RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset osa 2

YURI

Rui oli tullut jossain kohdassa sanomaan, että yrittäisi käydä hieman Zelfan puheilla Hoshiyomin suhteen ja koska Kasumi olisi lasten kanssa hetken yksin, niin jos jotain tapahtuisi, niin menisin auttamaan. Yritin sitten samalla tiskatessa kuulostella, että tapahtuiko kokoushuoneessa mitään, mutta aika hiljaiselta vaikutti. Tosin yläkerrasta alkoi kyllä kuulumaan jotain elämöintiä yllättäen, mutta se oli yläkerta, joten annoin olla. Ei ollut hajuakaan, mitä siellä tapahtui, mutta ei ollut aikaakaan juuri nyt. Se tosin häiritsi keskittymistäni siihen, että entä, jos kokoushuoneessa tapahtuisi jotain.

Yläkerran huudot kuitenkin löysivät jonkun ajan päästä tiensä alakertaan ja aulaan, jolloin tajusin, ketkä sen olivat aiheuttaneet tai ketkä siinä ainakin olivat mukana. He jatkoivat selvästi kokoushuoneeseen ja koska Ruikin meni selvästi siinä mukana, keskityin taas enemmän tiskaamiseen. Ei tiskiä nyt onneksi enää paljoa jäljellä ollut muutenkaan, mutta nämä olisi nyt hyvä saada alta pois, että olisi sitten jotain kulhoja, joista tarjota ruokaan seuraavan kerran. Paitsi, että jos he aikoisivat mennä taas ruokalakkoon, niin silloinhan kulhoilla ei olisi muutenkaan merkitystä, mutta ei niitä nyt oikein voinut vaan jättää haisemaan tännekään.

Jonkun ajan päästä, kun aloin olemaan oikeasti loppusuoralla tiskien kanssa, Kasumi saapui keittiöön. Hän aloitti heti, että jos millään voisin mennä katsomaan lasten perään, minkä jälkeen selitys jatkui Zelfan lopulliseen kilahtamiseen Hoshiyomin suhteen ja Rui oli saanut hermoromahduksen ja itki nyt jossain. Kasumi oli käskenyt Ruin mennä auttamaan Komatsua mieluummin ja hän oli itse lähdössä etsimään Rozua, koska ei hän oikein voisi vaan luistaakaan hommasta. "Kuulostaa melko katastrofaaliselta. Ei, etteikö tilanne sitä jo olisi valmiiksi ollut, mutta tämä ei kuulosta yhtään hyvältä. Mutta kyllä tietenkin", vastasin siihen ja kuivasin nopeasti vielä viimeisen kipon, minkä jälkeen astuin keittiöstä aulaan. Rui pyyhälsi ohitsemme hyvinkin masentuneen ja hermoraunion näköisenä ollen selvästi surkeassa kunnossa tai tilassa. Hän kuitenkin jatkoi vain pääovista ulos ja varmaankin Komatsulle. Tämä taisi olla hieman liikaa Ruille, kun hän kuitenkin oli vasta aikuisuuden kynnyksellä, mutta toivottavasti tuo tuosta. Sille nyt ei kuitenkaan ollut tässä kohdassa aikaa, koska jos Kasumi kerta oli menossa etsimään Rozu ihan seuraavaksi ja oli tuossa ja Rui meni juuri ohitsemme, niin kokoushuoneessa ei olisi ketään aikuista tällä hetkellä. Ellei Zelfa sitten ollut ehtinyt sinne, mutta toivottavasti ei, koska Zelfan apu ei kuulostanut Kasumin raportin jälkeen kovinkaan hyvältä. Jatkoin siis vaan kokoushuoneeseen takaisin ja onneksi Zelfaa ei näkynyt.

"Sietäisit sinäkin hävetä senkin hullu akka! Eikö teidän olisi jo aika kertoa, mitä aiotte oikeasti tehdä meille? Manipuloida ja aivopestä samalla tavalla kuin Kagemarun? Tappaa? Vai mitä te aiotte?!" Nanakuma tuli seuraavaksi osoittamaan mieltään. "Emme ainakaan noista mitään, mutta nuori herra voisi nyt hieman laittaa jäitä hattuun. Mitä on tapahtunut? Mitä Kagemarulle on tehty?" jatkoin kuitenkin. "Gensabaron mukaan kauheuksia ja se joku hullu mies valehteli ilmeisesti ties mistä hänelle, että saisi Kagemarun puolelleen ja että se hullu olisi joku sankari, joka muka pelasti Kagemarun metsästä", Nanakuma kertoi. "Eli mitä siellä nyt tarkalleenottaen tapahtui?" kysyin kuitenkin, koska Nanakuma nyt ei selvästikään itse ollut ollut paikalla kuuntelemassa Zelfan kilahduksia

KASUMI

Yuri onneksi suostui tulemaan ja ei nyt oikein muutakaan voinut ja onneksi tiskit oli kai aika hyvin jo tiskattu. Rui paineli jo kovin ulos ja Yuri jatkoi kokoushuoneeseen, missä alkoi heti hirveä hiillostaminen. Kasumi lähti kuitenkin ulos ja mietti, mistä oikein löytäisi Rozun. No ei onneksi tarvinnut kauaa etsiä, koska nainen lorvaili vain pihalla. Kasumi meni hänen luokseen. ”Näit ehkä, että Ruilla on nyt hermoromahdusvuoro, joten jos olet saanut tuuletettua päätäsi, niin tarvitsisimme sinua mieluummin sisällä kuin täällä maleksimassa, kiitos.” Kasumi pyysi, jos Rozu millään viitsisi edes hetken auttaa, ennen kuin saisi taas itse kilarin ja painuisi muualle ovet paukkuen. Kichiya hänen kädellään yritti kovasti taas selitellä ties mitä, mutta valitettavasti Kasumilla ei nyt oikein ollut aikaa keskittyä siihen.

ROZU

Minun oli ollut aivan pakko päästä ulos edes hetkeksi. Tiesin kyllä, ettei varmaan hyvällä katsottaisi, jos olisin kauankin pois, mutta oli pakko silti päästä pakoon tilannetta edes hetkeksi. Toivoin kuitenkin, että silti pidemmäksi kuin vain hetkeksi. No kyllä se hetki jonkun aikaa toki kesti, kun seuraavaksi Rui näytti painelevan ovista pihalle ja aika nopeasti näytti painelevankin pyyhkien selvästi kasvojaan tai silmiään lähinnä. Hän oli selvästi matkalla Komatsun talolle. Tosin seuraava hermoromahduksen saanut taisikin sitten olla Kasumi, koska hänkin ilmaantui pihalle. No en tiedä oliko sittenkään, kun hän tuli puolestaan minun luo aloittaen sillä, että nyt kun oli Ruin vuoro saada hermoromahdus, olisi minun vuoroni mennä taas katsomaan sitä kaaosta. Voi miksi, voi miksi? Miksi ei naisia voinut olla enempää tässä linnassa? Miksi miehiä sai tunkea vaikka mihinkä paikkaan, mutta naisia oli vain muutama heidän rinnallaan? Mikä vääryys...

"No... ilmeisesti se on pakko", vastasin siihen yrittäen toitottaa pääni sisällä itselleni, että enää tämä päivä, enää tämä päivä ja sitten tämä olisi ohi, koska kyllä Ciri hoitaisi tämän ongelman. Tosin en tiedä, mitä sitten tekisin, jos ei hoitaisikaan, mutta jos ajattelisin, että Ciri kyllä hoitaisi ja enää tämä päivä pitäisi kestää, niin ehkä sen voimalla voisi taas yrittää uudestaan. Jatkoin siis takaisin sisälle, mutta melkein teki kyllä mieli kääntyä takaisin ulos, kun kokoushuoneesta kuului sellaiset Nanakuma-tenttaukset, että ei millään jaksanut kiinnostaa. Se ei nyt valitettavasti tainnut olla vaihtoehto, joten pakotin itseni kokoushuoneeseen. "Olen pahoillani, että vain lähdin menemään, mutta tässä ollaan. Ongelmat eivät kuitenkaan selvästikään ole yhtään muuttuneet..." totesin perään. "No eivät ainakaan parempaan päin, mutta ilmeisesti huonompaan, mitä nyt olen Kasumin nopean raportin jälkeen ymmärtänyt ja sitä yritän parhaillani selvittää tässä", Yuri vastasi. No sepä hienoa ja mieltä ylentävää. Teki heti mieli tehdä lisää lapsia tähän helvettiin.

KASUMI

Rozu ei suoraan sanottuna riemastunut komennosta takaisin töihin, mutta tuli kuitenkin. Sentään. No kyllä hän varmaan tajusi, ettei voinut luistaa hommista kun muut joutuivat tekemään silloin kahta kauheammin töitä. Sisällä ilmeisesti selviteltiin sitä Hoshiyomin tilannetta ja mitä hänelle nyt oli tehty. ”Hän ei muista mitään eilisestä eikä siitä, miksi pyörtyi metsään ja se Zelfa niminen mies sepittää ihan omiaan hänelle kuinka muka löysi hänet vain tajuttomana metsästä ja pelasti sankarillisesti tänne ja miten me muka olemme aina olleet täällä linnassa ja kaikkien kodit ja vanhemmat ovat täällä ja Kagemaru on ihan sekaisin, mistä on kyse, kun hänelle syötetään jatkuvasti valhetta totuutena. Vaihteeksi eri totuutta kuin sitä soopaa, jota meille on yritetty syöttää eilisestä asti.” Nobuyuki kertoi. ”Minä en tahdo unohtaa siskoja ja kotia! Enkä teitäkään!” Souji hätääntyi. Suzu itki, mutta hän oli itkenyt koko ajan, samoin Kamanosuken suunnalla ei ollut tapahtunut kauheasti muutosta, hän oli edelleen aika poissa tolaltaan, vaikka leijona oli ilmeisesti hiukan rauhoittanut häntä.

YURI

Rozu ja Kasumi pääsivät myöskin paikalle jonkun ajan päästä todistamaan taas tätä kaaosta, joka ilmeisesti oli muuttunut kaaoksesta painajaiseksi sillä välin, kun Hoshiyomia oli vähän käyty tervehtimässä. No se ei olisi ollut kyllä mikään kovinkaan kannattava ratkaisu, ainakaan, jos muistinmenetys oli mitenkään valmiiksi tiedossa. Ja sitten kun ottaa huomioon, millainen pakkomielle Zelfalla Hoshiyomista on ollut ja on edelleenkin. Mihin se pakkomielle olisi vähän yli vuorokaudessa muuttunut? Oli se kai aika selvää, että jos Zelfa saisi mahdollisuuden, hän käyttäisi sen häikäilemättään hyväkseen. Jotain apua sen miehen kyllä olisi syytä hakea ennen kuin oikeasti tekisi jotain peruuttomatonta tai jonkun oikean virheen. Tai tokihan tämäkin sellaiselta alkaisi näyttämään, jos Ciri ei voisi tehdä asialle mitään. Jos taas voisi, se ongelma ei hirveästi tuntuisi enää missään, koska ei se olisi ongelma enää silloin.

Mutta tilanne oli nyt sitten se, että Zelfan valheen mukaan hän oli oikea sankari, kun oli palastanut pyörtyneen Hoshiyomin metsästä ja tuonut tänne toipumaan jonkun syyn takia, mikä kyllä jäi mysteeriksi. Lisäksi muutkin sitten olivat aina asuneet täällä ja kaikkien kodit ja vanhemmat olivat täällä. No olihan siinä suurimmaksi osaksi kyllä ihan totuutta, että suurin valhe nyt lähinnä oli Zelfan sankariteko. Muutenhan se nyt oli periaatteessa totta, mutta sitä mieslapset eivät tainneet vieläkään uskoa. Mutta ilmeisesti oli vaihteeksi kiva kuulla muutakin soopaa. Tai ei ollut, mutta oli sekin vaihteeksi muuta sen kirouksen suhteen. "Vai niin... En tiedä odotitteko jotain ratkaisuakin tähän asiaan, mutta olemme itsekin aika... miten sen nyt sanoisi... avunulottumattomissa tämän asian suhteen. Saman asian toitotus ei kuitenkaan ratkaise mitään, mutta saattaisimme varmasti päästä jonkunlaiseen kompromissiin asioiden suhteen, jos oikein yritämme. Emme voi päästää teitä kuitenkaan pois täältä ja olen varma, että kiitätte siitä vielä, ettemme luovuttaneet suhteenne, kun ongelma ratkeaa tai toivottavasti ainakin. Sille ei kuitenkaan oikein vielä voi tehdä mitään, joten... Pois pääsemistä lukuunottamatta, mikä tekisi oloistanne paremman? Mitä haluaisitte? Saa ehdottaa ihan vapaasti ja yritämme tehdä oloistanne mahdollisimman hyvät", sanoin sitten, koska alkoi minultakin olemaan aikalailla ideat loppu tämän kaaoksen selvittämiseksi, mutta jotain olisi pakko kuitenkin tehdä.

KASUMI

Yuri ei vaikuttanut tietävän sen paremmin kuin muutkaan, miten asian kanssa pitäisi toimia. Muutenkin taisi olla aika vaikea saada lapsia leikkimään enää samalla tavalla kuin eilen, koska he pelkäsivät liikaa. No sentään Noki ei tajunnut mistä oli kyse ja Kichiyakin oli aika onnellisen tietämätön mistä puhuttiin. Yuri yritti selittää, etteivät hekään tienneet ihan täysin mitä tilanteelle pitäisi tehdä ja jotain kompromissia pitäisi saada aikaiseksi, koska pois he eivät voineet lapsia päästää. Kauheasti ei näyttänyt vakuuttavan. Sitten Yuri yritti kysellä, että mitä muuta he voisivat nyt tehdä, että lapset olisivat edes hiukan tyytyväisempiä ja mitä he tahtoivat. ”Sirpin…?” Kamanosuke nyyhkytti nurkasta se pehmolelu sylissä ja Rokuro ja Nanakuma turvana, mutta ei ilmeisesti ollut riittävän turvallinen olo. ”Tuota Yuri…” Kasumi pyysi ja yritti saada naisen hiukan syrjemmäs puhuakseen tämän kanssa kahdestaan, etteivät lapset kuulisi. ”Meidän on pakko keksiä joku juttu, että he rauhoittuvat. Jos väitetään, että tässä on raha kyseessä ja heille ei tehdä mitään ja he pääsevät turvallisesti takaisin kotiin, kun heidän vanhempansa ovat maksaneet? Eivät he ikinä usko totuutta kuitenkaan ja pelkäävät ihan turhaan.” Kasumi yritti kuiskia, etteivät hyväkuuloisimmatkaan lapset kuulisi, mistä he puhuivat.

YURI

Kovin oli jälleen hiljaista, kun olin kysynyt, että olisiko heillä mahdollisesti mitään muuta mielessä kuin se, että pois oli päästävä. No toki ymmärsin, että pois oli päästävä, kun eivät he muistaneet nykyisyyttä. Se nyt oli selvää, mutta sitten kun tai ainakin jos Ciri onnistuisi ja saisi miehet taas miehiksi, niin kyllä se varmasti olisi kiitoksen paikka ennemminkin kuin haukut siitä, että miksi taas piti alkaa aikuiseksi ja miksi heitä ei päästetty lähtemään. Kun eihän heillä ensinnäkään ollut ainakaan kaikilla sellaista paikkaa, mihin ylipäätään mennä, koska osan vanhemmat tai vastaavat huoltajat olivat kuolleet jo tai jotain muuta vastaavaa. Osa ei vaan saattanut olemaan ehkä tekemisissä enää vanhempiensa tai huoltajiensa kanssa. Paha sitä oli sanoa, mutta mitään paluuta tuollaisena ei ollut entiseen oikeasti, vaikka he kovin kuvittelivat niin.

Mutta sitten kun kukaan muu ei tuntunut sanovan asiaan mitään, Kamanosuke halusi sirpin. Kuinkas muutenkaan. "Niin, no valitettavasti minä en tiedä missä se tällä hetkellä on, joten en voi antaa sitä", vastasin siihen, koska en ollut itse nähnyt sitä sitten sen, kun Nanakuma oli uhannut henkeäni sillä. Enkä kyllä halunnut nähdäkään. Olin kyllä kuullut, että jossain puskassa sitä säilöttiin, mutta tuskin kenenkään aikuisen toimesta. Ilmeisesti se ei kuitenkaan ollut enää puskassa, joten en tiennyt sitten siitä sen enempää. Enkä kyllä ollut tietoinen edes siitä, missä puskassa se oli ollut silloin, kun oli puskassa ollut. Seuraavaksi huomioni kuitenkin kiinnittyi Kasumiin, joka kovin viittoi tulemaan johonkin syrjemmälle kanssaan, joten lähdin sitten hänen perässään. Hän aloitti sillä, että olisi keksittävä jotain, jolla rauhoittaa heidät. No minulta alkoi olemaan keinot kyllä loppu tämän tapauksen kanssa, että jos jollain olisi joku idea, niin olisin toki pelkkänä korvana. Kasumilla kuitenkin oli idea, mikä ilmeisesti toimisi vähän niin kuin panttivankitilanteena siihen asti, kunnes heidän vanhempansa olisivat maksaneet, koska eivät totuuttakaan kuitenkaan uskoisi. Se nyt oli nähtykin jo, mutta lisäksi he pelkäsivät henkensä puolesta. "Niin, no voisihan se toimia... toivottavasti ainakin paremmin kuin totuus. Ei kai tässä voi mitenkään hävitäkään enää", tuumasin asiaan.

"Saisimmeko vihdoin edes totuuden, jos emme muuta?" Zuko päätti kuitenkin kysyä seuraavaksi. "Totuuden... Aivan... Totuus on se, että tarvitsemme epätoivoisesti rahaa, joten tartuimme hieman kyseenalaisempaan vaihtoehtoon eli kidnappaukseen. Käytännössä homma toimii niin, että kun vanhempanne ovat maksaneet vaatimamme summan, pääsette kukin takaisin kotiinne. Tiedän, julmaa, mutta epätoivoiset ajat vaativat epätoivoiset ratkaisut. Ketään ei kuitenkaan ole tarkoitus satuttaa eikä tappaa eikä tehdä muutakaan pahaa. Haluamme, että pysytte hengissä ja voitte hyvin. Tarkoituksemme on vaan saada rahaa", vastasin sitten. "Jos tarkoitus ei ole tehdä pahaa, niin mikä se Kagemarun tilanne oikein oli? Miten muka aiotte selittää sen?" Zuko jatkoi. "Helposti, Zelfa on mielenvikainen ja hänellä on vaan joku pakkomielle juuri... Kagemarusta. Tietenkin sille pitää tehdä jotain", Rozu vastasi siihen.

KASUMI

Kukaan muu ei tuntunut haluavan mitään, mutta Kamanosuke halusi sirppinsä, mutta ei saanut. Ilmeisesti hän oli tiennyt asian jo valmiiksi eikä saanut pahempaa itkukohtausta, mutta ainahan toki yrittää kannatti. Yuri oli kuitenkin samaa mieltä, että jotain piti keksiä, etteivät lapset pelkäisi olemattoman takia ja valhe tässä tilanteessa olisi pienempi paha. Juuri kun tästä oli saatu puhuttua, Zuko halusi taas totuutta ja Yuri kertoi sitten sen tämän hetkisen uuden totuuden. ”Oikeasti?” Souji varmisteli. ”Miksi ette sitten heti sanoneet asiasta, jos tässä ei kerta ole muusta kyse?” Nobuyuki kysyi eikä näyttänyt siltä, että uskoisi ihan näin vähällä. ”Mitä jos kukaan ei maksa?” Susumu murehti, mutta niin… hänet oli tuossa vaiheessa ilmeisesti jo myyty pois kotoa. ”Mitä on raha?” Saeryos taas ihmetteli seuraavaksi. Zuko taas halusi tietää, miten he Hoshiyomin tilanteen selittäisivät ja Rozu selitti sen sillä, että Zelfalla oli päässä vikaa. ”Hänet pitäisi hakea pois Zelfalta, kerta Zelfalla on taas jotain omia juonia vain mielessä. Rozu, sinä olet aikaisemminkin saanut Zelfan luovuttamaan. Ja kai Hoshiyominkin pitäisi jotain syödä, tuskin Zelfa mitään oikeasti on kokannut.” Kasumi mietti, koska eivät he voineet Hoshiyomia nyt ainakaan sekopään käsiin jättää, eikä Kasumi edes tiennyt, miksi Hoshiyomi edes oli Zelfan hoivissa.

ROZU

Kun Yuri oli kysynyt, olisivatko ipanat halunneet jotain muuta kuin pois, niin eivät pahemmin. No Kamanosuke halusi sirppinsä, mutta ei saanut. Sitten Kasumi ja Yuri menivät yllättäen juonimaan jotain hieman kauemmaksi ja pian Zuko halusi tietää totuuden siitä, miksi he todella olivat täällä. Itse en kyllä ollut enää sillä tuulella, että jaksaisin selittää samaa miljoonannen kerran uudestaan, mutta ei minun tarvinnut, koska Yuri selitti jonkun vaihtoehtoisen totuuden eli valheen. Kai he olivat sitä juuri äsken sitten juonineet. Souji kuitenkin halusi tietää, että oikeastiko. "Kyllä", Yuri vastasi siihen. Nobuyuki puolestaan halusi tietää, miksi emme heti sitten olleet sanoneet siitä, jos kyse olikin vain rahasta eikä suinkaan kirouksesta. No ei kyllä mitään hajua, koska totuus oli kirous ja tuo rahajuttu enemmän tai vähemmän hätävalhe. "Osan mielestä oli jotenkin parempi, ettemme kertoisi totuutta. Typerää toki ja hätävalhe kirouksesta oli... no aika moinen hätävalhe ja todella uskomaton tarina. En kyllä tiedä, mistä se sai tuulta alleen, mutta kun se kerran väitettiin totuudeksi, pysyimme samassa tarinassa", Yuri totesi asiaan jotain. "Eikö se ollut tuo nainen tuossa, joka sen toi ilmi ensin?" Nanakuma sanoi ja osoitti minua. "Eh... Niin taisin tosiaan olla. Ajattelin, että... No en pahemmin ajatellut. Kai vetosin vain siihen, kun olette niin nuoria, niin uskoisitte mitä vain. Mielikuvitukseni lentää hieman asioiden edelle välillä, joten siitä se taisi lähteä", selitin siihen jotain, mutta en ollut kyllä valmistautunut moiseen. No ei Yurikaan selvästi, että Nobuyukia kiinnosti, miksi sitä ns. oikeaa totuutta ei oltu kerrottu heti. No siksi, koska vaihtoehtoista totuutta ei ollut kukaan vielä keksitty sitä ennen, mutta sitä nyt ei voinut toki sanoa. Suzua puolestaan kiinnosti, että entäpä, jos kukaan ei maksaisi. "Johtaja ei sanonut siihen mitään, mutta ymmärsin, että pääsette sitten vain kotiin ja se siitä", totesin siihen. "Siis oikea johtaja vai taasko Benmaru?" Rokuroa kiinnosti. "Benmaru? Miksi joku teistä olisi tämän paikan johtaja? Eihän tuossa ole mitään järkeä", sanoin siihen. "No en minä tiedä, mutta se itkemään ratkennut täti kovin väitti niin", Rokuro jatkoi. "Ehkä hän halusi tuoda jotain huumoria peliin? En minä tiedä..." kohautin olkiani asiaan. "Eli onko täällä sitten joku oikea johtaja jossain? Saammeko puhua hänen kanssaan?" Zuko halusi seuraavaksi tietää. Saeryosia kiinnosti kuitenkin mikä raha sitten taas olikaan edes, mutta ehkä joku muu selittäisi sen. "Johtaja ei ole paikalla juuri nyt, mutta varmasti saatte jossain kohdassa tavata hänet", sepitin vain jotain, koska kuka se johtaja sitten leikisti muka olisi? Noita tuollaisia hätävalheita ja leikkijohtajia olisi ehkä kannattanut miettiä kaikkien kanssa eikä vain kolmisin juonia jotain mukamas totuuksia, koska saattaisi muuttua vielä jonkun toisen kautta ja mitähän sitten tehtäisiin?

Zuko puolestaan oli kysynyt vielä, että jos kukaan täällä ei oikeasti halunnut pahaa heille, niin mikähän Hoshiyomin tilanne oli. No varmaan aika epätoivoinen, jos hän kerta vieläkin oli Zelfan luona kylässä. Mutta selitin tilanteen kuitenkin sillä, että Zelfa nyt oli vaan mielenvikainen törppö. Kasumi puolestaan jatkoi siihen, että Hoshiyomi pitäisi hakea pois sieltä ja nakitti sitten sen homman minulle ja syödäkin Hoshiyomin varmaan pitäisi. "Eikö se aika vähän niin kuin mennyt jo ja päättynyt ruokalakkoon muutenkin..." totesin siihen, mutta ei kai siinä sitten muuta kuin tapaamaan Zelfaa, joten lähdin huoneelta ja suuntasin yläkertaan ja astelin vain Zelfan huoneeseen sisälle niin kuin omistaisin paikan. En jaksanut alkaa koputtelemaan erikseen. "No mitähän sinäkin nyt oikein haluat seuraavaksi? Tulla kertomaan jonkun toisen mukamas totuuden Kagemarulle tilanteesta?" Zelfa totesi. "Mukamas totuuden? Väitätkö todella, että olet joku sankarikin? Kidnappausta harvemmin pidetään sankaritekona... Ymmärrän, että olet epätoivoinen idiootti etkä halua myöntää rahallista ahdinkoamme kidnappauksen syyksi. On se toki väärin, mutta me kaikki hyväksyimme epätoivoisen suunnitelman sieppauksesta ja lunnasrahojen vaatimisesta, minkä jälkeen he ovat vapaita lähtemään. Vai miten muka oikeasti ajattelin selittää muut lapset hänelle? Aioitko pitää hänet huoneessasi maksuun asti? Hän saisi kuitenkin tietää totuuden jossain kohdassa, joten turha esittää pyhimystä", totesin Zelfalle. "Lunnasrahat? Rahallinen ahdinko? Kidnappaus? Mitä sinä selität? Tuo on vielä pähkähullumpi selitys kuin mitä Gensabaro ja Zuko tulivat selittämään vain, koska Rui oli saanut uskoteltua heille moista potaskaa", Zelfa totesi. "Älä jaksa, en ole sillä tuulella, että jaksaisin vängätä asiasta. Sinua kiinnostaa ainoastaan pitää hänet täällä itselläsi. Et voi väittää aina, että kaikki muut ovat sekopäitä tai kaikki muu on aina valhetta, mutta oma potaskasi sankariteoista olisi totta. Et ole varmaan edes ikinä pelastanut ketään mistään. Korkeintaan oman perseesi", sanoin siihen. "Kuule nainen, älä ala kuule yhtään mitään. Ei se noin ole. Metsäänkö Kagemaru olisi pitänyt jäädä hätääkärsimään?" Zelfa jatkoi. "Lässynlässyn... En jaksa juttujasi juuri nyt. Tule, Kagemaru. Tiedän paremman paikan, jossa voit levätä. Tuo mies on oikeasti ihan kaheli ja kuvittelee asioita", sanoin ja ojensin kättäni Hoshiyomin suuntaan. "Ei! Et vie häntä minulta taas!" Zelfa korotti ääntään, jonka jälkeen tarttui kaulaani ja painoi minut seinää vasten. "Todellinen... sankari... tosiaan..." köhisin Zelfan otteen alla, kun hän painoi käsiään kaulani ympärille.

HOSHIYOMI (Kagemaru)

Kagemaru oli edelleen hieman hämmentynyt aikaisemmasta vierailusta. Ne kaksi lasta olivat käyttäytyneet kuin tuntisivat hänet, mutta hän ei muistanut heitä yhtään. Ja sitten heidän selityksensä sieppauksesta ja pakoyrityksistä hämmensivät myös, Zelfa ei ollut puhunut mistään sellaisesta mitään. Sitten se mukana ollut nainenkin väitti Zelfan valehdelleen jotain, mutta Zelfa oli vakuuttanut, että nainen oli sekaisin ja keksi ihme juttuja ja ne kaksi lasta olivat ottaneet sen liian tosissaan. Hiukan arvelutti silti. Seuraava nainen tunki seuraavaksi huoneeseen ja selitti seuraavaksi myös kidnappauksesta ja lunnasrahoista. ”Mistä tässä nyt on oikeasti kyse?” Kagemaru ihmetteli, mutta aikuiset alkoivat vain riidellä ja Kagemaru ei yhtään tiennyt, ketä olisi pitänyt uskoa. Nainen käski häntä tulemaan mukaansa, mutta Kagemarua arvelutti edelleen. Zelfa kuitenkin alkoi huutamaan, ettei nainen saisi viedä Kagemarua häneltä taas. Miten niin taas? Sitä hän ei ehtinyt pohtia, koska Zelfa oli käynyt naiseen käsiksi ja kuristi häntä. ”Lopettakaa!” Kagemaru hätääntyi ja nousi ylös, yrittäen löytää jotain kättä pidempää, ja kun ei muuta löytänyt, heitti tyhjän riisikulhon Zelfaa päähän (?). ”Mitä te metelöitte täällä? Yrittäkää muistaa, että nukun viereisessä huoneessa, ihan tosi, ei ole paljoa pyydetty, että meluatte jossain muualla…” Kuului uninen ääni ovelta ja oven suussa seisoi mies, joka pysyi hädin tuskin hereillä. Sitten hän tajusi hiukan viiveellä, mitä huoneessa oli tekeillä. ”Mitä oikein luulet tekeväsi!? Näpit irti Rozusta tai saat kasvattaa taas jalkojen lisäksi muitakin ruumiinosia loppupäivän!” Mies raivostui.

ZELFA

Koska sehän ei ollut tietenkään riittänyt, että Rui tuli Nobuyukin ja Zukon kanssa pilaamaan kaiken, täytyi Rozunkin tulla vielä kertomaan jotain totuuksia. Tai no sillä erotuksella, että Rozun potaskassa ei ollut todellisuudentajua sen enempää kuin omassanikaan, mutta ei Hoshiyomin tarvinnut tietää totuutta. Mutta tuo nyt oli jo epätoivoista keksiä oikein uusi valhe oman valheeni päälle ja väittää sitä totuudeksi. En yhtään nyt jaksanut ymmärtää mistä lunnasrahoista Rozu nyt touhotti sen jälkeen, kun oli ladellut kirousselitystään vakava katse silmissään. Ja nyt kun totuus ei auttanut, niin valheella mentiin. No en toki voinut tuomita, koska valhetta olin itsekin tarjonnut, mutta oli se parempi kuin totuus kirouksesta, koska sitä ei ollut uskonut ensimmäinenkään.

Hoshiyomia kuitenkin kiinnosti taas, että mistä nyt oikeasti oli kyse, mutta siihen en saanut vastattua, koska Rozu oli jo taas pöllimässä Hoshiyomia minulta, joten päätin sitten estää sen tarttumalla naista kaulasta ja painamalla seinää vasten tämän ähistessä vain, että todellinen sankari tosiaan olinkin. "En sen enempää tai vähempää kuin sinäkään!" ärähdin siihen painaen kovempaa. Tällä hetkellä, en välittänyt tippaakaan, vaikka Rozu kuolisi käsittelyssäni. Heillä oli alakerta täynnä lapsia, joten mitä niin väärää siinä oli, jos Hoshiyomi olisi minulla? En ollut tehnyt hänelle mitään. Halusin vaan, että hän voisi taas paremmin, mutta koko ajan tuli esteitä, jotka toivat totuuksia ja valheita sekaisin tullessaan ja Hoshiyomi oli ymmyrkäisenä koko tilanteesta. Halusin vaan olla hänen kanssaan, mutta näköjään sekin oli kiellettyä.

Rozu joku tapauksessa yritti saada otettani irti kaulastaan ja minä jatkoin rusentamista. Kun hän totesi, ettei saanut otettani irti, Rozu päätti alkaa tavoittelemaan kasvojani, jolloin yritin ottaa hieman etäisyyttä naisesta puristaen silti tämän kaulaa käsissäni Rozun haukkoessa henkeään. Hoshiyomi puolestaan hätääntyi seuraavaksi, minkä jälkeen heitti minua selvästi sillä ruokakulhollaan suoraan minua päähän kulhon hajotessa samalla. Aika pian sen jälkeen tunsin jonkun todennöisesti verinoron valuvan toisen poskeni sivustaa pitkin läheltä korvaa. "Au! Oletko tosissasi? Tuoko on kiitos pelastamisesta?" tuhahdin siihen kääntyen samalla enemmän Hoshiyomin suuntaan, jolloin otteeni hellitti hieman Rozun kaulasta, jolloin nainen oli selvästi karkaamassa. "Ei onnistu! Et kyllä vie häntä! Sinulla on alakerta täynnä kakaroita!" ärähdin ja aloin puristamaan uudestaan. No Rozu ei suinkaan ollut viimeinen, jonka tunki huoneeseen, koska seuraavaksi Tsukihiko halusi myös osansa, vaikka olikin vasta aamupäivä... ehkä... en ollut enää varma, mutta päivä kuitenkin. Häntä kiinnosti, mitä täällä oikein metelöitiin, minkä jälkeen aika viiveellä tajusi, että Rozulla oli hieman kiperä tilanne ja raivostui siitä ja täten saisin kasvatella loppupäivän muitakin ruumiinosia kun vain jalkoja. Seuraavaksi tunsin kuitenkin melkoisen iskun haaravälissäni, kun huomioni oli ollut Tsukihikossa. Päästin Rozusta irti ja vajosin polvilleni kivusta ja Rozu alkoi yskien haukkomaan henkeään. "Sen...kin... ää..liö!" Rozu kähisi ja loi kiitollisen katseen Tsukihikolle ja myös Hoshiyomille, minkä jälkeen siirtyi lähemmäksi Hoshiyomia pidellen kaulaansa samalla. "Mennään... Et ole turvassa tuon hullun luona", Rozu sanoi. "Ei, et vie häntä!" huusin siihen ja yritin kovin puuttua tilanteeseen, mutta Rozu otti etäisyyttä ja veti Hoshiyomin samalla lähemmäksi itseään(?). Samalla hän nappasi toisen miekoistani futonini päältä ja iski sen suoraan lävitseni, jolloin yskin verta lattialle. "Siinä on sinulle rakasta miekkaasi, hullu! Kosketkin vielä kerran minuun tai Hoshiyomiin, niin laitan pääsi poikki!" Rozu ärähti ja veti seuraavaksi vielä turpaan aika voimalla, jolloin silmissäni pimeni ja kaaduin lattialle. "Kiitos, Tsukihiko... Nyt mennään", kuulin Rozun vielä sanovan ennen kuin taju meni.

TSUKIHIKO

Tsukihiko oli taas herännyt siihen, kun naapurihuoneessa meluttiin. Eilenkin he olivat melunneet heidän käytävällään, ja nyt sama asia. Mikä siinä oli, kun ei voinut ymmärtää, että hän sattui nukkumaan? Täällä oli koko linna tilaa metelöidä, niin oliko pakko juuri hänen huoneensa vieressä huutaa ja meluta. Nyt hän ei jaksanut enää, ärsytti liikaa, ettei hänen annettu nukkua, hänen varmaan pitäisi muuttaa Dorianin kanssa kellariin, että saisi olla rauhassa. Vaikka tällä hetkellä siellä olikin Masamune, joten ei sielläkään tainnut kauhean rauhallista olla. Hän nousi väsyneenä ja veti jotenkuten yukataa päälleen ja laahusti hiukset auki ja sekaisin käytävälle. Zelfan huoneen ovi oli auki (?), että ei ihme, että meteli kuului niin hyvin. Hän meni valittamaan, että jos Zelfa voisi kutsua kavereita bilettämään huoneeseensa yöllä, kun hänen ei tarvinnut yrittää nukkua viereisessä huoneessa, mutta siellä ei ollutkaan bileet pystyssä, vaan näytti enemmän siltä, että Zelfa yritti tappaa Rozua. Hän ei tietenkään ollut tajunnut ottaa asetta mukaan, koska ei ajatellut tarvitsevansa sitä. Zelfan keskittyminen herpaantui ja Rozu pääsi irti saatuaan Zelfan avuttomaan tilaan ja pelasti vielä Hoshiyominkin huoneesta ja iski Zelfaa miekalla ja veti turpaan ja lähti vetämään huoneesta. Tsukihikokin tajusi seurata, vaikka ei ihan nyt pysynyt tilanteen tasalla. ”Mitä tuo nyt oli? Oletko kunnossa? Tai no… selvästi olet. Et sinä minun apua hirveästi tarvinnut.” Tsukihiko sanoi Rozulle, kun he pääsivät pois Zelfan lukaalista.

ROZU

Pelästyin kovin henkeni puolesta ja uskoin jo kuolevani Zelfan käsiin, kun Tsukihiko saapui paikalle ja sai Zelfan huomion toisaalle. Loppu sitten tapahtui sen verran nopeasti, etten kyllä itsekkään ollut ihan varma mitä tapahtui, kun Zelfa sitten lojui jo lattialla miekka vatsassaan. Olin vaan niin kovin pelästynyt, jos hän voisi kuristaa kenet vaan, joka sattuisi tulemaan paikalle Hoshiyomin takia, niin mitä muuta hän sitten voisi tehdä? Zelfan Hoshiyomi-pakkomielle oli selvästi mennyt aivan liian pitkälle. Olkoonkin, että taisin mennä itsekin hieman liian pitkälle. No hyvällä tuurilla Zelfa ei ehkä muistaisi, mitä tapahtui. Vedin miekan pois Zelfan vatsasta ja viskasin lattialle tuoden taas toista kättäni kaulalleni. Vieläkin koski. Zelfa tosiaan oli puristanut kovaa. Mutta sentään Hoshiyomi näytti olevan koskematon, mutta hänet pitäisi kyllä saada johonkin muualle. Joskaan en ollut varma, että minne, joten kai ensin voisi mennä alakertaan kokoushuoneeseen. Tsukihiko puolestaan kyseli, että mitä tuo äskeinen oikein oli ja olinko kunnossa, minkä jälkeen vähätteli omaa apuaan. "Jos et olisi tullut paikalle, en tiedä mitä olisi tapahtunut... Se mitä sitten tapahtui, niin... No se tapahtui niin nopeasti. Hoshiyomi piti saada Zelfan luota pois, Zelfa kimpaantui ja alkoi kuristamaan ja sitten tinttasin hänet... Vaikka se miten sen tein... ei ollut ihan tarkoitus mennä noin pitkälle, mutta pelästyin niin kovin... Mutta taidan olla nyt kunnossa... Ehkä... Kaulaan koskee kyllä vielä", vastasin sitten ollen itsekin kyllä hieman hämmentynyt tilanteesta, koska kaikki eteni niin nopeasti. No kukaan ei kuitenkaan kuollut, koska Zelfa ei tainnut voida kuolla tuohon... "Ei kai Zelfa tehnyt sinulle mitään? Ja mitä Zelfa käytännössä ottaen oikein selitti sinulle?" kysyin sitten Hoshiyomilta.

TSUKIHIKO

Rozu väitti, että Tsukihikon paikalle tulo ylipäänsä oli auttanut, vaikka hän ei ollut tehnyt muuta kuin seissyt oven suussa katsomassa, miten Rozu muhjoi Zelfaa. ”Onneksi tulin. Mutaa ei mietitä sitä enää, se on ohi ja kaikki on nyt hyvin. Teen illalla Zelfalle selväksi, että tuollainen ei toistu. Mutta nyt minun on pakko mennä nukkumaan ennen kuin tuuperrun tähän… Koita jaksaa, enää tämä päivä ja kaikki on toivottavasti taas kuin ennenkin.” Tsukihiko sanoi ja suuteli Rozua otsalle rauhoitellakseen häntä. Rozu taas vaahtosi Hoshiyomin turvallisuudesta ettei Zelfa ollut tehnyt hänelle mitään. ”Ei… Hän vain sanoi löytäneensä minut yöllä metsästä ollessaan metsästämässä ja tuoneensa minut tänne. Mutten ole yhtään varma mitä oikeasti tapahtui, koska kaikki selittävät ihan eri juttua… ja pyörryttää…” Hoshiyomi sanoi. Raukka, kun vain tietäisi palattuaan ennalleen miten paljon hän oli ollut Zelfan armoilla täysin avuttomassa tilassa. ”Minun taitaa olla paras mennä nukkumaan, tai muuten minäkin pyörryn. Koittakaa pärjätä.” Tsukihiko sanoi haukotellen ja lähti raahustamaan takaisin huoneelleen.

ROZU

"Onneksi tosiaan, koska Zelfasta tuli ihan sekopää", totesin, kun Tsukihiko mainitsi, että onneksi tosiaan tuli paikalle, mutta ei siitä juuri nyt enempää ja kaikki oli nyt ohi ja hyvin. Tsukihiko kuitenkin lupasi, että tekisi illalla Zelfalle selväksi, ettei tuollainen peli vetelisi. "Haluan olla sitten paikalla myös, kun tilität siitä hänelle", sanoin siihen, koska halusin nähdä sen itse, että Zelfa myös tajuaisi tehneensä väärin ja menneensä liian pitkälle. Olkoonkin, että saatoin mennä itsekin, mutta se oli itsepuolustusta. Tsukihiko jatkoi vielä, että hänen kuitenkin pitäisi mennä nukkumaan nyt, ettei tuupertuisi lattialle, minkä jälkeen suuteli minua otsalle enkä voinut muuta kuin hymyillä. "Mutta aivan tosiaan, olisihan se ikävää, jos lattialla pitäisi nukkua", jatkoin vielä, vaikka tokihan olisin sitten vaikka kantanut hänet takaisin sänkyynsä tai vähintäänkin raahannut, jos en olisi jaksanut kantaa.

Mutta sitten jatkoin vielä Hoshiyomille, että ei kai Zelfa ollut tehnyt hänelle mitään ja mitä Zelfa oikein oli valehdellut Hoshiyomille. Mutta ilmeisesti hän oli koskematon. Zelfan valhe taas oli se, että hän oli väittänyt löytäneensä Hoshiyomin metsästä metsästäessään ja tuoneensa sitten tänne. "No kuulostaahan se toki paljon kivemmalta, jos se olisi totta, mutta se ei valitettavasti ole", sain sanottua siihen, mutta sitten Hoshiyomi jatkoi, että pyörrytti. "Voin kantaa sinut, ellei se ole liikaa ninjalle?" ehdotin siihen, koska aiemmin Hoshiyomi oli kovin sanonut, ettei ninjoja ainakaan halailtu, joten en ollut varma mitä mieltä hän oli kantamisesta, mutta ei sekään nyt oikein toimisi, että hän vaan pyörtyisi tuohon. Mutta en uskaltanut jättääkään Hoshiyomia vaan johonkin huoneeseen olemaan, koska Zelfa voisi löytää hänet ja minun olisi varmaankin pakko ottaa osaa lastenhoidossa alakerrassa, joten Hoshiyomi olisi pakko saada myös sinne. Ei häntä oikein voinut yksin vaan jättää jonnekin. Tsukihiko kuitenkin sanoi seuraavaksi haukotellen siitä nukkumaan menosta ja jatkoi vielä, että pitäisi yrittää pärjätä. "Juu, yritetään ainakin. Mutta hyvää yötä... tai päivää..." sanoin vielä, koska en ollut nyt varma, miten oikeaoppista oli sanoa hyvää yötä keskellä päivää. "Mutta mennäämpä sitten", tokaisin Hoshiyomille ja jatkoimme matkaamme (joko Hoshiyomia kantaen tai vieressä kävellen?) alakertaan. "Tadaa, Hoshiyomi pelastettu", tokaisin, kun astuin kokoushuoneeseen sisälle. "Hienoa. Mutta mitä kaulallesi oikein tapahtui?" Yuri huolestui jo heti. "Ei mitään, kaikki hyvin", vastasin vain siihen. "Ei mitään ja tuollaiset mustelmat?" Yuri jatkoi. "Niin, ei yhtään mitään", totesin uudestaan.

HOSHIYOMI (Kagemaru)

Kaikki oli tapahtunut niin nopeasti, eikä Kagemaru ollut ihan varma oliko Zelfa kuollut, mutta ei ehkä välittänytkään tietää. Olihan hän pelastanut Kagemarun metsästä, ehkä, mutta hän oli myös käyttäytynyt todella oudosti hyökätessään kuristamaan sitä naista. Se outo mies, joka oli tullut valittamaan metelistä, lähti takaisin nukkumaan… keskellä päivää? Ja Kagemaru jäi kahden naisen kanssa, joka sanoi, etteivät Zelfan höpinät olleet totta. Sitten hän lupasi kantaa Kagemarun, jos häntä pyörrytti liikaa… Hiukan se otti ylpeyden päälle, mutta hänellä oli edelleen turhan heikko olo. ”No olkoon sitten.” Hän myöntyi ja antoi naisen nostaa itsensä ja sitten he lähtivät takaisin alas ja päätyivät huoneeseen, jossa oli lapsia vaikka millä mitalla. Nainen ilmoitti pelastaneensa jonkun Hoshiyomin. ”Kenet? Sinuthan tässä vain on pelastettu…” Kagemaru ihmetteli, ellei nainen ollut Hoshiyomi, mutta tuskin hän olisi tullut huutamaan muille, kuinka hänet oli pelastettu ongelmasta, jonne itse oli marssinut. Joku nainen alkoi ihmetellä mustelmia naisen kaulassa, mutta ei saanut tietää mitä oli tapahtunut.

YURI

Rozu oli lähtenyt hoitamaan Hoshiyomia pois Zelfan huoneesta ja me jäimme sitten odottamaan hiljaisuuteen Hoshiyomin ja Rozun paluuta. Jonkun aikaa sitä sitten odoteltiinkin, kunnes Rozu palasi Hoshiyomia kantaen ja ilmoitti sitten, että Hoshiyomi oli pelastettu. Laski Rozu myös Hoshiyomin lattialle sylistään. Hoshiyomi tosin ei tiennyt mistä Hoshiyomista puhuttiin, mutta se oli aika yleisestä tosiaan, kun heillä oli eri nimet mitä nykyisin. "Aivan tosiaan... En ole varma mistä se Hoshiyomi tuli... Mutta siis Kagemaru", Rozu korjasi. Minä taas huolestuin mustelmista Rozun kaulalla, mutta hän ei suostunut kertomaan sitä, vaikka jotenkin mustelmat vaikuttivat siltä, että joku oli käynyt Rozuun käsiksi ja kuristanut häntä. En kuitenkaan halunnut ottaa epäilyjäni tässä kaikkien edessä esiin, joten annoin lopulta sitten olla. Mutta mitähän sitten? "Tekikö se mies sinulle jotain? Tai muistatko vieläkään mitään eilisestä?" Zuko puolestaan uteli Hoshiyomilta.

HOSHIYOMI (Kagemaru)

Kagemaru pääsi alas ja istui lattialle, koska olo oli edelleen sen verran heikko, ettei hän viitsinyt jäädä seisomaan. ”Mutta eihän minua tarvinnut pelastaa? Minähän sinut pelastin ja heitin Zelfaa kulholla.” Kagemaru huomautti, ettei hänellä hänen tietääkseen ollut mitään hätää, ei Zelfa ollut tehnyt mitään, paitsi korkeintaan valehdellut. Se aikaisemmin huoneella käynyt poika tuli kysymään, oliko Zelfa tehnyt hänelle jotakin ja muistiko hän mitään vieläkään eilisestä. ”Ei hän mitään tehnyt, ellei tehnyt sillä välin kun nukuin. Ja en oikein muista ja kaikki ovat selittäneet eri versiota mitä on tapahtunut, etten tiedä mitä uskoa ja päätä särkee…” Kagemaru sanoi, koska ei tämä totuuksien määrä ainakaan tehnyt muistamista yhtään helpommaksi. ”Jos vaikka keittäisin teetä, se voisi helpottaa oloa.” Joku täti (Kasumi) ehdotti ja lähti jo kohti huoneen ovea.

ZUKO

Se joku niistä lukuisista tädeistä lähti ilmeisesti pelastamaan Kagemarua ja jonkun ajan päästä hän tuli takaisin Kagemarun kanssa ja laski tämän lattialle selittäen kuitenkin jonkun Hoshiyomin pelastamisesta. Sitten hän korjasi nimen Kagemaruksi, mutta ei häntä edes ollut tarvinnut pelastaa, koska Kagemaruhan sen tädin oli pelastanut heittämällä kulholla. "Aivan, mutta ei Zelfasta voi ikinä tietää, mitä olisi voinut tapahtua, vaikken ehkä välittömästä vaarasta ketään nyt pelastanutkaan", täti vastasi. Miksi Kagemarun oli sitä miestä kulholla pitänyt heittää? Liittyikö se jotenkin niihin sen toisen tädin mainitsemiin mustelmiin? No sama se, koska minua kiinnosti enemmän se, että oliko Kagemarulle sitten tapahtunut jotain, mutta ei ilmeisesti. Sitten minua kiinnosti muistiko Kagemaru vieläkään mitään, mutta ei oikein ja kaikkien eri versiot totuudesta ja niin sanotusta totuudesta olivat sekoittaneet tämän päätä vielä enemmän. "Selvä, mutta totuus, jonka mekin saimme vasta tietää, onkin se, että olemme panttivankeja siihen asti, kunnes meistä maksetaan lunnaat ja sitten pääsemme taas kotiin. Sitä ennen he jauhoivat vain jostain kirouksesta ja puhuivat ihan höpöjä. Mutta pakomatka oli kuitenkin totta ja tyrmä, johon me muut jouduimme. Ja sinä menetit voimasi oikeasti pakomatkan aikana, koska teit jonkun valojutun salakäytävässä, että kaikki näkevät eteensä edes jotenkin. Se on se oikea syy. Meidät kaikki on kuitenkin napattu tänne. Mikään mies ei ole pelastanut ketään metsästä", yritin selittää, jos joku asia nyt vaikka voisi herättää jotain muistoja tai kuulostaa edes etäisesti tutulta. Seuraavaksi se joku niistä tädeistä kuitenkin ilmoitti menevänsä keittämään teetä. "No se tekisi kyllä terää", se Kagemarun hakenut täti totesi.

HOSHIYOMI (Kagemaru)

Ilmeisesti vaara oli ollut mahdollinen Zelfan seurassa, mikä taisi olla totta. ”Niin, hän alkoi yhtäkkiä käyttäytyä tosi oudosti. Mitä hän selitti siitä, että veit minut taas häneltä?” Kagemaru ihmetteli, koska se mies oli selittänyt jotain ihan omia. Sitten Zuko selitti, että se ilmeisesti oikea totuus jonka hekin olivat kuulleet vasta äsken, oli se, että heidät oli siepattu ja heidät palautettaisiin kotiin kun heistä oltaisiin maksettu lunnaat. ”No tuo kuulostaa kyllä järkevimmältä selitykseltä tähän asti.” Kagemaru myönsi, koska mitä hän olisi tehnyt yksin jossain metsässä melko kaukana kodistaan? Jotenkin hänen oli pitänyt päästä sinne. Ja he olivat ilmeisesti yrittäneet paeta ja hän oli uupunut siksi, koska oli luonut suojakehän valaistakseen muille tietä, ja muut olivat ilmeisesti viettäneet sitten loppuyön tyrmässä. Kagemaru yritti muistaa, mutta hiukan heikkoa teki edelleen.

ROZU

Hoshiyomi sanoi Zelfan vaarallisuuteen, että olihan hän alkanut käyttäytyä tosi kummallisesti, minkä jälkeen jatkoi, että mitä kummaa Zelfa oli selittänyt siitä, että olin vienyt Hoshiyomin häneltä taas. "Hänellä oli joku kumma pakkomielle sinusta jo aiemmin, kun toimme teidät tänne. Hän halusi kiskoa ja ottaa sinut joka paikkaan mukaansa ja jo viimeksi yritin tehdä Zelfalle selväksi, ettet ole hänen lelunsa. Ja nyt hänellä oli taas vaikeuksia luopua sinusta ja puhui itsensä pussiin. Muut lapsetkin voivat todistaa sen", lisäsin perään, koska olihan siinä ollut mielestäni ainakin jotkut jos eivät kaikki näkemässä, kun Zelfa oli vaan vienyt Hoshiyomin mennessään. "Niin... Totta se on", Rokuro komppasi. Seuraavaksi Zuko kuitenkin yritti saada Hoshiyomia muistamaan, mutta ilmeisesti hän ei muistanut mitään vieläkään, mutta lunnasvaatimukset kuulostivat Hoshiyomistakin ihan järkevältä selitykseltä. No oli se ainakin parempi valhe kuin se, että Zelfa olisi joku supersankari.

HOSHIYOMI (Kagemaru)

Se yksi täti kertoi, että Zelfalla oli aikaisemminkin ollut pakkomielle Kagemaruun jonkun ihmeen takia ja tämän oli ollut pakko raahata häntä joka paikkaan mukanaan ja sama nainen oli aikaisemminkin ottanut miehen kanssa yhteen samasta asiasta. ”Ihan oikein, että sai kulhosta. En ole kenenkään lelu…” Kagemaru sanoi hiukan harmissaan, hän ei pitänyt siitä, miten häntä oli täällä ilmeisesti riepoteltu kuin mitäkin nukkea. Hänen piti olla ninja, ei hänen sopinut antaa muiden kohdella itseään noin, vaikka he olivatkin aikuisia ja hän vielä lapsi. ”Hyvä, että olet kunnossa ja turvassa. Kyllä muistisi vielä palaa kun lepäät!” Joku poika possun kanssa tuli lohduttamaan samalla, kun se aikaisemmin poistunut täti tuli takaisin teetarjottimen kanssa ja ojensi ensimmäisen kupin Kagemarulle. ”Ehkä tämä helpottaa oloa. Ottaako joku muu teetä?” Nainen sanoi valmiina kaatamaan muillekin.

ROZU

"Niin, olihan se kulho ihan ansaittu", vastasin siihen, kun Hoshiyomi oli todennut, että ihan oikein Zelfalle, kun sai kulhosta. Seuraavaksi Souji tuli kuitenkin sen possunsa kanssa siihen sanoen, että olihan se hyvä, että Hoshiyomi oli kunnossa ja turvassa ja lohdutti, että muistikin varmasti palaisi. No, jos ei nyt lapsiaikana, niin viimeistään varmasti sitten, kun Ciri olisi diilannut tämän ongelman kanssa. Tai ainakin toivottavasti, koska en jaksanut enää yhtäkään päivää lisää. Tämä oli painajainen ja hirveä kaaos ja koko ajan tuntui olevan jotain ongelmaa. No yllättävää kyllä, mutta tällä hetkellä ei ollut, mutta seuraavaa ongelmaa odotellessa. Jonkun ajan päästä Kasumikin pääsi kuitenkin teen kanssa paikalle Hoshiyomin saadessa ensimmäisen ja sitten hän kyseli halusiko kukaan muu. "Kyllä kiitos", vastasin siihen. "Kuulostaa kivalta! Mitä on tee?" Tetsunosuke puolestaan intoili. "Tyhmäkö olet?" Nanakuma päätti kysyä. "Ei noin saa sanoa", Yuri torui siihen.

HOSHIYOMI (Kagemaru)

No sentään nyt oli selvinnyt syy, miten Kagemaru oli tähän linnaan joutunut, vaikka ei ihan ymmärtänyt, miten hänet oli muka onnistuttu sieppaamaan. Heidän kylänsä oli piilotettu, ei sitä niin vain löydetty, ja nämä täällä eivät vaikuttaneet mitenkään hirveän päteviltä missään sellaisessa lajissa, josta olisi hyötyä sieppauksen suhteen. No hällä väliä, hän karkaisi, kun saisi voimansa takaisin. Olo oli vieläkin melko hutera, mutta tee oli jo parempi kuin ei mitään ja voitti aikaisemman riisin, vaikka tee ei kyllä nälkää vienyt yhtä hyvin. Nälkä vaivasi edelleen, koska pelkkä riisi nyt ei ollut kauhean kummoinen ateria, mutta nyt oli tyytyminen vain teehen. Se joku lapsi ei edes tiennyt mitä tee oli, joten se teetä tarjonnut nainen kaatoi hänellekin kupillisen, että tämä pääsi tekemään tuttavuutta teen kanssa. Vähän kyllä pisti miettimään, miten tynnyrissä piti kasvaa, ettei tiennyt edes mitä tee oli.

NANAKUMA (Shichiro)

Lopulta meille oli selitetty, että olimme panttivankeja ja vanhempien piti maksaa meistä lunnaat, jos halusivat meidät pois täältä. Se nyt oli kuitenkin vielä mysteeri, mitä sitten tapahtuisi, jos jonkun vanhemmat eivät maksaisikaan. Kovin he olivat toki sanoneet, että kaikki kuitenkin pääsisivät pois jossain kohdassa, mutta sen tarkemmin ei sitten sanottu. Seuraavaksi puheenaihe kääntyi lopulta vain teenkeittämiseen kuin mitään epäilyttävää ei enää olisikaan liikkeellä. No toki se sen taikakiroushölynpölyn voitti mennen tullen, mutta joku tässä kyllä minusta vieläkin mättäsi.

"Tekikö Zelfa sinulle loppujen lopuksi mitään ruokaa edes? Kovin hän sanoi, että olisit nälkäinen ja sitten hän vaan lähti... kai tekemään ruokaa... Mutta tekikö hän oikeasti mitään? Ja jos tekikin, niin oliko se edes ruokaa tai veikö se nälkää?" se joku (Yuri) niistä naisista alkoi kyselemään Kagemarulta. No seuraavaksi se teetä mennyt keittämään nainen tuli takaisin ja se idiootti, joka ei edes tiennyt mitä tee oli, sai teensä ja hän sitten toljotti sitä silmät pyöreinä. "Onko se tosiaan juotavaa? Se on kummallisen väristä ja se höyryää... Voiko juomaakin paistaa?" tämä ihmetteli, kun oli saanut tehdä tuttavuutta teen kanssa. "Ei sitä paisteta, sitä keitetään", Rokuro päätti oikaista siihen. "Niin, idioottiko olet?" kysyin siinä kohdassa, vaikka ei sitä olisi tarvinnut kyllä edes kysyä, koska idioottihan hän oli.

"Mutta minua vielä hämmentää tässä teidän tarinassa ainakin muutama asia", päätin jatkaa niille kidnaappajanaisille. "No mikä sinua nyt hämmentää", se yksi niistä (Rozu) vastasi. "Ensinnäkin, jos ette tahtoneet missään kohdassa mitään pahaa kenellekään, niin mitä se Kamanosuken uhkailu oikein oli? Hän sai oikeasti haavan ja se nainen uhkaili häntä ihan oikeasti. Jos joku ei olisi totellut ja alkanut syömään, mitä sitten olisi tapahtunut? Olisiko Kamanosuke kuollut vai olisitteko alkaneet uhkailemaan vielä jotain toistakin?" halusin tietää. "Kun en tiedä, kun en ollut paikalla", tämä samainen nainen lähinnä vain kohautti olkiaan. "Anastasia on vähän äkkipikainen nainen välillä ja meni liian pitkälle koettuaan itse vaikean menetyksen hetki sitten henkilökohtaisessa elämässään ja ruokalakkonne oli vain piste iin päälle. Mutta vakuutan, ettei hän oikeasti olisi ketään tappanut", se toinen (Yuri) silloin paikalla olloista vastasi. "Eli väitätte, että se meni vahingossa niin pitkälle, että haavakin tuli?" jatkoin siihen. "Vahinkoja sattuu", se toinen (Rozu) vastasi. "No ei se kyllä vahinko ole, jos uhkaa jonkun henkeä tarkoitukella", Rokuro jatkoi siihen ja niin, aika moinen vahinko tosiaan.

"Ja entäpä sitten ne kaikki vauvat? Kidnappasitteko vauvojakin?" kysyin seuraavaksi. "Emme, he kuuluvat meihin", se yksi (Rozu) vastasi. "Aika monta lasta yhdellä miehellä eikä kukaan vauvoista edes pahemmin näytä ulkomaalaiselta. Plus tuota "kaikki kuuluvat meihin" -selitystä on kuultu jo aika monta kertaa", totesin siihen. "Miten niin yhdellä miehellä? On täällä enemmänkin miehiä", samainen nainen totesi. "Aivan, mutta he vaan ovat piilossa sattuimoisin aina", tuumasin asiaan. "He ovat muissa hommissa", sama nainen jatkoi siihen. "Niin, mutta eikö heistäkin olisi pitänyt nähdä edes jokin vilaus?" kyseenalaistin kuitenkin, mutta olkoot. En kuitenkaan ollut pahemmin muita sen hullun lisäksi nähnyt. Paitsi, että olihan täällä se valomies, mutta aika paljon silti lapsia kahdelle miehelle, joista toinen vielä oli selvästi ulkomaalainen. "Mutta entä sitten vielä ne kaksi lasta? Sayuri ja Nobuyoshi? Olette aivopesseet heidät omalle puolellenne, joten ei teillä silläkään saralla ihan puhtaat jauhot ole pusissa", jatkoin seuraavaksi. "Sayuri ja Nobuyoshi ovat meidän lapsia myös. Heitä ei ole napattu mistään. Tietenkin he ovat meidän puolella, koska ovat yhdet meistä", yksi naisista (Rozu) taas vastasi. Kuinkas muutenkaan. "Ja hekinkö sitten ovat joko sen ulkomaalaisen pellen tai sen valomiehen lapsia niiden vauvojen lisäksi?" päätin kysyä. "Eivät, osa miehistä on kuollut ja se on yksi syy, miksi olemme joutuneet tyytymään epätoivoiseen kidnappausyritykseen", sama nainen jatkoi taas. No kävihän selitykset toki jollain tavalla järkeenkin, mutta silti tuntui, etteivät he kuitenkaan kertoneet koko totuutta ja jotain tässä oli haudattuna. Kamanosuken hengen uhkailuselitys vahinkona oli kuitenkin niin ontuva ja sekin oli outoa, että miten se totuus muuttui yllättäen kirouksesta kidnappaamiseksi. Sitä kiroussoopaa oli kuitenkin kuultu aika monelta ja kuka oikeasti lennosta keksi jotain niin typerää? Lisäksi se kuulosti aina samalta. Ja miksi me nyt yllättäen muka olisimme ansainneet "totuuden" tai totuuden siitä, miksi olimme täällä? Eikö se olisi kannattanut kertoa samantien eikä pantata sitä?