RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset osa 1

HARUYA

Suzu pohti, ettei Hauruja varmaan noin niin kuin muutenkaan ollut kovinkaan montaa. "Ei varmaan... En minä tiedä... Mutta tuskin ne yhteen rajoittuu", vastasin siihen, mutta toistaiseksi en kyllä tiennyt kuin yhden Haurun ja se oli tuo kyseinen Hauru, joka taisi mennä jo kotiin, kun kokous oli ohi eikä häntä täälläkään näkynyt. No ei täällä muita meidän lisäksi muutenkaan ollut(?). Mutta sitten takaisin Hauruun ja Suzu kyseli, että oliko Hauru tunnistanut minut sitten. "En oikein tiedä... Hän ei ollut koskaan kuullutkaan, että hänellä olisi veli. Okei, onhan meillä ikäeroakin ainakin kymmenen vuotta ja Hauru muutti vanhempienkin mukaan hyvin nuorella iällä muualle, koska halusi oppia velhoksi muualla... Tai niin vanhemmat väittivät ainakin. Mutta kyllä hän taisi sanoa, että hänenkin sukunimensä oli alkujaan Kobayashi, mutta helppohan se on sanoa, kun jo kuullut sen nimen. Tosin en tiedä, mitä Hauru sillä voisi saavuttaa, että vain teeskentelisi olevansa veljeni. Kobayashi on lisäksi käsittääkseni aika yleinen nimi... No Hauru ei ehkä niinkään. Olen vaan miettinyt, että löysin hänet kuitenkin kaiken kaikkiaan aika nopeasti, mikä on outoa, koska vanhempien mukaan Hauru lähti Japanista oppiakseen muualla joltain kokeneelta konkarilta. Mutta miten velhovoimiin liittyy esimerkiksi muodonmuutos läskiksi mustaksi linnun tapaiseksi? Ja kun aina se ei näytä edes linnulta vaan joltain pimeyden oliolta tai joltain ihme otukselta. Vai onko se sitten joku velhouden pimeäpuoli? En minä tiedä, mutta sattumia ja outouksia ja vanhempien selittelyjä ja kaikki tämä summattuna yhteen, niin onko se vaan niin vai onko siinä jotain mätää. Mutta joku valehtelee joka tapauksessa eli vanhempani tai Hauru. He puhuivat muutenkin todella välttelevästi Haurusta, mieluusti ei ollenkaan ja yleensä he vaihtoivat puheenaiheen samantien ihan toiseen aiheeseen, jos joku erehtyi kysymäänkin asiasta. Haluaisin vaan jotenkin päästä asioista selville... Satutko tietämään pystyisikö joku vaikka jollain yliluonnollisilla voimillaan auttamaan tilanteessa?" kysyin lopuksi, koska Suzu tiesi porukkaa paremmin, vaikka porukan voimia olikin käyty läpi aina uusien tullessa mukaan, mutta perusteellisemmassa läpikäymisessä olisi varmasti mennyt pidempi aika. Enkä voinut mitenkään muistaa koko köörin voimia, kun heitä oli niin paljon.

Aika oli kuitenkin kulunut kuin siivillä, kun pian Suzu sanoi, että voisi kuitenkin mennä kohta, koska hän oli ajatellut käydä vielä kylvyssäkin ennen kuin menisi nukkumaan. "Aivan, aika onkin kulunut kuin hujauksessa, kun on miellyttävää ja kaunista seuraa. Minustakin oli mukava jutella kanssani ja kyllä useamminkin kävisi minullekin", vastasin hymyillen. Oli Zuko siitä asiasta mitä mieltä hyvänsä, niin ei hän voinut kuitenkaan omistaa Suzua itsellään. Kyllähän Suzulla nyt oli oikeus olla ja puhua myös muille. Puhuihan Zukokin muiden kanssa ja oli muiden seurassa. No, pölkky kun oli, niin ei kai häneltä hirveästi voinut odottaa. "Niin tosiaan... ei Zuko sitä voi estää, vaikka luulisikin voivansa", vastasin vielä nousten itsekin ylös lattialta.

XINYI

Xinyi otti nyt keskustelua enemmän tosissaan, kun alkoi kuulla enemmän, millainen tämä Takatorin linna oli. Siellä oli siis kaikenlaista porukkaa, eri lajien edustajia ja aina vauvoista vaareihin. No vanhempaa väestöä Xinyi oli myös opetettu sentään kunnioittamaan, mikäli siis sääty ei erottanut heitä jo valmiiksi toisinpäin. Mitä taas Takatorin johtajaan tuli... No Zuko ei antanut kyseisestä henkilöstä kovinkaan hyvää kuvaa, kyseenalaistamalla itsekin, miksi se joku edes oli johtaja. Kuinka rempallaan asiat linnassa siis oikeasti olivat? Ja vaikka Akiko oli vaatinut Xinyitä pyytämään suojaa ja apua linnalta, olisiko sellainen linna edes oikeasti turvallinen, jos johtajakaan ei saanut touhua kuriin, tai siis jos siellä edes mitään kuria oli. Kuitenkin, pian alkoivat pakomahdollisuudet olla ohitse, kun linnan muurit alkoivat näkyä, kuten Zukokin siitä mainitsi. "No niin näkyy..." Xinyi vastasi, tarkkaillen linnan muureja arvioivasti. No, ainakin muuri näytti päällisin puolin olevan kunnossa, että sen hän saattoi sanoa linnan hyväksi. Tiedä sitten, millaista väki olisi muurien sisäpuolella...

ZUKO

Loppumatka olikin sitten aika hiljaisissa merkeissä menty, mitä nyt Xinyikin tajusi muurit, mutta pian oltiinkin jo porteilla(?). Portit avattiin(?), joten ohjastin hevosen sisälle. Siitä jatkoin vielä hevoskyydillä talleille, jonka lähistöllä vasta laskeuduin alas. Sitten naiset tai nainen ja keskenkasvuinen alku-Azula. Koska Akiko oli vähän niin kuin ollut heti takanani, niin hänet olisi varmaankin helpompi auttaa ensin alas, koska toinen oli sen verran avuton, joten siihen varmaan tarvisi enemmänkin apuja. Ojensin joka tapauksessa käsiäni ylemmäs, jotta Akiko voisi ottaa käsistäni kiinni(?) ja laskeutua sitä kautta turvallisesti alas(?), ettei vain tippuisi hevosen selästä niin kuin joku perunasäkki. Kun Akiko oli saatu turvallisesti alas(?), oli Xinyin vuoro. Tämän lähinnä nostin vaan syliini(?) niin kuin prinsessan konsanaan, mutta saipahan prinsessan kohtelun, kun sitä kerran kaipasi. Taisi jäädä viimeiseksi prinsessakohteluiksi tässä linnassa muutenkin, jos meinasi hän jäädä. "Joudun laskemaan sinut ensin tähän, että saan hevosen talliin", kerroin Xinyille ja laskin tämän maahan(?). Toisaalta hän voisi täällä ihan vapaasti myöskin lennellä, joten ei häntä välttämättä edes tarvisi kantaa mihinkään erikseen. Mutta lähdin kuitenkin viemään sen hevosen talliin ja kun se oli tallissa, tulin tietenkin taas ulos. "Niin... Taidamme varmaankin sitten lähteä etsimään joukkomme johtajaa seuraavaksi. Hän on todennäköisesti kotonaan, kun on jo sen verran myöhä, joten mennäämpä sitten", sanoin ja nostin nyt taas Xinyin mukaan(?), niin kenenkään ei ainakaan tarvisi saada sydänkohtausta oudosta linnusta linnalla. "Tätä tietä", jatkoin vielä Akikolle ja jatkoin sinne Yukimuran asunnolle. Ovelle päästyäni koputin jalallani ovea ja jonkun ajan päästä oven avasi Rui. "Iltaa, Zuko... Ja teillekin myös iltoja. Miten voin auttaa?" Rui kysyi iltojen toivottelemisen jälkeen hyvin ruimaisesti ja hymyillen. "Iltaa sinullekin... Ei Yukimura sattuisi olemaan kotona?" kysyin mennen heti asiaan. "Onhan hän... Käyn hakemassa hänet", Rui ilmoitti minun samalla parannellessa otettani Xinyistä, kun Rui lähti hakemaan Yukimuraa paikalle.

AKIKO

Akiko oli ollut pääosin hiljaa, ja Xinyikin käyttäytyi loppumatkan hieman siedettävämmin. Portilla heidät päästettiin suoraan sisään, ja hieman arasti Akiko laski oman katseensa alas. Häntä jännitti suuresti olla linnassa, ei hän ollut tällaisessa paikassa ennen käynyt. Xinyi sen sijaan tuntui olevan kuin kotonaan, vaikka ei sitä ääneen mitenkään ilmaissutkaan. Tallilla he vihdoin pääsivät alas hevosen selästä, mutta Xinyi ei ollut tyytyväinen joutussaan odottamaan tallin lattialla, että Zuko saisi hevosen hoidettua, mutta ei tässä ketään muitakaan ollut paikalla sitä tehtävää varten. Mutta kun sekin oli saatu hoidettua, ja päästiin liikkeelle, ei Xinyinkään kasvot enää olleet niin kiukkuiset, varsinkin kun tämän ei enää tarvinnut tallin lattialla istua.

Pihalla Xinyi katseli arvioivasti ympärilleen, siinä missä Akiko tuli Zukon perässä katse luotuna maahan. Lopulta saavuttiin ovelle, johon Zuko koputti jalallaan, ja oven avasi hetken päästä miellyttävän oloinen nuori nainen, joka tervehti heitä. "Iltaa, ja anteeksi häiriö tähän aikaan", Akiko sanoi nöyrästi kumartaen. Xinyin ilme kuitenkin pysyi neutraalin tarkkailevana, kai tälläkin alkoi tulla jokin raja vastaan, kun oli nyt täysin tuntemattomien ympäröimänä, eikä enää pelkästään Akikon. Zuko kyseli jotain Yukimuraa, ja Akiko oletti kyseisen henkilön olevan paikan johtaja. Naisen vastattua, että olihan Yukimura kyllä paikalla ja kävisi hakemassa hänet, Xinyi vihdoin lopetti oman hiljaisuutensa. "Oletan, että tämä kysymäsi Yukimura on se johtaja? Oliko hän johtajan vaimo?" Xinyi kysyi Zukolta.

SUZU

Suzu ei kyllä tiennyt, miten kenenkään yliluonnolliset voimat voisivat Haruyaa auttaa hauruongelmassaan, mutta ehkä se selviäisi ja joku muu saattoi tietää jonkun keinon. Mutta ehkä ihan Haurun kanssa keskustelu voisi olla ihan hyvä idea? Vaikeita nämä Hauruasiat. Haruya kehuskeli vielä, miten näin hyvässä ja kauniissa seurassa aika suorastaan lensi ja hänkin viettäisi Suzun kanssa enemmän aikaa. Ja Zuko nyt ei sitä oikein voinut estää että jos se ei ollut hänelle okei, niin se oli Zukon ongelma sitten. ”Huomiseen, hyvää yötä!” Suzu sanoi vielä hymyillen, ennen kuin lähti yläkertaan katsomaan, olisiko kylpyhuoneet vapaina.

YUKIMURA

Masamune oli asettunut tyhjään huoneeseen ja nukutti Satorua paraikaa. Yukimuran ja Ruin ei tarvinnut kuin viedä tytöt makuuhuoneeseen jatkamaan unia, koska lapset nyt nukkuivat tyytyväisesti jo muutenkin. Yukimurakin oli valmis jo unten maille, koska päivä oli ollut raskas. Rui teki vielä jotain jossain, kun Yukimura oli jo painunut tyytyväisenä nukkumaan. Mutta hyvä jos hänkään edes ehti nukahtaa, kun Rui tuli häiritsemään, että Zuko oli ovella kyselemässä häntä. No mitä ihmettä? Vahdissahan Zukon piti olla eikä täällä? Mutta sitten Rui mainitsi jostain kahdesta vieraasta naisesta ja Yukimuralta karisi unet silmistä saman tien ja hän oli hetkessä ylhäällä. Hän veti yukataa hiukan paremmin päälle ja viskasi olalle vielä toisen hiukan rytyssä olevan päiväkimononsa, koska lattialle hän sen oli tapansa mukaan vain viskannut.

Yukimura lähti alakertaan, jossa Zuko tosiaan seisoskeli oven suussa jotain pikkuneitiä kanniskellen ja toinen neiti seisoskeli vieressä. ”Iltaa, anteeksi jos jouduitte odottelemaan. Ehdin mennä jo nukkumaan. Mutta tulkaa toki sisälle.” Yukimura sanoi Zukolle ja tämän seuralle.

HARUYA

Hauru-mysteerit jäivät toistaiseksi Hauru-mysteereiksi, mutta no ehkä nekin mysteerit ratkeisivat vielä. En silti ihan ymmärtänyt vanhempien selityksiä ja selittämättä jättämiä asioita, mutta antaa olla. Nyt oli kuitenkin jo sen verran myöhäkin, ettei ehkä jaksaisi pohtia muutenkaan mitään mysteereitä. Tai ehkä se ei ollut mysteeri lainkaan ja se vaan kuulosti siltä. Mutta Suzu toivotteli kuitenkin jo hyviä öitä ja että huomiseen. "Juu, huomiseen ja hyviä öitä sinullekin!" huikkasin vielä hymyillen kättäni heilauttaen. Voisin ehkä itsekin mennä vielä kylpyyn, ellei Hauru päättänyt valloittaa kylpyhuonetta niin kuin yleensäkin näihin aikoihin pitkäksi toviksi. Taitaisi jäädä kylvyt taas aamuun tai myöhemmäksi ajaksi, kuten yleensäkin. Ehkä voisin myös yrittää avata Hauru-mysteeriä ihan vaan kysymällä häneltä, koska mitä siinäkin muka voisi menettää? Lähdin joka tapauksessa päälinnalta ja jatkoin ulos, jossa Zuko jo kanteli vierasta naista ja toinen seurasi perässä. Vai sellaista peliä... Oli siinäkin mies. Heti kun silmä vältti, niin tämä oli jo muissa naisissa. Suzu varmasti tykkäisi hyvää, jos saisi tietää. Tai kun saisi tietää, koska ei kai tuota voinut jättää kertomattakaan. Mutta ei ehkä olisi kohteliasta rynnätä häiritsemään hänen kylpyrauhaansa ja ehkä pitäisi antaa mahdollisuus Zukon kertoa ihan itse, jos kerta oli päättänyt vaihtaa toiseen. En nyt sen kummemmin jäänyt katsomaan, mitä Zuko naisien kanssa hommasi, mutta jotain epäilyttävää se varmasti oli. Mutta painuin kuitenkin vaan kotiin.
________________________________________________________________

ZUKO

Kun Rui lähti hakemaan Yukimuraa, Xinyi kysyi, että oliko Yukimura nyt sitten se johtaja. Xinyi ei tainnut olla kovinkaan terävä kaveri, koska juuri äskenhän olin maininnut, että menisimme etsimään johtajaa. "Kyllä, kuten aiemmin kävi ilmi", totesin vaan siihen. Sitten kyseltiin jo, että oliko Rui johtajan vaimo. No sitä en ollut maininnut aiemmin missään kohdassa, koska se ei ollut oleellinen tieto. "Vaimopa hyvinkin... Hän on Rui", vastasin siihenkin, mutta sitten olisi kiva, jos se Yukimurakin vaikka pääsisi paikalle. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut odottaa kauaa, koska Yukimura ilmaantui pian ovelle toivotellen hänkin iltoja ensin ja sitten pyyteli odotteluaikaa anteeksi. "Iltaa ja anteeksi myöhäinen ajankohta, mutta tässä nyt sattui tällä tavalla", vastasin alkuun astuen samalla sisään, kun Yukimura kerta pyysi meidät sisään. "Ja juu minun pitäisi olla vahdissa, mutta Ichiro nyt tuuraa siellä. Ja ennen kuin kysyt, niin en käynyt naisissa. Ei tämä sitä tarkoita. Vahtivuoron aikana Akiko kuitenkin sattui muurien lähistölle pyytämään suojaa itselleen ja kaverilleen eli Xinyille. Hänet piti kuitenkin hakea vähän matkan päässä. Molemmat ovat myös yliluonnollisia... Akikon yliluonnollisuus jäi hieman mysteeriksi, mutta jotain uniyhteyksiä siihen kuitenkin liittyy. Xinyi on feeniks... Mutta he varmaan kertovat kattavammin itse tarkoitusperistään", lisäsin vielä loppuun, kun olin alustanut asiaa ja samalla esitellyt kummatkin pikaisesti asiayhteydessä. "Maistuisiko teille tee?" Rui tuli kyselemään seuraavaksi. "Toki, jos muutkin ottavat", vastasin omasta puolestani.

XINYI

Zuko vahvisti, että se Yukimura oli johtaja, ja tämä oven avannut nainen oli johtajan vaimo, Rui nimeltään. Mutta hänhän käveli? Ei johtajan vaimon aseman luulisi niin alhainen olevan, että tältä vaadittaisiin kävelyä. Kuitenkin kohta se johtaja tuli, hieman nuhjuisen näköinen kaveri, mutta tämä sanoi olleensa jo nukkumassa. Kaipa tuon voisi sitten laittaa tällä kertaa sen piikkiin. Mutta sitten Zuko möläytti jotain erittäin sopimatonta, ettei ollut suinkaan ollut naisissa. Järkyttyneenä, että tuollaista joku edes ajattelisi, feeniks nojautui kauemmaksi, vaikka ei sylistä nyt paljoa pakoon päässytkään, ja melkein pudotti itse itsensä. Ja näyttikö Xinyi muka siltä, että voisi muka olla maksettu nainen? Röyhkeää. Kuitenkin, nuorukainen nopeasti jatkoi esittelyihin, ja sanoi, että he voisivat itse kertoa, miksi olivat tänne saapuneet. Se Rui-niminen johtajan vaimo tuli kuitenkin siihen väliin kyselemään, halusivatko he teetä. "Mielelläni, kiitos", Xinyi vastasi tälle. Hän piti naisesta, tämä oli kohtelias ja huomaavainen. "Hän on miellyttävä", tyttö totesi puoliääneen. "Jos siitä ei ole teille vaivaa", Akikokin sanoi, ja kumarsi jälleen. Akiko pysyi visusti taustalla, arkana ja ujona. Mutta ehkä asiassa olisi hyvä mennä eteenpäin. "Ilo tutustua, nimeni on Xinyi Huang. Olemma pahoillamme myöhäisestä saapumisajastamme, mutta päiväaikaan emme ole pystyneet juuri liikkumaan. Jos sallitte meidän tulla peremmellä, selitän mielelläni tarkemmin", Xinyi aloitti, koska selvästi Akiko arasteli liikaa niinkin vaikutusvaltaisen henkilön, kuin linnan johtajan edessä olemista.

YUKIMURA

Zuko ja neidit pahoittelivat myöhäistä ajankohtaa mutta näin nyt oli käynyt. No sen huomasi, mutta miksi he tulivat siitä Yukimuralle kertomaan? No ei sillä, Yukimura ei laittanut vieraita pahakseen. Zuko kyllä väitti, ettei ollut siis mitenkään naisissa, mutta eipä. Sitten hän kuitenkin selitti Akikosta joka tuli muurille pyytämään suojaa ja sitten haettiin jo jotain toista paikalle ja molemmat olivat yliluonnollisia ja joku oli feeniks ja Yukimuralla meni hiukan ohi. Rui tuli tarjoamaan seuraavaksi teetä, tai ei hänellä vielä ollut teetä, mutta ilmeisesti hän voisi keittää sitä vieraille. Vieraille kelpasi ja syliin päässyt neiti kehui Ruita miellyttäväksi. ”Eikös vain olekin.” Yukimura myönsi. Sitten neiti Zukon sylissä esitteli itsensä… jollain astetta vaikeammalla kiinalaisella nimellä, mutta he voisivat selittää tarkemmin kun pääsisivät peremmälle. ”Toki, seuratkaa minua.” Yukimura sanoi ja johdatti vieraat olohuoneeseen (?) ja istui itse jo alas odotellen sitä Ruin teetä. ”Olen Sanada Yukimura, Takatorin linnan johtaja, mukava tutustua neidit. Ymmärrän, jos olette uupuneita, mutta jos voisitte tosiaan kertoa asianne ja miten voisin teitä auttaa?” Yukimura sanoi sitten viittoen vieraitaan asettumaan aloilleen.

ZUKO

Xinyi alkoi jotain kiemurtelemaan melkein pudottaen itse itsensä sylistäni lattialle. No jos hän halusi olla kannettavana, niin olisi sitten riehumatta. Mutta sitten siihen teehen ja naisillekin kelpasi. Xinyi puolestaan sanoi Ruin olevan miellyttävä ja Yukimura tähän sitten, että eikös vain olekin. Rui oli mennyt jo keittämään sitä teetä, joten miellyttävät kommentit jäivät kyllä häneltä kuulematta, mutta miten vain. Lopulta Yukimura halusi meidän tai varmaankin lähinnä naisten seuraavan itseään, mutta koska Xinyi nyt kaikista kiemurteluistaan huolimatta oli sylissäni, niin ehkä hänet pitäisi kantaa sinne. Lähdin seuraamaan Yukimuraa ja olohuoneessa istutin Xinyin lattialla olevan tyynyalustasysteemin (kai niillä on joku hienompiki nimi oikeesti, mut XDD) päälle. Päätin nyt kuitenkin jäädä vielä sen teen verran, kun Rui nyt oli lähtenyt tekemään sitä teetä, mutta sen jälkeen pitäisi varmaan kiitää sinne vahtivuoroon, jos siellä nyt oli edes enää mitään vuoroa silloin tarjollakaan. Yukimura joka tapauksessa esitteli itsensä ja kyseli sitten naisten asiaa. Rui saapui myöskin pian paikalle teetarjottimen kanssa. "Tässä olkaa hyvät", Rui sanoi ja ojenteli kaikille teekupit, joissa oli tee jo valmiina.

XINYI

Johtaja kutsui heidät peremmälle Ruin poistuessa keittämään teetä. Zuko auttoi hänet istumaan tyynyn päälle, ja Xinyi silotteli hieman vaatteitaan. Akiko puolestaan jäi jälleen kerran mieluummin taka-alalle, muttei kuitenkaan kovin kauaksi Xinyistä. Johtaja esitteli itsensä, ja pyysi selittämään, mitä Xinyi ja Akiko linnalta oikein hakivat. "Kuten sanottua, olen Xinyi Huang, ja Huang-klaanin seuraava päämies. Kuitenkin vastikään jouduin perhesyistä lähtemään Kiinasta, ja päädyin lopulta Japaniin", Xinyi aloitti oman tarinansa. Kuitenkaan hänen ei ehkä nyt kannattanut mennä syvällisemmin lähtönsä syihin, tähän aikaan johtaja tuskin nauttisi kuulla Xinyin perheongelmista, ja kuinka tytön vanhemmat olivat pettäneet hänet, tai näin hän ainakin vakaasti uskoi. "Japanissa tapasin neiti Shimizu Akikon", hän jatkoi, osoittaen ystävänsä suuntaan, joka kumarsi jälleen nöyränä ja ujona, "Jonka mielestä sota-aikana minun tulisi hakeutua muiden kaltaisteni joukkoon. Kuitenkaan en ole tietoinen Japanissa asuvista feeniks-suvuista, mutta Akiko osasi neuvoa, että joukko yliluonnollisia asuu Takatorin linnalla. Siksi olemme saapuneet luoksenne", Xinyi kertoi. Jossain kohtaa kertomuksen aikana Rui oli myöskin tuonut teetä, ja kohteliaasti Xinyi oli naista siitä kiittänyt. Lämmin tee maistui taivaalliselta pitkän ulkona asumisen jälkeen.

"Tuota, jos sallitte, niin haluaisin tarkentaa muutamia yksityiskohtia neiti Xinyin tarinasta", Akiko sanoi arasti. Ja taas sitä mentiin, Akikon selityksiä siitä, kuinka Xinyi ei mukamas pärjäisi yksin. "Xinyi-neiti on tosiaan kasvanut Kiinassa, ja kyseisen maan tapojen mukaan... Tuota... hän ei pysty kävelemään... Mielestäni varsinkin siinä tilassa hänen ei olisi turvallista olla vieraassa maassa sota-aikana, ja täysin yksikseen", Akiko jatkoi hiljaisemmin. Vai niin, ja taas niistä jaloista... "Kyllä, jalkani ovat sidottu jo nuoresta iästä lähtien, ja ylpeydekseni voin sanoa niiden olevan yhtä pienet kuin syntyessäni", Xinyi totesi ylpeästi. Hän ei hävennyt jalkojaan, vaikka Akiko häntä niiden koon vuoksi pitikin heikkoina.

YUKIMURA

Kun vieraat olivat päässeet olohuoneeseen ja Rui toi heille teen, selvisi sekin, miksi pikkuneiti käyttäytyi vähän tärkeilevästi. Ei voinut kuin ihmetellä, että silla Fuan-klaanilla oli aika pikkuruinen päämies. Ja jostain perhesyistä, joita neiti ei avannut sen tarkemmin, hän oli joutunut lähtemään Kiinasta ja päätyi sitten Japaniin. Neiti puhui kyllä yllättävän hyvää japania, joskin korostus oli selvästi kiinalainen. Mutta Yukimura nyt ei puhunut edes auttavasti kiinaa, että hänen oli paha arvostella muiden korostuksia. Mutta eteenpäin tarinassa ja Japanissa neiti Fuan tapasi Shimizu Akiko nimisen neidin ja samalla esitteli ystävänsä joka kumarsi paikallaan. Ja ilmeisesti Akiko-neiti oli neuvonut kiinattaren omiensa pariin, mutta hän ei tuntenut japanilaisia feeniks sukuja, joten tämä oli sitten seuraavaksi paras kohde. Yukimura yritti olla, kuin ymmärtäisi, mistä tyttö puhui, pitäisi kysyä huomenna Rokurolta, että mikä ihme oli feeniks.

Akiko-neiti jatkoi vielä, että Kiinan tapojen mukaan pikkuneiti ei pystynyt kävelemään. Yukimura ei heti tajunnut, että mikä tapa se sellainen oli, koska hän alkaisi käyttää samaa tapaa siinä tapauksessa. No ei sentään. Kiinalaisneiti alkoi itse kuitenkin selittää jalkojensa sitomisesta ja siinä kohtaa Yukimurakin muisti lukeneensa sellaisesta tavasta. Hänestä itsestään se oli erittäin typerä tapa, mutta ehkä tällä kertaa oli parempi pitää mölyt mahassaan. ”Aivan, ymmärrän. Tänne on tosiaan kokoontunut suuri osa Japanin yliluonnollisista. Ja olemme sodassa ihmisiä vastaan. Tänä aamuna meillä oli yhteenotto vihollisen kanssa, mutta pääsimme toistaiseksi sopuun kyseisen armeijan johdon kanssa. Mutta Japanin keisari on suunnittelemassa jo uutta suurempaa hyökkäystä, tämänpäiväinen oli vain ensinäytös tulevalle. Mutta jos olette kiinnostuneita jäämään, se todennäköisesti sopii. Käytäntöihimme kuuluu päättää yhdessä kokouksessa uusista tulokkaista, minkä jälkeen tulokkaiden tulee suorittaa pääsykoe, joka valitaan mahdollisten taitojen mukaan, miten kukin aikoo hyödyntää taitojaan linnan puolustuksessa. Yleensä kyseessä on taistelukoe tai parannuskoe, mutta se riippuu pitkälti kunkin taidoista. Ja kaikki eivät toki osallistu taisteluun, täällä on muutama ihan ihminenkin mukana, joilla on jotain henkilökohtaisia suhteita yliluonnollisiin. Ja koska meillä on myös perheellisiä, osa hoitaa lapsia tai ruokapuolta ja muita käytännön asioita, eivätkä niinkään osallistu vartiointiin ja itse sotatoimiin.” Yukimura selitti neideille, miten täällä asiat toimivat, vaikka Zuko oli saattanut jo kertoa asioista etukäteen.

RUI

Olin tiskaamassa loppuja astioita, koska kokouksen takia en ollut kerennyt hoitamaan asiaa aikaisemmin ja parempi ne oli tiskata nyt, ettei sitten aamusta tarvisi tiskata ihan hirveää määrää. Yukimura oli mennyt jo nukkumaan ja Masamunekin oli Satorun kanssa siellä Rokuron ex-huoneessa. Tosin yllättäen joku koputti oveen, joten pitihän sitä mennä katsomaan, kuka siellä tähän aikaan oikein oli. Oven takana oli Zuko naisien kanssa tai toinen saattoi ehkä olla enemminkin tyttö kuin nainen, mutta paha sanoa. Mutta oli se jännä, että miehet päätyivät aina tähän taloon naiset kainalossa tai sylissä. No Zuko ei tainnut kyllä tulla kapakasta ja jos olisikin tullut, ei kai hän olisi naisiaan Yukimuralle parkkiin tuonut? Mutta Zuko oli Yukimuraa vailla, joten kävin ilmoittamassa Yukimuralle, että Zuko kaipasi jotain ja mukana oli kaksi naista.

Menimme takaisin alakertaan ja ovelle. Zuko kertoi asiansa Yukimuralle eli kyseessä oli jotkut uudet, jotka ilmeisesti kaipasivat suojaa, mutta naiset varmaan osaisivat kertoa itse tarkemmin. Minä puolestani tarjosin teetä, jos joku vaikka haluaisi ja Yukimura johdatti naiset ja Zukon olohuoneeseen. Tee valmistui joka tapauksessa tuossa tuokiossa. Kaadoin sen neljään kuppiin ja lähdin tarjoilemaan olohuoneen porukalle kaikkien saadessa teensä. Zuko veti teet nassuun aika ripakasti ja naiset puolestaan selittivät nyt sitten sitä, miksi olivat täällä ja jostain sidoituista jaloistakin puhuttiin, mutta nyt meni ohi kyllä ja lujaa. Siis millä tavalla sidotut ja mitä se sitten oikein tarkoitti? Yhteen sidotut vai? En ihan ymmärtänyt, koska kukaan ei pahemmin tullut minulle tai Izumille kertomaan sinne keskelle metsää mitään jalkatarinoita. Mutta sidottujen jalkojen takia toinen naisista ei voinut kävellä. Ehkä kannattaisi sitten avata ne sidokset eikä leikkiä tyhmää? Vai mistä tässä oikein oli kyse? "Kiitos teestä. Lähden nyt sinne vahtiin", Zuko ilmoitti ojentaen kuppinsa minulle. Otin sen vastaan ja Zuko poistui paikalta minun jäädessä kuuntelemaan, kun Yukimura selitti naisille linnan toiminnasta.

XINYI

Kun Xinyi oli kertonut oman tarinansa, Akikon huolehtiessa enemmän hänen jaloistaan ja kyvyttömyydestään kävellä, alkoi Yukimura selventämään sodasta, kuinka heillä oli ollut aamulla taistelu, mutta vihollisen kanssa oltiin päästy sopuun. Ei siis tapettu vain kaikkia? Ja ilmeisesti Takatorin väki tiesi uuden hyökkäyksen olevan tulossa vielä jossain vaiheessa. Kuitenkin, seuraavaksi mies kertoi myös, että jos Xinyi ja Akiko olisivat kiinnostuneita jäämään, niin kuinka linnalla toimittiin. Lisäksi mukaan tulemiseen liittyi kokous, sekä pääsykoe, mikä ei kuulostanut Xinyin mielestä ainakaan vielä mitenkään esteeltä. ”Jo pienestä pitäen minua on koulutettu erilaisiin tehtäviin, mitä suvun päänä toimiminen voisi vaatia, siihen kuuluen toki myös taisteluharjoitukset. Käytännön kokemusta en voi valitettavasti sanoa omaavani paljoa, yhteenottoni ihmisten kanssa ovat olleet miltei olemattomia. Uskon, että olisimme kiinnostuineita jäämään Takatorin linnalle. En vaadi teitä toki enää tähän aikaan kutsumaan väkeänne kokoukseen, milloin ikinä se on teille sopivaa käy meillekin, meillä ei ole muuta kuin aikaa nykyään”, Xinyi vastasi, niin itsensä kuin Akikonkin puolesta. ”Tuota... Tietenkin, mikäli siitä ei ole vaivaa, niin olisimme kiinnostuneita jäämään”, Akikokin jatkoi, paljon epävarmemmin ja hiljaisemmin. Zuko taas oli vain ottanut ja lähtenyt jonnekin, joten mitähän tässä nyt seuraavaksi tapahtuisi?

YUKIMURA

Zuko veti teet naamariin, kiitti ja lähti, ennen kuin Yukimura ehti mitään sanomaan. No sinne meni. Yukimura keskittyi kuitenkin vieraisiinsa ja selitti heille, mitä heiltä odotettiin vastineeksi suojapaikasta. Jokaisen oli kuitenkin tehtävä osansa, vaikka kiinattaren tapauksessa oli ihan ymmärrettävää, jos hän ei pystyisi osallistumaan johonkin. Fuan aloitti, että häntä oli koulutettu pienestä pitäen suvun johtamiseen, mihin kuului myös taisteluharjoituksia. Käytännönkokemusta hänellä ei ollut, mutta ilmeisesti heitä kiinnosti edelleen liittyä joukkoon. ”Käytännönkokemuksen puute ei haittaa, ei kaikilla muillakaan täällä olleille liittyessä ole ollut kokemusta. Pidämme taisteluharjoituksia täällä säännöllisesti muutenkin, mutta uskon että teille löytyy kyllä täällä paikka, jossa voitte omaa osaamistanne parhaiten hyödyntää. Ja luulen myös, että kukaan ei ehkä oikein innostu uudesta kokouksesta enää tänään, lopetimme edellisen hetki sitten. Joten parempi ottaa asia yhteisesti puheeksi vasta aamulla, kun tekin olette saaneet levättyä ennen sitä. Nyt pitäisi vain keksiä, mihin majoittaisimme teidät…” Yukimura pohti, koska hän ei kyllä uskaltanut enää ehdottaa, että heille mahtuisi, ettei Rui taas saisi hermoromahdusta.

RUI

Zuko oli mennyt menojaan ja Yukimura selitti vielä linnan toiminnan loppuun, mutta alkoi sen jälkeen pohtimaan, mihin naiset voisi majoittaa. Niin, no siinäpä vasta kysymys, kun meiltäkin vähän niin kuin meni jo se ainoa vapaa huone Masamunelle ja Satorulle, joten ei sinne enää mahtunut. Mutta sitten olisi toki se niiden kahden tulitytön huone, koska kuolleet eivät kai tehneet sellaisella mitään. Tosin Zelfa oli tainnut valloittaa sen takaisin eikä varmaankaan olisi reilua laittaa naisia kärsimään Zelfasta. Toisaalta he olivat naisia ja Zelfaa taisi kiinnostaa vain miehet miekkoineen kyseenalaisessa tarkoituksessa, joten periaatteessa naiset varmaankin säästyisivät sellaiselta. Mutta tuskin miekkapornoa halusi kukaan kuitenkaan mennä katsomaan sen huoneen seiniltä. Tai en nyt varma ollut, oliko se juuri sitä, mutta minulle riitti sen todistaminen silloin kerran kuvaamataidontunnilla. "Eikös Oboro ja Tenzen olekin vain kaksin nykyään siinä talossaan? Tuskin he kaksin kokonaista taloa tarvitsevat... Ehkä siellä voisi olla tilaa?" ehdotin. Toki varmaan yksittäisiä paikkoja löytyisi myös muistakin huoneista ja taloista, mutta jos he halusivat pysyä yhdessä, niin Oboron ja Tenzenin talosta varmaan löytyisi tilaa tällä hetkellä eniten.