RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset osa 2

KASUMI

Yuri alkoi sitten valittaa Kasumille Anastasian mokailuista ja ettei häntä ilmeisesti saanut puolustella, koska Yuri oli kaikessa oikeassa ja muut väärässä. ”Selvä sitten rouva.” Kasumi vain sanoi ja jatkoi töitään. Tosin töissä ei hirveästi ollut tekemistä, koska lapset oli säikytelty puolikuolleiksi, eivätkä he tehneet muuta kuin istuivat ja osa itki. No toki meno oli ollut aika samanlainen ilman Anastasian touhujakin, mutta ei se tunnelmaa ollut kohottanut. No tässä sitten varmaan istuttiin ja odotettiin jotain, ei Kasumi tiennyt, kun ei ollut eläessään juuri mitään lapsia hoitanut ja heitä nyt tuskin kiinnostaisi alkaa leikkimään heidän johdollaan yhtään mitään. Ainoa jota ei tilanne häirinnyt oli varmaan noki, joka ei tajunnut mistään mitään.

RUI

Yuri oli lopulta lähtenyt tiskaamaan ottaen sen tiskivuoren mukaansa, jonka oli sitä ennen keräillyt mukaansa tarjottimilta, joidenka edessä lapset istuivat edelleenkin miettien varmaankin, mitä joutuivat kokemaan. Mitään ei kuitenkaan tuntunut tapahtuvan ja hiljaisuus valtasi huoneen. Toki hiljaisuus oli vaihteeksi ihan mukavaa, mutta tämä hiljaisuus tuntui lähinnä painostavalta. No se ei kuitenkaan kestänyt ikuisuuksia, koska sitten Nanakuma tai Rokuro rikkoi hiljaisuuden. "Ei kai se kamala täti oikeasti meinannut tappaa Kamanosukea?" tämä (Nanakuma) kysyi ja katsoi merkittävästi minun suuntaani ja sitten Kasumin suuntaan ja odotti vastausta selvästi ja toinenkin kaksosista mulkoili samaan malliin meitä. "No ei tietenkään", vastasin lopulta, vaikka en ollut edes näkemässä koko tilannetta, mutta halusin uskoa, ettei ollut. Enhän voinut sitä tietenkään tietää, mutta mitä Anastasia sillä olisi voittanut, jos olisi tappanut Kamanosuken tai halunnut tappaa oikeasti? No karkotuksen, mutta se ei kyllä ollut mielestäni voittamisen arvoinen asia. "Ethän sinä edes ollut paikalla, joten miten voit tietää?" toinen kaksosista kysyi. Ei vieläkään hajua kumpi, mutta eri kaksonen kuitenkin kuin äsken. "Koska olen äiti ja äidit tietävät kaiken", totesin siihen. "Ei mene läpi", toinen totesi taas, jälleen eri kuin äsken eikä vieläkään ollut hajua kumpi. Heillä pitäisi olla nimilaput. Joka tapauksessa kaksosien katseet suuntasivat seuraavaksi odottavaisesti Kasumin suuntaan, koska hän oli ollut paikalla tekohetkellä.

"Hetkonen!" toinen (Nanakuma) kaksosista taas tajusi. "Sinä olet se täti, joka pölli Kamanosuken sirpin! Anna se takaisin, koska Kamanosuke haluaa sen. Eikö niin?" tämä jatkoi vielä loput Kamanosukelle. "Se oli kyllä Zelfa, joka sen pölli ja ihan syystäkin. Mehän sanoimme, että kaikki on hyvin niin kauan, kun se pysyy puskassa eikä sillä yritetä satuttaa ketään. Se oli pakko ottaa pois", vastasin siihen. "Mutta se jäi sinulle viimeisenä, joten sinä olet vastuussa! Missä se on?" toinen (Rokuro) kaksosista jatkoi jälleen. "Tallessa", vastasin siihen, mutten aikonut kyllä tarkentaa sen enempää asiaa, koska ei heidän tarvinnut saada sitä. He eivät tekisi sirpillä mitään ja sillä saisi vaan harmia aikaan. Vastaus ei kuitenkaan tyydyttänyt, mutta siihen oli silti tyytyminen.

KASUMI

Lapsissa ei hirveästi ollut hoidettavaa tällä hetkellä, joten Kasumi keskittyi Kichiyaan. Olihan Rui täällä kuitenkin ja lapset nyt vain istuivat ja pelkäsivät. Sitten toinen kaksosista kysyi, olisiko Anastasia oikeasti tappanut Kamanosuken. No paha sanoa, mutta tuskin. Rui kiisti koko homman ja vetosi siihen, että äiti tiesi kaiken, vaikkei ollut edes paikalla, kun tilanne sattui. Ilmeisesti ei vakuuttanut. ”Jos olisi meinannut, Kamanosuke tuskin itkisi tuossa enää.” Kasumi vakuutti, kun häneltä haettiin varmistusta. Ja vaikka olisikin meinannut, niin eivät lapset sitä saisi tässä kohtaa enää tietää. Sitten suututtiin jo siitä sirpistä, jonka Rui oli pöllinyt ja se piti antaa takaisin. No Rui ei antanut, koska sopimukseen kuului, että se pidettäisiin puskassa. Kamanosuke oli hetkeksi keskeyttänyt itkun kuunnellakseen sirppiasiaan vastauksen, mutta sen kuultuaan alkoi entistä kovempi itku. ”Älä niuhota, ei se tuon itkupillin vika ollut. Minähän sillä sirpillä huidoin. Ei se reppana uskaltaisi sillä ketään satuttaa.” Hijikata yritti vedota, mutta Ruihan sen oli jemmaan laittanut. ”Ei kai ne nyt enää meille asetta anna sen yöllisen pakoyrityksen jälkeen, kun se oli ilmeisesti jonkun tyhmemmän hoitajan virhe alunperinkin.” Nobuyuki vastasi ja oli oikeassa, mutta Kamanosuke tuskin lopettaisi itkua ennen kuin saisi sirpin takaisin, joten tulisi aika rasittava päivä odotella yötä, jos se loitsujuttu edes toimisi.

NANAKUMA

Sen pahan tädin jälkeen huoneeseen oli laskeutunut hiljaisuus. Sitten paikalle oli tullut joku toinen täti ja se yksi täti meni tiskaamaan ja hiljaisuus jatkui. Minua kuitenkin kiinnosti, että olisiko se paha täti oikeasti tappanut Kamanosuken vai oliko se vaan uhkaus saada meidät syömään. No hänen lähdettyään kukaan ei kyllä ollut juuri edes enää syönyt muutenkaan. Mutta sen toisen tädin mielestä se paha täti ei olisi tappanut Kamanosukea oikeasti. Tosin Rokuro huomioi sen seikan, ettei täti ollut edes silloin paikalla. Ja totta ei kyllä ollutkaan, mutta hän vetosi siihen, että äidit tiesivät kaikesta kaiken. No ei kyllä mennyt läpi, koska siinä tapauksessa meidänkin äiti olisi tiennyt kaikesta kaiken, mutta eipä vaan tiennyt. Mutta se toinen täti oli myös samaa mieltä, ettei ketään nyt oikeasti olisi tapettu, koska tuskin Kamanosuke muuten itkisi tuossa. Olikohan noin? Entä, jos joku ei olisikaan totellut syömisen suhteen? No ehkä sitä oli turha jossitella, koska pääasia kuitenkin oli se, ettei häntä oltu tapettu.

Mutta sitten sirppiasiaan, joka selvisi vain sen verran, että se oli jossain säilössä emmekä me saisi tietää siitä säilöstä sen enempää ja Kamanosuke itki entisestään. Se joku, joka oli eilen leikkinyt sankaria sen sirpin kanssa yritti kuitenkin, että hänhän se syypää oli, joten ehkä Kamanosuke voisi saada sirppinsä takaisin. "Ei onnistu. Oli se vika sitten kenen hyvänsä, eihän se muuta sitä tosiasiaa, että sirpistä oli harmia", täti vastasi. Gensabaro puolestaan jatkoi, että miksi he edes antaisivat sirpin takaisin sen eilisen jälkeen. No en toki tiennyt minäkään miksi olisi, mutta aina kannatti yrittää. "Jos halaat leijonaa, ehkä se auttaa?" Rokuro ehdotti Kamanosukelle ja ojensi Möhkälettä Kamanosukelle. "Ehkä tuo täti on piilottanut sirpin taloonsa. Jos pääsemme sinne, voimme ehkä löytää sen", kuiskin puolestani Kamanosukelle. Ainoa vain, etten tiennyt missä täti asui, mutta kai senkin voisi jostain selvittää?

KAMANOSUKE

Kamanosuke ei ollut vielä toipunut järkytyksestä, kun Shichiro alkoi kysellä sirpistä. Kamanosuke ei ollut itse enää uskaltanut kysyä, koska ei uskonut saavansa sitä enää, kun tädit olivat halunneet niin kovin ottaa sen pois. Ja niinhän se oli, ei hän saisi sirppiä enää koskaan takaisin, mikä itketti entisestään. Rokuro tarjosi sitä leijonaa ja Kamanosuke otti sen vastaan ja rutisti sitä edelleen itkien. Miksi hän oli aina se, jota kaikki vihasivat? Miksi aina hänelle tehtiin pahaa, heitettiin kulhoilla ja vietiin tärkeitä asioita ja uhkailtiin teräaseilla? Miksi aina hän? Shichiro kuiski vielä, että ehkä he löytäisivät sirpin tädin talosta. ”Ei löydetä. Ei me päästä pois täältä.” Kamanosuke itki. ”Milloin meidät tapetaan? Saako kirjoittaa kirjeen kotiin ensin?” Soujiro kysyi ja se ei hirveästi nostattanut tunnelmaa. ”Miten meidät tapetaan? Saako siihen itse vaikuttaa?” Gensabaro jatkoi yhtä piristävällä linjalla. Kamanosuke ei halunnut kuolla millään tavalla, vaikka sama kai se tässä kohtaa oli.

NANAKUMA (Shichiro)

Kamanosuke otti Rokuron tarjoaman Möhkäleen ja halasi sitten sitä ja itki. Minä halusin kuitenkin kovin valaa toivoa, että voisimmehan me vielä sirpin löytää ja todennäköinen paikka olisi kyseisen tädin talo, koska jostain kätkemisestä hän puhui. Ei se nyt toki kiveen kirjoitettua ollut, että olisiko näin. Voisihan se sirppi olla ihan missä tahansa muuallakin, mutta jos halusi pelata todennäköisyyksillä, niin sieltä se saattaisi löytyä. Tosin se oli oikeasti aika tyhjän kanssa, koska emme tienneet, missä täti asui ja miten sen tiedon voisi ylipäätään urkkia. Voisi sen varmasti jostain selvittää toki, mutten ollut kyllä varma mistä tai miten. Mutta kunhan yritin piristää. Se ei kuitenkaan onnistunut, koska Kamanosuke ei uskonut sen löytymiseen, koska emme pääsisi pois täältä kuitenkaan. "Niin... Voit toki olla oikeassa... Mutta eivät he voi meitä täällä ikuisesti pitää. Joskus heidän on pakko päästää meidät pois", vastasin siihen, koska tuskin he meitä lopunikää tässä yhdessä ja samassa huoneessa pitivät. Eivät he meitä kidnapanneet siksi, että voisivat homehduttaa tähän huoneeseen, koska mitä järkeä siinä olisi?

Tosin sitten Soujiro halusi tietää milloin loppu tulisi ja saisiko edes kirjoittaa kirjeen kotiin. Gensabaro taas halusi tietää miten se loppu tulisi ja saisiko siihen vaikuttaa. "Ei kukaan ole tappamassa teitä enkä yhtään tiedä, milloin saitte sellaista päähänne, joten emme tapa milloinkaan emmekä mitenkään eikä olemattomaan tarvitse vaikuttaa. Mutta tokihan täällä on paperia ja kirjoitusvälineet, jos haluetta kirjoittaa kirjeitä tai piirtää jotain", täti selitti ja lähti kaivamaan paperia ja kirjoitusvälineitä esiin. Kun jotain oli löytynyt, hän laski ne yhdelle tarjottimelle. "Siitä vaan ihan vapaasti", tämä totesi siihen.

NOBUYUKI (Gensabaro)

Aika kului ja kaikki istuivat vain hiljaa paikallaan, tai osa pillitti ja sitten kaksoset alkoivat taas jauhamaan siitä sirpistä. No ei sitä kyllä enää näkyisi, nyt kun aikuiset olivat saaneet sen pois. Soujiro halusi tietää koska heidät oikein tapettaisiin ja saiko kirjoittaa edes kirjeen kotiin. No se oli hiukan myöhäistä, mutta olihan se kiva jos sai edes viimeisen tervehdyksen vanhemmille lähettää. Gensabaro oli itse kysynyt, miten heidät tapettaisiin, koska hän halusi ainakin kuolla kuin samurai, eikä kuin joku säälittävä kakara. Kovin täti väitti, ettei heitä tapettaisi ja he eivät muka tienneet, miten he olivat sellaista keksineet. ”No kertokaa sitten, mitä varten meitä täällä pidetään. Jos se on rahasta kiinni, niin kyllä minun isäni maksaa, mutta tämä on hullua.” Gensabaro sanoi tädin kaivaessa piirustusvälineitä. ”Missä Kagemaru on ja mitä te olette hänelle tehneet? Nyt olisi korkea aika alkaa puhumaan totta, jos tahdotte meidän tekevän kanssanne mitään yhteistyötä. Yksi meistä on kateissa, meitä pidettiin tyrmässä yön yli ja yhtä meistä on jo uhattu kuolemalla, että mistäköhän sellaiset ajatukset voisivat olla peräisin? Teidän toimintanne on sen verran epäilyttävää.” Gensabaro huomautti ja se yksi täti vilkaisi aika toivottomana siihen toiseen, mutta eivät he saisi ketään uskomaan, ettei heille tehtäisi mitään pahaa, jos jatkoivat noita valheita. Heidät oli siepattu kodeistaan ja pidetty vankina täällä, kyllä heillä piti olla sille jokin ihan oikea syy.

RUI

Kun sirpistä päästiin eteenpäin, alkoi seuraavaksi kyselyt siitä, että miten he kuolisivat ja milloin ja saisiko siihen vaikuttaa tai edes kirjoittaa kirjeen kotiin. No eipä siinä toki, jos halusi piirrellä tai kirjoittaa jotain, joten kävin kaivamassa siihen tarvittavat välineet esiin. Kovinkaan suurta tunkua se ei näköjään näyttänytkään tuovan, mutta mitä sitten tuli siihen, miksi he kuvittelivat kuolevansa tänne, niin sitten alkoi melkoiset selitykset ja kysymykset. Ensin piti kertoa mitä varten heitä oikein pidettiin täällä... varmaankin ainakin noin sadannen kerran. Ja jos se oli rahasta kiinni, niin kyllä Nobuyukin isällä oli mistä maksaa. "En tiedä, miten monta kertaa olette kysyneet jo tuota samaa aina eri henkilöltä tai mitä he ovat vastanneet, mutta varmaan yrittäneet kertoa syytä, miksi tilanne on tämä. Ymmärrän varmasti, että se kuulostaa uskomattomalta ja epäloogiselta tarinalta, joten en aio toistaa sitä, mutten kyllä nyt tähän hätään keksi mitään muutakaan vaihtoehtoista totuutta, jonka voisitte uskoa", vastasin asiaan. Seuraava aihe oli joku Kagemaru. "En tiedä kuka hän on, joten en voi vastata kysymykseen", vastasin siihen. "Se poika, jolla on vihreät hiukset ja suipot korvat", toinen kaksosista valaisi ystävällisesti. Aivan, he siis tarkoittivat Hoshiyomia. "Hän on Zelfan kanssa toipumassa eilisestä voimien menettämisestä. Sen tarkemmin hänen tilastaan ei ole tietoja", vastasin. Vielä tuli kuitenkin tyrmää ja kuolemalla uhkaamista puheeksi. "Jos ette olisi yrittäneet karkuun, ei tyrmää olisi tarvinnut käyttää. Se oli epätoivoinen ratkaisu, koska kukaan ei jaksanut yömyöhään keksiä mitään muutakaan ratkaisua, jolla teidät olisi saatu pysymään linnassa ilman uusia pakoyrityksiä. Kuolemalla uhkailua en voi kommentoida, koska en ollut paikalla, mutta Anastasia tuskin oli tosissaan", vastasin vielä seuraavaksi. "Mistä muka voimme tietää, ettet valehtele ja Kagemaru onkin jossain aivopestävänä?" toinen kaksosista jatkoi seuraavaksi. "En tiedä, miten ketään voisi edes aivopestä muutenkaan, mutta miksi olisi", totesin vaan siihen.

NOBUYUKI (Gensabaro)

”Hienoa, että itsekin ymmärrät, ettei tuota palturia usko kukaan, mutta nyt olisi kiva saada vaihteeksi ihan totuutta, eikä mitään vaihtoehtoisia totuuksia.” Gensabaro huomautti. ”Me voimme ehkä olla vain lapsia, mutta emme mekään ihan mitä tahansa roskaa usko.” Hän lisäsi. Sitten nainen ei muka edes tiennyt kuka kagemaru oli, eikä osannut päätellä, että kuka porukasta puuttui. Mutta kun toinen kaksosista oli tarkentanut, niin hän väitti taas että toipumassa jostain jonkun Zelfan kanssa. ”Onkohan kyseessä sama Zelfa, joka yritti omia häntä eilen koko päivän ja jonka kanssa ette millään tahtoneet jättää häntä kahden? Aika erikoista, että se on tänään kuitenkin ihan hyvä juttu.” Gensabaro sanoi, hän ei ollut mikä tahansa vähäjärkinen ipana, häntä ei noin vain huijattu. Jotain nämä heiltä yrittivät pimittää ja se ei herättänyt luottamusta. Sitten tyrmään, ettei sitä olisi tarvittu, jos he eivät olisi yrittäneet karata. ”Niin ja koko ongelmaa ei olisi, jos te ette olisi siepanneet meitä kodeistamme. Mitä itse pitäisit siitä, että joku tulisi ja ryöstäisi omat lapsesi?” Gensabaro huomautti, että heidän karkaamiselleen oli kyllä erittäin hyvä syy. Jos he eivät osanneet edes kertoa miksi heidät oli siepattu, niin tietenkin he tekivät kaikkensa päästäkseen pakoon näiden sekopäiden käsistä. Täti ei kuitenkaan tuntunut tietävän mistään mitään tai ei halunnut kertoa. ”Kuka tätä linnaa oikein johtaa? Tahdon puhua jonkun kanssa, joka tietää jostain jotain.” Gensabaro sanoi, koska näiden tätien kanssa meni kyllä aikaa vain hukkaan. Soujiro oli jossain kohtaa käynyt hakemassa paperia ja kirjoitti kai sitä jotain kirjettä.

RUI

Nobuyukista oli hienoa, että ymmärsin itsekin, ettei palturiin ollut uskominen, joten olisi kiva kuulla ihan totuus. "Ai, no se tuskin on muuttunut kertaakaan, kun olette kysyneet, mutta kertaus on toki opintojen äiti, kuten sanonta kuuluu. Teidät kirottiin Haurun toimesta ja nyt Ciri yrittää löytää vastaloitsua ja ongelma ratkeaa... toivottavasti", vastasin asiaan. Kai kaikki muutkin olivat totuuden asiasta kertoneet kuitenkin, mutta sitä he eivät ilmeisesti uskoneet. Ymmärsin toki, että kuulostihan se aika moiselta ja paksulta tarinalta, kun he eivät kirouksen takia olleet vielä eläneet näitä hetkiä. Tai olivat, mutta eivät muistaneet eläneensä. Mutta sitten Zelfaan, että oliko kyseessä sama Zelfa kuin viimeksi, kun Zelfa oli ominut Hoshiyomin ilmeisesti. "No eihän se mitenkään uudelta tokikaan kuulosta, mutta taisin olla vahtivuorossa silloin, joten en tiedä, mitä hänen kanssaan käytännössäottaen tapahtui. Mutta kyllä kyseessä on sama Zelfa, ellei täällä ole tietämättäni jotain toistakin Zelfaa", vastasin Hoshiyomin tapaukseen. Ja no eihän se varmaan hyvä juttu ollut, että Hoshiyomi oli Zelfalla, kun miekkakin oli silloin kerran livahtanut väärään rööriin, mutta minä en kyllä halunnut mennä asiasta Zelfalle mainitsemaan, että minun puolestani hän voisi pitää Hoshiyomin.

Mutta seuraavaksi pääsimme takaisin tyrmään, jota ei sitten olisi tarvinnut, jos emme olisi yrittäneet siepata heitä. "Ketään ei ole siepattu", totesin vain siihen. "No miten me sitten muka tulimme tänne? Ilmestyimme vai?" toinen kaksosista tenttasi taas seuraavaksi. "Jos haluatte uskoa sen noin, niin käy minulle", vastasin vain, koska nyt en jaksanut alkaa enempää väittelemään asiasta. Ei se ollut vikani, jos he eivät uskoneet totuutta, vaikka se ehkä aika käsittämättömältä heidän korvaansa kuulostikin juuri tällä hetkellä. Lopuksi Nobuyuki halusi tietää kuka tämän linnan johtaja oikein oli, koska halusi puhua hänen kanssaan. "Kaikin mokomin. Hän on tässä näin", sanoin ja viitoin Yukimuran suuntaan. "Hyvä vitsi... Kuka se oikeasti on?" toinen kaksosista jatkoi taas. "Niin, no entinen johtaja... niinikään johtaja oli Dorian, mutta on estynyt tällä hetkellä, koska on vampyyri eikä häntä kiinnosta teidän ininät kuitenkaan, joten joudutte nyt tyytymään Yukimuraan... tai siis Benmaruun eli nykyiseen johtajaan", vastasin sitten.

KASUMI

Lapset ja Rui aloittivat tutun vänkäämisen totuudesta, joka oli täysin turhaa. Kasumi ei ihan käsittänyt, miksei lapsille vain keksitty jotakin uskottavaa syytä täällä oloon ja leikitty sen mukaan kunnes heidät saataisiin normaaliin tilaan, kun eivät he mitenkään voineet oikeaa totuutta uskoa. Tästä olisi pitänyt puhua yhdessä silloin kun heillä oli ollut se kokous, mutta se oli nyt vähän myöhäistä taas. Sitten Rui alkoi väittää Yukimuraa johtajaksi ja Kasumi ei jaksanut käsittää, miten tyhmä hän oli. ”Mitä? Minä muka?” Yukimura ihmetteli ja ihme oli, että hän oli hereillä. Taisi lapsiparka säikähtää sitä Anan uhkailua sen verran, ettei edes nukuttanut. ”Rui, anna olla. Saat vääntää tuota asiaa koko päivän ilman, että saat ketään uskomaan yhtään mitään. Et uskoisi puheitasi itsekään jos olisit tuossa tilassa kuin he nyt.” Kasumi yritti saada tilanteen rauhoittumaan. ”Tuokaa Kagemaru tänne ja osoittakaa, ettette ole tehneet hänelle mitään. Se voisi ehkä hivenen auttaa meitä uskomaan, että edes osa siitä potaskasta jota meille syötätte, on totta.” Nobuyuki vaati seuraavaksi. Hän oli kyllä äärimmäisen hankala henkilö jopa lapsena, Kasumi ei käsittänyt miten Komatsu pärjäsi hänen kanssaan.

RUI

"Niin... Juuri sinä, vaikka et sitä muistakaan", vastasin Yukimuralle, vaikka turhan kanssahan tämä oli. Kyllä minä sen tiesin ja siltä se näyttikin, mutta ihan niin kuin se olisi minun asiani tässä lennosta nyt keksiä joku uskottavakin selitys, koska en keksinyt mitään. Mutta olihan meillä toki Dorian, joka kuitenkin oli toiminut johtajana, vaikka ei nimellisesti johtaja ollutkaan. Ainut vaan, että estyneen tilansa takia hän ei voisi ottaa osaa nyt lasten oikkuihin. Ehkä meidän olisi pitänyt keksiä joku väliaikainen johtaja, mutta kukaan ei ollut ottanut sellaista puheeksi aiemmin eikä myöskään ottanut paikkaa ilman kysymyksiäkään asiasta. Eikä sillä nyt enää pahemmin ollut merkitystä. Kaikki olivat yhtä pihalla tästä tilanteesta joka tapauksessa, että mitä oikeasti ylipäätään tapahtui, mitä Hauru tarkalleen oli tehnyt, miten hän sen teki ja miksi. Ja nyt oli turha kysyä, koska Haurukin oli hyödyttömässä tilassa.

Lopuksi Kasumi totesi, että pitäisi antaa vain olla, koska saisin vääntää tästä koko päivän tätä menoa. "Niin huomaan kyllä, etteivät he mitään usko, mutta minkäs minä sille mahdan..." vastasin siihen. Ja ei, en varmaan toki uskoisi itsekään heidän tilanteessa, mutta sitä oli turha miettiä, koska en ollut heidän tilanteessaan ja mistä sitä voisi tietää. Sitten Nobuyuki halusi tavata jo Hoshiyomin, koska sillä voisi todistaa, että tämä potaska olisi totta tai osa ainakin. "Jos se jotenkin ratkaisee asian, niin mikä ettei. Käyn Zelfan puheilla... Tulen pian", sanoin sitten Kasumille, koska kai sitä kannattaisi koittaa, jos siitä olisi apua. Ehkä Kasumi hetken pärjäisi.

Astelin huoneesta käytävään ja suljin oven perässäni. Kävin kuitenkin huikkaamassa varmuuden vuoksi Yurille, että kävisin Zelfan luona, että jos huoneesta alkaisi kuulumaan jotain tavallisuudesta poikkeavaa, niin olisi hyvä käydä katsomassa. Sitten jatkoin yläkertaan, mutta ei minulla ollut kyllä mitään hajua, missä huoneessa tai kerroksessa Zelfa edes asui, joten kävin vähän koputtelemassa joka huoneen ovea. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut mennä kolmanteen kerrokseen, koska tässä kerroksessa lykästi ja Zelfa avasi oven. "Terve... Miten Hoshiyomi voi?" aloitin ensin. "No eiliseen nähden ihan hyvin, mutta hän ei muista mitään ja on edelleenkin melko voimaton", Zelfa vastasi. "Selvä... Toiset kuitenkin ha-" aloitin, mutta Zelfa tukki suuni, minkä jälkeen työnsi minut huoneesta ulos. Tuli hän itsekin ja sulki oven perässään ja Hoshiyomi jäi hänen huoneeseen.

"Hoshiyomi ei ole siinä kunnossa vielä. Hän on ihan kujalla tilanteesta eikä muista toisia. Hän ei muista mitään enkä kertonut heistä hänelle, koska se vaan sekottaisi pakkaa. Lisäksi on parempi, ettei hän edes muista eilistä", Zelfa selitti vaimealla äänellä. "Eli aiotko muka hautoa häntä täällä ja pitää vain itselläsi? Muut ihmettelevät mitä Hoshiyomille on tapahtunut ja luulevat, että hänet on aivopesty. Jos haluamme heiltä edes vähän luottamusta, Hoshiyomin näkeminen voisi auttaa sitä", vastasin Zelfan oikkuihin. "Luottamusta? Mihin sitä nyt muka ylipäätään tarvitaan tässä vaiheessa?" Zelfa totesi. "No on se parempi kuin, että kyselevät koko ajan, miksi ovat täällä ja mitä on tapahtunut. Tämä ongelma voi jatkua vielä pidempään kuin vain tähän yöhön. Ei siitä ole varmoja takuita, että Ciri onnistuu", yritin selittää. "No pohditaan sitä sitten, jos Cirilla epäonnistuu", Zelfa vastasi. "Emmekö voisi edes yrittää?" jatkoin kuitenkin. "Ei Hoshiyomi jaksa vielä lähteä mihinkään", Zelfa jatkoi siihen. "No kanna hänet", totesin siihen. "Luuletko, että se on muka hyvä ratkaisu? Tuo joku heistä tänne tai pari. He voivat sitten kertoa, mitä näkivät ja miten uskovat tilanteen. Mutten kuitenkaan usko, että on vielä hyvä aika viedä Hoshiyomia sen kaiken keskelle. Hän on toipilas", Zelfa vaan selitti. "Olkoot, koitan sitten niin", tuumasin asiaan ja lähdin takaisin pääkerrokseen ja kokoushuoneeseen. "Juttu on nyt niin, että Hoshiyomi... eikunsiis Kagemaru on vielä toipilas ja hieman heikossa kunnossa, joten otan pari teistä mukaan katsomaan häntä, mutta vain pari, joten ketkä lähtevät mukaani?" kysyin sitten.

NOBUYUKI (Gensabaro)

Gensabaroa ärsytti, että tuo typerä nainen kehtasi kohdella häntä kuin hän olisi jokin idiootti. Nyt hän väitti, että Benmaru oli täällä se johtaja, ei kyllä mennyt läpi, mutta nainen väitti edelleen samaa. Gensabaro luovutti, täällä kaikki olivat sekaisin päästään. Mutta sentään Kagemarun asiaan saatiin jotain edistystä, kun nainen meni puhumaan sille Zelfalleen, jonka luona Kagemaru muka oli toipumassa. No sinne lähti ja muut odottivat hiljaa paikallaan, kunnes nainen palasi. Palattuaan hän selitti, miten huonossa kunnossa Kagemaru oli vielä, joten ei voinut tulla tänne. Gensabaro oli jo väittämässä vastaan, kun nainen sanoi, että hän veisi pari heistä katsomaan häntä. Kukaan ei tuntunut uskaltavan lähteä. ”No minä tulen, kyllä se täällä istumisen voittaa, vaikka teidän touhunne onkin erittäin epäilyttävää.” Gensabaro sanoi ja nousi ylös, odottaen vielä, oliko joku muu tulossa mukaan.

RUI

Mukaanlähtiöitä ei sitten ollutkaan mitenkään hurjaa määrää, mikä toki oli ihan hyvä, kun ei sinne huoneeseen kuitenkaan ihan hirveää ryysistä kuitenkaan mahtunut. Kaikki vain istuivat hiljaa paikallaan, mutta pian Nobuyuki ilmoittautui vapaaehtoiseksi. "Selvä, lähteekö joku muukin vielä vai menemmekö vain kaksin?" kysyin, koska ei sekään varmaan mitään haittaisi, vaikka mukaan ei muita lähtisikään. "Minä tulen", Zuko päätti ilmoittaa ja nousi myös ylös ja muut jatkoivat vaan hiljaa toljottamista. "Selvä, no mennäämpä sitten", vastasin ja lähdin johdattamaan kaksikkoa ulos huoneesta ja porrastilaan, josta lähdin tietenkin ylöspäin, koska Zelfan huone ei ollut kellarissa. Kun pääsin portaat ylös, varmistin vielä, että Zuko ja Nobuyuki myös tulivat mukana(?) ja sen jälkeen siirryin oikealle ovelle, johon taas koputin. Zelfa avasi oven jonkun ajan päästä ja siirtyi pois edestä, että minä, Zuko ja Nobuyuki pääsisimme sisälle. "Hän ei kyllä kuulemma muista sitten mitään, koska voimien menetys oli ilmeisesti liikaa", sanoin Zukolle ja Nobuyukille. "Sattuipa sopivasti... Ja siis eikö hän muista mistään mitään vai jotain kuitenkin? Oletteko varmoja, ettette ole aivopesseet häntä?" Zukoa kiinnosti, mutta käänsi katsettaan Hoshiyomiin, kun pääsi sisälle ja lähemmäksi. "Hei Kagemaru, etkö tosiaan muista mitään eilisestä tai miten päädyit tänne tai mitään sitä ennen?" Zuko kyseli. Zelfa näytti kuitenkin selvästi siltä, ettei tykännyt tilanteesta ollenkaan, mutta yritti olla kovinkin coolisti tai ns. normaalisti. Mitähän tässä oli oikein haudattuna? Mitä Zelfa oli Hoshiyomille syöttänyt?

NOBUYUKI (Gensabaro)

Zuko lähti vielä mukaan ja sitten he seurasivat sitä yhtä tätiä yläkertaan johonkin huoneeseen. Hiukan yllättävää, että huoneessa oikeasti oli se valkohiuksinen mies ja kun he pääsivät sisälle, niin myös Kagemaru, joka nousi istumaan futonille ja näytti olevan aika pihalla tilanteesta. Rui kertoi, ettei Kagemaru valitettavasti muistanut yhtään mitään, mikä oli kyllä melkoinen sattuma. Zuko kysyikin, että eikö hän tosiaan muka muistanut mitään eilisestä. ”Keitä te olette?” Kagemaru ihmetteli ja katsoi aika kysyvästi sitä Zelfaa, joka nyt ainakin näytti erittäin epäilyttävältä. ”En muista miten päädyin tänne ja mitä eilisestä? Mitä te siitä tiedätte? Zelfa sanoi, että löysi minut tajuttomana metsästä kun oli metsästämässä ja toi tänne.” Kagemaru vastasi. ”Ai niin hän sanoi? Hän ei sitten kertonut mitään lapsensieppauksesta ja siitä, että alakerta on täynnä tänne vangittuja lapsia, eikä siitä, että yritimme eilen yöllä yhdessä karata täältä? Minkähän takia oikein menetit voimasi? Sen takia, että yritit käyttää niitä saadaksesi meidät pois täältä, kun pakoyritys paljastui.” Gensabaro huomautti ja Kagemaru katsoi aika ihmeissään jokaista huoneessaolijaa vuorotellen.

ZELFA

En ollut olettanut, että Rui oli päättänyt tulla tenttaamaan ties mitä ja halunnut esitellä Hoshiyomin heti kaikille. Kai se jossain välissä olisi toki tapahtunut, mutta en olettanut, että näin pian, joten hieman piti vastustella. Ja eihän Hoshiyomi edelleenkään kovinkaan hyvässä kunnossa ollut. No paremmassa toki kuin ihan aamulla ja hereilläkin jopa, mutta ei nyt vielä siinä kunnossa, että olisi kannattavaa vaan ottaa jalat alleen ja mennä katsomaan minkälaisen sotkun alakerran kakarat olivat saaneet aikaan taas vaihteeksi. Rui kovin kuitenkin intti vastaan ja hänestä tuskin olisi päässyt eroon, ellen olisi taipunut edes jollain tavalla, joten lopulta Rui lähti hakemaan paria kakaraa alakerrasta mukaansa, koska hänelle oli jotenkin ehdottoman tärkeää saada herätettyä luottamusta muissa. No sitä tuskin tapahtui, koska olin vähän niin kuin keksinyt valheita Hoshiyomille, koska oli se parempi kuin muistaa täältä karkaaminen, koska sitten hän luulisi taas olevansa vanki ja haluaisi pois. Se taas ei olisi mitenkään hyvä juttu tuossa tilassa vaan hänen pitäisi levätä mieluummin.

Mikä sääli kuitenkin, että Rui tuli vähän liiankin pian paikalle mukanaan mini-Nobuyuki ja mini-Zuko ja Zuko aloittikin heti, että muistinmenetys sattuikin juuri sopivasti. No se ei ollut kyllä minun vikani. Käytin muistinmenetystä kyllä hyväkseni, mutta en ollut syy muistinmenetykseen. Zuko alkoi heti kyselemään aivopesusta ja no joo, saattoihan se toki siltä vaikuttaa nyt, kun Hoshiyomi ei muistanut totuutta ja uskoi valheeseen. Sillä periaatteellahan se aivopesukin toimi, vaikka tässä nyt oli kyse vain muistinmenetyksen hyväksikäytöstä. Hoshiyomi halusi kuitenkin tietää, että keitä Zuko ja Nobuyuki olivat edes. "Linnassa asuvia lapsia. Tässä on Zuko ja tässä on Gensabaro ja kuten tiedättekin nyt, tässä on Kagemaru", esittelin kaikki toisilleen kuin he nyt näkisivät toisensa mukamas ensimmäistä kertaa, mutta siihen malliin, että olin mukamas maininnut Hoshiyomista alakerran lapsille siellä ollessani. Hoshiyomi kuitenkin jatkoi, ettei muistanut todella mitään eilisestä, mutta mistä Zuko ja Nobuyuki sen tiesivät, mitä oli tapahtunut. "Koska siitä tuli puhetta, kun kävin alakerrassa. Kerroin, että olet täällä muistisi menettäneenä etkä muista miten päädyit tänne ja niin edelleen. Luonnollistahan se on mainita, että muutkin tietävät sinusta", syötin hieman lisää valhetta peliin Ruin katsoessa minua, että olinko tosissani. No kyllä, hyvinkin tosissani.

Mutta siitä alkoi seuraavan eli Nobuyukin tilitys, että niinkö tosiaan ja että olin sitten jättänyt kokonaan laskuista pois lapsisieppauksen, karkumatkan ja miksi Hoshiyomi oikeasti menetti voimansa. "Sieppauksen? Lapsirakas, olet selvästi nähnyt jotain kummaa unta tai kolauttanut pääsi. Mitä lapsia me muka olisimme siepanneet, kun täällä on lapsia jo muutenkin vähän liikaa, kun toiset lisääntyvät vähän liiankin kovin", yritin korjata tilannetta. Ei se toki ihan totta ollut, mutta totta oli kuitenkin sen verran, ettei ketään kukaan ollut siepannut ja osa lisääntyi vähän liiankin kovin, kuten vaikka Unnot, joten oli se puoliksi totta, hieman vaan muunneltu. "Hah, on sinulla otsaa keksiä moisia valheita. Ette voi sivuuttaa kidnappausta tuolla tavalla ja aivopestä meitä puolellenne!" Zuko sanoi siihen topakasti. "Mitä valheita? Väitättekö todella, että joku on kidnapannut teidät, vaikka vanhempanne ovat täällä? Olette olleet täällä aina, tuo on aika huono yritys. Ei kukaan usko tuollaista potaskaa. Ymmärrän, että olette lapsia ja mielikuvista riittää, mutta tuo on jo aika paksua", totesin siihen. Rui oli selvästi kuitenkin luovuttanut jo ja antoi selvästi vain olla. "Miten sitten selität sen, että tiedämme Kagemarun?" Zuko jatkoi. "No siitä, että kerroin hänestä teille. Joko unohdit sen? Oletko nukkunut hyvin?" kysyin sitten. "Tyrmässä ei hirveän hyvin kyllä voi nukkua muutenkaan, joten ei, en taida olla", Zuko vastasi. "Tyrmässä? Miksi sinä olet tyrmässä nukkunut? Onhan sinulla kotona sänkykin", ihmettelin mukamas siihen. "Niin, sitä voisin kysyä sinultakin", Zuko vastasi. "No ei se nyt minun vika ole, jos olet ollut tuhma ja vanhempasi ovat teljenneet sinut tyrmään", vastasin puolestani. "Niinkö? Senkö takia kaikki muutkin olivat tyrmässä?" Zuko jatkoi. "No älä minulta sitä kysy. En ole äitisi enkä tiedä, miksi olette olleet tyrmässä, vaikka kellariin menosta on kieletty ainakin sata kertaa, koska siellä ei ole turvallista", vastasin Zukolle.

HOSHIYOMI (Kagemaru)

Joku nainen oli tullut kahden lapsen kanssa kyselemään Kagemarua ja hän ei ihan tajunnut tilannetta. Lapset ilmeisesti asuivat linnassa ja heidän nimensä olivat Zuko ja Gensabaro. He eivät kyllä selvästikään tainneet olla ainakaan sukua toisilleen. Sitten homma alkoi mennä sekavaksi, kun toinen pojista selitti jostain sieppauksesta ja että he olisivat yrittäneet edellisyönä paeta ja se oli syy Kagemarun voimien loppumiseen. Zelfa väitti, että lapsi rakas oli nähnyt vain unta. ”Kiva yritys, mutten ole sinulle mikään lapsirakas enkä näe unia, ikinä. Joten Älä yhtään yritä sekoittaa Kagemarun päätä jollain keksimilläsi valheilla. Koska tarinassasi on heikkoja kohtia, miten Kagemaru on tänne päätynyt? Sieppaushan selittäisi sen asian, eikö totta? Vai kävelikö hän yksin unissaan metsään ja uupui sinne ja sinä sankarillisesti pelastit hänet? Opettelisit edes keksimään uskottavia valheita ennen kuin valehtelet. Lapsikin näkee noiden valheiden läpi.” se Gensabaroksi esitelty poika vastasi. ”Mistä tässä on kyse?” Kagemaru ihmetteli. Zelfa sen kun jatkoi, ettei hän valehdellut eikä ketään oltu siepattu, koska kaikkien lasten vanhemmatkin olivat täällä. ”Ahaa… Mihinköhän te heidät sitten olette piilottaneet, kun ei meille vain ole näytetty, että vanhempammekin on siepattu tänne?” sama poika jatkoi kun Zuko alkoi valittaa Zelfan kanssa jostain tyrmään joutumisesta, mistä Zelfa ei tiennyt yhtään mitään. ”Etkö aio sanoa asiaan yhtään mitään? Nyt teillä on hiukan huonot mahdollisuudet vakuutella meille enää, ettette aio manipuloida meitä uskomaan jotain soopaa, kun tämä kaverisi täällä juuri näytti miten homma oikeasti on. Kagemarun pää on sotkettu jollain ihme valheilla?” Gensabaro huomautti sille naiselle, joka heidät oli tuonut tänne. ”Mitä minulle on valehdeltu?” Kagemaru kysyi. ”Sinut on siepattu tänne kuten meidät muutkin, ja ilmeisesti he yrittävät manipuloida meitä omalle puolelleen jonkun syyn takia, jota eivät meille kerro.” Gensabaro ilmoitti ja Kagemaru ei tiennyt yhtään ketä tässä olisi pitänyt uskoa.

ZELFA

Nobuyuki aloitti sillä, ettei ollut mikään lapsirakas eikä nähnyt unia ikinä. "Et toki olekaan, ainakaan minulle. Ei minulla lapsia ole", tuumasin vaan siihen. Sitten alkoi taas, että turha oli sekottaa Hoshiyomin päätä valheilla. "Ai sinun unesiko tässä nyt sitten on joku totuus? Kyllä nyt olisi aika herätä siitä unesta, tuohan on hulluutta", totesin vain, mutta seuraavaksi väitettiin jo jostain heikoista kohdista, kuten miten Hoshiyomi oli päätynyt tänne. "No juurihan sen kerroin. Toin hänet tänne, koska hän löytyi tajuttomana metsästä. Se miksi hän siinä metsässä sitten oli, niin sitähän en tiedä, koska hän ei muista miten päätyi sinne. Mutta tokihan sieppauskin sen selittäisi ihan yhtälailla... Ja tokihan se oli tavallaan sieppaus, kun otin tuntemattoman lapsen metsästä mukaani. Mutta vain siksi, että hän löytyi tajuttomana. Mutta toivottuaan parempaan kuntoon, Kagemaru on tietenkin vapaa lähtemään kotiinsa. Tuossa kunnossa se vaan olisi kohtalokasta", vastasin siihen kääntäen kuitenkin katseeni seuraavaksi Hoshiyomiin. "Olettaen tietenkin, että tiedät, missä päin kotisi on, mutta jos et, niin voimme yhdessä katsoa tilannetta", jatkoin Hoshiyomille. "Mutta en nyt ymmärrä, että mikä tämä sieppausjuttu on, jos se ei ole vain uni... Joku leikki kenties?" ehdotin perään.

Hoshiyomi puolestaan halusi tietää seuraavaksi, mistä oikein oli kyse. "En tiedä, mitä he hourivat. He ovat olleet kummallisia koko viikon... Salailleet jotain ja keksineet omiaan. Mutta totuus on se, että he asuvat täällä ja sinut löysin eilen metsästä ja toin tänne toipumaan. Älä turhaa rasita päätäsi tuolla houreella... Se liittyy varmasti vain johonkin leikkiin. Ei olisi edes ensimmäinen kerta, tämä on ihan tavallista täällä. Osan vanhemmat antavat lastensa vaan tehdä mitä itse haluavat ja nämä kaksi ovat siitä vain yksi esimerkki", vastasin Hoshiyomille. "Kehtaatkin pitää minua jonain hulluna. Olen prinssi, ettäs tiedät ja vanhempani eivät kyllä tykkää hyvää, kun saavat teidät kiinni", Zuko totesi. "Ahaa ja prinssinkin vielä. En tiennytkään, että leikitte kuninkaalisia. Oletko sinäkin prinssi tässä leikissä, Gensabaro?" jatkoin vain, kun sitten ihmeteltiin sitä, että mihin me olimme heidän vanhempansakin piilottaneet. "Kuule, vanhempasi ovat aikuisia, joten en kyllä ole pitänyt heitä silmällä. Heillä on omat työnsä linnassa ja minulla omani. Jos et löydä heitä, ei se tarkoita, että joku olisi tahallaan piilottanut heidät. Ehkä he ovat kotona? Oletko mennyt katsomaan edes?" kysyin sitten. "Miten olisin voinut, kun ette päästä meitä kotiin?" Zuko jatkoi siihen. "Kuulkaa, kun minulla ei oikeasti ole aikaa leikkiä teidän kanssa juuri nyt ja Kagemarun täytyy levätä, joten Rui voisitko viedä heidät vanhempiensa luo tai jotain", totesin vain.

"Zelfa... Oikeasti... Mistä tässä on kyse? Mitä olet sanonut Hoshiyomille?" Rui kysyi sitten. "Kenelle? Kuka on Hoshiyomi?" kysyin sitten, kun Hoshiyomi halusi tietää, mitä hänelle oli valehdeltu. "Ei yhtään mitään. Nuo kaksi vaan keksivät jotain omiaan... Ilmeisesti heitä kiinnostaa vaihtoehtoinen todellisuus tai salaliittoteoriat tai jotkut tällaiset tavallisuudesta poikkeavat asiat. Täällä tapahtuu niin harvoin mitään jännää, joten lapset sitten keksivät sitä jännää itse. On se hyvä tietenkin kehittää mielikuvitustaan, mutta kiva tulla sepittämään tuota potaskaa toipilaalle, joka on muutenkin menettänyt muistinsa ja on hämmentyneessä tilassa. Häpeisitte edes vähän", vastasin siihen. "Zelfa, oletko oikeasti tosissasi?" Rui kysyi. "Hyvinkin tosissani, jos te kolme ette nyt poistu sepittämään noita valheita muualle", vastasin siihen. "Mutta et löytänyt häntä mistään metsästä tai löysit toki, mutta sieltä he kaikki muutkin löytyivät karanneena", Rui jatkoi. "Sinäkö tästä olet vastuussa? Ymmärrän, että olet hieman... sekaisin... etkä muista aina ottaa lääkkeitäsi, mutta sinäkö tuota potaskaa olet syöttänyt viattomille lapsille ja aivopessyt heitä? He ovat vasta lapsia, Rui. Ilmankos heidän vanhemmat kiskovat hiuksia päästään ja vievät lapsensa mieluummin lapsiparkkiin hoitoon", totesin siihen yrittäen vaikuttaa olevani mahdollisimman huolissaan tilanteesta. "Lääkkeitä?! En minä mitään lääkkeitä käytä! Zelfa, tuo on valhe ja tiedät sen itsekin. Lopeta hyvän sään aikaan tai olet ongelmissa. Et voi käyttää häikäilemättömästi Hoshiyomia hyväksesi noin!" Rui parahti. "No et selvästikään tosiaan käytä... Kannattaisiko ehkä?" kysyin vain siihen malliin kuin Rui olisi oikeastikin joku mielenvikainen, jolla ei vaan ollut kaikki kotona.

NOBUYUKI (Gensabaro)

Se valkohiuksinen outo setä oli outoutensa lisäksi selvästi aivan sekaisin. Hän sepitti ihan ihme tarinaa ja väitti muiden hourivan ja sitten tämä kehtasi syyttää vanhempia siitä, että lapset olivat jotenkin huonosti kasvatettuja. ”Sinulla ei ole mitään oikeutta puhua vanhemmistani tuohon sävyyn!” Gensabaro ilmoitti, mutta ilmeisesti tämä oli aika turhaa. Mies oli ihan sekaisin, no sekaisinhan täällä olivat kaikki, mutta tämä oli pohjanoteeraus. Sitten Zuko löi prinssikortin pöytään, mutta sekin oli vain leikkiä. ”Voi kuule, tästä on leikki kaukana.” Gensabaro ilmoitti. Sitten Gensabaron vanhemmat olivat vain täällä linnalla töissä. Aivan ihan varmasti olivat. ”Selvä. Jos tämä oli tässä, niin ehkä tosiaan parempi, että menen sinne kotiini, kerta se ei nyt näytä olevan enää ongelma.” Gensabaro sanoi ja kääntyi kannoillaan. Hän tiesi, ettei heitä päästettäisi linnasta ulos edelleenkään ja tuo setä keksi omiaan, jotta Kagemaru uskoisi hänen sepityksensä. Nyt he ainakin tiesivät mitä täällä oli tekeillä. Aikuiset alkoivat vielä kinata keskenään, mutta Gensabaroa ei enää kiinnostanut hän lähti takaisin alakertaan ja aikoi katsoa, miten pitkälle pääsisi, ennen kuin joku tulisi pysäyttämään hänet. Portista häntä nyt tuskin päästettäisiin ulos, mutta kai sitä sopi kokeilla, kerta hän oli niin vapaa menemään kotiin vanhempien luo tuon hullun sedän puheiden mukaan. Ja hänen kotinsa ei ollut täällä, eivätkä olleet vanhemmatkaan.

RUI

Kun Zuko ja Nobuyuki oli saatu katsomaan tilannetta, aloin katumaan sitä samantien. Mutta en vaan ollut uskonut, että tilanne olisi mennyt näin pitkälle. Zelfa keksi ties mitä valhetta aina selitykseksi, kun joku kyseenalaisti hänen totuuksiaan tai mukamas totuuksia. Ei kuitenkaan olisi pitänyt tuoda yhtään ketään yhtään mihinkään, koska tämä ei nyt ainakaan saanut ketään vakuuttuneeksi mistään. Zelfa oli todella käyttänyt kaikki mahdolliset korttinsa siihen, että saisi pitää Hoshiyomin itsellään. Ei sillä toki, että ihan kaikki olisi vaan ollut valhetta, koska eihän heitä nyt oikeasti kukaan ollut kidnapannut, mutta se olikin sitten ainoa totuus sen kaiken muun päättömän potaskan keskellä. Mutta kun sekään ei auttanut, että itsekin lopulta hämmennyksistäni sain suutani auki, koska Zelfa veti vielä senkin kortin, että minä olin joku seinähullu ja muuten sekaisin päästäni. Kun se hullu ei tässä ainakaan ollut Zelfa itse, ei suinkaan, vaan tietenkin se olin minä.

Nobuyuki kuitenkin suuttui sitten, että hänen vanhemmistaan ei puhuttu alentavaan sävyyn. "Aivan... Mitä minä nyt toki olen morkkaamaan kenenkään kasvatusmetodeja, mutta kiinnostaako vanhempiasia ollenkaan, että olet täällä käyttämässä toipuvaa itsekkäästi hyväksesi vain jonkun leikin takia", Zelfa totesi. "Kun et itse ainakaan käytä häntä hyväksesi itsesi takia! Olet sekaisin!" tuhahdin siihen. "Minäkö? Joo, syytä toki minua... Kaikki on aina syyllisiä sinun ongelmiisi ja mielenilmaisuihin. Olisiko pitänyt jättää hänet ulos tajuttomana? Metsän keskelle? Haloo pahvi!" Zelfa tuohtui seuraavaksi. "Olet hemmetin ärsyttävä!" parahdin, kun en keksinyt enää yksinkertaisesti mitään. Mutta virhe tämä oli. Ei olisi ikinä pitänyt tuoda Nobuyukia ja Zukoa tänne todistamaan tällaista, koska nyt he varmasti pitivät meitä mielipuolina ja ties minä hulluina, että kiitos vain Zelfa. Kiitos.

Tosin seuraavaksi Nobuyuki ilmoitti, että menisi kotiinsa kerta se ei ollut enää ongelma. "No syytä olisi ainakin", Zelfa totesi siihen ja sitten Nobuyuki lähti ja Zuko lähti perään. "Hanki hoitoa, idiootti! Jos olisit voinut puhua totta, he ehkä voisivat luottaa meihin enemmän, mutta ei!" ärähdin ja lähdin huoneelta myöskin, koska ei Nobuyukia ja Zukoa nyt voinut mihinkään oikeasti päästää. Ei, että he nyt pääsivät porteista mihinkään, mutta turha sinne porteille oli mennä sitä erikseen toteamaan. Jatkoin kuitenkin heidän peräänsä. "Tiedän kyllä, että tuo kuulosti todella pahalta ja ajattelette nyt, että olemme todella jotain hulluja, jotka aivopesevät lapsia omaan tarkoitukseen, mutta ei se ole niin. Zelfa on kovanluokan sekopää. Ei hänen puheitaan kannata ottaa tosissaan... Hän käyttää Hoshiyomia hyväkseen ainoastaan itsekkyyttään, mutta se ei ole meidän muiden vika. Ja ymmärrän, että selitykset kirouksesta kuulostivat myös valheelta korviinne, mutta voisitteko mitenkään tulla mukanani takaisin kokoushuoneelle? Ei tiedän siellä tarvitse olla koko aikaa, mutta olen pahoillani, mutta en voi päästää teitä menemäänkään", yritin jotain selittää Zukolle ja Nobuyukille. "Luuletko, että kukaan meistä enää haluaa edes yrittää uskoa tuollaista potaskaa? Valehtelette kaikki ihan koko ajan eikä tuon äskeisen miehen puheet poikenneet teidän naistenkaan selityksistä yhtään sen enempää. Yhtä päätöntä tuohua tuokin oli ja uskomatonta potaskaa", Zuko totesi. "No ehkä niin... Luottamuksen hakeminen on varmasti menetetty nyt lopullisesti, mutta uskokaa nyt, että emme halua pahaa, mutta emme voi vaan päästää teitä menemäänkään. Emmekö voisi vielä selvittää tilannetta ja tehdä jonkun kompromissin?" jatkoin siihen tullen heidän perässään koko ajan.

NOBUYUKI (Gensabaro)

Gensabaro ei jäänyt enää kuuntelemaan mitään potaskaa ja solvauksia, miten se olikin nyt yllättäen hän, joka täällä hyväksikäytti sairasta lasta. Vähän voisi aikuinen mies kasvattaa itselleen edes jonkinlaisen selkärangan, ihan hävetti olla lapsi ja katsella noiden aikuisten pelleilyä. Zuko oli lähtenyt hänen peräänsä ja hetken päästä myös se hullu nainen. No olihan jokainen nainen ja mies täällä ollut päästään sairas jo heti ensitapaamiselta asti, mutta tuo Zelfa oli kyllä täysi kahjo. Hän oli ehtinyt alas ja ulko-ovelle, kun nainen tuli perässä huutelemaan, miten pahalta tilanne näytti, mutta se ei sitten ollut niin ja Zelfa oli sekaisin. Gensabaro pysähtyi ja kääntyi naisen puoleen. ”No kyllä sen huomaa, mutta hulluja olette kyllä kaikki täällä. Ja tuon jälkeen on hiukan vaikea väittää, ettette yritä manipuloida ketään täällä uskomaan, että kuulumme teidän roskajoukkoonne.” Gensabaro antoi kuulua. Nainen ei voinut kuitenkaan päästää heitä menemään. ”No se tuli harvinaisen selväksi viimeyön aikana. Ja voisitte esimerkiksi aloittaa sillä, että hankkisitte Kagemarun vaikka toipumaan muualle sen hullun luota joka ihan selvästi ainakin uskottelee hänelle jotain ihme valheita. Sitten voitte kertoa totuuden, mutta ette te sitä kuitenkaan tee emmekä me voi muuta, kuin odottaa, että toteutatte suunnitelmanne päämme menoksi, kerta meitä pidetään täällä vankina ja uhkaillaan kuolemalla jos ei totella.” Gensabaro ilmoitti ja marssi siitä ulko-ovelta takaisin kokoushuoneelle, koska ihan turha sinne ulos olisi ollut mennä, ei hän olisi muurien toiselle puolelle päässyt. Ja parempi pysyä kaikki yhdessä ettei kellekään muulle tehtäisi samaa, mitä Kagemarulle oli jo tehty.

RUI

Hulluuden sitten kuulemma vain huomasi ja juu toki se heille vaikutti siltä, että olimme hulluja, mutta tämä alkoi ottamaan jo päähän. En yhtään siis ihmetellyt, miksi Rozu oli ottanut ja lähtenyt rauhoittumaan jonnekin. Tämä alkoi olemaan jo liikaa, kun kaikki uskoivat ties mitä ja koko ajan meitä pidettiin jonain hulluina kidnappaajatappajina ja ties minä manipuloivina lastenhyväksikäyttäjinä. Ymmärsin, että se ei ollut miehien vika, koska eivät he sille mitään voineet, että muuttuivat lapsiksi. Ei se siis heidän vikansa ollut. Se oli yksin Haurun vika, mutta siitä virheestä joutuivat nyt kärsimään kaikki ja kaikki oli ihan päälaellaan. Ja minusta tuntui, että tätä painajaista oli kestänyt jo viikko tolkulla, mutta oikaeasti vasta päivän verran ja nyt sitten tämän aamun ja aamupäivän. Minulta alkoi todella loppumaan keinot kesken. En tiennyt, mitä pitäisi tehdä, mitä sanoa ja minne mennä.

Mutta Nobuyuki jatkoi vain, että Zelfan jälkeen oli hieman paha väittää, ettemme muka yrittäneet manipuloida ketään. "Kuinka vaan... En minä tiedä enää, mitä minun pitäisi sanoa tai tehdä, että uskoisitte, ettei kukaan halua tehdä pahaa teille. Keinoni alkavat loppumaan kesken, joten uskokaa mitä haluatte", totesin lopuksi, koska en osannut enää muuta kuin luovuttaa tilanteen suhteen. Kukaan ei halunnut uskoa mitään ja koko ajan intettiin vastaan. Turha siinä oli yrittää selittää, kun tilanne oli lähtökohtaisesti koko ajan se, että me olimme se paha ja he viattomia yksilöitä pitkin maapalloa, joita käytettiin vain hyväkseen. Alkoi kuohumaan yli pikku hiljaa.

Kuitenkin siihen valitettavaan totuuteen, ettemme voineet vaan päästä heitä menemään. No se ilmeisesti meni nyt vihdoin kaaliin, tai tuskin meni, mutta jos vaikka edes leikisti. Mutta sillä voisi kuulemma aloittaa, että Hoshiyomin/Kagemarun, kumpi vaan, voisi sijoittaa uuteen paikkaan lepäämään ja pois Zelfan luota. "Kun se ei ole nyt ollut se ykkösprioriteetti ja meidän voimat eivät nyt riitä yksittäisiin ongelmiin. Täällä ei ole kovinkaan montaa aikuista sitten kirouksen, johon ette usko, tiedetään, mutta sama se. Ei Zelfa ole mikään hyvä ratkaisu, mutta tähän hätään ei oikein ole muitakaan tarjolla. Kaikki on ylityölistettyjä ilmankin. Mutta olkaa hyvä ja menkää kokoushuoneeseen takaisin", totesin loppuun ja ilmeisesti se tepsi, koska molemmat lähtivät takaisin kokoushuoneelle. Minä lähdin tietenkin perässä ja kun pääsimme sinne, suljin oven perässämme. "Se oli virhe, yksi hukkareissu... Zelfa keksi vain ties mitä valhetta, että saisi pitää Hoshiyomin itsellään... Sinne meni se lopputoivokin luottamuksen hakemisesta ja minulta räjähtää pää tätä menoa", vuodatin Kasumille, koska nyt oli pakko avautua jollekin, vaikka tiesin kyllä, ettei tässä kenelläkään mitenkään helppoa ollut.

KASUMI

Kasumi oli jäänyt yksin vahtimaan muita lapsia, kun Rui yritti todistella, että Hoshiyomi oli ihan kunnossa. No metelistä päätellen he olivat palaamassa ja se reissu ei mennyt ihan putkeen. ”Ei tietenkään ole ykkösprioriteetti, koska sitähän te juuri haluatte, että se hullu manipuloi Kagemarun luulemaan ties mitä soopaa.” Nobuyuki ilmoitti ilmeisesti Ruille tullessaan sisään ja mennessään muiden luo. ”Kagemaru on elossa toistaiseksi, mutta he ovat jo tehneet hänelle jotain. Hän ei muista mitään meistä, ei eilisestä, ei sieppauksesta saati pakoyrityksestä ja joku hullu uskottelee hänelle jotain valheita kuinka hänet vain löydettiin metsästä tajuttomana eilen ja pelastettiin tänne.” Nobuyuki selitti muille samalla kun Rui tuli purkamaan turhautumistaan samasta aiheesta Kasumille. ”Tilanne alkaa olla huolestuttava, kaikesta huolimatta he ovat nyt lapsia. Eivät he pitkään kestä tällaista pelkoa siitä, mitä kamalaa heille täällä tehdään. Katso.” Kasumi sanoi ja ojensi Soujin kirjoittamaa kirjettä perheelleen, missä ilmoitti olevansa todennäköisesti jo kuollut ja hän tuskin tulisi enää kotiin, mutta hän rakasti siskojaan silti ja toivoi heille hyvää.

RUI

Nobuyuki ilmoitti vielä, että Hoshiyomin Zelfalta pelastaminen ei tietenkään ollut ensimmäisenä listalla, koska mehän halusimme manipuloida heitä. En osannut vastata enää mitään siihen, koska olin neuvoton koko tilanteen suhteen. En ollut edes ollut äiti vielä kovinkaan pitkää aikaan ja omat lapsemme olivat vasta sylivauvoja ja todella helppohoitoisia. En siis ollut ikinä kokenut mitään lapsihelvettiä, joten minulla ei ollut kokemusta miten äärimmäisessä lapsitilanteessa pystyi selviämään menettämättä järkeään, koska aloin itse olemaan aika romahtamisen partaalla. Oli lähellä, että olisin suunnilleen pillahtanut itkuun ja nyt lähinnä yritin nieleskellä kyyneliä ja yrittää vaan pitää pääni kasassa. Mutta ei, en oikeasti tiennyt enää, mitä pitäisi tehdä ja kuinka pitkään jaksaisin tätä touhua. Mutta yksi asia oli varmaa, peruisin niin kaikki puheeni siitä, että vahtivuorossa on tylsää. Okei, on siellä tylsää, mutta mieluummin tylsää kuin hermoromahdus ja hulluus, koska en ole ollut vielä tämän päivän aikana kovinkaan kauaa tekemisissä heidän kanssaan, mutta jo nyt tuntui siltä, että voisin kiskoa itseni narun päähän.

Nobuyuki meni vaan selittämään toisille, mitä Zelfa olikaan tehnyt Hoshiyomille ja muut vaan kauhistelivat siihen, että miten julmaa ja kamalaa ja että tekisimmekö me kaikille samalla tavalla jossain kohdassa. Eikä myöskään hirveästi helpottanut, kun Kasumi totesi, että tilanne alkoi olemaan oikeasti huolestuttava. Ja koska he olivat lapsia, he eivät kestäisi pitkään pelkoa siitä, mitä kamalaa heille tehtäisiin. Lopuksi Kasumi näytti vielä sitä jotain ilmeisesti Soujin kirjoittamaa kirjettä, jonka luin läpi ja se oli selvästi piste iin päälle, koska seuraavaksi silmästäni tipahti kyynel, joka putosi sen paperin päälle ja sotki hieman mustetta alleen. "Luulin, että Hoshiyomin tilanteen näyttäminen oikeasti auttaisi ja he alkaisivat uskomaan, mutta koska Zelfa on pahemman luokan sekopää ja itsekeskeinen paskiainen, kaikki meni pieleen ja nyt he pitävät kaikkia meitä sairaina hulluina. Enkä minä tiedä enää, mitä pitäisi tehdä tai mitä olisi alunperinkään pitänyt sanoa tai tehdä. Ei minulla ole kokemusta kunnolla edes äitinä olemisesta, mutta ei tämä toimi näin. Kaikki murenee käsiin ja minusta on tuntunut pahalta niin omasta kuin heidänkin puolestaan. Olen hajoamispisteessä jo nyt, vaikka en ole ollut tuntiakaan heidän kanssaan tänään tekemisissä ja haluan vaan kiskaista itseni hirteen. Ja sitten se, miltä tämä vaikuttaa heidän näkökulmastaan ja sitten Zelfa tappoi vielä sen viimeisen oljenkorren silkkaa itsekkyyttään. Olen niin raivoissani ja surullinen ja hämmentynyt ja kauhuissani samaan aikaan tämän tilanteen takia", itkin ja vajosin polvilleni lattialle se kirje käsissäni. En vaan tiennyt enää. En ollut ikinä ollut tällainen, en edes silloin, kun Izumi koetteli hermojani ja kuinka leikin vain, ettei mitään ongelmia olisikaan, mutta Izumia oli ollut vain yksi. Kyllä sen yhden pystyi vielä jotenkin unohtamaan, mutta tämä oli moninkertainen katastrofi, joka sai mielen järkkymään niin kovin, että kaiken suhteen luovuttaminenkin alkoi kuulostamaan vaihtoehdolta. Silti en halunnut antaa sen olla vaihtoehto, koska en halunnut olla luovuttaja.

KASUMI

Rui alkoi olla hermoromahduksen partaalla ja luhistui lattialle itkemään Soujin kirjeen kanssa. ”Ei se mitään, tämä on vaikea tilanne kaikille. Jos menisit vaikka Auttamaan Komatsua, siellä luulisi olevan hiukan rauhallisempaa ja saisit aikaa koota ajatuksia. Käsken Yurin tänne komentamaan muita ja menen etsimään Rozun jostain lusmuamasta tänne auttamaan.” Kasumi kehotti ja meni sitten keittiöön, jossa Yuri edelleen tiskasi(?). ”Jos voisit millään mennä katsomaan lasten perään. Zelfa on kilahtanut ilmeisesti lopullisesti Hoshiyomin takia ja Rui on hermoromahduksen partaalla ja itkee. Käskin hänet Komatsulle auttamaan ja menen etsimään Rozua, ei hän voi luistaa hommasta ja täällä tarvitaan enemmän apua.” Kasumi pyysi odottaen, että Yuri nyt tulisi mukaan ennen kuin itse lähtisi, etteivät lapset jäisi kokoushuoneeseen yksin.