CIEL
Soma vastasi lopulta kyllä ihan samaa, ettei hänkään ollut ihastunut Elizabethiin ja tiesi Elizabethin olevan kihloissa Cielin kanssa, mutta eihän hän nyt moista ikinä voisi tehdä. Kyllä hän toki myönsi, ettei piti Elizabethista paljon, mutta sitten Ciel sai Somalta aikalailla saman selityksen, jota Angelina oli jo antanut Cielille aikaisemmin Elizabethin yksinäisyydestä, mutta Somalla oli mukana myös kulttuurinen näkemys, koska Elizabethilla ei kauheasti ollut mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Ja siitä sitten näytelmäselitykseen, joka taas oli tuttua jo Elizabethin puolelta. No eivät kai he sitten olleet muuta kuin ystäviä ja kun Ciel ei toistakaan selitystä saanut kummaltakaan ja ulkopuolisilta olisi turha kysyä edes moista, niin ei kai Ciel voinut muuta kuin uskoa, ettei hänen selkänsä takana nyt oikeasti ollut tapahtumassa mitään petoksia. "Aivan... Selvä.. Se vaan vaivasi, joten halusin varmistaa sen itse. Miten noloa luulla moista, mutta jos leikitään, etten ikinä luullut moisia", Ciel totesi perään, niin ehkä hän voisi unohtaa, että oli mennyt kyselemään typeriä. Kyllä häntä taas vaihteeksi kadutti moiset. Mutta vielä enemmän häntä alkoi kaduttamaan se ystävä-kommentti, kun Soma syöksyi kyyneleet silmissä halaamaan Cieliä siitä hyvästä tai siis pahasta, että Ciel oli kutsunut Somaa ensimmäistä kertaa ystäväkseen ja hän oli niin onnellinen siitä. "Niin... Minäkin olen todella onnellinen, kun olet ystäväni", Ciel totesi. No ei ollut eikä hän edelleenkään pitänyt Somaa ystävänään. Se oli vain keino, jolla Soman naruista sai vedeltyä ja kyllä hän edelleenkin oli sitä mieltä, ettei ollut viemässä Elizabethia Cieliltä, joten kai se ainakin tuon jälkeen oli se totuus, johon Ciel voisi oikeasti uskoa. Ciel yritti kuitenkin hieman halata Somaa takaisin, vaikka tämä kaikin puolin vaivaannuttavaa olikin, mutta jos hän nyt yrittäisi vaikuttaa edes hieman siltä, että piti Somaa ystävänään oikeasti eikä vaan Soman mieliksi tai siksi, että olisi saanut totuuden irti Somasta.
Soma jatkoi vielä, että yritti toki muista antaa Cielille ja Elizabethille enemmän aikaa kahdestaan ja Ciel saisi sitten sanoa suoraan Somalle, jos hän tuppautuisi liikaa. No se oli hyvä tietää, ettei siitä sitten joku pahoittaisi mieltään, jos Ciel sanoisi asiasta suoraan. Mutta sitten kysymykseen siitä, että kai Cielkin nyt tajusi, että Cielin parhaana ystävänä Soma tahtoi parasta myös Elizabethille. "Tokitoki ja enhän nyt sanonutkaan, ettette saisi olla ystäviä ja pitää toistenne seurasta", Ciel vastasi siihen. Mutta eihän Soma nyt olisi voinut Elizabethiä yksin tanssiaisissa jättää, kun Ciel oli sairastunut. "Et tietenkään enkä nyt toki olettanut, että niin olisi pitänyt tehdä. Päinvastoin, ihan kiva, että pidit seuraa", Ciel vastasi seuraavaksi. Sitten puhe kääntyi vielä siihen, että Elizabeth kovin yritti tehdä Cielin iloiseksi ja Soma halusi, että myös Elizabethilla oli hauskaa ja että Ciel tajuaisi olla suututtamatta ja pahoittamatta Elizabethin mieltä. "Niin... En selvästikään ajatellut sanojani niinä aikoina", Ciel myönsi tuntien, että pystyi taas hengittämään, kun Soma päästi hänet vihdoin vapaaksi. Sitten hän pahoitteli vielä siitä, että oli innostunut taas. Ciel lähinnä olisi pahoitellut sitä, että oli käynyt tätä koko keskustelua ylipäätään läpi ja moisia ystävä-kommentteja, mutta ei hän nyt sellaisia ääneen sanonut. "Ei se mitään, ainakin se asia on nyt selvitetty ja kaikki on hyvin... Eikö?" Ciel varmisti vielä, mutta ainakin Soma näytti edelleenkin onnelliselta elämäänsä. Hienoa.
Soma vastasi lopulta kyllä ihan samaa, ettei hänkään ollut ihastunut Elizabethiin ja tiesi Elizabethin olevan kihloissa Cielin kanssa, mutta eihän hän nyt moista ikinä voisi tehdä. Kyllä hän toki myönsi, ettei piti Elizabethista paljon, mutta sitten Ciel sai Somalta aikalailla saman selityksen, jota Angelina oli jo antanut Cielille aikaisemmin Elizabethin yksinäisyydestä, mutta Somalla oli mukana myös kulttuurinen näkemys, koska Elizabethilla ei kauheasti ollut mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Ja siitä sitten näytelmäselitykseen, joka taas oli tuttua jo Elizabethin puolelta. No eivät kai he sitten olleet muuta kuin ystäviä ja kun Ciel ei toistakaan selitystä saanut kummaltakaan ja ulkopuolisilta olisi turha kysyä edes moista, niin ei kai Ciel voinut muuta kuin uskoa, ettei hänen selkänsä takana nyt oikeasti ollut tapahtumassa mitään petoksia. "Aivan... Selvä.. Se vaan vaivasi, joten halusin varmistaa sen itse. Miten noloa luulla moista, mutta jos leikitään, etten ikinä luullut moisia", Ciel totesi perään, niin ehkä hän voisi unohtaa, että oli mennyt kyselemään typeriä. Kyllä häntä taas vaihteeksi kadutti moiset. Mutta vielä enemmän häntä alkoi kaduttamaan se ystävä-kommentti, kun Soma syöksyi kyyneleet silmissä halaamaan Cieliä siitä hyvästä tai siis pahasta, että Ciel oli kutsunut Somaa ensimmäistä kertaa ystäväkseen ja hän oli niin onnellinen siitä. "Niin... Minäkin olen todella onnellinen, kun olet ystäväni", Ciel totesi. No ei ollut eikä hän edelleenkään pitänyt Somaa ystävänään. Se oli vain keino, jolla Soman naruista sai vedeltyä ja kyllä hän edelleenkin oli sitä mieltä, ettei ollut viemässä Elizabethia Cieliltä, joten kai se ainakin tuon jälkeen oli se totuus, johon Ciel voisi oikeasti uskoa. Ciel yritti kuitenkin hieman halata Somaa takaisin, vaikka tämä kaikin puolin vaivaannuttavaa olikin, mutta jos hän nyt yrittäisi vaikuttaa edes hieman siltä, että piti Somaa ystävänään oikeasti eikä vaan Soman mieliksi tai siksi, että olisi saanut totuuden irti Somasta.
Soma jatkoi vielä, että yritti toki muista antaa Cielille ja Elizabethille enemmän aikaa kahdestaan ja Ciel saisi sitten sanoa suoraan Somalle, jos hän tuppautuisi liikaa. No se oli hyvä tietää, ettei siitä sitten joku pahoittaisi mieltään, jos Ciel sanoisi asiasta suoraan. Mutta sitten kysymykseen siitä, että kai Cielkin nyt tajusi, että Cielin parhaana ystävänä Soma tahtoi parasta myös Elizabethille. "Tokitoki ja enhän nyt sanonutkaan, ettette saisi olla ystäviä ja pitää toistenne seurasta", Ciel vastasi siihen. Mutta eihän Soma nyt olisi voinut Elizabethiä yksin tanssiaisissa jättää, kun Ciel oli sairastunut. "Et tietenkään enkä nyt toki olettanut, että niin olisi pitänyt tehdä. Päinvastoin, ihan kiva, että pidit seuraa", Ciel vastasi seuraavaksi. Sitten puhe kääntyi vielä siihen, että Elizabeth kovin yritti tehdä Cielin iloiseksi ja Soma halusi, että myös Elizabethilla oli hauskaa ja että Ciel tajuaisi olla suututtamatta ja pahoittamatta Elizabethin mieltä. "Niin... En selvästikään ajatellut sanojani niinä aikoina", Ciel myönsi tuntien, että pystyi taas hengittämään, kun Soma päästi hänet vihdoin vapaaksi. Sitten hän pahoitteli vielä siitä, että oli innostunut taas. Ciel lähinnä olisi pahoitellut sitä, että oli käynyt tätä koko keskustelua ylipäätään läpi ja moisia ystävä-kommentteja, mutta ei hän nyt sellaisia ääneen sanonut. "Ei se mitään, ainakin se asia on nyt selvitetty ja kaikki on hyvin... Eikö?" Ciel varmisti vielä, mutta ainakin Soma näytti edelleenkin onnelliselta elämäänsä. Hienoa.