RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset osa 1

MASAMUNE

Zelfa alkoi kinisemään, että mitä Masamune nyt itsekään tähän asiaan puuttui, kun ei kuulunut asiaan mitenkään. ”No en tiedä, kuvittelin kai, että kanssasi voisi keskustella kuin aikuiselle, mutta olisi taas pitänyt olla vain hiljaa.” Masamune vastasi, koska Zelfahan oli ainakin 1000 vuotta vanha. Vai oliko hän jo niin vanha, että oli latvasta lahonnut ja taantunut takaisin teinin tasolle? Kamanosuke kuitenkin oli juuri ja juuri parikymppinen, niin Zelfa voisi miettiä kannattiko Kamanosuken juttuja ottaa niin itseensä ja ärsyttää häntä ihan tahallaan, kun tarkoitus ei edes ollut mitenkään auttaa niillä faktoillaan. Ainoa tarkoitus sillä oli vain pahoittaa Kamanosuken mieli ja saada hänet taas nolattua kaikkien edessä.

Sitten se yrmy Unnonainen alkoi valittaa, että jos riittäisi tältä erää. Mikä noilla Unnoillakin oli kun luulivat voivansa puuttua kanssa kaikkeen ja tulla viisaina neuvomaan, että ei saanut riidellä? Masamune ei jaksanut, eihän Kamanosuken asiat oikeasti hänelle kuuluneet, mutta kun ei kukaan täällä oikein jaksanut hänen puoliaan pitää, edes Raizo. Toki vähän Kamanosuken omaa syytä, mutta ehkä hän oli kuitenkin saanut sen verran lokaa niskaan muutenkin, että hänen voisi antaa olla ihan rauhassa.

Lopulta sitten oikeasti pohdittiin, että kenelle Satoru sitten menisi ja Kun Masamune oli sanonut, ettei Yurin tarvinnut ylikuormittaa itseään ja ehdotti Komatsua, niin ei sekään Unnoille kelvannut, koska ilmeisesti unnot halusivat kaikki lapset vain itselleen. Heillä oli selvästi jokin ongelma lasten suhteen, mutta nyt ei onnistuisi. Masamune kyllä taistelisi asiasta viimeiseen asti, että Satoru ei Unnoille päätyisi. Vaikka se ei taaskaan varmastikaan hänelle kuulunut, mutta hän oli kuitenkin alkuun ollut Satorulle isä, kun heillä ei vielä ollut mennyt Sakuran kanssa hommat päin persettä. Rozusta Komatsu ja Yuri olivat liian ylikuormittuneita ja pitäisi valita joku, jolla ei ollut lapsia ennestään mutta haluaisi sellaisia ja ei ilmeisesti hoitanut lapsia jo työkseen. ”Hyvä on, jos tämä menee näin vaikeaksi. Minä otan Satorun kokonaan vastuulleni. Mai Zhan ja Min Rin Pärjäävät kyllä ja täällä on yksi huone käsittääkseni vielä vapaana, eikä Tenzen ja oboro nyt varmaan kahdestaan tarvitse yhtä asuntoa kokonaan.” Masamune sanoi sitten, koska paras kai se oli hoitaa asia vain itse, ei tästä muuten tullut yhtään mitään.

RUI

Tunnelma oli tuttuun tapaan taas kiristynyt kokouksissa, kuten yleensäkin. Aina joku tuntui ottavan itseensä ja aina jotkut osapuolet riitelivät jostain. Ja tällä kertaa tilanne oli aluksi kärjistynyt Nanakuman puolelta ja lopuksi siirtynyt mysteeripuskan kautta Kamanosuken loukkaantumiseen ja Zelfan ja Masamunen vääntöön siitä oliko Kamanosuke nyt kiusattu vai ei riidan niin sanotun aiheen ollessa jo poissa paikalta. Ja koska tilanne ei ollut muutenkin jo hajallaan, niin sitten siihen osallistui taas yksi suu lisää. Ei ollut varmaan yllättävää, että kyseessä oli Unno. Hekin tuntuivat olevan aina kaikkialla nenä pitkällä. Ja kyllä Yukimurakin sitä mm. oli ja oli ollut, mutta nykyisin oli vähän pakko olla, koska jos johtaja ei tietäisi muiden asioista mitään, miten hän voisi toimia johtajana? Niin no ei oikein mitenkään. Mutta lopuksi Masamune kuitenkin vastasi Zelfalle vain, että oli kuvitellut keskustelevansa hänen kanssaan niin kuin aikuinen, mutta hänen varmaan olisi pitänyt olla vain hiljaa. Niin ja ehkä tuon lopunkin olisi voinut mm. myös jättää sanomatta. "Eihän tässä aiheessa ole mitään keskustelevaa kanssasi noin niin kuin muutenkaan. Kamanosuke lähti jo paikalta ja asia koski häntä eikä sinua", Zelfa totesi.

Vänkäyksien jälkeen kuitenkin takaisin asiaan eli Satoru-parkaan, jonka äiti oli kuollut ja jonka yllätysisä oli ollut Raizu eli lapsiparalla ei ollut enää vanhempia. Saeryos oli käsittääkseni huolehtinut myöskin Satorusta, mutta se ei tainnut olla enää vaihtoehto, kun hän otti huolekseen sen Souji nimisen ihmisen hoitamisen ja tämän kaverien majoittamisen. Mutta kuka sitten olisi hyvä vaihtoehto, niin Yuri ehdotti itseään, mutta Rozusta ja Dariasta se ei ollut hyvä idea, koska hänellä oli jo muitakin lapsia, joista huolehtia. Rozu ei halunnut itse puolestaan ottaa vastuuta vielä lapsienhoidon jälkeenkin itse lapsesta ja Daria ei näyttänyt ilmeistään päätellen hirveän kiinnostuneelta Satorun tilanteesta muutenkaan. Komatsun hoitoapua sivuttiin myös, mutta hänen tilanteensa oli ehkä aikalailla samantapainen kuin Yurin eli hänellä oli omastakin takaa jo lapsia ja hän huolehti tämän lisäksi myös muiden lapsista päiväsaikaan. Satoru olisi ehkä saattanut olla hieman liikaa siihen päälle vielä. Mietin myöskin omaakin tilannettani, mutta en kuitenkaan uskaltanut ottaa vastaan vielä kolmattakin lasta, koska äitinä oleminen oli muutenkin uusi asia itselleni kahden lapsen suhteen jo valmiiksi. Niin kolmas vieras lapsi olisi ollut ehkä vähän liikaa. Lisäksi Satoru oli osaksi ghoul, joten hän kasvoi tavallista nopeammin, joten en ollut varma pysyisinkö sellaisessa kehityksessä itsekään mukana. Yurin lisäksi muita vapaaehtoisia ei sitten olutkaan hommaan tarjoutunut ja homma oli hieman kinkkinen. Lopuksi Masamune ilmoitti itse ottavansa Satorun, jos mm. huonemuutoksia voisi tehdä uudestaan. "Meilläkin on vapaa huone talossamme", kerroin siinä kohdassa, että olisi sekin kaiketi mahdollista. Ja Masamunella kuitenkin oli tuossa tilanteessa vain yksi lapsi vastuullaan. Rokuro oli joutunut siirtymään toiseen taloon siksi, koska kaksi lisälasta oli vähän liikaa. Varsinkin, kun Sayuri oli sen verran vilkas lapsi. Satoru nyt ei kuitenkaan ollut ainakaan vielä, jos edes olisi samanlainen kuin Sayuri. Toki Masamune voisi myös mennä Satorun kanssa muuallekin, mutta olin vain maininnut, että se voisi olla myös yksi vaihtoehto.

MASAMUNE

Lopulta ongelma taisi ratketa, kun Masamune lupasi sitten hoitaa Satorun, kun muille ei oikein tuntunut käyvän. Paitsi Yurille, joka olisi varmasti hoitanut kaikki lapset täällä ihan yksikseenkin. Mutta Satorua ei edelleenkään oikein voinut kasvattaa luolassa lohikäärmeenpoikasten kanssa yhdessä, joten Masamunen piti viettää yöt linnalla lapsen kanssa. Päivisin hän kuitenkin saisi Satorun Komatsulle hoitoon, jotta voisi hoitaa taisteluharjoitukset ja lasten liikuntavalmennuksen ja hän hoiti silloin oman perheensä ruokintaa muutenkin, joten voisi hankkia Satorulle ruuan samalla. Ei lohikäärmeiden tapoihin muutenkaan kuulunut, että isä jäi myös kotiin hoitamaan lapsia. Joten ei tästä hänelle mitään isompaa ongelmaa tulisi, enää tarvittiin vain joku paikka missä hän Satorua kasvattaisi.

Yllättäen Rui ilmoitti, että heillä oli huone vapaana. ”Niin mutta Rokurohan asui siinä ennen lastensa kanssa, niin haluatteko sitten minua ja Satorua tilalle?” Masamune hiukan epäröi, vaikka toki Rokurolla oli kaksi lasta ja Sayuri oli melkoinen hulivili. Sayurista puheen ollen… siitä vasta riemu repeäisi kun tyttö kuulisi että masamune muuttaisikin Yukimuran luo Sayurin veljen kanssa. Mutta toisaalta sitten asunnossa olisi myös Rui auttamassa lastenhoidossa kun Masamune ei ehtisi itse olemaan paikalla töiden takia. ”Mutta kyllä se tällä hetkellä ehkä parhaimmalta ratkaisulta kuulostaa.” Hän sanoi sitten. ”Ei minua ainakaan haittaa, kyllähän me alkuun pärjättiin Daisukenkin kanssa ihan hyvin, mutta kun Sayuri muutti myös pysyvästi meille, niin sitten alkoi tulla vähän tilanpuutetta ja Sayuri on aika äänekäs lapsi, ja pienemmät eivät oikein tykänneet siitä meuhkaamisesta.” Yukimura sanoi, mutta kai sitä voisi ainakin alkuun kokeilla.

RUI

Kun ehdotin, että Masamune voisi ainakin nyt ensialkuun muuttaa meille siihen vapaaseen huoneeseen, hän alkoi epäröimään, että kun Rokuro oli asunut lapsineen siinä, niin halusimmeko me nyt tosiaan sinne jonkun tilalle. Tokihan sinne olisi ollut helpointa ottaa joku lapseton yksin tai joku lapseton pariskunta, mutta kaikilla nyt oli jo toistaiseksi paikkansa ja näin muiden ei tarvisi siirtyä huoneesta toiseen tai talosta seuraavaan, että Masamune ja Satoru saisivat paikan jostain. Vaikka olihan kai vapaata tilaa muuallakin jo valmiiksi. "Jos haittaisi, en olisi ehdottanut sitä. Ja koska sinulla on muitakin töitä linnalla ja minä olen pääasiassa kotona Yumin ja Yumen kanssa, joten voin auttaa Satorun kanssa ihan niin kuin ennenkin autoin Daisuken ja Sayurin kanssa", vastasin omasta puolestani asiaan. "Ja jos se ei toimikaan, niin voihan sitä katsoa jonkun paremman paikan", lisäsin vielä perään, ettei tässä nyt mikään kuitenkaan kiveen kirjoitettua ollut. Masamune kuitenkin alkoi aika pian ajattelemaan asian olevan ihan hyvä ratkaisu eikä Yukimurakaan sanonut mitään asiaa vastaan perustellen samalla sen, miksi Rokuro oli siirretty lapsineen muualle asumaan. Mutta ainakin se asia saatiin nyt ilmeisesti kuntoon myös.

MASAMUNE

Ruille ja Yukimuralle molemmille kyllä kävi järjestely ja ei Masamunellakaan ollut mitään sitä vastaan, Rokurohan Sayurin kiukuttelua asiasta pääsääntöisesti joutui kuuntelemaan. Ja toki, jos homma ei toimisi, niin voisihan sitten keksiä jotain muuta. ”No koitetaan sitä nyt alkuun.” Masamune myöntyi, niin ei Satorunkaan kanssa enää tarvinnut miettiä sitä, kuka hoiti milloinkin ja kuka oli vastuussa, kun Sakura ei hoitanut lastaan. Ja olihan Masamune osallistunut Sayurin hoitamiseen kun tyttö oli vasta vauva, kyllä hän osasi vauvaa hoitaa jotenkuten. ”Sitten ei varmaan tainnut olla enää muuta, joten voimme lo…” Yukimura oli jo päättämässä kokousta. ”Paitsi vahtivuorot. Yashamarun tilalle tarvitaan joku uusi vahti koirantunnin alusta siantunnin loppuun ja tiikerintunnin alusta jäniksentunnin loppuun.” Dorian ilmoitti. ”Aivan, ihan totta. Onko joku sellainen, joka pystyisi ottamaan yövuoron? Vaikka olisi nyt jossain muussa vuorossa, koska päivävuoroihin on helpompi siirtää joku muu.” Yukimura kyseli sitten.

RUI

Masamune suostui siihen lopulta eli sillä järjestelmällä mentiin nyt ainakin toistaiseksi. Tai ainakin siihen asti, kunnes Satoru kasvaisi isommaksi ja jos hänkin olisi samanlainen hulivili niin kuin Sayuri, niin silloin olisi varmaan pakko taas katsoa tilannetta uudestaan. Yumi ja Yume eivät kuitenkaan kasvaneet yhtä nopeasti. Mutta ilmeisesti kokous oli siinä nyt sitten tältä erää, paitsi että ei ollutkaan, koska Yashamarun tilalle tarvittiin joku vahtivuoroon. Varmaankin mieluusti joku sellainen, jolla ei ollut mitään muuta hommaa vielä toistaiseksi. En ollut muuten varma vaihtivuorojärjestelmästä, että miten se oli kehittynyt ja oliko siihen jotain kriteerejä tarkemmin. "Minulla ei ainakaan ole mitään, joten voisin ihan hyvin olla vahtivuorossa, mutta tulenvoimat toimivat paremmin päiväsaikaan", Zuko totesi, mikä oli ihan totta, koska tulenvoimat olivat lähtöisin auringosta. "Minä olen jo vahtivuorossa, mutta vuoroni sijoittuvat päiväaikaan. Voin ottaa Yashamarun paikan, jolloin Zuko voi tulla minun paikalleni", Mitsuhide ehdotti puolestaan.

YUKIMURA

Kokous alkoi olla loppusuoralla ja Satorukin sai huoltajan ja kodin. Yukimura ei kyllä olisi veikannut Satorua Raizun lapseksi, mutta toisaalta… kun ei se kukaan linnassa olijoistakaan ollut ja Sakura tuskin oli lähtenyt kylille pettämään, niin kuka muukaan se oikeastaan olisi voinut olla? Hiukan ehkä selitti Sakurankin käytöstä, kyllä tuollainen kokemus nyt järkytti. No Sakuraa ei ollut enää ja nyt oli pidettävä sentään Satorusta huolta. Mutta sitten Dorian muistutti vahtivuoroista, jotka Yukimura oli itse täysin unohtanut. No Zuko lupautui hommaan ja Mitsuhide vaihtoi vuoroa hänen kanssaan ja elämä hymyili taas. ”Selvä, nyt kun sekin asia on kunnossa, niin voidaan lopettaa tältä illalta. Missä Nefele asuu?” Yukimura kysyi sitten. ”Minun ja Kichiyan luona varmaan ainakin toistaiseksi.” Kasumi vastasi. ”Selvä, mutta kokous oli tässä, katsotaan huomenna taas miten asiat etenevät.” Yukimura sanoi. ”Minä lähden saman tien Kiotoon, vahtivuoro ei vaihdu ihan heti, niin ehdin käväistä siellä vielä nopeasti.” Tsukihiko sanoi ja katosi valona ilmaan.

ZUKO

Kun kaiken maailman kissanristiäiset ja ihan asiat oli käyty läpi, tuli vielä vastaan sekin seikka, että nyt kun Yashamaru kuoli, niin kuka hänen paikkansa vahtivuorossa ottaisi. Itselläni ei kuitenkaan ollut mitään sellaista, mikä voisi estää sen. No en toki ollut varma, miten paljon he olivat kehittäneet vuoroja sitten sen, kun olin lähtenyt Suzun kanssa. Tietenkin joku uudempikin varmaan olisi voinut ottaa paikan, mutta toisaalta ei kai niissä vuoroissa muutenkaan ollut ihan uudempia tulokkaita kai nytkään. Tuskin se este oli, mutta päätin nyt kuitenkin ilmoittautua, kun ei tässä muutakaan ollut. Toki yöaika oli aika huono tulenvoimien kannalta, jos joku hyökkäisi vahtivuoroni aikana, niin olisi se ihan kiva olla täydessä iskussa. Vuorojen vaihto sujui kuitenkin ongelmitta, koska Mitsuhide tarjosi omaa paikkaansa minulle ja hän voisi ottaa Yashamarun paikan. Se ilmeisesti sopi eli se siitä. No vielä oli se, että missä se Nephele nyt sitten asuisi ja ilmeisesti Kasumin, Kichiyan, Haurun ja Haruyan kanssa. No hän ei ainakaan vienyt hirveästi tilaa, joten sekin hoitui sillä. Huomenna sitten katsottaisiin taas vähän lisää ja Tsukihiko sanoi lähtevänsä Kiotoon ja katosi sitten. "Nyt kun ne kaksi tulilikkaa kuolivat, ne jotka valloittivat sen täydellisen huoneen, jossa on kaikki hienot seinämaalaukseni, niin saanhan sen nyt takaisin kiitos? Geralt kuorsaa niin kovaa, ettei se ei ole kivaa", Zelfa puolestaan sanoi vielä. No hän saakoot pohtia huonettaan. Se ei ollut ongelmani enää ja kaikki asia-asiat oli jo käyty, joten nyt voisi varmaan lähteä.

MYRKKYMURATTI

Kokous alkoi olla loppusuoralla ja Myrkkymuratti oli pohtinut, pitäisikö ottaa jo tässä kokouksessa puheeksi, että he olivat lähdössä Kekäleen kanssa. No varmaan se olisi hyvä sanoa, koska tilanne oli rauhoittumassa ja linnalle tulossa taas lisää väkeä, joten ehkä oli hyvä lähteä pois alta. Zelfa mietti pääsikö hän taidehuoneeseensa takaisin kun tulitytöt kuolivat. ”No ei kai sitä mikään estä, ei kai sinne huoneeseen mielellään kukaan muukaan mene.” Yukimura pohti. ”No kai tämänkin asian voi nyt samalla sanoa. Minä ja Kekäle ajattelimme lähteä täältä. Ei tämä oikein ole meidän paikka.” Myrkkymuratti ilmoitti sitten, tiedä mitä Noki siitä ajatteli. No Myrkkymuratin välit veljeensä eivät hirveästi olleet parantuneet, mutta Kekäle oli kuitenkin menninkäinen myös. No oli Noella Kouki kaverina, niin ehkä hän kestäisi, jos ei lähtisi heidän kanssaan. Mutta täällä ei osattu hoitaa mitään bisnestä ja sota sotki pahasti asioita. Myrkkymuratti oli kuvitellut, että linnassa oltaisiin osattu hoitaa asioita hiukan paremmin, mutta ei täällä saatu oikein mitään aikaiseksi.

NOKI

Kun kokous alkoi olemaan päätöksessään, Zelfa halusi vielä alkuperäisen huoneensa takaisin, koska hänen taiteensa oli sen huoneen seinillä. Niin no seiniä oli aika vaikeaa ottaa toki uuteen huoneeseen mukaan. Lisäksi Geralt ilmeisesti kuorsasi liian kovaäänisesti, joten Zelfasta se ei ollut kivaa. "Mutta eihän sinun tarvitse edes nukkua?" ihmettelin siihen. Olin palannut jo omalle paikalleni enkä enää pällistelyt sitä Nephele nimistä pikkunaista tai siis puun henkeä tai jotain muuta vastaava otusta. "No ei niin, mutta ei se silti kivaa ole. No oikea syy on se, ettei Geralt ja Ciri arvosta taidettani, joten seinät on toistaiseksi pysynyt koskemattomana", Zelfa totesi vielä perään. Yukimuralla ei kuitenkaan ollut esteitä sille, etteikö Zelfa voisi saada takaisin huonettaan ja Zelfan elämä taisi hymyillä jälleen.

Mutta seuraavaksi Myrkkis ilmoitti, että hän olisi lähdössä Kekäleen kanssa linnalta, koska linna ei ihan ollut heidän paikkansa. "Milloin te sellaista olette muka pohtineet? Miksi minulle ei ole kerrottu mitään?" kysyin hämmentyneenä, koska ei minulla ollut mitään käryä siitä, että Myrkkis ja Kekäle olivat suunnitelleet lähtevänsä. Ja kun he olivat vielä olleet äänestyksessäkin mukana ja nyt he yllättäen vaan halusivat lähteä. Vai oliko se vain sitä, että Myrkkis halusi lähteä ja koska täällä ei hänen peikkobisnes saanut hirveästi kannatusta, niin hän vaan päätti, että lähtee ja ottaa Kekäleen mukaan, jotta voisi tienata tämän tekemillä vaatteilla? No en tiennyt, mutta melkoisen yllätyksen Myrkkis kyllä veti takataskustaan, jos hänellä siis oli edes takataskuja, mutta kuitenkin. Yllätys se oli kaikin puolin ollut. Itse en ollut kyllä miettinyt lähtemistä, koska linnan väki oli niin mukavaa. No eivät kaikki, mutta suurin osa ja olin löytänyt Koukista uuden ystävän, mutta oli Kekälekin hyvä ystävä. Pitäisikö minun siis muka valita heidän välillään?

KEKÄLE

Kokouksen lopuksi Myrkkymuratti ilmoitti sitten yhtäkkiä, että hän ja Kekäle olivat lähdössä. Eihän sitä päätetty vielä? He olivat vasta miettineet, että jossain muualla voisi ehkä olla parempi. Noki yllättyi uutisista ja kysyi, milloin he olivat sellaista pohtineet ja miksi hänelle ei oltu kerrottu. ”Varmaan, koska olet ollut niin kiireinen uuden kaverisi kanssa ja sitten iski sotatilanne päälle.” Myrkkymuratti vastasi olkiaan kohauttaen. ”Niin siis me vain ajatuksen tasolla mietittiin, ei siitä päätetty mitään!” Kekäle kiirehti sanomaan Noelle. ”Mutta kun siis… täällä ei oikein ole omaa rauhaa… sellaista… kahdenkeskeistä. Ja me vähän mietittiin että… menisimme naimisiin.” Kekäle sanoi sitten punastuen.

NOKI

Minä en ilmeisesti ollut sen takia tietoinen, koska olin ollut kiireinen Koukin kanssa ja sitten oli iskenyt sotatilannekin ja kaikkea. "Mutta eihän me ihan niin tiiviisti olla kuljettu, etteikö siitä olisi voinut ohimennen kertoa", vastasin, koska en oikein osannut nyt suhtautua näihin uutisiin. No Myrkkis nyt oli melko etäinen, vaikka miten olikin veli tai ainakin väitti olevansa. Tosin tuskin hän ihan hyvin vuoksi moista oli kertonut, joten kai tämä nyt oikeasti olikin veli, mutta pointti oli se, ettei meillä oikein ollut muuta yhteistä kuin yhteinen huone ja Myrkkikselläkin oli häntä. Eli ei se nyt sinällään haitannut, vaikka Myrkkis olisikin halunnut lähteä. Mutta Kekäle oli läheisempi ja lisäksi ainoa menninkäinen lisäkseni, joten hän oli osa entistä kotia, kylää, jossa kuitenkin synnyin, kasvoin ja vartuin ja nyt hänkin oli lähdössä. Epäreilua! Mutta en halunnut hylätä Koukiakaan. Tämä oli vaikeaa.

Kekäle tosin kiirehti seuraavaksi sanomaan, että he olivat vain ihan ajatuksen tasolla miettineet, mutta mitään ei kyllä päätettykään. "Eli ette siis ole lähdössä nyt... vaan joskus myöhemmin vai?" kysyin hämmentyneenä, kun asiaa mutkistettiin vielä lisää. "Myrkkis oli kyllä kuulostanut ihan siltä, että kamat olisi jo kasassa ja olisitte lähdössä nyt hetikohta?" jatkoin vielä edelleenkin hämmentynyt ilme kasvoillani. Sitten Kekäle alkoi takeltemaan ja punastelemaan, ettei linnalla ollut omaa rauhaa, siis kaksinkeskeistä sellaista. "Niin kuin mitä kaksinkeskeistä?" pääsi vielä hämmentyneempi kysymys huuliltani ja saatoin näyttää kuin puulla päähän lyödyltä. Kekäleen juttu kuitenkin jatkui siihen, että hän ja joku olivat miettineet menevänsä naimisiin. "Ai kenen kanssa?" pääsi jälleen suustani eikä yhtään raksuttanut ennen kuin käänsin katsettani Myrkkikseen. "Ai siis Myrkkiksen kanssa?" kysyin taas lisää kuikuillen molempia. "Eh... En tiennytkään, että tykkäätte toisistanne... sillä tavalla... Mutta sehän on onnellinen uutinen. Miksi ette halua mennä täällä naimisiin? Tai siis... Ymmärränhän toki, ettei linna anna mahdollisuutta perinteisille häille, joita menninkäiset viettävät... Ja peikot eivät varmaan myöskään vietä häitään linnoissa, mutta... Tämä tuli niin äkkiä", sain lopulta sanottua. Ja jos he olivat menossa naimisiin, eivät he minua siellä edes kaivanneet, joten luonnollisesti jäisin sitten linnalle. Tämä oli niin haikea hetki...

KOUKI

Kouki oli taas kuunnellut vähän rauhallisemmin hetken aikaa, nakerrellen sitä luutaan, kunnes Myrkkis-setä ja Kekäle-täti sanoivat, että he olivat lähdössä. Hämmentyneenä Kouki kallisti päätään, mutta Noki ennätti ensin kysymään, että miksi. Pentu huomasi ehkä hieman ennen Nokea, että Myrkkis-setä ja Kekäle-täti olivatkin pariskunta. Tämähän oli hieno uutinen. "Onneksi olkoon!" Kouki ilahtui, samalla kun Noki hieman vaisummanoloisesti oti asian vastaan. Innoissaan pentu riensi halaamaan molempia uudesta hääparista, mutta sitten alettiinkin jo miettiä häitä. Koukilla oli mennyt edelliset sivusuun, joten nythän hänellä oli mahdollisuus juhlia myöskin. "Joo! Häät linnalla! Kuulostaa kivalta!" Kouki ilmoitti, hyppelehtien iloisena. Sota oli mennyt melko hyvin, kukaan kiva ei ainakaan ollut kuollut, ja kuolleet olivat olleet kaikki pelottavaa porukkaa, ihmisen kavereita olisi muuttamassa linnalle lisää, ja nyt he saisivat juhlia häitäkin!

MYRKKYMURATTI

Kekäle alkoi selittämään, ettei mitään oltu päätetty ja Noki hämmentyi, että olivatko he nyt lähdössä vai eivät? Koska Myrkkymuratti sai asian kuulostamaan siltä, että kamat olivat kasassa ja he lähtisivät kokouksen jälkeen saman tien. ”No ei nyt ihan tältä seisomalta, mutta varmaan tässä lähipäivien aikana. Nyt kun tänne on tulossa taas hiukan lisää väkeä, niin ehkä ei kannata odotella jotain oikeaa hetkeä, kun lähdemme jossain kohtaa kuitenkin.” Myrkkymuratti vastasi. Kekäle yritti sitten selittää Noelle asioita, mutta tämä ei oikein tajunnut, edes siinä kohtaa, kun Kekäle meni möläyttämään heidän avioaikeistaan. Mokoma hölösuu. Noki ei edes tajunnut, kenen kanssa Kekäle oli menossa naimisiin, mutta varmaan Noen kanssa kerta oli lähdössä Myrkkymuratin kanssa muualle.

Lopulta Nokikin tajusi sen hänen kaverinsa tajutessa hiukan nopeammin ja alkoi onnitella. Ja sitten se tunki halailemaan. ”Joo,joo, kiitos… Ei tarvitse kähmiä, paita menee ryttyyn. Paikka.” Myrkkymuratti yritti hätistää piskiä kimpustaan Kekäleen kiittäessä vähän tahdikkaammin. Noki vain jupisi vaisusti, miten onnellinen asia se oli, mutta ei vaikuttanut kauhean onnelliselta. ”Ei me nyt varmaan mihinkään kauas lähdetä, kyllä me voidaan kyläillä ja sinäkin voit tulla kylään.” Kekäle yritti lohduttaa kaveriaan, mutta mieluummin ei. Parempi kun ei antaisi ihmisille epäilyksen aihetta tajuta, että heillä oli joku yhteys linnaan. Noki ihmetteli, että mikseivät he täällä halunneet mennä naimisiin. No miksiköhän? Koukikin intoili, että hänkin halusi häät. No menisi itse naimisiin, aivan, ei kukaan moista koheltajaa huolisi. ”Ei millään pahalla, mutta edellisiin häihin upposi jo aika hyvin rahaa, että täällä pitäisi taloudellisen tilanteen parantua aika paljon, jos uudestaan pitäisi yrittää. Ja haluamme ensin asettua johonkin aloilleen ja saada oman taloudellisen tilanteen kuntoon ennen kuin voimme alkaa miettimään mitään häitä.” Myrkkymuratti selitti jättäen sanomatta sen, että linnalla oli aika paljon väkeä, joita hän ei kutsuisi häihinsä.

NOKI

Ei Myrkkis ja Kekäle ihan heti olleetkaan lähdössä, mutta olivat joka tapauksessa lähdössä lähiaikoina ilmeisesti pois ihmisten edestä. Mutta eiväthän he edes asuneet Saeryosin luona, joten miksi moinen hoppu? Tai kai se oli se kaksinkeskeinen aika se hoppu, jota ei ilmeisesti täällä saanut? Mutta kyllähän muutkin pariskunnat olivat saaneet. Tosin sellaiset kyllä usein asuivat yhdessä eikä samassa huoneessa hengannut silloin muutakin porukkaa, joten kai se sitten oli sitä. En minä tiedä, koska en ollut rakastunut keneenkään niin, että haluaisin naimisiin jonkun kanssa. "Aivan... Selvä..." sain jotain sanottua kuitenkin asiaan.

Tosin sitten Kouki oli alkanut intoilemaan Myrkkiksen ja Kekäleen naimisiinmenosta, mutta Myrkkistä ei ihan kiinnostanut, mutta Kekäle sentään kiitteli. Minä en edelleenkään tiennyt, mitä mieltä pitäisi olla. Tai kun siis ajatukset olivat hyvin ristiriitaiset, koska tietenkin olin onnellinen heidän puolestaan, mutta koska se tarkoitti pois muuttamista, niin se oli haikeaa. Kekäle puolestaan jatkoi kuitenkin, etteivät he olleet ilmeisesti kauas lähtemässä, joten voisihan heillä käydä kylässä ja he voisivat käydä täällä. "Aivan! No käyn sitten usein kylässä!" ilmoitin siihen, niin ei se ehkä enää ollutkaan ihan niin kamalaa. Kerkesin jo ajattelemaan, että lähtisivät jonnekin kotikonnuille asti, koska sinnehän oli matkaa vaikka ja kuinka paljon, joten sinne ei ihan noin vaan menty kylään. Mutta kun sitten olin ihan vaan kysellyt, että miksi linna oli ehdoton ei, niin ilmeisesti se, että rahaa oli mennyt paljon jo edellisiinkin naimisiinmenoihin. "Ahaa... No minä en ymmärrä rahan päälle muutenkaan, mutta pippalot olivat ihan kivat. Hieman oudot menninkäismakuun, mutta kivat kuitenkin", totesin siihen. Missähän kohdassa sitä rahaa sitten muka oli niin paljon mennyt? No en tiennyt, joten antaa olla. Mutta Myrkkis ja Kekäle halusivat kuulemma ensin asettua itse aloilleen, parantaa talotilannettaan ja miettiä sitten vasta pidemmälle. "Kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei kai siinä sitten muuta kuin, että onnea siihen ja olkaa onnellisia ja pitäkää hauskaa ja mukavaa ja... lisää hauskaa ja mukavaa... Eheheh... Ja sitä rataa", tokaisin ollen ehkä hieman pihalla tilanteesta, koska tilanne oli hieman hämmentävä edelleenkin. "Mutta minäkin haluan halin", ilmoitin vielä ja halasin sitten Kekälettä(?). "Onnea niihin naimisiinjuttuihin minunkin puolestani", sanoin samalla ja sitten irrottauduin ja päätin halata myös Myrkkistäkin(?), vaikka tämä ei siitä pitäisikään ja paita menisi ryttyyn. "Ja onnea sinullekin naimisiinjuttuihin", tokaisin halatessani tätä ja sitten irrottauduin.

KEKÄLE

Kekäleen kävi sääli Nokea, olisihan se nyt toki ollut reilua puhua hänelle ensin, mutta Myrkkymuratti oli nyt yllättäen ottanut asian puheeksi. Onneksi Nokikin piristyi, kun Kekäle sanoi, etteivät he kauas muuttaisi ja toki Noki voisi tulla kylään. Noki lupasikin tulla usein kylään ja tietenkin hekin varmaan voisivat kyläillä täällä. Myrkkymuratti yritti selittää veljelleen vielä syitä tälle lähdölle ja miksi häitä ei linnalla voinut pitää. No toki se olisi onnistunut varmasti, mutta se olisi varmaan kannattanut tehdä silloin samaan aikaan, kun muitakin oli menossa naimisiin. Ja eivät he ihan vielä olleet niin pitkällä, että häitä voisi miettiä. Noki ei hirveästi raha-asioista tajunnut, mutta menninkäiset harvemmin tajusivat.

Lopulta Nokikin ilmeisesti oli ihan okei asian kanssa ja onnitteli sitten ja käski heidän olla onnellisia. Ja sitten Nokikin tuli Koukin jälkeen halailemaan ja tietenkin Kekäle halasi takaisin, koska oli Noki kuitenkin tärkeä ystävä ja jossain kohtaa varmaan myös sukulainen, kerta oli Myrkkymuratin veli. ”Kiitos, ole sinäkin onnellinen täällä ja mekin käymme täällä katsomassa teitä!” Kekäle lupasi. Sitten noki meni halaamaan ja onnittelemaan Myrkkymurattiakin, vaikka hän ei hirveästi halailuista piitannut. No taputti hän Nokea selkään kuitenkin. ”Kiitos ja koita olla… no menninkäisiksi.” Myrkkymuratti sanoi ja sitten muiltakin tuli vielä onnitteluja. Ja sen jälkeen kukaan ei tainnut keksiä muuta kokousasiaa, joten kokous taisi olla ohi?

NOKI

Kekäle kiitteli onnitteluihin ja jatkoi myös, että minunkin pitäisi olla onnellinen täällä ja hekin kävisivät kylässä usein. "Joo ja hyvä juttu!" tokaisin alkaen olemaan jo sujut asian kanssa. Ei se ehkä sittenkään ihan niin paha juttu olisi, vaikka he muuttaisivat muualle, kunhan eivät hirveän kauas. Ja ainakin Kekäle oli sanonut, etteivät he aikoneet muuttaa kauas. Toivottavasti Myrkkiskin olisi siitä sitten yhtämieltä. Mutta sitten oli Myrkkiksen vuoro saada halaus, halusi hän sitä tai ei ja no sain sentään taputukset selkään, jos en ihan halausta, mutta ei voinut mitään. Myrkkis joka tapauksessa kiitteli myöskin tällä kertaa eikä valittanut paidan rytistymisestä, mutta saattoi se johtua myös siitä, että paita oli jo rytyssä eikä se voisi rytistyä juuri pahemmin. Myrkkis jatkoi myös, että menninkäisiksi pitäisi ainakin yrittää olla. "Tietenkin ja yritä sinä olla peikoiksi", tokaisin perään, koska... se oli aika loogista, koska Myrkkis oli peikko.

AKIKO

Akiko oli kävellyt itsensä uuvuksiin, pysytellen poissa pääteiltä. Hän oli jättänyt Xinyin metsän reunalle suojaan, mutta kuitenkin kauaksi kylästä. Feeniks kun ei ihmishahmossaan kyennyt kävelemään, ja tätä ei olisi hyvä jättää ihmisten lähettyville, vaikka lintu kuolematon olikin. Hieman häntä kyllä jännitti, mennä puhumaan joukolle yliluonnollisia, mutta parempaakaan paikkaa hän ei keksinyt ulkomaalaiselle linnulle, joka oli vielä niin nuorikin. Huomatessaan alkavan ilmestyä näkyviin paremmin, Akiko asteli linnaan vievälle tielle metsän kätköistä. Hän kuitenkin tuli rauhallisin aikein, eikä halunnut aiheuttaa turhaa hälyä ilmestymällä vain tyhjästä.

Portin edessä Akiko katseli ympärilleen hieman arastellen, kunnes huomasi jonkun vartiossa portin läheisyydessä(?). "Anteeksi... Tai siis, hyvää iltaa. Olenko saapunut Takatorin linnalle? Haluaisin... keskustella jonkun linnan väestä kanssa, mikäli se olisi mahdollista? Tai siis, ellei kaikki ole jo nukkumassa? En suinkaan halua olla häiriöksi..." Akiko aloitti hieman takellellen. Hän oli kotoisin varsin köyhistä oloista, eikä oikein tiennyt, kuinka hänen tulisi puhutella linnan väkeä.

MITSUHIDE

Kokous oli kai sitten ollut siinä ja mitäkö tein kokouksessa, vaikka olisi pitänyt olla vahtivuorossa, niin Geralt oli siellä tällä hetkellä. Turhaa hän kokouksessa istuisi, kun ei kuitenkaan ymmärtänyt tarpeeksi japania, joten Zelfa voisi vaikka sitten jälkeenpäin infota hänelle. Joutuisi hän kuitenkin sen selittämään myös sille Cirillalle, joten samantekevää ja vaihto oli ilmeisesti käynyt. Tai sitten mies ei vaan osannut kieltäytyä japaniksi, joten oli siksi ollut niin myönteinen vahdinvaihtoehdotukseen. Mutta koska kokouksen puolesta tässä ei näyttänyt enää olevan mitään, niin ehkä Geralt pitäisi päästää sieltä vuorosta. Vaikka Zukonhan vuoro se tällä hetkellä kyllä oli ja minun olisi seuraava ja sitä seuraava, joten... "Koska vaihdoimme vuoroja sinun eduksi ja tässä kohdassa olisi minun vuoro, joka on nykyisin sinun vuoro ja minun tätä vuoroa seuraava vuoro ja vielä sitä seuraava, joten periaatteessa voisit aloittaa heti, ettei minun sitten tarvitse olla kolmea vuoroa peräkkäin vahdissa", totesin Zukolle. "Jos sinun pitäisi olla vahdissa tälläkin hetkellä, mitä sinä siinä sitten ylipäätään teet?" Zuko kysyi. "Geralt on vahdissa puolestani, koska ei ymmärrä japania, joten parempaa tekemistä hänellä on vahdissa kuin kuluttaa istuinalustaa täällä ymmärtämättä mistään mitään", totesin Zukolle.
___________________________________________________

ZUKO

"No niin kai sitten", totesin Mitsuhidelle, kun tämä oli jotenkin luistanut vahtivuorosta ja käskenyt vaan jotain Geraltia hommiin puolestaan. En ollut edes varma kuka se Geralt edes oli, mutta ulkomaalainen nimestään päätellen, joten eiköhän hän muurilta silmiin pistäisi. Joten... Mitsuhide ja kumppanit jäivät kokoushuoneelle pohtimaan niiden omituisten otuksien häitä ja poismuuttamista, kun minä painuin muurille. No siellä olikin vahdissa Nobuyuki ja Hoshiyomi ja kaksi valkohiuksista, joista toinen oli nainen ja toinen mies. Geralt nyt oli selvästi miehen nimi, joten mies ei kuulunut muurille tällä hetkellä, joten hänet voisi vapauttaa hommasta. Kun pääsin paikalle ja yritin selittää asiaa miehelle, tämä ei tuntunut hirveästi käsittävän ja hetki siinä meni ennen kuin tämä ymmärsi jotain melko kuivaa elekieltä ja painui helvettiin.

Kauaahan muurilla tosin ei tarvinnut edes kököttää tekemättä mitään, kun paikalle saapui joku eksynyt nainen pyytelemään anteeksi ja toivottamaan iltoja. Hänelle oli myös epäselvää oliko hän saapunut Takatorin linnalle vai mihinhän oli oikein saapunut. No kannattiko sitten vaan huudella muureille, jos olisi esimerkiksi saapunut vaikka... no en tiedä... johonkin toiselle linnoitukselle, jossa olisi esimerkiksi ollut... no toisenlainen vastaanotto? "Kuka kysyy? Ja millä asialla olet? Mitä haluat ja kuka sinut lähetti? Oletko yksin?" kysyin naiselta muurin toisella puolella.

AKIKO

Akiko ehkä hieman säikähti kysymystulvaa, joka muurilla olevalta tuli, mutta hyväksyi asian mukisematta, koska hänhän se tässä oli apua kyselemässä. "N-nimeni on Shimizu Akiko. Olen saapunut etsimään... turvapaikkaa mukanani matkustavalle... henkilölle. Toivoisin voivani keskustella asiasta, mikäli mahdollista, jonkun Takatorin linnan väestä kanssa. Mutta olen saapunut yksin. Pyydän, kertoisitteko olenko saapunut oikeaan paikkaan?" Akiko vastaili kysymyksiin parhaan taitonsa mukaan, esittäen lopuksi omansa vielä uudestaan. Häntä hieman pelotti nyt, että oli erehtynyt omasta sijainnistaan, ja linna olisi ihmisten hallussa, mutta ei uskaltanut tehdä mitään itsensä puolustukseksi, ettei herättäisi vastapuolelta aggressiivista reaktiota. Ja no, mitäpä hän oikein edes olisi voinut tehdä tässä tilanteessa?

HARUYA

Kokous alkoi olemaan loppumaan päin, mutta sitten se Myrkkymuratti niminen peikko ilmoitti, että hän ja Kekäle olivat lähdössä muualle, koska linna ei ollut heidän juttunsa ja he halusivat olla kaksin, koska olivat menossa naimisiin. Oma huomioni oli kuitenkin kiinnittynyt toisaalle, kun Zuko puhui sen pitkän ja pelottavan näköisen miehen kanssa. En muistanut hänen nimeään, mutta hän näytti koko ajan siltä, ettei hänellä olisi ihan kaikki kotona. Puheenaihe kuitenkin pyöri vahtivuorojen ympärillä ja koska tämä pelottava mies oli antanut vuoronsa Zukolle ja ottanut itse sen toisen kuolleen vuorot, niin Zuko joutui tyytymään kohtaloonsa ja mennä vahtivuoroon. Se oli varsin ilahduttava käänne, koska jostain syystä kyseinen Zuko piti muuten tarkkaan silmällä Suzua ja sitä, ettei kukaan vainkaan lähestyisi häntä yhtään liian tuttavallisesti. Viimekerran kehujeni jälkeen Zuko oli syynännyt tarkkaan minun tekemisiäni aina silloin, kun sattui tilaisuus, jossa olisi mahdollista päästä "liian" lähelle Suzua. En nyt ymmärtänyt ihan Zukoa, mutta luuliko hän, että voisi omistaa Suzun ihan vain itsellään? Oli miten parisuhde, niin ei se tarkoittanut sitä, että Suzu olisi vain Zukon. Eikä edes sitä, että heidän suhteensa olisi välttämättä kestävä. Suzu oli kaunis ilmestys sekä herttainenkin, mutta Zuko ei ymmärtänyt moista ja Suzu meni ihan hukkaan hänen omahyväisessä seurassaan. Eihän Zuko edes koskaan kehunut Suzua, mikä oli jo itsessään vääryys. Eikä häntä kiinnostanut Suzun vointi. Hän kai oletti, että parisuhde oli itsestään selvä juttu ja, että tietenkin Suzu pysyisi hänen rinnallaan, vaikka hän kohtelikin Suzua kuin jotain... ovimattoa.

Mutta koska Zuko meni, niin siirryin puolestani lähemmäksi Suzua. "Iltaa, Suzu", aloitin istumalla hänen viereensä, siihen, mistä Zuko oli juuri karannut vahtivuoroon. "Onko kukaan muuten sanonut, miten kaunis olet", jatkoin rupattelua Suzulle hymyillen samalla tälle. "Miten olet voinut näinä viimepäivinä?" jatkoin vielä kysymykseen ottaen Suzua enemmänkin ystävällismieleiseen keskusteluun mukaan ja olihan se ihan kiva kuulla, mitä toiselle kuului... varsinkin ikävän sodan tiimellyksen jälkeen, vaikka hirmuteot eivät vuorille olleetkaan ulottuneet.

ZUKO

Nainen kertoi nimensä ja syyn, mitä oikein halusi eli turvapaikkaa mukanaan matkustavalle henkilölle, mutta ketään ei kuitenkaan ollut hänen mukanaan. No ehkä se toinen oli jossain vähän matkan päässä kenties? Nainen tai siis tämä Akiko halusi keskustella asiasta, jos se olisi mahdollista Takatorin linnan väen suhteen. Edelleenkin häntä myös kiinnosti oliko hän edes oikeassa paikassa. Aivan, en ollut vielä vastannut, koska olin ensin halunnut tietää myös hänestäkin jotain. Nainen ei vaikuttanut uhkaavalta, vaikka täältä käsin sitä oli hieman vaikeaa sanoa, mutta no... Ei hän vielä ainakaan ollut mitään epäilyttävääkään tehnyt. "Selvä... No tämä on Takatorin linna eli oikeassa paikassa olet, jos kerran halusit löytää kyseisen linnan", vastasin lopuksi siihen naisenkin kysymykseen. Toisaalta keskustelu olisi varmaankin mieluisampaa kasvotusten eikä huutelemalla muurille ja muurilta alas. Ja nainen oli kuitenkin yksin, että jos jotain sattuisikin, niin hänen yrityksensä saisi kitkettyä aika helposti. Muurilla kuitenkin oli lisäkseni vielä kolme. "Oletko yliluonnollinen? Entä matkakumppanisi?" kysyin kuitenkin vielä (vai oisko se pitäny nähä Akikon ulkomuodosta tai jotain? XD).

AKIKO

Akiko päästi pienen helpotuksen huokauksen, että oli löytänyt oikeaan paikkaan. Hän ei ollut koskaan ennen käynyt Takatorilla, saati linnassa, joten paikka oli hänellekin hieman vieras. Kiittäen hänelle muurilta vastaavaa Akiko koitti luoda kasvoilleen pienen hymyn. Ei hän tiennyt, näkisikö toinen sitä muurilta, mutta kuitenkin. Hänellä oli paljon parempi olo, tietäen olevansa oikeassa paikassa. Kuitenkin kysymykset eivät vielä loppuneet, ja muurimies kyselikin seuraavaksi, oliko Akiko itse tai hänen seuralaisensa yliluonnollinen. "Olen. Edustamalleni lajille ei ole varsinaista nimeä, joten valitettavasti en pysty vastaamaan siihen lyhyesti ollen samalla täsmällinen. Matkakumppanini sen sijaan on feeniks", Akiko vastasi, sillä ei nähnyt syytä piilotellakaan asiaa. Toki hän selittäisi omankin yliluonnollisuutensa tarkemmin, jos toinen niin halusi, ennen kuin päästäisi Akikoa keskustelemaan linnan väen kanssa paremmin.

ZUKO

Nainen oli ehkä saattanut vaikuttaa helpottuneelta, kun oli löytänyt oikeaan paikkaan tai paikkaan, jota nyt ylipäätään oli etsinyt ilmeisesti. Mutta sitten päivän polttavimpaan puheenaiheeseen eli siihen, että oliko hän yliluonnollinen tai edes matkaseura. Ja kyllä nainen sanoi olevansa yliluonnollinen, mutta hänen lajilleen ei ollut nimeä, joten ei pystynyt olemaan täsmällinen. Matkakumppani sen sijaan edusti feenistä eli siis lintua, joka syntyi aina uudelleen tulesta kuoltuaan. "Selvä... No ehkä näistä asioista olisi helpompaa puhua kasvotusten, niin ei tarvisi huudella muurilta alas ja ylös", huikkasin muurilta alas. Kävin kuitenkin avaamassa porttia ja jatkoin siitä sitten muurin ulkopuolelle. No ainakin nainen todella oli yliluonnollinen, koska ei ihmisen hiukset esimerkiksi toimineet noin... oudosti. Muutenkin tämän olemus oli hieman outo. Mutta ei sitä nyt muurilta käsin ollut moisia asioita pistänyt merkille ja kun oli alkanut jo hämärtämäänkin. "Entä se sinun matkaseura? Missä se on? Tai siis miten kaukana?" kysyin ensin, koska ehkä olisi helpompaa, jos nainen tulisi feeniksinsä kanssa esimerkiksi yhdessä. Ja jos nainen oli hakemassa suojaa myös feenikselleen, niin paljonpa se lohdutti sitä feenistä, kun toinen tulisi itse vain suojaan ja jäittäisi feeniksensä sinne... jonnekin.

AKIKO

Muurilla vartiossa ollut alkoi ehkä hieman luottaa enemmän Akikon sanoihin, ja päätti tulla alas keskustelemaan hänen kanssaan. Kasvotusten ollessaan hän huomasi toisen olevan nuorempi kuin mitä hän oli olettanut, ja tällä oli varsin ikävän näköinen arpi kasvoissaan. Arpikasvoinen nuorukainen alkoi seuraavaksi kysellä, missä Akikon matkaseura oli, tarkemmin kuinka kaukana. "Xinyi-neiti jäi lepäämään hieman metsän reunan sisäpuolelle lähtiessäni, hänen jalkansa eivät ihmishahmossa... sovellu kävelemiseen", Akiko aloitti. Hän ei tiennyt, kuinka osaisi kertoa toiselle, että Kiinassa ilmeisesti hienojen neitien jalat sidottiin jotenkin, jonka seurauksena nämä eivät kyenneet kävelemään. "Matkaa on... no ei yhtä paljon, kuin kylään asti, mutta jouduimme piiloutumaan metsän suojiin ihmisiltä. Tuota... Jos Xinyi-neiti on unessa, pystyn saamaan häneen yhteyden, ja pyytämään, että hän kenties voisi lentää tänne?" Akiko ehdotti. Ei hän ehkä voisi pyytää vartijaa jättämään työtään ja tulemaan hänen kanssaan, mutta Xinyi saattaisi lentämällä herättää illalla vielä ulkona olevien ihmisten huomion. Siksi Akiko oli alun perin yksin tullutkin, kun hän ei ehkä ollut aivan yhtä.... huomiota herättävä, vaikka yliluonnolliseksi tunnistettava olikin.