RP. Kuroshitsuji osa 2

IDEAJUTTU:
Aleister Chamber eli tunnetummin Druittin varakreivi järjestää jotkut turhat pippalot hulppeassa kartanossaan, koska miksi ei. Lisäksi hän kutsuu sinne vieraita, koska yksin on tylsä bilettää. Juhlat on tarkoitettu kestämään noin viikon verran, koska Aleisterin juhlaohjelma on sen verran mittava, ettei niitä yhden päivän aikana mitenkään kerkeisi hoitamaan. Toisin sanoen juhlavieraat myös nukkuvat Aleisterin kartanolla. Juhlat kuitenkin muuttavat suuntaansa rajusti, kun yksi vieraista murhataan julmasti. Onko murhaaja joku vieraista vai joku täysin ulkopuolinen? Ja mikä on motiivi?

Roolipelissä eletään 1888 vuoden kesäkuuta.

Jonkunlainen päivämääräkalenteri:
20.6. Juhlat alkoivat eli tämä on juhlien ensimmäinen päivä
21.6. Juhlien toinen päivä
22.6. Juhlien kolmas päivä (tämänhetkinen päivä)

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
AIKATAULUTUS:
1. päivä
Klo.     Ohjelma
17.00    Vieraat saapuvat
18.00    Illallinen
19.00 --> Vapaa-aikaa

2. päivä
Klo.       Ohjelma
9.00      Aamiainen
10.00    Vapaa-aikaa
11.00    Vapaa-aikaa
12.00    Teekutsut
13.00    Teekutsut
14.00    Teekutsut
15.00    Vapaa-aikaa
16.00    Vapaa-aikaa
17.00    Illallinen
18.00    Vapaa-aikaa
19.00 --> Tanssiaiset

3. päivä
Klo.       Ohjelma
9.00      Aamiainen
10.00    Vapaa-aikaa
11.00    Vapaa-aikaa
12.00    Lounas
13.00    Pelejä
14.00    Pelejä
15.00    Iltapäivätee
16.00    Pelejä
17.00    Pelejä
18.00    Illallinen
19.00 --> Vapaa-aikaa

4. päivä
Klo.       Ohjelma
9.00      Aamiainen
10.00    Vapaa-aikaa
11.00    Vapaa-aikaa
12.00    Lounas
13.00    Aarteenetsintä
14.00    Aarteenetsintä
15.00    Iltapäivätee
16.00    Naamiaiset
17.00    Naamiaiset
18.00    Illallinen
19.00 --> Naamiaiset

5. päivä
Klo.       Ohjelma
9.00      Aamiainen
10.00    Taidekilpailu
11.00    Taidekilpailu
12.00    Lounas
13.00    Taidekilpailu
14.00    Taidekilpailu
15.00    Iltapäivätee
16.00    Voittajan valinta
17.00    Vapaa-aikaa
18.00    Illallinen
19.00 --> Vapaa-aikaa

6. päivä
Klo.       Ohjelma
9.00      Aamiainen
10.00    Vapaa näytelmäharjoitus
11.00    Vapaa näytelmäharjoitus
12.00    Lounas
13.00    Yhteiset näytelmäharjoitukset
14.00    Yhteiset näytelmäharjoitukset
15.00    Iltapäivätee
16.00    Näytös
17.00    Näytös
18.00    Illallinen
19.00 --> Vapaa-aikaa

7. päivä
Klo.       Ohjelma
9.00      Aamiainen
10.00    Vapaa-aikaa
11.00    Puutarhajuhlat
12.00    Lounas
13.00    Puutarhajuhlat
14.00    Puutarhajuhlat
15.00    Iltapäivätee
16.00    Vieraat lähtee
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
LOMAKE:
Lomake on aikalailla vapaamuotoinen, jos sellaisen kunnollisen nyt haluaa tehdä, mutta koska kaikki hahmot on Kuroshitsujista ja kaikki tietää sarjan ja sen hahmot, ei lomakkeita välttämättä tarvita. Mutta vaikka varsinaista lomaketta ei olekaan, niin joku minilomake olisi ehkä kuitenkin kiva tehdä, jossa nyt näkyisi vaan hahmon perustiedot. Kuva olisi myös kiva, mutta sitäkään ei ole pakko ottaa, koska kaikki nyt kuitenkin tietävät miltä hahmot näyttävät. Ja jos ei, niin google on kaveri, jos roolaaja ei ole itse kuvaa hahmostaan linkannut minilomakkeensa kylkeen.

Lomakepohja on joka tapauksessa tämä, joka on pakko olla, kaikki muu on vapaaehtoista, jos kiinnostaa tehdä enemmänkin:
Hahmon koko nimi † Ikä (numeroin [jos ei ole tiedossa, sen voi yrittää päätellä]) † Sukupuoli
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
MUKANA OLEVAT HAHMOT:
DEVIANT
> Ciel Phantomhive † 13 † Poika
> Alois Trancy † 14 † Poika
> Meena † 27 † Nainen
> Edward Midford † 16 † Poika
> Edgar Redmond † 19 † Mies

MEGO
> Soma Asman Kadar † 17 † Mies
> Lau † 25-30, se ei itsekään muista tarkkaan † Mies
> Francis Midford † 34 † Nainen
> Undertaker † 666 † Mies?
> Kamanosuke Dalles † 17 † Mies
> Harold West Jeb † 40 † Mies
> Claude Homo Faustus † Liian vanha † Mies

NAKAGO
> Elizabeth Ethel Cordelia Midford † 14 † Nainen
> Angelina Dalles a.k.a Madam Red † 34 † Nainen
> Ran Mao † 18 † Nainen
> Grell Sutcliff † Leidi ei koskaan paljasta ikäänsä (Ulkoisesti 25-27) † Mysteeri
> Aleister Chamber a.k.a Druittin varakreivi † 30 † Mies
> Agni † 31 † Mies
> Sebastian Michaelis † Ei ole † Mies

SIVU 1

CLAUDE

”Uskallan olla asiasta hiukan eri mieltä.” Claude ilmoitti kaivaen Aloisin vaatekerran esiin (mikä se ikinä onkaan mut joku muotiluomus joka tapauksessa). Sitten hän tuli hoitamaan kreivin aamupesut ja vaatteiden vaihdon kuten tavallista. ”Miten kipeässä kunnossa olette tänä aamuna, teidän korkeutenne?” Claude kysyi, koska kreivi oli ottanut reppanalta kuonoonsa.
______________________________________________________________________

HAROLD

”Meena heräsin hetki sitten pöydän alta enkä todellakaan muista, mitä sen jälkeen tapahtui, kun prinsessahetkesi meni pilalle. Se oli hirveää, mutta sille ei nyt enää oikein voi mitään.” Harold sanoi yrittäen olla itkemättä ajatellessaan Meenan järjettömän kallista tanssiaismekkoa, joka oli täysin pilalla nyt.
____________________________________________________________________________

SOMA

Soma istui melko väsyneenä hiukset pörrössä sängyllä, edelleen yövaatteissa, kun ovelle koputettiin. Agni meni avaamaan ja Somakin vilkaisi ovelle. Siellä näkyi olevan Lau, jota Agni tervehti ja kyseli miehen asiaa. ”Hyvää huomenta herra Agni ja prinssi, pahoittelen aikaista häiriötä.” Laun ääni kuului ovensuusta ja Somakin nousi ylös ja meni ovelle. ”Prinssin hattu on jotenkin päätynyt Ran Maolle, tyttö pitää hatuista vähän turhan paljon, mutta tulimme palauttamaan sitä. No, Ran Mao. Anna hattu takaisin prinssille ja kiitä lainasta.” Lau sanoi ja Soma huomasi tytön, joka lymyili Laun takana hänen eilinen juhlahattu päässään. Ai niin, hän unohti kokonaan hakea sen takaisin! ”Jos Ran Mao pitää siitä, hän voi kyllä pitää sen. En normaalisti juuri käytä hattuja, joten en tarvitse sitä ja siitä taitaa olla hänelle enemmän iloa.” Soma lupasi hymyillen Ran Maolle, jos hän tarvitsisi hattua, hän voisi aina teetättää itselleen uuden.
___________________________________________________________________________

EDWARD

Edward ja Edgar olivat jääneet odottamaan, että kaikkialla varmasti olisi hiljaista ja kaikkialla varmasti nukuttaisiin ennen kuin Edgar lähtisi huoneelta omalleen. Edward oli kuitenkin itse nukahtanut jossain kohdassa eikä hän ollut yhtään tajunnut missä kohdassa tai oliko Edgar oikeasti koskaan edes poistunut huoneelta. Hän kuitenkin nukkui tyytyväisesti, mutta hätkähti yllättäen hereille, kun hänen päälleen tuli jotain odottamattomasti. Hän räväytti silmänsä auki. Aamu oli selvästi jo koittanut, kun huoneen verhojen lomasta paistoi valonkajo, mutta kauaa hänellä ei kuitenkaan mennyt tajuta, että missä hän oli ja mitä tapahtui. Ensinnäkin Edgar ei ollut missään kohdassa lähtenyt huoneelta eikä sängystä. Siinähän Edgar edelleenkin pötkötti vaaleat pitkät hiukset osin kasvoillaan maaten vatsallaan perse paljaana, koska peitto peitti vain hänen jalkansa. Edgarin toinen käsi oli Edwardin päällä ja siihen hän oli myöskin herännyt. Edward toi kättä otsalleen. Että sitten olikin pitänyt suostua. Miten tästä nyt päästäisiin? Aamu oli koittanut ja osa varmasti jo herännyt. Miten Edgar muka voisi mennä kenenkään näkemättä huoneelta ulos, kun ei Edgarin huone kuitenkaan ollut ihan naapurissa. Hänen ainoa naapurinsa oli hänen uusi serkkunsa Kamanosuke. No onneksi toisella puolella ei ollut ketään enää, joten siksi Edwardin huone kai oli valittu kyseiseen hommaan mieluummin, mutta he olisivat tätä menoa ongelmissa ihan kunnolla.

"Edgar, herää. Nyt on jo aamu", Edward sanoi ravistellen toista, kunnes tämä heräsi. "Mitä? Mitä ihmettä sinä teet huoneellani? Miksei sinulla ole vaatteita päällä?" Edgar mutisi unenpöpperössä kääntyen samalla selälleen ja kiskoen peittoa alakertansa eteen. "Onko nyt jo aamu?" Edgar jatkoi mutisemistaan. "Kaikkea sitä... Ensinnäkin sinä olet minun huoneellani ja jos et satu muistamaan, että me harrastimme... no sitä... yöllä ja Kamanosuke kuuli sen. Hän tuli hakkaamaan ovea ja huutamaan. Etkö muista? Ja sinun piti poistua, mutta olet vieläkin siinä. Ja kyllä nyt on aamu, joten miten muka ajattelit pääseväsi täältä pois kenenkään huomaamatta? Voi mitä me teemme? Olemme niin pulassa..." Edward voivotteli perään paniikin alkaessa kalvaa häntä. "Aivan... Taisin sammua täysin siinä jossain kohdassa. Ajatella mitkä juhlat... Aleisterkin oli joutunut jotenkin kattokruunuun ja tuli sieltä sitten jytinällä alas", Edgar selitti jotain jonninjoutavaa. "Mitä ihmettä sinä oikein höriset? Nyt ei oikein varakreivin leikit auta. Tajuatko, että olemme pulassa, jos joku saa tietää, että olit yön täällä ja jos Kamanosuke ei olekaan hiljaa ja jos joku uskoo häntä. Ja koska olet täällä, on sen uskominen helpompaa", Edward hätäili. "No poistun sitten, kun käytävällä on rauhallista... Kuten vaikka silloin kuin muut ovat aamupalalla. Olen sitten vain leikisti nukkunut pommiin. Ei tämä nyt maailmanloppu ole, Edward-kulta", Edgar vastasi vain siihen ja käänsi kylkeään. Ei voinut olla totta! Miten hän pystyi olemaan tuollainen ja noin rauhallinen, kun Edward oli melkein paniikista kuollut? Edward nousi kuitenkin ylös sängystä ja sutjakasti ja suuntasi kaapille kaivamaan vaatetta päälleen.
___________________________________________________________________________

ALOIS

"Niinhän sinä jostain syystä aina tunnut olevasi, enkä yhtään ymmärrä miksi niin", Alois vastasi, kun Claude ilmoitti uskaltavansa olla eri mieltä siitäkin asiasta, mutta anti olla. Claude kaivoi kuitenkin kaapista Aloisille tämän päivän muotiluomuksen (joka on viel kuitenkin mysteeri) ja alkoi sitten riisumaan ja pukemaan Aloista, kuten hänellä nyt tapana oli. Claude kysyi myös, että mitenhän kipeässä kunnossa Alois mahtoi olla. "Onhan paikat kyllä hieman hellinä ja jäykkänä ja päätä jomottaa, mutta eiköhän tämä tästä", Alois vastasi. Mustelmia nyt oli tarjolla kyllä vaikka ja kuinka moisesta, mutta kyllä Alois henkiin jäisi ja nyrkkitappeluhan se lähinnä oli vain ollut. Eihän Cielin iskut nyt tappavia olleet, kun hän oli sellainen laiha kirppu.
______________________________________________________________________

MEENA

Harold kertoi heränneensä juuri pöydän alta, että ei hän nyt todellakaan voinut muistaa, mitä olikaan tapahtunut. No täytyikö sinne pöydän alle ylipäätään jäädä kupeksimaan? Joskaan Meena ei oikein tiennyt, missä ihmeen välissä Harold oli pöydänkin alle mennyt nukkumaan. Mikä tätä paikkaa vaivasi? Kaikki käyttäytyivät niin sangen oudosti. "Miten sinä pöydän alle oikein päädyit, Harold-kulta?" Meena kysyi kuitenkin hieman häkeltyneenä. Hän ei todellakaan ollut odottanut kuulevansa, että Harold nukkuisi pöydän alla. Mutta tosiaan, juhlat olivat olleet aivan kamalat, mutta totta sekin, ettei sille asialle oikein voinut enää mitään. Kaikki oli niiden iljettävien idioottien vika!
__________________________________________________________________________

CLAUDE

”Koska minulla on aivot, teidän korkeutenne.” Claude vain vastasi siihen, miksi hän useimmiten oli Aloisin kanssa eri mieltä asioista. Sitten hän vain jatkoi kreivin laittamista edustuskuntoon, vaikka ulkonäkö ei paljoa auttanut, kun kyseessä oli noin toivoton tapaus kuin Alois Trancy.
__________________________________________________________________

HAROLD

Meena sen kun ihmetteli, miten Harold pöydän alle oli päätynyt. ”Ei aavistustakaan, mutta sieltä minä vain heräsin ja Sali oli hävityksen kauhistus.” Harold ilmoitti, juhlat olivat täysi fiasko, mutta eivät he kesken kaiken voineet lähteäkään, se olisi hyvien tapojen vastaista, eikä tekisi yhtään hyvää Haroldin (olemattomalle) maineelle.
___________________________________________________________________________

ALOIS

"Ja minullako sitten ei ole?" Alois kysyi (ei ole), kun Claude sanoi, että hänellä kyllä oli aivot päässään. Mutta puettaminen jatkui joka tapauksessa, koska puolipukeisena aamupalalle olisi aika ikävä mennä. Mitähän aamiaisella mahtaisi olla?
__________________________________________________________________

MEENA

Harold ei yhtään tiennyt miten oli päätynyt pöydän alle nukkumaan, mutta herättyään sali oli ollut hävityksen kauhistus. "No eipä sille oikein enää mitään voi ja olet nyt siinä", Meena vastasi rauhoittuneempana. "Mutta en tiedä, hävityksen kauhistus saattoi johtua siitä, että jostain syystä kattokruunu oli irronnut katosta, mutta en kyllä ymmärrä miten siinä oli onnistuttu", Meena jatkoi, koska sen verran hän oli ymmärtänyt.
__________________________________________________________________________

CLAUDE

”En ole juuri nähnyt teidän käyttävän niitä, teidän korkeutenne.” Claude vastasi Aloisille jatkaen töitään, kunnes kaikki oli niin kunnossa kuin voi olla.
__________________________________________________________________________

ALOIS

"Kehtaatkin väittää moista. Minä käytän aivojani hyvinkin ahreasti (väärällä tavalla, jos ollenkaan)", Alois tokaisi vain puettamisen lomassa. Mistä Claude muka moista oli saanut päähänsä, ettei hän muka käyttäisiä aivojaan (mietipä sitä).
___________________________________________________________________________

AGNI

Ilmeisesti kaksikko oli tosiaan tulossa palauttamaan hattua, vaikka Ran Mao näyttikin hivenen vastentahtoiselta. Lau selittikin, että tyttö piti hatuista liiankin kanssa ja pyysikin toista sitten palauttamaan hatun. Aika lannistuneelta tyttöparka näytti, kun oli jo ottamassa hattua pois. Prinssi kuitenkin alkoi puhua ja Agni kääntyi, hän ei ollut lainkaan huomannut toista! Prinssin sanoessa, että Ran Mao saisi pitää hatun jos piti siitä, Agni katseli toista taas vain niin ylpeänä. Miten hieno ja epäitsekäs aikuinen hänen prinssinsä jo oli!
___________________________________________________________________________

RAN MAO

Isoveli oli raahannut hänet prinssin ovelle, jonka avasikin se prinssin hurjan pitkä palvelija. Pian prinssikin ilmestyi paikalle ja Ran Mao vain katseli tyynesti kaikkia, vaikka hänellä olikin sellainen olo, että halusi karata ja piilottaa hattunsa jonnekin. Kun isoveli käski hänen palauttaa hattu ja kiittää lainasta, Ran Mao huokaisi voipuneesti ja oli jo ottamassa hattua päästään. Prinssi kuitenkin esti sen sanomalla, että jos hän piti hatusta, hän saisi pitää sen. Ran Mao nosti katseensa prinssiin ja nyökkäsi tomerasti, tietysti hän piti! Ei prinssi sitä mihinkään tarvinnut! Sitä paitsi mitäs antoi sen hänelle!
Prinssin hymyillessä Ran Maokin hymyili pienesti, nyökkäsi kiitokseksi ja katsoi tyytyväisenä isoveljeen, nyt hänellä oli ihan oma uusi hieno hattu, kun prinssi antoi sen hänelle jo toistamiseen!
_________________________________________________________________________

LAU

Ran Mao ei selvästi halunnut luopua hatustaan, mutta eihän hän sitä nyt voinut varastaa. Tuskin prinssi sitä hänelle oli antanut pysyvästi. No nyt antoi, kun Ran Mao oli jo palauttamassa sitä. Prinssi lupasi hatun tytölle, kerta hän piti siitä niin paljon. Ran Mao oli silminnähden onnellinen, kun ei joutunut luopumaan hatustaan. ”Varsinainen onnentyttö.” Lau totesi Ran Maolle, kun tämä sai kun saikin pitää hatun itsellään. ”Kiitos prinssi, todella ystävällinen ele teiltä. Me lähdemme häiritsemästä, nähkäämme aamiaisella.” Lau sanoi ja lähti ja Ran Maon kanssa alakertaan kärkkymään (?).
___________________________________________________________________________

EDWARD

Edward oli saanut vaatteet päälleen ja aamupesuja hoidettua. Häntä hermostutti koko ajan aivan kamalasti eikä hän tiennyt yhtään miten päin olisi. Hän oli hermoraunio, kun vaan ajatteli mitä hänen serkkunsa sanoisi yöstä. Ja oliko viimeyö ollut vasta ensimmäinen kerta, kun hän oli kuullut jotain? Toki voisi olla hyvä tuuri eikä Kamanosuke sanoisi asiasta mitään sanallakaan, mutta eihän hänen välttämättä edes tarvisi, koska oli huutanut eilen sitä niin kovin, että ihme olisi, jos kukaan muu ei olisi kuullut sitä huutoa muuten hiljaisessa käytävässä.

He olisivat niin tuhoontuomittuja vielä ja päiviä oli jäljellä ihan liikaa. Edward halusi vain vajota maan alle ja pysyä siellä. Hän kuitenkin poistui huoneeltaan avattuaan sen lukosta ja katsottua hartaasti, ettei kukaan vainkaan näkisi hänen huoneelleen. Tai no vaikka näkisikin, niin tuskin nyt Edgaria kuitenkaan, mutta häntä niin nolotti ja hävetti. Mutta hän vaan päätti lähteä vähin äänin kohti alakertaan laittaen ensin toki oven kiinni.

Alakertaan päästyään Edward vasta muisti, että olisiko hänen pitänyt kuitenkin mennä äitinsä ja Elizabethin kanssa yhtä matkaa. Hitsi, no meni jo ja Edward oli jo alakerrassa. Tokihan hän voisi palata, mutta jos Kamanosuke olisi vastassa siellä, niin hän ei kyllä halunnut mennä enää takaisinkaan. Alakerrassa näyttivät kuitenkin olevan jo ne kiinalaiset ja Edwardia jännitti sekin, että jos heistä jompikumpi tai molemmat olisivat kuulleet hänen serkkunsa huudot. Voi sitä häpeän määrää! Edward ei osannut oikein olla, mutta yritti vain olla mahdollisimman coolisti. Hän oli sekoamassa kuitenkin oikeasti aivan täysin ja... hän ei vain halunnut olla tilanteessa.
___________________________________________________________________________

SOMA

Lau ja Ran Mao lähtivät ja Soma sai Agnin avustuksella vaihdettua vaatteensa. Hänellä oli tällä kertaa valkoinen pitkä paita, jossa oli kultakirjailua ja sen päällä punainen kultakirjailtu liivi, jonka alareunassa oli kultalankatupsuja. Vaate oli kiinni keltaisella leveällä vyöllä ja siihen päälle hän oli laittanut kapeamman kultasolkisen vyön koristeeksi, ei se mitään järkevää virkaa toimittanut. Korut hänellä oli aika tavanomaiseen tapaan, isot kultaiset korvakorut, kultaisia kaulakoruja ja rannekoruja tarpeeksi, ettei varmasti menisi keltään ohi, että hän oli prinssi. Hiukset hänellä oli tavalliseen tapaan kiinni, jotta ne eivät olisi liikaa edessä.

Kun kaikki oli valmista ja Soma oli varmistanut varmaan sadannen kerran peilistä, että oli tyylikäs oma itsensä, he pääsivät vihdoin lähtemään. Oli huomattavasti kotoisempaa käyttää taas normaaleita vaatteita, vaikka selvästi hänen kannattaisi alkaa totutella englantilaisiinkin vaatteisiin, se oli saanut aika positiivista huomiota osakseen. He pääsivät ruokasaliin, jossa ei hirveästi vielä ollut väkeä (?). Palvelijat kattoivat pöytää ja Lau ja Ran Mao nyt olivat jo paikalla, koska olivat lähteneet aikaa sitten. Ran Mao näytti tyytyväiseltä elämäänsä istuessaan ruokapöydässä hattu päässä (?). No näytti siellä olevan myös Edward, mutta Elizabethia ei kyllä näkynyt. ”Huomenta Edward, missä Elizabeth on? Niin ja markiisitar.” Soma kysyi päästyään lähemmäs, jostain kumman syystä Edward päivysti oven suussa aika hermostuneen näköisenä, toivottavasti mitään ei ollut sattunut.
__________________________________________________________________________

EDWARD

Kiinalaiset olivat päässeet kyllä jo pöydän ääreenkin istumaan, mutta Edward oli jäänyt ovelle käytävän puolelle ja mietti vain, että ehtisiköhän hän vielä karata jonnekin, kun sitten yllättäen hänen takaansan kuului huomenien toivottelut. "En se ollut oikeasti minä!" pääsi Edwardin suusta reaktionomaisesti täysin vahingossa ja ajattelemattomasti. "Ei kun siis mitä? Ah, aivan prinssi Soma... Huomenta vain ja huomenta Agni", Edward jatkoi vain. Mitä hän oikein teki? Hän oli niin hermoheikkona, ettei osannut olla edes hiljaa ja kuvitteli kaiken aikaa kaikkea mahdollista. Prinssikin varmaan oli kuullut Kamanosuken huudot, mutta hyvällä tuurilla toki ei, mutta entä, jos olikin? Soma oli joka tapauksessa kysynyt Elizabethistä ja heidän äitistään. "Aivan... He... ovat varmaan vielä huoneissaan", Edward sanoi, koska turha sitä nyt oli valehdellakaan eikä hän nyt oikein pystynyt sellaiseen muutenkaan, kun eihän hän edes kyennyt ajattelemaan mitään järkevästi. Yksi asia kuitenkin oli varmaa: hän ei kyllä panisi ketään enää tämän reissun aikana, jos selviäisi tästä vielä hengissä.
___________________________________________________________________________

ANGELINA

Madam oli heti vaatteet vaihdettuaan käynyt katsomassa Kamanosuken kuntoa. Jotain poika oli mennyt vielä käytävällekin riehumaan yömyöhällä, mutta siitä hän kyselisi sitten joskus, kun toinen olisi tolpillaan ja kun tärkeämmät asiat olisi käyty läpi. Nainen kävikin lähinnä vain viemässä pojan sängyn viereen vettä valmiiksi ja peittelemässä tämän paremmin, minkä jälkeen hän päättikin suunnata alakertaan. Tällä kertaa aamiainen syötäisiin ihan ruokasalissa, mikä oli hyvä, vaikka ei ulkona syömisessäkään vikaa ollut. Mutta sentään ruokasali oli tällä kertaa pystyssä. Missäköhän kunnossa juhlasali oli? Hänen pitäisi alkaa heti kysellä, mitä kauheuksia siellä oli tapahtunut hänen lähtönsä jälkeen, sillä aikamoinen ryske sieltä oli kuulunut.

Angelina asteli kaikessa rauhassa alakertaan ja ruokasaliin, jossa olikin jo tuttuja paikalla. Edward, sekä intialainen kaksikko, Lau ja Ran Mao prinssin hatun kanssa… Missäs Francis ja Elizabeth olivat? No, kai he tulisivat perässä. Kamanosuke varmaan nukkuisi iloisesti lounaaseen saakka, mikä oli ihan ymmärrettävää eilisen jälkeen. Voi, hänen pitäisi saada tietää, mitä oli tapahtunut!
”Hyvää huomenta, Edward-kulta. Nukuitko hyvin?”, Angelina sanoikin iloisesti ja hymyili sitten prinssille ja tämän palvelijalle. ”Hyvää huomenta myös teille, prinssi ja Agni-herra”, nainen sanoi kohteliaasti.
__________________________________________________________________________

FRANCIS

Francis oli herännyt hyvissä ajoin ja oli nyt lähdössä hakemaan lapsiaan aamiaiselle. Hänellä oli yllään hillitty puuterin värinen asu, jossa oli pitsiä kauluksessa ja hihansuissa ja alta pilkisti hempeän punaista laskostettua kangasta. Hän oli odotellut Elizabethin valmiiksi ja yhdessä he menivät koputtamaan Edwardin huoneen ovelle. Hän odotti, mutta mitään ei kuulunut (?). ”Ei kai veljesi nuku vielä?” Francis ihmetteli, kyllä hän oli lähtenyt heidän kanssaan samaa matkaa huoneelleen illalla. Francis koputti uudestaan. ”Edward, oletko hereillä?” Hän kysyi, mutta ei vastausta vieläkään (?). Hän tarttui ovenkahvaan ja veti oven auki ja astui huoneeseen.
__________________________________________________________________________

SOMA

Somakin säikähti, kun Edward yhtäkkiä huusi, ettei se joku ollut oikeasti hän. ”Rauhoitu, kysyin vain, missä siskosi ja äitisi ovat.” Soma rauhoitteli tajuamatta, mitä Edward oikein sähelsi. No pääsi Edwardkin lopulta paremmin perille missä mentiin ja ilmeisesti Elizabeth oli vielä huoneellaan. Sitten heidän takaansa kuului lisää hyvien huomenten toivotuksia, joihin Soma vastasi kohteliaasti ja otti sitten Edwardia kädestä. ”Ei jäädä tähän ovensuuhun tukkeeksi, tarvitset teetä, että heräät.” Hän ilmoitti, sillä Edward ei selvästi ollut ihan tässä päivässä mukana. Ehkä hän oli nähnyt painajaista ja oli siksi noin kumman hermostunut.
___________________________________________________________________________

EDWARD

Soma rauhoitteli, että oli vain kysynyt, missä hänen siskonsa ja äitinsä olivat, ettei tässä mitään. Juu no sentään ei ollut muuta eikä Soma kyllä vaikuttanut tietävän mitään yöllisestä. Mikä helpotus. Pian Angelinakin kuitenkin saapui paikalle yläkerrasta. Kamanosukea ei onneksi näkynyt missään, koska se tiesi kuitenkin edes sitä, että hänellä oli hieman toivoa, mutta entä, jos Angelina jo tietäisi? No ei siltä ainakaan heti vaikuttanut. Hän vain toivotteli hyviä huomenia ja että nukkuiko Edward hyvin. Sitten hän huomioi myös Somaa ja Agnia. "Hu-huomenta Angelina. Ja kyllä nukuin oikein hyvin", Edward vastasi vain yrittäen olla hyvinkin vakuuttavan kuuloinen. Edward kuitenkin hätkähti hieman, kun tunsin sitten jonkun ottavan kädestään kiinni ja sitten Soma sanoi, ettei pitäisi jäädä vain tähän ovensuun eteen. "Aivan tosiaan", Edward sanoi vaikka oikeasti hän halusi vain poistua paikalta, mutta se ei tainnut enää käydä. Edward siirtyi siis ruokasalin puolelle.
_________________________________________________________________________

EDGAR

Edgar oli nukahtanut taas uudestaan, kun Edward oli poistunut jossain kohdassa huoneelta, mutta sitten hän kuuli jotain vaimeaa koputusta, mutta ei Edgar siihen kyllä jaksanut mitenkään reagoida eikä kunnolla edes rekisteröinyt tilannetta. Sitten joku koputteli vielä jotain toisenkin kerran ja Edgar alkoi hieman heräämään siitä, mutta kai Edward nyt itsekin osasi tulla huoneeseen ilman, että piti antaa lupa. Vai koputtiko kukaan edes mihinkään? No ei Edgar enää ollut varma, koska häntä väsytti jotenkin niin ja saattoi olla darrakin. Tosin sitten ovelta kuului, että oliko Edward edes hereillä ja Edgar kerkesi lähinnä pääsemään istumaan sängyllä ja pyyhittyä hiukset pois kasvoiltaan, kun ovi sitten aukesi ja markiisitar astui sisään. Edgar jämehttyi paikoilleen ja vain katsoi naista istuen sängyssä ilkosen alasti. No oli hänellä peitto päällään... puoliksi. "Eh... Huomenta vain, markiisitar", Edgar sai suustaan.
______________________________________________________________________

FRANCIS

Siellä se poika makasi sängyssä, heräsi ilmeisesti vasta nyt. Tosin sängyssä ei edes ollut Edwardia vaan herra Redmond. Francis katsoi vain miestä, joka istui selvästi aika vähissä pukeissa peitto päällään sängyllä tukka sotkussa ja toivotteli vain hyviä huomenia. Ei kai hän ollut mennyt väärään huoneeseen? Hän peruutti vain ulos huoneesta ja sulki oven perässään sanomatta yhtään mitään. Hän vilkaisi huonetta ja viereisiä huoneita. Kyllä tämä Edwardin huone oli, mitä ihmettä tämä oikein meinasi!? Sillä pojalla olisi selitettävää, kunhan Francis löytäisi tämän!
________________________________________________________________________

ELIZABETH

Elizabeth oli nukkunut hyvin, vaikka unen saamisessa olikin ollut vaikeuksia… taas. Ilta oli ollut aivan täydellinen loppuun saakka, kiitos Soman. Hän oli miettinyt aika pitkään nukkumaan mennessään Soman kanssa tanssimista, niitä kumpaakin halausta ja sitä, miten Soma oli pelastanut hänet niin monesti illan aikana. Vähemmästäkin jäi uni tulematta, etenkin kun tyttö vain kieriskeli sängyssään hyvän aikaa jännityksestä. Ei hän käsittänyt, miksi hänestä tuntui siltä… mistä se johtui, tai mikä se tunne edes oli. Mutta kaiken kaikkiaan, Elizabeth oli todella hyvällä tuulella herätessään seuraavana aamuna.

Nyt hän odotti äitinsä kanssa Edwardin huoneen ovella, Edward oli kai nukkunut pommiin. Voi Edward, toinen oli muutenkin niin hassu ja sitten vielä odotutti äitiä… Elizabeth henkäisi, kun äiti lopulta avasi Edwardin oven. Ja sitten aika nopeasti peruutti takaisin ja sulki oven. Elizabeth katseli hämmentyneenä äitiään, kun toinen katseli huoneiden ovia.
”Eikö Edward ollut siellä? Luulin kuulleeni jonkun äänen. Onko kaikki hyvin, äiti?”, Elizabeth kyseli hämillään, mikä äitiä oikein vaivasi? Eikö Edward nyt sitten ollut huoneessaan, vai oliko? Joku siellä kai oli ollut… Ellei hän ollut kuullut väärin.
_________________________________________________________________________

FRANCIS

Elizabeth ihmetteli, mistä oli kyse ja hän oli kuullut jonkun äänen. Francis katsoi tytärtään, tästä oli parempi puhua rauhassa, hänen piti miettiä asiaa ensin itsekseen. ”Se oli palvelija, kultaseni. Edward ilmeisesti meni jo alakertaan, tulehan.” Hän sanoi ja lähti Elizabethin kanssa alakertaan (?). Ruokasalissa oli vielä melko hiljaista, mutta paikalla olivat intialaiset herrat, kiinalaiset, Angelina ja Edward, joka oli nyt pahemman kerran ongelmissa. ”Huomenta kultaseni, tulitkin jo edeltä. Toivottavasti sait nukuttua.” Francis sanoi ilme hiukan kireänä, kääntyi sitten Angelinan puoleen. ”Huomenta Angelina.” Hän sanoi astuen peremmälle ruokasaliin. Tästä tulisi pitkä päivä, hän tiesi sen jo nyt.
__________________________________________________________________________

ELIZABETH

Äidin sanoessa, että Edwardin huoneessa oli ollut palvelija ja että isoveli oli mennyt edeltä, Elizabeth hymyili taas paremmin ja nyökkäsi. Hän lähti äidin kanssa iloisena alakertaan, hänellä oli niin hyvä olo ja hänestä tuntui, ettei mikään voisi mennä tänään pieleen! Ruokasalissa ei tosiaan vielä ollut kaikkia, mutta Edward oli, samoin An-täti ja Soma, sekä Agni. Äiti toivottelikin Edwardille hyvää huomenta, vaikuttaen kyllä hieman kireältä, mutta ehkä äitiä nolotti se kun oli törmännyt poikansa huoneeseen palvelijan ollessa siellä. Elizabeth hymyilikin vain aurinkoisesti veljelleen. ”Huomenta, Edward!”, hän helähti, sanoen tietysti huomenet myös Angelinalle, kun äiti lähtikin jo peremmälle.

”Hyvää huomenta, Soma. Ja samoin teille, Agni-herra”, Elizabeth sanoi vain pirteästi, katsellen hieman ruokasalia. Ciel ei ollut täällä vielä… Ehkä toinen tulisi myöhemmin? Pari muutakin puuttui, joten ei tässä mikään kiire vielä ollut. No, tästä päivästä tulisi varmasti parempi! Hänen pitäisi varmaankin taas puhua Cielin kanssa, mutta kyllä kaikki järjestyisi! Ihan varmasti…
"Nukuitko hyvin?", hän kyselikin Somalta seuraavaksi tavalliseen tapaansa, eli innoissaan. Elizabeth oli aurinkoinen ihan joka tavalla, hän säteili vain energiaa ja hänen sievä mekkonsa sopi päivään siis loistavasti. Se oli valkoinen ja keltainen, siinä oli paljon röyhelöä ja rusetteja, ja se oli varmaan söötein mekko heti hänen eilisen tanssiaismekkonsa jälkeen! Oli hänellä myös asuun sopiva pieni hattu, sekä pitsihansikkaat ja kaulanauha. Hänen olonsa oli niin söötti ja hän oli vain innoissaan tulevasta päivästä, vaikka tiesikin, että Cielin kanssa olisi pakko puhua eilisestä. Eiköhän Cielkin olisi paremmalla tuulella, kun oli saanut mököttää yksikseen koko loppuillan ja yön.
_______________________________________________________________________

SOMA

Kovin pitkälle he eivät oven suusta olleet ehtineet, kun Elizabeth saapuikin äitinsä kanssa saliin. Soma päästi Edwardin kädestä irti, eikä raahannut häntä enää peremmälle. Hän vain tuijotti haltioituneena Elizabethia keltaisessa mekossa. Tytön iloinen ääni helähti salissa, kun hän toivotteli vuorotellen jokaiselle hyvät huomenet. ”Hyvää huomenta Elizabeth! Loistat kirkkaammin kuin aurinko tänä aamuna! Olet todella söötti!” Soman oli pakko sanoa ihailunsa ääneen, Elizabeth näytti niin ihastuttavalta keltaisessa mekossa joka pursusi valkoista röyhelöä ja tytön iloisena sädehtivät silmät olivat niin lumoavat. ”Nukuin hyvin, vaikka joku taisi metelöidä käytävällä jossain kohtaa yötä, mutten herännyt siihen kunnolla. Toivottavasti sinäkin nukuit hyvin?” Hän vastasi sitten, kun Elizabethin äitikin huomioi heitä vaihdettuaan huomenen toivotukset Elizabethin tädin kanssa. ”Hyvää huomenta prinssi Soma.” Nainen sanoi ja Soma kumarsi kohteliaasti. ”Erittäin hyvää huomenta, markiisitar.”, minkä jälkeen nainen kääntyi Agnin puoleen. ”Huomenta herra Agni, kiitos vielä miellyttävästä illasta.” Hän sanoi, Agni oli totisesti onnistunut tekemään vaikutuksen, markiisitar oli ihan eri ihminen nyt.
___________________________________________________________________________

ELIZABETH

Elizabeth jäi itsekin hieman katselemaan Somaa, toinen oli niin upea… Olihan toinen ollut eilen tanssiaisissa upea, mutta Soman normaalit vaatteet sopivat hänelle vain täydellisesti. Kaikki ne korut ja kirjailut ja kulta, voi, Soma oli niin kaunis! Mieheksi siis. No, sama se, joka tapauksessa Elizabeth ei voinut olla katselematta Somaa hyvin samalla tavalla, kuin Soma katseli häntä. Soman kehut saivat hänet melkein punastumaan, mutta vain melkein, ja tyttö hymyilikin vain kauniisti.
”Voi kiitos Soma, samaa voisi sanoa sinusta, olet upea! Kultainen pukee sinua niin hyvin!”, Lizzie henkäisi ihastuneena. Hän hämmästyi hieman, kun toinen kertoi, että käytävällä oli meluttu jotain.
”Onneksi nukuit siitä huolimatta hyvin, minä en ainakaan kuullut mitään. Nukuin loistavasti, kiitos kysymästä”, tyttö naurahti heleästi. Lizzie hymyili, kun äitikin toivotti vihdoin prinssille ja herra Agnille hyvät huomenet. Voi, hän oli arvannut, ettei äiti voisi olla pitämättä heistä eilisillan jälkeen! Agni-herra ja Soma olivat oikeita herrasmiehiä (toisin kuin eräät sintit).
___________________________________________________________________________

AGNI

Ruokasalin ovilla he olivat törmänneet melko säikähtäneen näköiseen Edward-herraan, joka kuitenkin toivuttuaan jostain järkytyksestä toivotti heillekin hyvää huomenta. Agni vastasi siihen vain kohteliaasti ja jäi prinssin ja herra Edwardin seuraan. Ruokasaliin alkoi pian virrata hieman enemmänkin ihmisiä, neiti Dalles ja pian perässä tulivat markiisitar sekä neiti Elizabeth. Agni ei oikein itsekään tiennyt, miten oli uskaltanut eilen sillä tavalla tunkea markiisittaren seuraan ja viettää naisen kanssa lähestulkoon koko illan, mutta se oli tehty ja toivottavasti se oli ollut markiisittarelle yhtä mukavaa, kuin hänellekin.

Agni kumarsi hieman neiti Elizabethin hyvän huomenen toivotuksille, kun Soma ja neiti alkoivatkin sitten innoissaan kehua toisiaan kilpaa. Voi, Agni oli niin onnellinen, kun näki heidätkin onnellisina. Markiisitar huomioi seuraavaksi myös heitä, luonnollisesti ensin prinssiä, joka tosiaan käyttäytyi todella kohteliaasti. Hän oli niin ylpeä! Agni hymyili kuitenkin ja kumarsi markiisittarelle, kun nainen kiitti häntä eilisillasta.
”Hyvää huomenta, arvon markiisitar. Minun tässä kuuluu kiittää teitä upeasta illasta”, mies vastasi kohteliaasti ja suoristi vartensa, hymyillen sydämellisesti. Voi, miten ihanaa olikaan, kun kaikki oli taas hyvin!
___________________________________________________________________________

SOMA

Soma hymyili vain valloittavaa prinssihymyään, kun Elizabeth kehui häntä vuorostaan. Hän oli eilisiltana ehtinyt tanssia Elizabethin kanssa vielä muutamaan otteeseen, ennen kuin tuli sen verran myöhä, että he olivat vetäytyneet yöpuulle (?). Se oli ollut mahtavaa, kaikki Cielit ja kreivit ja kurjat Meenat olivat kyllä unohtuneet ja loppuilta oli korvannut ne vähemmän onnistuneet hetket moninkertaisesti. Ja yönsä Elizabethkin oli nukkunut hyvin, eikä hän edes ollut herännyt siihen meteliin, mikä oli tietenkin hyvä.

He alkoivat kohteliaan sanavaihdon jälkeen kuitenkin kaikki (?) siirtyä aamiaispöytään. Koska Cieliä ei näkynyt eikä kuulunut, Soma saattoi Elizabethin pöytään ja veti tälle tuolin ennen kuin meni omalle paikalleen. Muita saatiin vielä odotella tovi, kunnes alkoi vaikuttaa siltä, että suurin osa oli saapunut (?). Paikalta puuttui kuitenkin edelleen Ciel ja tämän khansama, sekä Redmond (?) ja heidän isäntänsä.
___________________________________________________________________________

ALEISTER

Varakreivi heräsi, yllättävää kyllä, omassa vuoteessaan. Hän tunsi jotain viileää otsallaan sekä selkänsä alla, mistäköhän tässä oli kyse? Mies availi silmiään raukeana ja hetken vain mietti missä mentiin ja mitä vuotta. Päätä särki hivenen… Selkää myös, joten selkeästi ilta oli ollut taas oikea jymymenestys. Mies nousi hitaasti istumaan, jolloin kostea pyyhe tipahti hänen otsaltaan peitolle. Samassa hänen huoneensa oveen koputettiin, no mitä kummaa nyt?
”Sisään”, mies ilmoitti hieman väsyneenä edelleen ja haukotteli. Sisään asteli eräs palvelija aika huolestuneen näköisenä. ”Huomenta, varakreivi, mikä on vointinne?”. Aleister mietti hetken, mutta hymyili lopulta vain raukeasti.
”Ihan hyvä, uskoisin. Hieman paikkoja kolottaa, mutta se nyt ei ole mitenkään uutta. Mitä viime yönä oikeastaan edes tapahtui?”, mies kysyikin lopuksi.

Saatuaan hämmentävän selityksen siitä, miten hän oli jossain kohdin iltaa saanut kai jääjoutsenesta päähän ja kuinka hänet oli löydetty kattokruunusta, sekä miten hän oli lopulta romahtanut kattokruunun kanssa alas, varakreivi nauroi hieman.
”Vai niin! Ilta oli siis melkoinen, missä kunnossa sali on?”, mies kysyikin hilpeästi. ”Sitä korjataan parhaillaan, varakreivi.”
”Sepä hyvä, loistavaa… Onko aamiainen jo alkanut?”, hän kysyi seuraavaksi, saaden vastaukseksi että aamiainen alkaisi hetken kuluttua. Niinpä mies hoputti palvelijan pois ja nousi muina miehinä sängystä, venytellen hieman.
”Kas niin, uusi kaunis päivä eikä murtuneita luita missään!”, hän helähtikin itsekseen, lähtien vaihtamaan vaatteitaan.

Ei kulunut kauan, kun varakreivi asteli alas ja ruokasaliin, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
”Huomenta, herrasväki! Meille on siunaantunut uusi kaunis päivä”, varakreivi huikkasikin pirteänä, kun asteli omalle paikalleen pöydän päätyyn ja istui alas. Selkää särki yhä, mutta jos hän istui selkä suorana eikä nojannut tuolin selkänojaan, ei sitä huomaisi juuri nimeksikään.
___________________________________________________________________________
EDWARD

Edwardin vatsassa alkoi pian kiertämään ja tuntui kuin siellä olisi tuhat perhosta tai ehkä jopa enemmänkin. Äiti tulisi varmasti minä hetkenä hyvänsä ja tietenkin tulisi, sehän olisi selvää, mutta ensimmäistä kertaa ikinä Edward jopa hieman pelkäsi sitä. Mutta ei Angelinakaan ollut mitään poikansa huudoista ilmeisesti kuullut tai ei ollut tietoinen yön tapahtumista selvästikään. Tai sitten oli, mutta hän ei vaan sanonut sitä. Ja eihän Edward nyt tietenkään uskonut, että äitikään aamupalan aikana mitään sanoisi, jos oli edes tietoinen tapahtumista, mutta päivän edetessä varmasti sanoisi. No toivottavasti hän ei saisi tietää.

Edward ei pystynyt keskittymään yhtään mihinkään ja hän halusi vain kadota paikalta vessaan tai johonkin rauhoittumaan ja kasaamaan itseään, mutta ei se nyt ehkä ollut mitenkään hyvää käytöstä lähteä vaan paikalta. Eikä Edward lopulta edes kerennyt mihinkään, koska seuraavaksi äiti ilmestyikin jo paikalle Elizabethin kanssa aloittaen huomenilla ja sillä, että Edward olikin tullut jo edeltä. Sitten hän jatkoi vielä siihen, että toivottavasti Edward oli nukkunut hyvin. "Huomenta, äiti ja niin tosiaan... Olin aivan ajatuksissani ja tajusin vasta täällä, että te jäittekin jälkeen. Olen kovin pahoillani. Mutta sain nukuttua hyvin kyllä. Miten sinun yösi kului?" Edward kysyi perään huomaten kyllä äitissä tiettyä kireyttä. Tiesikö hän jo? Voivoi, häneltä lähtisi henki! Edward yritti kuitenkin vain olla tyynesti, vaikka oikeasti häntä jännitti ihan hirveästi ja se saattoi kyllä myös näkyä hänestä.

Mutta myös Elizabeth toivotteli tietenkin hyvät huomenet Edwardille, joka yritti vetää hymyä huuleen. "Huomenta, Elizabeth", Edward hymyili siskolleen, joka kuitenkin huomasi aikalailla heti Soman ja jakeli sitten hänelle ja prinssin palvelijalle myös huomenet aurinkoisesti. No ainakin Elizabeth vaikutti onnelliselta ja se oli hyvä juttu, joskaan Edward ei iha kyennyt jakamaan siskonsa onnellisuutta, koska hänestä tuntui siltä, että hänellä olisi tätä menoa jännäkakka housuissaan.

Elizabethin seuraavaksi kysellessä Soman nukkumisista Soma kertoi nukkuneensa hyvin, vaikka olikin kuullut jotain meteliä käytävässä. Edward kalpeni siinä kohdassa, mutta tunsi helpotuksen aallon pian sisällään, koska prinssi ei ollutkaan herännyt siihen kunnolla, joten tuskin hän oli kuullut sitä myöskään kunnolla eli prinssi ei tietäisi. Mutta äitin kireys ei kuitenkaan auttanut asiaa juurikaan, koska jos hän tietäisi, niin kaikki olisi pilalla eikä Edward tiennyt, miten hänen pitäisi toimia asian suhteen.

He kuitenkin seisoivat edelleenkin aikalailla oven lähistöllä ja kun muut jatkoivat pöydän ääreen, Edward asteli sinne myöskin heidän mukanaan. Edward puolestaan veti äitilleen tuolia pöydän alta, että tämä voisi istua siihen(?) ja ehkä se toisi hieman pisteitä hänen puolelleen, vaikka olihan hän toiminut samaan tapaan jokaisen ruokailun suhteen. Se toki kuului muutenkin hyviin tapoihin ja oli kohtealiasta ja aika itsestäänselvää, että tuskin tämä ele nyt hirveästi pisteitä toi, mutta yritys sekin oli. Soma puolestaan oli vetänyt tuolin Elizabethille, kun Cieliä ei edes näkynyt missään, mutta Edward ei jaksanut nyt kiinnostua jostain Cielistä, kun se ei aiheena nyt kerta kaikkiaan mahtunut hänen päähänsä kaiken pelon ja jännityksen lisäksi. Oli siis ihme, että edes käytöstavat jotenkin pelasivat, vaikka eivät ne kyllä alkuun olleet kovinkaan vahvoilla olleet, kun Edward oli unohtanut kokonaan äitinsä ja Elizabethin vain huoneisiinsa. Ja entä, jos äiti olikin käynyt hänen huoneellaan?! Hän niin toivoi, ettei Edgar ainakaan ollut silloin siellä tai että toinen olisi ollut edes kylpyhuoneen puolella tai jossain tai vaikka edes piilossa, mutta mene ja tiedä.

Edward oli kuitenkin tajuamattaan jäänyt vain seisomaan äitinsä tuolin taakse pitäen sen selkänojasta kiinni kuin idiootti konsanaan, kunnes tajusi seisovansa siinä edelleenkin. Voi pyhä jysäys! Edward kiirehti tuoliinsa tuntien vaan olonsa entistä hermostuneemmaksi ja hermostuneemmaksi kaiken muun aikalailla vain mennen ohi häneltä. Hän ei kestäisi tätä, tämä oli aivan kamalaa! Hänestä tuntui, että hän räjähtäisi kohta. Edward ei kestänyt moista ja hän halusi vaan kylmän suihkun päälleen, mutta sellaista tuskin olisi tarjolla ruokasalissa. Voisiko hän vaan kadota maailmasta?

SIVU 2

ALOIS

Claude oli saanut puettua Aloisin ja Alois oli taas katsellut tämänpäiväistä muotiluomustaan pelistä käsin. Kyllä sekin oli vallan täydellinen hänen päällään, kuten mikä tahansa muukin vaate. Jopa perunasäkki näyttäisi muodikkaalta hänen päällään, koska olihan Alois täydellinen kaikin mahdollisin puolin ja sitä oli turha kenenkään kiistää (mä voisin silti kuitenki). "Loistavaa, ja sitten syömään!" Alois intoili jo ja nälkäkin alkoi hieman jo kaivertamaan, joten Alois lähti sitten kenkiensä korot kopisten lattiaa vasten kohti ovea, josta pääsi käytävään. Käytävästä hän jatkoi portaisiin hyväntuulisena ja portaista taas alakerran käytävään ja sieltä ruokasaliin, jossa olikin jo porukkaa, mutta kaikki eivät vielä olleet paikalla. Alois kiirehti omalle paikalleen ja aika pian hänen jälkeensä Aleister saapui myös paikalle toivotellen huomenia itsekullekin jatkaen siihen, että taas oli tarjolla uusi kaunis päivä. Aamu oli kyllä kerrassaan aurinkoinen ja Aloisin päivä vasta aurinkoinen olikin, kun hän tajusi, ettei Cieliä näkynyt missään. Ehkä hän oli heittänyt lusikkansa nurkkaan ja nämä olisivat Cielin hautajaiset? Päivä siis parani entisestään! Elizabethkin oli innoissaan, kun Ciel oli kuollut! Loistavaa!
_________________________________________________________________________

SEBASTIAN

Sebastian oli käynyt muutamaan otteeseen tarkistamassa jaarlin kunnon, mutta onneksi Angelina oli huolehtinut pojasta täysin, eikä tämän tila näyttänyt enää kovinkaan pahalta. Aamiaisen poika saisi joka tapauksessa huoneeseensa, joten poikaa oli turha herättää vielä. Sebastian kävi kuitenkin avaamassa verhoja hieman paremmin, ennen kuin poistui huoneesta ja lähti alakertaan. Ruokasalissa oli hänen saapuessaan lähes jokainen, tietysti jaarlia lukuunottamatta, mutta näköjään myös Madamen poika oli jäänyt aamiaiselta pois. Sebastian astelikin läheisen palvelijan luo ja puhui tämän kanssa hetken, saaden lopulta tarjottimen. Hän asteli pöytään ja hymyili hieman, kun neiti Elizabeth kohotti katseensa häneen.
”Hyvää huomenta, neiti Elizabeth”, mies sanoikin tyynesti, kun nosti nuoren herransa astiat ja ruokailuvälineet tarjottimelle, alkaen kerätä tälle aamiaista.

”Huomenta, Sebastian… Missä Ciel on?”, tyttö kysyi, niin, olihan varmasti sangen kummallista kun hän vain tuli keräämään tarjottimelle ruuat ja lähtisi.
”Nuoriherra nauttii tänä aamuna aamiaisen huoneessaan”, Sebastian vastasi vain ykskantaan, vaikka se varmaan vain hämmensi neitiä enemmän. Sebastian kuitenkin jatkoi, ei hän kertoisi kenellekään herransa toilailuista, ellei siitä erikseen kysyttäisi.
___________________________________________________________________________

SOMA

Cieliä ei tosiaan vieläkään näkynyt, vaikka melkein kaikki muut olivat paikalla. No Anetten paikka oli edelleen tyhjänä ja sitten yksi muukin paikka, ja tietenkin Ciel khansamansa kanssa. Jonkin ajan päästä Cielin khansama saapui paikalle, mutta ilman Cieliä? Mies alkoi vain kerätä Cielin astioita tarjottimelle ja kun Elizabeth ihmetteli ihan ääneen, missä Ciel oli, niin hän halusi syödä huoneessaan. Mikä häntä oikein vaivasi? Kyllähän hän nyt oli koko eilisen illan saanut rauhassa kiukutella, oli törkeää käytöstä syödä vain yksin huoneessaan, kun kaikki muut söivät yhdessä! ”Vieläkö Ciel murjottaa huoneessaan? Hän kiukutteli siellä koko eilisen illan!” Soma ihmetteli melko närkästyneenä. Voisi Ciel nyt ajatella välillä vähän muitakin, kuten Elizabethia, miten Ciel muka huoneessa murjottamalla oli Elizabethin seurana tai sopisi eilistä huonoa käytöstään!?
___________________________________________________________________________

EDGAR

Edgar oli ollut melko pöllähtäneen näköinen, kun markiisitar oli vaan tullut huoneelle. Edward olisi kyllä voinut hieman varoittaa, että hänen äitinsä saattoi tulla huoneeseen asti eikä tyytyisi vain koputtelemaan ovella. Edgar ei kuitenkaan ihan ymmärtänyt, miksi Francis ylipäätään koputteli ovella Edwardia odotellen, kun Edwardhan oli lähtenyt huoneelta jo joku aika sitten. Eikö Edward ollut käynyt nappaamassa edes perhettään mukaansa?

Markiisitar ei kuitenkaan vastannut mitään Edgarin huomeniin vaan peruutti vain pois ja sulki oven perässään. Äänistä päätellen myös Elizabeth oli ollut ovella, kun kyseli, että eikö Edward ollutkaan huoneessa ja Francis vastasi siellä olleen vain palvelijan. No ehkä parempi niin, mutta eikö Edward olisi voinut edes varoittaa? Tokihan Edgarin oli turha Edwardia tilanteesta syytellä eikä hän nyt edes syyttänyt. Itsehän oli nukahtanut yöllä huoneeseen sänkypuuhien jälkeen vähän liiankin tukevasti ja herännyt vasta aamulla ja ilmeisesti taas nukahtanut ja lopulta herännyt, kun markiisitar tunki huoneeseen. Ei hänen ollut tarkoitus nukahtaa kuitenkaan, mutta ilmeisesti Edwardkin oli nukahtanut jossain kohdassa, koska jos ei olisi, Edward olisi varmasti kiskonut Edgarin yöllä pystyyn väkisin ja raahannut omaan huoneeseensa, jos olisi ollut hereillä. Mutta he olivat molemmat nukahtaneet kesken kaiken.

Edgar nousi joka tapauksessa ylös sängystä ja kyllä vain vaatteistakaan ei ollut minkäänlaista tietoa. No ainakaan markiisitaren ei tarvinnut todistaa sitä näkyä, että Edgar ja Edward olisivat olleet samassa sängyssä alasti molemmat, mutta tiedä sitten... sen pystyi varmaan päättelemään, että he olivat nukkuneet samassa sängyssä viimeyön. Mutta ei kai nyt pelkkä nukkuminen niin paha asia ollut? No eiväthän he olleet tokikaan vaan nukkuneet, mutta kuka sitä saisi ikinä tietää? Edgar kuitenkin puki alushousut jalkaansa ja housut ja kauluspaidan, koska ei hän käytävässä täysin alasti voinut vain pinkoa menemään.

Ennen käytävään menoa Edgar tarkisti käytävän, ettei siellä nyt kulkisi ketään ja hiljaiselta vaikutti. Hän oli kasannut loput juhlavaatteet vain mukaansa ja poistui omalle huoneelleen vaihtamaan mm. vaatteensa toisiin. Sitä ennen hän kuitenkin kävi nopeasti aamupesuilla. Lopuksi hän harjasi hiuksensa ja laittoi tavanomaisesti itselleen tyypillisellä tavalla ne kiinni sutien hiuksiaan vielä hieman. Nyt hän alkoi taas näyttämään edustuskelpoiselta, joten hän poistui huoneeltaan ja sulki oven perässään ja lähti sitten kohti alakertaa ja alakerran käytävän kautta ruokasaliin. "Hyvää huomenta ja anteeksi myöhästymiseni. Taisin nukkua hieman pommiin", Edgar toivotteli itsekullekin ja pahoitteli myöhästymistään. Ei hän yleensä ollut myöhässä ja Aleisterkin oli jo paikalla, vaikka oli käynyt kattokruunussa ja pudonnut sen kanssa alas ja saanut katostakin päähänsä, mutta siinä hän vain porskutti. Hyvä tietenkin niin, mutta yleensä se oli Aleister, joka oli myöhässä, joten nyt Edgarin täytyi olla todella myöhässä. Taisi sekin olla sukuvika. Edgar kuitenkin kävi vain paikalleen istumaan lopulta vilkaisten samalla hieman Edwardiin päin. Tämä ei selvästi voinut kovinkaan hyvin. Raukkaparka.
_______________________________________________________________________

CLAUDE

Aloisin kekkaloitua tarpeeksi peilin edessä, vaikka yhtä typerältähän poika näytti aina, he pääsivät vihdoin lähtemään. Sebastiania ja jaarlia ei näkynyt. Hyvä. Mansikkamehuakin oli tällä kertaa tarjolla, kun juomatarjoilu vihdoin alkoi (?) ja Claude tilasi sitä. ”Vihdoin, on tätä odotettukin.” Hän totesi juoden tyytyväisenä mehuaan, kun Sebastian tuli pilaamaan senkin hyvin alkaneen aamun. Tyypillistä.
___________________________________________________________________________

SEBASTIAN

Mies nosti katseensa kaikessa rauhassa prinssiin, joka vaikutti aika närkästyneeltä, kun hän kertoi jaarlin syövän tänään aamiaisen huoneessaan. Sebastian hymähti hieman prinssin sanoille, voi, tuo kyllä kuulosti aivan hänen nuoren herransa käytökseltä, mutta tällä kertaa pojalla oli oikea syy jäädä vuoteeseen.
”Olen pahoillani, prinssi ja neiti Elizabeth. Nuoriherra sai eilen illalla astmakohtauksen ja on ollut vuoteessa siitä saakka”, mies sanoi, kun sai vihdoin teen. Hän valitsi nuorelle herralleen aamuteeksi Earl Grey Creamin, minkä jälkeen hän olikin valmis ja nosti tarjottimen, kääntyen lähteäkseen jaarlin luo.
___________________________________________________________________________

ELIZABETH

Prinssi Soma sanoi ääneen sen, mitä Elizabeth mietti, muttei voinut ääneen sanoa. Oliko Ciel tosissaan? Jäikö toinen oikeasti mököttämään huoneeseensa aamiaisen ajaksi mieluummin, kuin kohtaisi hänet tai prinssin tai vaikka kreivin? Sebastianin kuitenkin ilmoittaessa, että Ciel oli saanut astmakohtauksen ja ollut vuoteessa koko loppuillan, Elizabethin silmät laajenivat järkytyksestä. Ei, miten se oli mahdollista? Hän oli kuvitellut… mutta Cielhän… Elizabeth ei edes tajunnut nousevansa, ennen kuin oli jo pystyssä ja lähti pöydästä sanomatta sanaakaan. Hän ohitti Sebastianin, toinen tulisi perässä, hän vain halusi Cielin luo! Voi Ciel, hän oli luullut toisen mököttävän ja Ciel olikin ollut sairaana, ihan kamalaa… Mutta miksi?
Elizabeth hidasti hetkeksi puolimatkassa. Oliko se hänen syytään? Hän oli huutanut Cielille ja ollut toiselle niin ilkeä, mitä jos hän oli aiheuttanut tämän? Oliko Ciel stressaantunut niin paljon eilisillasta? Ihan kamalaa! Kyyneleet silmissään Elizabeth ryntäsi yläkertaan ja Cielin ovelle, ajattelematta oikein mitään, avaten vain oven ja rynnäten huoneeseen.
__________________________________________________________________________

ALOIS

Aloisin hymy hyytyi hieman, kun Cielin hovimestaridemoni saapasteli ruokasaliin ja meni jonkun palvelijan puheille. Ahaa, aivan ehkä he neuvottelivat siitä, mihin astiaan voisivat keräillä Cielin jäänteet ja minne ne voisi haudata tai heittää? Ehkä demoni kysyi samalla roskakorin sijaintia sillä olihan se nyt paras paikka Cielin jäänteille. Roskaahan se koko poikakin oli kaiken kaikkiaan. Mutta hovimestari saisikin vain tarjottimen eikä muuta, minkä jälkeen tuli keräilemään Cielin paikalta astioita mukaansa. No voisi ne hautajaiset kai noinkin järjestää, mutta sitten Elizabeth kyseli, missä Ciel oli ja tummanpuhuva hovimestari vastasi Cielin nauttivan ruokansa omassa huoneessaan. Voi perhena, eikö se räkänokka kuollutkaan?! Mikä pettymys eli se siitä hyvästä päivästä. No saattoihan olla, että tämä päivä olisi hyvä sillä, ettei Cielin rumaa naamaa tarvisi katsoa tänä päivänä ollenkaan? Ja ehkä oli vielä mahdollisuus kuitenkin, että Ciel kuolisikin?

Prinssi idiootti puolestaan vaikutti närkästyneeltä tilanteesta, mikä hieman laittoi Aloista hymyilyttämään, koska olihan se vallan mainiota, että hänen aiheuttamansa draama noiden idioottien välillä jatkui edelleenkin ja he syyttivät siitä vain Cieliä. Aloisin oli hieman vaikeaa peittää omahyväistä hymyään, mutta yritti kovin kasata itsensä huomioiden seuraavaksi jo seuraavaa paikalletulijaa, joka oli Edgar ja tämä oli selvästi myöhässä ja nukkunut pommiin. Edes Aleister ei ollut noin myöhässä tällä kertaa ja Edgar harvemmin oli myöhässä mistään. Mistähän nyt tuuli? Ehkä hän oli juonut eilen liikaa?

Aloisin huomio kuitenkin kiinnittyi taas siihen turkasen hovimestariin, kun tämä jatkoi vain jostain astmakohtauksista ja siksi Ciel nyt oli vuoteenomana. No ehkä siihen voisi kuolla vielä tai lähellä se ainakin oli. Sitä tietoa voisi käyttää hyvin hyväksi ja kyllä se kuolema vielä korjaisi moiset sintit. Tosin siitäkös Elizabeth riemastui tai ei toki oikeasti, mutta lähti sitten päätäpahkaa pinkomaan pois huoneesta. Claude puolestaan tilaili vain mansikkamehujaan, että oli siinäkin taas demoni. Yrittäisi nyt edes vähän! Alois päätyi joka tapauksessa teehen.
___________________________________________________________________________

SOMA

Soman närkästynyt ilme muuttui sekunnissa järkyttyneeksi, kun Sebastian kertoi Cielin saaneen illalla astmakohtauksen. Ja hän oli luullut Cielin vain kiukuttelevan, millainen ystävä hän oikein oli!? Soma nousi salamana seisomaan, mutta Elizabeth oli nopeampi ja tämä pinkoi jo ulos huoneesta. Soma lähti tämän perään, mutta pysähtyi Sebastianin kohdalla ja otti tältä aamiaistarjottimen. ”Minä vien sen!” Soma ilmoitti, hänen täytyi hyvittää Cielille inhottavat ajatuksensa! Soma lähti Elizabethin perään, mutta ei tietenkään voinut juosta nyt, tai kaikki tee olisi läikkynyt matkalle, mutta mahdollisimman nopeasti hän yritti päästä yläkertaan ja Cielin huoneelle. Elizabeth oli jo siellä, sillä Cielin huoneen ovi oli auki. ”Voi Ciel, en tiennyt että olit sairas, tässä sinulle aamiaista niin jaksat…!” Soma hätäili, mutta…

Soma oli rynnännyt kuitenkin huoneeseen hiukan liian kovalla kiireellä, hän nimittäin kompastui hiukan ruttuun menneeseen maton kulmaan ja lensi huoneen poikki sellaisella vauhdilla, että liukui vielä ainakin metrin lattialla tömähtäen Cielin sängynpäätyyn. Tarjotin oli lentänyt saman tien ja kun Soma ryömi pystyyn ja kurkkasi sängyn päädystä, niin Ciel oli kyllä saanut aamiaisensa… nimittäin kaikki puurot ja kuumat teet naamalleen ja syliinsä. Hän tuijotti vain järkyttyneenä, mitä oli tapahtunut, tajuamatta murehtia sitä, oliko hän itse loukannut itseään. Voi ei, mitä hän oli mennyt tekemään!?!
________________________________________________________________________

CIEL

Ciel oli hieman havahtunut hereille siinä kohdassa, kun huoneen verhoja oli alettu raottelemaan, mutta sitten Sebastian oli vain poistunut paikalta, joten ehkä vielä ei ollut aika nousta. Ciel jäikin siis vain makailemaan sängylleen ja sulki silmiään uudestaan. Kyllä Sebastian tulisi sitten herättämään, kun olisi sen aika. Niinhän Sebastian oli aina tehnyt, joten tuskin tämäkään nyt mitään poikkeus oli.

Ciel kuitenkin hätkähti kunnolla hereille, kun kuuli jonkun saapuvan vähän turhankin kovalla vauhdilla huoneeseen ja hän tajusi tämän olevan Elizabeth. "E-Elizabeth?" Ciel vain sai suustaan ja peitti jo nopeasti kädellään oikeaa silmäänsä, koska eihän siinä nyt ollut mitään silmälappua, koska ei hän nukkunut se silmällään muutenkaan yksin nukkuessaan. Ja yksihän Ciel nukkui yleensä aina ja nytkin, joten ei sitä tarvittu, mutta nyt olisi voinut hieman tarvita. Sebastiania puolestaan ei näkynyt missään.

Ei siinä kuitenkaan vielä kaikki, koska sitten Somakin paukkasi paikalle eikä Ciel kerennyt reagoimaan oikein hänenkään tuloon, kun ei ollut kerennyt oikein Elizabethinkään tuloon vielä kunnolla reagoimaan, kun he vaan paukkasivat paikalle varoittamatta. Soma hätäili seuraavaksi jo, ettei tiennyt Cielin olleen sairas, mutta hänellä olisi aamupalaa. "Soma, varo vähän sen tarjottimen kanssa!" Ciel kerkesi juuri parahiksi sanomaan, mutta turhaan, koska aamupala oli pian ilmassa tarjottimineen ja kulhoineen ja Soma nurin lattialla. Aamupala kuitenkin lähestyi uhkaavasti ja vähän liiankin lennokkaasti ja nopeasti, ettei Ciel kerennyt tekemään mitään, kun aamupala lensi hänen päälleen ja kaikki puurot ja kuumat teet sun muu oli hänen naamallaan ja sylissään. "AaH! Polttaa polttaa! Mitä halvattua!!" Ciel parahti tuskissaan, koska kuuma puuro ja tee ei ollut mikään elämys, kun ne tulivat päälle. Hän yritti vain kiireesti saada puuroa naamaltaan pois ja missä se Sebastian oikein meni?!
________________________________________________________________________

SEBASTIAN

Kovinkaan paljoa Sebastian ei ehtinyt tehdä, kun neiti Elizabeth jo suhahtikin hänen ohitseen ja katosi ruokasalista. Oivoi, tyttöparka… Jaarli olisi varmaan todella iloinen, kun tyttö ilmestyisi huoneeseen ja herättäisi pojan. Sebastian oli jatkamassa matkaansa, kun yhtäkkiä prinssi pyrähti hänen eteensä ja vei tarjottimen hänen käsistään. Hetken Sebastian katseli toisen perään, miettien, pitäisikö hänen estää tuleva katastrofi, mutta päätti lopulta sitä vastaan. Hän kääntyi ja kävi pyytämässä uuden tarjottimen palvelijalta, samalla kun herra Agni kiirehti prinssin perään.
”Prinssi, olkaa varovainen tarjottimen kanssa, pyydän!”, miehen vaimea huuto kuului jostain käytävästä, kun Sebastian sai kuin saikin uuden tarjottimen ja uudet astiat, joita hän alkoi täyttämään kyllästyneenä. Että lasten pitikin…

Saatuaan uuden aamiaisen kasaan Sebastian lähti kaikessa rauhassa pois salista, pitämättä kiirettä, täytyihän prinssi Soman ja Elizabethin nyt saada hössöttää ihan rauhassa. Mies lähti kaikessa rauhassa portaita ylös ja käytävään päästessään hän kuulikin jo jaarlin sulosoinnut. Voi, mikä kaunis ja rauhallinen aamu tämä olikaan ollut, ainakin parin sekunnin ajan. Sebastian asteli hitaasti jaarlin huoneelle uuden tarjottimen kanssa, pysähtyen ovensuuhun. Siellä se jaarli istui sängyllä puurot naamalla ja teet sylissä, Elizabeth katseli kauhuissaan niin jaarlia kuin prinssiäkin, joka oli ryttäytyneestä matosta ja huolestuneesta Agnista päätellen kaatunut ja heittänyt tarjottimen jaarlin päälle. Sebastian huokaisi hiljaa, vetäen sitten hymyn huulilleen.
”Kiitos kovasti, prinssi Soma, arvostan huolenpitoanne. Mutta ensi kerralla voisitte jättää tarjoilun minulle”, mies sanoi rauhallisesti, vaikka häntä kismittikin, kun meni laskemaan tarjottimen hetkeksi sivuun pöydälle. Nyt hänen täytyisi putsata jaarli ennen aamiaista ja viedä lakanat pestäväksi henkilökunnalle, ja pestä vielä herransa yöpaita... Uskomatonta.
__________________________________________________________________________

SOMA

Ciel parkui, kun sai kuumaa puuroa ja teetä päälleen, ymmärrettävästi. ”Voi ei Ciel! Anteeksi, olen niin pahoillani! Ei hätää, minä autan!” Soma panikoi ja yritti etsiä jotakin, millä siivota teet ja puurot Cielin päältä. Ahaa! Hän kiersi sängyn Cielin vierelle ja otti sänkykatoksen verhon reunasta kiinni ja alkoi hinkata sillä puuroa Cielin päältä. Hän kääntyi Sebastianiin päin, kun tämä tuli huoneeseen uuden tarjottimen kanssa ja kiitti Somaa avusta vähän siihen malliin, että hän voisi auttaa jossain muualla kuin täällä. Soma päästi sänkyverhosta irti, joka oli nyt myös ihan puurossa, ei tainnut sittenkään olla kauhean hyvä idea käyttää sitä… ”Aivan, anteeksi. Olen niin pahoillani. Voi Ciel…” Hän sanoi nolona ja perääntyi, että Sebastian pääsisi hoitamaan hänen aiheuttamansa kaaoksen. Miten tässä näin kurjasti oli käynyt, auttaahan hänen oli pitänyt, eikä aiheuttaa lisää harmia.
_______________________________________________________________________

ANGELINA

Sebastian oli saapunut hakemaan Cielille aamiaista, sentään toinen oli kuunnellut hänen neuvojaan eikä raahannut Cieliä aamiaiselle muiden keskelle. Elizabeth vaikutti aika hämmentyneeltä, kun Sebastian oli yksin, ja prinssikin alkoi heti haukkua Cieliä. Madam tirskahti hiljaa ja henkäisi, oi ei, lapsiparat olivat luulleet Cielin vain mököttävän… Kun kaksikko sai kuulla Cielin todellisesta kohtalosta, kummallekin tuli hoppu. Elizabeth ryntäsi edeltä huoneesta ja prinssi lähti pian perään varastaen ohessa Sebastianilta tämän tarjottimen. Sen jälkeen prinssin palvelija singahti äkkiä prinssin perään, voi luoja, ei tuosta voinut syntyä, kuin vain kaaosta! Sebastian lähti perään uuden tarjottimen kanssa, joten mies varmasti tiesi, että kaaosta oli luvassa.

”Tule Lau, ei tätä voi jättää näkemättä”, nainen sanoi ja veti miehen mukaansa (?), lähtien Sebastianin perässä kiireesti ylös. Jaarlin huoneen ovella Angelina kurkkasi sisälle Sebastianin ohi, ja hän oli vähällä alkaa räkättämään ääneen, kun näki Cielin. No, ainakin jaarli oli saanut aamiaisensa, mutta aika vauhdilla näemmä. Prinssin alkaessa pyyhkiä Cielin naamaa sängyn verholla, Madam joutui viemään kätensä suulleen ettei nauraisi ääneen. Sebastianin kyllästynyt, mairea ääni oli omiaan pahentamaan tilannetta, eikä Angelina voinut olla hihittelemättä itsekseen, voi luoja! Ciel ei saanut kyllä siunaaman rauhaa, lapsiparka, mutta voi miltä toinen näytti!
”En minä kestä…”, nainen henkäisi hiljaa, yrittäen saada henkeä naurultaan. Hän joutui kääntymään hieman poispäin, muuten hän alkaisi nauraa jaarliparan tilanteelle vain enemmän.
___________________________________________________________________________

ALEISTER

Varakreivi ihmetteli kovasti, missä hänen siskonpoikansa oli, Edgar ei ollut ikinä myöhässä! Olikohan poikaparka juonut liikaa? Tai sitten toinen oli taas ollut heiluttelemassa peittoa jossain koko yön, kuten oli varmasti tehnyt edellisenäkin yönä, ei hän ollut unohtanut. Edgar kuitenkin saapui siinä välissä, kun pikkujaarlin läheiset taas sähläsivät, ja Aleister hymyilikin toiselle pirteästi.
”Hyvää huomenta, Edgar. Eihän tuo mitään, juhlat taisivat olla hieman itse kullekin rankat”, mies nauroi vain, no ainakin jaarlille olivat olleet kun toiselle piti viedä aamiainen sänkyyn (syliin). Kun markiisin tytär ja prinssi, sekä tämän palvelija katosivat huoneesta, jäi enää jaarlin hovimestari keräämään uutta aamiaista pojalle. Pian toinen kuitenkin lähti aika kyllästyneen näköisenä pois ja tämän perässä katosi myös Angelina Dalles Lauta mukanaan raahaten.

Yhtäkkiä salista olikin lähtenyt lähes puolet ihmisistä, jolloin varakreivi mietti hetken, vilkaisten Aloista. Eikö toinen liittynyt jotenkin jaarlin nykyiseen tilaan, vai muistiko hän väärin..? Sitten hänellä välähti, ja siinä samassa hän alkoi nauraa ääneen. Aivan, toden totta!
”Minähän aivan unohdin! Jaarlihan tietysti sai kohtauksen sen jälkeen, kun antoi sinulle kuonoon! Mikä tappio, voi, miten saatoin unohtaa!”, varakreivi sanoikin huvittuneena ja vain nauroi mielikuvalle siitä, kuinka Alois oli saanut piskuiselta jaarlilta selkäänsä. ”Se vasta olikin näky!”, mies lisäsi tyrskähtäen, se oli kyllä Aloisille aivan oikein!
___________________________________________________________________________

ELIZABETH

Elizabeth oli hämillään, kun Ciel ei ollutkaan vielä edes kunnolla hereillä hänen paukatessaan sisään. Voi ei, miksi hän sillä tavalla oli vain törmännyt sisään?
”Anteeksi, Ciel, minun ei ollut tarkoitus herättää sin-”. Enempää Elizabeth ei ehtinyt sanoa, kun Soma ryntäsikin huoneeseen ja sitten tapahtui kamalia. Soma kaatui mattoon ja suoraan Cielin sänkyä päin, ja aamiaiset lensivät suoraan Cielin päälle. Elizabeth kiljaisi hieman, katsellen kauhuissaan niin Somaa kuin Cieliäkin, voi ei, ihan kamalaa, mitä hän tekisi?! Soma menikin paniikissa pyyhkimään Cielin kasvoja sängyn verhoon ja Agni-herrakin saapui paikalle päivittelemään.
”Prinssi, minähän varoitin? Oletteko kunnossa?”, mies kyseli kauhuissaan. Ja sitten vielä Sebastian saapui. Elizabeth katseli lähinnä sivusta, kuinka Sebastian asteli huoneeseen aika tyytymättömän oloisena, vaikka hymyilikin tavalliseen tapaansa. Lizzie vei huolestuneen katseensa Cieliin, hän oli vain niin pahoillaan kaikesta… An-tätikin saapui Laun kanssa ovelle ja selkeästi heitä huvitti tilanne, häntä ei niinkään…
_______________________________________________________________________

LAU

Aamiainen alkoikin yllättävän vauhdikkaasti, vaikka jaarli ei edes ollut paikalla. No jaarlin syytä tämäkin oli, koska neiti Elizabeth ja prinssi säikähtivät hänen sairaskohtaustaan ja pinkoivat ulos huoneesta. Sitten joku alkoi kiskoa häntä käsivarresta, että heidän pitäisi mennä katsomaan, millaista kaaosta jaarlin huoneessa olisi tarjolla. ”Aivan, tietenkin.” Lau sanoi ja nousi ylös ja lähti Madam Redin kanssa Sebastianin perässä ulos huoneesta. Voi jaarlia. Huoneessa vaikuttikin metelistä päätellen olevan jo melkoinen tilanne päällä ja kun he pääsivät ovelle, niin prinssi yritti pyyhkiä jaarlia aamupalasta, jonka tämä oli näemmä saanut syliinsä. Madam yritti pidätellä nauruaan, siinä juuri onnistumatta. ”Voi teitä jaarli, teille sitten sattuukin aina kaikenlaista.” Lau totesi, kun Sebastian sai häädettyä prinssin pois auttamasta. Prinssi parka, tämän apu aiheutti enemmän vahinkoa kuin auttoi ketään. Ja jaarli parka, tietenkin, vaikka olihan tilanne aika huvittava.
__________________________________________________________________________

CIEL

Elizabeth oli selvästi järkyttynyt tilanteesta ja sitten Soma alkoi panikoimaan ja oli pahoillaan ja päätti auttaakin vielä. "Ei tässä mitään!" Ciel kiirehti sanomaan, koska Soman apu varmaan aiheuttaisi kaikille vain enemmän harmia ja harmaita hiuksia, vaikka Cielin omat harmahtivat jo ihan luonnostaankin, kun olivat niin oudon sävyiset valaistuksesta vähän aina riippuen, että olivatko ne enemmän tummanharmaat vai sinertävät vai tummanharmaansinertävät vaiko sinertävänmustat. Mutta ehkä harmaa sävy johtui siitä, että kaikki aiheuttivat hänelle ennenaikaisen harmaantumisen? Kenties, kuka tietää.

Soma tuli joka tapauksessa kaikesta huolimatta tyrkyttämään apuaan eli hieromaan sänkykatosta Cielin naamaan kuin se nyt muka auttaisi jotenkin asiaa. "Soma Soma, rauhoitu, kyllä minä pärjään", Ciel yritti, kun sitten seuraavaksi Sebastian tuli hymyilemään ovelle. Mitä hänkään ei tässä tilanteessa ymmärtänyt?! Mikä sai hänet hymyilemään tässä tilanteessa? Tässä ei ollut mitään hauskaa eikä mitään hymyilemisen aihetta. Sebastian kuitenkin jatkoi vain kiitoksiin Somalle, mutta hieman kyllä siihen malliin, että Soma voisi olla auttamassa jossain ihan muualla ja sitten Soma oli taas pahoillaan ja lopetti sillä sänkykatoksella hinkkaamisen ja tajusi perääntyä. "Kiitos Soma, mutta eiköhän tämä tästä", Ciel sanoi lopulta pyyhkäisten samalla puurot olkapäältään lattialle. No, Sebastianilla riittäisi hommia.

Mutta tosiaan, Elizabeth oli yrittänyt kaiketi pahoitella jaarlin herättämistä, mutta se oli hieman jäänyt, kun oli alkanut tapahtumaan ja yksi asia johti taas toiseen. Pian paikalla oli hössöttämässä myös Agnikin ja kun tämähän nyt ei suinkaan riittänyt, vaan sitten paikalle vielä tunki Angelina ja Laukin katsomaan tilanetta kuin tässä olisi kyseessä jotkut sirkushuvit. Ciel ei ihan ymmärtänyt, mikä heitäkin huvitti tässä tilanteessa. Häntä itseään lähinnä alkoi vain ärsyttämään, kun kaikki tunkivat paikalle. Ja Sebastianin oli siis aivan pakko ilmeisesti mennä mainitsemaan Cielin tilasta muille, eikö ollutkin? Eivät kai ainakaan Elizabeth ja Soma olisi muuten paikalla? No ainakaan he eivät nyt luulleet, että Ciel oli vain tullut mököttämään huoneelleen eilen, mutta nyt tuntui siltä, että parempi varmaan olisi ollut, että olisivat luulleet. Vaikka ei sillä, ei Ciel kyllä kovinkaan mallikkaasti itsekään eilen käyttäytynyt, joten ehkä aamupalat syliin oli ihan ansaittua, mutta jotain rajaa nyt tällä nöyryytykselläkin oli! Ei tämä ollut mikään julkinen tilaisuus, jota kaikkien tarvi tulla katsomaan ja naureskelemaan sille.
___________________________________________________________________________

CLAUDE

Kun Sebastian oli poistunut ja päivä ei enää niin pahasti pilalla, muisti varakreivi yhtäkkiä Aloisin ja jaarlin yöllisen tappelun. ”Kyllä sai taas hävetä.” Claude ilmaisi mielipiteensä siitä taistojen taistosta, mutta ainahan Aloista sai hävetä, ei se ollut uutta.
_________________________________________________________________________

EDGAR

Edgar katsoi hieman pöllämystyneenä, kun porukka alkoi yhtäkkiä juoksemaan ruokasalista pois, kun oli ilmeisesti käynyt ilmi, että jaarli oli saanut jonkun astmakohtauksen. Ahaa, se oli ilmeisesti ollut astmaa, kun hän oli alkanut tappelun jälkeen vain yskimään kuin hullu. Aleister kuitenkin toivotteli Edgarille huomenia myös ja jatkoi sitten Edgarin pahoitteluihin, ettei hänen myöhästymiset mitään, koska juhlat taisivat olla hieman rankat itsekullekin. "Mitä ilmeisemmin", Edgar totesi, kun Madam Red Lauta kiskoen lähti myöskin jaarlin hovimestarin perässä pois paikalta. "No johan", Edgar tokaisi hieman huvittuneesti. Olikohan siellä draamaa tarjolla? Edgar kuitenkin päätti, ettei ehkä nyt tällä kertaa ottaisi osaa asiaan. Vastahan hän oli päässyt alakertaan ja jaarli tuskin arvostaisi, että kaikki olisivat paikalla. Edward puolestaan näytti kuin puulla päähän lyödyltä, kun oli vain jäänyt katsomaan kaikkien paikalta poistuneiden perään.

"Mutta tosiaan... Iltani hieman venähti, taisi sampanja tosiaan maistua hieman liikaa", Edgar naurahti hieman. "Miten sinun aamusi on lähtenyt käyntiin? Ja mites se kattokruunutilanne? Olet kuitenkin selvästi yhtenä kappaleena, mikä on hyvä juttu", Edgar jatkoi vielä enolleen. "Mitä, oletko sinä joutunut kattokruunuunkin jossain kohdassa? Miten ihmeessä?" Alois uteli seuraavaksi Aleisterilta, joka yllättäen tajusi unohtaneensa jotain. Ilmeisesti siis sen, että jaarli oli saanut kohtauksen sen jälkeen, kun oli antanut Aloisille kuonoon. "No minä en sentään saanut mitään kuolemankohtausta, joten sanoisin kyllä, että minä voitin", Alois tokaisi itsevarmasti. "Etpä tosiaan niin", Edgar piikitteli, koska olihan hän nyt nähnyt ikkunasta, kun Alois oli maannut lopuksi maassa melkein kuolemankielissä. Aleisterilla tietenkin oli varsin hupaisaa myöskin tilanteen kanssa, mutta totta kai. Olihan se ollut varsin huvittavan näköistä ja karvas tappio Aloisille ja hovimestarinsaki häpesi sitä. No Aloista sai hävetä kyllä vähän väliä.
_________________________________________________________________________

SEBASTIAN

Prinssi oli mallikkaasti päättänyt sotkea lakanoiden lisäksi myös sängyn katoksen verhoilun, eikä Sebastian tiennyt, kuinka kauan jaksaisi esittää kohteliasta. Sentään prinssi tajusi siirtyä hänen tieltään, kun hän haki astiat jaarlin päästä ja ympäriltä ja siirsi ne sivuun. Sitten Sebastian kääntyi muiden puoleen ja hymyili taas aika varoittavaan sävyyn.
”Kiitoksia teille kaikille huolenpidostanne. Minun täytyy nyt putsata jaarlin suttunaama, joten voisitteko ystävällisesti poistua? Aamiainen odottaa teitäkin”, Sebastian sanoi, ohjaten etunenässä nyt prinssiä ja Agni-herraa oville päin. Elizabeth katseli vielä aika pahoillaan Cieliä, mutta lähti sitten itsekin lannistuneena huoneesta. Sentään Madam ja herra Lau eivät olleet tunkeneet huoneeseen sisälle, joten heitä ei tarvinnut tuuppia pois.

Kun Sebastian oli saanut kaikki pois huoneesta (?), hän sulki oven ja henkäisi, vieden katseensa sitten Cieliin.
”Olen kovin pahoillani, nuoriherra. Teillä on todella hyviä ja huolehtivaisia ystäviä, jos ei muuta”, Sebastian sanahti huvittuneena, kun haki kostean pyyhkeen kylpyhuoneesta. Hän palasi jaarlin luo ja alkoi putsata pojan kasvoja kaikessa rauhassa puurosta ja ties mistä. Sen jälkeen hän siisti vielä jaarlin hiukset ja vetikin sotkeutuneen peiton pois vuoteesta, katsellen hetken jaarlia ja tämän yöpaidan kuntoa. Aijai… No, ei se kovin paha ollut. Ei niin paha, etteikö nuoriherra olisi voinut syödä rauhassa. Sebastian henkäisi ja siisti ympäristön parhaansa mukaan, ennen kuin sai tuotua Cielille tämän aamiaisen.
”Kuinka voitte, mikäli äskeistä ei oteta huomioon, nuoriherra?”, Sebastian kysyikin. Suhteellisen terveeltä jaarli kuitenkin näytti, ainakin nyt kun toinen oli taas siisti. Mustelmia pojalla varmaan olisi, mutta tuskin mitään vakavampaa. Tänään poika saisi luvan ottaa rauhassa…
__________________________________________________________________________

ALEISTER

Niin niin, aivan varmasti kaikki Edgarin olossa oli shampanjan vika… No, eiköhän hän saisi ongittua toisen salaisuuden vielä esiin. Toisen kysyessä hänen aamustaan ja kattokruunusta, Aleister naurahti vain ja heilautti kättään rennosti.
”Loistavasti, eihän minusta nyt niin vähällä pääse! Hieman päätä särkee, mutta uskoisin, että tanssiassalilla on pahempi tilanne, kuin minulla itselläni”, varakreivi nauroi Aloisin alkaessa kysellä typeriä.
”No tietysti minä olin kattokruunussa, onko sinulla kuulossa vikaa? Olisit nähnyt, kun se rysähti alas! Palvelijaraukat. Sitä paitsi, etkö sinä tehnyt jonkun pellehypyn boolimaljaan? Että sinuna en irvailisi”, Aleister nauroi vain, ilta oli ollut oikea menestys taas vaihteeksi.

Mitä tuli Aloisin ja jaarlin taistoon ja Aloisin häviöön, niin kreivin hovimestaria hävetti, eikä se ollut suinkaan mikään ihme. Alois sen sijaan ei mielestään ollut hävinnyt jaarlille, no, saihan sitä haaveilla.
”Kuule Alois, sinä sait turpaasi pikkupikku-jaarlilta ja jaarli sen sijaan sai turpaan ihan vain elämältä, joten sinuna en ihan kauheasti kehuskelisi saavutuksillasi. Aika henkihieverissä sinä olit sen taiston jälkeen”, varakreivi sanoikin vain huvittuneena. Että tuo poika osasikin olla koppava!
”No, Aloisin häpeäminen kuuluu päiväjärjestelmään, ei sille oikein voi mitään”, varakreivi myönsi myös Claudelle. Kai se oli aikamoista joutua keräämään kreivinsä rippeitä pihamaalta, kun toinen oli mennyt suututtamaan jonkun pikkuisen sintin.
______________________________________________________________________

SOMA

Somaa hävetti, kun Cielkin yritti rauhoitella häntä, että hänellä oli kaikki hyvin ja Agnikin tuli kyselemään oliko hän itse ylipäänsä kunnossa. No paremmassa kuin Ciel ainakin. Sebastian alkoi jo patistella heitä ulos huoneesta, että hän voisi siivota Soman aiheuttaman sotkun ja kun he olivat kaikki käytävällä, Cielin khansama vain iski oven heidän nenänsä edestä kiinni. Elizabethkin näytti kurjalta ja huolestuneelta Cielin vuoksi ja Somaa huoletti myös ja ainakaan hänen oma toimintansa ei ollut auttanut Cieliä yhtään. ”Älä huoli, Ciel vaikutti jo reippaammalta ja Sebastian auttaa häntä!” Soma kuitenkin yritti piristää Elizabethia, kun he lähtivät takaisin alakertaan (?). No ainakin Ciel oli vaikuttanut ihan normaalilta, vaikka Soma olikin pilannut kaiken aika täydellisesti taas kerran.
_________________________________________________________________________

CIEL

Sebastian päätti vain työntää muut ulos huoneesta tai lähinnä prinssin palvelijoineen ja Elizabeth lähti hieman lannistuneena mukana Cielin katsoessa heidän peräänsä. Kaikkea sitä tapahtuikin, mutta ei kai sille nyt oikein enää mitään voinut. Ainakaan muuta kuin siivota vain jäljet. Mutta Sebastian sai kuitenkin porukan huoneelta pois ja suljettua oven prässään, minkä jälkeen käänsi katsettaan Cieliin sanoen olevansa pahoillaan tilanteesta, mutta ainakin jaarlilla oli huolehtivia ystäviä, jos ei muuta. Joku Sebastiania tuntui tilanteessa edelleenkin huvittavan. "Niin... Niinhän se kai on, mutta välillä tuosta huolenpidosta ei oikein tule muuta kuin lisää kaaosta", Ciel sanoi siirtäen sitä sängyn kattoverhoilua kauemmas itsestään, kun siinä nyt oli sitä puuroa ja Ciel ei halunnut sen tunkevan naamaansa uudestaan.

Sebastian lähti kuitenkin kylpyhuoneelle ja tuli sieltä jonkun koskean pyyhkeen kanssa ja alkoi pyyhkimään puuroa ja teetä ja ties mitä sotkua Cielin päältä pois ja nosti peiton pois vuoteesta. Sitten alkoi vielä ympäristön siistiminen Cielin vain istuessa sängyssä. Hän laski lopulta oikean puoleisen kätensä pois oikean silmänsä edestä, kun oli varma, ettei kukaan muu nyt enää keksinyt rynnätä huoneeseen joko täysin uutena katsojana tai heistä, jotka olivat tulleet jo äsken touhottamaan tai toimittamaan jonkun yleisön virkaa.

Lopuksi Ciel sai myös aamiaisensa ja tällä kertaa ihan normaalisti eikä syliin viskattuna, joten hän sitten aloitti. Sebastian oli ilmeisesti arvannut, että kaaosta olisi tiedossa, joten hän oli vain tullut näköjään suoraan uusien tarjoulujen kanssa. Tai samaa tavaraahan Sebastian oli ilmeisesti tuonut kuin Somakin viskannut hänen syliinsä, mutta kuitenkin. Pian Sebastian kysyi Cielin vointia vielä, ellei äskeistä tapausta laskettu mukaan. "No muuten tuntuu taas ihan normaalilta tai lähes normaalilta ainakin, ellei tosiaan lasketa äskeistä tapausta mukaan, mutta ihan hyvä", Ciel vastasi kysymykseen jatkaen aamupalaansa.
________________________________________________________________________

EDGAR

Aleister oli vain naurahtanut, kun Edgar oli kysellyt enonsa kattokruunuäksidentistä, mutta ilmeisesti kaikesta siitä huolimatta Aleisterilla meni loistavasti eikä hänestä nyt niin vähällä eroon päässyt. Päätä kuitenkin hieman särki, mutta tanssisalilla taisi olla pahempi kohtalo. "Olihan se kieltämättä kyllä melkoinen sotku, mikä sinne jäi, kun itse poistuin paikalta, mutta no, sotkut saa onneksi aina siivottua. Mutta pääasia, että olet kuitenkin kunnossa", Edgar tokaisi, kun Alois oli sitten alkanut myös kiinnostua keskustelusta.

Aleister vastasi vain Aloisille, että tietenkin hän oli kattokruunussa, että oliko pojalla korvissa vikaa vai mistä kiikasti. "Ei tietenkään... En vaan olisi uskonut moista, mutta no... kaikkea näköjään voi sattua", Alois tuumasi aamupalansa ääreltä Aleisterin vain jatkaessa, että olisipa Aloiskin vain nähnyt, kun kattokruunu tuli alas. Aleister ei tainnut kyllä olla ihan kunnossa kuitenkaan, mutta no hän oli aina tuollainen, että no... Ei tässä mitään poikkeuksia ollut. Jatkoi hän tosin vielä Aloisin pellehyppyihin. "Pellehypyn... Aivan totta kai. Tietenkin tein, koska halusin maistaa boolia hieman uudella tavalla", Alois totesi. Olikohan noin?

Mutta sitten sitten Aloisin liian itsevarmoihin otteisiin jaarlin voitosta, vaikka tilanne oli kyllä edelleenkin se, että Alois sai jaarlilta turpaan ja jaarli elämältä, joten Aloisilla ei pahemmin ollut nokankoputtamista asiaan. "Niin niin, tietenkin. Minä annoin hänen voittaa, ettei idioottille tulisi paha mieli ja suru puseroon. Olenhan kuitenkin Trancy eli herrasmies", Alois totesi koppavasti. "Sepä jaloa", Edgar naurahti. Raukka ei vain halunnut myöntää hävinneensä pikkujaarlille, mutta Aloisin häpeäminen taas kuitenkin kuului ihan normaaliin päivään ja sen oli varmasti koko juhlaväki jo huomioinut. "No minä en sentään virkkaa niin kuin joku vanha nainen kiikkutuolissa", Alois puolustautui seuraavaksi.
_________________________________________________________________________

CLAUDE

Alois oli taas sitä mieltä, että virkkaaminen oli nolompaa kuin hänen pellehyppynsä booliin. ”Jos teidän vaatimattomat aivonne pystyisivät sellaiseen kehittävään toimintaan, katastrofeja ei ehkä syntyisi kuin sieniä sateella, sinne missä kuljette.” Claude huomautti.
___________________________________________________________________________

ELIZABETH

Elizabeth oli tosiaan huolissaan, hän ei voinut sille mitään. Toki Soman kaatuminen oli ollut puhdas vahinko, ei siinä mitään, mutta… Ciel oli saanut astmakohtauksen sen heidän riitansa jälkeen? Ei Elizabeth tiennyt, mitä ulkona oli tapahtunut hänen juostuaan pois Cielin luota, mutta silti… Oliko tämä kaikki hänen syytään? Ei Elizabeth halunnut moista uskoa, mutta ei hän keksinyt mitään muutakaan syytä. Voi, kunpa hän ei olisi huutanut Cielille! Soman sanat kuitenkin herättivät hänet ajatuksistaan ja hän nosti katseensa toiseen. Soma yritti lohduttaa häntä, niin toinen aina teki, vaikka varmaan Somallakin oli syyllinen olo…

”Olet oikeassa, minä vain… no, ei sillä ole väliä”, Elizabeth sanoi ja yritti hymyillä hieman Somalle.
”Eiköhän Ciel rauhoitu, kun hän saa syötyä ja emme ole häiritsemässä. Olethan kunnossa?”, Elizabeth kysyikin, kun he lähtivät takaisin alakertaan Agni-herra vanavedessään. Soma oli kuitenkin kompastunut aika pahasti… No, Ciel varmasti ymmärtäisi, että kyseessä oli ihan vahinko, joten tuskin mitään hätää oli. Elizabeth yritti unohtaa syyllisyydentunteensa Cielin kohtauksesta, hän… hän puhuisi siitä sitten Cielin kanssa, kun toinen olisi päässyt joskus ulos huoneestaan.
___________________________________________________________________________

ALOIS

"Minun aivoni ovat kuulkaas hyvinkin vaativat", Alois tokaisin, kun Claude meni väittämään hänen aivojaan vaatimattomiksi, etteivät ne nyt mitään virkkaamisen tapaista kehittävää toimintaa saanee aikaan. "Hah, virkaaminenko muka kehittävää... Kaikkea sitä", Alois totesi vain asiaan.
___________________________________________________________________________

SOMA

Elizabethia vaivasi selvästi jokin, toivottavasti hän ei syyttänyt itseään Cielin astmakohtauksesta. Koska ei se nyt mitenkään hänen syynsä ollut, Cielin pitäisi itse olla varovaisempi, kun hänen kuntonsa oli niin heikko. Ja eihän sille voinut mitään, jos se kohtaus vain iski ja kaikki näytti nyt olevan taas hyvin, ainakin sen astmakohtauksen osalta. Elizabeth uskoi Cielin rauhoittuvan kyllä, kun he eivät olleet enää häiritsemässä. ”Niin… toivottavasti.” Somakin toivoi. ”Ei minulle käynyt kuinkaan.” Soma vakuutteli puhdistaen ja oikoen kyllä hiukan vaatteitaan. Hän oli aika tottunut koheltamaan ja ei tuo ilmalento ollut mitään verrattuna siihen, kun hän rysähti norsunsa kanssa asuntolan seinästä läpi… Sen jälkeen oli hiukan paikkoja kolottanut. He pääsivät kuitenkin takaisin ruokasaliin (?) ja Agnikin oli tullut mukana, samoin Lau ja Cielin täti (?). Soma meni hiljaa hiukan edelleen häpeissään istumaan paikalleen saatettuaan taas tietenkin ensin Elizabethin. Hänen pitäisi kyllä myöhemmin hyvittää tämä Cielille, mutta ehkä hän kerrankin miettisi asiaa rauhassa, ettei sotkisi asioita. Ja hänen pitäisi saada Elizabeth taas piristymään myös.

SIVU 3

SEBASTIAN

Sebastian hymähti hieman Cielin sanoille, kun kävi hakemassa jo valmiiksi pojalle tämän päivän vaatteet odottamaan.
”Se on hyvinkin mahdollista, prinssi ja neiti Elizabeth tuppaavat olemaan hivenen… innokkaita, etenkin teidän suhteenne”, Sebastian hymähti asetellessaan paikkoja kuntoon äskeisen kohelluksen jälkeen. Jaarlin alkaessa syödä hyvin ansaittua aamiaistaan, Sebastian pohti, mitä tekisi sängyn verhoilulle. No, hän puhdistaisi sen sitten myöhemmin, kun sai olla yksin, se kävi niin paljon nopeammin silloin. Kun ei ollut ihmisiä vahtaamassa.

Jaarlin kertoessa vointinsa olevan suhteellisen normaali, ainakin niin normaali kun äskeisen jälkeen saattoi, Sebastian hymyili vain hieman ja nyökkäsi.
”Olen iloinen, että voitte jo paremmin, nuoriherra. Ehdin jo huolestua, vaikka tätinne pitikin teistä ilmeisesti hyvän huolen.” Hän tarkistaisi pojan tappelun ruhjeet vielä, kun pukisi tämän, mutta hän antoi Cielin jäädä aamiaisensa pariin. Sillä välin mies itse keräsi siististi kasaan sotkeutuneet lakanat ja peitot sivuun, että palvelija ymmärtäisi viedä ne pesuun. Ja oletettavasti uudet tuotaisiin tilalle ennen iltaa, jos varakreivin palveluskunta nyt oli mistään kotoisin.
_________________________________________________________________________

CLAUDE

”Ainakin aivoitustesi ymmärtäminen on välillä hyvinkin vaativaa työtä.” Claudekin myönsi, koska kyllä siinä oli hermot koetuksella, kun Alois keksi tempauksiaan. ”Sanoinhan jo, etteivät teidän aivonne pysty sitä käsittämään, joten hyppikää te vain boolimaljoihin, sen kehittävämpään hommaan teistä ei ole.” Claude sanoi, koska Aloisia oli turha kieltääkään, hyppisi hän kuitenkin.
________________________________________________________________________

ALEISTER

Edgarin todetessa, että sotkut saataisiin aina siivottua, Aleister nauroi.
”Niin, eikä kattokruunukaan nyt säpäleiksi mennyt. Katto tosin täytyy korjata, onneksi se ei vetänyt mukanaan ylempää kerrosta”, varakreivi naurahti. Onneksi salin katto oli aika paksu ja kattokruunun puotaminen vaikutti vain päällikerroksen laastiin, muuten katto taisikin olla kunnossa. ”Noh, en minä nyt niin heikko ole, että moinen rikkoisi minut. Katostahan sitä vain pudottiin”, Aleister hymähti Edgarin huolehtimiseen, kun Alois ei taas voinut uskoa, että hän oli päätynyt kattokruunuun. Aleisterin mielestä se ei ollut mitenkään uskomaton juttu, hyvä jos oli ensimmäinen kertakaan.

Alois totesi boolissa uimiseen sen verran, että niin hän oli tarkoittanutkin tehdä. Varakreivi pyöräytti silmiään ja joi teestään kaikessa rauhassa. Alois väitti myös kivenkovaa, että oli tahallaan antanut jaarlin voittaa, vaikka aika murskavoitto se kyllä oli ollut.
”Minun on jotenkin vaikea uskoa, ettet sinä aloittanut sitäkin tappelua ihan tahallasi”, varakreivi virkkoi huvittuneena. Ainakin Aloisista oli hänelle iloa tempauksillaan, vaikka muiden hermoja toinen raastaisikin. Ainakin hovimestari-parkansa hermoja, kun kaksikko alkoi taas kinaamaan virkkaamisesta ja Aloisin aivojen toiminnasta. No eivät ne kyllä kovin ihmeellisesti toimineet, mutta oliko ihme, jos poikaa paiskottiin kellareihin ja päin boolimaljoja joka päivä. Hovimestarin todetessa, ettei Alois tulisi koskaan ymmärtämään virkkaamisen saloja ja että kreivi saisi pysyä boolisukellus-harrastuksessaan, Aleister tyrskähti.

”Katso nyt Alois, miten ihmeessä olisit ikinä voinut voittaa jaarlin, kun hovimestarisikin vetelee sinua pitkin korvia aina, kun avaat suusi”, Aleister nauroi ja taputti Aloisin olkaa. Mikä veikeä pari! Aloisin kutsuminen oli ollut loistava veto, vaikka hän vihasikin toista. Niin typerä ja hauska poika!
_________________________________________________________________________

ELIZABETH

Somalle ei onneksi ollut käynyt kuinkaan, sentään. Elizabeth nyökkäsi ja yritti hymyillä, eikä näyttää sitä, miten syyllinen olo hänellä taas vaihteeksi Cielin tilanteesta. Tyttö kuitenkin yritti taas olla rohkea ja pirteä, kun he palasivat ruokasaliin muiden luokse. Soma saattoi hänet hänen paikalleen ja Elizabeth kiitti hymyillen. Hän ei halunnut, että Soma huolehtisi vielä hänestäkin, eiköhän Cielissä ollut nyt tarpeeksi työtä. Elizabeth henkäisi ja sai vihdoin jatkettua aamiaisensa parissa, pahoitellen kuitenkin äidilleen ja Edwardille katoamistaan. Hän tosiaan halusi piristää Cieliä, kunhan olisi vain saanut puhuttua tämän kanssa ja selvitettyä kaikki asiat. Ciel ansaitsi jonkun piristyksen tämän kaiken jälkeen…
_______________________________________________________________________

CIEL

Sebastian myönteli hieman myöskin siihen suuntaan, että ainakin Soman apu oli aikalailla sama kuin kaaos, mutta Soma ja Elizabeth olivat vain hivenen innokkaita. "Niin, sekin on kyllä tullut huomattua, mutta ei kai sille mitään voi", Ciel vastasi, koska mitäpä hän nyt sille mahtoi, jos jotkut vaan innostuivat välillä vähän liiankin kovin. Tai välillä ja välillä, kyllä se aika usein tapahtui, mutta sellaisia jotkut vaan olivat ja sen kanssa piti elää. No sentään rauha oli nyt laskeutunut maan päälle, mutta tosiaan, pitäisi Cielin puhua Elizabethin kanssa taas kerran töppäilyistään. Hän olisi halunnut pahoitella idioottimaisuuttaan jo eilen, mutta se ei ollut hänen terveydentilansa takia mahdollista, mutta nyt kaikki oli taas hyvin. Ainakin siis terveydentilan kannalta, vaikka puuro ei ollut kyllä kovinkaan kivaa, kun se yöpaidalla, mutta paidan nyt sai onneksi pesuun.

Sebastian oli kuitenkin iloinen siitä, että jaarli voi jo paremmin. Kovin tämä oli jo ehtinyt huolestuakin, vaikka Angelina olikin pitänyt Cielistä hyvän huolen. "Angelina on kyllä hyvä alallaan ja olen kiitollinen siitä", Ciel vastasi aamupalansa parista Sebastianin alkaessa laittamaan huonetta kuntoon.
_____________________________________________________________

ALOIS

"No tietenkin, koska olenhan vain väärinymmärretty nero. Tietenkin se sotkee toisten pasmat täysin", Alois vain tokaisin melko omahyväiseen sävyyn, kun Claude sanoi, että Aloisin aivoituksia oli vaikea ymmärtää. Mutta sitten virkkaamiseen, jota Aloisin aivot eivät ilmeisesti pystyneet käsittämään, kun taas boolihyppyjä kyllä. "Ei se mitään, vaikka olet tuota mieltä, koska virkaaminen on turhaa touhua", Alois vain totesi.
___________________________________________________________________________

ANGELINA

Kun Sebastian oli ajanut heidät käytävälle, oli Angelinakin hieman rauhoittunut. Olihan se hieman törkeää nauraa jaarlin epäonnelle, mutta kun toiselle sattui ja tapahtui aina! Madam oli kuitenkin lähtenyt Laun kanssa takaisin alas prinssin ja Lizzien perässä. Aamiaispöydässä oli joku keskustelu hiipumassa varakreivin ja sukulaispoikien välillä, mutta Angelina vain istuutui alas ja alkoi kerätä itselleen taas aamiaista. Kamanosuke parka nyt jäi aamiaisesta paitsi, mutta kyllä toinen lounaalla sitten saisi ruokaa. Pojalle teki hyvää saada nukkua hieman pidempään sen eilisen kauhun jälkeen. Siitä mieleen…
”Tietääkö kukaan, mistä siitä yöllisestä metelistä oli kyse? En ollut vielä nukkumassa, kun poikani alkoi huutaa käytävällä? Ketkä siellä oikein köyrivät niin kovaa, minä en ainakaan kuullut mitään ennen Kamanosuken huutoa?”, Angelina kysyikin, vieden katseensa varakreiviin, ehkä toinen tietäisi?

”En se minä ainakaan ollut, minä olin silloin joko kattokruunussa tai tajuttomana kattokruunun jäänteiden keskellä”, varakreivi ilmoitti. ”Kovin kyllä yritin, mutta se päättyi hieman lennokkaasti. Ensin sain jääjoutsenen päähäni ja sitten heräsinkin kattokruunusta”, mies lisäsi vielä, katsellen ympärilleen. Sitten hän vei katseensa Edgariin.
”Sinä ainakin olit myöhässä”, mies sanoi hymyillen tietäväisenä siskonpojalleen, juoden teestään. Tämä oli joka aamun paras keskustelunaihe, vaikka moni tuskin olisi samaa mieltä.
___________________________________________________________________________

FRANCIS

Francisislta oli mennyt kyllä aika lailla Edwardin toilailut ohi, sen verran järkyttynyt hän oli aamuisesta. Hän yritti rauhoitella itseään, että siihen tilanteeseen saattoi olla muitakin syitä, ei se välttämättä ollut sitä miltä se oli näyttänyt. Aamiaisella hänen oli vaikea keskittyä muiden keskusteluun, mutta se oli ehkä parempi, lisäähän niistä vain olisi järkyttynyt. Hän ei huomannut edes Elizabethin pikaista poistumista ja takaisin paluuta tai mitään muutakaan. Hän havahtui vasta, kun Angelina kysyi yllättäen jostain yöllisestä metelistä. Oli hänkin siihen herännyt, mutta ei ollut kuullut mitä käytävällä huudettiin ja ei olisi välittänyt tietää nytkään. Nyt sitä aamuista näkyä ei oikein voinut selittää millään muulla, voi miksi!? Varakreivi alkoikin puolustella, ettei hän ollut tehnyt muuta kuin keikkunut kattokruunussa. Ei jestas tätä menoa! Sitten hän alkoi syyttää herra Redmondia, joka oli tullut myöhässä paikalle. Francis kalpeni ja oli aika lähellä, ettei hän pyörtynyt.
___________________________________________________________________________

LAU

Jaarlin tarjoaman aamuviihdykkeen jälkeen olikin taas aamiaista vuorossa. Lau joi tyytyväisenä jasmiiniteetään, kun Madam Red alkoi kysellä taas, kuka yöllä oli nainut niin kovaa, että hänen poikansa oli ilmeisesti joutunut mennä valittamaan metelistä. Lau ei ainakaan muistanut sellaista välikohtausta, mutta kääntyi Ran Maon puoleen, joka söi aamupalaansa tyytyväisenä prinssin hattu päässään. ”Eihän se johtunut meistä?” Laun piti varmistaa ja Ran Maon pudistettua päätään (?) Lau kääntyi muun seurueen puoleen. ”Se en myöskään ollut minä!” Hän ilmoitti, koska hänellä ei ollut paljoa muistikuvia viimeyöstä sen enempää kuin muistakaan öistä.
_____________________________________________________________________

EDGAR

Aleister nauroi taas vaan menemään, mutta hän oli ainakin selvästi kunnossa, mikä oli tietenkin vain hyvä juttu. Eikä kattokruunukaan kuulemma mennyt säpäleiksi, kattoa kuitenkin piti ilmeisesti korjata, mutta sentään ylempi kerros ei ollut muuttunut alakerraksi. "Sepä hyvä, ettei mitään sen pahempaa kuitenkaan sattunut", Edgar tokaisi eikä Aleisterkaan mikään heikko mies ollut, koska olihan hän pudonnut kuitenkin vain katosta. Niin, katosta, jolla kuitenkin oli korkeutta jonkun verran, mutta katto ei tosiaan päihittänyt Aleisteria. "Se on tietenkin pääasia, että sinä kuitenkin olet kunnossa ja tosiaan, kattohan se vain oli. Eihän se nyt sinua voisi voittaa", Edgar tokaisi. Alois varmaan olisi ollut muusia, kun hävisi pikkujaarlillekin, vaikka kovin leveili sillä, että oli antanut jaarlin voittaa ja boolissa uiminenkin oli vain ihan tarkoituksellinen juttu. Niin niin, uskoi toki ken halusi, mutta Edgar ei ihan uskonut kyllä. Eikä sitä uskonut myöskään Aleister. "Mutta niin se oli, uskokaa pois vaan", Alois yritti. No saihan aina yrittää. "Mutta että minäkö olisin aloittanut tappelun tahallani. Eiei, pois se minusta. Herrasmies ei ikinä tekisi niin", Alois jatkoi vain. Lopuksi vielä Aleister pohti sitä, että miten kummassa Alois voisi voittaa jaarlin, kun hovimestarinsakin pesi Aloisilla lattiaa Aloisin näyttäessä melko happamelta.

Mutta Aloisin tappelutaitoja sun muuta ei keretty enää kovinkaan pitkään puimaan, kun Madam Red otti puheeksi jo yöllistä meteliä poikansa puolesta. Aivan tosiaan, Redin poika oli tullut keskellä kiivainta panoa huutamaan ovelle. Madam tahtoi kuitenkin tietää, että tiesikö kukaan mistä moinen huuto oli peräisin tai mistä siinä oli kyse ja kysyi sitten ketkä huoneessaan oikein olivat niin kovin naineet. Mutta ilmeisesti nyt osattiin jo yhdistää huutaja ja huudon syy toisiinsa, mutta ei sentään huonetta ja huoneessaolijoita eli siis Edgaria ja Edwardia. Joskin Edward näytti aika vaikealta, kun keskustelu vedettiin kuin kissa pöydälle. Tällä kertaa Edward ei kuitenkaan vetänyt ruokaa väärään kurkkuun tai vetänyt teetä henkeen, koska aamupala ei oikein ollut uponnut nuoreen mieheen.

Aleister kuitenkin ilmoitti jo, ettei hän ainakaan ollut syyllinen yölliseen menoon. Kyllähän Edgar tietenkin sen tiesi, koska hän se syy oli siihen ihan itse tai syyn toinen osapuoli lähinnä, mutta kuitenkin. Sitten Aleister käänsi katseensa Edgariin ja sanoi hänen hymyillen olleen myöhässä. "Niin, mutta kuten jo sanoin, olin myöhässä, koska nukuin pommiin pienoisen darran takia, koska shampanja oli maistunut hieman liikaa, mutta oli se niiden juhlien arvoista kuitenkin", Edgar tokaisi. "En se minäkään ollut, kun olin lukkojen takana yksin koko yön", Alois ilmoitti. No hän tuskin saisi edes tiskirätiltä ja tuskin edes tiesi mistä oli kyse. Francis pöydän toisella puolella näytti hyvinkin ylpeältä poikansa takia ja toisaalla Lau pohti, että olikohan se hänen ja seuralaisensa vika, mutta he tulivat siihen tulokseen, ettei ollut. No tietenkin tulivat, mutta Edgar yritti nyt vain olla kuin ei olisi mitään tehnytkään. "Minä en kuitenkaan edes kuullut mitään huutoa, koska taisin sammua ennen sitä", Edgar jatkoi vielä. Toki Edwardin huoneeseen ja Francis tiesi, että Edgar oli ollut siellä ja osasi varmaan päätellä, että Edgar oli myös nukkunut siellä, mutta onneksi tiedossa ei ollut se, että kenen huonetta Kamanosuke oli jyskyttänyt eikä Kamanosuke edes ollut itse paikalla.
___________________________________________________________________________

ALEISTER

Alois väitti kivenkovaa olevansa herrasmies, mutta varakreivi ei ehtinyt sivaltaa toista illan tapahtumista, kun Angelina Dalles päätti aloittaa sen paljon mielenkiintoisemman keskustelunaiheen. Aleister ei kuitenkaan voinut ottaa kunniaa äänekkäästä naimisesta, koska ainoa äänekäs asia jota hän viime yönä oli tehnyt, oli kattokruunun pudottaminen keskelle tanssilattiaa. Edgar myös väitti, että ei ollut syyllinen, vaikka syylliseltä näyttikin. Tai no ei näyttänyt, mutta Aleisterin mielestä Edgar oli sellainen kettu, ettei se olisi ollut mikään ihme.
”Kuka muukaan, loput jäljellä olevat alkavat olla aika nuoria?”, varakreivi kiusoitteli, koska tuskin se prinssi oli mennyt hoitelemaan markiisin tytärtä ja jos olisikin, niin varmaan mahdollisimman kauas neidin kihlatun huoneesta.

Alois kuitenkin hänen toisella puolellaan päätti ilmoittaa, ettei se hänkään ollut.
”No sen me tiesimme kysymättäkin”, Aleister vastasi huvittuneena, eihän Aloisia kukaan tuuppaisi, paitsi ehkä alas katolta hyvällä tuurilla. Aleister katseli pöydässä olevia – markiisitar oli aika kalpea, mutta toinen ei tainnut oikein pitää keskustelun kulusta. Poika toisen vierellä sen sijaan vasta näyttikin syylliseltä!
”Et se suinkaan ollut sinä, Edward?”, mies kysyikin seuraavaksi, Edwardia oli niin hauska kiusata. Hän vilkaisi pojan siskoa, joka tuijotteli vain tyhmänä eteensä, näemmä prinssiä. ”Vaikka oletkin tainnut käydä sitten hoitelemassa jotain ihan muuta, kuin siskoasi”, hän nauroi perään ja siirtyi siitä seuraaviin. Keitä oli enää edes jäljellä? Ah aivan, hänen paras ystävänsä ja tämän vaimo!

”Herman, senkin vanha kettu, sinäkö se olit? Toivottavasti vaimosi kanssa sentään”, hän kysyikin seuraavaksi, koska muussa tapauksessa jäljellä ei ollut paljoa ihmisiä. No toki jaarli puuttui, mutta jaarlille moiset urheilusuoritukset tuskin tulivat kyseeseen.
_______________________________________________________________________

EDWARD

Edward ei ollut uskoa korviaan, kun kuuli Angelinan ottavan puheeksi sen yöllisen ja hän kalpenikin hieman. Edwardia lohdutti enää se, ettei kukaan tiennyt kenen huoneesta ja keistä oli kyse, mutta Edward meni vain vaikeamman näköiseksi, kun vieraita alettiin melkeinpä yksitellen käymään läpi, että kuka oli syypää yölliseen kovaääniseen naimiseen. Eikö täällä olisi mitään paikkaa, mihin piiloutua? No silloin hän vasta syylliseltä olisikin näyttänyt. Ja Edgarkin veti vain kännikortin pöytään, ettei hän sellaisessa jurrissa olisi kyennyt moiseen suoritukseen. No olihan Edgar ollut jossain huppelissa ihan selvästi yön aikana ja lopulta sammunut. Kyllä se osin totta tietenkin oli, mutta vain osa totuutta. No ei kukaan kuitenkaan koko totuutta selville saisi, eihän? Eikä kukaan voinut tietää, että Edgar oli ollut hänen huoneessaan (eipä XD).

No sitten oli aikalailla käyty aikuisemmat läpi, mutta varakreivi jatkoi vain, että oliko se kukaan muu nuoremmista. Edward halusi olla vaan jossain ihan muualla kuin tässä tilanteessa. Miten tässä kävi aina näin? Jo toinen aamupala ja sekin alkoi tällaisella keskustelulla ja taas heidän panemisistaan. Miten se olikin mahdollista?

Kreivi kuitenkin ilmoitti, ettei se hän ainakaan ollut, mutta se ilmeisesti oli jo tiedossakin, mutta sitten varakreivi huomasi selvästi Edwardin ja alkoi tenttaamaan häntä seuraavaksi samalla asialla. Ja jatkoi tämä vielä, että kyllä kyseessä varmasti oli joku muu kuin hänen siskonsa. "Mitä? Elizabethhän on siskoni! Miten kukaan voi edes leikillään luulla moista?!" Edward kauhistui, kun hänestä alettiin luulemaan jo tuollaistakin! Mieluummin sitä paljastuisi homoksi kuin siskon kähmijäksi, vaikka kumpikaan titteli ei ollut seurapiireissä tai muuallakaan mitenkään mairitteleva. Muuta hän ei sitten järkytykseltään kerennyt vastaamaankaan, kun varakreivi syyllisti jo jotain Hermania ja ilmeisesti tämän vaimoa. Edward ei edes tiennyt, että kuka Herman ja mikä vaimo, mutta hän oli sen verran hermona, että kaikki alkoi menemään aikalailla häneltä ohi sen jälkeen, kun hän kuitenkin ymmärsi, ettei häntä enää syytetty moisesta, vaikka hän se syyllinen Edgarin kanssa olikin ollut... taas.
________________________________________________________________________

UNDERTAKER

Jaarli parka oli sairastunut ja osa lähti tarkistamaan hänen vointiaan ja loput keskustelivat jaarlin ja kreivi Trancyn tappelusta. Voi jaarlia, hän se osasi saada itsensä pulaan. No sitten muut palasivat jaarlia ja tämän hovimestaria lukuun ottamatta takaisin ja muut alkoivat keskustelemaan yöllisestä metelistä, kun joillain oli mennyt ilmeisesti turhan lujaa vuoteessa. Syyllisiä alettiin etsiä, mutta se ei ollut kiinalaispariskunta, eikä varakreivi itse, eikä edes kumpikaan tämän sukulaispojista. Sitten varakreivi syytti markiisin poikaa ja markiisittarelle se oli selvästi liikaa, tämä tuupertui ja Trancyn hovimestari sai onneksi otettua naisesta kiinni. Undertakerinkin mielenkiinto heräsi, se heräsi aina, kun mahdollinen kuolemantapaus ilmeni. Hän sukelsi salamana pöydän alle ja ryömi pöydän toiseen päätyyn, kurkisti pöydän alta ja tarkisti naisen pulssin tämän kädestä. Pettymys oli valtava. ”Surku… elossa.” Hän sanoi ja sukelsi takaisin pöydän alle ja omalle paikalleen.

Undertakerilla meni sisarusdraama hiukan ohi, mutta seuraavaksi syytettiin jotain Hermania vaimoineen. Kuka? Hän vilkaisi heitä vastapäätä istuvia Herbertiä ja tämän vaimoa, joka näytti siltä, että tekisi kohta markiisittarelle seuraa. ”Ai Herbert? Ei se voinut olla Herbert. Herbert nukkui silloin pöydän alla ja taisi nukkua siellä koko yön.” Undertaker puolusti miestä. ”Se emme olleet myöskään me, koska vaikka panimmekin, niin arkkuni ovat täydellisen äänieristettyjä, niistä ei kyllä kuulu mitään ulkopuolelle. Täytyy olla, ettei kaiken maailman kuolonkorinat kantaudu maan pinnalle.” Undertaker selitti vielä ja aika moni katsoi häntä hiukan sillä ilmeellä, etteivät olisi välttämättä halunneet tietää tätä asiaa. No meni jo.
________________________________________________________________________

EDWARD

Kun varakreivi mainitsi Edwardin menoista sängyssä ja ettei kyseessä ainakaan ollut siskon kanssa sänkyleikkien harrastaminen, heidän äitinsä selvästi pyörtyi. "Äiti?!" Edward alkoi panikoimaan, mutta kreivin hovimestari ehti ottamaan kiinni. Edward taas yritti löyhytellä servettiä äitinsä kasvojen edessä, jos se vaikka toisi jotain ilmavirtaa ja hän virkoaisi, koska olihan tuo nyt ollut aikamoinen reaktio, vaikka Edward oli kyllä melko varma, että saattaisi tämän keskustelun aikana tehdä itsekin Francisisit tuota pikaa, jos keskustelun aihe ei vaihtuisi pian muuhun.

Samalla muut vaan jatkoivat syyllisen etsimistä, kun yllättäen joku pitkäkynsinen kurkisti pöydän alta tutkimaan hänen äitinsä pulssia ja totesi pettyneesti tämän jääneen henkiin. Mitä ihmettä nyt oikeasti? Sitten tämä vaan meni takaisin pöydän alle ja Edward ei ihan tajunnut, mitä hänkin oli halunnut. Mutta sitten oli syytetty jotakuta Hermania vaimoineen, muttei täällä kyllä ollut ketään sen nimistä. Joku puolestaan ihmetteli jotain Herberttiä, mutta Herbertkään ei voinut olla syyllinen ja Edward käänsi hieman katsettaan, että mikä ihmeen Herbert, mutta nyt taisi olla kyllä puhe Harrysta vai mikä se mies olikaan. Mutta kuitenkin sen intialaisen nainen mies, joka sen oudon kaapumiehen mukaan nukkui yönsä pöydän alla. "Niin ja minä jouduin nukkumaan koko yöni yksin", se intialaisnainen sanoi pettyneesti... ja näytti siltä, ettei ehkä kestäisi enää tätä touhua. Yllättäen se kaapuun pukeutunut alkoi sitten selittämään, ettei mökä ollut lähtenyt hänestä ja jostakusta toisestakaan, koska heillä oli äänieristetty hauta-arkku. Siis mitä helkkaria nyt taas? Edwardia ei kyllä kiinnostanut tippaakaan moinen. Hän halusi nyt lähinnä vain, että äitinsä heräisi. "Entä, jos siinä olikin kyse jostain muusta kuin naimisesta?" Edgar kuitenkin ehdotti seuraavaksi. Ehkä sillä saisi keskustelun pois moisesta aiheesta? Vai oliko tuo sama kuin heittäisi lisää bensaa leikkeihin?
________________________________________________________________________-

ALEISTER

Edward paralla meni taas pasmat aivan sekaisin, että toista olikin helppo säikyttää! No, aika kuri ja kasvatus sen saivat aikaan, ja olihan Edward vasta kuusitoista (kuusi), mutta olisi poika voinut vähän rauhoittua.
”Sepä mukavaa kuulla, tarkoitin kylläkin, että siskollasi on jotain ihan muuta mie-”, varakreivi sanoikin tyynesti, kun samassa markiisitar otti ja pökertyi. Aloisin hovimestari otti naisen onneksi kiinni ja Edwardkin alkoi panikoida äitinsä äkillisestä pökertymisestä. Aleister kääntyi palvelijoiden puoleen.
”Rouvalle jotain viilentämään ja vettä, kiitos. Pitäisikö hänet viedä lepäämään?”, mies kysyikin lopuksi, kun palvelijat lähtivät kiireesti salista. Mies kuitenkin kääntyi katsomaan Undertakeria, joka käväisi katsomassa markiisittaren tilaa, todeten pettymyksekseen, että nainen oli elossa. Sitten toinen sujahti takaisin omalle paikalleen ja varakreivi vilkaisi vielä hieman markiisitarta. Voi sentään, kyllä toinen tuosta tokenisi, ainakin toivottavasti. Aijai, eivät heidän pöytäpuheensa sopineet kaikille, selkeästi… Pitäisi ehkä rauhoittua, mutta nyt se oli myöhäistä.

Undertaker ilmoitti pöydän toisesta päästä kuitenkin pian, että Herman oli nukkunut koko yön pöydän alla, joten Herman ei tosiaan ollut syyllinen tähänkään.
”Olet sinä aika veikko, olisit nukkunut pöydän alla edellisyönä, niin olisi ollut seuraa”, varakreivi nauroikin vain. Hermanin nainen valitti siihen, että oli joutunut nukkumaan koko yön yksin, voi sentään, naisparka!
”No, seuraavalla kerralla olen käytettävissänne, jos miehestänne ei ole mihinkään!”, hän huikkasi naiselle ja kääntyi sitten kuuntelemaan ystäväänsä, kun Undertaker vielä jatkoi, etteivät hekään olleet syyllisiä. He? Ah, se punainen ilmestys siinä miehen vierellä, aivan juu. Mutta kuulemma he olivat joka tapauksessa panneet, se ei vain voinut kuulua minnekään.

”Sepä mukavaa kuulla, olen iloinen puolestanne”, mies sanoi iloisesti, vaikka muut näyttivät kyllä hieman siltä, etteivät olisi välittäneet tietää mitään siltä suunnalta. Ah, Undertakerhan oli tanssittanut tuota vierellään istuvaa henkilöä, tällä oli ollut sievä punainen mekko! No he olivatkin sitten oikein onnellisia, se oli hyvä. Ainakin punainen neiti, neidiksi hän toista oletti, näytti sangen tyytyväiseltä. Edgar hänen viereltään heittikin sitten ihan hauskan teorian, vaikka toki naurettavan.
”Edgar-kulta, jos Madam sanoo kuulleensa poikansa huutavan jotain panemisesta, niin sitten asia varmasti on niin. Sitä paitsi, mitä ihmettä täytyy tehdä kuulostaakseen siltä, että nai, vaikkei naisikaan? Eihän tuossa ole mitään järkeä, ellei jollain sitten ollut liian hauskaa itsensä kanssa. Toki sekin on mahdollista”, mies kysyi kiinnostuneena. Olipa tämä nyt mysteeri.
__________________________________________________________________________

CLAUDE

Aamiaiskeskustelut alkoivat hiukan toistaa itseään, mikä ei ollut kaikille mieliksi. Markiisitar Clauden vieressä pökertyi ja Claude ehti ottaa tästä onneksi kiinni. Naisparka. Tämän poika säikähti ja sai jonkin kohtauksen, kun alkoi huitomaan servetillä kuin mielipuoli. Muut jatkoivat pohtimista, että ketkä täällä olivat yöllä harrastaneet seksiä ja valvottaneet muita, mutta kukaan ei tunnustanut. Jäljellä ei ollut enää kovin montaa vaihtoehtoa. ”Paikalta toki puuttuvat nuori herra Dalles, jaarli ja jaarlin hovimestari, mutta jos herra Dalles valitti asiasta, hän tuskin oli siihen osallisena. Ja tuskin jaarlikaan, jos hänellä kerran oli astmakohtaus.” Kiinalaismies pohti. No ehkä Claudea ei kiinnostanut tietää, hän oli virkannut koko yön, eikä häntä kiinnostanut, mitä ihmisotukset keskenään tekivät. Hän nousi ylös ja nosti markiisittaren paremmin käsivarsilleen. ”Käyn viemässä markiisittaren toipumaan muualle.” Hän ilmoitti ja kantoi naisen viereiseen oleskeluhuoneeseen sohvalle, jonne palvelijatkin tulivat auttamaan. Tuskin häntä tarvitsi yläkertaan asti viedä.
___________________________________________________________________________

EDGAR

Markiisitar oli poissa pelistä, kun puheet kääntyivät Edwardiin. Oliko se sitten hyvä juttu, niin ehkä, mutta toisaalta ehkä ei. Toisaalta hän ei kuitenkaan voisi kertoa, että Edgar oli ollut poikansa huoneella, vaikka tuskin nainen sitä muutenkaan ääneen sanoisi tässä kaikkien edessä. Edward saisi kyllä todennäköisesti kuulla asiasta vielä myöhemmin, mutta ehkä Edward keksisi jonkun näppärän syyn tilanteelle. Tosin ei Edward tainnut edes tietää, että äitinsä tiesi Edgarin olleen Edwardin huoneella ja ehkä parempi niin, vaikka tulisi se ilmi varmasti jossain kohdassa.

Aleister kuitenkin hoputti palvelijoita hommiin Francis-paran suhteen ja heille tuli sitten taas kiire. No nyt ei tarvinnut kuitenkaan etsiä tikkaita mistään eikä kukaan ollut tippumassa enää kattokruunusta alas, mutta eihän tuo pyörtyily hyvää toki tehnyt.

Mutta sitten Edgarin huomio oli taas toisaalla, kun puhuttiin jonkun Hermanin sänkyasioista, mutta eipä mies ollut saanut edes vaimoltaan, kun oli nukkunut pöydän alla mieluummin. No kieltämättä oli se parempi paikka nukkua, jos vaimo oli tuo intialainen nainen, joka olikin ollut melkoinen tapaus yöllä, vaikka no... Olihan se sääli naiselle joutua yksin nukkumaan, kun mies nukkui mieluummin pöydän alla. Tiedä sitten minkä ihmeen takia. Ehkä heillä oli aviokriisi? Aleister kuitenkin tarjosi omaa seuraansa intialaiselle, jos mies nukkuisi mieluummin vastedeskin pöydän alla. Intialainen puolestaan vaan mulkaisi Aleisterin suuntaan. No ei taitaisi Aleisterille irrota sieltäkään suunnalta. Mutta samalla suunnalla se outo kaapuun pukeutunut mies alkoi selittämään jotain omaa seksitarinaansa, joka oli kyllä melkoinen, mutta jota kukaan ei ehkä ollut pyytänyt kuulla. Panna nyt hauta-arkussa, mutta kukin tavallaan. Ehkä Edgarin ja Edwardinkin olisi pitänyt kerta se oli äänieristetty. Aleister oli joka tapauksessa iloinen heidän puolestaan.

Mutta seuraavaksi Edgar kuitenkin päätti ehdottaa, että ehkä kyseessä oli alunperinkin joku ihan muu teoria kuin se, että jotkut nyt olisivat panneet keskenään. Hän nyt vain ajatteli, jos sillä saisi teoriaa johonkin muuhun suuntaan, niin ehkä panopuheista päästäisiin, koska syyllistä nyt ei löytynyt, koska hän ei aikonut kyllä myöntää mitään ja Edward tuskin aikoi myöskään. Aleister kuitenkin oli vain sitä mieltä, että jos Madam sanoi kuulleensa jotain panemisesta niin asia sitten vain oli niin. "Mutta saattoihan se olla väärinkäsitys herra Dallesilta, ellei hän ollut näkemässä sitä omin silmin, eikö?" Edgar ehdotti. No eihän se toki ollut väärinkäsitys, mutta eihän Kamanosuke ollut sitä nähnyt kuitenkaan. Mutta sitten vielä siihenkin, että mitä ihmettä täytyi tehdä kuulostaakseen siltä, että sai vaikkei saisikaan. Siinä ei kuulemma ollut mitään järkeä Aleisterin mielestä, ellei joku vetänyt vähän tumppuun. "No en minä tiedä, varmaan moniakin asioita riippuen ihmisestä. Kuten vaikka juuri tuota omakätistä toimintaa... Mistä sitä ikinä tietää, onhan meitä moneksi", Edgar vain totesi olkiaan kohauttaen ja jatkaen aamupalaansa muina miehinä. Lopuksi kiinalaismies kuitenkin pohti vielä Kamanosuken osuutta seksiin ja jaarlia ja jaarlin hovimestaria, mutta kaksi ensimmäistä ei tainnut olla syypäitä asiaan. Juu, no eivät tainneet olla ei.
_______________________________________________________________________

ALEISTER

Aleister kuunteli Edgarin ihmeellisiä salaliittoteorioita siitä, miten kukaan ei ollutkaan ehkä pannut missään, katsellen toista vain kiinteästi. Kun toinen ehdotti, että joku tosiaan oli vain harrastanut hieman liian äänekkäästi hanskahommia, Aleister hymyili vähän.
”Tiedätkö, Edgar”, hän aloitti rauhassa ja sulki hetkeksi silmänsä, juoden sivussa hieman teestään. ”Mitä enemmän puhut, sitä enemmän alan epäillä sinua.” Tottahan se oli, Edgar puhui itsensä aika pussiin.

”Sitä paitsi muutut aina niin leväperäiseksi, kun valehtelet. Kyllä minä jo tiedän, että se olit sinä, koska myönsit minulle jo eilen puuhasi, enkä epäile hetkeäkään ettetkö muka olisi palannut rikospaikalle toistamiseen”, mies jatkoi ja hymähti, laskien teekuppinsa alas.
”Eri asia on se, kuka siellä sinun kanssasi oli, mutta oikeasti? Vetoat minun, oman enosi, edessä humalaan, krapulaan ja pommiin nukkumiseen? Luulisi sinun tietävän että tunnen sinut hieman tuota paremmin. Selvitän kyllä salaisuutesi.” Varakreivi söi siinä samalla aamiaisensa loppuun ja hymähti. Madamen pojalta voisi toki kysyä yksityiskohtia, mutta herra Dalles ei ollut paikalla juuri nyt. Pitäisi siis kysyä toiselta myöhemmin… Laun käydessä läpi jäljellä olevia vaihtoehtoja, jotka olivat lähinnä se raukka jaarli ja tämän hovimestari. No tuskin Edgar heitä oli käynyt kuksimassa. Tokihan se olisi voinut olla Aloisinkin hovimestari, tai prinssin palvelija… Aijai, kaikki jäljellä olevat olivat miehiä, mutta toisaalta se ei kyllä yllättänyt. Edgar oli tullut siinäkin enoonsa.

”Niin no toki vielä on sekin vaihtoehto, että kyseessä oli markiisitar ja te, herra Agni?”, varakreivi kuitenkin ehdotti vielä. Hän katsoi Agnia, joka tuijotti häntä erittäin järkyttyneenä. ”No, tehän vietitte koko illan rouvan kanssa, mikäli oikein muistan.” Angelina Dallesia alkoi selkeästi naurattaa pelkkä ajatus ja prinssin palvelija sen sijaan yritti selkeästi kerätä ajatuksiaan.
___________________________________________________________________________

AGNI

Pöytäkeskustelut olivat niin sopimattomia, että Agni oli jälleen peittänyt prinssin korvat (?), tajuamatta edes ettei toinen olisi taas vaihteeksi kuullut yhtään mitään. Kuitenkin kuullessaan varakreivin ehdottavan seuraavaksi, että hävyttömyyksiä olivat tehneet hän ja markiisitar, Agni käänsi kauhuissaan katseensa varakreiviin. Voi, taasko se alkoi?! Hänhän oli vain ollut kohtelias, ei hän koskaan voisi tehdä mitään sellaista! Markiisitar oli naimisissa ja hän oli vain palvelija. Madam alkoi nauraa siinä varmaan mielikuvalle ja Agnikin lopulta naurahti hieman, vaikkei häntä kyllä yhtään naurattanut.

”Olen pahoillani, arvon varakreivi, mutta en voi sallia teidän tuolla tavalla loukkaavan markiisitarta. Olen vain palvelija ja tein, kuten palvelijan kuuluu. Autoin prinssin nukkumaan ja siirryin sen jälkeen itsekin levolle, enkä herännyt metelöintiin käytävällä”, Agni sanoi niin tyynesti, kuin saattoi, kääntäen katseensa häpeissään pois. Luulivatko kaikki, että hänellä oli jotain yrityksiä markiisittaren suhteen? Aivan kamalaa, ei hän koskaan voisi tehdä mitään niin julkeaa! Varakreivi näytti kuitenkin hyväksyvän tämän vastauksen ja palasi kiusaamaan herra Redmondia.
__________________________________________________________________________

LAU

Varakreivi oli aivan varma, että hänen sukulaispoikansa oli syypää, kuten oli ollut eilenkin. Ja nyt piti vain tietää, kuka hänen kanssaan oli ollut, ellei hän tietenkin hoitanut hommaa yksin, kuten oli itse ehdottanut. Lau ei oikein tiennyt, mutta selvää oli, että joku täällä oli valehdellut. Sääli, ettei jaarli ollut paikalla, hän oli yleensä hyvä selvittämään tällaisia asioita. Varakreivi mietti sitten vielä muita vaihtoehtoja, ja ehdotti herra Agnia ja markiisitarpoloista, joka oli juuri kannettu toipumaan hermojärkytyksen takia. No reaktio toki voisi kieliä siitä, mutta hän oli kyllä aina reagoinut melko vahvasti, kun aihe tuli missään muotoa ilmi. Agni kiisti kaiken, eikä Laukaan ihan uskonut, mutta eihän sitä ikinä voinut tietää. Prinssi ja neiti Elizabethkin olivat turhan nuoria, vaikka muuten he olivat tälläkin hetkellä niin syventyneitä tuijottamaan toisiaan ja haaveilemaan, etteivät edes huomanneet koko keskustelua. ”Eli joku täällä valehtelee… Ei se prinssi ja neiti Midfordkaan voinut olla, sillä herra Midford meni vahtimaan, etteivät he karkaa vapaaseen huoneeseen kahdestaan…” Lau pohti ja sitten hänen ilmeensä kirkastui. ”Paitsi! Jos he menivät kolmistaan!” Lau ehdotti, se oli hänestä ihan hyvä ratkaisu ongelmalle, kolmisinhan he olivat tulleet takaisinkin. Toki se tapahtui aikaisemmin, mutta mikä esti, ettei se olisi voinut tapahtua myöhemmin uudestaan.
________________________________________________________________________

EDGAR

Yllättäen Aleister sitten ilmoittikin, että mitä enemmän Edgar puhui sitä varmempi hän oli, että kovaääniseen naimisiin Edgar oli syyllinen. No olipa toki hyvinkin, mutta ei hän sitä kyllä aikonut edelleenkään myöntää. Ainakaan nyt, kun markiisitar tiesi Edgarin olleen Edwardin huoneella ja Kamanosuke oli tullut hakkaamaan Edwardin huoneen ovea, koska Edward yhdistettäisiin aika nopeasti toiseksi osapyöräksi. Edgaria nyt ei henkilökohtaisesti kiinnostanut, vaikka jäisikin kiinni moisesta, mutta Edward ei sitä todellakaan halunnut, joten siksi Edgar ei voisi myöntää mitään tällä kertaa. Markiisitar tuskin kuitenkaan ostaisi väitettä, että Edgar olisi tullut panemaan jotakuta toista Edwardin huoneelle tai tullut sinne asti tumputtamaan.

"Valitan, joudun sanomaan epäilysi vääriksi. En usko olleeni edes hereillä enää siihen aikaan", Edgar vain totesi. Ei hän kyllä yhtään ymmärtänyt millä perusteella Aleister nyt oli muka aivan varma, että se oli hän. Eihän Edgar ollut sanonut muuta kuin ehdottanut sitä väärinkäsitykseksi, koska voisihan se olla sellainen aina siihen asti, kunnes Kamanosuke itse sanoisi kuulleensa jotain sellaista. Kamanosuke ei ollut edes paikalla, joten ei tässä vielä ollut mitään hätää. Vasta sitten alkaisi olemaan kuumat paikat, jos joku keksisi kysyä häneltä ja hän kertoisi vielä, millä ovella oli käynyt hakkaamassa. Että toki, jos niin kävisi, niin silloin Edgar varmaan voisi puhua itsensä pussiin.

Jatkoi Aleister vielä Edgarin muuttuvan leväperäiseksi, kun valehteli. "Tosiaanko?" Edgar vain kysyi ollen vain tietämättömän näköinen koko tilanteesta. No sellaista Edgar ei ollut kyllä itse huomannut, mutta kai se sitten meni niin, että toiset huomasivat asioita herkemmin? Mutta kyllä Aleister ilmeisesti jo tiesi, että se oli Edgar, koska tämä oli myöntänyt jo eilen puuhansa. "Ompas aika väite siinä, sehän tapahtui eilen", Edgar naurahti siihen, mutta kovin Aleister vaan halusi olla varma. No periaatteessa voisihan syyllinen olla vaikka markiisitarkin. Hän oli jopa pyörtynyt keskustelusta ja vaikutti sillä heti jo paljon enemmän syyllisemmältä, vaikka tuskin oli syyllinen, mutta mistä sitä tiesi. Ei Edgar kuitenkaan ollut tällä kertaa ainoa, joka sai. Olihan kaapumies ja se punainen tapaus myös saaneet toisensa hauta-arkussa. Saattoihan joku muukin olla saanut, mutta ei vaan myöntänyt sitä aamupalapöydässä kaikkien edessä.

Aleister kuitenkin vain jatkoi, että eri asia nyt vain oli se, että kuka Edgarin kanssa oli ollut puuhissa, mutta vetosiko Edgar oikeasti humalaan, krapulaan ja pommiin nukkumiseen. "Kyllä, koska niin siinä tapahtui. Join liikaa, sammuin ja heräsin krapulassa ja nukahdin taas uudelleen ja sitten heräsin ja tulin tänne myöhässä", Edgar vastasi. Ja no olihan hänen puheet totta, koska hän oli juonut ehkä pari liikaa ja seksin aikana juomat olivat nousseet päähän ja hän oli sammunut ja herännyt krapulassa nyt seuraavana päivänä. Hän vain oli jättänyt seksikohdan siitä välistä kertomatta, mutta muuten se oli totta.

Seuraavaksi Aleister kuitenkin keksi jo uuden parin, jota syyttää eli markiisitarta ja Agnia, kuka liene olikaan. Nimestä päätellen varmaankin prinssi palvelija, koska kovinkaan montaa intialaista täällä ei ollut ja yksi heistä oli nainen ja kyllä Edgar prinssin nimen tiesi. Palvelija tosin näytti järkyttyneeltä siinä kohdassa ja lopulta kielsi moisen. Niin no markiisitar oli niin sääntöjen, normien ja etikettien vallassa ja naimisissa, joten tuskin hänestä nyt sellaiseen olisi, vaikka reaktio olikin kielinyt syyllisyydestä enemmän kuin mikään.

Lopuksi kiinalaismies vielä päätyi siihen, että jonkun täytyi valehdella, mutta ei kai nyt sentään? Eikö se ollut aika itsestäänselvää? Eikä Edgar uskonut itse olleensa ainoa. Kai nyt jollain muullakin oli ollut mahdollisesti samanmoinen ilta sellaisten juhlien jälkeen? Ei kai hän ja Edward ja ne kaksi kummajaista pöydän toisessa päässä olleet ainoat laatuaan? No taisi kiinalaisetkin jotain myöntää pohtiessaan sitä, että eivät kai he olleet syyllisiä niin äänekkääseen seksiin. No sitten kiinalaismies mietti jo, ettei syylliset ainakaan voineet olla Soma ja Elizabeth, koska Edward vahti heitä, etteivät olleet menneet vapaaseen huoneeseen. "Mitä?! En minä mitään sellaista vahtinut!" Edward parahti siinä kohdassa. Oliko juhlissa tapahtunut jotain sellaistakin jossain kohdassa? No jopas. Edward ei ollut kertonut mitään tuollaisesta. Mutta sitten Lau ehdotti jo kimppakivaa viimeiseksi mainittujen kanssa. "Mutta Elizabethhän on siskoni! Millaiseksi minua oikein luullaan? Enhän nyt voisi sellaista siskolleni tehdä eivätkä he edes kerenneet mihinkään, kun saavuin yläkerran käytävään. He olivat hakemassa Elizabethin kissaa ja sitten Sebastian tuli ja lähti kissan kanssa ja tulimme takaisin. Eikö tuo kohtaus kuitenkin tapahtunut joskus myöhemmin yöllä? Vai milloin se tapahtui?" Edward puolustautui seuraavaksi ollen kyllä silminnähden aika paniikissa. Kaiketi nyt enimmäkseen sen takia, että häntä pidettiin siskoonsa sekaantujana.
__________________________________________________________________________

LAU

”Ettekö?” Lau ihmetteli, kun nuori herra Midford väitti, ettei hän suinkaan ollut mennyt vahtimaan, etteivät prinssi ja hänen siskonsa tekisi mitään sopimatonta. Mitä hän sinne oli mennyt sitten väijymään? Ellei hän oikeasti ollut mennyt vain heidän kanssaan siihen vapaaseen huoneeseen. Prinssi ja neiti eivät edelleenkään tajunneet edes, että heistä oli puhe, tosin herra Agni suojeli prinssiään parhaansa mukaan kuulemasta mitään. Herra Midford väitti edelleen, ettei hän olisi voinut, koska neiti oli hänen siskonsa. ”Tiedämme sen… mutta entä jos panittekin prinssiä, joka pani siskoanne? Se olisi kuitenkin hiukan kuin panisi siskoa, mutta laillisempaa…” Lau ehdotti ja hänestä päätelmä oli aika aukoton. ”Niin minä olisin tehnyt.” Hän puolusteli teoriaansa. ”No en olisi, minä olisin poannut vain suoraan siskoa.” Hän kuitenkin tunnusti, ei hän ollut niin tarkka.
________________________________________________________________________-

EDWARD

"No en, kyllähän minä nyt siskooni luotan. Olin menossa käymään huoneellani ja samalla törmäsin heihin ja tulimme sitten yhtä matkaa takaisin", Edward sanoi, vaikka toki olikin oikeasti mennyt katsomaan, ettei Soma veisi Elizabethiä mihinkään vapaaseen huoneeseen. Mutta asiasta Elizabethille ja Somalle sanoessaan Edwardista oli alkanut tuntumaan typerältä. Lau vain oli saanut kylvettyä epäilyksen häneen hetkeksi, mutta olihan se kissanhakureissu ollut paljon uskottavampi loppujen lopuksi kuin se, että Soma menisi naimaan hänen siskoaan!

Kaikki nyt kuitenkin tiesivät, että Edward oli Elizabethin veli ja sitä rataa, mutta entäpä, jos Edward oli pannut prinssiä, joka pani hänen siskoaan, koska se olisi sama asia, kun panna siskoa. Tai niin Lau olisi tehnyt tai ei olisi, hän olisi kähminyt suoraan siskoa. Hyi! Mitä helkkaria?! Mikä miestä vaivasi?! "Mutta prinssihän on mies! Enhän minä nyt sellainen ole ja ei, en todellakaan harrastaisi mitään kimppakivaa. Ainakaan sellaista, jossa siskoni olisi mukana. Te voitte harjoittaa fantasioitanne aivan vapaasti, mutta älkää puhuko siskostani tuollaisia. Hän on enkeli, hän ei ikinä tekisi tuollaista!" Edward puolusteli seuraavaksi siskoaan, joka nyt ei onneksi kuullut selvästikään yhtään mitään mistään.
________________________________________________________________________

ALEISTER

Edgar oli niin suloinen, kun yritti kovin vastustella. Että toinen olikin huono valehtelemaan! No, kai tyhmyys kulki suvussa, ei sitä voinut kiistää. Hän oli huono ymmärtämään, miksi naiset hermostuivat niin pienestä, Edgar oli laiska valehtelija ja Alois nyt oli huono kaikessa, mitä teki, paitsi ehkä hänelle huvikkeen tuottamisessa.
”Niin, aivan, tietysti. Pois moinen sinusta, ethän sinä koskaan. Senkin kelmi”, Aleister hymähti huvittuneena ja katseli Edgaria hetken, mutta käänsi kuitenkin päänsä kuullessaan kiinnostavamman keskustelun pöydässä. Lau alkoi miettiä, että tuskin neiti Midford ja prinssi olivat käyneet missään pelehtimässä, koska Edward oli mennyt estämään sen. Tai sitten mennyt mukaan. No tämähän muuttui kiinnostavaksi! Varakreivi kääntyi täysin seuraamaan keskustelua ja hymyili, kun Edward yritti puolustautua sillä, että tässä oli nyt kyse pojan siskosta. Nuorempi herra Midford saisi tätä menoa jonkun kohtauksen, mutta olihan pojan paniikkia aina hauska seurata vierestä.

Edwardin puolusteluista huolimatta Lau jatkoi, että mitä jos Edward olisi pannut prinssiä joka pani tämän siskoa. No tämähän oli mielenkiintoinen näkökulma, vaikka neiti Midford oli kyllä aika nuori.. No, lapsiahan he kaikki vielä olivat. Lau kuulemma olisi itsekin tehnyt niin, mutta hetken miettimisen jälkeen totesi, että kyllä hän olisi suoraan siskoa tuupannut.
”Kuin myös”, varakreivi naurahti väliin ja katseli ihastuneena Edwardin paniikkia. Aika kauhuissaan poika oli, kun tätä syytettiin nyt panemisen lisäksi siskoonsa sekaantumisesta.
”No kaikkihan me nyt näemme, että sinua kiinnostaa vain siskosi. Sitä paitsi prinssi on kyllä aika kaunis mieheksi, niin ehkä sitä ei lasketa? Kerta sinne tai tänne”, mies totesi, koska aika tiivistihän velipoika oli eilenkin tainnut vahtia tyttöä. Etenkin, jos todella oli lähtenyt vahtimaan siskoaan ja prinssiä jonnekin huonereissulle. Tämähän oli jännittävää! Kumpikohan toista kiinnosti enemmän, sisko vai prinssi? Sisko kuulemma oli täydellinen enkeli, no, kai tuossa iässä pitikin.
”Me puhummekin nyt sinusta, Edward, emme siskoparastasi”, mies lisäsi huvittuneena.
___________________________________________________________________________

ANGELINA

Madam kuunteli kiinnostuneena pöydän keskusteluja ja joi teetään. No, tämä selviäisi vähintään sitten, kun Kamanosukelta kysyisi asiasta, mutta sitä ennen hänellä oli paljon tärkeämpää puhuttavaa poikansa kanssa. Varakreivin syyttäessä sukulaispoikansa ohessa Agnia ja Francis-raasua, joka ei onneksi ollut enää paikalla, Angelina nauroi aika makeasti. Voi Agni-parkaa! Että tämä olikin hauskaa…

Lysti ei kuitenkaan loppunut, vaikka varakreivi antoikin Agnin olla, sillä pian Lau siinä vieressä alkoi pohtia ihmeellisiä salaliittoteorioita. Angelinan juodessaan teetää, Lau ehdotti, että Edward oli vahtimisen sijaan mennyt kolmistaan Elizabethin ja prinssin kanssa jonnekin huoneeseen pitämään hauskaa. Nainen tyrskähti teehensä ja nielaisi, alkaen hihittää itsekseen. Laun aivoihin sai kyllä aina luottaa, mieshän oli aivan mahdoton! Edward yritti puolustautua, mutta turhaan, ja pian Lau olikin jotain kautta päätynyt siihen, että kyllä hän ainakin olisi suoraan siskoa vetäissyt. Madam alkoi nauraa vain kovempaa ja joutui peittämään suunsa, tämä oli ihan kamalaa! Mutta niin hauskaa… Edward parka.

Yhä huvittuneena Angelina kuunteli Edwardin puolustusyrityksiä, jolloin Angelina sai hieman vedettyä henkeä ja nostettua katseensa poikaan.
”Edward-kulta, älä usko kaikkea mitä hän sanoo”, nainen naurahti, joutuen taas keskeyttämään varakreivin takia, kun toinen pohti olisiko prinssin panemista laskettu mieheksi, kun toinen oli niin nätti. Nämä miehet veisivät häneltä hengen! Angelina rykäisi hieman ja vei lempeän, huvittuneen katseensa taas Edwardiin, joka näytti vähän siltä että tekisi kohta saman, kuin äitinsä.
”Rauhoitu, kultaseni, nämä kaksi vain pitävät muiden kiusaamisesta hieman liikaakin. Vedä syvään henkeä, ei heitä kukaan muutenkaan ota tosissaan”, nainen hymähti, juoden loput teestään, kun nyt ei ehkä ollut enää vaaraa tukehtua.
___________________________________________________________________________

EDWARD

Edgar oli tosiaan yrittänyt puolustautua seksisyytöksiltä vetoamalla känniin, joka toki oli ollut totta, mutta hän oli vain jättänyt seksit sieltä välistä pois. Lopulta varakreivikin taisi ehkä luovuttaa sen suhteen... ehkä. Mutta ainakin vaikutti siltä Edgarin vaan naurahtaessa vieressä ja hymyillessä perään. Edwardia ei pahemmin naurattanut tai hymyilyttänyt, kun häntä rinnastettiin johonkin siskonsa lykkijään aamupalapöydässä. Ajatuskin oli kuvottava. Tietenkin Elizabeth oli kaunis tyttö ja Edward piti ja rakasti tyttöä suuresti, mutta sisaruksellisessa tarkoituksessa kuitenkin vain eikä niin, miten Edward ja Edgar toisistaan piti ja rakasti tai kuka tahansa muu suhteessa oleva pari. Mutta siinä varakreivi ja Lau vain nauroivat sille, että kyllä he ainakin itse lykkisivät siskoa tai Elizabethiä menemään. Vai puhuttiinko siinä vaan siskon lykkimisestä ylipäätään? No se oli ällöttävää kaikin puolin, koska Elizabeth oli vasta tyttönen ja he olivat aikuisia miehiä ja jos hekin vain siskojaan lykkisivät, niin oli sekin puistattava ajatus. Eihän tuollaisesta nyt sopinut vitsiäkään heittää, eihän? Edwardia puistatti vain koko touhu samalla kun katui, että oli mennyt suostumaan taas sänkyjumppaan, koska jos ei olisi, niin tätä keskustelua ei edes käytäisi.

Mutta sitten varakreivi oli sitä mieltä, että kaikkihan nyt tiesivät, että Edward oli kiinnostunut siskostaan. "Enhän ole! Tai en ainakaan siinä mielessä. Kyllä minua kiinnostaa siskoni ja hänen asiat ja tekemiset, mutta jotain rajaa noilla syytöksillä!" Edward kauhistui, kun sitten jo mietittiin sitä, että koska prinssi oli kaunis mieheksi, niin ei kai kerta nyt mitään haitannut. "Mutta ei se tee hänestä naista yhtään sen enempää. Mies hän silti on ja enhän minä nyt miehistä ole kiinnostunut!" Edward panikoi vain yhä enemmän varsinkin, kun se oli valhe, koska olihan hän kiinnostunut miehistä eikä niinkään edes niistä miehekkäimmistä. Mutta ei hän kuitenkaan Somasta ollut kiinnostunut siinä mielessä. Olihan prinssi nätti poika, turha sitä oli kieltäminen, muttei kuitenkaan hänen makuunsa. Mutta sitten puhuttiin taas Edwardin siskosta tai oikeastaan hänestä ja Edwardista alkoi tuntumaan siltä, että hän itkisi kohta. Tämä oli naurettavaa ja typerää. Ehkä hän tekisi vain äitinsä esimerkin mukaan, niin hänet jätettäisiin rauhaan?

Angelinalla näytti myöskin olevan hyvin hauskaa, mutta sanoi tämä lopuksi, ettei Edwardin tarvinnut uskoa kaikkea mitä he sanoivat. "Aivan..." Edward sanoi ja istui taas kunnolla tuoliinsa, kun tajusi, että oli noussut seisomaan jossain kohdassa kiihdyksissään. Ja olihan se toki totta, että vakakreivi ja Lau olivat vähän sellaisia, että tykkäsivät kiusaamisesta vähän liiankin paljon ja tuskin muut nyt pitivät häntä siskoonsekaantujana ja tuskin edes homona, mutta silti. Vitsiä tai ei, kyllä se paniikin nosti hänen sisällään. Edgar taas osasi ottaa selvästi rauhallisemmin ja Edward oli jo melko varma, että oli tahtomattaan puhunut itsensä pussiin, mutta ainakin hän tiesi itse, ettei ollut mikään siskoonsekaantuja ja se oli pääasia. Mutta ei tehnyt hyvää imagolle, jos muut luulisivat asian jotenkin toisin.
___________________________________________________________________________

ANGELINA

Edward-raasu, toista oli kiusattu taas ihan riittämiin. Ensin siskoonsa sekaantujaksi ja sitten vielä prinsseihin sekaantujaksi, ei ollut Edwardillakaan taas aivan helppo aamu. Madam viimeisteli aamiaisensa rauhassa ja vilkaisi sitten Lauta ja varakreiviä hieman siihen malliin, että eiköhän tämä riittäisi tällä erää.
”Lupaan kysyä Kamanosukelta asiasta, älkää nyt vaivatko päätänne puhki, hyvät herrat. Ja mitä sinuun tulee, Edward, niin ikävä kyllä miehet ovat ja tulevat aina olemaan tällaisia. Kun kasvat aikuiseksi, sinunkin täytyy viettää enemmän aikaa aikuisten miesten kanssa ja se täytyy vain kestää”, Angelina naurahti, eihän Edward tietenkään mitään moisesta tiennyt, kun eleli äitinsä tiukan kurin alla. Mutta suurin osa miehistä oli aivan mahdottomia.

”Oletko jo valmis? Voisit käydä katsomassa, mitä äitisi voi, eikö totta?”, Angelina auttoi hieman, ehkä poika ei haluaisi olla täällä enää, jos Lau ja varakreivi innostuisivat taas liikaa. Ja muutenkin, ehkä Francis arvostaisi, jos Edward menisi katsomaan tämän kuntoa.
”Älä huoli, pidän kyllä huolen herrasmiehistä täällä, ja siskostasi”, hän lisäsi. Tämä aamupala alkoi onneksi olla hieman lopuillaan, luoja kiitos, oli tämäkin taas ollut… Tai no hänhän keskustelun oli aloittanut kysymyksillä, mutta ei hän mitään salaliittoteorioita ollut pyytänyt. Toki sekin oli hauskaa, ainakin hänen mielestään.
”Kiitos kuitenkin panostuksestanne, varakreivi, samoin sinulle Lau-kulta. Eiköhän tämä mysteeri selviä vielä”, nainen hymähti lempeästi, eiköhän tätä aihetta oltu saatu nyt tarpeeksi.
______________________________________________________________________

EDWARD

Angelina lupaili jo seuraavaksi kysyä asiaa pojaltaan, mutta Edward toivoi, että täti unohtaisi moiset kysymykset kokonaan, koska mitä hän muka sitten tekisi? Vai pitäisikö hänen alkaa epätoivoiseksi ja sanoa sitten, että oli toiminut omakätisesti? No oli se parempi vaihtoehto kuin myöntää homostelleensa huoneellaan Edgarin kanssa. Sitten Angelina jatkoi kuitenkin vielä Edwardiin, että miehet tulivat aina olemaan sikoja ja kun Edward kasvaisi aikuiseksi, hänenkin täyisi viettää aikaa enemmän aikuisten miesten seurassa ja kestää se. "Niin niin, tiedän sen kyllä ja onhan se toki niin, mutta... Antaa olla", Edward sanoi lopuksi, koska turha kai sitä oli moneen kertaan sanoa, ettei hän ollut mikään siskonlykkijä. Ja mitä enemmän hän kielsi asiaa, sitä hanakammin muut tuntuivat vain tarttuvan siihen.

Sitten Angelina kyseli kuitenkin jo, että oliko Edward valmis, koska hän voisi käydä katsomassa äitinsä vointia. "Niin juu, kyllä taidan olla ja aivan", Edward vastasi. Eihän hän mitään ollut syönyt eikä juonut, koska olonsa oli niin kurja ja jännittynyt ja nolo ja sitä rataa, joten ruoka ei ollut oikein maistunut. Hänestä vaan tuntui, että voi pahoin koko keskustelun ajan, joten enemmän kuin mielellään hän poistuisi nyt paikalta.

Edward olikin jo nousemassa ylös, kun Angelina jatkoi vielä, että pitäisi kyllä miehistä ja hänen siskostaan huolen täällä. "En epäile sitä yhtään, mutta kiitos vain, minä poistun nyt", Edward sanoi ja nousi ylös tuolistaan ja työnsi sen takaisin paikoilleen ja lähti sitten salista jonkun palvelijan saattamana, kun tämä tarjoutui näyttämään, minne hänen äitinsä oli viety lepäämään. Edward pääsi määränpäähän ja astui huoneeseen sisälle. "Äiti? Oletko jo tajuissasi ja kunnossa? Miten mahdat voida?" Edward kyseli, kun pääsi huoneeseen.

SIVU 4

FRANCIS

Francis oli tullut hetki sitten tajuihinsa ja istui nyt oleskeluhuoneen sohvalla hiukan toipumassa äskeisestä. Hän oli kiittänyt herra Faustusta ja varakreivin palveluskuntaa huolenpidosta. Hän oli saanut lasin vettä ja olo tuntui jo hiukan paremmalta vaikka edelleen hänen oli vaikea käsitellä tilannetta, johon hänen perheensä oli joutunut. Hetken päästä Edward tuli huoneelle kysymään hänen vointiaan. ”Kiitos, voin jo paremmin.” Hän vastasi. ”Kiitos herra Faustus, palatkaa toki takaisin muiden luo. Tahtoisin puhua hetken poikani kanssa.” Francis sanoi ja Trancyn hovimestari kumartui ja poistui salista. Francis nousi ylös sohvalta. ”Jospa menisimme ulos, raitis ilma voisi tehdä hyvää.” Hän ehdotti Edwardille, heidän oli pakko puhua tästä asiasta nyt.
_______________________________________________________________________

LAU

Ilmeisesti herra Midford ei ollut tehnyt mitään siskonsa ja prinssin kanssa, no oletettavaahan se oli ollut, etteivät lapset sellaista olleet tehneet, mutta vaihtoehtohan sekin oli ollut. Lopulta poikaparka oli ihan hermoraunioina, häntä oli jopa hauskempi kiusata kuin jaarlia, no ei sentään ihan. Madam Red kuitenkin lopetti kiusanteon lupaamalla kysyä pojaltaan asiasta. No sittenhän se toki selviäisi, kai siihen oli vain odotettava. ”Ehkä maltamme odottaa siihen asti.” Lau tyytyi kohtaloonsa. Sepä oli ollut hauskaa. ”Oletko jo syönyt, Ran Mao?” Lau kyseli, hän itse taisi olla jo valmis.
__________________________________________________________________________

EDWARD

Äiti vastasi voivansa jo paremmin ja oli tosiaan siis jo tajuissaan. "Sepä helpottavaa kuulla", Edward vastasi huojentuneena tilanteesta. Olihan se ollut vähän liiankin nopea tilanne, kun se oli vaan tapahtunut, mutta sentään kreivin hovimestari oli ehtinyt toimia. Nimi oli ilmeisesti Faustus ja Edward ei muistanut oliko edes ikinä ennemmin kuullut miehen nimeä. Mutta äiti kuitenkin kiitteli miestä toimistaan, mutta jatkoi sitten vielä, että hän tahtoisi nyt puhua Edwardin kanssa. Edwardilla nousi pala kurkkuun, vaikka tiesihän hän, että tämä tulisi vastaan enemmin tai myöhemmin joka tapauksessa, mutta että jo nyt heti? No sille ei oikein voinut mitään eikä paikalta voinut enää karatakaan. Ja olisihan se nyt ollut pöyristyttävää käytöstä muutenkin, jos Edward olisi vaan ottanut jalat alleen. Faustus joka tapauksessa kumarsi ja lähti sitten huoneesta, minkä jälkeen äitikin nousi sohvalta ja ehdotti ulos menemistä, koska raikas ilma varmasti tekisi hyvää. "Kyllä tietenkin ja niinhän se varmaan tosiaan tekee äskeisen jälkeen", Edward myönsi perään ojentaen kättään äitilleen, että Edward voisi ottaa äitinsä käsikynkkään(?) ja sitten lähteä siitä yhdessä hiljaakseen ulos(?), koska olo saattoi olla hieman pöhnäinen vielä moisen pökertymisen jälkeen.
__________________________________________________________________________

FRANCIS

Edward oli samaa mieltä ulos menemisestä, ehkä siellä saisi hiukan paremmin keskityttyä. Francis lähti ulos poikansa käsipuolessa ja kun he löysivät mukavan rauhallisen paikan, hän istui penkille Edwardin kanssa (?). Hetken hän joutui miettimään, mistä aloittaisi, hän ei todellakaan odottanut käyvänsä tällaista keskustelua poikansa kanssa. ”Edward kultaseni, etkö kertoisi minulle, mikä sinua oikein vaivaa? Olet kamalan huono peittelemään sitä, jos jokin painaa mieltäsi ja olet ollut eilisaamusta asti kamalan poissaoleva ja stressaantunut. Ymmärrän, että nämä juhlat nyt laittavat stressaantumaan kenet tahansa, mutta tässä ei nyt taida olla kyse pelkästään näistä kummallisista juhlista, eihän?” Francis kysyi sitten suoraan pojaltaan, mikä häntä oikein vaivasi.
___________________________________________________________________________

ANGELINA

Edward poistui, mikä oli ihan hyvä, koska muuten toinen olisi varmaan alkanut itkemään ja se nyt ei ehkä olisi ollut kauhean hyvä asia. No, toivottavasti Francisillakin oli kaikki hyvin, naisparka, ehkä hänen olisi pitänyt olla kyselemättä moisia aamiaispöydässä. No, se meni jo. Eiköhän markiisitar kestäisi, kun sai hetken rauhaa taas näistä miehistä.

Aamiainen alkoi tehdä loppuaan, jolloin Angelina muistikin puhuneensa eilen varakreivin kanssa näytelmästä. Niinpä nainen rykäisi hieman saadakseen loppujen paikalla olevien huomion, osa nyt ei ollut enää paikalla, mutta eiköhän tieto päätyisi heillekin.
”Ennen kuin poistutte, haluaisin ilmoittaa, että pidämme huomenna kymmenestä kahteentoista ensimmäiset yhteiset näytelmäharjoitukset toisen kerroksen teatterisalissa”, Angelina sanoikin sen verran kovaa, että kaikki pöydässä olijat varmasti kuulivat. No, ainakin heillä olisi vielä tämä päivä aikaa harjoitella itsekseen näytelmää.

”Kiitos viehättävästä aamiaskeskustelusta”, hän sanoikin sitten lähinnä Laulle ja varakreiville, ennen kuin nousi kaikessa rauhassa pöydästä. Hän voisi käydä huoneellaan ja mahdollisesti katsomassa, mitä Kamanosukelle kuului. Varmaan poika nukkui edelleen, mutta kyllä hän ennen lounasta joutuisi toisen herättämään.
___________________________________________________________________________

SEBASTIAN

Sebastian oli hoitanut pyykit huoneesta, sekä jaarlin päälle lentäneet astiat sillä välin, kun poika söi aamiaistaan. Oletettavasti päivän ohjelmassa olisi aamupesujen ja pukeutumisen jälkeen se, että nuoren herran ja neiti Elizabethin pitäisi jälleen kerran puhua asiansa läpi. Hän oli suhteellisen perillä siitä, mitä viime iltana oli tapahtunut, vaikkei ollutkaan paikalla riitojen aikana. Mutta joka tapauksessa, jaarli oli jälleen aika mallikkaasti saattanut valmiiksi hermostuneen ja ahdistuneen Elizabeth-neidin itkun partaalle, kuten toisella oli tapana, kun ei ikävä kyllä ymmärtänyt muiden tunteista juuri mitään. Ja luonnollisesti Elizabeth-neiti syytti koko hommasta itseään.

Sebastian astui takaisin nuoren herransa huoneeseen, kun toinen oli jo lopettelemassa aamiaistaan (?). Hän kävi alkutöikseen laittamassa kaiken kylpyhuoneessa valmiiksi, ennen kuin kävi keräämässä Cielin tyhjät astiat sivuun, hän veisi ne pois sitten, kun oli saanut jaarlin puhumaan Elizabeth-neidin kanssa.

Kun aamupesut oli hoidettu, Sebastian alkoi rauhassa pukemaan jaarlia tämän päivän vaatteisiin. Ruskean vaatekerran hän viimeisteli tummanvihreällä rusetilla kaulukseen, sekä kiinnitti pojan silmälapun, jonka oli selvittänyt jaarlin säheltämiltä solmuilta jo eilen illalla.
”Olettaisin, että aamiaisen jälkeen neiti Elizabeth haluaisi puhua kanssanne, mutta annan teidän puhua kahden kesken”, Sebastian sanoi tyynesti, kun viimeisteli jaarlin ja tarkasteli hetken tämän ulkonäjöä. Loistavaa. Toki hymy olisi ollut suotava sitten taas Elizabeth-neidin luona, ja oikeasti nöyrä anteeksipyyntö, mutta ehkä hän ei nyt alkaisi neuvoa poikaa enempää.
___________________________________________________________________________

ELIZABETH

Elizabethilta oli mennyt taas hieman koko aamiainen ohi, mikä oli ehkä hänen onnensa, kun hän ei joutunut kuuntelemaan niitä kauheuksia joita hänestä, Edwardista ja prinssistä puhuttiin. Hän oli kyllä saanut jotain syötyä, mutta loppujen lopuksi aika vähän. Elizabeth ei ollut havahtunut äitinsä pyörtymiseen, eikä oikein mihinkään muuhunkaan. Ei edes siihen, kun Edward säntäili taas ylös alas tuolissaan ja lopulta poistui salista kokonaan.

Vasta An-tädin rykäisyn kuullessaan Elizabeth hätkähti ajatuksistaan. Hän oli juuri siinä kohtaa juonut teensä loppuun, joten oli hetken ollut enemmän perillä maailman menosta. Elizabeth ei oikein käsittänyt, mitä oli tapahtunut. Hän vilkaisi vierelleen, missä ihmeessä äiti ja Edward olivat? Miksi he olivat lähteneet ilman häntä? Elizabeth katseli hämillään ympärilleen, vieden lopulta katseensa An-tätiin, joka ilmoittikin yhteisistä näytelmäharjoituksista. Huomenna jo? Niin no, näytelmähän olisi vain muutaman päivän päästä. Tänään olisi vielä aikaa harjoitella siis. Elizabeth oli hieman unohtanut koko näytelmän ja kaiken muun, kun oli vain ollut haaveissaan koko aamiaisen. Lizzie henkäisi hiljaa, kai hänenkin pitäisi nousta ja yrittää etsiä Ciel, kun äiti ja Edward olivat kadonneet. Cielin kanssa olisi pakko puhua, ei sille mitään mahtanut.

Kun An-tätikin poistui, Elizabeth siisti astiansa nätisti taas palvelijoita varten ja nousi itsekin pöydästä. Hän katsahti Somaa, jota oli tainnut katsella muutenkin koko aamiaisen, vaikkei oikein ollutkaan ymmärtänyt sitä sillä hetkellä. Ehkä tämä vain johtui siitä, kun Soma oli ollut hänelle niin hyvä ystävä nämä pari päivää? Pakko sen niin oli olla. Vaikka Ciel olikin eilen tullut mustasukkaiseksi siitä, kun prinssi oli mukamas tuijottanut häntä aamiaisella. No, onneksi Ciel ei ollut nyt paikalla.
__________________________________________________________________________

SOMA

Somalta oli taas hienosti mennyt koko aamiainen ohi, hän oli taas vain sekoitellut teetään ja tuijottanut hymyillen Elizabethia. Hän oli miettinyt eilisiä tanssiaisia ja unohtanut jo mokailunsa Cielin kanssa tänä aamuna. Se oli hänen onnensa, sillä häneltä oli mennyt pöydän katastrofit täysin ohi, hän ei ollut joutunut kuuntelemaan hävyttömiä syytöksiä itsestään ja Elizabethista ja Agninkin syytökset menivät häneltä ohi, samoin markiisittaren onneton tapaturma. Hän ei ollut taaskaan huomannut, miten hienosti Agni suojeli häntä, täysin turhaan, näiltä sopimattomilta puheilta. Häneltä meni täysin ohi myös näytelmäharjoitustiedotus, hän vain tuijotti Elizabethia. Hän oli niin ajatuksiinsa vaipunut tällä kertaa, ettei hoksannut edes sitä, että Elizabeth itse oli jo noussut pöydästä.
___________________________________________________________________________

EDWARD

Francis oli tarttunut poikaansa kädestä ja he lähtivät sitten yhdessä huoneesta ulos ja sitä kautta pihalle, jossa ilma tuntui kyllä mukavan raikkaalta ja ilmassa kävi pienoinen tuulenvire. Aamu oli aurinkoinen, muttei kuitenkaan liian kuuma ja olihan nyt kuitenkin vasta aamu, joten ei nyt voinut muutenkaan olla vielä hirveän kuuma.

Ulkoa löytyi lopulta penkki, jolle Edward istui äitinsä kanssa päästäen tämän samalla käsipuolestaan. Hiljaisuus laskeutui kuitenkin heidän väliinsä hetkeksi ja Edwardia lähinnä vain kuumotti ja jännitti. Ei hän voisi sanoa olevansa kiinnostunut miehistä. Hänhän olisi pettymys vanhemmilleen ja suvun häpeäpilkku, mutta siitä aiheesta he varmasti puhuisivat. Edwardin olisi silti pakko keksiä jotain, koska ei, ei hän voisi sanoa olevansa homoseksuaali. Ei se vaan käynyt. Mutta miten Edgar sitten aina teki sen? Miten hän kykeni olemaan niin rauhallinen?

Mutta sitten äiti aloitti ja Edward tunti taas palan kohoavan kurkkuunsa ja perhosten lepattavan vatsassaan. Äiti aloitti sillä, että halusi tietää mikä kumma Edwardia oikein vaivasi jatkaen, että Edward oli huono peittelemään sitä ja hän oli ollut eilisen aamusta asti äitinsä mukaan poissaoleva ja stressaantunut. Kyllä äiti tietenkin ymmärsi, että juhlat nyt varmasti stressasivat ja toki tai tässä tapauksessa lähinnä juhlien vieraat, mutta kuitenkin. Mutta jatkoi äiti vielä, että nyt ei tainnut kyseessä kuitenkaan olla vain nämä kummalliset juhlat. No eivät tosiaan eikä äiti varmasti uskoisi, jos hän vain väittäisi, että juhlistahan tässä vain oli kyse.

"Niin... Olethan toki oikeassa. Ei kyse ole vain juhlissa..." Edward myönsi ensin. "Olen vain niin kovin keskittynyt näyttämään mallikelpoiselta isoveljeltä Elizabethille kaikki nämä vuodet ja että te voisitte vanhempina olla ylpeitä minusta, mutta sitten eilen aamulla aamupalapöydässä alkoi se kummallinen keskustelu jostain naimisesta, johon minut yhdistettiin jollain logiikalla ja samalla syytettiin Edgaria, joka sitten olikin ilmeisesti käynyt jonkun naisen kanssa... no asioilla. Ja sitten se miltä se alkoi näyttämään siskoni silmissä omasta mielestäni, niin se vaan oli jotenkin liikaa. Ja sitten, kun Elizabeth on jo kihloissa ja minä taas en ja kaikkea tapahtuu ympärillä koko ajan ja Ciel itkettää Elizabethiä ja saa hänet voimaan kurjasti. Ja siihen kaikkeen yhdistettynä koulukiireet ja stressit ja kaikki se hälinä ja hälske ja isän työkiireet ja oudot keskustelut ties mistä aiheista ja kaikki sellainen. Ja sitten teenkin aikana vielä nostettiin se sama kissa pöydälle ja nyt uudestaan aamupalan yhteydessä ja että minä muka katson siskoraasuni perään kuin joku vanha pervo. En ymmärrä, mistä muut ovat moisia väitteitä saanut ja keksinyt. Ymmärrän ne vitseiksi, huonoiksi sellaisiksi, mutta ei se auta jo valmiiksi stressaantunutta mieltä. Kai minä vain yritän liikaa, mutta ei mieleeni oikein muuta tule, mitä tässä lyhyen ajan sisällä olisi muuta kummallista tai epätavallisempaa tai sellaista tapahtunut. No juhlat itsessään ovat tietenkin stressaavaa aikaa varsinkin, kun nämä keskevät viikon yhdeen soittoon", Edward selitti puhuen kyllä totta, mutta jätti hänkin vain isoimman kaiherruksen aiheen kertomatta, koska ei hän uskonut, että homoseksuuleja kovinkaan helpolla otettaisiin vastaan, kun eihän se nyt vain ollut mitenkään hyväksyttävä asia kaikkien sääntöjen ja etikettien sun muiden asioiden rinnalla. Ja äiti oli tiukka niiden kanssa ja vaikka isä nyt hemmottelikin heitä yleensä ja varsinkin Elizabethiä, niin ei isäkään nyt sellainen ollut, jolle Edward asiaa voisi uskoa. Ja jos olisikin, niin siitä tietäisi sitten myös äiti ja Elizabethin kanssa sama juttu. Ei perheessä ollut ketään, jolle siitä oikeasti voisi uskoutua niin, ettei se olisi häpeän aihe ja draamojen draama ja pettymys itse kullekin.
___________________________________________________________________________

RAN MAO

Aamiaisella muut puhuivat taas jostain ihme jutuista, mutta Ran Mao oli tottunut siihen, että he tekivät aina kaikkea typerää. Ran Mao ei oikein keskittynyt muihin, hän söi aamupalaansa vain iloisena. Kaikkea hyvää oli taas tarjolla, vaikka eihän hän mitään suolaista syönyt. Mehujakin hän oli tilannut useampaa sorttia koska halusi tietää, mikä niistä oli parasta. Kun Lau oli kysynyt, olivatko he naineet äänekkäästi, Ran Mao vain katsoi isoveljeensä ja pudisti päätään, jatkaen sitten aamiaisensa parissa.

An-tädin ilmoituksen aikana tyttö sai juuri juotua viimeisen mehunsa ja isoveljen kysyessä, oliko hän valmis, tyttö vain nyökkäsi ja siisti suunsa servettiin. Sepä oli ollut hyvää! Lounaalla pitäisi taas syödä jotain oikeaa ruokaa, mutta toivottavasti sitten saisi taas jälkiruokaa. Se englantilaisissa oli hyvä, että he söivät paljon ja etenkin jälkiruokaa oli lähes aina tarjolla, joten Ran Maolla ei ollut valitettavaa.
___________________________________________________________________________

AGNI

Onneksi kauheudet eivät kestäneet enää kovin pitkään. Prinssistä heitettiin sellaisia törkeyksiä, että Agni oli vähällä nousta ja käydä heittämässä kumpikin ulos salista. Miten he saattoivat ajatella prinssistä ja Elizabeth-neidistä noin julkeasti?! Edward-herralla ei myöskään riittänyt pinna ja poika oli aika paniikissa, kunnes Madam Red riensi apuun ja pisti päätöksen koko puheenaiheelle. Onneksi se oli ohi… Varmistuttuaan siitä, että puheenaihe ei enää jatkuisi, Agni laski kätensä prinssin korvilta ja henkäisi. Hän kuitenkin kiinnitti katseensa taas Madameen, joka ilmoittikin heille huomisten näytelmäharjoitusten ajan. Voi, huomenna jo! Hänen pitäisi tehdä kovasti töitä… Onneksi Elizabeth-neiti oli auttanut heitä tekstin lukemisessa, nyt he sentään ymmärsivät paremmin, mitä edes tapahtui ja mistä puhuttiin.

Kun muut alkoivat nousta pöydästä ja loput vielä viimeistelivät aamiaistaan, Agni vei katseensa prinssiinsä.
”Prinssi, oletteko jo valmis?”, hän kysyi, mutta vastausta ei kuulunut. Hän katseli toista hetken, Soma vain sekoitteli teetään eikä tuntunut huomaavan mitään ympäriövää. Oliko toinen taas jättänyt syömättä? Mistä oli oikein kyse? Eikö prinssi aikonut syödä aamiaista yhtenäkään aamuna?
”Prinssi, oletteko kunnossa? Voitteko varmasti hyvin, ette taaskaan syöneet mitään?”, Agni kysyi, koskettaen prinssin olkaa, ehkä toinen silloin ymmärtäisi hänen puhuttelevan tätä. Yleensä prinssillä oli hyvä ruokahalu… Voi, toivottavasti herätykset eivät olleet liian aikaisia!
_________________________________________________________________________

CIEL

Sebastian oli häärännyt sitä sun tätä ja poistunut huoneestakin jossain kohdassa, kun Ciel söi vielä aamiaistaan. Poika kuitenkin sai aamiaisensa upotettua suuhunsa ja sitä kautta vatsaansa, kun Sebastian saapuikin taas huoneelle. Ciel pyyhki suupieliään servettiin, vaikka turha kai se oli, kun puuroa nyt oli vielä vähän siellä sun täällä, vaikka suurin osa oli nyt toki jo saatu pois.

Aamupalan jälkeen Sebastian hoiti jaarlin kylpyyn ja kylvyn jälkeen puhtaisiin vaatteisiin vaatetuksen ollessa tällä kertaa ruskea pääosin Cielin ollessa aika varma, että sekin oli valittu sopimaan Elizabethin vaatekertaan. Ja kun aiheeseen nyt päästiin, alkoi Ciel taas miettimään, että kyllä hän tosiaan oli jälleen aikamoisen anteeksipyynnön velkaa Elizabethille, mutta hän saattoi syödä kuitenkin vielä ja ei hän kyllä mitään menisi selittämään koko porukan kuullen.

Sebastian sai Cielin puettua ja sanoi sitten olettavansa Elizabethin haluavan puhua Cielin kanssa. "Tietenkin... Se on hyvin olettavaa sen jälkeen ja kyllä minäkin haluan asiat sopia", Ciel vastasi siihen ollen ihan tyytyväinen, ettei Sebastian aikoisi kuitenkaan sen enempää ottaa kantaa asiaan eikä alkanut myöskään neuvomaan mitään.

Mutta Ciel oli kuitenkin nyt valmis, joten hän päätti lähteä hoitamaan asiaa hetimiten, ellei Elizabeth sitten olisi vielä syömässä. No asiaa voisi toki mennä katsomaan ja kysymään, koska eihän se nyt muuten ikinä selviäisi. Ciel lähtikin huoneelta sen enempää mitään sanomatta asiasta, mutta ei Sebastian lastenvahti ollut vaan hovimestari. Ja hän varmaan halusi rauhassa siivota loputkit sotkut, mitä sinne nyt vielä jo jäänyt ja se olisi helpompaa, jos Ciel ei olisi nöpöttämässä sängyllään.

Ciel lähti alakertaan ja suuntasi sieltä ruokasaliin olettaen, että tällä kertaa aamupala syötäisiin siellä ja kyllä sieltä kevyt puheensorina kantautuikin. Ciel asteli ovelle vetäen samalla hymyä huuleen, ettei näyttäisi niin totiselta, mitä hänen perusolemus yleensä oli. "Huomenta vain", Ciel tokaisi yleisesti kaikille paikallaolijoille. Kaikki eivät kuitenkaan olleet paikalla selvästikään, missä liene sitten olivatkaan, mutta se ei ollut pääasia, koska Elizabeth oli paikalla ja se oli se pääasia. Ciel asteli ruokailusaliin lähemmäksi Elizabethiä, joka näytti juuri nousevan pöydän äärestä. "Tuota... Oletko mahdollisesti jos valmis? Haluaisin puhua kanssasi, jos se vain sopii. Ja kenties jossain rauhallisemmassa paikassa. Mutta syö tietenkin loppuun kaikessa rauhassa ensin", Ciel sanoi vielä vetäen taas hymyä huulilleen, koska ei sillä nyt niin tulenpalava kiire ollut, etteikö Elizabeth voisi syödä ensin. Toki vaikutti siltä, että hän oli lopettamassa, mutta kannatti se kuitenkin varmistaa ensin eikä vaan olettaa.
________________________________________________________________________

ELIZABETH

Juuri kun Elizabeth oli noussut pöydästä, kuului tuttu ääni ovien suunnalta. Elizabeth nosti katseensa Cieliin, joka oli vihdoin päässyt huoneestaan ja ilmeisesti kaikki oli nyt taas hyvin… Ainakaan toinen ei näyttänyt vihaiselta siitä heidän aiemmasta tunkeilustaan, mikä oli ihan hyvä. Ciel kuitenkin saapui hänen luokseen ja kysyi, olisiko hänellä nyt tosiaan aikaa puhua.
”Ei, olen jo aivan valmis, kyllä minulla on aikaa”, tyttö vastasikin ja yritti hymyillä hieman Cielille. Sebastian ei ollut mukana, kai toinen oli jäänyt siivoamaan niitä sotkuja, jotka ensimmäinen aamiaistarjotin oli saanut aikaan.
”Missä haluat puhua? Ulkona taas? Siellä ainakin on enemmän tilaa olla ihan rauhassa”, Elizabeth ehdotti, koska ei hänkään halunnut sitä keskustelua nyt ihan tässä käydä. Ja muutenkin sisällä oli se vaara, että joku salakuunteli. Täällä useampi vaikutti hieman turhankin kiinnostuneelta heidän asioistaan.
_________________________________________________________________________

FRANCIS

Tietenkin Francis oli oikeassa, tietenkin hän nyt äitinä huomasi, milloin lapsella oli oikeasti jokin hätänä. Ja hän myös tiesi jo valmiiksi, mikä Edwardia vaivasi, hän vain halusi tietää, kertoisiko poika asiaa itse vai keksisikö ties mitä hätävalheita. Hän kuunteli, kun Edward sitten vuodatti stressinaiheitaan, kuinka hän vain yritti olla hyvä isoveli ja poika ja koulu aiheutti stressiä ja ilmeisesti sekin vaivasi, että Elizabeth oli kihloissa jo ja hän ei. Niin, koska Alexis ei ollut tehnyt asialle mitään, perustellen asiaa sillä, että kihlattu haittaisi opiskelua. Ja sitten täällä eräiden vieraiden hävyttömät puheet olivat vain liikaa sen kaiken päälle. Mutta sitä varsinaista ongelmaa hän ei ottanut puheeksi. ”Ehkä sinun sitten pitäisi ottaa tämä aamupäivä ihan rauhassa, olet Elizabethille hyvä isoveli joka tapauksessa, ei sinun siitä tarvitse niin suurta stressiä kantaa. Keskity nyt vain kouluun, mitä tulevaan avioliittoosi tulee, se on minun ja isäsi päänvaiva.” Francis sanoi. ”Ellet sitten ole ottanut sitä asiaa jo omiin käsiisi?” Hän kysyi vielä, sillä oli aika selvää, että hän oli jo hoitanut kihlausongelman omalla tavallaan.
________________________________________________________________

SOMA

Soma havahtui jossain kohtaa, kun Agni yritti herätellä häntä taas tähän maailmaan. ”Mitä? Ai sinä…” Hän ihmetteli hetken. Hän katseli aika hämmentyneenä ympärilleen, osa oli jo kadonnut paikalta, Elizabethkin lähti Cielin kanssa pois, missä välissä Ciel oli tänne tullut? Hän vilkaisi sitä jäähtynyttä teetään, kun Agni murehti, oliko hän kunnossa, kun ei taaskaan ollut syönyt mitään. ”Olen olen, minä vain… tarkoitan että… unohdin. Syödä. Taas.” Hän ihmetteli itsekin, miten tässä näin oli käynyt jo toistamiseen. Hän jois sen kylmän teensä vain kerralla, ei ollut kauhean nautinnollinen elämys, mutta no olkoot. ”Noin, olen valmis!” Hän ilmoitti ja nousi ylös. No ehkä hän jaksaisi lounaaseen asti syömättä… no ei kyllä jaksaisi, eilenkin hän oli kuolla nälkään… Hän kamppaili hetken itsensä kanssa, otti sitten pari sämpylää pöydästä mukaan. ”No otan nämä matkaevääksi, mennään.” Hän ilmoitti Agnille.
_______________________________________________________________________

AGNI

Prinssi heräsi vihdoin taas tähän maailmaan. Mitä ihmettä prinssi oikein teki kaikki aamut, kun unohti syödä ja haaveili vain? Prinssi kuitenkin väitti olevansa kunnossa ja että oli kuulemma unohtanut jälleen kerran syödä.
”Prinssi, teidän täytyy alkaa syömään aamiaisella, lounaaseen on vielä aikaa”, mies sanoi huolissaan, kun toinen joi kylmät teensä ja sanoi olevansa valmis. Agni oli kovin väittämässä vastaan, kyllähän pojan täytyisi syödä! Prinssi tajusi sen kuitenkin sanomattakin ja otti mukaansa pari sämpylää, joten Agni rauhoittui hieman.
”Hyvä on, mutta lounaalla teidän täytyy syödä”, mies sanoi, kun lähti prinssin kanssa salista (?). Neiti Elizabethkin oli saanut taas jaarlin seurakseen, kaiketi heillä olisi puhuttavaa.
”Kuulitteko, kun neiti Dalles ilmoitti huomisista yhteisistä näytelmäharjoituksista? Ne pidetään huomenna aamiaisen jälkeen toisessa kerroksessa, kymmenestä kahteentoista”, Agni tajusikin muistuttaa, koska ei ollut yhtään varma, oliko prinssi kuullut siitäkään yhtään mitään.
________________________________________________________________________

CIEL

Elizabeth vastasi olevansa kyllä ihan valmis ja että hänellä oli aikaa käydä asiaa läpi ja Ciel nyökäytti päätään. Hän huomasi kyllä myös samalla Aloisin mulkoilevan itseään, mutta Ciel oli vain kuin ei moista junttia olisi nähnytkään. Hänellä ei nyt ollut aikaa idiooteille. Elizabeth kuitenkin kyseli jo, että missä Ciel oikein halusi puhua. No ei hän nyt sitä ollut miettinyt, mutta jossain muualla tietenkin kuin tässä ruokasalissa, koska paikalla oli juuri kaikki ne, jotka luulivat kuuluvansa mukaan asiaan, vaikka kukaan ei olisi kaivannut heidän mielipiteitäänkään koko asiaa kohtaan.

Elizabeth kuitenkin ehdotti ulos menemistä, koska siellä olisi enemmän tilaa olla rauhassa. "Käyhän se ja totta kyllä", Ciel myönteli, koska siellä nyt tuskin tulisi ketään vähän liiankin innokasta vastaan, joka luulisi asian kuuluvan itselleen. Miksihän Elizabeth oli muuten ilman muuta perhettään ruokasalissa? Ciel tajusi vasta nyt, että Edward ja heidän äitinsä puuttui paikalta ainakin. Mutta ei sen väliä, ei Cielillä nyt juuri asiaa heille kuitenkaan ollut. Ciel ojensi kuitenkin toista kättään Elizabethille(?), minkä jälkeen he lähtivät kohti ovia ja ulos(?) ilman tuntuvan miellyttävältä. Ulkona olo teki varmasti hyvää. "Mennäänkö vaikka tuonne?" Ciel ehdotti osoittaen jonkun penkin suuntaan, koska kai se olisi mukavampi istua samalla.

Sinne päästyään(?) Ciel istui penkille huokaisten hiljaa miettien, mistä nyt taas edes aloittaisi. "Olen tosiaan jälleen ollut huomaamaton mäntti sinua kohtaan. Kun kreivi teki temppunsa, huomasin vain vihani häntä kohtaan pitäen itseäni tilanteen ainoa uhrina ja väärinkohdeltuna, vaikkei se ollut niin. Olit itsekin yhtälailla tilanteen uhri ja sitten minä en edes tehnyt mitään. Ja sen sijaan, että olisin hoitanut asian sulavammin, tulin lähinnä kerjäämään selvästi sääliä sen sijaan, että olisin pyytänyt anteeksi ja tarjonnut olkapäätä sinulle ja kysynyt vointiasia tilanteen jälkeen. Ei, sen sijaan tein jotain aivan muuta typerää, minkä näen vasta nyt tai sen tilanteen jälkeen, kun kreivi, hänen tekonsa ja naamansa ei pyörinyt mielessäni enää. Mutta se ei olisi saanut olla syy käytökselleni ja sille, miten huusin sinulle ja sanoin mitä lähinnä ensimmäiseksi mieleeni tuli. Ja olen todella oikeasti syvästi pahoillani siitä mitä tein ja sanoin ja myös siitä, mitä jätin tekemättä ja sanomatta. Niin ei olisi saanut käydä ja kadun sitä, joten anteeksi, että aiheutin sinulle taas surua ja saatin kiusalliseen tilanteeseen", Ciel aloitti asiaa nyt jotenkin edes, vaikka ei se helppoa ollutkaan pukea sitä kaikkea sanoiksi. Ei hän olettanut kuitenkaan, että Elizabethin vain pitäisi antaa anteeksi tässä ja nyt, mutta kyllä se silti ihan asiallinen ele oli pyytää anteeksi ja olla pahoillaan töppäilyistään. "Ja jos haluat puhua asiasta ja siitä, mitä kreivin kanssa kävi, niin kuuntelen tietenkin, mutta ei sinun ole pakko kuitenkaan, jos et halua. Mutta haluan vain, että jos sinua vaivaa joku, niin tiedät kyllä, että olen tässä ja autan parhaani mukaani", Ciel jatkoi vielä, koska kyllä hän välitti Elizabethistä ja tämän voinnista ja kokemuksista, ihan oikeasti, vaikka ei eilen sitä kovinkaan hyvin osannut näyttää. No ei kai, koska silloin hän halusi vain nylkeä Aloisin.
_______________________________________________________________________

SOMA

Muutkin alkoivat poistua salista (?), kun Somakin oli saanut eväänsä mukaan. Agni taas huolehti, että Soman oli pakko alkaa syömään aamupalalla, koska lounaaseen oli aikaa kuitenkin. ”Tiedän, mutta se vain unohtui. Yritän muistaa huomenna.” Soma lupasi, ehkä hänen oli vain kovemmin yritettävä keskittyä aamupalaan ennen kuin johonkin muuhun. ”Lupaan että syön aamiaisenkin edestä sitten lounaalla, ei tässä ole mitään hätää, en minä nälkään kuole.” Soma lupasi suu täynnä leipää, että Agni rauhoittuisi. Sitten Agni alkoikin yllättäen puhua jostain neiti Dallesista. ”Kuka?” Soma ihmetteli, mutta kyseinen neiti oli puhunut jostain yhteisistä näytelmäharjoituksista, jotka olisi huomenna aamulla. Näytelmä! Soma oli ihan jo unohtanut sen! ”Sitten meillä on paljon opiskeltavaa ja harjoiteltavaa ennen lounasta, mennään!” Soma hätääntyi, onneksi hän oli ottanut evästä mukaan, ei opiskelusta olisi tullut mitään tyhjällä vatsalla. Ja onneksi Elizabeth oli auttanut heitä eilen näytelmän kanssa, mutta oli Somalla silti aika työ opetella vuorosanoja, vaikka eihän hänen toki vielä huomenna varmaan tarvitsisi niitä ulkoa muistaa?
________________________________________________________________________

EDWARD

Francis sanoi, että Edwardin pitäisi vain jotenkin ottaa tämä aamupäivä rauhassa ja että kyllä hän oli hyvä isoveli Elizabethille. Ei siitä tarvisi niin suurta stressiä kuitenkaan ottaa, että hän voisi ihan vain keskittyä kouluun ja opiskelujuttuihin. Ja se mitä avioliittoon vielä tuli, niin se olisi äitin ja isän murhe se. "Taidan huolehtia Elizabethista ja hänen asioistaan ja jutuistaan tosiaan välillä ehkä vähän liikaakin", Edward naurahti hieman kiusaantuneena, koska mitä Elizabethkin nyt oli sanonut, että hänen pitäisi luottaa siskoonsa enemmän, niin toki se kieli siitä, että Edward yritti vähän liikaa pitää ohjaksia omissa käsissään ja hoitaa kaiken siskonsa puolesta ja ehkä tuppautua tämän seuraan vähän liikaa. Kuten juuri eilen oli tapahtunut, kun Edward oli mennyt uskomaan sitä sekopää kiinalaista ties mistä oikeista ja vapaista huoneista vai mistä ihmeen huoneista olikaan puhunut, mutta kuitenkin.

Mutta mitä sitten vielä siitä avioliitosta, niin äiti jatkoi vielä siihen, että ellei Edward sitten ollut itse jo ottanut asiaa omiin käsiinsä. Edwardin sydän taisia jättää pari lyöntiä välistä ja hän tunsi taas kuumotuksen sisällään, kun käänsi katsettaan äitiinsä. "Omiin käsiini? Mistä sinä oikein puhut?" Edward kysyi, koska mistä äiti sen muka jo tiesi? Vai tarkoittiko hän edes Edgaria? Vai puhuiko hän jostain muusta? No mistä ihmeen muusta muka? Ei ollut ketään tai mitään muuta? Mutta mistä äiti sen jo oli saanut tietää? Oliko Edgar kertonut hänelle?!!!! Voi miksi?!!
__________________________________________________________________________

AGNI

Ilmeisesti prinssi ei ollut kuullut harjoitusasiaa, eikä myöskään edes tiennyt kenestä hän puhui. ”Neiti Elizabethin täti, Angelina Dalles”, Agni selitti, kun prinssi alkoi jo seuraavaksi panikoida näytelmästä ja harjoittelusta.
”Älkää olko huolissanne, prinssi, meillä on hyvin aikaa ennen lounasta. En usko, että kenenkään oletetaan osaavan mitään ulkoa huomenna, ja varmasti saamme pitää vielä käsikirjoitusta mukana”, Agni rauhoitteli hätäilevää prinssiä, joka kyllä tukehtuisi tuota menoa kun yritti syödä ja hätäillä ja kohta varmaan juostakin samaan aikaan.
”Mutta voimme mennä harjoittelemaan nyt, kun neiti Elizabeth auttoi meitä eilen niin paljon ja hänellä on nyt muuta tekemistä”, mies lisäsi hymyillen ja lähti prinssin kanssa yläkertaan (?), he voisivat varmasti harjoitella joko prinssin huoneessa tai ulkona, tai missä nyt ikinä oli mukavinta.
_________________________________________________________________________

FRANCIS

Francisin ilme tiukkeni, kun hän odotti pojaltaan tunnustusta, mutta sen sijaan hän alkoi taas vain näyttää sen verran syylliseltä, ettei ollut epäilystäkään, mistä siinä aamuisessa oli ollut kyse. Edward väitti vain, ettei muka tiennyt, mistä hänen äitinsä puhui. ”No haluaisitko sitten vaikka kertoa minulle, mitä ihmettä herra Redmond teki vuoteessasi täysin alasti tänä aamuna, kun kävin siellä herättelemässä sinua?” Hän sanoi hyvin jäätävällä äänellä katsoen poikaansa. Miten tämä kehtasi valehdella hänelle päin naamaa? No toki aihe oli sellainen, että sitä ei tuotu julki, mutta ylipäänsä mitä ihmettä Edward oikein kuvitteli tekevänsä? Ja sitten hänestä olisi pitänyt olla jotenkin ylpeä!?
___________________________________________________________________

SOMA

Ahaa, neiti Dalles oli Elizabethin ja Cielin tädin nimi, no se toki selitti. Mutta nyt heillä oli jo kiire harjoittelemaan, vaikka Agnikin vakuutti, ettei tässä ollut mitään syytä paniikkiin. He lähtivät kuitenkin huoneelleen harjoittelemaan näytelmää, koska heillä oli isoin työ sen opettelussa, kun eivät tunteneet näytelmää ja sen kielikin oli heille haastava. Mutta toki muut tiesivät sen ja varmasti antaisivat huomenna muutaman virheen anteeksi.
_________________________________________________________________________

EDWARD

Edward huomasi kuinka hänen äitinsä ilme tiukkeni ja Edward halusi vain piiloon julmaa maailmaa. Mutta mistä äiti sen jo tiesi? Ei Edward sitä kuitenkaan tiennyt, mutta sitten äiti täräytti, että haluaisiko Edward kertoa, mitä Edgar oli tehnyt hänen huoneellaan alasti tänä aamuna, kun oli käynyt herättelemässä Edwardia. Edward oli melkein tippua penkiltä alas, mutta ei sentään. Äiti oli alkanut pelottavaksi jäätävän äänensä kera! "E-ei se ole sitä mitä luulet sen olevan! Eikä hän ollut alasti! M-meillä oli juomingit... Joo, olen alaikäinen, tiedän ja pelasimme samalla... räsypokkaa. Sitten se juoma nousikin Edgarin päähän vähän liian kovin. Minä en ollut kännissä, maistoin vain vähän! Mutta sitten Edgar sammui, joten en kehdannut enää kiskoa häntä vain yksin huoneelleen, koska millainen kaveri nyt jättäisi toisen sammuneena vaan yksin johonkin!" Edward selitti menemään ja no valhehan se oli alusta loppuun asti, mutta se oli paljon parempi kuin totuus.
_________________________________________________________________________

ELIZABETH

Elizabeth otti Cielin kädestä heidän lähtiessään ulos. Ciel vaikutti ihan rauhalliselta, se oli ihan hyvä merkki... Elizabeth kuitenkin yritti olla ajattelematta huutoaan ja muuta, kun asteli Cielin kanssa ulos ja jollekin penkille puutarhassa. Hän istuutui kaikessa rauhassa Cielin vierelle, tässä sitä taas oltiin. Sentään ei samalla penkillä, kuin eilen illalla, missä se koko fiasko oli sattunutkin.
Cielin huokaistessa Elizabeth veti itse henkeä ja yritti tyhjentää mielensä kaikesta muusta, valmistautuen tulevaan. Hän miettisi sitten Cielin sanojen jälkeen, miten pyytäisi itse toiselta anteeksi tekojaan.
Kun poika sitten aloittikin koko keskustelun sillä, että oli ollut mäntti, Elizabeth yllättyi hieman. Ciel ei ollutkaan vihainen hänelle, kun hän oli mennyt huutamaan toiselle…? Elizabeth katseli Cieliä vain, kuunnellen tämän selityksiä siitä, miksi oli eilen käyttäytynyt, kuten oli. Tai toki se ei oikeuttanut Cielin tekoja, kuten toinen ilmaisi itsekin. Mutta selkeästi Ciel oli kaiken jälkeen rauhoittunut ja ymmärtänyt, mitä oikeasti oli tapahtunut. Cielin pitkän yksinpuhelun jälkeen Elizabeth oli hetken hiljaa, käsitellen kaikessa rauhassa kuulemaansa.

”Ehkä minäkin olisin voinut yrittää ilmaista tunteeni sinulle paremmin, enkä vain alkaa itkemään. Olin vain niin… poissa tolaltani sen jälkeen, mitä kreivi teki”, Elizabeth aloitti, koska kyllä hän nyt… Ymmärsi, miksi Ciel oli tehnyt miten oli tehnyt, vaikkei se missään tapauksessa ollut oikea lähestymistapa.
”Mutta olen iloinen, että.. ymmärsit sen. Vaikka ei minunkaan olisi pitänyt huutaa sinulle”, tyttö myönsi häpeissään. Ihan kamalaa, miten hän oli saattanut huutaa Cielille? Elizabeth nosti katseensa paremmin Cieliin ja nielaisi.
”Anteeksi, Ciel. Kaikki vain.. en edes tiedä, miten selittäisin sen, minulla oli vain niin kauhea olo sen tanssin jälkeen ja halusin vain olla yksin, ja sitten suutuin sinulle. Et sinä… et sinä pilannut kaikkea, vaikka teitkin ehkä tyhmästi. En olisi saanut huutaa sinulle”, Lizzie sanoi ja yritti olla muistelematta enempää kaikkea sitä ikävää, mitä he olivat sanoneet toisilleen.
”Ja vielä… kun olit sanonut olevasi onnellinen ja kreivi tunki siihen heti sen jälkeen, enkä tiennyt, mitä tehdä. Se oli ihan kamalaa”, Elizabeth henkäisi, hänellä oli niin syyllinen olo siitä, että oli huutanut Cielille, vaikka ehkä ihan ansaitusti. Niin Somakin oli eilen hieman vihjaissut.

Ciel kuitenkin oli pahoillaan ja sanoi vielä, että kuuntelisi kyllä jos hän halusi puhua kreivistä ja tanssista ja… No, niin. Elizabeth ei oikein tiennyt, halusiko hän puhua. Somalle sen sanominen oli ollut niin helppoa, toinen oli saanut hänet ymmärtämään ettei kreivin käytös ollut hänen syytään, mutta nyt… Se palasi taas. Se ilkeä, kummallinen olo, että se oli ollut hänen syytään.
”Kiitos, Ciel… Kiitos, kun tulit puhumaan minulle ja pyysit anteeksi, kyllä minä… Annankin anteeksi. Ymmärrän, ettei se tilanne ollut sinullekaan helppo”, Lizzie aloitti. Sanat tuntuivat taas hieman jäävän kurkkuun.
”Kyllä minä haluan.. Mutta tunnen itseni niin typeräksi, kun edes mietin sitä”, Elizabeth jatkoi kreiviasiaan hieman vaikeana. Miksi sen sanominen oli eilen ollut niin helppoa? Elizabeth veti syvään henkeä, ettei alkaisi taas itkeä. Miksi häntä itketti, eihän kreivi ollut edes tehnyt mitään kamalaa?

”Tanssin aikana halusin vain lähteä, mutten halunnut aiheuttaa taas kohtausta. Kreivi oli… no, hän esitti niin mukavaa, mutta samalla hän piti niin tiukasti kiinni ja veti lähemmäs, ja minusta tuntui.. jotenkin ihan hirveältä. Kun kukaan ei tehnyt mitään ja piti vain olla ystävällinen, vaikken olisi halunnut olla”, Elizabeth yritti selittää.
”Tuntui siltä, että se kaikki oli minun syyni. Etten olisi saanut olla mukava kreiville ollenkaan, että… olin itse aiheuttanut sen, miten hän kohteli minua. Ja kun hän selkeästi välitti vain siitä, että suututtaisi sinut, mutta kehui minua samalla… Se oli niin outoa. Minulle tuli niin hyväksikäytetty olo, kun hän oli niin lähellä ja niin… en osaa sanoa, minusta vain tuntui, etten saanut henkeä. Kun kreivi karkasi tanssin jälkeen jäin vain siihen, rintaani ahdisti ja käteni vapisivat, ja sitten Edward vain ilmestyi jostain…”. Elizabeth nielaisi sanojensa päätteeksi ja laski katseensa.

”Sinä varmaan pidät minua ihan tyhmänä…”, hän sanoi hiljempaa. Ei hän tiennyt, miksi kreivi sai hänen olonsa sellaiseksi. Hänellä oli ollut jotenkin.. likainen olo. Vaikkei mitään ollut edes tapahtunut, kyllähän tanssissa nyt pidettiin luonnollisesti vyötäröstä kiinni ja katsottiin silmiin…! Miksi hänellä sitten oli sellainen olo, että jotain väärää olisi tapahtunut?
__________________________________________________________________________

FRANCIS

Edwardin reaktiosta kyllä näki, että ei siinä ollut mistään väärinkäsityksestä kyse, mutta vieläkin poika kehtasi keksiä jotain typeriä hätävalheita. Että hehän vain olivat ryypänneet ja pelanneet jotain alemman luokan hävyttömiä pelejä, minkä takia Redmond muka oli alasti ja sammui sitten Edwardin huoneeseen. Francis ei kestänyt enää. ”ÄLÄ VALEHTELE MINULLE!” Hän karjaisi ja läimäisi poikaansa poskelle, mitä hän ei ollut koskaan tehnyt, mutta nyt hän oli vain liian vihainen. Hän nousi ylös. ”Että kehtaat! Ei sinua sinne kouluun siksi laitettu, että pääsisit siellä homoilemaan muiden oppilaiden kanssa! Ihmekös se on, jos koulu aiheuttaa stressiä jos siellä tehdään jotain ihan muuta kuin opiskellaan! Ja tuollaisestako vielä pitäisi olla ylpeä!?!” Francis huusi, katsoi vain inhoten poikaansa ja kääntyi pois, hän ei halunnut kuulla enää mitään typeriä verukkeita. Mokoma kelvoton, kiittämätön kakara!
_______________________________________________________________________

CIEL

Cielin alustuksien ja anteeksipyyntöjen jälkeen Elizabeth aloitti, että olisi itseki ehkä voinut toimia hieman toisin kuin vaan alkaa itkemään, mutta hän oli ollut niin poissa tolaltaan siitä, mitä Aloisin kanssa oli käynyt. "Reaktiosi ei kuitenkaan ollut yhtään väärä eikä se ollut vikasi. Se oli ihan luonnollinen reaktio ottaen huomioon, että se tilanne oli niin outo ja sitten minä tulen vielä ilmaisemaan itseäni kuin mikäkin idiootti", Ciel sanoi, koska vaikka sillä hetkellä hänestä oli tuntunut vain siltä, että mikä ihmeen uhri Elizabeth muka luuli olevansa tilanteeseen, että eihän hänellä nyt mitään oikeutta uhriutumisiin ollut ja sitä rataa, niin ei. Kyllä Ciel näki asian aivan toisessa valossa nyt, kun oli nukkunut yön yli ja ajatellut asiaa ihan rauhassa yksin. Että ihan hyvä, että Angelina oli käsketänyt Cielin vaan lepäämään ja nukkumaan yön yli ja vasta seuraavana päivänä miettiä tilannetta uudestaan.

Elizabeth oli kuitenkin iloinen siitä, että Ciel oli ymmärtänyt tilanteen, mutta jatkoi sitten, ettei hänen olisi pitänyt huutaa Cielille. "Ei se mitään ja kyllä se oli ihan ansaittua. Olinhan aika moukkamainen idiootti sillä hetkellä", Ciel myönsi perään. Olihan sekin silloin jurppinut Cieliä, että mikä oikeus Elizabethilla oli hänelle tiuskia, mutta kyllä siihenkin oli ollut ihan syynsä, oikeuttu syy oikeastaan. Joten ei Elizabethin moista tarvinnut kuitenkaan hävetä. Ei se ehkä hienon neidin tapoihin kuulunut vain huutaa menemään, mutta ei aina voinut olla hieno neiti.

Elizabeth toi katsettaan paremmin Cieliin ja Cielkin katsoi toiseen, kun Elizabeth sitten pyysi anteeksi tilannetta. "Saat anteeksi ja ymmärrän kyllä, että tilanne oli vaikea ja outo ja se tapahtui niin nopeasti. Ja minun olisi kyllä pitänyt antaa aikaa sinulle enemmän eikä vaan paukata sinne mitään miettimättä. Että ei se ollut mikään ihmekään, että suutuit ja se purkautui huutona", Ciel vastasi ja olihan tilanne vieläkin omalla tavallaan vaikea ja kinkkinen, mutta toivottavasti edes tämä päivä sujuisi tämän keskustelun jälkeen mukavammin ja kreivin voisi lakaista vain maton alle.

Kekustelu jatkui kuitenkin siihen itse tilanteeseen ja siihen, mistä kaikki lähti, kun Alois oli vain tunkenut heidän väliinsä juuri, kun kaikki oli ollut niin täydellisesti eikä Elizabeth tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä ja se oli kamalaa. "Tunsin itsekin oikeastaan juuri samalla tavalla. Se tapahtui niin nopeasti, etten oikein ymmärtänytkään, kun se oli jo tapahtunut ja jäin vain tanssilattialle tyhmänä seisomaan. En tiennyt, mitä siinä olisi pitänyt tehdä. Tiesin vain, että jotain olisi tehtävä, mutta en päässyt siitä eteenpäin", Ciel myönsi seuraavaksi myös, että tietämättömyydentunne oli molemminpuolista ja se oli todella kamala tunne. Todella lamaannuttava.

Anteeksipyyntöjen jälkeen Ciel oli kuitenkin luvannut olla olkapäänä Elizabethille, jos hän haluaisi puhua asiasta, minkä jälkeen Elizabeth kiitti Cieliä siitä, kun tuli puhumaan hänelle ja pyysi anteeksi. Ilmeisesti Elizabeth myös pystyi antamaan Cielille anteeksi ja ymmärsi myös sen puolen, ettei tilanne ollut myöskään helppo Cielille. "Kiitos ja niin, enhän olisi voinut ikinä antaa itselleni anteeksi, jos olisin vain jättänyt asian siihen. Kyllähän asiat on hyvä selvittää", Ciel sanoi siihen väliin Elizabethin jatkaessa, että kyllä hän halusi puhua asiasta, mutta hän ilmeisesti tunsi itsensä jotenkin typeräksi, kun edes mietti asiaa. Sitten tyttö jatkoi, että oli kyllä halunnut lähteä tanssin aikana, mutta ei halunnut vain aiheuttaa kohtausta. No se taisi olla sama syy kuin Cielillä lopulta se, ettei hän ikinä tehnyt mitään asian eteen, kun Alois vain vei Elizabethin hänen käsistään, mutta silti se oli tuntunut enemmänkin riittämöttömyyden tunteelta ja siltä, ettei siitä mitään kuitenkaan tulisi. Mutta Elizabeth jatkoi vielä miten Alois oli esittänyt mukavaa ja piti tiukasti toisesta kiinni ja veti lähemmäksi ja Elizabethin olo oli ollut vain hirveä ja Aloista oli pitänyt vain sietää. Lopuksi Elizabeth syytti itseään siitä, ettei olisi saanut olla mukava Aloisille ja hän oli siten itse aiheuttanut sen, miten Alois kohteli tyttöä ja se kaikki oli lopulta aiheuttanut hyväksikäytetyn olon, mitä Alois varmasti olikin tavoitellut. Ja sitten vielä se kaikki, mitä heti tanssin jälkeen oli tapahtunut ja Alois kalppinut matkoihinsa. Ihan loppuun Elizabeth vielä lisäsi, että Ciel varmasti piti häntä nyt ihan tyhmänä. "En suinkaan. En yhtään. Et sinä ole typerä. Minusta toimit kuitenkin ihan oikein ja se oli rohkeaa, vaikka se varmasti olikin kamalaa vain sietää kreiviä ja hänen käytöstään. Mutta se ei kuitenkaan ollut sinun vikasi missään tapauksessa. Se oli niin outo tilanne ja kaikki tapahtui niin nopeasti ja itse lähinnä vain lamaannuin, mutta sinä toimit rohkeasti tilanteessa. Ja se, että olet mukava muille, on vahvuus eikä missään tapauksessa heikkous ja se on samalla yksi piirteistä, jota ihailen sinussa", Ciel vastasi lopulta, koska eihän se nyt Elizabethin vika ollut, että Alois oli limainen idiootti ja käytti muita omien tavoitteidensa saavuttamiseksi ja siitä kaikesta huolimatta Elizabeth kesti sen. Moni tuskin olisi kestänyt.
_____________________________________________________________________

EDWARD

Edward näki jo äitinsä silmistä kuinka hänen selityksensä ei uponnut, ei sitten alkuunkaan. Kyllä hän sen tiesi jo, kun lähti valehtelemaan, mutta ei hän nyt voinut myöntää olevansa joku homo, jota kiinnosti kauniit miehet eikä naiset niin kuin normaalia ihmistä olisi pitänyt kiinnostaa. Mutta silti Edward teki sen, koska valhe oli pienempi paha kuin moisen kamaluuden myöntäminen. Äiti lopulta karjaisi vain, ettei valehdella saanut ja sitten vielä läimäisi Edwardia poskelle niin, että mojahti. Edward tunsi kuinka hänen silmiinsä alkoivat kostumaan ja hän toi toista kättään nyt punoittavalle poskelleen. Ei hän kehdannut kuitenkaan itkeä, mutta ei myöskään enää sanoa mitään vastaankaan. Häntä pelotti, nolotti ja hävetti ja hän tunsi itsensä epäonnistuneeksi ihmiseksi. Ehkei hänellä edes ollut ihmisen arvoa, koska olihan hän vain kelvoton homopoika, josta ei olisi mihinkään enää kenenkään silmissä. Hän oli varmasti sairas, koska eihän se nyt ollut tervettä olla kiinnostunut samasta sukupuolenedustajasta.

Sitten äiti jatkoi, ettei Edwardia kouluun siksi laitettu, että voisi homostella muiden oppilaisen kanssa, ettei se nyt ihmekään ollut, että stressasi, kun siellä tehtiin aivan jotain muuta kuin opiskeltiin ja siitäkö pitäisi olla ylpeä. "Ei... Ei pitäisi..." Edward kuiskasi hiljaa ja laski katseensa maahan jääden siihen istumaan, kun äitinsä kääntyi vain lähteäkseen ja lopulta, kun hän sitten jäi yksin, tunsi Edward lopulta kyyneleet poskillaan.
________________________________________________________________________

FRANCIS

Francis paineli vihaisena takaisin sisälle, hän ei pystynyt jatkamaan keskustelua Edwardin kanssa tässä mielentilassa. Kyllä hän tiesi menneensä liian pitkälle, miksi hän oli mennyt lyömään lastaan!? Mutta tällä hetkellä häntä vain suututti Edwardin röyhkeys tehdä jotain tuollaista ja valehdella siitä vielä päin naamaa sen jälkeen kun hän oli jo jäänyt kiinni! Ja hänenhän oli pitänyt puhua vielä Elizabethin ja Cielinkin kanssa ja hän oli nyt jo täysin loppu lasten aiheuttamien ongelmien takia. Hän meni kuitenkin vain huoneelleen ainakin alkuun rauhoittumaan. Mitä hän oli oikein tehnyt väärin pojan kasvatuksessa? No selvästi hän oli keskittynyt liikaa vain Elizabethiin ja luottanut siihen, että hänen miehensä pitäisi pojastaan huolta sillä välin, kun hän valmensi Elizabethia selviämään tulevaisuudessa. No se mies ei selvästi ollut tehnyt mitään, kotiopetuksen sijaan tämä oli vain hoitanut pojan pois vastuultaan sinne homokouluun ja nyt oli kaikki pilalla!
___________________________________________________________________________

ELIZABETH

Ciel oli selkeästi oikeasti miettinyt asioita, vaikka olikin saanut sen kohtauksen ja joutunut vuoteeseen kesken illan. Elizabethille tuli hieman parempi olo Cielin ilmaistessa, ettei ollut vihainen huudosta ja että se taisi olla ihan ansaittua. Kyllä Elizabeth sen tiesi, tavallaan, mutta… Kai se, että hänen elämänsä oli muuttunut niin paljon silloin, kun Cielinkin elämä oli. Hänet oli kasvatettu juuri Cielin vaimoksi, hänen piti aina ymmärtää ja hän halusi vain tehdä Cielistä onnellisen. Ja sitten hän meni huutamaan toiselle. Ciel kuitenkin antoi hänelle anteeksi, jolloin Elizabeth hymyili hieman paremmin. Ehkä tämä tästä… asia oli nyt suurin piirtein käsitelty loppuun.
”Kiitos, Ciel”, tyttö hymähti hiljaa, hän oli vain onnellinen, kun Ciel ei ollut vihainen hänelle.

Mitä tuli kreivin temppuun, niin ihan ymmärrettävästi Ciel oli myös lamaantunut koko jutusta täysin.
”Niin, meille taisi käydä aika samalla tavalla… Edward luuli, ettet ollut edes pyytänyt minua tanssimaan, siksi hänkin oli niin kiukkuinen..”, Elizabeth hymähti vaisusti. Se oli ollut ihan hirveä tilanne, mutta toivottavasti sitä ei tapahtuisi toistamiseen.
Ciel oli toiminut tosi kunnioitettavasti tullessaan puhumaan hänelle, ainakin nyt. Illalla se ei ollut mennyt kovin hyvin, mutta onneksi kaikki oli taas edes jotenkin hyvin. Tai no, olisi ollut ellei hänellä olisi ollut niin syyllinen olo kreivin temppujen takia. Jotenkin se kaikki taas kasaantui hänen sisälleen, kun hän puhui siitä, eikä hän enää tiennyt, olisiko kannattanut. Mitä jos Ciel ajattelisi hänestä jotenkin eri tavalla? Tai syyttäisi häntä kreivin teoista? Elizabethia ahdisti niin, että hyvä kun hän huomasi Cielin alkavan taas puhua.

Cielin sanoessa, ettei mikään siinä ollut hänen syytään ja ettei pitänyt häntä typeränä, Elizabeth nosti katseensa Cieliin. Hänen silmänsä kimmelsivät hieman, mutta ei hän itkenyt, hän vain katseli Cieliä hiljaa. Toisen vielä sanoessa, että hän oli tehnyt rohkeasti ja miten ihaili häntä, kun hän oli ottanut tilanteen niin hyvin, Elizabeth oli aivan sanaton. Ciel ei ollut ikinä sanonut mitään tuollaista hänelle… Elizabeth ei oikein edes ajatellut taas, kun hän otti Cieliä hellästi kädestä ja sitten jo halasikin toista. Ei kuitenkaan rutistaen, vaan ihan halaten, hymyillen paremmin.
”Olen niin onnellinen… Voi Ciel”, Elizabeth naurahti lempeästi ja ehkä hieman itkuisena. Elizabethin ahdistus alkoi taas helpottaa, kun Ciel ei pitänytkään häntä ihan tyhmänä.

Elizabeth kuitenkin lähes hätkähti irti halauksesta kuullessaan jostain läheltä äitinsä vihaisen karjaisun. Hän päästi Cielistä irti ja katseli hädissään ympärilleen, mitä ihmettä tapahtui?
”Oliko se äiti? Missä…”, Elizabeth kysyi pelästyneenä, kun hetken päästä äiti jo marssikin jostain vähän matkan päästä vihaisena sisälle. Elizabeth katseli hämmentyneenä äitinsä perään, mitä tapahtui? Miksi äiti oli vihainen, kenelle hän oli huutanut? Äiti ja Edward olivat kadonneet aamiaiselta… Oliko jotain tapahtunut? Elizabeth ei oikein edes miettinyt, kun nousi ylös penkiltä. Sitten hän muisti Cielin.
”A-anteeksi, Ciel… Siis kiitos… anna anteeksi, minä haluan, tai siis… Käyn katsomassa… Tarkistan vain, huusiko äiti Edwardille. Tulen kohta takaisin!”, Elizabeth sanoi hieman häkeltyneenä, hänen oli pakko tietää, oliko äiti huutanut Edwardille. Miksi ihmeessä? Elizabeth vilkaisi vielä Cieliä ja hymyili pienesti, ennen kuin kiirehti siihen suuntaan, josta äiti oli tullut. Hetken etsimisen jälkeen hän tosiaan löysi Edwardin, yksin puutarhan penkiltä. Elizabeth katseli veljeään varoen, miettien, mitä tekisi. Edward aina lohdutti häntä ja halusi hänen parastaan…

Lopulta Elizabeth asteli hyvin varoen Edwardin luo ja pysähtyi seisomaan siihen toisen lähelle.
”Edward..?”, hän kysyi varoen, laskien kätensä toisen olalle hellän kokeilevasti (?). ”Edward, mitä tapahtui? Oletko kunnossa?”, Elizabeth jatkoi ihan hiljaa, kun istuutui hitaasti siihen Edwardin vierelle. Ei kai… Ei kai toinen itkenyt?
___________________________________________________________________________

CIEL

Elizebeth hymyili jälleen ainakin hieman enemmän tai siis enemmän normaalisti kuten ollessaan onnellinen, mikä oli hyvä merkki, jolloin Cielkin hymyili taas hieman. Tilanne alkoi näyttämään taas hyvältä heidän osaltaan, vaikka ikävä tilannehan se eilinen joka tapauksessa oli. Onneksi sen asian pystyi kuitenkin sopimaan. Elizabeth kiitteli myös taas Cieliä ja Ciel ei ollut ihan varma, mistä kaikesta oli kiitokset ansainnut, mutta sekin oli merkki parempaan. "Kiitos myös sinulle, kun kaikesta huolimatta jaksat ymmärtää minun aika pökkelöä tunne-elämää", Ciel sanoi, koska oli hänessä varmasti kestämistä, kun oli välillä niin sokea pahvi.

Aloisin temput kuitenkin olivat selvästi lamaannuttaneet molemmat heistä, mutta sitten Elizabeth otti vielä Edwardia puheeksi, että hänen veljensä oli luullut, ettei Ciel ollut edes ikinä pyytänyt Elizabethia tanssimaan. "Ahaa... No nyt ymmärrän hänen reagoimisensa syyn", pääsi siinä kohdassa Cielin suusta. Outoa, yleensä Edward piti tiukasti siskoaan silmällä. Oli outoa, että se asia oli jäänyt häneltä täysin huomaamatta, että kyllä Ciel oli Elizabethia pyytänyt tanssiin, mutta Alois oli vain puuttunut peliin. Mutta toki ymmärrettävä reaktio siinä tapauksessa, mutta oli se aika nolo hetki, kun Edward oli tullut vain haukkumaan Cielin lyttyyn siinä vain kaikkien edessä. Väärinkäsitys se tietenkin oli ja kaikki tekivät virheitä, mutta ei se hehkeä hetki ollut.

Lopulta Elizabeth nosti heidän keskustelunsa edessä katsettaan Cieliin Cielin nähdessä kimmellyksen toisen silmissä, mutta tällä kertaa se taisi olla hyvästä eikä suinkaan itkusta. Ei Elizabeth itkuiselta kuitenkaan näyttänyt ja lopulta Ciel tunsi kuinka Elizabeth otti hänen kädestään kiinni ja Ciel samalla Elizabethin, kunnes hän huomasi olevansa jo Elizabethin halauksessa, jolloin Ciel halasi itsekin Elizabethia takaisin toisen sanoessa olevan taas onnellinen. "Niin minäkin", Ciel vastasi hymyillen edelleenkin hieman ja oli samalla niin helpottunut, että tilanne oli selvinnyt, koska jos ei, Ciel ei oikein tietäisi mitä olisi sitten tehnyt. Ei hänen ollut kuitenkaan tarkoitus itkettää kihlattuaan kertaakaan, mutta välillä hän oli kyllä niin ajattelematon taulapää, mutta sentään kaikki päättyi hyvin.

Mutta yhtäkkiä jostain aika läheltä kuului vihainen karjaisu ja Ciel säikähti sitä ja Elizabeth ilmeisesti myös, kun hätkähti kovin ja halaus oli halailtu. Elizabeth etsi selvästi ympäriltä, että mitä se karjaisu oli ollut ja Cielkin oli hieman hölmönä siinä, että mitä ihmettä. Se oli kuulostanut Francisilta Cielin mielestä ja Elizabeth kyseli seuraavaksi, että oliko se tosiaan hänen äitinsä ja että missä ihmeessä. "En todella tiedä, mutta kyllä se häneltä kuulosti... Mitä ihmettä tapahtui?" Ciel kummasteli myös ääneen, kun näki sitten kuinka Francis marssi hyvinkin vihaisen näköisenä kartanoon. Huh, se kuka hänet tuohon tilaan oli saanut, niin sillä ei varmaan olisi helppoa ja Ciel kiitti onneaan, ettei se suinkaan ollut hän, mutta miksi ihmeessä ja mitä oli tapahtunut?

Elizabeth kuitenkin nousi yllättäen penkiltä ja Ciel käänsi katsettaan toiseen, kun sitten Elizabeth alkoi pahoittelemaan ja sitten kiittämään taas ja sitten pahoittelemaan ja jotain hän halusi ja sitten jatkoi, että menisi katsomaan mitä tapahtui ja että oliko se Edward, jolle oli huudettu. Hän jatkoi kuitenkin tulevansa pian takaisin. "Aivan juu, ei se mitään. Mene vain, odotan tässä sen aikaa", Ciel sanoi ymmärtäen kyllä, että Elizabeth varmasti halusi tietää oliko kyseessä hänen veljensä. Ei hän itse kuitenkaan mukaankaan kehdannut lähteä, jos se oli jotain perhejuttuja. Toki Ciel oli sukua, mutta jos se oli joku perheen sisäinen juttu, niin olisi hieman junttia tulla sinne pällistelemään, joten parempi odottaa vain, joten hän vain hymyili hieman Elizabethille, kun tämä sitten lähti katsomaan tilannetta.
_______________________________________________________________________

EDWARD

Äiti oli lähtenyt paikalta raivona ja kyllä Edward sen ymmärsi ja tiesi syynkin. Hän oli sairas homo eikä se ollut normaalia ollenkaan ja niin ei saisi tietenkään olla, koska eivät normaalit ihmiset rakastaneet ketään saman sukupuolenedustajaa niin, miten hän tunsi selvästi kiellettyä rakkautta Edgaria kohtaan. Se oli varmasti joku tauti, joka teki hänestä hirveän virheen ja joka oli niin ällöttävä, ettei sellaista ihmistä saisi olla edes olemassa. Mutta sitä Edward ei ymmärtänyt, miksi hän siitä kaikesta huolimatta tunsi jotain niin sairasta tunnetta toista miespuolista kohtaan. Edward tiesi sen olevan väärin, mutta silti hän oli antanut itselleen luvan rakastua Edgariin. Miksi hän oli niin typerä? Mikä hänessä oli vikana? Eikö sitä voinut parantaa mitenkään? Ja missä se vika hänessä oli? Sydämessä? Aivoissa? Missä se oli? Edward ei tiennyt, mutta ei myöskään sitä, miten voisi parantua siitä. Pitäisikö hänen panna naista? Ehkä hän sitten parantuisi... Vai pitäisikö hänen vaan nähdä naisen alaston vartalo ja ongelma ratkeaisi ja hän tykkäisi naisista? Vai mitä hänen piti tehdä? Voisiko siitä edes parantua? Vai olisiko hän aina koko lopun elämänsä viallinen yksilö? Niin paljon kysymyksiä, mutta niin vähän vastauksia...

Edward ei ajatuksiltaan edes huomannut, että Elizabeth oli tullut paikalle ja hätkähti vain sitä kuinka kuuli nimensä lausuttavan ja käden olkapäällään. Hän kuivasi kyyneleitä silmiltään ja kasvoiltaan nopeasti ja yritti peitellä punertavaa poskeaan Elizabethin kysellessä mitä oli tapahtunut ja oliko Edward kunnossa. "Olenolen, sain vain roskaa silmään. Ei tässä mitään. Kaikki on kunnossa. Ehkä taisin sanoa jotain väärin äitille, mutta ei tässä muuta", Edward kiirehti sanomaan, mutta kannattiko Elizabethin koskea häneen, jos homous olikin tarttuva tauti ja siinä menisi sitten Elizabethkin ja äiti vihaisi myös häntäkin ja huutaisi heidät molemmat maanrakoon ja heistä tulisi sitten kodittomia kulkureita, joita kukaan ei rakastanut?! Eieiei...! Nyt piti ajatella järkevästi! Eihän kukaan muukaan ollut saanut homotautia, kun olivat koskeneet häneen. Ei se tarttuvaa ollut. Ei niin voisi tapahtua. Edwardin oli vain niin vaikea olla, mutta ei hän halunnut moista asiaa siskolleen kertoa, koska sitten hänkin pitäisi häntä vain ällöttävänä eikä haluaisi olla enää missään tekemisissäkään Edwardin kanssa, joten oli parempi leikkiä vain, että kaikki oli normaalisti.

SIVUA 5

ELIZABETH

Ciel onneksi ei loukkaantunut, kun hän lähti. Elizabeth ei ollut osannut kuvitella äidin huutavan kenellekään tuolla lailla, etenkään Edwardille. Elizabeth katseli veljeään huolestuneena, kun toinen nosti katseensa häneen ja oli ihan selkeästi itkenyt. Ei kaikki kunnossa ollut, se oli selkeää, mutta Edward ei kertonut hänelle.
”Edward, äiti ei ole ikinä huutanut noin… Voit kyllä kertoa minulle, jos tahdot”, Elizabeth sanoi lempeästi, yrittämättä olla ihan kauhean huolestuneen näköinen. ”Ei sinun tietenkään ole pakko, jos et halua, mutta tiedän kyllä jos olet itkenyt. Teen sitä aika usein itsekin”, tyttö sanoi sitten. Mikä olisi ollut niin paha, ettei toinen olisi voinut kertoa hänelle? Hänhän oli toisen sisko! No, äiti oli huutanut aika pahasti, joten ehkä toista pelotti sen takia…

”Minusta tuntuu, että sinua helpottaisi, jos saisit kertoa jollekin”, hän lisäsi varoen, ei liian painostavasti kuitenkaan. Hänenkin olonsa oli helpottanut, kun hän oli kertonut jotain ahdistavaa ja sellaista, mistä koki syyllisyyttä. Ja äiti nyt… oli kaiketi ylireagoinut, ihan sama mistä oli kyse. Äiti oli todella stressaantunut juhlien takia ja muutenkin. Elizabeth mietti hetken ja silitti hieman Edwardin olkaa.
”Mutta olen tässä joka tapauksessa, haluat sitten puhua tai et. En minä ikinä voisi olla vihainen sinulle, olet isoveljeni. Sinulla on minut aina, kai sinä tiedät sen?”, Elizabeth lisäsi ja hymyili hellästi veljelleen. Ei hän ikinä voisi huutaa Edwardille noin, tapahtui mitä tahansa. Edward oli hänen rakas isoveljensä ja hän oli ylpeä toisesta huolimatta siitä, mitä toinen teki. Toki Edward teki joskus typeryyksiä ja hössötti ja holhosi, mutta ei se haitannut. Edward oli hyvä ihminen ja teki sen kaiken rakkaudesta. Ei hän uskonut, että Edward voisi ikinä tehdä mitään, mikä olisi saanut hänet vihaamaan toista.
”… Johtuuko tämä siitä, mitä äiti sanoi sinun koulunkäynnistäsi?”, Elizabeth kysyi lopulta. Hän ei ollut kuullut ihan kunnolla kaikkea, mutta osittain.
__________________________________________________________________________

EDWARD

Elizabeth oli kyllä myös huomannut, ettei äiti koskaan ennen ollut noin huutanut varmasti yhtään kenellekään ja Edward voisi kyllä kertoa Elizabethille. Ei hän toki pakottanut, mutta kyllä hän tiesi, kun joku oli itkenyt, kun teki sitä itsekin aika usein. "Niin... No onhan sitä aika turha... piilottaa", Edward vastasi, varsinkin kun silmien ympäristö punersi ja silmät olivat kastuneet. Eikä Edward oikein pystynyt enää pidettelemään kyyneliään, kun niitä taas ilmestyi hänen poskilleen. Kovin hän yritti kuivailla niitä aina, mutta eiköhän se nyt ollut itse kullekin selvää, että hän itki.

Elizabeth jatkoi sitten, että puhuminen varmasti auttaisi ja olihan se toki mahdollista, mutta ei se homotautia parantaisi kuitenkaan. Hän olisi homo sen keskustelun jälkeenkin, vaikkei homokeskustelua kenenkään kanssa ollutkaan ikinä edes käynyt. Ei edes Edgarin kanssa, vaikka häntä vaivasi tasan sama tauti ja heidät pitäisi varmaan polttaa roviolla. Mutta pitäisikö siitä puhua ja pitikö Edgar sitä asiaa vääränä? Mutta jos Edward nyt sanoisi olevansa homo Elizabethille, niin mitä sitten tapahtuisi? Elizabeth kuitenkin sanoi olevansa siinä aina halusi Edward puhua tai ei samalla, kun silitti Edwardin olkaa. Elizabeth jatkoi vielä, ettei hän voisi kuitenkaan vihainen olla, koska olihan Edward kuitenkin hänen veljensä. Mutta halusiko Elizabeth asian olevan enää niin, kun kuulisi millainen sairas ällötys hän oli? "Kiitos... Elizabeth..." Edward kuitenkin niiskaisi, koska olihan se ihan mukavaa, että toinen kuitenkin välitti ja sanoi ainakin, ettei voisi olla vihainen ja että hänellä olisi aina edes Elizabeth. No edes joku ja se oli tietenkin jo paljon, mutta kuinka kauan, jos hän todella kertoisi olevansa homo? Mutta kuinka kauan sitä muka pystyi oikeasti piilottelemaan? Kamanosuke oli tullut huutamaan jo hänen ovelleen ja äiti tiesi jo asiasta. Siellä se tieto varmasti jo levisi eteenpäin ja kaikki pitivät häntä jotain luuserina tuskin edes miehenä tai minkään muunkaan arvoisena. Mikä mies muka sekaantui oikeasti toisiin miespuolisiin? No ei mikään...

Lopuksi Elizabeth kysyi, että johtuiko asia kuitenkin Edwardin koulunkäynnistä kun äiti siitä oli sanonut. Tiesikö Elizabethkin siis jo? Vai puhuiko hän vain ylipäätään koulunkäynnistä ja nimenomaan vain koulunkäynnistä? No varmaan, koska kai hän olisi lähtenyt jo ja lujaa aivan toiseen suuntaan, jos tietäisi Edwardin ällöttävästä homostelusta. "Ei... Tai tavallaan... Sieltä se alkoi... Tiesin sen virheeksi... Tiesin mitä siitä seuraisi... Tiesin, että jos joku saisi tietää siitä, en olisi enää mitään kenellekään... Silti annoin luvan itselleni siihen... ja rakastuin mieheen... Olen viallinen ällötys... En ole normaali ihminen, tuskin edes ihminen ja teen ihan hirveitä asioita miehen kanssa... Millainen idiootti tekee niin? Miksi sallin sen, vaikka tiesin sen olevan väärin? Mutta samalla... se tuntui niin hyvältä... Mutta oliko se kaiken tämän arvoista? En tiedä enää... Silloin ajattelin, että on, koska rakkaus voittaa kaiken... Mutta ei, vain houkat ajattelevat niin... Olen vihattu ja seurassani oleilu ei välttämättä ole hyväksi... Enkä halua, että äiti ja muut alkavat vihaamaan sinuakin... Anteeksi, etten voinut olla veli, josta voisi olla ylpeä ja anteeksi, että tuotin pettymyksen olemalla tautinen homo..." Edward sanoi haudaten kasvot käsiinsä. Tulisi se totuus ilmi jossain kohdassa joka tapauksessa nyt, kun se oli jo lähtenyt liikkeelle. Kai Elizabethinkin oli oikeus tietää se ja ainakin hän oli saanut kuulla sen ihan Edwardilta itseltään eikä joltain muulta.
________________________________________________________________________

ELIZABETH

Edwardilla oli selkeästi vaikeaa, mutta ainakin toinen myönsi itkevänsä, joten se oli ainakin alku. Edward-parka… Elizabeth pysyi kuitenkin vain veljensä vierellä ja antoi tälle omaa aikaa, jos toinen halusi miettiä, halusiko edes kertoa. Elizabethille sillä ei ollut niin väliä, hän halusi vain, että Edwardilla olisi parempi olo ja joku jolle puhua. Ei Elizabeth ollut koskaan nähnyt veljeään tällaisena, mutta nyt ei ollut oikea aika ihmetellä sitä.
Lopulta Edward avasi suunsa. Sieltä tuli sellainen rimpsu niin hämmentäviä asioita, ettei Elizabeth meinannut pysyä perässä alkuunkaan. Edward oli kuulemma tehnyt jonkun virheen, joka oli niin kamala, ettei olisi sen jälkeen enää kenellekään mitään, ja se hämmensi Elizabethia. Minkä virheen?
Elizabethille ei jäänyt kuitenkaan hirveästi aikaa pohtia, kun sitten Edward jo täräyttikin rakastuneensa mieheen. Kehen mieheen? Miksei hän ollut tiennyt mitään? Niin no, kai äidin reaktio saattoi kertoa, että tämä ei ollut sellainen asia, josta illallispöydässä keskusteltiin… Tai no, näissä juhlissa keskusteltiin kyllä ihan kaikesta. Edward vain jatkoi, ihmetellen miksi oli tehnyt jotain vaikka tiesi sen olleen väärin ja sitten Edwardin seurassa ei ollut hyvä oleskella, koska äiti ja jotkut muut alkaisivat vihata myös häntä, jos hän oli Edwardin kanssa. Mitä ihmettä Edward oikein höpisi…?

Elizabeth napsahti hämmennyksestään, kun Edward alkoi pyydellä anteeksi sitä, kun ei voinut olla veli josta Elizabeth olisi voinut olla ylpeä. Edward oli peittänyt kasvonsa käsiinsä, eikä Elizabeth halunnut kuunnella veljensä haukkuvan itseään noin. Mistä ihmeen taudeista toinen puhui? Elizabeth mietti hetken, mutta kääntyi paremmin Edwardiin päin. Hän nosti kummatkin kätensä hellästi Edwardin omille, jotta sai laskettua veljensä kädet alas (?).
”Edward, katso minuun”, Elizabeth sanoi lempeästi. Hetken mietittyään Elizabeth nosti varoen toisen kätensä ja kokeili Edwardin otsaa, sitten toista poskea (?), jolla ei ollut punaista jälkeä. Elizabethia kammotti ajatella, että äiti olisi lyönyt Edwardia, mutta nyt ei ollut hyvä hetki kauhistella sitä. Elizabeth hymyili lopulta ja laski kätensä alas, jotta saattoi ottaa Edwardia käsistä.

”Et sinä voi olla kipeä. Ei sinulla ole kuumettakaan”, Lizzie sanoi yksinkertaisesti, hymyillen lopulta lempeämmin.
”Edward… En minä ikinä voisi olla olematta ylpeä sinusta. Olethan sinä aina ollut hieman hassu, mutta et ole koskaan muuttunut. Olet edelleen minun Edwardini, eikä se, mitä sinä teet muuta sitä”, Elizabeth sanoi. Kyllä hän ymmärsi, että tämä oli Edwardille ja äidille ja varmaan muillekin aika iso asia, mutta Elizabeth oli pidetty aika kaukana koko käsitteestä.
”Etkä sinä voi sille mitään, jos sinä rakastut johonkin… Ihan sama kuka se on. Mutta yhtä asiaa saat kyllä hävetä”, Elizabeth sanoi, mutta hymyili kuitenkin, kun puristi hellästi Edwardin käsistä. (?) ”Nimittäin sitä, että ajattelit minun vihaavan sinua tällaisen vuoksi. Olen aina ylpeä sinusta, Edward. Ja rakastan sinua, ihan sama mitä teet.”

Elizabeth uskoi, että äiti leppyisi vielä. Äiti vain oli stressaantunut ja muutenkin hermona kaikesta, mitä juhlissa oli tapahtunut ja… Elizabeth alkoi miettiä sitä, kun äiti oli avannut Edwardin huoneen oven, ja sieltä palatessaan näyttänyt järkyttyneeltä. Oliko kyse sittenkään palvelijasta?
”Siitäkö oli kyse, kun äiti meni huoneeseesi? Minä en nähnyt mitään, äiti sanoi, että siellä oli palvelija. Sekö tämän aiheutti?”, Lizzie kysyi. Hän olisi halunnut kysyä, kuka siellä oli ollut, mutta ehkä se ei ollut sopivaa juuri nyt…
_________________________________________________________________________

EDWARD

Edward tunsi pian Elizabethin kädet omillaan ja sitten hän laski Edwardin kädet alas tämän kasvoilta. Edwardin katse oli kuitenkin suunnattuna kohti maata, johon pari kyyneltäkin putosi. Hän kuitenkin käänsi katsettaan Elizabethiin, kun sisko halusi Edwardin katsovan itseensä. Elizabeth toi kättään seuraavaksi Edwardin otsalle ja siitä toiselle poskelle. Sille, jota äiti ei ollut läimäissyt. Hän tunsi edelleenkin jonkunlaisen jyskytyksen sillä puolelta, jota äiti oli läimäissyt, mutta ei siihen kuitenkaan enää sattunut. Mutta oli se aika kovaa tullut ja yllättäen, vaikka no, eihän se olisi pitänyt yllättää. Homous oli sairaus ja Edward ällöttävä. Hän oli ansainnut sen ihan täysin.

Elizabeth laski seuraavaksi kätensä alas ja sanoi sitten, ettei Edward voinut olla kipeä, kun ei hänellä ollut kuumettakaan. "Olet ihana... ja olet aina ollut... ja niin kultainen ja hyväsydäminen. Kiitos siitä... Mutta en usko, että homous on kuume tai sen kaltainen tila. Se on väärin ja varmasti jonkunlainen sairaus... tauti tai ehkä kirous... Se on jossain sisälläni. Ei se näy tai tunnu päällepäin, mutta se on olemassa jossain... En tiedä missä, mutta jossain ja se tekee minusta viallisen", Edward sanoi, koska jos se olisi vain kuume tai jotain sen kaltaista, nuha tai jotain, niin se parantuisi kyllä, mutta Edward ei ollut parantunut. Olisiko se hänellä siis koko lopun elämän? Olisiko hän aina sairas ja kelvoton poika, josta ei ikinä tulisi mitään?

Elizabeth oli joka tapauksessa kuitenkin asiasta eri mieltä ja oli kaikesta huolimatta ylpeä Edwardista, vaikka Edward tekisi mitä. Se ei ikinä muuttaisi sitä tosiasiaa. "Oikeasti? Kiitos... Kiitos, että minulla on sinut", Edward kiitti sitten, koska jostain syystä se ei tuntunut haittaavan ollenkaan siskoa, vaikka Edward olikin ällöttävä homo. Elizabethin mielestä sille ei kuitenkaan voinut mitään, jos rakastui johonkuhun eikä sillä ilmeisesti ollut väliä, mutta häpeämisen aihetta oli kuitenkin. Elizabeth hymyili kuitenkin, joten ehkä se ei ollut mitään pahaa? Samalla Elizabeth puristi hellästi omilla käsillään Edwardin omia ja sanoi sitten, että häpeämisen aihe oli se, että Edward oli edes ajatellut, että Elizabeth vihaisi häntä asian vuoksi. Edelleenkin sisko oli vain ylpeä ja rakasti, vaikka Edward tekisi mitä. Se lämmitti Edwardin mieltä ja hän sai itkua loppumaan ja jopa jonkunlaisen hymynkaltaisen ilmestyksen kasvoilleen. Aika pienen, mutta kuitenkin. "En tiedä mitä tekisin ilman sinua", Edward sanoi lopulta ja halasi siskoaan(?), mutta mitä hän nyt tekisi? Muut tuskin ajattelivat samalla tavalla kuin Elizabeth ja edelleenkin hän oli homo. Ei se mihinkään muuttunut, mutta vaikka näin ei ollutkaan, ei Edward silti ihan täysin yksin ollutkaan.

Edward päästi kuitenkin siskonsa vapaaksi halauksesta, ettei puristaisi tätä hengiltä. Seuraavaksi Elizabeth kysyi jo, että jostain siitäkö oli kyse, kun äiti ollut mennyt Edwardin huoneelle. Elizabeth ei itse kuitenkaan ollut nähnyt mitään, mutta äitin mukaan siellä oli ollut palvelija, mutta sekö tämän siis oli aiheuttanut. "En tiennyt, että äiti kävi siellä, vaikka olisihan se pitänyt ennakoida... Äiti sanoi juuri siitä asiasta, mutta valehtelin hänelle tilanteesta, koska se tuntui pienemmältä pahalta... Ei se kuitenkaan ollut palvelija... Huoneessani oli... No... Edgar..." Edward vastasi, koska turha sitäkään nyt oli enää piilotella. Sekin varmasti selviäisi joka tapauksessa ja jos Elizabethille asia oli ihan okei, niin ei kai sen kertominen haitannut. Mutta Edward ei vaan ollut ihan varma, että ymmärsikö Elizabeth, mistä asiassa todella oli kyse... Olihan se rakkautta siinä missä nyt nainen ja mieskin rakastivat toisiaan, mutta se oli normaalia ja yleisesti hyväksytty juttu. Se, että rakasti saman sukupuolenedustajaa ei ollut normaalia eikä mitenkään hyväksyttävää. Tietenkin se oli aiheuttanut äitissä sellaisen reaktion. Ei Edward yhtään ihmetellyt miksi ja syy oli täysin Edwardin oma. Hän ei olisi saanut rakastua mieheen, vaikka toisaalta... ei kukaan voinut sitä päättää keneen rakastui ja edelleenkin se tuntui hyvältä, mutta se oli vaan niin väärin, että rakkaus, joka oli yleisesti hyvä juttu, olikin yllättäen väärin. Oliko rakkaus todella sairaus, mutta sitten tavallaan ei ollut? Ainakaan oikeanlainen rakkaus ei ollut, mutta väärä oli. Niinkö? Mutta jos Edward rakastuisi naiseen, parantuisiko hän? Mutta siinähän se oli, hän ei rakastanut naisia sillä tavalla. Mutta voisiko hän oppia rakastamaan?
________________________________________________________________________

KAMANOSUKE

Kamanosuke nukkui tyytyväisenä, naapurihuoneen homotkaan eivät loppuyöstä enää metelöineet. Herättyään hänellä meni hetki muistaa, mitä illalla oli tapahtunut. Päätä kivisti, vaikka hän ei ollut edes juonut paljon ja hän olisi mielellään vain iskenyt pään takaisin tyynyyn ja jatkanut nukkumista. Mutta hänen oli varmaan pakko alkaa nousta, sillä ulkona oli jo valoisaa ja hänen pitäisi kertoa äidille, mitä oli saanut selville siitä Yamadasta. Sentään sen hän muisti ihan hyvin, muuten loppuilta oli vähän utuinen. Jossain kohtaa hän muisti menneensä huutamaan naapurihuoneeseen, että olisivat hiljaa. Hän istui haukotellen sängynreunalle ja alkoi harjata hiuksiaan. Sentään enää hänen ei tarvinnut pukeutua mekkoon, mikä oli erittäin positiivista. Hän jumitti sen verran pahasti, että pukemisessa kesti normaalia pidempään, mutta lopulta hän oli saanut pitkät, mustat housut jalkaan ja valkoisen kauluspaidan päälle ja nyt hän yritti saada hiuksiaan jotenkin kuriin ja sidottua kiinni. Mitähän kellokin jo oli?
_________________________________________________________________________

LIZABETH

Edward väitti kivenkovaa, että homous tai miehen rakastaminen tai mikä olikaan, oli sairaus tai tauti. Tai kirous. No nyt hän ei taas ollut yhtään perillä. Edwardilla oli kuitenkin varmaan syy luulla noin, vaikka Elizabethista asia oli aika yksinkertainen. Edward oli rakastunut mieheen, se siitä. Ensimmäinen kertahan tämä oli, kun Elizabeth oli koskaan kuullut vastaavasta, mutta ehkä siksi hänestä se kuulosti aika yksinkertaiselta.
Kun veli hymyili hieman ja sai itkunkin loppumaan, Elizabeth hymyili vain säteilevästi toiselle. Edwardin halaukseen päätyessään Elizabeth kietoi vain kätensä veljensä ympärille ja rutisti toista hellästi.
”Tietysti sinulla on minut. Ihan sama, vaikka kaikki sitten vihaisivatkin minua”, Lizzie naurahti hellästi, vaikka hän kyllä epäili asiaa aika vahvasti.

Päästyään veljensä halauksesta Elizabeth hiljenikin kuuntelemaan Edwardin vastausta siihen huoneessa olijan mysteeriin. Kuullessaan, että siellä oli ollut Edgar, Elizabeth yllättyi hieman. No toisaalta, olihan herra Redmond… no, aika samanlainen kuin enonsa ja varakreivi nyt ainakin tuntui olevan sen verran hassu, että lirkutteli kenelle vain. Joten ehkä Edgar oli kuitenkin oletettavin vaihtoehto?
”Oikeasti? En olisi ikinä arvannut! Sinulla on hyvä maku”, Elizabeth naurahti, vaikka Edwardilla tuskin oli ihan hirveän hauskaa vielä. Lizzie mietti hetken, hymyillen sitten taas lempeämmin.
”En usko, että äiti kuitenkaan kertoo kenellekään. Enkä minäkään, jos et halua, joten älä huolehdi siitä. Äiti… No, äiti on stressaantunut juhlista ja minusta ja Cielistä, ja tämä oli ehkä hieman liikaa kun et suoraan kertonut hänelle. Ymmärrän kyllä mikset halunnut kertoa, mutta… äidilläkään ei ole ollut nyt helppoa. Kyllä hän ihan varmasti rauhoittuu, ei hän oikeasti voi vihata sinua”, Elizabeth yritti lohduttaa veljeään. Äiti oli vain järkyttynyt, kyllä toinen ajan kanssa varmasti… no, mahdollisesti ainakin saisi käsiteltyä asian. Eihän kenenkään tarvinnut tietää? Jos se nyt kerta oli niin paha asia.

”Annetaan äidin nyt olla rauhassa, kyllä kaikki ihan varmasti järjestyy”, tyttö hymähti. Edwardin ei ainakaan tarvinnut olla yksin asian kanssa. Ehkä Elizabeth ei täysin ymmärtänyt kaikkea, mitä Edward oikein oli sitten tehnyt Edgarin kanssa, mutta… Elizabeth mietti hetken, kunnes hänen silmänsä kirkastuivat.
”Eli se oikea huone oli siis sinun huoneesi! Kerta olit siellä Edgarin kanssa, ja kehtasit vielä syyttää minua ja prinssiä huoneen etsimisestä!”, Elizabeth nauroi heleästi, mutta kuitenkin puhuen sen verran hiljaa, ettei nyt huutelisi kaikkien, tai lähinnä Cielin kuultaviin mitään.
______________________________________________________________________

ANGELINA

Madam oli aamiaisen jälkeen mennyt hetkeksi taas lukemaan huoneeseensa. Nyt ei onneksi tarvinnut paimentaa Cieliä ja pohtia tämän Elizabeth-ongelmia ja tunneongelmia ylipäätään, joten oli mukavan rauhallista. Toivottavasti lapset saisivat sovittua… Franciskin oli kai toipunut järkytyksestään aamiaisen jälkeen, mikä oli hyvä, naisparalla taisi olla taas hermot hieman kireällä.

Kello oli puoli yksitoista, kun Angelina laski kirjansa alas. Hänen pitäisi varmaan käydä herättämässä Kamanosuke, jotta toinen olisi valmis sitten lounaalla. Madam lähti kaikessa rauhassa poikansa ovelle, koputtaen hennosti, ennen kuin avasi sen. Hän yllättyi hieman nähdessään, että Kamanosuke olikin jo hereillä ja pukeissa.
”Oletkin jo herännyt, hienoa. Kuinka voit?”, Angelina kysyi iloisesti, kun astui sisälle ja sulki oven perässään. Hän asteli Kamanosuken luo ja otti lempeästi pojan harjan (?), alkaen itse sukia pojan hiuksia hellästi parempaan kuntoon.
”Oletko jo toipunut eilisestä? Pärjäsit hienosti”, nainen hymähti. Kamanosuke parka… No, ehkä tämä oli sitten viimeinen mekkoleikki, ei sille mitään mahtanut. Se oli ollut hauskaa niin kauan, kuin sitä kesti.
_____________________________________________________________________

KAMANOSUKE

Kamanosuke kääntyi ovelle, kun kuuli sen vain aukeavan ja äiti oli tullut taas käymään. ”Huomenta…” Hän sanoi väsyneesti, kun äiti ihmetteli, miten hän oli jo hereillä ja kyseli vointia. ”Vähän hitaasti ja päätä särkee, muuten ihan hyvin.” Kamanosuke vastasi, kun äiti tuli ottamaan harjauksen omiin käsiinsä, kun Kamanosuke ei oikein saanut mitään aikaiseksi. Sitten puhuttiinkin jo eilisillasta, mikä meni muka hienosti. ”Joo, etenkin loppu meni selvästi tosi hyvin… Mieluummin unohtaisin koko jutun.” Kamanosuke sanoi, mutta sentään hän ei ollut tehnyt sitä turhaan.
___________________________________________________________________________

ANGELINA

Voi Kamanosuke parkaa, ei toisella ollut helppoa. Ensimmäisissä tanssiaisissa täytyi pukeutua mekkoon ja lirkutella jollekin Yamadalle, että sai tietoonsa jotain oikeita, tärkeitä asioita. Madam hymähti hellästi poikansa sanoille, kun siisti tämän hiuksia.
”Voi sinua… Onneksi varakreivi sai selkäänsä, sen hän ansaitsi. Ran Mao piti hyvän huolen sinusta, ja siitä että varakreivi ei illan päätteeksi ollut tajuissaan”, Angelina tokaisi, varakreivin metkut olivat kyllä aivan uskomattomia.
”No, se on nyt ohi, enää sinun ei tarvitse sietää varakreiviä tai ketään muutakaan kimpussasi sillä tavalla. Kuinka Yamadan kanssa sujui?”, nainen kysyikin lopulta hieman vakavampana. Toivottavasti Kamanosuke oli onnistunut, muuten mekkoon ahtautuminen ja siinä kärsiminen olisi ollut turhaa… Tai no, Kamanosukelle turhaa, hän oli nauttinut kokemuksesta kyllä hieman liikaa. Voi, hyvä mekko menisi nyt täysin hukkaan! Mutta ehkä hän säästäisi sen… varmuuden vuoksi.
__________________________________________________________________________

KAMANOSUKE

”Mitä hänelle kävi? En ihan hirveästi muista siitä loppuillasta ennen kuin minut vietiin nukkumaan.” Kamanosuke kysyi, mutta hyvä vain, jos varakreivi sai kunnolla kuonoon! Onneksi tosiaan Ran Mao oli ollut paikalla kun hän ei oikein itse voinut antaa kaiken maailman varakreiveille kuonoon, koska piti esittää tyttöä. Ja tytöt eivät antaneet kellekään kuonoon… paitsi Ran Mao.

Mutta nyt se kauhujen ilta oli onneksi ohi! Nyt piti vain toivoa, ettei kukaan ollut tunnistanut häntä. Loppuviikosta tulisi sietämätön, jos kaikki idiootit täällä saisivat tietää, että hän oli ollut mekossa tanssiaisissa! Äiti ottikin seuraavaksi sen Yamadan puheeksi ja Kamanosuke palasi maanpinnalle. ”Ihan hyvin, siihen asti, kun Ran Mao kolkkasi hänet. Mutta hän sanoi tunteneensa isäni ja vahvisti sen, että se tollo West ja hänen toimintansa oli syy vanhempieni perikatoon.” Kamanosuke kertoi, mitä oli saanut selville, vaikka aika laillahan se oli vain vahvistusta sille, mitä äiti oli jo saanut Laulta selville.
___________________________________________________________________________

EDWARD

Edward ei voinut olla hymyilemättä, kun siskonsa säteili niin aurinkoisesti. Mutta siinä he sitten halasivat toisiaan ja Edwardkin alkoi enemmän olla itsensä, vaikka toki äskeinen edelleenkin harmitti taustalla ja kuinka hän olikin nyt yhden rakkauden takia vain kelvoton poika. Mutta ei sille kai oikein voinut mitään ja kyllä Edward tiesi, ettei voisi kuitenkaan vaan taikoa tunteitaan pois. Eihän hän voinut mitenkään päättää sitäkään, ettei muka yhtäkkiä rakastaisi siskoaankaan. Ei sillä, että sellaiseen nyt olisi mitään syytäkään, mutta näin esimerkkinä. Ei rakkautta voinut vain pyyhkiä pois, oli se sitten väärää tai oikeaa, mutta rakkautta kuitenkin.

Ja ainakin hänellä oli siskonsa ja Edgar, jos muut päättäisivät, että ei homon kanssa voinut mitenkään olla tekemisissäkään. Elizabeth oli vain sitä mieltä, että Edwardilla olisi kyllä siskonsa, vaikka muut vihaisivatkin häntä. "Eihän sinua nyt kukaan kuitenkaan voi vihata. En ainakaan uskoisi niin, mutta kiitos", Edward vastasi halauksessaan, mutta ehkä se oli aika päästää Elizabeth vapaaksi, ettei toinen puristuisi täysin kasaan ja mekko rytistyisi.

Edward oli joka tapauksessa paljastanut huoneessaan olijan mysteerin eikä se suinkaan tosiaan ollut palvelija vaan Edgar. Ei Edward kuitenkaan tiennyt, että pitikö äiti nyt ajatuksesta, että Edward kertoi homoasiasta nyt siskolleen, mutta eihän se nainen ollut ikinä tykännyt mistään muutenkaan tai siltä Edwardista tällä hetkellä tuntui, joten sillä ei ollut hänelle mitään merkitystä. Edwardin itsevarmuus asiaa kohtaan nousi vieläkin enemmän, kun Elizabeth sanoi Edgarista, ettei olisi arvannut, että kyseessä oli Edgar, mutta Edwardilla oli hyvä maku. "Oikeasti? Olen niin iloinen, että olet tuota mieltä", Edward pystyi hymyilemään jo paremmin, vaikka häntä kuitenkin pelotti edelleenkin, miten muut häneen tulisivat suhtautumaan, jos saisivat tietää. Tai ehkä he tiesivät jo, mutta ehkä se oli sen ajan murhe. Elizabeth ei kuitenkaan uskonut, että äiti kertoisi asiasta kenellekään ja ei Edwardkaan kyllä, koska sehän oli häpeän aihe, joten miksi äiti sen kaikille kuuluttaisi? Hän oli enemminkin huolissaan siitä, että Angelina alkoisi kaivaa asian pojaltaan ja sen jälkeen se ei kyllä olisi enää salaisuus. Elizabeth lupasi kuitenkin myös, ettei kertoisi asiaa, jos Edward ei haluaisi. "Ehkä se on parempi pitää salaisuutena", Edward sanoi siihen, vaikka tuskin se sitä kauaa olisi, mutta niin kauan kuin suinkin se oli mahdollista.

Elizabethin mukaan äiti kuitenkin oli vain stressaantunut juhlista, hänestä itsestään ja Cielistä, joten ehkä homouutiset olivat vähän liikaa ja se, ettei Edward kertonut sitä suoraan vaan valehteli olleensa ties missä ryyppäjäisissä räsypokkaa pelaamassa. Sääli, että se oli valhe eikä totuus, koska olisi se parempi totuus kuin oikea totuus. Mutta Elizabeth kuitenkin yritti lohduttaa veljeään, että kyllä äitikin vielä siitä rauhoittuisi ja ettei hän nyt oikeasti voisi vihata Edwardia. "Niin... Eiköhän... Tai toivottavasti ainakin", Edward vastasi ja kyllähän Edward nyt toki oli huomannut, että Cielin tempaukset olivat tehneet äitin asioista vaikeampia ja Elizabeth oli niin surkena Cielin takia ja sitten oli Soma ja hänen vaikutuksensa Elizabethiin ja sitten se kun sisko välillä innostui vähän liikaa joistain asioista. Ja sitten isän työasiasia ja sitä rataa. Olihan se monen asian summa ja sitten kaiken päälle kelvoton homopoika. Kyllä Edward ymmärsi... tai halusi ymmärtää, mutta oli hän silti loukkaantunut asiasta ja katkera, koska oli hän sitten homo tai normaali, ei se kuitenkaan muuttanut häntä ihmisenä. Ei hän mielestään ollut yhtään erilainen kuin silloinkaan, kun ei vielä ollut tajunnut tykkäävänsä miehistä, mutta se oli varmasti aina ollut osa häntä, oli se sitten väärin tai oikein tai sairaus tai tauti tai kirous tai ei vaan mitään, mutta kuitenkin.

Elizabethista äitin kuitenkin voisi antaa nyt olla rauhassa, mutta kyllä asiat varmasti järjestyisi vielä. "Niin... Niinhän niillä on jonkun sanonnan mukaan tapana tehdä", Edward myönteli, kun yllättäen Elizabeth näytti siltä, että oli kokenut jonkun valaistumisen ja aloitti jostain oikeista huoneista. Että se oikea huone oli siis Edwardin huone, kun Edward oli siellä Edgarin kanssa ja sitten Edward oli kehdannut syyttää Elizabethiä ja Somaa oikeista huoneista. Edward ei voinut oikein muuta kuin nauraa itsekin sille. "Niin tosiaan taisi olla", Edward myönsi. "Olen pahoillani, että epäilin teitä moisesta", Edward kuitenkin vakavoitui hieman, koska olihan se nyt aika reilua tulla epäilemään muita ja sitten itse hypätä sänkyyn, mutta no ehkä se ei ollut enää niin vakavaa. Ja ainakin se oikea huone oli löytynyt.

ELIZABETH

Edwardin mielestä häntä ei kuulemma voinut vihata. Elizabeth hymyili kauniisti ja naurahti, Edward oli aina niin söötti.
”Siinä tapauksessa ei kyllä sinuakaan, usko pois”, tyttö hymähti, tarkoittaen sitä täysin. Edward oli ihana juuri tuollaisena, kuin oli, eikä Elizabeth uskonut kenenkään vihaavan Edwardia. Edes äidin, vaikka äidillä olikin vaikeuksia nyt hyväksyä asiaa. Kyllä Elizabeth ymmärsi, että Edward oli loukkaantunut äitinsä teoista ja olihan toisella siihen täysi oikeus. Mutta kyllä hän… ymmärsi äitiäkin. Ainakin tiettyyn pisteeseen saakka.

Edward tuntui ilostuvan kun hän oli kehunut toisen miesmakua, mikä huvitti Elizabethia, vaikka ihan tottahan se oli. Edgar oli mukava ja nätti, joten ei hän yhtään ihmetellyt, miksi Edward oli tähän mennyt ihastumaan. Edgariin ihastuminen kuitenkin oli parempi pitää salaisuutena, kuten Elizabeth oli osannut arvata.
”Lupaan, etten kerro kenellekään”, tyttö lupasi, ei hän tahtonut aiheuttaa veljelleen yhtään enempää ongelmia tai surua, tai mitään muutakaan. Äiti tarvitsi nyt omaa aikaa ja niin varmasti myös Edward, olihan toinen kokenut varmaan aikamoisen järkytyksen.

Elizabeth oli onnellinen, että sai tuollaisen jälkeen veljensä hymyilemään ja nauramaankin omilla tyhmillä jutuillaan. Tyttö katseli vain onnellisena veljensä hymyä, vaikka toinen vakavoituikin sitten pyytäessään taas anteeksi sitä hänen ja Soman vakoilua, ja niitä oikea huone-syytöksiä.
”Ei se mitään, sinä panikoit. Onneksi Ciel ei kuullut”, Lizzie naurahti hiljaa. Niin, Ciel… Hänen pitäisi palata takaisin Cielin luo ja keksiä jokin hätävalhe, että mistä oli ollut kyse. No, sen ehtisi.

”Lepo voisi tehdä sinulle hyvää, tuo äskeinen oli varmaan ihan kamalaa”, Elizabeth ehdottikin lopulta myötätuntoisesti. Edward oli varmaan ollut ihan paineissa koko aamiaisen… Ainakin ennen aamiaista toinen oli ollut hieman hassu.
”Pidä hetki jotain viileää tuossa poskellasi ja mene lepäämään, jooko? Sinulla on ollut varmasti rankkaa pitää noin isoa salaisuutta sisälläsi ja kaikki purkaantui niin äkkiä”, hän jatkoi ja hymähti. ”Ja minun pitää palata Cielin luo, lupasin että tulen pian takaisin. Keksin jonkun verukkeen, miksi olin täällä niin kauan.” Elizabeth kumartui kuitenkin vielä suukottamaan veljensä poskea ja puristi tämän kädestä hellästi (?), ennen kuin päästi irti ja nousi ylös.

”Pärjäätkö sinä nyt?”.

ANGELINA

”Ran Mao heitti hänet ensin tarjoilupöytää päin ja hänen päähänsä putosi sellainen jääjoutsen”, Angelina vastasi huvittuneena, kun kiinnitti vihdoin Kamanosuken hiukset ja laski harjan alas. ”Sen jälkeen hän päätyi jotenkin kattokruunuun, ja heräsi sieltä. Oletan, että Ran Maolla oli jotenkin näppinsä pelissä siinäkin. Mutta hän kuulemma rysähti sieltä alas sen jälkeen kattokruunun kera. Ihmettelen, miten se mies pysyi hengissä”, Madam naurahti.

Kamanosuken kertoessa, että Yamadan kanssa oli sujunut hyvin, Angelina vakavoitui taas hieman ja kuunteli rauhassa. Kun toinen sanoi saaneensa selville, että West tosiaan oli syyllinen Kamanosuken kohtaloon, Madam henkäisi hiljaa. Sitä hän oli kyllä epäillyt siitä saakka, kun oli puhunut Laun kanssa, mutta se siis tosiaan oli totta. Angelina mietti hetken, mutta hymyili lopulta hieman.
”Siinä tapauksessa uusi suunnitelma taitaa olla paikallaan”, nainen sanahti vain kaikessa rauhassa. West saisi kärsiä siitä, mitä oli tehnyt Kamanosuken perheelle. Toki Angelina ei ollut pahoillaan siitä, että oli saanut Kamanosuken elämäänsä, mutta hän halusi vain poikansa parasta. Aina.

EDWARD

Kun Edwardin mielestä Elizabethiä ei voisi kukaan vihata, Elizabeth sanoi, ettei voisi Edwardiakaan. "Jos uskot niin, niin ehkä se on niin", Edward sanoi, mutta ei sitä voinut ikinä varmaksi sanoa, kun äitikin oli saanut tuollaisen kohtauksen asiasta. Hän tuskin oli ainoa laatuaan, joka ajatteli homoutta juuri sillä tavalla negatiivisena asiana. Edward ei oikein itse ollut varma edelleenkään, mitä mieltä hänen pitäisi olla asiasta. Ei se ehkä normaalia ollut, mutta ei hän voinut olla ainoa. Tai ei toki, olihan Edgarkin, mutta he tuskin olivat ainoita. Mutta äitin reaktio oli ollut vain niin kovin voimakas ja kiivas ja jotenkin täysin odottamaton, vaikka kuitenkin samalla odotettu. No ei hän olettanut saavansa kasvoilleen kyllä missään kohdassa. Se tuli ihan puskista.

Mutta turha sitä oli murehtia, se oli tapahtunut ja sen kanssa oli elettävä ja ehkä asiat vielä järjestyisivät. Elizabeth puolestaan lupasi, ettei kertoisi kenellekään. "Kiitos", Edward vastasi hymyillen perään. Mutta sitten tosiaan niihin oikeisiin huoneisiin ja olihan se ollut aivan käsittämätöntä luulla Elizabethista ja Somasta moista ja sitten tosiaan itse mennä sänkyyn. Mutta Elizabeth oli hänen siskonsa, joten tietenkin sitä halusi huolehtia ja hän oli sen verran nuori, ettei ehkä ollut vielä oikea aika mennä sänkyyn yhtään kenenkään kanssa. No olihan Edward itsekin nuori ja alaikäinen ja silti mennyt sänkyyn, että pahahan hänen tietenkään oli sanoa, etteivät muut muka voisi, mutta 14 oli vähän ehkä vielä liian nuoren kuuloinen. Mutta osasihan Elizabeth nyt itsekin huolehtia itsestään. Edward nyt vaan oli niin Edward välillä. Eikä se ilmeisesti haitannut Elizabethiä ja hän ymmärsi Edwardin olleen silloin paniikinpartaalla. Mutta onneksi Ciel ei sentään ollut kuullut. "Totta, sehän siitä olisi vielä puuttunutkin", Edward myönsi.

Seuraavaksi Elizabeth kuitenkin ehdotti lepäämistä ja jonkun viileän pitämistä poskella. "Se voisi olla varmaankin ihan järkevää", Edward myönsi. Hän ei vain ollut varma, mistä saisi mitään viileää, mutta jos lasin vaikka täyttäisi kylmällä vedellä, niin ehkä siitä olisi apua. Mutta lepo varmasti tekisi ihan hyvää tosiaan, kun Edward oli hautonut aika moista salaisuutta. No hautoi toki edelleenkin, mutta ei enää perheeltään. No isä ei tiennyt tokikaan, mutta äiti ja Elizabeth kyllä. Mutta Elizabeth oli ollut ilmeisesti Cielin kanssa aiemmin, kun jatkoi sitten, että hänen pitäisi palata kihlattunsa luo takaisin. Aivan, ehkä he olivat käyneet eilistä tapausta läpi. Toivottavasti se oli selvinnyt. Elizabeth lupasi kuitenkin keksiä jonkun syyn sille, miksi oli ollut veljensä luona niin kauan ja sitten Edward tunsi siskonsa suukottavan poskeaan ja ottavan kädestä kiinni, jolloin Edwardkin otti siskonsa kädestä kiinni hellästi myös puristaen sitä omassaan hymyillen taas hieman. "Selvä homma", Edward vastasi perään päästäen sitten irti, kun Elizabeth nousi ylös ja päästi irti. Hän kysyi kuitenkin vielä loppuun, että pärjäisikö Edward nyt. "Kylläkyllä, kyllä minä nyt pärjään. Kiitos, kun autoit ja piristit", Edward vastasi hymyillen.

ELIZABETH

Edward näytti onneksi voivan jo paremmin, joten Elizabeth uskalsi varmaan lähteä jo Cielin luokse, ettei toisen tarvinnut odotella kovinkaan pitkään. Elizabeth hymyili veljensä sanoille ja nyökkäsi.
”Tietysti, olen iloinen jos minusta oli apua. Nähdään”. Sen jälkeen Elizabeth lähti kaikessa rauhassa takaisin Cielin luo, miettien, mitä keksisi kertoa Cielille. Totuutta ei voinut paljastaa ja hän oli luvannut pitää suunsa kiinni. Elizabeth asteli kaikessa rauhassa takaisin sen penkin luo, jossa Ciel yhä odotti (?).

”Anteeksi, että kesti”, Elizabeth sanoikin istuutuessaan taas alas, hymyillen vain iloisesti toiselle.
”Ei se ollut mitään vakavaa… Äiti vain on ollut aika hermostunut nyt juhlien ajan, hänellä on varmaan stressiä. Edward vain päätyi sen purkauksen kohteeksi, kun sanoi vähän väärin ja äiti menetti malttinsa. Mutta kaikki on nyt ihan hyvin, Edward vain vähän järkyttyi niin puhuin hänen kanssaan”, Elizabeth sanoikin ihan rauhassa, koska olihan siitä suurin osa totta. Hän vain jätti lyömisen ja Edwardin homosairauden vai minkä olikaan, pois kokonaan. Ei Ciel varmaan halunnut sen tarkemmin tietää heidän perheongelmistaan, vaikka olihan Ciel toki perhettä, muttei nyt ihan sama asia kuitenkaan.

”Kuinka sinä muuten voit? Kun siis… No, minä ja Soma vain ryntäsimme luoksesi kun olimme niin huolissamme, kun Sebastian kertoi astmakohtauksestasi, ja se nyt oli ihan katastrofi… Mutta voitko kuitenkin ihan hyvin?”, Elizabeth kysyikin hetken päästä hieman varovasti. Hän pelkäsi edelleen, että oli aiheuttanut kohtauksen, mutta… ehkä syy selviäisi vielä. Jos Ciel siis halusi kertoa.

KAMANOSUKE

”No ainakin se äijä sai ansionsa mukaan!” Kamanosuke sanoi tyytyväisenä, kun äiti kertoi mihin kuntoon mies oli päätynyt. Hiukan häntä harmitti, ettei voinut hakata miestä itse, mutta pääasia, että sai selkäänsä. Hiukan häntä alkoi hävettää, kun hän muisti, melko hämärästi tosin, että Ran Mao oli tainnut kantaa hänet yläkertaan… Mutta se oli pientä, kun mietti, miten kamalasti se ilta olisi voinut päättyä ilman Ran Maoa, pitäisi kiittää vielä kunnolla selvin päin.

Sitten siihen varsinaiseen asiaan, eli Westiin ja Kamanosuke kääntyi äitiinsä päin nyt, kun hänen hiuksensa olivat taas jotenkin ojennuksessa. Heidän tosiaan pitäisi tehdä uusi suunnitelma nyt kun tiesivät, kenelle heidän piti kostaa. Tai Kamanosuken piti, mutta hän i ollut kyllä yhtään miettinyt, miten sen käytännössä toteuttaisi. ”No onneksi nämä juhlat ovat sen verran vauhdikkaat, että kukaan tuskin edes huomaa, jos moinen turhake vahingossa kupsahtaa…” Kamanosuke pohti, mutta hän ei ollut vielä ihan tarpeeksi hereillä miettimään, miten siitä miehestä pääsisi eroon. No se ei toki ollut vaikeaa, vaikeaa oli se, etteivät he jäisi siitä kiinni.

EDWARD

"Nähdään", Edward vastasi vielä siskolleen hymyillen tälle, mutta hymy katosi aika nopeasti sen jälkeen, kun Elizabeth katosi Edwardin näköpiiristä. Ehkä hänen olisi hyvä palata huoneelleen, mutta hänen varmaan pitäisi käydä jostain hakemassa lasi tai joku muu kylmäratkaisu poskellensa, mutta ei hän kehdannut lyödyn näköisenä mennä sellaista mistään hakemaan. Edward kuitenkin nousi penkiltä ja suuntasi sisälle ja jatkoi vain portaat yläkertaan toivoen, ettei törmäisi keneenkään. Eikä ainakaan äitiinsä tai Kamanosukeen tai keneenkään muuhunkaan, joka tietäisi asiasta.

"Edward, siinähän sinä. Mietin jo, että mihin jäit, kun näin äitisi menevän yksin yläkertaan jotenkin ehkä... kiukkuisen näköisenä", Edward kuuli Edgarin äänen vähän matkan päästä edestäpäin, johon käänsi katseensa lattiasta. "Minun täytyy ker- Mitä sinulle on sattunut?" Edgar jatkoi jo seuraavaksi. "Ei mitään, kaikki kunnossa", Edward vain kiirehti sanomaan, mutta ei tainnut mennä läpi. "Tule, minun pitää kertoa sinulle jotain", Edgar kuitenkin ilmoitti ja veti Edwardin mukanaan huoneelleen. "Meidän ei ehkä kannattaisi näyttäytyä näin", Edward kiirehti sanomaan seuraavaksi. "Tiedän, tämä on aika tulella leikkimistä, jos aiomme pitää tämän salassa, mutta meillä on ongelma. Äitisi näki minut huoneellasi... sängyssäsi... ilman vaatteita", Edgar kertoi. "Tiedän, äiti sanoi siitä juuri ja sai sellaisen kohtauksen, etten ollut ennen vastaavaa nähnyt. Hän ei ollut ylpeä siitä, kuten näkyy", Edward totesi. "Mitä? Löikö hän sinua?" Edgar järkyttyi seuraavaksi. "No miltä näyttää? En minä ainakaan tolppaa päin kävellyt... Hän ei ollut ylpeä siitä millään tavalla, kun totuus paljastui hänelle", Edward totesi ja istui turhautuneen näköisenä huoneen sängylle. "Sinä siis kerroit sen vaan suoraan hänelle, vai?" Edgar kysyi. "No en, keksin valheen sille, mutta se ei mennyt läpi", Edward totesi. "Kuinka moni siitä sitten tietää jo?" Edgar jatkoi. "No en minä tiedä, mutta tuo poliisikuulustelu ei muuta asiaa", Edward totesi. "Aivan, ei tietenkään. Anteeksi tenttaus", Edgar pyysi ja istui itsekin sängylle. "Olemmeko me nyt todella tuhoontuomitut molemmat?" Edward vaipui hieman taas epätoivon puolelle. "No ei, tuskin kaikki nyt ovat yhtä ahdasmielisiä. Aleister ei ainakaan ole. Se on varmaa", Edgar totesi, mutta tosi lohduttavaa. No oli se toki taas yksi lisää Elizabethin lisäksi, että olisi heillä sitten ainaki he, jos muut kääntäisivät selkänsä sitten, kun totuus paljastuisi. Ei se kai ollut enää kuin ajankysymys.
__________________________________________________________________

CIEL

Ciel oli istunut ja odottanut paikallaan ja miettinyt kyllä, että mitähän siellä oli tapahtunut, kun Francis oli marssinut ohi niin tuiman näköisenä ja nyt Elizabeth oli jäänyt aika pitkäksi aikaa jo sinne. Hän kuitenkin maltti mielensä ja odotti vain kiltisti.

Jonkun ajan päästä Elizabeth tulikin takaisin pyydellen anteeksi sitä, että kesti ja istui alas hymyillen iloisesti, joten Ciel hymyili myös hänelle. Hymystä päätellen se ei kai ollut mitään vakavaa ainakaan. "Ei se mitään", Ciel vastasi kuitenkin, koska hyvä toki hoitaa homma loppuun, mitä se sitten ikinä olikaan. Pian kuitenkin selvisikin jo, ettei kyseessä ollut mitään vakavaa. Heidän äitinsä oli vain hermostunut juhlien takia ja se taisi olla jotain stressiä. No ei kai se ollut ihmekään, kun Cielkin oli vain itkettänyt hänen tytärtään. Mutta ilmeisesti Edward vaan päätyi äitinsä stressinpurun kohteeksi, kun sanoi ilmeisesti jotain vähän väärin väärään aikaan. Mutta nyt kaikki oli kuitenkin taas hyvin. "No hyvä toki, ettei se ollut mitään vakavaa ja asia selvisi. Toivottavasti äitinnekin stressi helpottaisi", Ciel jatkoi vielä perään, koska stressi oli kyllä kamala tunne.

Mutta seuraavaksi Elizabeth jo kysyi, että miten Ciel voi. Jaa niin siis minkä suhteen? Tarkennusta kuitenkin oli luvassa. Hän puhui siis Cielin astmakohtauksesta ja siitä kuinka Elizabeth Soman kanssa vaan ryntäsi Cielin huoneelle ja siitä tuli katastrofi. Mutta sitten kysymys, että kai Ciel nyt kuitenkin voi ihan hyvin. "Ah, aivan juu se. Ei se mitään, sattuuhan sitä, kun huolestuu jostakusta. Ihan ymmärrettävää ja Sebastian sai kyllä sen puuro- ja teesotkun kuntoon. Ei minulla enää mitään hätää kuitenkaan ole. Kaikki on kunnossa ja ennen kuin mietit, että oliko se sinun syysi, niin ei. Se oli ihan oma syyni... Olisi pitänyt olla varovaisempi", Ciel vastasi ja veti hieman hymyä huuleen. Niin eihän se nyt Elizabethin vika ollut. Se oli vain ja ainoastaan sen tappelun syy.

ANGELINA

Madam oli siinä poikansa kanssa samaa mieltä, että varakreivi oli saanut ihan ansaitun höykytyksen. Yrittää nyt juottaa nuori tyttö humalaan ja viedä muualle, vaikka nuori tyttö olikin oikeasti ollut poika… Mutta varakreivin tuntien se ei olisi ollut kovinkaan suuri este. Mies oli aivan omaa luokkaansa… Kunhan mies ei vain tajuaisi Kamanosuken olleen Charlotte. Se olisi ollut katasrofi!

Mitä kuitenkin tuli ylipäätään miehiin, jotka saivat ansionsa mukaan, oli heillä tosiaan nyt varmuus Westin teoista. Nyt piti enää vain suunnitella, miten he sen tekisivät, koska Angelinalla ei ollut mitään halua joutua vastuuseen roskien korjaamisesta. Kamanosuken sanoille hän vain hymähti ja katseli poikaansa kaikessa rauhassa.
”Kyllä me keksimme, miten pääsemme hänestä eroon, kultaseni. Ei saa laskea liikaa sen varaan, että kukaan ei huomioisi Westiä, vaikka hän onkin ehkä turhin mies näissä juhlissa”, nainen sanoi rauhassa ja mietti hieman. Tästä saattaisi kehkeytyä melkoinen soppa, elleivät he olisi erittäin varovaisia. No, päiviä oli vielä jäljellä, kyllä heillä olisi aikaa suunnitella.

”Mutta mietitään sitä myöhemmin. Nyt ainakin tiedämme, kuka on syyllinen, ja se riittää toistaiseksi. Olet varmasti vielä väsynyt, etkä ole edes saanut aamiaista – älä huoli, noin tunnin päästä on lounasaika”, Angelina hymähti. Heillä olisi aikaa vielä useampi päivä, eikä Angelina suinkaan täysin neuvoton ollut. Westistä ei tarvitsisi huolehtia enää kauaa.

ELIZABETH

Cieliä ei onneksi vaikuttanut haittaavan odottelu sillä välin, kun Elizabeth joutui lohduttamaan isoveljeään.
”Eiköhän, äiti tarvitsee vain omaa rauhaa ja ehkä hänkin tarvitsee jonkun, jolle puhua… An-täti ja herra Agni kyllä pitivät hänestä eilen hyvän huolen tanssiaisissa, mutta kai hänkin tosiaan kaipaa nyt omaa tilaa. Eiköhän se siitä”, Elizabeth sanoi iloisesti. Äiti kyllä otti Edward-asian liian vakavasti… Kai toinen vain oli huolissaan. Ehkä äitikin ajatteli sitä asiaa sairaudeksi tai taudiksi, tai sitten vain ei ajatellut sen olevan normaalia? Mutta ei Elizabeth oikein voinut kysellä äidiltä asiasta, se olisi stressannut tätä vain enemmän. Ja ehkä… ehkä äidin ei tarvinnut tietää, että Edward oli kertonut hänelle?

Elizabeth havahtui taas ajatuksistaan, kun Ciel vastasi olevansa kunnossa. Tyttö henkäisi hiljaa, hymyillen vähän. Se oli hyvä, todella hyvä… Hän oli ollut niin huolissaan Cielistä. Häntä hävetti, että hän oli kuvitellut Cielin menneen vain murjottamaan huoneelleen loppuillaksi, kun oikeasti toinen olikin ollut sairaana. No, ei Ciel sitä tiennyt… niin ehkä se ei haitannut.
”Hyvä kuulla. Ja ihanaa, jos et ole vihainen…”, Elizabeth hymähti hellästi. Cielin kuitenkin kumotessa hänen osuutensa kohtaukseen ja sanoessa, että ennen kuin hän syyttäisi itseään, Elizabeth punastui hieman. No, hän… Kun hän oli huutanut Cielille ja jotenkin hän oli vain yhdistänyt ne kaksi asiaa toisiinsa. Näkyikö se hänestä noin selkeästi?

”A-aivan, en minä… No ehkä hieman syytin itseäni, mutta olin vain niin huolissani. Mutta pääasia, että se on nyt ohi. Lupaan, etten enää huuda sinulle, et saa stressaantua”, Elizabeth naurahti hieman nolona, vaikkakin helpottuneena siitä, ettei kohtaus nyt sitten ollutkaan hänen syytään. Mutta tuskin se huuto ja itku oli kauheasti auttanut asiaa.

CIEL

Äitinsä stressaantumista Elizabeth sanoi, että ehkä Francis vain tarvitsi omaa rauhaa ja tilaa tai kenties jonkun, jonka kanssa puhua asiasta. Mutta ilmeisesti Angelina ja Agni olivat pitäneet Francisille seuraa tanssiaisissa. "Hyvä tietenkin, ettei aivan yksin tarvinnut olla niissä. Mutta niin, ehkä kun asioita saa rauhassa miettiä läpi, niin se auttaa", Ciel pohti perään tai ainakin se auttoi hänelle, kun sai tosiaan sen oman rauhan, jossa käydän asioita läpi ja miettiä rauhassa ennen seuraavaa siirtoa, niin kyllä asiat siitä olivat taas helpottuneet. Kuten nyt tämäkin asia. Eilen oli ollut riitaa ja ties mitä, mutta nyt kun asioita oli saanut miettiä läpi yksin, niin seuraavan askeleen ottaminen oli onnistunut. Ainakin hän ja Elizabeth olivat taas sovussa. Ehkä oma rauha toimisi myös Francisiin? Ja jos ei, niin tietenkin oli mahdollista sitten puhua jonkun kanssa asiasta, jos se sitten vaikka auttaisi paremmin. No ei Ciel ollut kyllä täysin varma minkä sortin asioista Francin tarkalleenottaen oikein stressasi, mutta ei se varmaan ollut hänen asiansa... ehkä? Ellei hän sitten ollut yksi stressin aiheista, mutta kai sekin selviäisi, jos niin olisi vieläkin?

Mutta tosiaan Elizabeth näytti jossain kohdassa havahtuvan jostain ajatuksistaan takaisin tähän maailmaan, kun Ciel selitti sitä, että oli tosiaan kunnossa astmakohtauksiensa jäljiltä eikä Ciel ollut vihainen Soman ja Elizabethin huoneeseen tungusta. No olihan se nyt ollut kyllä aika yllätys ja kaaos. Varsinkin, kun Soma oli rynnännyt vain aamiaisen kanssa sisään ja kompastunut johonkin mattoon tai johonkin ja viskannut aamupalat Cielin syliin ja naamalle, mutta oli hän siitäkin selvinnyt. Mutta Elizabethista oli hyvä kuulla, että Ciel oli kunnossa ja ihanaa oli se, ettei Ciel ollut vihainen. "No vahinkohan se aamupalan heittely oli ollut ja olitte huolissanne, joten ei siitä nyt oikein voi syyttääkään... Olihan se aika moinen yllätys kyllä toki ja en totta puhuen ollut ihan odottanut sellaista, mutta no ei se nyt haittaakaan kuitenkaan", Ciel sanoi siihen.

Lopuksi kuitenkin vielä siihen, että ilmeisesti Elizabeth oli syyttänyt Cielin astmakohtauksista kuitenkin itseään ainakin hieman. No olihan se riita ehkä stressiä lisännyt Aloisin tanssitempun lisäksi, mutta Ciel oli ollut stressaantunut jo ennenkin sitä riitaa. Saattoi se toki joku osasyy olla siihen, mutta suurin syy nyt varmasti oli ollut se paini Aloisin kanssa myöhään illalla, jolloin ilmakin varmasti oli päivästä jonkun verran viilentynyt, vaikka ei siellä nyt kylmä toki ollutkaan. Mutta se nyt oli sen verran monen asian summa, että turha siitä oli Elizabethiä mitenkään syyttää. Pikemminkin Aloista, jos jotain. Lupaili Elizabeth kuitenkin kovin, ettei huutaisi Cielille enää, ettei tämä stressaantuisi. "No, mutta ei se kohtaus kuitenkaan ollut paha ja aamulla kaikki oli taas normaalisti, joten onneksi se nyt on kuitenkin ollutta ja mennyttä ja asiat on sovittu. Ja minä yritän olla vähemmän idiootti jatkossa", Ciel tokaisi vielä hieman taas hymyillen ikään kuin vakuutuksen merkiksi siitä, ettei hätää enää ollut ja hän yrittäisi nyt tosissaan olla parempi versio itsestään.

ELIZABETH

Elizabeth naurahti hieman, kun Ciel sanoi, ettei olisi jatkossa idiootti. Mutta kai Ciel oli oikeassa… Nyt se kaikki oli ohi ja kaikki olisi taas hyvin, ainakin toivottavasti. Ciel oli täysin kunnossa, eikä kohtauskaan tosiaan ollut paha, kerta Ciel oli nyt jo ihan voimissaan.
”Onneksi, olen niin iloinen kun se on ohi ja kaikki on taas hyvin”, Lizzie sanoi iloisesti. Niin, Soman avulla tosin hänen iltansa oli sujunut ihan loistavasti Cielin lähdönkin jälkeen. Elizabeth mietti taas aamiaista, jonka aikana oli hädin tuskin syönyt… Häntä nälätti hieman, onneksi lounas olisi tunnin päästä. Samassa Elizabeth muisti näytelmäharjoitukset, joista An-täti oli sanonut.

”Ai niin, minun pitikin kertoa sinulle, kun et ollut aamiaisella! An-täti kertoi, että huomenna pidetään aamiaisen jälkeen ensimmäiset yhteiset näytelmäharjoitukset toisessa kerroksessa”, Elizabeth ymmärsikin kertoa Cielille, koska toinen ei ollut paikalla silloin. Onneksi hän oli kuullut sen ilmoituksen, jos ei muuta koko aamiaisen aikana.
”Lounaaseen on vielä tunti… Haluatko vaikka harjoitella yhdessä meidän kohtauksiamme? Ei meidän nyt huomenna tai muutenkaan tarvitse osata kaikkea ulkoa, mutta silti. Kun minulla meni eilen harjoitteluaika aika pitkälti siihen, kun selitin Somalle ja Agni-herralle miten käsikirjoitusta luetaan”, tyttö ehdottikin, olisihan se ihan mukavaa viettää Cielin kanssa kahden aikaa ja harjoitella… Niin ehkä Cielilläkin olisi hauskaa ja näytelmä ei stressaisi enää niin paljon.

CIEL

Elizabeth oli iloinen, että tällä hetkellä ikävät jutut olivat ohi ja kaikki hyvin. Ciel hymyili sille. "Niin minäkin", hän myönsi perään, koska olihan se nyt mukavempaa näin kuin, että olisi jäänyt riita päälle ja paha mieli.

Yllättäen Elizabeth kuitenkin muisti jotain tärkeää, joka ilmeisesti piti kertoa nyt, kun Ciel ei ollut aamiaisella. Tai olihan toki, muttei yhteissä, mutta kuitenkin. Angelina oli ilmeisesti ilmoittanut, että huomenna aamiaisen jälkeen olisi ensimmäiset yhteiset näytelmäharjoitukset toisessa kerroksessa. "Jo huomenna?" Ciel häkeltyi. Eihän hän vielä osannut kunnolla mitään! No toki hän oli Sebastianin kanssa harjoitellut silloin ja kyllä Ciel nyt jo jotain ehkä muisti ja osasi, mutta jo huomennako?! Tai no, tietenkin... Näytelmähän olisi juhlien aikana, joten tietenkin se oli ihan olettavaa, että sellaisia kuin näytelmäharjoitukset oli olettavasti ennen näytelmää. Tietenkin, koska mikä järki siinä nyt olisi, että näytelmän jälkeen? "Mutta aivan, totta kai. Pitäähän sitä tietenkin harjoitella", Ciel jatkoi vielä perään.

Seuraavaksi Elizabeth kuitenkin jo ehdotti, että hehän voisivat ennen lounasta harjoitella yhdessä kohtauksia. Elizabethin mukaan ulkoa ei kuitenkaan tarvinnut vielä huomisissa harjoituksissa muistaa kaikkea, mutta olisi se silti ihan viisasta harjoitella, mikä tietenkin oli totta. Ei idea siis yhtään huono ollut ja Elizabethin aika oli eilen ilmeisesti mennyt siihen, kun Somalle ja Agnille oli pitänyt tulkata käsikirjoitusta. "No mikä ettei. Olisihan se ihan järkevää kyllä. Minun pitää vain käydä hakemassa omani... ellemme sitten harjoittele huoneilla", Ciel lisäsi vielä perään, mutta ei hänellä tässä nyt ollut kuitenkaan näytelmäpapereita.

ELIZABETH

Cielkin häkeltyi siitä, että yhteisharjoitukset olivat niin nopeasti, mutta minkä sille mahtoi, kun esitys oli kolmen päivän päästä. Elizabethkin oli hieman yllättynyt, vaikka kyllähän tiheä aikataulu oli hieman pakollinen.
”Kyllä minäkin hieman säikähdin, mutta harjoituksethan ne vain ovat… Ja vuorosanat muistuvat paremmin mieleen, kun niitä harjoitellaan yhdessä ja on selkeä tahti, jossa edetään”, Elizabeth sanoi rohkaisevasti. Olihan se hieman jännää, mutta jos he harjoittelisivat hyvin tänään, niin ei olisi mitään hätää. Cielin kuitenkin suostuessa yhdessä harjoitteluun, Elizabeth hymyili taas aurinkoisesti ja nyökkäsi.

”Voimme harjoitella huoneilla, niin ei mene siihen turhaa aikaa. Minunkin täytyy hakea omat vuorosanani joka tapauksessa”, Elizabeth sanoi vain pirteästi ja nousikin sitten ylös. Tästä tulisi niin kivaa! Elizabeth odotti Cieliä, jonka jälkeen he lähtivätkin yhdessä takaisin sisälle (?).

CIEL

Elizabeth oli ilmeisesti myöskin hieman säikähtänyt sitä, että näytelmäharjoitukset olivat jo huomenna, mutta tosiaan harjoituksethan ne vain olivat. Eivät sentään vielä itse näytelmä, mutta olihan se kyllä aika jännittävää silti ja näytelmäpäivänä olisi varmasti vähintäänkin jännän äärellä. Mutta sekin oli lopulta kuitenkin vain näytelmä. Ei siihen voisi kuolla. Elizabeth kuitenkin jatkoi vielä, että vuorosanat muistuisivat paremman mieleen, kun niitä harjoittelisi yhdessä ja olisi selkeä vauhti, jossa edessä. "Niin, onhan se kyllä totta ja ei sitä toki ilman harjoittelua voi ikinä oppiakaan", Ciel myönteli yrittäen vain hymyillä perään, vaikka kyllä se nyt hieman jännitti. Hän ei kuitenkaan ollut luonnostaan mikään esiintyjä, mutta ei näyttely ketään ollut tähänkään asti tappanut. Ja olihan Ciel ollut paljon pahemmissakin tilanteissa, mikä kuului mm. työnkuvaan.

Mutta huoneet kävivät Elizabethille, niin jonkun vapaan paikan etsimiseen ei menisi turhaa aikaa ja hänenkin pitäisi hakea kuitenkin omat vuorosanansa. "Selvä, tehdään niin", Ciel vastasi asiaan ja nousi myös ylös penkistä ja lähti sitten Elizabethin kanssa nyt ensin hakemaan vuorosanoja ja siitä sitten olisi hyvä jatkaa itse asiaan.

KAMANOSUKE

Kyllähän Kamanosukekin sen tiesi, että asiaa piti suunnitella ensin, eikä vain mennä potkimaan sitä kusipäätä hengiltä, koska sitten he olisivat itse ongelmissa sen surkimuksen takia. Ja Kamanosuke oli kyllä mielestään kärsinyt jo ihan tarpeeksi moisen turhan otuksen vuoksi. ”Aivan, tietenkin…” Hän vastasi vain, koska eihän sen varaan tosiaan voinut jättää, ettei kukaan moisen kuolemaa edes huomaisi. Olihan idiootilla vaimokin, joka ainakin nostaisi metelin miehensä äkillisestä kuolemasta. Mutta ilmeisesti sitä asiaa olisi aikaa miettiä myöhemminkin, mikä oli ihan hyvä juttu. Kamanosuke oli ilmeisesti nukkunut aamupala-ajan ohi, mutta lounas oli pian, joten hällä väliä.

”Oletko ihan varma, että haluat sekaantua tähän yhtään enempää? Tiedän, että se on varmaan vaikeaa, kun teen tämän edellisten vanhempieni takia. Mutta minun täytyy, että pystyn jatkamaan elämässä kunnolla eteenpäin.” Kamanosuke varmisti, koska äidin kannaltahan oli käynyt hyvin, ei Kamanosuke olisi ilman Westiä päätynyt hänen hoiviinsa, eikä Kamanosuke voinut oikein vaatia häntä tekemään mitään rikollista hänen kuolleiden vanhempiensa puolesta kostamisen takia.

ANGELINA

Kuullessaan Kamanosuken kysymyksen Angelina häkeltyi hieman, laskien katseensa paremmin toiseen. Ei hän… Ollut edes ajatellut koko asiaa. Tietysti hän oli valmis tekemään mitä tahansa Kamanosuken eteen, sehän oli ilmiselvää, oli se sitten mitä tahansa. Kamanosuken sanoessa, että ymmärsi kyllä jos tämä oli hänelle vaikeaa, kun kyseessä kerta oli pojan vanhempien kuoleman kostaminen, Madam vaikeni hetkeksi. Voi hänen Kamanosukeaan… Madam hymyili lopulta pehmeästi, kun tajusi hieman hiljenneensä, ja sipaisi hellästi Kamanosuken vastaharjattuja hiuksia.
”Teen vuoksesi mitä vain. Älä huolehdi minusta, en voisi jättää sinua yksin tällaisen asian kanssa”, Angelina sanoi vain rauhallisesti. Hänen sydäntään lämmitti, että Kamanosuke ajatteli tällaisessakin tilanteessa häntä. Hänelle itselleen vain oli ollut itsestäänselvyys, että hän auttaisi poikaansa jos toinen vain ottaisi hänen apunsa vastaan.

”Se on sinun päätöksesi. Autan sinua enemmän kuin mielelläni, mikäli vain sallit sen. Turha sinun on minusta huolehtia, olen aikuinen ja tiedän mitä teen”, Madam lisäsi lopulta ja hymyili vain pojalleen rohkaisevasti. Tämä oli hieman erilaista äiti-poika välien luomista kuin mitä hän oli olettanut adoptoidessaan Kamanosuken, mutta häntä se ei haitannut. Kun tämä olisi hoidettu pois alta mahdollisimman tarkasti, Kamanosuke pääsisi eteenpäin. Se oli hänelle tärkeämpää, kuin mikään muu.

KAMANOSUKE

Äiti näytti yllättyneen ja melko pitkään hän oli vaiti, ennen kuin vastasi tekevänsä hänen vuokseen mitä vain. ”Tiedän, olet jo tehnyt paljon vuokseni. Olen siitä kiitollinen.” Kamanosuke sanoi, vaikka alkuun se oli tuntunut oudolta totutella elämään toisen täysin vieraan ihmisen kanssa ja opetella kutsumaan tätä äidikseen. Mutta yllättävän nopeasti Angelina oli alkanut tuntua äidiltä, johtuen ehkä siitä, että hän oli niin pieni kun hänen perhe-elämänsä oli jotenkin normaalia ja mukavaa, joten ei muistanut siitä kovin paljoa. Hän oli loppujen lopuksi ollut aika yksin jo ennen kuin hänen vanhempansa kuolivat ja hän päätyi yksin kadulle. Mutta nyt hän ei ollut enää yksin ja hänellä oli joku aikuinen auttamassa. ”Tietenkin sallin, en ole kauhean hyvä suunnittelemaan tällaisia itse.” Kamanosuke sanoi, kyllä hän otti vastaan kaiken avun ja he olivat jo aloittaneet, joten ei tässä enää peräännyttäisi. West ei tulisi lähtemään näistä juhlista elossa kotiin!

ANGELINA

Kamanosuken sanat saivat Angelinan heltymään, vaikka kyllähän hän oli tiennyt, että Kamanosuke oli kiitollinen… Se kävi vain järkeen, mutta silti. Voi, miten hän rakastikaan tuota poikaa. Madam Red ei voinut olla hymyilemättä pehmeästi, vaikka tässä nyt suunniteltiinkin jonkun turhan pallinaaman murhaa samalla.
”Tietäisit vain, kuinka kiitollinen minä saan olla sinulle, kultaseni”, Madam hymähti pehmeästi.

Hän oli yhtä lailla kiitollinen Kamanosukesta, toinen oli tehnyt hänen elämästään jälleen jonkin arvoisen. Angelina oli itse ollut kovin äidillinen pojalle alusta asti, vaikka olikin aluksi joutunut hieman jarruttelemaan toisinaan. Ja silloinkin Kamanosuke oli ollut vielä hänelle kovin vieras, huolimatta siitä miten hän olisi huolehtinut toisesta. Yhtä lailla kuin hänestäkin oli tullut äiti tälle pojalle, oli Kamanosukesta lyhyen ajan sisään tullut hänelle tosiaan kuin hänen oma poikansa. Ja niin kummallista kuin se olikin, Angelina näki itsensä pojassaan. Jos kohtaloon uskoi, oli Kamanosuke tuotu hänelle sen kautta, eikä Madam ollut enää päästämässä irti pojastaan.

Kamanosuken vastatessa, että sallisi kyllä hänen apunsa, Angelina hymähti ja laski kätensä pojan olalle.
”Siinä tapauksessa teen kaiken voitavani. Ei se mies tule olemaan meille vastus missään määrin”, Angelina naurahti hiljaa, hymyillen hieman vinosti. Kamanosuke oli hänen poikansa ja hän halusi vain parasta toiselle. Jos se tarkoitti Westin kuolemaa, niin sitten asia oli niin.
”Mutta ei meillä ole vielä kiire – muut ovat niin kiireisiä näytelmän kanssa, että meille jää huomattavasti vapaa-aikaa suunnitella, kun kaikki ovat keskittyneitä vain juhliin ja typeryyksiin.” Angelina hymähti, toki hän rakasti juhlia, mutta jos hän sai tilaisuuden suunnitella jonkun päänmenoa, kirjaimellisesti, ei hän aikonut torjua sitä.

KAMANOSUKE

Kostoa ehdittäisiin pohtia myöhemminkin, sillä heillä oli aikaa, kun muut puuhailivat näytelmien ja ties minkä parissa. Tottahan se oli, Kamanosuken nyt tuskin tarvitsi tehdä sen eteen mitään, sillä ei todellakaan aikonut esittää mitään Juliaa, vaikka prinssi kuolisi ennen esitystä. Hän oli leikkinyt tyttöä jo ihan tarpeeksi näissä juhlissa, mistä tulikin mieleen… ”Ei kai kukaan tunnistanut minua eilen?” Hän varmisti, koska ehkä joku oli aamiaisella jo ottanut asian äidin kanssa puheeksi, jos niin olisi. Varakreivi tuskin tajuaisi mitään, tyhmä kun oli, mutta Elizabeth ja se tomppeli olivat törmänneet häneen ja väittäneet, että hänessä oli jotain tuttua, mutta toivottavasti hekään eivät tajunneet mitään. Ei sillä, että kumpikaan olisi kauhean älykäs, mutta olisi kamalaa, jos joku olisi tajunnut sen ja kertoisi sitten lopuillekin… Sitten pitäisi keksiä joku selitys, koska ei hän nyt voinut sanoa vakoilleensa tietoja joltain Yamadalta, että voisi laittaa Westin kylmäksi.

ANGELINA

Madamella itsellään oli töitä näytelmässä vain yhteisharjoituksissa, joten hänenkään aikansa ei onneksi tuhlaantuisi näytelmään, kun jonkun hautajaisia olisi pitänyt järjestää. Kamanosukellakaan ei ollut roolia, ainakaan oikeaa ja tarkemmin ajatellen, ehkä Kamanosuke oli saanut mekoista tarpeekseen… Ainakin hetkeksi. Ja niin asia tuntui olevan, kun Kamanosuke kysyi, että ei kai kukaan tunnistanut tätä tanssiaisissa.
”Ei tietääkseni, mikä on kyllä ihme… Naamioimme sinut loppujen lopuksi hyvin, joten tuskin he tajuavat mitään”, Angelina sanoi rauhallisesti. Varakreivi tuskin muistaisi niin paljoa, että huomaisi, muista hän ei ollut varma.

”Mutta älä huoli, vaikka he tajuaisivatkin sinun olleen mekossa, niin tuskin he ihmettelevät. Minä tahdoin aina tyttären, he tietävät millainen tunteellinen hupsu olen”, Madam lohdutti. Olihan hän Cielinkin pukenut mekkoon vakoilutehtävissä, mutta sitä nyt ei ehkä kannattaisi mainita… Voi, niin hyviä mekkoja heitetty hukkaan, yksi käyttökerta ja se siitä! Elizabethia hän olisi pukenut joka päivä, mutta ikävä kyllä Lizziellä oli ihan omakin äiti.
”Niin että jos he alkavat kysellä typeriä, syytä minua, minähän sen mekon tänne raahasin”, Madam naurahti. Kamanosuke-parka… Sentään mekosta oli ollut oikeasti hyötyäkin.