RP. Yliluonnollisten tempparit XD

NOBUYUKI

Oli jo ihan tarpeeksi rasittavaa, että Nanakuma oli niin selkeästi ihastunut nobuyukiin, vaikka saattoi se olla Rokuron matkimistakin, mutta Jiro oli Nobuyukille liikaa. Ajatuskin edes siitä mahdollisuudesta, että tämän raivostuttava käytös johtuisikin jostain lapsellisesta tavasta osoittaa kiinnostusta, sai hänet voimaan pahoin. Siksi hänellä meni aika hyvin ohi muiden keskustelu ja kun hän pääsi siihen taas mukaan, hän olisi toivonut, ettei olisi sittenkään päässyt mukaan keskusteluun. Hän ei ihan hirveästi välittänyt olla moisen arvioinnin kohteena ja oli suorastaan loukkaus, että häntä verrattiin Jiroon, vaikka nimenomaan siinä mielessä, että Jiro ei ollut hänen rinnallaan kuin raivostuttava kakara.

Yllättävää oli, että Ruikin alkoi hermostua Jiroon ja alkoi puolustella Byakuyaa, että Jiro tosiaan oli tässä se, joka ei ymmärtänyt mitään. Nobuyukilla särähti jo korvaan Jiron loukkaava käytös Ruita kohtaan, vaikka Rui olikin petollinen käärme. Mutta viimeinen pisara oli se, kun Jiro vain iski koipensa pöydälle. Nobuyuki tuijotti tätä pöyristyneenä. Miten kukaan osasi olla noin moukka!? Muuta Jiron typerää kitinää Nobuyuki ei jaksanut enää kuunnella, hänelle tuli nyt juuri mitta täyteen. ”Nyt riitti!” Hän ärähti. ”Sinun kaltaisesi mitättömyys ei puhu kellekään tuohon sävyyn eikä sinulla ole täällä varaa arvostella yhtään ketään, itse et osaa edes yksinkertaisia käytöstapoja! Olemme kuunnelleet sinun typeryyttäsi ihan tarpeeksi!” Nobuyuki huusi ja vähät välitti siitä, ettei tämä kohtaus jäisi keneltäkään huomaamatta.

Nobuyuki nousi ja otti Jiroa vaatteiden etumuksesta kiinni ja kiskoi tämän alas tuolilta ja pöydältä, missä tämä oli lepuuttanut jalkojaan. Sanomatta enää mitään, hän raahasi Jiron mukanaan kohti uima-allasta ja mitään ajattelematta, että miten fiksu veto se oli, hän viskasi Jiron altaaseen. Hän kääntyi kannoillaan ja huomasi kaikkien tuijottavan heidän suuntaansa (?).Nobuyuki sai muutamalta melkoiset suosionosoitukset (?) ja hän alkoi pikkuhiljaa tajuta, mitä oli kiihdyksissään tehnyt. ”Anteeksi häiriö.” Hän pyysi ja palasi hiukan vaivautuneena takaisin omaan ryhmäänsä ja istui alas sanomatta mitään. Hän yritti saada mieltään rauhoittumaan. ”Okei, nyt minä olen ihastunut. Mikä sankari.” Byakuya kehui ja taputti Nobuyukia olalle. ”Pyydän, ollaan kuin tätä tai mitään Jiroa ei olisi koskaan ollutkaan.” Nobuyuki sanoi, vaikka tiesikin Byakuyan vitsailevan. ”Ilomielin. Saadaanpa nyt edes hetki olla rauhassa.” Byakuya sanoi ja Nobuyukikin toivoi, ettei Jiro tullut tänne kitisemään enää, ei vain millään jaksaisi.

RUI

Miten joku todella pystyikään olla noin moukkamainen juntti? Rui ei ymmärtänyt, mutta sitä ei tainnut muutkaan ymmärtää. Rui hätkähti kuitenkin, kun yllättäen Nobuyuki ärähti kovaan ääneen, että nyt riittäisi tätä laatua. Ei Jirokaan sitä ollut odottanut, joten oli hänkin ainakin hieman hätkähtänyt samalla, kun keikutteli itseään tuolilla. No hyvällä tuurilla tuoli kaatuisi ja Jiro iskisi päänsä ja ehkä viisastuisi…? Jos se nyt oli millään tapaan mahdollista. Siihen kun tarvittaisiin ne paljon puhutut aivot.

Nobuyuki antoi joka tapauksessa kuulua ja Jiro vain katsoi tätä kuin hullua. Ruista puolestaan tuntui, että tämä eskaloituisi vielä johonkin ja toljotti vain tilannetta. ”Hei, mitä helvettiä?!” alkoi kuitenkin Jirollakin ääni kellossa muuttua, kun Nobuyuki tarttuikin tätä yllättäen vaatteista ja lähti uhkaavasti kohti uima-allasta. Ehkä Jiro ei osannut uida ja hän hukkuisi? Voi kamala! Ei tuollaisia sopinut ajatella, vaikka miten oli ääliö tyyppi! Rui ehti jo kauhistumaan ajatuksiaan kovin. ”Sinne et kyllä heitä. Uskallakin!” Jiro uhosi kuitenkin jo taas, mutta lensi sitten altaaseen päistikkaa. Ruin huulilta karkasi naurahdus, mutta sen tajuttuaan hän kuitenkin peitti suunsa. Kaikki olivat kuitenkin kääntyneet katsomaan tilannetta ja kuinka Jiro räpiköi nyt altaassa ja osa hurrasi, kun Nobuyuki sitten palasi takaisin. Rui laski kätensä samalla alas. Hänen huulillaan oli hymy… se oli samaan aikaan helpottunut ja kieli nautinnosta. Byakuya puolestaan kehui Nobuyukin tekoa sankarilliseksi. ”Ehkä tuo opettaa jotain… toivottavasti”, Rui tokaisi. Jiro kuitenkin yritti selvästi jo nousta altaasta ylös, mutta onnistui käden livettyä painumaan sinne takaisin. ”Mihin me jäimmekään?” Rui kuitenkin jo kysyi, kun ei enää muistanut, että oliko jotain jäänyt kesken, kun Jiro oli Jiroillut menemään. ”Ai niin, tämä tuskin oli aiheena, mutta sinä mainitsit jossain kohtaan harhojen luonnin. Osaatko todella tehdä sellaisia?” Rui uteli Byakuyalta, koska se kuulosti… no hyvin jännittävältä, mutta myös mystiseltä… hiukan jopa pelottavalta, mutta silti utelemisen arvoiselta.

BYAKUYA

Olihan tämä vain ajan kysymys, mutta Byakuya yllättyi silti, kun Nobuyuki raivostui täysin ja raahasi Jiron pois saarnattuaan tälle kunnolla. No itse Jiro oli tätä kerjännyt, aika moni oli jo kehottanut tätä olemaan hiljaa. Vaikka Byakuya ei arvostanut kauheasti väkivaltaa, ei hän voinut mitään sille, että Jiron päätyminen uima-altaaseen tuntui todella oikeudenmukaiselta. Ehkä uintireissu vähän selvittäisi ääliön päätä? No tuskin niin hyvin kävisi. Rui vaikutti alkujärkytyksestä toivuttuaan myös erittäin tyytyväiseltä tilanteeseen. No kukapa ei, hehän pääsivät Jirosta hetkeksi eroon. ”Toivoa tosiaan sopii, edes, että hän pelkää päätyvänsä uudestaan altaaseen, ja on siksi hiljaa.” Byakuya toivoi myös, mutta liikaa ei kannattanut toivoa.

Rui yritti palauttaa heidän keskustelunsa aiheeseen, mutta eivät he kauhean aiheesta olleet ehtineet keskustella. Mutta sitten Rui otti harhat puheeksi, että osasiko Byakuya tosiaan tehdä sellaisia. ”Ai, missä kohtaa minä sen kerroin? No samahan se, tietenkin osaa. En ikinä sano mitään, mikä ei pitäisi paikkaansa.” Byakuya sanoi ja kohotti kättään ja loitsi tyhjästä hohtavan valkean lootuksenkukan. Sitten hän loi kukan avulla harhan Jirosta istumassa nätisti paikallaan. Nobuyuki kavahti moista ilmestystä hiukan, mutta ehkä häntä ei voinut syyttää, yhdessäkin jirossa oli kestämistä, mutta tämä nyt tuli ensiksi mieleen ja tämä Jiro ei onneksi ollut aito. ”Olen kauhean pahoillani aikaisemmasta typerästä käytöksestäni, lupaan olla aiheuttamatta teille enempää harmia.” Jiron harhakuva sanoi. ”Kas noin, Jiro korvattu uudella paremmalla.” Byakuya sanoi hymyillen samalla, kun oikea Jiro räpiköi altaassa.

RUI

”Toivottavasti, vaikka hieman epäilen, ellei allas syö häntä”, Rui totesi, koska Jiro vaikutti kyllä sen verran toivottomalta tapaukselta, että tuskin tajuaisi olla hiljaa, jos pääsisi altaasta pois. Tai ainakin sitä hän jo kovin taas yritti ja kaikeksi harmiksi pääsi reunalle istumaan. Eli allas ei ehtinyt syömään häntä, mutta toivoa sopi, että Jiro pysyisi joko poissa tai hiljaa.

Mutta Rui oli kuitenkin yrittänyt keksiä jotain aihetta ennen kuin Jiro tulisi ja pilaisi senkin. Jotkut harhat olivat kuitenkin tulleet ihan vain ohimennen esiin, kun Jiroa oli ojennettu ja se oli jäänyt mieleen, joten Rui oli sitten halunnut kysyä asiasta. Byakuya kuitenkin ihmetteli, missä kohdassa sellaisia oli sanonut. ”Ihan vain ohimennen, kun ojensit Jiroa… Ainakin muistaakseni… jotain siihen suuntaan ja halusin vain varmistaa… Tai udella”, Rui vastasi, kun jostain tyhjästä jo ilmeityis lootuksen kukka Byakuyan käteen ja sitten Jiro yhtäkkiä jo istui taas omalla paikallaan. Missä välissä hän siihen ehti? Ruin silmät olivat laajentuneet järkytyksestä siinä kohdassa. Tosin samalla Jiro istui altaan reunalla, joten… Tämä oli nyt varmasti se harha? Ja kyllä niinkin voisi sanoa, koska oli vaikea uskoa Jiron olevan oikeasti pahoillaan typeryyksistään ja lisäksi tämä Jiro puhui asiallisemmin. Mutta kyllä, se oli vain harhakuva, joka kävi selväksi, kun Byakuya kertoi hymy huulillaan korvanneen Jiron paremmalla versiolla. ”Se näyttää kyllä ihan aidolta… Miten hieno taito”, Rui taputti samalla käsiään yhteen ylistävästi. Hymy Ruin huulilla kuitenkin hyytyi, kun oikea Jiro seisoi jo vettä valuvana siinä taas. ”Siis mikä pelle sinäkin luulet olevasi? Painu helvettiin mun paikalta!” Jiro ärähti sille harhakuvalle, mikä sai Ruin tirskahtamaan naurusta, vaikka olikin yrittänyt pidätellä sitä. Luuliko Jiro sitä oikeaksi?

BYAKUYA

Myös Rui säikähti Jiron ilmestyttyä niin yllättäen takaisin, mutta sitten hän ja Nobuyukikin onneksi tajusivat, mistä oli kyse, kun oikea Jiro oli vielä altaalla. Byakuya otti tyytyväisenä Ruin kehut vastaan. ”Kiitos arvon neiti.” Byakuya laittoi Jiron kiittämään puolestaan, sillä hyväkäytöksinen Jiro oli sen verran huvittava kontrasti ja esityksestä tuli vielä täydellisempi, kun oikea Jiro tuli viereen vertauskohteeksi. ”Miten epäkohteliasta, tämähän on minun paikkani. En tiedä mistä tuollaisia kaksoisolentoja oikein tulee, uima-altaasta selvästi, mutta voisitko palata sinne mistä tulit? Minulla ja seurueellani on keskustelu kesken.” Byakuya otti työstään kaiken ilon irti, kun Jiro oli niin aivoton, ettei tajunnut, ettei toinen Jiro ollut oikea. ”Niin juuri, jos tämä on jotakin typerää pilaa, niin se ei ole hauskaa. Jiro oli juuri kertomassa meille kiehtovasta urastaan kirjanpitäjänä.” Byakuya sanoi oikealle Jirolle. Tämä oli vähän liian hauskaa, toivottavasti se päätyisi televisioon. Olkoonkin, että tässäkin pilailtiin Jiron kustannuksella, mutta Jiro sentään ansaitsi sen.

RUI

Kyllä oli naurussa pidättelyä, kun Jiro oli yhtäkkiä asiallinen kuin mikä ja puhui mukavasti ja normaaliin tyyliin eikä koko ajan halveerannut muita ja puhunut vain siitä, miten mahtava oli. Voi kunpa oikea Jiro saisi edes aivohalvauksen ja sitä kautta hänen persoonansa muuttuisi ja hänestä tulisi asiallinen herrasmies. No ei Rui siltikään Jiron kanssa mitään alkaisi, koska kuka nyt alkaisi, mutta se vain olisi mukavaa vaihtelua, jos Jiro olisi oikeasti niin kuin harha-Jiro. ”Miten ystävällistä sinulta, Jiro”, Rui leikki kuitenkin mukana, koska kyllähän tästä nyt piti ottaa ilo irti, kun oikean Jiron kanssa ei voinut puhua muusta kuin Jiron egosta tai siitä, miten häntä nyt vain panetti niin kovin.

No oikea Jiro oli kuitenkin tullut vaatimaan paikkaansa ja harha-Jiro laittoi kampoihin, mikä pakostakin veti Ruin huulia ylöspäin. ”Älä jaksa, kuka liene sitten oletkaan! Muunnu oikeaan muotoosi tahvo ja painu vittuun!” Jiro ilmoitti Ruin suusta taas samalla karatessa naurun tirskahduksia. Kuvitteliko hän siis, että joku täällä osasi muuttaa muotoaan ja kiusasi nyt häntä? Tämä oli huvittavaa! ”Toki mä ymmärrän sun halun näyttää multa. Mähän olen komea kuin mikäkin, mutta mene muualle pitämään kirjanpitoasi. Kukaan ei suo täällä kaipaa, joten ala vetää!” Jiro kuitenkin jatkoi taas ja päätti kohteliaana herrasmiehenä kaataa harha-Jiron tuolin(?). Siinä kohtaan Rui säikähti vaistomaisesti, että ei kai harha-Jiroa sattunut. Vaikka eihän Rui edes tiennyt oliko harhalla aistimuksia, mutta se näytti niin aidolta ihmiseltä. ”Mitä hirveää sinä menit tekemään?! Voi Jiro, ei kai sattunut?” Rui ryntäsi jo tuolistaan katsomaan, miten harha-Jiron kävi. ”No ei sattunut”, Jiro, siis se oikea, totesi. ”En minä sinulta kysynyt, senkin hirviö!” Rui tiuskaisi ja kääntyi huolissaan sen harha-Jiron puoleen.

BYAKUYA

Jiro suuttui todella ja luuli, että joku oli muuttanut itsensä Jiroksi pilaillakseen hänen kustannuksellaan. Eihän täällä ollut ketään, joka olisi voinut tehdä niin, kaikki olivat läsnä. Ainoa oli Tsukihiko, mutta hän nukkui päivisin. ”En ymmärrä mistä puhut, tämä on oikea muotoni. Minä olen Unno Jiro. En tiedä kuka sinä olet, mutta tämä ei ole kyllä enää kenestäkään hauskaa…” Byakuyan luoma harha-Jiro yritti sovitella edelleen kuin aikuinen, mitä oikea Jiro ei ikinä tekisi. Kuten seuraavaksi todistikin, kun uhosi, että vale-Jiro voisi alkaa vetämään ja kaatoi tämän tuolin nurin. Byakuyan harha-Jiro oli kuitenkin täydellinen, joten hän pelasti tilanteen laittamalla harhakuvan hyppäämään takaperinvoltilla maahan kaatuvan tuolin kyydistä. Rui hätääntyi, että ei kai Jiroa sattunut ja Jiro vastasi, ettei hänen pikku kätösensä tuolin kaatamisesta miksikään menneet, mihin Rui suuttui, ettei hän oikeaa Jiroa tarkoittanut. Tämä oli ihan liian hillitöntä, mutta pakko oli yrittää pitää pokkaa.

”Mikä ihme sinä oikein olet? Matkit minua ja tulet tänne riehumaan?” Harha-Jiro kysyi oikealta ja kääntyi sitten Ruin puoleen ja otti tätä käsistä (?). ”Ei minulle kuinkaan käynyt Rui, älä suotta huolehdi. Mutta pysy loitommalla, tuo tunkeilija vaikuttaa hyvin arvaamattomalta.” Harha-Jiro sanoi. ”Ole hyvä ja poistu täältä. Tai meidän täytyy pyytää tuotantoa hankkiutumaan sinusta eroon, tämä on yksityisaluetta ja sinua ei ole kutsuttu.” Byakuya esitti mukana. Nobuyuki katsoi vierestä, eikä selvästi jaksanut edes ottaa tähän näytelmään osaa. Kaikkien muidenkin keskustelut olivat jääneet tämän esityksen varjoon ja kaikki (?) seurasivat, että mitä ihmettä täällä oikein oli tekeillä. ”Miten kamalaa, pitäisikö soittaa poliisille? Ei kun eihän täällä ole puhelinta.” Anastasia kysyi ja oli paha tietää, oliko hän oikeasti huolissaan. ”Ei tarvitse soittaa, en ole nyt virassa, mutta uskoisin, että yhdestä häiriköstä selviän ilman ryhmääkin.” Souji ilmoitti ja nousi ylös. ”Voin auttaa, en ole varsinaisesti poliisi, mutta hoidan yleensä pahempia ongelmatapauksia.” Banko sanoi ja nousi myös ylös. ”Voi, miten hyvä, kun meillä on täällä ammattilaisia suojelemassa, tuli heti paljon turvallisempi olo.” Anastasia sanoi ja nyt oli hyvin selvää, että hän esitti.

JIRO

Jiro puhkui raivoa, kun joku toisen luokan pelle tai siis joku Ö-luokan pelle oli vain istunut hänen paikalleen ja ottanut hänen muotonsa tuosta noin vain ja leikki nyt olevansa hän. ”Etkä ole, vaan kopioija, joten ole hyvä ja lopeta!” Jiro ärähti eikä ymmärtänyt mitä hauskaa muut tässä näkivät ja kaikki katsoivat ja seurasivat miten tässä tulisi tapahtumaan.

Sitten tämä leikki vielä olevansa joku parkour-pro tai joku muu vastaava elvistelijä, kun teki volttejaan kaatuvasta tuolista. Ja sitten vielä kaikeksi yllätykseksi Rui tuli vain huolehtimaan siitä hänen muotonsa ottaneesta roskakasasta ja tämä roskakasa kehtasi oikein kysyä, mikä Jiro oli ja väitti Jiron matkivan itseään. ”Sähän se tässä olet ottanut mun muodon ja leikit muo, joten kuka sä luulet mun olevan? No Jiro! Mä olen Jiro! Unno Jiro ja sä olet vain joku luuseri, joka matkaa muo, kun ei ole omaa elämää!” Jiro antoi kuulua, mutta tämä vain kääntyi jo seuraavaksi Ruin puoleen, jota otti käsistä ja Jiro oli ainakin huomaavinaan, että kevyt puna ja hempeä hymy nousi naisen huulille ja tämä räpäytti sieviä silmiään katsoessaan siihen hänen muotonsa ottaneeseen kuvatukseen sanoen vain Ruille, miten hänellä ei hätää ollut, mutta Ruin kannattaisi pysyä loitommalla. ”A-aivan… Hyvä, ettei sattunut”, Rui sanoi melko häkeltyneellä äänellä ja hymyili Jiron kopioijalle. ”Mitä? Siis säkö vielä isket naisetkin mun silmien edestä vai?” Jiro tuhahti ja asteli tätä pelleä lähemmäksi. Rui siirtyi siinä kohtaan loitommalle ja Jiro vetäisi turpaan tätä pelleä(?), kun Byakuya puolestaan mussutti jotain turhaa taustalla. ”Kuka sä olet? Paljasta kasvosi! NYT!” Jiro huusi pelleilijälle, kun toisaalla taas alettiin jotain poliisiakin pohtimaan. Jiroa ei nyt kuitenkaan kiinnostanut muu kuin saada kopioija paljastamaan itsensä sekä saada hänet tilille.

SOUJI

Souji ei ollut ihan varma, mitä tämän ohjelman alusta pitäisi olla mieltä. He olivat olleet tässä ehkä 20 minuuttia ja osa ryhmistä aiheutti hirveää mekkalaa. Sakuran oli ollut hankala keskittyä, kun tämän lapsen isä viereisessä pöydässä oli ilmeisesti pimittänyt tältä jotain lapsenhoitoon liittyvää asiaa ja sinne ryhmään Sakura sitten menikin huutamaan. Ongelmallisin ryhmä oli kuitenkin Nobuyukin, Byakuyan ja Jiron ryhmä, josta heidän ryhmässään nyt oleva Anastasia oli ollut ensiksi. Lähinnä Jiro oli ongelma ja sen verran Soujikin oli tätä oppinut tuntemaan, hän oli aika yksinkertainen ja oleellisen oppi aika nopeasti, että hän oli hankala ihminen ja aiheutti eripuraa olemalla niin huonokäytöksinen ja itseään täynnä.

Kaikkien keskustelut kuitenkin keskeytyivät, kun Nobuyuki hermostui lopullisesti ja kävi heittämässä Jiron uima-altaaseen. Sen jälkeen ei edes ehditty jatkaa, kun oli jo tapahtunut jotain todella kummallista. Souji ei ollut katsonut, joten ei tiennyt, mistä oli kyse, mutta nyt Jiroja oli kaksi, uitettu ja vielä toistaiseksi uittamaton. Uittamaton Jiro ei ollut aito, koska hän vaikutti kypsemmältä ja hyvätapaiselta. Mutta jostain syystä Jiron muu ryhmä väitti muuta ja uitettu Jiro oli raivon partaalla ja alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti tätä toista Jiroa kohtaan. Souji ei yhtään tiennyt, mitä oli tekeillä, mutta tilanne alkoi näyttää aika vakavalta.

Tilanne alkoi ryöstäytyä käsistä ja vaikka Souji oli lomalla, hän oli kuitenkin poliisi, joten hänen kuuluisi rauhoittaa tilanne. Jostain syystä kuvaamista ei keskeytetty, vaikka täällä tapahtui tällainen katastrofi. ”Rui, mene kauemmaksi!” Toinen Jiro sanoi, kun uitettu Jiro tuli uhkaavasti kohti. Souji oli jo noussut ylös ja sai hiukan itseluottamusta, kun Banko oli ilmoittautunut myös voivansa auttaa tilanteen kanssa. ”Rauhoitu, voimme varmasti hoitaa tämän sivis…” Toinen Jiro aloitti, mutta uitettu Jiro ei halunnut olla sivistynyt ja täräytti toista Jiroa turpaan. ”Peräänny! Kädet selän taakse ja ota etäisyyttä!” Souji karjaisi rientäessään paikalle, mutta Banko oli nopeampi (lol koska se teleporttas XD). Hän oli jo Jirojen luona ja oli jo vetänyt väkivaltaisemman Jiron erilleen ja vetänyt tämän kädet selän taakse ja piti tätä aloillaan (?). Souji oli vähän häkeltynyt, mutta hän ryhdistäytyi pian. ”Meidän täytyy viedä hänet jonnekin rauhoittumaan ja ilmoittaa sitten tämän ohjelman vastuuhenkilöille, että kutsuvat poliisit hakemaan hänet pois täältä riehumasta.” Souji sanoi, koska eivät he voineet sanoa kumpi varmasti oli oikea, saattoihan huonokäytöksinen Jiro olla huijari alusta lähtien. Mutta hän käyttäytyi väkivaltaisesti, joten saisi lähteä nyt ainakin jonnekin pois riehumasta, kun he selvittäisivät tätä asiaa.

RUI

Tilanne kehkeytyi hyvin nopeasti, mutta ainakin harha-Jiro oli kunnossa. Ei Rui edes tiennyt, että voisiko harhaa sattua ja pitikö tätä edes kohdella niin kuin oikeasti olemassa olevaa. Oliko sillä oikeasti tunteet? Oliko se oikeasti ihmiseksi luettava? Toimiko se ylipäätään itsenäisesti vai oliko se tyhjä kuori, jota Byakuya ohjasi? Pitäisikö sitä ylipäätään kutsua häneksi eikä niin kuin esinettä? Rui ei ollut varma mitä piti ajatella, mutta harha-Jiro tuntui oikealta ihmiseltä ja se tuntui siltä, että ajatteli itse, mutta ei Rui oikeasti tiennyt miten harha toimi. Hän oli vain ajatellut, että se olisi vain kuvajainen, joka luotaisiin näkyviin, mutta se ei puhuisi tai olisi oikeasti läsnä… ja mahdollisesti sen läpikin menisi eli se ei oikeasti olisi olemassa… vaan se olisi nimenomaan harha. Mutta tämä harha oli kuin se oikeasti olisi ja tuntisi. Siksi Rui oli huolestunut, kun oikea Jiro alkoikin uhoamaan ja kaatanut penkinkin tullessaan. Mutta koko tilanne oli enne sitä ollut hauskaa ja harmitonta, mutta yhtäkkiä ei ollutkaan… vaan se meni vakavan puolelle.

Rui kuitenkin siirtyi aika rivakasti sivummaksi, kun harha-Jiro siitä sanoi ja kun tämä oikea Jiro alkoi tosiaan uhkaavaksi. Ehkä Ruin ei olisi pitänyt ottaa harhajuttuja puheeksi ylipäätään? Siksihän tässä oltiin… Mutta se oli ensin ollut hauska ja kiinnostava asia sekä pieni näpäytys Jirolle, että kannattaisi käyttäytyä toisella tavalla. Ruin ajatukset eivät kuitenkaan pysyneet enää kasassa, koska seuraavaksi Jiro oikeasti löi harha-Jiroa turpaan ja Ruin suusta kuului kauhistunut huudahdus samalla, kun hän sulki silmiään. Muut katsoivat ja seurasivat tilannetta ja pian kuului voimakas peräänny -käsky, mitä jatkoi hyvin poliisimainen käsky. Rui ei ehtinyt rekisteröimään kuka käskijä oli, mutta pian pitkähiuksinen mies olikin jo ilmestynyt Jiron taakse ja vetänyt tämän kädet selän taakse. ”Hei mitä säkin nyt teet?! Toi klooni se ongelma on! Se on ottanut mun muodon ja luulee olevansa mä!” Jiro huusi ja yritti päästä miehen otteesta pois rimpuilemalla. ”Se tässä pitää pidättää, ei muo!” Jiro jatkoi. ”Mu-mutta sinä tässä olit se väkivaltainen osapuoli!” Rui huudahti edelleenkin kauhuissaan tilanteesta. Sitten alkoi kuitenkin kuulumaan jo ohjeita, että Jiro pitäisi viedä jonnekin rauhoittumaan ja ilmoittaa vastuuhenkilölle. ”Siis kuvaatteko te vieläkin?” kuului sitten seuraavaksi hyvin pöyristyneen oloisen naisen ääni (Sakura) siitä yhdestä ryhmästä katsoen kuvaajia. No siltä ainakin vaikutti, mikä oli aika outoa? Jirohan käyttäytyi väkivaltaisesti ja voisi olla uhka kaikille – myös tuotannon tekijöille. Toki se varmasti draamaa oli, mutta olivatko he tosissaan? ”Ai mut vai? Toi pelle varastaa mun identiteetin ja mä joudun rauhoittumaan ja identiteettivarkaus on ihan ok, niinkö?” Jiro tivasi vain. No joo? Eihän harha-Jiro ollut tehnyt muuta kuin ilmestynyt olemaan. No identiteettivarkaus nyt oli oikeasti vakava asia, mutta eihän tämä nyt ollut sellainen, kun ei harha-Jiro alkuunkaan ollut muuta kuin harhaa. ”Paljasta itsesi!” Jiro jatkoi kuitenkin. ”Rauhoitu nyt”, Rokuro puolestaan yritti myös puuttua. ”No et rauhoittuisi säkään, jos joku tampio tulisi ja veisi sun henkilöllisyyden noin vaan, kun joku toinen törppö on viskannut sut veteen”, Jiro totesi vain. No uima-altaaseen heittämistä Jiro oli kyllä itse itselleen tilannut käytöksellään eikä se taas edes ollut rikos.

BYAKUYA

Saattoi olla, että tämä pila meni vähän liian pitkälle, mutta nyt heillä oli tilaisuus päästä Jirosta eroon. Se oli liian houkuttelevaa, ilmeisesti kaikkien muidenkin mielestä, joten muutkin vain leikkivät mukana, tai sitten eivät olleet katsoneet ja ymmärtäneet, mistä oli kyse. Ja kuinka sattuikin, paikalla oli poliiseja ja pian oli oikea Jiro taltutettu. Jiro huusi yhä, ettei hän tässä ollut mitään tehnyt ja kopio tässä sietäisi pidättää, eikä häntä. Valitettavasti harhaa ei voinut pidättää, sillä sitä ei ollut oikeasti olemassa. Siten se ei myöskään voinut varastaa kenenkään identiteettiä. No Byakuya toki voisi saada syytteet, mutta Jiro vietiinkin rauhoittumaan väkivaltaisuuden ja häiritsevän käytöksen takia, ei siksi, että hän olisi harha-Jirolla lavastanut hänet tekemään jotakin rikollista. Päinvastoin, Jiron harhakuvahan oli käyttäytynyt esimerkillisesti. Byakuya oli ollut jopa niin ystävällinen, että oli näyttänyt Jirolle esimerkin, miten naisia kuului kohdella ja miten hyvin se lisäksi tehosi. Rui tiesi, ettei harha-Jiroa ollut olemassa, mutta oli silti huolissaan ja otettu tämän huomaavaisuudesta. Jos tyhjä osasi, niin ei sen pitäisi Jirollekaan olla niin vaikeaa.

Toivottavasti Rui ei pahastunut, kun hän yritti hiukan iskeä tätä Jiron harhakuvalla, hän oli vain tahtonut näyttää Jirolle, että millainen hän voisi olla sen sijaan, mitä tällä hetkellä oli. Eli huutava ja riehuva sekopää, jota Banko ja Souji lähtivät viemään sisälle (?). Byakuya katseli Jiron perään astellen harha-Jiron vierelle, muttei vielä poistanut lumousta. Toki hän itse pystyi harhakuvan kadottamaan, itsehän hän sen oli luonut. Jos joku ulkopuolinen halusi päästä harhasta eroon, niin silloin harha piti ”tappaa” eli tuhota kukka, jossa harhaloitsu oli. ”Tämä saattoi hiukan ryöstäytyä käsistä. Sääli Jiroa, mutta saammepa olla rauhassa. Hyvällä tuurilla hänet lähetetään kotiin jo ennen ensimmäistä äänestystä.” Byakuya sanoi ja taputti ”Jiroa” olalle. ”Hyvin tehty Jiro.” Hän kehui harhakuvaansa, vaikkei se toki mitään oikeasti kuullut ja ymmärtänyt.

RUI

Rui jäi katsomaan niiden kahden miehen perään, jotka olivat lähteneet viemää Jiroa sisälle ja vaikka se ensin hieman vaikealta näyttänytkin(?) oli Jiro lopulta suostunut kävelemään sisälle ilman väkisin raahaamista. Mitenhän tässä nyt sitten kävisi? Ei toki sillä, ei Ruita yhtään harmittaisi, jos Jiro joutuisi käytöksensä takia pakkaamaan tavaransa ja lähteä saman tien ilman mitään äänestämisiä. Ei, että Rui hirveän tietoinen niistä äänestyksistä muutenkaan olisi ollut, mutta tiedä nyt sitten miten asian kanssa kuuluisi menetellä. Ilmeisesti kuitenkin toinen niistä pitkähiuksista miehistä oli nyt sitten poliisi tai molemmat. Ei Rui varma ollut, mutta kyllähän se oli melko ammattimaiselta touhulta vaikuttanut kummankin osalta. Ja toihan se turvaa, että paikalla osallistujana tai osallistujina oli poliisi. Mutta Jiro oli nyt kuitenkin hoidettu sisälle ja voisi toki olla, että tästä tulisi vielä poliisiasia, mutta saipa nähdä.

Rui oli kuitenkin tilanteen nopeasta muutoksesta edelleenkin hyvinkin häkeltynyt. ”Aina saa Unnoja hävetä”, Rui kuitenkin kuuli sen samaisen naisen vielä päätään pudistellen sanovan. No se oli kyllä totta, Unnot aiheuttivat vain harmia ja ilmeisesti tällä kyseisellä naisella oli myös siitä kokemusta. Niin no olihan sitä kovaan ääneen käyty läpi, millainen isä Rokuro oikein lapselleen oli juuri kyseisen naisen toimesta, että kyllähän se aika paljon kertoi. Rui kuitenkin käänsi katsettaan Byakuyaan, joka sanoi pilan hieman lähteneen käsistä. ”Niin… Saattoi se hieman ehkä karata, mutta se oli ihan hauska näpäytys alkuun. En vain kuvitellut sen päättyvän näin”, Rui sanoi toivuttuaan järkytyksestään. Byakuya puolestaan kehui samalla harha-Jiroa. ”Tuota… tämä saattaa vaikuttaa hieman tyhmältä kysymykseltä, mutta onko harhakuvasi oikeasti tuntevia ja pitäisikö heitä kohdella kuin oikeaa ihmistä vai ovatko he… tai ne vain tyhjiä kuoria, jolle luot persoonan, jotta harhat olisivat uskottavampia?” Rui kysyi, koska koko harhatilanne alkoi vaikuttaa hieman vakavammalta ja asia kiinnosti Ruita, koska harha oli ainakin vaikuttanut tuntevalta olennolta. Eli, jos harha olisi vain harha vailla mitään oikeaa, oliko Ruikin sitten astunut harhaan?

BYAKUYA

Jiro lähti hetken vastustelun jälkeen kiltisti mukaan, kun ei oikein muuta voinut. Toivottavasti asia saataisiin selvitettyä pian, sillä jos Souji ja Banko nyt joutuivat jäämään vahtimaan jotain Jiroa, niin esittely menisi vähän pilalle. Että toivottavasti joku tuotannosta irrotettaisiin vahtiin ja asiasta saataisiin ilmoitettua viranomaisille. Toki kun harha katoaisi, Jiroa ei voisi enää väittää ulkopuoliseksi huijariksi. Mutta jos kaikki olisivat mukana, voitaisiin taas esittää, ettei mitään harhaa ikinä ollutkaan ja Jiro oli saanut vain auringonpistoksen ja kuvitellut omia. No se olisi vähän ehkä liikaa, mutta toivottavasti he jotenkin pääsisivät Jirosta eroon.

Mutta Jiro ei ilmeisesti ollut ainoa Unno, jota sai hävetä. Mutta sen sanoi se Rokuron kanssa huoltajuusasioista riidellyt nainen, että ehkä hänen mielipiteensä oli hieman puolueellinen. Rokuro oli Byakuyasta käyttäytynyt ihan asiallisesti ja jos Jiroon vertasi, kuka tahansa käyttäytyi asiallisesti. Rui kuitenkin vaikutti hiukan huolestuneelta, kun tilanne oli mennyt vähän liian pitkälle, että alkuunhan se oli hauskaa, mutta sitten se oli mennyt vähän vakavampaan suuntaan. ”No totta puhuen en uskonut Jiron olevan niin ääliö sentään, että kuvittelisi hänen uintitaukonsa aikana tänne vain ilmestyneen jonkun ulkopuolisen varastamaan hänen identiteettiään.” Byakuya myönsi, mutta tämähän vain todisti, miten lahjakas hän oli, ettei Jiro tajunnut edes kaksoisolennosta, että kyseessä oli harha.

Rui kysyi hieman varovasti seuraavaksi juuri harhoista ja miten ne toimivat. Byakuya katsoi Ruita kuin puulla päähän lyötynä. Siis kyllä, Byakuya oli taitava, hänen harhansa tuntuivat fyysisiltä, ne puhuivat kohteen äänellä ja tarpeen tullen hän kykeni harjoillaan huijaamaan muitakin aisteja. Tietenkin, mitä enemmän hän harhaan laittoi eri ulottuvuuksia, sen hankalampaa se oli, mutta näin lähietäisyydeltä, tällainen harha onnistui ihan hyvin lyhyen aikaa. Mutta Rui selvästi kuvitteli, että kyseessä oli Jiron näköinen elävä ja tunteva olento. ”Voi hyvänen aika Rui, etkai sinä oikeasti noin luullut? Ei hän ole oikea elollinen olento, joten ei hän tietenkään ymmärrä eikä tunne mitään. Kuten näit, tämä Jiro käyttäytyy hyvin, koska minä puhuin harhan kautta, toki Jiron äänellä. Mutta ei, niin oikean ja todellisen näköinen kuin hän onkin, häntä ei ole olemassa.” Byakuya sanoi pahoittelevasti hymyillen, käänsi sitten katseensa harhaan, joka kumarsi Ruille ennen kuin Byakuya vei kätensä harhakuvan rinnalle ja kadotti sen. Hetken harhan paikalla hänen kämmenellään loisti valkoinen lootuksen kukka, kunnes se hajosi ilmaan. ”Se oli pelkkää illuusiota kaikki, ei todellista.” Byakuya lisäsi ja sai muutamasta pöydästä lisää aika ällistyneitä katseita.

RUI

”En minäkään… Mutta Jiro ei tainnut olla se penaalin terävin kynä”, Rui tokaisi, mutta ei kai, jos Jiro ajatteli haaravälinsä antimilla. ”Mutta eikö hän kuitenkin väittänyt, että joku otti hänen muotonsa? Ehkä Jiro ajatteli, että joku paikalla olleista teki kiusaa?” Rui kuitenkin jatkoi sitten, ettei Jiro kai silloin kuvitellut, että tänne oli joku täysin ulkopuolinen sattunut paikalle juuri sillä hetkellä ja tämä vain sattui olemaan täydellisesti Jiron näköinen. Mutta harha Jirolle ei selvästikään ollut tullut mieleen. Ei sillä, ei se olisi ollut ensimmäinen ajatus edes Ruillakaan, jos vastaan kävelisi joku aivan hänen näköisensä. Mutta toisaalta ei Rui ollut varma mitä sellaisesta sitten ajattelisi. No nyt varmasti harhaa, kun oli nähnyt miten helppoa sellainen vain oli luoda.

Mutta sitten Ruin astetta kummempiin kysymyksiin harhan todellisuudesta tai siitä miten inhimillinen ja tunteva tämä oli ja mitä mieltä siitä pitäisi olla. Ruin kasvoille kuitenkin nousi hieman kiusallinen hymy Byakuyan selittäessä asiaa. ”En tietenkään, mitenkäs minä nyt sellaisia luulisin!” Rui jotenkin hätäisesti ajattelematta vastasi alkuun, koska kai häntä nyt pidettäisiin täysin kahjataneena, jos hän menisi myöntämään kameroiden edessä, että oli oikeasti ehtinyt ajattelemaan jo, että ehkäpä sillä harhallakin olisi ollut oikeasti tunteet. Eihän hän muuten olisi ollut missään kohtaan huolissaan, jos olisi ajatellut vain, että harha se vain oli eli ei mitenkään todellinen. ”Mutta aivan… piti vain varmistaa… uteliaisuuttani… Se vaikutti kuitenkin niin aidolta, kun siihen pystyi koskea ja se puhui ja vaikka se harha olikin tuntui, että sillä olisi ollut elämä”, Rui sanoi kuitenkin enemmänkin kehuna sille, että Byakuya oli saanut aikaan hyvin uskottavan harhan. Vaikka no eihän se ollut ulkonäköä enempää todellisuuden kanssa tekemisissä, koska eihän Jiro oikeasti ollut mukava ihminen vain itserakas pervo, joka halusi tasan yhtä asiaa ja esineellisti naisia ja haukkui muita. Tilanne alkoi kuitenkin joka tapauksessa taas rauhoittumaan(?) ja no toivottavasti ne kaksi miestäkin pääsisivät jatkamaan, koska ei heidän tehtävänsä nyt ollut jonkun Jiron perään katsoa. Byakuya kadotti myös sen harha-Jiron paikalta ja lopussa välähti se lootuksen kukka. Mutta tosiaan… harha oli ihan vain harha… ei mitään muuta.

BYAKUYA

No se oli tullut harvinaisen selväksi, että Jiro oli lähinnä kynä, johon oli unohdettu laittaa kirjoitusterää ollenkaan. Sitä hän ei tiennyt, mitä Jiron kaltainen ääliö oikein ajatteli, mutta ei ainakaan kysyä, mistä oli kyse. Hieman hätäisesti Rui vakuutteli, ettei tietenkään kuvitellut harhakuvalla olevan tunteita, mutta saattoi hän toki vain sanoa niin, ettei kukaan luulisi häntä kahjoksi. Byakuyasta se ei ollut sitä, Rui vain vaikutti hyvin herkältä ja hän tiesi olevansa taitava ja hänen harhansa huijasivat hyvin kaikkia ihmisaisteja. Vaikka Rui tiesi sen olevan harhaa, harha kuitenkin liikkui, puhui ystävällisesti ja katsoi Ruita kuin ymmärtäisi ja välittäisi. ”Kiitos. Toki noin tasokkaan harhan ylläpitäminen on työlästä ja etenkin pitkiä aikoja tai etäältä se on hankalaa. Ja kuten näit, jos en tietäisi yhtään millainen oikea Jiro on, en huijaisi harhalla yhtään ketään. Toinen esimerkki, mikä on ehkä elollista olentoa helpompi, on ruoka. Voin luoda tyhjästä vaikka suklaakakun, se tuoksuu ja maistuu ihan aidolta, olettaen, että minä tiedän itse miltä sen kuuluu maistua. Jos en tiedä ja kuvittelen itse sen maistuvan ihan joltain muulta, se voi tuoksua ja maistua vaikka mansikalta, milloin siitä tajuaa heti, että jotain on pielessä. Lisäksi ruuassa on se, että se ei tietenkään vie nälkää, koska vaikka se maistuu ja tuntuu oikealta, sitä ei oikeasti ole olemassa.” Byakuya selitti vähän helpomman esimerkin kautta.

Byakuya kuitenkin hävitti harha-Jiron ja osa porukasta oli aika hämmentyneitä. ”Siis mitä hemmettiä täällä tapahtuu?” Punahiuksinen Tenzenin ja Raizon ryhmästä ihmetteli ääneen. ”Anteeksi hämminki, demonstroin vain Ruille harhanluontitaitojani, kun hän kysyi niistä. Olin ehkä ajattelematon ottaessani Jiron kohteeksi, mutten arvannut, että hän hermostuisi noin.” Byakuya pahoitteli yleisesti. ”Mutta nyt kun tästä jo tuli tällainen ongelma, niin mitä me Jiron kanssa teemme? Minä en jaksa häntä enää ollenkaan, jo ajatus siitä, että häntä pitäisi kestää koko loppupäivä, tuntuu sietämättömältä. Ja olen aika varma, ettei kukaan muukaan erityisemmin välitä hänen seurastaan.” Nobuyuki otti seuraavaksi puheeksi. ”Niin, tuskin ulosäänestystäkään heti huomenna vielä tapahtuu, joten Jiroa voi joutua kestämään useamman päivän, ennen kuin tulee tilaisuus häätää hänet täältä.” Byakuya huomautti. ”No varmaan, jos neidit ovat sitä mieltä, että hän on häiriöksi ja hän on loukkaava ja hänen käytöksensä on uhkaavaa, he varmaan voivat puhua juontajille ja lähettää Jiron poikkeuksellisesti jo menemään. Onhan hän jo esittänyt olevansa suuttuessaan äkkipikainen ja väkivaltainen.” Tenzen arveli. ”No Jiro luultavasti kuitenkin äänestettäisiin ensiksi pois, joten sitten ei tarvitsisi vain kärsiä turhaan useampaa päivää ennen kuin se tapahtuu.” Anastasia totesi. ”Minua hän ei häiritse, osaan käsitellä tuollaisia tapauksia. Mutta en ihan hirveästi jää kaipaamaankaan.” Ana lisäsi vielä. ”Ja minä en kyllä ala itkemään, ainakaan jollekin Yashamarulle, että joku luuseri häiritsee. Mutta jos joku muu hoitaa sen, voin olla samaa mieltä. Ja se olisi hänen omaksi parhaakseen myös, koska olen aika varma, että jos joudun hänen kanssaan samaan porukkaan hetkeksikään, hän ei selviä vain uimareissulla.” Punahiuksinen kommentoi. Toivottavasti Jirosta päästäisiin, koska hän latisti täällä kyllä kaikkien fiilistä.

RUI

”Ole hyvä… Mutta tosiaan, kyllä se sinällään aidolta vaikutti… Olkoonkin, ettei aito Jiro ole ystävällinen ja mukava, mutta jos sitä todellisuutta ei ajattele”, Rui vastasi, koska joo kyllähän se näytti Jirolta ja aidolta ihmiseltä, mutta ei se nyt Jiro kuitenkaan ollut. Kenenkään persoona ei muuttunut tuosta noin vain, ellei sitten ollut jotain sivupersoonia tai vastaavaa. Byakuya kuitenkin selvensi asiaa vielä näin esimerkiksi suklaakakulla, että se kyllä näyttäisi ja maistuisi ihan aidolta suklaakakulta, jos Byakuya oli tietoinen, miltä suklaakakku näyttää ja maistuu, mutta ei sillä nälkä kuitenkaan lähtisi, koska se ei ollut olemassa. ”Aivan… Kyllähän tuo harha-asia käy ihan järkeen. Eli harha on vain harha eikä sitä oikeasti ole, vaikka miten uskoisi niin”, Rui tokaisi. Hänestä tuntui kuitenkin hieman tyhmältä, että oli mennyt hetkeksi edes ajattelemaan, että harhalla olisi tuntemukset. Mutta se oli näyttänyt ja vaikuttanut ihan aidolta ja siksi Rui oli… no astunut harhaan. Mutta ei sillä enää niin väliä. Se harha kuitenkin oli ja meni. Ja lopultakin kyllä se muutamissa muissakin hämmennystä herätti yhden kommentoidessa sitä ääneen ja muissa se näkyi enemmän tai vähemmän ihmetyksenä(?).

Mutta kissa kuitenkin nostettiin seuraavaksi Jiro-asian suhteen pöydälle Nobuyukin toimesta, kun Jiroon ja tämän ongelman aiheuttamiseen oli todella päästy käsiksi. ”En ole itse varma, miten äänestys poishäätämiseksi toimii ja missä kohdassa sellaisia edes pidetään, mutta minusta se ei ole oikein pitää jotain väkivaltaan turvautuvaa pervoa täällä”, Rui ainakin kertoi tällä kertaa aika suoraan mielipiteensä, mutta ei kukaan aiemmin puhunutkaan kyllä halunnut katsella Jiroa sen enempää. ”Mitä nopeammin Unnoista päästään, niin sen parempi. En välitä tutustua moiseen yhtään syvemmin”, se aika Unno-vastainen nainen kertoi. No ei Ruitakaan Unnoja oikein kiinnostanut katsella, mutta ei hän suoraan kuitenkaan asiaa niin sanonut, että koska Jiro oli Unno, niin hänestä oli siksi päästävä. Ja tokihan Rui olisi tasan samaa mieltä poishäädön syystä silloinkin, vaikka kyseessä ei olisikaan ollut Unno. ”Joo en kyllä usko, että ketään jää harmittamaan, jos Jiro häädetään”, se Raizokin sanoi. Tosin sitten puhuttiin jollekin Yashamarulle itkemisestä tai siitä, että se punahiuksinen ei kyllä Yashamarulle itkisi asiasta. ”Eikö se Yashamaru ollut se toinen juontaja?” Rui kuitenkin muisti sitten edes jotain. Mutta miksi he juontajalle tästä asiasta sanoisivat? Eikö juontajat kuitenkin olleet vain töissä täällä? No ei Rui tiennyt, mutta jollekin tuotantohenkilölle heidän kai pitäisi puhua? Ehkä. Mutta toisaalta, jos he juontajalle puhuisivat, juontaja voisi sitten viedä asian eteenpäin. ”Eli siis puhummeko me niille juontajille tästä?” Rui kyseli sitten, koska selvää nyt oli kuitenkin se, ettei kukaan itkisi tai jäisi kaipaamaan, jos Jiro saisi lähtöpassit. Rui ei vain ollut ihan varma, miten tämä asia pitäisi oikeaoppisesti hoitaa, koska ei hän ollut ikinä ollut vastaavassa tilanteessa eikä hänen ollut tarvinnut miettiä ikinä edes hypoteettisesti mitään vastaavaa tilannetta.

BANKO

Jiro oli saatu huoneeseensa rauhoittumaan ja Banko oli pitänyt tätä aisoissa sen aikaa, kun Souji oli hoitanut jonkun muun hoitamaan Jiron ongelmaa, koska heidän pitäisi olla ohjelmassa mukana, eikä olla jotain Jiron lapsenvahteja. Kun Souji palasi muutaman tuotantoryhmän tyypin kanssa, he pääsivät lähtemään. Samalla joku oli lähetetty informoimaan tilanteesta, että Jiro saataisiin mahdollisesti eteenpäin. Banko ja Souji palasivat lopulta ulos, jossa paraikaa puhuttiin kyseisestä ongelmasta. ”Noin, Jiro on nyt toistaiseksi muiden käsissä, niin meidän ei tarvitse päivystää sen ongelmatapauksen takia.” Banko ilmoitti. ”Mistä te olette menossa puhumaan juontajille?” Souji kysyi. ”Jiron häätämisestä.” Byakuya ilmoitti. ”Ahaa…” Souji katsoi hetken ympärilleen. ”Mihin se toinen Jiro hävisi?” Hän sitten ihmetteli. ”Ai se… ei se ollut oikea, se oli luomani harhakuva.” Byakuya selitti. Kieltämättä harhakuvaksi aika vakuuttava, vaikkei sellainen toki Bankoa pystynyt huijaamaan. ”Me lähetimme yhden tyypin tuotannosta kertomaan johtoportaalle mitä on tekeillä, niin tänne toivottavasti tulee mahdollisimman pian joku selvittämään asiaa. Niin sitten varmaan voi ottaa Jiron häätämisenkin puheeksi.” Souji selitti. ”Mutta meidän varmaan pitäisi jatkaa, nyt kun tämä asia on toistaiseksi hallinnassa?” Banko ehdotti.

ANASTASIA

Anastasia oli siirtynyt Soujin, Zukon ja Zelfan ryhmään ja sääli kyllä sitä raukkaa, joka seuraavaksi joutuisi hänen vanhaan ryhmäänsä. No enemmän häntä säälitti Nobuyuki ja Byakuya, jotka joutuivat olemaan Jiron kanssa samassa ryhmässä. No kauaa he eivät kestäneetkään ja Nobuyuki hermostui sen verran, että kävi heittämässä Jiron uima-altaaseen. Ana ei edes yrittänyt peitellä nauruaan nähdessään, miten Jiro räiski altaassa. Mutta sen jälkeen vasta alkoi tapahtua.

Jiro veti hirveät kilarit Byakuyan luomasta harhakuvasta ja kävi harhakuvan kimppuun ja sitten poliisit olivat jo kimpussa ja jiroa vietiin arestiin, tämän vastustellessa, että väärä Jiro oli pidätetty. Hän ei ollut arvannut tämän olevan näin hauska ohjelma! Mutta sitten alettiin vakavasti pohtia Jiron häätämisestä. Ana ymmärsi sen hyvin, hän osasi kyllä pitää Jiron kaltaiset pervot ruodussa, mutta olihan hän kauhean kuluttava ja tilaa vievä henkilö, oli vaikea keskustella muiden kanssa, kun Jiron piti jatkuvasti tuoda ilmi miten tylsää kaikki muu paitsi hänen hauskat juttunsa ja paneminen olivat.

Kun tilanne oli jotenkin ratkennut, niin Anastasia kääntyi taas ryhmänsä puoleen. Soujikin pääsi töistä takaisin paikalleen. ”Ah, niin mihin me jäimme, ennen tuota väliaika showta? Mutta siis sinä olet ammatiltasi poliisi?” Ana ei yhtään muistanut, mistä he olivat puhuneet (oletan et noi ei nyt alota mistään tutustumisesta enää tässä kohtaa?). ”No itse asiassa vasta kokelas, mutta kyllä. En kyllä odottanut joutuvani täällä heti ensimmäisenä päivänä töihin.” Souji vastasi, eikä Ana kyllä ehkä ensiksi olisi sitä veikannut. ”Entä missä te olette töissä? Tai mitä te teette elämällänne?” Anastasia kysyi Zukolta ja Zelfalta.

ZUKO

Keskustelut jäivät hyvin puolitiehen, kun yllättäen siinä Jiro-ryhmässä alkoi joku Jiron show. Olkoonkin, että olihan mies pitänyt tissi-show’ta pystyssä jo Anastasiankin aikana ja ollut ongelma, mutta nyt ongelmat olivat nostaneet tasoa ja sinne oli joku toinenkin Jiro ilmestynyt, minkä jälkeen aikalailla varmaankin kaikkien huomio oli kääntynyt siihen pöytäryhmään. Varsinkin siinä kohdassa, kun Jiro oli päässyt altaasta. Zelfaa lähinnä huvitti vain koko touhu ja Zukoa lähinnä ärsytti vielä enemmän se, miten oli mennyt häviämään vedon ja otti nyt osaa tällaiseen pelleilyyn.

Joka tapauksessa Jiro oli lopulta hoidettu sisälle ja se toinen Jiro olikin ollut lopulta vain harha ja hävinnyt muutenkin. No se toki selitti paljon, koska oikea Jiro ei ollut lähellekään edes aivot omaava yksilö, saati kirjanpitäjä, ellei se jotenkin liittynyt esimerkiksi seksikertoihin, jos niissäkään pysyi perässä. Zuko uskalsi epäillä sitäkin, vaikka vähät hän muiden intiimiasioista muutenkaan välitti.

Souji oli joka tapauksessa joutunut mennä Bankon kanssa viemään Jiroa sisälle, joten heidän paluutaan odotettiin seuraavaksi, koska Souji vähän niin kuin kuului heidän ryhmäänsä. Muutenkin aihe oli vaihtunut siihen, että Jiro haluttiin häätää. No Zukolla ei ainakaan ollut mitään vastaväitteitä asiaan eikä vaikuttanut olevan oikein muillakaan.

Jonkun ajan päästä Souji ja Banko palasivat kertomaan mikä oli Jiro-asian laita ja ilmeisesti Jiron kohtalo jossain kohtaan selviäisi. Mutta nyt kun Jirosta oli ainakin toistaiseksi päästy ja tilanne rauhoittunut, ohjelma alkoi päästä taas omille raiteilleen eli siihen mihin he olivat jääneet. Zukolla ei kuitenkaan enää raksuttanut ollenkaan mistä he olivat olleet puhuneet ennen keskeytystä, mutta Anastasia kuitenkin jatkoi eteenpäin vain ottaen Soujin poliisityötä esiin Soujin sanoessa siitä, ettei ihan ollut uskonut joutuvansa hommiin. ”No ainakaan ei tarvinnut tilanteen rauhoittamiseksi soittaa poliisia. Tai lähinnä Jiron sisään saamiseksi, tiedä sitten aikooko tuotanto ottaa poliisia enemmänkin mukaan”, Zuko sanoi. ”Mutta toivottavasti tuotanto kuitenkin päätyy Jiron poistamiseen ohjelmasta”, hän jatkoi vielä. ”No, mutta olihan sillä kuitenkin ihan viihdearvonsa”, Zelfa kuitenkin totesi. No, jos piti tuollaista päätöntä typeryyttä viihdyttävänä, niin joo, varsin viihdyttävää olikin, mutta Zukoa lähinnä ärsytti moiset tollot. Anastasia jatkoi kuitenkin seuraavaksi Zukoon ja Zelfaan, että mitä he sitten tekivät elämällään. ”Keräilen harvinaisia ja vähemmän harvinaisia miekkoja. Pidän osan itselläni mahdollisen kunnostamisen jälkeen, mutta myyn loput eteenpäin”, Zelfa ilmoitti. ”Olen töissä setäni teehuoneella tarjoilijana... ainakin tällä hetkellä. Entä sinä? Missä sinä olet töissä… vai opiskeletko? Vai jotain muuta?” Zuko vuorostaan kysyi takaisin.

ANASTASIA

Zelfa oli myös alun perin Venäjältä, joten oli vähän harmi, että Jiro vei kaiken huomion ja häiritsi tutustumista, vaikka Anastasia ei edes ollut enää samassa ryhmässä, niin he eivät oikein voineet keskustella asiasta kauheasti. Kuitenkin Jiro-ongelman jälkeen Soujin töiden kautta päästiin muiden töihin. Zelfan työt olivat hiukan erikoisia, hän siis keräili harvinaisia miekkoja ja myi niitä. ”Ahaa, siis antiikkikeräilijä? Järjestätkö myös huutokauppoja?” Anastasia kysyi, vaikka pelkät miekat olivatkin hiukan erikoinen erikoistumisala. Zukokin yllätti kertoessaan olevansa tarjoilija setänsä teehuoneella. ”Etkö pelota asiakkaita tuolla naamalla?” Anastasia naurahti ajattelematta, että sanoi ajatuksensa ääneen. ”Oho, anteeksi! Ei ollut tarkoitus sanoa sitä ääneen.” Hän pahoitteli, mutta luulisi tuon arven hiukan pelottavan asiakkaita. No ei se ollut Anastasian asia. ”Älä vastaa, ei tarvitse. Se oli typerä kysymys, anteeksi.” Hän pahoitteli oikeasti ja pyysi Zukoa unohtamaan koko jutun.

Sitten tietenkin tuli puheeksi Anastasian omat työt. ”No teen vielä osa-aikaista työtä kaupan kassalla, mutta opiskelen venäjänkielen opettajaksi.” Anastasia vastasi, koska niistä vähän salaisemmista töistään hän nyt ei tietenkään televisiossa menisi möläyttämään. Ja kyllä hänellä oikeasti oli ihan päivänvaloa kestävä työ ja elämä, että ei hän valehdellut, vaikka se ei ihan koko totuus ollutkaan.

ZELFA

Zelfan täytyi kyllä myöntää, että Jiro oli onnistunut saamaan omalla touhullaan huomiota itseensä melkoisesti ja lopulta se oli loppunut siihen, kun Jiro vietiin sisään. Keskustelut jatkuivat sen jälkeen normaalisti, kun Souji ja Banko palasivat takaisin. Kauaa siinä ei kuitenkaan tarvinnut ihmetellä, kun Anastasia vei aiheen Soujin poliisin uran kautta töihin ylipäätään. Tai jos nyt ei ollut työtä, niin tekikö Zelfa ja Zuko puolestaan mitä elämällään. Se oli samalla myös syy ottaa miekkoja edes hieman puheeksi, koska kukapa nyt ei hienoista ja siisteistä miekoista tykkäisi! Toki Zelfa sen ymmärsi, ettei miekat välttämättä olisi kaikkien mieleen, mutta heidän häviönsä se siinä kohdassa oli. ”No joo, yhdellä sanalla kuvailtuna antiikkikeräilijä”, Zelfa vastasi pohtivaan sävyyn Anastasian kysellessä vielä, että kuuluiko huutokauppa myös Zelfan toimenkuvaan. ”Jossain määrin kyllä, mutta en kovinkaan usein vuodessa sellaisia järjestä, mutta olen minä sellaisiakin kuitenkin järjestänyt tähän mennessä useita kymmeniä”, Zelfa vastasi. Ei hän ollut edes oikeasti varma, miten monta, koska hänellä oli ikää mittarissa yli kaksi tuhatta vuotta ja miekat ja niiden kunnostus oli ollut mukana hänen elämässään niin kauan aikaa, kun vain jaksoi muistaa, joten hän oli tehnyt töitä miekkojen parissa jo hyvin hyvin pitkään sellaisena mitä se nytkin oli. Ajat olivat toki muuttuneet, mutta miekka oli aina miekka ja ainakin tähän asti homma oli tuonut leivän pöytään. Niin sanoakseen, koska eihän Zelfan oikeasti tarvinnut mitään syödä pysyäkseen elossa.

Mutta sitten Zukon ammattiin, joka oli teen tarjoilua setänsä teehuoneella. Zelfa tirskahti hieman kuitenkin siinä kohdassa, kun Anastasia kommentoi Zukon naamataulua hieman negatiiviseen sävyyn. Zelfa ei ollut odottanut moista kommenttia, joten hän oli vain reagoinut siihen mitään sen enempää ajattelematta. Zukon naama puolestaan happani entisestään, mutta pian Anastasiakin tajusi mokansa. ”Hän on aika tulinen tapaus… kirjaimellisesti”, Zelfa varoitteli naista. Lieskat eivät kuitenkaan alkaneet lentämään, mutta toisaalta ihan hyvä, koska silloin Zuko olisi varmaankin ollut seuraava, joka olisi poistettu paikalta ja varmaan suoraan koko ohjelmastakin, jos hän olisi polttanut jonkun elävältä tai muuten vain alkanut pyromaaniksi. Tai ehkä se olisi ollut suoraan vain vankilareissu. Zuko pudisteli päätään lopulta ja kai vain yritti unohtaa kommentin. ”Selvä… Saat anteeksi”, Zuko totesi lopulta. ”Oho, joku on käynyt selvästi vihanhallintakurssilla”, Zelfa tokaisi tökäten hieman Zukoa kylkeen, minkä seurauksena Zuko mulkaisi Zelfaan. ”Lopeta tuo typerä vitsin vääntö hyvän sään aikaan”, Zuko totesi varoittavan näköisenä. Okei, ehkä Zelfa voisi antaa Zukon tökkimisen olla. Zuko sen sijaan oli jatkanut seuraavaksi vain siihen, mitä Anastasia sitten teki. Hän oli ainakin siis vielä töissä ihan vaan kaupan kassalla, mutta hän opiskeli venäjänkielen opettajaksi. ”Cool, millaista se on ollut?” Zelfa kyseli jatkokysymystä opiskelun suhteen. ”Missä haluaisit opettaa venäjän kieltä?” Zuko puolestaan jatkoi. Niin olihan sitä vaikka mitä kouluja ja täten valinnanvaraa.

ANASTASIA

Oli Zelfa antiikkirojujaan myynyt myös huutokaupassa ja toki huvinsa kullakin. Anastasia ei erityisemmin ollut mikään innokas antiikkiharrastaja, joten ei ihan ymmärtänyt moisen viehätystä. Antiikkiaseet olivat yleensä tarkoitettu koristeiksi, ei käyttöön, joten ne olivat aika turhia. Ase oli käyttöesine ja sitä piti käyttää, jos sitä ei käyttänyt, se oli tarpeeton. Ihan sama miten harvinainen, vanha ja antiikkinen arvoesine kyseessä oli. Ja Zelfa selvästi keräili vain, koska ei kukaan tarvinnut käyttöön useita miekkoja, eri tilanteita varten ja varalla oli toki hyvä olla muutama, mutta ei niitä huvin vuoksi vain kerätty pölyyntymään, sitä varten oli museoita, että käytöstä poistuneet arvoesineet vietiin sinne. Mutta hän ei viitsinyt kommentoida asiaa, Zelfa sai rauhassa hamstrata miekkoja, jos siitä tuli hyvä mieli.

Zuko vaikutti pahastuneen Anastasian kommentista, mutta ei sanonut mitään. Zelfa sen sijaan varoitteli, ettei Zukoa kannattanut ärsyttää. ”No sitten lienee parempi olla leikkimättä tulella.” Anastasia sanoi, vaikka ei häntä Zukon kiukut ihan hirveästi pelottaneet. Zuko ei kuitenkaan polttanut päreitään vaan antoi olla, mistä Zelfa alkoi nälvimään, eli häntä itseään omat varoitukset eivät selvästi koskeneet. Tästä päästiin hieman arkisempiin aiheisiin eli työhön ja Anastasia katsoi Zelfaa hiukan sillä silmällä, että mitähän hän kuvittelisi, että millaista opettajaksi opiskelu oli? Hirveän hauskaa? Oliko hän ikinä käynyt koulussa ja tavannut yhtään opettajaa? ”No ihan hirvittävän jännittävää ja tapahtumarikasta tietenkin, kuten opiskelu aina.” Anastasia huomautti. Seuraavaksi Zuko kysyi, missä Anastasia halusi opettaa venäjää. Mitä nämä kysymykset oikein olivat? Missä asioita yleensä opetettiin? ”No tehän kiinnostuneita olette niinkin pitkästyttävästä aiheesta kuin koulu. Lukio tai yliopistotasolla, katsotaan sitten, mitä työmahdollisuuksia on, kun valmistun. Sekin vähän vaikuttaa, missä venäjää ylipäänsä on mahdollista opettaa.” Anastasia vastasi, eikä ihan ymmärtänyt, mistä tämä kiinnostus kumpusi. Hän oli töissä kaupassa ja opiskeli opettajaksi. Mitä kiinnostavaa tai ”coolia” siinä oli? Hän valitsi alan vain siksi, että puhui venäjää ja japania lähes yhtä hyvin, joten se oli helppo tie päästä työelämään tekemään jotain normaalia ja huomiota herättävää työtä.

ZUKO

Anastasiasta opiskelu oli ihan hirvittävän jännää ja tapahtumarikasta. No ei ollut, se vaikutti enemmän tai vähemmän sarkastiselta. No ei Zukokaan sitä ihan hirveän mielenkiintoisena pitäny ja sen takia olikin sitten jäänyt setänsä teehuoneelle töihin. Kyllähän silläkin nyt itsensä kuitenkin elätti ja se oli kaukana Azulasta ja hänen isästään, joten paikka oli täydellinen. Ei sillä ehkä herroiksi eläisi, mutta Zuko pystyi maksamaan vuokran ja sai murua rinnan alle ja rahaa jäi vielä vapaa-ajan rientoihinkin, joten ei siinä ollut yhtään valittamista.

Anastasia ei kuitenkaan vaikuttanut kovinkaan kiinnostuneelta puhumaan sen enempää koulutuksestaan vastauksistaan päätellen. Zukosta se oli kuitenkin ollut omalla tavalla kiinnostavaa, kun nainen kuitenkin oli Venäjältä peräisin ja oli nyt Japanissa opiskelemassa venäjän kielen opettajaksi, mutta ei hän jaksanut udella asiasta, josta toinen antoi selvästi ymmärtää, että kysypä jotain toista. ”No ehkä se selviää sitten, mihin se tie vie…” Zuko totesi lopulta miettien hetken. ”Mitä muuta sitten teet? Siis vapaa-ajalla lähinnä? Onko harrastukia tai jotain?” Zuko kysyi vaihtaen aiheen vapaa-aikaan.

SOUJI

Koska Sakuran kanssa Souji oli ollut jatkuvasti äänessä ja Zuko ja Zelfa taas eivät juurikaan, Souji antoi nyt heillekin tilaisuuden. Tosin he eivät oikein näyttäneet hyödyntävän sitä tilaisuutta, sillä työkeskustelu oli aika nopeasti ohi ja tuntui, että kumpikin yritti väkisin keksiä siitä jotain mahdollisimman epäkiinnostavaa keskustelun aihetta kuten millaista opiskelu oli ja missä aikoi työskennellä mahdollisesti jatkossa. Ei Anastasiakaan oikein osannut niihin mitään kummoista vastata ja se siitä. Sitten Zuko alkoi hetken hiljaisuuden jälkeen kysellä vapaa-ajan harrastuksista. Eikä siinä, ei se huono puheenaihe ollut, mutta kun Zuko, tai Zelfa, ei ihan hirveästi vaikuttanut olevan kiinnostusta asiaan. ”No olen aika kiireinen opiskelun ja töiden kanssa, viikonloppuisinkin on usein töitä, joten en minä mitään ihmeellistä harrasta. Kun on aikaa ottaa iisimmin, hengaan ihan vain kotona, baareissa käyn aika harvoin kun sille on aikaa.” Anastasia vastasi aika odotusten mukaisesti, jos jo opiskelun lisäksi oli osa-aika töissä.

Koska tästä ei näyttänyt tulevan kauheasti mitään, tiedä sitten miksi Zelfa ja Zuko täällä olivat, tai Zukohan oli täällä pakosta eikä omasta tahdostaan, Souji joutui taas hoitamaan homman. ”Miten aikasi sitten riittää parisuhteelle?” Souji päätti tiedustella. ”Ai, no ihan hyvin. Asumme yhdessä, eli se kotona hengailu menee siihen parisuhteen ylläpitoon. Että se nyt ei suuremmin ajan puutteesta kärsi.” Anastasia vastasi. ”Aivan, sehän on hyvä, niin teillä on kuitenkin usein yhteistäkin aikaa.” Souji myönsi, koska vaikka se ei ihmeellistä ollutkaan, niin yhteisen arjen jakaminen oli jo parempi, kuin kummallakin oma arki ja sitten nähtiin joskus kerran viikossa jos sitäkään. ”Onhan se, ongelma lähinnä on se, ettei Nanakuma ole kauhean läsnä silloin, kun olemme yhdessä. Hänellä on hirveä tarve mielistellä pomoaan ja saada huomiota, eikä oikein muusta puhu kotonakaan, paitsi tietenkin silloin, kun haukkuu Rokuroa tai muita sukulaisiaan. Ajattelin hiukan, että se olisi vaihe, josta hän pääsisi yli, etenkin kun hänellä on parisuhde, mutta ei hän oikein etene, vaikka mitä yritän.” Anastasia kertoi, mutta jos kyseessä oli Rokuron ja Jiron sukulainen, niin se saattoi selittää, siitä suvusta vaikutti tulevan hivenen ongelmallisia tapauksia.

ZELFA

Anastasia oli hyvin kiireinen, joten hänellä ei ilmeisesti ollut ainakaan millekään ihmeellisille harrastuksille aikaa. Mutta lähinnä hän siis ajan salliessa hengasi lähinnä kotona ja joskus baareissa, mutta harvoin. Mutta ilmeisesti tosiaan työ ja koulutus veivät aikaa. ”Pääasia kuitenkin, että edes on jonkun verran sitä vapaa-aikaa, ettei ihan koko aikaa tarvitse tehdä töitä ja miettiä opiskelua”, Zelfa sanoi.

Souji puolestaan päätti seuraavaksi myös osallistua kysellen, että mites Anastasian parisuhde sitten, kun tosiaan vaikutti siltä, että kiireistä oli. Itse suhde ei kuitenkaan ajan puutteesta kärsinyt ja hyvin sillä rintamalla ilmeisesti meni. Paitsi oli sillä rintamalla sittenkin ongelmaa. No toisaalta, jos ei olisi ollut, niin ei Zelfa oikein tiennyt, mitä Anastasia sitten olisi täällä tehnyt. Mutta siihen ongelmaan… Se oli siis se, että hänen kumppaninsa eli Nanakuma ei ollut läsnä silloin, kun he olivat yhdessä ja aika meni kaikkeen muuhun, kuten pomon mielistelyyn tai kaiketi pomosta puhumiseen, ellei sitten haukkunut Rokuroa. ”Aivan joo, Nanakuma oli se myrtsin näköinen kaveri, joka näytti ihan Rokurolta”, Zelfa muisti. ”Onko teillä jotain yhteisiä harrastuksia esimerkiksi tai jos ei ole, niin oletteko ajatellut sellaisia? Jos joku harrastus esimerkiksi voisi auttaa, että Nanakumakin olisi läsnä?”, Zelfa yritti ehdottaa jotain, vaikka Anastasia nyt olikin ilmeisesti yrittänyt jo useita ratkaisuja tai siltä se ainakin oli vaikuttanut.