RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset osa 2

GORO

Goro odotti hermostuneena vuoroaan, koska hän ei keksinyt mitään eläintä. Eikä hänellä edes käynyt niin, että joku olisi vienyt sen, mitä hän ajatteli, koska ei samalla kirjaimella vain alkanut minkään eläimen nimi. Ei sellaista ollut. Rokuro oli rusakko ja Shichiro lopulta supikoira ja sitten olikin Goron vuoro… ”Goro ja… koira…” Hän sanoi sitten. ”Koira ei kyllä ala G:llä.” Se poika, jonka nimen Goro oli ehtinyt jo unohtaa (Hijikata) huomautti. ”Ei niin, mutta ei sellaista eläintä olekaan, mikä alkaisi.” Goro puolustautui ja ilmeisesti ei hänkään keksinyt mitään, joten oli hiljaa sitten.
___________________________________________________________________

MASAMUNE (Botenmaru)

Botenmaru oli kyllästymiseen asti purrut kaltereita ja valittanut surkeista oloista ja kuinka hän oli Date klaanin tuleva johtaja eikä häntä sopinut kohdella tällä tavalla, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä. Tosin ei paikalla ollut hetkeen edes ketään, kelle valittaa, joten Botenmaru kyllästyi jossain kohtaa ja jäi lattialle torkkumaan. Nälkäkin alkoi olla, joten ei kannattanut tuhlata energiaa. Jossain kohtaa joku erehtyisi avaamaan oven ja sitten hänen pitäisi olla nopea, että pääsisi pakoon.
Hetken päästä joku tuli meluamaan ja Botenmaru heräsi. Se oli se sama epäilyttävä ihmisotus joka vain tuli ilmoittamaan, ettei ollut mitään hätää. Puhuisi omasta puolestaan vain, sitten olisi kyllä hätä, kun Botenmaru vain pääsisi vapaaksi, hän nimittäin purisi mokomalta petturilta kaulan poikki! Tämä kuitenkin höpisi tuoneensa ruokaa ja heilutteli jotain ihmisotusta. Siis näyttikö Botenmaru joltain ihmissyöjältä? Hän ei ihan tajunnut, mistä pöhinöistä ihmisenlurjus selitti, mutta pakko Botenmarun olisi jotain syödä. Ja ihmisen pitäisi poistaa este jotenkin saadakseen sen raadon tälle puolelle, joten siinä olisi otollinen tilaisuus, joten Botenmaru vain makasi rauhallisesti paikallaan matalasti muristen ja tarkkaillen esteen toisella puolella heiluvaa vihollista.

GENNOSUKE

Olimme aloittaneet jonkun todella oudon leikin tai siis ei se sinänsä outo ollut, mutta tylsä se ainakin oli. Ideana oli esittäytyä muille, mutta pelkkä etunimi ei riittänyt, koska sitten piti keksiä joku eläin, joka alkaisi oman etunimen ensimmäisellä kirjaimella. Siis eihän tuossa ollut mitään järkeä. Eikä ninjat leikkineet mitään typeryyksiä. Tämä oli naurettavuuden huippu. Onneksi kukaan tuttu ei ollut todistamassa tätä häpeällistä tilannetta. Mutta joka tapauksessa minua ennen oli vielä ollut ne kolme todella samannäköisen näköistä lasta, joista kolmas erosi lähinnä hiuksien pituuden puolesta kahdesta edeltäneestä lapsesta. Muuten he olisivat varmaan voineet olla jopa identtisen kolmoset. Kolmas tosin sanoi olevansa Goro Koira, mutta olin melko varma, ettei koira alkanut samalla kirjaimella kuin hänen nimensä alkoi. Siitä se joku Toshizo niminen lapsi huomauttikin, mutta jos samuraikin meni läpi, niin ehkä tuo ei ollut niin paha. Koira kuitenkin oli eläin siinä missä samurai taas ei ollut. Mutta tämä kyllä tarkoitti ikävästi sitä, että seuraavaksi olisi minun vuoro.

"Mutta eivät ninjat leiki mitään tällaisia typeryyksiä", ilmoitin siihen. "Ikävää, mutta kai sinäkin haluat tietää keitä kaikkia ympärilläsi oikein on? Ja hekin haluavat varmasti tietää kuka sinä olet", se Rozuksi esittäytynyt nainen sanoi. "No minä en kyllä halua", joku valkohiuksinen poika (Mitsuhide) ilmoitti. "Noh! Ei noin sanota. Tietenkin haluat. Mutta ole hyvä. Nyt on sinun vuorosi", Rozu sanoi minulle. No ainakin typeryys olisi pois alta, jos vaan keksisin nopeasti jotain. "No Gennosuke... Gekko", totesin sitten loppuun.
___________________________________________________________________________

ZELFA

Masamune pötkötti vain tyrmän lattialla ja murisi hieman. "Mitä? Eikö muka kiinnosta tuon enempää?" kysyin siinä kohdassa. Tosin miten saisin ihmisen edes sisälle tyrmään avaamatta tyrmän ovea? Masamune saattaisi käydä päälle heti, kun ovea edes raottaisi? Ihminen ei kuitenkaan mahtunut vain kaltereiden raosta sisään, mutta ehkä sen voisi laittaa osiin ja tunkea sitten osa osalta sisälle? Ehkä se olisi hieman kyseenalaista ja kaikki osat eivät välttämättä edes mahtuisi sisään kuitenkaan. Tokihan ihminen kuolisi joka tapauksessa, että ei kai sillä niin väliä olisi, miten runnoisi, mutta kun samassa kellarissa oli myös vampyyri. Verellä lotraaminen olisi siis vain typerää, joten ovi olisi pakko avata kuitenkin. Jos tekisin sen nopeasti? Tai... sitten voisin teleportata sisään ihmisen kanssa ja sitten ulos. Silloin ei tarvisi avata ovea eikä Masamune voisi päästä pakoon. Silloin ei tarvisi myöskään paloitella ihmistä ja tunkea osia vain kalterien välistä väkisin. Toki silloin oli mahdollisuus, että Masamune kävisi minun kimppuuni ja sekään ei kyllä viehättänyt, mutta ainakaan Masamune ei karkaisi ja aiheuttaisi hämminkiä ja ongelmia, jos pääsisi kellarista pois.

Se äijä alkoi kuitenkin seuraavaksi heräilemään, mikä ei ollut kyllä hyvä juttu. "Missä ihmeessä minä olen ja miten päädyin tänne? MIKÄ HIRVIÖ TUO ON?!!!" mies parkaisi, kun näki Masamunen. "Lohikäärme se vain on. Ei sen pahempi. Mutta joudun kuitenkin pyytämään sinua riisumaan vaatteesi", totesin miehelle, koska helpointahan se olisi, jos hän riisuisi itse. Kukaan tuskin kuitenkaan söi vaatteita. "Mitä?! Oletko joku homo vai mitä helvettiä?!" mies säikähti. "No entä sitten jos olenkin? Se ei nyt kuitenkaan liity tähän mitenkään. Vain sinä joudut riisumaan. Minä pidän vaatteet päälläni", vastasin siihen. "Mutta voin kyllä auttaa, jos et itse osaa ja voin sanoa, että se ei tule olemaan mukavaa", sanoin tarttuen samalla miekkaani. "Ai kaikkiko pois? Ja minkä ihmeen takia?" mies halusi tietää. "Joo, kaikki pois ja ihan vaan, koska sanon niin. Hopi hopi, ei ole koko päivää aikaa, vai haluatko, että sattuu?" kysyin lopuksi.

Lopulta jouduin kuitenkin tyytymään uhkailuun vielä tovin, mutta lopulta mies riisui. "Hyvä poika", totesin ja tartuin tätä ranteesta kiinni ja teleporttasin itseni sekä miehen tyrmän sisäpuolelle. "Heiheihei! Hetkonen! Mitä sinä nyt teet?!" mies parkui, kun ilmestyimme tyrmään. "Hyvää ruokahalua!" ilmoitin Masamunelle päästäen irti miehen ranteesta...

NOBUYOSHI

Oli todella outoa istua lapseksi muutettujen aikuisten kanssa piirissä leikkimässä tutustumisleikkejä. Leikin idea oli sanoa oma nimi ja joku eläin joka alkoi samalla kirjaimella kuin oma nimikin. Se ei kaikkien kohdalla ollut kauhean helppoa ja ei Nobuyoshikaan oikein tiennyt mitä eläimiä olisi. Hän meinasi ensin sanoa Noki mutta se oli nimi eikä menninkäinen edes ollut eläin. Tosin ei ollut Sayurin samuraikaan, mutta ei se sinänsä tullut yllätyksenä ja se oli vain söpöä, että Sayuri halusi niin kovin olla samurai. Sitten tulikin Nobuyoshin oma vuoro ja hän oli miettinyt vain Sayurin samuraita, ettei ollut yhtään miettinyt, mikä se eläin oikeasti olisi. ”Tuota… Nobuyoshi ja… Ninja.” Hän sitten sanoi koska ei nyt sen samurain jälkeen saanut enää mitään muutakaan mieleen ja ainakin se alkoi oikealla kirjaimella. Se Toshizo niminen poika, joka huomautti Goron koirista, löi siinä kohtaa kämmenen otsaan ja luovutti selvästi, että kukaan osaisi leikkiä tätä leikkiä kunnolla.
_________________________________________________________________

MASAMUNE (Botenmaru)

Botenmaru heilautti ärsyyntyneenä häntäänsä ja murahti kovemmin, kun ruokaihminen heräsi ja alkoi huutaa hirviötä. Olipa kivasti sanottu ja jos hän oli vain ruokaihminen eikä edes kunnon ihminen, niin ei ollut kauheasti varaa arvostella. Botenmaru ei tosin ihan ollut varma, miten ruokaihminen ja ihminen erosivat toisistaan, koska yleensä ihmisiä ei syöty… Sitten ruokaihminen alkoi jostain syystä luomaan nahkaansa, mutta ehkä se oli ruokaihmisten tapa ennen syödyksi tulemista, niin iho oli uusi ja puhdas syötäessä? Aika erikoinen tapa, mutta tiedä nyt sitten noista ruokaihmisistä. Botenmaru vain odotti valmiina, että este väistyisi ja hän voisi yrittää pakoa, mutta sitten se lurjus vain ilmestyi ruokaihmisen kanssa esteen sisäpuolelle ilman, että poisti estettä? Mitä kummaa? No sitä ei ollut aikaa ihmetellä, mutta nyt lurjusta ei voinut tappaa, koska kuka Botenmarun sitten päästäisi ulos? Hän hyökkäsi kuitenkin, jos vaikka jalasta pureminen auttaisi lurjusta tajuamaan, että nyt se este pois ja äkkiä (?).

ICHIRO

Sen Rozu nimisen naisen mukaan oli muka hyvä idea ottaa se pelottavan näköinen leijona mukaan leikkiin, mutta minä vähän epäilin sitä. Sehän voisi syödä kenet vain! Mutta niin kauan, kun leijona pysyisi kaukana minusta, hätää ei olisi. Kaikki huomioni kuitenkin meni sen leijonan vahtaamiseen, ettei se vainkaan tulisi lähemmäksi, koska ei noista taikaleijonoista ikinä voinut tietää, mitä ne olivat leijonoitaan. Se kammotushan voisi vaikka liikkua itsekseen! Leikistä minulla ei siis ollut mitään käryä enkä pahemmin kuunnellut, mitä muut oikein sanoivat. "Ninja-Yoshi kuulostaa hurjalta!" joku (Sayuri) ilmoitti jostain, mutta annoin vain olla ja katsoin sitä leijonaa silmä kovana.

"Ichiro? Ichiro!" Rozu niminen nainen kuitenkin sai lopulta huomioni. "Sinun vuorosi. Muut odottavat", Rozu sanoi. "Ai vessavuoroa vai mitä he oikein odottavat?" kysyin hämmenntyneenä. "Sinun vuoroasi. Sano nimesi ja eläin", Rozu jatkoi. Mitä tekemistä eläimellä oli nimeni kanssa? "Ichiro... Ööö... Herra Leijona on eläin, mutta en ymmärrä, miten se liittyy nimeeni", vastasin siihen. "Et siis kuunnellut ollenkaan, kun selitin leikin sääntöjä... Tarkoitus on esittäytyä muille. Sano etunimesi ja etunimesi ensimmäisellä kirjaimella alkava eläin", Rozu selitti. "Mutta en tiedä muita kuin leijonan. Lasketaanko se?" kysyin siinä kohdassa. "Hyvä on... Olkoot sitten leijona..." Rozu huokaisi.
___________________________________________________________________________

ZELFA

En kerennyt kuin toivottamaan Masamunelle hyvät ruokahalut, niin johan tämä hyökkäsi jalkani kimppuun kuin joku vesikauhuinen otus. "Ai saakeli!! Irti jalastani tai et saa ruokaa enää ikinä!" parahdin kivusta yrittäen saada Masamunen suuta auki, jotta saisin jalkani pois. Se mies puolestaan huusi tyrmässä kuin syötävä ja yritti tunkea itseään väkisin kalterien välistä ulos siinä kuitenkaan onnistumatta, mutta tämä ei luovuttanut. Ei muuten luovuttanut huutamisenkaan suhteen. "Turpa kiinni, saatanan idiootti tai laitan niskasi nurin!" karjaisin sille ihmiselle. "EIEIEIEIEEEEEIIIIIEIEIEEI!! EN HALUA KUOLLA!!! APUA!!!" tämä vaan karjui. "Irti nyt jalastani!!" karjuin puolestani Masamunelle, koska ei se nyt hyvältä tuntunut kuin lohikäärme roikkui jalassa hampaat irvessä. Mutta kyllä oli vahvat leuat. "Mitä perkettä oikein haluat minusta?! Toin ruokaa jo! Näinkö kiität siitä?! Olisin voinut jättää sinut kuolemaankin, mutta en tehnyt niin, joten irrota nyt saatana ne hampaasi jalastani!" huusin Masamunelle edelleenkin, kun mies samassa tyrmässä huusi edelleenkin pää punaisena siitä kuinka tarvitsi apua nyt heti eikä halunnut kuolla.

HYOMA

Hyoma oli yrittänyt keskittyä huolella leikkiin, kun muut kertoivat nimiään, mutta aika hankala hänen silti oli vielä yhdistää ääntä ja nimeä toisiinsa. Ja toki hänen keskittymistään hiukan häiritsi myös se, että hänen piti kuunnella omaa vuoroaan. Hetki meni, ennen kuin hänen vieressään istuva poika avasi suunsa ja ihmetteli mikä vuoro hänellä oli. Hän oli kuitenkin Ichiro ja sitten hän selitti jostain herra leijonasta ja lopulta hän ei tiennyt muita eläimiä, kuin leijonan, joten sen piti kelvata. Nyt taisi sitten olla Hyoman vuoro. ”Hyoma ja Hevonen.” Hyoma sanoi, koska se nyt oli helpoin vaihtoehto ja se oli aika helppo muistaakin.
___________________________________________________________________

MASAMUNE (Botenmaru)

Botenmarun uhri karjui hädissään, mutta ihan turha luulla, että hän päästäisi tällä kertaa irti. Viimeksikin hänelle oli luvattu vapaus ja tänne oli kuitenkin lukittu ilman mitään syytä. (joo onneks sille ei ollu mitään syytä XD) Samalla se ruokaihminen alkoi karjua hädissään ja yritti juosta esteen läpi, mutta turhaan. Ei kai joku onneton ruokaihminen pystyisi voittamaan estettä, jos Botenmarukaan ei siihen pystynyt? Oli hiukan mysteeri, miten tämä toinen ihmisotus pystyi siihen. Botenmarun uhri huusi sille ruokaihmiselle laittavansa tämän niskat nurin, jos tämä ei olisi hiljaa, mutta tämä vain huusi entistä kovempaa. ”Ja minä laitan teiltä kaikilta niskat nurin, jos tuo huuto ei nyt lopu. Miten te kuvittelette, että täällä voi kukaan yrittää nukkua, kun te pidätte tuollaista meteliä?” Joku toinen esteen ulkopuolella tuli valittamaan metelistä. Botenmaru ei kuitenkaan aikonut päästää irti, koska tämä epäilyttävä ihmisotus kuitenkin tekisi jonkun tempun ja katoaisi vain esteen toiselle puolelle. Nyt oli sentään mahdollisuus, että jos hän tekisi temppunsa, Botenmaru pääsisi itse ulos, jos vain piti kiinni jalasta, joten hän ei ollut irrottamassa.

HAURU

Elämä oli kerrassaan helpompaa, kun ei tarvinnut olla ylisuurissa housuissa ja melkoisessa paidassa. Mutta vaatteiden vaihtamisen jälkeen oli kuitenkin jotain tutustumisleikkiä tarjolla ja minua ennen oli ollut jo liuta lapsia. Miten heidät kaikki muka pitäisi muistaa? Ja minun jälkeenkin olisi vielä tarjolla. Mutta sitten oli ollut se minun vieressä ollut lapsonen, joka oli nimeltään Hyoma ja tällä oli joku side silmillään. Oliko hän sokea? Miten hän sitten tiesi, milloin hänen vuoronsa oli? Mutta seuraavaksi oli joka tapauksessa minun vuoroni. "Hauru... ja tuota noin... haukka", sanoin sitten kierroksen taas jatkuessa.
___________________________________________________________________________

ZELFA

Masamune ei päästänyt irti sitten millään. "Nirhaan sinutkin, jos et nyt irrota!" huusin Masamunelle sen äijän huutaessa toisaalla edelleenkin varmaan niin kovaa kuin kurkusta vain lähti. Mutta seuraavaksi Dorian tuli ilmoittamaan, että hän laittaisi koko kööriltä niskat nurin, jos huuto ei loppuisi. Lisäksi hän tuli nurisemaan nukkumisestaan. "Helppoahan se on siellä valittaa, kun ei ole lohikäärmettä jalassa kiinni!" ärähdin siihen kaivaen miekkaa esiin. "Jos ei nyt perkele päästä irti, olet entinen lohikäärme!" jatkoin Masamunelle edelleenkin kivun kielissä, koska ei se nyt edelleenkään mitenkään hyväkään tunne ollut, kun joku lohikäärme roikkui kintussa kiinni ja puri kuin joku hullu viimeistä päivää. En voinut vaan teleportatakaan pois, koska silloin Masamune tulisi mukana ja se ei nyt ollut vaihtoehto. Ymmärsin toki, että hän halusi tyrmästä pois, kukapa ei olisi halunnut, mutta hän karkaisi kokonaan, jos hänen laskisi vapaaksi. Eikä lohikäärmettä voinut vaan viedä leikkimään piirileikkejä muiden kanssa.

SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA (Saeryos)

Saeryos ei oikein viihtynyt paikassa, jonne hänet oli viety, hän olisi mieluiten ollut ulkona. Ihmiset ilmeisesti rakensivat tällaisia paikkoja, jossa asuivat, mutta haltiat eivät asuneet sellaisissa. Toki heilläkin oli suojia, mutta ne eivät olleet niin umpinaisia ja ahdistavia. Lisäksi sisällä oli paljon erilaisia olentoja ja kova meteli, mikä oli hiukan hermostuttavaa. Nyt heidän kuitenkin piti istua piirissä ja pitää jotain esittelyleikkiä, mikä oli kyllä ihan kivaa ja Saeryos unohti ahtaanpaikankammonsa hetkeksi. Hänkin istui, vaikka haltiat eivät kyllä yleensä istuskelleet, mutta kun muutkin tekivät niin. Mutta sitten oli Saeryosin itsensä vuoro kertoa nimensä ja joku eläin. ”Saeryos ja Sudenkorento.” Hän sanoi sitten.
____________________________________________________________________

MASAMUNE (Botenmaru)

Uhri rimpuili ja parkui, että nirhaisi Botenmarun jos hän ei irrottaisi. Ja sen kun yrittäisi! Sitten tämä valitti sille esteen toisella puolella olijalle, että hyvä siellä oli valittaa kun hänellä ei ollut lohikäärmettä jalassa kiinni. No se voitaisiin kyllä myös järjestää. ”Ja kuka käski mennä sinne? Ei se ole minun vikani, jos sinä olet idiootti, joten nyt olette hiljaa.” Se ulkopuolellaolija sanoi samalla kun Botenmarun saalis yritti taas uhkailla, eikä näyttänyt tajuavan hyvällä. No ei väkisin. Botenmaru puri koko voimalla uhrin jalkaa ja retuutti kuin kaniinia, kunnes jalka taisi katketa irti (?).

HARUYA

Olin istunut lattialle piiriin muiden kanssa, koska se kuului Rozu-nimisen naisen leikin sääntöihin. Leikissä piti ilmeisesti yrittää tutustua muihin ja juttu meni niin, että oma nimi piti kertoa, mutta sen lisäksi myös joku eläin, joka alkaisi oman etunimen ensimmäisellä kirjaimella. Aloin miettimään jo heti alussa h:lla alkavia eläimiä ja keksinkin sellaisen hyvissä ajoin. Ennen minua oli vielä se suippokorvainen kiharahiuksisempi tapaus ja hänen nimensä oli Saeryos. Mutta sitten oli minun vuoroni. "Haruya Hilleri!" ilmoitin vuorollani ollen hyvin tyytyväinen itseeni, kun olin keksinyt h:lla alkavan eläimen ja nimenomaan eläimen, kun kaikki eivät ihan olleet noudattaneet leikin sääntöjä. Ja sitten oli se Goro niminen, joka oli keksinyt koiran ja Ichiron, joka oli leijona, koska hän ei tiennyt muita eläimiä. Minä en edes tiennyt, mikä eläin se leijona oli. Mutta sen tiesin, ettei samurai ja ninja ainakaan olleet eläimiä.
___________________________________________________________________________

ZELFA

Dorian kysyi vain tyrmän toisella puolella, että kuka oli käskenyt minua menemään tyrmään lohikäärmeen kanssa. "No ei ku- Ai, saatana! kaan, mutta miten tyrmän ovea avaamatta tuon idiootin muka saisi sisään?! Aiii! Nyt irti jalastani! Masamune olisikarannutjosolisinavannutsen!!! HELVETTI!! SATTUU!! TÄSTÄ ETEENPÄIN ET SAA RUOKAA!!" karjuin tuskissani, kun Masamune alkoi selvästi käyttämään voimaa enemmänkin ja sitten vielä retuttamaan sellaisella voimalla, että aikuistakin miestä väkisin itketti. Eikä siinä kaikki, koska sitten tunsin ikävän muljahduksen jalassani ja sitten se sanoi naks ja kuului joku muukin ikävä ääni. "AAAAHH! Perkeleen otus!! Saatanan helvettiiiih!" karjuin tippa linssissä. Mutta koska luiden murtuminen ei riittänyt pelkästään, niin Masamune puri koko jalan poikki paikoiltaan! Siis irtipoikki! "AAAAAARRGHHH! ET HELVETTI OLE TOSISSASIH!" karjuin seuraavaksi jalan vuotaessa verta tai se mitä siitä nyt jäi jäljelle. Yritin samalla potkaista Masamunea kasvoihin(?) ja kauemmas itsestäni(?). Se mies puolestaan huusi edelleenkin ja nyt kahta kauheammin ja minä löin nyrkkiä lattiaan ja karjuin kipuani. Irronneet raajat kyllä kasvoivat takaisin, mutta niiden kasvaminen ei ollut yhtä nopeaa kuin jonkun haavan parantuminen. Se kesti yleensä kauemmin, mutta onneksi silloinkaan ei puhuttu kuitenkaan tunneista.

SOUJI (Soujiro)

Soujiro oli odottanut ihan täpinöissä omaa vuoroaan Saizo sylissä. Ei hän kyllä ihan kaikkien nimiä varmaan heti muistaisi, mutta ehkä leikin aikana ne oppisi hiukan paremmin. Mutta lopulta tuli hänen vuoronsa. ”Soujiro! Ja Saukko!” Hän kertoi. ”Ja tämä on Saizo ja Saizo on possu!” Soujiro kertoi ja esitteli myös Saizon, vaikka Possu nyt ei alkanut samalla kirjaimella, mutta jos hän olisi sanonut, että Saizo on sika, niin joku olisi voinut luulla, että oikeasti. Mutta siathan olivat paljon isompia, joten Saizo oli possu eikä sika.
____________________________________________________

MASAMUNE (Botenmaru)

Botenmaru sylkäisi irtoraajan syrjään, koska nyt ei ollut aikaa syödä, vaan piti taistella. Uhri parkui verta vuotaen, mutta oma vikansa, kun ei vapauttanut Botenmarua hyvällä. Hän oli ehkä nuori ja silmäpuoli, mutta hänen aliarvioimisensa oli paha virhe. Sitten typerä otus yritti potkaista, eli halusi päästä toisestakin jalasta selvästi eroon. Botenmaru iski hampaansa uhrin toiseen jalkaan, ennen kuin mies ehtisi tajuta tilaisuutensa karata. Ruokaihminen taas huusi ja mesosi edelleen, mutta Botenmarulla ei ollut aikaa murehtia nyt ruokaihmistä. Ainakaan nämä eivät olleet kavereita, koska ruokaihminen ei tullut auttamaan, mikä oli hänen kannaltaan viisas teko.

MITSUHIDE

En ollut kyllä kovinkaan innoissani sen Rozu nimisen naisen kehittämästä leikistä. Vieressäni oleva possutyyppi puolestaan oli selvästi vähän liiankin innoissaan. Ja sitten tuli hänen vuoronsa. Hänen nimensä oli Soujiro ja sitten piti tosiaan keksiä se typerä eläinkin siihen. Lisäksi hän esitteli possunsa ja se oli Saizo. "Se on tosi söpön näköinen", se Haruyaksi Soujiroa enemmin esittäytynyt sanoi. Mutta miten vain, sitten oli minun vuoroni. "Mitsuhide... Ja no vaikka minkki", sanoin vielä loppuun ensimmäisen M-kirjaimella alkavan eläimen, joka vaan tuli mieleeni.

Jälkeeni ei kuitenkaan tapahtunut mitään, mutta eipä kai, kun seuraava vaan veti unta palloon vieressäni. "Herää, ääliö!" yritin havahduttaa idioottia ehkä hieman kovakouraisin ottein ravistelemalla tätä. "Mitsuhide! Ei noin kovakouraisesti voi ketään ravistella!" Rozu kauhistui. "No ihan hyvin kyllä pystyin siihen", vastasin naiselle. Ei se ollut yhtään ongelma.
___________________________________________________________________________

ZELFA

Alkoi kyllä kaduttamaan ja kovaa, että edes olin harkinnut ruokkivani Masamunea. Ja tässä oli maailman palkka? Olisin voinut jättää hänet ruokkimattakin, mutta sen sijaan hän päätti purra jalkani katkipoikki paikoiltaan. Yritin tukahduttaa tuskankärvistelyjäni puremalla huuleeni. Potkuyritykset puolestaan valuivat myöskin reisille, koska seuraavaksi Masamune iski hampaansa toiseen jalkaani, joten se siitä tuskan tukahduttamisesta. "AAAAAAGGH!" karjuin seuraavaksi yrittäen huitaista Masamunea seuraavaksi miekallani(?), koska ei oikein ollut enää mitään vapaata jalkaakaan tai ylipäätään edes jalkaa, jolla olisi voinut potkaista. Onneksi oli kuitenkin miekat, mutta tiedä sitten miten niistäkään olisi hyötyä lohikäärmettä vastaan. Mutta jos tästä vielä pääsisin elossa, en kyllä enää ikinä ruokkisi yhtään ketään. En ainakaan lohikäärmeitä, se oli vissi ja varma.

YUKIMURA (Benmaru)

Benmaru havahtui hereille, kun joku vähemmän ystävällinen henkilö karjui ääliötä hänen korvaansa ja retuutti häntä. ”Aijai ei saa!” Hän huusi hätääntyneenä, kun ei tajunnut, mistä moinen kohtelu nyt yhtäkkiä. Kun tämä valkohiuksinen kiusaaja lopetti riepottamisen, niin Benmaru katsoi hiukan hämmentyneenä ringissä olevia muita lapsia. ”En… minä nukkunut… lepuutin vain silmiä…” Hän yritti, vaikka oikeastihan hän tietenkin oli nukahtanut. Jotain muut kuitenkin odottivat ja kun hän ei tajunnut, mitä ihmettä he odottivat, niin se leikin aloittanut nainen selitti, mitä hänen piti tehdä (?). ”Aivan niin juu… unohdin. Tuota… Benmaru ja… vaikka… tuota… Baniini.” Hän sanoi ja joku poika possun kanssa alkoi hihittää. ”Mikä ihme on baniini?” Joku toinen poika (hijikata) kysyi. ”Ei aavistustakaan, mutta veikkaisin kaniinia… joka syö banaaneja. Luonnollisesti.” Benmaru pohti, koska mikä muukaan se nyt voisi olla?
__________________________________________________________________

MASAMUNE (Botenmaru)

Botenmarun saalis rimpuili ja parkui, eikä tajunnut, että hänen olisi nyt korkea aika vapauttaa Botenmaru jos halusi säilyttää kurjan henkensä. ”No koita pärjätä Zelfa.” Se ulkopuolella olija sanoi ja lähti pois. Botenmaru ei irrottanut otetta, vaikka saalis alkoi huitoa jollain ikävällä terävällä kepillä häntä, mutta onneksi suomut suojasivat sen verran hyvin, ettei se kauheasti tuntunut.

ZUKO

Vilkaisin vierustaani, kun siinä alkoi tapahtumaan. Mitsuhideksi esittäytynyt alkoi retuuttamaan sitä toista poikaa, joka nukkui lattialla. Hyvät olivat näköjään unenlahjat, koska minä en pystynyt nukkumaan lattialla. Tämä kuitenkin heräsi, joskin hätääntyneenä siitä, että hänet oli retuutettu hereille. Sitten hän yritti, ettei muka edes olisi nukkunut, mutta kyllä se minusta nukkumiselta oli vaikuttanut enemmän eikä vaan silmien lepuuttamiselta. Hän ei myöskään tiennyt mistään mitään, mutta Rozu selitti taas leikin säännöt varmaan miljoonatta kertaa ja sitten pääsimme eteenpäin. Lapsi oli Benmaru ja hänen eläimensä baniini. Tosin mikä kumma se baanini oikein oli? En kerennyt itse kysymään, koska se joku Toshizo niminen poika kerkesi ensin. Benmaru oli sitä mieltä, että se oli kaniini, joka söi banaaneja. "Mutta nehän syövät porkkanoita", sanoin siihen. "Mutta tosiaan... Zuko... Mutta ei mikään ala Z:lla... No zeepra", totesin kuitenkin, vaikka se taisi kyllä oikeasti alkaa S:llä. No ehkä kukaan ei huomaisi ja olihan Benmarukin sanonut jonkun baniinin, eikä sellaista edes oikeasti ollut olemassa, koska kanit eivät syöneet banaaneja.
___________________________________________________________________________

ZELFA

Masamune ei irrottanut otettaan vaan puri edelleenkin ja minä nieleskelin kyyneliä. Toinen jalka oli alkanut joka tapauksessa aloittamaan kasvamisprosessinsa, mutta ei se noin vain hoitunut, koska prosessi oli hieman hitaammanpuoleinen, mutta ainakin se oli alkanut. Ei se kyllä kipuun vielä auttanut, koska jalka ei ollut kokonainen. Ei lähellekään vielä. Eikä sekään auttanut, että Masamune puri toista. Miekankaan iskut eivät pahemmin näköjään auttaneet, joten lopulta tyydyin lukemaan iskuvoimaa tehostavan loitsun saadakseni iskuun enemmän voimaa ja yritin uudelleen iskeä tätä edes johonkin(?). Oli miten lapsi, halusin hänet irti jalastani. Dorian puolestaan vain ilmoitti pärjäilyistä tyrmän toisella puolella. "Ettäs kehtaat lähteä vaan pois!!" huusin tämän perään. "IRROTA JO OTTEESI SAATANAN OTUS!!" karjuin seuraavaksi Masamunelle yrittäen jälleen iskeä miekalla tätä(?).

NOBUYUKI (Gensabaro)

Sen sijaan, että he olisivat tehneet jotakin kehittävää, kuten harjoitelleet miekkailua tai kalligrafiaa, he istuivat piirissä keksimässä jotakin nimen ensimmäisellä kirjaimella alkavia eläimiä. Mitä hyötyä siitä oli? Ja tietenkin Gensabaron veli oli vain nukkunut koko senkin ajan kuin moukka ja sitten ei edes tajunnut herättyään missä mentiin ja sitten väitti jotain baniinia eläimeksi. Ei sellaista ollut edes olemassa! Gensabaro kääntyi sen leikin keksineen naisen puoleen. ”Ihan oikeasti, Benmaru on sairas ja se voi tarttua, häntä ei saisi pitää samassa tilassa muiden kanssa.” Hän ilmoitti, koska ehkä sieppaajat eivät vain tienneet siitä ja kohta heillä kaikilla olisi unitauti. ”Enhän ole…” Banmaru sanoi itku kurkussa. ”Kyllä olet, isä on sanonut niin.” Gensabaro sanoi. ”Ja lisäksi, tämä leikki on ihan typerä eikä näin esittäydytä oikeaoppisesti.” Hän protestoi eikä erityisemmin halunnut alkaa vertaamaan itseään mihinkään eläimeen. Ja toisaalta kuten aikaisemmatkin kaksi poikaa olivat huomauttaneet, G:llä alkavia eläimiä ei juuri ollut ja sellaisen keksiminen oli vaikeaa. ”Sano nyt vain nimesi ja se eläin niin saadaan tämä joskus päätökseen.” Vihreähiuksinen yookailapsi marisi kyllästyneesti. No kai se sitten oli pakko… ”Gensabaro ja… Gepardi”. Hän sanoi sitten, että tämä typeryys joskus loppuisi.
______________________________________________________________________________

MASAMUNE (Botenmaru)

Saalis laittoi sinnikkäästi vastaan, toki tämä olisi jo kuollut, jos Botenmarulla olisi ollut tarkoitus tappaa. Mutta jos saalis vain kuolla kupsahtaisi, niin miten hän pääsisi täältä sitten pois? No ei mitenkään, joten piti vain suostutella hiukan, vaikka otus ei nyt selvästi tajunnut omaa parastaan. Tämä alkoi vain hakkaamaan sillä jollain kapulalla Botenmarua ja kyllä se nyt ikävältä tuntui, vaikkei suomuihin juuri pystynytkään(? en tiedä miten voimakas toi sen isku on). Botenmaru alkoi retuuttaa saaliin toistakin jalkaa siihen malliin, että kohta sekin olisi irtipoikki, ellei nyt alkaisi esteet kaikkoamaan. (?)

NOKI

Levitin mutaa tyytyväinen ilme kasvoillani vieläkin lattialle. Tosin olin vaihtanut paikkaa sen verran, että olin myöskin muiden kanssa jossain piirissä. Joskin en ihan tiennyt, mitä oikein edes teimme. Muut olivat kuitenkin alkaneet puhumaan jotain kukin vuorollaan, mutta mitä niin se olikin sitten aivan toinen juttu. Osa näytti kuitenkin jotenkin kyllästyneeltä touhuun ja toiset olivat innoissaan. Mutta koska kukaan ei puhunut mitään ymmärrettävää kieltä, niin itse homman pointti ei ikinä auennut.

Jonkun ajan päästä vieressäni oleva melko tiukan oloinen lapsi sai puheenvuoron ja sai jonkun itkemään kaiketi ja sitten lapsi jatkoi taas ja sitten se joku vihreähiuksinen halusi myös puheenvuoron ja sitten se minun vieressäni oleva jatkoi taas. "Ei Benmaru kyllä minusta mitenkään sairaalta näytä... Mikä hänen sitten on sairas, jos hänellä pitäisi olla jotain?" se joku naispuolinen (Rozu) sanoi seuraavaksi jotain. Hänelläkin oli ollut jo aika monta vuoroa. "Mutakakkuja, kelpaako kenellekään?" päätin vain kysyä omalla vuorollani, jos kaikkien oli vaan pakko sanoa jotain omalla vuorollaan, vaikka jotkut olivat kyllä vetäneet vaan välistä useammankin vuoron. Mikä tässä sitten ikinä olikaan pointtina. "Niin... Hän on Noki, mutta puhuu ilmeisesti vain jotain ei-ymmärrettävää-kieltä. Leikin säännötkään eivät varmaan selvinneet hänelle enkä oikein tiedä, miten voisin niitä hänelle selventää niin, että hänkin ymmärtäisi", se sama nainen sanoi taas. Hän oli kyllä sanonut nimeni, mutta miten hän sen tiesi ja miten nyt oli ollut muka taas tuon naisen vuoro?
___________________________________________________________________________

ZELFA

Miekasta ei pahemmin ollut edes parannelluin loitsuin mitään apua, mutta toki lohikäärmeet nyt olivat melko kestäviä ja kyllähän minä sen nyt tiesin. En vaan ollut varma, että mikä niistä nyt noin kestäviä teki. Suomut varmaan loivat ikään kuin jonkun panssarin heidän kehonsa suojaksi. Ihan näppärää toki, mutta tässä tilanteessa ei niinkään, kun Masamune oli jo kiskonut toisen jalkani irti poikki kokonaan ja se retkotti lattialla jalassani olleen kenkäni kera ja housutkin olivat revenneet siinä mukana. "Ymmärrä jo saatana, että en voi päästää sinua pois!! Kasva aikuiseksi ja vauhdilla ja käytä aivojasi tai jotain!! Ihan sama, mutta päästä irti nyt!!" karjuin Masamunelle, koska kyllä nyt toki ymmärsin, ettei tyrmässä kivaa ollut ja hän halusi pois, mutta se ei nyt olla mikään vaihtoehto. Tosin kohta varmaan alkaisi olemaan, jos Masamune aikoisi oikeasti laittaa minut osiin.

"Ja sinä saatana, se turpa kiinni siellä!" ärähdin lopulta sille ihmiselle kalterien luona ja viskasin sen toisen miekkani tehostetun voiman kera miehen niskasta sisään, että siihen loppui se huuto. Mutta sitten alkoi taas toisenluokan tuskat omalla kohdallani, kun Masamune selvästi yritti kiskoa toistakin jalkaani irti sijoiltaan ja jotain siitäkin jalasta ainakin katkesi jo ikävästi. "AAAAHH! ET KYLLÄ KISKO SITÄKIN IRTI!!!" karjuin yrittäen jälleen hakata miekallani Masamunea(?). Onneksi miekkoja kuitenkin oli ollut kaksi, mutta se ei pahemmin mieltä lämmittänyt, kun se toinen oli sen miehen niskassa ja Masamune kiskoi toistakin jalkaani irti. Kiva, kun Dorianistakin oli ollut niin paljon apua...

KAMANOSUKE

Istuin siinä piirissä ja kuuntelin, kun muut lapset kertoivat nimiään ja jotain eläimiä, paitsi että kaikki eivät tainneet keksiä eläintä vaan jotain ihan muuta. Mutta ideana oli kuitenkin keksiä oman nimen alkukirjaimesta joku eläin, vaikka eihän minulla ollut käsitystäkään, mikä ihmeen kirjain ja nimeäkään ei oikein ollut, että hiukan hankalaksi meni. Tosin aihe hiukan karkasi välillä, kun joku lapsi olikin sairas, muttei ehkä ollutkaan. Se vieressäni istuva nainen ihmetteli, mikä hänellä sitten oli, kun hän ei näyttänyt sairaalta. ”Näytänkö muka joltain lääkäriltä? En minä vain tiedä, mutta ei tuollainen nukahtelu joka paikkaan ole normaalia.” Se joku lähellä istuva poika vastasi ja toista taisi vain harmittaa, tai sitten nukuttaa.

Vieressäni istuva mudalla sotkeva karvaotus selitti seuraavaksi jotain kummallista ja hän oli ilmeisesti noki ja hän puhui vain jotain kummaa ölinäkieltä. No sentään puhui, kai se oli jo saavutus. Mutta sitten oli minun vuoroni, mutta en yhtään tiennyt, mitä olisi pitänyt sanoa, joten leikin sitten vain, etten edes ollut paikalla ja toivoin muiden unohtaneen, että edes olin mukana. Niin kaikki yleensäkin tekivät, eli unohtivat olemassaoloni, joten ehkä se toimisi?
__________________________________________________________________

MASAMUNE (Botenmaru)

No kyllähän se oltiin jo huomattu, ettei tuo surkea ihminen tahtonut päästää Botenmarua ulos täältä, eihän tässä muuten olisi ongelmaa. Että kyllä se oli tämä ihmisotus itse joka saisi käyttää aivojaan, jos omisti sellaiset. Eihän Botenmaru voinut päästää irti, tai hän tekisi katoamistempun ja sitten hän ei ainakaan pääsisi ikinä vapaaksi. Sitten ihmisotus hermostui sen ruokaihmisen metelöintiin ja heitti sen jonkin terävän kepukan, jolla oli Botenmarua hakannut, sitä päin ja siihen hiljeni. Eli ilmeisesti noiden kepukoiden kanssa sai olla varovainen, vaikka ihmisotukset nyt ilmeisesti eivät olleet kauhean kestävää tekoa. No ainakaan sillä ei ollut vaikutusta Botenmarun suomuihin, jotka onneksi olivat jo sen verran kovapintaiset, että suojasivat iskuilta. Koska ihmisotus ei edelleenkään ollut yhteistyöhaluinen, Botenmaru jatkoi tämän jalan kiskomista, kunnes sekin napsahti irti hetken ravistelun tuloksena (?).

ROZU

Nobuyuki oli alkanut selittämään jostain sellaisesta, että Yukimura olisi sairas lapsi, eikä saisi täten olla missään, missä olisi myös muita. No ei hän kyllä aikuisena mitenkään sairaalta vaikuttanut, joten mistä sairaudesta nyt sitten puhuttiin? Nukahtelusta vai? No eihän kukaan muukaan toki nukkunut kaiken aikaa joka paikassa, mutta saattoihan se olla vaan, että väsytti? Nukkuihan Yukimura normaalistikin ilmeisesti ihan mielellään ja uni maistui hyvin. Että, jos se oli oikeasti joku vakavakin sairaus ja tarttuva sellainen, niin ei se ollut kyllä tarttunut keneenkään. Ei edes Rokuroon eikä Ruihinkaan, jotka olivat olivat todella läheisissäkin tunnelmissa keskenänsä pitkiä aikoja. Joten ei se ainakaan tarttuva voinut olla.

Nobuyuki kuitenkin halusi vain tietää, että näyttikö joltain lääkäriltä muka. Mutta ei hän lopulta tiennyt, mutta ei tuo nukahtelu hänestä terveeltäkään vaikuttanut. "Niin... No en alan ammattilainen, mutta jos se olisi tarttuvaa, se olisi tarttunut jo aikoja sitten. Ja en tarkoita nyt tätä hetkeä vaan lukuisi muita. Ymmärrän toki, että tämä on teille hieman outoa ja sitä rataa enkä nyt ala selittämään asiaa sen monimutkaisemmin, mutta vakuutan kuitenkin, ettei minkäänsortin unitauti uhkaa meistä ketään. Ja Yukimurankin... tai siis Benmarun unijuttu saattaa liittyä vaan hänen hypnomaanivoimiinsa. Ja se on oikeastaan ainoa looginen selitys tilanteelle", selitin asiaa. Koska jos Yukimura olisi oikeasti sairas ja sairastaisi jotain unitautia ja se tarttuisi, niin eiköhän täällä aika moni muukin olisi jo altistunut. Mutta sitten kuitenkin takaisin leikkiin ja tilanne oli se, että Kamanosuke istui vain hiljaa vieressä eikä sanonut mitään. "Tuota... Kamanosuke... Nyt on sivun vuorosi", yritin saada Kamanosukeakin jotenkin mukaan leikkiin.
_______________________________________________________________________

ZELFA

Miekat yleensä ratkaisivat aika moniakin asioita, mutta lohikäärmeongelmaa ei ja jalkoihin sattui ihan helvetisti liikaa. Ja seuraavaksi toisestakin jalastani kuului ikivä rusahdus ja naksahdus ja sekin oli irti poikki, mikä sai minut taas huutamaan uudesta kivusta ja tuskasta. Sattui niin julmetusti, että kyyneleet kihosivat lopulta silmiini. "SENKIN PERKELE!! MITEN MUKA IKINÄ ANSAITSIN TÄMÄ?!!" huusin seuraavaksi ja ei voinut olla totta, miten sattuikaan. Lopuksi en sitten enää muuta keksinyt kuin iskeä miekalla Masamunea siihen tämän jo valmiiksi sokeaan silmään(?). Ei tarkoitukseni nyt ollut mitenkään syvälle sitä miekkaa survaista, mutta koska tämän koko kehoa suojasivat mahdottomat suomut, niin sentään silmiä ei. Tosin en nyt ollut kiinnittänyt huomiotani, että kumpaa Masamunen silmistä olin oikeasti sohaissut, mutta kyllä se toivottavasti se jo valmiiksi sokea oli ollut, koska halusin vaan hänen päästävän irti, jotta pääsisin itse pois tilanteesta ja toivon mukaan koko tyrmäskin...

KAMANOSUKE

En nyt ihan tajunnut, mistä höpömaaneista ja nukkumataudeista muut puhuivat. ”Väitätkö sinä, että isäni valehtelee?” Tämä toinen poika jatkoi sen höpökeskustelun jälkeen, kun sillä nukkujalla ei ollutkaan unitautia, vaikka tämän isä ilmeisesti oli väittänyt niin. Meni vähän turhan vaikeaksi ymmärtää. ”Ja miten sinä muka mitään sen paremmin tiedät, kun olet pelkkä kidnappaaja?” Hän halusi vielä tietää ja ehdin jo toivoa, että leikki oli unohtunut, mutta ei se ollut. Hetken päästä nainen sanoi, että oli minun vuoroni, vaikken vieläkään ihan ymmärtänyt, mistä Kamanosukesta hän koko ajan selitti. ”Nimi… ei… ole.” Vastasin nyt kuitenkin jotain aika vaisusti, etteivät muut hermostuisi, kun hidastin leikkiä.
______________________________________________________________________________

MASAMUNE (Botenmaru)

Ihmisotus parkui ja huusi, ettei muka ollut ansainnut jalan irti repimistä. No olihan, mitä itse vangitsi Botenmarun tänne ja ihan reilustihan hän oli antanut vaihtoehdon, että vapauttaa hänet, mutta kun ei kelvannut niin tässä oli tulos. Olisi ollut yhteistyöhaluisempi, Botenmaru vain piti puoliaan kuten kuka tahansa tähän tilanteeseen joutunut. Tosin kyllä Botenmarukin teki arviointivirheen, nimittäin unohtamalla, ettei tämä otus taistellut reilusti ja käytti vain pelkurimaisia temppuja. Kuten takaapäin kimppuun hyökkäämistä ja nyt hän hyödynsi Botenmarun sokeaa puolta, minkä takia hän ei huomannut iskua ajoissa. Hänen oli päästettävä irti ja vetäydyttävä kauemmas, kun tunsi kamalaa kipua oikeassa silmässään, kun ihmisotus oli ilmeisesti iskenyt sen kepukkansa siihen. No onneksi silmä oli jo sokea, mutta tällä hetkellä ei paljoa lohduttanut. Veri roiskui, tosin verta oli aika hyvin kaikkialla jo muutenkin, kun Botenmaru karjui tuskissaan silmäänsä.

ROZU

Nobuyuki halusikin seuraavaksi tietää, että väitinkö tosissani, että hänen isänsä valehtelee. "En toki. Silloin se varmasti olikin pätevä vastaus ja ratkaisu, koska ette voineet tietää, mistä oli kyse oikeasti. Tai en toki tiedä, koska en ole nähnyt tilannettanne oikeasti ikinä enkä tule ikinä näkemäänkään, mutta ette ole oikeasti lapsia nykyisyydessä. Tämä on vaan väliaikainen kirous. Tiedän, se kuulostaa todella paksulta tarinalta monen korvaan ja pidätte meitä edelleenkin vain kidnappaajina. Ymmärrän myös sen miksi, koska elätte menneissä ettekä muista nykyisyyttä, joten tietenkin tilanne on vaikea kaikille ja aivan uusi. Mutta nykyisessä tilanteessa Benmarua ei tietääkseni vaivaa mikään sairaus. Tai jos vaivaakin, hän ei ole kertonut siitä kenellekään ja osaa salata sen todella hyvin. Mutta, koska Rokuro on toiminut hänen palvelijanaan monta vuotta, luulisi edes hänen nähneen sairauden, jos sellainen olisi. Sairaus olisi luultavasti myös tarttunut häneen palvelusvuosiensa aikana, jos se olisi oikeasti niin tarttuva niin kuin isänne tuolloin on kuvitellut. Tietenkään ihmisten kesken tuollainen torkahtelu ei ole normaalia, mutta meistä harva on todella vain ihmisiä. En kuitenkaan väitä, että kukaan olisi valehdellut. Se on todennäköisesti ollut vain puutteellista tietoa ja/tai yliluonnollisten voimien kieltämistä ja sen selittämisestä sairaudella", totesin loppuun.

"Kenestä Rokurosta oikein puhut?" Rokuro halusi seuraavaksi tietää. "Sinusta", totesin siihen. "Mutta en minä ole ketään palvellut ikinä", Rokuro vastasi. "Niin, ei olekaan", Nanakuma komppasi vierestä. "Tuota Rozu... He ovat nyt lapsia, eivät he tuosta tajua mitään. Hämmennät heitä vaan", Yuri puuttui seuraavaksi. "Onko sinusta muka okei leikkiä, ettei mitään olisi tapahtunut ja tämä olisi normaalia? En pysty ajattelemaan heitä lapsina, vaikka he fyysisesti sitä ovatkin tällä hetkellä, mutta kun se ei ole normaalitila. He eivät ole oikeasti enää lapsia... Eivät ole olleet sitä enää moneen vuoteen. On outoa ajatella, että näin todella on", vastasin siihen. "Tiedän... Tilanne on outo, mutta palopuuhesi eivät silti taida tehota heihin... Kuten olet varmaan huomannut. He kyseenalaistavat kaiken", Yuri totesi, mikä tietenkin oli totta, koska he todella luulivat olevansa menneissä ajoissaan ja oikeasti lapsia, että kiitos vain Hauru.

Mutta mennäkseni vielä leikin sisältöön takaisin, jos tässä enää oli hirveästi leikkimieltä jäljeltä, kun aihe oli näinkin vakavaksi mennyt ja minua syytettiin jo valehtelijaksikin. Ja entäpä, jos Yukimuralla sitten olisi oikeastikin joku sairaus ja minä laskin siitä vain melkeimpä leikkiä laskien sen vaan Yukimuran voimista johtuvaksi jutuksi. Entä, jos se ei olisikaan vaan sitä? Kun ei sitä voinut kukaan oikein tarkastaakaan, koska ainoa pätevä parantaja ja jonkunlainen lääkäri tässäkin linnassa oli Saeryos, mutta hänkin oli lapsi, niin hänen puoleen ei hirveästi käännytty. Mutta en halunnut alkaa eristämäänkään Yukimuraa muista, jos se olisi turhaa. Olihan Soujikin tuossa tuberkuloosinsa kanssa. Tai en ollut varma oliko hänellä sellaista vielä tuossa iässä. Ja jos ei normaalisti olisikaan, niin olisiko kuitenkin tällä hetkellä, koska oikeastihan hänellä oli sellainen nykyisyydessä? Mutta tosiaan... Sitten Kamanosuke ilmoitti, ettei hänellä edes ollut nimeä. Eikö? "Ai... En tiennytkään, koska kuten tässä nyt on jo teidän outoa nykyisyyttä sivuttu, niin nykyisyydessä olet Kamanosuke... Mutta sanooko sinulle mitään Yuri-sukunimi?" kysyin vielä, koska kai se jostain oli peräisin? Kuten vaikka hänen vanhemmiltaan tai edes ottavanhemmilta, jos ei biologisilta? Kaikilla kuitenkin oli joskus ollut vanhemmat, halusi sitä tai ei.
___________________________________________________________________________

ZELFA

Sain kun sainkin tökättyä Masamunea silmään. Joo, julmaa ja kamalaahan se oli, mutta kyllä se taisi kuitenkin olla jo se valmiiksi sokea, joten ei se nyt niin paha ollut. Toki se varmasti kipeää teki, mutta niin kuule teki sekin kun kiskottiin jalat kokonaan irti. Toki ne kasvaisivat takaisin, että ei se nyt ikuista ollut, mutta ei Masamunekaan onneksi voinut sokeaa silmää uudestaan menettää, joten tällä kertaa se oli lähinnä auttanut siinä, että sain mitä halusin. Masamune päästi irti minusta ja perääntyi, joten heti kun vain sain mahdollisuuden, teleporttasin pois tyrmän sisäpuolelta ja aikalailla heti tyrmän oven etupuolelle. Pyörähdin siitä kuitenkin kauemmaksi aika hiton nopeasti, ettei Masamune kerkeäisi tarraamaan sisäpuolelta mitenkään minuun kiinni. Sitten rojahdin lattialle kunnolla makaamaan käänteän katsettani joka tapauksessa Masamunen tyrmän suuntaan. "Tiedän... Ei ollut kovinkaan reilu peli hyökätä sokeasta pisteestä, mutta itse et antanut vaihtoehtoja..." totesin Masamunelle. Tosin hänen haavansa ja vammansa tuskin parantuivat samalla tavalla kuten omani, joten se pitäisi hoitaa niin kuin normaalisti haavoja ja vammoja hoidettaisiin, mutta turha odottaa, että se hoitaja olisin minä. Joten jahka minulla olisi taas jalat, voisin hakea sitä apua toisaalta. Toki teleporttaamalla onnistuisi sekin, ei tarvisi kävellä, mutta se ei varmaan olisi kannattavaa, kun sali oli täynnä lapsia. He saisivat sätkyn, jos tulisin paikalle jalattomana. Toisaalta jalkojen paranemiseen menisi kuitenkin aikaa vielä ja nyt kun molemmat olivat poikki, niin voima jakautuisi molempiin ja aikaa menisi enemmän. Masamune varmaan tarvisisi silmäapua aika pikaisesti, joten vaihtoehtoja ei hirveästi ollut, koska en osannut sanoa, miten vakavan vahingon olin mahdollisesti aiheuttanut. Tosin teleportit puolikuntoisena eivät kovinkaan pitkiä matkoja kantaneet, joten siinä menisi hetki.

Lopulta, kun olin tehnyt teleporttauksien maailmanennätyksen määrien suhteen, päädyin kokoussalin oven eteen ja käännyin siitä vatsalteni melko hengästyneen oloisena, koska teleporttimaratoonit olivat kyllä verottaneet voimia. Kiskoin kokoushuoneen oven auki, mutta en vaivautunut tulemaan kuitenkaan sisäpuolelle. Kokoussalissa oli joku piiripienipyörii -leikki selvästi menossa, mutta vähät siitä. "Meillä... on kellarissa... pienoinen... ongelma. Mahtaako kukaan täällä osata... jotain haavojen hoitoa? Silmien... haavojen siis?" kysyin lattialla makaillen melko verissäpäin yskien seuraavaksi hieman verta lattialle. No oho, ei ehkä kannattaisi käyttää voimi noin paljon yhtäjaksoisesti puolikuntoisessa tilassa. No onneksi se ei tappaisi kuitenkaan, vaikka olo oli kyllä sellainen, että teki mieli kuolla.

KAMANOSUKE

Muut pohtivat vieläkin sitä sairasta lasta ja oliko se sairas vai ei ja oliko sen jonkun isä valehtelija, mutta ei täti niin väittänyt. Sitten hän selitti jotain todella kummallista, kuinka he muka olivat oikeasti aikuisia ja tämä oli jotenkin väliaikaista. ”No tietenkin on, kyllä kaikki joskus aikuisiksi kasvaa… Mutta ei tuossa ole mitään järkeä.” Se sama poika jonka isä oli valehtelija, paitsi ettei ollut, sanoi (eli nobuyuki, tää on vähän sekavaa XD). ”Jos me muka teistä ollaan aikuisia jo, niin miksi meidän sitten pitää olla täällä leikkimässä kuin jotkut lapset?” Vihreähiuksinen poika kysyi, mikä oli kyllä ihan hyvä kysymys. Sitten se joku Yukimura tai Benmaru, en ollut ihan varma mikä sen unipojan nimi nyt oli, sairauteen, joka ei ollut sairaus eikä se tarttuisi, koska ei ollut johonkin Rokuroonkaan tarttunut, joka oli hänen palvelijansa. Rokuro ihmetteli, mistä Rokurosta puhuttiin, koska ei hän kenenkään palvelija ollut. ”Tämä leikki on aika monimutkainen.” Poika possun kanssa pohti seuraavaksi ja sitä se todellakin oli.

Joku toinen täti tuli sitten selittämään tälle Rozulle, etteivät he voineet ymmärtää asiaa koska olivat nyt lapsia. Ja sitten he pohtivat, oliko oikein vain leikkiä, kuin jotain ei olisi ikinä tapahtunutkaan ja tämä olisi normaalia. En kuitenkaan oikein pysynyt enää juuri mitenkään kärryillä. ”Tuota, ei Benmarulla ole mikään hätänä. Hänen ”sairautensa” johtuu yliluonnollisista voimista, ei se tartu.” Joku toinen täti (Komatsu) sanoi ja kävi nostamassa sen karvalapsen mukaansa. ”Jos me mentäisiin Noki nyt pesulle, kaikki paikat on ihan mudassa muuten.” Hän sanoi sitten ja sitten siihen meneillä olevaan leikkiin, ettei minulla ollut nimeä, mutta nykyään olin ilmeisesti sitten Kamanosuke. No oli se tyhjää parempi eikä se ollut mikään ilkeä haukkumanimi, joten kai se kävi. Rozu kuitenkin kyseli jostain Yuri-sukunimestä, että sanoiko se mitään. Pudistin vain päätäni, en minä tiennyt mistä nimistä täti puhui, ei minulla ikinä ole ollut mitään nimeä.

Se kolmas täti karvalapsen kanssa ei tosin päässyt edes ovelle, kun se avattiin ja joku verinen otus joka kyseli jotain haavanhoitoapuja. ”Apua, hirviö!” Joku poika huusi (Goro) ja se oranssihiuksinen alkoi itkeä. ”Mitä ihmettä Zelfa!?” Karvalapsen kanssa ovella ollut nainen ihmetteli. ”Mutta siis kellarissa, mitä Masamunelle sitten on käynyt? Ei täällä oikein taida olla ketään muuta kuin Asamihime, joka on vahdissa. Saeryos ja Noki kun ovat tässä tilassa.” Tämä sama täti jatkoi, mutta aika melkoiseksi tämä leikki oli muuttunut.

ROZU

Nobuyuki totesi seuraavaksi, että tietenkin aikuisena oleminen oli ihan arkipäivänasia, koska kaikki kasvaisivat aikuisiksi - halusivat tai eivät. Silti sanoissani ei ollut mitään järkeä. "Tietenkin kasvavat, sehän nyt on selvää, mutta pointti oli se, että te olette tälläkin hetkellä oikeasti aikuisia. No osa on teinejä kyllä oikeasti, mutta siis pointti on se, että teistä ainoastaan oikeasti lapsia ovat Sayuri ja Nobuyoshi. Te kaikki muut olette jo aikuisia tai aikuisuuden kynnyksellä. Olette lapsia, koska Hauru kirosi teidät sellaiseksi", yritin selventää. "Mutta en minä ketään ole kironnut. Eivät hienot naiset tee sellaisia temppuja", Hauru totesi asiaan. "Rozu tuo ei taida johtaa yhtään mihinkään", Yuri totesi taas seuraavaksi. "Entä, jos johtaakin? Se on kuitenkin kirous... Joskus kiroukset saattavat tarvita murtuakseen jonkun tietyn asian ja tapahtuman. Olen lukenut sellaisista, koska olen pitänyt taikuutta kiinnostavana asiana. Luulisi, että sinuakin olisi kiinnostanut enemmän, kun nait aikoinasi velho-miehen. Tiedän, etten voi taikuutta ikinä varmaankaan oppia, mutta se kiinnostaisi kyllä. Mutta ajattele, jos miehet pitäisi saada vaan ymmärtämään olevansa oikeasti aikuisia, niin kirous raukeisi? Jos se olisi mahdollista, niin emme tarvisi mitään toista kirousta kirouksen purkamiseen. Ja Cirilla kuitenkin sanoi tai Zelfa kertoi, mitä Cirilla sanoi, mutta kuitenkin... Hän sanoi, että kirouksella kuin kirouksella on omat riskinsä. Mutta jos löytäisimme toisen tavan ja jos se olisi esimerkiksi se, että miehet pitäisi saada muistamaan tai edes tietoiseksi siitä, että olisivat oikeasti aikuisia, niin meidän ei tarvisi käyttää riskialtista kirousta kirouksen poistamiseen. Ja se, jos mikä olisi hyvä uutinen, eikö?" yritin valaista Yuria ja muita paikallaolevia. "Jos se olisi mahdollista, eikö Cirilla olisi maininnut siitä?" Yuri kuitenkin vastasi. "Ei vältämättä. Ehkä hän ei tullut ajatelleeksi sitä... Mutta mitä me häviämme, jos edes kokeilisimme? Olisi se kuitenkin kehittävämpää kuin tämä leikkiminen, joka ei johda lopulta yhtään mihinkään", totesin seuraavaksi. "Toki olisi, mutta eiväthän he ole ottaneet puheitamme todesta missään kohdassa. He pitävät meitä edelleenkin kidnappaajinakin. Usko pois, yritin selittää heille jo aika monta kertaa, ettemme ole heitä napanneet ja he ovat täällä omasta halustaan. Mutta eivät he usko sitä ja ymmärrän kyllä, miksi eivät", Yuri vastasi.

Hoshiyomikin oli pohtinut, että jos he todella olisivat aikuisia, miksi he olivat täällä leikkimässä kuin lapset. "Koska emme tiedä, mitä muutakaan olisimme voineet tehdä kanssanne sillä aikaa, kun Cirilla on hoitamassa uutta kirousta, jotta voisitte olla aikuisia taas. Mutta nyt kun aiheeseen todella ollaan päästy, niin eikö teistä oikeasti tunnu mikään oudolta? Tai yhtään kyseenalaiselta? Tai joltain sellaiselta, missä ei ole mitään järkeä eikä asia voisi oikeasti olla niin? Miettikää tarkasti jotain tiettyjä yksityiskohtia elämästänne... Mitkä asiat tai tapaukset tai tapahtumat hämäävät teitä tällä hetkellä? Mikä ei ole oikein?" yritin kysellä miehiltä. "No kidnappaus on ainakin väärin", Zuko ilmoitti. "Jos ei nyt lasketa sitä seikkaa, mitä ei oikeasti edes ole tapahtunut muutenkaan. Teitä ei ole kidnapannut tänne kukaan. Te tulitte tänne itse yksin tai jonkun kanssa vapaasta tahdostanne", vastasin siihen. "Se on kyllä kieltämättä aika moinen sattuma, että tuon yhden lapsen nimi on Hyoma ja hän on sokea myös, mutta niin on myös enonikin. Lisäksi hän muistuttaa kyllä todella paljon häntä, mutta on vaan pienempi versio enostani", Gennosuke ilmoitti. "Niin, juuri noin! Tuo on outo tilanne, koska te ette ole koskaan nähneet toisianne lapsina, mutta juuri tuo kyseinen Hyoma on enosi, joten siksi hän on kuin enosi. Se on kyseenalaista, koska se ei normaalisti voisi olla mahdollista", totesin siihen. "Mutta miten sen voi muka todistaa? Voihan se olla myös sattuma", Gennosuke sanoi. "No, enosi sukunimi on Muroga, eikö?" varmistin seuraavaksi. "Kyllä, hän on Muroga... Mistä olet urkkinut sen tiedon?" Gennosuke halusi tietää. "En ole urkkinut mitään. Mutta Hyoma... Eikö totta, että sukunimesi on Muroga?" kysyin vielä Hyomaltakin.

Komatsu vahvisti myöskin sen, että Yukimuran "sairaus" johtui vain tämän voimista, joten se nyt oli todennäköisesti jo varmaa tietoa, koska kai Komatsu nyt sen tiesi, kun kuitenkin oli Nobuyukin vaimo. Samalla hän kävi hakemassa Nokea kylpyyn ja Noki vaan selitti siihen jotain, mutta paha sanoa, että mitä, koska en ymmärtänyt. Mutta sitten Kamanosukeen, jolle Yuri ei sanonut yhtään mitään. No mistähän se Yuri sitten tuli? Ehkä hän oli vain itse keksinyt sen? Mutta tilanne jäi kaikilta osin hieman auki, kun Zelfa saapui verissäpäin huoneeseen. Tai ei hän huoneeseen tullut, vaan jäi makaamaan huoneen ulkopuolelle, jolloin Goro säikähti häntä ja Suzu alkoi vaihteeksi itkemään. Yuri meni rauhoittelemaan Suzua siinä kohdassa ja Komatsu kummasteli Zelfaa lattian rajassa. Mitähän hänellekin oli oikein tapahtunut? Komatsu kuitenkin jatkoi kysymyksiin, että mitä Masamunelle sitten oli kellarissa käynyt. Parantajiin hän taas vain vastasi, että Asamihime voisi osata, mutta on vahdissa. "Yritin ruokkia... Masamunen... Tein selvästi virhearvion... Sen takia Masamune puri minulta jalat poikki... Ja sitten iskin häntä miekalla silmään, koska... keinot loppuivat kesken. Toki vain sokeaan silmään, mutta Masamunella on nyt... kriisi siellä... eli jotain pitäisi tehdä... Ja se, joka tekeekin en ole minä enää ikinä koskaan", Zelfa kertoi. Siis mitä? Söikö Masamune Zelfalta jalat? Mitä ihmettä siellä oikein tapahtui, että tuohon päädyttiin ylipäätään?

KOMATSU

Pienet vauvat oli aika hyvin nyt saatu hoidettua ja Rozu oli saanut kaikki loput lapset mukaan leikkimään, joten he olivat yllättävän kiltisti ja rauhallisesti tällä hetkellä. Tosin Rozu yritti vakuuttaa lapsia siitä, etteivät he oikeasti olleet lapsia vaan aikuisia, mutta sen saaminen heidän ymmärrykseensä oli varmaan aika mahdoton tehtävä. Rozu ei kuitenkaan luovuttanut, koska se voisi hänen teoriansa mukaan poistaa kirouksen, jos he tajuaisivat totuuden. Sitten Rozu halusi, että lapset miettisivät jotakin epäkohtia tässä tilanteessa. Zukosta kidnappaus oli ainakin vääryys, mutta sitä ei laskettu. ”Se, että Möhkäleen piti kuulua leikkiin, mutta eihän sitä edes käytetty koko leikissä missään kohtaa. Vai eikö se leikki loppunutkaan vielä?” Souji ehdotti.

Gennosukesta oli kuitenkin outoa, että hänellä oli Hyoma niminen sokea eno joka näytti vähän samalta kuin lapsi-Hyoma ja Rozu innostui tästä, että sepä olikin merkillistä. Gennosukesta se voisi olla sattumaakin, mutta Rozu meni jo Hyoman sukunimeen ja varmisti, että hän oli sukunimeltä Muroga. ”On se, mutta en kyllä ole kenenkään eno… eihän se ole mitenkään mahdollista. Sehän tarkoittaisi, että siskollani pitäisi olla lapsi ja hän on itsekin vasta 10-vuotias eikä lapsi nyt ainakaan mitenkään voisi olla saman ikäinen kuin minä.” Hyoma vastasi, mutta yritäpä sitä nyt selittää. Komatsu oli kuitenkin viemässä Nokea kylpyyn sotkemasta huonetta ja kovin tämä selitti jotakin, mutta ei siitä mitään ymmärtänyt. Se kylpyreissu jäi kuitenkin haaveeksi, kun Zelfa ryömi ovella vastaan verisenä ja osa lapsista säikähti. Zelfa oli kuitenkin yrittänyt ruokkia Masamunea, mutta se meni vähän pieleen. ”Kauhea parku siitä, että Satorulle piti antaa vähän verta, ja Masamunelle annoit kuitenkin molemmat jalat?” Anastasia huomautti kuin Zelfalla ei olisi vähän isommat murheet mielessä tällä hetkellä. Komatsu laski Noen lattialle, se saisi nyt odottaa. ”Menen hakemaan Asamihimen.” Hän ilmoitti ja lähti hakemaan naista Zelfan selitettyä miten oli tökännyt Masamunea miekalla silmään, koska Masamune söi häneltä jalat.

ROZU

Soujista outo, väärä tai kyseenalainen asia tässä tilanteessa oli ainoastaan se, että jonkun möhkäleen piti kuulua myöskin leikkiin, mutta eihän sitä edes käytetty. "Siis mikä möhkäle?" kysyin siinä kohdassa. "Sen leijonan nimi on Möhkäle", Rokuro kertoi ystävällisesti. Soujia taas kiinnosti, että vai eikö leikki loppunutkaan vielä. No en itseasiassa enää tiennyt yhtää, koska tilanne nyt oli hieman mutkistunut eikä Kamanosukekaan ollut vielä esittäytynyt. Joskin hänelle ei siis edes ollut vielä nimeä tuossa iässä, mutta kuitenkin. Jos kirouksen voisi murtaa sillä, että yrittäisimme saada miehet tajuamaan olevansa aikuisia, eikö se olisi tuloksellisempaa kuin tämä leikittäminen, joka ei lopulta johtaisi edes korkeintaan muuhuin kuin uuteen leikkiin? Cirillalta voisi ehkä yrittää vielä kysyä ainakin, että olisiko siitä sitten apua, jos miehet yrittäisi saada vain tajuamaan. Cirilla ei kuitenkaan ollut nyt paikalla ja minä en hänen ymmärtämäänsä kieltä puhunut kuitenkaan, joten ei kai tässä tällä hetkellä voisi muuta kuin leikkiä. Se vaan tuntui jotenkin niin turhauttavalta... "Emme vielä päässeet leijonaosaan", vastasin nyt kuitenkin jotain.

Mutta sitten Gennosuke oli ainakin ymmärtänyt, että Hyomassa oli aika paljon sattumia, mikä oli ihan positiivista. Toivottavasti se johtaisi johonkin. Hyomakin kuitenkin sanoi, että hänen sukunimensä oli Muroga, mutta hän kyllä kielsi olevansa kenenkään eno. "Niin, koska et muista sitä, mutta sinä ja Gennosuke olette sukua, mutta kyseenalaista tässä nykyisyydessä on se, ettei Gennosukea olisi oikeasti vielä olemassa, kun Hyoma on noin pieni. Mutta te molemmat olette olemassa ja kuulutte Kouga-klaaniin. Olette ninjoja. Ja Gennosuke on klaaninne johtaja tai oli siihen asti kunnes luopui klaanista", selitin siihen. Hyoma puolestaan selitti siskostaan, ettei 10-vuotias mitään lapsia hankkinut. "Ei hän niin nuorena varmasti olekaan Gennosukea saanut, mutta hän on jo synnyttänyt eikä hän ole 10 enää", sanoin siihen. "Mutta jos Hyomalla on vielä sisko, mutta minun äitini on kuollut, niin miten se voi olla sama nainen?" Gennosuke kysyi. "No kun niin vaan on. Onhan hänellä kuitenkin sama nimi... Mikä siskosi nimisi sitten ikinä olikaan, mutta käsitättekö nyt mitenkään, että ette voi olla yhtä aikaa saman ikäisiä ja olla sukua niin, että Hyoma on Gennosuken eno? Se ei ole loogista, mutta niin vaan on ja vain kirous voi selittää sen", selitin siihen. "Tai se, että emme vaan ole oikeasti sukua, koska ei Hyoma ole enää lapsi ja vaikka äitillä ja Hyomalla olikin toki myös neljä vuotta ikäeroa, niin saattaa sekin olla vaan sattumaa", Gennosuke sanoi. "No aika monta sattumaa, jos minulta kysytään. Mutta entä te muut sitten? Eikö teistä mikään ole outoa tässä kokoonpanossa? Esimerkiksi Ichiro... Olet vanhin Unno. Minä, Daria ja Yuri olemme pikkusiskojasi. Rokuro, Nanakuma ja Goro ovat pikkuveljiäsi, mutta te neljä olette saman ikäisiä ja me olemme aikuisia tällä hetkellä. Eikö siinä ole jotain outoa?" yritin seuraavaksi. "Ei minulla ole ketään Rozua, Rokuroa, Nanakumaa tai Goroa sisarena, mutta Yuri ja Daria ovat kyllä pikkusiskojeni nimiä, mutta miten he voisivat olla aikuisia, kun hehän ovat vasta viisi ja neljä?" Ichiro ihmetteli. "Nimenomaan... Teidän maailmassanne tilanne on noin, mutta tosiasiassa tilanne on niin kuin sanoin. Ja entä te sitten, Rokuro, Nanakuma ja Goro? Teidän vanhin veli on Ichiro ja Yuri vanhin sisko. Eikö? Yuri on tässä, eikö hän näytäkin ihan teidän siskoltanne?" yritin seuraavaksi. "Ei meillä ole ketään Nanakumaa", Rokuro totesi. "No Shichiro... Mutta kuitenkin, eikö olekin näin?" jatkoin siihen. "Joo, mutta ei Ichiro ole noin pieni, mutta kyllä tuo Yuri näyttää Yurilta... tosin ehkä vähän vanhemmalta, mutta Rozu on vasta kolme", Rokuro vastasi. "Mutta eikö ollutkin totta, että Ichirolla oli aikoinaan Herra Leijona niminen leijona? Ja teidän kaikkien neljän sukunimi on Unno? Minäkin olen Unno ja Yuri myös... siis ennen kun meni naimisiin", jatkoin taas. "No joo, mutta jos sinä muka olet siskomme, niin eilen Rozu oli kyllä vielä kolme, niin miten et olekaan enää?" Nanakuma puolestaan vastasi. "Koska kirous ei vaikuttanut naisiin, siksi", vastasin siihen. Ei tästä tainnut tulla mitään. Tässä tuli vain hulluksi, mutta eivätkö he voisi jo muuttua takaisin?!

Mutta sitten Zelfa oli tullut paikalle, joskin ilmeisesti ilman jalkoja. Anastasia puolestaan huomautti seuraavaksi siitä, että Satorulle oli ollut hirveän vaikeaa antaa verta, mutta Masamunelle tämä oli kuitenkin tarjonnut molemmat jalkansa. "Kuule nainen, luuletko ihan tosissasi, että vartavasten ja tarkoituksella menin ruokkimaan Masamunen jaloillani?!" Zelfa älähti. "Nyt ei kuule millään jaksaisi tuollaisia kuivia vitsejä ja viisasteluja!" Zelfa jatkoi lattianrajasta melko tuohtuneessa tilassa. Sinänsä toki ymmärrettävää, mutta mitä Zelfalle nyt tehtäisiin sitten vai kasvattaisikohan hän jalkansakin takaisin siinä missä parannutti kehonsakin? Noki näytti taas selittävän jotain kovaa vauhtia Komatsulle, mutta tämä joutui laskemaan Noen lopulta lattialle ja ilmoitti hakevansa Asamihimen. "Hieno homma... Teeppä se... Minä yritän jatkaa jalkojen kasvattamista..." Zelfa ilmoitti lattianrajasta ja jäi siihen vuotamaan vertaan. Kaikkea sitä tapahtuikin.

ANASTASIA

Komatsu oli kovin menossa kylvettämään Nokea seuraavaksi, ennen kuin koko huone olisi mudassa, mutta ei ikinä päässyt niin pitkälle. Rozu taas yritti selittää lapsille turhaan mikä oli tilanne, mutta se ei oikein näyttänyt tuottavan tulosta. Hän melkein jo onnistui, kun Gennosuke tajusi, että Hyomassa oli jotakin omituisen tuttua, mutta kun he sitä pohtivat, he tulivat molemmat aika lailla siihen tulokseen, etteivät he oikeasti voineet olla sukua. Gennosuke kun huomautti, että jos Hyoman sisko oli hänen äitinsä, niin hänhän oli kuollut. ”Ei sisko ole kuollut!” Hyoma alkoi selvästi mennä paniikkiin seuraavaksi, että hienosti hoidettu. Kannatti kertoa tuon ikäiselle millainen kurja kohtalo odotti, vaikka Hyomalla nyt ei lähtöön jo selvästi ollut osunut kovin hyvät kortit elämään.

Sitten alkoi Unnojen valistus ja siinä oli mennä kaikilla asiaan kuulumattomillakin päät sekaisin. Sitten puhuttiin jo Ichiron Herra Leijonista ja aika sattumaa, että tämäkin Ichiro oli hukannut sellaisen leijonan. ”Mutta jos se on se sama Nuhjuleijona joka on joskus aikaa sitten ollut Ichiro-veljen, niin se on kyllä nyt minun Nuhjuleijona.” Goro huomautti siinä kohtaa. Muut taas miettivät, että kun Rozu oli vielä eilen vauva, niin miten hän nyt oli noin iso ja Rozulla alkoi mennä hermot.

Seuraavaksi Zelfa tuli tosiaan paikalle ja tarvitsi lääkäriä, mutta ei itselleen vaan Masamunelle. Kyllä Zelfakin näytti aika paljon siltä, että lääkäri tekisi hyvää. Tai oikeastaan, ei lääkäri kauheasti voisi tehdä mitään, mutta onneksi Zelfa oli uusiutuva luonnonvara. Häntä ei kuitenkaan nyt ilmeisesti huvittanut vitsailla asialla. ”No sitten en edes taida kysyä, miten ihmeessä tuohon tilanteeseen päädyttiin.” Anastasia totesi, koska miten Zelfa oli yrittänyt lohikäärmettä ruokkia? Potkimalla lihanpaloja kaltereiden välistä ja Masamune oli napannut tätä jalasta? ”Yhyyyyy hirviö syö meidät kaikki!” Suzu itki ja kohta alkoi taas käry käymään ja matto savusi uhkaavasti. ”Nyt se en ollut minä!” Hoshiyomi ilmoitti, ettei hän ollut mitään manausrinkiä tekaissut tällä kertaa vaikka siitäkin melkoisesti savua oli tupruttanut. Alkoi olla taas kaaoksen ainekset kasassa.

ASAMIHIME

Vahtivuoro hiukan keskeytyi, kun Komatsu tuli kyselemään Asamihimeä. Heillä oli ilmeisesti käynyt jokin tapaturma ja ketään muuta parantajaa ei ollut saatavilla, koska Saeryos ja Noki olivat molemmat lapsia. Ilmeisesti Zelfa ja Masamune olivat painineet keskenään ja Masamune oli repinyt Zelfalta jalat irti. Ihan yökötti ajatellakin ja mitä hän sille asialle voisi tehdä? Liimata jalat takaisin ja toivottaa hyvää jatkoa? No ilmeisesti Zelfa pärjäsi omillaan, mutta hän oli mennyt sohaisemaan Masamunea miekalla silmään, ja onni onnettomuudessa, että jo valmiiksi sokeaan silmään, koska muuten heillä olisi ollut sokea lohikäärme hoidettavana. Asamihime lupasi katsoa, mitä voisi asialle tehdä, mutta hän ei ikinä ollut hoitanut lohikäärmettä. Toki siinä oli se hyvä puoli, että Masamune ei voinut repiä häneltä raajoja irti riehuessaan, mutta olisi vaikea saada tätä pysymään aloillaan, että voisi edes tutkia miten pahaa jälkeä oli tullut.

Asamihime jätti muut vahtiin ja lähti samalla kun Komatsu palasi hoitamaan lapsia, koska ilmeisesti sielläkin oli aika huutava pula hoitajista eikä Komatsu kauheasti voinut jäädä tuurailemaan. Asamihime meni kuitenkin sairashuoneelle ja keräsi koriin kaiken mitä tarvitsisi, eli lääkkeitä joilla sai kivun lievitettyä ja tarpeen tullen rauhoitettua Masamunea sen verran, että tämä pysyisi paikallaan. Sitten sidetarpeita, mahdollisesti ompelutarvikkeet, joita onneksi oli, vaikka Saeryos ei yleensä sellaisia itse tarvinnutkaan hoitaessaan haavoja. Sitten hän otti vielä metalliastiaan vettä ja pyyhkeitä ja uskoi pärjäävänsä näillä. Hän lähti kellariin ja yritti himmentää loistettaan mahdollisimman paljon, ettei olisi niin suuri riski Dorianille.

Masamune sähisi ja ärisi tyrmässä aika kurjana kiemurrellen maassa selvästi tuskissaan. Asamihime vilkaisi maassa lojumaa ukkelia, jolla oli miekka niskassa… Melkoinen meno täällä olikin ollut. ”Ei mitään hätää. Tulin auttamaan. Tulen nyt sisään.” Asamihime sanoi rauhallisesti ja laski tavarat maahan ja avasi tyrmän ovea sen verran että pääsi tavaroineen pujahtamaan sisään sen verran nopeasti, ettei Masamune pääsisi ulos. Hän yritti lukita sen ulkopuolelta, että jos tilanne menisi pahaksi, niin Masamune ei karkaisi, vaikka tämä kyhjöttikin aika hyvin tyrmän nurkassa murisemassa. Valitettavasti kellariin ei tullut juuri luonnonvaloa, joten hän ei voinut vain kaltereiden läpikään kulkea.

Asamihime kumartui maahan ja yritti puhella rauhoittavasti ja tehdä selväksi, ettei hän tahtonut pahaa, mutta Masamune oli selvästi melko epäilevä ja ihan toki syystä. Hän veti kimononhihoja syrjään ja ojensi hohtavaa kättään lähemmäs lohikäärmettä ja oli vaistomaisesti perääntymässä, kun Masamune näykkäisi hänen suuntaansa aika varoittavasti. ”En satuta sinua. Tulin hoitamaan tuon haavasi, ettei se tulehdu.” Asamihime yritti, mutta kauheasti se ei tuottanut tulosta. kun hän ojensi kättään uudestaan, Masamune iski hampaansa siihen. Tosin ne purivat tyhjää, sillä ei Asamihimessä ollut mitään purtavaa. Kun Masamune oli itse sen verran hämmentynyt tilanteen saamasta käänteestä, Asamihime vei toisen kätensä tämän kaulalle ja silitti sitä rauhoittavasti. Hetken vielä rauhoiteltuaan lohikäärmettä hän pääsi aloittamaan hoitotoimet, vaikka Masamunelle pitikin antaa rauhoittavaa lääkettä ennen kuin tämä antoi kajota silmäänsä.

ROZU

"Mistä minä olisin voinut tietää, että hän on jo kuollut? Tai siis niin... Antaa olla", totesin, kun Hyoma panikoi sitä, ettei siskonsa ollut kuollut, mutta Gennosuken ajanlaskun mukaan oli, mikä nyt toki tarkoitti sitä, että nainen oli kuollut jo aika päiviä sitten. Mutta ei sellaisesta ollut ikinä ollut puhetta. Enkä tiennyt, että Gennosuke oli orpo, koska Kougien elämästä ei hirveästi oltu puhuttu. Yuri nyt varmaan olisi toki tiennyt, kun Hyoma kerta oli hänen miehensä, mutta sitä oli varmaan aika turha mainita, kun ei tästä oikein tullut muutenkaan mitään. Koko idea oli tuhoontuomittu, mutta ainakin olin yrittänyt. Toivottavasti Cirilla saisi pian sen kirouksen kasaan, niin miehistä saisi taas ajattelevia olentoja eikä tällaisia rassukoita, joilla oli heti päät sekaisin, kun yritti jotain selittää.

Oman sisaruspiirini selitykset taas menivät nekin yhtä mallikkaasti ja kaikki kyseenalaistettiin ja sitten tuli puhetta jossain nuhjuleijonasta, joka olikin nyt sitten Goron. "No minun aikanani siitä leijonasta nyt ei muutenkaan ole melkein päätä enempää tarjolla enää ollutkaan, että toki se varmaan kävi aika monella ennen Goroa ja Goro taisikin sitten jäädä viimeiseksi sen leijonan suhteen muutenkin. Mutta pointti siis oli se, että se leijona oli alunperin Ichiron ja nimi oli Herra Leijona ja myös tuolta Ichirolta oli sen niminen leijona kadoksissa, että olipa aikamoinen sattuma sekin. Miksi te ette vaan voi tajuta tilannetta? Tajutatteko miten paljon epämääräisi sattumia tässä on vailla mitään oikeasti järjellistä selitystä?" sanoin lopuksi hermojen alkaessa kyllä rakoilemaan pikku hiljaa. Tässä oli ihan liikaa lapsia. Lapset olivat kivoja ja suloisia, mutta sitten kun niitä oli liikaa ja lapsien ei edes kuulunut olla lapsia, niin alkoi tulemaan aika pian äitiä ikävä. "Kirouksen lisäksi olette myös voineet keksiä jonkun valheen, jota meidän pitäisi uskoa sen sijaan, ettemme olisikaan vaan kidnapattuja?" Rokuro ehdotti. "Ihan kuinka vaan... Olkaa sitten kidnapattuja, jos sitä kerta haluatte... En estä enää... Ei tästä tule mitään..." huokaisin ja rohjadin lattialle selälleni makaamaan. "Älä lannistu, Rozu. On meillä vielä Cirillan kirous käyttämättä", Yuri yritti valaa toivoa. "Mutta tämä kestää tuhottoman kauan eikä päivä ole varmaan vielä puolessakaan. Lapset tulevat jo korvistani ulos... Onneksi minulla ei ole omia lapsia", totesin siihen. Tämä oli kamalaa. "Onhan sinulla yksi", Yuri kuitenkin totesi. "Hys siitä, eikä ole! Älä puhu siitä!" tuhahdin Yurille.

Zelfan joka tapauksessa maatessa vieläkin oven edessä, Anastasia jatkoi Zelfalle, että oli varmaankin turha kysellä, miten hän päätyi edes tuohon tilanteeseen. "Niin onkin, koska en aio vastata..." Zelfa totesi edelleenkin maaten lattialla väsyneenoloisena. "Senkin paha poika! Jos jotain kysytään, niin sitten pitää vastata!" Sayuri meni sanomaan Zelfalle. "Ompas paha pojalla lyhyet jalat", Sayuri jatkoi ja Suzu itki hirviöitä edelleenkin. "Ei hätää, ei kukaan ole meitä syömässä eikä täällä ole hirviöitä", Yuri yritti lohduttaa lasta hädässä, kunnes jossain alkoi haisemaan palaneelta. "Matto on tulessa!!" Nanakuma huusi seuraavaksi ja lähti juoksemaan ympyrää hädissään, koska onneksi se auttoi tilannetta. Ichiro rupesi jälleen itkemään. "Kuollaanko me kaikki?" Rokuro päätti kysyä toljottaen mattoa, joka näytti ikävästi savuttavan. Hoshiyomi puolestaan ilmoitti, ettei ollut hänen vikansa tällä kertaa. Päätin kuitenkin hoitaa homman heittämättä taitamaani vettä maton päälle, ettei se leimahtaisi yhtään pahemmin liekkeihin. "Noita!!" Haruya parahti seuraavaksi osoittaen minua. "Enpäs ole... Se oli vain vedentaitamista ja itsehän sinä olet velhon oppipoika. Olet paljon lähemäpänä noitaa kuin minä koskaan olen ollut... Tai siis velhoa, mutta sama asia", sanoin siihen. "Empäs ole!" Haruya ilmoitti. Hermoni alkoivat olevaan riekaleina tätä menoa. Voisiko vaan lähteä hermolomalle jonnekin?