RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset osa 1

ZUKO

Se mies oli kysellyt Suzulta, että mitä tämä oli mennyt tekemään, mutta Suzu ei kuitenkaan myöntänyt mitään. Tämän jälkeen kuitenkin pohdittiin jo sitäkin, että olivatko kaksi muutakin oikeasti jotain susi-ihmisiä, kun jo ensimmäinen oli muuttanut muotoaan ihmismäisempään muotoon. Niin ellei siis häntää ja korvia laskettu mukaan, mutta kuitenkin. Niin ja sitä, että tämä oli edelleenkin alasti, mutta kovin hän väitti, ettei muka ollut ja viisasteli huivilla. Sitten tämä oli kuitenkin jo etsimässä vaatteita, mutta ne olivat jonkun neljännen, Akitomon, luona. Ongelma ratkesi kuitenkin viitalla. Tämän jälkeen kuitenkin takaisin siihen, että mitä ihmeen lajia kolmikko oikein edusti ja ilmeisesti Kouki oli vaan susi ja Katsurou koira tai siis puoliksi ainakin, koska toinen puoli oli myös sutta. "Eli hän ei siis muuta muotoaan vielä ihmiseksikin... vai?" kysyin, koska tämä oli erittäin hämmentävää. Mies kuitenkin oli ilmeisesti vaan joku hassu ihminen ja nimi oli Raiden ja tällä oli kuulemma lentolisko, joka ei ollut lohikäärme, koska se oli lentolisko. "Ihanko tosi..." huokaisin hiljaa siinä kohdassa. Kouki ei vaikuttanut olevan kyllä laatikon terävin veitsi, mutta ei aina voinut voittaa (ja säkö oot jotenkin ihan hirveen järkevä ja viisas XD). Mutta lopuksi Kouki halusi tietää mitä me olimme. No kolmikko eivät edustaneet ihmisiä, joten sama se kai oli paljastaa. "Tulentaitajia... Olen Zuko", esittäydyin samalla.

SUZU

Kouki ilmoitti, että tietenkään hän ei ollut ihminen eikä koira, koska oli susi. ”Aivan… Osaako sudet muuttua ihmisen näköisiksi?” Suzu kysyi Zukolta, koska hän ei ollut tiennyt sellaisesta. No ei hän ennen toki sutta ollut nähnyt, että paljonpa hänen tietämyksensä auttoi asiaan. Katsurou kuitenkin oli koira. ”Aika erikoisen näköinen koira, onko se tiikerille sukua?” Suzu pohti, koska ei kai koirilla raitoja ollut? Ja jos oli, niin tuskin punaisia ainakaan, ei toki tiikerilläkään, että taisi Katsurou olla ihan jotain oman lajin koiria. Sillä välin kun Suzu mietti koiria ja raitoja, Kouki mietti vaatteita ja oliko hänellä sellaiset vai ei, ja lopulta tämä varasti kaverinsa viitan. Sitten tuli tarkennusta siihen, keitä nämä hiipparit oikein olivat. Eli Kouki oli susi, Katsurou oli koiran ja suden risteytys eli koirasusi. Tämä ei murinasta päätellen halunnut olla, mutta aina ei voinut voittaa. Ehkä tämä siksi oli maalannut itsensä tiikeriksi? Ehkä hän halusi olla tiikeri? Joku Raiden taas oli hassu ihminen, ja Suzu oletti, että ainoa ihmisen näköinen jolla ei ollut sudenkorvia ja -häntää oli tämä hassu ihminen. Ja tällä oli lemmikkinä joku lentolisko joka ei ollut kuitenkaan lohikäärme. Sitten Kouki halusi tietää keitä Zuko ja Suzu olivat ja Zuko kertoi, että tulentaitajiahan he olivat. Ja hän oli lisäksi vielä Zuko. ”Niin ja minun nimeni on Suzu ja Zuko, meidän hevonen karkaa kohta…” Suzu kertoi ja kertoi hevosen tilastakin, kun sinne vilkaisi. Se oli ehtinyt ottaa hiukan turhan paljon etäisyyttä.

ZUKO

Kun Kouki oli ystävällisesti kertonut olevansa susi, niin Suzu kyseli ilmeisesti minulta osasivatko sudet todella muuttua ihmisen näköiseksi. "Eivät käsitykseni mukaan... Silloin puhuttaisiin enemminkin ihmissusista, mutten usko, että Koukin tapauksessa sellaisesta on kyse kuitenkaan. Ihmissusi on kuitenkin ns. oikeasti ihminen, mutta jostain syystä kuu muuttaa sen sudeksi. Tosin Koukin kohdalla ei selvästikään ole tapahtunut näin, mutten kuitenkaan ehkä sanoisi tämän myöskään olevan pelkästään susi, koska harva susi muuttuu ihmiseksi", vastasin asiaan. "Ja ennen kuin edes ajattelet kysyä ihmissusista, niin en tiedä sellaisista mitenkään tarkasti enkä ole koskaan tavannut sellaisia. En ole varma onko sellaisia edes olemassakaan muualla kuin kirjoissa ja tarinoissa, mutta onhan maapallo täynnä kaikkea muutakin, joista on lapsena kuullut vain tarinoita eikä uskonut, että sellaisia olisi oikeasti olemassa" sanoin vielä perään. Tosin seuraavaksi Suzu mietti oliko Katsurou tiikereille sukua. Tuskin, mutta ehkä Katsurou kertoisi sen itse tai sitten joku muu, joka osaisi puhua.

Lopuksi esittelyihin ja Suzukin esitteli itsensä ja tämän jälkeen jatkoi minulle, että hevonen oli karkaamassa kohta puoliin. Käännyin hevosen puoleen ja hevonenhan oli ottanut kyllä jossain kohdassa etäisyyttä aikalailla. "Niinpä tietenkin... Heti kun selkänsä kääntää..." huokaisin ja lähdin hevosen suuntaan yrittäen olla pelästyttämästä sitä, mutta kun pääsin tarpeeksi lähellä, hevonen otti jälleen etäisyyttä. "Älä nyt jaksa olla tuollainen pässinpää. Tule takaisin sieltä... Matkaa on vielä kuitenkin sen verran jäljellä, että saat kyllä kyyditä meidät Takatorin linnalle asti", sanoin, vaikka tuskin hevosta se mitenkään kiinnosti ja ei selvästikään, kun etäisyys kasvoi aina, kun pääsin tarpeeksi lähelle. "Antaa olla, mene sitten!" ärähdin lopulta, kun en jaksanut moista hevosta. Ehkä turrit olivat olleet hevoselle liikaa tai sitten Koukin yllättävä muodonmuutos tai ehkä se pelkäsi alastomuutta. No oli miten oli, en jaksanut leikkiä jonkun pollen kanssa heti aamutuimaan.

KOUKI

Kouki kuunteli, kun kaksikko mietti, muuttuivatko sudet yleensä ihmisiksi, ja päätyi lopulta naurahtamaan huvittuneena, kun Zuko selitti jostain ihmissusista. Eihän Koukikaan toki paljoa tiennyt muista yliluonnolisista, mutta ei hän ollut kuullut koskaan mistään sellaisesta, että kuu muuttaisi jonkun sudeksi. "Itse asiassa tarkka termi taitaa olla susi-yookai, tai niin mummi sanoi joskus. Ja mummi ei siis ole minun mummi, mutta oli minun mummi..." "Verisukua, Kouki. Tarkoitat että ette olleet verisukua", Raiden auttoi väliin. Kouki oli niin innoissaan selityksiensä kanssa, että häneltä unohtui jo sanat. "Joo, mummi ei ollut verisukua, mutta hän sanoi, että olen susi-yookai. Ja Katsurou oli joku pelottava koira... helvetinhurtta, mutta Katsurou ei itse ole pelottava. Että sieltä kai nuo hassut raidat tulee, en tiedä. Kyllä hän itse selittäisi varmasti, jos vaan haluaisi muuttua ihmishahmoon... Katsurou sanoi, ettei halua olla tuntemattomien edessä alasti... Vaikka hän on tälläkin hetkellä alasti", Kouki jatkoi häsellystään, saaden melkein vanhemman hampaista, kun Katsurouta alkoi ärsyttää Koukin lörpötys. "Ja siis, minäkään en ole mikään hassu ihminen, kuten Kouki sanoi. Olen draakkilentäjä, ja partnerini Akitomo on hieman syrjemmässä, ihan vain ettei säikäyttäisi ketään. Mutta nyt kun asiaan ollaan päästy... Missä elementtitaitajat seisovat tämän sodan suhteen? Voitte vastata rehellisesti, olemmeko samalla puolella vai emme, tarkoituksemme ei ole satuttaa ketään teistä", Raiden kysyi hieman varautuneempana. "Mitä, tottakai he ovat meidän puolella! Vai mitä?" Kouki kysyi, ja loi tulentaitajiin parhaan koiranpentukatseensa. Hän ei halunnut päätyä saman tien eri puolille varsinkaan kivan ihmisen kanssa, eikä arpinaamainenkaan loppuunsa hullumpi tapaus ollut.

Kaksikon hevonen oli ilmeisesti päättänyt myös jatkaa matkaa omin päin, ja arpinaamainen lähti ottamaan sitä kiinni. Kuitenkaan se ei onnistunut, ja päätään kallistaen Kouki katsoi, kun toinen palasi epäonnistuneelta kiinniottoretkeltään. "Haluatko, että yritämme paimentaa hänet sinulle? Tai Raiden voi ottaa toisen teistä kyytiin, kyllä se lentolisko-" "draakki" "-draakki varmasti ainakin toisen teistä jaksaa kantaa myös mukana. Sitä paitsi, mekin olemme matkalla Takatorin linnalle! Ajattelimme kysyä, josko siellä tarvitaan sota-apua!" Kouki selosti. "...Sinä se et osaa olla hiljaa hetkeäkään", Raiden totesi päätään pudistaen, mutta nosti katseensa odottaen kaksikon vastausta.

SUZU

Zuko selitti, että eivät sudet yleensä muutu ihmisiksi, vaan silloin oli kyseessä ihmissusi. No olisihan tuo varmaan pitänyt arvata kun kyseessä oli susi, joka muuttui ihmiseksi. Tosin sitten katosi kaikki logiikka, koska jonkin takia kuu muutti ihmisen sudeksi. ”Miksi ihmeessä? Vai onko se sama juttu kuin esimerkiksi Tsukihikolla?” Suzu ihmetteli, koska ei nyt ihan tajunnut mitä yhteistä susilla ja kuulla oli keskenään. Tsukihiko oli kuunhaltija, niin siinä oli enemmän järkeä. Ja tosin se oli kai yleensäkin yö, joka muutoksen aiheutti, eikä sinänsä kuu. Kouki tarkensi, että tarkalleen ottaen hän oli susi-yookai. No se selitti paremmin. Eli se olikin enemmän niin kuin Hoshiyomi. Tosin Katsurou oli sitten jokin helvetinkoira ja siitä johtuivat raidat, eli silläkään ei ollut tiikerin kanssa mitään tekemistä. Mutta Katsurou ei kuitenkaan ollut mitenkään pelottava. No kyllä Suzusta hiukan oli.

Seuraavaksi hassu ihminen selitti, ettei ollut mikään hassu ihminen vaan hän oli draakkilentäjä. Suzulla ei ollut hajuakaan mikä kumma oli draakki, mutta hän tuijotti miestä epäuskoisena. ”Osaatko sinä lentää!?” Hän kysyi sitten ihmeissään, ei miehellä näkynyt kyllä siipiä, mutta toisaalta oli hän muitakin lentäjiä nähnyt ilman siipiä, joten ei kai se ollut pakollista. Lisäksi hänellä oli toinen lentäjä kaverinaan, nimeltä Akitomo, mutta hän oli ilmeisesti pelottava, joten ei ollut siksi tullut mukaan. Suzu mietti tätä lentokysymystä kuitenkin vielä sen verran, että hänellä meni hiukan ohi se, kun hassu ihmislentäjä kysyi missä elementintaitajat seisoivat tässä sodassa. ”No tässähän me seisotaan?” Suzu huomautti, mutta ehkä mies ei tarkoittanut sitä. Kouki ilmoitti, että tietenkin he olivat samalla puolella. Ai siitä oli siis kyse. ”No olemme juuri tulentaitaja-armeijan kanssa menossa auttamaan Takatorin linnan väkeä, että jos te sinne olette tulossa auttamaan, niin samalla puolellahan sitä sitten ollaan.” Suzu päätteli, mutta pari susi-ihmistä ja lentävä hassu ihminen olivat hiukan… tai no mitä se hyödytti sodassa? Muut eivät ehkä siitä riemastuisi. Zuko palasi siinä kohtaa takaisin ja hevonen oli ilmeisesti mennyttä. Olisi nyt voinut hiukan yrittää, oli siinäkin mahtava tuleva tulenvaltias… ei yhtä hevosta saanut aisoihin. Mutta onneksi Raiden voisi ottaa toisen ainakin lentoliskonsa kyytiin. Niin joo kun hänellä oli lentolisko, niin kai se lentäjä tuli siitä, eikä hän itse lentänyt. Mies korjasi, että se oli draakki, eikä mikään lisko. ”Siis mikä on draakki? Joku lintu? Ei kun liskosta oli puhe…” Suzu mietti.

ZUKO

Ihmissusitarinaani alettiin korjaamaan jollain tarkemmilla termeillä, jotka olivatkin nyt susi-yookaita. "Eikö se ole eri asia kuin ihmissusi? Teistä voisi sanoa, että olette jotain susi-yookaita, mutta ihmissusi on asia erikseen... Tai en tiedä... En ole perehtynyt kovinkaan tarkasti... On ollut parempaakin tekemistä", totesin vielä perään. Itseasiassa sillä ei ollut minulle kummempaa merkitystä, että mikä olikaan nyt esimerkiksi tarkka määritys kyseisien turrien yliluonnollisuuteen. Mutta fakta oli kuitenkin se, etteivät he olleet pelkkiä susia tai ihmisiäkään, mutta sen enempää asialla ei sinänsä ollut väliä minulle. Tosin sitten Suzu halusi tietää, miten kuu ja susi liittyi yhteen mitenkään. "No siis joidenkin tarinoiden ja satujen mukaan ihmissudeksi ikään kuin kirottu ihminen muuttuu täysikuun aikaan sudeksi tahtomattaan. Mutta jos nyt susi-yookaihin vertaa, niin muutos on täysin vapaaehtoinen. En osaa selittää tarkemmin, koska en ole tutkinut asiaa tai sen todellista totuutta. Se on satua", vastasin Suzulle. Turrit puolestaan puhuivat samaan aikaan jostain mummeistaan, mutta se nyt meni hieman ohi, että kenen se mummi nyt oikeasti olikaan, mutta koska täällä ei nyt näkynyt yhtäkään mummia, joten silläkään nyt ei ollut pahemmin merkitystä.

Mutta niin, hassu ihminenkään ei ollut mikään hassu ihminen vaan joku draakkilentäjä, mikä sekään sitten liene olikaan, mutta koska hevonen päätti ottaa ja lähteä, niin draakkalentäjät saivat jäädä mysteeriksi. Hevonen ei tosin halunnut palata, joten luovutin sen suhteen. Kyllä loppumatkan vaikka kävelikin, joten palasin takaisin muiden luokse. Sillä aikaa, kun olin yrittänyt saada hevosta kiinni, niin kaikki muiden keskusteluista oli toki mennyt ohi. Palattuani Kouki oli edelleenkin äänessä ja lupaili ilmeisesti kyytiä Raidenin puolesta, koska hekin olivat menossa Takatorin linnalle. "Emme koskaan maininneet menevämme sinne... Mistä te sen päättelitte, että se olisi määränpäämme?" kysyin seuraavaksi, mutta jos matka oli sama, niin tokihan kyyti kelpaisi, mutten ollut varma, mikä ihme se draakki sitten oli. No joku lentävä ilmeisesti, kun Kouki oli puhunut lentoliskosta. Sellaiset kyllä olivat käsittääkseni kuolleet jo aikaa sitten sukupuuttoon, mutta... no kaikki tuntui olevan mahdollista.

KOUKI

Kouki oli tarinoinut vähän vaikka jos mitä innostuksissaan, eikä pulpatuksesta meinannut loppua tullakaan. Häntä ei kiinnostanut, kuinka hyvin toiset ymmärsivät hänen selityksiään, koska omasta mielestään hän oli täysin johdonmukainen puheissaan. Suzu kuitenkin kysyi jossain vaiheessa, mikäli Raiden osasi lentää, kun Kouki oli tämän esittelyä pitänyt omin päin ja mies oli päättänyt hieman tarkentaa asiaa itse. Olisi nyt jättänyt asian Koukille, häneltä kun homma oikeasti sujui. "Valitan, mutta vastaus on ei. Se on Akitomon hommaa", Raiden vastasi. "Niin, ja Akitomo on paljon pelottavampi kuin Katsurou", Kouki huomautti mielipiteensä väliin. "Puhu vain kuule omasta puolestasi, kakara", toinen totesi.

Kouki huomasi pian uudestaan, ettei Raiden selvästikään ollut kovin hyvä selittämään asioita. Suzu vain ihmetteli, että tässähän he seisoivat, mikä oli Koukin mielestä täysin ymmärrettävä virhe. Mutta siinä tuli myös maininneeksi lopulta, että Takatorin linnalle he olivat menossa. Palattuaan Zuko kyselikin, mistä he tiesivät kaksikon päämäärän. "Koska olen nero", Kouki päätti ylpeänä ilmoittaa. "Kaverilla on vaan liian valikoiva kuulo, hän kuulee sen mitä haluaa", Raiden vastasi, "Sitä paitsi ystäväsi paljasti sen juuri." "Mutta meillä on kuitenkin sama määränpää! Eikö tässä voida muka yhdessäkin mennä?" Kouki ilmoitti. "Draakki on... no jos sen haluaa noin lyhyesti ja suuripiirteisesti tiivistää niin lentolisko ei ole mitenkään mahdottoman kaukana. Näette kyllä, jos meistä liittolaisia on kerta tulossa. Jos nyt ette erikseen vielä kerran halua yrittää saada hevosta kiinni, niin voin käskeä häntä tulemaan tähän. Sen jälkeen kun Akitomo on täällä niin ette kyllä varmasti enää saa hevostanne kiinni", Raiden totesi huokaisten. Jos hevosen kyydissä olisi jotain tärkeää, niin se olisi hyvä edes yrittää ottaa kiinni, Akitomo kyllä onnistuisi varmaankin, mutta hevonen todennäköisesti kuolisi niissä kynsissä.

ZUKO

Olin hieman ymmälläni, mistä muu porukka olikaan oikein puhunut, kun hevonen oli juossut hyvän tovin karkuun. Eikä tulivoimistakaan hirveästi ollut hyötyä hevosen nappaamisen kannalta, koska ei se hirveästi auttaisi, jos olisin iskenyt hevosen liekkeihin. Kyllähän se lopulta olisi pysähtynyt, mutta kuolleena maahan, joten siitä ei olisi pahemmin hyötyä. En myöskään ollut sillä tuulella, että olisin jaksanut oikeasti juosta kilpaa hevosen kanssa, mutta nyt olin palannut. Uudetkin puhuivat jo seuraavaksi Takatorin linnasta ja hiemanhan se oli mysteeri, että missä välissä he sen tajusivat, koska en ainakaan itse ollut missään kohdassa kertonut määränpäätämme. Mutta Takatorille hekin olivat ilmeisesti menossa. Mutta mistä toiset sitten olivat arvanneet Takatorin linna päämärämme, niin Kouki ilmoitti olevansa nero. Niin no ellei ajatustenluku kuulunut susi-yookaiden taitoon, niin sillä sen toki sai tietää, mutten ihan uskonut, joten Suzu oli varmaankin maininnut asiasta poissaollessani. Se oli ainoa looginen selitys tilanteeseen, koska en ihan uskonut, että Kouki olisi sen noin vain arvannutkaan, koska oli Takatorissa muutakin kuin se linna. Vaikka tokihan linna oli aika looginen kohde, jos toisetkin olivat todella tietoisia siitä, että yliluonnolliset olivat vallanneet sen. Mutta senkään päättelyssä ei tarvinnut olla suuri nero.

Raiden kuitenkin valaisi lopulta, että Suzu sen oli kertonut. "Ainakin se on loogisin vaihtoehto", totesin siihen. Mutta sitten siihen, että meillä kuitenkin olisi sama määränpää, joten yhtä matkaa varmaan voisi mennä. "No tuskin tässä nyt ainakaan sen takia kannattaa erota, että voisimme uudestaan tavata linnalla... Matkaseurueeseemme kuitenkin kuuluu vielä ärsyttävä siskoni, hänen kaverinsa ja kolmekymmentä muuta tulisoturia. He tosin jatkoivat matkaansa, koska eivät jaksaneet odottaa. Mutten ole varma, missä he odottavat vai ovatko he jo linnalla... Ei tästä kuitenkaan hirveän pitkä matka linnalle enää ole", vastasin. Mutta sitten draakin määritelmään eikä lentolisko ollut edes kaukana määritelmästä, mutta kyllä senkin näkemisen aika vielä koittaisi. Hevonen tosin olisi lopullisesti mennyttä siinä kohdassa, kun draakki tulisi paikalle. "No sama kai se on, koska ei sitä kiinni nytkään saa. Ellei, jollain sitten ole tuuria hyppysissä kiinni ottamisen suhteen", totesin perään. Onneksi hevosella ei ollut enää mitään tärkeää mukanaan tai en Suzusta tiennyt, mutta minulla oli miekkani ja ruokalaukku oli jo tässä ja se oli jo suurimmaksi osaksi tyhjä, joten eipä siinä mitään tärkeää mennyt. Matkatavaranikin olivat niin olemattomat, että nekin olivat kulkeneet ruokalaukun kanssa.

SUZU

Raiden ei osannut lentää, koska se Akitomo hoiti lentohommat. Ja Kouki lisäsi vielä, että Akitomo oli paljon pelottavampi kuin Katsurou. Tai sitten ei, se jäi vähän epäselväksi. Ja sitten siihen, että mikä kumma se draakki oli, niin lentävä lisko ilmeisesti sitten. Ja ilmeisesti se ei ollut paikalla, koska hevoset saisivat slaagin. Että jos tuota jo slaagin saanutta halusi yrittää saada vielä kiinni, niin Akitomoa ei ollut hyvä kutsua takaisin. No ei Suzu ainakaan lähtisi juoksemaan, kun Zuko päästi hevosen karkuun. ”No antaa mennä, ei se edes ollut meidän hevonen. Vaan Zukon isän, mutta se mies on muutenkin mäntti, joten ihan oikein hänelle.” Suzu sanoi, koska ei Takatorissa nyt varmaan kauheasti tilaa hevosille muutenkaan olisi. Että kai loppumatka kävellen hoitui, käveliväthän he tulimaahankin asti. ”Mutta muu porukka on ratsain liikenteessä, joten siitä voi tulla aika kaaos, jos Akitomo säikyttää kaikki hengiltä…” Suzu pohti seuraavaksi, mutta tietenkin he jatkaisivat yhdessä matkaa, kerta kaikilla oli sama määränpää.

RAIDEN

No, ilmeisesti heponen ei ollut lopulta kovinkaan tärkeä tulentaitajille, joihin Raiden suhtautui tietynlaisella varauksella. Kovin nuoriltakin nämä vaikuttivat, mutta se ei aina merkinnyt, etteikö kykenisi silti valehtelemaan. No, heillä oli edelleen ylivoima, ainakin siihen asti kun se tuliarmeija saataisiin kiinni. "No, jos sillä hevosella ei ole väliä niin sitten.." Raiden totesi rauhallisesti, ja kutsui telepaattisesti partneriaan, joka pian saapuikin paikalle lentäen matalalla. Draakki laskeutui Raidenin vierelle, miehen taputtaessa otuksen poskea. "Kuten sanoin, ei yhtään pelottava, vai mitä?" Raiden totesi muihin vilkaisten. "Ihan tarpeeksi pelottava", Kouki kuitenkin protestoi, saaden vastaukseksi mieheltä vain silmien pyöräytyksen. "Tosiaan, vain yksi mahtuu lisäkseni kyytiin, saatte itse päättää kumpi kävelee", mies kertoi. Kyllä draakilta varmasti voimaa löytyisi, mutta tukeva istumatila loppuisi kesken, eikä kumpikaan uusista tuttavuuksista varmaankaan halunnut kynsissä tulla kannetuksi. Samalla mies kiristi draakin satulan vyöt, ja sai taistella hieman, että sai ohjakset otuksen päähän. Muuten Akitomo päätyisi vain lentelemään minne häntä itseään huvitti. "No, minä en varmaan tarvitse tätä enää. Neljällä jalalla liikkuu nopeammin kuin kahdelle", Kouki ilmoitti, ja samassa tämä olikin jo taas susi, ja tarjosi lainaamaansa viittaa takaisin Raidenille, joka taas jäi odottavasti katsomaan tulentaitajia, mikäli nämä halusivat päättää, uskaltaisiko kumpikaan Akitomon kyytiin.

ZUKO

Suzuakaan ei pahemmin haitannut hevosen menettäminen eli ilmeisesti hevosella ei ollut enää mitään hänenkään tavaroita tai jos oli, Suzu pystyi elämään ilman niitä. Hienoa, koska minä en jaksanut enää lähteä moisen konin perään. Että sitten sen saisi ottaa kyllä joku muu kiinni tai vaikka se draakki mikä lie voisi syödä sen vaikka huikopalaksi. Siis, jos se oli lihansyöjä edes. Suzu kuitenkin pohti seuraavaksi, että tämä draakki saattaisi kuitenkin pelottaa muiden hevoset hengiltä ja siitähän kaaos syntyisi. "Ehkä meidän pitäisi pitää jonkunlainen välimatka heihin ainakin siihen asti, kunnes kaaos olisi parhaiten vielä rauhoiteltavissa tai jotenkin edes hallinnassa... Eli varmaankin Takatorin linnan porteille asti... ainakin", pohdin asiaa puolestani. Tai ainakin draakki olisi syytä pitää etäällä hevosista.

Tosin seuraavassa hetkessä se mitä ilmeisemmin draakki laskeutuikin tämän Raidenin vierelle ja no... olihan se kyllä melkoinen näky, että parempi pitääkin vaan välimatkaa moiseen otukseen. Raidenista tämä ei kuitenkaan ollut pelottava ollenkaan. No ei varmaan, jos oli tottunut moisen läsnäoloon, mutta itse harvemmin hengailin lentoliskojen kanssa. Raiden oli edelleenkin myös kauppaamassa kyytiä otuksensa selässä, mutta kyytiin mahtuisi vain yksi hänen lisäkseen. "Kiitos vain, mutta taidan kävellä mieluummin", totesin tarjoukseen, koska tuollaisen ötökän selkään en kyllä aikonut nousta. Se ei näyttänyt siltä, että matkasta tulisi turvallista, joten parempi pysyä maan pinnalla, jossa pystyin vielä hallitsemaan tilannetta. En kyllä mieluusti olisi Suzuakaan moisen selkään päästänyt, mutta valitettavasti hän teki kuitenkin itse päätöksensä. Kouki sen sijaan vitaisi taas vaatteensa hemmettiin ja muuttui sudeksi.

SUZU

Suzu oli mennyt Zukon selän taakse turvaan, kun se hirmulisko lähestyi. Okei, ei se nyt niin valtava ollut, mutta jos tuo ei ollut Raidenista pelottava, niin mikähän sitten oli? Okei, oli Suzu jo Masamunenkin kyydissä ollut ja Masamune oli paljon suurempi, mutta Masamune oli ollut myös tuttu. Zuko pohti sitä, että oli parempi pitää väliä Azulan porukkaan, ettei ryhmän hevoset pillastuisi. ”Mutta en nyt tiedä onko kauhean kannattavaa päästää Azulaa yksikseen remuamaan armeijan kanssa. Toisen olisi ehkä paras mennä heidän kanssaan. Eli sinun.” Suzu mietti, koska hän ei ainakaan menisi yksin lähellekään Azulaa ja Zukon kauhuexää. Zukon ongelmia he olivat eivätkä Suzun. No nyt toki olisivat kaikkien ongelmia, kun takatorille päästäisiin. Joka tapauksessa Akitomon kyytiin mahtui vain toinen Raidenin lisäksi ja Zuko jo kieltäytyi. ”No minä voin tulla sitten, jos siitä ei ole liikaa vaivaa? Tuskin se lohikäärmekyytiä vaarallisempaa on.” Suzu pohti. No toki sitten, jos Azula näkisi lentoliskon ja ampuisi sen alas, siksikin oli hyvä pysyä kaukana Azulasta. No siihen oli lukemattomia muitakin syitä toki, mutta ehkä niitä ei tarvinnut alkaa luettelemaan nyt.

ZUKO

Suzu oli mennyt piiloon selkäni taakse sitä lentoliskoötökkädraakkia, mutta seuraavaksi tuli puheeksi se, ettei Azulaa ollut kannattavaa päästää armeijansa kanssa remuamaan linnalle. Eli toisin sanoen toisen eli minun pitäisi mennä heidän kanssaan. "Toki, mutta kun ottaa huomioon, että heillä on hevoset, plus he menivät jo enkä tiedä missä he odottavat. No viimeistään Takatorin linnan porteilla tietenkin, mutta menee siinä jonkun aikaa, kun kävellen menee, koska hevonen meni jo. Ja luulisi nyt, että he jotenkin osaisivat käyttäytyä, koska jos linna on palanut matalaksi, niin kuka siellä muka nukkuisi tai ylipäätään eläisi enää. Että tuskin he pyromaaneiksi ainakaan alkavat. No Azulasta ei toki voi koskaan tietää, mutta ehkä hänkään ei ole ihan niin tyhmä, joten kai he nyt hetken osaavat olla ilman, että joku tulee ojentamaan aikuisia ihmisiä. No Azula on teini, mutta matkalla olleet miehet ovat kyllä aikuisia. Maita taas ei kiinnosta mikään, joten hänestä tuskin on haittaa sen enempään kuin hyötyäkään", totesin loppuun. Suzu päätti kuitenkin ottaa kyydin Raidenilta sen otuksen selässä, joten minä kai sitten matkaisin turrien kanssa linnalle tai niin pitkälle ainakin, jos Azula ja muut tulisivat vielä matkan aikana vastaan, koska sitten matka jatkuisi heidän kanssaan. Silloin olisi myös mahdollista saada hevoskyyti, koska kyllä kai yhden hevosen kyytiin kaksi mahtuisi, mutta voisin toki kävelläkin perille. Ei sinne nyt niin pitkä matka enää ollut. "No, mutta näkyillään linnalla", jatkoin vielä ja lähdin sitten talsimaan kohti Takatorin linnaa, koska minulla kuitenkin kestäisi todennäköisesti jonkun verran pidempää kuin Raidenilla ja Suzulla, koska heillä oli siivet.

RAIDEN

Raiden huomasi, ettei kumpikaan ollut lopulta kovin innostuneita kyydistä. Ei hän tokikaan näitä pakottaa aikonut, mutta olisi mukava, että joku voisi neuvoa suunnan. Kun hän oli saanut kaikki remmit kiristettyä, ja jonkunlaisen epämääräisen kakkospaikan nopeasti väsättyä, Akitomon pienistä niskoitteluista huolimatta, Raiden nousi helposti draakkinsa selkään, ja ojensi kättään Suzulle. "Ihan totta, ei Akitomo noin pelottava ole, eikä tässä ole mitään sirkusesitystä tarkoitus alkaa pitämään. Et sinä tipu, jos vain pidät kunnolla kiinni", Raiden totesi rauhallisesti. Akitomo myös vilkaisi mahdollista toista ratsastajaa, ja Raidenin piti käskeä otusta telepaattisesti olemasta liian utelias, kuten tämä oli ollut aikoinaan turrien kanssa. Osin siksi Koukikin pelkäsi nykyisin hieman otusta, turhaan tosin mutta kuitenkin. "Vai muuttuiko mieli?" mies päätti vielä kysyä. Tässä oli vielä mahdollisuus sanoa, ilmasta ei sitten enää hypättäisi takaisin maahan ihan noin vain. Kouki ja Katsurou olivat jo liittyneet Zukon seuraan kävelemään, Koukin leikkiessä samalla kaikella, mitä silmiinsä osui, jahdaten kärpäsiä tai yrittäen hypätä Katsuroun selkään tai sitten vain paimentaen näitä kuin mikäkin lammaskoira.

SUZU

Zukoa ei hirveästi kiinnostanut siskonsa seura, mutta itsehän hän heidät oli tänne halunnut hakea. Mutta hän siis vetosi siihen, että muut olivat hevosineen jo ehtineet pitkälle, niin ei hän voinut siihen sakkiin liittyä enää. Ja sitten Zuko ei uskonut, että Azula mitään tuhoja tekisi. Hän ei nyt ihan tajunnut sitä pointtia, että Azulalle ei ehkä pitäisi antaa liikaa sellaista johtajuusvallantunnetta, koska se saattaisi nousta päähän ja sitten hän luulisi olevansa koko tämän retken johtaja. Jos Zuko ei osannut näyttää siskolleen kaapin paikkaa, eikä selvästi osannut. No omapa oli siskonsa, kyllä Takatorilla viimeistään sekin neiti ruotuun saataisiin.

Suzu taas odotti, että Raiden sai liskoratsunsa valmiiksi ja antoi miehen auttaa itsensä otuksen kyytiin, kun oli ensin itse päässyt ratsaille. Hiukan tämä meno jännitti, mutta ilmeisesti ei ollut vaaraa, jos piti kunnolla kiinni. Ja Suzuhan piti. Hän ei todellakaan halunnut pudota liskon kyydistä. ”Enköhän minä selviä.” Suzu sanoi samalla kun Zuko lähti koirien kanssa kävellen jatkamaan matkaa.

RAIDEN

Raiden sai Akitomon lähtökuntoon, ja Suzu tosiaankin uskaltautui tulemaan kyytiin, ja sitten se olikin menoa. Vilkaisten vielä nopeasti ja hämillään matkustajia draakki nousi lentoon, ehkä hieman normaalia varovaisemmin kun tällä oli nyt tuntematon ihminen selässään. Raiden ei juuri paljoa puhunut matkan aikana, mutta oli vilkaissut mihin suuntaan Zuko oli lähtenyt, ja käänsi Akitomonkin oikealle kurssille. Lentämällä matka kuitenkin sujui nopeammin, ja kohta mies huomasi hevosjoukon alapuolellaan, mutta ei kuitenkaan enää laskeutunut näiden sekaan, välttääkseen sekaannusta, vaan jatkoi eteenpäin. Ei kestänyt kauaa, kun linnakin tuli lopulta näkyviin, muiden kulkusuunnasta kun senkin sijainti oli melko helposti arvioitavissa. Periaatteessa Raiden olisi voinut suorilla lentää porttien sisäpuolelle, mutta päätti laskeutua pienen matkan päähän portista. Sillä tavoin ei ainakaan säikäytetty ketään, ja saisi Suzukin hetken aikaa nauttia kovasta maasta jalkojen alla. Laskeutuminen tuli ehkä jo vähän Akitomomaisemmalla tyylillä ja nopeammalla vauhdilla, kun eläin oli selvästi unohtanut vieraan selässään. "Sori, vanha tottumus. Kunnossa?" Raiden kysyi, ennen kuin laskeutui itse ja auttoi Suzunkin alas Akitomon selästä(?). "Oletan, että olemme nyt perillä", mies vielä totesi, katsoen muureja ja porttia edessään, ja lähtien taluttamaan draakkiaan porttia kohti, Suzun tullessa ainakin toivottavasti perässä.

ZUKO

Suzu oli jäänyt sinne Raidenin hoiviin, joten jatkoin matkaani vain turrien kanssa, joista Kouki käänsi melkein jokaisen kiven ympäri ja muutenkin oli into piukeana matkasta. Aika pian huomasin myös kuinka se lentoliskodraakki lensi meidän yläpuoleltamme. Kyllä se aika pitkän tovin näkyi, mutta katosi sitten näkyvistä. Matka jatkui joka tapauksessa hiljaisissa merkeissä, koska turrit eivät tainneet osata puhua susimuodossaan(?), joten ei pahemmin ollut puhuttavaa. Tosin en oikein muutenkaan tiennyt, mistä heidän kanssaan olisi voinut puhua.

Jonkun ajan päästä kylä alkoi hahmottumaan edessämme ja sen laitamilla näköjään Azula, Mai ja muut tulisoturit ja pian pääsimmekin puhe-etäisyydelle. "No johan kesti... Ja minne ihmeeseen kerkesit tuona aikana kadottamaan hevosesi, Zuzu?" Azula tiuski. "No sille kävi ohraisesti, mutta ei siitä sen enempää. Jatketaan vaan matkaan... Ja olen Zuko", totesin kuivasti pysähtymättä odottelemaan. "Ja mitä kapisia piskejä sinä oikein rahtaat mukanasi?" Azula jatkoi. "Ei kuulu sinulle", vastasin vaan jatkean matkaani kylään kävellen tarkistaen samalla kartasta reittiä ja kyllä oikealla suunnalla oltiin eikä matka ollut kuin ehkä muutamia kilometrejä enää, joten loppu lähestyi koko ajan. Azula ja muut lähtivät hevosineen joka tapauksessa peräämme, koska kylän läpi vähän niin kuin oli pakko mennä, jos mieli päästä linnalle. "Tässä menee ikuisuus... Ottakaa joku tuo idiootti kyytiin ja ajakaan nuo koiran helvettiin", Azula tuhahti. "Ei tarvitse vaivautua... Selviän kävellen vallan mainiosti. Matka ei kestä enää pitkään", totesin tulisotilaalle, joka tarjosi kyytiä Azulan käskystä.

KATSUROU

Katsurou oli joutunut kestämään tätä sirkusta hiljaisena, kun ei halunnut ihmishahmoonsa muuttua ihan vain muiden ihmeteltäväksi. Eikä tilanne ollut lopulta paljoa häneltä vaatinut, vaikka Kouki kaiken häsellyksensä kanssa melkein meinasi saada jo Katsurounkin sekaisin. Lopulta matka pääsi alkamaan, ja Katsurou kulki kaikessa rauhassa Zukon läheisyydessä. Ei kuitenkaan vieressä, häntä ei innostanut tulla luulluksi lemmikiksi. Lopulta he saavuttivat hevoslauman, jonka johdossa kulki joku erittäin koppavan oloinen pikkutyttö, jolla ilmeisesti meni pojat nyt auttamattomasti sekaisin. Suzu oli se, joka oli lähtenyt Raidenin mukaan, ja Zuko saikin korjata asian neidille. Katsurou päästi lyhyen murahduksen, ja vilautti varoittavasti hampaitaan tytölle, kun tämä kehtasi puhua hänestä kapisena piskinä. Piski hän saattoi ehkä olla, mutta tuollaista kielenkäyttöä hän ei sietänyt. Kun hän pääsisi ottamaan ihmishahmonsa, neidin olisi parempi osata osoittaa hieman paremmin käytöstapoja. Lopulta neiti pomottelija halusi vielä jonkun häätävän hänet ja Koukin helvettiin. Voi, hän lähettäisi erittäin mielellään arvon neiti pikku prinsessan helvettiin, jos tämä niin halusi, ihan kirjaimellisesti. Kouki meni Katsuroun taakse piiloon hermostuneena, ja vanhempi seisoi paikallaan periksiantamattomana kuin patsas. Hän kulki muiden mukana, halusivat nämä tai eivät, heillä kuitenkin oli yhteinen määränpää, ja Katsurou ei omista suunnitelmistaan luopuisi tai viivyttäisi saapumistaan jonkun typeryksen vuoksi. Varoittavasti Katsurou näykkäisi häntä lähestyvän miehen suuntaan, ja vilkaisi sitten Zukoon, josko tämä selittäisi, että hän ja Kouki olivat samaan paikkaan menossa muutenkin. Myös Kouki vinkaisi surkeasti ja tuijotti surkealla katseellaan Zukoa. Nuoremmasta kun ei nähtävästi muuhun tällä hetkellä ollut.

SUZU

Hiukan alkoi kaduttaa, kun Akitomo nousi ilmaan ja Suzu sai pitää kiinni henkensä edestä, ettei putoaisi. Mutta kun hän sitten alkoi hiukan rauhoittua ja tajusi, ettei otus kiepahtaisi ympäri ja pudottaisi häntä tahallaan alas, matka sujui ihan mukavasti. Ja nopeasti! Hyvä kun ilmaan oli päästy, kun linna näkyi jo alhaalla ja he alkoivat laskeutua. Tosin laskeutuminen oli sen verran hurja, että Suzu tarrasi taas lujemmin kiinni ja sulki silmänsä ja toivoi, että kohta oltaisiin jo alhaalla. Ja aika helpottunut hän oli, kun lopulta oltiin maassa. Raiden pahoitteli hurjaa laskeutumista ja kysyi, oliko Suzu kunnossa. ”Enköhän jää henkiin…” Suzu vastasi pää hiukan pyörällä ja antoi Raidenin auttaa itsensä alas. Sitten mies pohti, että he taisivat olla perillä. No ei Suzukaan Takatorin linnalla ollut ikinä käynyt, mutta tuskin täällä ihan hirveästi linnoja oli. Ja ainakin tuttua väkeä oli paikalla ja Hoshiyomi päästi heidät aika helposti sisään, kun tunnisti Suzun. Hän selitti samalla, että Zuko ja muut olivat vielä matkalla ja tulisivat myöhemmin. Samalla hän esitteli matkakumppaninsa ja kertoi muista ei sopimukseen kuuluvista vieraista, jotka olivat tulossa.

SOUJI

Takatoriin tuleminen ei ollut kauheasti selkeyttänyt tilannetta, eikä Soujilla ollut Hijikatalle juuri raportoitavaa. Mutta, koska Takatorin linnaa oli parempi tarkkailla tosissaan ja kyläläisiä suojella, koska heidän oma puolustuksensa oli osoittautunut tehottomaksi, niin tässä oltiin. Mitään suoranaista hyökkäystä ei ollut tapahtunut, mutta koska sellaisiakin oli ennen Soujin ja hänen joukkojensa tuloa tapahtunut, hän oli joutunut puhuttamaan kaikkia, joilla oli jotakin tietoa. Hiukan oli kyllä meinannut kärsivällisyys loppua kesken, kun joku kapakanpitäjä selitti vain, miten demonisilmäinen mies tuli ja pilasi hänen lempivessansa, joka onneksi oli korjattu, mutta hirveät traumat se kyllä jätti ja mies vaati oikeutta. Siis vessan tuhoamisesta? No sinne oli kuulemma murhattu joku, oksennettu, futoni varastettu ja sen lisäksi pari huoraa oli ryöstetty. Mutta siis vessan tuhoaminen oli kuitenkin tässä se suurin ongelma, vaikka vessa oli kunnossa, mutta futonia ja huoria ei oltu saatu takaisin, tai edes selvitetty, kuka sinne vessaan oli edes murhattu. Miehestä ei oikein saanut tolkkua ja kukaan muukaan ei osannut kertoa asiasta yhtään paremmin. Se jäi sitten siihen, mutta ei Souji nyt voinut ilmoittaa Hijikatalle, että vessa oli tuhottu.

Onneksi kylä oli jäänyt aika tyhjilleen, koska osa asukkaista oli tapettu ja osa oli lähtenyt karkuun, kun hirviölinnan lähellä ei ollut turvallista asua. Ja onneksi siksi, koska Souji sai helposti majoitettua joukkonsa sinne, kun tyhjiä taloja oli riittävästi. He nimittäin joutuisivat varmasti olemaan täällä vielä pitkään, jos mielivät saada jotain kunnollista tilannekatsausta. Paikalliset kun eivät tienneet mistään mitään. Nyt hän yritti onneaan kahdestaan Saizon kanssa, jos ihmiset eivät säikähtäisi niin paljon, kun hän ei ollut univormussa ja joukkojen kanssa liikkeellä. Hän oli myös määrännyt partiot kylälle, etenkin pimeänaikaan, jos jotain saataisiin selville ja ennen kaikkea ihmisten turvaksi. Siis ihmisten, ei vessojen. Nyt hän kierteli kaduilla ja yritti kysellä ihmisiltä mahdollisimman paljon. Mutta todennäköisesti linnallekin olisi syytä mennä tekemään tarkastus. Ensin oli kuitenkin parempi kerätä taustatietoja, koska linnalla voisi olla vastassa mitä tahansa.

AZULA

Zuko ja Suzu olivat jääneet jälkeen ruokkimaan jotain kirppuista koiraa kesken kaiken enkä tajunnut, että minkä ihmeen takia, kun tässä oli parempaakin tekemistä. Kuten vaikka päästä sille Takatorin linnalle. Tosin samahan se oli, oliko Zuko mukana vai eikö ollut, koska kyllä sinne pääsisi ilmankin sitä idioottia. Lopulta pääsimme kylän laitamille tai ehkä enemminkin jo kylän puolelle, mutta kai sitä Zukoakin olisi lopulta hyvä odottaa ja sitähän sitten odotettiin. Joku otus kuitenkin lensi ylitsemme jonkun ajan päästä ja vasta sen jälkeen, kun aikaa oli taas tuhlattu ihan liikaa, Zuko pääsi paikalle. Mutta ei suinkaan yksin, koska tämä oli ottanut sen yhden piskin lisäksi myös toisen kapisen rakin mukaansa. Rakit olivat matkan aikana kyllä lisääntyneet, mutta se turhan puoleinen Suzu oli kadonnut näköjään täysin. Ei, että noista rakeista olisi yhtään sen enempää hyötyä.

Toinen niistä vielä murahteli ja vilautteli hammaskalustoaan, kun olin haukkunut nämä maan rakoon. No, jos se yhtään tulisi lähemmäksi, niin olisi entinen, se oli varmaa. Mutta sitten ongelmaan, koska Zuko oli Suzun lisäksi kadottanut myös hevosensa jonnekin ja toista ikuisuutta ei kyllä odotettaisi, että Zuko saisi raahattua takamuksensa sille linnalle asti, joten käskin laittamaan hommaan vauhtia. Samalla käskin myös hankkiutumaan rakeista eroon, mutta Zuko alkoi astetta vaikeammaksi, että kävellen hän matkaisi, joten olkoot sitten. "Toivottavasti et oleta, että jäämme odottelemaan sinua aina minuutin välein, kun ei kerta hevonenkaan kelpaa ja hukkasit omasi", tuhahdin matkan jatkuessa samalla enemmän kylän puolelle rakkien tullessa edelleenkin mukana. No kunhan eivät eteeni sattuisi, niin hyvä sitten, koska muuten ne saisivat liekeistä. Jotain koirat tai ainakin se isompi alkoi kuitenkin seuraavaksi vinkkailemaan toisin vinkuessa ärsyttävästi mukana. "Mikä noita rakkejasi oikein vaivaa? Eivätkö ne osaa olla hiljaa minuuttiakaan", tuhahdin seuraavaksi. "Tehdään nyt selväksi, etteivät ne ole rakkejani eivätkä ensinnäkään edes koiria tai edes pelkästään tavallisia eläimiä ylipäätään, vaan enemminkin susi-yookaita. Tai toinen ainakin on, mutta toinen on jotain muuta... Jäi hieman mysteeriksi itsellekin. Mutta jos millään viitsisit opetella käytöstavat. Ymmärrän, että olet idiootti ja se sinulta sulamahdottomuus, mutta he tulevat mukaan, halusit tai et, koska määränpäämme on sama. Että jos se on ongelma sinulle, niin pidä se itselläsi tai kerro siitä Maille, jos uskot häntä kiinnostavan, mutta aina ei saa mitä haluaa, joten jos ei ole asiaa valittamisen lisäksi, niin tuki suusi", Zuko vastasi minulle. "Voi kuule Zuzu, kun sinulla ei karkotettuna prinssipolona ole minkäänlaisia valtuuksia käskeä minua", totesin vaan Zukolle matkan edelleenkin jatkuessa samalla ja kylän keskustan tullessa koko ajan lähemmäksi. "Valitettavasti sinullakaan ei ole täällä käskyvaltuuksia. Emme ole enää Tulimaassa eikä ketään täällä kiinnosta tittelisi", Zuko vastasi siihen ainoastaan. "Emme tulleet ihan vaan hyvyyttämme auttamaan surkeaa roskasakkianne, joten sinuna pitäisin pään kiinni, jos mielitte saada apua. Meillä oli kaikki ihan hyvin Tulimaassa ilmankin teitä. Ei meidän olisi ollut mikään pakko tarjota apua sieltä, joten mieti miten puhut avullesi", totesin vaan Zukolle. "Oli miten oli, mutta saat luvan itsekin vaihtaa ääntä kellossa ja asennettasi samalla, koska kovinkaan pitkään muut eivät katso tuota käytöstäsi", Zuko jatkoi. "Voi ihanko tosi? Pelottaa ihan hirveästi", sanahdin Zukolle matkan jatkuessa edelleen.

SAIZO

Saizo oli päättänyt lähteä Soujin mukaan, kun se isotteleva idiootti (Hijikata) oli käskenyt heidät tutkimaan jotain Takatorille. No, täällä sitä sitten oltiin, katastrofin keskellä, kun ihmiset olivat sotkeneet asiansa, ei että possua juuri yllätti. Varsin usein ihmisillä oli tapana tehdä niin, ja sitten oli sotkua jos jonkunlaista, kuten nyt esimerkiksi sen yhden hermoheikon huussi. Saizoa ei kyllä huussit jaksaneet kiinnostaa, kun tärkeämpääkin tekemistä olisi ollut, kuten esimerkiksi hänen tähtioppilaansa Soujin kouluttaminen. Raukka oli lahjakas, mutta valitettavasti ruumiiltaan hauras, ja possuilu on rankkaa hommaa. Nyt, uusissa maisemissa, Saizo oli erityisesti pitänyt silmiään auki, josko täältä löytyisi jotain lääkettä hänen rakkaan oppilaansa sairauteen. Jossain kohtaa Saizo huomasikin joukon ihmisiä punaisissa. Punainen... Se nyt ei ollut kovin possumainen väri, mutta punaista oli se verikin, jota Souji yski. Mutta nämä olivat kaikesta tuosta punaisesta huolimatta vielä hengissä, ja varsin suurikokoinen laumakin näitä oli. Ehkä heillä olisi jotain tehokasta lääkettä Soujille, kun olivat tuollakin määrällä hengissä säilyneet. Lisäksi nämä suuntasivat kohti suurikokoista rakennusta, josta varmasti löytyisi myös isoja lääkkeitä. Röhähtäen nopeat heipat Soujille, ja kertoen lähtevänsä hieman shoppailemaan lääkkeitä, Saizo hylkäsi oppilaansa, ja pinkoi ihmisjoukon keskelle. Hieman se oli hankalaa, suhahdella hevosten jalkojen seasta, kun mokomat pitkäkoipiset hongankolistelijat eivät osanneet eteensä katsoa, mutta Saizo olikin possuilun mestari. Ammattitaitoisesti ja mykästävän upealla suorituksella hän onnistui kulkemaan selvästi itseään suurikokoisempien, joskin paljon hölmömpien, olentojen keskellä, kohti sitä suurta rakennusta. Lääkeshoppailu siis alkakoot!

KATSUROU

Kovin se tyttönen uhoili siellä hevosensa selässä, ja puhui suuria kuin mikäkin maailmanomistaja, mutta se ei Katsurouta jaksanut säikäyttää. Zukon selityksetkin saivat vain lisää höpinöitä siitä, kuinka hän olisi neiti itse kuvitteli olevansa jotenkin mahtava, ja oli kaikessa armeliaisuudessaan saapunut auttamaan heitä voimattomia ja heikkoja yliluonnollisia. Katsurou kuitenkin tarvitsisi hieman enemmän todisteita tämän likan mahtavuudesta, ennen kuin olisi valmis osoittamaan minkäänlaista kunnioitusta. Häntä pikemminkin ärsytti kakaran suuret luulot itsestään. Tekisi moiselle hyvää saada pari kertaa nenilleen. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa...

Sitten sitä matkattiinkin kylän läpi kuin mikäkin juhlakulkue, Katsuroun ja Koukin tullessa mieluummin enemmän perän puolella, ja pitäen lyhyttä välimatkaa tulikansalaisiin, ihan vain ärsyttävän pikku prinsessan vuoksi. Kouki kyllä kiinnostui jossain vaiheessa, kun jonnekin hevosten sekaan karkasi jostain possu, ja olisi kovin ollut menossa leikkimään otuksen kanssa, mutta ei päässyt hevosten sekaan, ja oli jäädä melkein heti jalkoihin. Murahtaen Katsurou joutui repimään nuoremman takaisin ruotuun. Sen jälkeen Kouki alkoikin jo vinkua Katsuroulle, joko he olivat perillä, uudestaan ja uudestaan kuin mikäkin lapsi. No, eivät ihmiset sitä ymmärtäneet, mutta Katsurou ymmärsi, ja se jos mikä kävi nopeasti hermoille. Kuitenkin jossain kohtaa linna tuli sitten näkyviin, ja matkan pää olisi sitten siellä hetkeksi aikaa(?).

SOUJI

Souji oli kylällä kierrellessään yrittänyt saada mahdollisimman hyvin selville, mikä tilanne Takatorissa todella oli. Mutta ihmisiltä kysely ei tietenkään ihan riittävää ollut, koska toiset väittivät vähän toista ja toiset muuta. Mutta se ainakin oli selvää, että outoja kuolemantapauksia oli ollut, se taas ei, että miten monta ja millä tavalla outoja. Kuitenkin päiväsaikaan kylässä ilmeisesti oli ihan turvallista, mutta sitten pimeän tullen ei uskaltanut ulos mennä, kun hirviöitä vaani joka nurkan takana. No ainakin kapakoissa oli yöaikaankin ihan hyvin asiakkaita, että ei se pelko ihan hirveästi vaivannut loppujen lopuksi.

Tiedustelu keskeytyi, kun kadulla alkoi kuulua melua. Souji kääntyi katsomaan vihanneskojulta, jossa oli yrittänyt jutella myyjän kanssa. Mitään hyödyllistä tietoa hän ei ollut saanut, sen sijaan nipun nauriita, koska myyjä ei ollut tajunnut, ettei Souji ollut ostamassa mitään, joten lopulta hän oli ostanut jotain, jos saisi myyjän innokkaammaksi keskustelemaan. No se ei tuottanut tulosta sitten yhtään, mutta ainakin nyt oli nauriita. Mutta se nauriista, kun kylän pääkatua pitkin ratsasti armeijan joukko-osasto. Punaisissa vaatteissa ja lipussa tunnus, joka ei kuulunut millekään samurai-klaanille. (?) Lisäksi armeijan asustus muistutti enemmän kiinalaista kuin japanilaista. Ihmiset kiirehtivät pois alta, kun joukko-osasto kulki ohi. ”Mikä armeija tuo on?” Souji kysyi vihannesmyyjältä, mutta ei tällä ollut tietoakaan, oli vain varma siitä, että hänen nauriinsa olivat vaarassa ja tuho tuli. Ei joukko ollut iso, arviolta samaa kokoluokkaa kuin Soujin joukko, mutta erikoinen ilmestys se silti oli. Etenkin kun hevosten perässä kulki pari sutta.

”Tätä on kai syytä tutkia tarkemmin, vai mitä Saizo?” Souji arveli, koska Takatorin linnalle joukko oli selvästi suuntaamassa. Tosin Saizoa ei näkynyt missään. Ei kai se vain ollut jäänyt hevosten jalkoihin!? Ei, maassa ei onneksi näkynyt tallottua possua, mikä helpotus. Ja Saizo oli liian nopea ja nokkela, että jäisi jalkoihin, ihan suotta Souji hätääntyi. Mutta missä se sitten oli? ”Saizo!? Missä olet?” Souji huuteli ja lähti etsimään. Mutta Saizo näytti kadonneen ja sorkanjäljet katosivat hevosten jälkien sekaan. Ei kai Soizoa ollut siepattu!? Kamalaa, jokuhan voisi luulla sitä villiksi ja paistaa illalliseksi! Saizo oli pelastettava viipymättä! Niin Souji lähti armeijan perään, kun sen jälkijoukko vielä näkyi, mutta pysyen tarpeeksi etäällä, ettei hänen seuraamistaan huomattaisi.

ZUKO

Azula oli taas heittäytynyt omaksi itsekseen, että hävetti taas edes myöntää, että tuollainen toope oli samaa sukua kanssani. Mutta ei voinut mitään ja matka sen kun vaan jatkui. Laitoin kuitenkin merkille, että armeijamme keskellä japanilaista pikkukylää oli kerännyt katseita melkoisen paljon, koska kyllä se kantaväestöstä aika hyvin pisti silmiin. Varsinkin, kun punainen oli värinä kuitenkin aika huomiota herättävä ja sen lisäksi vielä muutama punainen lippu tulikansan symboleilla varustettuna. Seuraava enemmänkin oman huomioni herättäjä oli todella pienen ja pyöreän näköinen possu, joka juoksi lujaa hevosten jalkoihin. Teki pahaa katsoa, mutta possun onneksi tämä ei ollut edes leikisti jäämässä hevosten jalkoihin. Pinkoi vain menemään. En vaan ymmärtänyt mistä kummasta possu oli yhtäkkiä ilmestynyt. Kiinnitin kuitenkin taas enemmän huomiotani itse matkaan ja kun kylän läpi vihdoin päästiin, alkoi linna näkymään aika nopeasti sen jälkeen. Suzu ja Raiden taisivat varmaankin jo olla perillä. Toivottavasti heidän matkansa oli mennyt hyvin.

Pääsimme joka tapauksessa vihdoin ja viimein Takatorin linnan muurien läheisyyteen(?) ja pian sen jälkeen pääsimme portille asti(?). Suzu ja Raiden olivat ilmeisesti päässeet jo sisälle, mutta tietenkin, koska kyllä matkassa nyt jonkun aikaa kesti. Mutta sitten pitäisi enää päästä porteista sisään ja mihinhän tuliarmeija oli tarkoitus majoittaa? Yritin kovin tähyillä muurien suuntaan, koska ainakin vielä silloin, kun olimme porukassa mukana, järjestettiin täällä aina vahtivuoroja. Enkä uskonut, että niistä olisi vielä tähänkään hetkeen asti luovuttu, koska pitihän koko ajan olla jonkunlaisessa valmiudessa, jos joku vaikka keksisi hyökätä tai jos joku tai jotkut sattuisivat linnan porteille, niin kuin nyt olimme päässeet vihdoin perille.