RP. Kuroshitsuji

CLAUDE

Kuolemanjumala ei luovuttanut vähällä, koska hänen piti ilmeisesti näyttää Sebastianille taivaan merkit. ”No se on toki sitten ihan eri asia, Sebastianin ärsyttäminen menee aina kaikkien kiireiden edelle.” Claude sanoi, laittoi virkkauksensa syrjään ja kumarsi jäykästi, mutta ehdottoman kohteliaasti, kuolemanjumalalle ja lähti viemään tätä tanssilattialle.

ELIZABETH

Tanssilattialla oli tosiaan hieman kummallisia pareja, vaikka Elizabethista se olikin vain hauskaa. Ajatella, jos kreivi olisikin ryöstänyt vaikka jaarlin häneltä kesken tanssi, eikä toisin päin! Se olisi ollut paljon hauskempaa, paitsi ehkä Cielin mielestä. Soma kuitenkin huomasi pian hattunsa ja Elizabeth katsoi myös siihen suuntaan. Tosiaan, siellä Ran Mao tanssi herra Redmondin kanssa!
”Ran Mao tosiaan pitää hyvän huolen hatustasi”, Elizabeth nauroi, kun samassa hän näkikin Sebastian herran, joka valssasi ohi hänen kissansa kanssa!

”Oho, tuolla menee minun kissani!”, Elizabeth naurahti, Sebastian oli kyllä ihan hassu! No, olihan se ihanaa, että Ciel-kissa sentään pääsi tanssimaan tanssiaisissa, kun Ciel-jaarlia ei niin kiinnostanut. Elizabeth vei katseensa Somaan ja hymyili iloisesti.
”Ehkä minunkin olisi pitänyt vaihteeksi pyytää sinua tanssimaan, kun näemmä kaikki tekevät nyt hieman päittäin”, hän sanoi huvittuneena. Eipä se häntä olisi haitannut, niin kauan kun hän vain sai tanssia Soman kanssa, kaikki olisi hyvin.

EDGAR

Nainen nyökkäsi ilmeisesti kiitoksiin, joten oli hän kaiketi sitten ymmärtänyt. Ehkä hän ymmärsi englantia, muttei puhunut itse? Ei Edgar kyllä sitten tiennyt, miten hyvin nainen ymmärsi, mutta ilmeisesti kehut olivat menneet perille. Edgar oli kuitenkin jatkanut myös toisenlaisiin kysymyksiin sen suhteen, että halusiko nainen heidän seuraavan sitä kyseistä paria ja mitä ilmeisemmin topakasta nyökkäyksestä päätellen. "Selvä homma", Edgar vastasi pitäen hymyn vain huulillaan, kun lähti sitten enemmän viemään sille suunnalle, missä se silmälläpidettävä pari meni, että nainen saisi pidettyä heitä silmällä. Tiedä sitten miksi hän halusi paria vakoilla, mutta sitä oli kai turha kysyä jo siitäkin syystä, ettei Edgar mitään kuitenkaan ymmärtäisi, kuten jo oli aiemmin todettu, kun nainen oli jotain kai Edgarin kehuihin vastannut. Tai sitten se oli ollut jotain muuta, mutta Edgar ymmärtänyt mitä, koska ei puhunut eikä ymmärtänyt kiinaa.

GRELL

Grellin ilme kirkastui oitis, kun hovimestari sitten suostuikin lähtemään hänen kanssaan. Hän oli vetäissyt oikeasta narusta! Loistavaa! Grell hymyili voitonriemuisena, kun mies kumarsi hänelle, niiasi itse ja lähti ylpeänä toisen kanssa tanssilattialle. Sebastian saisi niellä sanansa ja tanssia sen kirppuisen kattinsa kanssa kaikessa rauhassa! Grell vähät välitti jostain teeskentelevistä Sebastianeista, hän sai nyt tanssia paljon paremman ja komeamman demonin kanssa. Sebastian saisi nuolla näppejään! Se oli sille (elostelijalle) kurjalle hovimestarin kuvatukselle oikein, vaaleanpunainen sopi hänelle, hän ei ollut miehekkään näköinen ja Sebastian saisi hänen puolestaan vaikka ampua (jaarlin) itsensä!

FRANCIS

Angelina myönsi, että hänen touhottamisellaan saattoi olla jotain tekemistä sen kanssa, ettei kukaan uskaltanut, saati ehtinyt tulla tanssittamaan häntä. Mutta ilmeisesti hän ei ollut päässyt tanssiaisiin pitkään aikaan. Ja oli hän ilmeisesti Edwardin kanssa tanssinut ja poika oli ilmeisesti säikähtänyt sitäkin pahemman kerran, kun perhetuttu tuli pyytämään tanssimaan. ”Mikä ihme sitä poikaa oikein vaivaa?” Francis tuhahti, no häntä poika ei ollut pyytänyt tanssimaan kertaakaan, koska oli vain luuhannut kaikkialla. ”Mistä tulikin mieleen, en ole huomannut, että oma poikasi olisi edes paikalla?” Francis huomautti sitten, että kai Angelina nyt oman poikansa kanssa olisi edes tanssinut, jos poika olisi ollut täällä. (kuitenki se poika tanssi just siitä niiden ohi).

Kreivin sukellusnäytöksen jälkeen puhe kääntyi prinssiin ja herra Agniin. ”Niin, he ovat kyllä melkoinen parivaljakko. Prinssi nyt vaikuttaa olevan samanlainen intoilija kuin Elizabeth, ettei mikään ihme, että he tulevat toimeen. Mutta osaa hän käyttäytyäkin kun oikein yrittää, samaa ei voi sanoa kaikista englantilaista herrasmiehistä täällä, vaikka heillä pitäisi olla pidempi koulutus mitä tulee siihen, miten tanssiaisissa kuuluu käyttäytyä.” Francis sanoi, kun hänen tollo veljenpoikansakin otettiin puheeksi. ”En tajua mikä Cielillekin tuli, ilmeisesti hän kuitenkin edes yhden tanssin tanssi Elizabethin kanssa, mutta väsyi kuulemma sen jälkeen heti.” Francis ihmetteli, kyllä oli taas onnetonta toimintaa.

ANGELINA

Francisin ihmetellessä mikä ihme Edwardiakin vaivasi, Madam nauroi vain hieman ja pudisti päätään.
”Ehkä minä tulin hieman yllättäen, mutta Edward on kyllä ollut hieman poissaoleva koko päivän, aamiaisen outouksista saakka”, Angelina myötäili, koska tottahan se oli. Toki Edward saattoi olla huolissaan siskostaan, kun (Sintti sintteili) Ciel vain törttöili ja kreivikin pörräsi ympärillä ja ties mitä vielä. Mutta saattoihan se johtua toki jostain muustakin. Francis kuitenkin kysyi siinä samassa hänen omasta pojastaan ja Angelina hymähti hellästi.
”Hän jäi pois tanssiaisista – häntä varmasti jännitti liikaa, nämä ovat kuitenkin hänen ensimmäiset suuret juhlansa, enkä halunnut hänen rasittavan itseään. Kun varakreivin juhlat nyt ovat aina hieman… sekopäisiä”, Madam valehtelikin iloisesti, eihän hänen sopinut sanoa, että tuosta ohihan se poika juuri meni mekko päällä. Se olisi ollut Francis-raukalle liikaa, eikä hän suinkaan halunnut heittää koko suunnitelmaa hukkaan.

Puheenaihe vaihtui prinssiin ja Agniin, eikä Angelina voinut olla taaskaan hymyilemättä, kun hänen ystävänsä totesi tyttärensä ja prinssin olevan samanlaisia touhottajia.
”Se on kyllä totta, Ciel-parka, kun he ovat kumpikin niin innoissaan kaikesta ja Ciel sen sijaan ei ole kiinnostunut oikein mistään”, Madam nauroi. ”No, onhan hän kuitenkin prinssi. Vaikka olet kyllä oikeassa, englantilaiset miehet tuntuvat unohtavan kaiken, mikä heille opetetaan. Ainakin käytöstapojen suhteen.” Francisin kanssa oli helppoa keksiä puheenaihetta, yleinen valittaminen miehistä ja lasten käytöstavoista otti aina tuulta alleen. Kun Francis alkoi ihmetellä mikä Cieliin oli mennyt, Madam joutui estämään itseään, ettei heti juorunnut toiselle kaikkea mitä oli tapahtunut. Sittenhän kaikki Agnin kova työ valuisi hukkaan!

”No, tiedäthän sinä Cielin, hän on ihan yhtä toivoton tapaus kaikissa seurapiiritapahtumissa. Onhan hän vielä nuori, ja varmaan hän on perinyt rakkaalta äidiltään taipumuksensa väsähtää hieman kaikesta, mikä vaatii jonkin sortin ponnistelua. Eiköhän hän huomenna taas ole enemmän tai vähemmän voimissaan”, Angelina höpöttikin vain huoletta. Tuskin Francis nyt haluaisi kuulla, että jaarli oli mennyt vetäisemään kreiviä kuonoon ja kuollut melkein itse sen vuoksi.
"Elizabeth näyttää kuitenkin pärjäävän loistavasti siitä huolimatta, että Ciel katosikin. Olet kasvattanut hänestä niin vahvan."

SOMA

Ran Mao tosiaan oli kyllä pitänyt hyvää huolta Soman hatusta, ainakin se oli vielä tallella. ”Ehkä minun täytyy lahjoittaa se hänelle.” Soma sanoi huvittuneena, kerta tyttö piti siitä niin kovasti. Sitten Elizabeth huomasi myös Sebastianin tanssipartnerin. ”Cielin khansama on kyllä välillä hiukan omalaatuinen…” Soma huomautti, mutta ainakaan kissaa ei näyttänyt haittaavan. Toivottavasti Sebastian ei kuullut. Hän keskittyi kuitenkin tanssiin ja Elizabethiin. ”Ehkä, mutta minkä minä sille voin, että en malttanut odottaa? Yritän ensikerralla antaa sinun pyytää ensin.” Hän sanoi, pääasia, että he saivat nyt tanssia rauhassa, kun kukaan ei tullut häiritsemään.

AGNI

Kuulemma pojan ilta oli ollut vauhdikas. ”Ymmärrän mitä tarkoitatte, omani on ollut onneksi sangen rauhallinen, jos ei oteta huomioon kreivin ilmalentoa.” Nuorilla olikin tainnut olla hieman vauhdikkaampi ilta, mutta ei se kai ollut mikään ihme.
Edward jatkoikin, ettei hänen tarvinnut olla pahoillaan markiisittaren varastamisesta. ”Ilo on ollut kokonaan minun puolellani, vaikka onkin ikävää, ettei markiisi päässyt osallistumaan juhliin”, Agni vastasi, hän ei tuntenut kovin hyvin Midfordeja, eikä etenkään markiisia. Mutta ehkä sillekin tulisi aikansa, varmasti he sattuisivat vielä joihinkin juhliin yhdessä.

Edward jatkoi tädistään, joka kuulemma teki samanlaisia outouksia aina. ”Aivan, ymmärrän.”
Poika kuitenkin kiitti häntä siitä, että hän oli pitänyt tämän äidiltä kaikki katastrofit salassa, kai sen ymmärsi, kun markiisitar oli ollut hieman hermona jo aiemmin.
”Niin minäkin ajattelin, enkä suinkaan halunnut äitinne turhaan murehtivan. Olen sitä mieltä, että juhlissa kaikilla tulisi olla mukavaa, huolimatta siitä mitä kaikkea kummallista tapahtuu.”

SEBASTIAN

Sebastian tanssi rauhassa kissan kanssa, voi miten onnellinen hän olikaan! Jaarli ei ollut jaloissa pyörimässä ja valittamassa, hän sai tanssia kissan kanssa ja… Kääntyessään Sebastian kuitenkin aisti ja näki jotain hirveää. Grell tanssimassa Clauden kanssa!
”No hyi olkoon”, Sebastian sanoi kauhuissaan ja lähti kiireen vilkkaa valssaamaan kissansa kanssa kauemmas painajaismaisesta näystä.

EDWARD

Agnin ilta oli ilmeisesti ollut rauhallinen, ellei mukaan otettu kreivin ilmalentoa. "En itse ollutkaan juuri silloin paikalla, mutta olihan se ollut melkoinen sotku, jota palvelijat olivat siivonneet. Mutta onneksi ilmeisesti pahimmilta katastrofeilta vältyttiin", Edward jatkoi vielä perään tai ainakaan mitään kovin kamalaa kaaosta siitä ei hänen käsityksensä mukaan ollut tullut.

Mutta ilo oli ollut äitin tanssittamisen ja seuran pitämisen suhteen kokonaan Agnin puolella, vaikka isän osallistumatta jääminen olikin kovin ikävää. "Niin, hän olisi varmasti pitänyt juhlista, mutta ehkä hänkin pääsee seuraavalla kerralla sitten", Edward elätteli toivoa isänsä puolesta.

Angelinan angelinamaisen käytöksen jälkeen kuitenkin vielä Edwardin kiittelyihin siitä, että Agni oli hienosti osannut pitää äitiltä draamat piilossa, koska siitä äiti tuskin innostuisi, jos kuulisi moisista. Agni oli selvästi ajatellut samaa eikä halunnut äitin murehtivan ja hänen mielestään kaikilla tulisi olla mukavaa juhlissa. "Olet kyllä varsin huomaavainen herrasmies, Agni-herra. Kiitos vielä kerran, kun pidit hyvää huolta äitistämme", Edward vastasi hymyillen.

FRANCIS

Ei Franciskaan tiennyt yhtään, mitä hänen poikansa nyt oikein pöhköili, eihän hän nyt ollut muutenkaan mikään se kaikista terävin tapaus, mutta tänään hän oli kyllä ollut ihan jossain omissa maailmoissaan ja tolloillut ties mitä. Mitähän siitä pojasta oikein tulisi? Miten tuollaisesta löyhäpäästä ikinä voisi tulla markiisia? ”En käsitä, eivät nämä ole Edwardin ensimmäinen seurapiiritapahtuma, joten ei hän nyt niin kovin voi jännittääkään, että toheloisi sen takia. Se koulu taisi olla virhe.” Francis tuhahti, vaikka hän oli nimenomaan painottanut Alexista valitsemaan kunnollisen koulun, eikä mitään hölmölää. Olisi pitänyt sekin taas hoitaa itse vain. Mitä tuli Angelinan poikaan, niin tämä tosiaan oli jäänyt pois. No hänen tilanteessaan se toki oli ymmärrettävää ja ainakin hän oli säästynyt kreivin boolisukellukselta jos ei muulta. ”Se saattoi olla häneltä kyllä ihan viisas päätös.” Francis myönsi, mutta poika toki vasta totutteli seurapiirielämään, toisin kuin Edward, joten ihan ymmärrettävää, että liika oli liikaa, etenkin kun nämä juhlat kestivät muutenkin viikon.

Aihe pyöri edelleen lapsissa ja nyt siinä, ettei Ciel oikein pysynyt Elizabethin ja prinssin vauhdissa mukana. Jaarlikaan ei ollut mitenkään edukseen esiintynyt näissä juhlissa, että ei voinut kun taas ihmetellä, mikä noita poikia taas vaivasi? Eihän Ciel juhlista pitänyt, sen tiesivät kaikki, mutta kyllä hän nyt oli joutunut jo osallistumaan sen verran moniin, että tiesi miten niissä käyttäydyttiin ja ylipäänsä tiesi, että ne olivat hänen asemassaan olevalle henkilölle välttämätön osa työnkuvaa. ”No kyllä se vika on jossain muualla, jos väsähtää yhdestä tanssista sen verran, että vetäytyy loppuillaksi huoneeseensa toipumaan. Miten ihmeessä hän kuvittelee selviävänsä viikon hengissä, jos tuokin oli jo ylivoimaisen rasittavaa?” Francis ihmetteli ja pudisti sitten päätään. ”Se hovimestarin seura ei tee hänelle hyvää, olisi pitänyt vain ottaa hänet huostaan itse, mutta omissakin lapsissa on sellainen työmaa.” Hän ei tiennyt, mitä Cielin suhteen pitäisi tehdä, jos asiat menisivät suunnitelmien mukaan hän pystyisi paremmin valvomaan Cieliä Elizabethin kautta, mutta nyt hekin riitelivät koko ajan, mitä ei ollut tapahtunut, hänen tietääkseen, koskaan.

BONUS

Meena jutteli taas Haroldin kanssa niitä ja näitä ja oli jo paljon normaalimmin, kun se hirveä Soma oli painunut matkoihinsa negatiivisen auransa kanssa. Tosin sitten jotain räiskähti Meenan päälle niin, että Meena säikähti sitä niin, että älähti jotain hyvin epämääräistä intiaksi ja kippasi siinä vahingossa Haroldin tuomat juomat Haroldin päälle (? koska pahan voi laittaa kiertämään, tai siis XD). "Voi ei, kulta rakas! Voi kauhistus! Olen pahoillani!" Meena panikoi. Harold katsoi kauhuissaan tahriintunutta henkkamaukkatakkiaan. ”Minä en ole sinun kultarakkaasi enää, katso nyt nainen mitä olet tehnyt!” Harold raivostui ja lähti menemään.

ANGELINA

Madam hymähti kuunnellessaan Francisin valitusta pojastaan. Voi Edward-ressua, ei toisellakaan helppoa ollut… Mutta kyllähän toinen hieman hassusti käyttäytyi, ei sitä voinut kieltää. No, hän tuskin voisi pitää vastaavaa puhuttelua sille pojalle, kuin Cielille, se ei olisi ollut sopivaa. Ciel oli sentään hieman enemmän hänen vastuullaan, kun Francis nyt oli kahden lapsen äiti ja naimisissa. Mutta olihan hänellä nyt Kamanosuke… Joten Cielistä huolehtiminen oli jäänyt vähemmälle.
”Niin no, kotona taidat pitää paremmin kuria, kuin mikään koulu koskaan pystyisi. Ehkä Edward on vain huolissaan Elizabethista? He ovat saaneet Cielin kanssa aikaiseksi lähinnä riitaa näissä juhlissa”, Angelina pohti ääneen, vaikka kyllä hän epäili, että Edwardin käytös ei johtunut vain siitä. No, ehkä toinen vain oli stressaantunut. Eihän sille mitään voinut. Madam nauroi hieman naisen todetessa, että Kamanosukelta oli ollut viisasta jättää tanssiaiset väliin. Kaiketi, jos toinen olisi voinut jättää ne väliin… Toivottavasti poika oli saanut ongittua Yamadasta tarvittavat tiedot ulos.

Francis ihmetteli, miten Ciel pärjäisi koko viikon, ja Madam ihmetteli kyllä samaa. Jos Ciel aikoisi antaa kreiville kuonoon joka päivä, hän menettäisi hermonsa. Sebastianin ja Cielin haukkuminen tuntui olevan aina hyvä keskustelunaihe naisen kanssa.
”No se on kyllä totta… Ajattelin aluksi, että hovimestari olisi parempi kuin ei mitään, kun herra Tanaka kuitenkin oli vahtimassa poikaa. Mutta pikkuhiljaa minua alkaa kaduttaa, etten itsekään ottanut poikaa hoiviini… Toki voisin edelleen, mutta nyt minulla on Kamanosuke”, Angelina myönsi. Ciel oli aina laittanut niin kovin vastaan, kun hän oli yrittänyt edes ehdottaa huolehtivansa pojasta. Toinen oli niin nuori vielä, eikä hän halunnut katsoa vierestä, kun Ciel ajoi kaikki ympäriltään ja jäisi vallan yksin. Mutta Kamanosuke tuskin halusi jakaa häntä Cielin kanssa.
”Ehkä heille pitäisi puhua. En käsitä, miten Ciel kuvittelee voivansa jatkaa tuota rataa, Elizabeth on niin herkkä ja Ciel ei tunnu lainkaan ymmärtävän puhetta. Hän taisi ymmärtää jotain kun viimeksi teekutsujen aikaan puhuin hänen kanssaan, mutta illan kulusta päätellen sekin unohtui yhtä nopeasti, kuin käytöstavatkin.” Kaikkea sitä, pitäisikö hänen joka päivä selittää muiden tunteita ja Cielin omia tunteita pojalle itselleen? No, jos tämä sitä vaatisi.
”Cieliin nähden Edward on käyttäytynyt ihan mallikkaasti”, nainen naurahti hieman, voi Francis parkaa. ”Ei sinullakaan taida olla kotona helppoa, vaikka Edward onkin poissa jaloista siellä koulussaan? ”, hän kysyikin lempeästi naiselta. Se toivoton Alexis oli jäänyt pois juhlista, oliko mies niin kiinni töissään vai mikä juttu tämä nyt oli?

FRANCIS

Se oli varmasti ihan totta, että Francis piti kovempaa kuria kuin mikään koulu pystyisi, mutta kuka sitten, jos ei hän? Alexis ei pitänyt kuria lainkaan ja Francisin täytyi pitää miehensäkin kurissa. Mitä tuli Edwardin huolehtimisiin, niin hänen sopisi olla enemmän huolissaan ihan vain itsestään ja tulevaisuudestaan. Toki huoli oli ymmärrettävää, koska Cielin ja Elizabethin touhu oli nimenomaan huolestuttavaa. Ja Cielin tilanne tässä huolestutti eniten. Ei Francis ehtinyt Cieliäkin pitää kurissa ja nuhteessa, omassa perheessä oli ongelmaa enemmän kuin riittävästi. ”Se tosiaan oli virhe, annoin itsekin olla, koska herra Tanaka oli paikalla ja alkuun kaikki vaikutti sujuvan ja aikani ei riittänyt typerän veljeni ongelmaperheen kaitsemiseen.” Francis huokaisi. ”Puhun kaikkien kolmen kanssa huomenna ainakin erikseen jossain vaiheessa, ei tästä viikosta tule mitään tätä menoa.” Francis sanoi, sillä pakkohan se oli selvittää, mikä lapsia vaivasi.

Angelina oli jo kertaalleen teekutsuilla tosiaan puhunut Cielin kanssa, kun tämä oli ensin tullut valittamaan siitä käsittämättömästä huhusta, että Francis oli korvaamassa häntä intialaisella prinssillä. No ei sentään, vaikka prinssi kyllä vaikutti tällä hetkellä siltä, että pitäisi Elizabethista parempaa huolta kuin Ciel koskaan. Mutta eihän hän edes tuntenut intialaisia kunnolla, vaikka prinssin palvelija olikin käyttäytynyt illan aikana paremmin kuin yksikään muu herrasmies ja prinssikin oli selvästi toiminut enemmän herrasmiehen tavoin kuin Ciel koskaan. ”Onneksi olet täällä, en jaksaisi yksin lasteni lisäksi vielä Cielinkin ongelmia.” Francis sanoi, sentään hän pystyi jakamaan sukulaispojan taakan jonkun toisen järkevän ihmisen kanssa. Ja kuten Angelina sanoi, samaa se oli kotonakin. ”No Edward tosiaan on suurimman ajasta koulussa ja Elizabeth osaa olla kyllä siivosti, kun yrittää, ja Ciel on kaukana. Alexista saa olla patistamassa tekemään asioita, hän on toisinaan kauhean saamaton, mitä tulee mihinkään järkevään ja hyödylliseen. Jos kyseessä on Elizabethin hemmottelu, niin siihen kyllä löytyy aikaa aina.” Francis sanoi, hän todellakin oli kaivannut tätä hermolomaa miehestään, vaikka eivät hänen hermonsa täälläkään tainneet saada juuri lepoa.

ANGELINA

Francisin haukkuessa veljeään Angelina nauroi vain ja hymyili, voi naisparkaa, vaikka olihan toinen ihan oikeassa.
”Niinpä niin, minulla olisi ollut aikaa, mutta aluksi kaikki tosiaan näytti sujuvan hyvin… Ajattelin, että sisarparkani ei olisi siirtänyt tyhjäpäisyyttään poikaansa, mutta aika pahalta alkaa näyttää”, Madam myönsi itsekin ja hymyili. Olihan sisko ollut tosiaan hölmö, mutta oli hän silti rakastanut toista. Ja Ciel, niin hyvässä kuin pahassa, muistutti häntä hänen siskovainaastaan ja tämän komeasta, nenäkkäästä isästä. Voi jestas, millaiset piirteet poika olikaan saanut!
”Se on hyvä idea, Francis-kulta”, Angelina myönsi, kun nainen sanoi puhuvansa kaikkien kolmen kanssa huomenna. Ehkä erikseen olisi paras, Elizabeth tuskin halusi puhua tunteistaan Cielin edessä tai toisin päin, jos kaksikko tosiaan oli taas riidoissa…

Francis-parka, edes juhlissa nainen ei saanut olla rauhassa… Sentään kaukana miehestään, mutta kyllä lapsetkin osasivat olla työnsarkaa, etenkin kun nainen oli niin tarkka käytöksestä.
”Olen aina käytettävissäsi, huolehdin kyllä parhaani mukaan Cielin ongelmista, kun sinulla riittää työtä omissakin lapsissa. Kamanosuke on suhteellisen helppo, onhan hän melkein aikuinen jo… On iloni olla tukenasi”, Madam sanoi lempeästi ja hymyili vain kauniisti, Francis oli hänen rakas ystävänsä ja kyllähän hän aina olisi naisen tukena. Toki Francis oli vahva ja itsenäinen, mutta ainakin nainen sai valittaa hänelle aina, kun lasten typeryys otti koville. Angelina ymmärsi Francista paremmin, kuin hyvin. Ihan kuin lapsissa ei olisi ollut tarpeeksi työnsarkaa, niin mies oli vielä sellainen vätys, joka vain hemmotteli lapsia eikä saanut mitään oikeaa aikaiseksi.

”Jotenkin ei yllätä. Uskallan siis epäillä, että hänet jätettiin tarkoituksella kotiin töitä tekemään?”, Angelina hymähti vain, ehkä Alexis saisi jotain aikaiseksi, kun Elizabeth oli kaukana eikä tyttöä voinut hemmotella… Tai sitten mies vain laiskottelisi, kun Francis ei ollut vahtimassa toista.
”En kerta kaikkiaan ymmärrä miehiä. Joko he tekevät liikaa töitä tai liian vähän… Ciel tekee töitä niin paljon, että unohtaa muiden olemassaolon, vaikka eihän hän vielä mikään mies olekaan. Miehesi sen sijaan tekee päinvastoin. Aina kaikki pitää tehdä itse… Siksi minäkin luin lääkäriksi, ei miehistä ole mihinkään. Katsoo nyt varakreiviäkin, en ikinä haluaisi häntä lääkärikseni”, Angelina naurahti ja pyöräytti silmiään. Hän ja Francis olivat tottuneet siihen, että kaikki piti tosiaan tehdä itse, kun miehet olivat vässyköitä. Kai Elizabethkin sen tajuaisi, kunhan hieman kasvaisi… Mutta olisi Ciel silti voinut edes hieman yrittää.

FRANCIS

Onneksi tosiaan Angelinasta oli apua Cielin ongelmassa, omien lastensa ongelmia hänelle ei oikein voinut sälyttää. Ja olihan Angelinalla nyt omakin lapsi toki, mutta hän oli melkein aikuinen jo. ”Niin Edwardkin melkein, mutta ei kun hän päättikin ruveta kuusivuotiaaksi.” Francis tuhahti, hänen olisi pakko pitää juttutuokio poikansa kanssa nyt kun Alexis ei ollut paikalla antamassa kaikkeen periksi. Oli hienoa, että Edward välitti ja huolehti Elizabethista, mutta poika tarvitsi omankin elämän ja hänen pitäisi keskittyä siihenkin, eikä vain vahtia Elizabethia. Mitä tuli hänen aviomiehensä poisjäämiseen, niin kyllä, hänet jätettiin pois tarkoituksella. ”No eihän miehen työnteosta mitään olisi tullut, jos hän olisi tänne tullut lorvailemaan, vaikka tuskin hän kotonakaan ainakaan mitään töitä tekee, kun minä en ole vahtimassa.” Francis sanoi, sillä kaikki tosiaan oli tehtävä aina itse, jos halusi asioiden tulevan hoidetuksi kunnolla. ”Sinulla varmaan sujuu kaikki hyvin, vaikka oletkin saanut itsekin miehen taloon?” Francis vaihtoi puheenaihetta, ehkä hänen turhasta suvustaan oli valitettu taas tarpeeksi.

ANGELINA

Niin aivan, tosiaan, Edwardhan oli vasta kuusi tätä nykyä, vai miten se menikään? Voi jestas sitä poikaa! Angelinalta oli tosin jäänyt osa keskustelusta kuulematta, kun hän oli joutunut hyysäämään Kamanosukea, joka oli nukahtanut puuroonsa… Voi lapsia! Francis totesi miehensä poissaoloon vain sen, ettei mies varmaan saisi töitä aikaiseksi joka tapauksessa, oli toinen sitten juhlissa tai ei.
”Taidat olla oikeassa”, Madam hymähti, Alexis saisi yhtä lailla kerätä hieman itseään, Francis oli hieno nainen ja se mies oli kyllä varsinainen turhake! Aijai, onneksi hänellä ei ollut enää miestä… harmiahan heistä vain oli. ”Baronillakin oli vikansa, miesparka, vaikka minähän kaiken työn silloinkin tein”, nainen naurahti hymyillen, hänellä ei enää ollut sitä taakkaa. Hän oli jälleen Dalles, eikä hänen miehensä ollut ollut elossa enää vuosiin.

”Voi, minulla on kaikki loistavasti nyt. En ole ollut niin yksinkään jatkuvasti, kun sain Kamanosuken elämääni. Hän on hieman vanha, mutta ei se haittaa ollenkaan… Olen niin ylpeä hänestä, hän on oppinut niin paljon niin lyhyessä ajassa”, Angelina henkäisi onnellisena. Kamanosuke oli poistanut kaiken kaipuun, joka hänen sydämeensä oli jäänyt lapsesta. Ei hän tietenkään halunnut sulkea rakkautta täysin pois, mutta jos kaikki miehet aikoivat olla avuttomia, niin hän jättäisi siinä tapauksessa kyllä miehet väliin kokonaan.
”Kamanosukesta on kymmenen kertaa vähemmän vaivaa ja päänsärkyä, kuin kenestäkään muusta miehestä, joita elämässäni on ollut”, nainen nauroi onnellisesti.

FRANCIS

Francis ei ollut aiemmin juurikaan ottanut puheeksi Angelinan entistä avioliittoa tai tämän miestä, vaikka lapsen menetys hänelle oli selvästi ollut se suurin järkytys, minkä takia asiasta ei ollut viitsinyt mainita. Ehkä hän nyt adoptiolapsen myötä pystyisi halutessaan itse puhumaan menneestä, jos siltä tuntui, vaikka turhahan sitä oli kaivella. Mennyt oli mennyttä ja vanhoja virheitä ei tekemättömäksi saanut. ”On upeaa nähdä sinut noin onnellisena, harmi, että sukulaislapset aiheuttavat päänvaivaa nyt kun voisit vihdoin keskittyä omaankin perheeseesi.” Francis sanoi, mutta tottahan se varmasti oli, että vaikka Angelinalla olikin pojassaan työtä, niin muihin kun vertasi, hän vaikutti aika helppohoitoiselta lapselta kuitenkin. Isoin ongelma oli varmasti koulia hänet aateliston tavoille, Francisin ymmärryksen mukaan poika ei syntyjään ollut aatelinen, joten se vaati totuttelua. Vaikka eräillä aatelisilla täällä ei ollut mitään käytöstapoja, vaikka heitä oli koulittu koko ikänsä. Musiikki alkoi hiipua ja tanssi päättyä (?) ja Francis huomasi vasta nyt taas keskittyä itse tanssiin, hän ei ollut valitukselta edes huomannut koko tanssia.
___________________________________________________________________________

KAMANOSUKE

Kamanosuke oli päättänyt, että tämä tanssi saisi luvan olla viimeinen. Hänellä ei ollut hajuakaan, että miten kauan nämä pippalot meinasivat vielä jatkua, mutta hänen tanssinsa olivat nyt tässä. Hän hankkiutuisi seuraavaksi itse Yamadasta eroon, jotenkin. Kun musiikki sitten lakkasi ja tanssi päättyi (?), hän esitti horjahtavansa, jolloin mies sai hänestä onneksi kiinni. ”Olettehan kunnossa neiti?” Mies kysyi. ”Olen… anteeksi, taidan olla hiukan väsynyt, en ole tottunut tällaisiin pitkiin tansseihin.” Kamanosuke sanoi ja kun he olivat siirtymässä syrjään, hän voihkaisi ja Yamadan kysyessä, mikä oli hätänä, hän valehteli nyrjäyttäneensä nilkkansa. ”Nojatkaa minuun, niin autan teidät istumaan.” Mies sanoi ja tunki Kamanosuken makuun hiukan liian lähelle, vieden kättään hänen selän taakseen lantion ympärille. ”Ei teidän tarvitse, kyllä minä selviän…” Kamanosuke yritti, mutta joutui kuitenkin ottamaan kiinni miehen hartiasta, jotta tämä saisi autettua hänet salin laidalle. No ainakin sitten hän saisi olla rauhassa, toivottavasti.

ANGELINA

Ei Angelina yleensä puhunut miehestään, tai lapsestaan tai muutenkaan niistä asioista, mutta Francis oli yksi hänen harvoista lähimmistä ystävistään, jonka kanssa hän saattoi mainita asian ja ei miettiä sitä sen pidemmälle. Yleensä Angelina vain yritti unohtaa miesraasunsa ja menetetyn lapsensa, ja Kamanosuke oli auttanut siihen suruun todella paljon.
”Kiitos, Francis. Eikä sinun tarvitse huolehtia moisesta, minä olen kiitollinen sukulaislapsistani yhtä lailla, tekivät he mitä typeryyksiä tahansa”, Angelina sanoi onnellisena. Hän tosiaan oli onnellisempi, kuin oli ollut vuosiin, kiitos Kamanosuken. Olihan hänellä Francis, tämän lapset ja Ciel, mutta kyllä oma poika oli nostanut hänet siitä synkkyydestä, joka oli ennen vallannut hänen mielensä yksinäisinä iltoina.

Kun musiikki alkoi hiipua, Angelinakin alkoi hieman herätä ajatuksistaan ja hymyili taas hieman paremmin, tanssittaen kauniin seuralaisensa suosiolla loppuun.
”Kiitos, Francis-kulta, sinun kanssasi tämä oli huomattavasti hauskempaa, kuin monen muun”, nainen naurahti taas huolettomaan tyyliinsä ja musiikin, sekä tanssin päättyessä päästi lopulta Francisin otteestaan. Olihan se ollut ihan huvittavaa ja kummallistakin tanssia naisen kanssa, mutta ainakin se oli nyt koettu!



____________________________________________________________________________________




RAN MAO

Tanssi alkoi päättymään pikkuhiljaa ja hymypoika oli onnistunut ihan hyvin vakoiluhommista, mikä oli toki positiivista. Ran Mao katseli Kamanosukea kuitenkin tarkasti vielä tanssin hiipuessakin, kaventaen katsettaan kun näki toisen horjahtavan. Mistäköhän oli kyse? Olikohan Kamanosuke saanut kaikki tiedot jo? Yamada alkoi kuljettaa toista jo pois, hänen pitäisi mennä perässä! Ran Mao vilkaisi tanssipariinsa ja nyökkäsi toisen suuntaan, turha hänen oli kiitellä toista kun ei tämä ymmärtäisi. Sitten tyttö päästi irti ja lähti kipittämään Yamadan ja Kamanosuken perään kuullakseen, mistä he puhuivat.

Yamada alkoi olla hieman liian lähellä Kamanosukea, voi ei, hänen pitäisi tehdä jotain! Kamanosuke yritti vastustella, mutta siinä sitä taas vietiin toista. Ran Mao katseli taas ympärilleen, etsien jotain, millä kumauttaa miestä. Hän näki erään tarjoilijan kantavan pois tyhjiä shampanjapulloja, kiirehtien toisen luo. Mies katseli häkeltyneenä, kun Ran Mao nappasi yhden pulloista ja kiiruhti pois. Täytyi pelastaa Kamanosuke! Ran Mao kiirehti kaksikon luo ja Yamadan taakse päästyään iski tätä pullolla päähän sen verran kovaa (?), että kyllä toiselta ainakin hetkeksi taju lähtisi. Siitäs sai!
”Herra pitää näppinsä irti”, hän sanoi hiljaa, nostaen sitten huolestuneen katseensa Kamanosukeen. Kai toinen oli kunnossa?

EDGAR

Edgar jatkoi vain tanssimista kiinalaisnaisen suhteen ja piti aina välillä päämääräänsä silmällä, kun sen kyseisen parin perässä piti pysyä. Vieläkään Edgarilla ei ollut mitään käryä, mitä nainen oikein halusi kyseisestä parista, mutta ei sen väliä.

Jonkun ajan päästä tanssi kuitenkin alkoi loppumaan ja musiikki hiljenemään, minkä jälkeen kiinalaisnainen nyökäytti päätään Edgarin suuntaan. "Kiitän teitä tanssista. Se oli mukavaa", Edgar sanoi kumartaen naisen suuntaan. Ei Edgar tiennyt, että olisiko nainen kiitoksia välttämättä ymmärtänyt, mutta se nyt kuului hyviin ja kohteliaisiin tapoihin, joten se kuului asiaan. Ja olihan kiinalaisnainenkin kuitenkin nyökkäillyt Edgarin suuntaan ja kai se jonkunlainen kiitos tai vastaava oli ollut. Mutta nainen päästi kuitenkin irti Edgarista ja Edgar hänestä, kun toiselle tulikin sitten kiire jo jonnekin. Ehkä Edgar pääsisi nyt juomaan asti, kun viime kerralla se ei ihan ollut onnistunut. Mutta mitähän sitten? Tanssinut hän ainakin jo oli sen verran monta tanssia, että voisi nyt pitää taukoa ainakin hetken, ellei kyseinen ollut viimeinen.

FRANCIS

”Sentään toinen meistä…” Francis sanoi siihen, että Angelina oli sukulaislapsistaankin kiitollinen. Hän ei valitettavasti oikein voinut sanoa olevansa. Tanssi oli kuitenkin saatu päätökseen ja Angelina kiitti häntä tanssista. ”Ole hyvä vain ja kiitos, omituinen päähänpistosi oli kuitenkin ihan terapeuttista. Nyt jaksaa ehkä taas lapsia loppuillan.” Francis sanoi ja lähti Angelinan kanssa (?) takaisin sinne, missä Edward ja Agni-herra edelleen seisoivat, yllättäen Edward ei ollut tajunnut, että hänkin olisi voinut hakea jotakuta vapaata tyttöä tanssiin, vaikka täällä oli neitoja tarjolla kyllä. Miten hän ikinä tutustuisi kehenkään, jos ei edes nostanut katsetta Elizabethista? Ei hän siskonsa kanssa naimisiin kuitenkaan voinut mennä ja jos ei Alexis tekisi asialle mitään ja asia jäisi Edwardille itselleen, niin heikolta näytti pojan tulevaisuus.
______________________________________________________________

KAMANOSUKE

Yamada lähti jo auttamaan Kamanosukea salin poikki. Tämä oli typerää, olisi hän itsekin kävellyt vaikka nilkka olisikin nyrjähtänyt. Eikä hänellä ollut niin korkeita korkoja kengissä, että niillä oikeasti olisi saanut nilkkansa pilattua, mutta hän vain oli luullut, että pääsisi miehestä eroon tai ainakin tanssista jos ei kokonaan miehestä. Yhtäkkiä mies päästi irti ja kaatui lattialle. Kamanosuke katsoi hiukan hölmistyneenä, kun hän jäi siihen makaamaan. Sitten hän tajusi katsoa ympärilleen ja näki Ran Maon pullo kourassa ja tajusi, mikä Yamadalle oli tullut. ”Kiitos taas.” Hän kiitti tyttöä, no pääsihän siitä miehestä noin eroon huomattavasti nopeammin.

RAN MAO

Selkeästi Kamanosuke oli kunnossa, eikä Yamadasta kai enää saanut mitään irti, kun ei toinen näyttänyt mitenkään ärsyyntyneeltäkään. Sepä hyvä! Ran Mao hymyili pienesti ja vilkaisi Yamadaa, ehkä toinen pitäisi siirtää johonkin? No, se ei ollut hänen työtään… Ran Mao katsahti sitten shampanjapulloa kädessään. Tyttö nyökkäsi Kamanosuken kiitoksille ja lähti sitten kipittämään takaisin sen tarjoilijan perään, joka oli vienyt pulloja pois aiemmin. Kai pullo pitäisi palauttaa, kyllä Kamanosuke hetken yksin varmaan pärjäisi. (ei pärjää)



____________________________________________________________________________________




ALEISTER

Tanssi oli ollut oikein mukavaa Launkin kanssa, ei varakreivi laittanut ollenkaan pahakseen ja tulihan siinä rupateltua niitä näitä turhuuksia. Tanssin päätyttyä Aleister kiitteli Lauta ja kumarsi tälle, ihan kuin mitään kummallista ei olisi tapahtunut. Sitten hän katseli hieman ympärilleen, ehkä he voisivat hakea lisää juotavaa ja… Samassa varakreivi huomasi tutun, sinisen mekon kauempana. Ja yksin! Tai no, ei aivan yksin, sillä selkeästi toisen seuralainen oli vetänyt liikaa boolia ja sammunut lattialle, kun palvelijat kantoivat miestä pois. Varakreivin silmät kiiluivat, nyt oli tilaisuus!

”Anteeksi, käväisen hieman tuolla”, varakreivi sanoi hymyillen Laun suuntaan ja lähti Charlotten luo. Ah, hänen samettiruusunsa, hänen suloinen satakielensä, kuinka hän ikävöikään jo armastaan! Aika, jona hän oli saanut pidellä tuota harvinaista kukkaista käsivarsillaan tuntui olevan ikuisuuden päässä, eikä hän voinut mitenkään jättää uutta tilaisuutta käyttämättä. Varakreivi livahti aivan neidon vierelle ja hymyili hellästi, kun laski kätensä neidon olkapäälle.
”Iltaa, armaani, missä olet piileskellyt koko illan?”, hän kysyikin pehmeästi ja siveli hansikkaalla verhotulla kädellään hieman Charlotten olkaa, voi, hänen täytyisi ehdottomasti saada olla kahden tämän kaunokaisen kanssa… Kaiketi hän voisi juottaa neidille hieman boolia tai shampanjaa, niin toinen ei ujostelisi niin kovin tällä kertaa?

KAMANOSUKE

Ran Mao lähti pullonsa kanssa viilettämään ja Kamanosuke oli juuri aikeissa poistua, kun palvelijat tulivat hakemaan Yamadaa parempaan talteen toipumaan, mutta sitten hän oli säikähtää kuoliaaksi. Joku tarttui häntä olkapäästä ja sitten joku turhan tuttu, lipevä ääni kyseli hänen vierestään, missä hän oli piileskellyt. Kamanosuke kääntyi puhujaan päin ja näki Druittin varakreivin. ”Sinä saa…! …saitkin yllätettyä minut todella, varakreivi…” Kamanosuke sai juuri ja juuri pelastettua kömmähdyksensä, mistä helvetistä mies oli tullut!? Kamanosuke yritti vilkuilla, eikö missään ollut apua saatavilla. Ran Mao viiletti jossain ja äitikään ei näyttänyt huomaavan, koska hänellä oli liikaa tekemistä markiisittaren kanssa. Äidinhän piti pitää tuo kurja poissa hänen kimpustaan!

ALEISTER

No jopas, tyttö säikähti toden teolla! Varakreivi kuitenkin vain hymyili edelleen kauniisti, ehkä toinen oli vain hieman stressaantunut… no, se hoidettaisiin nopeasti pois päiväjärjestyksestä!
”Olen pahoillani, Charlotte rakas, ei ollut tarkoituksen säikytellä sinua. Onhan kaikki hyvin? Älkää suinkaan huolehtiko seuralaisestanne, palvelijani pitävät hänestä huolen”, varakreivi sanoikin vain huolettomasti, ohjaten neidon hieman sivumpaan.
”Saisiko teille olla juotavaa? Näytätte hivenen väsyneeltä, kaunokaiseni – älä huoli, alkoholitonta, enhän suinkaan tahdo väsyttää sinua enempää”, mies ehdottikin kohteliaasti, ehkä hän olisi nyt hetken rauhallisempi, niin tyttö uskaltaisi juoda. Varakreivi katsahti ympärilleen, viittoen yhden palvelijan heidän luokseen, joka toikin lasin boolia neidille ja shampanjalasin hänelle.

”Minusta olisi kovin epäkohteliasta jättää teidät aivan yksin keskelle juhlia, sallittehan, että pidän teille hetken seuraa?”, varakreivi kysyi ystävälliseen sävyyn, ojentaen tytölle tämän boolilasia. Oikeastihan hän oli ottanut boolin alkoholillisen version, mutta sitä tytön ei tarvitsisi tietää…

KAMANOSUKE

Kamanosuke oli saanut jotenkuten hermonsa kuriin, kun varakreivi jo lirkutteli, ettei hänellä ollut tarkoitus säikytellä. No ei toki, koska muuten vain mies oli ilmestynyt selän takaa hipelöimään? ”On minulla, säikähdin vain kun yhtäkkiä seuralaiseni sai pullosta päähän ja kaatui tuohon ja sitten olittekin siinä… Täällä alkaa meno mennä hiukan hurjaksi.” Kamanosuke yritti selitellä tilannetta, kun varakreivi lupasi, että Yamadasta pidettiin kyllä huolta. Paniikki alkoi kuitenkin nousta, kun mies alkoi vain ohjata häntä syrjemmälle ja alkoi tyrkyttää juotavaa. Kamanosuke ajatteli, että ehkä, painosanalla ehkä, hän pääsisi miehestä helpommin eroon, jos vain suostuisi. Hän ei ehtinyt toivoa alkoholitonta, koska sen verran varakreivikin tajusi ja ennen kuin Kamanosuke ehti vastata, niin hänellä oli jo uusi boolilasi kädessä. ”Kiitos, uskon, että pitäisitte minulle seuraa joka tapauksessa…” Kamanosuke sanoi, ehkä hän voisi kohta sanoa, että hänen olisi etsittävä tätinsä, koska alkoi olla myöhä ja heidän pitäisi lähteä. Hän joi hermostuneena boolia ja tajusi liian myöhään, ettei se tainnutkaan olla alkoholitonta, mutta hän oli jo juonut puolet tajuamatta mokaansa.