RP. Kuroshitsuji

MEENA

Meena oli edelleenkin vessassa lukkojen takana, koska mekko taisi nyt olla mennyttä. Hän oli viettänyt vessassa monta tuntia edes tajuamattaan ja lotrannut vettä menemään, mutta boolitahrat olivat selvästi tulleet jäädäkseen. Kyseistä vessan ovea oli käyty muutamaan otteeseen jopa hakkaamassakin siinä toivossa, että juuri kyseiseen vessaan pääsisi tarpeilleen, mutta Meenaa se ei pahemmin ollut kiinnostanut kuka siellä oli käynyt aina välillä hakkaamassa. Kuskoot housuunsa hänen puolestaan. Meenan ilta kuitenkin oli jo pilalla, siinä missä hänen mekkonsakin oli ja se saamaton vätys oli vaan mennyt ja pyörtynyt lattialle niin kuin joku vanha täti. Että kehtasikin!

Meena alkoi kuitenkin pikku hiljaa tulemaan siihen uskoon, ettei mekolle ollut tehtävissä enää muuta kuin polttaa roviolla, koska tahrat tuskin lähtisivät mihinkään. Se oli tullut jäädäkseen ja se oli täysin sen negatiivisen ja itsekkään prinssin ja sen tytön heitukan syytä. Miksi lapsille ei voinut opettaa käytöstapoja?! Että ottikin päähän!

Lopulta Meena kuitenkin luovutti ja päätti lähteä vessasta, mutta ovi ei auennutkaan. "Hei! Nyt tämä riittää! Hyvä vitsi!" Meena ärjyi ja rämppäsi ovenkahvaa kuin viimeistä päivää. "Nyt se ovi auki tai tapahtuu hirveitä!" Meena jatkoi ja riuhtoi kuin mielipuoli, kunnes oven toiselta puolelta kuului mätkähdys ja joku lasinen juttu särkyi lattialle ja jotain punaista nestettä tulvi oven raosta sisään. "No mitä saatanaa?!" Meena parahti ja riuhtaisi taas ovea voimalla ja tällä kertaa se antoi periksi. Meenan katse kuitenkin kohtasi samantien jonkun hölmistyneen näköisen miehen kanssa, joka pesi käsiään. Siis miehen? Naisten vessassa?! "Mitä sinäkin siinä oikein toljotat?! Etkö tiedä, että tämä on naistenhuone?! Idioottiko olet!" Meena karjui. "Hyvä neiti... Tämä on miestenhuone", mies sanoi varovaisesti. "No jo on sinulla otsaa!" Meena kivahti ja mies ampaisi tiehensä kuin raketti. Sitten Meenan huomion kiinni joku jalka vessan oven takana ja kun hän katsoi tarkemmin jalka kuului jollekin miehelle, joka oli sammunut lattialle viinipullokäsissään. Tai mitä siitä nyt oli enää jäljellä, koska se oli mennyt rikki ja viini valunut lattialle. Kaikkea sitä, tulla nyt juomaan itsensä tuohon kuntoon naistenhuoneelle. Siis mikä tätä paikkaa vaivasi? Joka tapauksessa tuo kännikala oli syy siihen, miksi Meena ei ollut päässyt vessasta ulos. Tuo jötkäle oli ikään kuin lukinnut Meenan vessaan sammuttuaan oven eteen. "Senkin kurja ruoja!" Meena huusi ja oli jo potkaisemmassa maassa makaavaa miestä, kun hän sitten liukastui viiniin ja kaatui siihen makaamaan ja nyt oli mekon koko takaosakin ihan sotkussa ja pilalla. "Aaaarhg!! Minä en jaksa tätä enää! Missä se saamaton Haroldkin on kun sitä tarvitaan?!!" Meena raivosi ja kampesi itsensä pystyyn uudestaan ja viskasi korkokengät samalla jaloistaan menemään, kun häntä otti niin päähän. Kaikki oli pilalla ja prinsessahetki mennyttä.

Meena lähti raivoisasti vessasta ulos ja pamautti oven kiinni perässään sellaisella voimalla, että heikompia hirvitti. Samalla hän tuli huomanneeksi, että kyllä se olikin ollut hän, joka oli ollut miesten vessassa eivätkä miehet suinkaan naisten vessassa, miten noloa! "Ei voi olla totta! Tämäkin vielä!" Meena parahti hermorauniona, mutta lähti sitten vauhdilla takaisin juhlasaliin täysin räjähtäneet ja likaisen näköisenä. Hän oli niin done tätä touhua. "Missä se miehen rotjake on?!" Meena ärjäisi, kun pääsi saliin takaisin. Ja mitä tanssiaisille oli tapahtunut? Siis olivatko ne jo loppuneet?! Eihän hän kerennyt tekemään tanssiaisissa mitään! Ja illan isäntäkin vain pötkötti kattokruunun kanssa lattialla. "EIIII! Eieieiei EI! Ei tämä ole tottakaan!" Meena parkui ja raivosi kuin mikäkin mielipuoli.

RAN MAO

Varakreivi oli tosiaan päätynyt illan päätteeksi kattokruunuun – Ran Maon avustuksella, mutta sitä ei kenenkään tarvinnut tietää. Ran Mao oli vain katsellut Laun kanssa varakreivin menoa, kun toinen oli kiikkunut yläilmoissa ja huudellut sieltä ties mitä. Tanssilattiallakin tanssi enää vain se joku punainen täti joka ei ollut An-täti, sen pöydän alla viihtyvän miehen kanssa. Ei Westin, vaan se varakreivin hassu ystävä jonka lähistöllä he istuivat illallispöydässä.

Ran Mao katseli vain tyynesti, kuinka katto romahti ja varakreivi rysähti alas kattokruununsa kanssa. Ihan oikein toiselle, mitä oli käpälöinyt Kamanosukea ja vielä juottanut pojan humalaan. Varakreivi ikävä kyllä näytti olevan kunnossa, ainakin niin kauan kunnes katosta putoavista palasista yksi napsahti miehen otsaan. Sen jälkeen mies ei enää liikkunut ja tämän hätääntyneet palvelijat lähtivät viemään miestä pois.
Isoveljen ehdottaessa, että hekin lähtisivät nukkumaan nyt, kun varakreivikin meni nukkumaan, Ran Mao nyökkäsi vain. Hän vilkutti sille hymypojalle hieman hyvästiksi, ennen kuin otti Lauta paremmin käsivarresta ja lähti tämän kanssa kohti heidän omaa huonettaan ja hyvin ansaittua lepoa. Tämä oli ollut tosi hauska ilta!

LAU

He olivat lähdössä Ran Maon kanssa nukkumaan, kun jostain käytävältä kuului huutoa. ”Hmmm… kuulen villipetojen ulvovan jossakin. En tiennyt, että Englannissa on leijonia? Kaikkea sitä.” Lau ihmetteli karjuntaa, kun saliin paukkasikin intialainen tiikeri melkoisessa kunnossa, eikä enää vain siinä neiti Midfordin aiheuttamassa boolitahrassa. Nainen kyseli jotain miehiä ja alkoi sitten ulvoa todenteolla. ”Jos miestänne kaipaatte, niin hän ei ole ollut paikalla enää vähään aikaan. Hyvää yötä hyvä rouva.” Lau sanoi ohi mennen poistuessaan Ran Maon kanssa, täysin unohtaen, että West nukkui edelleen pöydän alla.

EDGAR

Aleisterin palvelijat lähtivät viemään miestä pois aikalailla samoihin aikoihin, kun joku raivopäänainen saapui tanssisalin ovelle karjumaan jonkun rotjakkeen perään, mutta Edgar ei yhtään tiennyt mistä ihmeestä nainen puhui. Vai hetkonen, tuo taisikin olla se intialainen nainen, joka oli mennyt ja lujaa hänen ja Edwardin ohi silloin yhdessä vaiheessa kohti vessoja. Mutta siitähän oli jo tunteja, oliko nainen viettänyt koko sen ajan vessassa? Eikä mekko näyttänyt yhtään paremmalta, oikeastaan pahemmalta ja menetetyltä tapaukselta. Tuota mekkoa tuskin pelastaisi enää edes ihme, mutta vähät Edgar nyt jonkun hullun intialaisen mekoista, koska hänkin päätti liueta paikalta takavasemmalle, koska tuon hirviön kiukkua Edgarkaan ei jaksaisi katsella. Ja sitä paitsi hän ja Edward oli luvanneet toisilleen viettävänsä yön toistensa seurassa harrastaessa kivaa. Tai siis osan yöstä tietenkin, ei koko yötä tokikaan.

Edgar lähti siis myös salista pois ja jätti intialaisen sinne raivoamaan. Hän jatkoikin melko nopeasti portaisiin ja pääsi käytävälle, jota katsoi puolelle ja toiselle ja tarkkaili tilannetta, kunnes oli varma, ettei kukaan mitään näkisi, että hän pujahti käytävästä Edwardin huoneelle. Edward makasi jo sängyssään, mutta havahtui selvästi sieltä. "Edgar? Ah, sinä se olitkin..." Edward sanoi ja oli selvästi säikähtänyt ainakin hieman, että kuka sieltä ovesta oikein tuli. Edgar lukitsi oven kuitenkin perässään. "Tietenkin se olin minä, kuka muukaan se nyt olisi voinut olla", Edgar naurahti astellen kohti sänkyä availlen ja kiskoen vaatteita pois päältään toinen toisensa jälkeen, kunnes kömpi vain alushousut jaloissaan Edwardin sängylle. "En oikein tiedä, Edgar... Onkohan tämä nyt hyvä idea sittenkään. Viime kerrallakin jouduimme noloon tilanteeseen aamupalapöydässä ja sitten taas teeaikaan", Edward sanoi hiljaa. "Äh, se on ollutta ja mennyttä. Kukaan ei saa tietää tästä mitään", Edgar henkäisi tullen lähemmäksi Edwardia ja painoi tämän takaisin sänkyyn makaamaan tuoden huulensa toisen huulille. Edward vastasi suudelmaan ja Edgar alkoi availemaan Edwardin sinisen ruutuyöpaidan nappeja hivuttaen sitten toista kättään nuoremman housuihin...
__________________________________________________________________________

MEENA

Meena käänsi katsettaan siihen outoon silmätkiinnimieheen, kun hän sanoi Meenalle vain ohimennen, ettei Haroldia ollut juhlissa näkynyt enää hetkeen. Sitten hän vain toivotteli hyviä öitä ja vielä rouvitteli! "Minä en ole mikään rouva sinulle!" Meena karjaisi vain, kun oli niin raivona koko touhusta ja juhlista ja vain tästä koko jutusta! Että pitikin tulla ja sitten se saamaton nahjuskaan ei edes ollut enää paikalla. Meena niin nylkisi sen miehen omin käsin, kun vain saisi sen miehen käsiinsä. Huoneessaanko se saamaton lurjus oli vai vieläkö tämä oli pyörtyneenä jossain?! Meena oli hänen vaimonsa, näinkö mies kohteli häntä? Pyörtyi vain ja jätti Meenan oman onnensa nojaan koko juhlien ajaksi? Mikä ääliö! Meena oli kuitenkin niin raivoissaan ja väsynyt, ettei lopulta oikein tiennyt, minne hänen pitäisi tästä mennä. Vessatapaustakin nolotti edelleenkin, kun hän oli ollutkin miesten vessassa. Siis hän! Miten se oli edes mahdollista?! Lopulta Meena alkoi vain poraamaan paikallaan, kun ei enää muutakaan osannut.

GRELL

Grell ei edes huomannut, että Undertakeriin oli osunut jokin lentävä esine, kun ei toinen nyt ollut edes itse sanonut asiasta mitään. Hän tanssi vain täydellisen rakastuneena kultarakkaansa käsivarsilla, vaikka musiikkikin loppui ja nyt taustalla itki enää vain joku intialainen nainen. Ei hän huomioinut yhtään että tanssiaiset alkoivat olla aika nätisti, tai no vähemmän nätisti, siinä.



____________________________________________________________________________________




RAN MAO

He olivat ehtineet juuri ovelle, kun se Westin vaimo ryntäsi jostain huutaen. No jopas, oliko joku kampannut myös hänet boolimaljaan? Nainen näytti vielä ryvettyneemmältä, kuin kreivi, joka oli sukeltanut booliin taidokkaasti. Isoveli kohteliaasti kertoi naiselle, ettei tämän mies ollut enää juhlissa, joten Ran Mao kääntyi odottamaan, että he voisivat lähteä. Onneksi matka jatkui pian. He pääsivät vihdoin omalle huoneelleen ja sisälle, jossa Ran Mao menikin oitis katsomaan itseään peilistä. Hattuhan sopi hänelle loistavasti! Onneksi hän oli saanut pitää sen. Tai ainakaan prinssi ei ollut tullut hakemaan sitä häneltä, kun oli itse lähtenyt tanssiaisista.

KAMANOSUKE

Kamanosuke nukkui tyytyväisesti humalaansa pois, kun seinän takaa alkoi sitten taas vaihteeksi kuulua sellaista meteliä, ettei siinä kukaan pystynyt nukkumaan. Hän heräsi siihen, kun joillakin meni naapurihuoneessa taas vähän turhan lujaa (?). Nyt saatana sai riittää! Jos ne homot meinasivat panna joka yö, niin panisivat edes muualla kuin hänen naapurihuoneessaan! Hän nousi edelleen melko hiprakassa ja ärtyneenä ylös ja tipahti sängystä lattialle, kun yritti päästä ylös. No sitten hiukan hoiperrellen hän paineli ovelle, jonka avaamisessa meni hetki. Hän ei edes tajunnut, että marssi käytävälle siinä kaameassa vaaleanpunaisessa yömekossaan, paineli vain viereisen huoneen ovelle ja alkoi hakkaamaan sitä. ”NYT SAATANA OLETTE HILJAA SIELLÄ! MENKÄÄ MUUALLE PANEMAAN JOS ON AIVAN PAKKO, ME REHELLISET KANSALAISET YRITETÄÄN NUKKUA!!!” Kamanosuke huusi ja vastausta odottamatta paineli takaisin omalle huoneelleen, paiskasi oven kiinni ja meni takaisin sänkyyn, jos se perkeleen homo-Midford voisi olla vaihteeksi hiljaa.

EDWARD

Illan käydessä pidemmäksi alkoi nukkumaanmenoaikakin pikku hiljaa lähestymään, joten Edward oli lähtenyt Elizabethin ja äitinsä ja muiden muassa kohti huonettaan. Tai olihan hän ja Edgar kyllä vähän taas sopineet yön menoja. Edgar oli kuitenkin itse päättänyt vielä jäädä joksikin ajaksi juhliin, ettei olisi niin epäilyttävää, jos he lähtisivät yhtä matkaa yhdessä, mutta hän oli sanonut, ettei olisi enää kauaa, joten Edward oli tosiaan lähtenyt jo edeltä. Päästyään sänkyynsä Edward tosin nukahti aikalailla heti, kun olihan ilta ollut kuitenkin aika vauhdikas.

Edward heräsi kuitenkin siihen, kun ovi aukesi ja joku tuli sisään, mutta se oli tosiaan vain Edgar. No kuka muukaan se nyt olisi ollut, mutta ei sitä nukkuessa oikein ollut tajunnut. Tai aika puoliuntahan se vain oli ollut, koska Edward oli havahtunut niin nopeasti siitä. Ei hänellä kuitenkaan ollut mitään käryä kauan oli jo nukkunut, mutta vähät siitä, kun tilanne eteni jo seuraavaan ja siinä Edgar sitten oli jo. Edwardia alkoi kuitenkin epäilyttämään, koska viime kerrallakin aamiaspöydässä oli käyty hieman nolonpuoleinen keskustelu aiheesta ja sitten uudestaan teen ääressä. Olkoonkin toki, ettei kukaan ollut saanut tietää silloinkaan, mutta entä, jos se paljastuisi vielä?

Edgaria ei kuitenkaan kiinnostanut ja lopulta hän sai Edwardinkin vakuuttumaan siitä, ettei kukaan mitään saisi tietää eikä kukaan mitään kuulisi kuitenkaan, koska eivät seinät olettavasti niin ohuet kuitenkaan olleet. Voi kuinka väärässä he olivatkaan tai sitten olivat vain innostuneet vähän liikaakin lopulta, kun sänkyjumpat oli kunnolla saatu käyntiin ja viimeisetkin vaatteet viskattu menemään ja peuhu tosiaan oli alkanut. Edward säikähti joka tapauksessa melkein kuoliaaksi, kun yllättäen joku hakkasi kuin itse Saatana hänen huoneensa ovea ja sitten karjui, että hiljaa pitäisi olla, että hän voisi mennä muuallekin panemaan, jos oli aivan pakko, kun muut yrittivät nukkua. Edward oli kuin paskanjäykkänä jäätyneenä paikoilleen. "E-eihän k-k-kenenkään pi-pitänyt kuulla", Edward panikoi. "Rauhoitu, hyvällä tuurilla hepulin saanut ei tiedä, että huone on juuri sinun. Ja ainakaan hän ei yrittänyt sisään, vaikka no olihan se aika hepuli yhdestä panosta", Edgar huokaisi perään kääntyen Edwardin päältä selälleen sängylle. "Ei tiedä? Entä, jos tietääkin ja miksi ei tietäisi? Se oli se An-tädin poika eli minun serkkuni. Tajuatko millaisessa liemessä ollaan tämän jälkeen? Tiesin, ettei olisi pitänyt..." Edward parahti, mutta kuitenkin suhteellisen hiljaisesti. "No ei hänellä ole todisteita, että täällä oikeasti pantiin, joten älä suotta murehdi", Edgar sanoi vain. No hänen varmasti oli helpompi, kun ei ollut äitiä mukana eikä isää ja ainoat sukulaiset, jotka olivat paikalla, olivat hänen enonsa Aleister ja serkkunsa Alois, jotka olivat tyhjäpäitä molemmat. Mutta Edwardin äiti oli täällä mukana ja hän oli niin tiukka ja etikettien ja sääntöjen päälle, että jos sana kiirisi hänelle, Edward olisi mennyttä. Edgarilla ei ollut vastaavaa ongelmaa, joten tietenkin hän pystyi ottamaan rauhallisemmin. Olkoonkin, ettei Kamanosukella tokikaan mitään todisteita ollut siitä, että Edward oli pannut huoneessaan ja vielä Edgarin kanssa, mutta kyllä se kuitenkin sen verran kuumottamaan laittoi, ettei Edwardilla ollut enää pienintäkään kiinnostusta jatkaa.

"Miten me selviämme tästä, jos jäämme kiinni oikeasti?" Edward kysyi lopulta Edgarilta, mutta tämä ei vastannut mitään. "Edgar?" Edward kysyi kääntäen katsettaan toiseen, mutta tämä veti jo lonkkaa. Siis mitä? Miten ihmeessä hän jo nukahti tuohon?! "Edgar. Et voi nukkua täällä, sinun pitää mennä omaan huoneeseesi tai ollaan pulassa", Edward sipisi ja yritti ravistella Edgaria hereille, mutta ei. Edgarin hengitys haisi kyllä hieman alkoholilta, että oliko tämä nyt oikeasti sammunut tuohon? "Edgar ihan tosi. Et nyt tee tätä minulle. Ylös siitä, ihan oikeasti. Nyt heti. Herää", Edward yritti ja ravisteli toista Edgarin vain ynistessä siihen lopulta jotain. No oli tämäkin nyt taas. "Nouse ylös", Edward jatkoi. "Älä nyt jaksa..." Edgar vastasi vain siihen. "Olemme pulassa, jos et mene omaan huoneeseesi", Edward vain jatkoi. "Juujuu... Ihan hetki vain... Odotetaan, että viimeisetkin menee nukkumaan... ja on hiljaista... Sitten menen", Edgar mutisi. "No hyvä on, mutta et sitten nukahda", Edward jatkoi. "Enen..." Edgar vain vastasi ja sulki silmänsä uudestaan. Oliko hän nyt tosissaan?!

SKIPPAUS KOLMANTEEN PÄIVÄÄN:

> Kello on jotain noin 8.30 tienoilla, että nyt on kuitenkin aikaa vielä hoitaa aamuasioita sun muuta ennen aamupalaa, ettei se nyt ihan heti seuraavaksi ole.

> Päivämäärä: 22.6.1888

HAROLD

Harold heräsi lattialta, mikä oli hänelle kyllä täysin uusi kokemus, eikä erityisen miellyttävä. Hänen takaraivoaan jomotti ja kun hän nousi ylös, niin hän kolautti päänsä johonkin. Jostain lähistöltä kuului ääniä, kolinaa ja sellaista ja Harold kurkisti melko pökkyrässä pöytäliinan alta. Hän katsoi tanssiaissalia, jossa oli kauhea siivo ja muutama palvelijan näköinen henkilö tikkailla tuijotti häntä aika yllättyneinä. Osa siivosi ja osa korjasi kattoa. Harold ei edes halunnut tietää, mitä katolle oli käynyt, hänen piti nyt päästä pois täältä hullulasta!

Hän ryömi pöydän alta ja nousi pystyyn ja kiisi salista ulos ja suoraan kartanon ovelle. Hän ei tänne enää jäisi! Sitten hän pysähtyi, koska oli unohtanut jotakin. Aivan! Hänen kallis hieno pukunsahan oli pilalla! Ei hän nyt näin siivottomassa kunnossa voisi ihmisten ilmoille mennä! Hän lähti palaamaan huoneelleen, koska hänen piti siistiytyä ja pakattava tietenkin. Hän avasi huoneensa oven ja paineli vaatekaapille etsimään vaihtovaatteita pilalle menneiden tilalle. Mikä tragedia, puku oli ollut hänen suosikkinsa!

CLAUDE

Claude oli saanut sisustettua huoneensa uuteen uskoon virkattuaan ahkerasti koko yön. Hän oli virkannut myös Aloisille suukapulan ja pakkopaidan, jos niille vaikka tulisi tarvetta, ja todennäköisesti tulisi. Aivan, aamuhan alkoi olla jo käsillä ja kreivi piti mennä herättämään ja pukemaan aamiaiselle. Voi surkeutta. Claude lähti tarkastettuaan, että virkatussa päiväpeitossa ei ollut ryppyäkään ja lähti sitten ulos huoneestaan. Hän koputti Aloisin ovelle, avasi sen lukosta ja paineli sisään avamaan huoneen verhoja. ”Hyvää huomenta teidän korkeutenne, toivottavasti olette saaneet levättyä kunnolla ja aloitatte päivän tällä kertaa oikealla jalalla ettekä aiheuta kaikille häpeää tunaroinnillanne, se olisi erittäin hienosti tehty kaikkia kohtaan.” Claude sanoi, mutta aina sai toki haaveilla.

LAU

Aamu valkeni kauniina, aamiaiseen olisi vielä aikaa, mutta Lau oli ollut jo hyvän aikaa valmiina. Hän oli vahingossa unohtanut nukahtaa kokonaan, mutta sellaista sattui. Onneksi hänen aivonsa olivat jatkuvassa lepotilassa, joten ei sillä ollut niin väliä. Ran Mao laittautui vielä ja Lau huomasi tämän ihailevan itseään peilistä silinterihattu päässä (?). Mistä ihmeestä Ran Mao oli silinterin saanut? Aivan, se taisi olla prinssin. ”Ran Mao, käydään palauttamassa prinssille hänen hattunsa.” Lau ilmoitti ja otti tytön mukaan ja lähti etsimään prinssin huoneen ovea. No sitä ei tarvinnut etsiä, koska se oli isoin vierashuone isännän huonetta vastapäätä. Hän koputti ovelle jääden odottamaan, oliko siellä kukaan vielä hereillä, Agnin nyt luulisi olevan.

MEENA

Meena oli painunut huoneelleen jonkun ajan vollotuksen jälkeen, mutta Haroldia ei sielläkään näkynyt, joten Meenaa ei sitten enää kiinnostanut tippaakaan, mihin se joutava mies oli mennyt. Tulisi sitten kun tulisi, jos olisi tullakseen ollenkaan. Meena oli lopulta vain kiskonut väkisin pilalle menneen mekon päältään ja viskannut vain huoneen nurkkaan menemään ja samoin oli käynyt kaikille alusvaatehepeneillekin, jotka nekin olivat värjäytyneet viinistä osin punertaviksi. Meenaa ei se kuitenkaan enää kiinnostanut ja hän päätti, ettei tästä lähtien enää sulloutuisi yhteenkään englantilaiseen kolttuun, koska ei niistä aiheutunut muuta kuin surua ja harmia.

Yövaatteet puettuaan Meena oli vain kömpinyt sänkyynsä ja nukahtanut jonkun ajan päästä. Hiuksilleen tai kasvoilleen hän ei ollut mitään jaksanut tehdä, joten seuraava aamu olisi varmasti erittäin mukava, mutta se olisi sitten sen ajan murhe se.

No seuraava aamu koitti, kuten yleensä aamujen oli tapana tehdä ja Meena heräsikin jo aika varhain ollen kuitenkin aika raivona heti, kun silmänsä vain aukaisi ja näki sen koltun huoneen nurkassa. Meena lähti kuitenkin hoitamaan kasvojaan ja hiuksiaan kuntoon kylpyhuoneelle ja samalla pesuille, jonka jälkeen puki itselleen tyypillisemmät vaatteet päälleen ja tuli takaisin huoneen puolelle. Mutta siellä tonkikin jo kaappia hänen miehensä Harold. "Vai niin. Vai sallit sinäkin lopulta tulla huoneellesi. Missä ihmeessä sitä on oltu koko eilinen ilta ja yö? Missään ei sinua näkynyt eikä kuulunut ja olin nöyryytyksen kohde. Ja sitten sinä vain pyörryit niin kuin joku vanha täti etkä heilauttanut evääsikään vaimosi suhteen. Noinko paljon sinä välität minusta?" Meena antoi kuulua miehelleen tippaakaan kiinnostumatta tämän henkkamaukkavaatekriisistä

HAROLD

Harlodin vaihtaessa vaatteita ovi kävi ja yhtäkkiä Meena oli paikalla. Aivan! Hänhän oli naimisissa! No se alkoi kaduttaa, kun nainen alkoi urputtaa, missä hän oli koko yön luuhannut. ”Ei nyt Meena…” Harold vastasi, hänellä oli ollut ihan tarpeeksi rankka yö ilman Meenan urputustakin. ”Pyörtyneenä on aika vaikea tehdä mitään, Meena kulta… Ja voisit hiukan muistaa oman asemasi, tuollainen mesoaminen ei sovi hienolle englantilaiselle rouvalle.” Harold huomautti, että eiköhän Meena ollut aiheuttanut oman nöyryytyksensä ihan itse, mitä Harold nyt muisti, huutamalla. Tosin hän oli pyörtynyt aika pian sen katastrofin jälkeen, joten ei ollut kauhean tietoinen Meenan ongelmista.

ALOIS

Aloista oli kyllä harmittanut se, että juhlat olivat ihan illasta menneet sivusuin, mutta oli hän lopulta kuitenkin nukahtanutkin, kun ei ollut jaksanut moisen miettimiseen tai surkutteluun tuhlata kallisarvoista aikaansa. Oli hän kyllä ajatellut, että olisi voinut yrittää kiivetä ikkunan kautta jonkun toisen huoneelle, kun hänen oma huoneensa ovi oli lukossa. Se oli kuitenkin alkanut kuulostamaan vähän liian vaivanloiselta ajatukselta hänen kuntoonsa nähden, joten Alois oli luovuttanut jo ennen kuin oli mennyt ajatuksistaan tekoihin. Ja todennäköisesti hän olisi vain tippunut maahan niin kuin vanha räsynukke, jos olisi yrittänyt moista koitosta ja jos hän siitäkin olisi vielä eloon jäänyt, niin hän olisi varmaan halvaantunut sen jälkeen. Joten nukkuminen oli lopulta jäänyt paremmaksi vaihtoehdoksi.

Alois nukkui kuin tukki aina siihen asti, kunnes kuuli jotain koputusta jostain ja lukon avautumisen äänen ja alkoi havahtumaan seuraavaan päivään. Lopulta verhotkin avattiin, jolloin Alois availi jäänsinisiä suhteellisen suuria silmiään hieman siristellen niitä, kun aamu oli koittanut melkoisen kirkkaana. Claude puolestaan toivotteli hyviä huomenia Aloisin kohottautuessa istumaan sängylleen. "Joojoo, enhän minä nyt moisia ole ikinä aiheuttanut, mutta ihan hyvin toki sain nukuttua", Alois vastasi haukotellen ja venytellen, kun Claude puhui jostain häpeän aiheuttamisesta kaikille. Ei ei, pois se Aloisista. Hän ei mitään sellaista ikinä ollut aiheuttanut yhtään kenellekään (etpä), hän oli vain väärinymmärretty nero (niinniin).

MEENA

Harold vastasi vain, ettei hän muka nyt yhtään ehtinyt mitään Meenan juttuja, mutta se ei Meenaa kiinnostanut, koska häntä kiinnosti, missä ihmeessä mies oli oikein luuhannut koko illan ja yön. No ilmeisesti pyörtyneenä mies ei mitään kuitenkaan voinut tehdä ja Harold vain muistutteli Meenaa asemastaan. "Kyllähän minä sen suinkin tiedän, ettei pyörtyneenä mitään voi tehdä, mutta tuskin sinä suinkaan koko aikaa olit pyörtyneenä jossain, mutta juhlissa sinua ei näkynyt eikä täällä. Ja olen vain niin hermona, kun ne kauhukakarat menivät ja pilasivat prinsessahetkeni ja sen mekon, jonka ostit minulle ja sitten joku känninen juoppo vielä pilasi mekon takaosankin viinillään ja nyt se on ihan menetetty tapaus", Meena selitti harmistuneena, koska olihan mekko ollut vallan mainio, hieno ja täydellisyyden perikuva ja kaunein koko maailmassa. Muiden mekot olivat ihan kalvenneet hänen omansa rinnalla, mutta sitten tuli se kauhea prinssi ja se kamala tenava jostain idioottiperheestä ja pilasi kaiken. Ja sitten vielä se sammunut mies viininsä kanssa siellä vessoilla.

RAN MAO

Ran Maokaan ei ollut nukkunut paljon, ihan vähän vain, mutta aika nopeasti hän oli taas noussut laittautumaan ja etenkin ihailemaan itseään peilistä uuden hattunsa kanssa. Se ei oikein sopinut hänen tämän päivän asuunsa, mutta ehkä se ei haitannut? Isoveli kuitenkin keskeytti hänet ilmoittaessaan, että heidän pitäisi mennä palauttamaan hattu. Palauttamaan? Mutta se oli hänen! Isoveli kuitenkin veti hänet mukaansa ja lähti viemään prinssin ovelle, eikä Ran Mao voinut kuin mököttää vanavedessä. Prinssin oma vika, kun antoi hatun hänelle eikä tullut hakemaan sitä illan päätteeksi!



____________________________________________________________________________________




AGNI

Agni oli juuri hetki sitten herättänyt prinssin (?), kun oli tuonut toiselle valmiiksi tämän päivän vaatteet. Hän oli viikannut eilisillan juhlavaatteet myös pois, mutta hattu tosiaan puuttui. Hän ei ollut vielä ehtinyt kysyä prinssiltä asiasta, olihan toinen vasta valmistautumassa. Samassa ovelta kuuluikin koputus. Kuka kummassa siellä saattoi olla, eihän aamiainen vielä ollut alkanut? Agni asteli ovelle ja avasi sitä hieman, nähdenkin sen jaarlin ja tämän tädin hyvän ystävän.
”Kas, huomenta herra Lau, mitä asiaa teillä on?”, mies sanoi yllättyneenä ja katsoikin, oliko Laulla neiti mukanaan. No olihan toki, ja voi sentään, tytöllähän oli prinssin hattu! Kuinka se tytölle oli päätynyt?

-------

https://mahtiroolipelit.forumotion.eu/viewtopic.php?t=18