimura oli ennen Ruita hänen veljensä kanssa.” Nobuyuki selitti, vaikka kyllä hävetti, että täällä oli kaikki Unnot, jotka tunnetusti olivat sekaantuneet kaikkien asioihin. No sentään Byakuya oli tähän mennessä säästynyt moiselta.

RUI

”Niin, siitä on kyllä aikaa”, Rui myönsi, koska ei hän nyt tähän hätään osannut sanoa, miten pitkä aika siitä olikaan, kun hän Nobuyukin oli nähnyt. ”Tuota… Miten sinä tällaiseen osallistuit?” Ruin oli kuitenkin aivan pakko kysyä Nobuyukilta, koska ei hän osannut odottaa, että Nobuyuki olisi tällaiseen huuhaa kummallisuuteen osallistunut. Hän oli ymmärtänyt, ettei tällainen ollut ihan Nobuyukin juttu. Ei olisi Ruille itselleenkään mieleen tullut, mutta täällä nyt oltiin kuitenkin, kun Yukimura oli asian esiin ottanut ja lopulta he olivat päätyneet tähän.

Ryhmän ainut Ruille tuntematon esittäytyi Byakuyaksi. ”Hauska tutustua”, Rui vastasi hymyillen samalla sitä hänelle hyvin olennaista herttaista Rui-hymyään. ”Miten sinä päädyit tänne? Tai mistä moinen ajatus?” Rui uteli myös Byakuyalta samaa mitä Nobuyukilta, mutta olihan se ihan kiinnostavaa noin niin kuin aiheena tietää. Jirolta ei tarvinnut edes kysyä. Se oli itsestään selvää eikä Rui välittänyt kysyä sellaisia eikä halunnut edes kuulla vastausta. Byakuya kuitenkin ihmetteli, miten he kaikki tuntuivat tietävän jo kaikki ja Nobuyuki selitti asiaa auki. ”Ei huolta, en minä kuitenkaan ihan kaikkia tiedä jo valmiiksi. Unnot ja Nobuyuki ovat varmaankin ainoat”, Rui puolestaan sanoi, koska ei ainakaan ollut huomannut muita tuttuja. ”Niin ja siskoni, mutta hän toisella puolella”, Rui lisäsi vielä. Tosin saattoihan se olla, että osa oli mennyt vain ohi. Kyllähän Rui oli Nobuyukinkin vasta nyt tajunnut. ”Niin, tietenkinhän kaikki nyt Unnot tietää”, Jiro myhäili leveillen asialla. No se ei kyllä Ruin mielestä ollut leveilyn asia, koska Unnot tunnettiin aika negatiivisessa mielessä. Tai kovinkaan paljoa positiivisia juttuja Rui ei ollut heistä kuullut.

NOBUYUKI

”Tarvitseeko sitä erikseen kysyä?” Nobuyuki vastasi Ruin kysymykseen ja huokaisi, erittäin syvään. ”Kenen muun typerä idea tämä olisi voinut olla, ellei typerän veljeni? Hän ilmoitti minut tähän kertomatta minulle mitään ja kun tajusin, mistä oli kyse, oli jo myöhäistä perääntyä. Vai ettekö itse ole täällä juuri Yukimuran aloitteesta?” Nobuyuki vastasi, koska epäili vähän, että tämä ei todellakaan ollut Ruin idea. Ja niin tyypillistä Yukimuraa, että hänen piti vetää Nobuyuki mukaan, kun ei yksin kehdannut. Varmaan kaikki Unnotkin olivat täällä nimenomaan Yukimuran aloitteesta, se mies oli yksi iso maanvaiva.

Rui kuitenkin yritti viatonta flirttiään pahaa aavistamattomaan Byakuyaan, joka ei vielä tiennyt, millaisen katastrofin kanssa oli tekemisissä. ”Samoin.” Byakuya vastasi Ruille hymyillen. ”Ihan vain mielenkiinnosta, halusin kokeilla jotakin uutta ja tämä tuntui kiinnostavalta tavalta tutustua ihmisiin. Mutta kukaan ei tosin varoittanut Jirosta, muuten täällä tuskin olisi ketään.” Byakuya vastasi ystävällisesti, vaikka häntä hiukan näytti ihmetyttävän se, että täällä oli vain heidän tuttujaan. Rui ei kuitenkaan tuntenut Unnojen ja Nobuyukin lisäksi kuin toisella puolella olevan sisarensa. Aivan, siinä naisessa olikin ollut jotain tutun oloista. Jiro myhäili vain, että kaikkihan Unnot tunsivat. ”Eikä mistään hyvästä syystä.” Nobuyuki huomautti, että sieti pyyhkiä tuon ärsyttävän hymyn naamaltaan, tai hän pyyhkisi. ”Miten sinä ja miehesi sitten päädyitte tänne, Rui?” Byakuya kysyi, koska hän ei jaksanut välittää Jirosta. Antoi Nobuyukin huolehtia, hän tuskin aikoi vietellä veljensä naista täällä tai no… ei kai sitä voinut ikinä tietää, hän vaikutti vihaavan veljeään aika paljon. Oikeastaan hän vaikutti vihaavan aika lailla kaikkea, tai sitten Jiron läsnäolo vain sai aikaan sen kuvan. Eikä Byakuya voinut miestä syyttää, Jiro oli kamalin ja vastenmielisin otus, mitä hän oli hetkeen tavannut.

RUI

Niin no ei kai sitä olisi tarvinnut tokikaan edes kysyä, kun se aiheeksi tuli. Yukimura oli siis ilmoittanut Nobuyukinkin mukaan. Mutta jostain syystä Rui ei siltikään ollut edes ajatellut asiaa. ”A-aivan… No se selittää kyllä, vaikka en jostain syystä edes ajattelut asiaa”, Rui vastasi. ”Ja kyllä, Yukimura meidät tähän ilmoitti ja hän keksi tämän”, Rui myönsi samalla.

Byakuyasta oli kuitenkin myös mukava tutustua ja samalla hän kertoi tosiaan, että oli osallistunut ihan vain mielenkiinnosta ja tässä oli ollut ilmeisesti potentiaalia. ”Itse en edes tiennyt koko ohjelmasta aikaisemmin”, Rui naurahti hivenen hermostuneesti, koska kyllä tämä ohjelma häntä edelleenkin kuumotti, vaikka hän olikin yrittänyt nyt parhaansa mukaan päästä ujoudestaan eteenpäin. Toki Ruita myös ujostutti edelleen. Eihän se mihinkään ollut kadonnut, mutta Tenzenin kanssa käyty taidekeskustelu oli antanut edes hieman rohkeutta. ”Mutta onhan se tietenkin hyvä koittaa erilaisia juttuja”, Rui lisäsi vielä perään, vaikka se tarkoittikin Jiron sietämistä. ”Hienoa, mä osallistuin ihan vaan panoseuran takia”, Jiro ilmoitti kuin joku olisi muka kysynyt häneltä jotain. Mutta eipä tosiaan tullut yllätyksenä. Mutta kuka nyt Jiron kanssa moista haluaisi harjoittaa? Ruita ei ainakaan kiinnostanut ja tuskin sitäkään naista, joka oli jo Rokuron lyttyyn laittanut. Kahdesta muusta Rui nyt ei osannut sanoa, mutta Jirolla oli aika vähän tarjontaa, kun oli sinkkuna tullut. Toki parina tuleminen vaatisi parisuhteen, jota Jirolla tuskin oli.

Mutta Jiro oli tosiaan ollut polleaa poikaa, kun oli ilmoittanut kaikkien tietävän Unnot ja Nobuyuki päätti sanoa sen negatiivisen puolen ihan ääneen. ”Niin, koska Nanakuma on niin negatiivinen. Tiedetään, mutta mä olen mahtava!” Jiro mahtaili. Rui oli kyllä eri mieltä, mutta keskittyi kuitenkin mieluummin Byakuyan kysymykseen kuin Jiroon. Kysymys kuumotti aikalailla, mutta kyllähän siihen tietenkin olisi kohteliasta vastata. ”Suhteemme on ajautunut vähän niin kuin umpikujaan ja jotain oli keksittävä. Terapiassakin oli jo käyty, mutta se ei auttanut, joten sitten mieheni keksi jostain ikään kuin hätäratkaisuna, että kun muut keinot on jo käytetty, niin ehkä tämä sitten”, Rui yritti parhaansa mukaan vastata, muttei kuitenkaan liian yksityiskohtaisesti.

BYAKUYA

Tämä porukka oli täällä niin omituista, vai eikö hän vain yookaina ymmärtänyt? Ruin mies oli ilmoittautunut tänne Ruin kanssa ja lisäksi mies oli huijannut veljensä Nobuyukin tänne, jostain syystä? Ilmankos Nobuyuki ei ollut kauhean tyytyväinen tähän. Rui ei edes ollut tietoinen tällaisesta ohjelmasta ennen tänne tuloa. ”Televisio-ohjelmat ovat hyvä tapa oppia ihmisten käyttäytymisestä, siksi katson niitä paljon. Iso osa on kyllä vähän kummallisia… Osaatteko te kertoa, mikä niiden ohjelmien pointti on, jossa ihmiset nauravat sille, kun joku tekee jotakin typerää tai loukkaa itsensä, tyyliin ajaa pyörällä katolta ja putoaa roskikseen ja päätyy sairaalaan? Onko sillä jokin opetuksellinen tarkoitus, jotta ihmiset välttäisivät tekemästä noin vahingollisia asioita, eivätkö he muuten tajua, miten typerää se on ja miksi siinä kuuluu nauraa, eihän siinä ole mitään hauskaa, jos joku katkaisee kätensä tehdessään typerän pyörätempun katolta?” Byakuyan oli pakko kysyä nyt kun hänellä oli tilaisuus kysyä inhimillisemmiltä olennoilta, mistä siinä oli kyse. Miten paljon aikaa hän olikaan käyttänyt näihin ”hauskoihin kotivideoihin” ymmärtämättä missä niissä oli se ”hauska” ja miksi kukaan teki mitään niin typerää ja miksi sitä näytettiin televisiossa.

Jiro kertoi kenenkään kysymättä, miksi hän osallistui tähän ja se meni Byakuyalla samaan kategoriaan Hauskojen kotivideoiden kanssa. ”Mitä ihmeen panoseuraa? Täällä on neljä naista, tosin tuo yksi on vähän hämmentävä tapaus… Ja jokainen on varattu. Meidänkö kanssamme sinä tänne tulit panemaan? Koska jos tulit, niin olet ihan väärässä paikassa ja jos et, olet silti erittäin väärässä paikassa.” Byakuyan oli pakko kysyä, mitä helvettiä Jiro oikein luuli täältä saavansa? Kukaan näistä naisista tuskin oli niin epätoivoinen, että antaisi Jirolle mitään, ellei sitten läimäisyä kasvoihin. Sitten Jiro päätti taas leikkiä, kuin ei ymmärtäisi mitään, ihan vain Nobuyukin kiusaksi, joka näytti siltä, että räjähtäisi kohta. Kävi vähän sääliksi, Jiro provosoi tätä ihan tahallaan. ”Voisitko nyt vain olla mahtava ja pitää suusi kiinni. Sinä häiritset meitä ja ymmärrän ihastuksesi Nobuyukiin, se on selvästi Unnoilla verissä, mutta tuo alkaa olla vähän päällekäyvää ja rasittavaa yrittää saada hänen huomiotaan noin säälittävästi ärsyttämällä. Pikkupojat tekevät sellaista koulussa tytöille, joihin ovat ihastuneet, opin senkin telkkarista. Joten rauhoitu, ole hyvä.” Byakuya pyysi ja yritti nyt kerralla vaientaa Jiron. Nobuyuki katsoi häntä ensin aika järkyttyneenä, sitten Jiroa inhoten ja siirtyi kauemmaksi.

Sillä välin kun Nobuyuki yritti pidätellä oksennusta, Byakuya yritti keskittyä Ruihin, jolla kuulosti olevan aika hankala suhde. ”Kuulostaa hivenen omituiselta, mutta toivottavasti tästä on apua. Voihan jokin näin hullunkurinen toimiakin, jos kaikki muut keinot on jo käytetty. Mitä itse on tätä seurannut, hyvin moni pariskunta saa täällä mietittyä asioita, ei vain parisuhdetta, vaan mitä oikeasti elämältään haluaa ja onko se kyseinen parisuhde se, mitä oikeasti tahtoo vai onko vain uskotellut niin, koska on elänyt niin pitkään siinä samassa kuplassa ja pelkää muuttaa jo totuttua kaavaa. Ja täältä saa varmaan myös muuta näkökulmaa tilanteeseen.” Byakuya vastasi, kuin mitään Jiroja ja Jiron ongelmia ei ollut olemassakaan.

RUI

Kun Rui oli sanonut, ettei ollut edes tiennyt aikaisemmin koko ohjelmaa, Byakuya sanoi, että TV-ohjelmat olivat hyvä tapa oppia ihmisten käyttäytymisestä ja siksi hän katsoi niitä. Ruita hämmensi hieman, muttei tiennyt kehtaisiko hän kysyä, että eikö Byakuya sitten ollut ihminen. Sen kysyminen kuitenkin kuulosti Ruin pienessä mielessä aika tunkeilevalta ja epäkohteliaalta, kun he olivat vasta tutustumassa. Ehkä hän voisi udella sitä joskus myöhemmin…

Byakuya alkoikin pian itse kyselemään jonkun erittäin kummalta kuulostavan ohjelmaformaatin ideaa. Sen idea siis oli se, että jollekin sattui jotain ja muut sitten vain nauroivat. Rui ei itse kovinkaan ahkerasti seurannut TV:tä ja sieltä tulevia ohjelmia, mutta oli heilläkin televisio ja kyllähän Rui nyt oli TV:tä katsonut. Ei hän tuon kyseinen ohjelman nimeä tiennyt, mutta ainakin se kuulosti jotenkin tutulta. ”Niin en kyllä oikein itsekään tahdo ymmärtää mitä hauskaa siinä on. Pöyristyttävintä on se, että joku vain kuvaa, kun toinen itkee ja sattuu kamalasti johonkin, kun jokin asia on mennyt pieleen. Ja jos tilanteessa on useampi ihminen, kukaan ei kuitenkaan tee mitään ja nauretaan vain. Mutta ikävät asiat taitavat myydä enemmän kuin positiiviset tai neutraalit. Se on kai se pointti… Ei kai sillä mitään opetuksellista aikaan saada”, Rui vastasi hieman pohtivaan sävyyn.

Jiron kummista panoseuroista Byakuyan oli kuitenkin pakko kysyä, että miten Jiro oli sellaista täältä päätynyt hakemaan. ”Koska se kuuluu tähän ohjelmaformaattiin mukaan. Uskallan väittää, että jokaisella kaudella joku pettää ja päätyy panemaan jotakuta sinkuista”, Jiro vain ilmoitti. ”Miksi täällä muuten olisi jotain sinkkuja viemässä huomiota itseensä? Jos sinkkuosuutta ei olisi, tämähän olisi pointitonta soopaa”, Jiro jatkoi perään. Rui päätti mieluummin leikkiä, ettei kuullut Jiron typeryyksiä, koska oli todennut sen heti helpoimmaksi vaihtoehdoksi. Päätti Byakuya kuitenkin pyytää lopulta Jiron olemaan hiljaa. ”Mitä? Ensin itse kysyt pointtiani täällä olemiseen ja sitten käsket olla hiljaa. Koita päättää vastaanko vai olenko hiljaa… Tosin hiljaa oleminenhan olisi tylsää”, Jiro jatkoi yrittäen kai sivuuttaa sen, että Byakuya oli ainakin väittänyt Jiron olevan ihastunut Nobuyukiin. ”Nobuyukiin? Siis kuka nyt häneen olisi edes leikisti lätkässä? No siis Nanakumaa lukuun ottamatta… Muo ei miehet kiinnosta”, Jiron oli silti joka tapauksessa pakko kommentoida, vaikka ensin oli vaikuttanut siltä, että hän olisi yrittänyt vain sivuuttaa moiset. Rui yritti kuitenkin taas keskittyä Byakuyaan, joka oli kysynyt hänen ja Yukimuran tänne tulemisen syytä. Suhde kuulosti hänestä melko oudolta, mutta toivoi hän kuitenkin, että tästä olisi apua ja halusi ainakin luoda positiivista pohjaa, että kyllähän tämä voisi toimia, vaikka ohjelma ajatuksena hullunkurinen olikin. Byakuya sai ohjelman kuulostamaan lisäksi paljon varteenotettavammalta kuin mitä Jiro oli kertonut siitä, että joka kaudella joku repsahtaisi johonkin sinkkuun ja suhde olisi sen jälkeen vain pahemmin solmussa kuin alussa. ”Ajattelin alussa aika kyseenalaisesti tätä koko ohjelmaa ja hetki sitten taas, kun Jiro kertoi omiaan, mutta sinä taas saat tämän kuulostamaan siltä, että tästä voisi olla oikeasti apua. Eikä vaan suhteeseen, vaan elämänvalintoihin ylipäätään. Ehkä tästä siis voisi olla apua”, Rui vastasi yrittäen ajatella kyseisiä positiivisia puolia.

BYAKUYA

Byakuya keskittyi Ruihin, kun tämä ilmeisesti tiesi vastauksen Byakuyaa pitkään vaivanneeseen kysymykseen. Alku ei kuitenkaan luvannut hyvää, sillä Rui väitti, ettei itsekään ymmärtänyt, mutta hän tarkoittikin, ettei itse välittänyt moisesta ohjelmasta. Sillä ilmeisesti siinä oli kyse rahasta, ja negatiiviset asiat myivät paremmin, eli toisen kärsimyksen kustannuksella nauramisella tienattiin rahaa. Mistään opetuksellisesta ei kuitenkaan ollut kyse. ”Siis se on olevinaan viihdettä?” Byakuya ällistyi. ”Ihmiset ovat karmivampia kuin osasin edes kuvitella…” Hän sanoi enemmän itsekseen, sillä tuollaisesta ihmisten mieltymyksestä huvittaa itseään toisen kärsimyksellä hän ei ollut tietoinen. No onneksi tämä ei koskenut kaikkia, mutta ilmeisesti hyvin ison osan mielestä sellainen oli jotenkin viihdyttävää. Ei voinut kuin ihmetellä.

Jiro kuitenkin luuli saavansa täältä seksiä, koska joka kaudella joku aina retkahti johonkin sinkkuun ja siksi niitä sinkkuja täällä oli, koska mitä hyötyä heistä muuten täällä oli. ”Kyllä, joka kaudella tosiaan joku varmasti päätyy siihen tilanteeseen, mutta olen aika varma, ettei kukaan näistä naisista ole niin epätoivoinen, että päätyisivät sänkyyn sinun kanssasi. Siis varmasti joku jonkun muun kanssa, täällä on paljon oikeasti mukavia ja karismaattisia miehiä. Mutta sinä et ole mukava, etkä karismaattinen, olet inhottava, limainen pervo, joka osaa olla lähinnä vain ärsyttävä. Näin tämä analyysi siis ihan vain tämän ryhmäkeskustelun perusteella, mutta mitä olen saanut kuulla muilta, niin tuskin olet yhtään sen enempää sen jälkeenkään, kun sinuun on tutustunut.” Byakuya kertoi rehellisen mielipiteensä Jiron mahdollisuuksista saada. Ne olivat aika olemattomat, kuka tahansa muu täällä saisi todennäköisemmin, jopa Tsukihiko, joka ei edes ollut tavannut näistä neideistä ketään vielä.

Jiro hermostui, että miksi hän kysyi Jiron pointtia ja sitten pyysi olemaan hiljaa ja sitten piti päättää. ”No ole sitten hiljaa.” Byakuya valitsi, mutta Jirosta se oli tylsää. ”Näin vähän arvelinkin, että tässä kävisi.” Byakuya huokaisi, kun sitten päästiin siihen, ettei Jirosta kukaan voinut ihastua Nobuyukiin. ”Onko tuo sinun toinenkin silmäsi ihan sokea? Kuka nyt ei ihastuisi hänen kaltaiseensa mieheen? Pitkä ja vaalea japanilainen, hän on tarpeeksi miehekäs ja hänellä on kauniit kasvot ja upeat hiukset. Nobuyuki on tosi komea, vai mitä Rui? Sinä olet ihan pikkupoika hänen rinnallaan, ei kovin vakuuttavaa. Lisäksi Ruihan seurustelee jo hänen veljensä kanssa, joten Nobuyuki olisi varmasti tuttu ja turvallinen valinta, joten hänellä on erittäin hyvät mahdollisuudet Ruin kannalta, lisäksi Ana vaikutti olevan kiinnostunut, koska hänen Nanakumansa on Nobuyukiin niin pihkassa. Ja onhan tuo äreä olemus nyt aika puoleensa vetävää, se vetoaa naisten hellään hoivaviettiin, kun mies on välinpitämätön, vahva ja vähän yrmeä. Se tuntuu haasteelta saada sellaisesta miehestä esiin herkkää puolta. Hän on tosi puoleensa vetävä, jos olisin nainen tai miehiin päin, yrittäisin ainakin tosissani.” Byakuya sanoi, että oliko Jiro oikeasti noin ääliö, ettei tajunnut, millainen naismagneetti Nobuyuki oli. Nobuyuki oli sen verran järkyttynyt aikaisemmasta, ettei edes kuunnellut, vaikka Jiro miten väitti, ettei häntä miehet kiinnostaneet. ”Se kaventaa saantimahdollisuuksiasi vielä enemmän, kun sinulla on vain neljä mahdollisuutta, mahdollisesti vain kolme, ja olet antanut jo noin surkean ensivaikutelman kahdelle ensimmäiselle. Sitä paitsi, sinulla on muitakin aika kovatasoisia kilpailijoita, ei vain Nobuyuki, eli onnea yritykseen.” Byakuya kertoi Jirolle, että hänen kannattaisi vain luovuttaa suosiolla, koska oli jo hävinnyt omassa pelissään. Tuollaisella käytöksellä sai vain maksullista seuraa tai tosi epätoivoista.

Rui oli kuitenkin vähän hämillään tästä ohjelmasta, koska Jiron ja Bankon näkemykset olivat niin erilaisia. ”Jiro on oikeassa, että hyvin usein aikaisemmilla kausilla on tapahtunut syrjähyppyjä. Mutta ne tapahtuvat usein sen jälkeen, kun on jo oivallettu, ettei nykyinen suhde tarjoa mitään tai vastapuolella on tehty jotain, mitä ei voi enää antaa anteeksi ja suhde on käytännössä jo ohi. Myös sitä tapahtuu, että joku päättyy humalassa tekemään jotain, mitä ei saisi, mutta ne yleensä myös saavat ajattelemaan suhdetta ja mikä siihen tekoon aiheutti ja vaikka osa suhteista kaatuukin, on myös niitä oikeasti vahvoja suhteita, jotka eivät kaadu yhteen kännipanoon. Oikea rakkaus sallii sen, että toinen on erehtyväinen ja altis kiusaukselle ja jos siitä kerrasta ottaa opikseen, se kertoo enemmän kuin se, että pelkää ja välttelee vahingossakaan tekemästä mitään epäilyttävää. Koska se on asia, mikä herättää toisessa epäilyksiä, että onko tosielämässäkin sitten olemassa vaara, jos kumppani pelkää osallistua täällä mihinkään, minkä voi tulkita väärin.” Byakuya vakuutteli. ”Ja toisin kuin Jiro luulee, meidän tarkoituksemme täällä ei ole päästä vain kenen tahansa kanssa sänkyyn. Meidän tehtävämme täällä on saada sinut ja muut varatut ajattelemaan omaa suhdetta ja ennenkin omaa tulevaisuuttanne. Täällä luodaan illuusio ihastumisesta ja tarkoitus on nähdä, miten käsittelee sen tunteen, kun saakin huomiota usealta mieheltä, ehkä erilaista mitä kumppanilta arjessa, että mitä tunteita se herättää ja mitä niistä ajattelee. Samalla tarkoitus on avata silmiä toisella puolella, että miten huomioida omaa kumppania paremmin. Vaikka tätä tietenkin myydään sillä, että kestääkö suhde houkutusta, kukaan, paitsi Jiro, ei ole täällä tahallaan rikkomassa kenenkään suhdetta. Koska kukaan meistä ei voi rikkoa kenenkään suhdetta, jos se menee rikki, sen rikkoo se kyseinen osapuoli ja useissa tilanteissa se suhde on ollut jo lähtöön rikki.” Byakuya jatkoi vakavasti, ettei Jiron kaltaisen ääliön puheita kannattanut uskoa. Harmi ettei Jirosta voinut päästä eroon edes illuusion avulla. Tai oikeastaan, jos loisi Jirolle illuusion, että he edelleen olivat tässä, niin he voisivat mennä muualle jatkamaan rauhassa…

RUI

Byakuya ällistyi ihmisviihteestä eikä Rui yhtään ihmetellyt. ”Niin… En kyllä itse ymmärrä mikä siinä on se viihdeosuus, mutta viihteeksi sitä kovin kutsutaan”, Rui totesi asiaan. Jirokin kai kovin kuvitteli olevansa jotenkin viihdyttävä, kun laukoi typeryyksiä. ”Mitä mähän olen karismaattisuuden perikuva. Yhtä karismaattista kaveria saa etsiä ja kyllähän muo nyt kaikki haluaa”, Jiro vain totesi, kun hänelle lyötiin faktat pöytään. Rui oli melko varma, ettei Jiro edes tiennyt mitä karismaattisuus tarkoitti, joten Ruista Jiro voisi olla vain hiljaa ja häntä säälitti kyllä, miten Byakuya ja Nobuyuki olivat joutuneet samaan ryhmään Jiron kanssa. Tai ei hän ainakaan hetkeäkään uskonut, että kukaan vapaaehtoisesti samaan ryhmään Jiron kanssa olisi halunnut. Ruikin oli tässä siksi, ettei yhtäkään Unnoa tarvisi viimeisenä enää kohdata, niin voisi jäädäkin joku hyvä maku tästä touhusta. Toki Byakuya oli vaikuttanut mukavalta, ettei siinä toki, mutta Jiron olemassaolo laski henkeä silti liikaa.

Seuraavaksi Jiro kuitenkin kertoi mielipiteitään Nobuyukista, johon kukaan ei voisi ihastua. Byakuya puolestaan kertoi vastavedon kysyen myös Ruin mielipidettä asiaan. Rui tunsi pienen kuumotuksen poskillaan. Tokihan Nobuyuki oli hyvän näköinen mies, komea ja kaikkea. Ja ilman muuta Rui ottaisi mennentullen mieluummin Nobuyukin kuin Jiron. Sitä nyt ei tarvisi edes kysyä, mutta kyllä Nobuyuki kuitenkin oli tietyllä tapaa pelottavan oloinen. ”Kyllä, Nobuyuki on miehekäs ja komea kaiken puolin ja varmasti vetoaa moneen naiseen. On hänestä ainakin enemmän miestä kuin Jirossa, joka on lapsen tasolla”, Rui vastasi, mutta suhteellisen neutraalisti kuitenkin. Ei hän itse itseään näkisi ihastuneena Nobuyukiin, mutta ei se sitä sanonut, etteikö Nobuyuki voisi saada naisten huomiota. Siis oikeaa huomiota. Jiro sai todennäköisesti vain sellaisien naisten huomion, jotka olivat kirjaimellisesti vain ja ainoastaan yhden illan perässä. ”Kuulostaa aika pinnallisena… Toki on ihmisiä, joille ulkonäkö ja pinta on kaikki kaikessa, mutta Nobuyuki on tosi jäykkää ja tylsää seuraa. Siinä paljoa hoivavietit paina, jos on kiinnostunut oikeasti hauskasta seurasta”, Jiro vain totesi itsevarmana. ”Ja sinustako sitten irtoaa jotain hauskaa seuraa?” Ruin oli lopulta pakko sanoa itsekin jotain Jirolle tai oikeastaan se oli tullut hänen suustaan ennen kuin oli edes ehtinyt ajattelemaan. ”No ainakin hauskempaa kuin Nobuyuki, Byakuya ja sinä yhteensä”, Jiro vain ilmoitti. No Rui ei ollut kyllä edes yrittänyt olla hauska missään välissä.

Mutta sitten kuitenkin tämän ohjelman toimintaan. Eikä Jirokaan siis ilmeisesti ihan väärässä syrjähyppyjen suhteen ollut, mutta ilmeisesti ne tapahtuivat suurimmaksi osaksi vasta silloin, kun vanha suhde oli aikalailla kuoppaan kaivettu tai porukalla oli humalatila päällä. Viimeiseksi mainitun seuraukset puolestaan riippuivat suhteen vahvuudesta. ”Tuolla perusteella en ainakaan uskoisi, että minun ja Yukimuran suhde kaatuisi siihen, jos jompikumpi tekisi jotain…” Rui pohti, koska Yukimuralla nyt oli vapaa näkemys suhteista muutenkin. Eikä heidän suhteensa ollut täysin kuollut vieläkään, vaikka Rui nyt ajatteli suhteista itse hieman toisella tavalla, mutta ei hän toisaalta halunnut kuitenkaan kahlita Yukimuraa. Ja kaikesta huolimatta he olivat edelleenkin yhdessä.

Sinkkujen pointti puolestaan ei oikeasti ollut saada kaikkia vain kanssaan sänkyyn vaan oikeasti ajattelemaan suhdetta mahdollisimman laajalta alueelta ja oliko sillä mm. tulevaisuutta vai olisiko ero oikeasti parempi. ”Miten huojentavaa kuulla, että tällä kaikella on oikeasti syvempi tarkoitus. Elin koko ajan vain luulossa, että tänne tosiaan tullaan katsomaan vain, että kuka repsahtaa ensin ja onko suhde miten solmussa sen jälkeen. Mutta kyllä tätä onkin selvästi ajateltu enemmän ja tuotu ihan oikeita pointteja mukaan ja mahdollista apua, miten nähdä suhdetta toisesta näkökulmasta”, Rui huokaisi helpotuksesta. Ohjelman pointti oli tosiaan vihdoin avautunut hänelle kunnolla. Aluksi hän tosiaan oli kuvitellut tilanteen aivan toisin. Ja no Jiro nyt oli Jiro, joten ei hänen sanojaan tosissaan tarvinnut ottaa. ”Niinniin… Itsehän neuvoisin lähinnä ottamaan tämän mahdollisuutena saada mahdollisimman monelta”, Jiro vain tokaisi kaiketi jonain neuvon tapaisena, mutta Ruista hän voisi pitää neuvonsa.

BYAKUYA

”Sinä et Jiro selvästi tiedä, mitä karismaattisuus edes tarkoittaa. Sinä olet sen täydellinen vastakohta. En tajua miten harhainen pitää olla, että oikeasti luulee itsestään tuollaista, vaikka olen ammattilainen mitä harhoihin tulee.” Byakuya huomautti, että Jiro vaikutti olevan aika lailla hoidon tarpeessa, hän oli täysin irtaantunut todellisuudesta. Nobuyukikin alkoi toipua hieman ja yritti päästä kärryille, mistä he keskustelivat, mutta tuli ilmeisesti siihen tulokseen, ettei osallistuisi tähän asiaan. Rui oli Byakuyan kannalla, että kyllähän Nobuyuki oli ehdottomasti karismaattisempi kuin Jiro, mutta tietenkin tässä tilanteessa oli aika hankala näyttää itsestään parasta puolta, kun Jiro raastoi kaikkien hermoja. Yritä siinä sitten keskittyä olemaan unelmien treffikumppani, kun jatkuvasti piti komentaa yhtä uunoa olemaan hiljaa, turhaan.

Byakuya ei voinut peittää Naurua, kun Jiron mielestä heidän näkemyksensä Nobuyukista oli kauhean pinnallinen, koska hän tiesi Nobuyukin olevan tylsä ja hän taas itse luuli olevansa hauskaa seuraa. ”Kun itse et onneksi ole yhtään pinnallinen, hyvä jos sait aikaisemmin silmääsi irti Anan tisseistä ja myönsit ihan rehellisesti, että sinua kiinnostaa naisessa lähinnä tissit ja se siitä. Sekö ei ole pinnallista?” Byakuya kysyi päätään pudistaen. Voi elämä, tuo jätkä oli niin ulapalla, ettei mitään rataa. Eiväthän he tässä kohtaa voineet kommentoida Nobuyukin tai kenenkään muunkaan persoonaa, kun Jiron ansiosta he eivät päässeet tutustumaan ja saivat lähinnä toisistaan vain selville sen, miten hyvä sietokyky kelläkin oli. Byakuya oli vasta ehtinyt saada nauruaan kuriin, kun Rui töksäytti, että Jiroko kuvitteli olevansa jotenkin hauskaa seuraa. ”Meillä kyllä olisi aika paljon hauskempaa ilman sinua ja sinullakin varmasti ilman meitä, joten ehkä olisi kaikkien kannalta paras, jos veisit sen oman hauskuutesi jonnekin muualle, missä kukaan muu ei joudu kärsimään siitä?” Byakuya ehdotti, ihan vain, jos Jiro vahingossa vaikka tottelisikin.

Mitä sitten tuli tähän itse ohjelmaan, jota Byakuya oli analysoinut ja tehnyt muistiinpanoja monta sivua useamman kauden verran, Rui helpottui selvästi kuullessaan, mistä oli oikeasti kyse. ”Katsos toimivat aivot omaavat henkilöt osaavat erottaa milloin on tarvetta kuunnella ja olla tukena ja milloin on aika ottaa kevyemmin ja pitää hauskaa. Sitten on noita Jiron kaltaisia vajaaälyisiä, jotka ymmärtävät vain yhden asian päälle ja kuvittelevat, että aina on sen aika ja ihmettelee, miten muut kaikkoavat hänen ympäriltään.” Byakuya vastasi Jiron alkaessa neuvoa Ruita saamaan mahdollisimman monelta. ”Ja minä neuvon sinua pitämään sen suusi kiinni, tai sinä itse et ehdi saada täällä keneltäkään edes vahingossa tai säälistä, ennen kuin sinut jo äänestetään täältä pihalle.” Byakuya töksäytti Jirolle.

RUI

”Ei ei, kun te tässä nyt ette ymmärrä, mitä karismaattisuus tarkoittaa”, Jiro jatkoi vain. ”Ehkä se on liian hieno sana sinulle ja sinä et itse vain ymmärrä sitä?” Rui kuitenkin ehdotti Jirolle, koska tottahan se oli, että Jiro oli nimenomaan karismaattisuuden vastakohta. ”No neiti Näpsä on sitten hyvä ja kertoo”, Jiro ilmoitti nostaen jalkansa pöydälle. ”Esimerkiksi puoleensavetävää ja minusta tuntuu, ettei meistä kukaan luule sinua sellaiseksi edes leikisti, joten harhainen kuvaa sinua kyllä aika hyvin siinä mielessä”, Rui kertoi, vaikka olikin päättänytkin, ettei huomioisi Jiroa koko jutun aikana ja keskittyisi vain kahteen muuhun. No se oli myöhäistä kuitenkin nyt eikä Rui yleensä muutenkaan kyllä tällaisia kommentteja kenestäkään ääneen heitellyt, mutta Jiro oli kyllä kerjännyt sitä. ”Niin? Missä se ongelma oikein on?” Jiro kuitenkin kysyi sitten vain. ”Pääkopassasi”, Rui töksäytti tällä kertaa hyvinkin tylysti. Pääkoppa oli myös tarkkaan valittu sana, koska jos hän olisi puhunut aivoista, oletuksena olisi ollut se, että Jirolla edes olisi ollut aivot. Mutta kun ei ollut, niin aivoista ei voinut puhua. ”Hah, oletpa hauska”, Jiro totesi kuitenkin hyvin sarkastiseen sävyyn. Okei, ehkä Rui ei puuttuisi enää.

Mutta tosiaan, puhe jatkui kuitenkin pinnallisuuteen ja Byakuya otti sitten huomioon, että Jiroa oli äskenkin kiinnostanut vain sen aikaisemman naisen tissit. ”No eihän tissit ole pinnallinen asia, jos ne on VALTAVAT melonit ja varastaa koko show’n”, Jiro ilmoitti. Mutta olihan tissitkin lopulta vain ulkonäköseikka siinä missä Nobuyuki oli vaalea japanilainen… esimerkiksi.

Hauskuudestakin oltiin hyvin montaa mieltä… tai no lähinnä Jirosta he olivat tylsää seuraa ja heistä Jiro oli tylsä… ja sen lisäksi tollo ja harhainen juntti ja heillä todellakin olisi hauskempaa ilman Jiroa. Varsinkin, kun tässäkin oli tietty aika ja sitten se meni siihen, että piti ojentaa idioottia. ”No eihän se olisi hauskaa, jos istuisin yksin nurkassa kuin mikäkin hylätty, likainen ja rikkinäinen sukka, jos voisi tarttua joku niljakas tauti”, Jiro totesi ja istui siinä vain. ”Hienoa kuitenkin, että ymmärsit olevasi edes niljakas”, Rui mutisi, mutta käänsi kuitenkin taas katsettaan Byakuyaan, kun tämä jatkoi, että aivot omaava henkilö osasi todella erottaa milloin oli tarvetta kuunnella ja olla tukena ja milloin oli hauskanpidon aika. Mutta nimenomaan, aivot olivat aika painava asia monessakin asiassa. ”Niin, se on kyllä hyvin surullista, että jotkut ovat niin yksinkertaisia, että vain yksi asia pyörii koko ajan mielessä”, Rui harmitteli Jiron vain neuvoessa saamaan mahdollisimman monelta. No Rui ei ollut täällä tekemässä kenestäkään mitään seksikumppania, että olihan se hiljaa pysyminen ihan hyvä neuvo. Sääli, ettei Jiro tuntunut ymmärtävän sitä. Mutta sitten Byakuya mainitsi jostain pois äänestämisestä. ”Ai saako niinkin tehdä? Saako nyt heti äänestää? Vai pitääkö odottaa?” Rui innostui jo, koska Jirosta olisi kyllä päästävä ja nopeasti. ”Mutta mähän vain neuvoin ottamaan tästä kaiken mahdollisen irti vielä, kun se on mahdollista”, Jiro totesi käsiään levitellen.