RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset osa 3

RUI

Kovinkaan pitkälle Rui ei ehtinyt, lähinnä vain ovesta ulos ja terassin poikki, kun ovi jo aukesi uudestaan ja sen jälkeen kaikki se mitä Rui oli pakannut ulko-oven viereen lensi kaaressa melkein Ruin niskaan. Rui ehti kyllä itse pois alta, mutta tavarat levähtivät kyllä aika hyvin pihalle maahan osuttuaan. Osa purkaantui pussukoistaan pihamaalle, kun Masamune vain huusi vielä perään rojujen mukaan ottamisesta ennen kuin iski oven kiinni. Rui vajosi maahan polvilleen kyynelten ja itkun jälleen ottaessa valtaa, kun hän alkoi kyynelet poskillaan laittamaan pakkaamiaan juttuja takaisin pussukoihin, joista ne olivat pois purkaantuneet. Välistä hän pyyhki kyyneliään Yukimuralta saadun kimononsa hihoihin yrittäen samalla hillitä itkuaan. Osa tavaroistakin oli kyllä edelleenkin hänen ja Yukimuran edellisessä huoneessa Masamunen talolla, koska ei hän kaikkea kuitenkaan ehtinyt pakkaamaan, mutta ei hän nyt niitä kyllä aikonut mennä vaatimaankaan äskeisen jälkeen. Sehän nyt vaan pahentaisi tilannetta ja Rui ei sitä halunnut enää piirunkaan vertaa pahentaa.

NOBUYUKI

Nobuyukin päivä olikin mennyt vahtivuorossa, Komatsu oli tuonut hänelle sinne eväät tajuttuaan, ettei hän ehtisi syödä mitään missään vaiheessa ja Nobuyuki oli samalla pyytänyt häntä tekemään kokousilmoituksen ja pyytämään jotakuta ilmoittamaan kokouksesta, koska hän nyt oli poikkeuksellisesti vahdissa. Kun vuoro lopulta päättyi, hän kävi nopeasti kotona syömässä ja vaihtamassa vaatteensa, ennen kuin jatkoi päälinnalle kokoukseen, joka tulisi varmasti olemaan kaaos, koska hän ei ollut ehtinyt kauheasti suunnitella asiaa etukäteen, mutta pääasia oli selvittää mitä täällä nyt oli tapahtunut hänen poissa ollessaan ja selvittää Rokuron tapaus, kerta se aiheutti taas ongelmaa. Samaa mieltä Nobuyukikin oli, että Rokuron ongelmien käsittely oli laiminlyöty, koska Yukimura ei halunnut uskoa Rokurosta pahaa, mutta nyt sille olisi pakko tehdä jotain. Hän oli itse hiukan myöhässä, aika moni oli jo paikalla (?), mutta ei auttanut. Hän istui alas korokkeelle salin perällä ja alkoi käydä papereitaan läpi ja tarkistamaan, ketkä kaikki olivat läsnä.

NANAKUMA

Yuri oli välittänyt saapua töihinsä viimein eikä Nanakuma tiennyt yhtään, missä nainen oli luuhannut, mutta ei toisaalta välittänytkään tietää, koska mikään hyvä syy ei kuitenkaan olisi ollut. Tai no... Yuri oli hyvin täsmällinen kyllä tekemisissään, että kaipa se mahdollisesti olisi voinutkin olla, mutta ei Nanakumaa silti ollut kiinnostanut. Samalla oli kuitenkin käynyt myös selville, että Nobuyuki ja Masamune olivat saapuneet takaisin, mikä oli helpotus siltä osin, ettei mitään ollut sattunut. Tai toisaalta, jos olisikin tuskin se olisi ollut temppu tai mikään, kun matkaan oli lähtenyt myös lohikäärme.

Työt oli kuitenkin tehty ja ruokailu oli ihan oikean aikataulun mukaan. Jossain kohdassa ruokailun jälkeen oli myös käynyt ilmi, että oli kokousta tiedossa ja kun sen aika koitti, Nanakuma lähti kokoushuoneellepäin, jossa istui vapaalle paikalle. Muitakin oli jo huoneessa(?) ja osa valui paikalle samoihin aikoihin kuin Nanakumakin(?) ja jälkeenpäin(?). Nobuyuki saapui jonkun ajan päästä myös. Kokouksen aiheista Nanakuma ei kuitenkaan ollut varma, mutta alkoi käydä huonetta läpi siinä mielessä, jos väki vaikka olisi lisääntynyt. Uusista naamoista, kun nyt toki oli aina kokouksensa ja Nanakuman silmiin osuikin se nainen, jonka oli nähnyt jossain siinä kohdassa, kun Nobuyuki ja muut olivat lähteneet selvittämään aina niin ihanan Hirotsugun hienoja aivoituksia. Onneksi se mies oli kuollut. Muista aiheista Nanakuma ei ollut varma, ellei yksi aiheista sitten olisi se mitä sen selvitysreissun aikana oli tapahtunut, jos jotain tärkeää maininnanarvoista siitä reissusta olisi.

NOBUYUKI

”Selvä, eli kokouksen aihe on varsinaisesti se, mitä täällä on oikein tapahtunut minun poissa ollessani, koska ilmeisesti päivä ei mennyt kaikkien osalta ihan mallikkaasti. Mutta ihan ensiksi, näen, että täällä on uusia kasvoja, neiti lohikäärmevahti on selvä tapaus, mutta kukahan herra mahtaa olla?” Nobuyuki alusti kokousta ja katsoi täysin vierasta miestä, joka istui Kamanosuken vieressä. ”Joku random pelle, joka tuli tänne pitämään lapsilleni seuraa, ei siitä tarvitse välittää.” Kamanosuke vastasi välttelevästi. ”En muista sinun saapuneen portin kautta, joten miten kummassa pääsit tänne, jos kukaan muu vahti ei ole sinusta tietoinen?” Nobuyuki ihmetteli ja vilkaisi muita kanssaan vahdissa olijoilta. ”No en minä ainakaan kiinnittänyt häneen mitään huomiota, joten veikkaisin sitä kovanonnen salakäytävää, jolle ei kai kukaan sitten sen ihmispolon jälkeen kukaan tehnyt mitään.” Hoshiyomi sanoi kevyesti, kuin että häntä oli turha syyttää asiasta. No se toki oli todennäköisintä, eli sille salakäytävällekin oli pakko tehdä jotain, se kun ei ollut niin salainen kuin oletettiin.

GOMONMARU

Luonnollisesti Gomonmaru oli seurannut Kamanosukea kokoukseen, vaikka ei toinen siitäkään niin innoissaan ollut. (?) Gomonmaru nyt oli tehnyt aikeensa jo selväksi Kamanosukelle itselleen, joten hänelle oli ihan sama, mitä mieltä muut olivat hänestä, ei hän aikonut piilossakaan pysyä. Hän istui täysin rennosti Kamanosuken vierellä, tarkkaillen jokaista läsnäolijaa, joista osa oli vähintäänkin… mielenkiintoisen oloisia. Voi, tästä paikasta olisi hänelle vielä paljon iloa tulevaisuudessa.

Kun Gomonmaru kuuli jonkun puhuttelevan oletettavasti häntä, ja vähintään Kamanosuken yrittäessä välttelevästi ohittaa hänen olemassaolonsa käsittelyn, hän vei katseensa metriheikkiin, joka ilmeisesti oli porukan uusi johtaja. Tämän kysyessä, miten hän oli päässyt sisään, Gomonmaru tyrskähti vähän ja vilkaisi pitkiä kynsiään huolettomasti, kun joku muu salissa ehdotti sitä nimenomaista salakäytävää.
”Oikein”, Gomonmaru vastasi ja nosti katseensa lopulta kynsistään, vieden katseensa takaisin johtajaan.

”Gomonmaru – olen täällä puhtaasti Kamanosuken vuoksi, hän on niin vihainen ettei kaltaiseni olento voinut mitenkään pysyä poissa, pahoitteluni siitä”, mies sanoi kohteliaasti, vaikkakin hieman maireana, tietäen kyllä Kamanosuken vihaavan häntä ja sitä, että nyt kaikki ainakin tiesivät hänen olevan täällä toisen takia.
”Jos kutsutaan minua vaikka lapsenvahdiksi”, hän totesi sitten, kun ilmeisesti jorogumoneitikin oli uusi ja mitä ilmeisimmin jonkun lohikäärmeen poikasia täällä vahtimassa.

ZUKO

Kokousta oli jälleen laitettu tulille ja ainakin kaksi uutta kasvoa oli ilmestynyt paikalle. Zuko ei itse ollut tietoinen kummastakaan, mutta kokouksen aihe kuitenkin olisi se, mitä linnalla oli tapahtunut Nobuyukin poissa ollessa. No Rokuron raiskailut olivat varmasti jo kaikkien huulilla, koska Hauru oli tehnyt siitä aika kovaäänisen show'n, joten sen luulisi ainakin olevan yksi käsiteltävä asia. Mutta ehkä Hauru itse ottaisi sen puheeksi, kun kerta oli tehnyt siitä aiheen jo aikaisemmin. Itse raiskaajaa paikalla ei kuitenkaan näkynyt. Mutta tosiaan... ensin varmaankin käytäisiin uudet läpi ja sitten vasta muuta.

Uusi nainen kuitenkin ilmeisesti oli selvä tapaus, koska oli lohikäärmevahti, mutta mies oli mysteeri. Tai ainakin siis siinä mielessä, että nainen oli paikalla ihan halutusti, mutta mies ei. Tuntematon mies herättikin hieman kummastuneita katseita(?) ja varmasti vielä kummastuneimpia, kun Kamanosuke vastasi hänen olevan vain joku pelle, joka piti lapsilleen seuraa. "Onko hänkin siis joku lapsenvahti?" Nanakuma kysyi siinä kohdassa. "Ei sillä, onhan se varsin hyödyllistä tietenkin, mutta kunhan mietin", hän jatkoi vielä loppuun. Zukoa kuitenkin kummastutti, että missä kohdassa mies oli tullut linnalle, koska ei ainakaan hänen vahtivuoronsa aikana, mutta ei hän ollut naisenkaan tuloa linnalle huomioinut, joten saattoihan se olla joskus aikaisemmin. Samassa vuorossa olleet Nobuyuki ja Hoshiyomikaan eivät olleet mitään huomanneet. Cirikin teki selväksi, ettei ollut miestä nähnyt vuoron aikana. "En minäkään kiinnittänyt kenenkään tuloon huomiota", Zuko vastasi myös. Kysymykseen tuli kuitenkin myös linnan salakäytävä, joka ei lopulta kovinkaan salainen ollut, kun sitä oli käytetty toistamiseenkin. "Pitäisikö sitä käytävääkin vahtia, jos siitä alkaa lapata väkeä sisään useamminkin?" Zuko ehdotti, vaikkei ollutkaan varma miten, kun tekijöistä oli tällä hetkellä hieman pulaa.

Kamanosuken lapsien vahti esittäytyi kuitenkin ja kertoi myös syyn linnalla olemiseen, joka oli Kamanosuke, koska tämä oli niin vihainen, ettei Gomonmaru vain voinut pysyä poissa. Zuko ei ihan käsittänyt, mistä siinä oli kyse, mutta jos se oli okei muille, niin sama se Zukolle oli. Virallisesti mies nyt kuitenkin olisi ilmeisesti se lapsenvahti, joten sai Nanakumakin ilmeisesti vastauksensa, vaikka aika kumma tapaus olikin.

MASAMUNE

Masamune oli hiukan rauhoittunut ja aikoi kyllä pyytää Ruilta anteeksi huutamistaan, mutta nyt oli hoidettava ensin kokous. Akane oli poikasten kanssa tietenkin mukana, koska ihan hyvä Akanenkin oli nähdä missä porukassa oli, vaikka se ei yleensä ollut kauhean positiivinen kokemus… Ja muiden oli hyvä tietää kuka Akane oli ja miksi hän täällä oli, eikä Masamune viitsinyt jättää häntä edelleen täysin yksin poikastensa kanssa. Poikaset olivat siis luonnollisesti myös mukana ja seurasivat kokousta ja muita läsnäolijoita sen verran tiiviisti, että olivat aika hiljaa ja kiltisti. Kori oli Akanella siksi, että poikaset tottuisivat häneen.

Kokous alkoi ja ensin ihmeteltiin jotain Kamanosuken uutta heilaa, koska Akanesta Nobuyuki oli tietoinen. Kävi ilmi, että mies oli eksynyt tänne sen perhanan salakäytävän kautta. ”Eikö sille pitänyt jo tehdä jotakin?” Hän ihmetteli. ”Piti varmaan, mutta sitten ne sähläävät menninkäiskettuotukset alkoivat sählätä ja sytyttivät metsäpalon ja Nanakuma halusi vain tappaa kaikki ja se oli sellainen kaaos taas vaihteeksi se kokous, että siellä tuli noin 100 uutta asiaa mitä pitäisi hoitaa sen sijaan, että yhtään sen hetken ongelmaa oltaisiin edes ehditty ratkaista.” Hoshiyomi sanoi. ”Miten hitossa sinä et huomannut mitään, jos kerta olit vahdissa?” Masamune kysyi. ”No metsä kuhisee elukoita, en minä voi jokaisen siellä päin liikkuvan olennon takia hälytystä tehdä. Salakäytävän pointti on, ettei sitä tarvitse vahtia, koska sitä ei pitäisi huomata, mutta tämän linnan salakäytävä on selvästi ihan pieleen sijoitettu, kun sinne on vahingossa eksynyt jo kaksi tunkeilijaa.” Hoshiyomi totesi olkiaan kohauttaen. ”Jos vaikka sinä ja muut ninjat täällä kehittelisitte sitä varten jonkun hälytysjärjestelmän tai ansoitatte sen, niin tämäkin saataisiin hoidettua?” Nobuyuki ehdotti. ”Käyhän se, mutta ei se vääriä hälytyksiä estä silti.” Hoshiyomi huomautti. ”Ei, mutta meillä on juuri ja juuri henkilökuntaa vahtimaan muureja, ei meillä ole resursseja laittaa sinne metsäänkin jotakuta seisomaan jatkuvasti, joten parempi ratkaisu tuo on.” Nobuyuki päätti, kun Zukokin oli huomauttanut salakäytävän vahtimisesta. Huomasi kyllä, miten eri ote hänellä oli johtamiseen Yukimuraan verrattuna.

Sitten Masamune huomasi vasemmassa silmäkulmassa vilahduksen, kun Torakikumaru otti vauhtia ja hyppäsi veljensä päälle ja siitä korin reunan yli lattialle. Poika oli sen verran hämmentynyt hurjasta lentosuorituksestaan, ettei tajunnut kipittää siitä kovin kauas. Masamune päästi ihmiselle melko epätyypillisen kurkkumurahduksen ja nousi ylös hakemaan poikaansa, kun tämän pää kääntyi heti isän äänen suuntaan ylpeänä hienosta tempustaan. ”Kuules vintiö, sinun lentotuntisi eivät ole nyt, kokouksessa ollaan hiljaa ja kiltisti.” Masamune koulutti ja laski pojan takaisin koppaan muiden kanssa. Irohahime sähisi vahingoniloisesti veljelleen ja Takematsumaru yritti ilmeisesti kovin samaa temppua ja rapisteli korin reunaa vasten ja yritti kiivetä sieltä pois, mutta kun Masamune mulkaisi poikasta, tämä käpertyi korin pohjalle kuin ei muka mitään olisi tehnyt. Päätään pudistaen Masamune istui alas. ”Pahoittelut, heidät on pakko ottaa kokouksiin mukaan kunnes tottuvat uuteen hoitajaan.” Hän vielä pahoitteli keskeytystä.

AKANE

Akane ei varsinaisesti ollut innoissaan kokouksesta, johon joutui mukaan, mutta ymmärsi kyllä näin olevan parempi. Hän ei ollut tuttu näky läheskään kaikille, eivät kaikki edes olleet ehtineet nähdä häntä… Ja Akane kyllä tiesi olevansa vähintäänkin kummallinen näky. Hän kuitenkin istui vain rauhallisesti paikallaan ja piteli koria, jossa Masamunen poikaset telmivät, vaikka ne olivat kyllä hieman tavallista rauhallisempia tällaisen väkijoukon edessä. Akane ohitti suosiolla kaikki itseensä kohdistuvat kummalliset katseet (?), pitäen poikasia silmällä samalla, kun muut alkoivat ihmetellä jotain uutta olentoa.

Kuullessaan puhujan olevan täällä vain siksi, koska tämän seurassa oleva lapsiaan viskellyt nuorukainen oli jatkuvasti vihainen, Akane vilkaisi mieheen. Ei kai toinen vain ollut amanojaku? Voi hyvä tavaton… Hän oli kuullut amanojakuista aivan tarpeeksi tietääkseen, että tässä linnassa oli aivan tarpeeksi pahaa mieltä ja kaaosta ilmankin moista olentoa. Ilmeisesti tämä oli saapunut salaa, ja muut alkoivatkin pohtia seuraavaksi jotain salakäytäväasiaa, Akanen kiinnittäessä huomionsa enemmän poikasten suuntaan. Torakikumarun lentoyritys ehti juuri tapahtua, eikä Akane ehtinyt napata tätä, mutta onneksi Masamunekin piti poikasiaan silmällä ja murahtikin pojalle siihen tapaan, ettei nyt sopinut pelleillä. Akane hymähti hieman ja vilkaisi muitakin poikasia, Masamunen pahoitellessa keskeytystä muille.

”Huolehdin, etteivät he häiritse enää. Keskittykää te kokoukseen, Date-sama”, Akane vastasi rauhallisesti, hän keskittyi joka tapauksessa mieluummin poikasiin, kuin osallistui varsinaisesti kokoukseen… Hänen läsnäolonsa vain oli välttämätöntä, olihan hän uusi linnalla. Akane ei vain kokenut oloaan lainkaan luonnolliseksi näiden… useamman liiankin inhimillisen ja ihmisiä muistuttavan olennon kanssa. Toivottavasti eivät ainakaan olleet yhtä inhottavia ja inhimillisiä, kuin se hänen vahtinsa. Akane antoikin taas oman hihansa poikasten ihmeteltäväksi ja haisteltavaksi, ehkä he hämääntyisivät siitä hieman, samalla tarjoten taas sormiaan pikkuisille kaikessa rauhassa. Häntä eivät näykkäisyt haitanneet, hän vain halusi poikasten tottuvan häneen mahdollisimman pian.

HAURU

Hauru oli muiden tavoin tietenkin myös saapunut kokoukseen ja oli päättänyt, että oli se nyt kokouksen aihe tai ei, Rokuron raiskailut oli syytä ottaa virallisesti puheeksi. Varmoja uhreja nyt kuitenkin oli kolme, mutta saattoihan niitä olla enemmänkin. Mutta ensin puheeksi oli kuitenkin otettu linnalla uutena tulleet, joista toisella oli varsin kummallinen syy linnalla oloon. Lisäksi tämä oli saapunut paikalle siitä salakäytävästä, jonka kohdalla ei oikein voinut puhua enää salakäytävästä, kun se oli toistamiseen vahingossa vain löytynyt sieltä. Puheeksi tuli kuitenkin myös se, että oliko sille tarkoitus tehdäkin jotain. Zuko mietti vartiointia, mutta sellaiseen ei oikein ollut varaa tässä kohdassa. Toinen ajatus olikin joku mahdollinen ansoitus tai vastaava. "No onhan se tyhjää parempi kyllä", Zuko tuumi siihen, mikä oli totta. Toivottavasti se myös toimisi.

Kokous sai kuitenkin toisenlaisen käänteen, kun yksi lohikäärmeenpoikasista halusi yllättäen alkaa kesken kokouksen kokeilemaan lentotaitojaan, minkä takia seuraavaksi hölmisteltiin sitä. Ihan herttainen välikevennys, mutta Masamune ei ollut kovinkaan ylpeä jälkikasvustaan. Karkuri joutui koriin takaisin, jolloin lohikäärmevahti sai jatkaa hommiaan. Hauru jäi kuitenkin odottamaan vielä, jos tämä vähintäänkin ulkomuodollaan huomiotaherättävä lastenvahti esittelisi myös itsensä, mutta mitään siihen suuntaan ei tapahtunut. Ehkä nyt sitten olisi oikea aika, kun salakäytävällekin oli ainakin jonkunlainen ratkaisu keksitty ja loput lohikäärmeenpoikasetkin pysyivät korissaan.

Hauru rykäisi hieman kurkkuaan. "Tosiaan, jos pääaiheena on linnan tapahtumat, niin jos jatkan tästä", Hauru aloitti. "En tiedä, miten moni aamupäivän esityksestä on tietoinen ja miten monta uhria Rokurolla oikeasti jo on, mutta aamupäivällä kävi ilmi, että Rokuro oli menossa raiskaamaan Kamanosukea. Tietenkään Rokuro ei itse sitä myöntänyt vaan olisi vain halunnut mennä selvittämään jotain täysin mysteeriksi jäänyttä asiaa Kamanosuken kanssa. Saattoihan se tietenkin niin ollakin, mutta jos täysin harmiton asian selvittäminen herättää raiskausepäilyn, niin ehkä siihen olisi syytä paneutua tarkemmin. Rokuro on siis tällä hetkellä tyrmässä, koska en tiennyt, mihin muuallekaan häntä olisi voinut sijoittaa, mutta se nyt on varmin paikka, kun emme voineet olla varmoja oliko kyseessä raiskaus, asioiden selvittely vai jotain muuta", Hauru jatkoi sitten. Muuten hän ei ollut varma, mitä kaikkea muuta mainittavaa oli tapahtunut, mutta tuskin se ainakaan uusista oli mitenkään mukava kuulla mahdollisesta raiskausuhasta. Ja olihan linnalla lapsiakin, vaikka ei kai Rokuroa vielä lapsiinsekaantujaksi oltukaan huomattu.

KAMANOSUKE

No ainakin se salakäytäväasia tuli nyt ratkaistua, että periaatteessa ihan hyvä, että Gomonmaru oli tunkenut sinne. Kamanosuke oli kyllä huitaissut miestä (?), kun tämä oli mennyt möläyttämään tulleensa tänne Kamanosuken takia. Ei hän halunnut, että muut alkaisivat taas kuvitella mitä sattuu ja joku saatanan Yukimura alkaisi taas parittaa häntä jollekin… ei kun niin joo, Yukimurahan kuoli. Sitten Hauru avasi turhan suunsa ja alkoi selittää jotain turhaa Hurumaista tarinaa, joka ei Kamanosukea kiinnostanut. Paitsi että kiinnosti, koska se liittyi siihen matikantuntikaaoksen jälkeiseen juttuun. Kamanosuke kääntyi aika järkyttyneenä katsomaan Haurua. ”Siis mitä helvettiä!?” Luulin että se jätkä oli tulossa vain kitisemään niistä matikanläksyistä! Onneksi en avannut ovea, vaikka olisin minä sen kukkakepin hengiltä laittanut!” Kamanosuke räjähti, miksi hän oli aina kaikkien sekopäiden kohteena aina ja mistä Hauru mitään tiesi, jos Rokuro ei mitään ollut myöntänyt.

”Siis eihän kukaan tiedä oliko se niin, mutta sen laskutaidontunnin lopun raiskauskeskustelun jälkeen Rokuro lähti kovin selvittämään Kamanosuken luo jotain asiaa ja me haimme Kichanin kanssa varmuuden vuoksi apua…” Suzu selitti. ”Ja kaikista mahdollisista haitte sitten Haurun?” Kamanosuke kummasteli. ”No kyllä hän ihan vakuuttavasti kolautti Rokuroa halolla, vaikka ensimmäinen yritys menikin pieleen. ”Suzun vieressä istuva kumma keijukainen, joka oli nyt ihan ihmiskoossa, sanoi ja sitä oli kyllä vaikea uskoa. ”Eli kukaan ei edes tiedä oliko Rokuro menossa raiskaamaan ketään ja ketään hän ei ole nyt raiskannut, vai?” Nobuyuki tarkensi sen näköisenä, että voisi kuristaa Rokuron itse, ettei hänen tarvitsisi tuhlata aikaansa tällaiseen.

HAURU

Hauru käänsi katsettaan Kamanosuken suuntaan, kun tämä aloitti helvetillä, mutta jatkoi kuvitelleensa Rokuron tulleen puhumaan vain jostain laskutaidon läksyistä. "Mistään läksyistä ei kyllä ainakaan ollut puhetta, että tuskin hän ainakaan sellaisesta oli tulossa puhumaan", Hauru vakuutti. Suzu puolestaan jatkoi, ettei kukaan nyt tiennyt tokikaan oliko kyseessä oikeasti raiskausyritys, mutta laskutaidontunnilla oli sellaisesta puhuttu kuitenkin ja sitä asiaa Rokuro kai sitten oli menossa selvittämään. No ei Hauru tiennyt, mitä Rokuro oli Kamanosukelle menossa oikeasti tekemään, mutta Suzu ja Kichiya olivat kuitenkin tulleet puhumaan raiskausepäilystä ja oli Haruyakin siitä saattanut sivuta. Ei hän varma ollut, koska Haurun suurin keskittyminen oli ollut taikakeitoksissaan. Mutta kyllä hän tilanteeseen sitten oli puuttunut, kun Suzu ja Kichiya olivat tulleet apua vartavasten hakemaan. Tosin Kamanosuke kummasteli sitä, miksi juuri Hauru oli haettu hoitamaan asiaa. Nobuyuki puolestaan halusi tarkennuksia, että tiesikö kukaan nyt edes oikeasti mistään raiskausyrityksestä ylipäätään mitään. "Itse Rokuro sen tietenkin kiisti, mutta kuinka moni nyt oikeasti vielä myöntäisi sen, jos jäisi kiinni ennen kuin pääsee sinne asti? Minä toimin kuitenkin ihan vain sen mukaan, mitä minulle kerrottiin, mutta oli raiskausyritystä tai ei, fakta kuitenkin on se, että Rokuro on raiskannut ja minä olen yksi uhreista. En tiedä haluavatko muut uhrit tulla nimellisesti ilmi ja tietääkö heistä kuinka moni, mutta rikos on kuitenkin tapahtunut ja uhreja voi olla enemmänkin", Hauru kertoi sen mitä nyt tiesi. Sitä he tuskin saisivat koskaan tietää, oliko Rokuro menossa raiskaamaan Kamanosukea vai ei, koska ei uskonut Rokuron mitään tunnustavan, vaikka olisikin ajatellut käydä käsiksi.

KAMANOSUKE

Ilmeisesti Rokurolla oli sitten ihan muut asiat mielessä kuin laskutaito, joten hyvä vain, että Kamanosuke oli heittänyt vain lattianpesuvedet tämän niskaan eikä ollut avannut ovea. Tosin sitten ei oltu edes varmoja, oliko Haurun tiedoissa taaskaan mitään perää. ”Vau, Hauru juoruaa asioista, joista ei mitään tiedä. Kuinka moni yllättyi?” Hän totesi, vaikka tietenkin Rokuro oli aika huono tietolähde tässä asiassa. Ja sitten Hauru täräytti Rokuron raiskanneen hänet. ”No oliko kivaa? Pikku vinkki, ei kannata levitellä jalkojaan jokaiselle vaikka miten kateeksi käykin, kun muita raiskataan ja itseä ei.” Kamanosuke töksäytti ihan alitajuisesti vanhasta katkeruudesta, ennen kuin edes tajusi sanoneensa mitään ääneen ja sai kyllä aika kyseenalaisia katseita osakseen. ”Eh? Mikä sinua oikein taas risoo, Hauru oli tulossa auttamaan sinua.” Se keijukainen ihmetteli ääneen. ”No kuule, kysypä vaikka kokouksen jälkeen siltä sankariltasi Haurulta, miten hieno ihminen hän oikein on ollutkaan.” Kamanosuke sanoi. ”Mutta siis joo, toki, kiitti hirveästi, jos tuo tieto nyt edes piti paikkaansa.” Kamanosuke lisäsi Haurulle.

Hetken Haurun paljastuksen jälkeen oli aika hiljaista, kunnes herra johtaja avasi taas turhan ison suunsa. ”Ymmärrän, että aihe on arka, muuta tämän esille ottaminen näin myöhään on kyllä ongelma. Osa asioista jotain tietänyt on lähtenyt ja osa kuollut, ei että ihmetyttäisi, miksi Yukimura oli koko asiasta hissun kissun.” Nobuyuki huokaisi. ”Mutta pakko tälle on nyt jotain tehdä, ei kukaan halua noin kyseenalaisen henkilön oppitunneilla käydä. Sinun poikasi käy niillä samoilla tunneilla, missä Rokuro paasaa omista raiskausvirheistään.” Kichiya huomautti ja Nobuyuki napsautti vahingossa siveltimen poikki suutuspäissään. ”Eikä kukaan ylipäänsä halua elää samojen muurien sisäpuolella moisen kanssa, arvaa oliko kiva selittää uudelle lapsenvahdille, miksi naapurissa huudellaan raiskausyrityksistä?” Masamunekin huomautti. ”No tietenkin, mutta ensin kaikkien uhrien pitäisi saada suunsa auki, että asialle voi mitään tehdä ja se ei ole niin helppoa.” Nobuyuki totesi, mutta tottahan se oli, vaikka Kamanosuke olikin alkanut epäillä asiaa, ei hän edes tiennyt oliko uhri vai ei.

TSUKIHIKO

Vahtivuorossa oli niin pitkästyttävää taas, että Tsukihiko salakuunteli kokousta mieluummin ja onneksi salakuunteli, koska mitä juoruja siellä juoruiltiinkaan ilman häntä! Kun Rokuron kyseenalaiset seuranhankintakeinot tulivat puheeksi, Tsukihiko ei malttanut olla hiljaa, vaan ilmaantui näkyväksi ja veti ikkunan auki. ”No mitä ihmettä se Rokuro saa edelleen elää ja kulkea vapaana ja mitä vaikeaa tässä nyt on? Kaula katki moiselta, niin eiköhän opi olemaan ja jos ei, niin ainakin on yksi huolenaihe vähemmän.” Tsukihiko toi oman mielipiteensä esiin. ”Mitä jos sinä menisit vaikka vahtimaan sitä salakäytävää, jos omassa vuorossa ei huvita vahtia?” Nobuyuki kuitenkin ehdotti. Yukimura olisi hypännyt säikähdyksestä pöksyistään, jos Rokuro ei olisi tapattanut häntä, eli sekin oli hyvä syy päästää muut moisesta riesasta. ”Pataan vaan, sillä se ratkaistaan.” Tsukihiko sanoi vielä, ennen kuin sulki ikkunan ja poistui vahtimaan sitä salakäytävää nyt vaikka sitten vaihtelun vuoksi.

GOMONMARU

Ilmeisesti hänen saapumisensa oli ihan hyvä asia, kun raukkaparat vihdoin ymmärsivät, että ehkä salakäytävää ei täysin avoimeksi kulkureitiksi kannattanut jättää. Kamanosuken huitelut hän otti huvittuneena vastaan, vilkaisten aika tietäväisenä nuorukaisen suuntaan. Tämä oli ilmeisesti aihe, joka pitäisi ottaa esiin myöhemminkin.

Sitten alettiin puhua jostain Rokurosta, joka kuulosti etäisesti tutulta… Gomonmaru vilkaisi hieman kaikkia paikalla olevia, ja nähdessään yksisilmäisen samurain hän ymmärsi, että tämähän oli huutanut kellarissa jollekin Rokurolle, kun hän oli livahtanut heidän ohitseen. No tämähän selitti paljon! Rokuroksi kutsuttu oli ollut ilmeisesti aika kiireinen aiheuttamaan kaaosta, mutta ei mitään parasta sellaista. Gomonmaru haukotteli vähän, raiskauksen uhrit olivat usein niin yksitoikkoisen masentuneita… Ei mitään mielenkiintoa. Tosin joskus ne muuttuivat vihaisiksi ja väkivaltaisiksi, se oli ihan huvittavaa.

Kuitenkin Kamanosuken alkaessa haukkua jotain Hauruksi kutsuttua Gomonmaru aisti niin paljon katkeruutta toisesta, ettei voinut olla tyrskähtämättä. Hän hihitti huvittuneena itsekseen ja vilkaisi Kamanosukeen epäuskoisena.
”Sinä se osaat olla niin hurmaava, missä olet ollut koko elämäni?”, Gomonmaru virnisti hieman, mutta heilautti sitten kättään pahoittelevasti.
”Ah, anteeksi, vakava asia”, hän lisäsi ja yritti olla näyttämättä huvittuneisuuttaan ja mielenkiintoaan koko joukon sekavia tunteita kohtaan, etenkin Kamanosuken. Poika vain osasi yllättää… joka kerralla. Miten noin siro ja sievä ihminen saattoikin olla niin täynnä pimeitä ajatuksia?

Sitten ikkunasta alkoi huudella joku, jonka kanssa Gomonmaru oli heti alusta saakka samaa mieltä. Mitä ihmeen joukkiota tämä oli, jossa ilmeisesti joku sai raiskata useita henkilöitä ilman rangaistusta? Miten ihastuttava kaaos tästä vielä tulisi… Hänellä ei juuri ollut sanottavaa, hän ei tuntenut täällä ketään, mutta kykeni kyllä aistimaan aivan jokaisen tunnetilan huoneessa… ja tämä aihe oli sangen herkullinen.

HAURU

"Ei se ollut mikään juoru, se oli epäilys ja puutuin siihen, koska Kichiya ja Suzu tulivat siitä sanomaan. Vastuutonta olisi ollut olla tekemättä yhtään mitään", Hauru vastasi. Hauru käänsi kuitenkin uudestaan katsettaan Kamanosukeen kerrottuaan olleensa ainakin yksi Rokuron uhreista, kun tämä kyseli oliko se kivaa. "Raiskaus? No jos se olisi ollut, se ei varmaan olisi ollut raiskaus", Hauru vastasi, mutta Kamanosuke jatkoi jo pikku vinkkeihinsä, mikä kyllä kuulosti harmillisen tutulta eikä Hauru tiennyt miksi oli aikoinaan itse mennyt sanomaan samaa Kamanosukelle. Silloin aiheena nyt oli ollut Kamanosuken kumma raskaus ja oli se vieläkin aika outoa, että mies tuli raskaaksi, mutta ei se toki olisi oikeuttanut niin sanomaan. Kichiya kuitenkin ihmetteli jo mikä Kamanosukeen oli mennyt ja sitten puhuttiin jo Haurun sankaruudesta. "Okei, taisin ansaita tuon. Se oli typerästi, ajattelemattomasti ja hyvin ala-arvoisesti sanottu. Olen oikeasti pahoillani, se oli todella moukkamaista käytöstä... anteeksi", Hauru pahoitteli typerästi sanomisiaan Kamanosukelle, koska olihan se ollut varsin törttöä käytöstä.

Mutta sitten takaisin kokouksen aiheeseen ja siihen, että olihan ajankohta aika myöhäinen, koska teosta oli ollut aikaa. Mutta mistä sitä tiesi, miten useasti Rokuro sellaista peliä oikeasti harrasti ja oliko se nykyisinkin kuinka iso uhka. Vähemmästäkin kävi epäilys. Kichiya oli kuitenkin sitä mieltä, että silti asialle oli jotain tehtävä. "Olen kyllä samaa mieltä, koska voihan uhreja olla enemmänkin ja mistä sitä tietää onko Rokuro harrastanut sitä vielä näinäkin päivinä, mutta uhrit eivät vain halua puhua siitä. Ja vaikka ei olisikaan, on se kuitenkin... ainakin epämukavaa tietää, että uhka kuitenkin voi olla mahdollinen", Hauru jatkoi. Ja sitten tosiaan sekin, kun Rokuron laskutaidontunneillahan kävi myös lapsia... tai siis Nobuyukin poika kai taisi olla ainut lapsi, mutta joka tapauksessa alaikäisiä. Sekin tuli puheeksi Masamunen kautta, ettei hirveästi haluttanut asua raiskaajan kanssa muurin samalla puolella. Mutta oli siinä tietenkin sekin, että sitten uhrien pitäisi oikeasti avautua. "Mutta onhan meillä jo yksi varma uhri. Hauruhan sanoi olevansa sellainen... Ja jos on edes pienikin todennäköisyys sen toistumiselle, niin aika nihkeää pelätä tulevansa raiskauksen uhriksi paikassa, jonka on tarkoitus olla suoja tai eräänlainen turvapaikka. Tosi turvallista, kun sisäpuolella on uhka", Zuko totesi asiaan. Niin, eihän se toki hilpeää ollut, mutta oli siinätosiaan kyllä sekin, että olisihan asia ollut huomattavasti helpompi, jos siihen olisi heti puututtu. Haurun olisi vain itsekin pitänyt saada suunsa auki aikaisemmin, koska olihan jälkeenpäin huomattavasti hankalampi puuttua tuollaisiin tapauksiin, joten ei asia nyt enää niin mustavalkoista ollut ja niin vain hoidettavissa. Kyllä hän siis ymmärsi, ettei sitä niin vain hoidettaisi.

Hauru hätkähti kuitenkin, kun yllättäen myös Tsukihiko ilmaisi mielipiteensä, vaikka hänen kuului olla vahdissa. "Hyvä tavaton! Ei kai siitä nyt tappaa sentään tarvitse", Yuri säikähti. "Onhan se väärin ja kamalaa, tietenkin, mutta ehkä tappaminen on silti liioittelua", Yuri jatkoi. No saattoihan se olla kyllä ja sinänsä aivan liian helppo ratkaisu, kun mitä Rokuro silloin joutuisi kärsimään. No ei mitään. Toki se tekisi raiskaamisen uusimisen mahdottomaksi.

NOBUYUKI

Miten kurja osa hänelle olikaan langennut, setviä Yukimuran aikaisia raiskausongelmia koska Yukimura oli Rokuron takia hyssytellyt niitä. Kyllä, Nobuyuki oli ehdottomasti samaa mieltä, että voisi mennä ja kuristaa Rokuron vaikka itse jo näilläkin tiedoilla, ei ollut Rokuron toiminta kauhean kaksista muutenkaan ollut. Hän olisi antanut kuolemanrangaistuksen jo silloin, kun Yukimura oli vangittu kaappiin, mutta se kirottu pehmo oli pehmoillut silloinkin. Kamanosuke oli yllättäen alkanut haukkumaan Haurua ja tämän uusi kaveri piti sitä jotenkin tosi hauskana. ”Pää kiinni.” Kamanosuke sanoi vain Haurun pyytäessä anteeksi jotain vanhoja sanomisiaan. ”No sietääkin olla pahoillaan.” Kamanosuke totesi, muttei sen enempää kommentoinut.

Ja kyllä, yksikin uhri oli liikaa ja siitäkin voisi päätyä ihan hyvin päätä lyhyemmäksi, mutta jos tämä asia otettiin puheeksi, niin piti heidän tietää kunnolla mitä oli tapahtunut. ”En väitäkään, että uhrien määrä vaikuttaisi siihen, pitääkö Rokuroa rankaista vai ei, tietenkin pitää jos menee ja raiskaa jonkun ja vaikka meidän sääntömme aika vajavaiset ovatkin, niin Rokuro on rikkonut toiminnallaan useampaa kohtaa toiminnallaan. Mutta olisi se nyt hyvä tietää, ennen kuin sitä kuolemaa tai mahdollisesti muuta rangaistusta laitetaan täytäntöön, että mitä on tapahtunut, niin olisi enemmän näyttöä, jolloin mahdollisuus, että Haurulla nyt vain sattuu olemaan jotain Rokuroa vastaan ja keksi jotain tuollaista, pienenee.” Nobuyuki sanoi, ettei hän tarkoittanutkaan, että jos se oli vain Hauru, niin voitaisiin katsoa sormien läpi. ”Mutta Rokurohan myönsi kaiken itse.” Kichiya muistutti. ”No ei se välttämättä mitään kerro, myönsi Saizokin raiskanneensa Izumin, vaikka se ämmä keksi kaiken omasta päästään, mutta Saizo nyt olikin idiootti.” Kamanosuke sanoi, eikä Nobuyuki sitä epäillytkään, että Hauru tässä valehtelisi.

Sitten Tsukihikon käynnin jälkeen alettiin miettiä jo rangaistusta, koska Yurista kuolema oli liian julma rangaistus raiskauksesta. Nobuyuki oli vähän eri mieltä, mutta vielä ei ehkä ihan oltu tässä asiassa. ”En halua puolustella Rokuroa, itsehän hän on ongelmansa, ainakin suurimman osan niistä aiheuttanut, mutta haluan vain tuoda esille sen, mitä itse tiedän. Yukimura haki minut apuun, koska Rokuro väitti jonkun demonisen voiman ottavan hänet haltuunsa ja saamaan hänet raiskaamaan muita. Tiedän, kyllä se kuulostaa kaukaa haetulta, mutta mitä silminnäkijät kertoivat, hän kuulemma käyttäytyi kuin riivattu. Tein virheen ja ehdotin Sanzoa auttamaan, koska Buddhan seuraajana hän on enemmän ammattilainen tuollaisten asioitten kanssa, mutta sitten… luulin Ichiron olevan heidän kanssaan, mutta hän olikin jättänyt Sanzon kahdestaan Rokuron kanssa… Banko kosti sen omakätisesti ja asiasta keskusteltiin, Haurukin uhrina oli läsnä (saeryosista en ees muista oliko se), mutta jostain syystä siinä ei päätetty kuin pitää Rokuro vahdittuna ja kahleissa kunnes ongelma selviää, ja käsittääkseni Bankon annettua Rokuron maistaa omaa lääkettään, hän ei ole tehnyt moista enää.” Saeryos sanoi ja Nobuyuki ei kyllä uskonut moista hetkeäkään, mutta tietenkin se hölmö Yukimura uskoi kaiken.

”Onko kellään mitään muistikuvaa, että milloin tämä on tapahtunut?” Nobuyuki kysyi. ”Silloin oli järjesteillä ne jotkin illanistujaiset, missä oli ne naamiaiset.” Saeryos muisteli, mutta Nobuyuki ei ollut tietoinen niistä. ”Siis ne, missä Nanakuma kokkasi tietämättään ihmislihaa!?” Masamune kysyi melko järkyttyneen näköisenä. ”Saattoi siellä jotain sellaistakin tapahtua…” Saeryos muisteli. ”Taidan olla uhri myös…” Masamune sanoi sitten itsekin niin järkyttyneen näköisenä ja kyllä Nobuyukikin katsoi tätä aika ihmeissään. ”Olin niissä kekkereissä ihan helvetin päissäni, minulla ei ollut lapsia, olin nuori ja tyhmä.” Hän lisäsi vielä. ”Se tapahtui edellisvuonna.” Hoshiyomi huomautti. ”No nimenomaan. Laitoin sen vain kännimokan piikkiin, hävettää helvetti vieläkin, mutta ei kukaan kertonut, että Rokurolla oli silloin joku raiskausvimma päällä, en muista siitä itse mitään, mutta ei sitä tilannetta voinut oikein muutenkaan selittää.” Masamune jatkoi ollen selvästi liian järkyttynyt käsittämään koko asiaa. Hienosti hoidettu Yukimura, annetaan Rokuron juosta vapaana eikä edes kerrota kellekään, että tuollainen riski on olemassa.

YURI

Yuri oli hyvin järkyttynyt kuulemistaan asioista, koska olihan sellaista vaikea ajatella ja uskoa omasta veljestä, koska ei Rokuro ollut luonteeltaan pahantahtoinen. Tai ei ainakaan se Rokuro, jonka Yuri tunsi. Mutta Hauru ilmeisesti oli sellaisen uhri ja uhreja voisi olla enemmänkin. Mutta tietenkin, yksikin uhri oli liikaa. Ei se ollut Yurin arvojen mukaista puolustella raiskaajaa, mutta se ei vaan ollut asia, jonka Yuri olisi veljestään uskonut noin vain ilman, että siinä olisi perää.

Mutta joka tapauksessa ennen kuin mitään edes voisi päättää tai tehdä, pitäisi tapauksesta kuulla enemmän, koska sillä vältyttäisiin siltä, että Haurulla nyt olisi vain jotain Rokuroa vastaan. "Mutta ei kai kukaan oikeasti keksisi tuollaista vain päästään?" Haruya totesi. "Eihän Nobuyuki niin väittänytkään missään kohdassa", Hauru kuitenkin vastasi toiselle. Seuraavaksi kävi jo ilmi, että Rokuro oli tekonsa jo myöntänyt. Olisikohan se voinut olla se huuto, johon Yuri oli herännyt ensimmäisen kerran? "Milloin Rokuro on tuollaisia oikein myöntänyt?" Yuri kuitenkin halusi tietää. "No ainakin tämän päiväisen laskutaidontunnin aikana", Haruya vastasi. "Rokuro myönsi sen myös laskutaidontunnin jälkeen minulle... no pienoisen sanaharkan yhteydessä. Olkoonkin, että Rokuro vetosi johonkin "ei ollut oma itsensä" -juttuun, mutta pointti on se, että hän myönsi sen silti", Nanakuma totesi myös. "Rokuro myönsi sen myös siinä kohdassa, kun lähdin selvittämään tilannetta ulos. Sillä riidalla saattoi kyllä myös olla aika monta silmä- ja korvaparia, koska se ei ollut mikään huomaamaton pikkutilanne", Hauru sanoi myös samaa. Eli kai se sitten oli niin, jos useampi oli jo kuullut kuinka Rokuro oli tekonsa jo myöntänyt. Mutta sitten Kamanosuke toi uuden näkökulman tilanteeseen sillä, että vaikka miten Rokuro olisikin myöntänyt, ei se välttämättä kertoisi mistään mitään, koska oli Saizokin myöntänyt sellaisen aikoinaan, vaikka Izumi vielä elossa ollessaan oli keksinyt koko jutun. No se nainen oli muutenkin ollut vähän kumma. "Mutta miksi Hauru olisi tehnyt Izumit? Tai ne nimeämättömäksi jääneet uhrit?" Nanakuma halusi tietää siinä kohdassa. Yuri ei ollut varma enää, mikä tässä edes oli totta. Totta nyt toki oli se, että Rokurolla oli ollut ongelmia, mutta kuuluiko raiskaus niihin, Yuri ei osannut sanoa, koska eivät tiedot olleetkaan niin yksimielisiä.

Yhtäkkiä Tsukihiko kuitenkin ilmaantui kertomaan mielipiteensä ja että rangaistus olisi tietenkin kuolema. No, jos Rokuro oli syyllistynyt raiskaukseen, ei sitä tietenkään voisi sivuuttaa noin vain, vaikka silti Yurista kuolema oli kuitenkin liikaa. Mutta miten hän voisi sallia veljensä kuoleman? Heidän perheensä sisällä oli muutenkin tapahtunut jo aivan liian monta menetystä ja Yukimurakin oli kuollut siinä. Yuri ei todellakaan halunnut enempää kuolemaa. Sota toisi sitä muutenkin eikä kaikelta voisi välttyä. Ja mikä sekin huomio oli Nanakumalta ollut, ettei Rokuro ollut oma itsensä? Siitä alkoikin sen jälkeen Saeryosin kautta jonkunlainen selonteko ja pian puhuttiin demonisista voimista, jotka olivat riivanneet Rokuron ja siitä ilmeisesti Sanzo oli päätynyt toiseksi uhriksi, minkä Banko oli kostanut. "Oletteko tosissanne? Demoniset voimat? Ei olisi ensimmäinen kerta, kun Rokuro siirtää vastuun eteenpäin", Nanakuma sanoi. "Mutta Saeryoshan sanoi, että sillä riivauksella oli silminnäkijöitä. Ja jos on hyviä ja pyhiä voimia, mikä estää demonisien voimien olemassaolon tai kiroukset? Kirosihan Haurukin kaikki miehet lapsiksi. Ei toki tarkoituksella, mutta silti. Entä, jos Rokuronkin tilanteessa oli jostain sellaisesta kyse?" Yuri otti lopulta itsekin kantaa tähän touhuun. Hänen olisi ainakin helpompi uskoa Saeryosin kertoma kuin se, että Rokuro itse olisi oikeasti muuttunut niin paljon, että menisi raiskaamaan jonkun.

Pian pohdittiin kuitenkin jo ajankohtaa, joka oli ilmeisesti joidenkin naamiaisten aikaan. No Yuri ei ollut ollut ensimmäisissäkään naamiaisissa, joissa Nanakuma oli ilmeisesti kokannut ihmislihaa tietämättään. "Ihmislihaa? Miten kukaan tarjoaa kenellekään ihmislihaa tietämättään?" Zuko kummasteli. "Ilmankos se oli maistunut niin oudolta ja sain siitä ruokamyrkytyksen!" Gennosuke kavahti. "Löysin sen ruokavarastosta. Se näytti hyvältä, joten otin ja tein siitä ruuan illanistujaisiin. Mutta mistä minä sen olisin voinut tietää, että joku tuo ihmislihaa ruokavarastoon? Se kuka sen sinne vei, oli pahasti eksynyt ja kujalla siitä, mihin ihmiset ja niiden lihat säilötään ja se ei ole yleinen ruokavarasto", Nanakuma totesi. Mutta seuraavaksi Rokuron uhrit ilmeisesti lisääntyivät, koska Masamune taisi olla uhri. Hän ei tosin ollut varma siitä ilmeisesti, mutta sen kai pystyi selittämään sillä, että mies oli ollut humalassa. "Mutta eikö Rokurokin ollut silloin jo aika kännissä? Silloin se olisi voinut olla myös vain kännipano", Zelfa vuorostaan mietti. Tämä tapaus toi kuitenkin koko ajan aivan uusia käänteitä ja jos Masamune ja Rokuro olivat molemmat olleet ihan päissään tekohetkellä, niin sitä olisi hankala saada selville, mistä siinä oli oikeasti ollut kyse. Tietenkin kaikki tämä alkoi kuulostamaan aika raskauttavalta, jos Haurun lisäksi Rokuro todella olisi raiskannut myös Sanzon ja Masamunen. Yuri tuskin voisi enää kovinkaan kauaa puolustaa veljeään, jos uhrit vain lisääntyivät lisääntymistään. Mutta jos kyseessä olisi oikeasti riivaus, se olisi silloin riivaajan vika. Rokuro olisi silloin vain välikappale. Mutta miten riivaustakaan kykenisi lopulta oikeasti todistamaan? Varsinkaan, kun ei Rokuro riivattu enää kai ollut, jos siis oli ollutkaan.

MASAMUNE

Masamune ei itse edes ehtinyt avautua asiasta, kun Hauru jo ilmoittautui ensimmäiseksi Rokuron uhriksi. No hyvä sinänsä, hänen tapauksensa kun oli aika epämääräinen, koska hän ei muistanut siitä paljoakaan. Kamanosuke huomautti kuitenkin, että vaikka Rokuro oli viimeistään sen totuusjuomaringin aikana myöntänyt kaiken kaikille, vaikka Yuri oli unohtanut koko asian, niin ei olisi ensimmäinen kerta, kun joku myönsi moista syyttä. Nanakuma ihmetteli kuitenkin, mikä järki siinä muka olisi. ”No aika moni täällä vihaa Rokuroa, mutta typeräähän se olisi ja Rokuron oma vika jos hän nyt syyttä väittäisi raiskanneensa kun muut väittävät niin.” Kamanosuke sanoi.

Sitten tuli puheeksi jo se, että Rokurohan oli jonkun demonin riivaama raiskatessaan muita. Aivan varmasti, eikä se muillekaan ihan uponnut. ”No en minä sitä itse ole onneksi todistanut ja Sanzo ja Ichiro nyt ovat poissa, jotka ainakin olivat tilanteessa läsnä, ellei Hauru sitten tiedä jotain.” Saeryos sanoi, mutta Masamune oli jo tajunnut omasta tilanteestaan jotain uutta, nimittäin jos tämä tapahtui sen kännipanon kanssa samaan aikaan, niin ihan hyvin se saattoi olla Rokurolta muutakin kuin kännimoka. Zelfa puolusteli kuitenkin Rokuroa, mutta toki, olihan hän itsekin vähintään yhtä sairas. ”Toki, siksi sanoinkin ”ehkä”.” Masamune huomautti. ”Mutta jos Rokurolla oli silloin joku demoniriivaus joka pakotti häntä raiskaamaan kaiken mikä eteen osuu, niin eihän hänen olisi pitänyt edes olla läsnä tilanteessa vaan lukkojen takana. Minä en muista kuin, että olin menossa nukkumaan, mutta kompastuin portaissa kun olin niin helvetin päissäni ja sitten heräsinkin kauheassa päänsäryssä Rokuron kanssa samalta futonilta. Ja kyllä Rokuro vain siitä enemmän muistaa, ei vain jostain syystä kerro, koska käytti sitä tilannetta myöhemmin kiristämään minut mukaan siihen Jiron typerään strippiesitykseen ja vaikka tuon nyt kännimokaksi laskettaisiinkin, niin ei muiden kiristäminen Rokuron pisteitä kauheasti nosta, puhumattakaan Yukimuran lukitsemista kaappiin yli kahdeksi kuukaudeksi, että ei noita nyt minkään demoniriivauksen piikkiin voi laittaa.” Masamune sanoi, että vaikka hän itse nyt katsoisi asiaa läpi sormien, niin näitä muita Rokuron saavutuksia ei kyllä voinut ohittaa.

HAURU

"Eikä se edes ollut vain joku hetken mieliteko Rokurolta väittää raiskanneensa, koska vaikka Izumi kumma tapaus olikin, tuskin kaikki uhriutuvat ihan vaan uhriutumisen takia. Raiskaus on kuitenkin vakava asia", Hauru totesi tai ei hän ainakaan itse ollut kuvitellut vain, että oli ollut uhri. Kyllä se oli todella tapahtunut, vaikka se olikin ollut hyvin odottamaton käänne Rokurolta.

Mitä sitten siihen demonitouhuun tuli, niin olihan tilanne toki ollut hyvin sairas ja kammottava, mutta raiskaus ei ollut mukava asia muutenkaan. Toki kiroukset olivat mahdollisia, mutta mistä sellainen sitten olisi tullut? Eikä sille touhulle ollut muita silminnäkiöitä enää Haurun lisäksi, mitä sitten seuraavaksi sivuttiinkin. "En tiedä... Toki maailmassa on pahojakin voimia siinä missä hyviäkin, riippuen näkökulmasta. Mutten kyllä keskittynyt teon aikana siihen oliko kyseessä joku riivauksen saanut henkilö vai muuten vaan sairas halu. Halusin vain tilanteesta pois. Mutta mitä raiskaustilanteisiin ylipäätään tulee, niin sellaiseksi laiheliiniksi hän oli kyllä aika voimakas", Hauru pohti. Lisäksi olihan sekin kyllä outoa, että Rokuro oli raiskannut Yukimurankin, koska olisi kuvitellut, että Rokuro olisi saanut ihan muutenkin. Kyllähän he silloin vielä olivat yhdessä. Tosin kuolleilta ei muutenkaan voinut enää mitään kysyä, joten Yukimuran kokemuksesta kuuleminen jäi pois senkin takia.

Kolmas julki tuotu uhri oli kuitenkin Masamune, mutta se saattoi olla kyllä myös vain kännipanokin, joten se jäi hieman auki, mitä se oli oikeasti ollut. Masamune kuitenkin huomautti, että jos Rokurolla oli ollut joku riivaus hänet olisi pitänyt laittaa lukkojen taakse. "Mutta eikö Saeryos maininnut, että Rokuro oli kahleissa?" Yuri huomautti siinä kohdassa. "Ai samaan aikaan, kun oli bileissä? Ymmärrän, että haluat uskoa hänestä hyvää, mutta ymmärräthän sinäkin varmasti, ettei Rokuro voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan", Nanakuma huomautti siskolleen. "Entä, jos olikin?" Yuri ehdotti seuraavaksi. "Ei ollut, Rokuro ei osaa monistaa itseään. Ei osaa kukaan muukaan meidän suvusta", Nanakuma vastasi siihen. "Ei, mutta jos ottaa huomioon senkin, että Raizukin osasi käyttää illuusioita", Yuri jatkoi. "Hyvähän se on kuollutta syyttää. Raizu oli joo kusipää ja vitun kusipää olikin, totta, mutta jos siihen olisi pienikin mahdollisuus, Rokuro tuskin olisi myöntänyt mitään raiskauksia alkuunkaan vaan sanonut, ettei olisi tehnyt niin, koska ei tiedä mistä puhutaan. Eikä Rokuro todennäköisesti edes olisi täällä enää, koska eikö silloin puhuttaisi kidnappaamisesta ja joku urpo vain olisi korvannut Rokuron, ottanut hänen muotonsa ja raiskaillut menemään", Nanakuma totesi. "Mutta eikö se Raizun mukana ollut nulikka ollutkin muodonmuuttaja?" Yuri muisti seuraavaksi. "No se nulikkakin on jo kuollut", Nanakuma sanoi siihen. "Mutta ei ollut tekojen aikaan", Yuri vastasi. Hän ei tainnut millään pystyä uskomaan, että hänen perheensä oli aivan seko. "No, jos niin olisi, missä "oikea" Rokuro sitten olisi? Ei täällä ainakaan, jos se tyrmässä oleva olisikin vain joku vale-Rokuro", Nanakuma totesi ja Yuri hiljeni viimein. Ehkä hänkin ymmärsi, että tuo nyt niin kaukaa haettua, ettei sitä kukaan uskoisi.

Mutta mitä Masamunen kertomaan sitten tuli, täytyi Rokuron muistaa siitä hetkestä enemmän, koska oli käyttänyt sitä tilannetta Masamunen kiristämiseen, että Jiro pääsisi strippaamaan. Sen lisäksi oli vielä sekin, että Rokurohan oli iskenyt Yukimurankin kaappiin. "No ne tuskin olivat enää mitään demoniriivauksia, vaikka raiskaamiset olisivatkin olleet, mutta miten demoniriivauksen ylipäätään voisi todistaa?" Hauru jatkoi vielä loppuun. "Mutta oli miten, onhan kiristys ja vapaudenriistokin yhtälailla rikoksia siinä missä raiskaaminenkin", Nanakuma puolestaan lisäsi, mikä sekin oli totta.

NOBUYUKI

Alkoi kyllä kaduttaa, että Nobuyuki oli edes vaivautunut kysymään mitään, koska tietenkin Rokuron pahat teot nyt olivat jonkun demonin, Rizun tai Raizun kätyrien syytä. Hän saisi tästä typeryydestä vielä päänsäryn. ”Hyvä on, nyt rauhoitutaan. Eiköhän se syyllinen ole ihan vain Rokuro ja aika epätodennäköistä että jos joku olisi riivannut hänet, niin ihan vain huvin vuoksi raiskaamaan ja lukitsemaan muita kaappeihin, eiköhän se joku olisi käyttänyt sitä riivausta johonkin hiukan järkevämpään tarkoitukseen ja en toki asiasta mitään tiedä, mutta tuskin se riivahenki pelästyi Bankoa niin paljon, että jätti vain Rokuron rauhaan, joten lopetetaan se Rokuron tekojen vierittäminen muiden niskoille saman tien.” Nobuyuki sanoi vaikka tietenkin Yuri halusi uskoa Rokuron olevan syytön ja Nanakuma halusi päästä Rokurosta eroon. ”Rokuro on kuitenkin ihan itse useampaan otteeseen myöntänyt asiat, viimeksi tänään.” Hän muistutti.

”Eikö me nyt vain voitaisi tappaa se Rokuro, niin ei tarvitsisi tätäkään asiaa enää vatvoa ja voitaisiin keskittyä oleellisempiin asioihin, kuten puutteellisiin turvatoimiin ja siihen, että olemme sodassa ihmisten kanssa, täällä olisi hiukan tärkeämpiäkin asioita kuin joku Rokuro joka ei osaa hillitä himojaan. Se nyt on jo kiistattoman selvää, että useamman kerran hän on vahingoittanut muita ja rikkonut sääntöjä. Minä voin kyllä hoitaa, jos se teistä on niin vastenmielistä.” Hoshiyomi vastasi melko turhautuneena koko jupakkaan ja Nobuyuki oli kyllä samaa mieltä, koska ei tätä voinut tyrmässä lopun ikää pitää tyhjänpanttina ja nurkassa häpeäminen ei tässä kohtaa oikein tehonnut enää.

NANAKUMA

Yuri alkoi kehittämään aivan kummallisia teorioita, ettei hänen tarvitsisi hyväksyä, että Rokuro oli paha poika, mutta kai Yurikin syvällä sisimmässään tiesi, että hänen teoriansa olivat ihan älyttömiä. Lopulta typeryydelle laitettiin piste ja eiköhän se todellisin syyllinen olisi ollut ihan vain Rokuro itse, koska miksi kukaan riivaisi ketään vain siksi, että pääsisi raiskaamaan ja lukitsemaan ketään kaappiin. "Plus Ruikin oli siinä kaappitouhussa mukana eikä hän kyllä mistään demonista ole kärsinyt. Ainoastaan totuusjuomasta silloin, kun Sayuri tuli kesken totuuksien etsimään Yukimuraa", Nanakuma huomautti. Ja oli siinä kyllä tosiaan sekin, että miten joku riivanhenki jotain Bankoa olisi pelästynyt, joten moiset demonijutut olivat kyllä typeriä. Lisäksi kyllä sekin aika paljon kertoi, että Rokuro oli tekonsa myöntänyt, vaikka olikin Nanakumalle yrittänyt, ettei ollut oma itsensä. Mutta ei sekään nyt automaattisesti tarkoittanut sitä, että joku demoni olisi riivannut hänet. Saattoi se olla vain puhtaasti sitä, että panetti liikaa, joten se demoneista.

Hoshiyomi halusi kuitenkin päästä puhumaan oikeistakin asioista ja Rokuron voisi vain tappaa. "Minä kannatan, koska eihän ne raiskaukset yhteen jääneet ja onhan hän muutenkin tehnyt rikoksiaan. Kuolleet eivät tekisi sellaisia", Nanakuma komppasi. "Mutta eihän hän enää ole raiskannut ketään eikä tehnyt muitakaan rikoksia. Ymmärrän, että rikoksista täytyy rankaista, mutta ei se tappaminen kaikkea aina ratkaise. On se tappaminenkin ihan yhtälailla väärin ja rikos", Yuri kauhistui.

GOMONMARU

Hän oli kyllä tullut aivan oikeaan paikkaan, jos kaikki tämä mitä kokouksessa sanottiin oli aivan totta. Ihmissyöjäjuhlia, raiskausvimmainen jäsen, mitä vielä paljastuisi? Gomonmaru ei voinut virneelleen mitään useammassakin kohtaa keskustelua, etenkin kun väiteltiin siitä, oliko tämä muita raiskannut Rokuro raiskannut itse vai oliko joku demoni riivannut hänet. Gomonmaru olisi voinut vakuuttaa, että kyllä moinen olisi ollut aivan ilmiselvää eikä siitä olisi tarvinnut minkäänlaisia väittelyitä käydä, mutta toisaalta… eipä se hänen edellisen asuinpaikkansa mieskään ollut tajunnut vaimonsa olevan vain amanojaku tämän tapetun vaimon ihossa. Gomonmaru virnisti ilkikurisesti, kun lopulta joku yookai salissa totesi, että eikö sitä raiskaaja-Rokuroa voinut vain pistää hengiltä. Häntä itseään ihmetytti lähinnä se, miksei niin oltu tehty jo alun perinkin.

Kun seuraavaksi joku hupakko alkoi kauhistella jälleen sitä, miten hirveää tappaminen oli, Gomonmaru pyöräytti silmiään. Hän ei voinut enää pysyä hiljaa, ja rykäisikin lopulta hieman nyrkkiinsä, kohottaen katseensa muihin.

”Tiedän, ettei asia minulle varsinaisesti kuulu”, hän aloitti mairealla, ylimalkaisen pahoittelevalla äänensävyllä, luoden ymmärtäväisen katseen neitiin joka kauhisteli kuolemantuomiota.
”Mutta ottakaa hyvät ihmiset huomioon edes ne uhrit, jotka tiedämme. Heidän kärsimyksensä huomioon ottaen on erittäin tunteetonta puuttua siihen, ettei heidän raiskaajansa ole enää raiskannut ketään”, Gomonmaru sanoi rauhallisella, ymmärtäväisellä äänenpainolla, minkä jälkeen hymyili pahansuopaa, huvittunutta hymyä.
”Mutta koska olen vain ulkopuolinen, enkä täten millään tavalla puolueellinen, saanen ehdottaa kuolemantuomiota liian ankarana pitäville kompromissia?”, hän jatkoi.

”Mikäli huolenne on se, että kyseessä on ollut demoni, ja että tämä rikos voi tulevaisuudessa toistua, on sangen helppo tapa ratkaista ongelma – Leikatkaa irti rikollisen sukuelimet, ettei hän voi enää raiskata ketään.” Gomonmaru virnisti leveästi, kun teki pitkillä kynsillään leikkausta muistuttavan eleen ja kohotti kulmaansa kysyvästi, katsoen jokaista salissa olevaa.
”Teidän valintanne, tietysti, pahoitteluni häiriöstä”, hän lisäsi, hiljentyen sitten erittäin omahyväisenä paikalleen.

NOBUYUKI

Ainoa, joka oli Rokuron tappamista vastaan, oli Yuri, koska eihän Rokuro enää ollut raiskannut ketään. ”No ole hyvä ja esitä, jos sinulla on muita vaihtoehtoja. Minun maailmassani kuolema on ihan hyväksyttävä rangaistus rikoksista ja Rokurolle on annettu kyllä vähän liiankin monta uutta mahdollisuutta.” Nobuyuki huomautti, että saihan sitä kaiken maailman Yurit kauhistella maailman pahuutta, mutta antaisi sitten itse jotain vaihtoehtoja, kerta kuolema ei kelvannut. No sitten niitä vaihtoehtoja tuli joltain ihan muulta ja Nobuyuki oli sitä mieltä, että kuolema ehdottomasti mieluummin, mutta Yuri sai nyt miettiä, oliko se kuolema sittenkään niin kauhea asia.

NANAKUMA

Nanakuma käänsi katsettaan siihen Kamanosuken uuteen heilaan, kun kuuli tämän pian Yurin kauhistelujen jälkeen aloittavan, miten asia ei hänelle edes kuulunut. Silti kuitenkin piti puuttua... Mutta, jos miehellä olisi joku ratkaisu mahdollisesti, parempi kuin kuolema, niin mikä ettei. Mies aloitti kuitenkin sillä, että oli tunteetonta sanoa, ettei raiskaaja ollut raiskannut enää. "Niin, eipä siitä ole takuita... Onhan Rokuro saattanut raiskata jälkeenpäinkin", Nanakuma tuumi, vaikka raiskauksia olikin kolme ja siihen päälle mahdollisesti vielä Masamune. Eikä kaikkien uhrien edes tarvinnut olla täältä. Lisäksi väki oli vaihtunut. Linnalta oli poistunut väkeä ja tullut uutta. Osa uhreista oli saattanut jo lähteä. Olihan Sanzokin yksi ja hän oli lähtenyt.

Mutta oli miehellä joku ehdotuskin lopulta, kun siihen päästiin oliko kuolema liian kamala ratkaisu vai ei. Nanakuma odotti jo kovin, koska mies vaikutti niin kummalta tapaukselta, ettei sieltä mitenkään voisi tulla vain jotain pehmoilua. Ehdotuksen kuulleessa Nanakuma ei mahtanut sille mitään, että hänen huulilleen nousi eräänlainen hymy, vaikka hän yritti olla näyttämättä sitä niin selvästi. "Ainakin se ratkaisisi raiskausongelman, kun ei ole mitään millä raiskata", Nanakuma vastasi, koska toisaalta olivat Rokuron uhritkin kärsineet ja sitten Rokuro saisi vain kuolla pois. Yurin ilme kuitenkin oli venähtänyt melkoisesti. "Miten tuo nyt on yhtään parempi? Tuohan on jo kiduttamista", Yuri parahti. "No ei Yukimuran kaappiin tunkeminenkaan selkään taputtelua ollut tai raiskaamiset mitään paijaamista ja kiristäminenkin on henkistä kiduttamista. Rokuron teot ovat paljon pahempia", Nanakuma totesi. "Mutta pitääkö julmuuteen vastata julmuudella?" Yuri kysyi siinä kohdassa. "Voisihan hänet myös karkottaa?" Gennosuke ehdotti seuraavaksi. "Tuohan nyt olisi vaan ongelman siirtämistä toisaalle", Nanakuma sanoi. "Miten olisi vankituomio? Varmasti sekin jo laittaa miettimään. Eikä hän sieltä käsin mitään rikoksia voi tehdä", Yuri puolestaan ehdotti. No ei toki tehnytkään, mutta aika laimea tuomio siihen verrattuna, mitä Rokuro itse oli tehnyt. Kuolema nyt ainakin ratkaisisi kaiken lopullisesti.

NOBUYUKI

Nobuyukilta ei kyllä jäänyt Nanakuman vahingoniloiset myhäilyt huomaamatta. ”Nanakuma, tee jotain tuolle hullunhymylle.” Nobuyuki huokaisi. Yurille ei vaihtoehtoinen rangaistuskaan tietenkään kelvannut. ”No saa se kuoleman kuulostamaan armeliaammalta vaihtoehdolta.” Masamune kommentoi Yurin vastalausetta. Sitten Gennosuke halusi vain karkottaa Rokuron. ”Niin että raiskatkoon, kunhan ei täällä, vai?” Tenzen huomautti Gennosuken neronleimaukselle ja Nanakumakin oli taas jatkuvasti äänessä, kun hän taas oli innostunut lempipuuhastaan, Rokuron rääkkäämisestä.

Sitten Yurikin lopulta ehdotti hänestä jotain hyvää ratkaisua, eli vankilaa. ”Se aiheuttaa meille silti ylimääräistä huolta ja vaivaa, kun ei häntä voi sinne vain jättää ja unohtaa ja meidän vankityrmäosastomme on Dorianin henkilökohtaista aluetta.” Nobuyuki huomautti, ettei se tyrmä ollut mikään pysyvä ratkaisu vaan säilö sellaisille, joita ei vapaanakaan voinut pitää, kunnes tiedettäisiin, mitä heille tehtäisiin. ”Niin ja Dorianista puheenollen, hän lähetti terveisiä, että jos se Rokuro on tyrmässä vielä aamullakin, hän pistää tämän parempiin suihin.” Tsukihiko huuteli taas ikkunasta. ”Mene sinä nyt helvettiin sieltä!” Nobuyuki hermostui.