RP. Kuroshitsuji osa 2

KAMANOSUKE

Ainakaan kukaan ei ollut äidille mennyt sanomaan, jos oli Kamanosuken tunnistanutkin. Piti vain toivoa, etteivät olleet. ”Toivottavasti eivät…” Kamanosuke sanoi, vaikka ei kai noilla tolloilla ollut sinänsä väliä, mutta noloa se olisi ollut joka tapauksessa, vaikka hän ei joutuisi näkemään noita idiootteja enää koskaan juhlien jälkeen. Valitettavasti hänestä vain tuntui, ettei noista ihmisistä päästäisi ihan niin helposti eroon. Äiti kuitenkin lupasi, että kaiken voisi laittaa hänen syykseen, jos joku Kamanosuken olikin tunnistanut. ”No sinunhan syytäsi se oli. Okei siitä oli hyötyä, että ihan hyvä että raahasit sen mekon mukaan.” Kamanosuke joutui myöntämään.

SOMA

Soma istui huoneessaan Agnin kanssa ja yritti parhaansa mukaan opetella näytelmätekstiä ulkoa, mutta opeteltavaa oli kamalan paljon ja teksti oli edelleen paikoin melko omituista. Vaikka he olivatkin käyneet tekstin outouksia läpi eilen Elizabethin kanssa, niin Soma oli jo ehtinyt unohtaa ison osan, koska ei ollut tajunnut ottaa kirjoitusvälineitä mukaan eikä siksi ollut voinut kirjoittaa mitään muistiin. Nyt hän sitten oli yrittänyt opiskella ahkerasti ja merkata kohdat, jotka olivat hankalia ja kirjoittaa paperin sivuille huomioita niin englanniksi kuin bengaliksikin, joten hänen käsikirjoituksensa alkoi olla aika sotkuinen, toivottavasti se ei haitannut ja näitä ei pitänyt palauttaa samassa kunnossa kuin he olivat ne saaneet, koska se oli nyt myöhäistä.

Opiskeltuaan kauan, ainakin viisi minuuttia, Soma alkoi väsyä. Oli tylsää vain lukea ja kirjoittaa hiljaa, vaikka hän olikin häiriköinyt Agnia aika lailla, kysellessään ties mitä, mitä oli jo eilisestä ehtinyt unohtamaan. Agnilla oli hiukan parempi muisti näissä asioissa, mikä oli kyllä onni. Soma oli jo hetken tuijottanut tympääntyneenä samaa paperia ja huomasi hetken päästä, ettei ollut keskittynyt ollenkaan. Sen sijaan hän oli piirtänyt paperin reunaan hienon kuvan norsusta, Elizabethista, Cielistä, Agnista ja itsestään ja Elizabethin kissasta tietenkin. Mutta se nyt ei oikein kuulunut opiskeluun mitenkään. ”Äh, en voi keskittyä sisällä, kun ulkona on noin kaunis ilma. Mennään ulos jatkamaan!” Hän ehdotti Agnille ja keräsi paperinsa kasaan ja otti tällä kertaa ne kirjoitusvälineensäkin mukaan.

Soman taideteos:

AGNI

Agnin mielestä harjoittelu oli sujunut hyvin, hän oli päässyt jo aika pitkälle. Elizabeth-neidin apu eilen oli ollut korvaamatonta ja hän onneksi muisti suurimman osan neidin neuvoista. Teksti oli todella vaikeaa, mutta kaiketi oli tärkeintä ymmärtää vain pintapuolisesti, mikä tunnetila oli kyseessä ja osata vain vuorosanat. Agni oli kyllä auttanut ja vastaillut prinssille parhaansa mukaan, hän kun tosiaan muisti hieman paremmin kaiken avun, mitä he olivat eilen saaneet.

Prinssi alkoi kuitenkin aika nopeasti tylsistyä, kuten toisella oli tapana. Olihan tämä kahdestaan aika vaikeaa ja vaivalloista, kun he hädintuskin ymmärsivät tekstiä. Eilen prinssillä oli ollut hieman hauskempaa, kun neiti Elizabeth oli ollut auttamassa ja osasi pitää toisen kiinnostuneena aina jotenkin. Agni nosti katseensa taas papereista, kun prinssi ehdotti heidän siirtyvän ulos.
”Kuten tahdotte, ulkona on tosiaan kaunista. Ehkä raitis ilma piristäisi hieman”, Agni myönsi hymyillen ja keräsi itsekin käsikirjoituksen sekä muistiinpanovälineensä, nousten ylös. Olikohan Elizabeth-neiti yhä jaarlin seurassa? Mahdollisesti kyllä ja ehkä he myös harjoittelivat yhdessä, olihan heillä paljon yhteisiä kohtauksia. No, ehkä prinssi jaksaisi keskittyä ulkona hieman paremmin myös ilman neidin läsnäoloa.

SOMA

Agnilla ei ollut mitään ulkona harjoittelua vastaan, mikä oli hyvä, koska Soma oli jo kovin menossa. Hän oli kyllä Agnin kanssa samaa mieltä, että ympäristön vaihdos ja ulkoilma voisi saada keskittymisen taas riittämään harjoitteluun paremmin. Lisäksi Soman huoneessa oli intialainen sisustus jo valmiiksi, mikä oli ollut varsin yllättävää, joten siellä ei päässyt oikeanlaiseen tunnelmaan. Ja tunnelma oli tärkeä tällaisessa hommassa, vaikka vielä nyt ei hirveästi tarvinnut yrittää eläytyä rooliinsa. Kyllä oikeanlainen sopiva ympäristö silti vaikutti ulkoaopetteluvaiheessakin, ainakin Somaan se vaikutti.

Hän paineli kuitenkin portaita alas pohtien, mihin he voisivat mennä harjoittelemaan, kun Ciel ja Elizabeth tulivat vastaan (?). Elizabeth ei näyttänyt siltä, että olisi itkenyt, joten ehkä he olivat saaneet sovittua? Eli Elizabeth oli taas antanut Cielille anteeksi, toivottavasti Ciel oli sentään edes tajunnut pyytää anteeksi ensin. ”Hei! Näyttää siltä, että olette saaneet sovittua, loistavaa! Mihin te olette menossa?” Soma tervehti, kun häneltä oli mennyt Cielin tulo aamiaisen jälkeen kokonaan ohi. Hän yritti olla, kuin mitään puurovälikohtausta Cielin huoneella ei olisi tapahtunutkaan, koska kaikki muutkin varmasti halusivat vain unohtaa moisen. Soma ainakin…

CLAUDE

Claude oli saanut loistavan tilaisuuden vältellä Aloisia, kun markiisitar pyörtyi ja hän sai tekosyyn poistua viedessään naisen muualle toipumaan. Aloisia sai aina hävetä, hiukan huoletti jättää häntä yksin, mutta eiköhän varakreivi pitäisi pennun hetken aisoissa. Sen jälkeen, kun markiisitar ei enää tarvinnut hänen apuaan, ei olisi tarvinnut varmaan hetkeen, koska olihan läsnä palvelijoita, niin Claude lähti muualle välttelemään Aloisia. Hieman palvelijat katsoivat, kun hän oli paennut keittiöön neulomaan, ettei hänen tarvitsisi katsella kreiviä. Että hän vihasi Aloisia niin paljon!

ELIZABETH

Elizabeth lähti iloisena Cielin kanssa sisälle. Hän oli niin iloinen, kun sai harjoitella Cielin kanssa ja toinen ylipäätään suostui harjoittelemaan. Vaikka olihan Ciel jo pyytänyt koko näyttelyasiaakin anteeksi, ei Elizabeth jaksanut murehtia enää pitikö Ciel näyttelemisestä vai ei. Kunhan ei kitisisi.
”Toivottavasti An-täti ei ole kauhean tiukka ohjaaja”, Lizzie naurahtikin iloisesti, kun he pääsivät takaisin sisälle ja lähtivät yläkertaa kohti (?). Portaissa heitä tuli vastaan Soma ja Agni, jolloin Elizabeth pysähtyi ja hymyili iloisesti Somalle. Kaikki oli taas hyvin, hän oli söötti ja oli saanut puhuttua Cielin kanssa, eikä Ciel varmaan enää ollut vihainen siitä puurojutustakaan!

”Hei Soma, hei Agni-herra!”, Elizabeth helähtikin pirteästi. ”Juu, kaikki on taas hyvin, saimme puhuttua ja ajattelimme, että harjoittelemme näytelmää vapaa-ajalla. Olemme menossa hakemaan käsikirjoituksia”, hän jatkoi. Hän huomasi, että Somalla ja Agnilla oli myös mukana käsikirjoitukset.
”Oletteko menossa ulos harjoittelemaan?”, hän kysyi sitten. Voisivatkohan he harjoitella kaikki yhdessä ulkona? Se olisi kivaa! Jos Cieliä siis ei haittaisi… Tai jos Soma ja Agni halusivat keskittyä rauhassa.
”Tarvitsetteko apua? Kun mekin aiomme harjoitella, voisin auttaa jos harjoittelemme yhdessä?”, hän kysyikin sitten kohteliaasti, koska olihan porukalla kivempi harjoitella ja hän voisi olla avuksi, jos Somalle ja Agnille tulisi ongelmia käsikirjoituksen kanssa.
”Vai käykö se sinulle?”, Lizzie kysyikin vielä varmuudeksi Cieliltä, jos toinen halusikin harjoitella rauhassa kahden.

CIEL

Ciel oli lähtenyt Elizabethin kanssa kartanolle takaisin aikeinaan hakea näytelmäkäsikirjoituksensa omista huoneistaan ja harjoitella näytelmää varmaankin jommassakummassa huoneessa. Elizabeth puolestaan naurahti seuraavaksi sitä, että toivottavasti Angelina ei olisi ihan hirveän tiukka ohjaaja. "Niin tosiaan... Toivottavasti ei", Cielkin oli asiasta samaa mieltä, koska se olisi aivan kamalaa. No Angelina ei ollut Francis, joten ainakin oli jotain toivoa. Mutta sitä Ciel ei kuitenkaan sanonut ääneen, koska ei se olisi ollut kovinkaan kohteliasta. Ainakaan, kun Elizabeth oli Francisin tytär eikä nyt toki muutenkaan.

Matka kuitenkin jatkui ja he pääsivät portaisiin, kun vastaan tulivat Soma ja Agni. No ainakaan Somalla ei ollut tällä kertaa mukana mitään puurokulhoa tai muutakaan, jonka voisi viskata Cielin niskaan vahingossa tai tahallaan. Tai no olihan prinssillä kyllä kengät jalassa, että eihän sitä ikinä voinut tietää, jos hän heittäisi taas kengällä Cieliä jostain kumman syystä. No ehkä ei kuitenkaan. Eihän sellaiseen ollut tällä hetkellä edes syytä.

Ciel huomasi kuitenkin, että Somalla ja Agnilla oli mukanaan jotkut paperit ja kirjoitusvälineet. Jaarlin ei ollut vaikea arvata mitkä paperit kaksikolla oli mukana ja kun näytelmäharjoitus kuitenkin olisi huomenna, niin hekin varmasti olivat menossa harjoittelemaan. Soma kuitenkin näki myös Cielin ja Elizabethin, totta kai, koska olisihan prinssi ollut varsin sokea, jos ei olisi, kun jopa Cielkin oli huomannut heidät. Prinssi kuitenkin tervehti ja innostui seuraavaksi Cielin ja Elizabethin sovinnosta, minkä jälkeen uteli jo mihin Ciel ja Elizabeth olivat menossa. "Hei", Cielkin tervehti kumpaakin Elizabethin jälkeen Elizabethin alkaessa seuraavaksi vastaamaan, että kaikki tosiaan oli taas hyvin ja he olivat matkalla hakemaan käsikirjoituksiaan, jotta pystyisivät harjoittelemaan yhteisiä kohtauksiaan. Elizabeth uteli myös, että olivatko Soma ja Agnikin menossa harjoittelemaan, minkä jälkeen tarjosi apuaan, kun Ciel ja Elizabeth olivat kuitenkin itsekin menossa harjoittelemaan. Sitten Elizabeth kuitenkin kääntyi vielä Cielin puoleen kysyäkseen, että kävihän järjestely myös Cielille. "Tietenkin... Kyllähän siinä samalla tulee sitten heidänkin kanssaan käytyä läpi tarvittavia kohtauksia", Ciel vastasi, joskaan nyt ei muistanut, miten paljon hänellä itsellään ja Somalla ja Agnilla oli yhteisiä kohtauksia. No Elizabeth ja Soma olivat Romeo ja Julia, joten heillä toki oli yhteisiä osia. Agnin roolista Ciel ei ollut edes tietoinen tai sitten ei vain muistanut sitä enää, mutta saihan sitä näytelmää nelisinkin harjoiteltua ja ainakin laajemmin, joten mikä ettei.

SOMA

Elizabeth vaikutti tyytyväiseltä nyt kun asiat olivat taas hyvin hänen ja Cielin osalta. Soma katsahti hiukan Cieliä, sai nähdä miten kauan asiat olivat hyvin, Ciel ei ollut hoitanut asioita tähän mennessä kauhean mallikkaasti. Hän ei viitsinyt kuitenkaan olla mikään ilonpilaaja ja mainita asiasta, ettei se ilo ehkä kauaa kestäisi, toivottavasti Ciel nyt oli ottanut opiksi. ”Entä se astmakohtaus, oletko jo kunnossa Ciel?” Soma kysyi sitten vielä, koska aamulla ei ollut ehtinyt, koska oli koheltanut tarjottimen kanssa ja saanut paniikin. Hän kääntyi kuitenkin Elizabethin puoleen taas, kun tyttö selitti mihin he olivat matkalla. ”Aivan, tänään täytyy käyttää kaikki tilaisuudet harjoitella ennen huomista.” Soma myönsi ja ilahtui, kun Elizabeth ehdotti, että he voisivat harjoitella yhdessä. Se olisi paljon hauskempaa kaikki yhdessä kuin vain Agnin kanssa! Ei sillä, että Agnin kanssa olisi ollut tylsää, mutta kun he olivat kumpikin enemmän ja vähemmän kujalla esityksestä, niin olisi kiva, jos mukana olisi joku, joka tietäisi mitä piti tehdä. Ja helpommin vuorosanat jäivät mieleen yhdessä harjoittelemalla kuin vain yksin pänttäämällä. ”Se olisi hienoa, yhdessä on paljon hauskempaa! Ja totta puhuen, etenemme kahdestaan aika hitaasti.” Soma myönsi, vaikka syy olikin pääosin hänen, koska Agni joutui jatkuvasti pohtimaan hänenkin vuorosanojaan, kun hän ei muistanut mistä oli kyse.

Elizabeth varmisti vielä, ettei Cielillä ollut mitään asiaa vastaan, mutta ei tietenkään ollut, koska olihan se nyt yhdessä helpompaa ja hauskempaa ja Cielkin tiesi näytelmän ja ymmärsi tekstiä, joten Elizabethin ei tarvitsisi yksin neuvoa heitä. Somalla ei edes käynyt mielessä, että Elizabeth ja Ciel olisivat ehkä tarvinneet aikaa ihan vain keskenään, koska molemmillehan se vaikutti käyvän paremmin kuin hyvin. Cielkin oli sitä mieltä, että hyvähän se oli käydä läpi muidenkin kanssa näyteltäviä kohtauksia. ”Aivan! Tosin en ole varma onko minulla yhtään kohtausta Cielin kanssa… en kyllä muista enää mikä Cielin hahmo edes oli, ei kun sinullahan oli niitä kaksi!” Soma mietti, muttei osannut kyllä ihan sano, saisiko hän näytellä Cielin kanssa. Toivottavasti, se olisi hauskaa. Mutta Elizabethin kanssa hän nyt näyttelisi eniten ja toiseksi eniten Agnin, joten hän oli aika hyvissä käsissä kuitenkin. ”Missä te haluatte harjoitella? Ajattelimme mennä ulos, on sääli istua sisällä kun on näin nätti ilma, mutta toki sekin käy.” Soma kysyi sitten, vaikka toki Elizabethin ja Cielin piti hakea käsikirjoituksensa ensin.

ELIZABETH

Elizabeth hymyili iloisesti kun Soma huolehti Cielistä, toinen oli niin huomaavainen ja kiltti! Vaikka puurot olivatkin päätyneet Cielin naamalle… Mutta se oli ollut vahinko. Kummallakin näytti kaikki kuitenkin olevan nyt hyvin, Cielillä myös, sillä toinen suostui harjoittelemaan yhdessä Soman ja Agnin kanssa! Somastakin se oli hyvä idea ja Agni-herrakin nyökkäsi hyväksyvästi, voi, tästä tulisi hauskaa!

”No se on ihan ymmärrettävää, me autamme Cielin kanssa niin harjoittelu on helpompaa!”, Elizabeth vastasi vain rohkaisevasti Somalle, kun tämä ilmaisi harjoittelun edenneen aika hitaasti kahden kesken. Yhdessä harjoittelu oli paljon hauskempaa, vaikka Somalla ja Cielillä ei tosiaan tainnut olla kovin paljon yhteisiä kohtauksia… Hänellä ja Cielillä lähinnä, kun Sebastian nyt ei ollut paikalla.
”No, eiköhän se selviä, vaikken muistele että teillä olisi paljon yhteisiä kohtauksia… Mutta tosiaan, ulkona on kaunista, harjoitellaan vain siellä! Meidän tosin pitää käydä hakemassa ensin käsikirjoitukset”, Elizabeth sanoi vain iloisesti.

”Mutta ei siihen mene kuin hetki, voitte mennä edeltä ulos jos tahdotte”, Elizabeth lisäsi Somalle ja Agnille, ennen kuin lähti jo innoissaan edeltä yläkertaan. Hän oli niin iloinen! Näyttely oli niin hauskaa ja harjoittelu yhdessä oli hänen unelmiensa täyttymys! Etenkin, kun Ciel ei ollut eilen voinut harjoitella heidän kanssaan, koska hän oli opettanut Somalle ja Agnille lähinnä käsikirjoituksen lukemista ja kissa oli ollut heidän kanssaan. Nyt pikku kissa saisi pysyä sisällä, ettei oikean Cielin tarvitsisi taas jäädä pois yhteisestä hauskasta.

CIEL

Soma muistikin yllättäen Cielin astmakohtauksen, jonka Ciel oli kyllä halunnut itse unohtaa täysin, mutta olisihan se varmastikin pitänyt arvata, että asia varmasti askarrutti Somaa. Ja no miksi ei toki Agniakin, mutta kuitenkin. "Olen juu kunnossa. Ei tässä mitään hätää enää ole", Ciel vastasikin sitten, ettei siitä tosiaan ainakaan enää tarvisi huolestua. Kuinkahan moni siitä astmakohtauksesta olikaan jo tietoinen? Ciel ei olisi halunnut, että kukaan Angelinan ja Sebastianin lisäksi olisi saanut tietää. No Alois ja Claude olivat olleet silloin paikalla, joten toki hekin tiesivät, mutta nyt siitä tuntui tietävän harmittavan moni muukin. No ei sille enää mitään mahtanut, mutta Ciel toivoi vain, etteivät kaikki sentään tienneet.

Mutta he pääsivät takaisin näytelmäaiheeseen ja Somastakin olisi hienoa harjoitella yhdessä, mutta totta kai, olihan hän sentään Soma. Tietenkin se hienoa ja hauskempaa hänestä. Mutta näytelmän kannalta se oli tietenkin ihan hyödyllistä, vaikka ei Ciel ollut kyllä varma oliko hänellä edes näyteltävää Soman tai Agnin kanssa muutenkaan, mutta kyllä se käsikirjoituksesta selviäisi. Joskin se pitäisi tietenkin hakea ensin. Soma ei kuitenkaan ollut myösään yhtään varma oliko Cielillä ja hänellä edes yhteisiä kohtauksia. Ei Soma myöskään sitäkään muistanut kuka tai ketkä Cielin hahmot olivat. Ciel oli jo itsekin melkein kerennyt unohtamaan, että hänellähän olikin kaksi hahmoa yllättäen. "Mercutio ja Balthasar ovat hahmoni. Mercutio on Romeon ystävä ja Balthasar Romeon palvelija... Mutta en muista kyllä itsekään ovatko kyseiset hahmot Julian kanssa tekemisissä näytelmän aikana", Ciel vastasi. Kerranhan hän oli vain näytelmän omaksi huvikseen läpi lukenut ja siitä oli aikaa, joten ei Ciel muistanut enää moisia. No onneksi sen pystyi tarkistamaan käsikirjoituksesta. Somaa kuitenkin kiinnosti jo seuraavaksi tietää, missä Ciel ja Elizabeth halusivat harjoitella ja puhui ulos menemisestä. "Ulkona käy minulle ihan hyvin... Meidän täytyy vain ensin hakea käsikirjoitukset", Ciel vastasi omasta puolestaan. Elizabeth tosin lähtikin jo seuraavaksi hakemaan käsikirjoitustaan mitä ilmeisemmin, joten Ciel lähti kihlattunsa perässä yläkertaan myös, koska siellä se hänenkin huoneensa oli.

SOMA

Soma oli helpottunut, kun Ciel sanoi olevansa kunnossa. Ja kyllä hän näyttikin jo siltä, ettei ollut sairas. Cielin sanaan kun ei aina voinut luottaa, viimeksikin hän oli vain väittänyt olevansa terve, vaikka oli kuumeessa ja hyvä jos yskältään pysyi edes pystyssä! No Soman täytyisi pitää ystäväänsä silmällä, ettei tämä rasittuisi ja sairastuisi uudelleen! Ciel muistutti näytelmähahmoistaan Somaa, joka vain nyökkäili, koska nimet olivat niin vaikeita, että hän unohtaisi ne varmaan nopeasti. Etenkin kun hän ei ilmeisesti ollut kummankaan hahmon kanssa juuri tekemisissä, mikä oli erikoista, koska toinen oli Romeon ystävä ja toinen palvelija, eli aika tärkeitä Romeon kannalta. Elizabethkin vahvisti, ettei Soma juuri saisi Cielin kanssa näytellä samoissa kohtauksissa. Sääli, mutta ei voinut mitään.

Ulkona harjoittelu kävi myös Elizabethille ja Cielille, ja he lähtivät sitten hakemaan käsikirjoituksiaan. ”Mennään jo etsimään joku paikka, missä voidaan harjoitella!” Soma sanoi Agnille, tästä tulisi niin paljon hauskempaa nyt, kun Elizabeth harjoittelisi heidän kanssaan! Niin ja Ciel tietenkin myös! He menivät ulos, jossa oli aika rauhallista, jostain syystä kaikki viihtyivät sisällä, tiedä sitten miksi? (potemassa darraa XD) He löysivät läheltä pöydän, koska papereiden kanssa oli helpompaa, jos oli pöytä missä niitä säilyttää, ja jäivät odottamaan, että Ciel ja Elizabeth tulisivat.

ELIZABETH

Elizabeth kiirehti vain korkonsa kopisten yläkertaan ja omalle huoneelleen, kiirehtien etsimään käsikirjoitustaan. Ciel-kissa nukkui tyytyväisenä omassa vuoteessaan, ainakaan se ei alkaisi kinuamaan ulos kun hän lähtisi. Elizabeth etsi hetken ihmeissään käsikirjoitustaan, kunnes löysi sen yöpöydältään. Ai niin, hän oli lukenut sitä vielä vuoteessa… Elizabeth nappasi käsikirjoituksen mukaansa ja painoi sen innoissaan rintaansa vasten, pyörähtäen paikallaan. Tästä päivästä tulisi niin hauska! Kaikesta huolimatta, olivathan he sopineet Cielin kanssa ja hän oli saanut piristettyä sairasta (homo)veljeäänkin, joten kaikki oli ihan hyvin. Äidin vointia Lizzie hieman mietti, muttei viitsinyt mennä häiritsemään tai edes etsimään äitiä nyt.
Elizabeth kiirehti kuitenkin takaisin käytävälle ja jäi portaiden yläpäähän odottamaan Cieliä, toinen oli tullut hänen perässään ylös hakemaan omia papereitaan.

CIEL

Elizabeth oli rientänyt samantien omalle huoneelleen ja melkoisen vauhdikkaasti olikin. Ciel puolestaan suuntasi omalle huoneelleen, mutta siellä hän tajusi, ettei hänellä kyllä ollut minkäänlaista käryäkään, mihin Sebastian oli käsikirjoituksen hoitanut. No ei kovinkaan kauas, koska lopulta Ciel löysi sen huoneessa olevan tason (tai jonkun muun) päältä ja nappasi mukaansa. Ciel asteli ulos huoneeltaan ja sulki oven perässään ja jatkoi sitten portaille, joiden luona Elizabeth selvästi jo odotti. Hän oli löytänyt omansa selvästi nopeammin. Soma ja Agni olivat puolestaan tainneet mennä jo ulos odottamaan niin kuin Elizabeth olikin kaksikkoa kehottanut tekemään. "Löysin omani. Nyt voimme mennä", Ciel tokaisi ja vetäisi hieman hymyä huuleen, ettei näyttäisi niin tosiselta ja jännityksen nielemältä, koska hieman näytelmän harjoittelu kyllä jännitti, kun ei Ciel luonnostaan ollut mikään esiintyjä ja pysyikin mieluummin taustalla. No nyt se ei ihan ollut vaihtoehto, mutta ei siitä ruikuttaminenkaan, koska sitä virhettä Ciel ei kyllä tekisi enää uudestaan. Ei hänen ollut tarkoitus siitä alkujaankaan silloinkaan ruikuttaa, mutta hän ei vain ollut tajunnut asiaa, kun vasta virheen jo sattuessa. No enää samaan virheeseen ei ollut varaa.

Ciel lähti kuitenkin Elizabethin kanssa(?) suuntaamaan kohti alakertaa ja sitä kautta ulos, jossa Soma ja Agni tosiaan näyttivätkin jo odottavan. Ciel ei kuitenkaan ollut yhtään varma, miten näytelmäharjoitusta kannattaisi laittaa vauhtiin ja miten paljon hänen ja Elizabethin oikeasti pitäisi yrittää auttaa Somaa ja Agnia, koska ei hän itsekään ollut siinä mitenkään haka. No sentään hän ymmärsi kuitenkin vanhaa englantia ja tiesi tarinan pääpiirteet, joten tuskin se nyt ongelma olisi, mutta jos asiaa kovinkin yksityiskohtaisesti pitäisi katsoa läpi ja selittää ja avata ja auttaa, niin siinä saattaisi tulla kyllä äitiä ikävä. No sentään Elizabeth tiesi näytelmän hyvin ja se sujui ja tyttö muisti sen ilmeisesti ulkoakin. Tai ainakin lähes, jos ei ihan, mutta paljon tuskin puuttui.

ELIZABETH

Pian Ciel jo saapuikin käsikirjoituksensa kanssa ja Elizabeth hymyili vain iloisesti lähtiessään tämän kanssa takaisin alas. Hänestä oli ihanaa, että Ciel ainakin yritti olla innoissaan näytelmästä, vaikka toista taisikin jännittää. Kai sen ymmärsi… No, Elizabeth tekisi kaikkensa, että Ciel viihtyisi ja tuntisi olonsa vähemmän ulkopuoliseksi, kun hän ja Soma olivat kumpikin niin innoissaan näytelmästä.

He pääsivät jonkin ajan päästä ulos (?), eikä Somaa ja Agnia onneksi tarvinnut kauaa etsiä. Lizzie lähes hypähteli heidän luokseen ja istuutui iloisena alas, avaten paperinsa.
”Mihin kohtaan te jäitte?”, Elizabeth kysyi, sillä jos kaksikko ei ollut ehtinyt kovin pitkälle, niin hr voisivat varmaan jatkaa siitä. Ciel kun oli saanut harjoitella alkua jo Sebastianin kanssa eilen.

EDGAR

Edward oli tullut yläkertaan melkoisen kummallisen näköisenä ja se oli herättänyt huolta Edgarissa, joka oli napannut nuoremman käytävältä omaan huoneeseensa. Siellä Edward olikin sitten selittänyt kuinka hänen äitinsä oli nyt tietoinen siitä, että Edward ei ollutkaan vaan harjoittanut räsypokkaa ja ryypännyt Edgarin kanssa vaan tehnyt jotain aivan muuta. Eli toisin sanoen Francis tiesi nyt missä mentiin. Edgaria se nyt ei sinällään haitannut, vaikka ei hän toki itsekään kuuluttanut olevansa homo koko maailmalle. Ja kuului hänenkin sukuunsa sitä ahdasmielisempää väkeä, kuten mm. isänsä ja isän puoleista sukua ja toki hänen äitinsäkin suvun puolelta sitä väkeä löytyi, mutta Edgar ei ollut isänsä kanssa muutenkaan oikein missään tekemisissä enää. Heidän arvomaailmansa olivat niin kaukana toisistaan eikä hän oikein isänsä puoleista sukuaankaan juuri nähnyt. Äitinsä kanssa Edgar oli enemmän tekemisissä ja äitinsä puoleisen suvun kanssa. Eniten sukulaisistaan hän kuitenkin oli Aleisterin kanssa tekemisissä ja Aleister oli välistä niin kummallinen tapaus itsekin, ettei miestä hirveästi kiinnostaisi heiluttiko Edgar peittoa naisen vai miehen kanssa vai molempien kanssa yhtä aikaa. Mutta sitten oli Edwardin suku, joka oli täysin toista maata ja kun hänen äitinsäkin oli Francis ja ainoa, joka ilmeisesti ymmärsi häntä, oli Elizabeth, niin ei kovinkaan lujaa mennyt. No sentään hänelläkin kuitenkin oli edes joku, joka ymmärsi tai ainakin halusi ymmärtää.

Edwardilla oli kuitenkin selvästi mieli maassa ja hän oli pohtinut oliko hän jotenkin virheellinen tapaus ja puhunut asiasta jo sairautena ja kirouksena, mutta ei kai sentään rakkaus sellaista voinut olla. Ei rakkaus saisi sukupuolta katsoa. Kuka sille mitään mahtoi, jos rakastuikin samaa sukupuolta olevaan. Tuskin Edgar ja Edward ainoita oli, mutta sai nähdä miten kiusallisissa merkeissä loppuviikko oikein kuluisi.

"Miten me muka ikinä selviämme tästä?" Edward mutisi hiljaa ja hautasi seuraavaksi kasvot käsiinsä. "Älähän nyt. Ei meillä hätää ole ja ehkä äitikisin vielä ymmärtää ja pystyy elämään asian kanssa. Tuskin hänkään sinua nyt oikeasti vihaa, vaikka lyöminen nyt aika raju reaktio olikin, mutta hän on kuitenkin äitisi. Ja kun siskosi kuitenkin selvästi ymmärtää, niin on se jo alku", Edgar yritti lohduttaa ja veti nuorempaa lohduttavaan halaukseen Edwardin kietoessa myöskin käsiään Edgarin ympärille. "Äiti oli tosi vihainen ja pettynyt minuun... Entä, jos hän vihaa minua aina ja ikuisesti? Tuntuu niin pahalta..." Edward itki jo seuraavaksi. Olihan se Edgaristakin kamalaa nähdä toista tuollaisena, kun harvemmin vastaavanlaista surua tai muita negatiivisempia tunteita hänen täytyi todistaa Edwardin puolelta, mutta nekin kuuluivat toki elämään. "Kyllä me selviämme tästä. Pitää vaan ehkä olla varovaisempi", Edgar totesi silitellen toisen selkää rauhallisin ottein. "En halua tuntea näin... Haluan unohtaa äitini reaktion ja vihan ja pettymyksen... Tee se kanssani..." Edward jatkoi jo seuraavaksi aivan toiseen asiaan. Oliko hän tosissansa? "Nytkö? Onkohan nyt muka hyvä aika sellaisille?" Edgar kuitenkin kyseenalaisti hieman, mutta Edward alkoi jo kiskomaan takkia poia Edgarin päältä ja sitten omaansa mitään vastaamatta ja kiskoi Edgarin sitten mukanaan paremmin sänkyyn vaatteiden kadotessa heidän päältään ja siinä sitä sitten taas oltiin menossa. No sentään oli päiväsaika, joten kukaan ei voisi herätä moiseen eikä siksi tulisi hakkaamaan ovea.

SOMA

Ei Elizabethilla ja Cielillä kauaa kestänyt ja he löysivät paikalle. Elizabeth kysyikin jo, mihin kohtaan he olivat jäänee. ”No siis emme ole vielä kunnolla harjoitelleet, hiukan yhteisiä kohtauksia, mutta lähinnä olemme vain opetelleet omia vuorosanoja ulkoa…” Soma vastasi selaten papereitaan hetken, kunnes löysi sen sivun, jota viimeisempänä oli lukenut ja jossa oli se kaunis taideteos. ”Toisen näytöksen loppupuolelle, vähän ennen hääkohtausta.” Soma sanoi ja iski paperin pöytään. ”Mutta jos me harjoittelemme yhdessä, niin ehkä kannattaisi aloittaa alusta ja käydä ne kohtaukset järjestyksessä, missä olemme mukana. Joku muu voi lukea puuttuvien hahmojen repliikit?” Soma ehdotti sitten Elizabethille, Cielille ja Agnille. Ulkoa pystyi opettelemaan yksinkin, jos siis keskittyi eikä piirrellyt norsuja sun muuta käsikirjoituksiin.

ELIZABETH

Kuulemma Soma ja Agni eivät olleet harjoitelleet kauheasti, lukeneet vain repliikkejä, mikä oli toki ihan hyvä. Hän nyt osasi näytelmän lähes ulkoa, mutta hän yritti muistaa etteivät muut olleet niin tuttuja näytelmän kanssa. Elizabeth nyökkäsi iloisesti ja kastoi Soman papereita, jotka toinen iski pöytään. Niissä oli joku piirustus, sööttiä! Siinä oli tosi söötti norsu, ja hän ja Soma ja Agni ja Ciel-kissa… Ciel-kissa oli tosi söötti! Kuitenkin nähdessään Cielin, siis sen jaarli-version, Elizabeth tyrskähti ja alkoi kikattaa, ennen kuin ehti estää itseään. Miksi Ciel roikkui norsun hännässä?! Elizabeth nosti käden suunsa eteen ja sulki silmänsä ettei näkisi Ciel-piirrosta, mutta ei voinut mitään. Hän näki sen jo selkeänä mielessään.
”A-anteeksi, Soma… sinun piir- piirustuksesi on tosi söötti… Etenkin Ciel-”, Elizabeth ei voinut jatkaa kun alkoi nauraa taas miettiessään kiukkuista Cieliä roikkumassa norsun hännässä. Hän ei kestänyt! Maailman hauskin juttu!

CIEL

Ciel ja Elizabeth pääsivät ulos ja löysivät Soman ja Agnin melko nopeasti. Elizabeth kyseli jo mihin Soma ja Agni näytelmän osalta olivat jääneet, mutta eivät he ilmeisesti edes olleet harjoitelleet kunnolla. Lähinnä vaan yrittäneet muistaa vuorosanojaan ulkoa, mikä taas oli Cielin mielestä kamalinta, koska hänelle se ainakin olisi yksi työmaa muistaa sitä kaikkea ulkoa eli sai nähdä, mitä itse näytelmässä sitten tapahtuisi. Jäätyisikö Ciel vain vai mitä tapahtuisi. No se oli sen ajan murhe sitten. Soma kuitenkin ilmoitti seuraavaksi mihin asti he olivat päässeet ja löi jotkut sotkuiset paperit pöytään ja jonkun ihme... piirroksen, joka kai oli olevinaan taidetta. Soman taidonnäytteet eivät olleet selvästikään parantuneet sitten sen, kun hän yritti etsiä sillä apinan näköisellä kuvituskuvallaan sitä intialaista naista. Ei kai se ollut mikään ihme, ettei hän ollut naista heti löytänyt, vaan oli pitänyt Englantiin asti tulla etsimään.

"Niin tosiaan, olisi varmaankin kaiketi hyvä aloittaa ihan vaan alusta käymään läpi", Ciel vastasi kuitenkin, kun Soman ehdotuksiin päästiin, koska kyllähän sieltä alustakin löytyi harjoiteltavia osioita vähän liikaakin, vaikka Soma ja Agni nyt olivatkin vasta toisen näytöksen loppupuolella. Pitäisi ne alunkin osat käydä jossain kohdassa kuitenkin läpi, joten loogisinta se oli aloittaa sieltä. Ciel kuitenkin hätkähti hieman, kun Elizabeth alkoi yllättäen hihittämään jollekin ja alkoi sitten puhumaan Soman taidonnäytteestä sanoen sitä söötiksi. Cielistä se näytti ihan pikku kakaran sotkulta eikä niinkään 17-vuotiaan piirrokselta. Elizabeth kuitenkin ilmeisesti tunnisti jotenkin, että piirros esitti jostain kohtaan Cieliä ja kuinka sekin oli sööttiä, jolloin Ciel katsoi piirrosta hieman tarkemmin. "Ai... En tajunnutkaan, että ne olivat edes ihmisiä", Ciel totesi siihen. "Mutta toki... Taidetta se tuokin kai on", Ciel jatkoi perään.

SOMA

Soma käänsi hiukan kummissaan katseensa papereista Elizabethiin, kun tyttö alkoi nauraa jollekin. No olivathan he aika alkutekijöissä harjoittelun suhteen Agnin kanssa, mutta ei sen nyt noin naurettavaa pitäisi olla. Sitten tyttö alkoikin puhua piirroksesta ja Soma katsoi hiukan nolona paperiaan. ”Niin no… keskittymiseni alkoi kärsiä loppupuolella, siksi lähdimme ulos jatkamaan…” Soma selitti, ei hänen ollut tarkoitus käsikirjoitukseen piirrellä, se vain tapahtui. No ainakin se oli Elizabethista söötti ja Somastakin se oli noin nopeaksi tekeleeksi aika onnistunut, tosin ilmeisesti Cielin kuvassa oli jotain hassua. ”Ai… kiitos… kai?” Soma sanoi, koska ei ihan ollut varma, oliko loukkaantunut siitä, että hänen hienolle kuvalleen naurettiin, mutta ei Elizabethille oikein siitä voinut olla vihainenkaan ja ainakin hän oli kehunut työtä. No sitten hän loukkaantui oikeasti, kun Ciel avasi suunsa, ettei edes tajunnut, että kuva esitti ihmisiä. ”Ei kun tämä on norsu eikä ihminen. Ja tuo on ihan selvästi kissa…” Soma loukkaantui, mutta ehkä Ciel ei nähnyt kunnolla, koska kuva oli Cieliin nähden väärinpäin (?), joten Soma käänsi sen ja osoitti, ettei norsu ja kissa nyt ihmisiä olleet. Miten kukaan oli noin sokea? Okei, Cielillä oli vain yksi silmä käytössä, mutta kyllä kai sen piti toimia ihan hyvin. Cielin pelastus ei hirveästi pelastanut tilannetta, sillä ilmeisesti hän ei arvostanut kovin suuresti Soman taiteellista näkemystä. ”No tämä on vain nopea piirros eikä mikään taideteos… Piirrä itse paremmin, jos kerta olet niin hyvä!” Soma loukkaantui ja käänsi paperin ja iski Cielille kirjoutusvälineensä, että herra oli sitten hyvä ja näytti, miten taitava hän oli, kun oli varaa arvostella muita.

ELIZABETH

Ciel ei näyttänyt olevan ihan yhtä innoissaan piirustuksesta, kuin hän, mutta Elizabethin mielestä Soman taideteos oli täydellinen. Hänestä oli kamalaa nauraa, mutta hän nauroi vain Cielin ilmeelle, ei millekään muulle. Ciel sen sijaan ei edes tajunnut niiden olevan ihmisiä ja Soma alkoi selittää, että norsuhan siinä oli ja kissa.
”Ciel ei saa olla ilkeä”, Elizabeth sanoi hieman toruvasti, vaikka nauroikin ja osoitti piirros-Cieliä. ”Sitä paitsi tuo on ihan ilmetty sinä!”, hän jatkoi ja hihitti taas, se oli Cielille oikein, kun oli sanonut rumasti Soman työstä.
”Eheh… Se on tosi söötti, Cielillä on vain niin… hassu ilme”, Elizabeth pahoitteli vielä Somalle ja yritti ryhdistäytyä. ”Ei minun ollut tarkoitus nauraa… Ciel-kissa on tosi söötti! Ja olen tosi imarreltu, kun piirsit minutkin!”, Elizabeth sanoi sitten iloisesti, ettei Somalle tulisi paha mieli. Tosin toinen tyrkytti jo Cielille piirtovälineitä ja Elizabeth hymyili vain huvittuneena.
"Yritä sinäkin piirtää norsu, Ciel!", hän ehdotti innoissaan, tämä oli hauskaa!

CIEL

Ilmeisesti Soman sotkut olivat ilmestyneet paperille, kun keskittyminen oli kadonnut loppupuolella ja siksi he olivat uloskin menneet. Mutta Elizabeth sai epävarmat kiitokset niin ikään söötistä sotkusta, mutta sitten Soma kai otti itseensä, kun Ciel ei ollut edes tajunnut, että kuvassa oli ihmisiä. No eivät ne näyttäneet ihmisiltä vaan joltain oudoilta kartioilta jonkun oudon otuksen selässä. No outo otus ei ollut outo otus vaan norsu ja sitten siellä oli jossain muka kissakin. Soma käänsi paperia kuitenkin oikeinpäin Cielille kaiketi osoittaakseen, että otus oli norsu ja sen selässä kissa. Elizabeth puolestaan torui vieressä, ettei saanut olla ilkeä. "Aivan aivan, totta kai, kun sen nyt oikeinpäin kääntää. Onhan se toki norsu ja kissa", Ciel vastasi, jos se nyt oli edes oikeinpäin, mutta kai se oli. Norsu ainaki alkoi etäisesti muistuttamaan norsua, mutta kissa ja muut kartio-otukset eivät kyllä näyttäneet yhtään sen selkeimmiltä kuin aluksikaan. No ehkä ne saattoivat etäisesti ihmistä tai ainakin jotakin hahmoa muistuttaa, mutta olihan se toki aika kaukana siitä, mitä sen kai pitäisi esittää. Elizabethistä piirroksessa ollut Ciel kuitenkin oli kuin ilmetty Ciel. "Niin aivan. Onhan se toki", Ciel päätti vain sanoa, vaikka ei nyt ymmärtänyt, miten ihmisessä ja kartiossa oli mitään samaa, mutta olkoot.

Soma kuitenkin yritti, että se olikin ollut vain nopea piirros eikä mikään taideteos, mutta niin niin. No ei aina voinut kaikessa olla hyvä eikä Cielkään nyt mikään taidemaalari toki itsekään ollut, koska hänellä oli tärkeämpääkin tekemistä kuin tuhlata aikaansa jonninjoutaviin juttuihin, mihin hän kyllä tälläkin hetkellä tuhlasi elämäänsä. Mutta Soma jatkoi kuitenkin, että Ciel oli sitten hyvä ja saisi itse piirtää paremman kuvan, jos kerta oli niin hyvä. "Enhän minä väittänyt olevani hyvä missään vaiheessa... Erehdyin vain, kun kuva näytti kummalliselta, kun se oli väärinpäin", Ciel totesi, vaikka kuka tahansa olisi erehtynyt kuvan ollessa oikeinkinpäin, koska olihan se nyt... no sotku edelleenkin. Mutta Soma iski jo Cielin eteen kovin kirjoitusvälineitä, että kai hän nyt sitten odotti, että Ciel piirtäisi siihen jotain. Siis mitä hänen nyt oli tarkoitus piirtää? Sama kuva vai? No se ei olisi vaikeaa, jos sama pitäisi kopioida, mutta se ei tainnut olla se, mitä Soma haki, mutta kai hän oletti, että jotain samantapaista. No ei siinä mitään menettäisi ja Elizabethikin kovin kehotti piirtämään ainakin norsua, joten Ciel tarttui kirjoitusvälineisiin ja käänsi yhden näytelmäpapereistaan ylösalaisin niin, että täysin valkoinen puoli oli nyt ylöspäin ja tekstit pöytää vasten ja sitten hän aloitti.

Jonkun aikaa hän sai kuitenkin piirtää, mutta sai sitten jonkunlaisen kyhäelmän aikaiseksi ja kyllä hän ainakin omasta mielestään sai norsusta enemmän norsun näköisen ja kissankin kissaksi tunnistettavaksi. Ihmiset nyt menivät päin sitä itseään, mutta eivät ne ainakaan kartioilta näyttäneet toisin kuin Soman ihmiset, vaikka eihän hänen omansakaan mikään taidenteos ollut kuitenkaan. "Noin. Voisimmeko nyt siirtyä siihen oikeaan asiaan", Ciel totesi iskien tekeleensä pöytään, että siinäpä sitä sitten, kun kerran vaadittiin.

Cielin taideteos:

SOMA

Ciel yritti puolustella, että ei hän väittänyt olevansa parempi piirtäjä, mutta Soman kuva vain näytti oudolta väärin päin. Niin varmaan, Elizabeth sentään sanoi nauraneensa vain Cielin ilmeelle kuvassa. No se oli ihan Cielin perusilme, ei se Soman syy ollut, jos Ciel näytti normaalistikin hassulta. Mutta pääasia, ettei Elizabeth nauranut hänen piirustustaidoilleen vaan oli oikeasti sitä mieltä, että kuva oli söötti. No Ciel sai sitten näyttää taitonsa ja Elizabethkin kehotti Cieliä piirtämään norsua. He sitten odottivat, kun Ciel suostui, ihme ja kumma, piirtämään, eikä mennyt jonnekin mököttämään. Lopulta Ciel sai työnsä valmiiksi ja näytti sen muillekin. No eipä ollut Cielin kuva kauhean kummoinen. Norsu näytti joltain pehmolelulta eikä yhtään oikealta norsulta, Ciel-kissa oli kauhea laiha luikku, se näytti vain ihan miltä tahansa kissalta eikä Ciel-kissalta, Elizabethin hiukset olivat kumman piikikkäät ja Soma itse ei olisi tunnistanut itseään kuvasta, ellei tietäisi Cielin matkineen hänen kuvaansa. Agnikin oli kamalan lyhyt ja paksu, ei Agni oikeasti ollut yhtään kumpaakaan. Itseään Ciel ei ollut piirtänyt ollenkaan vaan korvannut kuvansa Edwardilla. Kai? ”No ihan hyvä yritys tuo on… mutta miksi ihmeessä Edwardilla on silmälappu?” Soma ihmetteli, vai yrittikö se sittenkin olla Ciel? Ei voinut, näytti liian iloiselta.

ELIZABETH

Ciel ihme ja kumma suostui ja alkoi piirtämään, Elizabethin katsellessa vain kiinnostuneena. Hän ei ollut nähnyt Cielin piirtävän varmaan sen jälkeen, kun he olivat olleet ihan pieniä, joten tämä oli tosi hauskaa! Elizabeth mietti, pitäisikö hänenkin piirtää? Ehkä ei, muuten he vain piirtäisivät eivätkä harjoittelisi yhtään…

Pian Ciel oli valmis ja Elizabeth nousi parempaan asentoon nähdäkseen piirroksen. Norsu oli ihan söötti, mutta kyllä Soman norsu oli söötimpi! Agni-herra oli ihan hassun näköinen, Somakaan ei näyttänyt yhtään Somalta ja Ciel-kissa oli ihan vääränlainen.
”Ciel-kissa on kyllä pörröisempi”, Elizabeth sanoi iloisesti, katsoen sitten sitä töherrystä, jonka oli tarkoitus esittää häntä.
”Eihän minun tukkani näytä yhtään tuolta! Se on kihara eikä tuollainen!”, Elizabeth sanoi hämmentyneenä, ihmeen lyhytkin se oli. Ciel tosin ilmaisi, että he voisivat palata asiaan, joten ehkä toinen ei ollut panostanut niin kauheasti taideteokseensa… ”Mutta norsu on ihan söötti, melkein yhtä söötti kuin Soman norsu!”, Elizabeth yritti lohduttaa. Agni katsoi hieman typertyneenä Cielin piirrosta ja vilkaisi itseään. Elizabeth tirskahti, Ciel oli kyllä tehnyt Agnista aika lyhyen ja paksun. Soman kysyessä, miksi Edwardilla oli silmälappu, Elizabeth naurahti taas. No, kyllähän se enemmän Edwardilta näytti, kun hymyilikin niin nätisti…

”Se on silti ihan söötti, Ciel”, Lizzie sanoi vielä, vaikka hän piti kyllä Soman piirustuksesta enemmän. Agnikin näytti toipuneen järkytyksestä, kun rykäisi ja hymyili hieman.
”Olen pahoillani, mutta eikö tarkoituksemme ollut harjoitella?”, Agni kysyi, jolloin Elizabeth keräsi itsensä taas paremmin ja otti paperinsa.
”Ai niin juu, totta… Ja voidaan aloittaa alusta nyt kun ollaan yhdessä, se jolla ei ole siinä kohtauksessa paljon oman roolin vuorosanoja, voi lukea puuttuvien hahmojen omat”, Elizabeth sanoikin sitten ja järjesti paperinsa, hymyillen huvittuneena. Se oli ollut niin hauskaa! Hieman häntä nauratti edelleen kun mietti kiukkuista Ciel-piirrosta, mutta ehkä hän saisi pidettyä naurut nyt paremmin sisällään.

CIEL

Soma sitten tarkasteli Cielin tekemää piirrosta kaikessa hiljaisuudessaan, kunnes sitten ihmetteli ainoastaan sitä, että miksi ihmeessä Edwardilla oli silmälappu, vaikka muuten yritys toki oli ihan hyvä. No eihän se nyt oikeasti kovinkaan kummoinen yritys ollut. Kukaan ei näyttänyt lähellekään siltä, miltä pitäisi ja juuri kukaan ei ollut mitenkään edes tunnistettava, mutta eivät ne ainakaan kartioita olleet. Kyllä Ciel tiesi, ettei ollut hyvä piirtämään itsekään, kun ei hänellä ollut aikaa mihinkään taiteeseen. Jos moiseen olisi aikaa, kai Ciel sitten olisi antanut sille elämästään vähän enemmän, mutta hän sentään tiedosti olevansa huono siinä eikä pahoittanut moisesta mieltään, vaikka ei piirros Somalta kovinkaan kummoista vastaanottoa saanutkaan. "Ei se Edward olekaan. Ajattelin vain, että kai se on kivaa, jos kaikilla kuvassa on kivaa", Ciel totesi vain, vaikka harvemmin itse näytti siltä, miltä kuvassaan nyt näytti. No eivät muutkaan itseltään näyttäneet ja Agnikin näytti aivan liian pyöreältä, mutta ainakaan hän ei ollut nälkiintyneen näköinen. Soma taas näytti vain kummajaiselta, mutta aika kummajaisia he olivat kaikki Somankin piirtämässä kuvassa.

Elizabeth nousi joka tapauksessa myöskin katsomaan Cielin piirrosta ilmoittaen ensimmäiseksi, että hänen kissansa oli kyllä pörröisempi, mutta selvästi kuitenkin iloisesti eikä suinkaan niin kuin olisi mielensä pahoittanut. Sehän tästä vielä olisi puuttunutkin. "Niin... No... Ehkä sen karvat on harjattu ojennukseen... Mutta no onhan se toki hiukka... outo", Ciel totesi. Oikeasti hän ei oikeastaan edes juuri muistanut miltä se kissa oikeasti näytti. Hän oli vaan siis piirtänyt loppujenlopuksi vain kissan. Mutta seuraavaksi Elizabeth kummasteli uutta hiuskuontaloaan, joka oli oikeasti kihara. "No ei olekaan, mutta en osaa piirtää hiuksia", Ciel vastasi. No ei hän oikein mitään muutakaan osannut piirtää, mutta ei hän siihen kovinkaan kauaa aikaa ollut muutenkaan tuhlannut. Ehkä pari minuuttia.

Norsu oli lopulta kuitenkin ihan söötti, mutta ilmeisesti Soman vei voiton. No sama se Cielille oli mikä norsu tässä oli söötti ja mikä ei. Se ei nyt ollut näytelmäharjoittelujen pääpointti. Agni puolestaan näytti myöskin erittäin hämmentyneeltä kuvastaan, mikä ei toki ollut ihme, mutta eivät kuvat olleetkaan mitään näköiskuvia, vaan nopeita piirroksia. Agni ei kuitenkaan sanonut mitään, mutta Elizabethin lopputuomio oli lopulta vain se, että kuva oli silti ihan söötti. "Kiitos..." Ciel vastasi vain, koska olihan se ihan kohteliasta, vaikka ei sillä nyt niin väliä Cielille ollut, mitä mieltä muut kuvasta olivat. Saisivat he hänen puolestaan myös vihata sitä. Ei se Cielille tunteisiin mennyt. Typerä piirros se vain oli.

Agni kuitenkin yritti lopulta saada aiheesta taas kiinni, koska eihän tässä ollut tarkoitus alkaa vain piirtelemään. Ciel käänsi piirroksensa pois, koska hän tarvitsi näytelmän tekstejä seuraavaksi eikä suinkaan mitään norsupiirroksia. Alusta oli kuitenkin tarkoitus aloittaa ja puuttuvien vuorosanat haltuunsa voisi ottaa aina se, jolla ei olisi paljoa omia vuorosanoja. "Kuulostaa ihan järkevältä", Ciel tuumasi

SOMA

Ciel vastasi vain, ettei kuvassa olija edes ollut Edward ja toki se selitti silmälapun, mutta ei sitä, miksi Ciel hymyili kuvassa. Cielistä kuitenkin oli kivaa, että kaikilla kuvassa oli kivaa. ”Eihän tuossa ole mitään järkeä, miksi ihmeessä sinulla olisi kivaa, kun olet pudonnut norsun selästä ja roikut sen hännässä kiinni?” Soma ihmetteli, koska vaikkei hänellä ollut kokemusta moisesta, niin hän ei uskonut sen olevan kauhean kivaa. Ciel ei vain ollut oikein hänen kuvassaan mahtunut norsun selkäänkään, joten se oli pakko ratkaista sillä tavalla. Elizabethkin ihmetteli kissaa ja omia hiuksiaan kuvassa ja tottahan se oli, etteivät ne muistuttaneet mallejaan yhtään, toisin kuin Soman piirroksessa. Toki Ciel oli vasta lapsi, joten harjoituksen puutettahan se vain oli. Elizabethista kuva oli kuitenkin ihan söötti ja norsu oli melkein yhtä söötti kuin Soman piirroksessa. Niin, melkein. Ciel yritti puolustella taiteellisia valintojaan, mutta myönsi lopulta, ettei ollut kovin kummoinen piirtäjä. ”On se silti ihan hyvä lapsen piirtämäksi, vähän harjoitusta, niin kyllä sinusta voi tulla hyväkin piirtäjä.” Soma yritti kannustaa päästyään yli Cielin aikaisemmasta arvostelusta. Hänen piti muistaa, että Ciel oli pikkulapsi vielä, vaikka tämä esittikin niin kovin aikuista.

Sitten Agni muistutti, että harjoittelemaanhan he olivat tänne tulleet ja nimenomaan näytelmää eikä piirtämistä. ”Tosiaan!” Soma oli melkein ehtinyt taas jo unohtaa ja laittoi paperinsa sitten taas oikeaan järjestykseen. He aloittivat näytelmän harjoittelun, alku käytiin aika nopeasti, koska heillä ei kellään ollut siinä juuri mitään osaa eikä arpaa, Agnilla yksi repliikki, ja eivät he olleet tulleet opettelemaan huvikseen muiden repliikkejä. Elizabeth ja Ciel kävivät paremmin läpi Romeon ja sen Benvolion keskustelun Romeon sydänsuruista (?), joka oli aika pitkä, mutta repliikit olivat siinä kohtaa melko lyhyitä. Sen jälkeen toisessa kohtauksessa Soma yritti parhaansa lukea Agnille sen kreivin osuuden, koska hänellä ei ollut ihan hirveästi vuorosanoja siinä kohtaa (?) ja Ciel ja Elizabeth jatkoivat oman juttunsa loppuun sen jälkeen, sitten kolmannessa kohtauksessa Somakin pääsi jo hiukan harjoittelemaan omaa rooliaan Elizabethin tuuratessa sitä imettäjää (?) ja Somalla meni kyllä pää pyörälle niitä repliikkejä kuunnellessa. Sitten he etenivät neljänteen kohtaukseen asti (?), jossa nyt oikeasti oli Cielin ja Elizabethin keskustelua enemmän. ”Minä voin olla nyt Benvolio kun Cielillä on omat repliikkinsä ja sitä ei ole tässä ihan hirveästi.” Soma lupasi, vaikka ensimmäinen repliikki olikin aika pitkä, mutta hän vain lukisi sen paperista, ei sitä tarvinnut osata kunnolla.