RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset osa 3

NANAKUMA

Nanakuma vakavoitti kasvonsa, kun Nobuyuki-sama siitä huomautti. Asia palasi kuitenkin takaisin rangaistuksiin, joissa kuolemakin oli armeliaampi kuin se kidutus, mikä sinänsä oli kyllä sääli. Mutta toisaalta eipä se epämääräinen leikkaus ratkaisisi kuin raiskausongelman. Karkotus taas tosiaan ei ratkaisisi ongelmaa alkuunkaan, vaan siirtäisi sen vaan eteenpäin, mistä Tenzenkin sanoi. "Ei, mutta varmasti se miettimään laittaa, kun kaikki tuttu ja turvallinen lähtee alta ja pitääkin itse ottaa vastuu elämästään", Gennosuke vastasi. Mutta ei se nyt edelleenkään sitä sanonut, että rikokset loppuisivat siihen ja mikä esti Rokuroakin vain palaamasta kotiin? Kyllähän sinne kauan kävellä saisi, mutta mitä se karkotus oikeasti ratkaisisi? Ei mitään.

Yuri oli lopulta ehdottanut vangitsemista, mutta se taas aiheutti ylimääräistä huolta ja vaivaa. Lisäksi kellarin tyrmäosasto oli jo varattu. Mutta sitten Tsukihiko otti taas osaa kokoukseen, koska Dorian oli ajatellut vain syödä Rokuron, jos hän tyrmään jäisi. "Tyrmä ei siis ole yhtään pahempi. Sekin käy", Nanakuma tuumasi, koska sekin oli yhtä kuin kuolema. "Entä, jos emme käytä kellaritiloja vankilana? Voihan siihen varustaa jonkun huoneenkin, jota kukaan muu ei käytä. Enkä nyt tarkoittanutkaan, että se ikuista olisi. Ja kyllä hän varmasti on ottanut muutenkin jo opikseen. Eihän mitään sellaista ole tapahtunut enää", Yuri yritti. "Mistä sinä sen muka tiedät?" Hauru kuitenkin kysyi seuraavaksi. "Koska kyllähän me tietäisimme siitä. Ei täällä mikään hirveän pitkään salassa pysy. Ja teki Zelfakin hirveyksiä ja hänkin sai vielä mahdollisuuden", Yuri vastasi siihen.

AKANE

Kaikki se, mitä Akane oli joutunut kärsimään ihmisten vuoksi, tuntui puskevan pintaan hänen kuunnellessaan tätä kokousta, jonka aiheena oli inhimillisistä rikoksista kuvottavin. Tämä joukko, nämä olennot, jotka olivat kaikki aivan liian ihmismäisiä, se miten he puolustelivat ja väittelivät… Akane tunsi olonsa yhtäkkiä nurkkaan ajetuksi, vaikkei hän edes osallistunut keskusteluun. Häntä kuvotti kuunnella, kuinka jotain niin kuvottavaa rikosta, kuin raiskaus, yritettiin puolustella ja vähätellä sillä, ettei niin enää ollut tapahtunut. Akane ei käsittänyt näiden olentojen ajattelutapaa. Hänen rintaansa puristi ja hän tunsi vaistomaisen puolustushalun ja vihan, sekä suojeluvaistonsa sylissään lepääviä poikasia kohtaan heräävän. Hänen olisi päästävä pois…

”Date-sama”, Akane sanoi hiljaa, luoden niin tyynen katseen mieheen vierellään, kuin saattoi.
”En voi kuunnella, kuinka tällaisia raakoja, anteeksiantamattomia tekoja vähätellään ja tahdotaan jättää rankaisematta ansaitulla mitalla. Olen pahoillani, odotan teitä ulkopuolella… Suojeluvaistoni herää poikasten lähellä niin herkästi”, hän sanoi ja nosti korin varoen sylistään, laskien sen aivan työnantajansa vierelle. Hän nousi ylös ja kumarsi pienesti Nobuyukin suuntaan, vilkaisten vielä muita huoneessa olijoita, ennen kuin poistui erittäin vakavana ulkopuolelle. Hänestä tuntui, ettei hän saanut henkeä… miten kukaan saattoi puolustella moisia tekoja ja yrittää lieventää niistä ansaittua rangaistusta. Vieläpä nainen? Akanea alkoi kaduttaa se, että hän oli edes saapunut tähän kauheaan paikkaan… Mutta ei hän voisi enää lähteä. EI hän voinut hylätä Masamunen lapsia ilman vahtia tällaiseen paikkaan, jossa rikolliset saivat juosta vapaana. Nainen veti syvään henkeä päästessään ulos, huokaisten raskaasti. Toivottavasti Masamune ymmärtäisi… hän ei voinut jäädä kokoukseen.

KAMANOSUKE

Kamanosuke oli kuunnellut hetken vain hiljaa, hieman yllättyen, kun Gomonmaru otti osaa keskusteluun ja antoi oman vaihtoehtonsa. No Kamanosukelle oli aika se ja sama, mutta kyllä sen nyt huomasi, että Rokuron aiheuttamat ongelmat olivat jättäneet pysyvämmät arvet niihin, joita tämä oli raiskannut. Kamanosuke ei viitsinyt sanoa itse mitään, koska ei edelleen ollut ihan varma mikä motiivi Rokurolla oli saada hänet sänkyyn. Muut kuitenkin jatkoivat rangaistuksen vatvomista ja Kamanosukestakin karkotus nyt oli aika tyhjän kanssa. ”Ei selvästi, emmekö me täällä juuri siksi ole, kun kaikki tuttu ja turvallinen on meiltä viety, kiitos sodan. Ja onhan hänellä vielä perhe minne palata ja siinä on aina koston mahdollisuus, Unnojen puolelta juuri saatiin oppia kantapään kautta, että siihen sukuun ei kauheasti kannata luottaa. Rokuro voisi hyvin aiheuttaa meille sodan kannalta paljon vahinkoa kertomalla kostoksi vastapuolelle tietoja, jotka heitä hyödyttävät. Karkotus olisi äärimmäisen typerää.” Tenzen tyrmäsi sen vaihtoehdon täysin.

Yuri taas halusi ankean tyrmän sijaan, jossa oli vaara joutua vampyyrin aamupalaksi, mukavampaa huonemajoitusta. ”Edelleen sitä pitäisi silloin myös vahtia ja huonetta on vaikeampi lukita pysyvästi, vanki pitää ruokkia, siivotakin siellä täytyy vaikka sen huoneen miten eristäisi. Me emme yksinkertaisesti voi pitää täällä vankeja pitkään, koska useista kuukausista ellei vuosista siinä puhuttaisiin, ei mikään viikon vankituomio mihinkään riittäisi.” Nobuyuki huomautti. ”Jos Rui lukitsee vuorostaan Rokuron komeroon, siitähän heillä on kokemusta ja saisi Ruikin vihddoin siitä tempusta ansionsa mukaan, kun joutuu vahtimaan ja hyysäämään moista ja voi ottaa Yurin vaikka kaveriksi, kerta raiskaajan hyysääminen on niin sydäntä lähellä.” Masamune ehdotti, Kamanosukesta se kuulosti ihan hyvältä idealta.

Sitten yhtäkkiä hämähäkkinainen alkoi tehdä lähtöä, koska häntä inhotti kuulla kuinka raiskaajaa puolusteltiin. ”Tietenkin, olen pahoillani, että tämä meni tällaiseksi heti lähtöön.” Masamune sanoi ottaen poikasensa omaan huostaansa ja päästi naisen lähtemään. Sitten Yuri alkoi tosissaan raivostuttaa Kamanosukea, kun hän jankkasi, ettei Rokuro nyt enää kellekään mitään ollut tehnyt. ”Nyt ämmä se turpa kiinni ja lopetat sen kurjan pikku Rokuron puolustelun! Rokuro on raiskannut, piste! Ei sitä selitellä millään, ettei hän nyt ole sellaista tehnyt. Rokuro on silti raiskannut Haurun ja ilmeisesti muitakin, Mahdollisesti käyttänyt Masamunen humalatilaa hyväkseen, käytti se paskiainen minunkin heikkoa tilaa hyväkseni kun Saizo lähti lätkimään keksittyään muka raiskanneensa sen helvetin Izumin. Kyllä silloin oli Rokuro kovin ymmärtämässä ja auttamassa ja lohduttamassa, jännä juttu, että kun oli huijannut minut sänkyyn kanssaan, niin ne auttamishalut katosivat saman tien. Rokuro on paska jätkä, joka välittää vain itsestään, koita hyväksyä se, että veljesi on kasa paskaa ja ansaitsee kuolla ja vaikkei ansaitsisi, niin kaikki muut ansaitsevat päästä hänestä eroon!” Kamanosuke räjähti ja lähti itsekin sen jälkeen menemään, koska kokous sai hänet taas voimaan pahoin.

GOMONMARU

Gomonmaru oli hiljentynyt seuraamaan, millaisen kaaoksen sai aikaan, ja olihan se nyt aivan hirveää sen naisen mielestä rangaista kidutuksesta samalla mitalla takaisin. Olikohan tuollakaan kaikki ihan kotona? Gomonmarua nauratti koko väittely, etenkin siinä kohtaa, kun vankityrmän sijaan mietittiin jotain hotellimajoitusta. Tässä kohtaa se lohikäärmevahti otti ja lähti, haukkuen epäsuorasti kaikki raiskaajaa puolustelevat siinä samalla, ja sen jälkeen Gomonmarun vieressä istunut Kamanosuke sai yhtä lailla tarpeekseen. Mies vei katseensa poikaan ja virnisti ihastuneena, katsellen vain haltioituneena raivostunutta nuorukaista, joka antoi sen raiskaajia hyysäävän naisen, jonka nimi taisi olla Yuri, kuulla kunniansa. Gomonmaru naurahti hieman, vilkaisten pojan perään tämän lähtiessä paikalta. Ei hän viitsinyt lähteä perään, toinen ansaitsi hieman omaa aikaa tämän päivän jälkeen… Gomonmaru jäi nauttimaan Kamanosuken räjähdyksen jälkimainingeista saliin, vetäen syvään henkeä, nautiskellen syvästi negatiivisesta ilmapiiristä.
”Te tosiaan olette huvittavia otuksia – mikä onni, että saavuin tänne”, Gomonmaru naurahti hiljaksiin, virnistäen itsekseen. Hänen mielestään kidutus oli ehdottomasti parempi rangaistus moisesta, kuin kuolema, mutta eihän se joillekin täällä kelvannut.

YURI

Tappamisen, kiduttamisen ja Yurin vangiksemisidean lisäksi vaihtoehdoksi oli tuotu karkotus, mutta ei se nyt tuossa tapauksessa tokikaan mikään rangaistus kuitenkaan ollut. Kyllä Yurikin ymmärsi sen, että rikoksista piti rankaista, mutta ei ollut Zelfakaan mitään saanut, vaikka oli itse yhtälailla raiskannut ja mahdollisesti sekaantunut lapseen. Hänkin oli edelleen täällä. "Okei, olinhan se karkotus aika typerä ehdotus", Gennosuke kuitenkin myönsi.

Mutta sitten Yurin ehdotukseen siitä, että vankilaa voisi toimittaa joku huone. Siis tietenkin ilman mitään mukavuuksia ja tokihan se tarkoittaisi lisähommaa, mutta ei Yuri halunnut hyväksyä sitä, että hänen perheestään kuolisi vielä lisääkin väkeä. Darian, Shiron, Saburon ja heidän isänsä kohdalla kuolemalle ei oikein ollut mahtanut mitään, mutta tämän Yuri voisi silti estää. Tietenkin rikoksesta pitäisi rankaista eikä Yurikaan oikein voinut enää väittää, etteikö Rokuro olisi raiskannut, koska siitä oli näyttöä ja Rokuro oli itse myöntänyt sen useampaankin kertaan. Mutta voisi hän silti yrittää puhua veljensä edes kuolemasta ja kiduttamisesta pois. Mutta silti vangitseminen ei ilmeisesti olisi ratkaisu. Tosin sitten Masamune ehdotti, jospa Rokurokin tungettaisiin kaappiin ja Rui vahtimaan ja hyysäämään. "Mutta onhan tuokin vangitsemista", Yuri sanoi. "On toki, mutta ainakin se on jotain enemmän kuin, että laitetaan huoneeseen elämään jotain lomaelämää", Hauru totesi. "Enhän minä nyt tarkoittanut mitään hotellilomaa sen olevan vaan huoneen muuntamista vankilamaiseksi", Yuri selitti. "No siinähän vasta hommaa olisikin. Kuka jaksaa vaivautua jonkun Rokuron takia, kun on helpompiakin ratkaisuja? Helpompi se on kaappiinkin heittää homehtumaan ja vie vähemmän resursseja", Nanakuma totesi.

Mutta sitten se Masamunen lapsien vahti päätti lähteä huoneesta ja heti sen jälkeen Kamanosuke raivostui niin, että Yuri saisi pitää turpansa kiinni ja lopettaa Rokuron puolustelun, koska Rokuro oli raiskannut ja piste. Sen jälkeen Kamanosuke antoi kuulua enemmänkin ennen kuin hänkin lähti paikalta. "Kyllä minä sen ymmärrän, että raiskaus on väärin ja rikos. En puolusta itse raiskausta enkä muitakaan rikoksia. Olen yhtälailla rangaistuksen puolella, mutta en yksinkertaisesti vain halua sen olevan kuolema tai kiduttamista. Ja entä Sayuri ja Daisuke? Sayuri on menettänyt jo äitinsä sodalle ja Daisuke ei koskaan edes saanut tuntea äitiään ja sitten te meinaatte tappaa heidän isänsäkin!" Yuri sanahti. "Ja millaiseksi kauhukakaraksi Sayurikin on kasvanut... Huoh... Eikö se vain olisi hyvä päästä eroon Rokurosta", Nanakuma totesi vain asiaan. "Ja sysätä vain jonkun toisen vastuulle Sayurin ja Daisuken? Kenelle muka ajattelit heidät sysätä, kun täällä on pulaa tekijöistä muutenkin? Vai lähettää kotiin? Siellä tuskin on yhtään paremmin asiat tämän kaiken jälkeen ja siellä on jo Jiron lapset ja nuorimmat sisaremme", Yuri jatkoi siihen. "No en minä tiedä, mutta eivät lapset ole syy olla rankaisematta eikä niitä lapsia sinne lomahotelliin olla heittämässä kuitenkaan. Joka tapauksessa joku niistä lapsista joutuu ottamaan vastuun", Nanakuma kuitenkin totesi, mikä sekin valitettavasti oli totta. Ei tässä nyt lapsia kuitenkaan oltu vangitsemassa mihinkään. "Eli mitä me nyt oikein olemme tekemässä tälle asialle?" Hauru halusi seuraavaksi tietää. "No jos tappaminen on muka niin kamalan julmaa, niin varmaan sitten tunkemassa sinne kaappiin. Toivottavasti Rokuro mätänee sinne", Nanakuma tuhahti.

GOMONMARU

Muut eivät nyt millään päässeet yli eivätkä ympäri siitä, että raiskauksesta kuului saada rangaistus, eikä Gomonmaru voinut naurahduksille mitään hänen kuunnellessaan sen Kamanosuken haukkuman ämmän selityksiä. Ilmeisesti kyseisellä raiskaajalla oli myös useampi lapsi, eikä Gomonmaru voinut olla naurahtamatta miettiessään asiaa.
”Voidaanhan hänet laittaa ketjun päähän ja alentaa vaikka vahtikoiraksi, mutta siinäkin tapauksessa suosittelen leikkauttamaan hänet, ettei tule enempää vahinkopentuja”, Gomonmaru ehdotti, kun hänen ehdottamansa täysin asiallinen sukuelinten leikkaaminen suljettiin näköjään kokonaan pois, mutta silti kuolemakaan ei kelvannut, ja nyt Rokuroa oltiin tunkemassa jo jonnekin kaappiin. Kummaa joukkoa.

NOBUYUKI

Kamanosuken hermoromahduksen jälkeen Yuri alkoi selitellä, ettei hän Rokuroa puolustellut, mutta puolusteli kuitenkin. Sitten hän keksi pelata lapsikortin, että ei lapsilta isää voinut viedä kun kummaltakin oli jo äiti kuollut. ”Rokuro ei oikeasti ikinä mitään lapsia edes halunnut, kunhan vain nussi, kun lapsi oli pakko saada ja sitten kun Sayuri syntyi, niin eihän hän ollutkaan isäksi valmis ja kuka sitten leikki Sayurille isää, ettei Sakura jäisi yksin pienen lapsen kanssa. Se mies ei osaa ottaa vastuuta, on surkeaa, että Rokuro edes saa pitää lapset omassa huostassaan, onneksi Komatsu vahtii niitä suurimman osan päivästä.” Masamune huomautti. ”Ja siis ensimmäinen asiahan se tässä tilanteessa on ottaa Rokurolta lapset pois, kuten Ruiltakin juuri tehtiin, että heidän sijoitustaan täytyisi muutenkin miettiä.” Nobuyuki ilmoitti, ettei Rokurosta lapsilleen hirveästi iloa tulisi olemaan vaikka eläisikin. Tosin heille niitä lapsia ei tuotaisi, koska heillä oli aika täyttä nyt kun Komatsu oli ilmoittanut Ruin lasten jäävän toistaiseksi, koska Rui oli niin epävakaassa tilassa tällä hetkellä.

HAURU

Haurusta rangaistuksista vatvominen oli lähinnä typerää, koska eikö kuolema nyt olisi täysin ansaittu? Harvemmin Hauru toki kenenkään tappamista kannatti, mutta Rokuron tilanteessa rikoksia oli enemmänkin kuin yksi ja ne vain lisääntyivät koko ajan, koska viimeiseksi Kamanosuke oli ilmoittanut olevansa ainakin hyväksikäytön uhri. Ei se hyväksikäyttökään kyllä pisteitä kenenkään silmissä luulisi nostattavan, mutta silti Yuri halusi vain lelliä veljeään. Okei, ei Haurukaan haluaisi Haruyan kuolevan tai että joku laittaisi hänet hengiltä, mutta Haruya ei ollutkaan mikään rikollinen.

Joka tapauksessa kuolemalle oli annettu vielä yhtä ja toista rangaistusta ikään kuin korvaamaan kuoleman hirveyden. Puistattavin ajatus oli tullut siltä Kamanosuken seurassa olleelta mieheltä. No lopettaisi se raiskaamisen toki, mutta ajatus oksetti silti. Se taidettiin kuitenkin unohtaa saman tien, mutta eivät saaneet kyllä kannatusta karkotus eikä Yurin omakaan vaihtoehto vangita tyrmään tai tehdä jostain huoneesta vankila. Sen sijaan kaappiin tunkemista alettiin sen jälkeen pohtimaan. No ainakin Rokuro saisi kokea sen, mitä teki Yukimuralle. Varmasti se jotain opettaisi.

Yurille ei kuitenkaan kelvannut yhtään mikään. Halusiko nainen edes antaa veljelleen rangaistusta? Oliko hän edes ymmärtänyt, että Rokuro oli tehnyt väärin? Lapsikortinkin Yuri veti pöytään eikä Hauru voinut ymmärtää moista alkuunkaan. Ihan niin kuin Rokuro saisi pitää lapsensa, oli rangaistus sitten mikä hyvänsä, joten aika huono kortti. Sitten tulikin Masamunelta se, ettei Rokuro edes halunnut lapsia, että molemmat nyt vain olivat sattuneet putkahtamaan maailmaan jälkituotteena. "Mutta... Mutta silti he ovat hänen lapsiaan ja vaikka alku olikin kyseenalainen, onhan hän nyt ottanut paremmin heistä vastuun", Yuri sanoi. "Pah, älä naurata, eikä ole. Myönnä vain, että joidenkin olisi parempi olla vain lisääntymättä. Lapset vain joutuvat kärsimään siitä, mutta no ehkä he saavat paremman elämän jonkun muun luona tosiaan", Nanakuma sanoi. Niin selväähän se oli, että moiselta otettaisiin ensitöikseen lapset pois.

Haurua kuitenkin alkoi lopulta kiinnostamaan, miten tämä nyt edes päättyisi. Varmaa vastausta ei kuitenkaan vieläkään ollut tiedossa, mutta Nanakuma oli sanonut siitä kaapista, jos kuolema kerta oli liikaa Yurin herkälle mielelle. Vaihtoehdot eivät kuitenkaan loppuneet siihen, koska Rokuron voisi laittaa myös ketjun päähän vahtikoiraksi ja leikkauttaa, ettei tulisi vahinkopentuja. "Tai miten olisi orjaksi?" Nanakuma ehdotti seuraavaksi. "Minulle alkaa olla aivan sama kunhan se on tuntuva rangaistus", Hauru sanoi lopulta rangaistusasiaan. "Ehkä rangaistuksistakin voi äänestää?", Gennosuke ehdotti. Saattaisi se ainakin ratkaisun tuoda. "Tai sitten voimme oikoa ja johtaja saa päättää?" Hauru puolestaan ehdotti.

NOBUYUKI

Yuri intti edelleen, että silti Rokuro oli lastensa isä ja olihan hän muka ryhdistäytynyt siinäkin asiassa. ”Ei millään pahalla Yuri, mutta kun tämä asia ei oikeastaan edes kuulu sinulle. Ei Rokuro sinulle mitään ole tehnyt, olet rikollisen lähiomainen, tietenkin olet puolueellinen.” Nobuyuki huomautti, kun Yuri ei edelleenkään osannut olla hiljaa ja hyväksyä sitä, mikä hänen veljensä oli. Sitten jatkui ja Nanakuma tahtoi tehdä Rokurosta orjan. ”Ja se eroaisi normaalista, miten?” Masamune halusi tietää ja Nobuyukistakin se oli jo kerran kokeiltu, eikä siitä mitään apua ollut. Hän ei Rokuroa ainakaan huolisi. Sitten Hauru halusi vain jo rangaistusta pöytään, Gennosuke halusi äänestää ja Hauru halusi Nobuyukin päättävän.

”Hyvä on, tehdään niin, että Rokuron uhrit saavat päättää. Vaihtoehdot ovat kuolema, kaappiin lukitseminen sillä ehdolla, että joku vahtii Rokuroa koko ajan tai peniksen leikkaaminen… jos sen ehdottaja suostuu oletettavasti myös sen hoitamaan.” Nobuyuki sanoi eikä olisi välittänyt käydä tätä keskustelua. ”Huomiona vain, että Rokuro saattaa kyllä jälkimmäisessä kuolla verenhukkaan ja minä en kyllä ole se, joka hänet sen operaation jäljiltä parantaa.” Saeryos huomautti, että ehkä tappaa pystyi armeliaamminkin. ”Hei, entä se koira? Sehän oli ihan hyvä idea.” Masamune sanoi ja Nobuyuki pyöräytti silmiään. ”Ja koira… peniksellä tai ilman.” Kaikkeen typerään sitä joutuikin mukaan. ”Ja paikalla ei kyllä taida olla muita uhreja kuin Masamune ja Hauru, kun Kamanosukekin lähti, Yukimura on kuollut ja Sanzo on lähtenyt jo aikaa sitten.” Nobuyuki sanoi, mutta ei voinut mitään ja Kamanosuke oli kantansa aika suoraan sanonut. ”Koira on hyvä, näkeepähän millaista on olla aivoton elukka. Sinä ja Kamanosukeko sen adoptoitte?” Masamune kysyi idean keksijältä ja Nobuyukille oli suoraan sanottuna aivan se ja sama, kunhan tämä saataisiin pois päiväjärjestyksestä.

GOMONMARU

Gomonmaru jäi seuraamaan mielenkiinnolla, mihin tulokseen päädyttäisiin. Johtaja-herra hiljensi lopulta sen ärsyttävän naisenkin sanomalla vain, ettei tällä ollut asiaan sanottavana juuta eikä jaata, kun ilmeisesti tämä oli jollain tavalla raiskaajan lähiomainen. No se selitti hieman.

Kun lopulta päätösvalta annettiin johtajalle, joka päätti tosin antaa sen uhreille, Gomonmaru virnisti vähän. Kamanosuken mielipide asiaan oli ollut aika selvä, ja sitten oli se ilahduttavan raivopäinen lohikäärmesamurai, sekä se toinen kumma mies jota Kamanosuke oli haukkunut aikaisemmin. Kun häneltä kysyttiin, että oliko hän valmis hoitamaan ehdottamansa rangaistuksen, Gomonmaru virnisti tyytyväisenä.
”Tietysti, en ikinä ehdota kidutusta jos en itse sitä aio toteuttaa”, Gomonmaru vastasi. Silloin joku vaaleahiuksinen salissa totesi, ettei kyllä parantaisi Rokuroa, jos tämä vuotaisi kuiviin, saaden Gomonmarun naurahtamaan kimakasti.
”Älkää olko huolissanne, en minä pakottaisi ketään moiseen. Hoidan sen kyllä… enemmän tai vähemmän kivuliaasti”, mies myhäili vain jalona, eihän noin sievää olentoa voisi moiseen pakottaa. Ja hän ainakin halusi päästä iskemään tulikuuman raudan jonkun raiskaajan jalkojen väliin.

Gomonmaru vilkaisi huvittuneena siihen lohikäärmeheppuun, joka muistutti johtajaa hänen koiraideastaan, virnistäen huvittuneena. Hän tulisi varmasti hyvin toimeen toisen kanssa… Kamanosukella kesti hieman lämmetä hänelle, ehkä ihan syystäkin.
”Tietysti, se olisi ilo hoitaa moinen saasta pois päiväjärjestyksestänne, otan rakin sangen mielelläni mikäli siihen päädytte”, Gomonmaru lupasi mairea hymy huulillaan niin jalolla ja ritarillisella äänellä. Hän kyllä leikkauttaisi sen koiran heti, kun oli tilaisuus.

HAURU

Yuri laski katsettaan alas hymähtäen hieman, kun sekin tosiasia nostettiin pöydälle, ettei asia oikeastaan ollut edes Yurin päätettävissä, koska eihän hän edes ollut uhri ja koska Rokuro oli lähisukua Yurille, tietenkin tämä puolustaisi Rokuroa. Niin, tuskin kukaan halusi todistaa sukulaisensa kuolemaa missään muodossa, jos henkilö oli tärkeä. Ymmärrettävää siinä mielessä, mutta valitettavasti tästä ei voisi jatkaa täysin ilman rangaistusta tai sanoa vain soosoo, ei saa raiskata. "Niin... Anteeksi..." Yuri sanoi lopulta, mutta hiljeni sitten täysin.

Sitten takaisin rangaistuksiin ja Nanakuma olisi laittanut Rokuron orjaksi, mutta se ei eronnut pahemmin normaalista ilmeisesti. No ei Hauru ollut niinkään huomioinut Rokuron orjuuksia aikaisemmin. Nanakuma näytti kuitenkin miettivän tilannetta hetken. "Ei mitenkään... Typerä idea... Unohtakaa, että sanoin mitään", Nanakuma vastasi lopulta, joten orjuus oli pois pöydältä myöskin.

Lopulta he pääsivät kuitenkin päätöksentekoon Nobuyukin päättäessä niin, että Rokuron uhrit saivat päättää kuoleman, kaapin ja leikkauksen väliltä. Jälkimmäinen kuitenkin saattaisi tuottaa kyllä kuoleman joka tapauksessa, koska Saeryos ei aikonut ottaa osaa moiseen. Muita parantajia taas ei oikeastaan ollut, koska loput olivat lähteneet. Tai oli Haruya toki sellainen, mutta ei mitenkään vielä kovinkaan etevä ja tuskin häntäkään innosti. "Siinä tapauksessa ehkä tappaa voi helpomminkin", Hauru totesi ohimennen väliin. Mutta takaisin päätökseen, kun koirakin lisättiin vielä jonon jatkeeksi. Paikalla ei vain pahemmin enää muita uhreja ollut kuin Hauru ja Masamune tai jos olikin, loput eivät vain olleet sanoneet mitään. Masamune oli kuitenkin ilmeisesti koiran kannalla. Hauru puolestaan punnitsi edelleenkin vaihtoehtoja mielessään tullen ainakin lopulta tulokseen, että kuolema oli liian armollinen ratkaisu, joten jäljelle jäi kaappi ja koira. Tosin se Kamanosuken seurassa ollut mies lupasi jo hoitaa osansa sen koirajutun suhteen, joten ainakin olisi vapaaehtoinen löytynyt. Kaappia taas ei kukaan ilmoittanut haluavansa vahtia, joten ratkaisu oli aika selvä. "No päädyn myös koiraan, kerta herra tuolla lupautui vapaaehtoisesti hoitamaan rakin", Hauru vastasi lopulta.

NOBUYUKI

Lopulta päädyttiin niinkin lapselliseen ratkaisuun, että Rokurosta tehtäisiin koira. No sen toki nyt ainakin luulisi opettavan nöyryyttä, tiedä sitten mikä tuo Kamanosuken uusi kämppis oli miehiään, mutta olkoot, nythän heillä oli Rokuro vahtikoirana jos tyyppiin ei voisikaan luottaa ja itse Kamanosuke oli moisen ottanut asumaan luokseen. Ei Nobuyukilla ollut vielä ollut aikaa miettiä miten liittymiskäytäntöjä pitäisi muuttaa siitä Yukimuran keksimästä pelleilystä. ”Selvä, eli te huolehditte, että Rokuro pysyy aisoissa, mennään nyt toistaiseksi tällä kun mitään parempaakaan ratkaisua ei ole. Sitten pitäisi vielä tietää, mitä Rokuron lapsille tehdään nyt, tuskin heistä koiranpentuja tulee kuitenkaan.” Nobuyuki sanoi. ”No toki Satoru on Sayurin veli ja minun vastuulla ja jos lapsenvahtini ei karkaa, niin uskoisin selviäväni, Sayuri on kuitenkin tottunut asumaan kanssani. Niin ellei joku Unno aio vetää välistä, mutta Satorulle voisi tehdä hyvää saada kaltaistaan seuraa, ei hän oikein minun poikasteni kanssa pysty leikkimään.” Masamune sanoi. Siitä Rokuron ja Izumin lapsesta ei sitten tiennyt, koska se olisi joku Unno tai Rui ja Ruilta oli otettu omatkin lapset pois. Nobuyukin talouteen ei ainakaan enempää vauvoja tuotaisi, siellä oli vakituisia lapsia ihan riittävästi.

YURI

Yuri ei ollut kyllä minkään koiratouhun kannalla, mutta kyllä hän tiesi, ettei rikollista voisi jättää rankaisematta teoistaan. Joku ratkaisu siihen tietenkin olisi ollut löydettävä ja no ainakin hän oli estänyt veljensä kuoleman, jos se nyt yhtään lohdutti, koska ei tuo koiratouhukaan kivalta kuulostanut. Ei sillä, ei rangaistuksen sellainen kuulunutkaan olla, eihän se muuten olisi mikään rangaistus. Yurilla ei kuitenkaan asiaan ollut päätösvaltaa ja kyllä hän sen ymmärsi, koska olihan hänen mielipiteensä liian puolueellinen.

Tuomio annettiin, mutta sitten tuli puhe Rokuron lapsista, koska lapset nyt olivat ainakin täysin viattomia isänsä rikoksiin. Masamune kuitenkin aloitti jo, että koska Satoru oli Sayurin veli ja nyt kun hänellä oli lapsenvahti, niin hän voisi ottaa kyllä Sayurin luokseen asumaan, ellei joku Unnojen perheestä sitten päättäisi toisin. "Ota pois vaan", Nanakuma totesi, että hän ei ainakaan kyllä vastustellut ollenkaan. Yurilla nyt ei oikein olisi mahdollisuutta ottaa niin vilkasta lasta, kun raskaus alkoi olla jo aika huomattavan pitkällä ja se verotti voimista, vaikka olikin auttanut Sayurin kanssa, kun Rokuro ei vielä koira ollut. Mutta tietenkin Yuri olisi ottanut Sayurin, jos Masamune ei olisi tarjoutunut. Ei sitä kahdesti olisi tarvinnut silloin miettiä. Mutta oli se varmasti kivempi Satorullekin saada omanlaistaan seuraa Sayurista ja toisinpäin. "Kyllä se käy ainakin minun puolesta", Yuri antoi siunauksensa tilanteeseen. "Minä voin ottaa Daisuken", Yuri ilmoitti samalla, koska kuka mukaan hänet ottaisi? Vaihtoehtoja ei oikein ollut, kun Ruinkin lapset oli sijoitettu ainakin toistaiseksi Sanadoille eikä Nanakumaa näyttänyt kiinnostavan. Niin, no Nanakumakin asui Sanadojen kanssa samassa osoitteessa, että eipä sinne olisi edes enempää lapsia mahtunut. Sitten olisi tietenkin Rozu, mutta hän oli lapsia hoitamassa joka tapauksessa ja Yuri kyllä tiesi, ettei Rozu haluaisi ottaa kokoaikaisvastuulleen yhtäkään lasta.

GOMONMARU

Kumpikin Rokuron uhreista päätyi lopulta koiravaihtoehtoon, ja Gomonmaru virnisti aika tyytyväisenä.
”En malta odottaa, että pääsen kertomaan Kamanosukelle uudesta lemmikistä”, mies virnisti. Tästähän tulisi hauskempaa, kuin hän oli odottanut… Kamanosuke tuskin olisi kovinkaan tyytyväinen, mutta sille ei nyt voinut mitään. Muiden alkaessa pohtia mitä Rokuron pennuille sitten tehtäisiin, koska Gomonmaru ei kyllä enempää lapsia huolisi ja tuskin huolisi Kamanosukekaan, Gomonmaru mietti miten saisi tästä kaikesta parhaiten iloa irti. Hän ei ollut odottanut näinkään huvittavaa tervetuliaislahjaa, mutta kyllä hän jonkun huvin repisi Rokuron nöyryyttämisestä. Ei hän kyllä edes tuntenut koko miestä, mutta väliäkö sen, hänelle riitti tieto siitä että suurin osa täällä näytti vihaavan mokomaa. Kamanosuke myös, tosin Kamanosuke nyt vihasi kaikkia ja kaikkea muutenkin.

MASAMUNE

Rokuro oli kasvattanut Sayurin niin pieleen, ettei kukaan sitä tyttöraukkaa huolinut luokseen. Sitä lapsiparkaa oli kyllä pompoteltu huoltajalta toiselle ihan liikaa, mutta nyt Masamune katsoisi, että hänen ei tarvitsisi enää ja yrittäisi saada tämän kasvatettua kelvollisesti, vaikka se tulisikin olemaan vaikeaa. Daisukella ei käynyt niin hyvä tuuri, koska päätyi Unnojen käsiin, koska Yurin oli pakko päästä lapsista osingolle. ”Toivottavasti Hyoma on samaa mieltä asiasta.” Masamune totesi, koska vaikka Yuri luulikin, että kaikki asiat koskivat vain häntä, niin Hyoma asui samassa talossa. ”Oliko tämä nyt tässä?” Hoshiyomi kysyi. ”Saa luvan olla, katsotaan huomenna tai jossain kohtaa muita asioita, kun jaksan taas, tämä päivä oli hieman kiireinen.” Nobuyuki totesi.

Kun kokous oli päättynyt, väki alkoi tehdä lähtöä. Masamunekin nousi poikastensa kanssa, jotka olivat olleet yllättävän rauhallisesti loppuajan. ”Tiedätkö missä se hurtta on vai tulenko auttamaan sen kanssa alkuun?” Hän kysyi siltä epäonnekkaalta uudelta koiranomistajalta.

GOMONMARU

Kokous päättyi vihdoin, kun pennut oltiin saatu jaettua uusiin koteihin, eikä ilmeisesti muutakaan käsiteltävää enää tälle illalle ollut tiedossa. Gomonmaru nousi itsekin ylös, kun se raivopäinen huvittava mies, kaiketi Masamune, tuli kysymään häneltä uudesta hurtastaan ja halusiko hän apua sen kanssa.
”Näytä vain tietä, vaikka jos en ole ihan väärässä niin taisin kyllä nähdä jonkun kurjan rakin kellarissa, kun saavuin tänne”, Gomonmaru naurahti, vilkaisten poikasia, jotka olivat miehen mukana. Jännittäviä otuksia, vaikka no, vähemmän hämmentäviä nuo hänelle olivat kuin ihmislapset.
”Nappaan sille jonkun tyhjän tynnyrin koirankopiksi, ei sitä sisälle voi päästää”, hän lisäsi huvittunut virne huulillaan.

MASAMUNE

”Selvä, katson nopeasti jos lapsenvahti olisi vielä jossain lähistöllä, vaikka mahdollista, että hän lähti jo niin kauas kuin vain tästä linnasta pääsee.” Masamune sanoi, koska Rokuro alkaisi kuitenkin ryttyilemään, jos joku ventovieras tulisi häntä ojentamaan, ja saattaisi alkaa siltikin. Hän meni ulko-ovelle ja sen avattuaan näki Akanen vähän matkan päässä (?). ”Hienoa, et ehtinyt vielä lähteä kokonaan karkuun. Lupasin hoitaa sen raiskarin uuteen sijoituskohteeseen, niin voisitko katsoa poikasten perään, en viitsi ottaa heitä mukaan kellariin.” Masamune pyysi.

HAURU

Hauru oli varsin tyytyväinen, että Rokuro oli vihdoin saanut ansionsa mukaan. Ainut vain, että se olisi kyllä pitänyt tehdä jo aikoja sitten, mutta vihdoin se oli hoidettu eikä mies voinut enää livistää tuomiolta. Gomonmarun puolestaan intoili jo uudesta lemmikistään tai hänen Kamanosuken uudesta lemmikistä. Toivottavasti Kamanosukekin olisi yhtä mielissään siitä, koska ikävää, jos ei olisi.

Seuraava aihe oli kuitenkin Rokuron lapset, joista Sayuri menisi Masamunelle ja Daisuke Yurille. Tosin vielä pohdittiin sitä, että toivottavasti Hyoma olisi samaa mieltä. Niin eihän Hyomalta hirveästi kyselty kyllä, kun hän oli vahdissa. No toivoa sopi, koska jos ei, niin olisi sekin aika ikävä yllätys. "Jos ei sovi, niin sitten tietenkin pitää keksiä toinen ratkaisu", Yuri vastasi. Mutta mitä sitten itse kokoukseen tuli olisi se tällä erää tässä ja myöhemmin sitten läpikäymättömiä asioista. Hauru nousi kuitenkin ylös lattialta ja alkoi tehdä lähtöään siinä missä muutkin(?).

AKANE

Ulkona Akane oli lopulta hieman rauhoittunut, kun hänen ei tarvinnut katsella saati kuunnella ihmismäisien olentojen raakalaismaista käytöstä. Hän odotti kuitenkin kaikessa rauhassa ulkona, kuten oli luvannut, aika pian hänen jälkeensä selkeästi joku muukin oli hermostunut, kun pian Akanen ohi oli rynnännyt se punahiuksinen mies kotiaan kohti. (?) Tämän raivostuttava seuralainen sentään ei seurannut perässä, tiedä sitten miksi.

Akane käänsi katseensa ovelle kuullessaan Masamunen äänen. Ilmeisesti he olivat vihdoin päätyneet johonkin lopputulokseen, kun sitä raiskaajaa oltiin viemässä jonnekin muualle.
”Tietenkin, Date-sama. Älkääkä huoliko - en ole niin vastuuton, että voisin hylätä poikasenne”, Akane sanoi tyynesti ja otti korin poikasineen syliinsä, päästäen miehen sitten hoitamaan tehtäväänsä. Hän ei malttanut odottaa, että pääsisi lepäämään… päivä oli ollut hyvin omituinen ja rasittava.

MASAMUNE

”Hienoa, koitan selvitä pian.” Masamune sanoi ja palasi sisälle saatuaan poikaset Akanen hoiviin. Ai niin ne Ruin romppeet, no ehtisi sen aamullakin. ”No niin, mennään kertomaan Rokurolle ilouutiset.” Masamune huikkasi Gomonmarun mukaan ja lähti kohti kellaria. Hän nappasi seinältä lyhdyn mukaan ja jatkoi sinne, missä Rokuro ruikutti. ”No niin Rokuro, noutaja saapui.” Hän ilmoitti heidän päästyään kellariin ja alkoi etsiä oikeita avaimia.

ROKURO

Koska kellari oli hyvin hämärä paikka ja hiljainen, oli Rokuro nukahtanut jonkunlaiseen puoliunen tapaiseen istuen seinää vasten leuka rintakehää vasten eräänlaisessa nuokkumisasennossa. Hän kuitenkin havahtui hyvin nopeasti, kun kaatua ja nousi istuvampaan asentoon tajuten, että oli huomaamattaan torkahtanut, mikä oli ihme, koska häntä oli pelottanut, mitä tuleman piti. Rokuro havahtui kuitenkin kunnolla, kun kuuli lähestyviä askelia ja näki valonkajoja ja sitten kuului ilmoitusluontoisesti Masamunen ääni kuinka noutaja oli saapunut ja alkoi kilistelemään avaimien kanssa. "Mikä noutaja? Mitä tapahtuu?" Rokuro kysyi hieman pökkyrässä, kunnes tajusi. Siis kirjaimellisesti noutaja? Oltaisiinko hänet tappamassa? Ei Rokuro tokikaan voinut sanoa, etteikö olisi ansainnut sitä, mutta... ei hän halunnut kuolla. Miten Sayurin ja Daisukenkin kävisi? Molemmat olivat menettäneet jo äitinsä. Rokuro nousi samalla seisomaan, mutta vajosi saman tien polvilleen. "Y-ymmärrän, että ansaitsen kuolla... Ymmärrän hyvin, mutta... olkaa niin kilttejä... älkää tappako minua!" Rokuro anoi armoa.

GOMONMARU

Kun Masamune oli saanut poikasensa pois vaivoistaan sen hämähäkkinaisen hoiviin, he lähtivät kellariin hakemaan Gomonmarun ja Kamanosuken uutta koiraa. Mies ei voinut olla hykertämättä, kun Masamune ilmoitti hurtalle, että tämän noutaja oli nyt saapunut. Siitäkös raukka meni aivan sekaisin, ensin vain kysellen mistä oli kyse, ja lopulta alkaen anella armoa, ettei häntä tapettaisi. Siinä kohtaa Gomonmaru ei voinut pidätellä ilkikurista nauruaan, hykertäen kierosti katsoessaan alas tulevaan lemmikkiinsä. Hänen mustat silmänsä kiiluivat lyhdyn loimussa, ja pahansuopa, huvittunut virne levisi hänen huulilleen.
"Kuulemani mukaan ansaitsisitkin... mutta jäät minulle henkesi velkaa, kurja olento", Gomonmaru sanoi maireasti, rasauttaen rystysiään ilkeällä äänellä samalla, kun lipaisi ylähuultaan pitkän kielensä kärjellä.

"He säästivät henkesi, koska suostuin ottamaan sinut huostaani. Olet koiraakin alhaisempi olento... ja sellaisena aion sinua kohdellakin", mies hykersi, vilkaisten huvittuneena Masamunea, joka etsi oikeita avaimia. Sen jälkeen hän käänsi aikaisempaakin julmemman katseen Rokuroon, joka näytti säälittävältä polvillaan maassa, anelemassa armoa. Gomonmaru vilkaisi ympärilleen ja nappasi nurkasta pätkän köyttä, alkaen kietoa siihen kiristettävää solmua kaikessa rauhassa.
"Nimeni on Gomonmaru, ja aion pitää huolen siitä, että anelet kuolemaa ennemmin tai myöhemmin - sinusta tulee minun koirani, joten eiköhän aleta mennä, Rekku." Gomonmaru nauroi remakasti, hän nautti tästä hieman liiankin paljon. Kamanosukelle mukava yllätys, toinen saisi pahoinpidellä kuvottavaa raiskaajaansa niin paljon, kuin sielu sietäisi. Se olisi vain ja ainoastaan tuolle otukselle oikein.

ROKURO

Rokuro kiinnitti pian myös huomiota Masamunen mukana tulleeseen mieheen. Hän ei ollut ikinä edes nähnyt tätä, joten se ihmetytti kyllä, mitä ihmettä joku täysin tuntematonkin teki Masamunen mukana. Tai siis kai tämä joku uusi tulokas oli tai siis tietenkin oli. Mutta tarkoittiko tämä sitten sitä, että kokous oli jo pidetty? Tajusi Rokuro senkin nyt hieman viiveellä, että miten muuten Masamune tulisi jostain noutajista puhumaan, ellei sitten ollut vain itse päättänyt, että tämä tyrmä olisi Rokuron viimeinen päätepiste, koska tässä hänen elämänsä loppuisi. Se ei kuitenkaan edelleenkään selittänyt Masamunen mukana tullutta miestä, koska lohikäärme tuskin tarvitsi hirveästi apua Rokuron tappamiseen.

Joka tapauksessa oli se noutaja kuitenkin sen verran säikäyttänyt, että Rokuro oli alkanut anelemaan armoa henkiriepunsa pitämisiksi. Ei hän ollut valmis vielä kuolemaan, vaikka no... tuskin se ketään kiinnosti. Eivät olleet Rokuron uhritkaan raiskaukseen valmiita eikä Yukimura kaappiin ja olihan Rokuro Masamuneakin kiristänyt Kojurolla. Kuolleella miehellä! Mitä hän ajatteli edes? No ei selvästikään mitään. Eli kyllä, anelut varmasti kaikuivat kuuroille korville ja se oli nyt menoa.

Tosin mairea mies Masamunen vieressä sanoi pian jotain outoa. Heti siis sen jälkeen, kun hänen kuulemansa mukaan Rokuro oli kuoleman ihan ansainnutkin, mutta sitten. Sitten hän jatkoi, että Rokuro jäisi henkensä velkaa hänelle. Eli Rokuroa ei siis oltukaan tappamassa? Ja joku tuntematonko oli muka puhunut hänen puolestaan? Tuskin... tässä olisi kyllä joku koira haudattuna (sepä juuri). Juttu jatkui pian siihen, miten Rokuron henki oli kyllä tosiaankin päätetty säästää. Rokuro ei kuitenkaan ehtinyt vastaamaan mitään eikä helpottumaan, koska sitten pöydälle nostettiin se haudattu koira. Paitsi, että se koira olisi Rokuro itse ja jos tarkkoja oltaisiin, vielä alhaisempi kuin koira. "M-mitä?" pääsi Rokuron suusta aika tukahtunut ja epätoivoinen kysymys. Mies myös hykersi sen verran sairaalla tavalla, että vaistomaisesti lysähtäessään takamukselleen Rokuro hilasi itsensä pelko silmässään loistaen itsensä tyrmän takaseinään kiinni.

Mitä se koiraakin alhaisempi sitten tarkoitti, se ei tarkoittaisi mitään hyvää ja saattoi olla kuolemaakin raadollisempaa. Köysi ei myöskään näyttänyt yhtään lupaavalta ja Rokuro olisi todella halunnut olla jossain ihan muualla juuri nyt tai joku muu. Kyllä hän tiesi silti, että oli tehnyt väärin aivan liian monelle, koska yhdellekin väärin tekeminen oli liikaa. Kyllä hän varmasti ansaitsi sen, mitä oli tulossa, mutta ei hän sitä silti halunnut. Kuka olisi halunnut?! Häntä tullut noutaja kuitenkin vain jatkoi nimeensä ja siihen, että Rokurosta tosiaan tulisi hänen koiransa ja se tarkoittaisi sitä, että hän laittaisi Rokuron anelemaan kuolemaa joko enemmin tai myöhemmin. "Eikö tästä voisi vielä puhua? Tiedän, että tein väärin... Hyvinhyvin väärin! Tosi väärin! Mutta... Mutta... Oikeasti... Vähän edes armoa. Tuohan kuulostaa kiduttamiselta", Rokuro parahti pelonsekaisin tuntein ja olisi koska vain tunkenut itsensä seinästä läpi, jos se vain olisi mahdollista.

MASAMUNE

Masamunea hävetti Rokuron puolesta, miten kurjasti tämä alkoi heti anella armoa, kun luuli raukka, että hänet tapettaisiin. No eihän Rokuro mikään samurai ollut, mutta Masamunen käsityksen mukaan hän oli ollut palvelijan lisäksi Yukimuralle jonkin sortin henkivartija, niin luulisi hänen osaavan suhtautua kuolemaan edes hiukan arvokkaammin. No ei sillä, olihan Yukimurakin lopulta kuollut ennenaikaisesti, että kertoi kyllä Rokuron pätevyydestä.

Gomonmaru ehti kuitenkin ensin kertoa Rokurolle ilouutiset, että eihän hän menettänytkään henkeään, vaan pääsisi lemmikiksi. ”Eikö olekin hienoa, ei tarvitse kuolla. Olet sinä kyllä onnekas kurja rääpäle.” Masamunekin sanoi avatessaan tyrmän ovea. Rokuro ei jostain syystä innostunut ja halusi puhua asiasta vielä. ”Kuule lähes kaikki Yuria lukuun ottamatta olisivat laittaneet sinut hengiltä, ellei tämä hyväntekijä olisi sattunut paikalle. Kuoleman ja koiraksi ryhtymisen lisäksi vaihtoehdot olivat kaappiaresti, mutta Rui ei innostunut asiasta eikä Yurikaan niin paljoa sinusta pidä, että olisi vapaaehtoisesti suostunut sinun kaappirangaistustasi vahtimaan, niin ja toki voimme vain leikata sinulta peniksen, jos se miellyttää enemmän, kyllä minun puolesta saat nyt puhua, jos mieluummin kuolet tai olet ilman penistä loppuelämäsi kuin leikit kiltisti Tessua vai mikä Rekku se nyt olikaan.” Masamune sanoi.

GOMONMARU

Rokuron reaktio sai Gomonmarun virneen vain muuttumaan leveämmäksi, eikä hän voinut olla hymyilemättä Masamunen kehuessa toisen onnea avatessaan tyrmän ovea. Rakki ei kuitenkaan tahtonut ilmeisesti totella, vaan perääntyi seinää vasten säälittävästi samalla, kun pyysi että asiasta puhuttaisiin vielä. Siinä vaiheessa Masamune antoi tämän kuulla virallisen tuomion siitä, miten kaikki olisivat mieluummin laittaneet mokoman roskan hengiltä, ellei Gomonmaru olisi jalomielisesti pelastanut tilannetta.

”Huonosti koulutettu tämä teidän hurttanne”, Gomonmaru myhäili Masamunelle huvittuneena, kiristäen köyteen kietomaansa silmukkaa hieman.
”Eiköhän se siitä opi, kun laitetaan oppimaan… Jos se ei käyttäydy, niin leikkaan sen kuvottavat elimet irti ettei se voi luoda maailmaan enää yhtään enempää kärsimystä”. Gomonmaru laittaisi tämän hurtan vielä anelemaan, että tälle annettaisiin anteeksi, ryömimään jokaisen edessä juuri niin säälittävästi, kuin moisen kuuluikin.
”Tämä on armosi. Ota tai jätä”, Gomonmaru lisäsi vielä ja katsoi haastavasti Rokuroon, ojentaen talutushihnasta toistaiseksi menevää köyttä ja siihen sitomaansa silmukkaa tätä kohti.