RP. Kuroshitsuji

IDEAJUTTU:
Aleister Chamber eli tunnetummin Druittin varakreivi järjestää jotkut turhat pippalot hulppeassa kartanossaan, koska miksi ei. Lisäksi hän kutsuu sinne vieraita, koska yksin on tylsä bilettää. Juhlat on tarkoitettu kestämään noin viikon verran, koska Aleisterin juhlaohjelma on sen verran mittava, ettei niitä yhden päivän aikana mitenkään kerkeisi hoitamaan. Toisin sanoen juhlavieraat myös nukkuvat Aleisterin kartanolla. Juhlat kuitenkin muuttavat suuntaansa rajusti, kun yksi vieraista murhataan julmasti. Onko murhaaja joku vieraista vai joku täysin ulkopuolinen? Ja mikä on motiivi?

Roolipelissä eletään 1888 vuoden kesäkuuta.

Jonkunlainen päivämääräkalenteri:
20.6. Juhlat alkoivat eli tämä on juhlien ensimmäinen päivä
21.6. Juhlien toinen päivä
22.6. Juhlien kolmas päivä (tämänhetkinen päivä)

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
AIKATAULUTUS:
1. päivä
Klo.     Ohjelma
17.00    Vieraat saapuvat
18.00    Illallinen
19.00 --> Vapaa-aikaa

2. päivä
Klo.       Ohjelma
9.00      Aamiainen
10.00    Vapaa-aikaa
11.00    Vapaa-aikaa
12.00    Teekutsut
13.00    Teekutsut
14.00    Teekutsut
15.00    Vapaa-aikaa
16.00    Vapaa-aikaa
17.00    Illallinen
18.00    Vapaa-aikaa
19.00 --> Tanssiaiset

3. päivä
Klo.       Ohjelma
9.00      Aamiainen
10.00    Vapaa-aikaa
11.00    Vapaa-aikaa
12.00    Lounas
13.00    Pelejä
14.00    Pelejä
15.00    Iltapäivätee
16.00    Pelejä
17.00    Pelejä
18.00    Illallinen
19.00 --> Vapaa-aikaa

4. päivä
Klo.       Ohjelma
9.00      Aamiainen
10.00    Vapaa-aikaa
11.00    Vapaa-aikaa
12.00    Lounas
13.00    Aarteenetsintä
14.00    Aarteenetsintä
15.00    Iltapäivätee
16.00    Naamiaiset
17.00    Naamiaiset
18.00    Illallinen
19.00 --> Naamiaiset

5. päivä
Klo.       Ohjelma
9.00      Aamiainen
10.00    Taidekilpailu
11.00    Taidekilpailu
12.00    Lounas
13.00    Taidekilpailu
14.00    Taidekilpailu
15.00    Iltapäivätee
16.00    Voittajan valinta
17.00    Vapaa-aikaa
18.00    Illallinen
19.00 --> Vapaa-aikaa

6. päivä
Klo.       Ohjelma
9.00      Aamiainen
10.00    Vapaa näytelmäharjoitus
11.00    Vapaa näytelmäharjoitus
12.00    Lounas
13.00    Yhteiset näytelmäharjoitukset
14.00    Yhteiset näytelmäharjoitukset
15.00    Iltapäivätee
16.00    Näytös
17.00    Näytös
18.00    Illallinen
19.00 --> Vapaa-aikaa

7. päivä
Klo.       Ohjelma
9.00      Aamiainen
10.00    Vapaa-aikaa
11.00    Puutarhajuhlat
12.00    Lounas
13.00    Puutarhajuhlat
14.00    Puutarhajuhlat
15.00    Iltapäivätee
16.00    Vieraat lähtee
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
LOMAKE:
Lomake on aikalailla vapaamuotoinen, jos sellaisen kunnollisen nyt haluaa tehdä, mutta koska kaikki hahmot on Kuroshitsujista ja kaikki tietää sarjan ja sen hahmot, ei lomakkeita välttämättä tarvita. Mutta vaikka varsinaista lomaketta ei olekaan, niin joku minilomake olisi ehkä kuitenkin kiva tehdä, jossa nyt näkyisi vaan hahmon perustiedot. Kuva olisi myös kiva, mutta sitäkään ei ole pakko ottaa, koska kaikki nyt kuitenkin tietävät miltä hahmot näyttävät. Ja jos ei, niin google on kaveri, jos roolaaja ei ole itse kuvaa hahmostaan linkannut minilomakkeensa kylkeen.

Lomakepohja on joka tapauksessa tämä, joka on pakko olla, kaikki muu on vapaaehtoista, jos kiinnostaa tehdä enemmänkin:
Hahmon koko nimi † Ikä (numeroin [jos ei ole tiedossa, sen voi yrittää päätellä]) † Sukupuoli
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
MUKANA OLEVAT HAHMOT:
DEVIANT
> Ciel Phantomhive † 13 † Poika
> Alois Trancy † 14 † Poika
> Meena † 27 † Nainen
> Edward Midford † 16 † Poika
> Edgar Redmond † 19 † Mies

MEGO
> Soma Asman Kadar † 17 † Mies
> Lau † 25-30, se ei itsekään muista tarkkaan † Mies
> Francis Midford † 34 † Nainen
> Undertaker † 666 † Mies?
> Kamanosuke Dalles † 17 † Mies
> Harold West Jeb † 40 † Mies
> Claude Homo Faustus † Liian vanha † Mies

NAKAGO
> Elizabeth Ethel Cordelia Midford † 14 † Nainen
> Angelina Dalles a.k.a Madam Red † 34 † Nainen
> Ran Mao † 18 † Nainen
> Grell Sutcliff † Leidi ei koskaan paljasta ikäänsä (Ulkoisesti 25-27) † Mysteeri
> Aleister Chamber a.k.a Druittin varakreivi † 25+ † Mies
> Agni † 31 † Mies
> Sebastian Michaelis † Ei ole † Mies

Ciel Phantomhive † 13 † Poika

Cielin ulkonäkö:

Alois Trancy † 14 † Poika

Aloisin ulkonäkö:

Meena † 27 † Nainen

Meenan ulkonäkö:

Edward Midford † 16 † Poika

Edwardin ulkonäkö:

Edgar Redmond † 19 † Mies

Edgarin ulkonäkö:

Soma Asman Kadar † 17 † Mies

Kuva:

Lau † 25-30, se ei itsekään muista tarkkaan † Mies

Kuva:

Francis Midford † 34 † Nainen

Kuva:

Undertaker † 666† Mies?

Kuva:

Kamanosuke Dalles † 17 † Mies

Kuva:

* Koska Kamanosukella nyt ei ole aikakaudelle sopivia vaatekuvia muuta kuin prinsessamekkoja, niin tässä nyt vielä erikseen esimerkkikuva miten se normaalisti pukeutuu:

Vaatekuva:

Harold West Jeb † 40 † Mies

Kuva:

Claude Homo Faustus † Liian vanha † Mies

Kuva:

Elizabeth Ethel Cordelia Midford † 14 † Nainen

Kuva:

Angelina Dalles a.k.a Madam Red † 34 † Nainen

Kuva:

Ran Mao † 18 † Nainen

Kuva:

Grell Sutcliff † Leidi ei koskaan paljasta ikäänsä (Ulkoisesti 25-27) † Mysteeri

Kuva:

Aleister Chamber a.k.a Druittin varakreivi † 25+ † Mies

Kuva:

Agni † 31 † Mies

Kuva:

Sebastian Michaelis † Ei ole † Mies

Kuva:

ALKAA:
Odotettu tai vähemmän odotettu viikon kestävät juhlat ovat alkamassa Aleisterin kartanolla kellon ollessa 17.00 tai hieman sen yli. Vielä viimeiset juhlavieraat puuttuvat, mutta heidän odotetaan saapuvan hetkenä minä hyvänsä. Juhlat olisi tarkoitus polkaista käyntiin illallisella, joka toivon mukaan räjäyttää tajunnan.

Vuodenaika ja ilma: Eletään alkukesää (kesäkuun ihan alkua), jolloin ei ole vielä älyttömän kuuma, mutta silti mukavan lämmintä. Mutta koska kyseessä on tällä hetkellä ilta-aika, on ilma kuitenkin jo viilentynyt sen verran, että ulkolämpötila on todennäköisesti jotain 12-15 asteen välillä.

CIEL

Ciel istui hevosten vätemissä mustissa vaunuissa kädet eteensä ristittyinä odottaen, että joko hän ja Sebastian pääsisivät pian perille. Onneksi matka ei kuitenkaan ollut enää pitkä, mutta Ciel ei silti ollut varma mitä mieltä moisista juhlista pitäisi olla, kun kyseessä oli Druittin varakreivi. Ei hän muutenkaan ollut mikään juhlissakulkija, ellei ollut aivan välttämätön pakko. Ciel viettikin pakolliset juhlatilaisuuden mieluummin seinäruusuna, jos se olisi suinkin mahdollista. Tällä kertaa se ei todennäköisesti kuitenkaan onnistuisi, kun otti huomioon, että juhlat muutenkin kestäisivät viikon verran, mutta ehkä ne kestäisi hammasta purren.

Jonkun ajan päästä varakreivin kartano alkoi kuitenkin tulemaan esiin Cielin katsoessa ikkunasta sen verran mitä näki, kun valtava rakennus lähestyi koko ajan uhkaavasti. Pian vaunut jo pysähtyivät lähelle kartanon pääovea tai tarkemmin pääovelle vieviä portaita. Ciel huokaisi syvään, otti kävelykepistään paremman otteen ja nousi seisomaan astellen vaunujen ovelle katsahtaen kartanon suuntaan miettien, ettei tässä enää takaisinkääntymistä ollut. Hän laskeutui vaunuista maahan vilkaisten samalla Sebastianin suuntaan ja jäi odottamaan, että Sebastian hoitaisi matkatavarat heidän mukaansa, koska kun juhlat tosiaan kestäisivät sen viikon, oli niihin pitänyt varautua hieman paremmin. "Mennään, Sebastian", Ciel totesi demonilleen, kun tavarat olivat mukana(?) ja lähti astelemaan kohti portaita, kun hevosmies (tai olettavasti niil oli sellanenki, et Sebun ei tarvii lähtee hoitaan niitä vaunuja mihinkään erikseen XD) lähti vaunujen kanssa pois, etteivät vaunut jäisi vain koko seuraavaksi viikoksi portaiden eteen odottamaan ihmettä. Ciel joka tapauksessa lähti kipuamaan portaita ylös kartanon ovelle, jonka eteen hän pääsi juuri ja juuri, kun se jo avattiin heille eli heidän tulonsa oli nähty, mikä tietenkin oli aika oletettavaa. Sisään pyydettäessä Ciel asteli sisälle kartanon aulaan perus hapanilme kasvoillaan kävelykeppinsä kera, mutta ainakin he olivat saapuneet perille. Ciel ei kuitenkaan tiennyt olivatko he viimeisiä, jotka olivat vielä puuttuneet vai puuttuiko vielä joku, mutta sen näkisi sitten.

SEBASTIAN

Tummaan verhoutunut hovimestari, kuten hän itseään kutsui tämän sakin kesken, oli myhäillyt mielessään nuoren herransa tyytymättömyydelle. Ei toki ollut tavatonta, että hänen herransa oli aina hivenen harmistuneen ja happaman oloinen, ja hän oli tottunut jo tuon ihmislapsen perusilmeeseen. Nyt oli kuitenkin ilmiselvää, että tyytymättömyys johtui yksinomaan Druittin varakreivin, Aleister Chamberin juhlskutsusta. Jo yhden illan kestintä oli Ciel-herralle lähestulkoon painajainen, mutta viikko.. Sebastian hymähti mielessään pelkälle ajatuksellekin.
Vaunujen pysähdyttyä varakreivin kartanon portaikon eteen, Sebastian nousi lähteäkseen vaunuista nuorukaisen perässä. Oli vallan tavatonta itse odottaa enää vaunuissa, tai astua avatusta ovesta Cielin perässä, mutta ei hän mitenkään ollut voinut epäkohteliaasti nousta itse ohjaksiin.

Matkatavarat Sebastian nosti tottuneesti alas, ettei nuoren jaarlin tarvinnut odotella kauaa, sekä kumarsi kohteliaasti tälle ihmismiehelle, joka tuli vaunuja hakemaan. Matkatavarat, -joita oli viikolle ehkä turhaksikin asti-, mukanaan hän nyökkäsi kevyellä pään liikkeellä herransa sanoille, seuraten tätä tavanomaisen kuulaisesti kohti suuria portaita.
Sebastian ehti astua heille avatuista pääovista juuri parahiksi Cielin perässä, kun kuuluikin jo hyvin merkitsevää ja kohtalokasta, matalien korkojen kopinaa. Sebastian hymähti tietäväisenä, odottaen jo pahinta. Hän tunnistaisi nuo askeleet missä tahansa.


________________________________________________


ELIZABETH

"Ciel!". Kuin kyyhkynen, pyrähti Midfordin markiisin nuori tytär aulan poikki Cielin luokse. Hänen vaalean mintunvihertävä leninkinsä vain hulmahti hellästi ilmavirrasta, kyynärpäihin yltävien hihojen valkoisten röyhelöiden alta kohosivat kaksi sievää, valkoisin pitsihansikkain koristettua kättä, jotka sulkivat Cielin mitä hellimpään ja iloisimpaan syleilyyn. Syleilyyn täynnä vaaleaa vihreää, valkoista röyhelöä ja paljon, paljon vaaleaa ja hyvin pehmeää kiharapilveä.
"Ciel, sinä tulit vihdoin! Olemme odottaneet sinua niin, äiti ja veli ovat täällä myös.. Mutta voi! Miksi sinulla on tuollainen ilme? Tapahtuiko matkalla jotain?". Tapansa mukaan nuori leidi höpötti, edelleen rutistaessaan Cieliä lempeässä otteessaan, ennen kuin nosti katseensa toiseen ja päästi irti.
"Minulla on sinulle yllätyskin.. Ah, miten epäkohtelias olenkaan!", Elizabeth henkäisi tajutessaan Sebastianin Cielin takana. Nuori neiti hymyili oitis hellästi myös Cielin tummanpuhuvalle, pitkälle hovimestarille, ja niiasi sievästi.

"Hyvää päivää, leidi Elizabeth. Olen pahoillani, jos viivästyksemme on aiheuttanut teissä huolta", Sebastian sanoi, kumartaen kevyesti myös nuorelle neidille. Elizabeth oli jo täällä, mikä tietty tarkoitti myös rouva Midfordin olevan paikalla. Sebastian huokaisi mielessään, odottaen pahinta saapuvaksi.

CIEL

Kun Sebastiankin oli päässyt taravapaljouden kanssa Cielin perässä kartanon pääovista sisälle asti, ovet suljettiin taas Cielin pälyillessä hieman ympärilleen. Hän asetti samalla mustanpuhuvaa raidallisella rusetilla koristeltua hattuaan paremmin päähänsä varmistaakseen, ettei se vainkaan tippuisi. Hattujen päässä pysymisessä kun ei koskaan ollut takeita, kun Ciel tunnisti jo marmorilattiaan kopahtalevat nopeatempoiset askeleet, jotka lähestyivät pahaenteisesti häntä. Eikä aikaakaan, kun Elizabeth oli jo kiirehtinyt paikalle huudahtaen nuoren herran nimeä. Ciel varautui jo kamalaan puristusotteeseen ja juuri juhlia varten tilatun uuden pukunsa epämieluisaan rytistymiseen. Cielin vaatteet olivat tuttuun tapaan värisävyltään hyvin tummaa valkoista korkeakauluksista paitaa lukuunottamatta tälläkin kerralla. Muuten päävärit olivat mustaa ja sinistä, mitkä olivatkin melko yleinen väriyhdistelmä Cielin päällä pelkän mustan tai pelkän sinisen lisäksi.

Elizabeth lähestyi joka tapauksessa uhkaavasti ja Cielistä tuntui vain siltä, että hän voisi siirtyä takavasemmalle. Hän myös mietti mielessään keitä muita kauhukuvia varakreivi olikaan juhliinsa kutsunut Elizabethin lisäksi. Tietenkin varmaankin Midfordin koko perheen, koska mitä Elizabeth nyt ihan yksinänsä muka olisi juhlissa tehnyt? Juhlissa, jotka kestäisivät viikon verran... Mutta Elizabethin muu perhe oli murheista tällä hetkellä pienin, kun Elizabeth pääsi sen verran lähelle, että saattoi kietoa kätensä pikku jaarlin ympärille. "Elizabeth... Oletkin jo täällä..." pääsi Cielin suusta, kun hänkin jotenkin kohteliaisuuttaan yritti vastata halaukseen toisella kädellään, kun kävelykeppi taas oli toisessa. Hän saattoi myös positiivisesti yllättyä, ettei Elizabeth riepotellut häntä pitkin seiniä tällä kertaa, mutta ehkä hänen äitinsä, Francis, oli antanut kuulua kunnolla sitten viime kerrasta, kun se oli tapahtunut?

Elizabeth ei kuitenkaan selvästikään voinut mitenkään hillitä innostustaan, kun Ciel hovimestareineen oli tosiaan viimein saapunut juhliin, joihin Ciel olisi oikeasti mieluusti jättänyt tulematta. Hänellä oli tärkeämpääkin tekemistä kuin juhlia... jotain...? Elizabeth jatkoi kuitenkin, että Cieliä olikin jo odotettu saapuvaksi. Lisäksi Francis ja Edwardkin olivat paikalla, minkä Ciel olikin osannut jo päätellä. "Eikö isäsi sitten... pääsyt... tulemaan?" Ciel kysyi haukkoen hieman henkeään Elizabethin rutistuksessa, vaikkei ote onneksi ollutkaan pahin mahdollinen. Otteen kuitenkin hellittäessä ja kysymyksien ja asiatulvan jatkuessa, Ciel pääsi lopulta Elizabethin rutistuksesta vapauteen. Elizabethiä oli kuitenkin kiinnostanut, miksi Ciel näytti happamelta ja että oliko matkalla tapahtunut jotain. "Ilme?" Ciel ihmetteli. Ei hän oikein itse osannut enää huomioidakaan tavanomaista ilmettään, mutta kai hänen happamuutensa oli muille aina ikuinen kysymysmerkki. "Mutta ei... Mitään ihmeellistä ei sattunut matkalla. Kuinka kauan sitten oikein olette odotelleet, jos minua oikein odotettiin?" Ciel jatkoi vielä. Eivät kai he nyt niin myöhässä olleet, että se ihmetystä olisi aiheuttanut? Sebastian ei olisi antanut sellaisen tapahtua.

Ciel kuitenkin saattoi säikähtää hieman, kun Elizabeth kuitenkin jatkoi jo johonkin yllätykseenkin, koska yllätykset olivat aina epämieluinen lisä. Varsinkin, jos yllätykset olivat Elizabethiltä, koska hänen yllätyksensä saattoivat olla ihan mitä vaan. Ei Ciel säikähdystään kuitenkaan kasvoillaan mitenkään näyttänyt, mutta hän silti varautui pahimpaan, niin ehkä se ei tuntuisi niin pahalta, jos yllätys olisikin vähemmän paha. "Eh... Ihanko totta?" pääsi Cielin suusta, kun Elizabeth puolestaan taisi vihdoin myös tajuta Cielin takana seisoskelevan Sebastianin, joka toivotteli hyviä päiviä Elizabethille pahoitellen samalla viivästystä.

FRANCIS

Ihan kaikki vieraat eivät olleet vielä saapuneet, joten vieraat lähinnä odottelivat ja seurustelivat keskenään. Myös Midfordin markiisitar Francis keskusteli Angelina Dallesin kanssa odotellessaan, että loputkin vieraat saapuisivat. Ei toki yllättänyt, että puuttuva vieras oli jaarli Phantonhive, Cielin kurja hovimestari oli niin kelvoton vätys ja näyttikin aina niin epäilyttävältä, että ihmekös se oli, että nyt heitä sai odottaa. Lopulta Ciel saapui ja kyllä sai taas hävetä, kun Elizabeth lähti kiljuen juoksemaan Cielin luokse. ”Elizabeth, emme ole kotona vaan kylässä!” Markiisitar tuhahti närkästyneenä, sillä tytöllä unohtui kyllä käytöstavat harmittavan nopeasti. ”Suokaa anteeksi.” Hän sanoi sitten ja lähti poikansa Edwardin kanssa (?) Elizabethin perään.

Elizabeth halaili Cieliä oven suussa jo täyttä päätä. ”Hyvänen aika Elizabeth, anna Cielin nyt edes tulla pois oven suusta.” Hän sano ja lykkäsi sitten Elizabethin unohtaman kissan tytön syliin. ”Äläkä unohda lemmikkiäsi noin vain juoksentelemaan itsekseen, nuori neiti.” Hän torui, kyllä nyt jotain vastuuta oli syytä alkaa tuossa iässä jo opettelemaan. Sitten markiisitar Midford siirsi terävän katseensa veljenpoikaansa ja tämän hovimestariin. ”Ensin annatte odotuttaa itseänne ja sitten saavutte paikalle vielä tuon näköisinä!” Hän järkyttyi ja nappasi salamana Cieliltä hatun päästä ja otti kamman esiin ja kampasi veljenpoikansa ruokottomasti sojottavat etuhiukset siististi sliippaan, minkä jälkeen asetti hatun pojan päähän takaisin (?). Sitten hän sliippasi hovimestarinkin hiukset siististi taakse (?), kyllä kehtasi aikuinen mies näyttää jaarlille huonoa esimerkkiä! ”Noin, nyt teidät voi päästää sivistyneiden ihmisten ilmoille.” Hän sanoi arvostellen aikaansaannostaan. Ei täydellinen, mutta tarpeeksi hyvä nyt tähän hätään.

ELIZABETH

Nuori neiti kuunteli Cielin kysymyksiä herttaisen innostuneena. Selkeästi hänelle ei ollut väliä, oliko Ciel myöhässä ja kuinka paljon, tärkeintä oli, että toinen oli nyt siinä. Hänellä oli niin paljon kerrottavaa ja näytettävääkin, vaikka Ciel harvoin oli kovin ilahtunut hänen yllätyksistään. Elizabeth ei antanut sen kuitenkaan lannistaa itseään, hänelle oli kaikkein tärkeintä se, että Ciel olisi iloinen. Ja söötti. Ainakin toinen oli pukeutunut kerrankin söötisti! Melkein...

Elizabeth oli jo avaamassa suutaan vastatakseen Cielin moniin kysymyksiin, kun kuulikin äitinsä turhautuneen äänen takaansa. Ah, ai niin...
"Anteeksi, äiti", Elizabeth helähti pahoillaan ja nyökkäsi kuulaisesti, hymyillen kuitenkin. Eihän hän voinut mitenkään olla aloillaan, kun sai nähdä Cielin. Eikä Druittin varakreivi sitä paitsi edes ollut vielä täällä, niin väliäkö sen? Tätä hän ei kuitenkaan sanonut ääneen, ei hän tahtonut sanoa armaalle äidilleen vastaan.
Pian äiti olikin antanut hänen syliinsä tummanharmaan, kauniin, mutta hivenen pulskean Brittiläisen lyhytkarvan, jolla oli hänen asuunsa sopiva, vaaleanvihertävä rusetti kaulassaan.
"En, anteeksi äiti. Innostuin vain, kun näin Cielin." Elizabethin ääni helähteli kristallisen tuulikellon lailla, kun hän nosti kauniin kissansa paremmin syliinsä ja hymyili, täynnä uutta intoa. Hän ei vieläkään ehtinyt vastata Cielille, kun Francis alkoi jo moittia heitä. Ja kampasi Cielin hiukset, kuten toisella oli ikävä kyllä tapana.
"Äiti, eivät he ole paljoa myöhässä... Eihän se haittaa, he ovat täällä ja kaikki on hyvin! Ciel, katso, tässä on uusi kissani! Arvaa, mikä hänen nimensä on?", Elizabeth kyselikin sitten, kun äiti hyökkäsi Sebastianin kimppuun.
"Eikö hän olekin söötti? Nimesin hänet Cieliksi, kun hän näyttää ihan sinulta! Katso vaikka", Lizzie intoili ja nosti kissaa paremmin syliinsä. Se oli kieltämättä lähes yhtä hapannaamainen, kuin Ciel itse, mutta silti varsin sievä kissa. Jos nyt piti kissoista, siis.


___________________________________________________


SEBASTIAN

Ei kestänyt kovinkaan kauaa siitä, kun Ciel oli joutunut armaan kihlattunsa puristusotteeseen, kun Midfordin markiisittaren ääni kantautui jo hänen tarkkoihin korviinsa. Toruminen ja moittiminen oli aivan arkipäivää, etenkin hänen osaltaan, kun oli kyse Francis Midfordista. Sebastian kuitenkin hymyili hillitysti ja pahoitellen markiisittarelle, siirtyen hieman sivumpaan ovelta.
"Olen kovin pahoillani, markiisitar Midford. En mitenkään-". Sebastian ei itsekään ollut varma, loppuiko hänen lauseensa kesken sen vuoksi, että Francis alkoi kampaamaan Cielin hiuksia, vai kenties tuon kaunokaisen, joka nyt lepäsi Elizabethin sylissä. Kuinka sievä... Niin siro, mutta yhtä lailla hellyyttävän pehmeä ja pyöreä. Mitkä kauniit, keltaiset silmät ja kasvojen kotoisat, tyytymättömät piirteet. Oli vähällä, ettei hovimestari hymähtänyt, kun kuuli nuoren neidin nimenneen kissansa Cielin mukaan. Yhdennäköisyys oli vääjäämätön.

Sebastian palasi maan pinnalle vasta, kun Francis alkoi kammata hänen hiuksiaan. Sebastian ei tietenkään liikahtanutkaan, ja kampauksen päätteeksi hymyilikin kiitollisesti, vaikka mielessään hieman kirosikin naisen ainaista marmatusta. Ihmiset...
"Aivan niin, markiisitar. Olen kovin pahoillani, että lievä myöhästymisemme on aiheuttanut hämmennystä. Kiitoksia huolenpidostanne, olemme täysin kunnossa. Uskoakseni vaunujen ajajalla oli jotain vaikeuksia matkalla, mutten mitenkään voinut häiritä hänen työtään. Pahoitteluni siitä." Sebastian nyökkäsi myös kiitollisena tästä kauniista eleestä, joka oli johtanut hänen hiustensa nykyiseen asentoon.

"Eihän se sitten ollut ollenkaan sinun vikasi, Sebastian. Ihanaa kuulla, ettei mitään ikävää tapahtunut matkalla", Elizabeth aloitti, miettien itsekseen, miksi äidin oli pitänyt taas kammata Cielin hiukset...
"Vain hieman myöhässä, eli ei se haittaa! Kaikki muut ovat kai jo täällä..", hän jatkoi miettivänä.

EDWARD

Midfordin perhe oli saapunut jo jokin aika sitten Druittin varakreivin kestitsemiin juhliin ja tietenkin hyvissä ajoin, koska Edwardin ja Elizabethin äiti oli sen verran tiukka tapaus ja aina ajantasalla. Myös muutkin kutsuvieraat alkoivat saapumaan, mutta enää odoteltiin jaarli Phantomhivea ja tämän aina mustiin pukeutuvaa hovimestaria. Tai ainakin Edward oletti hovimestarin ottavan osaa myöskin juhliin, koska Ciel ei ikinä tuntunut näyttäytyvän missään ilman sitä hongankolistelijaa. Edward, hänen perheensä ja muut vieraat olivat kuitenkin löytäneet tiensä kartanon olohuoneeseen, jossa he sitten juttelivat ja vaihtoivat kuulumisia keskenänsä sen lisäksi, että odottivat vielä viimeisiä saapuviksi.

Ja kun se aika sitten koitti ja äänistä päätellen Ciel hovimestareineen pääsi paikanpäälle, Elizabeth pinkaisi vauhtiin niin, että mekon helmat vaan hulmusivat. Edward katsoi pikkusiskonsa perään, että sinne meni. Pian vaaleahiuksisen vihreät silmät jo kääntyivät äitinsä suuntaan, kun tämä tuhahti Elizabethin perään hyvin närkästyneenä, että nyt ei oltu kotona vaan kylässä, että sopisi ehkä käyttyä hieman toisella tavalla. Mutta se taisi nyt olla jo hieman myöhäistä. Kissakin oli jätetty vaan heitteille, kun Elizabethilla oli ollut niin kova kiire Cielin luo. Edward joka tapauksessa nousi nojatuolista ja lähti heti äitinsä perässä kohti kartanon eteisaulaa, jossa olikin melkoisen tiivis tunnelma, kun Elizabeth halaili Ciel-parkaa melkein hengiltä. Heidän äitinsä alkoi taas tuttuun tapaansa sättimään Elizabethiä, että nyt jotain rotia siihen käytökseen ja että pitäisi antaa Cielille edes tilaa tulla oven suusta pidemmälle ennen kuin juostaan vaan halailemaan. Samalla Francis lykkäsi kissan Elizabethin syliin Cielin toljottaessa sitä kissaa, että ei kai se vainkaan ollut jäädäkseen, mutta ei sitä oikein pihallekaan voinut heittää. Ciel otti kissasta kuitenkin hieman etäisyyttä, mutta sitten sinisilmäisen ainokainen, mutta sitäkin suurempi silmä kääntyi Francisin suuntaan, kun tämä antoi kuulua hänellekin oikein olantakaa. Olihan tuo melko huvittavaa eikä Ciel saanut oikein edes sanaankaan suustaan, kun Francis tomerasti otti Cieliltä hatun päästä ja alkoi kampaamaan hänen hiuksiaan paremmin, koska etuhiukset olivat Francisin makuun hieman liian pitkät. Francis kävi myös Cielin hovimestarin kimppuun kamman kanssa ja sättipä hän tätäkin. "Eh... Tuota... Anteeksi, että odotutimme teitä kaikkia..." Ciel sai lopulta suustaan, kun tukkatyyli oli muuttunut yhdessä hujauksessa toiseen.
___________________________________________________________________

CIEL

Cielin onneksi tai onneksi ja onneksi Elizabeth ei ehtinyt avaamaan suutaan, kun hänen äitinsä saapui tomerasti paikalle. Myös Edward oli tullut äitinsä perässä, kun Francis aloittikin jo heti Elizabethin sättimisellä. Edward ei ilmeisesti halunnut häiritä äitinsä antamaa saarnaa, joten tämä vain melko lyhyesti esitti hyvänpäivän toivotukset Cielille itselleen sekä Sebastianille Cielin vastatessa omalta osaltaan myöskin hyvienpäivien toivotuksiin sillä välin, kun Elizabeth pyyteli anteeksi käytöstään äitiltään.

Cielin huomion herätti kuitenkin lopulta tummanharmaa kissa, jonka Francis oli tuonut jostain mukanaan ja joka nyt lepäsi Elizabethin käsivarsilla. Jaa, että tuokinko vielä? Ciel ei kissoista niin piitannut ja suurin syy siihen oli se, että Ciel oli allerginen kissoille ja ne saivat aikaan vaan ikäviä aivastuskohtauksia. Ciel otti taktisesti hieman etäisyyttä kissasta ja täten myös samalla Elizabethistä vältellen ikäviä aivastuksia. Samalla hän pääsi myös ovensuusta hieman pidemälle. Kovinkaan pitkälle hän ei kuitenkaan päässyt, kun Cielin huomio jo oli kääntynyt enemmän Francis-tädin suuntaan. Täti alkoi heti touhottamaan Cielin hiuksien ympärillä kampa vimmatusti kädessä viuhuen, kun Cielin hiukset asettuivat uuteen muotoon. Eikä Ciel oikein saanut asiaan juuta eikä jaata, mutta pahoitteli hän kuitenkin omasta puolestaan sitä kuinka muut olivat joutuneet odottamaan heitä. Sitten täti syöksyikin jo Sebastianin hiuksien pariin, joten Elizabeth käytti selvästi tilaisuutta hävykseen lähestyä uudestaan sen kissan kanssa. Sekö se yllätys nyt sitten oli? Elizabeth kuitenkin jatkoi touhottamistaan ja tällä kertaa kissasta. Se oli kuulemma uusi ja sitten pitäisi vielä arvata sen otuksen nimikin vielä. "Mirri?" Ciel ehdotti pikaisesti jotain hyvin perinteistä ja yleistä nimeä, joka tuli vastaan lähes joka kissalla. Mutta ei, se ei ollut Mirri eikä Miuku eikä mikään muukaan vastaava, koska Elizabeth oli antanut tuolle karvaturjakkeelle hänen nimensä, koska se näytti hänen mukaansa ihan Cieliltä. Ja miten sööttiä se taas vaihteeksi olikaan. "En ihan kyllä hah-" Ciel sai suustaan, kun aivasti sitten. "...mota yhdennäköisyyttä", Ciel totesi ja aivasti uudestaan. Voisiko sen viedä vaan pois?

No sillä välin, kun Elizabeth piinasia Cieliä kissalla, Sebastian oli saanut myös uuden kampauksen ja hänkin pahoitteli heidän aikaansaamaa odottelua. Kiitteli hovimestari myös huolenpidosta ja kertoi jonkun selityksenkin myöhästymiseen suhteellisen tahdikkaasti ja pahoitteli taas lisää, joten ehkä täti leppyisi. Elizabeth kuitenkin jatkoi vain, ettei syy toki Sebastianin ollut ja kuinka ihanaa oli, ettei matkalla ollut sattunut mitään. Ja jos olisi, Sebastian olisi hoitanut homman. Mutta olihan tämä hieman noloa tulla viimeisenä paikalle. Illan isäntää ei kuitenkaan myöskään näkynyt vielä, joten ehkä he eivät olleet pahasti myöhässä. "Miten teidän matka meni?" Ciel yritti jotenkin olla kohtelias samalla hieman niiskuttaen kissan aiheuttaman allergisen reaktion takia.

ELIZABETH

Lizzie ei aluksi oikein ymmärtänyt Cielin reaktiota hänen kissaansa. Eikö Ciel pitänyt.. no, Cielistä? Mutta kun toinen oli niin kovin suloinen, rusetti kaulassaan ja kaikkea. Vastapesty ja harjattukin. Elizabeth oli hieman harmissaan, ehkä Ciel ei pitänyt kissoista? Ei hän oikein muistanut, mutta ehkä se johtui siitä, että Cielin perheellä oli ollut koira?
"Eihän Mirri ole yhtään söötti nimi kissalle. Ciel on minusta paljon parempi! Nyt minulla on kaksi Cieliä aina...", Elizabeth sanoi niin herttaisena, vaikka pelkäsikin tehneensä virheen. Ja selkeästi hän oli tehnyt. Sillä siunatulla sekunilla, kun Ciel aivasti ensimmäisen kerran, Elizabethin kasvot maalautuivat kauhun kalpeisiin väreihin. Cielhän oli allerginen kissoille! Miten hän oli saattanut unohtaa jotain niin kovin tärkeää!?

"Voi, Ciel! Anna anteeksi, olen ihan kauhean pahoillani! En minä tarkoittanut- siis... En minä... En muistanut, että sinä olet allerginen..!", Elizabeth parahtikin oitis ja otti oitis muutaman askelen taaemmas. Voi ei... Mitä hän oli mennyt tekemään? Mutta ei hän halunnut luopua kissasta, se oli niin sievä ja hän piti siitä niin kovin. Ja se muistutti häntä Cielistä. Oli muistuttanut alusta asti, siksi hän oli kyseisen kissan ylipäätään valinnut. Sinisessä rusetissa se olisi ihan, kuin Ciel.
Elizabeth tunsi olonsa kovin typeräksi. Miten ihmeessä hän oli saattanut unohtaa jotain niin tärkeää? Eihän Ciel voisi ollenkaan olla hänen kissansa seurassa, ja hän oli ottanut sen tänne mukaan... Elizabethin koko olemus oli hetkeksi lannistunut melkoisesti. Hän oli halunnut piristää Cieliä, mutta ei toinen nyt ainakaan näyttänyt yhtään iloisemmalta. Jos mahdollista, niin hän oli vain pahentanut koko tilannetta.

"A... Ai, meidän matkamme? Se meni ihan hyvin, vaikka minun tulikin hieman kiire, kun en osannut päättää kenkiä asuuni.. Äiti ei pidä myöhästelystä, mutta ehdimme ihan ajoissa. Isoveli on minua hieman säntillisempi", Elizabeth sanoi ja vilkaisi kissaa sylissään. Hän otti vielä yhden askeleen taaemmas, ettei olisi liian lähellä Ciel-parkaa.
"Angelina-tätikin on täällä.. Isä ei ikävä kyllä voinut tulla, hän olisi varmasti viihtynyt. Harmi, eikö? Mutta lupasin, että kerron hänelle sitten kaiken.. isä pitää juhlista", Elizabeth hymähti jo hivenen iloisempana. Ciel-kissa kehräsi hänen sylissään tyytyväisenä, heilauttaen häntäänsä hieman. Ehkä hänen olisi pitänyt jättää se kotiin... Mutta se oli nyt myöhäistä.

SOMA

Soma ja Agni olivat saaneet kutsun Elizabeth-neidin kautta jonkun tärkeän varakreivin juhliin, mutta koska Ciel tulisi juhliin, oli Somankin pakko päästä sinne! Lisäksi oli kyllä ollut melkoinen yllätys, kun Meenakin oli kutsuttu. Se olisi voinut olla iloinen yllätys, mutta valitettavasti Meena ei ollut tullut yksin ja Soma ei voinut sietää miestä, joka oli varastanut Meenan häneltä! Lisäksi Ciel oli myöhässä, joten oli ollut tylsää vain odotella häntä, kun ei Soma juuri muita juhlissa niin hyvin tuntenut. Sitten Elizabeth-neiti hyökkäsi olohuoneesta kuultuaan oven käyvän ja Ciel oli vihdoin saapunut. Somakin oli hypännyt pystyyn innoissaan, mutta odotti kohteliaasti, kun Elizabethin perhe meni ensin tervehtimään Cieliä. Soma meni aulaan vievän oven suuhun odottamaan (väijymään) sopivaa tilaisuutta, hän ei halunnut häiritä Cielin ja tämän kihlatun tapaamista.

Lopulta Elizabeth-neiti vetäytyi hiukan kauemmas Cielistä ja kun he olivat saaneet vaihdettua muutamat kohteliaisuudet puolin ja toisin, Soma ryntäsi piilostaan vuorostaan halaamaan Cieliä, eli roikkumaan tämän kaulaan. ”CIEEEEEL! Mikä sinulla oikein kesti? Pelkäsin jo, että et tulisi ollenkaan, kun olet niin tylsä etkä pidä juhlista! Onneksi sentään ymmärsit omaa parastasi sen verran, että tulit kuitenkin, olen niin onnellinen! CIEEEEL!” Soma vollotti liikutuksesta, hän ei ollut nähnyt Cieliä ikuisuuteen (ainakaan kahteen viikkoon). Sitten hänkin hellitti hiukan otettaan ja pyyhki ilonkyyneleitään ja huomasi Cielin hatun pudonneen. ”Oho…” Hän totesi ja nosti sen maasta ja oli ojentamassa sitä Cielille, kun näki mitä tämä oli tehnyt hiuksilleen. ”Sinulla on uusi tyyli! Se tuota… pukee sinua…” Hän sanoi yrittäen pidätellä nauruaan, Ciel näytti happamammalta kuin yleensä. Soma laittoi hatun Cielin päähän takaisin ja huomasi sitten Elizabeth-neidin hiukan vaikean näköisenä välttelemässä Cieliä kissansa kanssa. ”Mitä ihmettä? Ciel, tuollainen ei vetele. Pääsit vasta ovesta sisään ja olet jo melkein saanut neidin itkemään.” Hän huomautti Cielille, että hiukan nyt voisi neidon vuoksi yrittää olla mukava, vaikka se varmasti ottikin koville.

CIEL

Elizabeth oli Cielin Mirreihin sitä mieltä, ettei Mirri ollut yhtään söötti nimi kissalle. Niin no ei nimen sööttiys ollutkaan Cielin tärkein prioriteetti muutenkaan. Mutta Elizabethille söötti oli ilmeisesti henki ja elämä ja Ciel oli nyt sitten hyvä nimi kissalle. Oliko se edes kohteliaisuus nimetä katti Cielin mukaan? Ainakaan se ei tuntunut siltä, mutta olkoot. Jokainen kuitenkin päätti itse lemmikkinsä nimen, vähän niin kuin Sebastianinkin kanssa, vaikka tilanne olikin ollut kyllä päinvastainen Cielin tapaukseksessa. Sebastian kun oli saanut nimensä Cielin koiran mukaan eikä koira Sebastianin. Nimeämistä hieman muutenkin hankaloitti sekin seikka, että Sebastian-parka oli kuollut Phantomhiven kartanon tulipalon mukana. Mutta takaisin asiaan... Elizabethistä oli kuitenkin hienoa, että hänellä oli nyt ja aina kaksi Cieliä. "Niin... No onhan se kyllä... hieno nimi... kissalle. Ja toden totta", Ciel päätti vain myötäillä, jos pääsisi helpommalla katista eroon. Vaikka myöhäistä se kai nyt oli joka tapauksessa ja taas Ciel aivasti.

Elizabeth puolestaan ilmeisesti huomasi myöskin, mitä kissa nyt olikaan mennyt aiheuttamaan ja pahoitteli seuraavaksi, mitä olikaan saanut aikaan ja perääntyi hieman. Eikä tyttö ollut edes muistanut koko allergiaa. "Älä suotta, kyllä tämä tästä", Ciel totesi nopeasti, koska turha tästä nyt oli kuitenkaan tehdä mitään suurempaa numeroa. Eikä sekään nyt toimisi, jos Elizabeth alkaisi itkemään seuraavaksi. Mutta ei kaikkea tokikaan voinut aina muistaa, mutta olisi kissan voinut siitä huolimatta jättää kotiinkin, vaikka myöhäistähän se nyt oli, kun se jo oli mukana. Kunhan se ei joka paikkaan seuraisi perässä, jos Elizabeth päättäisi taas vaihteeksi liimautua jaarliin kiinni.

Kissakömmähdyksestä kuitenkin Elizabethin ja hänen perheensä matkaan eli taktiseen puheenaiheenvaihdokseen, koska Ciel ei välittänyt puhua kissoista sen enempää ja kuinka söötti se oli. Elizabeth oli kuitenkin selvästi hukassa, koska hän kyseli vain, että heidänkö matka. No ei tietenkään, vaan jonkun toisen matka... No tietenkin heidän matkansa! Mitä hän oikein uunoili? Kyllä Elizabethinkin pääsi ilmeisesti ajantasalle siitä, että kenen matkasta oikein puhuttiin, kun jatkoi matkan menneen ihan hyvin, vaikka kiirekin oli tullut. Kiireen syynä oli ollut oikeanlaisten kenkien metsästys, mistä Ciel ei tiennyt yhtään mitään, koska Sebastian hoiti vaatteet hänen puolestaan. Francis ei kuitenkaan pitänyt myöhästelyistä, joten he olivat ehtineet ajoissa. Viittasi Elizabeth vielä veljensä säntillisyyteen. "Olisit miettinyt vaatteita ja kenkiä jo vaikka päivää aikaisemmin, niin se ei olisi jäänyt viimetipalle", Edward kai yritti neuvoa siskoaan. "Mukava kuulla, että matkanne kuitenkin sujui hyvin", Ciel vastasi kohteliaasti, kun Elizabeth meni seuraavaksi siihen, että Angelinakin olisi täällä. Ai hänkin? Elizabeth kuitenkin jatkoi jo isäänsä, ettei hän ollut päässyt, koska miehellä ilmeisesti oli ollut jotain juttuja hoidettavana, mutta harmi... eikö? Ciel olisi ollut kyllä mieluusti miehen saappaissa tällä hetkellä, niin ei tarvisi katsoa tätä menoa ja hösäämistä ja hössöttämistä hiuksista ja ties mistä.

"Niin... Onhan se... har-" Ciel ennätti seuraavaksi vain sanomaan, kun jo seuraava ryntäsi hänen kaulaansa roikkumaan ja hyvä, kun Ciel ei kaatunut lattialle (sätkimään). Seuraava kimppuunkävijä oli kuitenkin Soma ja tämä vollotti siitä, että mikä oli kestänyt ja Soma oli pelännyt, ettei Ciel olisi tullut ollenkaan, koska oli niin tylsä, koska ei pitänyt juhlista. Niin no, jos hän olisi yhtään tiennyt millainen porukka häntä oikein odotti heti sisäänpäästyään, niin omalle kartanolle olisi kyllä ollut parempi jäädä. Miksi hän olikaan suostunut tähän typeryyteen? "Pukuni rytistyy ja kastuu... Kasaa itsesi... Ja päästä irti", Ciel totesi ja pääsisikin onneksi lopulta vapauteen ja henkikin kulki taas paremmin. Hattu tosin oli tippunut Cielin päästä lattialle, kun Soma oli käynyt hänen kimppuunsa ja nyt hän ojenteli sitä varsin huvittuneen näköisenä Cielille takaisin. Pian Soma jo kommentoi Cielin uutta hiustyyliä, joka ei varmaankaan pysyisi kasassa kovinkaan kauaa, jos sama peli jatkuisi. Soma kuitenkin jatkoi kampauksen niin sanotusti pukevan Cieliä tämän näyttäessä lähinnä vaan hapanta naamaa. "Kiva, kun huomasit", Ciel totesi muutaman hiuksen valahtaessa otsalle, kun kaiken maailman Somat olivat rehanneet menemään. Soma puolestaan laittoi hatun takaisin Cielille, minkä jälkeen huomioi Elizabethinkin olemassaolon, kun oli vaan julkeasti syöksynyt itkemään Cielin olalle. Mutta neitejen itkettäminen ei kuulemma sopinut Soman mielestä. Niinkö? No oliko se sitten okei aiheuttaa melkein hermoromahdus heti, kun Ciel oli vasta päässyt sisään, kun jokainen vuorollaan kävi hyökkäämässä hänen kimppuunsa?

ELIZABETH

Elizabeth oli edelleen hieman vaikeana kissa-asiasta. Miten hän oli saattanut unohtaa... Vilkuiltuaan hetken sieviä kenkiään, jotka pilkistivät helmojen alta, Edward liittyi lyhyesti keskusteluun.
"Niin, olinhan minä päättänyt... Mutta sitten löysin nämä kengät ja se vaikeutti asiaa heti", Elizabeth hymähti vaisusti veljelleen, joka oli aina niin kiltti ja avulias. Eivät he onneksi olleet myöhästyneet hänen takiaan, joten mitäpä siitä.
Cielin sanoihin hän ei ehtinyt juurikaan edes reagoida, kun prinssi Soma pelmahti aulaan ja oli seuraava Cielin kimpussa. Elizabeth naurahti hellästi, Soma oli niin energinen, vaikka olihan toinen vähän hassu. Voi Ciel-parkaa... Ensin kissa ja nyt tämä. Kissa taisi olla pahempi vaihtoehdoista. Cielin rieputusta hetken katseltuaan hän vilkaisi taas kissaansa, joka katseli häneen hieman hämillään melusta.

Elizabeth nosti katseensa takaisin Cieliin, joka oli juuri parahiksi vapautettu Soman otteesta, hymyillen hieman. Äidin pitäisi kammata Cielin hiukset uudestaan tämän jälkeen.
Soman sanat hämmensivät neidon aivan täysin. Ciel itkettänyt häntä? Mutta eihän... Lizzie katseli heitä hetken, mutta pudisti sitten hellästi päätään ja naurahti hiljaa.
"Ei tämä ole ollenkaan Cielin vika, prinssi Soma. Minä itse.. en oikein ajatellut. En muistanut, että Ciel on allerginen kissoille", hän sanoikin oitis heleän nöyrästi ja nosti kissaansa paremmin syliinsä. Oli silti herttaista, että Soma oli sanonut noin, vaikkei vika ollutkaan yhtään Cielin. Ainakaan paljon. Kyllähän Elizabeth tiesi, ettei Ciel reagoinut kaikkiin hänen tempauksiinsa kovin pehmeästi.


___________________________________________________


SEBASTIAN

Sebastian, joka oli vapautettu matkatavaroista erään palvelijan toimesta, seisoi nyt tarkkailemassa hieman nuorta herraansa, sekä tämän kahta ystävää - Voi sentään, ensin Elizabeth ja nyt Soma. Kissaa hän ei pistänyt pahakseen, ei mistään hinnasta, ja olisi mieluusti tehnyt lähempääkin tuttavuutta tämän harmaan kaunokaisen kanssa, joka heilutteli häntäänsä hivenen hermostuneena Elizabethin sylissä.

"Pahoitteluni, nuori herra, että näin keskeytän teidät", Sebastian aloitti tahdikkaasti, kumartaen hieman myös Soman ja aiemmin paikalle saapuneen Edwardinkin suuntaan.
"Prissi Soma, nuori herra Midford - Mutta olisiko aikamme siirtyä salonkiin? Teitä varmasti odotetaan jo, enkä missään nimessä aio sallia teidän olla enää yhtään enempää myöhässä." Sebastian puhui aina yhtä kohteliaasti ja tahdikkaasti, jopa Francis Midfordille, joka tuntui niin inhoavan häntä. Onneksi tunne oli molemminpuolinen, ehkä he olivat löytäneet yhteisymmärryksen siinä suhteessa.
"Ja leidi Elizabeth, älkää toki olko pahoillanne - kunhan pidätte kissanne hienoisen välimatkan päässä, on kaikki hyvin. Jos sallitte, minusta on erittäin kunnioitettavaa nimetä noin arvokas ja läheinen lemmikki jonkun läheisenne mukaan."

Elizabeth piristyi silminnähden näistä, sekä Soman sanoista, ja hän nyökkäsi jo hivenen reippaammin. Hänen nuori herransa oli toisinaan hivenen ajattelematon, mutta sallittakoon se hänelle anteeksi. Olihan tilanne varsin hämmentävä. Ehkä salongissa olisi rauhallisempaa... Tai kuka tietää. Kun oli kyseessä Druittin varakreivin vieraslista, saattoi salongissa odottaa kuka, tai mikä tahansa.

SOMA

Soma oli, Cielin sanoja lainatakseen, saanut kasattua itsensä, vaikka vaikeaa se olikin. Hän vain halusi osoittaa Cielille, että hän välitti, Ciel kun ei selvästi ollut koskaan saanut tuntea paljoakaan välittämistä, kun oli noin hapannaama. Tai ei Soma oikein ymmärtänyt mistä Cielin happamuus johtui, olihan hänellä ollut rankkaa, mutta kun hänellä oli Elizabeth-neiti ja hyviä ystäviä ympärillä. Kauheasti Soman vähäsanainen kurja ystäväpolo ei saanut taas sanottua, oli varmasti niin hämmentynyt ja liikuttunut itsekin. Sitten selvisi syy Elizabethinkin vaisuun olemukseen, koska Ciel oli allerginen hänen kissalleen ja se ilmeisesti harmitti, koska Elizabeth oli unohtanut sen. Cielin khansama oli sitä mieltä, että ongelmaa ei ollut, jos kissa pysyisi kaukana Cielistä, mikä oli toki aika itsestään selvää, ettei kissaa nyt allergiasta ja astmasta kärsivän Cielin syliin voinut laittaa paijattavaksi. ”Ahaa, ymmärrän. Toki se on ongelmallinen tilanne, mutta eiköhän tämän kanssa selvitä!” Soma lohdutti kaikkia osapuolia, tai lähinnä Cieliä ja Elizabethia.
_________________________________________________________________________

FRANCIS

Elizabeth oli esitellyt kissaansa Cielille ja sitten kävi ilmi sekin tosi asia, että Ciel oli allerginen kissoille. Francis ei ollut itsekään moista asiaa enää muistanut, hän tapasi kuitenkin veljenpoikaansa melko harvoin nykyään. Olihan hän sanonut, että parempi jättää kissa kotiin, mutta Elizabeth oli niin halunnut esitellä lemmikkinsä Cielille, joten hän oli saanut luvan sillä ehdolla, että piti siitä huolta. Seuraavaksi se huonosti käyttäytyvä intialainen prinssi hyökkäsi Cielin kimppuun ja sitten olikin taas vaatteet rytyssä ja juuri laitettu kampaus taas sekaisin. Hammasta purren Francis hillitsi itsensä saarnaamasta vähän prinssillekin, koska ei hänellä oikein ollut asemaa huomautella prinssille tämän puutteellisista käytöstavoista ja hänhän oli ulkomaalainen, joten ei voinut ihan hirveästi vaatia sivistystä. Ciel oli kuitenkin hänen veljenpoikansa ja tyttärensä tuleva puoliso, joten hänellä oli tätinä ja äitinä velvollisuus huolehtia, että Ciel oli edustuskelpoinen ja hänen hovimestarinsa pysyi ruodussa. Ainakin tällaisissa tärkeissä tilaisuuksissa, joissa oli vaikutusvaltaisia ihmisiä. Seuraavaksi hovimestari ehdottikin, että he siirtyisivät olohuoneeseen, mikä oli ihan varteenotettava ehdotus. ”Toden totta, ei jäädä tähän ihmettelemään.” Francis sanoi ja lähti jo edeltä takaisin olohuonetta kohti.

CIEL

Edward oli ehdottanut hetki sitten siskolleen, että tämä olisi esimerkiksi voinut aloittaa pakkaamisen tai kaiketi lähinnä vaatteiden miettimisen jo ainakin päivää aikaisemmin, niin se ei olisi jäänyt niin tipoille. Cielin vaatteiden pakkamisen oli taas hoitanut Sebastian muutenkin, joten se ei ollut Cielin päänvaiva edes ollutkaan missään kohdassa. Laukut olikin pakattu jo hyvissä ajoin, joten Cielin ja Sebastianin pienoinen myöhästyminen ei ollut ainakaan siitä kiinni, mutta Sebastian oli joka tapauksessa jo asian selittänyt. Ei kai siitä sen enempää tarvinnut murehtia. Mutta sitten Elizabethin vaateasiaan ja puheidensa mukaan hän oli kyllä päättänyt vaatteensa ihan hyvissä ajoin, mutta sitten hänen jaloissaan olevat kengät olivat tulleet vastaan, joten asiat olivat hieman vaikeutuneet. "Niin, no sattuuhan sitä ja ihan hyvissä ajoinhan me kuitenkin kerkesimme ja sentään kengät löytyivät kuitenkin", Edward vastasi siskolleen taputtaen tätä toiselle hartialle.

Mutta Cielin oma murheenkryyni oli tällä hetkellä prinssi Soma, joka oli taas vaihteeksi niin Soma, mikä otti Cieliä hermoon ja takkikin oli ihan rytyssä ja Ciel yrittikin saada sitä nyt paremmin päälleen. Samalla myös siihen, miten Soman mielestä neitien itkettäminen ei käynyt, mutta eihän täällä kukaan edes itkenyt. Elizabethkin näytti taas enemmän omalta itseltään, vaikka taisi tätä selvästi kyllä harmittaa se kissakatastrofi, kun tämä oli unohtanut täysin, että Ciel oli kissoille allerginen. Sitten tyttö vastasi Somalle, ettei vika suinkaan Cielin ollut vaan hänen omansa, kun ei ajatellut ja muistanut allergiaa. "Älä suotta sitä enää murehdi, Elizabeth. Ei kaikkea aina voi muistaa ja ei tämä nyt maailmanloppu suinkaan ole", Ciel lohdutti, koska kyllä hän nyt henkiin jäisi, vaikka allerginen olikin ja turha sitä nyt oli enää murehtia. Soma ilmeisesti ymmärsi myöskin yskän, mutta siitä varmasti selvittäisiin. "Niin, eiköhän", Ciel totesi. Ja eihän tämä suinkaan ollut ensimmäinen kerta, kun allerginen reaktio oli iskenyt, kiitos Sebastianin, kun tämä ei pystynyt aina hillitsemään itseään kissojen lähellä, kun niitä oli pakko paijata ja silittää ja sitten niitä karvoja oli joka paikassa.

Ciel käänsi kuitenkin katsettaan Sebastianiin, kun tämä pahoitteli seuraavaksi keskeytystä. "Niin?" Ciel vastasi ja toivoi samalla, että Sebastian pelastaisi hänet jotenkin tästä tilanteesta, ettei esimerkiksi tarvisi jäädä, mutta ei. Niin onnekkaasti ei käynyt, koska Sebastian ehdotti salonkiin siirtymistä, mikä toki oli ihan olettava siirto, koska eivät he tässä viikkoa suinkaan ajattelleet seisoa ja ihmetellä maailman menoa. "Niin tosiaan. Emme suinkaan halua jäädä tähän koko viikoksi seisomaan", Ciel totesi ja Francis-täti oli myös samaa mieltä, että salonkiin palaaminen olisi ihan hyvä juttu. Tai Ciel ja Sebastian toki jatkaisivat vaan matkaansa sinne, koska vastahan he saapuivat, mutta muut olivat ilmeisesti jo tovin siellä viimeisiä eli heitä odotelleet. Eli ei kun lisää iloisia jälleennäkemisiä... Ciel tuskin malttoi odottaa.

Matkan jatkuessa eteisaulasta kohti kartanon salonkia, Sebastian yritti vielä piristää Elizabethiä, ettei tämän suinkaan tarvinnut pahoillaan olla, mutta kunhan pitäisi kissan kauempana Cielistä itsestään, niin mitään ongelmaa tuskin sattuisi enää sen kanssa. Samalla Sebastian kehui Elizabethin nimeämisen jaloa taitoa, kun kissa oli nimetty Cielin mukaan. He pääsivät kuitenkin salonkiin Francis-tädin johdolla Cielin sutiessa jotenkin vaivihkaisesti hiuksiaan itselleen normaalimmalla tavalla, koska osa niistä oli muutenkin jo valahtanut, koska hiuskuontalo ei kestänyt Soman hyökkäystä. Salongissa olikin sitten mitä ilmeisemmin loppuporukka, vaikkei varakreiviä missään vieläkään näkynyt(?). Tai luonnollisesti, jos he kerran olivat viimeiset vieraat, joita kaikki olivat selvästi odottaneet. "Hyvää iltaa ja pahoittelen, että jouduitte kaikki odottamaan saapumistamme... Toivottavasti ette kuitenkaan liian kauan", Ciel pahoitteli, koska olihan se ikävää odotuttaa muita. "No vihdoin... Täs onki jo ootettu ihan tarpeeksi", kuului eräältä sohvalta, jonka suuntaan Ciel käänsi katsettaan. Oliko Trancykin siis kutsuttu? Ilmeisesti... Ei kai hän muuten olisi ollut paikalla hovimestarinsa kanssa. Vaaleahiuksinen kuitenkin näytti ottavan rennosti sohvalla vieden koko sohvan omaan löhöilytarkoitukseensa nojaillen kuitenkin samalla sohvan käsinojaan. Siinäkin taas käytöstavat.

ELIZABETH

Lizzie katsahti silmänsä jo hivenen iloisemmin sädehtien veljeensä, joka ymmärsi kai hänen aivoituksiaan parhaiten. Häntä harmitti kovin se, ettei isä ollut päässyt, mutta ehkä hän löytäisi täältä jotain kotiin viemiseksi. Druittin varakreivin juhlista ei koskaan tiennyt. Ainakin hänellä olisi paljon kerrottavaa isälleen viikon päätteeksi.

"Lupaan pitää kissastani hyvää huolta, ettei se pääse liian lähelle", hän kuitenkin lupasi nöyrän pahoillaan Cielille, hymyillen kuitenkin lauseensa päätteeksi iloisesti.
Pian he jatkoivatkin jo matkaa kohti salonkia, jossa muut odottivat. Ciel oli onneksi kai jo antanut anteeksi hänen kissatöppäyksensä, joten Elizabeth nosti leukaansa ja nosti kasvoilleen rohkeamman hymyn, kun he pääsivät takaisin muiden keskelle. Vaikka varakreivi ei ollut vielä siunaantunut heidän luokseen, missä ikinä mies olikaan, oli salongissa kuitenkin jo melkoinen määrä ihmisiä. Onneksi hän tunsi suurimman osan, se oli paljon mukavampaa. Vaikka oli täällä vähän ihme porukkaa... kuten vaikka Trancyn suvun pää, Alois. Ja no... Elizabeth pudisti päätään ja asteli kissansa kanssa peremmälle.


___________________________________________________



MADAM RED

Midfordin markiisittaren lähdettyä aina niin innostuneen tyttärensä perään, siunattu oli tyttöparan sielu, oli Angelina luonnollisesti siirtynyt puhumaan muille vieraille. Vaikka hän oli tietysti tiennyt ja kuullut armaan sisarenpoikansa saapuneen, hän luotti siihen, että Francis katraineen ja tuo intialainen prinssi osasivat varmasti toivottaa pojan tervetulleeksi. Ja hän tunsi Cielin sen verran hyvin, ettei tahtonut nyt aivan heti alkaa kiusaamaan nuorta. Aikansa kaikelle.

"Ja sieltähän sisarenpojista suloisin jo sallii saapua - ehdin jo huolestua, että olet muuttanut mielesi", Angelina naurahtikin oitis, kun Ciel oli saanut pahoiteltua viivästystään. Madam Redinäkin tunnettu nainen asteli korot kopsuen kohti Cieliä ja hymyili sitä hurmaavaa, aina yhtä kauniin punaiseksi maalattua hymyään.
"Voi sentään, kumpi sinut tällä kertaa puristi lyttyyn?", hän nauroi päästessään kosketusetäisyydelle ja sipaisi nuoren pojan hiuksia hellästi paremmin. Hän suoristi myös toisen vaatteita lempeästi, katsellen nuorta sukulaispoikaansa hetken. Miten toinen inhosikaan juhlia... Madam Red naurahti hellästi ja päästi toisen olkapään lempeän otteensa alta, parantaen ryhtiään hieman.

"Tiedän, ettet pidä yllätyksistä, joten en sano tämän olevan sellainen. Mutta voi, miten iloinen olen, että saavuit - Ciel, tahdon esitellä sinulle erään." Madam sai pidettyä itsensä kasassa, vaikka hän tärisikin ylpeyttä ja innostusta, minkä saattoi vain nähdä kiiltona hänen silmissään. Ja kareilevassa, ylpeän autuaassa hymyssä.
"Kamanosuke, tulisitko tänne? Tahdon esitellä sinulle uuden serkkusi". Nainen naurahhi, kääntyen onnellisena hieman sivuun ja nosti käden rinnalleen, kuin se olisi ollut pakahtua. Hän oli saanut jo kovin monesti esitellä armaan suojattinsa ja lapsensa ties kenelle, mutta Cielille ei vielä kertaakaan. Ja miten onnellinen hän olikaan, että siihen tarjoutui näin täydellinen mahdollisuus!

"Kamanosuke, tässä on sisarenpoikani, jaarli Ciel Phantomhive", hän esittelikin jo tohkeissaan Cieliä, kääntyen katsomaan taas Phantomhiven perheen päätä.
"Tässä on poikani Kamanosuke!".


___________________________________________________


SEBASTIAN

Jaarlin, sekä Francis Midfordin myönnyttyä hänen ehdotukseensa salonkiin siirtymisestä, oli Sebastian seurannut muita kaikessa rauhassa oikeaan suuntaan. Elizabeth oli vihjannut, että ainakin Angelina Dalles, tuttavallisemmin Madam Red, olisi paikalla. Hän tunsi naisen hyvin, olihan tämä Cielin sekä Elizabeth-neidin täti, sekä kaupungin kermaa. Tunnetuimpia seurapiiri-ihmisiä koko Lontoon alueella, ja ehdottoman karismaattinen nainen. Hän ei tosin tiennyt, oliko hänen nuori herransa iloinen vai harmistunut tästä tiedosta - tosin, Madam osasi käyttäytyä ehkä hivenen tahdikkaammin, kuin neiti Elizabeth tai prinssi Soma.
Sebastian kumarsi hivenen huoneessa oleville vieraille, kun jaarli oli ensin saanut pahoiteltua heidän myöhästymistään. Agnin, Soman palvelijan suuntaan hän loi nyökkäyksen, mutta tunsi samassa jotain hyvin epämiellyttävää huoneessa. Hitaasti hän loi katseensa Trancyn kreiviin, Aloisiin. Tämän läsnäolo tarkoitti vain yhtä asiaa - myös toisen hovimestari olisi paikalla. Kuten Ciel, ei Alois poistunut kartanostaan lähes koskaan ilman Claude Faustusta rinnallaan. Sebastian ei kuitenkaan viivyttänyt katsettaan Aloisissa pidempään, vaan siirsi tarkat silmänsä seuraavaksi jo aiemmin mainittuun Angelinaan, joka marssi Cieliä kohti määrätietoisena. Määrätietoisena, ja yllättävän... Innostuneen oloisena? Mistä moinen pakahduttava tunne johtui, sitä hän ei osannut vielä sanoa. Ei, etteikö Angelina olisi voinut olla puhtaasti innoissaan Cielin saapumisesta, mutta tämä tuntui erilaiselta. Erittäin. Hän ei ollut vielä koskaan ennen nähnyt Angelina Dallesia tämän kaltaisena.

Mutta ennen, kuin hän ehti arvailla yhtään pidemmälle, oli Angelina jo paljastanut tämän salaisen onnensa syyn. Uuden... serkun? Sebastian seurasi tilannetta sivusta, muistaen kuitenkin hymyillä kohteliaasti Angelinalle, ennen kuin siirsi katsettaan. Poika? Nimi kalskahti vieraalta, mutta eniten häntä hämmensi se, koska Madam Red oli ehtinyt hankkia itselleen lapsen. Suhteesta? Vai avioliitosta? Tai peräti ottolapsi. Miten mielenkiintoista...

KAMANOSUKE

Kamanosuke ei ollut ihan varma, miten selviäisi näissä juhlissa viikon tulematta hulluksi. Hän ei ollut kauhean tottunut vastaaviin juhliin ja täällä ei ollut ketään edes vähän tuttua ja hänen ikäluokkaansa kuuluvia vielä vähemmän. Hän oli jo väsynyt tutustumaan äitinsä tuttuihin ja puolituttuihin ja äiti oli innoissaan esitellyt häntä kaikille ja hirveä vakuuttelu ja selittely, että miten hän muka oli englantilainen, kun ei näyttänyt tarpeeksi englantilaiselta ja hänellä oli liian kummallinen nimi. No sitä saivat Kamanosuken puolesta pohtia ihan keskenään, ei se kuulunut kellekään puolitutulle. Se intialainen prinssi oli raastaa Kamanosuken hermot kappaleiksi ja sitten ainoat, jotka hänen kanssaan jaksoivat puhua, oli ihan kujalla oleva kiinalaismies mykän naisensa kanssa. No toki mykkä nainen oli parempi, kuin koko ajan pälättävä nainen, koska niitäkin täällä riitti.

Mutta tässä oltiin odotettu vielä jotakuta, joka ei ollut vielä paikalla ja kun se joku saapui, olikin taas meno päällä. Se rasittava pikkutyttö kirmasi ulos huoneesta ja se intialainen meni perässä. Jos se tulija oli noiden kahden kaveri, Kamanosuke ei välittänyt edes tavata moista. Sitten huoneeseen saapui jokin pikkuinen sintti hovimestarinsa kanssa pahoittelemaan odotusta. Ja äiti paineli tämän kääpiön luo saman tien hössöttämään ja tietenkin kutsui Kamanosukenkin paikalle. Ja siis tuo onneton rääpäle oli sitten Kamanosuken uusi serkku? Kun Kamanosuke pääsi paikalle, äiti selittikin jo, että tässä oli hänen sisarenpoikansa jaarli Ciel Phantomhive. Tuo ressukkako muka jaarli? ”Olen Kamanosuke Dalles, kunnia viimein tavata jaarli Phantomhive, äitini on puhunut teistä paljon.” Kamanosuke vastasi harjoitellun kohteliaasti. Olihan hän kuullut pojasta, mutta ei hän olettanut tämän ihan noin onnettomalta rimpulalta näyttävän.

CIEL

Edward loi pikkusiskoonsa hymyn, kun tyttö käänsi katsettaan veljeensä jo selvästi iloisempana, vaikka aluksi olikin selvästi harmittanut. Harmitukset oli kuitenkin selvästi harmiteltu ja kyllä Cielkin ymmärsi, että virheitä sattui aina välillä kaikille. No Sebastianille ei tuntunut kyllä sattuvan, mutta ehkä se oli jokin demonijuttu. Tietenkin se oli hyvä juttu siinä mielessä, ettei Cielin tarvinnut uhrata aikaansa hovimestarin sättimiseen, vaikka kissat hän voisi kyllä jättää rauhaan. Ciel kuitenkin kohdisti huomiotaan taas enemmän Elizabethiin, kun hän lupasi pitää kissastaan hyvää huolta sen suhteen, ettei se pääsisi liian lähelle Cieliä karvoineen aiheuttamaan enempään allergisia ei-toivottuja oireita. Ciel yritti parhaansa mukaan vetää kasvoilleen jonkun harjoittelemansa herttaisen hymyn, koska aidosti hän ei ollut hymyillyt enää toviin - sitten vanhempien kuoleman ja siitä seuranneiden kokemuksien.

Elizabethille luomansa hymy oli kuitenkin kadonnut kuin tuhka tuuleen heidän saavuttua salonkiin, jossa väkeä tuntui olevan kyllä suhteellisen paljon. Kaikkia Ciel ei edes tuntenut (varmaan ne jotkut randomit siis), mutta aika moni kasvo oli kuitenkin jostain tuttu ja sitten oli tietenkin tutuimmat enemmän tai vähemmän lähipiiristä. Angelina kuitenkin oli tuttuun tapaansa punaisissaan sen verran huomiota puoleensa vetävä tapaus, että hänet Ciel olikin tunnistanut heti ensimmäisien joukosta. Milloinhan hän olikaan viimeksi edes nähnyt tätiään? Ciel ei ollut varma, mutta oli siitä aikaa kuitenkin. Angelinan lähistöllä istui myös joku aasialaisen näköinen vaatteista päätellen mies, vaikka naama olikin nätti ja hän menisi myös naisesta. Häntä Ciel ei ollut muistaakseen koskaan aiemmin nähnyt ja jos olisi, kyllä punapää varmasti olisi mieleen jäänyt.

Ciel käänsi kuitenkin katsettaan takaisin Rediin, kun tämä naurahti sitä, että sieltähän hänen suloisin sisarenpoika olikin saapunut. Angelina oli myös huolestunut siitä, että jaarli olisi muuttanut mielensä ja kovin hänen olikin tehnyt mieli, mutta eihän hän nyt sellaista voisi myöntää. Se olisi epäkohteliasta ja vielä kaikkien edessä. "En suinkaan, vaikka matka kestikin hieman odotettua kauemmin", Ciel vastasi Angelinan tullessa jo korot lattiaan kopisten lähemmäksi, mutta ei sentään yhtä uhkaavasti kuin Elizabeth tai yhtä äkkipikaisesti kuin Soma. Angelina kuitenkin huomasi Cielin edelleenkin ilmeisesti hieman ryttyisen takin ja kyselikin jo, että kumpi hänet oli tällä kertaa puristanut lyttyyn. Samalla Angelina sipaisi nuoren jaarlin hiuksia paremmin, mikä oli varmasti ihan hyvä, koska ne saattoivat olla edelleenkin hieman oudosti. Ilman peiliä kun oli hieman vaikeaa nähdä hiuksiaan ja nyt kun niitä oli sliipattu ja hattua aseteltu päähän useamman kerran ja pemopettu ja Ciel itsekin asetellut uudestaan pikaisesti, niin näky oli varmaan melkoinen. No toivottavasti ei enää ollut. Angelina suoristi myös Cielin vaatetusta tai lähinnä varmaankin takkia. "Luulen, että Soma tällä kertaa", Ciel vastasi Redille, koska Elizabethän oli osannut olla tällä kertaa jopa melkein nätisti eikä pusertanut ihan niin kovan kuin olisi saattanut puristaa.

Mutta sitten, kun Ciel oli päässyt yllätyksistä jo niiden paremmalle puolelle, niin ilmeisesti seuraavaksi oli jo toinen tiedossa, vaikka Angelina esitti asian siten, ettei sanoisi sen olevan yllätys. Angelina oli kuitenkin iloinen siitä, että Ciel oli saapunut ja sitten hän halusi esitellä Cielille jonkun. Ciel osasi arvata jo, että tähän yllätykseen oli punapää haudattuna, kun Angelina oli esittänyt asian siten, että tahtoisi esitellä Cielille jonkun. Kuka muukaan se voisi olla? Sitä Ciel ei kuitenkaan osannut arvata, miten Angelina punapään hänelle esittelisi. Red oli kuitenkin selvästi innostunut tilanteesta ja Ciel tyytyi lähinnä vaan kohteliaasti odottamaan pienen pään nyökäytyksen kera. Angelina pääsi heti esittelyjen makuun aloittaen sillä, että kutsui seuralaisensa lähemmäksi. Mutta ei ihan minkä tahansa seuralaisen tai seuralainen oli hieman väärä nimityskin tässä kohdassa muutenkin, koska Angelina esitteli Kamanosuke nimisen miehen Cielin uutena serkkuna. "Serkku?" pääsi Cielin suusta odottuakin yllättyneempänä. Ciel ei ollut osannut yhtään odottaa uutista uudesta serkusta ja missä ihmeen välissä?

Kamanosuke pääsi joka tapauksessa myöskin paikalle tai lähemmäksi lähinnä, kun Angelina selitti innoissaan kuka Ciel oli ja sitten siihen tosiaan, että Kamanosuke oli Angelinan poika. No johan... Ei Ciel olisi kyllä ikinä uskonut kuulevansa vastaavaa. Ciel käänsi kuitenkin katsettaan tähän Kamanosukeen, joka puolestaan esitteli itsensä vielä, mikä toki oli kohteliasta. Samalla hän jatkoi, että kunnia tavata viimein ja jatkoi hän vielä, että Angelina oli puhunut Cielistä paljon. "Mukava tutustua, vaikkakin se tulikin kyllä aika yllättäen", Ciel vastasi rauhallisesti, vaikka olikin oikeasti häkeltynyt ajatuksesta edelleenkin. Ciel käänsi kuitenkin katsettaan takaisin Rediin. "Onko siitä pitkäkin aika, kun adoptoit Kamanosuken?" Ciel kyseli, koska lapsi kun kuitenkin oli, niin oli hän silti utelias kuulemaan. Ja vaikka ei olisikaan, olisihan se silti ihan kiva tietää, miten pitkä aika siitä nyt sitten olikaan.

MADAM RED

Angelina katseli tulisella ylpeydellä Kamanosuken ja Cielin välistä kanssakäymistä, voimatta tunteilleen mitään. Siitä asti, kun hän oli saanut Kamanosuken elämäänsä, oli Angelina suorastaan hehkunut uutta, uhkeaa ja äidillistä energiaa. Hän ei ollut kovinkaan tiukka, ei hän ollut koskaan ollut. Ainoastaan ylitsepalavan tunteellinen ja samalla hyvin järjestelmällinen. Vaikka Kamanosuke harvoin piti vieraista, oli toinen kuitenkin kohtelias ja käyttäytyi yleensä moitteettomasti. Tuli äitiinsä siis siinäkin. Madam Redin huulilla oli ja pysyi hymy, eikä hän mitenkään voinut olla näyttämättä ylpeyttään, vaikka yritti samaan aikaan käyttäytyä tahdikkaasti. Teki mieli polkea jalkaa onnesta, mutta ehkä Druittin varakreivi ei olisi arvostanut sitä lattiansa puolesta.

"Hah! Serkkupa hyvinkin", hän naurahti vain ilahtuneena, luoden ylpeän ja hellän katseensa hetkeksi poikaansa. Sitten hän vei kohteliaasti katseensa takaisin sisarenpoikaansa, hymyillen hivenen vinosti.
"Noh, Ciel! Ethän sinä saa kysyä hienolta naiselta moista", hän nauroi heleästi ja soi sen tutun, lempeän ja hivenen huvittuneen hymyn huulilleen. Ciel muistutti häntä niin kovin hänen omasta siskostaan... Mutta nyt oli Kamanosuke. Kamanosuke, joka muistutti häntä hänestä itsestään monessakin suhteessa, syntyperästään huolimatta.
"Kamanosuke on ollut kanssani jo hieman yli vuoden. Olisin kertonut aiemmin, mutta tiedäthän sinä - tätisi pitää olla hivenen dramaattinen ajoittain. Olisitpa nähnyt ilmeesi!". Nainen tosiaan oli täynnä uutta energiaa, vaikka ei häntä energian puutteesta oltu voitu ennenkään moittia.
Olihan hänellä oikeakin syy, kuten esimerkiksi Kamanosuken kouliminen kunnon aristokraatiksi. Muuten poika sai olla juuri sellainen, kuin ikinä tahtoi, mutta vieraiden edessä olisi toisen osattava tietyt asiat.

Miettiessään Madam Red ymmärsi, että Sebastiankin oli toden totta paikalla. Tummanpuhuva hovimestari oli pysytellyt hiljaa, kaiketi kohteliaisuudesta, olihan hän alkanut heti pälpättää Cielille kaikenmoista.
"Voi minua höperöä. Päivää, Sebastian. Ethän suinkaan viivytellyt nuorta herraa? Se ei olisi tapaistasi", Madam kysyikin pitkältä hovimestarilta, jonka hiukset oli yhtä lailla kammattu taakse hämmentävästi. Kaiketi Francis oli ollut taas asialla. Voi, miten hauskaa.

"Päivää, neiti Dalles. Voin vakuuttaa, etten vähimmässäkään määrin koskaan odotuttaisi herraani. Viivästyksemme johtuu täysin ulkopuolisista tekijöistä." Mies kumarsi ja hymyili heille kohteliaasti, Madam Redin pudistaessa päätään.
"Kaiken maailman henkilökuntaa, jos ajajanne myöhästeli. Ah, Kamanosuke, tässä on Phantomhiven perheen hovimestari, Sebastian Michaelis. Hän seuraa sisarenpoikaani, kuin varjo", Madam naurahti. Tummanpuhuva mies nyökkäsi kohteliaasti ja tarkasteli Madam Redin vieressä seisovaa nuorukaista samalla.
"On ilo tutustua teihin, nuoriherra Dalles." Siinä oli lause, jota Sebastian ei ollut koskaan kuvitellut sanovansa.

Sebastian oli, silloin aikanaan aluksi epäilyttänyt Madam Rediä hieman. Tai, hieman enemmänkin. Mutta täydellinen ja lähes nuhteeton, jos siis kysyttiin häneltä eikä Francisilta, oli pian pyyhkinyt ne epäilyt mennessään. Toki hän oli hieman hämmentynyt nähdessään Trancyn hovimestarin, joka yhtä lailla oli kovin Sebastianin kaltainen, vaikkakin hymyili vähemmän.
"Kaikki muut olenkin jo esitellyt sinulle, kultaseni - lukuunottamatta tuntemattomia. Voi, miten ihastuttavaa on olla suurissa juhlissa pitkästä aikaa!". Punaiseen päästä varpaisiin pukeutunut nainen suorastaan helisi onnesta.
"Vaikka sinä et taida juuri perustaa juhlista, Ciel. Huomaa, ettet ole perinyt sitä puolta minulta", Madam Red jatkoi, puhuen oikein sydämensä kyllyydestä. Hänellä oli aina paljon sanottavaa ja asiaa, ja hän vain oli kovin iloinen nähdessään rakasta siskonpoikaansa pitkästä aikaa.

"Illallisaika koittaa pian, mutta käy silti ihmeessä istumaan, Ciel. Tuolla vapaalla sohvalla ei pitäisi olla kissankarvoja", Madam Red sanoi, nauraen hellästi perässä. Voi, miten höpsö Elizabeth olikin mennyt hankkimaan kaikista lemmikeistä juuri kissan! Ciel-parka.

KAMANOSUKE

Kamanosuke ei ihan käsittänyt, miksi tämä kymmenenvuotias natiainen leikki jaarlia, etenkin kun poika vaikutti hiukan jälkeen jääneeltä. No ehkä hän toisteli tyhmänä muiden sanoja vain siksi, että oli niin yllättynyt, mutta tuskin moinen kakara kovin järkevä osasi olla vaikka miten jaarli olikin. Poika kuitenkin vastasi esittelyyn, että oli mukava tutustua, ja myönsi asian tulleen aika yllättäen. ”Ymmärrän, kun ette saaneet mitenkään varautua asiaan etukäteen.” Kamanosuke vastasi ja samalla hänet sitten aika hienosti unohdettiin, kun jaarli Phantomhive alkoi kysellä hänen äidiltään adoptiosta. Äiti selittikin, että siitä oli noin vuosi, kun Kamanosuke oli muuttanut hänen hoiviinsa, mutta hän ei vain kertonut siitä kellekään, koska halusi olla dramaattinen. ”Se oli aika lievästi ilmaistu, äiti.” Kamanosuke kiusoitteli, koska hivenen dramaattinen, oli aika vähättelevää, kun salasi vuoden adoptiolastaan ja sitten toi hänet näytteille kaiken maailman aatelistutuilleen.

Cielin jälkeen äiti huomioi pitkää tummapukuista miestä pojan vierellä ja tervehti tätäkin. Sitten äiti esitteli miehen tämän mini-jaarlin hovimestariksi. Tämä Sebastian Michaelis niminen mies seurasi pientä jaarlia joka paikkaan kuin varjo. ”Jaarli, teillä on aika pitkä varjo kokoonne nähden.” Kamanosuke huomautti hiukan keljuillen, mutta ihan vain kostoksi siitä, että poika oli sinutellut häntä noin vain, vaikka he vasta tapasivat. Hän piti äänensä kuitenkin koko ajan kohteliaana ja nyökkäsi sitten hovimestarin suuntaan, kun tämä tervehti Kamanosukea. ”Ilo on kokonaan minun puolellani, herra Michaelis.” Kamanosuke vastasi ja sitten oli ilmeisesti viimeiset kohteliaisuudet vaihdettu ja tervehditty äidin tuttuja ja sitten odotettiinkin illallisen alkamista.

CIEL

Angelina vakuutti vielä Cielin serkkuhämmennyksiin, että serkkupa Kamanosuke tosiaan oli, vaikka silti melko hämmentävä uutinen edelleenkin oli. Varsinkin, kun Kamanosuke ei kuitenkaan ollut mikään pikkupoika vaan enemminkin jo aikuisuuden kynnyksellä. Olisi kuvitellut, että Angelina olisi adoptoinut nuoremman pojan, mutta jos he olivat onnellisia noin, niin mikäs siinä. Kukin teki miten parhaakseen näki. Mutta oli se myönnettävä, että uusi serkku oli yllättävämpi yllätys kuin Ciel-niminen kissa, josta sai vain allergisen reaktion. Kamanosuke ymmärsi kuitenkin, kun Ciel ei ollut pystynyt asiaan mitenkään varautumaan. "Olette oikeassa kyllä, mutta olisi se varmasti ollut yhtä yllätys, vaikka Angelina olisikin kertonut sen aikaisemmin", Ciel totesi, koska eipä moiseen olisi hirveästi etukäteen voinut varautua, vaikka tieto olisi tullut julki aikaisemmin tai myöhemmin.

Mutta sitten siihen itse kysymykseen, että miten kauan Angelina olikaan jo kutsunut Kamanosukea pojakseen. Angelina kuitenkin nauroi ensin sitä, että moinen oli sopimatonta, mutta jatkoi hän pian, että Kamanosuke oli ollut nyt hieman yli vuoden hänen kanssaan. "Niinkin pitkän tovin jo?" Ciel hämmentyi entisestään, koska oli tosiaan vasta nyt kuullut asiasta ensimmäistä kertaa. Ciel kun olisi kuvitellut, että siitä olisi ollut korkeintaan kuukausi tai pari, mutta niin se aika ilmeisesti vain riensi. Angelina jatkoi kuitenkin, että olisihan hän toki aikaisemmin kertonut, mutta ajoittain piti olla dramaattinen, mihin hän vielä jatkoi, että olisipa Ciel nähnyt ilmeensä. No se oli varmasti näkemisen arvoinen kyllä. Ciel naurahti hieman itsekin kyseisessä kohdassa. "Aivan, ymmärrän yskän. Mutta kylläpä aika tosiaan rientää", Ciel tokaisi, vaikka olihan tuo jo itsestään melko hämmentävää salata adoptiolasta niinkin kauan. "Oletteko viihtyneet Angelinan luona?" Ciel päätti kuitenkin kysyä Kamanosukelta vielä. Ciel oli meinannut myös kysyä, että oliko Kamanosuke viihtynyt Englannissa muutenkin, mutta eihän hän tiennyt, missä Kamanosuke alkujaan oli syntynyt. Saattoihan hän olla asunut aasialaisista piirteistä ja nimestä huolimatta Englannissa koko ikänsä.

Ciel vilkaisi kuitenkin taas hovimestarinsa suuntaan, kun Angelina huomioi häntäkin ja lisäksi Sebastian sai taas selittää, minkä takia he olivat myöhästyneet juhlista Redin pudistellessa vain päätään. Lopuksi hän vielä totesi, että kaikenlaista henkilökuntaa sitäki olikin, jos ajaja oli mennyt myöhästelemään tuohon malliin. "Täytynee varmaankin palkata hieman täsmällisempi ajaja, mutta toivottavasti emme myöhästyneet kovin paljoa... Tai tarkoitan lähinnä, että toivottavasti ette joutuneet odottamaan ihan hirveän pitkään", Ciel sanoi. Angelina puolestaan esitteli Sebastianin vielä perusteellisemmin Kamanosukelle, minkä jälkeen Red jatkoi vielä siihen seikkaan, että hänestä oli ihastuttavaa olla suurissa juhlissa. Tästä Angelina jatkoi vielä Cielille tämän juhlissa viihtymisistä sekä siitä, ettei se piirre ainakaan ollut Angelinalta itseltään. "Niin... Ei tosiaan taida olla", Ciel myönsi, koska Angelina tykkäsi juhlissa vähän liiankin paljon... Ainakin Cielin mielestä.

Cielin huomio kuitenkin kiinnittyi taas Kamanosukeen tämä, kun selvästi vihjaili, että Ciel oli pätkä, kun varjonsa oli sen verran pitkä. "Eivätkö ne yleensä ole näin ilta-aikaan", Ciel vastasi takaisin tiedostaen kyllä itsensä ja hovimestarinsa melkoisen pituuseron, mutta harva 13-vuotias oli muutenkaan hujoppi, mutta ymmärrettävä piikittely toki. Mutta aika taisi lentää kartanollakin, kun Red muutti pian jo puheenaihetta illallisaikaan ja siihen, että se koittaisi varmasti pian. Mutta siitäkin huolimatta Ciel voisi istahtaa edes hetkiseksi, minkä jälkeen täti neuvoi vielä kissankarvattoman sohvan. "Niin, kutsun mukaan sen oli määrä alkaa kuudelta, mutta ehkä sitä hetken ehtii vielä istahtamaan", Ciel vastasi suunnaten kävelykeppeineen kohti sitä sohvaa, josta Angelina oli puhunut.

MADAM RED

Kamanosuken piikitellessä häntä hänen sanavalinnastaan, Angelina nauroi sydämellisesti ja heilautti hiustensa latvoja hellästi kädellään.
"No, ehkä hivenen. Mutta olen halunnut pitää sinut itselläni", Angelina hymähti. Lapsi, vaikka Kamanosuke ei varsinaisesti enää lapsi ollutkaan, oli aina ollut hänelle hyvin tärkeä asia. Rakas, kaunis asia, jota hän oli tavoitellut koko elämänsä. Ja kun lapsen synnyttäminen ei ollut hänelle mahdollista, oli Kamanosuke ehdottomasti paras asia hänen koko elämänsä aikana, sitten Cielin ja Elizabethin syntymän.

Kamanosuken piikitellessä Cieliä tämän pituudesta, Madam Red remahti nauruun ja nosti käden ihastuneena povelleen.
"Koidut tuomiokseni, lapsi rakas", Madam henkäisi Kamanosukelle, hymisten huvittuneena vielä Cielin vastaukselle. Mitä viikareita... Madam Red hymähti hieman ja kääntyi Cielin kannoilla siirtyäkseen istumaan. Hän tietty toivoi Kamanosuken tulevan heidän seurakseen, muttei pyytänyt, jos nuorukainen tahtoisi vetäytyä hetkeksi kauemmas. Illallinen kestäisi jonkin aikaa, eikä hänellä ollut mitään sitä vastaan, mutta ei hän halunnut ainokaista lastaan piinata aivan loppuun heti ensimmäisenä iltana.
"Turha sitä on murehtia enää. Siitä on aikaa, kun olemme viimeksi nähneet, joten minuuttikin tuntuu ikuisuudelta", nainen sanahti. Sebastian oli kohteliaasti käynyt heidän vierelleen, vaikka mies näyttikin jotenkin toimettomalta, kun ei voinut tarjota teetä tai tarjota kellekään apua. Voi sentään..
"Istu sinäkin, Sebastian. Druittin varakreivin tuntien illallista saadaan odottaa pieni tovi." Madam Red usein käyttäytyi kylässäkin, kuin omistaisi paikan itse.

Madam kävi hieman huonetta läpi. Olisivatko he kaikki viimeinkin tässä? Osan hän tunsi, osaa taas ei, mutta kovin hän oli mennyt tutustumaan jok'ikiseen, jolla vain oli ollut aikaa. Prinssi Soman hän jo tunnistikin, sekä tämän palvelijan, joka näytti yrittävän selittää Somalle, ettei ollut sopivaa rypistää Cielin vaatteita ennen tärkeää illallista. Tosin, Agni hänen nimensä taisi olla, mies tuntui palvovan prinssiään niin, ettei toinen kai ollut kehdannut keskeyttää. Eihän sitä tunteilleen mitään mahtanut.


__________________________________________


SEBASTIAN

Kohteliaisuuksien keskellä Sebastian antoi itsensä tutkiskella niin Madam Redin uutta poikaa, kuin myös salin muita vieraita. Trancyn kreivi hovimestareineen, Soma ja Agni, Francis Midford katraineen, sekä tietty Lau ja Ran Mao. Muuhun sakkiin hän ei vielä ollut kiinnittänyt pahemmin huomiota, lähinnä kai siksi, että nämä pysyivät vielä omissa oloissaan.
Kamanosuken kohteliaisuuksiin mies vastasi jälleen nyökkäyksellä, ennen kuin toinen jo kommentoi Cielin pituutta. Hovimestari hymähti ääneen, mutta hymähdys peittyi aika hyvin Angelinan naurunremakan alle.

Sebastian kuitenkin vain seurasi nuorta herraansa ja Madam Rediä sohvalle, istuutuen naisen kehottamana sivuun. Kai hänen pitäisi opetella käyttäytymään vieraana, vaikka olikin paikalla Cielin hovimestarina.
"Francis näemmä pääsi sinunkin kimppuusi. Täytyy myöntää, että normaali hiustyylisi sopii sinulle paremmin", Madam naurahti, Sebastianin hymyillessä, vaikka häntä ei varsinaisesti huvittanut ajatus nykyisestä hiustyylistään.
"Voitte olla oikeassa, Madam."