RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset osa 1

ZUKO

Naisella oli hieman outo tapa mielestäni puhua lemmikistä, kun hän neiditteli feeniksiä, jonka nimi oli Xinyi. Tosin se selvisi sillä, että Xinyillä oli ihmismuoto, joten ei feeniks sitten ollutkaan lemmikki vaan ihan oikeasti matkaseura. Xinyin jalat eivät kuitenkaan soveltuneet kävelemisiin ihmismuodossa. "Sovellu? Tai siis... Anteeksi... Eihän se toki minun asiani ole", kiirehdin kuitenkin sanomaan. Eihän Akikon nyt pakko tietenkään ollut kertoa, jos hän ei haluaisi, jos siis tietäisi syytä sille itsekään. Mutta missä asti Xinyi sitten odotteli, niin matkaahan sinne kyllä oli, mutta ei ilmeisesti yhtä paljoa kuin kylään. Jossain metsässä he kuitenkin olivat piilotelleet ihmisiltä. Sitten nainen jatkoi, että jos Xinyi olisi unessa, hän voisi ottaa yhteyttä matkaseuraansa ja Xinyi voisi lentää tänne. "Feeniks on kyllä aika silmiinpistävä, joten se ei välttämättä ole kovinkaan turvallista. Mistä asti oikein olette tulleet?" kyselin seuraavaksi, mutta ilmeisesti Xinyi oli kyllä muutenkin taittanut matkaansa lentäen, jos ei voisi kävellä. Ja Akiko tuskin oli kantanut häntä tai oli toki saattanutkin. Ei sitä voinut tietää, mutta lentely saattaisi kuitenkin olla aika riskialtista. Olisi se yhtä riskialtista myös päiväsaikaan, mutta olisi sekin riski jättää Xinyi odottamaan sinne jonnekin parempaa hetkeä, jota ei välttämättä edes tulisi koskaan, joten hänet varmaan pitäisi hakea sieltä. Olihan meillä hevosia kuitenkin.

"Aivan, olen Zuko", jatkoin vielä omaan nimeeni, koska olisihan se ihan reilua toki esittäytyä, kun olihan Akikokin jo tehnyt niin matkaseuraansa myöten, vaikka seura ei edes ollut paikalla. "Xinyin hakeminen olisi kuitenkin varmaan turvallisempaa. Voisimme vauhdittaa matkaa hevosella, niin matka ei kestäisi ihan niin kauaa?" ehdotin puolestani. "Tosin minun pitäisi saada sitä ennen joku vahtiin tilalleni, mutta eiköhän sekin onnistu", jatkoin vielä jääden kuitenkin nyt ensin odottamaan, mitä mieltä Akiko asiasta mahdollisesti olisi itse. Tokihan hän voisi myös ottaa sitä uniyhteyttä, mutta tiedä sitten pystyisikö Xinyi nyt ylipäätään edes nukkumaan jossain metikössä, jossa sielläkin saattoi vaara vaania nurkan takana. Että yhteyttä ei edes välttämättä saisi, jos se onnistui vain unessa. Ja lentäminen oli edelleenkin aika huomiota herättävää.

AKIKO

Nuorukainen hieman ihmetteli, että kuinka Xinyin jalat eivät soveltuneet kävelyyn, mutta veti kysymyksensä takaisin, onneksi, sillä Akiko ei tiennyt, kuinka olisi selittänyt tavan, sen ollessa hieman vieras hänelle itselleenkin. Lisäksi Xinyi ei varmaankaan pitäisi siitä, jos Akiko hänen jaloistaan puhelisi ympäriinsä kaikille. Kyseli toinen uudestaan matkan pituudesta, tai mistä he olivat tulleet. Akiko ei ollut varma, tarkoittiko toinen, että mistä he olivat kotoisin, vaiko kuinka pitkä matka Xinyin lepopaikalle olisi. "Tuota... Jos tarkoitatte, onko matka Xinyi-neidin luokse pitkä, niin... Ylämäkeen se ainakin tuntui pitkältä. Jos taas tarkoitatte, miten kaukaa olemme Takatorille tulleet... Tuota, en ole hyvä arvioimaan välimatkoja..." Akiko takelteli.

Lopulta nuorukainen esitteli itsensä Zukoksi, ja ehdotti, että Xinyi voitaisiin hakea hevosella. Se olisi tietenkin varmasti paras vaihtoehto, eikä herättäisi niin paljoa huomiota. Kuitenkin seuraava ongelma oli, että Zuko tarvitsi jonkun vahtivuoroon tilalleen. "Kiitos paljon. Voin kyllä odottaa tässä, että löydätte jonkun tilallenne", Akiko vastasi, kumartaen pienesti. Häntä oli jännittänyt tänne tuleminen, mutta onneksi kaikki näytti sujuvan ihan hyvin.

SUZU

Zuko oli alkanut keskustella sen jonkun uuden friikin kanssa vahtivuoroista ja miksi tämä friikki oli edes kokouksessa, jos tämän kuului olla vahdissa. No hyvä kysymys, mutta Suzu ei olisi moiselta kyllä mennyt kyselemään mitään, henki saattaisi lähteä. Sitten Zuko lähti vahtiin ja ei siinä, hienoa että pääsi heti taas vahtivuorojen makuun. Mutta olisi hän ehkä voinut jotain Suzulle sanoa eikä vain ignoorata ja häipyä huomioimatta häntä mitenkään enää kun työt kutsuivat. No Zuko oli Zuko eli ei mikään kaikkein terävin kaveri. Ei hän varmaan tahallaan jättänyt huomiotta, Zukon poltettuun päähän ei vain mahtunut kuin yksi asia kerrallaan, eli vahtivuoro tällä kertaa.

Kun Suzu oli jätetty kuin nalli kalliolle, niin Haruya liittyi seuraan. Suzu ei hirveästi ollut ehtinyt tutustua tähän Haurun veljeen, koska jostain syystä he eivät tulleet Zukon kanssa oikein juttuun. ”Iltaa.” Suzu vastasi hiukan hämillään, kun joku täällä tuli niin muodollisesti yhtäkkiä tervehtimään kokouksen päätteeksi. Vielä enemmän hän hämmentyi ja häkeltyi, kun Haruya kysyi, oliko kukaan sanonut, miten kaunis Suzu oli. No jos totta puhuttiin, niin ei hetkeen, viimeksi varmaan taisi olla Haruya kun he tapasivat ensimmäisen kerran. Miksiköhän näin? Kyllä hän itsekin piti itseään ihan miellyttävän näköisenä. Tosin saattoi johtua osin siitä, että suurin osa tiesi, ettei hän ollut tyttö oikeasti, joten… ehkä kukaan ei kehdannut kehua. Tai no ei täällä kukaan yleensä kai kehunut ketään, haukkui useammin. ”No silloin tällöin, nyt ei tosin vähään aikaan. Mutta kiitos.” Suzu vastasi hymyillen hiukan kiusaantuneesti, kun ei ollut varautunut noin äkillisiin kehuihin. Sitten Haruya alkoi kysellä, miten Suzu oli viimepäivät voinut. ”No viehän tänne sopeutuminen taas aikaa, vaikka suurin osa onkin ennestään tuttua porukkaa. Sota nyt toki oli ikävää, mutta nyt sekin on ohi toistaiseksi, joten ihan hyvin. Miten sinulla ja Haurulla menee?” Suzu vastasi sitten.

ZUKO

Olin ilmeisesti ollut matkakyselyissäni hieman epäselvä, kun Akiko alkoi uudestaan selittämään, mutta tarkemmin, että ylämäkeen se kyllä tuntui pitkältä. Sitten hän taisi hoksata, mistä olin oikeasti kysynyt, kun hän alkoi vastaamaan kokonaismatkan puolesta. Tai siis, mistä asti he olivat lähteneet ylipäätään tulemaan. Ehkä olin ollut vaan epäselvä, mutta miksi olisin kysynyt samaa heti uudestaan, kun nainen jo kertoi missä Xinyi suunnilleen majaili. Tai olihan se edelleenkin mysteeri, koska pahahan se oli sanoa, missä metsässä Xinyi oikein majaili ja missä siellä. Lisäksi Akiko oli ilmeisesti muutenkin huono arvioimaan välimatkoja, joten todellisuudessa Xinyin olinpaikka oli vaan jossain metsässä. No kunhan nainen osaisi itse sinne, missä Xinyi oli, niin ongelmaa ei olisi. "Aivan... No ei se mitään eikä sillä niin merkitystä. Ajattelin vain, että millaisen matkan olette jo taittaneet...", totesin lopuksi.

Nainen kuitenkin ilmeisesti suostui siihen, että voisimme hevosella Xinyin hakea linnalle myös ja kiitteli siitä ja voisi odottaa tässä sen aikaa, kun vahtiin olisi löytynyt joku tilalleni. Tokihan olisin voinut myös hakea jonkun toisen Akikolle avuksi ja mennä itse vahtiin, mutta kai se näinkin sujuisi ja kun tiesin jo homman nimen. Ei sillä, etteikö sitä asiaa olisi helppoa välittää jollekulle toiselle, mutta no olkoot. "Eipä mitään ja tulen niin pian kuin suinkin pääsen", jatkoin vielä painuen takaisin muurien sisä puolelle Ichiron tullessa ulkona vastaan. Kokous oli kai ohi? "Anteeksi häiriö, mutta ei olisi mitenkään mahdollista, jos voisit tuurata minua vahtivuorossa?" aloitin. "Juurihan sinä aloitit vuorossa ja haluat jo nyt jonkun korvaajan itsellesi", Ichiro totesi, minkä jälkeen avasin tilannetta enemmän. "Ja kukaan vapaalla olija ei voisi mitenkään tehdä asiaa puolestasi?" Ichiro jatkoi. "Niin... no voisi varmaankin, mutta nainen odottaa porttien ulkopuolella, joten en haluaisi odotuttaa häntä ihan hirveän kauaa siellä sen takia, että etsin jotain toista tekemään hommaa ja kun tarjouduin jo siihen", selitin siihen. "Ihan kuinka vaan, mutta jos minä tarvitsen tuuraajaa vahtivuorossa myöhemmin, olet velkaa tuurauksen. Ja eivät ne vuorot luistamisen takia ole sinne tehty", Ichiro vastasi, mutta toki toki ja sitten menoksi. Kävin hakemassa sen hevosen ja tulin sen kanssa porttien ja muurin ulkopuolelle. "Tuota... pääsetkö itse kiipeämään vai autanko sinut ratsaille?" kysyin Akikolta, koska mistä tiesi, jos kimonoissa olisi vaikeaa päästä kyytiin. Ja olisiko pitänyt ottaa toinenkin hevonen, kun takaisinpäin matkassa olisi kuitenkin kolme? No eiköhän tämä yhdenkin hevosen voimin toimisi. Naiset tuskin painoivat paljoa eikä tässä kai ollut mitään kamoja, joita pitäisi raahata mukana. Tai, mistä tiesi millaisen muuttokuorman kanssa naiset matkasivat. No tuskin sentään...
__________________________________________________________

HARUYA

Suzu taisi olla hieman hämillään iltojen toivottelustani, mutta toivotteli hänkin iltoja. Osa alkoi lähtemään samalla huoneesta, koska tässä ei ilmeisesti nyt niin kuin muutenkaan ollut enää mitään asiaa läpikäytävänä(?). Mutta sitten kehuihini ja siihen, että oliko kukaan mahdollisesti kertonut Suzun näytävän kauniilta ja no ilmeisesti vain silloin tällöin, mutta ei vähään aikaan. Hän kiitteli kuitenkin perään. "Mikä vääryys, koska mielestäni olet hyvinkin häikäisevän kaunis. Ja hiuksiesi väri aivan upea", jatkoin perään. "Olisi kiva tutustua myös paremmin, mutta jostain syystä Zukolla tuntuu olevan jotain hampaankolossa tuhlaten teidänkin ajan siihen, että mulkoilee minua kuin olisin joku uhkatekijä... jollekin asialle", sanoin vielä nyt, kun Zuko ei tosiaan ollut paikalla sanomassa ei ja hätistelemässä tiehensä. No ei hän koskaan ollut minua hätistellyt mihinkään, ainakaan muuten kuin sillä "askelkin vielä, niin kärähtää" -ilmeellään. Mutta sitten Suzun kuulumisiin ja että sopeutuminen vei oman aikansa, vaikka suuri osa olikin tuttua väkeä. Sota tosin oli ikävää, mutta sekin oli nyt toistaiseksi ohi. Joten kaiken kaikkiaan Suzulla ilmeisesti meni tilanteeseen nähden hyvin. "Mukava kuulla", tokaisin hymyillen. Suzu puolestaan kyseli vielä, että mitä minulle ja Haurulle kuului tai miten meillä meni. "Haurulla on jotain Hauru-juttuja, joista eivät muiden hänen lisäkseen edes tarvitse ymmärtää, mutta kai hänellä ihan hyvin menee ottaen huomioon, ettei ainuttakaan kriisiä ainakaan ole vielä sattunut. Mutta niin... Olen kyllä samaa mieltä, että sopeutuminen vie kyllä oman aikansa, kun en oikein tunne vielä ketään kovinkaan hyvin, vaikka suurin osa onkin hyvin mukavanoloista. Mutta olen silti onnellinen, että päädyin tänne, koska muuten en olisi koskaan tavannut sinua ja se olisi vääryys. Mutta ihan hyvää minullekin kuuluu... ja Haurulle", jatkoin perään ollen ehkä lievästi sanottuna ihastunut Suzuun.

SUZU

Kokous oli tosiaan päättynyt, mutta Suzu oli vain jäänyt saliin istumaan huomaamatta, että muut olivat jo lähtemässä. Hän oli vain niin hämmentynyt Haruyan yhtäkkisistä kehuista, ettei huomioinut mitään ympärillä tapahtuvaa. Kun Suzun kauneuteen päästiin syvällisemmin, mikä ei Suzua yhtään haitannut, niin Haruyasta oli väärin, että hän sai kuulla asiasta vain silloin tällöin. No Zuko ei oikein ollut kehujaluonne. Mutta Haruyasta Suzu oli häikäisevän kaunis. ”No en kai nyt sentään…” Suzu yritti olla vaatimaton, mutta hymyili silti erittäin tyytyväisenä saamastaan huomiosta. Haruya jatkoi kehumalla taas hänen hiustensa väriä. ”No sen suhteen olet varmaan ainoa. Yleensä kukaan ei pidä hiusteni väristä, koska se on niin… luonnoton.” Hän sanoi sitten, vaikka täällä olikin onneksi ihan normaalia olla luonnoton ja sentään hänen hiuksensa eivät olleet vihreät kuten Hoshiyomilla! ”Hiukseni olivat ennen pidemmät, mutta eräs hiukan humalainen asiakas ärsyyntyi niistä sen verran, että leikkasi ne, hyvä ettei kaulaa samalla, ennen kuin hänen kaverinsa saivat hänet rauhoittumaan. Sitten piti vaihtaa kampaustyyliä.” Suzu jatkoi, mutta tämäkin tyyli toki sopi. Sen katastrofin jälkeen vain Suzun hiukset olivat niin lyhyet, ettei mikään sovelias kampaus enää onnistunut, joten jotain oli pitänyt keksiä.

Haruya jatkoi kuitenkin, että olisi mukava tutustua paremmin, mutta hänkin oli huomannut, että Zuko ei tykännyt. ”Niin minustakin, vaikutat tosi mukavalta ja fiksulta. En oikein tiedä, mikä Zukoa risoo. Luulin, että se johtui siitä, että häntä ärsytti siskonsa ja siksi hän oli yrmympi kuin yleensä. No ehkä hän rauhoittuu vielä.” Suzu pohti Zukon ongelmia, ehkä pitäisi puhua tämän kanssa. Haurun ja Haruyan kuulumisista kuitenkin sen verran, että Haurulla oli omia Hauru-juttuja, joita eivät muut ymmärtäneet, mutta muuten heilläkin ihan hyvin meni. Haruyastakin sopeutuminen vei aikaa vaikka täällä mukavaa väkeä olikin, mutta hän nyt ei tuntenutkaan oikein ketään valmiiksi. Suzu sentään tunsi ne, jotka olivat linnalla ennen heidän lähtöään, vaikka sen jälkeen oli tullut lisää väkeä. Ja ainakin Kichiyan ja Kasumin kanssa Suzu tuli hyvin juttuun, koska heillä oli sama työtausta joten heillä oli jotain yhteistä puhuttavaa. ”Etköhän sinäkin vielä totu, vaikka osa porukasta nyt on aika kummallista. Mutta on vain mielenkiintoista, miten paljon erilaista väkeä täällä on ja silti kaikki tulevat jotenkin toimeen erimielisyyksistä huolimatta.” Suzu jatkoi vielä, Haruyan kanssa oli kiva jutella, vaihteeksi vähän positiivisempaa juttuseuraa Zukon jälkeen. Hän jaksoi aina olla niin kauhean negatiivinen, vaikka asiat olivat ihan hyvällä tolalla.

MASAMUNE

Kokous saatiin pidettyä ja Masamune lähti Yukimuran ja Ruin kanssa samaa matkaa, koska kai hänen oli hyvä heille nyt sitten asettua. Ei Satorua varmaan enää tarvinnut pitää hoidossa yön yli, kerta asiasta saatiin sovittua. Ja Yukimura ja Ruikin hakivat lapsiaan hoidosta, joten samallahan Masamunekin Satorun hakisin. Tosin Raiden nyt jäi vähän yksikseen sinne luolalle Akitomon kanssa, mutta sille ei oikein voinut mitään. Kukaan muukaan ei oikein ollut halukas ottamaan Satorua huostaan, paitsi Yuri halusi viedä pojan samaan taloon Rokuron kanssa Rokuron pilattavaksi. Ja se piti estää keinolla millä hyvänsä. Ja varmaan Masamunen pitäisi käydä vielä selittämässä tilanne Min Lingille ja Mai Zhangille, mutta hyvinhän he tähänkin asti olivat itsekseen pärjänneet.

He pääsivät Komatsun ja Nobuyukin talolle ja Yukimura koputteli jo oveen. Komatsu tuli avaamaan. ”Joko saitte kokouksen päätökseen?” Komatsu kyseli päästäen heidät sisälle katsoen ehkä hiukan kummissaan Masamunea, että mitä hän täällä teki. ”Jo vain, kaikki tämän hetken tärkeimmät asiat saatiin käsiteltyä. Kiitos kun vahdit lapsia sen aikaa. Niin, eihän Nobuyukikaan ollut kokouksessa koska hän oli vahdissa. No lyhykäisyydessään Saeryos hoitaa kotonaan sairasta ihmistä nyt kuten aikaisemmin sovittiin, hänen pari ystäväänsä todennäköisesti muuttavat tänne myös ettei hänen tarvitse jäädä yksin vieraiden keskelle niin heikkokuntoisena. Siitä sovitaan paremmin huomenna kun Tsukihiko saa selvitettyä asioita Kiotossa ensin. Ja sitten vahtivuoroihin tuli hiukan muutosta ja Myrkkymuratti ja Kekäle lähtevät koska haluavat aloittaa yhdessä oman elämän. Niin ja sitten… Masamune lupasi ottaa Satorun hoiviinsa nyt kun Sakuraa ei enää ole.” Yukimura selitti Komatsulle kokouksen nopeasti läpi ja selonteon lopuksi Komatsukin tajusi mitä Masamune täällä toimitti. ”Selvä, miten hyvä, että Satorullekin saatiin joku… No hiukan vakaampi huoltaja. Vaikka Sakuran kohtalo onkin ikävä. Mutta Yumi ja Yume nukahtivat, käyn hakemassa heidät. Satorusta en ole ihan varma, hetki sitten hän ei ainakaan vielä nukkunut.” Komatsu sanoi sitten ja lähti hakemaan lapsia.

AKIKO

Zuko olikin tarkoittanut, millaisen matkan Akiko ja Xinyi olivat kulkeneet. ”No siis... Itse olen pääosin vain vaellellut ympäriinsä, myös sodan alettua. Kun tapasin Xinyi-neidin, sain kuulla että hän on saapunut Kiinasta itsekseen... Tuota... Perhesyistä”, Akiko selvensi. Hänestä olisi ehkä hieman kiusallista kertoa Xinyin taustoista, vaikka oli hän toisen tarinan kuullutkin. ”Ja... ajattelin, ettei niin kaukaa yksin saapuneen olisi hyvä liikkua yksinään vieraassa maassa... Hän on niin kovin nuorikin”, Akiko selitti.

Zuko lähti kuitenkin hakemaan hevosta, ja Akiko odotti kaikessa rauhassa, tähyllen metsään. Kunpa Xinyi ei olisi lähtenyt yksikseen minnekään, tämä kun oli kovin tuittupäinen tapaus. Joka tapauksessa melko nopeasti Zuko palasi hevosen kanssa, ja Akiko katseli eläintä hieman huolissaan. Mitähän tästäkin vielä tulisi? Hän ei ollut eläessään ratsastanut, ja mitä hänellä oli alkuperäisen Akikon muistoja, tämäkin oli ratsastanut viimeksi pikkutyttönä muulin selässä. Onneksi Zuko itse tarjosi kuitenkin apua. ”Kiitos, en ole ikinä ennen itse ratsastanut”, Akiko myönsi, ja antoi nuorukaisen auttaa itsensä hevosen kyytiin(?). ”Lähtiessäni Xinyi-neiti jäi lepäämään tuohon suuntaan”, Akiko sanoi, ja osoitti Zukolle suunnan, minne oli feeniksin jättänyt.

HARUYA

Suzu kainosteli sitä, että ei kai hän niin kaunis ollut kuin väitin. "Minusta olet", vastasin siihen kehuen myös Suzun hiuksia. Olin tainnut kyllä jo silloin aikaisemminkin, nyt kun mietin asiaa, mutta kai se oli vaan sitä, että väri oli todella kaunis ja sitä ei voinut olla kommentoimatta. Olin kuulemma ainoa kehujeni suhteen hiusasiassa, koska yleensä kukaan ei ilmeisesti pitänyt Suzun hiuksien väristä, koska se oli niin luonnoton. "No onhan juu japanilaisilla yleensä tummat hiukset, mutta minusta on piristävää, että on myös muunkin värisiä hiuksia kuin vain tuota samaa mustaa tai tositosi tummanruskeaa", tokaisin siihen. En minäkään ihan kaikkein luonnottomimmista hiuksista välittänyt, ja niitäkin oli tullut vastaan ainakin sen suippokorvaisen yookain verran, kun tällä oli vihreät hiukset ja sitten oli se, joka oli ottanut itseensä ja lähtenyt. Tumma magenda kun ei ollut niitä luonnollisimpia sävyjä myöskään. Olikohan muita sitten? No en ollut varma, mutta niihin väreihin verrattuna Suzun hiukset eivät olleet niin luonnottomat ja toivat lähinnä piristystä sen tumman värin sekaan. Mutta eivät omanikaan japanilaisten kesken olleet niin normaalit, mutta ulkonäköni tulikin suurimmaksi osaksi isäni puolelta ja hän oli alkujaan ulkomailta.

Mutta takaisin hiuksiin ja Suzulla oli kuulemma ennen pidemmät hiukset, mutta joku humalainen asiakas oli laittanut ne poikki ja hyvä kun ei kaulaa samalla. Ilmeeni muuttui siinä kohdassa hieman hämmentyneen kauhistuneeksi. "Humalainen asiakas? Oletko sitten ollut jossain kapakassa töissä?" kysyin hämmentyneenä, koska en minä edes tiennyt, että Suzu oli ollut jo töissäkin jossain kohdassa. "Mutta tuohan on pelottavaa", jatkoin kuitenkin vielä siihen, että oli ollut lähellä, että henki olisi mennyt. Onneksi ei kuitenkaan, mutta eikö Suzu ollut vähän liian nuori ollakseen sellaisessa paikassa töissä? Vai mistä töistä hän oikein puhui? Tai ei kai hän tarkoittanut sellaista työtä? Sehän oli kamalaa, jos joutui niin nuorella iällä sellaseen hommaan!

Mutta sitten tutustumisiin ja Suzujakin haluaisi ihan mielellään tutusta paremmin ja hänen mielestään vaikutin mukavalta ja fiksulta, jolloin punastuin hieman. Pitikö hän minua oikeasti fiksuna? "Heh... Kiitos... Sinäkin vaikutat tosi mukavalta ja järkevältä nuorelta naiselta", jatkoin puolestani. Mutta Zukon risomiset olivat Suzullekin mysteeri luullen, että se olisi johtunut vain hänen siskostaan, mutta se ei ilmeisesti ollutkaan syy. "Niin... No ehkä hän siitä rauhoittuu vielä", vastasin myös, kun Suzu sanoi asiasta. Mutta sitten linnaan tottumisiin ja Suzu uskoi minunkin tottuvan, vaikka osa porukasta olikin hieman kummallista. "Ja ehkä hieman pelottavaakin", jatkoin siitä, koska ainakin se Zukon kanssa vahtivuoroja pohtinut valkohiuksinen pitkä mies oli vaikuttanut pelottavalta, mutta myös aika tärähtäneeltä. Suzusta oli kuitenkin mielenkiintoista, miten paljon erilaisia persoonia mahtui samojen muurien suojaan ja tulivat toimeenkin erimielisyyksistä huolimatta. "Niin... Se on kyllä kieltämättä... Ehkä se on jotain mukautumista, vaikka jotkut eivät tunnu kyllä tulevan millään toimeen. Tai ainakin, jos vertaa niihin kahteen Unnoon, jotka näyttävät ihan samanlaisilta erona vaan se, että toinen pukeutuu tummaan ja toinen valkoiseen ja toisella on side kasvoillaan ja toisella ei. He ovat kai jotain kaksosia... Mutta eivät tunnu millään tulevan toimeen. Se punapää puolestaan vaikuttaa jotenkin eristäytyneeltä muusta porukasta", pohdin vielä perään nyt kun kokoussali alkoi olemaan aikalailla tyhjenemään päin. Niin, no mitäpä he tänne olisivat asumaan jääneet. Ehkä mekin voisimme mennä muuallekin, mutta toisaalta... ei kai täälläkään hengailu haitannut.
__________________________________________________

RUI

Kun kokous tuli päätökseensä, lähdin Yukimuran ja Masamunen kanssa hakemaan lapsia, koska osoite oli nyt sama. Pääsimme Komatsun ja Nobuyukin talolle ja oven avasi Komatsu, joka kyseli kokouksen päätöksistä. Kokoukset oli saatu joka tapauksessa suosiolla purkkiin ja samalla Yukimura selitti Komatsulle tilanteen minun lähinnä vaan hymyillessä vieressä, että näin olivat asioiden laita. Ja olihan kokouksessa kyllä selvitetty yhtä ja toista ja olimme saaneet samalla taas lisäystä porukkaan sen Nephelen verran. Samalla selvisi myös, että Masamune olisi nyt ikään kuin Satorun virallinen huoltaja asian ollessa selvä, vaikka Sakuran kohtalo ikävä olikin. Niinhän se kyllä olikin, vaikka ei hänestä oikein ollut lasten huoltajaksi ollut enää hetkeen. Mutta Komatsu ilmeisesti kävisi hakemassa lapset. "Kiitos kun jaksoit katsoa heidän peräänsä taas", huikkasin vielä Komatsun perään ennen kuin nainen katosi näkyvistä hakemaan lapsia.
___________________________________________________

ZUKO

Akiko jatkoi matkantekoon vielä, että oli itse pääosin vaellellut vain ympäriinsä ja tavannut matkallaan Xinyin, joka oli saapunu Kiinasta asti itsekseen. "Nimi vaikuttikin kiinalaisperäiseltä. Omatkin juureni ovat Kiinasta, mutta synnyin Japanissa... Tulimaassa... En tiedä, tiedätkö paikasta, mutta siellä kuitenkin... Pääosin siellä on kiinalaissyntyistä väkeä, mutta aikojen saatossa myös japanilaista... Mutta selvä", selitin myös omista taustoistani samalla. Akiko oli maininnut kyllä, että Xinyi oli tullut Kiinasta perhesyistä, mutta en uskaltanut alkaa utelemaan enempää, koska se ei ehkä olisi kovinkaan kohteliasta, joten en kysellyt asiasta mitään. Akiko oli kuitenkin ajatellut, ettei Xinyin olisi hyvä liikkua yksin vieraassa maassa. "Niin... Ei varmaankaan", vastasin asiaan varsinkin, jos ei kyennyt edes kävelemään ja feeniks lentämässä taivaalla oli melko silmiinpistävä.

Seuraavaksi olin kuitenkin lähtenyt hakemaan sitä hevosta ja saavuinkin sen kanssa pian paikalle. Akiko ei ilmeisesti ollut hirveästi ratsastanut tai ei siis ollut ratsastanut ikinä, joten hevonen oli aivan uusi juttu eli sen kyytiin nouseminenkin oli vielä uusi asia. "Niin no eihän sitä voi kaikkea osata, mutta eipä mitään", vastasin, kun autoin naisen hevosen kyytiin. Nousin myös itsekin kyytiin ja varoin tietenkin pudottamasta Akikoa kyydistä. Akiko kertoi vielä suunnan ja osoitti sinne seuraavaksi. "Selvä. Voit pitää kiinni minusta, ettet putoa", lisäsin vielä perään, koska kokemus oli varmaan melkoinen, jos oli ensimmäistä kertaa ratsailla. Kannustin hevosen kuitenkin matkaan, mutta ehkä ei kuitenkaan ihan laukkaan, koska Akiko oli edelleenkin ensimmäistä kertaa hevosen selässä.

AKIKO

Zuko kertoi vielä omista taustoistaan sen verran, että oli kotoisin Tulimaasta. Akiko oli kuullut paikasta, muttei kuitenkaan koskaan käynyt kyseisessä paikassa. Siellä kuitenkin oli pääosin kiinalaissyntyistä porukkaa, ja myöhemmin myös japanilaista. Hassua, että he määrittivät kansalaisuutensa suvun syntyperän mukaan, eivätkä vain olleet 'tulimaalaisia', kuten Akiko olisi itse odottanut. Mutta ehkä sitä ei olisi sovelista vain tokaista toiselle? Kuitenkin Zuko jakoi myöskin hänen näkökantansa siitä, ettei ollut Xinyin omaksi parhaaksi olla yksin vieraassa maassa.

Joka tapauksessa Zuko sai hevosen haettua, ja auttoi Akikon kyytiin. Hieman häntä jännitti edelleen ratsastaminen, ja hevosen selässä hän melkeinpä jäätyi paikalleen. Mitä jos eläin pillastuisi yhtäkkiä jostain? Kuitenkin Zuko vaikutti kokeneemmalta hevosten suhteen, ja ehdotti, että Akiko voisi pitää tästä kiinni. No ei tarvinnut kahdesti käskeä. Osoitettuaan suunnan he sitten lähtivät matkaan, Akikon pitäessä Zukosta kiinni, ettei putoaisi. Hyvä tovi siinä meni, mutta jonkun ajan päästä Akikokin alkoi tottua hevosen selässä istumiseen. Myöhemmin alkoi tulla näkyviin puiden seasta paikka, jonne Akiko oli jättänyt Xinyin, ja siellä neiti odottelikin edelleen, istuen hieman kuluneen huovan päällä odottamassa ja nyppimässä ruohoa maasta kyllästyneen näköisenä.

ZUKO

Syntyperät jätettiin sikseen ja matka tosiaan alkoi. Akiko oli myös ottanut kiinni minusta, koska no ei tässä ollut hirveästi mitään muutakaan, josta olisi voinut pitää kiinni. Ja kun ratsastaminen oli kuitenkin uusi asia Akikolle, niin oli se hyvä pelata varman päälle ja esimerkiksi tosiaan pitää edes jostain kiinni, niin putoaminen olisi epätodennäköisempää. Mutta jonkun aikaa sitä saikin ratsastaa, kunnes ilmeisesti päädyimme sinne metsikköön, jonne Akiko oli matkaseuransa jättänyt. Eikä Xinyikään näköjään ollut karannut mihinkään sillä välin tai ainakin joku nainen näytti istuvan jonkun huovan päällä nyppien ruohoa. Akiko ei ainakaan näyttänyt kieltävän, etteikö hän olisi tämä Xinyi, joten olimme ilmeisesti löytäneet paikalle. Unikutsut olisivat olleet ilmeisesti melko turhia loppujen lopuksi, kun Xinyi näytti olevan ihan hereillä kuitenkin, joten olisimme todennäköisesti joutuneet lähtemään matkaan kaikesta huolimatta. "Olet varmaankin Xinyi?" aloitin kyseille naiselle huovan päällä, vaikka no kuka muukaan, mutta jotenkin keskustelu oli syytä avata kuitenkin (ja toi on ehkä parempi ku, et "hei siellä, Zuko täällä" XD). Laskeuduin samalla hevosen selästä kääntäen katsettani Akikoon. "Haluatko hetkeksi alas sieltä vai onko siellä hyvä?" kysyin, koska minun pitäisi joka tapauksessa auttaa Xinyi kyytiin myös, joten minun oli pakko laskeutua alas. "Tuota... Akiko kertoikin jo pintapuolisesti tilanteestanne ja että tahdotte suojaa Takatorin linnalta. Olen sieltä ja tulimme hakemaan sinutkin, koska tilanteesi on hieman hankala... Mutta niin... Olen Zuko", esittäydyin vielä lopuksi, koska kai se ihan kohteliasta kuitenkin oli.

XINYI

Xinyi oli jäänyt ehkä hieman kärttyisästi odottamaan, kun Akiko oli lähtenyt sinne Takatorin linnalle. Ei hän ollut apua halunnut tai pyytänyt, mutta toinen oli ollut mukamas niin huolissaan hänestä, vaikka ei hänellä ollut mitään hätää koskaan ollutkaan. Hän oli pärjännyt varsin hyvin, kuten häneltä saattoikin odottaa, paremmin kuin mitä hänen vastakuoriutuneelta kuolaavalta pikkuveljeltään. Mutta tietenkin. Varsin pian aika oli käynyt hänelle pitkäksi, mutta mitään tekemistä ei ollut. Hajamielisesti Xinyi oli alkanut purkamaan ärsytystään ruohoon, ja oli saanut pienen kaljun alueen maahan nyhdettyä, mutta varsin pian siitäkin touhusta oli mennyt maku. Missä ihmeessä Akiko oikein kuppasi? Jos Xinyi olisi lähtenyt linnalle, niin siellä oltaisiin oltu jo...

Joka tapauksessa odoteltuaan pitkän tovin jostain alkoi kuulua lähestymisen ääniä. Xinyi vilkaisi suuntaan, mutta esitti kuitenkin pääosin, kuin hän ei olisi välittänyt tai kiinnostunut tulijoista. Jos se olisi Akiko, vaaraa ei olisi, tai jos se olisi ihminen, niin nopeasti Xinyi pystyisi muuttumaan linnuksi ja lentämään tiehensä, tai sitten surmaamaan ihmisen, ne kun olivat muutenkin varsin heikkoja olentoja. Onneksi kyseessä oli vain Akiko, ja tämä tuli jonkun hevosen ja jonkun arpinaaman kanssa. Arpinaama kyselikin heti ensimmäisenä, oliko Xinyi Xinyi. No kukapa muukaan? "Juuri niin, nimeni on Xinyi Huang. Ilo tutustua", tyttö vastasi, ja tämän äänessä oli vahva korostus. Hän koitti olla kuulostamatta kovinkaan koppavalta, mutta ylpeydestään hän ei tinkisi, edes tässä tilanteessa. Sen jälkeen arpinaama kyseli Akikolta, halusiko tämä alas hevosen selästä. "Voin odottaa, kiitos", tämä vastasi, yhtä nöyristelevänä kuin aina. "Pikemminkin Akiko vaatii, että hakeutuisin muiden kaltaisteni joukkoon. Mutta koska Japanissa ei käsitykseni mukaan asu muita feeniksejä, on Takatorin linna seuraavaksi suotuisin vaihtoehto. Mutta muuten olet oikeassa", Xinyi selvensi. Hän ei halunnut tulla luulluksi mitenkään heikoksi, sillä sitä hän ei ollut. Lopuksi arpinaama myös esitteli itsensä Zukoksi.

ZUKO

Xinyi oli kuulemma Xinyi ja tarkemmin Xinyi Huang ja ilo oli tutustua. "Kuin myös", vastasin siihen lyhyesti. Xinyillä oli selvästi vahva korostus puheessaan, mutta tämä ymmärsi ja puhui kuitenkin myös japania, vaikka Kiinasta olikin. Toki olisin itsekin osannut kiinaa, koska se nyt oli ensimmäinen kieli, jota Tulimaassa käytettiin, mutta koska siellä asui myös paljon japanilaisia, niin japania piti toki osata myös. Takatorin linnalla taas puhuttiin pääosin japania, joten japani oli tullut minultakin kuin luonnostaan. Akikon kielitaidoista en tiennyt, mutta kerta kaikki ymmärsivät ja puhuivat japania meistä kolmestakin tällä hetkellä, niin japani oli jälleen loogisin kieli.

Akiko sanoi kuitenkin odottavasa hevosen selässä ja sitten takaisin Xinyihin, jonka mukaan Akiko vaati häntä hakeutumaan kaltaistensa seuraan, mutta ilmeisesti Japanissa oli kyseenalanen feenikstilanne. "Niin... No en tätä ennen ole kohdannut ainuttakaan feeniks-lintua tai sen kaltaisilla voimilla toimivaa yliluonnollista, joten en ole tietoinen Japanin feeniks-tilanteesta", vastasin asiaan, joten Takatorin linnan väkeen oli sitten kai tyytyminen. "Mutta ei kuitenkaan jäädä tähän ihmettelemään, jos määränpäänne kuitenkin oli Takatorin linna. Akiko sanoi, että jalkasi eivät jostain syystä toimi niin kuin... kuuluisi toimia... ihmishahmossa, joten tuota... No autanko sinut hevosen kyytiin?" menin lopuksi asiaan vai jäisikö hän tuohon istumaan? No tuskin, joten auttaa varmaankin pitäisi. "Oletko ollut hevosen kyydissä ennen?" kysyin myös, koska olisi se ihan kiva tietää, miten kuuluisi menetellä hänen kanssaan.

XINYI

Zuko vastasi Xinyin esittäytymiseen varsin lyhyesti, ei ilmeisesti ymmärtänyt täysin, kenelle puhui. Feeniksit eivät usein laskeutuneet ihmisten keskuuteen, joten jo se, että Xinyi oli täällä, olisi normaalitilanteessa ollut täysin mahdoton ajatuskin. No, ihmisolennot nyt yleensä olivat vähän kyseenalaista porukkaa muutenkin, ettei tämäkään tapaus ehkä ymmärtänyt kohtaamisen hienoutta. Kutienkaan Zuko ei tiennyt Japanin feenikseistä, eikä se juuri yllättänyt Xinyitä. Sen sijaan arpinaama jatkoi, että Akiko oli kertonut, ettei hänen jalkansa toimineet ihmishahmossa. Feeniks loi ilkeän katseen nuoreen naiseen, joka katsoi takaisin hieman anteeksipyytävästi. "Jalkani ovat juuri täydelliset, kiitos paljon. Kävely on kuitenkin miesten ja alemman kastin edustajien hommaa", tyttö tuhahti. Tarjosi Zuko jo apuaan, että nostaisi hänet hevosen kyytiin, ja Xinyi ojensi käsiään odottavasti. "Tietenkin", hän ilmoitti. Kysyi Zuko vielä lopuksi, että oliko Xinyi ollut ennen hevosen kyydissä. Kysyikö toinen tuollaista ihan tosissaan? Xinyi oli feeniks, eli lintu. Ei linnut matkustaneet normaalisti hevosen selässä, tämä oli vain erityistilanne. "Tuota... En, mutta eihän se ole muuta kuin istumista?" tyttö kysyi takaisin. Miten vaikeaa ratsastaminen muka voisi edes olla, hevonenhan siinä käveli, ei hän itse.

SUZU

Haruya myönsi, etteivät Suzun hiukset olleet kauhean luonnollisen väriset kun japanilaisiin vertasi. Kaikilla oli yleensä mustat hiukset ja jos ei mustat, niin tumman ruskeat. No onneksi täällä oli sen verran epämääräisen näköistä väkeä, että Suzu sopi ihan hyvin joukkoon. Tulimaassa oli ollut rasittavaa värjätä hiuksia jatkuvasti mustiksi, etteivät he olisi herättäneet niin paljon huomiota. ”Omat hiuksesi ovat myös todella kauniin väriset, mutta sinä ja Hauru ette tainneetkaan olla täysin japanilaisia… tai ainakin Haurulla oli outo sukunimi…” Suzu pohti, mutta eikä Haruyalla ollut ihan japanilainen sukunimi? No ei hän muistanut niin tarkkaan.

Hiusasia oli vahingossa kääntynyt Suzun hiusten traagiseen kohtaloon, mutta Haruyaa taisi kauhistuttaa siinä tarinassa vähän muu asia kuin Suzun hiukset. Ensin hän ihmetteli, mistä humalaisista asiakkaista oli puhe ja kapakassako Suzu oli ollut töissä. No ei sitä ihan kapakaksi voinut sanoa, se oli kyllä vähän tasokkaampi paikka. ”Oikeastaan kyseessä oli teehuone, eikä mikään kapakka. Olin geishana ennen kuin karkasin tänne. Tai no Osakan linnaan, silloin tämä porukka majaili siellä.” Suzu selitti, kun Haruya kauhisteli seuraavaksi sitä onnettomuutta. ”No oli se hiukan hurja ensimmäinen työpäivä, mutta onneksi se jäi siihen yhteen kertaan. Yleensä mitään vastaavia ongelmia ei tullut…” Suzu sanoi, paitsi toki muutama tuhopoltto, mutta se oli vahinko.

Näiden hurjien nuoruustarinoiden jälkeen, koska nythän Suzu toki oli hirveän vanha ja kokenut, vähän lisää kehumista. Haruyakin kiitteli punastuen kehuista ja kehui sitten Suzua myös mukavaksi ja järkeväksi nuoreksi naiseksi. ”Kiitos, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin… olen kyllä ihan poika. Mutta ymmärrettävä erehtyminen, sitä sattuu.” Suzu vastasi hymyillen, koska oli se ehkä reilua oikaista. Häneltä tuppasi välillä unohtumaan, etteivät kaikki täällä tienneet, että hän nyt oli vähän omalaatuisempi tapaus. No onneksi hän ei ollut ainoa laatuaan, niin täällä ollessa senkin suhteen koki olevansa ihan normaali.

Zukon rauhoittumisista päästiin siihen, että osa porukasta oli paitsi outoja, myös pelottavia. No sitäkin toki. Ja osa ei Haruyan huomion mukaan oikein tullut toimeen keskenään, esimerkiksi Nanakuma ja Rokuro. ”No he ovat vain niin tottuneita kinaamaan keskenään, että maailma menisi sekaisin, jos he yhtäkkiä alkaisivatkin tulla toimeen. Se on vähän niin kuin heidän juttu. No Nanakuma ei kyllä tule kenenkään kanssa toimeen, mutta Rokuro osaa olla vähän asiallisemmin useimpien kanssa.” Suzu pohti, koska hän ainakin luulisi näkevänsä unta, jos heräisi joku aamu ja Rokuro ja Nanakuma olisivatkin ylimpiä ystäviä keskenään. Ei sellaista vain tapahtunut. Ja sitten mietittiin jotain punapäätä, joka ei myöskään tullut toimeen ja oli aika eristäytynyt. Hoshiyomilla oli kyllä vihreät hiukset… ei kun tietenkin Haruya puhui Kamanosukesta. ”Ai Kamanosuke? No hän on aika vaikea ja omalaatuinen muutenkin… Mutta käsittääkseni hänellä on ollut aika vaikeaa ja luotto muihin on vähän mennyt, minkä takia hän ei oikein ole kenenkään kanssa missään tekemisissä. Mutten tiedä tarkemmin, koska no… en ole tekemisissä hänen kanssaan.” Suzu myönsi, eikä ehkä ollut kauhean turvallista juoruilla jostain niin epävakaasta kaverista, kuin Kamanosuke… Kävisi vielä huonosti.

ZUKO

Xinyi mulkaisi kaveriaan, kun oli mennyt kertomaan Xinyin jaloista. No niiden jalkojenhan takia tässä nimenomaan oltiin, kun ei raukka osannut itse kävellä jostain tuntemattomasta syystä. Ehkä hän oli halvaantunut vyötäröstä alaspäin? Toisaalta en ollut varma, mutta hän ei varmaankaan istuisi tuossa tuolla tavalla silloin. No paha sanoa, kun ei ollut kokemusta halvauksista omasta eikä toistenkaan puolesta. Tosin Xinyi vain sanoi jalkojensa olevan täydelliset. Niin, todella täydelliset, kun eivät toimineet oikein. Mitä täydellisestä siinä nyt muka oli? Sitten tyttö jatkoi koppavasti, että kävely oli miesten ja alemman kastin hommaa. Teki mieli jättää likka huopansa kanssa siihen pohtimaan elämänsä merkistystä ja lähteä vaan menemään. Olisi pitänyt jäädä vaan vahtiin ja laittaa vaikka Ichiro asialle, mutta se oli myöhäistä nyt. Sitten tämä vaan ojensi käsiään, kun tarjosin apua hevosen selkään pääsemiseksi ja ilmoitti vain, että tietenkin kuin se olisi itsestäänselvyys. "Just..." totesin siihen ja kyykistyin nostamaan tämän sieltä maasta. Vielä ei olisi myöhäistä viskata likkaa pusikkoon ja olla kuin ketään ei olisi ollutkaan ja lähteä vaan tiehensä, mutta toisaalta... ehkä ei. Hevosista kysyttäessäni tyttö vain jatkoi, ettei se tietäisi muuta kuin istumista. "No eipä juuri, koska harvoin hevosten selässä seisotaankaan", totesin vaan ja jatkoin sen hevosen luo ja nostin/autoin Xinyin istumaan Akikon taakse. Sitten kiipesin taas itsekin hevosen selkään. "Yrittäkää vaan olla putoamatta, niin eiköhän tämä tästä. Jos Akiko pitää taas minusta kiinni, niin Xinyi voi pitää sitten Akikosta", selvensin vielä, koska hevosessa ei ollut mitään kahvoja, joista voisi pitää vaan kiinni, mutta matka alkoi taas.
_________________________________________________

HARUYA

Suzu kehui puolestaan myös minunkin hiuksien väriä, mutta jatkoi myös siihen, että minä ja Hauru emme tainneet olla ihan täysin japanilaisia. "Emme... Isämme on alkujaan jostainpäin Englanti nimistä maata. Sen tarkemmin en tiedä oikein itsekään, mutta hänkin on blondi, joten perin hiuksieni värin häneltä. Äitimme on kyllä japanilainen. Hauru tulee enemmän äitiimme ja on oikeasti mustahiuksinen, mutta hän tekee jotain hokkuspokkustaitoja blondatakseen hiuksiaan. Henkilökohtainen mielipiteeni olisi ehkä se, että Haurulle sopii paremmin hänen oma värinsä. Blondi on jotenkin ehkä vähän liian blondi... Olisi edes joku tumma väri, jos ei ihan musta, niin se saattaisi sopia paremmin hänelle. Mutta ihan niin kuin kehtaisin sanoa moisesta ääneen. Mutta kiitos", kiittelin kuitenkin vielä lopuksi sitä, kun Suzu oli kehunut hiuksieni väriä myös. "Se, mistä Hauru sitten sen kummallisen sukunimensä on saanut, niin siitä en ole varma, koska isän sukunimi ei ole Pendragon", jatkoin vielä perään.

Hiuksista kuitenkin vielä hiuksiin ja sitä kautta siihen humalaiseen asiakkaaseen ja Suzun työpaikkaan. Kyseessä ei kuulemma ollutkaan kapakka vaan teehuone, jossa Suzu oli työskennellyt geishana ennen kuin karkasi tähän kyseiseen porukkaan. Silloin he kyllä olivat asuneet Osakan linnassa. "Aika hurjaa työtä, jos asiakkaat käyvät päälle, mutta onneksi pääsit pakoon", jatkoin vielä ja pääasia, ettei Suzu ollut menettänyt päätään. Lisäksi kyseessä oli kuulemma ollut ensimmäinen työpäivä. "Ensimmäinen? No ei kuulosta kyllä kenenkään unelmatyöltä... Tai siis ensimmäiseltä unelmatyöpäivältä, piti sanoa", korjasin vielä perään. Ei, että se kyllä minun unelmatyötäkään olisi olla jossain geishana.

Hurjien teehuonekomuksien jälkeen kuitenkin takaisin kehuihin ja kun olin kehunut Suzua järkeväksi nuoreksi naiseksi, tämä korjasi olevan poika. "Eh... Anteeksi, luulin tosiaan... että olet tyttö", kiirehdin pyytelemään hieman kiusaantuneesti, koska olihan tuo nyt aika melkoinen moka, mutta ilmeisesti ihan ymmärrettävä Suzun mielestä. Niin no ihan hyvä, ettei hän loukkaantunut siitä, koska sitten oli niitä, jotka loukkaantuivat, jos luuli väärin. Mokani jälkeen kuitenkin Unnojen riitaisiin väleihin, mutta se oli ilmeisesti joku heidän juttunsa. Nimet olivat kuulemma Nanakuma ja Rokuro ja ilmeisesti Rokuro oli se asiallisempi eli ilmeisesti se sidenaama, vaikka kumpikaan ei kyllä pukeutunut kovinkaan asiallisesti. "He ovat kyllä outoja", totesin siihen, mutta mikäs siinä, jos riitely oli kivaa. Sen eristäytyneen punapään nimi puolestaan oli ilmeisesti Kamanosuke tai Suzu ainakin ehdotti, että joku Kamanosuke. "Niin... Jos Kamanosuke on sen punapäisen nimi... Mutta se kuitenkin, jolla on tatuointi kasvoissa. Ei Zelfa vaan se toinen tatuointinaama", yritin selventää, koska en ollut varma sen punapäänkään nimestä. Mutta hän oli ilmeisesti muutenkin omalaatuinen ja vaikea ja luottokin oli mennyt. "Ovatko muut sitten tehneet hänelle jotain? Siis muutakin kuin kiusanneet puskalla?" tarkensin vielä, koska ei kai yhdestä puskasta nyt kannattanut vetää hernettä nenään. Tosin Suzu ei tiennyt kovinkaan tarkasti, koska ei ollut yllättävää kyllä tekemisissä hänen kanssaan. "Se vihreähiuksinenkin on aika omissaoloissaan menevä, mutta jotenkin eri tavalla kuitenkin kuin se punapää... siis Kamanosuke", jatkoin vielä pohdintaa.

AKIKO

Zuko nosti Xinyin Akikon taakse hevosen selkään, ja neuvoi pitämään Akikosta kiinni. Akiko sen sijaan vilkaisi Xinyitä merkitsevästi, mutta feeniks ei selvästikään ymmärtänyt, mitä katse tarkoitti. ”Olen pahoillani Xinyin puolesta. Hän ei tarkoittanut mitään pahaa sanoillaan”, Akiko sanoi Zukolle, kun he lähtivät liikkeelle. Hän tunsi Xinyin otteen tiukentuvan, jopa nipistävän hieman kipeästi, merkkinä siitä, ettei hänen takanaan matkustava tyttö ollut tyytyväinen ”Hetkinen nyt, minä--” ”Xinyi-neiti, käyttäydyitte epäsopivasti. On todella teille itsellenne parempi, että sodan ajan ette olisi yksin, ja Takatorin linnan väki on ainoa paikka, minne tiedän teidät viedä”, Akiko koitti selittää tälle. ”Toivon ettette loukkaantuneet neidin sanoista pahoin. Olen äärimmäisen pahoillani.” Zuko oli ollut erittäin ymmärtäväinen, kun Akiko oli tullut linnalle pyytämään apua, eikä nuorukainen ollut ansainnut feeniksin kiukutteluja. Mutta oli vaikeaa auttaa neitiä, joka oli kasvanut korkeassa asemassa, ja joka oli koko ikänsä oppinut siihen, että häntä palveltiin ja kunnioitettiin.

ZUKO

Kun matkaan päästiin, Akiko sanoi olevansa pahoillaan Xinyin puolesta. Ei likka ilmeisesti mitään pahaa ollut tarkoittanut. Kuinkahan nuori Xinyikin oikein oli, kun luuloissa oli pahemman kerran puutteita? No se oli selvää, että hänkin oli jotain ylhäisempää sukua, mutta tuollaisista nirppanokista ei pahemmin tullut muuta kuin Azula mieleen. No ei likka sentään yhtä paha ollut... vielä toistaiseksi ainakaan, mutta Azulan esiaste kyllä paistoi läpi. Azulakin oletti, että alemmat matelisivat hänen allaan ja muut palvoisivat ja hoitaisivat asiat hänen puolestaan eikä hänen tarvinnut olla kuin isän lellikki. Että likka saisi kyllä painua matkoihinsa aika pian, jos alkaisi yhtään tuolla linjalla enemmänkin olemaan, koska linnassa ei kyllä katsottaisi moista sormien läpi kovinkaan kauaa eikä kukaan oikeasti ollut Azulastakaan tykännyt. Näkihän sen, että hänestä oli haluttu vain eroon eikä ketään edes harmittanut Azulan kuolema. Suzukin oli melkein juhliin valmis siinä kohdassa, kun sai kuulla Azulan kohtalosta. Eikä siinä, koska se melkein olisi ollut juhlanpaikka. Ajankohta vain ei ollut sopiva.

En kuitenkaan ihan kerennyt vielä vastaamaan mitään, kun Xinyi oli ilmeisesti valmis inttämään vastaan, minkä jälkeen Akiko joutui tekemään selväksi, että Xinyin käytös oli melko ala-arvoista. Tämän jälkeen Akiko oli edelleenkin pahoillaan ja toivoi, etten olisi loukkaantunut Xinyin sanoista. "En toki... Olen jo tottunut tuon tason käytökseen pikkusiskoni kautta. Hän oli tuotakin pahempi, mutten voi väittää, etteikö siskoni olisi hetkellisesti käynyt käytöksineen mielessäni. Mutta siskoni käytös johtui varmaan Tulenvaltiaan eli siis isäni lellilimisestä ja jalustalle nostamisesta ja huonosta tapaopetuksesta, jonka mukaan kuninkaallisuus antaa muka oikeuden polkea muut jalkoihinsa. Mutta vaikka minä nyt en ottanutkaan Xinyin sanoista itseeni, niin muut linnalla saattavat miettiä uudestaan porukkaan ottamista. Se ei ole mikään lomakohde, johon tullaan täysihoitolaan palveltavaksi. Kaikkien on osallistuttava linnan toimintaan jotenkin", päätin ihan vaan valaista myös Xinyitäkin, koska vaikka jalat nyt eivät toimisikaan, ei kaikki työ kuitenkaan välttämättä fyysistä tai muuten raskasta olisi. Asia erikseen, jos joutuisi Tenzenin tai Nanakuman oppiin, mutta Xinyin luulisi osaavan lukea, kirjoittaa ja laskea, jos oikeasti oli niin hyvistä oloista kuin antoi käytöksellään ymmärtää. Mutta ihan vain, että jos ei kiinnostanutkaan, niin vielä voisi lähteä muuallekin olemaan.

YUKIMURA

Yukimura oli katsonut, että Rokuro ehti saada hetken etumatkaa. Ei ehkä ollut hyvä mennä hakemaan yhtä aikaa lapsia hoidosta, kun Sayurille iskisi kateus, että veli sai muuttaa Masamunen luo ja hän joutui tyytymään vain Rokuroon. Puhumattakaan siitä että Masamune ja Satoru muuttivat Yukimuralle. Siitä tulisi vielä sanomista, mutta ehkä ei enää tänä yönä. Kun reitti oli selvä, he lähtivät kolmisin hakemaan lapsia. Muutkin olivat lähteneet, paitsi Suzu ja Haruya jäivät juttelemaan saliin vielä. Komatsun luokse päästyään Yukimura selitti naiselle kokouksen noin niin kuin nopeasti, koska Nobuyukikaan ei ollut kokouksessa jotta voisi kertoa myöhemmin vaimolleen. Ja ainakin se oli joka tapauksessa kerrottava, että Satoru muuttaisi Masamunen luokse. Tai no ei luokse, koska Masamune asui oikeasti vuorilla, eikä lasta nyt sinne viety.

Komatsu kävi hakemassa ensin Yumen ja Yumin ja heidän tavaransa ja ojenteli nukkuvia tyttöjä vanhemmilleen. Yukimura otti Yumin ja lasten tarvikkeet ja Rui sai ottaa Yumen (?). Rui kiitteli Komatsua lastenhoitoavusta. ”Ei mitään, ei tästä mitään vaivaa ole. Etenkään nyt kun Jiron lapset lähtivät muiden rie… hoiviin.” Komatsu sanoi ja kävi hakemassa vielä Satorun ja toi pojan ja tämän tavarat Masamunelle. Satoru ei ollut nukahtanut vielä ja oli aika hämmentynyt, kun päätyikin Masamunen syliin, eikä Sakuran tai Satorun. ”Missä te nyt sitten asutte?” Komatsu ihmetteli Masamunelta. ”Yukimura ja Rui lupasivat majoittaa meidät, en ole viemässä Satorua luolaan elelemään.” Masamune lohdutti. ”Niin no en toki ajatellutkaan… No hyvää yötä kuitenkin.” Komatsu sanoi ja hyvien öiden toivottelun jälkeen lähdettiin kotiin. ”Sen Rokuron vanhan huoneen pitäisi olla ihan siistissä ja koskemattomassa kunnossa, niin sitä ei pitäisi joutua hirveästi laittamaan asuttavaan kuntoon.” Yukimura sanoi, koska Rokuro ei kuitenkaan ollut mikään Yukimura joka jätti jälkeensä vain kaaosta.

SUZU

Haruya myönsi, etteivät he Haurun kanssa olleet kokonaan japanilaisia, koska heidän isänsä oli jostakin Englannista, mikä se sitten ikinä olikaan. ”Minulla ei ole aavistustakaan missä sellainen on, mutta kuulostaa hienolta!” Suzu sanoi, olikohan siellä kaikilla noin vaaleat hiukset? Ja siniset silmät? Haurulla kuitenkaan ei oikeasti ollut vaaleat hiukset, koska hän noitui niitä vaaleiksi. No se taisi olla taas joku Hauru-juttu mitä muut eivät voineet käsittää. Kyllä Suzukin oli hiuksiaan värjännyt, mutta Haurun ei tarvinnut värjätä täällä hiuksiaan, jotta sulautuisi massaan. Ja hänhän sulautui ihan hyvin, hän ei vain halunnut olla massaa ja värjäsi hiuksensa siksi? Ehkä? Haurun sukunimikin oli mysteeri, koska ei heidän isänsä nimi ollut… no se mikä nyt olikaan. No eihän siinä toki mitään, jos halusi vaihtaa nimeä. Mutta Hauru taisi haluta olla vain joku uniikki lumihiutale ja olla mahdollisimman poikkeava kaikista muista, koska miksi hän olisi ottanut niin kummallisen nimen mitä kukaan ei osannut edes lausua?

Haurun kummallisuuksista kuitenkin Suzun työkokemukseen, joka oli Haruyasta aika hurjaa jos asiakkaat kävivät päälle. ”No ei sille mitään mahtanut, perheeni oli varaton joten heidän oli pakko myydä minut pois vaivoistaan. Mutta oikeastaan se oli vain hyvä. Kävin Zukon kanssa siellä päin, mistä olen kotoisin ja siellä oli asiat niin hunningolla ja joku mielipuoli tuliöykkäri tyrannisoi siellä kaikkea, joten olen vain kiitollinen, että sain kasvaa ihan normaalin japanin puolella. Ja oli se ihan kiva työ, useimmiten asiakkaat olivat ihan mukavia ja hyvin käyttäytyviä, eikä minun tarvinnut kuin jutella ja tarjota sakea ja teetä ja välillä soittaa ja tanssia. Sitten kun olin tarpeeksi vanha, niin siihen olisi alkanut kuulua vähän ikävämpiäkin asioita, joten livistin ennen sitä. Siihen asti se oli ihan kivaa.” Suzu sanoi, ettei hän ollut pitänyt sitä mitenkään ikävänä kokemuksena. Haruya kauhisteli sitten sitä hyvin mallikkaasti mennyttä ensimmäistä työpäivää, ettei kuulostanut unelmatyöltä. ”Tai siis, olin minä siellä ollut jo pitkään, mutta siihen työhön kuuluu aika pitkä opiskelu ja harjoittelujakso, ennen kuin pääsee tekemään niitä oikeita töitä. Ja se minun ensimmäinen varsinainen työkerta ei mennyt ihan putkeen. Mutta siitäkin selvittiin, eikä sellaista nyt muuten sattunut ja se mies taisi saada porttikiellon muutenkin sen riehumisen jälkeen.” Suzu sanoi.

Haruya meni vähän vaikeaksi, kun oli mennyt erehtymään Suzun sukupuolesta, koska oli luullut häntä tytöksi. ”Ei se mitään. Jos itse pukeudun näin ja meikkaan itseni tämän näköiseksi, niin en kai oikein voi syyttää muita siitä, että he luulevat minua tytöksi. Ja johtuen varmaan kasvatustaustastani, niin koen kyllä olevani enemmän tyttö kuin poika.” Suzu sanoi, ettei ollut pahastunut ja ettei Haruyan tarvinnut siitä nolostua, ei hänen voinut odottaakaan huomaavan. Muihin kummajaisiin vielä sen verran, että Rokuro ja Nanakuma olivat kummallisia ja Kamanosuken henkilöllisyyteen, että oliko hän se punapää jolla oli tatuointi naamassa, eli ei Zelfa, mutta Zelfalla ei ollutkaan punaisia hiuksia. ”Kyllä, se punapää tatuoinnilla on Kamanosuke. Haruya ihmetteli sitten, että olivatko muut sitten tehneet Kamanosukelle jotain muutakin kuin kiusanneet puskilla, kun hän oli alkanut vältellä porukkaa. ”No hänellä oli huono suhde ja hänen miesystävänsä oli aika erakko ja hänen takiaan Kamanosukekin vähän erakoitui pakosta muusta porukasta ja se mies oli aika kamala ja valehteli ja petti menemään ja keksi ties mitä selityksiä, niin se varmaan on syynä.” Kamanosuke sanoi, mutta ei hän ollut oikeastikaan hirveästi perehtynyt. Kamanosuke ja Saizo vain riitelivät niin kuuluvasti, että heidän draamaltaan ei oikein voinut kokonaan säästyä. Sitten puhuttiin vielä vihreähiuksisesta erakosta, eli Hoshiyomista. ”No Hoshiyomi nyt on vain erakko, kai hän on vain liian tottunut olemaan yksikseen, ettei osaa olla muiden kanssa.” Suzu pohti, vaikkei ollut ihan varma, miksi he tätä asiaa edes pohtivat.

XINYI

Xinyi oli suutahtanut Akikolle, kun tämä oli kehdannut moittia hänen käytöstään, ei toinen yleensä uskaltanut sanoa poikkipuolista sanaa hänelle yhtään mistään. Hän oli vain käyttäytynyt kuten hänen arvoltaan oltaisiin kotona odotettu. Kiukkuisena feeniks alkoi pitämään mykkäkoulua, kun Akiko pyyteli anteeksi hänen käytöstään sen minkä ehti. Ilmeisesti Zuko kuitenkin oli paikkansa ymmärtävä palvelija, eikä ottanut nokkiinsa Xinyin sanoista. Kuitenkin, tämä jatkoi, että Xinyin käytös muistutti nuorukaista tämän pikkusiskon käytöksestä, jota heidän isänsä oli hemmotellut ja asettanut jalustalle. Mutta jos heidän isänsä oli tulenvaltias... Niin silloinhan tämän nuorukaisen täytyi olla vähintäänkin prinssi? "Miksi prinssi hoitaisi juoksupojan hommia?" Xinyi kysyi, kun toinen oli saanut puhuttua asiansa loppuun. "A-anteeksi, jälleen kerran... Hetkinen, voi ei, olen varmasti ollut erittäin röyhkeä, pyytää prinssiä henkilökohtaisesti tulemaan mukaani noutamaan Xinyi-neiti. Syvimmät pahoitteluni, teidän korkeutenne, en tiennyt, kuka olette", Akiko kiirehti sanomaan. Tämäkään ei ollut ilmeisesti ollut tietoinen, että Zuko oli prinssi. No, eipä ollut nuori mies käyttäytynyt kuten prinssiltä odottaisi...

HARUYA

Suzulla ei kuulemma ollut aavistustakaan Englannin olemassaolosta, mutta se kuulosti hienolta. "En minäkään ole nähnyt kuin kartasta, missä se on, mutta täällä ei kai ole karttaa missään saatavilla... Mutta jos jossain on kartta, niin voin näyttää sen kartalta", selitin, mutta en kyllä tosiaan itsekään ollut ikinä Englannissa käynyt. Tiesin vain, että sellainenkin oli olemassa ja kartalta osasin näyttää sen. Siihen kaikki oleelliset tietoni loppuivat siitä maasta, mutta olisi se varmaan erilaista asua siellä kuin täällä.

Mutta se Englannista ja Haurun Hauru-jutuista ja takaisin Suzun työkokemukseen, joka oli hieman pakko ilmeisesti, koska hän perheensä oli köyhä ja Suzu oli vaan myyty pois kotoaan, että menepäs töihin. "Mutta sehän on kamalaa... Tai no silloin toki vapauttavaa, jos vanhemmat eivät muutenkaan ole mukavia... Tai en tiedä voiko sellaisista vanhemmista sanoa mitään hyvää, jos myy lapsensa pois", pohdin asiaa ja kun pidemmälle jo päästiin, niin Suzusta se oli ollut hyvä juttu. "Ei kai siinä sitten mitään", totesin, vaikka minusta olisi kyllä ihan kamalaa, jos vanhempani olisivat vaan myyneet minut pois, koska raha ensin. Toki ilman rahaa oli vaikea elää, mutta kuitenkin. Mutta hyvä juttu se oli ollut siksi, koska paikka, jossa hän oli kasvanut oli ihan hunningolla ja mielipuoli vallassa, että no eihän se myyminen sitten niin kamalalta tuntunut. Lisäksi Suzu oli kyllä ihan pitänyt työstään, kun ei siinä ollut mitään kamaluuksia. Tai ei ainakaan hänen iässään, mutta tulevaisuudessa ilmeisesti olisi ollut, joten siksi hän oli karannut. "Ihan viisas päätös", vastasin siihen, koska kyllä minäkin olisin. Mutta sitten siihen Suzun ensimmäiseen päivään, joka ei ihan ollutkaan ensimmäinen päivä, mutta ilmeisesti ensimmäinen varsinainen työpäivä. Sen jälkeen se öykkärimies oli kuitenkin ilmeisesti saanut porttikiellon. "Ihan oikein sille miehelle", myönsin, koska moiset voisivat kyllä pysyä ihan kotonaankin.

Mutta sitten noloon kömmähdykseen siitä, että olin luullut Suzua tytöksi, vaikka oikeasti tämä olikin poika. Ei se kuitenkaan Suzua haitannut eikä hän voisi syyttää muita, kun kerran pukeutui noin ja meikkasi. Lisäksi hänet oli ilmeisesti kasvatettu enemminkin tytöksi kuin pojaksi. "No sitten toki, jos et kerran pahastunut", tokaisin hymyillen kuitenkin hieman nolostuneena kömmähdyksestä vieläkin, mutta en varmaankaan ollut ainut, joka oli luullut toisin. Noloista kömmähdyksistä outoihin Unnoihin ja sitten siihen punapäähän, joka tosiaan oli Kamanosuke. Sitten hieman tarkemmin häneen, vaikka en nyt ollut varma, miksi edes olin alkanut utelemaan. Kai ihan vaan siksi, koska olisihan se kiva tietää linnan väestä enemmän, vaikka tokihan voisi kysyä ihan asianomaisilta, mutta se Kamanosukekin oli vaikuttanut aika kärtyltä, että en välttämättä ehkä haluaisi kysyä. Mutta ilmeisesti Kamanosukella oli ollut huono suhde, kun miesystävä oli ollut erakko ja siksi Kamanosukekin. Lisäksi mies oli vaan pettänyt menemään. "Sitä suhdetta ei varmaan enää ole kuitenkaan... eihän? Tai jos on, niin se on aika surullista", myönsin vielä perään, koska kuka halusi olla suhteessa jonkun petturin kanssa. Tai sellaisen, joka vaan valehteli ja keksi ties mitä selityksiä. Vihreähius-Hoshiyomi puolestaan oli vain erakko, koska oli ilmeisesti tottunut siihen. "Minusta olisi kamalaa olla vaan yksin", pohdin puolestani.
_________________________________________________________

ZUKO

Kun olin saanut asiani loppuun, Xinyi kysyi seuraavaksi, että miksi prinssi hoitaisi tai hoiti jotain juoksupojan hommia. En tosin taaskaan kerennyt ihan vastaavaan, kun Akiko jatkoi taas pahoitteluihin, minkä jälkeen vielä enemmän pahoitteluihin, kun tajusi kuka olin oikeasti. Tai ei tajunnut, mutta tiesi minun olevan prinssi. No ainakaan en ollut isäni silmissä enää karkotettu sellainen vaan tällä kertaa omasta aloitteestani lähtenyt sellainen, mutta menipäs tämä nyt oudoksi yhtäkkiä. Mainitsin prinsseyteni rivienvälistä lähinnä siksi, jos saisin sillä Xinyin hiljaiseksi ja koittaisi edes opetella käyttäytymään, vaikka jalat eivät toimineetkaan ja vaikka miten ylhäistä sukua olikin. "Ei tarvitse suinkaan olla pahoillaan eikä tarvitse kutsua tai kohdella mitenkään kuninkaallisena. Ihan Zuko vaan riittää tästä eteenpäinkin. Enkä yhtään pitänyt töykeänä avunpyyntöäsi", selitin ensin Akikolle, että turha siitä nyt oli nolostua ja hävetä. Jos olisin halunnut tulla kohdeltuna jotenkin prinssinä, niin olisin varmaankin sanonut siitä. "Mutta miksi prinssi sitten hoitaa juoksupojan hommia, niin vaan siksi, koska niin tahdoin. Sekä myöskin siksi, ettei Takatorin linnalla muutenkaan ole prinssejä tai prinsessoja, joita nyt pitäisi jotenkin palvella ja viihdyttää. Olemme samanarvoisia kaikki, vaikka se ehkä hieman outoa onkin ja saattaa kääntyä ongelmaksi tulevaisuudessa. Mutta kukaan ei kuitenkaan ole kenenkään palvelija tai ketään ylempänä, vaikka palvelijataustaisiakin linnalta löytyy siinä missä esimerkiksi maineikkaita samuraita ja muuta ylemmän luokan porukkaa. Työt on joka tapauksessa tehtävä, vaikka miten olisi itse kuningas, koska työt ei valitettavasti tee itseään", vastasin myös Xinyitä kutkuttavaan kysymykseen siitä, miksi hoidin juoksupojan hommia.

SUZU

Englannista vielä sen verran, ettei Haruyakaan ollut nähnyt muuta kuin kartalla ja hän voisi kyllä kartasta näyttää, jos saisi jossain kohtaa sellaisen käsiinsä. ”Dorianilla saattaisi olla sellainen… siis onhan täällä varmasti karttoja, mutta todennäköisesti vain Japanin karttoja. Dorian on kuitenkin jostain muualta, voi olla että juuri sieltä Englannista, joten hänellä luulisi olevan jotain karttoja missä on muitakin maita. No en toki ole varma.” Suzu pohti, mutta oli sitten eri asia uskalsiko Dorianilta mennä kyselemään karttoja. Toisaalta Dorianilla ei ollut niin vaaleat hiukset kuin Haruyalla, joten ei hän varmaan ollut Englannista. (Suzun logiikka XD)

Suzu ei ihan ymmärtänyt, miksi kaikki vuorollaan järkyttyivät hänen iloisesta lapsuudestaan. Ensin Zuko oli kauhistunut, kun he tapasivat ja Suzu kertoi mistä olikaan sinne Zukon sänkyyn ilmestynyt. Nyt Haruya järkyttyi siitä, miten kamalaa oli, että vanhemmat myivät vain lapsensa pois muualle töihin. Tosin hän myönsi, että oli se kai vapauttavaa, jos vanhemmat eivät olleet mukavia. ”No en edes tiedä kuka isäni oli, asuin äidin ja äidin vanhempien ja sisarusten kanssa. Mutta minut myytiin noin viiden vanhana, niin en ihan hirveästi edes muista. Edes sitä mistä päin Tulimaata olin kotoisin, hassua että muista kuitenkin Tulimaan, ehkä siitä puhuttiin myöhemminkin. Kai outo hiustenväri piti jotenkin selittää ostajillekin. Muistan vain, että koti oli lähellä merta, eli se taisi olla joku köyhä kalastajakylä.” Suzu mietti, mutta ei hän kyllä ihan hirveästi jaksanut sillä menneisyydellä päätään vaivata. ”Mutta en minä äitiä ja muita syytä siitä mitä tekivät, en tiedä mistä siinä oli kyse ja oletan, että heidän oli pakko. Etenkin kun näin, millaista Tulimaassa oli, siellä ei piitata vähävaraisista kansalaisista yhtään. Itse asiassa se, että minulle kävi niin kuin kävi, taisi olla Zukon isän tai isoisän syytä. No ehkä sillä ei enää ole väliä kuka siitä oli vastuussa, harmittaa vain niiden puolesta, jotka edelleen joutuvat elämään siellä, vaikkei Japanissakaan varmaan helppoa ole köyhänä elellä.” Suzu sanoi sitten, ei hän jaksanut kantaa kaunaa jollekin mukamas vanhemmille, joita ei edes muistanut.

Sitten pohdittiinkin jo muiden vaikeaa elämää, kun Haruyaa alkoi toden teolla kiinnostaa muiden asiat. No toki ymmärrettävää, mutta Suzukin oli ollut poissa aika kauan, niin ei hänkään ollut enää hirveän perillä muiden asioista. Etenkään jonkun Kamanosuken, jota kannatti mieluummin vältellä, koska hän suuttui niin herkästi vähän joka asiasta. Toki se oli kai ymmärrettävää, kun lapsiarki oli varmasti aika uuvuttavaa ja hermoja raastavaa ja Kamanosukella ei ollut niitä hermoja hirveästi valmiiksi muutenkaan. Ja hän oli kahden pienen lapsen yksinhuoltaja. Tai Raizo taisi olla joku huoltaja ehkä? Mutta Saizosta vielä sen verran, että haruya mietti, ettei sellaista suhdetta varmaan enää ollut. ”Ei. Saizo, eli Kamanosuken edellinen mies, kuoli Osakan taistelussa. Nyt hänellä on Raizo… en oikein tiedä mikä juttu tämä on ja mistä se Raizo yhtäkkiä tuli.” Suzu vastasi, koska vähän erikoista vaihtaa vain Saizosta Raizoon, tai ei Suzu oikein tiennyt olivatko he miten tiiviisti tekemisissä. Hoshiyomin yksinäisyydestä vielä sen verran, että Haruyasta olisi kamalaa olla yksin. ”Niin minustakin, mutta ilmeisesti kaikista ei ole. Tai jos on ja hän ei muuten vain pysty olemaan muiden kanssa, niin se olisi vain tosi sääli. Voi olla, että hän on vain tosi ujo. No ei taida…” Suzu mietti, mutta ehkä Hoshiyomin kohdalla oli todennäköisempää, että hän vain viihtyi yksin.

XINYI

Xinyin oli vaikea uskoa, että Zuko todella olisi ylhäistä sukua, tämä kun ei käyttäytynyt yhtään niin kuin feeniks olisi odottanut ihmisprinssiltä, tai no prinssiltä ylipäätänsä. Kuitenkaan hänellä ei ollut pohjaa esittää mitään epäilyksiä ääneen, muuta kuin nuorukaisen omituinen käytös arvoasemaansa nähden, joten päätti olla huomauttelemasta asiasta sen suuremmin. Millainen prinssi muka antoi rahvaan sinutella itseään ja juoksuttaa metsissä tähän aikaan illasta? Olkoonkin, ettei Xinyi itsekään olisi olettanut olevansa itse metsässä tähän aikaan, jos olisi ollut kotona.

Zukon mukaan hän teki töitä siksi, että tahtoi ja että Takatorin linnalla ei ollut ilmeisesti minkäänlaista arvojärjestystä. Kuinka sellainen yhteisö edes toimisi, jos heillä ei ollut johtajaa, joka määräsi tehtävät? Myönsi nuorukainen kuitenkin, että se oli outoa, ja saattaisi siitä seurata ongelmia tulevaisuudessa. No varmasti seuraisi, kun kaikki alkaisivat käyttäytyä kuin villit apinat, tai näin Xinyi ainakin oletti tapahtuvan, jos alemman kastin väki saisi uskotella itselleen olevansa samalla tasolla ylempiensä kanssa. Ainoa asia, josta Xinyi saattoi olla samaa mieltä, että työt eivät todellakaan hoitaneet itse itseään, mutta siksi juuri tarvittiin arvoasteikkoja, että ne työt tulisi tehdyiksi. ”En sanoisi tuon olevan outoa, pikemminkin ennen kuulumatonta...” Xinyi ilmaisi mielipiteensä. ”Onko teillä mitään johtoporrasta edes siellä linnassa?” Feeniks saattoi vain toivoa, että olisi, sillä hän ei luottaisi homman pelaavan ollenkaan, jos kaikki olisi niin tasa-arvoisia kuin Zuko antoi ymmärtää.

HARUYA

Suzun mukaan Dorianilla saattaisi olla kartta ja täälläkin voisi olla, mutta todennäköisesti vain Japanin karttoja. Ja ilmeisesti Dorian oli myöskin jostain muualta. Niin no, jos Dorian oli se vampyyri, niin ainakin ulkonäkönsä puolesta juu. Niin ja tietenkin nimi Dorian jo itsessään oli ulkomaalainen nimi. "Ehkä häneltä voisi kysyä karttaa jossain kohtaan", vastasin siihen ja toivoa, että hänellä olisi sellainen kartta, josta löytäisi Englannin. Mutta Dorian oli kyllä myös vaikuttanut aika tiukalta tapaukselta, niin siinä saattaisi mennä hetki, kun pitäisi ensin kasata rohkeutansa kysyäkseen asiaa.

Mutta sitten Suzun vanhempiin tai siihen, ettei hän edes tiennyt kuka isänsä oli, kun asui ilmeisesti äitinsä ja tämän sukulaisten kanssa. "Aika suuri perhe... Minä elin vaan vanhempieni kanssa. Haurun olen tavannut vasta nyt... Mutta ainakin hän täyttää vanhempieni kuvailut hänestä... Joskin hiuksensa olivat kyllä silloin vielä mustat. On minulla myös maalattu muotokuva, mutta se on kaukaa menneisyydestä. On lähinnä ihme, että edes löysin häntä", totesin siihen väliin. Toki mielessäni on myös käynyt sellainenkin, että tämä on kaikki vaan suurta erehdystä ja veljeni olisikin joku toinen Hauru kuin juuri kyseinen Hauru. Kun eihän isänkään sukunimi ole Pendragon, niin mistä se Pendragon sitten tulee ylipäätään? Ja kun ei minulla ole mitään todisteita siitä, että olisimme veljiä oikeasti. Haurukaan ei ollut edes tietoinen, että hänellä olisi veli. Ja tuskin hän oli ainoa Hauru niminen.

Mutta takaisin Suzun perheselitykseen ja mitä hän muisti. Hänet oli myyty 5-vuotiaana, joten eipä siinä hirveästi voinut mitään muistaa. Mutta muisti hän kuitenkin, että oli alkujaan Tulimaasta ja läheltä merta, jostain köyhästä kalastajakylästä. "Onhan se jo aika paljon... Minä en muista ihan lapsuudenkodistani oikeastaan yhtään mitään sitten muuton nykyiseen tai siis sinne, missä vanhempani asuvat ja elävät tällä hetkellä... Minähän olen täällä, koska halusin löytää Haurun. Tosin välistä epäilen, etten välttämättä löytänytkään. Minua hämää suuresti Haurun sukunimi, jota ei kuitenkaan esiinny suvussamme eikä siitä ole mitään todisteita, että juuri tuo Hauru olisi veljeni. Mistä tietää, jos hänen nimensä ei edes ole oikeasti Hauru? Okei, ehkä ei mennä näihin salaliittoihin sen tarkemmin... Mutta ainoat todisteet on tässä maalauksessa, että tuo on Hauru, oikeasti veljeni. Mutta onko se sama Hauru kun Hauru täällä, niin siitä ei oikeasti ole takeita", selitin vielä lopuksi esitellen sen maalauksen, jonka olin vain taitellut takataskuuni. Ja kun maalaus oli maalattu vuonna nakki ja muusi, niin Hauru oli tuossa korkeintaan esiteini. Eikä maalaus muutenkaan ollut niin tarkka, joten sen perusteella oli aika vaikea etsiä. Ja olipa aika kyseenalainen sattuma kyllä löytää hänet melko helposti. No ehkä se vaan oli sattuma, mutta olisi kiva varmistua jotenkin oikeasti asiasta. Olisikohan siihen jotain yliluonnollista keinoa jollain?

Mutta vielä uudestaan takaisin Suzun perheeseen tai siihen, ettei hän tiennyt syytä sille, miksi hänet oli myyty, mutta oletti vain, että oli pakko. Ja sitten kun Tulimaan menoon vertasi, niin siellä ei ilmeisesti vähävaraisista hirveästi piitattu. "Ei kuulosta kyllä kovinkaan kivalta maalta", vastasin siihen väliin. Mutta ei kai se sitten ollut ihmekään, että Zuko oli tuolla tavalla kieroon kasvanut ja tunneköyhä pölkky, jos tuollaisessa maassa oli kasvatuksensa saanut. Mutta olisi luullut, että hän olisi halunnut olla parempi versio siitä, miten hänen maassaan toimitaan. Suzu jatkoi kuitenkin vielä, että hänelle ei kuitenkaan ollut niinkään väliä, kuka oli vastuussa hänen myymisestään ja miksi, koska ei edes ollut siellä enää, mutta harmitti häntä silti muiden puolesta. "Niin... Vähävaraisten elämä taitaa olla kyllä aika kivikkoista kaikkialla, mutta tuo nyt kuulostaa ainakin niin pohjanoteeraukselta kyseisen maan suhteen, että onhan se kyllä harmillista", myönsin siihen.

Lopuksi vielä pohdittiin muiden vaikeaa elämää, vaikka oikeastaan en ollut enää varma, miten siihen edes päädyttiin ja miksi ylipäätään olin alkanut moisesta utelemaan, koska eihän muiden elämä edes kuulunut minulle. Mutta se Kamanosuken mies eli Saizo oli ilmeisesti kuollut Osakassa ja nyt hänet oli korvattu Raizolla. "Onpa samankaltainen nimikin... Mutta olihan se Raizo aika hämärä hemmo, mitä nyt muutaman kerran olen häntä nähnyt. Aika tunneköyhä korppu, jos heillä oli tarkoitus olla jotain. Mutta no ehkä muiden suhdekuviot eivät kuulu minulle muutenkaan", lisäsin vielä perään. Ehkä kannattaisi kuitenkin pitää vaan huoli omista asioita eikä niinkään toisten, koska siitä syntyi vaan ongelmia. Hoshiyomista kuitenkin vielä sen verran, että minusta olisi ikävää olla yksin. Ja niin ilmeisesti Suzustakin, mutta kaikista ilmeisesti ei. "Niin... Onhan meitä monenlaisia kuitenkin", sanoin siihen ja kaikki tykkäsivät eri asioista.
__________________________________________________

ZUKO

Xinyi ei lopulta pitänyt asiaa mitenkään outona, mutta ennenkuulumattomalta kylläkin. Niin, olihan se kai niinkin, mutta... "On sekin kai itsessään ennenkuulumatonta, että erilaiset yliluonnolliset ylipäätään kerääntyy tuolla tavalla yhteen ja tulee edes jotenkin toimeen muutenkaan, kun ottaa huomioon erilaiset taustat ja miten ja missä kukin on kasvanut. Olemme niin eri-ikäisiäkin... Vanhimmat ovat tuhatvuotiaita, ylikin varmaan ja nuorimmat vastasyntyneitä vauvoja", totesin Xinyin mielipiteisiin asiasta, että kyllä se periaatteessa voisi olla ennenkuulumatontankin, mutta myös omilla tavoillaan outoa. Miten tuollaiseen järjestelmään ylipäätään päädyttiin ja niin edelleen. No siihen lähinnä vaan päädyttiin. Ei sillä, mikä tahansa paikka oli parempi kuin Tulimaa.

Xinyi tosin halusi vielä tietää, että oliko meillä minkäänlaista johtoporrasta linnassa. "On, mutta aika näennäisesti vain. Ei hän mitään päätä ja on paikoitellen hieman kyseenalaista, miksi johtaja edes on johtaja, mutta on meillä sellainen periaatteessa", vastasin matkan jatkuessa. En edes ollut varma, miksi Yukimura oli johtaja. Hän oli laiskuuden huippu heti lähtöön ja vältteli kaikkia hommia sekä pääsi pälkähästä sanoin "en se minä ollut ja sitä paitsi se oli vahinko" ja kukaan ei enää puuttunut sen jälkeen tilanteeseen. Ainoa hyvä puoli oli se, että Yukimura oli tietoinen muiden touhuista, mutta esimerkiksi jos vertasi hänen veljeensä tai Dorianiin, niin heissä olisi voinut olla enemmänkin ainesta hommaan. En tosin ollut varma vieläkään miten johtahomman pitäisi oikeasti toimia, koska he olivat valinneet johtajan joukolle silloin, kun minä ja Suzu emme olleet paikalla. Että en osannut sanoa, miten Yukimuraan ylipäätään päädyttiin. Olihan hän mukava kaikkia kohtaan, ymmärtäväinen ja puolueeton ja tahtoi yleisestiottaen hyvää muille, mutta oliko ne johtajan piirteitä, niin toki osa ainakin. En sitten ollut varma, miten hyvä oli, että johtaja oli mukava kaikille, mutta olkoot. Tuskin Yukimuraa ihan hyvin vuoksi siihen hommaan oli valittu. Se vaan oli ollut hieman yllättävä käänne, vaikka kuka tahansa voitti johtajan paikan, jos isääni vertasi. Takatorin linnan muurit alkoivat kuitenkin vihdoin näkymään, joten kohta olisimme perillä. "Ei enää pitkä matka... Muurit näkyy jo", kerroin seuraavaksi.

SUZU

Englannit jäivät nyt toistaiseksi mysteeriksi, kuten aika lailla muutkin puheenaiheet. Koska Suzu ei tiennyt perheestään mitään, eikä välittänytkään tietää. Eikä Haruyakaan tiennyt Haurun olemassaolosta ennen kuin vasta nyt kun he tulivat tänne, eikä hän tainnut vieläkään olla varma, että Hauru oli oikea Hauru. ”No Hauruja tuskin on kauhean montaa kuitenkaan…” Suzu pohti, mutta ei hän toki voinut tietää. Haruya näytti vielä jotain piirrosta Haurusta, mutta siitä nyt oli aika vaikea sanoa, oliko se sama Hauru vai eri Hauru. ”No mutta jos Hauru kuitenkin tunnisti sinut, vai? Ja eihän täällä varmaan kovin montaa velho-Haurua ole, että kyllä Hauru varmaan on ihan oikea Hauru…” Suzu mietti, mutta ei nyt toki voinut varmaksi väittää, mutta jos Hauru olikin vain vale-Hauru niin ehkä hän oli vaarallinen? Pitäisikö siitä sanoa jollekin?

Tämän jälkeen pohdittiin jo millainen mukava paikka se Tulimaa oli ja Haruya oli sitä mieltä, että aika pohjanoteeraus. ”Niin, ei koskaan enää.” Suzu sanoi, kerta riitti sillä seudulla vierailulle. Hallitkoot friikit siellä ihan keskenään vain. Jos Zuko keksisi mennä ottamaan paikkaansa siellä nyt kun Azula oli raivattu tieltä, niin saisi kyllä mennä yksin. Vaikka olisikin varmasti hyvä, että joku laittaisi siellä asiat kuntoon, mutta se vaikutti aika urakalta edelleen, vaikka Azulasta eroon pääseminen oli jo voitto. Suzu pohti tätä asiaa sen verran, että hän ei ihan hoksannut, missä kohtaa Haruya oli alkanut puhua tunneköyhistä korpuista, mutta jonkun suhdekuviot eivät varmaan kuuluneet hänelle. No ei varmaan, mutta korpuilla harvoin oli suhde-elämää muutenkaan. ”Mutta voisin ehkä mennä kohta, ajattelin käydä vielä kylvyssä ennen nukkumaanmenoa. Mutta oli kiva jutella, ja minusta voimme jutella useamminkin, ei Zuko sitä estää voi vaikka onkin vähän ärripurri.” Suzu sanoi nousten sitten lopulta itsekin ylös, koska he olivat vähän unohtuneet tähän juoruamaan.