RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset osa 3

!!!!!VAROITUS!!!!!

ROOLIPELI SISÄLTÄÄ VOIMAKKAITA KOHTAUKSIA, JOTKA SAATTAVAT OLLA HAITALLISIA HERKKÄHERMOISILLE SEKÄ LAPSILLE!
Mm. väkivaltaa, ylenpalttista/liioiteltua väkivaltaa, osalti melko sairaitakin kohtauksia, voimakasta kielenkäyttöä, viittauksia intiimiin kanssakäyntiin ja itse asiaakin sängyn puolella.

+ Jos päätät kuitenkin lukea, niin lukeminen on TÄYSIN omalla vastuullasi, mutta olenpahan ainakin varoittanut. Jos kuitenkin olet herkkä ja/tai alle 18-vuotias, niin ihan vielä viimeisenä varoituksen sanana: kannattaa jättää väliin välttyäkseen mm. traumoilta ja muilta peloilta

JUONI:
Monia vuosia sitten ihmiset ja yliluonnolliset olennot tulivat toistensa kanssa toimeen Japanissa. Ihmisen ja yliluonnollisen välinen ystävyys oli ihan arkipäivää ja täysin normaalia. Yliluonnolliset ja ihmiset tekivät samoja töitä ja kävivät kauppaa keskenään. Jopa syvempi rakkaussuhde oli normaalia, kunnes kaikki muuttui. Ihmiset alkoivat ajattelemaan yliluonnollisia olentoja Japanille enemminkin uhkana, jolloin ihmiset käynnistivät operaation, jonka tarkoitus oli hävittää jokainen yliluonnollinen olento maan päältä. Syynä siihen oli se, että yliluonnolliset saattaisivat halutessaan saada yliotteen ihmisistä, jolloin maan hallintokin saattaisi siirtyä yliluonnollisille. Ihmiset onnistuivatkin siinä melko hyvin, koska heitä oli kuitenkin enemmän jo pelkässä Japanissa, vaikka heitä vastaan taistelisi koko maailman yliluonnolliset ja kyseisen operaation jälkeen vieläkin enemmän. Operaatiossa sai käyttää mitä tahansa keinoja hävittääkseen yliluonnollisuudet maan päältä. Yliluonnolliset tietenkin laittoivat vastaan minkä kerkesivät ja operaatio muuttui sodaksi ihmisten ja yliluonnollisten välillä. Lopulta sota loppui yliluonnollisten pahaan tappioon, jonka osasyy oli varmasti se, että yliluonnolliset eivät tulleet toimeen toistensa kanssa tarpeeksi hyvin ja he antautuivat. Lisäksi heitä oli paljon vähemmän kuin ihmisiä. Operaatio käynnistyi vuonna 1495 ja muuttui sodaksi vuonna 1499 ja sota loppui vuonna 1506.

Eloon jääneet yliluonnolliset olennot karkotettiin ihmisten asumusten tuntumasta takaisin heidän omille alueille, kun he myönsivät tappion sodassa ihmisiä vastaan. Eloon jääneitä yliluonnollisuuksia ei ollut sodan jälkeen kuin noin 40 kappaletta jäljellä koko maailmassa. Ihmiset kuitenkin alkoivat uskomaan, että henkiin jääneet olennot hyökkäisivät vielä joskus uudestaan kostaakseen kaiken, joten heitä alettiin metsästämään tuon aikaisen shogunin käskystä. Metsästys toi myöskin tulosta ja yliluonnollisten joukkoja saatiin kukistettua jälleen ja määrä laski tiedettävästi alle kolmeenkymmeneen olentoon.

Japanin shogun Ashikaga Yoshizumi kuitenkin kuoli pian vuonna 1508 ja valtaan astui uusi shogun eli Ashikaga Yoshitane, joka laittoi metsästykselle pisteen, koska se kuulemma oli yliluonnollisten olentojen haaskausta, koska heistä voisi olla vaikka mihin ja yliluonnollisia voisi käyttää jossain asiassa. Shogun kertoi, että tästä lähtien yliluonnollisen olennon nappaamisesta voisi saada ruhtinaallisen rahapalkinnon ja yliluonnollisen olennon kunnosta riippui rahasaaliin määrä. Kuolleella olennolla ei ollut enää juuri ollenkaan arvoa, mutta kuolleenkin olennon rahapalkkio pyöri sadoissa ja olennon harvinaisuuden mukaan palkkio oli suurempi.

1500-luvun ensimmäisellä puoliskolla daimioiden hallitsemat provinssit olivatkin käytännössä täysin irti shogunin hallinnasta. Ashikaga Yoshitane ei ole kertonut tarkkaa syytä sille, miksi hän haluaa napata jäljellä olevat yliluonnolliset olennot itselleen, mutta kuuleman mukaan hän yrittää saada sotivia samuraita ruotuunsa. Tiedä sitten, että miten ja onko se totta, mutta näin ainakin väitetään asian olevan. Palkkiometsästys on kuitenkin laskenut yliluonnollisten määrää ja nykyään heidän joukkonsa määrä pyörii alle kahdessakymmenessä ja vangitut olennot ovat nyt shogunin niin sanotussa kokoelmassa. Itse homman nimi käytännössä toimii niin, että jos joku alkaa ryppyilemään, niin saa yliluonnollisen olennon kädestä. Tämä on hieman jo vaikuttanut samuraiden välisiin erimielisyyksiin ja joihinkin muihinkin ongelmiin, mutta vielä riittää metsästettävää. Tämän myötä yliluonnolliset ovat liettäytyneet vihdoin ja viimein yhdeksi joukoksi tai jos eivät ihan kaikki, niin suurin osa ainakin. Heidän suunnitelmissaan on antaa ihmisille vihdoin ansionsa mukaan, mutta kuinka lopulta käy? Tämän hetkinen elo sijoittuu vuoteen 1517 ja mahdollisesti siitä eteenpäin.

SÄÄNNÖT HAHMOIHIN:
1. Kaikilla roolipelaajilla saa olla ENINTÄÄN 20 hahmoa linnalla asuvissa kerrallaan (mm. vihollisia ei lasketa mukaan, koska he eivät asu linnalla). Jos sinulla on jo 20 hahmoa linnalla ja haluat tehdä uuden, joudut poistamaan/tappamaan jonkun vanhoista hahmoista. Tämä siksi, ettei linnalta loppuisi tila eikä linnaa voi aina vaan muokata isommaksi, koska linnat eivät kasva kokoa parissa yössä oikeastikaan.

2. Ei saa luoda jumalia, demoneita, piruja, paholaisia yms. liian ylivoimaisia hahmoja.

3. Kukaan hahmoista ei saa olla ihan täysin kuolematon, vaikka lähentelisi kuolematonta/iätöntä hahmoa muuten.

_______________________________________________________________

MUKANA OLEVAT HAHMOT: (41 kpl.)
DEVIANT>
1. Veden kontrollointi † Unno Rokuro † 27 † Mies
2. Tulentaitaja † Sanada Rui † 19 † Nainen
3. Yliluonnollinen ninja † Muroga Gennosuke † 23 † Mies
4. Ultraääniaallot † Unno Nanakuma † 27 † Mies
5. Veden kontrollointi † Muroga Yuri † 37 † Nainen
6. Eheyttäjä † Zelfa Kreuz † 2599 † Mies
7. Veden kontrollointi † Unno Rozu † 23 † Nainen
8. Vedenkontrolloijaihmisghoul † Unno Sayuri † 5kk (5v.) † Tyttö
9. Noituri † Geralt Rivialainen † 268 † Mies
10. Maagi † Cirilla "Ciri" Fiona Elen Riannon † 23 † Nainen
11. Tulentaitaja † Zuko † 17 † Poika
12. Velho-hirviö † Hauru Pendragon † 28 † Mies
13. Velho (oppipoika) † Kobayashi Haruya † 16 † Poika
14. Ihminen † Yamazaki Susumu † 26 † Mies
15. Ihminen † Kitamura Suzu † 15 † Poika
16. Yliluonnollinen ninja † Iga Oboro † 21 † Nainen

MEGO>
1. Daiyookai † Hoshiyomi † 501 † Mies
2. Auringonhaltija † Asamihime † 1001 † Nainen
3. Kuunhaltija † Tsukihiko † 1001 † Mies
4. Tuulentaitaja † Yuri Kamanosuke † 20 † Mies
5. Vampyyri † Dorian Nightingale † 400 † Mies
6. Puuhaltia † Saeryoselinermayorshiwalerierna Ywannemalysadechiriongarath † 801 † Mies
7. Lohikäärme † Date Masamune † 20 † Mies
8. Hypnomaani † Sanada Nobuyuki † 33 † Mies
9. Yliluonnollinen ninja † Yakushiji Tenzen † 200+ † Mies
10. Yliluonnollinen ninja † Muroga Hyoma † 38 † Mies
11. Ihminen † Sanada Komatsu † 27 † Nainen
12. Ihminen † Sanada Nobuyoshi † 7 † Poika
13. Tulentaitaja † Susumu (Suzu) † 16 † Poika
14. Yookai † Byakuya † 485 † Mies
15. Hanyoo † Kasumi † 254 † Nainen
16. Yoosei † Kichiya † 25 † Mies
17. Ihminen† Okita Souji † 25 † Mies
18. Ihminen † Ito Kashitarou † 34 † Mies
19. Ihminen † Hijikata Toshizo † 34 † Mies
20. Ihminen † Ichimura Tetsunosuke "Tetsu" † 15 † Poika
21. Hypnomaani † Sanada Yukimura † 33 † Mies
22. Sunakake baba † Hiekkamummo † 3000 † Nainen

OPERETTA>
1. Ningyo † Namiko † 51 † Nainen
2. Jorogumo † Kumo Akane † 22 † Nainen
3. Amanojaku † Gomonmaru † +20 † Mies

HAHMOT, JOTKA OVAT MUKANA, MUTTA JOILLA EI AINAKAAN TOISTAISEKSI OLE ROOLAAJAA:
> Sanada Nobumasa, 2v., Nobuyukin ja Komatsun lapsi http://aijaa.com/azJ80y
> Yuri Sainosuke, 0v., Kamanosuken ja Saizon lapsi
> Yuri Kazenosuke, 0v., Kamanosuken ja Rickterin lapsi
> Satoru, 0v., Sakuran ja Raizun lapsi
> Sanada Yumi, 0v., Yukimuran ja Ruin lapsi
> Sanada Yume, 0v., Yukimuran ja Ruin lapsi
> Unno Daisuke, 0v., Rokuron ja Izumin lapsi
> Takematsumaru, 0v., Masamunen ja Mai Zhangin lapsi/poikanen
> Tadamune, 0v., Masamunen ja Min Lingin lapsi/poikanen
> Irohahime, 0v., Masamunen ja Min Lingin lapsi/poikanen

SYNTYMÄTTÖMÄT, MUTTA JOSSAIN KOHDASSA MUKANA OLEVAT HAHMOT:
> Yuuma, Hyoman ja Yurin tuleva lapsi

HAHMOJEN SYNTYMÄPÄIVÄT:
> Nobuyuki: 2.1. (33v.)
> Hoshiyomi: 10.1. (500v.)
> Hauru: 15.1. (28v.)
> Rokuro: 28.1. (26v.)
> Nanakuma: 28.1. (26v.)
> Zelfa: 30.1. (2599v.)
> Susumu: 6.2. (26v.)
> Oboro: 28.2. (20v.)
> Byakuya: 3.3. (485v.)
> Kamanosuke 23.3. (19v.)
> Komatsu: 27.3. (26v.)
> Sainosuke: 3.4. (0v.)
> Kazenosuke: 3.4. (0v.)
> Gennosuke: 26.4. (22v.)
> Satoru: 2.5. (0v.)
> Yumi: 7.5. (0v.)
> Yume: 7.5. (0v.)
> Daisuke: 7.5. (0v.)
> Hijikata: 31.5. (34v.)
> Souji: 3.6. (25v.)
> Nobuyoshi: 5.6. (6v.)
> Namiko: 16.6. (51v.)
> Yuri: 28.6. (36v.)
> Kichiya: 24.6. (24v.)
> Saeryoselinermayorshiwalerierna: 25.6. (800v.)
> Rui: 10.7. (18v.)
> Saizo: 19.7. (2v.)
> Asamihime: 22.7. (1000v.)
> Tsukihiko: 23.7. (1000v.)
> Zuko: 31.7. (17v.)
> Cirilla: 2.8. (23v.)
> Suzu: 13.8. (16v.)
> Hyoma: 28.8. (38v.)
> Masamune: 5.9. (20v.)
> Kasumi: 28.9. (254v.)
> Nobumasa: 13.10. (2v.)
> Geralt: 25.10. (268v.)
> Rozu: 28.10. (23v.)
> Tenzen: 30.10. (200+v.)
> Akane: 1.11. (22v.)
> Sayuri: 15.11. (5kk eli 5v.)
> Haruya: 25.11. (16v.)
> Dorian: 6.12. (400v.)
> Tetsunosuke: 31.12. (15v.)

TAKATORI-LINNA:

Linnan alue -> Päälinna ja sivurakennukset:

Sivurakennukset tarkemmin:

Päälinnan pohjakartta:

Päälinna>
Kellarikerros:
- Dorian

2. kerros>
1. huone: Hoshiyomi ja Tsukihiko
2. huone: Zelfa
3. huone: -
4. huone: -

3. kerros>
5. huone: Zuko ja Suzu  
6. huone: Geralt ja Cirilla

Lisärakennukset>
1. Talo:
1.1. -
1.2. Gennosuke
2. Talo:
2.1. Hauru ja Haruya
2.2. Kichiya ja Kasumi
3. Talo:
3.1. -
3.2. -
4. Talo:
4.1. Nobuyuki ja Nanakuma
4.2. Komatsu, Nobuyoshi, Nobumasa, Yume ja Yumi
5. Talo:
5.1. Tenzen
5.2. Oboro
6. Talo:
6. Saeryos
6.1. Susumu ja Tetsunosuke
6.2. Souji ja Hijikata
7. Talo:
7.1. Akane
7.2. Masamune, Irohahime, Tadamune, Takematsumaru, Satoru ja Sayuri
8. Talo:
8. Rokuro
8.1. Kamanosuke, Kazenosuke ja Sainosuke
8.2. Gomonmaru
9. Talo:
9.1. Hyoma, Yuri ja Daisuke
9.2. -
10. Talo:
10.1. Rozu ja Asamihime
10.2. Rui

MISSÄ HAHMOT MEVÄT TÄLLÄ HETKELLÄ? MIKÄ ON HAHMON OLINPAIKKA?:
Takatori-linnalla/-ssa:
Tsukihiko, Dorian, Hoshiyomi, Tsukihiko, Saeryoselinermayorshiwalerierna, Asamihime, Rui, Oboro, Tenzen, Sayuri, Kamanosuke, Nanakuma, Yuri, Komatsu, Nobuyoshi, Nobumasa, Rozu, Kazenosuke, Sainosuke, Geralt, Cirilla, Satoru, Daisuke, Yumi, Yume, Nobuyuki, Hyoma, Rokuro, Zelfa, Masamune, Gennosuke, Kichiya, Kasumi, Haruya, Zuko, Suzu, Souji, Saizo, Byakuya (miekkana), Susumu, Hijikata, Tetsunosuke, Akane ja Gomonmaru

Yukimuran putoamispaikan lähettyvillä/alueella:
Yukimura ja Namiko

Toistaiseksi täysi mysteeri tämän hetkisestä olinpaikasta:
Suzu, Ito ja Hiekkamummo

VAHTIVUOROT:
Tsukihiko - Dorian - Hoshiyomi - Hyoma
Cirilla - Zuko - Geralt - Masamune
Tenzen - Kasumi - Gennosuke - Hijikata
Nanakuma - Asami - Hauru - Susumu

Päivävuoro:
Kello 05-07 (jänis)> Nanakuma - Asami - Hauru - Susumu
Kello 07-09 (lohikäärme)> Nanakuma - Asami - Hauru - Susumu
Kello 09-11 (käärme)> Tenzen - Kasumi - Gennosuke - Hijikata
Kello 11-13 (hevonen)> Tenzen - Kasumi - Gennosuke - Hijikata
Kello 13-15 (vuohi)> Tenzen - Kasumi - Gennosuke - Hijikata
Kello 15-17 (apina)> Cirilla - Zuko - Geralt - Masamune

Iltavuoro:
Kello 17-19 (kukko)> Cirilla - Zuko - Geralt - Masamune
Kello 19-21 (koira)> Cirilla - Zuko - Geralt - Masamune
Kello 21-23 (sika)> Tsukihiko - Dorian - Hoshiyomi - Hyoma
Kello 23-01 (rotta)> Tsukihiko - Dorian - Hoshiyomi - Hyoma
Kello 01-03 (härkä)> Tsukihiko - Dorian - Hoshiyomi - Hyoma
Kello 03-05 (tiikeri)> Nanakuma - Asami - Hauru - Susumu

MUUT TYÖT:
Johtaja> Nobuyuki
Sairaanhoito> Saeryos
Sairaanhoidossa apuna> Hijikata
Ruokavuoro - klo. 14-16> Nanakuma ja Yuri
Lastenhoito - lohikäärme-apina eli klo. 7-17> Komatsu ja Rozu
Eläintenhoito> Susumu ja Tetsunosuke
Lukeminen ja kirjoittaminen> Tenzen
Laskuoppi> Rokuro
Taisteluharjoitukset ja liikunta> Hoshiyomi

TAISTELUHARJOITTELURYHMÄT:
Ryhmä 1: (Hevosentunti 11-13)
Cirilla, Zuko, Hoshiyomi, Nobuyuki, Komatsu, Asamihime, Geralt, Zelfa, Rokuro, Rui, Kamanosuke, Saeryos, Susumu ja Tetsunosuke

Ryhmä 2: (Kukontunti 17-19)
Hyoma, Kasumi, Rozu, Gennosuke, Nanakuma, Hauru, Haruya, Tenzen, Suzu, Kichiya ja Hijikata

Taistelujarjoituksista ulkona tällä hetkellä:
> Dorian - ei kestä päivänvaloa, koska on vampyyri
> Tsukihiko - toivoton tapaus päivisin
> Alle 16-vuotiaat - ovat liian nuoria harjoituksiin
> Yuri - raskaana
> Oboro - raskaana

SKIPPAUKSIEN SIVUNUMEROT:
1. OSA>
S. 1: Skippaus 1 (28.6.1518 ja perjantai)
S. 6: Skippaus 2
S. 9: Skippaus 3 (29.6.1518 ja lauantai)
S. 22: Skippaus 4 (30.6.1518 ja sunnuntai)
S. 23: Skippaus 5 (2.7.1518 ja tiistai)
S. 25: Skippaus 6 (8.7.1518 ja maanantai)
S. 25: Skippaus 7 (9.7.1518 ja tiistai)

2. OSA>
S. 1: Skippaus 8 (13.7.1518 ja lauantai)
S. 3: Skippaus 9 (14.7.1518 ja sunnuntai)
S. 11: Skippaus 10 (18.7.1518 ja torstai)
S. 11: Skippaus 11 (19.7.1518 ja perjantai)
S. 35: Skippaus 12 (20.7.1518 ja lauantai)
S. 41: Skippaus 13 (21.7.1518 ja sunnuntai)

3. OSA>
S. 5: Skippaus 14 (22.7.1518 ja maanantai)
S. 12: Skippaus 15 (23.7.1518 ja tiistai)
S. 24: Skippaus 16 (24.7.1518 ja keskiviikko)
S. 26: Skippaus 17
S. 30: Skippaus 18 (25.7.1518 ja torstai)

MISSÄ KUUKAUDESSA, VUODESSA JA VUODENAJASSA ELETÄÄN?
- Heinäkuu, 1517, kesä
- Syyskuu, 1517, syksy
- Marraskuu, 1517, talvi
- Joulukuu, 1517, talvi
- Tammikuu, 1518, talvi
- Huhtikuu, 1518, kevät
- Toukokuu, 1518, kevät
- Kesäkuu, 1518, kesä
- Heinäkuu, 1518, kesä

____________________________________________________________________________________________
Tuon ajan tuntijako:
23-01 rotta
01-03 härkä
03-05 tiikeri
05-07 jänis
07-09 lohikäärme
09-11 käärme
11-13 hevonen
13-15 vuohi
15-17 apina
17-19 kukko
19-21 koira
21-23 sika

Sivun 40 loput roolaukset:

YURI

Rokuro, Nanakuma ja Kamanosuke olivat alkaneet puhumaan siitä kuinka Kamanosuke ei halunnut kotiin, koska siellä häntä vihattiin koko kylän voimin. No Nanakuma lupasi sitten, että Kamanosuke voisi tulla asumaan meille tai siis vanhemmillemme, kun he luulivat tällä hetkellä asuvansa siellä. Kamanosuke ei aluksi ollut ihan varma, että silläkään mitään voittaisi, mutta sitten kun Nanakuma sanoi, että perheessämme oli kyllä kolmenlaisia voimia tarjolla, että ei siinä hirveästi enää Kamanosuken myrskyt haitanneet, niin Kamanosukekin näytti jo toiveikkaalta. No jos tilanne olisi oikeasti tuo, niin Noriko oli kyllä sellainen pakkaus, että olisi voinut varmasti ottaa useammankin lapsen siipiensä suojaan tuosta noin vain. Isä oli kuitenkin hieman toista maata, koska hän luotti lopulta vain omiin. Heihin, jotka olivat omaa lihaa ja verta, joten taitaisi jäädä Kamanosuken muuttamiset lähinnä toiveajatteluksi. Mutta onneksi sellaiseen ei ollut oikeasti tarvetta. No en kyllä tiennyt mitä sitten tapahtuisi, jos kirousta ei voisikaan murtaa tai tilanne vain pahenisi kirouksen murtamisyrityksessä. Mutta ehkä pahimpia ei kannattanut vielä miettiä, kun emme olleet vielä edes yrittäneet sitä Cirin kirouksen murtamista.

Huomioni kuitenkin kiinnitti seuraavaksi Suzu, joka kyseli joltain jotain siitä, että oliko tämä joku sairas. Hän puhui selvästi Saeryosille, joka vastasi olonsa olevan hieman huono, kun tässä luolassa oli ahdistavaa ja huono ilma. "Pitäisikö heidät päästää ulos? On ehkä julmaa pitää heitä vaan täällä ja sanoa, etteivät ole vankeja. Ja nyt kun he tietävät totuuden ja missä mennään, tuskin he enää mitään yrittävät", sanoin Rozulle ja Kasumille. "No ei minulla ainakaan ole mitään sitä ajatusta vastaan. Toki tämä huone on varmaan toki aika tylsä eikä täällä pahemmin ole mitään tekemistä", Rozu vastasi.
__________________________________________________________________________

YURI

Olimme saaneet lapsissa aikaan ehkä jonkunlaista luottamusta, vaikkakaan kaikki eivät tietenkään ihan niin luottavaisia olleet. Aika oli lopulta kuitenkin saatu kulumaan ja lapset olivat päässeet myös halutessaan uloskin(?) leikkimään ja tekemään juttujaan. Valvonnan kanssa tietenkin. Ruokaakin oli tehty ajallaan eikä seuraavilla kerroilla tarvinnut katsella mitään typeriä ruokalakkoja(?) tai muuta yhtä älytöntä(?) ja ruoka oli uponnut(?). Jonkun ajan päästä iltakin alkoi jo hämärtämään ja H-hetki lähestymään pikku hiljaa, mikä ainakin itseäni alkoi jännittämään siinä mielessä, että toivottavasti se nyt toimisi eikä mitään odottamatonta tapahtuisi. Yritin kuitenkin olla luottavaisin mielin ja itkeä voisi sitten, jos se ei toimisikaan, mutta toivottavasti Ciri tiesi mitä tekisi. No ehkä hän ei olisi alkanut moiseen, jos ei tietäisi.

Lapsiongelman lisäksi oli kuitenkin myös selvinnyt, että Raiden ei ollut käynyt ensimmäiselläkään vahtivuorolla koko päivän aikana. Kukaan ei myöskään muistanut nähneensä koko päivänä miestä, mutta ei myöskään sitä hirvityslisko-otusta, jolla mies ratsasti. Ja moinen yhtäkkinen katoaminen kyllä hieman pisti ainakin itseäni mietityttämään, että missä Raiden oikein oli ja mitä tekemässä, kun ei miestä näkynyt eikä kuulunut. Mutta aikuisen miehen häviäminen ei nyt ollut etusijalla, kun tässä oli lapsiongelma edelleenkin päällimmäisenä ongelmana ja se pitäisi kyllä saada järjestykseen ensin. Sitten voisi pohtia, mitä niin tärkeää tekemistä Raidenilla muka oli, kun ei voinut vastuutaan hoitaa sovitusti.

Lopulta kuitenkin kaikki kynnelle kykenevät ottivat osaa vielä viimehetken kokoukseen, jossa nyt käytiin lähinnä läpi se, missä vaiheessa Ciri oli kirouksen murtamisen kanssa ja että Asamihime hoitaisi jonkunlaisen nukutuslääkkeen. Ciri oli kuulemma edennyt hyvin ja saanut hyppysiinsä vielä sen aluksi puuttuvankin elementin ja oli tehnyt valmisteluja asian suhteen ja olikin siis ilmeisesti valmis asian suhteen. Ilmeisesti Asamihimekin oli saanut nukutuslääkejutun kasaan ja toimimaan(?), mitä sille ikinä olikaan pitänyt tehdä, mutta pääasia, että hän tiesi, miten se toimi. "Eli nyt kun alkuvalmistelut on valmiita, voimme alkaa itse toimintaan?" Rozu varmisteli. "Niin... No itse toimintaa ennen lapset pitäisi saada kasaan ja sitten on Masamune, joka kasvaa varmasti pikku lohikäärmeestä valtavaksi lohikäärmeeksi, joten hänet hoidetaan muurien ulkopuolella. Etkö kuunnellut ollenkaan, kun kävimme asiaa läpi?" totesin Rozulle. "Niin niin, aivan... Minua vaan jännittää, että joutuisin halkomaan hiuksiani vielä kolmannenkin päivän mieslapsien takia, kun olisi välistä vähän muutakin tekemistä", Rozu vastasi ollen selvästi niin valmis tämän lapsikaaoksen kanssa, mutta hän tuskin oli yksin sen asian kanssa. "Miten me tarjoillaan se lääke lapsille? Teenmuodossa vai ihan pelkiltään vai mitä?" Rozu jatkoi kuitenkin. No sitä en tiennyt kyllä, koska en ollut joutunut unilääkkeiden tai vastaavien kanssa ikinä mihinkään tekemisiin, mutta tuskin sitä ihan pelkiltään vaan suusta alas pakotettaisiin. Mutta mitenhän Masamunen kanssa sitten pitäisi menetellä sen lääkkeen suhteen?
___________________________________________________________________________

ASAMIHIME

Jotenkin tästäkin päivästä vain selvittiin, vaikka onneksi Asamihimen ei odotettu hirveästi osallistuvan lastenhoitoon. Hänelle oli annettu tehtäväksi valmistaa unilääkettä iltaa varten, että lapset saataisiin pysymään nukuksissa ja paikallaan sen aikaa, kun Chiri teki vastakirouksen. Toivottavasti se toimisi, tämä oli ihan mahdotonta. Mutta nyt oli lääke valmista vaikka sitä pitikin tehdä melkoinen määrä, koska jo Masamunea varten sitä tarvittiin, jos hänen tahtoi pysyvän unessa. Tällä hetkellä lapset olivat Komatsulla hoidossa, mutta heidät oli varmaan kerättävä pian kokoussaliin ja saatava jotenkin juomaan lääke. ”Se ei ole mitään parhaimman makuista, joten teehen sekoitettuna se varmasti menisi parhaiten alas.” Asamihime sanoi, koska kyseessä oli kuitenkin lääke. ”Mitä Masamuneen tulee, Tsukihiko saa luvan yrittää juottaa lääkkeen hänelle. Sain aikaisemmin hänet ottamaan sitä lopulta ihan kiltisti, mutta en kyllä mene lähellekään nyt kun olen haavoittuvammassa tilassa. Sitten tarvitaan jotain kantamaan hänet sinne jonnekin linnan ulkopuolelle, missä hänen kiroustaan onkaan määrä hoitaa.” Asamihime sanoi, koska tuskin Tsukihikokaan yksin saisi lohikäärmettä raahattua edes pois tyrmästä. ”Ellei Zelfa käytä teleporttia, mutta voi olla, ettei hänkään suostu enää menemään lähellekään Masamunea.” Asamihime lisäsi, koska sitenhän lohikäärme siirrettäisiin helposti, mutta sai nähdä tulisiko siitä mitään.
___________________________________________________________________________

YURI

Asamihime oli lääkkeestä sitä mieltä, että kyllä se varmaan parhaiten uppoisi teen kanssa, koska oli pahan tai selvästi kuitenkin lääkkeen makuista, lääke kun oli, niin tee olisi parempi. Tai edes jonkun juoman kanssa. Ei kai sillä niin väliä, mutta tee voisi tietenkin olla ihan näppärä ratkaisu. "Selvä eli teetä siis", vastasin siihen. Se pitäisi toki keittää ensin, mutta onneksi teen nyt kuitenkin keitti aika nopeasti eikä se ollut mitään rakettitiedettä. Mutta sitten siihen kuka sen lääkkeen Masamunelle antaisi ja Asamihime nakitti sen Tsukihikolle, koska hän ei suostunut tuossa tilassa menemään Masamunen lähelle. "Ihan viisasta, mutta tosiaan... Lohikäärmeen kantaminen ei kyllä ole mikään pikku juttu", tuumasin siihen, kun Asamihime oli ottanut asian puheeksi. Asamihime jatkoi kuitenkin Zelfaan, että Zelfahan voisi käyttää teleporttia, mutta voisi olla, ettei hänkään suostuisi enää kokemansa jälkeen. "Olen tässä kyllä, että voi minullekin ihan puhua suoraan eikä pohtia muiden kanssa voimistani", Zelfa totesi. "Eikö sinun pitäisi olla vahtivuorossa?" Rozu kysyi, mikä tietenkin oli ihan hyvä pointti. "Toki, mutta kuka Cirillaa olisi tulkannut, jos olisin vahtivuorossa? Geralt vai?" Zelfa totesi. Niin no hyvä pointti ja Dorian nyt taisi ollakin vahdissa, joten tulkitsijoita ei nyt olla kovinkaan paljoa tarjolla. "Kukahan sinua sitten mahdollisesti tuuraa vahvuorossa, jos olet siinä?" päätin kuitenkin kysyä. "Daria", Zelfa vastasi. No hyvä toki, ettei se vuoro ammattonut tyhjyyttään tai, että siellä olisi ollut vain Dorian ja Tsukihiko, vaikka Tsukihiko kyllä pystyi vartioimaan ilman apujakin, mutta kuitenkin. "Mutta kun nyt kerran olet siinä, niin pystytkö siirtämään Masamunea?" jatkoin Zelfalle. "No ehkä se ei hyökkää kimppuun, jos on kanttuvei, joten toki. Mutta vain, jos lääke varmasti toimii eikä Masamune syö taas jalkojani", Zelfa sanoi vielä perään vakava ilme kasvoillaan.
___________________________________________________________________________

ASAMIHIME

Kun Masamunesta tuli puhe, niin yllättäen Zelfa otti itse osaa keskusteluun, että oli kyllä ihan paikalla. Asamihime katsoi miestä kummissaan, miten ihmeessä häneltä oli mennyt tämän olemassaolo täysin ohi, vaikka hän nimenomaan oli täällä tulkitsemassa Chirin kummallista puhetta? No päivä oli ollut rankka ja ilta ei muutenkaan ollut sitä Asamihimen ominta aikaa. Hän yritti olla kuin ei mitään ollut mokannut ja muutkin ihmettelivät hetken, mitä Zelfa täällä teki kun vahdissa piti olla, mutta se asia olikin ollut jo hoidossa. Zelfa suostui siirtämään Masamunen, jos lääke varmasti tehosi eikä Masamune söisi häntä. ”Kyllä se ainakin eilen toimi.” Asamihime vakuutti. ”Ihan mielenkiinnosta, miksi et siirtänyt häntä sinne tyrmään alunperinkin? Ei siinä mitään, jos sinusta oli hauskaa painia lohikäärmeen kanssa ja raahata sitä kahleissa pitkin linnan pihaa ja kieriä kellarin portaita, mutta kunhan ihmetyttää.” Tenzen kysyi Zelfalta, kerta tällä ei ollut ongelmaa käyttää sitä teleporttia. ”Eh… No sitten kai pitää alkaa keittämään lapsille sitä teetä, mielellään jotain valmiiksi rauhoittavaa yrttiteetä eikä mitään piristävää, se voi toimia hiukan kehnosti unilääkkeen kanssa.” Asamihime sanoi vaikka varmaan muut olivat edelleen vähän virkeämmässä tilassa ja tajusivat asian ilmankin, että piristävä tee tähän aikaan oli muutenkin hiukan huono idea, jos idea oli saada lapset nukkumaan. ”Ja sitten Tsukihiko pitää saada paikalle, että Masamune voidaan nukuttaa.” Hän sanoi vielä. ”Minä voin hakea, vien samalla Oboron nukkumaan ja haaveleimaan teekutsuistaan, kerta minua ei tällä kertaa tarvita siirtämään lohikäärmeitä.” Tenzen lupasi ja nousi jo ylös jääden kuitenkin odottamaan, jos tässä oli vielä jotain asiaa.
___________________________________________________________________________

ZELFA

Ilta oli laskeutunut, tarkemmin aika oli koirantunti ja pidimme tällä hetkellä viimehetken kokousta siitä, miten penskat pitäisi hoitaa untenmaille niin, etteivät heräisi kesken Cirillan kirouksenpurkutoimituksen. Vastaus oli unilääke, joka oli otettu puheeksi kyllä jo viime kerrallakin, mutta se oli varmistunut nyt, että sellaista tosiaan oli käytettävissä. Mutta sitten Asamihime alkoi pohtimaan Yurin kanssa kuinka minä en varmastikaan suostuisi enää kuskaamaan Masamunea yhtään minnekään niin kuin en olisi edes paikallakaan. No ehkä nainen oli itsekin jo melkein untenmailla eikä ihan tässä maailmassa, joten ehkä hän ei huomannut. Tosin Asamihime ei tainnut olla ainoa, jolla oli vintti puoliksi pimeänä, kun sitten ihmeteltiin jo, miksi edes olin paikalla, kun vahdissa piti olla. Hieman pisti ihmetettymään, mitä naiset olivat oikein haaveilleet, koska olinhan tulkannut Cirillan kirouksenpurkuosan jo aiemmin tässä kyseisessä kokouksessa ja nyt he vasta tajusivat, että olin paikalla. No anti olla, ei sen nyt niin väliä. Pääasia nyt kuitenkin oli se, että lupauduin kyllä hoitamaan Masamunen pihalle, jos se lääke varmasti toimisi, koska mitään lohikäärmeitä en siirtäisi kyllä mihinkään, jos vaarana olisi joutua vielä uudestaan sellaisen ruokalistalle. Asamihime kuitenkin vaikuutteli, että kyllä se ainakin eilen toimi. "No hyvä sitten", totesin siihen.

Seuraavaksi Tenzen halusi tietää, miksi en ollut käyttänyt teleporttia alunperinkin Masamunen tyrmään hoitamiseksi. "Tosiaan... Erittäin hyvä pointti. Taisin unohtaa sen kokonaan, kun ajatukseni olivat vain siinä, ettei Masamunea saisi päästää pakoon eikä Yukimuran ja Ruin taloa myllätä nurin (ja siks, et mä unohdin, et Zelfa osas teleportin XD)", totesin siihen. Olinhan kuitenkin vain mies ja aina väitettiin niin kovin, että miehet kykenivät vain yhteen asiaan kerrallaan. Ainakin se piti paikkansa tuon asian suhteen. Asamihime kuitenkin jatkoi jo asiaa eteenpäin tai lähinnä kertoi, ettei ehkä olisi viisasta antaa jotain piristeitä lapsille, mikä saattoi ehkä olla itsestään selvää. "Niin, se ei ehkä olisi hirveän viisas veto", tuumasin siihen, minkä jälkeen pohdittiin jo sitä, että Tsukihikokin pitäisi saada paikalle. Tenzen kuitenkin lupasi hoitaa sen, koska voisi samalla viedä Oboron nukkumaan teekutsuille. "Ah, onkohan Gennosuke-samakin jo päässyt paikalle?" Oboro mietiskeli siihen. "Varmasti, kun ei häntä ainakaan täällä näy", Rozu vastasi. "Minä voin mennä keittämään sitä teetä", Yuri puolestaan sanoi ja nousi hänkin lähteäkseen odottaen kuitenkin, että olisiko vielä jotain, mutta kai se taisi aika hyvin olla siinä. "Sanokaa sitten, kun Masamune pitää siirtää", sanoin kuitenkin vielä, mutta toki se tee pitäisi tehdä ensin ja juottaa kakaroille.
___________________________________________________________________________

TENZEN

Ei olisi uskonut, että tämäkin päivä koittaisi, jopa toisen kerran lähihistorian aikana, että Oborosta oli hyötyä. Tenzen oli välttänyt kaikki lapsivelvollisuudet sillä verukkeella, että hänellä oli jo yksi iso ja aivoton lapsi vastuullaan, jota kukaan muu ei halunnut riesoikseen. Edellisen kerranhan Oborosta oli hyötyä, kun hän oli jotenkin osannut olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja purkaa sen penteleen Raizun harhan. No kuitenkin, nyt oli kokous, jossa selvitettiin loppuviimeistelyjä lapsiongelmasta pääsemiseen. Voisikohan Oboronkin samalla kasvattaa aikuiseksi? Ehkä se oli hänen kohdallaan myöhäistä. Kun muut pohtivat Masamunea, joka lohikäärmeenä aiheutti muita enemmän ongelmia, Tenzen alkoi pohtia, miksi Zelfa ei ollut heti käyttänyt sitä teleporttiaan, kerta se oli mahdollisuus? No hän ei muistanut sitä. No ei siinä mitään toki, eihän sille voinut mitään, jos oli idiootti.

Nyt oli ilmeisesti kuitenkin saatu puitua ongelmat ja oli aika tehdä jotain asioille. Tenzen lupasi hakea Tsukihikon ja tuurata häntä, kerta Zelfa ei tällä kertaa halunnut hoitaa Masamunea perinteisellä tavalla vaan muisti teleporttikykynsä, eikä siis tarvinnut kantoapua. Oboro pohti Gennosuken olemassaoloa ja Tenzen antoi sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mitä hittoa Gennosuke muka heillä tekisi? Ei mitään, mutta Oboro oli pölvästi, joten ei hänellä kannattanut päätään sen enempää vaivata, vaikka edelleen Tenzenin teki mieli vääntää naiselta niskat nurin vähintään sata kertaa päivän aikana. ”Katsomallahan se selviää, mennään Oboro.” Tenzen sanoi ja patisti Oboron mukaansa. Olisi ehkä pitänyt pyytää hänellekin sitä unilääkettä. Tenzen kiikutti Oboron heidän talolleen, naapurissa oli melkoinen vilske päällä. Kun Oboro oli toipunut pettymyksestään, ettei Gennosuke ollut hänen huoneessaan, ei edes futonin alla piilossa, hän yritti saada naisen nukkumaan ja poistuessaan laittoi lapsilukon päälle, ettei nainen menisi yöllä keittämään teetä ja polttaisi koko taloa (?). Onneksi Oboro harvemmin osasi sytyttää tulta ja kolisteli vain tyhjän pannun kanssa, mutta ei siitä naisesta ikinä tiennyt. Oborosta päästyään hän meni muurille huhuilemaan Tsukihikoa, jonka passitti hommiin linnalle, ja jäi itse Dorianin ja Darian seuraan vahtiin, sai nähdä oliko Zelfa tulossa sinne vai odotteliko hän siirto-operaation alkua kaikessa rauhassa sisällä.
_______________________________________________________________________

TSUKIHIKO

Kauaa eivät muut pitäneet kokousta, jonne Zelfa oli karannut, koska häntä tarvittiin tulkiksi. Olisi Doriankin toki voinut mennä, mutta antoi Zelfan hoitaa, koska hän oli muutenkin perillä tästä lapsikatastrofista paremmin. Tsukihikoa ei hirveästi innostanut se, että hänen piti mennä lääkitsemään Masamunea, mutta ymmärsi kyllä, kukaan ei tainnut haluta menettää raajojaan vihaisen lohikäärmeen takia. Hän siirtyi sisälle, jossa muut päivystivät. ”Tässä ollaan, aina valmiina auttamaan neitoja hädässä!” Hän ilmoitti ilmestyessään tyhjästä kokoushuoneeseen. ”Lopeta tuo!” Asamihime komensi säikähdettyään hänen yllättävää ilmaantumistaan. ”En voi, nautin liikaa reaktioista joita saan muissa aikaan.” Hän sanoi Asamihimelle ja vilkaisi sitten Rozun suuntaan hymyillen tälle, ennen kuin piti jatkaa töiden parissa. ”Niin, Masamune.” Hän sanoi. ”Annoin Yurille sen verran lääkettä, että se riittää lapsille, tässä on Masamunen annos.” Asamihime sanoi ja ojensi pulloa, jossa oli jotain epäilyttävän näköistä yrttilientä, kun Tsukihiko kurkisti kannen alle. ”Miten ihmeessä ajattelit, että juotan sen lohikäärmeelle?” Tsukihiko kysyi siskoltaan. ”No selität rauhallisesti, että se on kipulääkettä siihen Zelfan telomaan silmään.” Sisko vastasi ja Tsukihiko kohautti kulmiaan. ”Kyllä hän tajuaa puhetta, vaikka me emme tajua häntä eikä hän voi kommunikoida meille.” Asamihime vastasi, mutta Tsukihikoa vähän epäilytti. ”Selvä sitten.” Hän sanoi ja lähti kellariin katsomaan miten Masamune pärjäsi.
___________________________________________________________________________

YURI

Työvuorot jaettiin tai kaikki vain ottivat sen, missä tiesivät voivansa auttaa. Zelfa oli siis luvannut hoitaa Masamunen muurien ulkopuolelle muistettuaan, että osasi myös teleportin. Sitten Tenzen oli luvannut hakea Tsukihikon, kun veisi samalla Oboron ja katosi sitten lopulta huoneesta Oboron kanssa. Minä taas olin lupautunut teenkeittohommiin ja lähdin sitten hoitamaan omaa hommaani saatuani Asamihimeltä mukaani tarpeeksi sitä unilääkettä. Zelfa puolestaan oli lähtenyt vahtiin takaisin samalla oven avauksella kai sitten tuuraamaan Tsukihikoa siihen asti, kunnes olisi hänen vuoronsa hoitaa Masamune muurien ulkopuolella odottamaan kohtaloaan kasvaa pikku lohikäärmeestä taas isommaksi lohikäärmeeksi.

Pääsin kuitenkin keittiöön ja aloin heti puuhastelemaan teenkeiton parissa. Sen Asamihimen tekemän unilääkkeen laskin kuitenkin keittiön tason päälle odottamaan pääsemistään teen sekaan ja sitä kautta mieslapsien vatsan täytteeksi.

Sain teen hyvään vaiheeseen ja annoin sen hautua. Samaan aikaan kaivelin jotain tarjotinta esiin kaapista ja kuppeja, koska olisihan se tee jostain hyvä juodakin. Tee alkoi kuitenkin olemaan pian valmista Rozun saapuessa samoihin aikoihin keittiöön. "Tarvitsetko jotain kantoapua sen suhteen sitten, kun se on valmista?" Rozu tiedusteli. "Ei kiitos. Saan kyllä kaiken kokoushuoneeseen varmasti itsekin, mutta jos voisit vaikka mennä informoimaan teestä lapsille?" ehdotin kuitenkin Rozun nyökkäillessä siihen, minkä jälkeen lähti keittiöltä. Lisäsin vielä sen lääkkeen teen sekaan ja sekoitin sen hyvin, minkä jälkeen kasasin kaiken tarjottimelle ja lähdin sen kanssa kokoushuoneelle.
________________________________________________________________________

ROZU

Yuri oli lähtenyt hoitamaan teenkeittämistä samalla, kun Zelfa oli lähtenyt vahtivuoroon ja Tenzen hakemaan Tsukihikoa ja viemään Oboroa samalla nukkumaan muualle. Kokoushuoneessa ei kuitenkaan sen jälkeen enää hirveästi tapahtunut, mutta Tsukihiko puolestaan kuitenkin pölähti paikalle ollen aina valmiina auttamaan, kun neitoja oli hädässä. Asamihime ei ihan lämmennyt sille letkautukselle, mutta minä kuitenkin vastasin Tsukihikon hymyyn omallani. Päätin kuitenkin sen jälkeen työlistää itseni sillä, että ehkä Yuri voisi tarvita jotain kantoapua keittiöllä niin ei menisi ihan vain peukaloiden pyörittelyksi.

Keittiöllä kuitenkin selvisi, ettei kantoapua tarvittu, mutta lapset voisi kuitenkin hakea Komatsun nurkista pyörimistä, joten sitä sitten. Lähdin keittiöltä ja suuntasin Komatsun ja Nobuyukin talolle, jonka ovelle koputin ja jonka Rui tuli avaamaan. "Joko kaikki on valmista?" Rui uteli. "Kyllä kyllä... Yuri on saanut teet keitettyä ja pitää nyt teekutsuja kokoushuoneella, että sinne voisi tulla nyt", selitin tilanteen. Siirryimme kuitenkin ihan sisätiloihin ensin, koska pitäisi siitä lapsillekin sanoa. "Yuri-täti on tehnyt teille teetä. Hän odottaa teen kanssa päälinnalla", Rui kertoi mieslapsille, kun paikalle päästiin. "Miksi isi ei ikinä tee Sayurille pannukakkuja, jos Yuri-täti kerta tekee teetä?" Sayuri päätti selvästi nurista heti ensimmäisenä. Ei ollut helppoa, kun ei edes pannukakkua saanut isältään. "Ehkä senkin aika joskus tulee", totesin siihen, mutta tuskin siellä nyt Sayuria tai Nobuyoshia tarvittaisiin, koska ei heitä tarvinnut nukuttaa keinotekoisesti jollain Yurin keitoksilla.
________________________________________________________________________

KOMATSU

Komatsun talo tuntui todella pieneltä nyt kun kaikki lapset oli pitänyt laittaa sinne, jotta muut voisivat pitää kokousta päälinnalla ja valmistella unilääkkeen. Onneksi ilta alkoi olla jo pitkällä ja tästä ongelmasta toivottavasti selvittäisiin. Komatsu yritti keskittyä lapsiin, vaikka hän olikin aika väsynyt seuraamaan, että jokainen pysyi tallessa, ja lisäksi häntä painoi huoli tulevasta. Jos loitsu ei toimisikaan tai sen seuraukset eivät olisi toivottuja. Hän ei pitänyt siitä, että Nobuyuki-sama joutui moiseen vaaraan ja Hauru saisi kyllä kuulla hänen mielipiteensä asiasta, jos aikuistuisi vielä. Tosin aika monella olisi varmaan mielipide ilmaistavana Haurulle, jos tilanteesta selvittäisiin.

Jonkin ajan päästä oveen koputettiin ja Rui meni avaamaan. Komatsulla oli täysi työ rauhoitella lapsia, joita ei selvästi väsyttänyt tippaakaan. Vauvat ja Nobumasa olivat jo nukkumassa, samoin Yukimura, mutta hän nyt oli poikkeus eikä häntä tarvinnut nukuttaa unijuomalla, hän nukkui ihan itsekin. Ongelma oli saada häntä hereille, nytkin hän oli vain nukahtanut ja Komatsu ja muut luovuttivat hänen suhteensa ja siirsivät yläkertaan nukkumaan, kun ei häntä saanut pysymään hereillä. Yuri oli valmis unilääketeensä kanssa ja Sayuri protestoi heti, ettei hän saanut ikinä pannukakkuja isältään, vaikka Yurikin tarjoili kaikille teetä. Komatsu ei nyt ihan ymmärtänyt, miten tee ja pannukakut olivat jotenkin yhteydessä toisiinsa, mutta Sayuri oli Sayuri. ”No niin, nyt mennään ensin kaikki teelle ja sen jälkeen pesuille ja yöpuulle, jos tämä yö sujuisi hiukan rauhallisemmissa merkeissä.” Komatsu yritti saada lapsia keskeyttämään sen, mitä olivatkaan tekemässä. ”Piirros ei ole vielä valmis.” Souji sanoi. ”Voit jatkaa sitä aamulla.” Komatsu ehdotti ja poika suostui. ”Nyt kiltisti parijonoon ulos ja sitten mennään. Komatsu paimensi lapsia, jotka alkoivat siirtyä ovelle (?) vaikka osa ei halunnut mitään teetä ja Nobuyuki-sama ilmaisi taas mielipiteensä, ettei täällä tehty mitään asioita oikein, koska mikä aika tämäkin oli teenjuontiin.

Sivun 41 roolaukset (osa 1):

TSUKIHIKO

Kellarissa odotti surkea näky, Masamune virui jo toista vuorokautta tyrmässä, joka oli veressä ja siellä oli ihmisraato ja kalutut Zelfan jalat, tai luut niistä lähinnä oli enää jäljellä. Masamune itse makasi lattialla ja hieroi veristä ja selvästi kipeää silmäänsä, tai mitä siitä nyt oli jäljellä, siteen hän oli repinyt irti. Hän alkoi murista saman tien, kun Tsukihiko tuli lähemmäs, ei käynyt kateeksi, hänellä oli ollut harvinaisen kurjat kaksi päivää siinä missä muut olivat leikkineet vailla huolen häivää. ”Ei tarvitse pelätä, tulin auttamaan.” Tsukihiko yritti rauhoitella, mutta lohikäärme ei vaikuttanut kauhean vakuuttuneelta. Tsukihiko laski lääkkeen lattialle ja riisui kimonoitaan sen verran, että sai ylävartalon paljaaksi ja jätti vyön varaan roikkumaan. Hän ei halunnut hihoihinsa mitään lohikäärmeen hampaan jälkiä. ”Tiedän, että sinuun sattuu, mutta hierominen vain pahentaa asiaa. Toin sinulle lääkettä, joka lievittää kipua.” Tsukihiko jatkoi nostaen lääkkeen ja avasi tyrmän oven ja livahti sisään sen verran nopeasti, ettei Masamune ehtinyt nousta ja yrittää karata.

Lohikäärme ei ilahtunut vierailusta ja hetken Tsukihiko joutui rauhoittelemaan, ennen kuin pystyi yrittämään kaataa lääkkeen lohikäärmeen kitaan. Se oli oletettua vaikeampaa, Masamune näykki ja kiemurteli, ja Asami oli väittänyt moisen ymmärtävän järkipuhetta? Lopulta suurin osa lääkkeestä oli kaadettu Masamunen kurkusta alas ja Tsukihiko odotti ja rauhoitteli tätä odotellessaan, että hän nukahtaisi. Olisi pitänyt kysyä, miten kauan lääkkeellä kesti vaikuttaa.
_________________________________________________________________________

RUI

Mieslapset ja kaikki sen ympärillä tapahtuneet asiat olivat olleet aika moinen koettelemus, joka oli purkautunut lopulta aikaisemmin itkun ja hermoromahduksen merkeissä, kun liika oli ollut liikaa. No sittemmin olin kyllä saanut Komatsun luona taas koottua itseni teen äärellä ja yritänyt ajatella positiivisesti, että tämä kaikki olisi vain väliaikaista ja kyllä kaikki vielä muuttuisi normaaliksi. No en tiennyt olisiko niin oikeasti, mutta halusin nyt vaan ajatella niin, että hermoromahduksesta selvittäisiin ja oli se auttanut. Lapset kyllä kuitenkin aiheuttivat aikalailla pitkin päivää jossain määrin edelleenkin harmaita hiuksia ainakin muutaman kerran, mutta ainakaan en hermoillut enää samaan malliin.

Lopulta alkoi kuitenkin tulemaan ilta ja kirouksen purkamisen hetki lähestyi. Siitä kuitenkin piti vielä kokoustaa, mutta jonkun piti katsoa myös lapsien perään. Lupauduin auttamaan Komatsua siinä, kun Daria oli ainakin tehnyt selväksi, ettei häntä kiinnostanut ja Rozukin oli kurkkua myöten täynnä lapsia ja Yuri taas halusi olla mieluummin kokouksessa läsnä. Myös Kasumi oli päättänyt vielä tulla auttamaan meitä. Nyt tilanne kuitenkin oli se, että Rozu oli tullut ilmoittamaan, että Yurin tee oli valmis, joskin Sayuri olisi halunnut mieluummin pannukakkua ilmeisesti. Rozu oli kuitenkin jo seuraavassa käänteessä selvästi lähtänyt takaisinpäin, kun ei häntä täällä enää näkynyt ja Komatsu alkoi paimentamaan lapsia, että nyt parijonoon ja teen kautta pesuille ja nukkumaan. "Onko Sayurille pannukakkua?" Sayuri päätti kuitenkin kysellä, vaikka teelle tässä oltiin vain menossa. "Ei taida olla... Mutta ehkä myöhemmin sitten", totesin siihen. Soujilla puolestaan oli joku piirros kesken, mutta Komatsu oli sitä mieltä, että Souji voisi jatkaa siitä aamulla. No ei varmaan jatkaisi, jos kirous raukeaisi, mutta ei sitä nyt ääneen sanottu. Kirouksesta puhuminen kun tuntui olevan suolaa haavoille eikä kukaan sitä uskonut.

Mieslapset alkoivat kuitenkin järjestäytymään parijonoon, joskin Rokuro ja Nanakuma asettuivat tiiviisti Kamanosuken kanssa jonoon, koska parijonon muodostus taisi olla liian hapokasta heille. No kunhan tulivat mukana. Jono kuitenkin alkoi muodostumaan(?) ja siitä matka jatkui ovelle ja ovesta ulos. Tosin Nobuyuki ilmaisi seuraavaksi mielipidettään siitä, että oli hieman kummallinen aika teenjuontiin. "Ei kai se nyt niin kummallista ole. Täällä on ihan normaalia juoda vielä rauhoittavat iltateet, kun se auttaa kehoa ja mieltä rauhoittumaan päivän vilskeestä", totesin siihen. "Ai on vai? Ei isi vaan ole ikinä tarjonnut Sayurille rauhoittavaa iltapannukakkua eikä teetä", Sayuri ilmoitti. "Onkohan Sayuri nyt aivan varma?" vastasin kuitenkin siihen. "Onko se eri asia kuin iltapala?" Sayuri varmisteli. "Ei... Ne ovat sama asia", totesin siihen, koska no olihan se sama asia... tavallaan ainakin. Erona vain se, että tällä hetkellä tarkoitus oli nukuttaa mieslapset.

Mutta pääsimme kuitenkin päälinnalle ja kokoushuoneeseen(?), jossa Yuri oli laittanut teetarjoilun jo valmiiksi ja kaateli teetä kuppeihin. "Saavuittehan te. Istuutukaa vaan mukavasti lattialle niin jaan kaikille teen", Yuri kertoi. Rozukin oli paikalla ja lähti sitä mukaan jakelemaan teekuppeja lapsille(?), kun nämä istuivat lattialle(?) Yurin jatkaessa teen kaatelua kuppeihin. Mikähän Nobuyoshin ja Sayurin juttu nyt sitten oli, kun kai heillekin oli jotain tarjottava, ettei se näyttäisi epäilyttävältä? Mutta ei kai heille samaa teetä tyrkytetty? No ehkä Yuri oli ratkaissut asian, joten ehkä siitä ei tarvisi huolehtia sen koommin.
__________________________________________________________________________

KASUMI

Kasumi lähti Kichiya mukanaan Ruin kanssa viemään lapsia päälinnalle, Komatsu jäi vahtimaan pienempiä lapsia, jotka nukkuivat, koska ei lasten saattamiseen koko porukkaa tarvinnut. Yukimura pitäisi hakea varmaan jossain kohtaa, kun muut olivat nukahtaneet, mutta ensin piti saada heidät juomaan unilääke ja nukahtamaan. Nobuyuki valitti taas, mutta hän oli tehnyt sitä jatkuvasti muutenkin, aikuisena hän sentään osasi pitää mielipiteensä yleensä ominaan, vaikka oli miten tyytymätön muiden toimintaan. Rui yritti väittää, että tähän aikaan teen juonti oli täällä ihan normaalia. ”Ihan vain, jos et ole huomannut, niin mikään täällä ei ole ollut kauhean normaalia tähänkään asti.” Nobuyuki huomautti. Sayuri taas pohti pannukakkuja tai ennemmin niiden puuttumista, koska ei hänelle normaalisti tarjottu rauhoittavia pannukakkuun sekoitettuna. No olisikin hiukan huolestuttavaa, jos se olisi ollut hänen isänsä tapa nukuttaa lasta. Lapset saatiin kuitenkin sisälle ja kokoussaliin, jossa Yuri ja Rozu häärivät teen parissa. Lapset alkoivat tyytyväisenä juomaan teetään tietämättä mistä oikeasti oli kyse, no toivottavasti lääke toimisi. Kasumi juotti Kichiyalle teetä, hänen kanssaan piti olla varovainen, ettei hän saisi yliannosta nukutuslääkettä.
___________________________________________________________________________

RUI

Nobuyuki päätti ystävällisesti huomauttaa, ettei täällä kyllä ollut kauhean normaalia tarjolla muutenkaan. "Niin... No olihan kirousselitys tietenkin aikamoinen", myöntelin siihen, vaikka oikeastihan asiat eivät olleet normaalisti siksi, koska oli tapahtunut nimenomaan kirous ja Hauru. Mutta olimme kuitenkin päässeet päälinnaan, jossa Yuri ja Rozu aloittivat teetarjoilun ja pian kaikki olivat saaneet teensä. Myös Sayurille ja Nobuyoshille oli tarjottu teetä, vaikka Sayuri ei kyllä näyttänyt olevan teestä kovinkaan innoissaan. "Onko heilläkin samaa teetä?" kysyin Yurilta lähes äänettömästi, kun pääsin tarpeeksi lähelle, mutta ei kuulemma ollut vaan ihan normaalia teetä ilman mitään terästyksiä, jos nyt niin voisi sanoa. Kuinkahan kauan siihen vaikutukseen oikein mahtoi mennä? No tuskin nyt ainakaan hirveän kauaa, mutta ainakin tee näytti kuitenkin uppoavan, vaikka ajoitus nyt ehkä olikin ollut hieman myöhäinen. Ajankohdalla oli kuitenkin väliä Cirin kirouksen purkamisen suhteen, joten siksi ajoituksen täytyi olla myöhäinen.
___________________________________________________________________________

TSUKIHIKO

Tsukihiko odotteli kellarissa Masamunen kanssa ja alkoi jo epäillä lääkkeen tehoa, kun Masamune alkoi selvästi rauhoittua. Lopulta tämä nukahti ja Tsukihiko odotti vielä hetken, kokeili kokeeksi herätellä tätä, mutta lohikäärme nukkui kuin tukki. Hän nousi tyrmän lattialta ja harmitteli vereen sotkeutuneita vaatteitaan, mutta helpommin veren sai pestyä pois kuin korjattua lohikäärmeen kynsien ja hampaiden aiheuttamia tuhoja. Hän veti kimonot kunnolla päälleen ja lähti takaisin yläkertaan ja kokoushuoneelle, jossa oli teekutsut. ”Masamune on valmis.” Hän ilmoitti, mutta Zelfa ei ollutkaan paikalla. Mihin hän nyt oli karannut? ”Zelfa meni vahtiin.” Asamihime ilmoitti. ”Ahaa…” Tsukihiko sanoi ja lähti sitten ulos ja muurille etsimään Zelfaa, jonka lopulta löysi (?). ”Noin, Masamune nukkuu.” Hän kertoi tällekin, niin he voisivat jatkaa ongelman ratkomista, hän oli tehnyt oman osansa.
___________________________________________________________________________

ZELFA

Koska minun olisi pitänyt oikeasti olla vahdissa silloin sen pikakokouksen aikaan, olin päättänyt mennä takaisin sinne nyt sitten lähinnä tuuraamaan Tsukihikoa siinä, missä Daria tuurasi minua. Jonkun ajan päästä Tsukihiko kuitenkin ilmaantui paikalle myös ja ilmoitti, että hänen osuutensa oli hoidettu. "Masamunen on parempi sitten nukkuakin oikeasti", totesin siihen ennen kuin lähdin muurilta alas ja päälinnalle. Toki olisi varmaankin suotavaa mennä Cirillan kautta ja kysyä, että hän nyt varmasti myös todella oli valmis. Koska jos Masamune todella nukkui voisi hänet hoitaa varmaankin ensimmäisenä päiväjärjestyksestä taas normaaliksi itsekseen, jotta voisi kuulla kunniansa siitä, että meni syömään jalkani. Jatkoin siis kokoussaliin, jossa vedettiin teetä ja jossa näytti olevan aika väsyneen oloinen meininki ja taistelu unta vastaan.

"Cirilla... Masamune ilmeisesti nukkuu. Jos hoidan hänet ulos, voit varmaankin hoitaa hänet ensin ja sen jälkeen nämä loput ongelmat, koska he eivät näytä vielä nukkuvan", totesin Cirillalle, tietenkin englanniksi, koska Cirilla ymmärsi sitä paremmin ja muut huoneessaolijat eivät ymmärtäneet siitä mitään. "Kyllä. Hae sinä hänet, niin menen laittamaan homman valmiiksi muurien ulkopuolelle", Cirilla ilmoitti ja lähti sitten. Eli ei muuta kuin kellariin, jonne suuntasin seuraavaksi ja oikealle tyrmälle. Näytti ainakin siltä, että Masamune veti unta palloon sikeästi. "Nukutko jo?" päätin kuitenkin jotenkin yrittää herättää huomiota, mutta mitään ei tapahtunut(?), joten ehkä Masamune todella nukkui. Avasin oven, mutta vedin sen perässäni kuitenkin takaisin kiinni tökkien Masamunea seuraavaksi kylkeen, mutta ei häntä näyttänyt kiinnostavan(?), joten aloin olemaan varma siitä, että kyllä hän nukkui ja siirtäminen oli turvallista.

Kyykistyin ja laskin toisen käteni Masamunen pään päälle, minkä jälkeen lausuin lyhyen siirtymisloitsun latinan kielellä, minkä jälkeen kirkas valkoinen valo valaisi kellarin ja katosimme näkyvistä. Sen jälkeen ilmestyimme valkoisen kirkkaan valon saattelemana linnan muurien ulkopuolelle, minkä jälkeen laskin käteni Masamunen pään päältä ja nousin kunnolla seisomaan. "Ai te olettekin jo täällä", Cirilla sanoi tullessaan paikalle Haurun loitsukirja ja joku kulho mukanaan. "Niin... Teleportin pointti on vähän niin kuin nopea liikkuminen", totesin siihen. "Juujuu, tiedänhän minä sen, kun itsellänikin on kokemusta sellaisesta", Cirilla totesi ja tyrkkäsi kulhon käsiini käskien pitämään sitä. Kulhossa oli jotain mustan väristä jauhetta, tiedä sitten mihin sitä tarvittiin, mutta sillä oli varmasti oma osuutensa kirouksen purkamisen suhteen. Cirilla puolestaan selasi loitsukirjaa, kunnes näytti löytävän oikean sivun. "Tiedätkö varmasti, mitä teet? Emme kuitenkaan halua, että Masamunen pää ja häntä vaikka vaihtavat paikkaansa ja pää löytyykin perseestä", varmistelin seuraavaksi, vaikka olisi se kyllä ansaittua, kun söi minulta jalatkin. Mutta ehkä se olisi vähän liikaa kuitenkin. "Tietenkin tiedän", Cirilla totesi ja otti kulhosta toisella kädellä noin kourallisen verran jauhetta. "Siirry kauemmaksi sen kulhon kanssa ja katsokin, että kulhon sisältö pysyy tallessa. Ilman sitä kukaan ei muutu takaisin", Cirilla totesi vakava ilme kasvoillaan. Juu, ei ollut leikinpaikka ei, joten siirryin ihan kiltisti vaan sen kulhon kanssa kauemmaksi. Cirilla puolestaan alkoi sirottelemaan mustaa jauhetta Masamunen päälle kauttaaltaan, minkä jälkeen alkoi lukemaan kirjasta loitsua jollain kielellä, jota en kuitenkaan tunnistanut miksikään, jota olisin ennen kuullut. Mutta voin sanoa, että pitkän ikäni ansiosta olin kuullut kyllä monia kieliä. Sitten Cirilla lopetti sirottelun, mutta jatkoi vielä loitsun lukemista minun seistessä sen kulhon kanssa turvallisen matkan päässä. Musta jauhe Masamunen päällä alkoi seuraavaksi hohtaen kimaltamaan ja seuraavaksi näytti siltä kuin jauhe olisi vain imeytynyt Masamunen sisälle. Kun se tapahtui, Cirilla lopetti loitsun luennan ja sitten ilmeisesti vain odotettiin... luultavasti sitä, että Masamunesta tulisi normaali Masamune.
__________________________________________________________________________

YURI

Kaikki olivat saaneet teensä ja joivat nyt sitten sitä. Seuraavaksi paikalle kuitenkin pölähti Tsukihiko kertomaan, että homma oli hoidettu, mutta Zelfa ei kyllä ollut enää paikalla. Asamihime selvensi sitä myös veljelleen ja sitten Tsukihiko lähti etsimään Zelfaa, joka seuraavaksi tuli paikalle. Siinä vaiheessa lapsissa alkoi näkymään jo tiettyä väsymystä(?), että lääke taisi alkaa tekemään tehtäväänsä. Zelfa kuitenkin lähti Cirin kanssa, joten me jäimme sitten katsomaan lapsien perään, joista ainakin osaa alkoi väsyttämään jo sen verran, ettei auttanut taistella sitä vastaan. Loputkin alkoivat pikku hiljaa näyttämään siltä, että uni alkoi viemään voittoa(?).

Jonkun ajan päästä Ciri ilmaantui huoneelle. "Kaikki... tässä?" Ciri yritti selvästi kysyä, kun Zelfa nyt oli ilmeisesti jäänyt johonkin. Ehkä katsomaan Masamunen perään tai jotain? "Kyllä (jos Yukimura nyt on siellä kans), mutta luulen, että heidät pitää ensin riisua, koska vaatteita ei ole hukkaan heitettäväksi", vastasin. En tosin ollut varma, miten paljon Ciri nyt ymmärsi, mutta ainakin nainen nyökkäili sen merkiksi, että olisi ymmärtänyt ainakin jotenkin asian, jos ei nyt täydellisesti kuitenkaan. Joten, kun olimme katsoneet ja todenneet, että lapset todella nukkuivat, alkoi heidän riisuminen(?) Kamanosukea lukuunottamatta, koska hänellä oli ollut omat vaatteensa koko ajan päällä siinä missä Noellakin oli ollut oma paitansa. Heille ei siis tarvinnut tehdä mitään. "Aikooko Yuri-täti ja muut tädit varastaa heiltä vaatteet?" Sayuri uteli seuraavaksi. "Tuota... Sayuri ja Nobuyoshi... Voisitte ehkä kuitenkin tulla mukaani Komatsulle. Tämä ei taida ihan koskea enää teitä", Rui sanoi ja lähti heidän kanssaan huoneelta(?).

Mutta lapset saatiin kuitenkin riisuttua(?) ja sen jälkeen Ciri yritti kai selittää, että halusi lapset mahdollisimman lähelle toisiaan ja seuraavaksi alkoi vielä siirtely, kunnes alkoi näyttämään siltä, että Ciri oli tyytyväinen. Seuraavaksi hän tyrkkäsi jonkun kulhon Rozun hyppysiin ja katsoi häntä merkittävällä katseella. "Seura... minua... kanssa sen... koko ajan", Ciri totesi Rozulle hieman kankealla japanilla Rozun vaan nyökkäillessä, että kyllä kyllä. Sitten Ciri kai yritti viittoa vielä, että pitäisi siirtyä lapsista kauemmaksi, minkä jälkeen siirryimme(?) ja Ciri otti siitä kulhosta, joka nyt oli Rozulla, mustan väristä jauhetta ja aloitti loitsun mitä ilmeisemmin. Hän sirotteli samalla jauhetta mieslapsien päälle kävellen hitaasti lapsien ympärillä ja viskoi jauhetta heidän päälleen kauttaaltaan loitsun lukemisen jatkuessa. Rozu puolestaan seurasi Ciriä kulhon kanssa koko ajan aina kulhon tyhjentymiseen asti. Loitsu jatkui vielä kuitenkin ja sitten alkoi tapahtumaan, kun musta jauhe alkoi kimaltamaan, minkä jälkeen sulautui jotenkin jännästi heidän kehoihinsa samaan aikaan, kun loitsun luenta loppui. "Ja siinä se?" Rozu kysyi. "Kyllä", Ciri vasta nyökkäillen siihen, että sitten kai odottelimme vain sen kasvuvaiheen alkamista. Jonkun ajan päästä olin kyllä melko varma, että jotain todella alkoi tapahtumaan. "Pitäisikö heille vielä kaivaa yöksi peitot jostain, ettei ihan paljaana tarvitse lattialla maata?" ehdotin kuitenkin.
__________________________________________________________________________

ASAMIHIME

Zelfa tuli Tsukihikon jälkeen noutamaan Chiriä ja he lähtivät hoitamaan Masamunea ennalleen. He sitten vain odottivat, että lapset nukkuivat ja sen jälkeen joku tajusi hakea Yukimurankin paikalle. Olisihan se ollut, kun he olisivat unohtaneet johtajansa lapseksi. Chiri tuli takaisin yksin ja Yuri halusi riisua lapset. Asamihime tuijotti häntä hiukan oudosti, kunnes tajusi, että tietenkin, vaatteethan menisivät pilalle jos he kasvoivat ne päällä. Sayuri ihmetteli, miksi Yuri varasti muilta vaatteet, mutta Rui otti ja vei Sayurin ja Nobuyoshin mukanaan Komatsun luo. Lapset piti kuitenkin riisumisen jälkeen siirtää lähemmäs toisiaan, Kichiyan kanssa piti hiukan miettiä, miten hänet asetteli, ettei kukaan liiskaisi häntä. Sitten Rozu sai jonkun purkin syliin ja Chiri alkoi noitua ja heittää tuhkaa tai jotain sen tapaista lasten päälle ölisten samalla jotain käsittämätöntä kieltä, mutta niinhän hän puhui muutenkin aina, joten hetki Asamihimellä meni tajuta, ettei hän neuvonutkaan heitä tekemään mitään, vaan loitsi jo täyttä häkää. Mahtoikohan miehistä jäädä mitään jäljelle, tämä oli aika epäilyttävän oloista touhua. Sitten homma oli ohi ja kaikki vain odottivat, kunnes Yuri ehdotti jotain peittoja lapsille, joista toivottavasti tulisi taas miehiä. ”Sairastuvalla pitäisi olla, käyn hakemassa.” Asamihime sanoi ja lähti etsimään jotain peitteitä, ja löydettyään kaiken mitä sairashuoneelta irti sai, palasi takaisin ja alkoi peitellä lapsia, jotka olivat alkaneet kasvaa, mikä oli hiukan pelottavan näköistä, hyvä että sai piilotettua moisen luonnottomuuden peiton alle.
___________________________________________________________________________

ROZU

Lapset olivat viimein nukahtaneet ja Rui oli hakenut Yukimurankin tuomionpäiville. Ja nyt siis odotimme sitä, että Ciri saapuisi paikalle hoitamaan homman ja sitten hän saapuikin ja alkoi neuvomaan, mitä tehdään. Yuri kuitenkin halusi ensin ottaa lapsilta vaatteet talteen, koska ne olisivat aika käyttökelvottomia, jos he kasvaisivat ne rikki. Seuraavaksi Ciri kuitenkin tyrkkäsi jonkun kulhon minulle, jonka kanssa seurasin Ciriä koko toimituksen ajan ja se siitä. Se oli kyllä näyttänyt niin epäilyttävältä toimelta, mutta ilmeisesti asia oli nyt sillä taputeltu eikä voinut enää kuin toivoa, että liikalapsista päästäisiin. Ainakin jotain kasvamista alkoi tapahtumaan, mikä sekin näytti aika pelottavalta, mutta ainakin jotain tapahtui ja se oli jo hyvä merkki. Ehkä ei tarvisikaan enää ikinä katsoa lapsien perään! Ei kun ai niin... Sitähän tein työkseni. Voi kurjuus...

No, mutta Yuri halusi kuitenkin seuraavaksi jotain peittoja paljaalle mieslaumalle tai eivät he ihan miehiä vielä olleet kyllä, mutta paljaita kuitenkin. Asamihime lupasi hoitaa ja menikin sitten hakemaan jotain peittoja sairastuvalta ja tuli niiden kanssa peittelemään kasvavia miehiä. "Mitä sitten tehdään? Jätetäänkö heidät vaan tähän vai viedäänkö me heidät johonkin vai? Vai pitääkö jonkun jäädä katsomaan perään?" kyselin seuraavaksi. "En oikein ole varma, mutta ainakin he kuitenkin kasvavat... Toivottavasti eivät liikaa, mutta kai he täälläkin pärjäävät, vaikka tietenkin ehkä joku voisi jäädä katsomaan, ettei mitään epätoivottua tapahdu", Yuri jatkoi. "Mutta siihen ei tarvita kaikkia, eihän?" varmistelin seuraavaksi. "Ei... eiköhän siihen yksikin riitä", Yuri jatkoi. "Hienoa, koska minä en ainakaan aio jäädä, näkyillään!" ilmoitin ja karkasin paikalta ennen kuin kukaan keksisi, että minä jäisin katsomaan niiden tollojen perään. Ei kyllä onnistuisi. Tämän yön halusin nukkua kunnolla! Mutta en laittaisi kuitenkaan pahaksi, jos Tsukihiko kävisi taas kylässä ja toivottavasti seuraavalla kerralla jonkun muun kuin karkulaisien takia. No toivoa ainakin sopi.
___________________________________________________________________________

ASAMIHIME

Rozu halusi tietää, mitä nyt tehtiin, kun se kammottava näky oli piilotettu ja enää peittojen liikkuminen viesti siitä, että niiden alla tapahtui jotakin. Asamihime yritti olla parhaansa mukaan ajattelematta näkyä, se oli ollut aika karmiva, ei alastomat lapset, vaan niiden epänormaali kasvaminen. Ja sitten pohdittiin, pitikö miehiä vahtia tässä koko yö. Toivottavasti ei. Yurista oli hyvä, jos joku oli paikalla vahtimassa, mutta kaikkia ei tarvittu ja Rozu pesi saman tien kätensä koko jutusta. ”Minäkin voisin alkaa mennä nukkumaan, tulkaa hakemaan, jos tarvitsette.” Asamihime sanoi seuraavaksi, koska vaikka ei ollut mitenkään hirveän myöhä, niin päivä oli ollut uuvuttava. Hänestä ei muutenkaan olisi juuri apua sitten, kun tulisi oikeasti yö, joten paremmin hänestä oli apua levänneenä, jos tapahtuisi jotain ja tarvittaisiin apua. Vaikka Asamihimen parannustaidot eivät olleet ihan sitä luokkaa, että hän tietäisi mitä tehdä, jos loitsu epäonnistuisi. Asamihime lähti Rozun perään ennen kuin häntäkään kukaan ehtisi huutamaan takaisin paikalle, vaikka tuskin, koska mitä iloa hänestä nyt enää oli, kun hän oli tehnyt jo sen mitä muut eivät olleet osanneet, eli unilääkkeen.
___________________________________________________________________________

ANASTASIA

Anastasia oli pysytellyt koko päivän mahdollisimman paljon poissa muiden tieltä ja antoi heidän leikkiä lapsukaisten kanssa rauhassa ja häslätä heidän palauttamistaan ennalleen. Hyvinhän he pärjäsivät keskenäänkin, eikä hänen apuaan selvästi kaivattu. Lisäksi pakko hänen oli myöntää, että hän kaipasi vielä lepoa aikaisemman koettelemuksen jälkeen. Nyt hän oli ahtautunut omiin normaaleihin vaatteisiinsa, mikä teki hiukan tiukkaa vielä pitkän raskausajan jälkeen, mutta eiköhän se siitä lähtisi. Kauheasti mitään muuta vaatteiden ja aseidensa lisäksi hänellä ei ollut, joten kauheasti pakata ei tarvinnut. Hän ei tiennyt, missä vaiheessa noitapiirissä mentiin, mutta luulisi siinä nyt kestävän ja miehet tuskin tokenisivat ennen aamua. Hän siis odotti, että vahtivuoro vaihtui. Hän ei tahtonut alkaa selittää kellekään mitään ja sen verran hän ninjataitoihinsa luotti, että pääsisi huomaamatta salakäytävän kautta pois linnalta ja mahdollisimman kauas ennen kuin kukaan huomaisi. Tsukihikoa hän kuitenkaan tuskin onnistuisi huijaamaan, joten parempi, että hänellä oli muuta tekemistä, kuin päivystää vahdissa. Kun aika oli oikea, hän jätti Nanakumaa varten kirjeen, jossa selitti tilanteen ja miksi lähti näin. Muut eivät häntä kiinnostaneet sen vertaa, että olisi vaivautunut kertomaan, kertokoot Nanakuma, jos halusi ja jos ylipäänsä palaisi ennalleen. Jätettyään kirjeen heidän futoninsa päälle, hän sammutti lyhdyn ja lähti alakertaan ja ulos.

Oli hiljaista, hän ei havainnut ulkona kuin vahtivuorossa olijat. Kai muut olivat jo nukkumassa. Hän päätti mennä sisään päälinnaan sivuovesta, jotta ei tulisi huomatuksi, vaikka sisällä olisikin joku. Kokoushuoneessa he varmaan päivystivät, jos sisällä olivat. Hän kuunteli hetken, ennen kuin hiipi kellariin. Doriankin oli todennäköisesti saalistamassa, joten hän sai mennä salakäytävään rauhassa ja siitä ulos linnasta. Metsä oli pimeä ja hiljainen, kun Anastasia pääsi ulos salakäytävästä. Hän kääntyi vielä linnan suojaan tyytyväisenä siitä, että sai viimein kääntää selkänsä sille. Jokin haikeuden tapainen yritti osoittaa merkkejä itsestään, mutta Anastasia antoi sellaisten tuntemusten jäädä omaan arvoonsa. Muurien takana värjöttely ei kuulunut ninjalle, nyt hän oli taas vapaa ja yksin, kuten hänen kuuluikin. Hän käänsi selkänsä Takatorin linnalle ja sen väelle ja katosi pimeyteen hyvästejä jättämättä.

-----------------------

Anan kirje Nanakumalle:

”Jos luet tätä kirjettä, olet kasvanut taas aikuiseksi ja oppinut lukemaan, onneksi olkoon siitä. Oletan myös, että olet jo kuullut tapahtuneesta, joten ymmärrät varmaan, miksi minun täytyi lähteä. Tiedän, ettei meidän välillämme ollut mitään aitoa, sinun maailmaasi ei mahdu Nobuyukin ja Rokuro-kateutesi lisäksi mitään muuta. Mutta ei se mitään, en ole loukkaantunut. En vain voi enää auttaa sinua mitenkään, sinun pitää selvitä jatkosta omin voimin, kuten on pitänyt koko ajan. Kukaan muu ei voi ongelmiasi poistaa, vaikka yritinkin. Mutta vaikka puhkoin Rokurolta taikasilmän tasoittaakseni teidän kahden tilannetta, se ei auttanut mitään eikä kateutesi mihinkään kadonnut. Saat vapaasti kertoa muille tai olla kertomatta, se ei ole enää minun murheeni, sillä toivon, etten tapaa teistä ketään enää milloinkaan.
Toivon sinulle kuitenkin vilpittömästi hyvää jatkoa.

Anastasia

Ps. Jos Yuri luulee lähtöni olevan hänen syytään ja on saamassa taas vaihteeksi hermoromahduksen, niin voit sanoa, ettei tämä johdu hänestä mitenkään.”
___________________________________________________________________________

13. SKIPPAUS SEURAAVAAN PÄIVÄÄN:

> Päivämäärä: 21.7.1518 ja sunnuntai

> Olematon kello: noin 9.00

> Vahdissa toistaikseksi vielä: Tenzen, Asamihime, Rui ja Daria
__________________________________________________________________________

ROKURO

"Sayuri... Älä viitsi potkia..." mutisin unenpöpperössä kokoushuoneen lattialla tietämättä olevani moisessa paikassa paikat paljaana. "Pidä kuule itse ne kätesi ihan vaan omalla puolellasi!" kuului kuitenkin melko tylyttävä ääni, jonka tunnistin Nanakuman ääneksi. En ihan vaan ymmärtänyt, miksi Nanakuma nukkui minun luona, joten pakkohan se oli tarkastaa ja avata silmät sekä kohdata totuus. No totuus oli... kaikkea muuta kuin se, mitä olin odottanut herätessäni. Päivä paistoi jo suhteellisen kirkkaasti ikkunoista sisään eikä huone ensinnäkään ollut minun, Sayurin ja Daisuken vaan kokoushuone ja olin jossain epämääräisessä läjässä muun muassa Kamanosuken ja Nanakuman kanssa joku nihkeä epämääräinen kasa liiskautuneena selkäni alle. No se epämääräinen kasa paljastui leijonaleluksi enkä ymmärtänyt miten se sinne oli päätynyt ja mistä ylipäätään tullut. Olo oli kuin jyrän alle jääneen eikä auttanut, että Nanakuma aukoi päätään vieressä siihen tyyliin, että kuolleetkin heräisivät varmasti. "Ole hetki hiljaa jooko? Ei heti aamusta", sanoin siihen yrittäessäni kammeta istumaan. Selkä oli jumissa ja joka paikkaa kolotti. No ainakin tiesin nyt miltä Yukimurasta tuntui aina, kun selkä oli kipeä ja jumissa.

Seuraavaksi kuitenkin ymmärsin myös sellaisenkin seikan, että jostain syystä minulla ei ollut vaatteita. Oikeastaan jostain syystä niitä ei ollut Nanakumallakaan eikä ilmeisesti muillakaan. No Kamanosukella näytti olevan kyllä. "Viimeinkin jotain elämää! Minä jo luulin, että kaikki kuolivat, mutta ei. Mutta hassu juttu tapahtui kuitenkin! Ajatella, että minäkin oikeasti nukuin ja näin kuvia pääni sisällä, vaikka tieteellisesti sen ei pitäisi olla mahdollista menninkäisille! Käsitätköt, että ihme on tapahtunut?!" Noki päivitteli ja juoksi pihalle kuin tuulispää. "Mitä ihmettä?" totesin vain siihen näyttäen varmaan kuin puulla päähän lyödyltä. "Sitä, että jalat pois päältäni, ääliö!" Nanakuma totesi ja työnsi minut itsestään kauemmaksi kiskoen peiton samalla itselleen kokonaan. "No hyi, oletko sinäkin muka alasti?!" Nanakuma järkyttyi seuraavaksi. "Voisitteko olla hiljaa?" kuului seuraavaksi Ichiron ääni miesläjästä, josta Ichiro kovin yritti kammeta ylös. "En ymmärrä, miten tähän ollaan päädytty, mutta minusta jotenkin tuntuu siltä, että näin tosi kummaa unta tai sitten olin oikeasti eilen lapsi", Ichiro jatkoi seuraavaksi. "Ja pelkäsit tätä leijonaa?" jatkoin siihen ja näytin leijonan Ichirolle. "Ai... Se ei ollutkaan unta..." Ichiro sai suustaan ja taisi kalveta eli oliko se kaikki sittenkin totta eikä unta? "Oho, te olettekin jo hereillä", kuului kuitenkin seuraavaksi ovelta, jolle Yuri oli saapunut jostain. "No ei huvittaisi olla, kun ensikohtaaminen on tämä", Nanakuma ärähti ja lähti samantien menemään huoneelta sen peiton kanssa.
___________________________________________________________________________

KAMANOSUKE

Kamanosuke alkoi herätä, eikä pitänyt siitä yhtään, kun joku vieressä tai alla tai päällä, alkoi möyriä ja sitten huutaa. Ääni kuului ärsyttävän tutulta. ”Pää kiinni Nanakuma.” Hän ilmoitti puoliunissaan ja käänsi kylkeä. Sitten kun melske ei loppunut, hän alkoi herätä kunnolla ja alkoi pohtia, mitä Nanakuma hänen huoneessaan metelöi. Hän nousi istumaan parahiksi, kun Nanakuma paineli peittoon kietoutuneena ulos… kokoushuoneesta. ”Miksi nukun kokoushuoneen lattialla?” Kamanosuke ihmetteli ja vilkaisi Rokuroa, joka esitteli jotain rumaa leluotusta istuen myös lattialla ilman vaatteita. ”Mitä hittoa oikein teet?” Hän ihmetteli ja otti etäisyyttä, mutta vain törmätäkseen alastomaan Nobuyukiin, joka heräsi siihen. Sitten Kamanosuke huomasi, että huone oli täynnä alastomia miehiä. Luojan kiitos hänellä itsellään oli vaatteet päällä, vaikka yukata olikin melkein auki. Hän kiskoi sen paremmin päälleen, kun Yuri huhuili ovelta. Kamanosuke kääntyi selin ovelle ja peitti silmänsä äkkiä, ei hyvänen aika jos tänne paukkaisi lauma alastomia naisia paikalle seuraavaksi!
__________________________________________________________________

MASAMUNE

Masamune alkoi herätä ikävään ja kivuliaaseen todellisuuteen. Oikean silmän sykkivä kipu aiheutti päänsärkyä ja vihloi kamalasti. Hän avasi silmänsä ja tajusi olevansa ulkona. Jäseniä kolotti, kun hän nousi enemmän pystyyn. Linna oli vähän matkan päässä, aurinko oli sen verran korkealla, ettei ollut ihan aikainen aamu enää. Mutta miksi ihmeessä hän nukkui ulkona? Hänen kuului nukkua sisällä linnassa Satorun kanssa… Sitten hänelle alkoi palautua mieleen, että hän oli tainnut kyllä viettää pidemmän tovin linnan vankityrmässä. Hän olisi luullut sitä uneksi, mutta vahingoittunut silmä puhui sen puolesta, että se oli ollut totta. Hän oli jonkin ihmeen takia herännyt poikasena ja sitten nuo ruojat olivat tunkeneet hänet tyrmään virumaan! No ei hän itsekään tiennyt, miten olisi toiminut toisin, mutta kyllä otti aivoon! Hän haukotteli ja venytteli raajojaan ja heilautti pitkää pyrstöään. Mitenköhän paljon aikaa oli kulunut, hän ei ollut päässyt käymään vuorilla pitkään aikaan. Hänen olisi pakko mennä sinne ensitöikseen, sitten oli palattava linnaan, jos Saeryos voisi tehdä hänen silmälleen jotain.
___________________________________________________________________________

HAURU

Aloin havahtumaan pikku hiljaa hereille, kun ympärillä kuului häsäystä ja puhetta ja jonkun syyn takia huoneeseeni paistoi aurinko liiankin kirkkaasti. Yleensä verhot estivät sen, mutta nyt se ruoja mollotti suoraan silmiin. Tosin en ymmärtänyt, miten huoneessani kuului moista älämölöä, mutta vastaus olikin aika selvä, koska en ollut huoneessani vaan kokoushuoneen lattialla alasti! Mikä häpeä! Miksi? Unno-kaksosien suunnalla kuitenkin tapahtui selvästi sitä tavanomaista ja seuraavaksi Nanakuma lähti ovet paukkuen peittoon kääriytyneenä. Kamanosukea puolestaan kiinnosti miksi nukkui kokoushuoneen lattialla. "En muista... Kai siinä jokin syy on", Rokuro vastasi ollen aika kujalla olevan näköinen, mutta kyllä minuakin kiinnosti mitä ihmettä tein kokoushuoneen lattialla ja alasti kaiken lisäksi. Ja mitä sille loitsulleni tapahtui?

Havahduin kuitenkin mietteistäni, kun Kamanosuke halusi seuraavaksi tietää, mitä Rokuro oikein teki ja otti etäisyyttä. "Istun lattialla ilman vaatteita. Juu, epäilyttävää, mutta en muista tehneeni mitään sellaista", Rokuro vakuutteli. No saisi ainakin hävetä, jos oli taas alkanut raiskailemaan ristiin puutteitaan tyydyttääkseen. Tosin sitten ovi avautui taas ja Yuri tuli huoneeseen, jolloin kiskoin peittoa paremmin päälleni. Kamanosuke puolestaan kääntyi selin ovelle ja peitti silmänsä jonkun ihmeen takia. Miksi Kamanosuke oli ainut, jolla oli selvästi vaatteet? "Ja sinä idiootti, saatana!" kuului seuraavaksi ja tunsin potkun kyljessäni. "Helvetti soikoon, että tekee mieli suolistaa sinut!" Mitsuhide karjui minun pidellessä kylkeäni. "Miksi sinä noin teit?" valitin siihen. "Rauhassa nyt!" Yuri hätäili. "Ai rauhassa nyt? Rauhassa?! Tuon mulkeron takia tässä nyt ollaan!" Mitsuhide ärähti, potkaisi vielä kerran niin, että menin nurin ja lähti hänkin jonkun peiton kanssa paikalta pois. Ai niin, eikä! Loitsu ei toiminutkaan ja kaikki muuttuivat lapsiksi! Eihän?! Ei kai se ollut totta?! Mitä minä nyt teen? Minut niin suolistetaan!
_____________________________________________________________

ZELFA

Olin toljottanut Masamunea koko loppuyön ja vaan odottanut, että jotain heräämistä tapahtuisi sen jälkeen, kun tämä oli kasvanut kokoaan, mutta ei. Aamuun asti piti odottaa, kunnes se ruoja vihdoin suostui näyttämään jotain heräämisen merkkejä. "No oli jo aikakin herätä!" totesin ja nousin kunnolla seisomaan. "Kehtasitkin, ääliö, syödä jalkani! Arvaa mitä tuskaa jouduin kokemaan takiasi ja sitten Rozullekin tuli joku helvetinmoinen ongelma saada raahata minua pitkin pihaa jalattomana vaan sen takia, kun ei jaksanut lapsihirviöitä! No en minäkään jaksanut, mutta haloo, rajansa kaikella! Katsokin, ettet syö enää jalkojani! Ei ollut hirveän kiva juttu, vaikka miten oli nälkä ja mukamas niin vieras paikka! Ja paskat oli vieras paikka!" annoin kuulua heti, kun siihen vain mahdollisuus aukesi.

Sivun 41 roolaukset (osa 2):

YUKIMURA

Yukimura nukkui tapansa mukaan hyvin, vaikka futoni oli epätavallisen kova ja joku potki häntä naamaan vähän väliä. Nyt hän kuitenkin heräsi, kun joku tuli huutamaan, ja se joku ei ollut Rui eikä kumpikaan kaksosista. Hän nousi ylös läjästä, jossa lojui ja katsoi, kun Mitsuhide potki Haurua ja paineli menemään. Hän katsoi kummissaan ympärilleen, he olivat kokoushuoneessa ja kaikki olivat alasti, paitsi Kamanosuke. no sentään näin päin vaihteeksi. Hän huomasi olevansa itsekin alasti. ”Miksi aina minä? Ette sitten kerro tästä Ruille, mitä ikinä tapahtuikaan.” Hän sanoi, kun Ruita ei onneksi näkynyt paikalla. Sitten hän muisti, mitä outoa unta oli nähnyt. ”Näin outoa unta.” Hän aloitti. ”Älä…” Nobuyuki sanoi ja Yukimura häkeltyi, kun näki veljensä istumassa maassa peitto sylissä muuten alasti. Miten hänkin oli tähän tilaan päätynyt, hänen oma järkevä isoveljensä? ”Olimme kaikki lapsia… ja sitten en muista kauheasti, mutta meidät heitettiin tyrmään.” Hän kertoi. Kumma juttu oli se, ettei hänen olonsa ollut yhtään sellainen, että hän olisi juonut liikaa. Oikeastaan olo oli yllättävän hyvä ja virkeä, jos ei otettu huomioon sitä, että selkää kolotti, taas vaihteeksi.
_______________________________________________________________

MASAMUNE

Masamune huomasi Zelfan vasta kun tämä alkoi napista jostakin. Hän käänsi päätään, että näki tämän pienen otuksen, vaikka ääni raastoikin hermoja jo ihan riittävästi. Hän keräsi voimansa ja yritti saada itsensä ihmishahmoon, jos sillä saisi Zelfaan jotain tolkkua paremmin, vaikka helpointa olisikin ollut repiä tältä vain pää irti. ”Mitä helvettiä oikein valitat siinä, sinullahan on kummatkin jalat tallella ja toimivat selvästi ihan moitteettomasti!” Masamune ärähti siihen päästyään ihmishahmoonsa. Hän painoi kädellä silmäänsä, joka oli kuivuneen veren peitossa. ”Paskiainen!” Hän ärähti ja veti Zelfaa kuonoon (?). ”Turha tulla uikuttamaan, itse survoit miekan silmääni! Kiitä onneasi, että se oli jo valmiiksi sokea, muuten olisin repinyt sinut palasiksi!” Hän ärähti, Zelfalla ei ollut mitään oikeutta tulla aukomaan hänelle päätään. Itse oli raukka käynyt lapsen kimppuun, tietenkin hän puolusti itseään! Sitten hän vasta huomasi, ettei hänellä ollut vaatteita päällä ollenkaan. Niin no ne varmaan ottivat osumaa, kun hän oli päätynyt omaan lohikäärmeenpoikaseksi jostain kumman syystä.
___________________________________________________________________________

ICHIRO

Olin herännyt Rokuron ja Nanakuman aineiseen vääntöön, vaikka en ollut varma, miksi he olivat tulleet kotiini riitaansa puimaan, koska eihän siinä nyt ollut mitään järkeä. Riita loppui kuitenkin siihen, kun Nanakuma paineli menemään, mutta samalla tajusin, että huoneessa oli kyllä muitakin. Enkä siis ollut omassa huoneessani alkuunkaan vaan kokoushuoneessa alasti muiden kanssa. No johan oli bileet, vaikka en kyllä muistanut mitään bileitä. Sen sijaan muistin aivan jotain muuta, mutta se oli niin kummallista ja kauaa haettua, että sen oli pakko olla unta. No se ei ollutkaan, koska Rokuro ei voinut mitenkään nähdä samaa unta tuosta leijonasta ja kuinka olin pelännyt sitä kuollakseni. Tosin nyt kun se varmistui todeksi, se oli vielä nolompaa.

Seuraavaksi Yukimura kuitenkin päivitteli sitä, että miksi aina hän samalla, kun Mitsuhide kävi hakkaamassa Haurun ja lähti huoneesta sen näköisenä, ettei tulisi enää ikinä takaisin. Mutta Yukimuran jostain kolttosista ei saanut sitten mainita Ruille. "Taidan kyllä luulla, että Rui varmaan tietää jo, jos se eilinen todella oli totta", totesin siihen, kun Yukimura sitten aloittikin, että näki tosi outoa unta, mutta se ei tainnut olla unta ja sitten Yukimura häkeltyi Nobuyukin alastomuudesta... ehkä. No olihan se toki näky, mutta kun siihen summasi vielä sen, että kaikki muutkin olivat alasti, niin sehän se vasta näky olikin. Jostain kumman syystä Kamanosuke ei kuitenkaan ollut alasti. Toki positiivista, että edes joku oli saanut pitää vaatteensa, mutta mikä nöyryytys. Ja kaikki tämä, koska Hauru oli tehnyt jonkun kirouksen. Joskaan en ihan ymmärtänyt miksi, mutta siitä otettaisiin kyllä selvä hyvällä tai pahalla. Sitä ennen jotkut vaatteet olisivat kuitenkin ihan kivat. Nobuyuki oli kuitenkin päättänyt valaista Yukimuraa viimepäivien tapahtumista vielä, mutta ei hänkään ilmeisesti kaikkea muistanut. Mutta nuokin sanat kuitenkin kertoivat jo siitä, että se todella oli ollut totta. Mikä painajainen...
_______________________________________________________________

ZELFA

Masamune muutti muotoaan ihmiseksi ja aloitti sitten sillä, että mitähän oikein valitin, kun olihan minulla jalat ja hyvin toimi. "Niin, nyt on! Tietenkin on, enhän seisoisi muuten. Toki jalat kasvavat takaisin, mutta kyllä se kuule sattuu ihan vaan perkeleesti! Sattuisi varmaan sinuakin, jos söisin jalkasi!" sanahdin siihen, kun Masamune jatkoi jo johonkin paskiaisiin. "No en näe sellaisia kuin yhden tällä hetkellä!" ärähdin siihen takaisin, kun sitten tulikin jo turpaan niin, että mojahti ja maistoin veren suussani ja nenäki taisi aueta, jolloin toin kättäni nenälleni. "No mitä perkelettä?! En minäkään käsiksi heti käynyt!" ärähdin siihen pyyhkien verta nenästäni. Sitten Masamune jatkoi, että turhaa tässä uikutin, kun itse survoin miekkaa Masamunen silmään. "Kuule oma vikasi, kun söit jalkani! Halusin pois siitä tilanteesta ja en keksinyt enää muuta, etkä tehnyt sitä hyvällä niin sitten pahalla. Oma vikasi ja mitä itse sitten valitat, hyvinsä se toinen silmä toimii", jatkoin perään samaan malliin, kun Masamunekin oli sanonut, että olihan minulla jalat ja hyvin toimi. Tosin sitten tajusin, että aivan, Masamunehan oli alasti. Hienoa... Kivaa... Alaston mies kävi käsiksi. Ei sillä, näky ei ollut kuitenkaan yhtään paha, mutta ihan tosi oikeasti, jotain rajaa.
___________________________________________________________________________

YUKIMURA

Yukimura ei ihan käsittänyt, mitä täällä oli tapahtunut. Itseltään ja muutamalta muulta hän olisi voinut odottaa tällaista, mutta ei Nobuyukilta. Vaikka kaikki muut olisivatkin juhlineet ja tehneet typeryyksiä ja sammuneet kokoushuoneeseen, Nobuyuki ei ehdottomasti olisi ollut sellaisessa mukana. Mitä sitten siihen tuli, että Rui saisi taas kohtauksen, kun hän lojui alasti usean miehen kanssa vailla hajuakaan siitä, miksi, niin ilmeisesti hän tiesi jo, jos eilinen oli totta. ”Miten kovat bileet meillä oikein oli, kun tähän on päädytty?” Hän kysyi, kun kerta muilla tuntui muisti pelaavan paremmin. ”Ei ollut mitään bileitä, tuon typerän Haurun takia muutuimme lapsiksi.” Nobuyuki ilmoitti ja Yukimura katsoi häntä kuin puulla päähän lyötynä. ”Miten sinä olet nähnyt samaa unta kuin minä?” Hän ihmetteli. ”Ei se ollut unta, typerys.” Nobuyuki sanoi. ”Hyvä vitsi, olet harjoitellut.” Yukimura sanoi, tuollaista hän ei kyllä uskonut. ”Minä en ensinkään näe unia, joilla ei ole mitään merkitystä, ja toiseksi kaikki muutkin täällä ovat kokeneet samaa.” Nobuyuki jatkoi ja se taisi kyllä olla totta, mutta uskomattomalta se silti tuntui.

Yuri oli tullut paikalle ja hänellä oli vaatteet päällä eikä hän ollut selvästi viettänyt yötä kokoushuoneen lattialla, mikä oli ihan hyvä, tosin Hyoma näytti hiukan hätääntyneeltä, kun kuuli Yurin äänen ja yhdisti sen alastomaan mieslaumaan kokoushuoneessa… ”Souji! Mitä oikein teet, jos nukut alasti lattialla vilustut vielä kaiken lisäksi!” Kuului sitten seuraava huuto. ”Mitä sinä oikein metelöit? Ja puhu sitten vasta, kun löydät itsellesi vaatteet päälle ensin.” Souji vastasi unisesti. ”Nobuyuki-sama?” Kuului sitten Komatsun ääni oven suusta, tämä seisoi siellä viikattu kimono sylissään. ”NOBUYUKI-SAMAAAAA!” Hän huusi ja juoksi vähääkään välittämättä saliin ja hyökkäsi Nobuyukin syliin itkien.”Olette kunnossa ja ennallanne, mikä helpotus! Olin niin huolissani!” Komatsu itki halaten miestään ja Nobuyuki näytti varsin kiusaantuneelta tilanteesta. Kyllä se Yukimuraakin ihmetytti, miten joku oikeasti voi pitää Nobuyukista niin paljon, ei Komatsu tuota voinut näytelläkään. Ja olihan heillä kaksi lasta, eivät ne tyhjästä olleet voineet tulla, mutta he pitivät yksityisasiansa niin visusti itsellään, eivätkä tuoneet tunteitaan julkisesti mitenkään esiin, että se yllätti siitä huolimatta. ”Kaikki on nyt hyvin. Olen pahoillani, että aiheutin sinulle huolta.” Nobuyuki sai sanottua ja halasi Komatsua takaisin, kun oli jotenkin toennut. ”Ei se ollut teidän vikanne, olen niin onnellinen, että se on nyt ohi. Toin vaatteenne.” Komatsu sanoi ja auttoi sitten kimonon Nobuyukin päälle ja sitten hän suuteli miestään, selvästi täysin unohtaen, että heillä oli yleisöä. ”Voitteko mennä muualle kuhertelemaan!” Kamanosuke parkaisi edelleen kasvot käsien takana visusti piilossa. ”Mikä sinua vaivaa?” Yukimura kysyi. ”En halua nähdä mitään laumaa alastomia naisia, miehissä oli ihan tarpeeksi.” Kamanosuke ilmoitti. ”Ahaa… ei täällä ole kuin miehiä. Yuri ja Komatsu tulivat vasta ja he ovat ihan pukeissa.” Yukimura selitti. ”Ai… hyvä juttu.” Kamanosuke sanoi ja laski kätensä ja avasi silmänsä.
___________________________________________________________________

MASAMUNE

Zelfa raivosi yhä, että kyllähän kaikki nyt oli hyvin, koska tietenkin jalat kasvoivat takaisin. Luuliko hän, että se oli jotenkin normaalia? Hän oli ainoa jolla sellainen toimi. Ongelma oli se, että jalkojen irti repiminen oli sattunut. No hyvä niin, ihan oikein hänelle, että oli saanut osansa tuskasta. Zelfa protestoi saatuaan turpaan, ettei hänkään ollut heti käsiksi käynyt. ”No et kyllä kauheasti kysellyt ja selitellyt, kun kävit kimppuuni ja raahasit sinne tyrmään homehtumaan. Ymmärrän kyllä miksi, mutta älä syytä minua siitä, että tuppauduit samaan tyrmään vangitsemasi lohikäärmeen kanssa. Ihan oma vikasi, totta helvetissä käyn kimppuun siinä tilanteessa. Olin lapsi vielä, ei hajuakaan miten helvetissä siihen tilaan päädyin, mutta en ole vastuussa sinun toheloinnistasi.” Masamune ilmoitti. Hän oli toiminut vaistonvaraisesti ja puolustanut itseään. Zelfa oli käynyt kimppuun, luvannut päästää ulos vieraasta rakennuksesta ja hyökännyt sitten takaa päin kimppuun ja lukinnut tyrmään. Kuka tahansa olisi siinä tilanteessa tahtonut pakoon. Kyllä hän nyt käsitti, miksi häntä ei oltu päästetty vapaaksi, mutta ei sitä siinä tilanteessa voinut ymmärtää. Sitten masamunen silmään, että sekin oli oma vika, kun hän ei ollut päästänyt Zelfaa irti hyvällä. ”No olisit pysynyt poissa hampaitteni läheltä, niin ei olisi ollut ongelmia. Lisäksi sinun jalkasi ovat jo kunnossa ja ei näytä kauheasti sattuvan. Minä en kasvata raajojani tai silmiäni takaisin ja edelleen koskee kuin pää olisi halkeamassa, että nyt pidät sen turpasi kiinni tai revin seuraavaksi pääsi irti, katsotaan saatko senkin vielä kasvatettua takaisin!” Masamune ärjäisi, hän ei ollut nyt yhtään sillä tuulella, että jaksoi Zelfan kitinöitä. Hän olisi halunnut kysyä, miten kauan oli ollut tyrmässä, mutta Zelfalta ei kannattanut kysyä mitään. ”Minulla on parempaakin tekemistä, pärjäile.” Hän sanoi, muutti muotoaan ja nousi ilmaan. Hänen oli käytävä katsomassa miten hänen perheensä pärjäsi, jos hän oli ollut kauankin poissa.
___________________________________________________________________________

YURI

Olin ollut kyllä aika pitkälle yöhön kokoushuoneessa katsomassa miehien perään. Luonnoton kasvaminen oli jossain kohdassa pysähtynyt ja kaikki olivat alkaneet näyttämään taas itseltään. Sitten olin vielä jonkun aikaa pitänyt heitä silmällä, ettei mitään takapakkia tai muutakaan tapahtuisi, mutta ei tapahtunut, joten päätin lopulta mennä ihan kotiin nukkumaan. Aamulla olin herännyt aikaisin ja mennyt katsomaan heti ensimmäisenä, että miehet olivat edelleenkin miehiä eivät muuttuneet taas lapsiksi tai vanhentuneet papparaisiksi. Ja ei ollut, kaikki oli ihan normaalisti. En ollut kuitenkaan kehdannut mennä herättelemään ketään lattialta ja olin itsekin vielä yöyukatassa, joten kaikki aamun askareet oli vielä kesken.

Käärmeentunnin alkupuolella lähdin kuitenkin uudestaan katsomaan, miten miehet mahdollisesti voivat ja olisiko joku jo hereillä ja kyllä vaan. Huoneessa käytiin hyvinkin kovaäänistä riitaa ja kun olin sisälle päässyt, lähti Nanakuma ensimmäisenä ovet perässään paukkuen ja aika pian sen jälkeen Mitsuhide, joka oli ensin hakannut Haurun. No Hauru oli tehnyt kyllä aikamoisen virheen, että kyllä se varmaan ihan ansaittua oli, mutta herran jestas, jotain rajaa nyt kuitenkin. Yukimura puolestaan kyseli seuraavaksi joidenkin bileiden perään, mutta joutui tyytymään hieman kuivempaan versioon eikä bileitä edes ollut. Nobuyuki syytti myös Haurua ihan ääneen ja Hauru näytti hieman paniikkiselta ja päätti kasata peiton mukaansa ja lähti karkuun ennen kuin saisi toistamiseen turpaan. "Älä luule, että pääset vastuutasi pakoon karkaamalla paikalta!" Ichiro huusi perään, mutta Hauru viiletti jo kovaa vauhtia kohti ulko-ovea ja sinne meni. Minua ei kuitenkaan kiinnostanut tällä hetkellä Haurut, vaan etsin katseellani Hyomaa mieslauman seasta ja pian löysinkin tämän. Hyoma näytti kuitenkin melko hätääntyneeltä, joten ryntäsin seuraavaksi hänen luokseen. "Voi Hyoma, onneksi olet taas normaali itsesi, minulla oli jo niin ikävä! Olethan kunnossa? Ja ei mitään hätää, olen tässä", sanoin heti ja kiedoin käsiäni Hyoman ympärille päästessäni enemmän lattian ja Hyoman tasolle raskausvatsani kanssa. Kaikki muu siitä eteenpäin meni kuitenkin aika täydellisesti ohi korvieni, kun olin saanut Hyoman takaisin.

Tosin huomiotani herätti seuraavaksi melkoinen Nobuyuki-sama -huuto ja sen jälkeen alkoi puolestaan Komatsun hössötys miestään kohtaan aikalailla samaan tapaan, kuten omani. No ei siinä vielä kaikki, koska sitten Rui syöksyi paikalle. "Yukimura! Luojan kiitos, et ole enää peikko! Se oli ihan kamalaa!" Rui itki ja syöksyi ovelta seuraavaksi Yukimuran kimppuun kädet ojossa tullen sellaisella vauhdilla Yukimuran syliin, että kaatoi tämän takaisin lattialle(?) itsensä kanssa. "Pelkäsin jo pahinta, että jäisit peikoksi ja sitten en olisi yhtään tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä!" Rui itki edelleenkin ja kietoi käsiään tiukasti Yukimuran ympärille, että nyt ei saanut karata mihinkään. No en ainakaan ollut ainoa, joka oli ollut huolissaan miehestään. Tosin eikö Ruin olisi pitänyt olla vahtivuorossa? No ei ollut kyllä enää.
__________________________________________________________________

NANAKUMA

Olin lähtenyt aika vauhdilla kokoushuoneesta, koska Rokuro vitutti taas ihan liikaa, mutta sitten tajusin, että Nobuyukihan oli edelleenkin siellä. Pitäisi varmaankin hakea hänelle jotkut vaatteet samalla, mutta päätin kuitenkin käydä ensin pukemassa vaatteet päälleni, koska alasti en lähtisi enää mihinkään. Pääsin minulle ja Anastasialle tarkoitetulla talolle. "Ana? Oletko täällä... vai jossain muualla?" kyselin ensimmäisenä ovelta, mutta mitään vastausta ei kuulunut. "Nukutko vielä?" jatkoin kuitenkin jatkaen matkaani yläkertaan ja huoneeseen, jossa nukuimme, mutta Anastasia ei ollut sielläkään. Sen sijaan futonilla oli kuitenkin joku lappulippu, joka näytti kirjeeltä. Nappasin lappusen käsiini, joka alkoi selvällä vittuilla, mutta se ainakin todisti sen, että olimme tosiaan olleet lapsia oikeasti. Mutta jo ensimmäisen lauseen jälkeen kirje meni vakavaksi. Siinä oletettiin minun tietävän mitä oli tapahtunut, joten ymmärtäisin varmaan miksi kirjeen kirjoittajan eli Anastasian oli täytynyt lähteä, minkä jälkeen sisälläni kiehahti. "Perkeleen Hauru!" karjaisin siihen loppukirjeen ollessa aikalailla pelkkää vittuilua. Mutta ainakin selvisi samalla, kuka oli puhkonut Rokuron silmän. No ihan oikein sille persreiälle. Sitten oli vielä kirjeen loppu, jossa mentiin Yuriin, ettei Anastasian lähtö ollut Yurin syytä. No ei ollut ei, vaan Haurun, jonka nylkisin seuraavaksi.

Kiskoin vaatteet kaapista kuitenkin esiin ja päälleni, minkä jälkeen jatkoin pihalle. Haurua ei tosin tarvinnut etsiäkään kauempaa, koska tämä näytti kovin juoksevan päälinnalta kohti omaan kotiaan. "Senkin perkele! Pysähdy siihen paikkaan! On sinulla saatana otsaa! Kiva pilata toisten suhteet vain siksi, että itse sait pakit! Anastasia lähti takiasia ja on raskaana hitto vie! Tajuatko ääliö?!" huusin, mutta Hauru kovensi vain vauhtiaan, joten lähdin sitten tosissani jahtaamaan sitä niljakasta lurjusta. Kun pääsin tarpeeksi lähelle, hyökkäsin vaan surutta Haurun kimppuun takaapäin niin, että Hauru oli nyt nurin maassa ja minä istuin tämän päällä. "Ja sitten vaan juostaan pakoon! On siinäkin saanata mies!" huusin raivoissani ja iskin Haurua turpaan ja vielä toisen ja kolmannenkin kerran aina siihen asti, kunnes Hauru lojui maassa tajukankaalla ja nousin taas seisomaan. "Idiootti!" ärähdin vielä ja sylkäisin tämän päälle ja potkaisin vielä, jos se vaikka toisi hyvän mielen, mutta ei se auttanut. Viha ei ollut laantunut mihinkään.

Jätin Haurun kuitenkin kasvot murjottuna ja verta vuotavana maahan lojumaan ja lähdin paikalta, minkä jälkeen jatkoin ihan vaan muina miehinä Nobuyukin ja Komatsun talolle, koska Nobuyukille täytyi saada vaatteet ja mistä muualtakaan niitä olisin hakenut. "Sinä olet se isin pahempi puoli, joten olet todella paha poika! Todella paha poika ei asu täällä!" Rokuron kersa tuli huutelemaan seuraavaksi. "Turpa kiinni, itikka! Ketään ei kiinnosta", tuhahdin vaan jatkaen matkaani yläkertaan kuin muka asuisin talossa. Minua ei Rokuron räkänokat kyllä estelleet. Yläkerrassa jatkoin Nobuyukin ja Komatsun huoneelle ja kaapille, josta kaivelin vaatekerran mukaani ja lähdin huoneelta. "Mutta eihän toisilta saa varastaa vaatteita, vaikka itse onkin pukeutunut kehnosti verisiin vaatteisiin", se Rokuron kersa tuli taas aukomaan päätään. "Yksikin sana vielä, niin olet entinen kersa!" ärähdin siihen, koska en ollut nyt tuolla tuulella. No ainakin se auttoi ja sain poistua rauhassa.

Ulospäästyäni jatkoin matkaani suoraan päälinnalle ja takaisin kokoushuoneelle, mutta siellä Komatsu oli jo Nobuyukin kimpussa ja Yuri ja Ruikin pillitti samaan tapaan omien miehiensä kimpussa. Jatkoin kuitenkin Nobuyukin ja Komatsun luo tai pääasiassa Nobuyukin sivuuttaen muut. Nobuyuki oli kyllä myös jo saanut ainakin kimonon päälleen, mutta no... toinpahan sitten loput vaatteet. "Olettekin jo saaneet vaatetta päällenne, Nobuyuki-sama", aloitin istuuessani lattialle polvilleni. "Toin kuitenkin loppuvaatekerran mukanani", jatkoin laskien vaatteet Nobuyukin viereen viikattuina. "Olettehan kunnossa?" kysyin vielä ollen myöskin huolissani, vaikka olin itsekin kyllä kokenut lapsetuksen, mutta tiesin olevani kyllä ihan kunnossa. Vittuuntunut, mutta kunnossa kuitenkin.
____________________________________________________________________

ZELFA

Masamune jatkoi siitä, etten hirveästi ollut kysellyt, kun olin vaan raahannut hänet tyrmään homehtumaan. "No jos en olisi, olisit karannut ja olisit nyt ties missä edelleenkin kakarana, joten sinun pitäisi kiittää minua eikä lyödä turpaan!" ärähdin siihen. Mutta sitten ei saanut syyttää Masamunea, koska itsehän tungin tyrmään hänen kanssaan. "Halusin ruokkia sinut, mutta sen sijaan söit jalkani! Ja en väittänyt, että olisit vastuussa teoistani, mutta omistasi kyllä", jatkoin perään, minkä jälkeen siihen, että itse kyllä kasvatin raajani takaisin ja olin nyt fyysisesti kunnossa, mutta Masamune ei kasvatellut silmiään takaisin. "No et, mutta se silmä oli jo sokea eikä sillä ole mitään tekemistä minun tekoni kanssa. Ymmärtäisin vitutuksen, jos olisit nyt täysin sokea, mutta et ole!" sanahdin siihen, mutta siihen se sitten aikalailla jäi, koska Masamunella oli parempaakin tekemistä ja sitten hän vaan otti ja lähti. "Niinkö?!" karjaisin perään, mutta jatkoin siitä itse kuitenkin takaisin muurien sisäpuolelle. Aivan, jos Masamune oli nyt kasvanut takaisin itsekseen, ehkä Hoshiyomikin oli taas oma itsensä. Jatkoin siis päälinnalle ja kokoushuoneelle, jossa olikin jo aika moinen meininki, mutta myös Hoshiyomi(?). "Hoshiyomi! Olet taas Hoshiyomi! Mikä onni!" tokaisin ja syöksyin Hoshiyomin kimppuun vähät välittämättä, jos Hoshiyomi ei oikeasti olisi halunnut halausta. Sai kuitenkin.
___________________________________________________________________________

NOBUYUKI

Hauru tajusi, että saisi vielä muiltakin selkäänsä, ja alkoi siirtyä takavasemmalle. Nobuyuki ei ehtinyt keskittyä häneen, koska Komatsu oli nyt tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä. Kyllä hän ymmärsi, että hän oli ollut huolesta suunniltaan, kiitos Haurun tempausten, mutta onneksi se kirous oli nyt purettu. Hävetti kyllä melkoisesti, mutta onneksi hän ei ollut ainoa, joka oli joutunut palaamaan lapsuuteen. Yuri oli mennyt Hyoman luo kyselemään tämän vointia. ”Uskoisin olevani. Anteeksi, että huolestutin.” Hyoma vastasi rauhoittuneemmin. Seuraavaksi paikalle saapui Rui. ”Mikä ihmeen peikko? Muut ovat kumppaneistaan aidosti huolissaan ja sinä se vain tulet haukkumaan minua peikoksi! Olin kuule erittäin soma ja helppohoitoinen lapsi, kehtaatkin väittää muuta.” Yukimura puolustautui, uskoi ken tahtoi. Sen enempää hän ei kuitenkaan ehtinyt, kun Rui kaatoi hänet lattialle ja alkoi itkeä hänen sylissään, miten kamalaa oli ollut, kun Yukimura oli ollut peikko. ”Varmasti, anteeksi. Nyt on kaikki hyvin taas.” Yukimura sanoi silitellen Ruin hiuksia.

Nobuyuki oli saanut kimonon päälleen ja Komatsukin oli alkanut rauhoittua, kun seuraavaksi tuli Nanakuma takaisin, hän oli löytänyt vaatteet ja sotkenut ne jo vereen, kenen kanssa hän oli ehtinyt jo tapella, kun Rokurokin oli jäänyt tänne? Nanakuma osasi kuitenkin jättää Rokuron huomiotta ja tuli tuomaan Nobuyukille vaatteita ja sitten tämäkin kyseli hänen vointiaan. ”No olosuhteisiin nähden tilanne on jo huomattavasti parempi.” Hän vastasi. ”Aijai, katsopas hurmuria, kyllä kelpaa.” Yukimura ilkkui Ruin alta. ”Tässä veljellinen neuvo, pidä suusi kiinni kerrankin.” Nobuyuki tokaisi happamasti.
______________________________________________________________________________

HOSHIYOMI

Kaiken maailman typeryyttä sitä joutuikin sietämään. Hauru saisi kärsiä, tosin hän taisi tietää sen, koska lähti lipettiin. Hän oli joutunut Zelfan armoille täysin puolustuskyvyttömänä ties miten monta kertaa ja joku Rozu oli joutunut pelastamaan häntä, miten noloa, miten säälittävää! Sitten oli se pätkä, jolloin hän oli kuluttanut voimansa loppuun ja ollut taju kankaalla Zelfan armoilla eikä tiennyt yhtään, mitä sinäkin aikana oli tapahtunut. Katastrofi! Ja sieltä se Zelfa jo paukkasikin paikalle, kas kun ei ollut valmiina vieressä vahtimassa. Zelfa huuteli, mikä onni oli, kun Hoshiyomi oli taas Hoshiyomi ja oli jo hyökkäämässä kimppuun. ”Et kyllä!” Hoshiyomi kauhistui ja teleporttasi itsensä pois Zelfan tieltä omaan huoneeseensa juuri ennen kuin Zelfa ehti hyökätä. Eikö tuosta ruojasta päässyt eroon mitenkään? Nyt Hoshiyomi ei kyllä jaksanut Zelfaa, ei yhtään, hän tarvitsi omaa aikaa toipuakseen tästä Haurun aiheuttamasta nöyryytyksestä. Hän kyllä kostaisi sen, hän oli mahtava suuryookai, häntä ei kohdeltu näin ilman seurauksia!
______________________________________________________________

MASAMUNE

Zelfa itki vielä, että olisi ansainnut kiitoksen ja mitalin urotyöstään, eikä turpaansa. No voi toki olla ja olisi Masamune kiittänytkin, ellei tämä olisi alkanut heti syyttämään häntä siitä, että oli menettänyt väliaikaisesti jalkansa. Nyt ei oikein enää innostanut kiitellä tätä siitä, että tarkoitus oli ehkä ollut hyvä. Etsisi ihan vaan oikean syyllisen käsiinsä, Masamune ei ollut tehnyt mitään väärää. Häntä uhattiin, hän puolustautui, Zelfan oma vika. Ja mitä siihen tuli, että Zelfa päätyi samaan tyrmään ruokkiakseen hänet, niin ei sekään ollut Masamunen syy jos tämä ei osannut laittaa ihmistä paloiksi ja heittää niitä kaltereiden välistä tyrmään. Olisi käyttänyt aivojaan eikä tonttuillut. Jos hän oli kuvitellut, että lohikäärme oli poikasena vaaraton, niin se oli hänen virhearvionsa. Ja kyllä, se oli onni onnettomuudessa, että Zelfalla oli ollut edes sen verran järkeä, että sohaisi edes valmiiksi sokeaa silmää. Jos Masamune olisi nyt täysin sokea Zelfan takia, hän olisi jo repinyt tämän riekaleiksi. Mutta nyt hänellä ei ollut aikaa aukoa päätään jonkun niin mitättömän otuksen kuin Zelfan kanssa.

Masamune lensi vuorelle, jossa hänen perheensä piti majaa. Hänelle tuli ikävä tunne jo, kun hän lähestyi paikkaa. Oli liian hiljaista. Lisäksi luolan edessä oli kasa hiiltyneitä puita ja siellä oli vieras haju ja… veren haju. Hän laskeutui luolan eteen ja astui sisään. Sisällä odotti kamala näky. Luolan lattia oli kuivuneessa veressä ja sekä Min Ling että Mai Zhang makasivat elottomina ja päättöminä luolan lattialla. Peremmällä hän näki Raidenin, joka niin ikään oli tapettu, Akitomo lojui myös poikasten pesän edessä hengettömänä. Järkyttävintä oli kuitenkin poikaset, jotka oli tapettu pesäänsä. Kuka tämän oli kehdannut tehdä!? Masamunen surunsekaisen raivon katkaisi heikko vikinä, joka kantautui Akitomon siiven alta. Masamune työnsi sitä syrjään ja löysi kolme poikastaan kyhjöttämässä liskon kyljessä kurjina vikisten ja sihisten. Akitomo oli yrittänyt suojella heitä viimeiseen asti. Nyt ei ollut aikaa miettiä kuka tästä oli vastuussa, hänen piti huolehtia elossa olevat poikaset turvaan.
___________________________________________________________________________

NANAKUMA

Yurin sokea aviomies kakkonen uskoi kovin olevansa kunnossa ja pyyteli sitten anteeksi sitä, että oli huolestuttanut. "Eihän se nyt sinun vikasi ollut. Hauru on tästä vastuussa, mutta onneksi Ciri sai kirouksen murrettua ja hyvä, jos olet kunnossa. Ehdin kyllä jo pelätä pahinta, mutta onneksi niin ei tapahtunut", Yuri vastasi jo rauhallisemmin. "Olisi kyllä pitänyt tuoda vaatteita mukana, mutta unohdin täysin, kun halusin niin kovin nähdä, että olisitko jo hereillä", Yuri jatkoi kuitenkin pahoittelevaan sävyyn, kun oli unohtanut ottaa vaatteet mukaan. Nobuyukille vaatteita puolestaan oli ollut tarjolla enemmänkin, mutta tietenkin, olihan hän Nobuyuki kuitenkin.

Rui puolestaan oli kuitenkin alkanut rutisemaan jostain peikosta Yukimuran sanoessa, että muut olivat olleet aidosti huolissaan kumppaneistaan ja Rui oli tullut vain haukkumaan Yukimuran peikoksi. No ihan oikein hänelle. "Mutta enhän väittänyt, ettet olisi ollut soma tai helppohoitoinen. Hiuksesi vain sojoittivat jokaiseen ilmansuuntaan, niin se näky oli jotenkin peikkomainen. En tarkoittanut sitä pahassa mielessä. Voihan peikkokin olla soma", Rui puolestaan puolustautui takaisin, mutta nyt oli ilmeisesti kaikki hyvin peikkomaassakin. "Onko kaikki varmasti hyvin?" Rui kyseli kuitenkin vielä perään, mutta sama se. Minua ei kiinnostanut Yukimurat tai Yurin sokeat miehet sen enempää, mutta seuraavaksi huoneeseen paukkasi se albiino pelle, joka kovin oli menossa Hoshiyomin kimppuun, mutta päättyikin Gennosuken syliin itkemään Hoshiyomin perään, koska Hoshiyomi oli teleportannut pois edestä. "Mene muualle halailemaan", Gennosuke totesi kylmästi ja työnsi sen pellen pois sylistään. "Mitä? Ethän sinä edes ole Hoshiyomi... Mihin Hoshiyomi katosi?" pelle ihmetteli siihen.

Annoin idioottien kuitenkin olla omassa rauhassaan ja käännyin Nobuyukin puoleen. Komatsukin alkoi selvästi rauhoittumaan, jolloin pääsin itsekin kyselemään Nobuyukin voinnista ja tuomaan vaatteita, vaikka hänellä olikin kyllä jo kimono. Olo oli ilmeisesti olosuhteisiin nähden huomattavasti parempi, mikä oli ihan hyvä alku. "Se on kyllä helpottavaa kuulla. Ehkä tee voisi vielä kohentaa oloa", ehdotin vielä, että voisin kyllä keittää jotain teetä moisen koettelemuksen jälkeen. "Ja varmaan Haurun vastuuseen saattaminen teoistaan voisi myös auttaa tilannetta. Kehtasikin kirota teidät ja muut lapsiksi", jatkoin perään, olkoonkin, että olin jo itse hakannut hänet pihalle, mutta se tuskin oli kuitenkaan muu kuin alku Haurun tuleviin koettelemuksiin, koska kukaan tuskin oli ylpeä siitä, mitä Hauru oli saanut aikaan.

Yukimura puolestaan päätti seuraavaksi jatkaa hurmureihin, että kyllä nyt kelpasi, jolloin Nobuyuki päätti antaa veljelleen ilmaisen neuvon. Mahtoikohan toimia? No ainakaan Yukimura ei sanonut mitään vastaan. Rokuro oli kuitenkin selvästi myöskin tassutellut Yukimuran luo jossain kohdassa ja oli hänkin ottanut jonkun peiton mukaansa ja ilmeisesti toisenkin, jonka laski Yukimuran harteille samalla, kun yritti auttaa Yukimuran taas istumaan Ruin alta(?). Rui puolestaan siirtyi lattialle istumaan ja antoi Yukimurankin kai hengähtää, ettei puristaisi tätä hengiltä, vaikka ei se olisi haitannut vaikka olisikin puristanut. "Olethan kunnossa?" Rokuro kyseli puolestaan Yukimuralta sen sijaan, että olisi hänkin mennyt haukkumaan miestä vain peikoksi.
__________________________________________________________________________

YUKIMURA

Kaikki alkoi palata raiteilleen, vaikka Yuri murehtikin vaatteiden puuttumista. ”No se nyt alkaa olla tässä kohtaa aika vähäinen murhe.” Hyoma sanoi, mikä oli totta. Vaikka se mitä tapahtui, tuntuisikin nyt huvittavalta, kun kaikki oli hyvin, siinä olisi voinut käydä huonosti. Mitä jos tässä olisi kestänyt kauemmin ja linnaan olisi hyökätty? Tai jos he olisivat onnistuneet karkaamaan ja joku olisi jäänyt sille tielle? Kaikki nyt vaikuttivat olevan läsnä ja kunnossa, eikä kukaan ollut jäänyt lapseksi tai kirouksen purkamisessa ei ollut käynyt mitään epätoivottua. Hauru pitäisi kyllä laittaa vastuuseen, ei hän voinut toimia noin vastuuttomasti ja aiheuttaa epäonnistuvilla loitsuillaan vahinkoa muillekin.

Rui yritti puolustella, ettei hän väittänytkään, etteikö Yukimura olisi ollut soma lapsi. No sitähän Yukimurakin, kyllä hän omasta mielestään oli ollut erittäin herttainen lapsi, mitä nyt siellä vankilassaan pystyi olemaan. Lähinnähän hän vain nukkui, että ainakin hän oli nimenomaan ollut helppo. Ruista vain hänen hiuksensa sojottivat ja siksi hän näytti peikolta. ”No nehän sojottavat muutenkin aina, lisäksi Myrkkymuratinkin hiukset olivat moitteettoman sileät ja suorat ja hän nyt oli oikeasti peikko.” Yukimura ihmetteli, miten hänen hiuksensa hänestä olivat muka peikon tehneet. Mutta sentään hän oli ollut soma peikko, jotain lohtua. Sitten Ruikin tajusi kysyä, oliko kaikki varmasti hyvin. ”On on, kaikki ovat palanneet taas ennalleen, eikä minulle edes sattunut mitään, vaikka rakas veljeni usuttikin poikansa haastamaan minut kaksintaisteluun Sayurista.” Yukimura sanoi, voi lapsi parka. Mahtoi hän olla Sayurille useamman selityksen velkaan.

Zelfalta oli kuitenkin Hoshiyomi kadoksissa ja sitten oli kai varmistettava, että oikeasti kaikki olivat tallella ja kunnossa. Siinä samassa vieressä alkoi tapahtua, kun peitto lähti yhtäkkiä lentoon. Sitten sen alta ilmestyi käsi, joka veti peiton syrjään ja Kichiya oli taas heidän keskuudessaan ihmisen koossa, onneksi hän ei ollut murskautunut kenenkään alle. Pienestä koosta oli haittaa, vaikka se varmaan tietyissä tilanteissa oli ihan näppärää. Mutta ei toisin päinkään varmaan ollut helpompaa, mistä tulikin mieleen… ”Missä Masamune on? Edelleen tyrmässä?” Yukimura kysyi, koska siellä hän kai oli ollut tai ainakin hän muisti, että jonkun lohikäärmeen kanssa oli painittu ja sitä oltiin viety kellariin talteen. Nanakuma yritti kerätä Nobuyukilta jotain pisteitä ja ehdotti teetä. Olisi Yukimurallekin kelvannut ja lisäksi hänellä oli nälkä. ”Kauhea nälkä, onko mitään ruokaa?” Hän kysyi Rokuron tullessa kyselemään hänen vointiaan. ”Ei sinussakaan muuttunut mikään muu kuin koko…” Nobuyuki totesi, mutta ei se nyt lapseuteen liittynyt mitenkään, että vatsa kurni.
___________________________________________________________________________

ZELFA

Hoshiyomi oli kadonnut tai muuttunut Gennosukeksi yhtäkkiä ja Gennosukekin vain siirsi minut syrjään. No johan nyt oli. Toisaalla Yuri puolestaan pohti Hyoman vaatteita, mutta vaatteet oli ilmeisesti pienin murhe tällä hetkellä. No saihan ne tietenkin puettua päälle sitten, kun pääsi johonkin, jossa oli vaatteita tarjolla. "Ehkä niin, mutta olisihan vaatteet varmasti ihan kivat", Yuri sanoi, mutta mikäs siinä, jos tykkäsi olla alasti.

Yukimura ja Rui puolestaan pohtivat jotain peikkoja ja Rui jatkoi, että olihan sekin mahdollista, että peikotkin olivat somia. No ei siinä toki, jos tykkäsi peikoista, mutta seuraavaksi he puhuivat Yukimuran hiuksista ja kuinka ne sojottivat joka suuntaan. Meni hieman ohi kyllä, mistä he oikeasti juttelivat, mutta puhe kääntyi myös Myrkkymurattiin, jonka hiukset olivat moitteettoman sileät ja suorat ja hän oli oikeasti peikko. "Se on kyllä totta, mutta jotenkin siitä vaan tuli peikkokampaus mieleen", Rui jatkoi peikkoasiaa, minkä jälkeen kuitenkin kyseli, että olikohan kaikki nyt oikeasti kunnossa. Ei Yukimuralla ainakaan moitteita ollut asian suhteen eikä hänelle edes sattunut mitään, vaikka veljensä oli ujuttanut poikansa kaksintaisteluun Sayurista Yukimuraa vastaan. "Mutta siinähän olisi voinut käydä vaikka kuinka huonosti", Rui kauhistui. "Kumpi voitti?" utelin puolestani, koska olin muuten missannut sellaiset taistelut.

Mutta seuraavaksi asia kuitenkin eteni siihen, että missähän Masamune oikein oli, edelleen tyrmässä vai. En laittaisi pahaksi, vaikka olisikin. "Ei, hän meni jonnekin mukamas tärkeimmille asioille, kun en muka ollut tarpeeksi hyvää seuraa. Kai hän meni katsomaan niitä naisiaan tai jotain", vastasin siihen. Sen tarkemmin en kuitenkaan tiennyt tilannetta. Rokuro kuitenkin lyöttäytyi myös Yukimuran jengiin kyselemään, että oliko Yukimura kunnossa, mutta tämä oli vain ruokaa vailla. "Tuota... Ei nyt tässä ainakaan, mutta voin toki tehdä jotain", Rokuro tarjoutui Nobuyukin todetessa jotain siitä, ettei Yukimurassa ilmeisesti muu ollut muuttunut kuin koko. No sentään jotain ja parempi toki, että edes se koko, koska lapsena he olivat kaikki todella ärsyttäviä turhakkeita. No Hoshiyomi oli kyllä lapsenakin herttainen, mutta kyllä hän oli parempi Hoshiyomina kuin jonain Kagemaruna.
___________________________________________________________________________

MASAMUNE

Masamune varmisti vielä, että kaikkien muiden kohdalla ei ollut mitään tehtävissä, ja otti sitten eloonjääneet mukaansa. Hän kantoi poikaset suussaan linnan luo, hän halusi varmistuksen, että he olivat vahingoittumattomia ja jonkun katsomaan heidän peräänsä, ennen kuin lähtisi hankkimaan ruokaa. Tiedä miten kauan poikaset olivat joutuneet näkemään nälkää yksin luolassa. Hän laskeutui ja päästi poikaset maahan komentaen niitä lähtemästä mihinkään, eivätkä ne mihinkään menneet. Masamune vaihtoi hahmoa, ollen edelleen alasti, mutta se oli nyt ongelmista vähäisin. Hän nosti poikaset mukaansa, jotka vikisivät vain heikosti ja paineli portille. ”Portti auki!” Hän huusi ja odotti kärsimättömästi, että vartijat saivat portin avattua. Hän paineli sisälle ja ensiksi sairashuoneelle, mutta ei siellä ketään ollut. Hän ei viitsinyt jättää lapsia yksin, tiedä mihin menisivät piiloon vieraassa paikassa, joten lähti niiden kanssa kokoushuoneelle ja kiskaisi oven auki. ”Saeryos, oletko täällä?” Hän kysyi ja haltia näytti kömpivän paraikaa ylös lattialta ja katsoi Masamunea aika hämmentyneenä. ”Mitä kauheaa silmällesi on tapahtunut? Kasvosi ovat ihan veressä?” Haltia kauhistui. ”Ei minulla mitään hätää ole, mutta tarkistaisitko poikasten kunnon?” Masamune sanoi ja Saeryos kiinnitti siinä kohtaa huomiota Masamunen sylissä olevat lohikäärmeenpoikaset. ”Tietenkin…” Hän sanoi ja lähti Masamunen perässä huoneesta sairastuvalle, jonka pöydälle Masamune laski poikaset, jotta haltia voisi katsoa, että kaikki oli kunnossa. Tai Takematsumaru nyt oli vähän omituinen syntymästään lähtien, ihme että se oli vielä edes elossa. ”Tuota, mitä oikein tapahtui?” Haltia kysyi tutkiessaan poikasten vointia. ”Ei aavistustakaan, kaikki muut oli tapettu, Raidenia myöten. Toin eloonjääneet tänne.” Masamune sanoi ja haltia järkyttyi silmin nähden. ”Ei heissä ole mitään merkkiä loukkaantumisesta, he ovat kunnossa, mutta nälissään ja sen takia heikkona.” Saeryos sanoi ja Masamune helpottui hiukan. ”Kiitos, voitko katsoa heidän peräänsä, kun käyn etsimässä ruokaa?” Masamune pyysi ja haltian suostuttua hän lähti taas viilettämään. Silmän kipu oli jäänyt lähes täysin taka-alalle, nyt oli tärkeintä saada poikaset kuntoon, sitten voisi keskittyä muuhun.
___________________________________________________________________________

RUI

Kaikki tuntuivat ilmeisesti olevan kunnossa, mutta nyt sitten varmaan pitäisi saada miehille vaatteet päälle ja varmaan joku ruokakin olisi ihan kiva. Rokuro oli lupaunut kyllä tekemään jotain ruokaa ja minun taas pitäisi kyllä oikeasti olla vahtivuorossa ja siellähän olinkin ollut. Vahtivuoro oli vaan alkanut tuntumaan aika mitättömältä, koska olin halunnut tietää, mitä miehille ja eritoten Yukimuralle kuului. Mutta nyt kaikki tuntui kuitenkin olevan ihan hyvin, joten pitäisi varmaankin palata sinne. Joskin miehet varmaankin halusivat Haurun vastuuteen teoistaan, mutta hän oli kyllä vaan pinkonut pakoon. Ja jos Hauru oli päättänyt lähteä kokonaan linnalta litomaan ja jos hän oli jo lähtenyt, vastuuseen saaminen taisi olla jo myöhäistä siinä kohdassa. Olkoonkin, että kyllä Hauru olisi jotain tytylystä siitä ihan ansainnutkin, mutta tuskin ihan hakkaamista kuitenkaan Mitsuhiden tai kenenkään muunkaan suunnalta. Mutta ehkä sekin asia vielä selviäisi.

Mutta sitten ei mennytkään enää kauaa, kun kokoushuoneeseen ryntäsi Masamune... alasti... naama veressä. Oli se aika kauhistuttava näky, mutta Masamune halusi vaan Saeryosin ja nopeasti ja sitten he viilettivät muutaman Masamunen poikasen kanssa ilmeisesti sairashuoneelle. "Mitä tuo nyt oli? Onko jotain vakavaakin sitten sattunut? Jotain oikeasti vakavaa?" kauhistuin seuraavaksi. "En tiedä yhtään... Voisiko Raidenin katoamisella olla jotain tekemistä tuon äskeisen kanssa, jos Masamune kerta meni sille luolalle, jossa Raidenin ja Masamunen naisten ja poikasten pitäisi olla?" Yuri pohti. "Onko Raiden kadonnut?" Ichiroa kiinnosti. "Kukaan ei ole nähnyt häntä eilen eikä hänestä ole nytkään kuulunut mitään", Yuri vastasi siihen. "Ehkä Raidenkin lähti Haurun takia siinä missä Anastasiakin", Nanakuma vastasi nyrpeänä. "Mitä? Missä välissä muka?" pääsi suustani. Niin paljon tapahtui kaikkea yhtä aikaa, että tässä oli vaikea pysyä perillä. Se siitä, että kaikki oli kunnossa, koska nyt mikään ei tuntunut olevan kunnossa.

Sivun 42 roolaukset:

YUKIMURA

Juuri kun Yukimura oli tullut siihen tulokseen, että kaikki oli nyt hyvin ja kyllä kaikki tästä taas palaisi normaaleille raiteilleen, kun Masamune paukkasi sisään, ilkosillaan hänkin, naama aivan veressä huutamaan Saeryosia mukaansa. Rui ehti taas hätääntyä, että mitä kamalaa nyt oli sattunut. Jotakin Masamunen lapsille, koska heitä varten hän Saeryosia oli hakenut, vaikka olisi voinut kuvitella, että hän kaipasi apua itsekin, sen verran pahalta hän oli näyttänyt. Yuri pohti, liittyikö se Raidenin katoamiseen, kerta Masamune oli Zelfan mukaan mennyt luolalleen, jossa Raideninkin piti asua ja ilmeisesti hänkin oli ollut jo ainakin vuorokauden kateissa. Yukimura oli jo kysymässä, eikö kukaan ollut käynyt etsimässä, mutta Nanakuma ehdotti jo, että Raiden oli lähtenyt Haurun takia kuten Anastasiakin. Mitä? Mihin Anastasia nyt oikein oli lähtenyt? ”Minne ihmeeseen Anastasia on muka lähtenyt siinä tilassa sanomatta mitään kellekään? Oletko varma?” Komatsu huolestui seuraavaksi. ”Ei kaikki sittenkään taida olla ihan kohdillaan.” Yukimura huokaisi, olisi se pitänyt arvata, ettei katastrofeilta voinut välttyä moisen jälkeen.
__________________________________________________________________________

NANAKUMA

Jonkun ajan päästä, kun kokoushuoneessa oli hieman rauhoittunut, Masamune paukkasi sisään sellaisella vauhdilla, että huhhuh. Hän halusi samantien Saeryosia peliin ja he menivät sitten sairastuvalle katsomaan niitä lisko-otuksia. Tai no lohikäärmeitä ja varmaan Masamunen naamaa. No siitä alkoi sitten puinti, ettei kaikki tainneetkaan olla ihan kunnossa. No ei tosiaankaan ollut, koska Anastasia oli lähtenyt Haurun takia ja Hauru oli aiheuttanut sellaisen sotkun, ettei asiat voisi mitenkään olla kunnossa edes jo niiden asioiden jälkeen. Nyt ongelmia oli vaan vielä enemmän, kun ilmeisesti Masamunen poikasille oli tapahtunut jotain ja sitten kävi vielä ilmi, että Raideniakaan ei ollut kukaan nähnyt koko eilisenä päivänä eikä vielä tänäpäivänäkään. Joten ehdotin sitten, että ehkä Raidenkin oli lähtenyt Haurun takia samaan tapaan kuten Anastasiakin. Sillä erolla, ettei Raiden ollut jättänyt minkäänlaista kirjettä jälkeensä ja ilmeisesti oli vaan pakannut tavarat ja lähtenyt menemään. Se sitten herätti kuitenkin hämmentyneitä katseita etenkin naisissa, että miksi Anastasia nyt oli lähtenyt johonkin. Komatsu taas kysyi asiaa ihan ääneen, että minne ihmeeseen Anastasia muka oli lähtenyt siinä tilassa ja olinko nyt ihan varma. "Ai raskaana? No en minä tiedä... Ehkä hän luuli, että tämä lapsiongelma jatkuu pidemmänkin aikaa, joten ehkä hän ajatteli, ettei täältä kyllä saisi mitään synnytysapua tai hoitoapua tai jotain, koska kaikki aika menee siinä, että me olemme lapsia, koska Hauru ryssi ihan kaiken. Mutten kuitenkaan usko, että olen kuvitellut tämän kirjeen", jatkoin loppuun vetäen kirjeen esiin. "Siinä Anastasia sanoo lähteneensä ja minä osaisin kyllä arvata, että miksi. Lopussa hän mainitsee, ettei lähtö liity mitenkään Yuriin, joskaan en ole varma, mitä Yuri Anastasialle teki sitten, mutta mikä muukaan se syy voisi olla", totesin loppuun.
___________________________________________________________________________

KOMATSU

Ilo Nobuyuki-saman paluusta ei kestänyt kauaa, kun oli jo ongelmia tiedossa. Ensin Masamunella oli joku hätä ja sitten Raiden tosiaan oli kadonnut johonkin, eikä kellään oikein ollut aikaa aikaisemmin etsiä häntä, aikuinen mies kuitenkin. Nyt Nanakuma sitten ilmoitti, että Anastasia oli lähtenyt. Ei kai hän vielä ollut siinä kunnossa, että jaksaisi lähteä mihinkään, hän oli toipunut vasta päivän keskenmenonsa jälkeen. Tosin Nanakuma ei tiennyt sitä ja luuli Anastasian edelleen olevan raskaana jossain yksin hortoilemassa, koska uskoi, ettei tästä lapsiongelmasta mitään tule ja täällä ei ole ketään auttamassa synnytyksen koittaessa. Lisäksi Anastasia sentään oli jättänyt Nanakumalle edes kirjeen, jossa selitti lähdöstään. ”Tuota… Anastasia ei ole enää raskaana. Olen pahoillani, hän sai keskenmenon hiukan sen jälkeen, kun teistä oli tullut lapsia.” Komatsu kertoi, vaikka tätä olikin todella vaikea kertoa Nanakumalle. Siksi kai Anastasiakin oli lähtenyt, ettei tarvitsisi sanoa asiaa hänelle kasvotusten.
_________________________________________________________________________

NANAKUMA

Kun olin maininnut Anastasian lähdöstä ja mahdollisesta syystä, se ei kuulemma ollut edes syy, koska Anastasia ei ollut enää raskaana. Siihen väliin olin kysymässä sitten, että missä se lapsi sitten oli, mutta seuraavaksi Komatsu oli pahoillaan ja jatkoi, että Anastasia oli saanut keskenmenon hieman sen jälkeen, kun olimme muuttuneet lapsiksi. "Huono vitsi", totesin siihen, koska... no ei se ollut asia, jonka halusin uskoa. "Se on totta. Anastasia sai keskenmenon. Miksi Komatsu nyt olisi vitsaillut noin mauttomalla asialla vain siksi, että... no en edes keksi mitään syytä sellaiseen", Yuri sanoi seuraavaksi. "No en minä tiedä, mutta ei hän voinut keskenmenoa saada... eihän?" halusin jotain varmistusta tilanteelle, että se olisi vain... no huono vitsi. "Olen pahoillani", Yuri vastasi kuitenkin vain asiaan. "Miksi kukaan ei sitten tehnyt mitään?! Miten se pääsi noin vain tapahtumaan?!" parahdin seuraavaksi, vaikka en nyt ollutkaan varma, että olisiko minusta ollut oikeasti isäksi, mutta... No nyt en saanut edes mahdollisuutta... siihenkään. "Kyllä sille tehtiinkin, mutta se oli myöhäistä eikä meillä ollut tarpeeksi osaamista", Yuri selitti. "Niin, koska Saeryos oli kakara myös, eikö?" sanoin sitten. "Niin kai", Yuri myönsi. "Eli sekin oli Haurun vika! Tapan sen juntin ennen, kun se tokenee", ilmoitin sitten ja nousin ylös, kun Ichiro sitten tarttui ranteeseeni kiinni. "Et tapa nyt yhtään ketään", tämä sanoi siihen. "No mitä?! Hauru on tämän kaiken pahan alku ja juuri! Hän kirosi meidät lapsiksi, minkä aikana osa joutui nöyryyttämään itseään sinä mukaan lukien sen perkeleen leijonan suhteen ja minä muka rakastin Kamanosukea! Paskat rakastan! Mutta sen lisäksi Anastasia sai keskenmenon, koska ei ollut ketään, joka olisi osannut hoitaa sen asian oikeasti! Sen lisäksi Raiden on lähtenyt! Sen takia Masamune on naama verellä! Ja sen takia Masamunen poikaset on huonossa hapessa! Ja mitä muuta vielä paljastuu, koska Hauru on paskiainen?! Niin mieti kuule sitä! Hauru ei ansaitse elää!" parahdin siihen. "Ehkä, mutta se ei taida olla oikea ratkaisu kuitenkaan asiaan. Kyllä sen oikeuden varmasti saa muullakin tavalla", Ichiro yritti. "Antaa turpaan vai? No annoin jo eikä tullut yhtään parempi mieli!" ärähdin siihen. "Ei Haurun tappaminenkaan mitään muuta", Ichiro kuitenkin jatkoi. "Ei, ei muutakaan... Mutta, jos Haurua ei ole, ei ole enää samanlaisia ongelmia tulevaisuudessakaan... Ainakin ne voi estää ja Hauru antaitsee kuolla tai ainakin kärsiä ihan saatanasti!" lisäsin loppuun. "Joten, kuka on mukana?!" kysyin lopuksi, koska minä ottaisin oikeuden käsiini Haurun suhteen vaikka yksin, jos muita ei kiinnostanut.
___________________________________________________________________________

YUKIMURA

Vaikka Yukimura ja Nanakuma nyt eivät olleet mitään ylimpiä ystäviä, eivät oikein edes sellaisella sietämisen tasolla, niin Nanakumaa kävi kyllä sääli. Jo Anastasian keskenmeno oli kamala uutinen ja hirveä sattuma, että se tapahtui juuri silloin, kun Saeryosista ei ollut auttamaan. Vaikka voi olla, ettei Saeryoskaan olisi voinut tehdä mitään asialle ja Yukimura uskoi, että naiset olivat kyllä tehneet kaikkensa auttaakseen Anastasiaa. Naistakin kävi sääliksi, hän olisi kaivannut Nanakuman tukea sillä hetkellä, mutta ei saanut, koska Nanakuma oli muutettu lapseksi. Ja se oli varmasti rankka kokemus, vaikka hän esittikin aina niin hirveän vahvaa, ei häntä olisi saanut jättää yksin asian kanssa. Ja nyt hän oli lähtenyt kokonaan pois. Nanakuma ei suostunut ensin uskomaan, mutta lopulta tämän oli pakko. Ja siitä seurasi syyllisen etsiminen, ensin miksi kukaan ei ollut tehnyt mitään ja sitten Hauru sai siitäkin syyt niskoilleen. Ja olihan se Haurun syytä, surkea yhteensattuma, mutta Haurun aiheuttama ongelma oli estänyt Saeryosia auttamasta tai ainakin Nanakumaa olemasta Anastasian tukena. Ehkä sillä tavalla oltaisiin edes saatu estettyä Anastasian lähtö, vaikka heidän lapsensa menehtyikin. Nanakuma halusi tappaa Haurun, mutta Ichiro ei antanut, ja Nanakuma valitti, ettei hakkaaminenkaan auttanut, koska hän oli kokeillut sitä jo. Sitten hän alkoi kerätä kannattajia mukaan lynkkaamaan Haurua. ”Nanakuma. Me emme nyt ala joukkolynkkaamaan ketään. Olet oikeassa, että Haurun vastuuton käytös on saanut aikaan paljon vahinkoa ja siitä hän joutuu vastuuseen, mutta me hoidamme asian sivistyneesti. Haurun hakkaaminen tai tappaminen nyt ei kuitenkaan tuo menetettyä takaisin.” Yukimura yritti, vaikka tiesi Nanakuman vain innostuvan lisää.
___________________________________________________________________________

NANAKUMA

Kannattajakunta Haurun joukkolynkkaamiseksi oli aika nihkeää. Oikeastaan se ei ottanut tuulta alleen ensinnäkään. Eli olivatko kaikki muut sitten ihan fine sen kanssa, että Hauru oli tehnyt mitä oli tehnyt? Olkoonkin, että tappaminen oli aivan liian armeliasta, että ehkä sen pitäisi sitten olla jotain muuta. Mutta Ichiron lisäksi myös Yukimura päätti sanoa asiasta ääneen, että emme nyt olleet menossa joukkohakkaamaan yhteen ketään. Positiivista kuitenkin, että olin oikeassa sen suhteen, että Hauru oli vastuuton juntti ja joutuisi siitä kyllä vastuuseen, mutta sivistyneesti. "Niin, koska Haurukin niin sivistyneesti kirosi meidät lapsiksi. Eihän se ääliö edes ansaitse mitään sivistynyttä, mutta olkoot... Ei sitten tapeta tai hakata ketään. Mutta ihan niin kuin sekään mitään auttaisi, että asiasta vaan sanoisi. Pitäähän Haurun jonkunlainen rangaistus vähintäänkin tuntea nahoissaan, että se menee jakeluun. Pelkkä soo soo, ei noin saa mennä tekemään, ei muuta yhtään mitään", totesin siihen. "No ei ehkä muutakaan, mutta paljompa se tappaminen ketään opettaa ja hakkaaminen ei myöskään ole mitenkään oikea ratkaisu mihinkään", Ichiro jatkoi. "No mikä sitten on? Miekka perseessä vai?" tuhahdin seuraavaksi. "No ei!" Ichiro sanahti siihen. "No mikä sitten?" kysyin seuraavaksi. "Ehkä Hauru pitäisi ensin löytää jostain ja vaikka aloittaa ihan puhumalla, että mikä siinä kirouksessa oli oikein pointti ja miksi ihmeessä. Ja sen jälkeen voimme miettiä jotain rangaistusta siihen, mutta jotain mikä ei ole tappamista, hakkaamista tai miekka perseessä", Ichiro sanoi. "No Hauru makaa varmaan tajukankaalla pihan pientareella edelleenkin", totesin asiaan, ellei sitten ollut jo herännyt ja ottanut jalkoja alleen.
__________________________________________________________________________

YUKIMURA

Nanakumasta Hauru ei ansainnut sivistynyttä kohtelua, koska ei ollut sivistyneesti toiminut itsekään. Sitten hän halusi tietää, miten Haurua sitten rangaistiin, jos ei saanut tappaa eikä hakata. ”Ensin jokainen menee kotiin ja hoitaa ja ottaa ihan rauhassa. Joku jos viitsisi valmistaa jotakin ruokaa, vaikka ruoka-aika nyt ei oikeasti olekaan vielä, mutta tyhjällä vatsalla ei kukaan jaksa alkaa miettiä mitään ongelmia. Sitten odotetaan, että kaikki joilla on tilanne päällä tällä hetkellä, saavat sen hoidettua, ja pidetään kokous. Katsotaan miten pahaa vahinkoa Haurun kiroukset ovat saaneet aikaan ja annetaan Haurun kertoa mikä siinä hänen kirouksessaan oli ideana, muu kuin typeryys. Ei meillä ole mikään kiire, olettaisin ainakin, että jos sotarintamalla olisi jotain hälyttävää, joku olisi siitä jo kyllä kertonut.” Yukimura ehdotti, koska kiirehtimällä ei saatu kuin uusia ongelmia aikaiseksi. ”Aivan, menen jo. Lapset ovat yksin kotona ja ovat varmaan jo heränneet.” Komatsu sanoi ja lähti edeltä pois.
___________________________________________________________________________

ROKURO

Nanakuma halusi kovin hakata Haurun, mutta ei saanut kannatuskuntaa sille. Tosin hän oli ilmeisesti jo hakannut Haurun, mutta mieli ei ollut yhtään parempi. Mikä yllätys. Mutta sitten, kun Nanakuma ei saanut tappaa eikä hakata Haurua, hän halusi jo vastauksia, että mitä sitten tehtäisiin, jolloin Ichiro oli ollut asiasta ainakin sitä mieltä, että ensin voisi vaikka ihan puhua asiasta Haurun kanssa. No oli se parempi kuin vaan mennä hakkaamaan, koska mitä se nyt muka auttaisi. Nanakuma halusi kuitenkin jo jotain rangaistusta pöytään, mihin Ichiro oli kyllä jo sanonut, että ehkä sitä voisi miettiä sitten, kun edes olisi ensin puhuttu asiasta Haurun kanssa. Yukimura puolestaan jatkoin siihen, että ehkä ensin kuitenkin olisi hyvä mm. tehdä tälle alastomuudelle jotain, syödä ja ottaa rauhassa. Mutta toki se ruoka piti tehdä ensin. "Minä voin tehdä ruokaa", Yuri tarjoutui. "Voin auttaa siinä sitten, kun saan vaatteet päälle", tarjouduin puolestani apuun. "Minäkin voin auttaa siinä. Ehkä se valmistuu kolmisin nopeammin", Rui tarjosi apuaan myöskin. Mutta syömisen jälkeen olisi sitten syytä pitää kokousta ja katsoa, mitä kaikkea nyt oikeasti olikaan tapahtunut ja sen perusteella sitten tentattaisiin Haurua. Ja sitten kun kaikki oleellinen oli selvillä voisi vasta miettiä, miten Haurun sai vastuuseen teoistaan. "Olkoot", Nanakuma totesi. Komatsu puolestaan lähti ilmeisesti lapsivahtiin. "Minäkin varmaan menen sinne", Rozu totesi ja lähti Komatsun perään. "Selviätkö kotiin?" Yuri alkoi huolehtimaan kuitenkin seuraavaksi Hyomasta. "No meillä on sama matka, niin eiköhän", rauhoittelin Yuria, että hän voisi kyllä mennä tekemään jo sitä ruokaa ihan rauhassa Ruin kanssa. "Selvä... No ehkä me voimme mennä jo tekemään sitä ruokaa, vai?" Yuri kyseli Ruilta. "Juu toki", Rui vastasi siihen, minkä jälkeen vielä moiskautti suukon Yukimuran poskelle(?) ja Yuri yritti kömpiä vatsansa kanssa lattialta taas ylös ja sitten he lähtivät huoneelta. Mutta tosiaan, ne vaatteet.
________________________________________________________________________

KAMANOSUKE

Kamanosukea alkoi jo ärsyttää muiden häsläys ja kuhertelu, menisivät koteihinsa kiehnäämään jos oli ihan pakko. Tosin kai hän voisi mennä kotiinsa, ettei tarvinnut katsoa, mutta oli hyvä tietää miten tässä seuraavaksi tapahtuisi vai jatkaisivatko he vain normaalisti, kuin ei mitään Haurun tyrimisiä olisi koskaan tapahtunutkaan. Kamanosukesta Hauru olisi ansainnut kyllä saada sellaisen selkäsaunan, ettei siitä ikinä toipuisi, mutta ei sanonut mitään ääneen, koska ei halunnut olla ainoana jonkun Nanakuman kanssa samaa mieltä. Lisäksi häntä hävetti ihan hirveästi, että kaikki olivat saaneet tietää, millainen säälittävä ressukka hän oli ollut lapsena, okei se oli lapsena eivätkä muutkaan nyt lapsina mitenkään erityisen vahvoja olleet. Mutta se oli asia, minkä hän olisi pitänyt itsellään. Ei hän ollut koskaan puhunut edes Saizolle ajastaan siinä kurjassa kylässä. Se ei kuulunut muille ja eniten raivostutti, että eniten hän oli siitä kertonut juuri Nanakumalle. Hän oli jopa nukkunut tämän vieressä! Kuvottavaa! Että ihan samat sanat vain Nanakumalle, kuka häntäkään rakastaisi? Naisensakin tämä oli ajanut matkoihinsa olemalla tuollainen perkeleen typerä mansikka. Mutta ensin piti mennä pukemaan ja sitten joku tekisi jotain ruokaa ja sitten ruuan jälkeen mietittäisiin miten moneen osaan Hauru paloiteltaisiin. No kai se sitten piti mennä vaihtamaan vaatteet. Yuri hössötti Hyomalle, että osasiko hän kotiin, mutta Rokuro lupasi vahtia ja Hyomakin vakuutti, että olihan hän sinne nyt monta kertaa itsekseenkin löytänyt, vaikka tällä hetkellä suuntavaisto olikin hiukan sekaisin. No he lähtivät ja samoin Yukimura. Kamanosukekin alkoi tehdä lähtöä ja paineli kotiinsa. Siellä oli tavanomaisen sekaista, mutta poikkeuksellisen hiljaista. Mihinhän hän oli lapsensa hukannut? Komatsu oli varmaan ottanut ne riesoikseen, ehkä parempi niin. Hän meni ensin kylpyhuoneelle peseytymään, jostain syystä hän oli ihan veressä. Se nyt ei ollut uutta, mutta hiuksista oli niin rasittavaa yrittää pestä kuivunutta verta pois. Hän päätti mennä kokonaan kylpyyn vain suosiolla ja pesi itsensä kunnolla, minkä jälkeen meni huoneelleen ja pukeutui. Sitten hän tajusi, että kusarigama puuttui. Se oli ollut hänellä sen lapsipelleilyn aikana, viimeksi kai silloin salakäytävässä. Sitten hän ei tiennyt kuka sen oli vienyt.
_________________________________________________________________________

ROKURO

Hyoma sai vakuuteltua Yurille, että eiköhän hän pärjäisi, koska olihan hän nyt kodilleen löytänyt ennenkin, joten ei se taito mihinkään ollut hävinnyt. Mutta Yuri oli saatu sillä kuitenkin tyytyväiseksi ja sitten hän meni Ruin kanssa varmaankin valmistelemaan sitä ruokaa. Itse lähdin Hyoman kanssa(?) kohti kotia ja kyllä sillä samalla ovenavauksella muutenkin kokoussali alkoi tyhjentymään ja kaikki alkoivat palailemaan koteihinsa(?), koska sieltä nyt olettavasti löytyi ainakin vaatteita.

No, mutta oikea osoite löytyi, minkä jälkeen aloin jo miettimään, että missähän Sayuri ja Daisuke mahdollisesti menivät, mutta ehkä he olivat myöskin Komatsulla lapsiparkissa. No eivät he ainakaan kotona olleet, kun sisälle asti pääsin asiaa tarkastamaan. Eivätkä myöskään meille tarkoitetussa huoneessa. Mutta peitossa oli joka tapauksessa kuljettu nyt ihan tarpeeksi ja samalla tajusin, että se leijonalelukin oli edelleen mukanani. No ehkä Sayuri voisi saada sen, joten viskasin sen vaan futonin päälle ja sen peiton heitin päältäni myös sinne. Mistähän se peittokin oli edes otettu? No sama se, peitto se vain oli. Kaivelin joka tapauksessa kaapista vaatteet esiin ja puin ne päälleni. Sidoin myös uuden siteen oikean silmäni tai mitä siitä oli jäljellä eteen, koska jostain syystä siinä ei ollut sidettä. Mutta sen jälkeen aikaa sen enempää tuhlaamatta päätin jatkaa takaisin päälinnalle ja keittiöön auttamaan siinä ruuanlaitossa, jota Yuri ja Rui olivat saaneet jo alkuun.
_____________________________________________________________________

ICHIRO

Jonkunlainen suunnitelma saatiin kasaan ja se kuulosti ihan hyvältä, joten kun asiat oli jotenkin nyt selvillä, lähdin kohti kotia ja sinne päästyäni jatkoin suoraan yläkertaan ja kohti minun ja Jurin huonetta. Siellä tosin käytiin jo jonkunlaista melko tiivistä keskustelua ja, kun pääsin huoneelle Juri oli siellä Asunan eli ex-vaimoni kanssa (koska Juri pitää saada tuolta helvettiin, joten ehkä sen nyt voi hoitaa pois tuolta XD).

"Asuna? Mitä ihmettä sinä täällä teet?" pääsi suustani. "Samaa voisi kysyä sinulta, kun tullaan vaan peitto päällä jostain. Jiroako kävit taas painamassa? Kuvottavaa", Asuna tuhahti. "En, tässä nyt on hieman toinen tilanne päällä", totesin siihen. "Ai, Jiroko ei riittänyt pelkästään? Ketä muuta oikein yrität vielä? Eikö nuo sairaudet riittäisi jo? Ja juuri sen takia olenkin täällä. Ehkä voin vielä pelastaa edes jälkikasvumme sinulta ja sairailta puuhiltasi, kun sinä olet selvästi menetetty kuvottava tapaus", Asuna sanoi hyvinkin suolaisesti ja inhoa äänessään. "En paina yhtään ketään eikä Jiro ole ollut täällä edes hetkeen!" korotin ääntäni. "Aivan sama. Tee mitä haluat, mutta Juria et kyllä turmele!" Asuna jatkoi. "Ei muo ole kukaan turmellut. Mähän tulin tänne ihan omasta tahdostani", Juri puuttui siihen. "Ei, kun sinä karkasit kotoa ilman sanaakaan sanomatta ja ryöstit Sophien mukaasi ja toit varmasti tänne!" Asuna ärähti Jurille. "Eikö se lapsi ollut Haurun? Jurihan teki aivan oikein, kun tuli palauttamaan lapsen oikealle omistajalleen... tai siis isälleen", totesin siihen. "Ja joo, no ei olisi kyllä pitänyt, koska nythän se kakara on ilmeisesti kuollut tai ainakin se Haurun outo veli puhu jotain sen tapasta", Juri kertoi. "Mitä?! No tänne et kyllä ole jäämässä! Nyt mennään kotiin ja vähän äkkiä!" Asuna parahti. "Mut emmä halua sinne", Juri totesi. "Kun se ei ole haluamisen paikka. Tämä ei ole oikea paikka sinulle", Asuna selitti. "Äitisi taitaa olla oikeassa... Olemme keskellä sotaa. Olet turvassa Asunan ja Haruen kanssa", sanoin kuitenkin, koska he olivat kaikki kuitenkin täysin ihmisiä. Ei ihmisillä ollut syytä hyökätä omiensa kimppuun, joten jossain muualla olisi varmasti turvallisempaa. Jurista se ei kuitenkaan ollut syy, mutta jonkunlaisen väännön ja käännön jälkeen Juri lopulta suostui ja lähti Asunan mukana. Sen pikemittä puheitta Asuna lähti Jurin kanssa paikalta pois sanomatta enää sanaakaan ja nopeasti lähtivätkin. En ihan ollut odottanut tapaavani Asunaa täällä ja että noin tapahtuisi, mutta parempi se Jurille oli.
__________________________________________________________________________

HIJIKATA

Jos Soujin elämä ei ollut kiinni tämän linnan parantajasta, Hijikata olisi ottanut tämän ja lähtenyt saman tien mahdollisimman kauas tästä porukasta. Mitä hän ikinä olikaan ajatellut, että voisi tapahtua, niin sitä hän ei pahimmissa painajaisissaankaan ollut osannut odottaa, että muuttuisi takaisin lapseksi, koska joku toistaitoinen velho oli kironnut, ilmeisesti vahingossa, kaikki linnan miehet lapsiksi. Tai ei ihan kaikkia, jonkun takia se ei ollut vaikuttanut kaikkiin ja naisiin se ei ollut vaikuttanut ensinkään. Lisäksi häntä huoletti, miten moiset taikatemput vaikuttivat Soujin terveyteen, ei se nyt voinut olla ihmiselle hyväksi, että muuttui kesken kaiken lapseksi ja sitten taas aikuiseksi. Lisäksi he olivat riehuneet pihalla ja joutuneet viettämään yön tyrmässä, ei Soujin sairaus sitä kestänyt! Nytkin Souji oli herännyt muiden joukossa lattialta ilman vaatteita, no peitto hänellä sentään oli, mutta ei tuo hyväksi voinut olla ja Hijikata oli antanut myös kuulua, mitä meiltä oli asiasta. Se perhanan possu pyöri taas ympyrää, mutta oli niin hämmentynyt tapahtuneesta, että ei onneksi osannut olla muuten vaivaksi. ”Nyt menet huoneeseesi, haen Saeryosin tarkistamaan miten pahaksi kuntosi on mennyt tänä aikana, kunhan hän vapautuu…” Hijikata patisti Soujia, joka oli käärinyt peiton ympärilleen ja Hijikata oli kietonut omasakin, vähät hänestä itsestään, kohti ovia. ”Rauhoitu Hijikata-san, ei oloni ole yhtään sen huonompi kuin ennenkään.” Souji yritti, mutta otti possunsa ja lähti ja varmaan se tohelo kakara seuraisi perässä ja Yamazakista nyt ei tarvinnut murehtia, aikuinen mies, kyllä hän pärjäsi (koska onneks Souji ei oo aikuinen XD).
_________________________________________________________________________

TETSUNOSUKE

Heräsin muiden tapaan jostain alastomien miehien läjästä ollen itsekin kyllä alasti. Joku oli selvästi pöllinyt vaatteeni (no eihän, vähän sä oot viisas XD), mutta en ollut kyllä varma miksi (niin no ehkä se saatto olla aika turhaa sun kohalla XD). Kovin kuitenkin alkoi heti kiivas keskustelu siitä, mitä eilen ja toissapäivänä oli sattunut ja se oli ilmeisesti sittenkin totta. Eli kaikki todella muuttuivat lapsiksi, mutta en ollut kyllä varma miksi. Kovin muut kuitenkin pohtivat jonkun Haurun kirousta, mutta en ollut varma edes kuka se Hauru oli, mutta ehkä sillä ei olisi merkitystä. Kuuntelin lähinnä vain, kun muut puhuivat ja vähän riitelivät ja lopuksi alkoi tapahtumaan ihan kunnolla, kun se lohikäärmemies paukkasi paikalle ja yhtäkkiä puhuttiinkin jonkun Anastasian keskenmenosta ja lähdöstä. En muistanut kuka hänkään oli, ellei sitten se vaaleahiuksinen nainen.

Jonkun ajan päästä kuitenkin kaikki alkoivat tekemään lähtöä huoneesta ja Hijikata kävi taas hysteerisenä Soujin terveyden suhteen ja no olisihan se nyt kamala paikka ja epäreilua, jos se tuberkuloosi tuosta nyt sitten vielä pahentuisi. Toivottavasti kuitenkaan ei. Souji kuitenkin yritti vakuutella, ettei hänen olonsa ollut yhtään pahentunut. "Sehän on hyvä juttu", tokaisin siihen lähtien Hijikatan ja Soujin perään. Mitään peittoa ei nyt kyllä oikein ollut tarjolla, koska nopeimmat olivat ilmeisesti ottaneet ne jo (ihan ku sulla ees olis mitään peiteltävää XD). Susumu lähti joka tapauksessa perässämme myös.
_________________________________________________________________

HARUYA

Kuuntelin hieman peloissani Haurun puolesta, kun se yksi Unno kävi kuumana lapsikokemuksensa jälkeen ja halusi joko hakata ja tappaa Haurun. Lisäksi hän oli ilmeisesti jo hakannut Haurun jonnekin pihalle, mikä sai hieman hätääntymään. Seuraavaksi alkoi kuitenkin hieman järkevämpi keskustelu aiheesta, mutta selvästi Haurulle vaadittaisiin jotain rangaistusta. Mikähän sekin sitten mahdollisesti olisi? Jotain kamalaako? Mutta huone alkoi kuitenkin tyhjentymään sen jälkeen, joten hilpaisin itsekin muiden mukana ulos huoneesta ja pihalle ja pihan kautta kohti kotia. Tosin pihalla aika lähellä kotiamme Hauru sitten tulikin vastaan ja tämä tosiaan oli vaan hakattu pihalle ja jätetty siihen makaamaan. Oliko hän edes hengissä enää? Sitä meninkin sitten ensimmäisenä katsomaan ja kyllä hän hengissä oli, mutta selvästi tajukankaalla. "Ei kiva..." mutisin itsekseni, mutta tartuin lopulta kiinni Haurun ranteista ja lähdin kiskomaan tätä sisälle.
___________________________________________________________________________


NOBUYUKI

Nobuyuki ei mahtanut mitään sille ikävälle pienelle vahingoniloiselle äänelle päässään, että kyllähän hän oli tiennyt, että näin kävisi, kun Nanakuma kertoi Anastasian lähdöstä. Häntä inhotti omat alhaiset ajatuksensa ja pyrki saamaan moiset typeryydet syrjään. Tilanne eskaloitui aika äkkiä, kun Komatsu kertoi Anastasian keskenmenosta, joka oli ilmeisesti se varsinainen syy lähtöön. Nanakuma oli ihan tolaltaan, sitten kun uskoi, ettei hänelle valehdeltu, ja oli jo kovin menossa tappamaan Haurua. Ichiro ja Yukimura saivat taas yrittää parhaansa ennen kuin Nanakuma tajusi, ettei tappaminen tai hakkaaminen mitään auttanut ja Hauru saisi kyllä vastata teoistaan, mutta sitä varten pidettäisiin kokous. Nanakuma antoi olla, mutta oli silti jo käynyt muksimassa Haurua. No ei Nobuyuki oikein voinut häntä siitä syyttää, mutta kuten hän itse oli sanonut, ei Haurun hakkaaminen mitään ollut paremmaksi muuttanut.

Muut alkoivat tekemään lähtöä, koska kellään ei ensinnäkään juuri ollut vaatteita päällään, ja ensin piti syödä ja katsoa sitten tilannetta ja jos se Haurukin toipuisi sen verran, että tältä voisi kysyä, mistä siinä hänen neronleimauksessaan oli ollut kyse ja miten hän oikein puolustautuisi. Lisäksi Masamunella vaikutti olevan jotain ongelmaa oman perheensä kanssa ja se oli ainakin syytä hoitaa ensin. Hiukan tuntui siltä, että sekin johtui tästä Haurun aiheuttamasta ongelmasta, mutta ehkä se selviäisi, kun Masamune ehtisi kertomaan mistä oli kyse. Nanakuma näytti aika kurjalta, Nobuyuki ei oikein tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa. Hän oli huono lohduttamaan moisissa tilanteissa. ”Miten voit?” Hän kysyi sitten kiusallisen hiljaisuuden jälkeen, kun tuntui typerältä olla sanomatta yhtään mitään.
___________________________________________________________________________

NANAKUMA

Huone alkoi tyhjentymään sen jälkeen, kun jatkon suunnitelma oli saatu jotenkin kasaan, että ensin kaikkien olisi hyvä pukea edes vaatetta niskaan ja syödäkin jotain. Ruokatiimin muodostivat Rui, Yuri ja Rokuro sitten, kun saisi vaatteet päälleen. Minua taas ei yksinkertaisesti huvittanut mikään. En vaan voinut uskoa, että Anastasia oli saanut keskenmenon ja vain jättänyt kirjeen, jossa oletti minun jo tietävän, mistä kiikasti sen sijaan, että olisi edes kertonut sen itse kasvotusten. Mutta ei, sen sijaan sen kertoikin Komatsu ja muut vielä varmistelivat, että näin se oli. No kai se oli pakko uskoa, vaikka mitään todisteita ei ollutkaan antaa, koska ei Anastasia ollut enää linnalla. Ei siinä, ymmärsin kyllä nyt syyn sille, miksi hän oli mieluummin lähtenyt kuin jäänyt. Eikä meidän välillä ikinä tainnut oikeasti olla mitään... Tai ei mitään sellaista, jota voisi sanoa oikeasti rakkaudeksi, mutta kyllä minä silti pidin Anastasiasta omalla tavallani ja nyt se kaikki oli yhtäkkiä poissa ja se kaikki tapahtui vain kirjeen sisällä. Se ärsytti lähinnä eniten, ettei asiaa olisi voinut käydä kasvotusten. Keskenmenoon taas en osannut oikein edes suhtautua, koska se kuulosti edelleenkin niin utopistiselta, että sellainen oli oikeasti sattunut, vaikka kai se oli sen lapsen onni. Parempi kai sekin vaihtoehto oli kuin kaltoinkohdeltu lapsi, koska en uskonut olevani mitään isäainesta. Toki syntymään olisi vielä ollut aikaa ja tekemällä olisi varmasti oppinut, mutta olisiko Anastasia silti lähtenyt lapsen syntymän jälkeen? Olisinko sitten joku yksinhuoltaja niin kuin Rokuro ja Kamanosuke? Ja hienostipa olivatkin lapsensa kasvattaneet... En minä ainakaan olisi halunnut tehdä Rokuroita tai Kamanosukeja, mutta ihan niin kuin yksin pystyisin sellaiseen, että eipähän ainakaan sen lapsen tarvinnut syntyä valmiiksi rikkinäiseen "perheeseen". Mutta kyllä se silti tuntui... no pahalta.

Tajusin joka tapauksessa taas vaan lukevani ties miten monetta kertaa sitä Anastasian kirjoittamaa kirjettä läpi, kunnes ajatukseni katkaisi Nobuyukin miten voin kysymys, jolloin käänsin katsettani kirjeestä häneen. "Niin... Tuntuu jotenkin... tyhjältä. Keskenmeno tuntui jotenkin niin... kaukaiselta tai mahdottomalta ajatukselta tai sellaiselta, että eihän sellaista nyt oikeasti voi sattua... Mutta kyllä voi ja sen tajuaa oikeastaan kunnolla vasta sitten, kun se sattuu kohdalle. Ei meillä koskaan mitään aitoa ollut, mutta kyllä minä Anastasiasta välitin... omalla tavallani... Mutta nyt en saanut edes mahdollisuutta olla hänen rinnallaan ja sain tietää hänen lähdöstäänkin vaan kirjeessä ja keskenmenosta Komatsulta, kun ei sitä kirjeessä mainittu. Eihän se muutenkaan ollut muuta kuin pelkkää vittuilua ja Rokuron silmää. No ainakin selvisi se syyllinenkin siihen, mutta olisin halunnut olla edes paikalla, kun Anastasia... päätti, että oli parempi lähteä, mutta ei... Olin vitun lapsi ja se on kaikki Haurun syytä!" korotin ääntäni loppuun tuntien hieman silmieni kostuvan, kun katsoin vihaa silmissäni suoraan eteenpäin huoneen seinää lähinnä toljottaen.
___________________________________________________________________________

NOBUYUKI

Nobuyuki ei tiennyt, mitä oikein odotti kysyessään Nanakuman vointia, mutta tämän avautuminen oli aika kiusallista. Ei hän osannut asiaan sanoa mitään ja oli hänestä ainakin näyttänyt siltä, että Anastasia oli Nanakumalle vain joku kulissi jolla sai näytettyä Rokurolle, että kyllä hänkin pystyi parisuhteeseen. Ja Anastasiastahan näki kilometrien päähän, että hän vain kiusasi Nanakumaa eikä ollut vakavissaan missään kohtaa. No Nanakuma ei selvästi ollut nähnyt asiaa siten. Kyllä Nanakumakin sen myönsi, ettei heillä mitään kovinkaan aitoa ollut, mutta kyllä hän oli jollain omalla kieroutuneella Nanakumatavallaan naisesta välittänyt. Sitä Nobuyuki ei ainakaan ollut odottanut, että Nanakuma valitti Anan tunnustaneen kirjeessä syyllisyytensä Rokuron silmän kohtaloon, mutta no… se ei ollut hänen asiansa. Hän ei sekaantuisi Unnojen perhedraamaan, vaikka hänellä nyt ehkä voisikin olla oikeus puuttua, mutta helpommalla pääsi, kun pesi kätensä sen perheen asioista. ”Tiedän, ettei tästä ole apua, mutta olen pahoillani, että sinulle kävi näin. Ja vaikka nyt tuntuu pahalta, niin se helpottaa kyllä ajan kanssa.” Nobuyuki sanoi jotain vaikka se ei kuulostanut edes hänen omissa korvissaankaan kovin hääppöiseltä lohdutukselta.
___________________________________________________________________________

NANAKUMA

Laskin katseeni jälleen siihen kirjeeseen huokaisten hiljaa. Taittelin sen kuitenkin lopulta vain ja annoin olla. Tapahtunut oli kuitenkin tapahtunutta ja sille ei oikein nyt enää voisi mitään. Ainoa asia, jota voisi, olisi antaa Haurulle ansaitsemallaan tavalla, mutta se ei ilmeisesti ollut hakkaus eikä kuolema, viimeisen ollessa toki muutenkin liian armollinen tapa hoitaa asia. Mutta ainakin se estäisi muut vastaavat ongelmat, jos sellaisia olisi vielä tulossa. Tai kun sellaisia olisi tulossa, koska Hauru tuskin oppisi kuitenkaan. No toivossa olisi toki hyvä elää, mutta toivottavasti se tuleva rangaistus olisi edes jossainmäärin tuntuva ja opettava ja ehkä se jopa opettaisi Hauruakin käyttämään aivoja.

Nobuyuki kuitenkin vastasi lopulta olevansa pahoillaan, että näin kävi, vaikka siitä ei hirveästi apua olisikaan. Ja vaikka elämä potkikin tällä hetkellä päähän, se kyllä helpottaisi ajan kanssa. "Niin... Eiköhän... Pakkohan sen on helpottua... Mutta no, en tiedä olisiko meistä kummastakaan oikeasti ollut vanhemmaksi. Nyt se lapsi ei ainakaan joutuisi kärsimään huonoista vanhemmista, joten ehkä se oli vain merkki, ettei kumpikaan ollut valmis. Mutta silti... Ärsyttää lähinnä, etten pystynyt olemaan Anastasialle tukena, kun se tapahtui... En kyllä tiedä miten hyvin olisin osannutkaan edes olla, mutta nyt en saanut edes mahdollisuutta siihen... Mutta ehkä sitä on turha miettiä... Se on jo tapahtunut ja ei se surkuttelemalla muutu", jatkoin loppuun. Tilanne tuntui kuitenkin edelleenkin täysin uskomattomalta, mutta kyllä sen kanssa oppisi varmasti ajan kanssa elämään.
__________________________________________________________________________

MASAMUNE

Masamune oli saanut hankittua sopivaa riistaa poikasilleen ja oli palannut linnalle ruokkimaan nälkäisiä poikasiaan, jotka söivät hyvällä ruokahalulla. Saeryos oli tehnyt niille koriin pesän, missä ne saivat olla, etteivät putoaisi pöydältä tai karkaisi mihinkään. Sitten kun poikasilla ei enää ollut hätää, haltia vaati saada tutkia Masamunen silmän. Toki se sattui edelleen helvetisti ja vain huoli poikasista ja tekeminen oli saanut hänet unohtamaan kivun, mutta haltian apu oli ihan tervetullutta. Pahaa jälkeähän Zelfa oli saanut aikaan, ja sitten kehtasi ruikuttaa jostain jaloista, jotka sai kasvatettua takaisin, mutta onneksi kyseessä oli ollut jo valmiiksi sokea silmä eikä Zelfa ollut survonut miekkaa syvälle ja vain silmäkuoppa oli ottanut osumaa. Veren puhdistuksen jälkeen se ei näyttänyt niin pahalta. Hän oli saanut sairashuoneelta vihdoin myös yukatan päälleen, ettei enää tarvinnut juoksennella pitkin linnaa paljaana, koska hänellä ei ollut missään kohtaa juuri aikaa poiketa asunnolle pukeutumaan.
___________________________________________________________________________

HAURU

Havahduin hieman jossain kohdassa siihen, että joku raahasi minua selvästi johonkin, mutta sen enempää en ihan jaksanut keskittyä ja olin vähän niin kuin kanttuvei taas. Lopulta heräsin selvästi jo sisälle päässeenä ja olin ilmeisesti kotona... ehkä. Tai ainakin paikka näytti sen verran tutulta... ehkä. Olin selvästi kuitenkin jossain olohuoneessa, mutta en jaksanut hirveästi keskittyä siihen, koska kaikki ajatukseni olivat kasvoissani olevassa kivussa ja kylkeä kolotti. Ihan niin kuin olisin saanut turpaan (koska sä oot XD). "Olet hereillä! Miten hienoa!" kuului vierestäni, jossa joku polkkatukkapoika istui ja toljotti minua sinisillä silmillään. "Anteeksi, mutta kuka sinä olet?" kysyin seuraavaksi. "Oletko tosissasi? Haruya tietenkin... Olen veljesi", poika vastasi. "Aivan... Tosiaan... Ja minä olen Hauru", totesin siihen. "Niin... Kyllä minä sen tiesin... Mutta hienoa, että muistat edes oman nimesi. Oletko muuten sitten ihan pihalla tapahtuneesta?" Haruya kyseli, kun minä yritin nousta istumaan. Eikö hän voisi mennä tenttaamaan jotakuta muuta noilla kysymyksillään? "En... Nanakuma hakkasi minut ja loitsuni meni pieleen ja kaikki vihaavat minua... Mikä painajainen..." mutisin siihen. "Mutta toisaalta... Entä, jos vetoisin muistinmenetykseen... Saisinko sitten olla rauhassa..." jatkoin perään. "Et kai aio tosissasi harkita karkaavasi vastuuta? Kyllä muut varmasti ymmärtävät, että se oli vahinko", Haruya kai yritti piristää. "En menisi vannomaan eikä se ollut vahinko... Tai oli sen verran, että loitsu meni pieleen, mutta ei kukaan loitsi vahingossa. Ehkä karkaaminen paikalta olisi helpointa..." tuumasin loppuun. "Et voi olla tosissasi. Ihan kuin asia sillä selviäisi... Kai sinussa nyt on edes sen verran miestä, että edes selität tilanteen?" Haruya jatkoi. Ketään tuskin kiinnostaisi selitykset, mutta olkoot sitten. Jos tilanne alkaisi vaikuttamaan uhkaavalta tai toivottomalta, niin voisinhan sitten ottaa jalat alleni. Mutta ensin halusin kyllä käydä kylvyssä ja katsoa miten pahaa jälkeä Nanakuma sai aikaan. Saeryosilta ei varmaan taitaisi herätä sympatiaa tällä kerralla. Olin mokannut aika kunnolla enkä uskonut, että sitä mikään voisi muuttaa.
__________________________________________________________________________

KICHIYA

Kichiya oli palannut asunnolleen samalla kun muutkin poistuivat, Hauru tosin oli väsähtänyt matkan varrelle, joten Kichiya oli antanut hänen jäädä nukkumaan ja meni vain itse sisälle, josta löysi Kasumin. Kasumi kertoi tarkemmin mitä oli tapahtunut, hän ei itse oikein muistanut kauheasti, koska ei lapsena ollut voinut osallistua mihinkään mitä muut tekivät ja Kasumi oli pitänyt hänestä huolen, ettei hän katoaisi. Jonkin ajan päästä alhaalta alkoi kuulua ääniä ja he menivät katsomaan, olivatko Hauru ja Haruya tulleet takaisin ja siellähän he ihmettelivät elämäänsä olohuoneen puolella, Hauru oli kovin lähtemässä karkuun, mutta Haruyasta se ei ollut kovin miehekäs veto. ”Ai nyt Hauru on taas mies eikä hieno nainen?” Hän ihmetteli, Hauru oli myös siirtynyt sisälle eikä lekotellut aamuauringossa pihalla. Hänen naamansa oli myös melko erikoisessa kunnossa.
__________________________________________________________________________

HAURU

Portaista alkoi jonkun ajan päästä kuulumaan ääniä ja Kasumi ja Kichiya ilmestyivät alakertaan. "Ai te olittekin jo täällä?" Haruya ihmetteli eikä ilmeisesti pahemmin ollut sitten nähnyt heidän tuloaan. No en ollut minäkään, kun tajukankaalla sellaista oli hieman vaikea nähdä tai havaita, mutta täällä he kuitenkin olivat. Mutta mitä sitten niihin miehekkäisiin tekoihin tuli, niin Kichiya ainakin pohti jotain siitä, että nytkö sitten olin mies enkä hieno nainen. "Käsittääkseni olen kyllä aina ollut mies... No oli minulla lapsena joku hieno nainen juttu, myönnän sen, mutta se oli silloin joskus aikoja sitten", totesin siihen. En tosin ollut varma mikä se hieno nainen juttu oli silloin joskus ollut, mutta eikö lapsilla aina ollut jotain outoja järjettömiä juttuja? Mutta nyt halusin kuitenkin sinne kylpyyn, jos oikeasti oli pakko vielä mennä selittämään jotain muillekin siitä, että miksi olin alkanut loitsimaan. No ei tarkoitukseni ollut toki kirota ketään lapseksi enkä ollut edes ihan varma, missä meni pieleen. Pitäisi ehkä katsoa sitä loitsua hieman tarkemmin ja summata asioita ja katsoa missä meni pieleen. Nousin kuitenkin ylös lattialta vetäen sitä peittoa hieman paremmin päälleni ja jatkoin siitä sitten kylpyhuoneen puolelle.
___________________________________________________________________________

YUKIMURA

Yukimura ei ihan vieläkään halunnut uskoa, että se käsittämätön uni olikin ollut totta, mutta pakko kai se oli uskoa. Nyt kun kaikki olivat saaneet vaatteet päälle ja syötyä jotakin (vahtivuorosta en tiedä miten paljon aikaa kului tossa välissä ja onko ne jo vaihdettu normaaliin) päästiin selvittämään ongelmaa. Melkein kaikki olivat läsnä, paitsi eivät tietenkään Dorian ja Tsukihiko, koska oli päivä. Lisäksi Komatsu oli edelleen lapsenvahtina (ja ehkä joku muu jos joku auttaa sitä) ja Souji oli ilmeisesti huoneessaan lepäämässä, koska Hijikata pelkäsi tämän parantumisen ottaneen takapakkia lapsetuksen aikana. Muut nyt kuitenkin olivat läsnä (ehkä?). Masamunekin oli jossain kohtaa ehtinyt pukea ja pestä naamansa verestä ja silmän edessä oli taas silmälappu. Hän istui hiukan syrjemmässä ja syötti korissa vikiseville lohikäärmeenpoikasille jotain epäilyttävästi hiirenraadon näköistä… herkullista. Niin ja Raiden oli edelleen hukassa eikä kukaan tainnut pahemmin tietää hänestä mitään. ”Niin… En nyt oikein tiedä mistä tämän kokouksen aloittaisi. Miten kauan me oikein olimme lapsina, minulla meni hiukan ajantaju, koska nukuin lähes koko ajan? Voitaisiin ehkä alkuun käydä läpi mitä sinä aikana on tapahtunut, jotain merkittävää muuta kuin se, että suuri osa muuttui lapsiksi jonkun takia, ja mitä vahinkoa sen aikana on tapahtunut ja sitten Hauru voisi ystävällisesti kertoa, miksi kirosi kaikki lapsiksi. Jos itse haluaa olla lapsi, niin ei siinä mitään, mutta olisi kohteliasta kysyä muilta ennen kuin noituu heidätkin siinä sivussa.” Yukimura yritti aloittaa kokousta.
_________________________________________________________________________

YURI

Oli kyllä todella helpottavaa, että miehet olivat jälleen miehiä, mutta edelleenkin oli mysteerejä. Raidenia ei esimerkiksi ollut tänäkään päivänä näkynyt missään, mutta ehkä sekin vielä selviäisi. Nyt oli kuitenkin kokousaika, joskin muutamat puuttuivat, kuten nyt vahdissaolijat (oisko sit vaikka joku vuohentunti? ja ehkä ne voi mennä niillä poikkeusvuoroilla viel toistaseks?) ja sitten Komatsu ja Rozu, jotka olivat lapsivuorossa. Mutta muuten ainakin melkein kaikki olivat paikalla, jopa Hauru oli jotenkin saatu paikalle. Tämä kyllä vilkuili koko ajan oven suuntaan ja oli asettunutkin mahdollisimman lähelle ovea, varmaankin jos iskisi tiukka tilanne, niin sitten olisi helpompaa vaan ottaa jalat alleen.

Mutta kokous saatiin alkuun... ainakin jotenkin, mutta Yukimura oli kadottanut ajantajun. Lisäksi hänestä ja varmaan toki muistakin olisi kiva tietää, mitä noin suurinpiirtein lapsiaikana oli tapahtunut, mitä vahinkoa oli sattunut ja miksi Hauru kirosi kaikki lapsiksi. "Katsokin, että siihen on joku painava syy", Nanakuma tuhahti Haurulle. "Jospa antaisit nyt vaan olla", Ichiro kuitenkin ehdotti. "Selvä... No te olitte lapsina noin kaksi vuorokautta. Ja mitä sen aikana sitten tapahtui pääpiirteittäin, niin leikkihetket nyt eivät ehkä kuitenkaan ole avainasemassa, mutta mukaan mahtuu mm. pakoyritys, joka johti tyrmässä nukuttuun yöhön. Anteeksi siitä, mutta emme tienneet minne olisimme voineet laittaa teidät, ettei kukaan karkaisi. Yritimme kyllä myös selittää kirouksesta teille, mutta ette uskoneet sitä ja olitte aivan varmoja, että olemme kidnapanneet teidät kodeistanne. Lopulta kehitimme siitä syyn täällä oloonne ja tilanne rauhoittui, vaikka siihen väliin mahtuukin vielä Zelfan valheelliset uroteot Hoshiyomin päänmenoksi ja Anastasian uhkaileminen Kamanosuken harmiksi. Ja Masamune vietti koko aikansa tyrmässä ja olen pahoillani siitäkin kohtelusta, mutta oikein muita paikkoja ei ollut tarjolla, koska pelkäsimme, että karkaisit. Mutta mitä oikeasti merkittävämpää tapahtui sen aikana, on juurikin outo katoaminen Raidenin kohdalla. Hän oli vielä ensimmäisen vuorokauden aikana täällä, mutta seuraavana häntä ei enää näkynyt eikä ole tänäkään päivänä vielä näkynyt. Sen lisäksi Anastasia sai valitettavan keskenmenon ja on nyt ilmeisesti sitten lähtenyt, kun ei häntäkään täällä enää näy. Miksi, niin todellista syytä sille en tiedä. Ehkä juuri keskenmenon takia. Kirouksenne puolestaan kumosi Ciri ja siitä eteenpäin tiedättekin jo. Siinä se oli pääpiirteittäin", selitin asian, ellen unohtanut jotain.

"Jospa Hauru sitten vaikka avaisi, että minkä helvetin takia meni tekemään kaikista lapsia", Nanakuma jatkoi ja muutkin varmaan halusivat kyllä tietää. "Niin... No ensinnäkään se ei ollut tavoitteeni. Loitsussani ei ollut lapsien kanssa mitään tekemistä, joskin syy varmasti on suurimman osan mielestä itsekäs. Päämääräni oli loitsun avulla saada itsestäni iätön, koska en... en halua vanheta. Loitsu meni vikaan väärän ainesosan kohdalla ja siksi loitsu ei toiminut oikein ja langetti kirouksen tämän linnan alueelle ja kirous osui vain miehiin, joilla on ollut lapsuus", Hauru vastasi. "On minullakin ollut lapsuus, mutta kirous ei tehnyt mitään", Zelfa totesi. "Tai unohda... Taidan kyllä tietää jo syyn", Zelfa jatkoi heti perään. "Mutta miten kummassa vain miehet muuttuivat lapsiksi?" Noki uteli seuraavaksi. "Koska kohdistin loitsun itseeni ja olen mies... Ja se olikin sitten ainoa asia, joka loitsussa toimi, mutta kaikki muu menikin sitten täysin vikaan. Mutta en tarkoituksella kuitenkaan kironnut ketään lapseksi. Se ei ollut tarkoitukseni", Hauru kiirehti sanomaan vielä loppuun. "Että tuota... Olen pahoillani", Hauru jatkoi vielä. "Tosiaanko? No se ei taida painaa ihan hirveästi tässä kohdassa", Nanakuma sanahti siihen.
___________________________________________________________________________

MASAMUNE

Saeryos oli välissä käynyt katsomassa Soujin tilaa, kun Hijikata oli tullut pyytämään häntä tarkistamaan, ettei sairaus ollut pahentunut. Sen jälkeen hän oli suostunut vahtimaan poikasia sen aikaa, että Masamune oli itse päässyt syömään ja käymään kotona peseytymässä ja pukeutumassa kunnolla. Sitten olikin aika pian vuorossa kokousta ja Masamunen oli otettava poikasensa mukaan, koska ei niitä oikein voinut viedä Komatsulle vain hoitoon. Hän jatkoi samalla ruokkimista, sillä tässä iässä lohikäärmeenpoikaset söivät melkein jatkuvasti ja nämä olivat olleet jo jonkin aikaa nälässä. Helpotus oli kuitenkin suuri, kun edes kolme oli selvinnyt hengissä ja jokainen söi eikä vaikuttanut mitenkään huonokuntoiselta. No jos yhtä ei laskettu, se oli vähän erikoinen tapaus, mutta kovin sillekin ruoka maistui.

Masamune yritti keskittyä kokoukseen, kun Yukimura halusi ensin tietää mitä oli tapahtunut ja kauan he olivat olleet kirottuina. Yurin mukaan kaksi vuorokautta ja Masamunea huoletti, että poikaset olivat olleet niin pitkään oman onnensa nojassa, mutta ilmeisesti Raiden oli ollut vielä ensimmäisen vuorokauden aikana paikalla ja kadonnut vasta sitten, joten oli oletettavaa, että hyökkäys oli tapahtunut ensimmäisen päivän yönä. ”Minä voin kertoa mihin Raiden on kadonnut. Hän on kuollut.” Masamune kertoi sitten, kun mies oli mainittu. ”Mitä?” Yukimura kysyi ja kääntyi Masamunen puoleen, kuten muutama muukin. ”Kävin aamusta luolalla, Raiden oli tapettu, samoin Akitomo, se hänen lentoliskonsa. Myös Min Ling ja Mai Zhang oli tapettu, kuten kaikki poikaset näitä kolmea lukuun ottamatta. En ehtinyt jäädä tutkimaan rikospaikkaa tarkemmin, koska selviytyneet piti huolehtia ensin, mutta heidät tapettiin todennäköisesti nukkuessa.” Masamune sanoi yllättävän rauhallisella äänellä. Hän ei oikein itse vielä osannut käsitellä tapahtunutta.

Nanakuma patisti kuitenkin vain Haurua selittämään tekojaan, mutta Masamunea ei ihan hirveästi selitykset kiinnostaneet. Ei jotenkin yllättänyt, että Hauru oli oman ikäkriisinsä takia aiheuttanut ongelmia kaikille. Ja Hauru saattoi olla tempuillaan osasyy hänen perheensä kuolemaan, koska ei hänellä ollut mitään mahdollisuuksiakaan auttaa lapseksi muutettuna tyrmästä käsin. Vaikka ei hän olisi ollut paikalla, jos hyökkäys tapahtui yöllä, koska vietti yöt linnalla. Sitten hän huomasi jonkin punaisen vilahtavan karkuun korista. ”Takematsumaru takaisin!” Hän komensi, mutta poika ei totellut tai kuullut, koska ilman korvia oli hankala kuulla, ja kipitti vain lattian poikki lähellä olevaa Rokuroa kohti (?) ja alkoi järsiä tämän hakaman lahjetta. (?) Masamune huokaisi ja nousi ylös ja meni hakemaan pojan takaisin. Hän nosti sen irti Rokurosta. ”Sori, Takematsumaru ei kuule kunnolla, kun siltä puuttuu korvat, jonkun syyn takia.” Hän selitti ja meni viemään karkurin takaisin. ”Kokouksessa ollaan kunnolla eikä karkailla.” Hän torui ja velikin alkoi ojentaa Takematsumarua puremalla tätä hännästä.
___________________________________________________________________________
ROKURO

Kokous oli saatu käyntiin ja ensin selviteltiin, miten kauan olimmekaan olleet lapsia ja mitä sen aikana oli tapahtunut. Olimme siis olleet pari vuorokautta siinä tilassa ja kyllä siinä olikin sitten sattunut ja tapahtunut, vaikka oleellisemmat olivatkin sitten aika surullisia ja outoja uutisia, kun oli keskenmenoa ja lähtöä ja sitten Raidenin outo katoaminen. Tosin sekin uutinen muuttui enemmänkin surullisemmaksi, koska Raiden ei ollut kadonnut vaan kuollut, jolloin Yukimura häkeltyi kysyen ihan ääneenkin, että mitä samalla, kun ainakin muutamat katseet kääntyivät Masamuneen, minun mukaanlukien. Mutta Raiden ei ollutkaan ainoa kuollut, vaan sen lisäksi kuolleita oli myös Raidenin outo otus, Masamunen naiset ja tämän poikaset kolmea lukuunottamatta. Niin no se toki selitti sen, miksi kyseiset kolme olivat korissa ruokittavana eivätkä luolalla muiden kanssa. Niin... kun ei ollut enää ketään muita. Masamune ei kuitenkaan ollut tietoinen, mitä heille oli tapahtunut, koska ei ollut jäänyt ottamaan selvää, mutta epäili, että heidät oli tapettu nukkuessaan. Kyllä siinä veti hiljaiksi. Tuohan oli aivan kamalaa ja sitten kolme onnekasta vain selviytyi. No hyvä tietenkin, että edes osa, mutta surullista muiden osalta kuitenkin. "Tuohan on järkyttävä uutinen... Olen pahoillani perheesi puolesta", jatkoin loppuun sitten, kun sain edes jotain sanottua asiaan. Eivät pahoittelut ja osanottamiset kuitenkaan ketään takaisin toisi eikä korjaisi asioita, mutta olin silti halunnut sanoa edes jotain. Muutamat muutkin esittivät osanottojaan ja suruvalitteluja asiaa kohtaan, koska olihan tuo ollut järkyttävä tieto.

"Masamunen perhe tapetaan lähes kokonaan kolmea lukuunottamatta ja Anastasia saa keskenmenon ja lähtee ja helvetin Hauru vaan miettii vanhemistaan! Pyhä jysäys, paskiainen! Toivottavasti taitat niskasi portaissa!" Nanakuma ärähti seuraavaksi, kun Hauru oli saanut syynsä kerrottu kiroukseensa. No olihan se kyllä aika itsekäs veto. Eihän Hauru edes näyttänyt vanhalta. Ja jos loitsussa oli riskinsä mennä vikaan noinkin pahasti, niin eikö olisi kannattanut mennä sitten johonkin muualle loitsimaan? No ei ilmeisesti. Tosin seuraavaksi huomioni kiinni se, että jokin tuli kiskomaan hakamani lahkeesta ja järsi sitä. Se oli yksi niistä Masamunen poikasista, joka ilmeisesti oli Takematsumaru nimeltään. "Noinko nälkä sinulla on? Olen pahoillani, mutta ei minulla ole antaa mitään", pahoittelin aika veikeän näköiselle pikkulohikäärmeelle. Se näytti kyllä hieman kummalliselta, mutta olihan se silti herttaisen näköinen. Masamune puolestaan tuli hakemaan poikansa takaisin pahoitellen sitä, ettei Takematsumaru kuullut kunnolla, koska silti puuttui korvat. Tosiaan, siksi se näytti niin hassulta. "E-ei se mitään... Hakama se vaan oli", vastasin siihen, kun Masamune lähti takaisin korille toruen poikaansa, ettei saanut karkailla. Muutkin kaksi olivat kyllä herttaisia, kun ne oli niin pieniä. "Saako Haurun nyt tappaa?" Nanakuma kysyi seuraavaksi. "Et nyt taas ala tappamaan ketään. Ei se ratkaise mitään", Yuri kuitenkin vastasi siihen. "No mitä sitten? Hauru aiheutti peruuttamattomia vahinkoja. En voi koskaan saada kuollutta lasta eläväksi ja tuskin Anakaan tulee takaisin. Masamune menetti melkein kaikki perheestään eikä heitä kukaan voi tuoda eloon. Hauru ansaitsee vähintäänkin kuoleman", Nanakuma jatkoi Yurin pyöräyttäessä silmiään.
___________________________________________________________________________

YUKIMURA

Yukimura oli yllättynyt melkoisesti, kun Masamune väitti yhtäkkiä tietävänsä missä Raiden oli. Miten hän sen sieltä tyrmästä käsin oli voinut selvittää? No ei mitenkään vaan vasta palattuaan normaaliksi. Sitten Masamunen aikaisempi hätä ja tämän kolmen poikasen läsnäolo kokouksessa selvisi, kun kaikki luolalla olijat oli tapettu. Eli Raiden oli kuollut, samoin kuin tämän lisko ja Masamunen loput lapset ja heidän äitinsä. Se oli kamalaa, vastahan Masamune oli menettänyt Sakuran, vaikka heidän suhteensa olikin ollut ohi jo ennen sitä. ”Olen niin pahoillani… Onneksi edes osa poikasista selvisi.” Yukimura sanoi järkyttyneenä muidenkin osoittaessa myötätuntoa Masamunen kovan kohtalon johdosta. ”Niin… Akitomo oli suojellut heitä ja onnistunut piilottamaan heidät siipensä alle ennen kuolemaansa.” Masamune kertoi. Tämä oli vakavaa, heidän kimppuunsa oli kuin olikin hyökätty Haurun loitsun aikana, olisi voinut olla hyvin mahdollista, että linna olisi joutunut hyökkäyksen kohteeksi. Mutta vielä ei tiedetty mitä vuorilla oli tapahtunut ja kuka lohikäärmeet oli käynyt tappamassa. Varmaa oli, että se kuka sen olikaan tehnyt, oli tiennyt tasan tarkkaan mitä teki, lohikäärmettä ei tapettu niin helposti edes vaikka sen yllättäisi nukkumasta.

Nanakuma alkoi vaatia taas oikeutta ja rangaistusta Haurulle, koska ensin hänen menetyksensä ja nyt oli käynyt ilmi Masamunenkin perheen kohtalo. No Anastasia olisi varmaan saanut keskenmenon muutenkin ja Masamunen perheen kimppuun olisi myös varmasti hyökätty ilman Haurun temppujakin, mutta jos kaikki olisi ollut normaalisti, Nanakuma olisi edes voinut olla Anastasian tukena eikä nainen olisi ehkä lähtenyt yksin. Ja vuorille tehdyn hyökkäyksenkin olisi voinut joku huomata, jos kaikilla ei olisi ollut niin kiire vahtia lapsia, jos se tapahtui samaan aikaan kun he olivat karkumatkalla, niin vahdissa ei silloin tainnut olla kovinkaan täysi edustus. Lisäksi Nobuyuki olisi saattanut nähdä jotain varoitusta etukäteen, mikä jäi nyt saamatta, koska hän ei vielä omannut enneunia. Mutta mitä Haurulle sitten pitäisi tehdä? Pelkällä anteeksipyynnöllä tästä ei kyllä selvittäisi, kun osa oli jopa tappamisen kannalla… Kokouksen keskeytti Masamunen karannut poikanen, joka oli mennyt etsimään ruokaa Rokurolta ja Masamunen piti hakea karkuri takaisin. Yukimura hymyili surullisesti, hyvä sentään, että selviytyneet pikkulohikäärmeet vaikuttivat voivan hyvin. Hiukan hän ihmetteli myös, kun Masamune huomautti, että yhdeltä poikaselta puuttui korvat kokonaan. melko erikoista, mutta no ei se kauheasti vaikuttanut haittaavan poikasta, se vaikutti aika reippaalta tapaukselta.

Mutta se Haurun kohtalo oli ratkaisematta. ”Niin, nyt kun tilannetta on kartoitettu kaikessa kauheudessaan… Mitä Haurun kanssa tehdään? Nanakuma vaatii kuolemantuomiota, onko joku samalla kannalla? Selvää on, ettei tätä nyt voi tähän vain jättää, mutta kuolema olisi kyllä minusta vähän liikaa…” Yukimura sanoi. ”Eihän asia minulle kuulu, mutta Soujinkin olitte valmiit teloittamaan, ilman, että hän oli tehnyt yhdellekään teistä mitään vahinkoa. Ymmärrän sen, koska hän oli vihollinen ja tunkeutui alueellenne, niin olisin itsekin toiminut, mutta kyllä Hauru minusta paljon vakavamman uhan teille aiheutti ja menetyksiltäkään ei säästytty.” Hijikata ilmoitti. ”Niin, mutta eihän Hauru suoraan ole aiheuttanut kenenkään kuolemaa, Anastasia olisi saanut keskenmenon joka tapauksessa eikä se ole varmaa, että Saeryoskaan olisi voinut tilanteelle mitään. Ja Masamunen perheen kimppuun oltaisiin silti hyökätty vaikka kaikki olisikin ollut ennallaan.” Yukimura huomautti, ettei Haurun kirous suoraan ollut ketään tappanut. ”Henki pois vaan, Haurusta on ollut kaikille pelkkää harmia.” Kamanosuke ilmoitti oman kantansa. ”Olen vähintään karkotuksen kannalla, en erityisemmin välitä nähdä Haurua enää ja mistä sitä tietää jos hän päättää tyriä jonkun loitsun taas? Meillä olisi oikeitakin ongelmia ilman, että Hauru aiheuttaa niitä lisää.” Masamune ilmoitti. Yukimura kyllä ymmärsi Masamunen ja Nanakuman jyrkän kannan, he olivat kärsineet tästä eniten ja suru oli vielä liian lähellä ja Hauruun oli helppo purkaa pahaa oloa.

Sivun 43 roolaukset (osa 1):

RUI

Kokous oli saanut aika nopeasti odottamattoman käänteen, kun Masamune kertoi, että Raiden, se lentolisko, Masamunen naiset ja suurin osa lapsista oli kuollut. Mikä vääryys! Enkä edes päässyt näkemään niitä kaikki koskaan... Onneksi kolme sentään oli kuitenkin selvinnyt hengissä, mutta teki niin pahaa Masamunen puolesta. Minulla olisi ainakin ihan kamala olo, jos olisin kokenut saman. En tiedä, mitä tekisin, jos Yukimura löytyisi kuolleena ja Yumi ja Yume kuolisivat. En halunnut edes ajatella moista. Joka tapauksessa osa alkoi osoittamaan osanottoja Masamunelle siinä, missä minäkin. Masamune puolestaan vielä selvensi, että se Raidenin lentolisko oli saanut jotenkin suojattua ennen kuolemaansa kolmea selvinnyttä, joista yksi oli selvästi vintiö ja ehkä nälkäinen, kun karkasi järsimään Rokuron hakaman lahjetta. Leikki kuitenkin loppui, kun Masamune haki hänet takaisin koriin. Siirryin vaivihkaa hieman lähemmäksi kolmea selvinnyttä pikkulohikäärmettä. Ne olivat niin suloisia, etten ehkä kestäisi. "Voi miten söpöjä ja herttaisia pikku mussukoita", liikutuin, kun pääsin korin lähelle. En voinut hillitä itseäni ja oli pakko silittää varovasti kutakin(?). "Voi teitä, kuinka suloisia höpönassuja", jatkoin Masamunen poikasille lässyttämistä hymyillen heille samalla.

Asian kuitenkin taas jatkuessa tajusin, että ehkä tämä lohikäärmeiden kanssa leikkiminen ja niille lässyttäminen ei ehkä ollut kokouksessa oikea paikka. "Tai siis... Anteeksi... En mahtanut itselleni mitään, kun poikaset ovat niin suloisia", pahoittelin kuitenkin sitten ja yritin ryhdistäytyä. Mutta tosiaan, tilannetta oli nyt kartoitettu, joten kysymys kuului, miten Haurun kanssa tehtäisiin. Nanakuma puolestaan oli valmis tappamaan, mutta Yukimurasta se ainakin oli liikaa. No olihan se kyllä aika julma kohtalo, vaikka Hauru olikin kyllä tehnyt itsekkään virheen. Mutta vaikka tilanne olisi ollut toinen, Anastasia olisi saanut keskenmenon ja luolille olisi hyökätty. Olkoonkin, että julmat kohtalot olisi voitu ehkä estää, jos tilanne olisi ollut normaali, joten olihan se kuolema kuolemaa vastaan, mutta julmaa silti. En minä ainakaan pitänyt kuolemantuomioajatuksesta.

Hijikata kuitenkin puuttui tilanteeseen, että olimmehan me olleet valmiita teloittamaan Soujinkin, mikä toki oli sekin totta. Mutta hän oli ollut vihollinen silloin, mutta ei Soujinkaan tappaminen ajatuksena ollut yhtään sen mukavampi kuin Haurunkaan, jos minulta kysyttäisiin. Yukimura kuitenkin jatkoi, ettei itse kirous kuitenkaan johtanut kenenkään kuolemaan suoraan. "Ei, ei ehkä suoraan, mutta olisimme voineet estää... no ainakin Masamunen perheen tappamisen, jos emme välttämättä Anan keskenmenoa. Mutta olisi senkin estäminen voinut olla mahdollista tai jos ei olisi, olisin ainakin voinut olla tukena sen aikana. Joten on se kuitenkin osasyy siihen, miksi tapahtui, miten tapahtui. Joten sanon edelleenkin, että vähintään kuolema. Se on vielä armollista siihen verrattuna, mitä Hauru oikeasti ansaitsisi", Nanakuma totesi. Kamanosuke oli myös laittamassa Haurua kylmäksi ja Masamune vaati vähintäänkin karkotusta. No olisi se ainakin armollisempi toki kuin kuolema. "Onko pakko valita jompikumpi? Kuolema ja karkotus kuulostavat niin kamalilta... Jos heitetään häntä mädällä kananmunalla?" Noki ehdotti. "Hän voi tulla minun ja Gennosuke-saman kanssa keittämään teetä", Oboro ilmoitti. No siinäpä vasta olisikin rangaistus. Toisaalta Oboron seura varmaan sai hulluksi, joten olihan siinä rangaistusta kerrakseen kyllä, mutta se ei ehkä ollut nyt se, mitä etsittiin. "Kylmäksi vaan", Mitsuhide totesi. "Mutta mitä se kuolema oikein muka ratkaisee? Eihän se opeta mitään", sanoin siihen. "Ei, mutta estää samanlaiset ongelmat. Toki karkotuskin ratkaisee sen myös, mutta sittenhän Hauru pääsee kuin koira veräjästä. Sitähän hän haluaa. Hän olisi varmasti karannut, jos en olisi hakannut häntä pihalle", Nanakuma totesi. "Enkä olisi", Hauru yritti, mutta ei tainnut mennä läpi. Ainakaan, kun hän oli tarkkaillut ovea muutenkin välistä vähän liiankin intiimisti.
___________________________________________________________________________

MASAMUNE

Masamune oli saanut Takematsumarun takaisin sisarustensa joukkoon ja kokous jatkui, kunnes yhtäkkiä hän kuuli Ruin äänen vieressään hössöttämässä miten somia Masamunen poikaset olivat. Ja toki Masamune oli ihan otettu lastensa puolesta, mutta tilanne oli vain aivan väärä. Poikasetkin hämmästyivät ja lopettivat painimisen, kun vieraalta haiseva nainen tuli yhtäkkiä taputtelemaan. Masamune huokaisi helpotuksesta, kun kukaan ei vahingossa keksinyt purra Ruita, siitä vasta olisi häly noussut. Rui tajusi kuitenkin olevansa kokouksessa ja pahoitteli innostustaan, mutta ei vain mahtanut mitään, koska poikaset olivat niin suloisia. ”No he muuttavat samaan taloon joka tapauksessa asumaan, niin ehdit kyllä tehdä tuttavuutta tämän jälkeenkin.” Masamune sanoi vaikka ei ollut ihan varma, mitä mieltä Rui ja Yukimura oikeasti olivat siitä, että kolme pikkulohikäärmettä muuttaisi samaan taloon myös, siellä kun alkoi olla lapsia jo melkoinen määrä ja lohikäärmeet eivät pienestä pitäen olleet tottuneet asumaan talossa ja se vaatisi kyllä tottumista ja silmälläpitoa.

Mutta kokous eteni Haurun kohtalon pohtimiseen, joissa tällä hetkellä oli rangaistusvaihtoehtoina kuolema ja karkotus. Noki ei halunnut valita kumpaakaan ja ehdotti mädällä kananmunalla heittämistä. ”No jos haluat heittää kananmunalla niin voit tehdä sen ennen, kuin tapamme Haurun?” Kamanosuke ehdotti, mutta Noki ei tainnut ihan tarkoittaa sitä. Oboro taas kutsui Haurun teekutsuilleen. ”No siinä kyllä olisi rangaistusta kerrakseen…” Tenzen mutisi Oboron vierestä, mutta ehkä Haurun rötökset eivät nyt ihan olleet teekutsuilla kuitattavissa. Rui yritti estää kuolemantuomion sillä, että ei se mitään ratkaissut tai opettanut, mutta Nanakuma selvensi, että sillä ehkäistäisiin Haurun tulevaisuuden pahat teot. ”Voisi olla myös yksi vaihtoehto, joka ei olisi niin lopullinen kuin kuolema tai karkotus, mutta estäisi Haurua jatkossa aiheuttamasta vahinkoa loitsuillaan…” Asamihime sanoi. ”Kerro ihmeessä, mikä sellainen vaihtoehto on?” Yukimura kehotti. ”Ilman yliluonnollisia voimiaan Hauru ei voisi loitsia ja aiheuttaa vahingossa muille harmia. Jos väliaikaisesti viemme hänen voimansa ja sinetöimme ne, voimme olla ainakin rauhallisin mielin, ettei sodan lisäksi tarvitse miettiä Haurun tempauksia.” Nainen jatkoi. ”No se kyllä olisi näppärä ratkaisu, mutta miten sellainen muka onnistuisi?” Yukimura ihmetteli, eikä Masamunekaan tiennyt miten se onnistuisi, ellei Hauru itse osaisi, ja hän oli sellainen tohelo että ei varmasti osaisi.

”Hänen voimansa voisi sinetöidä Yata-no-kagamiin, mistä hän ei itse saa niitä takaisin, mutta ne voidaan palauttaa hänelle sitten, kun rangaistuksen katsotaan päättyneeksi.” Asamihime sanoi, mistä seurasi jonkin verran tyrmistyneitä katseita, joskin Masamune ei itse ihan tajunnut, mistä edes puhuttiin. ”Eihän se ole mitenkään mahdollista! Jos peiliä on edes olemassa, se on visusti vartioituna Isen pyhäkössä ja se on voimakas esine, ei sitä pysty kuka tahansa käsittelemään.” Yukimura tyrmäsi idean täysin. ”Peili on olemassa ja minulla on auringonhaltijana oikeus käyttää sitä tarvittaessa.” Asamihime selitti. ”Mistä te puhutte?” Kamanosuke ihmetteli ääneen, koska oli selvästi pudonnut kärryiltä pahemman kerran. ”Sama peili jonka Amaterasu Oomikami antoi Japanin ensimmäiselle keisarille?” Yukimura ei selvästi oikein suostunut uskomaan. ”Juuri sama peili.” Asamihime vakuutti. ”Miten kummassa se Isestä saadaan noudettua ja ehkä Hauru on aika… vähäpätöinen asia niin arvokkaalle esineelle.” Yukimura epäröi. ”Ei se ole enää Isessä, hain sen joku aika sitten, koska arvelin, että sille voisi olla täällä enemmän käyttöä, eivät ihmiset sillä mitään tee.” Asamihime vastasi. ”SINÄ RYÖSTIT ISEN PYHÄKÖN!?” Yukimura oli selvästi melkein pois tolaltaan. ”Olipa ikävästi sanottu, sehän käytännössä kuuluu minulle, Auringoltahan peili on alun perin maahan tuotu ja minulla on Auringon suostumus käyttää peiliä.” Asamihime sanoi hiukan pahastuneena.
________________________________________________________________________

NANAKUMA

Kokouksen oli yllättäen keskeyttänyt Ruin hössötys Masamunen poikasista ja miten suloisia ne olivat ja lässyn ja lässyn. Voitaisiinko pysyä aiheessa? Pian Ruikin kuitenkin tajusi olevansa kokouksessa eikä lastentarhassa. Masamune kuitenkin jatkoi, että ne tulisivat kuitenkin samaan taloon asumaan, joten Rui voisi rauhassa tehdä tuttavuutta silloinkin. "Tykkäävätkö ne olla sisätiloissakin?" Rui hämmästeli siihen, mutta ehkä Masamune ei kokemuksensa jälkeen ollut viemässä niitä takaisin luolallekaan tai nekin olisivat entisiä pahimmassa tapauksessa.

Mutta sitten takaisin asiaan ja rangaistusvaihtoehtoihin, joiksi oli nyt ehdotettu kuolemaa tai karkotusta. Ja sitten oli Noki, joka halusi heittää vaan mädällä munalla, koska ei halunnut olla liian julma. Kamanosuke taas ehdotti, että Noki voisi ensin heittää munalla ja sitten Hauru tapettaisiin. "Ajattelin kyllä, että se munalla viskaaminen olisi koko rangaistus... Ilman tappamisia ja karkotuksia", Noki vastasi, mutta kuinkas muutenkaan. Hän oli aivan liian pehmo. No sitten Oboro halusi tarjota Haurulle teetä. Oboro rangaistuksena olisi toki kieltämättä aika moinen, mutta teekutsut eivät olleet mikään rangaistus, joten edelleenkin varteenotettavat rangaistusmuodot olivat joko kuolema tai karkotus. Tosin sitten Asamihime keksi jotain, joka ei olisi niin lopullinen. "Mutta eikö sen nimenomaan pitäisi olla lopullinen, kun Haurun aiheuttama ongelmakin johti lopullisiin ratkaisuihin? Ei kuollut nouse enää eloon ja vaikka se ei sitten olisikaan suoraan Haurun vika, oli se kuitenkin osaksi ja edesauttoi sitä", totesin siihen. Yukimuraa kuitenkin kiinnosti kuulla Asamihimen idea ja se herätti kiinnostusta kyllä muissakin.

Asamihime jatkoi, että ilman voimiaan Hauru ei voisi enää tahallaan tai vahingossa tehdä enää vastaavaa. Siihen oli vastauksena peili, joka selvästi kuulosti enemmänkin legendalta ja tarulta kuin mitenkään todelliselta. Ja sitten se oli ilmeisesti vain väliaikainen rangaistus, koska siitä saisi kyllä vielä voimat takaisinkin eli se ei olisi lopullista. "Mutta eikö tuo kuulosta ennemminkin joltain tarulta? Onko se muka oikeasti totta?" kysyin sitten, kun asia oli siinä, että ilmeisesti Asamihimellä mukamas oli juuri kyseinen peili hallussaan. Aivan varmasti. "Mutta olkoot ja vaikka se olisikin totta ja toimisi, niin sehän on väliaikainen ratkaisu ja enemminkin hyötyasia meitä muita kohtaan, ei niinkään rangaistus. Hauru voi elää ilmankin voimia rangaistusaikansa. Tuskin se missään tuntuu. Hänen pitäisi vähintäänkin muistaa virheensä koko loppuelämänsä ja rangaistuksen pitäisi saada hänet miettimään kaksi kertaa ennen kuin päättäisi yhtään loitsia menemään", sanoin siihen. "Mutta eikö se ollut sen peilin idea? Voimat sinetöidään eikä hän voi käyttää niitä", Yuri totesi siihen. "Toki, mutta mitä se Haurulle opettaa? Kyllä sen rangaistuksen pitää jossain tuntua ja olla pysyvämpi tuon peilijutun lisäksi", sanoin oman mielipiteeni asiaan. "Ei kai me nyt ketään oikeasti aleta tappamaan tai karkottamaan?" Yuri hieman kauhistui. "No jos ei, niin Haurun elämähän on nimenomaan se, että kauneus on kaikki kaikessa. Entä, jos hän ei olisikaan enää kaunis?" ehdotin siihen. Hauru puolestaan näytti entistä kalpeammalta, kun rangaistuksista puhuttiin, mutta ei sanonut mitään mihinkään. No ei tämä mielipidettä Haurulta kysynytkään. Hänhän se oli, jota rangaistaisiin. "Eli tarkoittaako se sitten jotain jumalatonta hakkaamista?" Yuri kauhistui entisestään. "Ei välttämättä. Rumaa vahinkoa saa aikaan muutenkin kuin vain hakkaamalla... Mutta jos Haurulle kauneus on kaikki kaikessa, joka kerta kun hän vilkaisee peiliin, hän muistaa tekonsa ja mihin se johti. On se julmaa, en toki kiellä sitä yhtään, mutta se ei johtaisi silloin kuolemaan eikä karkotukseen, mutta se olisi pysyvä, jos sen tekee kunnolla... mitä se sitten ikinä onkaan... Arpi kasvoissa... Polttojälki... Kuten esimerkiksi Zukolla... Hänkin joutuu elämään tuon kanssa hautaan asti", totesin viittoen Zukon suuntaan. "Hei!" Zuko ärähti siihen. "No mitä? Se on totta ja tuskin niin mukavaa, mutta entä jos Haurulla olisi vastaava? Se vasta olisikin jotain", sanoin vain siihen.
___________________________________________________________________________

YUKIMURA

Yukimura katseli huvittunut hymy huulillaan, kun Rui oli mennyt lepertelemään Masamunen poikasille. Tuli hiukan mieleen se, kun hän oli itse riehaantunut kesken kokouksen leikkimään Sayurin kanssa nukkesotaa. Sitten Masamune otti puheeksi sen, että Ruilla oli aikaa hössöttää pikkulohikäärmeille, koska ne muuttivat samaan taloon asumaan. Aivan. Ei Yukimura ollut edes ajatellut, että tietenkin Masamune ottaisi lapsensa kanssaan asumaan, eihän niitä nyt yksin vuorillekaan voinut jättää ja parempi, jos Masamunekaan ei lähtisi yksin niiden kanssa vuorille, kerta sinne oli jo erikseen hyökätty. Parempi oli pysytellä yhdessä linnalla. Rui tosin vain ihmetteli, että viihtyivätkö lohikäärmeenpoikaset sisätiloissa. ”No eipä niitä nytkään kauheasti näytä haittaavan.” Masamune huomautti ja ihan tyytyväisinä ne leikkivät korissaan. Ja ei niiden mielipidettä tässä asiassa oikein voitu kysyä, tietenkin ne olivat siellä, missä niiden isäkin oli.

Sitten taas vakavampiin aiheisiin eli Haurun rangaistukseen. Noki korjasi Kamanosukelle, että hän oli tarkoittanut kananmunalla heittämistä rangaistuksena pelkästään. ”Kiva kun pidät toisen kuollutta perhettä yhden mädän kananmunan arvoisena että se riittää korvaukseksi.” Kamanosuke totesi eikä selvästi ihan ymmärtänyt, mitä mieltä moisessa rangaistuksessa olisi. Oli se Yukimurastakin aika tyhjän kanssa, vaikka ei hän nyt tykkäisi itse ainakaan, jos joku tulisi viskomaan munilla. Asamihimen ehdotus oli karkotuksen jälkeen sellainen, jota Yukimurastakin voisi harkita, ei hän halunnut alkaa ketään tappamaan ja karkotettunahan Hauru voisi saada ties mitä vahinkoa aikaa muualla. Mutta hän ei ihan uskonut, että Asamihime puhui myyttisestä esineestä kuin mistä tahansa arkipäiväisestä tavarasta. Eivät muutkaan oikein tahtoneet uskoa ja Nanakuma oli vastaan, koska se olisi vain väliaikainen rangaistus eikä opettaisi Haurulle mitään. ”Mitä mieltä itse olisit, jos sinulta vietäisiin nekin vähät yliluonnolliset voimat, joita olet vasta alkanut oppia hallita? Ja se on opettavaista siinä mielessä, että Hauru saa voimansa takaisin sitten, kun on osoittanut riittävää vastuullisuutta ja harkintakykyä, että hänelle voi uskoa sellaiset voimat.” Asamihime vastasi. ”Eli ei koskaan.” Kamanosuke kommentoi siihen selvästi epäillen, että Hauru osoittaisi ikinä mitään harkintakykyä.

Nanakuma kuitenkin oli vaihtamassa kuolemantuomiota nyt siihen, että ainakin Haurun piti saada jokin muistutus virheistään loppuiäkseen, ja ehdotti Haurulle sen tärkeimmän asian eli ulkonäön tärvelemistä. Yukimura vilkaisi, oliko Hauru jo pyörtynyt, mutta ei tainnut olla paljosta kiinni. Nanakuma paasasi, että arpi tai polttojälki naamaan kuten Zukolla, niin kyllä rumuus opettaisi olemaan kunnolla. Zuko hiukan närkästyi moisesta kommentista. ”Älä välitä, minusta olet komea arvesta huolimatta.” Suzu lohdutti. ”Tuohan on hirveän barbaarista. Eihän Hauru sitä tahallaan tehnyt ja hän kirosi samalla myös itsensä. Kyllä hän varmasti on jo siitä ottanut opiksi, että aiheutti tahtomattaan kuolemaa ja kärsimystä muille.” Saeryos kauhistui Haurun puolesta.
______________________________________________________________________

RUI

Masamune huomautti, ettei poikasia kyllä hirveästi korissakaan oleminen haitannut, kun olin kysellyt siitä, että viihtyisivätköhän ne sisällä. "Niin tosiaan... Ihan tyytyväisiltä ne kyllä näyttävät korissaan", tuumasin siihen. Mutta entä olisivatkohan ne sisäsiistejä? Sitä nyt en kehdannut kuitenkaan kysyä, mutta ei ihan kyllä huvittanut siivota lohikäärmeen kakkaa tatamimatolta, kun hätä yllättäisi. Vai käyttäisivätkö ne vessaa? Ehkä sen voisi opettaa niille.

Mutta sitten olimme kyllä taas Haurun rangaistuksessa ja Hauru ei kyllä näyttänyt olevan tyytyväinen oikein mihinkään jo ehdotetuista tai ei ainakaan näyttänyt siltä, että nauttisi. No en minäkään kyllä olisi kuolla halunnut tai joutua karkotetuksiksi, mutta en myöskään halunnut saada mädästä kananmunasta tai mennä Oboron kanssa teekutsuille, mutta kyllä minä ne teekutsut ottaisin, jos joku noista pitäisi valita. Kamanosuke puolestaan oli sitä mieltä, että Noki voisi ensin heittää Haurua munalla ja sitten hänet tapettaisiin. Noki kuitenkin oli sitä mieltä, että kyllä se pelkkä muna olisi riittänyt, mihin Kamanosuke jatkoi, että olihan se kiva, että ihmishenkiä ja lohikäärmehenkiä pidettiin mädän kananmunan arvoisina. "En minä sitä tarkoittanut, että Masamunen perhe olisi yhtä kuin mätämuna tai että Nanakuman keskeneräinen lapsi olisi yhtä kuin mätämuna", Noki yritti. "Se on keskenmeno, idiootti", Nanakuma totesi siihen. Minä taas vaan seurasin sivusta keskusteluja, jotka eivät olleet kyllä menossa kovinkaan hyvään suuntaan.

Mutta sitten Asamihime puuttui keskusteluun jollain taikapeili-idealla, että se peili veisi Haurun voimat. Kuulosti kyllä... no aikamoiselta, jos se nyt olisi totta. En ihan uskonut taikapeileihin, mutta miksi Asamihime nyt tässä jonkun vitsin olisi lohkaissut? Nanakumasta se ei kuitenkaan olisi tarpeeksi, koska hän halusi, että Hauru sai ihan jonkun opetuksenkin. Asamihime jatkoi puolestaan siihen, että miltä Nanakumasta sitten tuntuisi, jos itse menettäisi voimansa, joita oli juuri oppinut hallitsemaan. "Ei miltään... Olen elänyt ilman niitä koko ikinä tähän asti, joten pärjäisin kyllä ilmankin. Se on vaan yksi lisä, mutta ei menetys, jos niitä ei olisikaan yhtäkkiä", Nanakuma totesi. "Mutta Haurulla on ollut voimansa pidemmän aikaa. Ehkä se tuntuu enemmältä?" komppasin Asamihimeä, koska hänen ideansa oli kuitenkin rauhanomainen eikä ketään sattuisi. Tai en tiedä sattuiko se, kun voimat otettiin pois, mutta olisi se varmasti parempi kuin kuolema tai karkotus.

Nanakumalla oli kuitenkin omasta mielestään ainakin parempi ratkaisu asiaan. Positiivista kuitenkin oli, että hän päätti jättää tappamisen ja karkotuksen pois laskuistaan. Tai lähinnä tappamisen, koska Nanakuma oli ollut sitä mieltä heti alkuun ja karkotus oli Masamunen idea. Myös julmettu hakkaaminen oli jätetty pois laskuista, mutta siihen sitten keksitty se, että Nanakuma halusi pilata Haurun ulkonäön. Eli sen ainoan asian, joka Haurulle oli ilmeisesti tärkein kaikista. Siinä hän käytti Zukoa esimerkkinä, mutta Zuko ei hirveästi arvostanut. Suzu kuitenkin lohdutti, että hänestä Zuko oli silti komea. "Kiitos", Zuko kiitteli Suzua hymyillen hänelle hieman samalla. Seuraavaksi Saeryos kuitenkin kauhistui Haurun puolesta, että Nanakuman idea oli barbaarimainen, koska eihän Hauru nyt tahallaan ketään kironnut. "Ei se täysin vahinkokaan ollut, koska kukaan ei loitsi vahingossa. Masamune menetti käytännössä koko perheensä ja minä lapsen ja samalla Anan eli käytännössä myös perheeni... No tulevan perheen, mutta nyt en voi saada sitä. Kauneuden menetys on Haurulle sama asia kuin meille perheiden menetys, joten minusta se on hyvä idea heti tappamisen jälkeen", Nanakuma totesi. "Ihan toki reilua sekin", Mitsuhide komppasi puolestaan Nanakumaa. Tämä oli aivan kamalaa. Eikö se voimien vieminen muka olisi jo tarpeeksi?
_______________________________________________________________________

YUKIMURA

Hauruongelma alkoi mennä aina vain vaikeammaksi ja Nanakumalle ei riittänyt pelkkä voimien riistäminen. Kun Saeryos huomautti miten julmaa oli alkaa tekemään tahallaan fyysistä vahinkoa jollekin, Nanakuma oli sitä mieltä, että se oli vähintä mitä Hauru ansaitsisi. Koska kauneuden menetys oli Haurulle sama asia kuin hänelle ja Masamunelle perheen menetys. ”Ja olen minäkin sitä mieltä, ettei tästä ilman mitään rangaistusta voi enää selvitä ja Hauru on ihan ansainnut sen, mutta tuo on vain ehdottomasti väärä tapa hoitaa mitään asiaa. Ei toisen nöyryyttämisellä ja loppuikäisellä vahingolla saa aikaan muuta kuin katkeruutta ja vihaa ja miten me voimme selvitä ihmisistä jos oman joukon sisälläkin velloo tällainen katkeruus ja eripura? Hauru tietää varmasti jo tehneensä väärin ja itsekkäästi, se vaivaa häntä varmasti loppuikänsä ilman mitään näkyvää muistoakin. Mitä jos Hauru päättääkin katkeruuksissaan kostaa rangaistuksensa ja kiroaa tai pettää meidät jossain todella kriittisessä vaiheessa, silloin menetetään taas turhaan kallisarvoisia elämiä. Mikään rangaistus tai kosto ei tuo ketään takaisin elämään.” Haltia selitti vielä omaa kantaansa siihen, miksi ei ollut moisen rangaistuksen kannalla. ”No me äänestämme asiasta kuitenkin, eli tällä hetkellä meillä on vaihtoehtona kuolemantuomio, karkotus, voimien vieminen ja kauneuden vieminen. Onko jollain vielä jotain ehdotusta vai päätetäänkö näistä?” Yukimura yritti saada kokousta taas enemmän oikeaan suuntaan, jotta Haurun voisi päästää piinastaan ja muut voisivat yrittää saada elämäänsä taas normaaleille raiteille.
_______________________________________________________________________

NANAKUMA

Oli Saeryoskin ilmeisesti sitä mieltä, että kyllä Haurun rangaistus pitäisi saada, mutta toisen nöyryyttäminen ja elinikäisen vahingon teko oli ehdottomasti väärin. "Olet oikeassa, olen täysin samaa mieltä, mutta ei se ole nöyryytystä vaan rangaistus ja elinikäinen vahinko se kirouskin oli mm. Masamunelle ja minulle. Eli en nyt näe syytä miksi Haurua kohtaan pitäisi olla niin suopea", totesin siihen. "Etkö muka itse kantaisi kaunaa, edes vähää, jos perheesi tapettaisiin ja tietäisit kenen toiminta edesauttoi sitä? Olkoonkin, ettei Hauru luolalle mennyt ja tappanut Masamunen perhettä tai aiheuttanut keskenmenoa Analle. Kyllä ne syyt toki olivat muualla ja muissa, mutta kirous esti meitä muita puuttumasta ja auttamasta pulassa olevia, mikä johti nyt tähän lopputulokseen. Jos rangaistus ei tunnu missään ja on väliaikainen juttu, niin se on sama asia kuin sanoisi vain, että soosoo, ei noin saa tehdä ja se siitä", jatkoin sitten. Saeryos puolestaan jatkoi kuitenkin vielä, että varmasti Hauru nyt tajusi jo, että teki väärin ja itsekkäästi, että sekin varmasti vaivasi jo. "Pienen hetken korkeintaan, kunnes meillä onkin jo uusi ongelma. Näkyvä muisto auttaa varmasti Haurun tapauksessa paljon paremmin, jos hän elää elämäänsä kauneus edellä", sanoin asiaan, mistä vielä siihen, että jos Hauru pettäisi ja kostaisi meille kriittisessä vaiheessa ja sitten menisi taas henkiä. "Ai ilman voimia? Hauru olisi siinä tapauksessa aika harmiton otus, joten ketä se siinä kohdassa kiinnostaa", vastasin vain asiaan. "Mutta etkö ollut juuri aivan toista mieltä rangaistuksesta ja nyt olet jo voimien viennissä?" Noki putosi kärryiltä. "Mikä estää käyttämästä molempia? Voimien vienti estää häntä tekemästä enää virheitä ja kauneuden pilaaminen on rangaistus siitä, että ehkä olisi kannattanut käyttää aivoja. Saattaa hän kostaa yhtälailla heti senkin jälkeen, kun olette päätyneet siihen, että nyt on Haurun aika saada voimansa takaisin. Ehkä kasvoissa oleva jälki siinä kohdassa saa ajattelemaan toisin. Hän olisi kuitenkin yksin kaikkia vastaan, jos päätyisi pettämään meidät, että se johtaisi kyllä lopulta hänen omaan kuolemaan", jatkoin vielä loppuun, että Saeryos voisi mennä Noen kanssa pehmoilemaan johonkin muualle. Ei se elämä niin toiminut, että aina kohdeltiin silkkihansikkain. Välillä oli pakko taipua julmuuksiin ja ns. barbaarimaisuuksiin. Ei elämä ollut ruusuillatanssimista ja se Haurunkin olisi syytä oppia. Yukimura kuitenkin jatkoi siihen, että asiasta kuitenkin äänestettäisiin ja vaihtoehdot nyt sitten olivat kuolemantuomio, karkotus, voimien vieminen ja kauneuden vieminen, ellei jollain nyt vielä ollut jotain. Oliko se kuolema ja karkotus siis todella vieläkin listalla? "Ai, eikö mädällä munalla heittäminen ollutkaan laskuissa... Sääli, se olisi ollut inhimillinen. No entä, jos heitetään kahdella munalla?" Noki ehdotti. "Pää kiinni, idiootti", totesin vain siihen.
_________________________________________________________________________

SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Saeryoselinermayorshiwalerierna vihasi näitä rangaistuskokouksia, missä joutui aina todistamaan muiden silmitöntä julmuutta. Haurun virhe oli ollut kamala ja hän oli aidosti surullinen Anastasian, Nanakuman ja heidän kuolleena syntyneen lapsensa puolesta sekä Masamunen perheen menetyksestä, mutta ei se ollut syy vastata samalla mitalla. Nanakuma oli kuitenkin eri mieltä ja Saeryoselinermayorshiwalerierna kyllä ymmärsi hänen tämänhetkisen vihansa ja tuskansa, mutta tällaisia tilanteita ei hoidettu vastaamalla vääryyteen uudella vääryydellä. Nanakumasta kuitenkaan Haurua ei saanut kohdella liian suopeasti, koska olihan hän aiheuttanut elinikäistä vahinkoa muille itsekin. ”Sehän oli vahinko! Asia olisi täysin eri, jos Hauru olisi tahallaan kironnut huvin vuoksi muut lapsiksi. Hänen ei ollut tarkoitus tehdä kellekään pahaa, hän vain yritti tyhmyyttään pysäyttää omaa ikääntymistään ja epäonnistui siinä. Ja kyllä, se oli kamala vahinko ja en vähättele yhtään sinun enkä Masamunen kärsimyksiä sen johdosta ja olette oikeutetusti vihaisia, mutta tuo ei ratkaise mitään.” Haltia puolusti Haurua, vaikkei itsekään tiennyt miksi vaivautui, kerta hän oli ainoa joka ilmeisesti oli sitä mieltä, ettei tuollainen silmitön väkivalta ollut mikään oikeasti kestävä ratkaisu mihinkään.

Nanakuma kysyi, että eikö haltia muka itse kantaisi kaunaa jos hänen perheensä olisi murhattu. ”Ihan tiedoksesi, perheeni on tapettu ihmisten toimesta ja tiedän tasan tarkkaan ketkä sen tekivät, mutta ei pahuus maailmasta häviä vastaamalla pahaan pahalla.” Haltia sanoi, kyllä hän oli yhtä lailla kärsinyt ihmisten toimista yliluonnollisia vastaan, mutta mitä se ratkaisisi, jos hän lähtisi vain tuhoamaan ihmisiä? Sillä tavalla maasta vain hävitettäisiin kaikki elämä. Sitten Nanakuma oli jo poistamassa Haurun voimat ja tuhoamassa tämän kauneuden. Kas kun ei sen jälkeen vielä ollut tappamassa ja karkottamassa. ”Hei minä keksin, yhdistetään kaikki! Sitten ei tarvitse äänestää ja kinata. Ensin viedään voimat, muhjotaan naama sellaiseksi ettei sitä tunnista, heitetään kanamunalla ja tapetaan ja karkotetaan!” Kamanosuke innostui. ”Ei kun karkotetaan ensin ja sitten vasta tapetaan… ei kun eihän se noinkaan päin toimi…” Hän alkoi sitten pohtia suunnitelmansa aukkokohtia. No Kamanosukelle nyt ainakin oli turha puhua järkeä, vaikka Nanakumankin kohdalla se oli aika toivotonta. Nanakumasta nimenomaan kasvojen turmeleminen voisi olla se tekijä, joka voisi estää Haurua mahdolliselta kostosuunnitelmalta. ”Niin tai kasvojen turmelematta jättäminen voi olla se seikka, joka muistuttaa hänelle, että annoimme armon käydä oikeudesta ja ei edes anna hänelle ajatuksia kostosta.” Haltia yritti vielä, mutta turhaa tämä oli. Yukimura halusi saada äänestystä aikaiseksi ja Noki pahastui, kun ei saanut heittää Haurua kananmunalla. ”Minun puolesta saat heittää häntä vaikka korillisella kananmunia, valittiin sitten mikä tahansa muista rangaistuksista.” Kamanosuke yritti lohduttaa Nokea tajuamatta, ettei kyse ollut siitä, että Noki olisi halunnut heitellä ketään munilla vaan mahdollisimman inhimillistä rangaistusta. ”No jos kellään ei ole muita ideoita, niin meillä on neljä vaihtoehtoa joista äänestetään…” Yukimura yritti taas saada rauhaa maahan.

Sivun 43 roolaukset (osa 2):

NANAKUMA

Saeryos jatkoi vain, että Haurun teko oli vahinko ja olisi täysin eri asia, jos Hauru olisi tehnyt sen tahallaan ja lässyn lässyn. Ei hän kuitenkaan vähätellyt mitään, mutta kaunesvirheet eivät nyt auttaneet mitään. "Tietenkin Hauru sanoi sen olevan vahinko. Et kai kuvittele oikeasti, että hän myöntäisi sen olevan tahallinen, jos se olisi tahallinen. Emme me voi sitä tietää. Enkä ymmärrä, miksi jaksat paapoa Haurua", totesin perään. "Ehkä voisit pikku hiljaa rauhoittua, Nanakuma. Kaikki kyllä ymmärtävät, että tilanne tuntuu pahalta sinusta ja Masamunesta, mutta ei Masamunekaan raivoa kuin viimeistä päivää. Ei aina kuitenkaan tarvitse mennä äärimmäisyyksiin", Yuri kovin yritti. "No ei toki tarvitsekaan... Mutta emme me voi vaan päästää häntä kuin koiraa veräjästä", sanoin siihen. "Eikä kukaan nyt olekaan pääsemässä kuin koira veräjästä, mutta kyllä rangaistuksissakin pitää ymmärtää, että rajansa kaikella", Yuri jatkoi. "Okei, no jos unohdetaan se barbaarimaisuus siitä... Zuko oli vain esimerkki. Voi kauden viedä toisellakin tavalla. Onko parempi?" ehdotin sitten. "Ja onko se sitten edelleenkin voimien viennin lisäksi vai? Vai eri asia?" Gennosuke kysyi seuraavaksi ollen selvästi enemmän tai vähemmän pihalla, kun rangaistuksia jaettiin ristiin ja rastiin. "No kuka uskoo oikeasti taikapeileihin? Eihän se nyt ole mikään vaihtoehto. Ei sellaisia peilejä ole olemassakaan", totesin siihen.

Vielä kuitenkin Saeryosin perheeseen, joka sitten olikin tapettu, kiitos ihmisien, mutta hän ei sille eväänsäkään väräyttänyt. "Aivan... No ilmankos muidenkaan perheet eivät kiinnosta, kun omasikaan ei ollut edes sen mädän kananmunan arvoinen", totesin vain asiaan. "Nanakuma!" Yuri ärähti siihen. "No mitä? Hän tietää ketkä aiheuttivat hänen perheensä tuhon ja viittaa siihen kintaalla. Ei se ole minun ongelmani. Kyllä minä ainakin haluan oikeutta, vaikka Saeryos ei sitä omalle perheelleen suonutkaan", totesin siihen. "Et ihan tainnut ymmärtää pointtia", Yuri sanoi siihen. "No en ilmeisesti, mutta en kyllä haluakaan siinä tapauksessa", totesin vaan asiaan.

Seuraavaksi Kamanosuke kuitenkin ehdotti, että yhdistetään kaikki rangaistukset, minkä jälkeen alkoi tarkemmin pohtimaan niitä. No olihan siinä hieman aukkokohtia, mutta sekin kuulosti hyvältä kaikessa yksinkertaisuudessaan. "En yleensä ole samaa mieltä Kamanosuken kanssa, mutta käy minulle paremmin kuin hyvin", tuumasin siihen. "Niin tuskin tulee tapahtumaan", Yuri kuitenkin pilasi ilon, mutta toki se oli selvää, ettei niin tapahtuisi, kun linna oli pehmoja täynnä. Mutta kuitenkin nyt siihen, että mitä ne äänestyskohteet sitten olivat ja Noki pahastui, kun hän ei saanut heittää munalla Haurua. Kamanosuke kuitenkin yritti lohduttaa, että Noki voisi tehdä sen sitten, kun mikä tahansa muista rangaistuksista oli ensin valittu. "Tuota... Tarkoitin kyllä, että..." Noki aloitti siihen. "Joo joo, kaikki tietää, että tarkoitit pelkkää kananmunaa ja lässyn lässyn... Äänestetään jo", turhauduin jo seuraavaksi. "Mutta emmehän me ole edes varmoja, mitkä ne kohteet oikeasti ovat nyt, kun kaikki heittää ties mitä ristiin", Yuri sanoi. "No kuolema, karkotus ja kauneuden vieminen. Helppo juttu", vastasin siihen. "Mikä vika siinä voimien viennissä muka oli? Sehän olisi toimiva", Yuri kuitenkin jatkoi. "Se, ettei taikapeilejä ole olemassa, se on sen vika. Mutta olkoot... Jos leikitään, että se on olemassa, niin se voi olla yksi, mutta sen lisäksi pitää olla vielä jotain oikeastikin", sanoin siihen. "Eli mitä? Toisen elämän tuhoaminen vai?" Yuri sanoi. "No, jos kaudeuden vieminen on elämän tuhoamista, niin joo, elämän tuhoaminen. Mutta, etteivät pehmot järkyty, niin unohdetaan sen brutaali siitä. Silloin vaihtoehdot ovat kuolema, karkotus ja taikapeilileikki plus kauneudenvienti", jatkoin siihen.
__________________________________________________________________________-

ASAMIHIME

Kokous oli, kaikkien yllätykseksi, mennyt taas typeryyksiin, koska Nanakuma paasasi vain murhaa ja väkivaltaa. Saeryos-parka yritti selittää, ettei väkivalta ollut ainoa ratkaisu kaikkeen, mutta sitten Nanakuma alkoi haukkua häntäkin. Siinä kohtaa kun Nanakuma väitti Saeryosin olevan välinpitämätön ja julma itse, kun ei välittänyt edes oman perheensä kohtalosta, syntyi aika moinen hiljaisuus, jonka rikkoi hetken päästä Yurin vihainen karjunta. ”Aivan, ymmärrän. Olen selvästi väärässä paikassa, minun on parempi poistua, kerta olen liian julma ja sydämetön teidän seuraanne.” Haltia sanoi niin hyytävän jäätävällä äänellä, että Asamihimekin melkein paleli, ja lähti sitten kylmän rauhallisesti ulos huoneesta. ”Hienosti tehty Nanakuma, ajoit parantajamme matkoihinsa typeryyksilläsi.” Yukimura kommentoi Nanakuman saavutuksia.

Sitten kaikki olivat jo ihan sekaisin mistä rangaistuksista edes piti äänestää ja Nanakuma tyrmäsi seuraavaksi Asamihimen ehdotuksen vangita haurun voimat, koska mitään taikapeilejä ei ollut olemassa. ”Eli väität minun valehtelevan? Hyvä on, ei väkisin, en tyrkytä apuani enää.” Asamihime loukkaantui seuraavaksi. ”Kohta meiltä lähtee toinenkin parantaja…” Yukimura huolestui. ”Nyt Nanakuma harkitset kaksi kertaa mitä seuraavaksi suustasi päästät. Vaikka oletkin poissa tolaltasi, niin nyt alat mennä liian pitkälle. Parempi kun menet anelemaan Saeryosilta anteeksiantoa nyt heti, ennen kuin hän oikeasti lähtee.” Nobuyuki ilmoitti selvästi kärsivällisyys taas koetuksella. ”Tuon tollon takia me ei saada ikinä äänestettyä yhtään mitään ja tässä menee taas koko päivä.” Kamanosuke nurkui.
___________________________________________________________________________

YURI

Nanakuma hoiti jälleen asian erittäin hienosti penkin alle. Ymmärsin kyllä, että menetys sattui ja oli kova paikka, minkä takia se sai vihan varmasti kiehumaan, mutta eihän se nyt Saeryosin vika ollut. Eikä ollut sen enempää myöskään Asamihimenkään vika. Ja hienosti Nanakuma oli sitten saanut Saeryosin poistumaan huoneesta, minkä jälkeen Yukimura totesi, että hienosti tehty, että nyt oli linnan parantajakin ajettu matkoihinsa. "No ehkä parempi niin", Nanakuma vain totesi. "Oletko tosissasi? Mitä me muka voimme sitten tehdä, jos jollekulle sattuu jotain eikä ole enää ketään, joka voisi auttaa siinä?" yritin selventää Nanakumalle. "No ei hän ole ainoa. On täällä muitakin, joten eihän Saeryos edes ole ainoa ja harvalla täällä on ennen ollut jotain yliluonnollista parantajaa nurkissaan auttamassa. Olette te kaikki tätä ennenkin selvinneet", Nanakuma jatkoi. "Niin, koska onni onnettomuudessa, että mitään niin vakavaa ei ole sattunut kenellekään, mutta maailmassa on kuollut ihmisiä, joita yliluonnollisuus olisi voinut auttaa. Se on fatka etkä voi kieltää sitä", jatkoin kuitenkin. "Enkä ole kieltänytkään, mutta Saeryos ei ole ainoa, joka pystyy siihen. On täällä muitakin", Nanakuma kuitenkin jatkoi.

Seuraavaksi hän vielä meni vielä tosiaan arvostelemaan Asamihimen voimien vienti ideaa, ettei mitään taikapeilejä ollutkaan. No en itsekään uskonut mihinkään taikaesineisiin, mutta Asamihime ei ollut kyllä muutenkaan sellainen, joka tuli lohkaisemaan vitsejä mistään muistakaan asioista. Ja keskellä kokousta se olisi ollut vaan todella mautonta ja typerää ja Asamihime ei vaikuttanut typerykseltä. Vaikka toki varauduinkin varauksella moisiin voimallisiin esineisiin kyllä itsekin, niin ei sitä ikinä voinut tietää. Saattoihan niin olla oikeastikin. Olivathan Rokuro ja Nobuyukikin menneet etsimään Hoshiyomille jotain voimallisempaa asetta. No oliko se sitten oikeasti sellainen, niin sitähän en tiennyt vielä näinäkään päivinä, mutta ainakin he olivat jonkun aseen Hoshiyomille hakeneet. Mutta Asamihime kuitenkin sanoi Nanakuman moukkamaisuuksiin, että väittikö Nanakuma hänen valehtelevan. "No taikapeili. Et kai oikeasti kuvitellut, että me jossain ihmemaassa asutaan? Taikapeilit kuuluvat satuihin, mutta olkoot... uskon, jos pysyt todistamaan sen", Nanakuma sanoi siihen Yukimuran huolestuessa, että kohta Asamihimekin lähtisi, minkä jälkeen Nobuyuki päätti puuttua tilanteeseen, että seuraavaksi kannattaisi harkita kaksi kertaa, mitä sieltä suusta tulisi, minkä jälkeen jatkoi siihen, että ymmärsi kyllä, että Nanakuma oli poissa tolaltaan, mutta johonkin se raja pitäisi vetää. Ei voinut vaan suoltaa ihan kaikkea suustaan, minkä jälkeen Nobuyuki jatkoi vielä, että Nanakuman pitäisi mennä pyytämään sanojaan anteeksi. Nanakuma ei sanonut siihen mitään, mutta nousi ylös ja lähti sitten ulos huoneesta. "Okei... Anteeksi... Menin liian pitkälle, myönnän sen. Mutta olen vaan niin vihainen Haurulle ja sille mitä tapahtui ja minkä olisi voinut ehkä estää. Ei se toki sinun vikasi ollut", kuului käytävästä, kun Nanakuma ilmeisesti yritti sovittaa tekojaan tai siis sanomisiaan.
_________________________________________________________________________

ASAMIHIME

Nanakuma oli tosissaan sitä mieltä, että Saeryos voisi painua muualle ja kyllä täällä muitakin parantajia oli. Yuri ei oikein ymmärtänyt mikä hänen pikkuveljeään riivasi ja tuskin kukaan muukaan ymmärsi. Sitten Nanakuma alkoi valittamaan, että missä satumaailmassa Asamihime kuvitteli elävänsä, jos uskoi taikapeileihin. Oli se kumma, että kun juuri oli selvitty kirouksesta, joka muutti miehet lapsiksi, niin Nanakuma piti yliluonnollisia voimia sisältävää peiliä jotenkin mielikuvituksen tuotteena. Sitten hän vaati todistuksia, mutta Asamihimen ei tarvinnut todistella näille moukille yhtään mitään. Hänen ei tarvinnut ojentaa auttavaa kättään tähän Hauru-ongelmaan, kerta muilla oli paremmat ratkaisut. Sitten Nobuyuki komensi Nanakuman jo pyytämään Saeryosilta anteeksi ja tämä totteli kuin koiranpentu isäntäänsä. Käytävältä kuului, kun Nanakuma yritti, aika onnettomasti, pyytää anteeksi ja selittää typeryyttään. ”Hienoa, että huomasit sen itsekin. Ja tiedän varsin hyvin mitä jouduit kokemaan ja vihasi on oikeutettu ja tiedän senkin, ettei syy ole minun. Oliko vielä muuta?” Haltian ääni kuului vastaavan takaisin. ”Tästä ei taida tulla helppoa, Nanakuma sanoi Saeryosille todella pahasti…” Yukimura murehti, kun haltia ei kuulostanut siltä, että leppyisi ihan noin vähällä.
___________________________________________________________________________

ROKURO

Kokoushuoneessa hiljeni sitten, kun Nanakuma lähti käytävään pyytämään tekojaan anteeksi Saeryosilta. Olin jo melko varma, ettei noin onnettomasta yrityksestä mitään ihmeitä vielä tehtäisi. Sitten Saeryos vastasi, että oli hienoa toki, että Nanakuma huomasi sen itsekin jatkaen, että tiesi kyllä mitä Nanakuma oli joutunut kokemaan sekä senkin, ettei syy Nanakuman kokemuksiin ollut hänen. Lopuksi kysymys, että oliko vielä muuta, minkä jälkeen Yukimura murehti ääneen, ettei tästä tulisi kyllä helppoa. No tässä porukassa oikein mikään ei tuntunut olevan helppoa. Varsinkin kokoukset olivat aina yhtä säätöä. "Ei, siinä oli kaikki", Nanakuma totesi ja tuli takaisin kokoushuoneeseen, minkä jälkeen istui vaan alas omalle paikalleen. "Noin... Jatketaan", tämä vaan tuumasi siihen. "Oletko tosissasi? Kävit laiskasti hieman pyytelemässä anteeksi ja sitten tulet jo takaisin... Olisiko ehkä kannattanut yrittää tosissaan ja hieman kovemmin?" päätin kuitenkin ihan vaan ehdottaa Nanakumalle sen niin sanotun ilmaisen veljellisen neuvon. "Mitä? Kyllä minä olin kuule ihan tosissani siinä. Pyysin anteeksi sanomisiani. Jos se ei kelpaa, niin ei ole minun ongelmani, mutta hänen persettään en kyllä ala nuolemaan, jos anteeksipyyntö ei auta tilannetta", Nanakuma vastasi. "Vaikutatkin niin kovin tosissaan olevalta", sanoin vaan siihen. "Miten kokouksissa päädytään aina tällaiseen..." Yuri huokaisi kovin väsyneenä. Hauru taas vaikutti puolestaan hieman vapautuneemmalta, kun kokous oli poikennut sivuraiteille, mutta kai nyt, kun emme pohtineet enää hänen rangaistustaan, vaan ihan jotain muuta. Kuten kokouksissa oli yleensäkin tapana tehdä, mutta ehkä siihen asiaankin vielä päästäisiin... Painosanalla ehkä, koska tällä hetkellä vaikutti hyvinkin... no toivottomalta. "Kuule, kun en voi sille mitään, jos anteeksipyynnöt eivät auta. Joku lahjusko olisi vielä pitänyt antaa?" Nanakuma jatkoi, mutta ehkä tuohon typeryyteen ei kannattaisi enää vastata.
__________________________________________________________________________

YUKIMURA

Ja Yukimura kun oli luullut, että tässä isoin ongelma koski Haurun rangaistusta, mutta nyt Nanakuma oli mennyt loukkaamaan Saeryosia niin pahasti, että tämä oli lähdössä kokonaan matkoihinsa. Tuskin oikeasti vain Nanakuman takia, mutta ei voinut ikinä tietää. Sen lisäksi Nanakuma oli loukannut Asamihimeäkin väittämällä peiliä saduksi. No oli se Yukimurankin yllättänyt, ei hän aina muistanut, että osa auringonjumalattareen liitetyistä myyteistä saattoi perustua Asamihimen kaltaisiin henkiolentoihin tai jopa Asamihimeen itseensä, joten ei sen olisi pitänyt niin yllättää, että hän otti Yata no Kagamin puheeksi. Ei Yukimurakaan ollut ikinä miettinyt asiaa niin paljon, että oliko peiliä oikeasti olemassa vai ei. Se oli lukkojen takana Isen pyhäkössä eikä sitä saanut nähdä kuin pyhäkön ylipappi ja silloinkin peili käsityksen mukaan oli suljettu kirstuun, joten mistä sitä tiesi, oliko siellä mitään peiliä lopulta lainkaan? Selitys oli se, että peili oli niin voimallinen esine, että vahingoitti ihmisiä, joten se piti pitää piilossa. Asamihime ei kuitenkaan arvostanut, että häntä väitettiin valehtelijaksi tai keksineen satuja, eikä Yukimura Asamihimestä sellaista uskonut. Hän ei ollut samanlainen vitsailija kuin veljensä ja hän oli järkevä nainen, joten kyllä Yukimura hänen sanaansa luotti, häkeltyi vain, että sellainen myyttinen aarre oli oikeasti olemassa. Ja se oli nyt vielä tässä linnassa!? Olivatkohan muutkin kolme sitten totta ja mahdollisesti täällä myös?

Mutta kauhulla hän odotti, kun Nobuyuki oli patistanut Nanakuman pyytämään Saeryosilta anteeksi ja ei kauhean hyvältä kuulostanut. Kun Nanakuma totesi, ettei hänellä muuta asiaa ollut, Yukimura läimäisi kädellä otsaansa. ”Mikä pölvästi.” Hän totesi turhautuneena. Tästä ei tullut yhtään mitään, jos tässä nyt piti mennä maanittelemaan Saeryosia jäämään. Hän oli jo itse saanut polvillaan rukoilla silloin, kun oli onneton mennyt antamaan teloituskäskyn Soujille. Onneksi se katastrofi oli estetty, mutta hän tiesi haltian kovapäiseksi kun sille päälle sattui. Pelottavaa siitä teki se, että normaalisti Saeryos oli niin lempeä ja ystävällinen ja ymmärtäväinen ja otti kiltisti vain muiden pahat sanat vastaan loukkaantumatta niistä. Sitten yhtäkkiä hän joku Nanakuma sohaisi liian arkaa kohtaa ja onnistui suututtamaan tämän. Nytkin Nanakuma tuli vain takaisin kuin ei mitään, että eiköhän jatkettaisi. ”Ei jatketa, koska sinun takiasi tähän tuli nyt muutama mutka vastaan, jotka pitää selvittää ensin.” Yukimura huokaisi ja Rokurokin huomautti, että olipa yritystä siinä anteeksipyynnössä. Nanakuma kun ei kuulemma voinut mitään, jos ei anteeksipyynnöt kelvanneet. ”Sinä juuri haukuit maailman empatiakykyisimmän olennon niin julmaksi, ettei häntä liikuta tippaakaan edes oman perheensä kohtalo saati sitten meidän muiden. Luuletko todella, että selviät siitä vain sanomalla ”sori kun sanoin vähän tyhmästi”? Tajuatko miten pahasti loukkasit häntä? Ei noin sanota vaikka olisi miten pahassa shokissa, ei Saeryos sinulle mitään pahaa ole tehnyt.” Yukimura sanoi turhautuneena. Miten kukaan oli noin vähä-älyinen? ”Ehkä parempi, että tämä kokous on meidän osaltamme tässä Nanakuma, mennään. Muut hoitavat asian tästä eteenpäin, he tietävät sinun kantasi asiaan jo kuitenkin. Olet liian tolaltasi, että pystyisit osallistumaan tähän järkevästi.” Nobuyuki sanoi sitten nousten paikaltaan ja viittasi Nanakumaa tulemaan mukaansa.
________________________________________________________________________

ROKURO

Yukimura toi kättään otsalleen, kun Nanakuma oli käytävässä vain ilmoittanut, että juu siinä oli kaikki. Totesi Yukimura myös Nanakuman pölvästiksi. "Niin valitettavaa kuin se onkin", huokaisin siihen. Yurikin näytti siltä, että halusi kiskoa hiukset päästään ja varmaan häpesi, kun joutui olemaan samaa sukua Nanakumankaltaisen toopen kanssa. Pystyin kyllä niin tuntemaan sen häpeän tänne asti ja pakko oli myöntää, että kyllä itseänikin hävetti Nanakuman puolesta. Onneksi Ichiron ja Rozun ei tarvinnut olla paikalla häpeämässä, kun toinen oli vahdissa ja toinen lapsia Komatsun kanssa katsomassa.

Nanakuma kuitenkin tuli vain takaisin ja istui paikalleen kuin mitään ei olisi tapahtunut ja jatkoi vain, että se siitä, että eiköhän jatkettaisi. Yukimura totesi siihen, että ei, koska tässä oli nyt ensin taas uusi asia selvitettävänä. En ymmärtänyt, miten tähän aina päädyttiin. Aina kokoukset venyivät, kun jollain oli joku henkilökohtainen kriisi tai ongelma. Onneksi nyt ei kuitenkaan kokoustettu myöhään illalla vaan aika hyvissä ajoin päivällä, niin ei tämä nyt yömyöhään venyisi sentään, mutta tällaiset sivupolut olivat aina poissa linnan muusta toiminnasta, kun kokoukset venyivät pitkiksi. Nanakumalle ei kuitenkaan tuntunut menevän jakeluun ja tämä olikin vain sanonut, että persettäkö olisi pitänyt nuolla, jos normaali anteeksipyyntö ei auttaisi. No ei nyt liiallisuuksiin tarvinnut mennä, mutta jos olisi edes panostanut siihen anteeksipyyntöö hieman paremmin eikä vain, että sori hei, kun sanoin vähän tyhmästi.

Yukimura kuitenkin yritti vielä valaista Nanakuman sokeita aivoja, että hän oli juuri haukkunut maailman empatiakykyisimmän olennon sellaiseksi, että viittasi perheensä kuolemaan kintaalla. Tuskin Saeryos nyt oli kuitenkaan sitä ihan niin tarkoittanut, miten Nanakuma asian oli ottanut. Se, ettei kostanut kaikkea aina verissäpäin, vaikka vastustaja olisikin sen jopa ansainnut, ei kuitenkaan ollut kintaalla viittaamista tapahtuneelle. Väkivalta kun ei kuitenkaan ollut aina se asia, joka ratkaisi, vaikka väkivallalla maailma tuntui aina vastaavan, koska mistä muustakaan sodat tulivat?

"No ei minunkaan tunteita ole kukaan koskaan ajatellut. Ei edes omat vanhempani, mutta ei kukaan minultakaan ole anteeksi mitään tullut kukaan pyytämään", Nanakuma vain totesi. "Oletko yhtään miettinyt, että vaikka oletkin itse kohdannut vääryyksiä elämäsi aikana, niin ei sitä omaa pahaa oloaan muihin kannata purkaa? Ja kyllä me kaikki ymmärrämme, mitä olet nyt menettänyt ja se varmasti sattuu ja tuntuu pahalta ja haluat jonkun vastuuseen siitä, mutta vaikka miten pahalta tuntuu ei sitä kaikkea olisi tarvinnut purkaa Saeryosiin. Hän ei ole tehnyt sinulle mitään. Hän oli vain Haurun puolella siinä kohdassa, kun menit liiallisuuksiin, että puolinaamaa paskaksi ja voimat pois ja henki pois. Ei Hauru ihan sitä kaikkea kuitenkaan ole ansainnut, joten oli ihan olettavaa, että Saeryos oli siinä kohdassa Haurun puolella", totesin siihen. "Zukohan oli helvetti viekööt vaan esimerkki ja te kaikki takerruitte siihen! En tarkoittanut, että puolinaamaa paskaksi. Zuko oli vaan ainoa, jota tiedetysti pystyi käyttämään esimerkkinä. Ei sen enempää", Nanakuma tuhahti siihen. "No ei se siltä vaikuttanut kyllä. Ja sitten Asamihimen idean tyrmäsit täysin sanoen sitä vain taruksi. Ja en ole itsekään kyseistä peiliä ikinä nähnyt, mutta kun ottaa huomioon muunkin yliluonnollisuuden, joten voimilla varustettu esine ei pitäisi tulla ihan niin puskasta. Ja miksi Asamihime olisi valehdellut asiasta, eihän siinä nyt olisi mitään järkeä. Mistä muusta olet hänen kuullut valehtelevan noin niin kuin muuten vaan?" kysyin lopuksi. "No en mistään", Nanakuma myönsi. "Eli miksi hän olisi valehdellut siitä peilistä?" kysyin seuraavaksi. "No mistä minä sen tiedän. Se ei nyt vaan kuulosta mitenkään loogiselta", Nanakuma vastasi. "Sanot sinä, joka kuitenkin tulet osittain yliluonnollisesta perheestä. Eikö tuo ole hieman ristiriitaista?" totesin siihen. Nanakumaa ei kuitenkaan kiinnostanut enää vastata, mutta ei myöskään pyytää sanojaan ja mahdollista loukkaamistaan Asamihimeä kohtaan anteeksi. No ei kai ihmekään, kun ei hän ollut sitä tehnyt kunnolla Saeryosinkaan osalta. Nobuyuki kuitenkin päätti seuraavaksi, että ehkä kokous oli Nanakuman ja itsensä osalta ohi ja muut kyllä hoitaisivat. "Olkoot, mutta katsokaakin sitten, että tuo lurjus saa antaisemallaan tavallaan eikä vaan taputuksia päälaelle", Nanakuma totesi ärtyneenä, mutta suostui kuitenkin lähtemään Nobuyukin mukaan. Kaikkea sitä joutuikin aina sietämään ja katsomaan.
________________________________________________________________________

NOBUYUKI

Nanakumalla meni taas liian lujaa rangaistustensa kanssa ja sitten hän alkoi loukkaamaan täysin viattomia henkilöitä, jotka olivat ihan yhtä lailla saaneet osansa Haurun kirouksista. No Asamihime ei ollut muuttunut lapseksi, mutta hän oli joutunut yksin hoitamaan Anastasiaa ja tämän keskenmenoa, koska Hauru oli noitunut kaiken muun mahdollisen avun lapsiksi. Ja kun Asamihime oli ollut se, joka oli tehnyt kaikkensa auttaakseen Anastasiaa, oli Nanakumalta aika moukkamaisesti tehty kiittää häntä loukkauksilla. Nanakuma alkoi vain itkemään, ettei hänenkään tunteistaan kukaan välittänyt. ”Mistä ihmeen tunteista?” Kamanosuke kysyi, mutta hänen typeryytensä nyt ei ollut kaukana Nanakuman tyhmyydestä, joten voisi olla hiljaa. Kun Nanakuman kanssa oli taas vähän jokainen saanut vängätä riittävästi, Nobuyuki lopetti typeryyden ja katsoi parhaaksi viedä Nanakuman muualle rauhoittumaan. Tämä suostui, vaikka hän ei selvästi luottanut siihen, että muut osaisivat hoitaa asiaa kunnolla. ”Entä Saeryos?” Hijikata kysyi hiukan huolestuneen näköisenä. ”Älä huoli, ei hän mihinkään lähde oikeasti. Hän vain pahastui Nanakuman takia, ei hän ole niin itsekäs, että jättäisi meidät pulaan Nanakuman takia. Etenkään Soujia hän ei jättäisi, kun tietää tämän tarvitsevan apua.” Yukimura lohdutti. Nobuyuki kuitenkin lähti Nanakuman kanssa pois, jotta muut saisivat jatkaa rauhassa kokoustaan. Hyvänen aika ei Masamunekaan riehunut ja syyttänyt jokaista läsnäolijaa menetyksistään huolimatta.
___________________________________________________________________________

HAURU

Olin todella harkinnut ennen kokousta hyvinkin vakavasti, etten ottaisi osaa kokoukseen ja lähtisin vähin ääniin, mutta oli Haruya toki sen verran ollut oikeassa, että olin varmasti selityksen velkaa. Kokouksen alkaessa ja mennessä melkein heti siihen, että rangaistusta piti saada antaa, aloin kuitenkin katumaan päätöstäni tulla paikalle. Rangaistuksien latelu alkoi heti tappamisella, minkä jälkeen se jatkui se karkotukseen, jonka olisin voinut ottaa ihan mukisematta vastaan, mutta ei sitä voinut ääneen sanoa, koska sen kuului olla rangaistus eikä asia, jonka olisin oikeasti halunnut. Ne kuitenkin skipattiin ilmeisesti ja sitten rangaistukset jatkuivat mätien munien ja teekestien jälkeen vielä kamalimpiin rangaistuksiin, joista ensimmäinen oli voimien vieminen ja seuraava kasvojeni turmeleminen, jolloin kuolemakin houkutteli jo enemmän. Ei sillä, että olisin miettinyt tai harkinnut kuolemaani. Siksihän olin halunnut tehdä itsestäni iättömän enkä ikääntyisi, mutta myös siksi, että fyysinen ikääntyminen loppuisi. Mutta se meni pieleen ja tässä oltiin.

Kokous kuitenkin vaihtoi aihetta lennosta, kun Nanakuma kilahti ja loukkasi Saeryosia ja Asamihimeä. Kyllä se kuulosti pahalta heitä kohtaan minustakin, mutta pystyin kuitenkin rauhoittumaan, kun rangaistuksista ei puhuttukaan enää. Tosin vain vähän, koska tiesin, että rangaistuksiin palattaisiin vielä. Joku viisaampi olisi ehkä ottanut jalat alle nyt, kun se oli vielä mahdollista, mutta toisaalta... oliko se edes mahdollista oikeasti? En uskonut, että kukaan vaan antaisi minun lähteä, joten olisi todella pitänyt lähteä vielä silloin kuin se olisi ollut mahdollista eikä edes yrittää palata ensin kotiin ja sitten vasta lähteä. En vaan halunnut lähteä alasti mihinkään peitto päällä pelkästään, mutta visiitti piteni, kun Nanakuma hakkasi minut pihalle.

Tällä hetkellä kuitenkin puitiin Nanakuman loukkauksia ja hän vetosi siihen, ettei kukaan hänenkään tunteistaan välittänyt, jolloin Kamanosuke kysyi, mistä tunteista Nanakuma edes puhui. "Niin, tuota juuri tarkoitin", Nanakuma vielä paasasi ennen kuin Nobuyuki päätti lopettaa tilanteen siihen ja patisti Nanakumaa lähtemään kanssaan. Kun he olivat kadonneet ovesta heti sen jälkeen, kun Nanakuma oli muistuttanut, ettei minua ihan helpolla saisi päästää, tunsin jälleen sen kaiken painon kasautuvan päälleni. Taakka kuitenkin hieman hellitti, kun Hijikata palasi vielä Saeryosiin, mutta se ei kauaa kestänyt, kun Yukimura lohdutti siinä kohdassa, ettei Saeryos oikeasti ollut mihinkään lähtemässä. Varsinkaan, koska Souji piti hänet täällä. "Minä voisin kyllä kuitenkin mennä katsomaan, miten Saeryos voi", Yuri ilmoitti siihen ja yritti pystyyn kasvaneen vatsansa kanssa. Sitten hänkin katosia käytävään. "Saeryos, oletko kunnossa? Olen niin pahoillani siitä, mitä idiootti veljeni meni sanomaan sinulle", kuului kuitenkin vielä käytästä. "En haluaisi hoputtaa, mutta voisimmeko vihdoin palata asiaan?" Mitsuhide kysyi seuraavaksi. "Mihinhän me edes jäimme?" Gennosuke kyseli seuraavaksi. "Vaihtoehtoihin", Mitsuhide totesi. "Mutta mitä ne todella ovat?" Gennosuke jatkoi. "Ymmärtääkseni kuolema, karkotus tai voimien vienti plus jotain muuta... oliko se sitten jotain kauden vientiä jotenkin ei-Zukomaiseen-tapaan", Mitsuhide vastasi ja jälleen olimme rangaistuksissa. Eikö vielä voisi oikeasti vain lähteä?
__________________________________________________________________________

SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Saeryoselinermayorshiwalerierna ei jaksanut käsittää, miten kukaan saattoi olla noin inhottava. Kyllä hän tajusi erittäin hyvin, että Nanakuma oli edelleen pois tolaltaan Anastasian lähdön ja lapsen kuoleman takia, mutta silti. Haurun rankaiseminen ei tekisi Nanakuman oloa paremmaksi, vaikka hän pilaisi tämän ulkonäön pysyvästi tai tappaisi Nanakuman, ei se tekisi oloa yhtään sen paremmaksi. Olihan hän itsekin todennut, ettei Haurun hakkaaminen ollut auttanut oloa. Kyllä Hauru oli edelleen laitettava vastuuseen, koska ei hän voinut toimia noin vastuuttomasti ja asettaa kaikkia muita vaaraan huolimattomuuttaan, mutta liika oli liikaa. Mitä tuli Saeryosin omaan menetykseen, Nanakuma ei tiennyt siitä mitään.

Hän oli painunut vihaisena sairashuoneelle ja alkanut pakata, vaikka ei edes tiennyt mitä ihmettä hän sairashuoneelta muka pakkaisi mukaansa. Ja mihin hän edes lähtisi ja eihän hän nyt todella voinut lähteä, koska kuka Soujille sitten tekisi lääkkeen? Ei hän voinut tätä jättää siksi, että Nanakuma oli inhottava. Hän huokaisi ja lopetti… tavaroiden siirtelyn paikasta toiseen, koska ei hän mitään kehittävää ollut edes tehnyt, koska tiesi, ettei hän mihinkään oikeasti lähtisi. Hän pyyhki kyyneleitä silmistään, tuntui niin pahalta. Olisiko hänen muka sitten pitänyt kostaa jollekin? Hävittää ihmisten kylä koska he olivat hävittäneet hänen kotinsa? Mitä se olisi ketään auttanut? Ei hän ollut jättänyt sitä tekemättä siksi, että ei olisi välittänyt perheestään ja ystävistään. Nyt se kaikki kauheus oli taas palannut mieleen, vaikka edelleenhän hän näki siitä painajaisia.

Hän havahtui kuullessaan Yurin äänen kyselevän hänen kuntoaan ja pyytävän sitten anteeksi Nanakuman puolesta. ”Ei se mitään, ymmärrän kyllä, että hän oli poissa tolaltaan ja sanoi siksi niin kuin sanoi… Kyllä tämä tästä helpottaa.” Haltia vastasi yhä kuitenkin itkuisella äänellä. Viha oli väistynyt mutta Nanakuman puheet olivat satuttaneet häntä pahemman kerran. Kyllä hän oli aina pitänyt itseään hiukan ulkopuolisena ja olihan se tyhmää olla mukana sodassa ihmisiä vastaan, jos ei halunnut sotia. Mutta hän tahtoi auttaa edes muita yliluonnollisia voimillaan ja tähän mennessä he olivat sodassakin vain puolustautuneet, kun heidän kimppuunsa oli hyökätty. Vielä ei ollut tullut tilannetta, että he olisivat aloittaneet hyökkäystä ihmisiä vastaan. Hän ei tiennyt mitä tekisi, jos sellainen tilanne tulisi, mutta toistaiseksi se ei ollut ajankohtaisin murhe.
_______________________________________________________________________

YURI

Saeryos ei ollut käytävässä kylläkään enää, kun pääsin käytävään, mutta uskoin tämän olevan ihan lähellä kuitenkin ja sairashuoneeltahan tämä löytyi lopulta selvästi surkeana tilanteesta. Eihän Saeryos kyllä nyt ihan kunnossa ollut, oli se toki silmin nähden nähtävissä, mutta olin kuitenkin aloittanut kyseisellä kysymyksellä. Mutta jatkoin myös pahoitteluihin tilanteesta Nanakuman puolesta, vaikka Nanakuma olisi kyllä saanut ihan itse olla hoitamassa tätä sen sijaan, että minä tai joku toinen joutuisi tekemään sen hänen puolestaan. No Nanakuma oli kyllä jo mennyt menojaan Nobuyukin kanssa muutenkin, mutta oli miten oli, ei niin vaan toimittu. Tai näköjään toimittiin, koska niinhän Nanakuma oli homman hoitanut.

Saeryos kuitenkin vastasi vain, ettei se mitään ja kyllä hän kovin ymmärsi, miksi Nanakuma oli niin sanonut ja poissa tolaltaan. "Mutta oli hän miten poissa tolaltaan ja vihainen Haurulle ja tapahtuneelle, niin ei se kuitenkaan ole syy sille, että voi loukata muita miten tahtoo tai tahtomattaan tai ajattelemattomuuttaan kai lähinnä tällä kertaa, mutta sen verran kyllä saisi ajatella, ettei ihan mitä vaan voi suoltaa. Olihan se julmasti sanottu, ettet muka välittäisi omasta perheestäsi. Varmastit välität, mutta näytät sen vaan toisella tavalla etkä silmittömällä julmuudella ja väkivallalla syyllisiä kohtaan. Nanakuma nyt on vaan omaa luokkaansa... En toki sinänsä ihmettele ollenkaan, kun kotonakin oli usein hyvinkin myrskyissää... Mutta vaikka isämme oli lievästi sanottuna aika kusipää, niin ei se kuitenkaan oikeuta siihen, että Nanakuma saa purkaa kiukkunsa myös ympärillään oleviin ja sortaa muita. Ja kun hän sanoi, miten sanoi, on ihan ymmärrettävää, että loukkaannuit siitä, että kyllä tuntemuksesi ja reaktiosi tapahtuneeseen on ihan olettava ja ymmärrettävä, mutta silti kaikesta huolimatta haluat ymmärtää Nanakumaakin, vaikka ei todellakaan tarvisi. Nanakuma teki väärin eikä sinun tarvitse vähätellä itseäsi tai kokemuksia eikä tunteitasi vain siksi, että Nanakuma on tolaltaan ja vihainen omista menetyksistään", yritin kovin, ettei Saeryosin tarvinnut puolustella tuon jälkeen Nanakuman kantaa. Kyllä Saeryosilla oli täysi oikeus tuntea olonsa loukkaantuneeksi, koska Nanakuma teki todella väärin.
_________________________________________________________________________

SAERYOASELINERMAYORSHIWALERIERNA

Yurin mielestä Nanakuman käytöstä ei tarvinnut puolustella, vaikka hänellä oli miten vaikeaa, se ei oikeuttanut muiden loukkaamista. ”Kiitos Yuri. Ymmärrän kyllä, että Hauru meni tempuissaan liian pitkälle eikä sitä voi katsoa vain sormien läpi, mutta meillä olisi vakavampikin uhka johon keskittyä, kuin pohtia miten Haurua rangaistaan vahingosta.” Saeryoselinermayorshiwalerierna sanoi, sillä eikä nyt esimerkiksi olisi tärkeämpää selvittää, kuka Masamunen perheen kimppuun oli hyökännyt ja valmistautua mahdillisesti seuraavaa hyökkäystä varten. He eivät enää saisi vastaavalla tavalla erota toisistaan, oli parempi pysyä yhdessä ja pidettävä aluetta tarkemmin silmällä.
_________________________________________________________________

MASAMUNE

Masamune ei ollut jaksanut juuri keskittyä muiden kinaamiseen, Nanakuma melskasi, mutta ainahan hän. Hän keskittyi poikasiinsa, jos hän olisi menettänyt kaikki, silloin varmaan hänkin olisi yhtä huonossa tilassa kuin Nanakuma. Nyt poikasista huolehtiminen meni hänelle syyllisen nirhaamisen edelle ja pakotti ajattelemaan järkevästi. Jonkin ajan kuluttua hän vilkaisi, missä vaiheessa kokous meni, kun Mitsuhide halusi palata taas asiaan. Gennosuke ei edes tiennyt, mihin he olivat jääneet ja sitten pohdittiin taas niitä rangaistusvaihtoehtoja. ”Mutta miten me voidaan edes harkita vaihtoehtoa voimienviennistä plus muusta, jos ei ole edes tietoa, mikä se plus muuta on?” Suzu ihmetteli. ”Siis älkää sanoko että te jumitatte edelleen niissä rangaistusvaihtoehdoissa, ettehän te ole edenneet yhtään.” Masamune totesi turhautuneena. Noki ja pari männynkäpyäkin saisi pidettyä tehokkaamman kokouksen.
___________________________________________________________________________

YURI

Saeryos kiitteli ymmärryksestä, minkä jälkeen jatkoi, että ymmärsi kyllä Haurun menneen liian pitkälle kirousjutussaan eikä sitä voinut noin vain katsoa läpi sormien, mutta tässä olisi hieman vakavempiakin aiheita. "Niin... Pitäisihän sekin saada selville, kuka tai ketkä luolille hyökkäsivät ja tappoivat Masamunen perheen ja Raidenin ja tämän otuksen. Olisi se ehkä tärkeämpi asia kuin rangaistuksien pohtiminen, mutta jollain tuo Haurunkin juttu pitäisi saada päätökseen ja tehdä selväksi hänelle, ettei ole ihan okei toimia ajattelemattomasti. Mutta toki mm. Nanakuma olisi voinut katsoa tilannetta hieman inhimillisemmin eikä mennä moisiin barbaarimaisuuksiin. Mutta ymmärrän kuitenkin tapasi katsoa tilannetta... Kaikki eivät vaan ajattele ihan samalla tavalla, vaikka onhan tuo rangaistuksen päättäminen kyllä aika kamalaa enkä mielelläni haluaisi päättää kamalista asioista vain sitä vähän vähemmän kamalaa", vastasin, koska ei tuo nyt minustakaan mitenkään kovinkaan kiva juttu ollut. Mutta ymmärsin kuitenkin, ettei tuotakaan tilannetta voinut vaan jättää tuohon. Nanakuma ja Masamune olivat kuitenkin kärsineet eniten ja molemmat olivat vaatineet rangaistukseksi ainakin jotain.
_________________________________________________________________________

GENNOSUKE

Haurun rangaistuksista pidettävä koko oli yllätys yllätys hieman venähtänyt, kun Nanakuma aloitti jonkun shown ja hänellä meni tunteisiin. Siinä samalla piti vähän loukata muidenkin tunteita, mutta lopulta Nanakuma saatiin pois pelistä, vaikka vieläkin hän vaati Haurulle rangaistusta. Niin no ei tuon tohelon touhuja toki voinut läpi sormien katsoa, että toki sille jotain pitäisi tehdä. Sehän oli selväkin, mutta tilanteentasalla oli hieman vaikea pysyä, kun tässä puhuttiin lähinnä milloin mistäkin ja rangaistuksia tuli sieltä ja täältä ja Nanakuma vaihtoi käsitystään rangaistuksesta kuin sukkia. Paitsi, ettei Nanakumalla sellaisia ollut, mutta kuolemasta hän oli päässyt ulkonäön turmelemiseen ja sitten yhdistänyt voimien viemistä ja ulkonäön turmelua ja taas julistanut kuolemaa ja vaihtanut taas mielipidettään. Mutta olisi ihan kiva tietää, mistä vaihtoehdoista tässä oltiin äänestämässä, niin sen tuomion voisi antaa ja jatkaa eteenpäin mm. siihenkin, että kuka sen hyökkäyksenkin takana oikein mahdollisesti on. No sitä toki varmaan pitäisi mennä katsomaan ihan paikanpäälle, mutta jos nyt se rangaistus ensin, niin ehkä eteenpäinkin voisi vielä päästä.

Mitsuhiden mukaan rangaistusvaihtoehdot olivat nyt sitten karsittu kolmeen. Eli edelleenkin se kuolema oli ratkaisu, mutta sen lisäksi oli myös karkotus ja voimien vienti plus ilmeisesti edelleenkin ulkonäön turmelua pienemmässä määrin. Eikä tarkoituksena ollut enää polttaa puolta naamaa, vaikka se ei kai ollut vaihtoehto muutenkaan koskaan, jos se kerta oli vaan esimerkki. No olisi ehkä kannattanut antaa parempi esimerkki siinä tapauksessa, mutta sama se, koska ei tässä kenenkään naamaa oltu polttamassa. Suzu kuitenkin ihmetteli jo, että miten voisimme edes harkita jotain voimien viemistä plus muuta, kun ei ollut mitään tietoa mikä se oli. No jaa'a, sen kun tietäisinkin, ellei se nyt sitten ollut sitä, mistä koko ajan olimme puhuneet. "Eikö se nyt sitten muka ollutkaan jo selvä, jos pienimuotoisemmalla ulkonäön pilaamisella mennään sen plussakohdan kohdalla? Vaikka sama se olisi laittaa vaan pää poikki. Eipähän olisi enää sitäkään ongelmaa", Mitsuhide totesi. "Niin, koska pään poikki laittaminenhan ratkaiseekin kaiken", totesin puolestani. Masamune kuitenkin heräsi myös jostain omastaan todeten turhautuneena, että vieläkö olimme rangaistusvaihtoehdoissa. "No kyllä, jos et sattunut huomaamaan, että tässä oli keskeytys juuri sen kohdalla, joten loogisesti olemme edelleen siinä", Mitsuhide päätti kertoa ystävällisesti.
__________________________________________________________________________

SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Totta oli, että Masamunen perheen kimppuun hyökänneet olivat tällä hetkellä suurempi uhkatekijä kuin Hauru. Muutenkin heidän ryhmän sisäinen epäsopu oli vakava uhka selviytymiselle. Ihmisillä ei ollut sitä ongelmaa, he olivat tottuneet elämään järjestelmässä, jossa ylemmät tahot määräilivät alempiaan ja muut tekivät mukisematta kaiken mitä käskettiin. Se oli vaarallista, koska ei tarvittu kuin yhden ihmisen tyhmä idea ja tämä saisi kaikki ihmiset toimimaan sen mukaan jos oli tarpeeksi vaikutusvaltaisessa asemassa. ”Niin, meillä ei olisi aikaa riidellä ja syytellä toisiamme täällä.” Saeryoselinermayorshiwalerierna sanoi. ”Olen jo kunnossa, palataan takaisin.” Hän sanoi, vaikka häntä ei innostanutkaan osallistua kokoukseen, mutta ei hän täällä murjottamallakaan mitään edistäisi.
____________________________________________________________

SUZU

Suzu oli hiukan kauhulla kuunnellut kokousta ja hänen kävi Haurua sääliksi. Oli hänkin ollut vihainen alkuun, mutta kun hän toipui järkytyksestä, että hänen hiuksensa olivat taas lyhentyneet kiitos sen Ichiron leijonan, hänen kävi nyt Haurua sääliksi. Hän oli itse kallistumassa sen voimienviennin kannalle rangaistuksista, koska se nyt ei tappaisi tai vahingoittaisi ketään ja Hauru ei kuitenkaan menettäisi voimiaan loppuiäkseen vaan hänen piti ansaita ne takaisin. Mutta sitten siihenkin piti yhdistää plus muuta, mikä oli mysteeri, vaikka Mitsuhidestä se oli ihan päivänselvää että plus muuta tarkoitti plus muuta. Mikä blondi. No siis se tarkoitti pienimuotoista ulkonäön pilaamista. ”Niin, niin mutta mikä on kellekin pienimuotoista pilaamista? Koska jos esimerkiksi haluaisin äänestää sitä voimien viemistä, niin se on ihan eri asia jos Haurulta revitään vaikka sen lisäksi pari hammasta irti tai leikataan hiukset kaljuksi. Kyllä se pitää määritellä kunnolla, mitä sillä pienimuotoisella tarkoitetaan.” Suzu selitti, koska hiukset kasvaisivat takaisin, hampaat eivät ja hiustenleikkuu ei sattuisi, hampaiden repiminen kyllä. Siinä oli iso ero. Puhumattakaan kaulan katkaisemisesta, koska se nyt ei ollut pienimuotoista enää missään määrin. Masamunekin keskittyi taas kokoukseen ja pettyi, kun kokous ei ollut edennyt mihinkään. ”En huomannut, koska ei kiinnostanut kuunnella teidän ruikutusta. Odotin, että te saisitte itsellenne tarpeeksi vaihtoehtoja että päästäisiin joskus äänestämään, minä olen jo sanonut mielipiteeni Haurun rangaistukseen. Kertokaa sitten kun olette valmiita.” Masamune sanoi ja kääntyi taas korin puoleen.
__________________________________________________________________________

YURI

"Olet kyllä oikeassa tuossa, ettei oikein olisi kannattavaa riidellä tai syytellä toisiamme, koska oikea uhka on kyllä muurien ulkopuolella eikä täällä sisäpuolella. Mutta kun kaikki eivät vaan näe asiaa sillä tavalla... Mikä on sääli", vastasin lopuksi. Mutta Ilmeisesti Saeryos oli kuitenkin nyt kunnossa ja olisi valmis palaamaan takaisin kokoukseen. "Hyvä sitten, jos olet jo kunnossa", vastasin yrittäen hieman hymyillä myös. Mutta eipä siinä sitten. Lähdimme sairashuoneelta ja suuntasimme askeleemme takaisin kokoushuoneeseen(?). Siellä kokous jatkui edelleenkin ja tilanne näytti siltä, ettei se ollut kyllä edennyt yhtään mihinkään sitten sen, kun olin lähtenyt katsomaan Saeryosin vointia. Edelleenkin pohdittiin rangaistuksia tai mitkä nyt olivatkaan äänestykseen kelpaavia ja niin edelleen. Mitsuhide puhui siitä kauneuden viemisestä, että se oli se joku plus muu ilmeisesti voimien viennin lisäksi. Suzu taas yritti saada jotain pätevämpää Mitsuhidesta irti kuin vain, että pienimuotoista pilaamista, koska jos ei tiennyt, mikä se pienimuotoinen pilaaminen oli, ei sitä voinut oikein äänestääkään. "No mistä minä sen tietäisin? Puolestani hänet voisi tappaakin, joten sama se, mitä se pienimuotoinen sitten on", Mitsuhide totesi. "No pitäisikö meidän sitten kenties ensin määritellä se pienimuotoinen ennen kuin alamme äänestämään mitään, kerta olette nyt jymähtäneet siihen kohtaan?" ehdotin, että johonkin suuntaan päästäisiin. Ei se tuosta oikein mihinkään ikinä etenisi muuten. "Mutta mikä sitten on pienimuotoista? Joku toinen voi ottaa pienimuotoisen ihan eri tavalla kuin taas joku toinen. Jollekin pienimuotoinen voi olla jopa arpikin kasvoissa, mutta joku toinen voi jo kauhistua siitä ja pitäisi sitten enemmän... no vaikka hiusten leikkaamista kuten Suzu mainitsi paljon inhimillisempänä. Mutta sitten taas on joku, joka ottaisi mieluummin vaikka kymmenen arpea naamaan kuin luopuisi hiuksistaan. Joten... Miten me pääsemme mihinkään yhteisymmärrykseen pienimuotoisesta ulkonäön pilaamisesta?" Rokuro pohti seuraavaksi ääneen. "No... ehkä siitäkin voi äänestää, jos kaikki vaikka kirjoittavat tai sanovat oman pienimuotoisen seikan, joka pilaa ulkonäköä, niin ehkä voisimme äänestää niistä?" Zelfa puolestaan ehdotti.
__________________________________________________________________________

SUZU

Kokous oli mennyt kauhean monimutkaiseksi, ei kai se nyt niin vaikeaa ollut päättää Haurulle rangaistusta, mutta niin se voin oli. Ei Mitsuhidekään tiennyt, mistä sen pienimuotoisen pilaamisen pystyisi tietämään, koska ei ollut sitä edes ehdottanut ja hänestä koko Haurun saisi tappaa. Yuri tuli silloin Saeryosin kanssa takaisin. ”Anteeksi, että lähdin sillä tavalla.” Haltia pyysi selvästi rauhoittuneemmin, kun he tulivat sisään. ”Mitä tapahtuu?” Yukimura kysyi herättyään, hän oli jotenkin onnistunut nukahtamaan kesken kokouksen. ”Ei mitään, se tässä kokouksessa ongelmana onkin.” Masamune kertoi. Yurista se pienimuotoinen asia piti ensin määrittää, mutta ei sekään ollut helppoa, kun kaikilla oli niin eri käsitys. Zelfasta jokainen sitä vaihtoehtoa äänestävä voisi äänestyksen yhteydessä määritellä mitä se jokin olisi. ”Eikä! Siinähän menee koko päivä jos tässä pitää jokaisen alkaa luetella mitä kaikkea siihen pilaamiseen kuuluu! En minä moiseen ainakaan ala!” Kamanosuke protestoi. ”No etkö muutenkin ollut tappamisen kannalla?” Suzu ihmetteli. ”Niin… Mutta en minä jaksa istua täällä kuuntelemassa myöskään, kun muut luettelevat. Lisäksi eihän Haurun ulkonäössä ole edes mitään pilattavaa, hänhän näyttää kauhealta muutenkin.” Kamanosuke jatkoi. ”Entä jos ei halua äänestää sitä plus muuta vaan pelkkää voimien vientiä? Se olisi paljon helpompaa, tuo plus muuta on niin kovin sekavaa…” Suzu murehti, ei hän ainakaan tältä istumalta osaisi alkaa määritellä mitä se plus muuta olisi. Sitten hän ei äänestäisi sitä kohtaa lainkaan, eli karkotus oli varmaan sitten ainoa vaihtoehto koska ei hän halunnut äänestää kenenkään tappamista.
___________________________________________________________________________

ZELFA

Kokous oli polkenut jo hyvän tovin paikallaan, mutta seuraavaksi Yuri ja Saeryoskin pääsivät takaisin. Saeryos puolestaan pahoitteli, että oli lähtenyt sillä tavalla, mutta ei kukaan sitä näyttänyt hirveän pahalla ottaneen ja kai se nyt oli ihan ymmärrettävää, koska Nanakuma oli aika mäntti. Tosin sitten Yukimura oli ihan pihalla, että mitä tapahtui näyttäen siltä, että oli vetänyt lonkkaa jo jonkun aikaa. Siinäkin johtaja... Mutta no eipä hän jäänyt oikein mistään paitsi, kun eihän tässä mitään ollut tapahtunut ja Masamune kertoi sen Yukimuralle. No sitten alkoi olemaan ongelmaa siitä, että mitä se plus muuta-asia oli. Ilmeisesti edelleenkin ulkonäön turmelua, mutta barbaarimaisuuksista oli päästy kuitenkin ja enää se oli vain jotain pienimuotoista. Ongelma kuitenkin oli vaan se, että mitä kukin nyt piti pienenä ja mikä sitten meni liiallisuuksiin. Päätin ihan vaan ehdottaa, että voisihan sen omasta mielestään pienimuotoisen sitten vaikka sanoa ja niistä katsottaisiin paras, ellei kuolema tai karkotus sitten voittaisi äänestystä heti alkuun. Kamanosukelle nyt ei tokikaan käynyt, koska no olisihan se ollut ihan liian helppoa, jos kukaan ei olisi ollut vastaan. Siihen Suzu kuitenkin ihmetteli, että eikö Kamanosuke ollut tappamisen kannalla muutenkin. No oli toki, mutta ei hän jaksanut jäädä odottamaan sitä tuomiota sen jälkeen, kun muut kävivät sitä plus muuta läpi. "No eihän sinun ole mikään pakko jäädä odottamaan ja kuuntelemaan sitä, jos ei kiinnosta", ehdotin siihen, että eipä sekään nyt ongelma olisi. Kuka pakotti jäämään, jos ei kiinnostanut? Tuskin se äänestykään ja muutenkaan täällä asian puiminenkaan pakko oli, jos ei kiinnostanut kerta kaikkiaan. Seuraavaksi Suzu kuitenkin murehti sitä, että entä, jos ei halunnut plus muuta kohtaa, kun se muutenkin oli sekava. "Ei kai voimien viemisen lisäksi ole myöskään pakko äänestää mitään plus muuta juttuja, jos ei halua? Mutta jos haluaa, niin voi sanoa... vissiin? Ja jos sen plus muuta kohdan rajaa tiettyyn aihealueeseen, kuten nyt ulkonäön viemiseen, niin eihän siihen sitten voi edes äänestää mitään muuta kuin jotain sen aihepiirin sisältä. Ei kai se nyt niin sekavaa voi olla... Ja jos ei keksi mitään lisäksi, niin tuskin se pakko on", ehdotin vielä.

Sivun 44 roolaukset:

KAMANOSUKE

Kamanosuke ei ymmärtänyt, miten vaikeaa oli hakata Hauru hengiltä, ei siihen mitään kokousta tarvinnut (eikä edes kokoa XD). Vaikeaa tuntui vain olevan koska sitten ei edes saanut tappaa ja piti vain karkottaa ja sitten sekin oli liikaa ja sitten homma menikin vaikeaksi. Lopulta oli jotain plussia ja Kamanosuke ei halunnut kuulla mistään plussista matikantuntien ulkopuolella, ei hän ollut tänne laskemaan tullut. (sä oot niin älykäs XD) Hän ilmoittikin, ettei mitään plussia ja siinä menisi ikuisuus, jos jokainen alkoi erikseen luettelemaan mitä kaikkea halusivat Haurun rumalle pärställe tehdä. Zelfasta ei ollut pakko jäädä kuuntelemaan jos ei kiinnostanut. ”Minua kiinnostaa tietää päästäänkö Haurusta vihdoin eroon, ei se mitä hänen naamalleen tapahtuu. Ja minulla on kysyttävää sitten kun nämä turhat Hauru-asiat on käyty läpi, etten voi lähteä ennen kuin nämä turhuudet on hoidettu.” Kamanosuke huomautti, ettei ollut lähdössä mihinkään. Häntä ei häädetty mihinkään, hän ei ollut mikään Nanakuma. Sitten ei ollut pakko valita plussia, mutta sai jos halusi. ”Siis mitä minun nyt pitää äänestää?” Suzu kysyi Zukolta ihan pihalla koko touhusta.
________________________________________________________________________
ZUKO

Kun kokous taas Nanakuman ongelman jälkeen pääsi jatkumaan, se jäi siihen johonkin plus muuta kohtaan. Ja plus muuta ilmeisesti kuului voimien viennin rinnalle, jos se nyt ei riittänyt pelkästään. Mutta ilmeisesti mitään plus muuta juttuja ei ollut pakko äänestää, jos ei halunnut. Mutta täytyi myöntää, että asia oli ollut mennyt kyllä jonkun verran yli hilseen ja sitten Kamanosuke alkoi kitisemään, ettei hän mitään plus muuta kohtia jaksanut kuunnella. Zelfa ehdotti, että Kamanosuke voisi poistua sitten, kun oli äänestänyt, mutta se ei käynyt, koska hän halusi tietää pääsisimmekö Haurusta vai ei eikä se mitä hänen naamalleen tapahtuisi. Lisäksi hänellä oli jotain kysyttävääkin johonkin liittyen, mutta sitä ei ilmeisesti voinut kysyä nyt vaan vasta sitten Hauru-asioiden jälkeen. "No sille en sitten voi mitään", Zelfa sanoi kohauttaen olkiaan.

Seuraavaksi Suzu kuitenkin kysyi minulta, että mitä hänen nyt oikein piti äänestää. "Niin... Se on sisänsä ihan hyvä kysymys", totesin siihen, koska en ollut nyt ihan varma enää itsekään. "Siis mitkä meillä edes on vaihtoehtoina enää? Vai onko se voimien vienti ikään kuin nyt valittu ainoaksi, koska tappaminen ja karkotus on liian julmia? Vai onko tappaminen ja karkotus mukana edelleenkin? Ja sitten se plus muuta kohta... Mihin se oikein kuuluu? Voimien vientiin vai?" päätin ihan vaan kysyä. "Niin... Jos vaihtoehdot ovat edelleenkin karkotus, kuolema ja voimien vienti... Ja jos voimien vienti yksinään kuulostaa liian nynnyltä, niin sitten ilmeisesti halutessaan saa ehdottaa siihen vielä jotain, mikä menee kauneuden viennin kategoriaan. Mutta ei kai ketään voi pakottaa keksimään mitään siihen lisäksi, jos haluaa vaan voimien viennin", Zelfa yritti saada asiaa ilmeisesti jotenkin auki. "Eli tarkoittaako se sitten sitä, että on useampikin äänestys? Että ensin äänestetään kuoleman, karkotuksen ja voimien viennin väliltä... Ja jos voimien vienti nappaa voiton, niin sittenkö vielä äänestetään, että keille riittää pelkkä voimien vienti ja ketkä haluavat jotain kauneuden turmelua vielä siihen mukaan? Ja sitten jos voiton ottaa voimien vienti plus kauneuden turmelu, niin sittenkö äänestetään vielä, että mitä se plus juttu on tarkemmin? Niinkö?" kysyin seuraavaksi. "En minä tiedä... Kai... No onhan siinä toki sitten kolme äänestystä yhteensä, jos sinne asti päästään, mutta ompahan ainakin tehty perusteellisesti, joten kenellekään tuskin on valittamista sen jälkeen... Paitsi Kamanosukella, mutta se asia käytiin jo. Ja onhan se pitkäveteistä, mutta voihan kuolema tai karkotuskin voittaa, joten sitten ei tarvitse lisä-äänestyksiä. Jos ei, niin sitten tarvii... Minkäs sille mahtaa, ellei jollain ole näppärempää ideaa... Oikeaa sellaista, eikä mitään munien viskelyä", Zelfa sanoi. No olihan siinä sitten äänestämistä, jos niin tehtäisiin.
__________________________________________________________________________

YUKIMURA

Vänkäys jatkui niin kauan, että Yukimura nukahti, mutta eipä keskustelu sinä aikana oikein edennyt. Ja nyt keskustelu oli menossa jo niin oudoille urille, että Yukimurakin putosi kärryiltä. ”Siis ihan tosi, mikä tässä on niin vaikeaa? Heitetään Hauru niskaperseotteella ulos linnasta ja se on siinä, ei se sen vaikeampaa ole.” Masamune kommentoi kun yhtäkkiä äänestyksiä olikin jo kolme ties mistä. ”Minä en tajua enää yhtään mitään missä tässä mennään.” Suzu valitti päätään pidellen. ”Eikö me vaan voida antaa Haurulle piiskaa ja jatkaa elämää?” Kichiyakin pyysi. ”Okei, minä en jää tänne jos te aiotte oikeasti pitää kolme typerää äänestystä jostain Haurun kohtalosta. Kuka pölli kusarigamani? Tahdon sen takaisin. Ja sitten häivyn ja te saatte vatvoa Haurua ja äänestyksiänne vaikka maailman tappiin asti.” Kamanosuke luovutti. ”Ihan rauhassa nyt. Me pidämme yhden äänestyksen vaihtoehdoista, ei enempää. Tähän on tuhlattu jo ihan liikaa aikaa. Vaihtoehdot ovat kuolema, karkotus tai voimien vienti ilman mitään plussia, koska niistä plussista ei nyt päästä mihinkään yhteisymmärrykseen.” Yukimura ilmoitti, ei tästä tulisi muuten koskaan valmista ja heillä oli muutakin pohdittavaa.
________________________________________________________________________

RUI

Olin keskittynyt jälleen Masamunen poikasiin, koska ne olivat paljon kiinnostavampia kuin meneillään oleva keskustelu jostain plussista ja minuuksista vai mistä mahtoivatkaan edes jauhaa. Se meni niin yli, etten edes yrittänyt pysyä mukana. Siitä ei myöskään ilmeisesti tullut mitään ja lisäksi ehdotettiin vielä niskaperseotteita ja piiskaa ja mitähän vielä. Mutta seuraavaksi Kamanosuke halusi tietää Haurun kohtalon sijaan kusarigamastaan. "Se on minulla. Tai siis... ei se nyt minulla ole, vaan kotona... Mutta voin toki hakea sen nyt, jos sillä tulenpalava kiire", vastasin siihen, kun taas Zelfa ja Zuko pohtivat jotain kolmea äänestystä ilman plussia ja plussien kanssa... Siihen soppaan en kyllä lusikkaani tunkisi ja muutkin alkoivat näyttämään aika närkästyneiltä. Seuraavaksi Yukimura halusi muiden ottavan rauhassa ja totesi, ettei tässä yhtä äänestystä enempää pidettäisi. Vaihtoehdot puolestaan olivat kuolema, karkoitus ja voimien vienti ilman mitään plussa kohtia. "Saako niitä munia vielä ehdottaa?" Noki päätti kysyä. "Jos kuitenkaan ei... Jos pysyvään vaan niissä kolmessa, niin ehkä tästäkin päästään joskus", Zuko totesi ja ehkä parempi niin. "Eli seuraavaksi sitten varmaankin äänestetään? No minä äänestän voimien vientiä", totesin perään. Vai olisiko se pitänyt kirjoittaa johonkin? No ei kai.
__________________________________________________________________________

YUKIMURA

Tilanne oli taas yksi iso katastrofi ja kohta kukaan ei tiennyt mistä edes äänestettiin ja miksi. Kamanosuke halusi tietää missä hänen kusarigamansa oli, koska näytti siltä, ettei tämä kokous loppuisi ikinä. Rui kertoi sen olevan hänellä. ”Mitä ihmettä se sinulla tekee?” Kamanosuke ihmetteli. ”No ehkä sen ehtii tämän jälkeenkin nyt kun tähän saatiin taas joku tolkku eikä ties mitä kaiken maailman plussaäänestyksiä.” Kamanosuke sanoi sitten. Noki olisi vielä halunnut ehdottaa kananmunia, mutta se ei ollut vaihtoehto ja sitten Rui ilmoitti jo mitä äänesti. ”Jos nyt vaihteeksi koitetaan edetä järkevästi tämän asian suhteen.” Yukimura sanoi ja haki kirjoitusvälineet ja kirjoitti vaihtoehdot niihin. ”Selvä, eli ne jotka äänestävät kuolemaa, käsi ylös nyt.” Yukimura sanoi, niin saataisiin joku tolkku tähän eikä kukin vain huutelisi menemään omia ehdotuksiaan.
___________________________________________________________________________

RUI

"Minulle se jäi viimeisenä, kun Zelfa sen minulle tyrkkäsi sen jälkeen, kun Hijikata oli saanut huitoa tarpeeksi sillä", vastasin kysymykseen siitä, mitä se hirveä ase minulla teki. Mutta ei sillä nyt sitten enää ollutkaan kiire, joten antoi sitten olla ja istuin takaisin. Mutta sitten kuitenkin siihen ihan äänestykseenkin asti nyt, kun siihen asti oli ilmeisesti viimein päästy. Minä puolestani äänestin voimien vientiä, mutta Yukimura halusi ensin paperin ja kynän ja ensin piti äänestää kuolemasta eli käsi pystyyn, kuka halusi, että Haurun rangaistus olisi kuolla. Hauru ei näyttänyt voivan taaskaan kovinkaan hyvin, kun kokous oli saanut joudutusta osakseen. Ilmeisesti mikään vaihtoehto ei häntä houkuttanut, mutta olisi tyytyväinen, että edes se plussa vaihtoehto hylättiin kokonaan. Mitsuhide joka tapauksessa nosti käden pystyyn, kun kuolemaa kysyttiin.
__________________________________________________________________________

KAMANOSUKE

Rui oli sitten tyypillisenä naisena vain pitänyt kusarigaman itsellään koska Zelfa oli sen hänelle lykännyt sen jälkeen kun Hijikata oli huitonut sillä silloin pakoreissulla. Koska hän itse ei ollut uskaltanut, miten säälittävää… Mutta Ruille ei sitten tullut mieleenkään, että sen olisi voinut viedä takaisin esimerkiksi hänen asunnolleen? No ihan sama, hän hakisi aseensa kun Hauru olisi eliminoitu. Sääli vain, että tappamisen kannalla eivät olleet Kamanosuken lisäksi muut kuin Mitsuhide ja Hoshiyomi. Nanakumakin varmaan, mutta se turhake ei tietenkään ollut paikalla kerrankin kun sitä olisi jopa tarvittu, vaikka ei se tainnut paljoa tilannetta muuttaa. ”Sitten seuraavaksi ketkä kannattavat karkotusta?” Yukimura kysyi kirjattuaan ensimmäisen tuloksen. Siinä kohtaa kätensä nostivat ainakin Masamune, Tenzen ja Hijikata.
_________________________________________________________________________

SUSUMU

Olin Hijikatan ja Tetsunosuken kanssa ottanut osaa Haurun rangaistuskokoukseen, vaikka en kyllä tiennyt oliko meillä jotain sanavaltaa edes tilanteeseen, kun emme me varsinaisesti kuitenkaan kuuluneet kyseiseen joukkoon. Tosin hieman tuntui siltä, ettei tässä kukaan muukaan mitään äänestäisi, kun asia oli ihan jossain muussa ja lopulta, kun asia tavoitti heidät taas, pohdittiin jotain plus muuta juttuja. Sille kuitenkin laitettiin piste ja lopulta vaihtoehdot olivat kuolema, karkotus tai voimien vienti. Ensin äänestettiin kuolemasta ja se sai lopulta vain kolme ääntä. No se shown vetänyt Unnokin taisi kyllä olla sitä mieltä, joten periaatteessa neljä, mutta se ei hirveästi kyllä saanut ääniä, joten kuolema oli pyyhitty siinä kohdassa jo pois listalta. Ei se voinut mitenkään voittaa, ellei muut äänestäisi tyhjää, mutta tyhjää ei varmaan voinut äänestää.

Kuoleman jälkeen oli vuorossa karkotus ja siinä kohdassa kätensä nostivat ylös Masamune, se koko ajan tuiman näköinen mies ja Hijikata eli meilläkin ilmeisesti oli tällä kertaa oikeus mielipiteeseen. Sitten kätensä nostivat ylös yksi niistä Unno naisista (Daria), se ulkomaalainen albiinomies (Geralt) ja Kouga-klaaniin kuuluva mies, joka taisi olla Gennosuke. Itse pohdin puolestani voimien viemisen ja ja karkotuksen väliltä, mutta jos Haurulla menisi tunteisiin karkotus, voisi tämä myöhemmin olla mahdollinen uhka voimiensa kanssa. Plus ei meitäkään oltu karkotettu, vaikka hyökkäsimme alunalkaen Takatorin porukkaa vastaan ja tapoimme väkeä heidän riveistään. Okitakin sai täältä hoitoa, joten päädyin lopulta odottamaan sitä voimien vienti -kohtaa. Tetsunosukekin taisi odottaa sitä, kun ei ollut karkotuksen kannalla eikä hän kuolema kohdassakaan ollut viitannut, mikä oli ihan olettavaa, kun kyseessä oli Tetsunosuke.
__________________________________________________________________________

YUKIMURA

Kuolema ei onneksi saanut kuin muutaman äänen, karkotus keräsikin sitten enemmän, mutta ei enemmistöä siltikään, joten alkoi olla aika selvää, mihin päädyttäisiin. ”Ja sitten ketkä äänestävät voimien vientiä?” Yukimura kysyi kuitenkin tasapuolisuuden nimissä ja äänesti tätä kohtaa itsekin. Se oli hänestä kaikkein oikeudenmukaisin rangaistus, koska Haurun huolimattomasta voimienkäytöstähän ongelma johtui, joten voimien vieminen olisi sopiva opetus hänelle, että sopi pärjätä ilman, kunnes oppisi vastuuta sen verran, että harkitsisi ennen kuin asettaisi itsekkäistä syistä muut vaaraan. Se saikin reippaasti enemmän ääniä, Yukimura kirjoitti tuloksen ylös kuitenkin, jos joku Nanakuma tulisi valittamaan, niin olisi mustaa valkoisella, että näin äänestystulos jakautui. ”Ei varmaan ole epäselvää, mikä vaihtoehto voitti. Eli voin varmaan julistaa tuomion, että rangaistuksena Haurulle vastuuttomasta voimiensa käytöstä, hänen voimansa viedään häneltä, kunnes hän on osoittanut riittävää vastuuntuntoa, jotta ne voidaan uskoa hänelle takaisin.” Yukimura ilmoitti asian.
_______________________________________________________________________

HAURU

Yuri ja Saeryos olivat myöskin palanneet ja sitten alkoi taas rangaistuksien pohtiminen, mikä ei mieltä hirveästi ylentänyt. Kiitin kuitenkin luojaa mielessäni, että se plus muuta kohta jätettiin kokonaan pois, koska en kyllä olisi suostunut ulkonäköni tärvelyyn. En vaikka se olisi ollut miten rangaistus, että siinä kohdassa olisin lähtenyt, ihan varmasti ja ihan sama miten, mutta jotenkin. Ja vaikka se olisi viimeinen tekoni, niin tänne en olisi kyllä jäänyt odottamaan sellaista tuomiota. Ei, että muutkaan rangaistukset hirvesti olisivat olleet mieltäylentäviä. Mutta äänestys alkoi kuolemalla ja sitä ei sentään äänestänyt kuin kolme, plus varmaankin Nanakuma, mutta ei se voisi enää voittaa. Sitten oli vuorossa karkotus, jonka olisin voinut ottaa kyllä vastaan, mutta ei siihenkään hirvesti ottanut kukaan kantaa. Pääteltävissä olikin siis, että voimien vienti oli sitten se, mitä tapahtuisi. Sitäkin kyseltiin kuitenkin ihan ääneen ja loput sitten äänestivät sitä. No Oboro ei ollut äänestänyt yhdelläkään kierroksella, mutta hän ei tainnut tietää, mitä äänestäminen tarkoitti. Ei, että hänen äänensä tilannetta mihinkään olisi muuttanut. Lopulta Yukimura kuitenkin ilmoitti rangaistusmuodon ja se oli voimien vieminen. "Miten se oikein edes toimii? Laitammeko me vaan peilin Haurun viereen ja sitten tapahtuu kummia?" Noki kyseli seuraavaksi. Ei kyllä ollut minullakaan hajua moisesta, mutta en välttämättä edes haluaisi tietää. Ei sillä, toki se kuoleman ja kasvojeni turmelun voitti mennentullen.
_________________________________________________________________________

ASAMIHIME

Lopulta katastrofisen kokouksen päätteeksi Haurun rangaistus saatiin päätettyä ja lopulta vaihtoehdoksi äänestettiin Asamihimen ehdotus viedä Haurun voimat. Asamihime oli helpottunut, sillä ei hän olisi toivonut ainakaan kuolemaa Haurun kohtaloksi, ei hän paha ollut, toivottoman typerä ja vastuuton vain. Noki pohti jo, miten voimien vienti käytännössä toimi. ”Valitettavasti se on hiukan monimutkaisempi seremonia ja vaatii valmistelua. Ensinnäkin Yata no kagami on äärimmäisen voimakas esine, kuten jotkut varmaan tietävätkin, ei sitä turhaan ole pidetty visusti vartioituna poissa ihmisten katseilta. Ei peili ihmisille oikeastaan vahinkoa aiheuta, mutta sen loistama valo on niin kirkas, että sitä katsoessa voi sokeutua. Lisäksi kyseessä on pyhä esine, joten se on erityisen vaarallinen yookaille ja vastaaville yliluonnollisille, sillä se puhdistaa negatiivisen energian. Joten koska en ole varma kaikista, miten peili vaikuttaa, on parempi, että kaikki vetäytyvät sisälle ja sulkevat ikkunaluukut. Ihan sisälläolon pitäisi riittää suojaksi, mutta suosittelisin, että varmuuden vuoksi voisi olla parempi kerätä kaikki päälinnaan, ehkä jopa kellariin mihin ei ainakaan pääse valoa, ja tehdä vielä suojaloitsu linnan ympärille. Varmuuden vuoksi, ettei siitä seuraa mitään ikäviä sivuvaikutuksia kehenkään muuhun.” Asamihime sanoi. Olihan tämä ehkä ylivarovaisuutta, mutta parempi se kuin katua. ”Tiesin, että peili on voimakas, mutta en edes ajatellut, että se on noin vaarallinen… Miksi ihmeessä olet tuonut sen tänne, täällähän ne kaikki yookait ja muut ovat, joihin se vaikuttaa negatiivisesti?” Yukimura kysyi. ”Juuri siksi, se olisi liian vaarallinen vihollisen käsissä, parempi, että minä pidän sen täällä tallessa.” Asamihime vastasi. ”Aivan, no toki se selittää.” Yukimura myönsi.
___________________________________________________________________

NOKI

Olin hyvin utelias sitä kummallista peiliä kohtaan ja jonka mahtivoimiin olimme päättäneet turvautua Haurun voimien viemisen suhteen. Olin myös helpottunut, ettei ketään tarvinnut alkaa tappamaan tai karkottamaan. No olisihan Hauru tietenkin voinut kysyä ensin, että oliko muilla kiinnostusta joutua lapsikirouksen valtaan, kun aloitti loitsinnan, mutta ehkä hän unohti? Ja no ei kai se nyt ihan niin vakavaa kuitenkaan ollut? Jostain syystä suurin osa oli kuitenkin vaikuttanut hyvin tympääntyneeltä tilanteeseen ja siihen, että olivat joutuneet kirouksen valtaan. No juu olihan se aika itsekäs veto, jos Haurua yksin vain lapsetti ja sitten kirosi muutkin lapsiksi, mutta ilmeisesti se oli vahinko.

Mutta kuitenkin siihen peiliin, joka aiheutti ainakin itsessäni hämmennystä, kun se kerta kykeni viemään jopa voimatkin joltain. Mutta miten se sitten tapahtuisi, olikin jo toinen ihmetyksenaiheeni, jolloin kysyin sitä ihan ääneen. Ehdotin myös, että olisiko se vain sitä, että Asamihime asettaisi peilin Haurun viereen. Mutta ei, ei se niin helppoa ilmeisesti ollut, koska se vaati monimutkaisen seremonian. Sitten Asamihime alkoi selittämään tilannetta auki. "Tuota olisiko sille yamakatami-peilille jotain lempinimeä tai jotain?" päätin kysyä, kun oli niin vaikea nimi taas lausuttavaksi. "Voisitko millään olla keskeyttämättä", se ilmeisesti aina tummiin pukeutunut naispuolinen yrmy-Unno totesi. "Aivan, anteeksi", pyytelin sitten väliin, kun Asamihime selitti siitä, että jos peilin mahdollisilta sivuvaikutuksilta haluaisi varmuuden vuoksi suojautua, niin olisi kannattavaa mennä kellariin piiloon pelottavaa peiliä. "Ompas siinä peiliä kerrakseen, vaikka en tiedä kyllä, mitä peileillä muutenkaan tehdään", totesin, kun Asamihime sai juttunsa loppuun. "Oletko tosissasi?" Haruya vierestäni kyseli. "No joo... En ole koskaan nähnyt peiliä", vastasin kohauttaen olkiani. "Onnekas... Jos Haurullakaan ei olisi peiliä, hänkään tuskin kärsisi kriiseistä niin usein", Haruya totesi. "Vihjaatko, että olen vanha luuska?!" Hauru parahti seuraavaksi ollen muutenkin aika huonona ajatuksesta viedä voimat häneltä. "En tietenkään!" Haruya kiirehti sanomaan nopeasti, kun minä taas olin kiinnostunut jo enemmän Yukimuran kysymyksestä peiliä kohtaan, jos peilin voimat olivat pelottavia yookaiden mielestä, niin miksi peiliä säilöttiin täällä. No ilmeisesti siksi, koska ihmisten käsissä se ei ainakaan olisi yhtään hyvä juttu, mikä toki kävi järkeen, jos yookait pelkäsivät peiliä negatiivisesti. Mitä se sitten tarkoittikaan. "Eli pitääkö meidän mennä kellariin nyt heti... vai vähän myöhemmin vai vasta viikon päästä?" Zelfa tiedusteli seuraavaksi.
___________________________________________________________________________

KAMANOSUKE

Kyllä taas harmitti, kun Hauru selvisi niin vähällä, eikä hänestä päästy vieläkään eroon. Hauru oli niin turha, yleensä harmiton ja turha, mutta nyt hän oli ollut oikein superriesa. Silti häntä ei edes karkotettu tappamisesta puhumattakaan, miten ikävää. Asami yritti selittää sen peilin toimintatapoja siitä huolimatta, että Noki häiritsi häntä jatkuvasti tyhmillä kysymyksillään. Lopulta Noki ei edes tiennyt mikä oli peili, mutta se kyllä selitti muutaman asian… Minihauru oli kateellinen, koska ilman peilejä oltaisiin tältäkin kriisiltä voitu välttyä. Hauru suuttui, että näyttikö hän muka joltain vanhalta luuskalta. No näytti, eikä hän sitten sitä juuri tavoitellut tälläytymällä ja pukeutumalla noin typerästi? ”Älä kuule yhtään murehdi, 35 on ihan hyvä ikä miehelle.” Kamanosuke ei voinut olla sanomatta, koska Hauru vitutti sen verran paljon tällä hetkellä. Zelfa yritti viedä asian taas takaisin asiaan Haurun kriiseistä, että pitikö mennä piiloon nyt vai kohta. ”Riippuu, koska Haurun tuomio laitetaan täytäntöön, mutta kai se olisi hyvä hoitaa hetimmiten, ettei hän keksi karata.” Asami vastasi. ”Totta, parempi tehdä se nyt pois alta, menkää edeltä kellariin, Dorianin voi antaa nukkua, mutta hän luultavasti kyllä herää, kun ryntäämme kaikki sinne. Käyn hakemassa puuttuvat paikalle myös… vahdit varmaan täytyy myös ottaa pois muurilta…” Yukimura pohti. ”Mieluusti, mutta ei tässä kauaa mene ja jos tänne joku ihminen sinä aikana yrittää hyökätä, se koituisi kohtaloksi.” Asami vastasi. ”Aivan… Entä Tsukihiko?” Yukimura kysyi. ”Hänet voi jättää nukkumaan, ei peilillä ole häneen vaikutusta.” Asami sanoi, mutta kai hän tiesi ja jos ei, niin ikävämpää Tsukihikon kannalta. ”Hoshiyomi, voisitko hoitaa suojaloitsun sitten kun olemme kaikki turvassa?” Yukimura pyysi. ”Toki, mutten tiedä miten se toimii, kun se on yookaisuojaloitsu.” Hoshiyomi vastasi. ”No ei se toki tehoa ja pidä peilin voimaa poissa, mutta silloin suojaloitsu ottaa enimmän osuman jolloin itse linna ei ole suoraan alttiina valolle. Ja pelkkä linnakin riittää, tämä on pelkkä äärimmäinen varotoimi.” Asami vastasi.
__________________________________________________________________________

YURI

Haurun tuomio oli päätetty, kun lopulta päädyimme voimien viemiseen. Ja pelkästään voimien viemiseen, koska se outo plus muuta -kohta jätettiin pois suosiolla, koska yhteisymmärrykseen ei päästy. Ja no ehkä jonkun ulkonäön turmelu olisi toisaalta ollut aikalailla liikaa. Eivät miehetkään jääneet lapsiksi loppuiäkseen ja ulkonäön turmelu kuulosti aika pahalta ja siitä voisi jäädä rumat jäljet koko loppuiäksi, joten voimien vienti oli ihan hyvä rangaistus.

Mutta sitten siihen, että miten peili veisi voimat, niin ei ainakaan siten, että peili vain laitettaisiin Haurun viereen ja tadaa. No olisihan se ollut liian helppoa. Siihen kuitenkin tarvittiin seremonia ja valmisteluja sekä varakeinona se, että me muut menisimme piiloon kellariin. Toisille taas oli epäselvää mikä peili edes oli ja Haruyasta Noki oli onnekas, koska jos mm. Hauru ei katsoisi peiliä ihan joka päivä olisi tämäkin kriisi vältetty. No todennäköisesti. Mutta siitä alkoikin sitten seuraava Hauru-kriisi, koska Hauru luuli nyt, että Haruya piti häntä vanhana luuskana, vaikkei ilmeisesti pitänyt. Siihen Kamanosuke kuitenkin jatkoi, että 35 vuoden ikä oli ihan hyvä ikä miehelle, mikä ei nyt ollut ihan hirveän viisas veto. "EN OLE NIIN VANHA!!" Hauru kauhistui ja näytti voivan entistä huonommin. Ei ollut helppoa kyllä hänellä.

Zelfa kuitenkin halusi jo asiaan ja tietää, milloin sinne kellariin piti mennä. Asamihime kuitenkin vastasi, että riippuisi ihan siitä, milloin Haurun tuomio laitettaisiin täytäntöön ja lopulta ilmeisesti heti. Yukimura jatkoikin sitten, että me muut voisimme mennä jo edeltä kellariin, niin Yukimura hakisi puuttuvat paikalle. Aloin heti katsomaan, että ketkä nyt edes puuttuivat paikalta, mutta ainakin Nobuyuki ja Nanakuma, koska Nobuyuki oli vienyt Nanakuman rauhoittumaan hetki sitten. Lisäksi Tsukihiko puuttui ja vahdit. Mutta oliko vielä joku muukin? No ehkä se selviäisi. Tsukihikon kuitenkin ilmeisesti pystyi jättämään vaan nukkumaan, mutta pian pohdittiin suojaloitsua, joka sitten jäi Hoshiyomille, mutta hänhän oli yookai. Asia taisi kuitenkin ilmeisesti olla hanskassa, joten ei kai tässä sitten muuta kuin kellariin. "No... Kai sinne kellariin sitten pitää mennä", tokaisin ja nousin ylös lattialta muidenkin alkaessa tekemään lähtöään kohti ovea ja sitä kautta kellarin portaita ja kellaria(?). Zuko puolestaan loihti portaissa tulta toiseen käteensä, että näkisi eteensä ja johdatteli ainakin Suzua samalla kohti kellaria(?).
_______________________________________________________________________

YUKIMURA

Haurun onneksi yleinen päätös kallistui kevyimmän rangaistuksen kannalle ja Haurusta kyllä näki, ettei sekään miellyttävä ollut. Yukimura ei ehkä itse olisi suhtautunut voimien viemiseen huonosti, hän käytti niitä loppujen lopuksi aika harvoin. Mutta silloin kun käytti, se oli yleensä sellainen tilanne, josta olisi ollut vaikea selvitä ilman. Mutta ainakin Hauru sai jäädä tänne ja pitää henkensä, eikä voimien vieminen ollut lopullista. Vaikka Asamihimen kuvaus Yata no kagamista olikin aika hurja, ja hiukan Yukimuraa arvelutti säilyttää linnalla jotain niin voimakasta esinettä. Mutta kuten Asamihime sanoi, parempi heidän hallussaan kuin vihollisella. Haurulla oli iskeä vielä ikäkriisikin päälle ja Kamanosuke vain lietsoi sitä. Mitä pikemmin muut olisivat kellarissa ja Hauru Asamihimen kanssa hoitamassa asiaa, sen parempi. Ainakaan ilman voimia Hauru ei ikäkriisin koittaessa voinut limata koko linnaa.

Muut alkoivat lähteä kellariin ja Yukimura meni ensin hoitamaan vaikeimman alta pois, onneksi hän oli merkannut äänestyksen yhteydessä kaikki, jotka puuttuivat, ettei vahingossa unohtaisi ketään. Nobuyukin luona ja vahdissa nyt olivat suurin osa, mutta Souji oli myös lepäämässä lapsikaaoksen jäljiltä, joten häntä ei sopinut unohtaa, vaikka peilillä ei ihmisiin pitäisikään olla vaikutusta. Hän koputti Nobuyukin talon ovelle ja hetken päästä Komatsu tuli avaamaan. ”Päivää, saitteko kokouksen jo päätökseen?” Komatsu kysyi. ”Kyllä, mutta sen takia meidän pitäisi nyt suorittaa evakuointi.” Yukimura sanoi ja Komatsu järkyttyi. ”Minkä ihmeen takia, mitä on sattunut!?” Ja Yukimura tajusi, miten pahalta se oli kuulostanut. ”Eiei, ei mitään ole sattunut. Anteeksi, valitsin sanani väärin. Haurun tuomio laitetaan täytäntöön ja siitä voi koitua vaaraa sivullisille, joten varmuuden vuoksi kaikkien pitäisi mennä kellariin siksi aikaa.” Yukimura selitti ja Komatsu rauhoittui ja päästi hänet sisään ja meni portaisiin. ”Nobuyuki-sama, Yukimura tuli!” Hän huhuili yläkertaan ja jonkin ajan päästä Nobuyuki tuli alas Nanakuman kanssa (?).
__________________________________________________________________________

SUZU

Hauru selvisi säikähdyksellä ja hän olikin hyvä säikkymään, ensin sitä miten vanhalta luuskalta oikein näytti ja sitä, ettei ollut vielä 35-vuotias. Hiukan Suzua huoletti muiden puheet siitä vaarallisesta peilistä, hän ei edes tiennyt, että peili voisi olla jotenkin vaarallinen. Siis sehän oli vain peili, eikä mikään ase. Mutta ainakin Hauru piti peileistä, joten ehkä rangaistus tosiaan oli hyvin Haurulle sopiva. Yukimura lähti hakemaan puuttuvia kellariin ja Suzu lähti muiden kanssa jo edellä sinne kellariin, paitsi Asamihime ja Hauru nyt eivät tietenkään tulleet, koska heitähän pakoon sinne kellariin mentiin. Zuko alkoi heti kehuskella, että nyt hänkin osasi valaista, eikä Hoshiyomin tarvinnut uuvuttaa itseään suotta. ”Minä voin auttaa!” Suzu lupasi. ”Ei, älä tee sitä!” Kichiya kauhistui. ”Mitä? Joo olin lapsena katastrofi, mutta en minä niin surkea enää ole, katso vaikka.” Suzu lupasi ja keskittyi luodakseen itsekin liekin, mutta innostuksissaan se kyllä roihahti vähän turhan lujaa. ”Jestas sentään!” Hän kauhistui ja yritti saada sitä hillittyä, kunnes se oli sopivan kokoinen. ”Noin, homma on ihan hallussa.” Hän sanoi tyytyväisenä, että ei Zuko ollut ainoa mahtava tulentaitaja täällä.
________________________________________________________________________

ROZU

Olin jäänyt Komatsun kanssa lapsiparkkiin, kuten yleensäkin kokouksien koittaessa. No en nyt toki aina, mutta joskus. Lapset tosin koettelivat hermojani jo nyt, vaikkei heitä nyt ollutkaan enää paljoa, mutta ne kaksi vuorokautta olivat olleet yhtä kaaosta ja jos sama toistuisi vielä, niin minä lähtisin. Tämä oli vielä ihan jees, mutta silti tuntui siltä, että ainakin vuoden tauko tekisi terää. Mutta ehkä se olisi vähän liian julmaa jättää Komatsu lapsivahtiin yksin, ellen sitten saisi tilalleni jotakuta toista, mutta täytyi nyt katsoa.

Tosin jonkun ajan päästä ulko-ovi kävi ja kuului melko vihaisen oloisia askelia. Ensin esiin asteli Nobuyuki, joka jatkoi matkaansa yläkertaan. Heti hänen perässään tuli Nanakuma, joka oli raivon partaalla... hieman ehkä normaalia enemmänkin. Hänkin kuitenkin meni yläkertaan vaan Nobuyukin perässä sanaakaan sanomatta. Joku vihan aura kuitenkin tuntui ympäröivän hänet, joten parempi olla puuttumatta asiaan. Aikaa kului kuitenkin vielä jonkun aikaa ja sitten oveen koputettiin ja Komatsu meni avaamaan ja siellä Yukimura aloitti jostain evakuoinnista, jolloin järkytyin silminnähden itsekin tilanteesta. "Mikä on kuvakointi?" Sayuri kysyi hämmentyneenä. "Onko se ruokaa? Voiko sen syödä?" Sayuri jatkoi innostuneena tilanteesta. "Ei, se ei ole ruokaa eikä sitä voi syödä... Se on tilanne, jossa pitää mennä johonkin muualle, että on turvassa", yritin selittää, mutta se oli lopulta aika vaikeaa. "Ai hevosen turvassa?" Sayuri kysyi, mutta Sayurin kysymykset menivät hieman ohi, kun yritin toisella korvalla kuunnella, mitä ovella puhuttiin. Ilmeisesti tilanne ei kuitenkaan ollutkaan ihan niin vakava, mitä Yukimura antoi ensin ymmärtää, koska sivullisten piti mennä vaan kellariin siksi aikaan, kun Haurun tuomiota laitettaisiin täytäntöön. Miksi ihmeessä?

Komatsu kuitenkin meni huhuilemaan Nobuyukia portaisiin, että Yukimura tuli ja minä hivuttauduin lähemmäs ulko-ovea. "Tuota... Mitä Haurulle oikein tehdään, jos meidän pitää mennä kellariin?" kysyin hämmentyneenä Yukimuralta. "YUKIMURA!!" Sayuri puolestaan innostui ja juoksi sitten ovelle ja tarkertui Yukimuran jalkaan kiinni(?), mutta kuinkas muutenkaan. "Onhan Yukimura taas Yukimura? Et kai ole Bensku enää?" Sayuri jatkoi. Seuraavaksi Nobuyuki ja Nanakuma puolestaan ilmaantuivat alakertaan ja Nanakuma näytti edelleenkin ärtyneeltä, mutta ei ihan niin ärtyneeltä kuin silloin hetki sitten. "No kai Hauru edes suolistettiin?" Nanakuma kysyi happamana Yukimuralta.
___________________________________________________________________________

RUI

Hauru sai tuomionsa, mutta se tarkoitti sitä, että meidän muiden piti mennä kellariin piiloon pahaa peiliä. En ihan ymmärtänyt, miten joku peili oikeasti voisi olla niin paha, mutta toisaalta jos se voisi viedä voimatkin, niin kyllähän se aika moinen peili silloin oli. Joten parempi ehkä mennä sinne kellariin turvaan pahaa peiliä. Jatkoin muiden perässä kellariin Haurun jäädessä neuvottaman näköisenä paikoilleen. Asamihime ei tietenkään myöskään tullut kellariin, koska ei tietenkään. Kuka sitä peiliä Haurulle näyttäisi, jos Asamihimekin olisi kellarissa? Ja Dorian ei varmaan tykkäisi, jos Asamihime tulisi loistamaan sinne.

Pääsimme kuitenkin portaisiin, jossa Zuko aloitti ensin tulivoimien esittelyn ja sitten Suzu halusi auttaa, mutta Kichiya kauhistui siitä. Suzu kuitenkin vakuutteli, että kyllä hän nyt osasi hommansa, vaikka lapsena ei osannutkaan ja loihti sitten tulta esiin. "Apua!" säikähdin, kun tuli roihahtikin astetta ärhäkämmin. En kuitenkaan ollut ainoa, koska Kichiya taisi järkyttyä myös, mutta ilmeisesti tuli oli lopulta hallussa. "Minäkin osaan", ilmoitin sitten, koska halusin ottaa myös osaa tulivoimien esittelyyn, joten loin itsekin liekin toiseen käteeni, joskin kuitenkin varovaisen hillitysti, koska koskaan ei voinut olla liian varovainen, kun käsiteltiin tulta. Ja ainakin nyt näki paremmin portaissa eteensä, ettei tallonut esimerkiksi kenenkään kimonon helman päälle tai astunut harhaan tai mitään.
________________________________________________________________________

YUKIMURA

Rozu tuli sitten seuraavaksi ihmettelemään, mitä Haurulle oikein tehtiin, jos kerta piti evakuoida kaikki sen vuoksi kellariin. ”Ehkä joku siellä kellarissa selittää, olisi hyvä jos tämä saataisiin hoidettua nopeasti pois ja minun pitää vielä katsoa muutkin sinne kellariin, jotka eivät olleet kokouksessa.” Yukimura sanoi, koska ei jaksanut selittää jokaiselle asiaa erikseen. No sitten Sayuri jo juoksi vastaan ja pakko Yukimuran oli sen verran aikaansa Sayurille luovuttaa, että nosti tytön syliin. ”Kyllä, olen taas Yukimura. Olen pahoillani, että käyttäydyin niin oudosti. En ollut ihan… no oma itseni.” Yukimura sanoi ja seuraavaksi Nobuyoshikin tuli eteiseen ja jäi vähän syrjemmäs ja katsoi aika hapan ilme kasvoillaan Yukimuraa. Täytyisi pitää lasten kanssa palaveri, kun tilanne rauhoittuisi, hyvänen aika lapsihan muistutti melkein Nobuyukia, kun murjotti tuolla tavalla. Nobuyukista puheen ollen, pian tämäkin tuli yhtä iloisen Nanakumansa kanssa paikalle. ”Rozu, tuletko auttamaan, niin saadaan vauvat kaikki kerralla siirrettyä?” Komatsu pyysi ja lähti yläkertaan, mutta vauvoja oli kyllä aika paljon, ehkä Nanakuma ja Nobuyuki suostuisivat auttamaan myös. Nanakumaa kiinnosti kyllä vain se, että kai Hauru suolistettiin. ”No tuota… ei nyt ihan. Taikapeili voitti äänestyksen.” Yukimura kertoi huonot uutiset Nanakumalle.
___________________________________________________________________________

HOSHIYOMI

Hoshiyomin oli ollut vaikea hillitä raivoaan kokouksen aikana, mutta Nanakuma pauhasi jo kaikkien edestä, joten hän ei halunnut olla yhtä epäkypsä ja viivyttää kokousta enempää. Hänestä Haurun tappaminen olisi ollut ainoa kohtuullinen rangaistus, tämän toiminta oli ollut järkyttävän vastuutonta ja Hauru tulisi aiheuttamaan jatkossa vain lisää ongelmia. Toki voimien vienti teki hänestä hiukan harmittomamman, mutta ei sitä voinut varmaksi vannoa. Mutta tähän oli tyytyminen ja kyllä voimien vienti Hoshiyomille kelpasi rangaistukseksi, oli se parempi kuin että Hauru olisi päässyt vastuusta kokonaan. Hän ei ihan innostunut siitä tiedosta, että Asamihimellä oli täällä peili, jolla hänet voisi pyyhkäistä käytännössä olemattomiin, mutta ehkä täällä se oli osaavammissa käsissä kuitenkin.

Hoshiyomi meni muiden mukana kellariin vältellen Zelfaa parhaansa mukaan, hän ei sietänyt tätä yhtään tällä hetkellä. Alas päästiin tulentaitajien valaistessa tietä muillekin ja Hoshiyomin olisi tehtävä suojaloitsu päälinnan ympärille. Kellarissa oli hiukan ahdasta siihen, mutta ehkä hän saisi suojan mahtumaan johonkin. Alhaalle päästyään hän päätti, että käytävät olivat turhan ahtaat. ”Teen suojaloitsun asevarastoon, menen jo valmistelemaan sitä siihen, että muut tulevat. Ja olisi paras, jos minua ei häiritä siellä.” Hän sanoi, vaikka ei hän nyt häiriöstä muuten välittänyt, mutta jos muut luulivat, että hän tarvitsi rauhaa keskittyäkseen, niin Zelfakin pysyisi poissa.
_______________________________________________________________________

ROZU

Yukimura vastasi vain, että kellarissa joku varmasti selittäisi tilanteen ja hänellä oli muutenkin kyllä vielä hommaa saada muutkin kellariin. "Aivan tosiaan... No ehkä se selviää siellä", vastasin siihen, koska en nyt halunnut tietenkään pidätellä toista kauempaa, kun oli hommia hoidettavana. Tosin Sayuri oli päättänyt toisin ja tuli varmistelemaan, että kai Yukimura nyt oli Yukimura eikä Bensku. Sayuri pääsi myös syliin ja tyttö oli jälleen yhtä hymyä ja hymy leveni entisestään, kun Yukimura ilmoitti olevansa jälleen Yukimura. Lisäksi hän oli pahoillaan oudosta käytöksestään, koska ei ollut ihan oma itsensä. "Ei se haittaa Sayuria, jos Yukimura on taas Yukimura", Sayuri ilmoitti ja halasi Yukimuraa(?), kun Nobuyoshi puolestaan tuli seuraavaksi näyttämään hapantanaamaa. Ihan niin kuin Nanakuman naamassa ei olisi ollut jo tarpeeksi ja sitten Nobuyoshikin tuli happamena paikalle. Johan nyt oli hapanta porukkaa. Sain kuitenkin syyn lähteä paikalta siinä kohdassa, kun Komatsu pyyteli apuja vauvojen kanssa. "Kyllä tietenkin", tokaisin ja riensin portaisiin, koska en halunnut kohdata yhtään enempää hapannaamoja, että kyllä Nanakuma, Nobuyoshi ja Nobuyuki riittivät vallan mainiosti. Nanakuma kuitenkin oli vielä kysellyt, että kai Hauru oli suolistettu, mutta ei kai nyt sentään. Ja ei ilmeisesti, koska ilmeisesti joku taikapeili oli voittanut. "Mistähän peilistä Yukimura oikein puhuu?" heitin kysymyksen ilmoille, kun olin Komatsun kanssa matkalla kohti yläkertaa. "Et voi olla tosissasi... Saamatonta porukkaa..." Nanakuma mutisi alakerrassa ja lähti ilmeisesti menemään. No aina ei saanut mitä halusi, vaikka en ihan ymmärtänyt, miten ketään rankaistiin peilillä. No, jos se oli joku mahtatavakin peili, niin ehkä Zelfakin voisi saada peilin kädestä. Toivottavasti se saisi hänen homeiset aivonsa ajattelemaan toisella tavalla ja jättämään Hoshiyomin rauhaan muun muassa. Ja miettimään myös mitä tekee ennen kuin alkaa tosissaan kuristamaan ketään tai raiskaamaan.
________________________________________________________________________

ROKURO

Kun olimme saaneet kokouksen vihdoin päätökseen ja Haurulle tuomion, lähdimme kellariin, jonka portaat tulentaitajakolmikko valaisi. Ihan toki positiivista oli nähdä eteensä. Tällä kertaa emme myöskään olleet karkaamassa toisin kuin viime kerralla, kun olimme matkalla kellariin. Tällä kertaa kellariretken syyt oli Asamihimen esittelemässä peilissä... Tai lähinnä peilin voimissa ja tietenkin olisi ihan hyvä varautua kaiken varalta, ettei mitään sattuisi.

Kellariin kuitenkin päästiin käytävien kuitenkin ollessa aika ahtaita, joten Hoshiyomi päätti mennä valmistelemaan suojaloitsuaan asevarastoon sanoen myös, ettei hän halunnut häiriötekijöitä. "Hienoa, joten minä voin tulla varmistamaan sen", Zelfa sanoi siihen ja oli selvästi lähdössä Hoshiyomin mukaan. "Jospa kuitenkin jäisit tähän ja antaisit Hoshiyomin hoitaa hommansa rauhassa. Hän pärjää ilman sinuakin", päätin ehdottaa Zelfalle tarttuen tätä käsivarresta ennen kuin hän karkaisi Hoshiyomin perään. "Mitä? Mitä minä nyt muka tein?" Zelfa mutisi siihen. "Mieti sitä", totesin siihen, vaikka en nyt toki voinut olla varma kaikesta ja miten asiat eteni, mutta sen verran muistin, että Rozu oli lähtenyt pelastamaan Hoshiyomia Zelfan kynsistä eilen. Tiedä mitä siellä oli kerennyt jo tapahtumaan, koska ei se koskaan selvinnyt. Mutta jos tilanne oli yhtään verrattavissa siihen, mitä Hoshiyomi oli Zelfan ja miekan kanssa joutunut kokemaan jo kerran niin... no hyvä tuskin heiluisi.
_____________________________________________________________________

DORIAN

Dorian oli pysynyt mahdollisimman paljon poissa lapsiongelman tieltä, hänelle riitti, että Masamunen murinaa oli saanut kuunnella pari päivää ja sitten edellisaamuna ne lapsetkin olivat tyrmässä itkemässä, mutta onneksi joku kävi hakemassa heidät muualle parkumaan. Hän ei ollut viitsinyt mennä katsomaan, miten lapsiongelman kanssa oli tänä aamuna laita, eiköhän se viimeistään illalla selviäisi. No se selvisi huomattavasti aikaisemmin, valitettavasti, kun hänen rauhaansa tultiin taas häiritsemään ja tällä kertaa vaikutti siltä, että hän oli saanut enemmänkin vieraita. No ehkä hän kävisi katsomassa, mistä oli kyse, nyt kun oli jo hereillä. Hän nousi ylös ja sitoi yukataa paremmin päälleen ja lähti tyrmiltä kohti torikokousta ja ainakin suurin osa näytti palanneen taas aikuisiksi. ”Hyvä huomata, että olette taas ennallanne, mutta miksi te tänne olette tulleet kokousta pitämään?” Dorian kysyi ja sitten paikalle paukkasi vielä lisää väkeä ja lopulta Yukimura päivävahtien kanssa. ”Koska nyt ei ole edes syntymäpäiväni, niin otaksun, että olette saaneet aikaiseksi jonkun kriisin?” Dorian varmisteli, koska tuskin he olivat tulleet vain iloisesti yllättämään häntä kellariin koko porukan voimin. ”Ei kun… Haurua rangaistaan siitä, että kirosi koko porukan lapsiksi. Asamihime vie häneltä väliaikaisesti voimat Yata no kagamiin, ja se on ilmeisesti sen verran voimakas taikakalu, että meidän piti varmuuden vuoksi suojautua tänne.” Yukimura selitti. ”No tuota en edes minä olisi osannut arvata. Ei siinä sitten mitään, olkaa kuin kotonanne.” Dorian totesi Hoshiyomin tullessa asevarastolta. ”Ovatko kaikki nyt paikalla, keiden kuuluukin?” Hän kysyi. ”Kyllä, ellen ole unohtanut ketään, mutta yritin olla erityisen huolellinen.” Yukimura sanoi ja Hoshiyomi meni aktivoimaan suojaloitsun. No kyllä nyt oli kovemman luokan turvatoimet. ”Mutta milloin sinulla sitten on syntymäpäivät, niin tiedämme ensikerralla sitten tulla vähän iloisemmissa merkeissä?” Yukimura kyseli. ”En todellakaan aio kertoa sitä.” Dorian totesi.
__________________________________________________________________________

SAYURI

Yukimurasta oli tullut taas Yukimura ja se oli minusta mukavaa, koska Bensku oli aika tylsä versio ja ihan pihalla kaikesta tärkeästä, kuten Sayuri- ja Yukimura-kivistä ja nukkesodasta sun muusta. Mutta ei se kai mitään, jos Bensku oli lähtenyt nyt pysyvästi ja Yukimura palannut taas Sayurin keskuuteen. Mutta joka tapauksessa aikuiset puhuivat jostain kuvakoinnista, mitä ei voinut edes syödä ja oikeasti se oli jotain, että piti mennä hevosen turpaan piiloon pahaa maailmaa. En ihan ymmärtänyt, miten minkään hevosen turpa voisi olla niin iso, että sinne mahtui, mutta ehkä se olikin joku jättäishevonen.

Jättiläishevonen oli loppujen lopuksi ilmeisesti vain kellari, jonne saavuimme Rozu-tädin, Komatsu-tädin, Yoshin ja puikulapäiden kanssa. "Mutta eihän täällä ole mitään jättiläishevosta", huokaisin pettymyksestä. "Mitä sinä nyt taas oikein puhut? Miksi meillä olisi hevonen kellarissa?" Rozu-täti ihmetteli. "Ei Sayuri tiedä, mutta miten me voimme olla turvassa, jos ei ole hevosta?" ihmettelin. "Olemalla kellarissa", Rozu-täti vastasi. No se ei ihan käynyt järkeen, koska kellarilla ei ollut turpaa, mutta aikuiset olivatkin välillä vähän outoja. Kellarissa kuitenkin oli se outo mies, joka silloin aikoinaan oli saanut nukesta, mutta yrittikö mies asua kellarissa vai, kun ei sitä koskaan näkynyt missään? Ehkä mies oli aina turvassa?

Joka tapauksessa mies tuli huomioimaan muita miehiä sillä, että he olivat taas kasvaneet. "Niin, Yukimurakaan ei ole enää Bensku!" ilmoitin tohkeissani. "Minustakin on mukavaa huomata, että sinä olet Dorian", se outo hännällinen otus jatkoi sille kellarin miehelle, joka kuitenkin pohti vain syntymäpäiviään, jotka eivät olleet tänään. Ehkä muut olivat missanneet ne? "Hyvää syntymäpäivää, kellarin mies!" toivotin sitten, ettei hänelle tulisi paha mieli, jos muut olivat unohtaneet ne. "Dorianilla ei taida kyllä olla syntymäpäivät tänään, Sayuri", Rozu kyykistyi sanomaan minulle madaltaen ääntään kaiketi, koska ei halunnut keskeyttää kellarin miehelle annettavaa selitystä jostain rangaistuksista ja taikakaluista ja että meidän piti tulla tänne. No eikö sitten olisi pitänyt sanoa suoraan vaan kellari eikä, että pitäisi mennä hevosen turpaan?

Kellarin mies toivotteli meidät kuitenkin tervetulleiksi ja sai olla kuin kotonaan. "Onko täällä siis pannukakkujakin silloin?" kysyin päivän polttavimman kysymyksen. "Sayuri voisi nyt taas vaihteeksi olla kunnolla", kuului seuraavaksi isin ääni. Harmi, hänkin oli kasvanut... Mutta ilmeisesti kaikki olivat nyt kellarissa ja sitten pohdittiin taas sen kellarin miehen syntymäpäiviä, mutta kellarin mies ei halunnut kertoa sitä. "Mutta eiväthän muut sitten voi toivottaa kellarin miehelle hyvää syntymäpäivää oikeaan aikaan, kun eivät tiedä milloin ne ovat ja sitten kaikki toivottavat niitä aina väärinä päivinä", sanoin siihen, mutta aivan tosiaan Yukimurakin oli taas täällä! "Sayuri haluaa Yukimuran syliin kiitos", meni ilmoittamaan Yukimuralle, kun löysin tämän. "Sayuri anna nyt olla vain", isi kuitenkin kai yritti kieltää sitä. "No voit sinäkin pitää tätä nukkea sylissä, jos tulet kateelliseksi muuten", ilmoitin ja asetin nuken isin jalan viereen, että ottaisi sitten siitä, jos haluaisi. Sitten kipitin taas Yukimuran luo ja ojentelin käsiäni tämän suuntaan.
_______________________________________________________________________

GORO

Yukimura oli tullut vahtivuoroon käskemään yllättäen kaikkia sieltä kellariin. Koska Haurun rangaistus pantaisiin täytäntöön, mutta ei, se ei suinkaan ollut se, että Hauru saisi vahtia yksin loppupäivän… mikä oli ihan hyvä, koska se olisi ollut varmaan aika moinen riski. Ei Goro Haurua pahemmin tuntenut, mutta velho joka kirosi vahingossa kaikki samalla tontilla asuvat lapsiksi, ei hirveästi herättänyt luottamusta. Onneksi se koettelemus oli ohi ja siitä oltiin selvitty, joskaan eivät kaikki ihan menetyksittä. Mutta syy kellariin menoon oli vielä mysteeri, koska Yukimura selittäisi sitten kaikille siellä kellarissa, joten sinne lähdettiin. Tuntui todella oudolta, että viimeksi kun sinne kellariin mentiin, niin he olivat olleet lapsia ja pakomatkalla. No nyt sentään Ichiro ei pissannut alleen, koska pelkäsi pimeää kellaria. Sitä oli vieläkin outoa ajatella, että Ichiro oli ollut niin ressukka pienenä, ei Gorokaan ollut mistään rohkeimmasta päästä, mutta Ichiro oli kyllä vetänyt pohjat. ”Jos sinua pelottaa, voit ottaa kädestäni kiinni.” Hän kuitenkin lupasi varmuuden vuoksi veljelleen, että jos vaikka se pelko ei ollutkaan väistynyt mihinkään ja hän vain esitti kovaa. Ihan varmuuden vuoksi, ei yhtään pelleilläkseen toisen kustannuksella, no ehkä ihan vähäsen sitäkin.

Siellä alhaalla kellarissa sitten selvisi, että Haurulta vietäisiin voimat jonkun taikapeilin avulla ja se peili oli ilmeisesti sen verran vaarallinen, että sen takia kaikki muut olivat kellarissa turvassa. No toki jos se voisi vahingossa viedä muidenkin voimat, niin ihan hyvä, että siltä suojauduttiin. Lähinnä Yukimura selitti sitä Dorianille, mutta kuulihan sen sitten tässä muutkin samalla. Sayuri toivotteli jo Dorianille hyviä syntymäpäiviä ja alkoi jo seuraavassa hetkessä vaatia pannukakkuja. ”Vähän epäilen, mutten ole pitänyt hirveästi lukua ruokavaraston sisällöstä.” Dorian totesi Rokuron komentaessa Sayuria olemaan kunnolla ja Sayuri meni kunnolla sitten vaatimaan pääsyä Yukimuran syliin ja Yukimura nosti lapsen Rokuron joutuessa tyytymään vain nukkeen. ”Voit kyllä mennä takaisin nukkumaan.” Yukimura sanoi Dorianille, todennäköisimmin. ”Ei siitä mitään tulisi nyt, kun te olette täällä.” Dorian kuitenkin epäili ja sitten he kai vain odottaisivat täällä, kunnes vaara olisi ohi. Tosin miten he tietäisivät sen, kerta Asamihime ei voisi tulla kertomaan, koska aurinko ja vampyyri eivät olleet hyvä yhdistelmä. No ehkä Hauru kertoisi jos oli siinä kunnossa, että pystyi siihen.
__________________________________________________________________________

ICHIRO

Muiden kokoustaessa kahden viimepäivän tilanteesta kokoushuoneessa, minä olin vahdissa Goron, Kasumin ja Hyoman kanssa omassa vuorossamme nyt, kun normaalit vuorot oli taas otettu käyttöön. Jonkun ajan päästä Yukimura kuitenkin ilmestyi tai ilmaantui myös muurille kertomaan, että kaikkien pitäisi mennä kellariin. Viimeksi sinne olikin tungettu pakomatkan merkeissä ja sitä, kun muistelin, niin kyllä nolotti ja pahemman kerran. Lapsuudestaan ei kyllä kaikkea muistanut ja olin oikeastaan itsekin unohtanut tai yrittänyt unohtaa millainen parka olinkaan oikeasti pienenä. Olin vaan niin tyytyväinen siitä, ettei lapsuuttani tietäisi kukaan eikä sisaruksistani muistaisi kukaan kunnolla, koska he olivat itsekin niin nuoria muistamaan sellaisia. Tai lähinnä meistä vanhimmat. Nuorimmat nyt eivät edes tienneet sitä, mutta nyt koko linna oli saanut todistaa millainen pelkuri ja luuseri olin ollut, että jos jotain mainetta koskaan olikaan, niin nyt se ainakin oli mennyt.

Ainoa puolustus olisi vain se, että olin silloin lapsi, jos joku menisi muistuttamaan asiasta vittuillakseen tai muuten vain, mutta kyllä se nolotti ja hävetti, vaikka yritin olla kuin mitään ei olisikaan tapahtunut. Ehkä muutkaan eivät muistaisi sitä hyvällä tuurilla. Mutta joka tapauksessa aloin siirtymään muiden kanssa kohti päälinnaa, kun Goro sitten seuraavaksi sanoi, että jos minua pelottaisi voisin pitää häntä kädestä. "Oletko tosissasi?" pöyristyin siinä kohdassa. "Mutta ei, ei pelota ja olin lapsi silloin. Tiedostan olleeni melkoinen raukka, mutta tarviiko siitä tehdä joku hauskakin juttu? En ole sellainen enää enkä ole ollut moneen vuoteen", totesin perään, koska siinä nyt vasta viimeinen maineen hitunen menisikin, jos vieläkin pelkäisin jotain kellaria, pissisin alleni ja pitäisi oikein veljen kädestä kiinni, ettei pelottaisi niin paljon. Kiitin vain onneani, että en onneksi ollut enää samanlainen vaan kasvattanut jonkunlaisen selkärangan ja saanut rokeutta elämänkokemuksen myötä. Mutta jos Gorokin teki siitä jo pilkkaa niin muiden pilkkauksia varmaankin odotellessa.

Pääsimme kuitenkin kellariin, jossa ainakin Rokuron kasvoille näytti nousevan hieman huvittunut ilme, mitä nyt näin tulentaitajien liekkien tuomasta valosta. "Uskalsit sinäkin näköjään tulla", Rokuro totesi sitten. "No tietenkin uskalsin. Mikä ongelma tässä nyt?" tuhahdin ehkä hieman äkäisesti, koska tätäkö se nyt sitten tulisi olemaan. "Älä nyt, vitsi se vain oli. Ihan herttainen lapsi olit", Rokuro lohdutti. No ainakin parempikäytöksinen, koska Rokuro ja Nanakuma olivat kyllä sellainen kaksikko aina välillä, että välillä ihmetytti miten talomme edes oli edelleenkin pystyssä.

Kellarissa kuitenkin selitettiin jo syytä kellarissa oloon ja samalla toivoteltiin Dorianille syntymäpäiväonnea tai Sayuri ilmeisesti, mutta ilmeisesti nyt ei kuitenkaan ollut Dorianin syntymäpäivä. Sitten vaadittiinkin kuitenkin jo pannukakkuja, mutta Dorian hieman epäili, että sellaisia tuskin oli tarjolla. "Mikä vääryys..." Sayuri harmitteli siihen Yukimuran sylistä. "Onko Yukimuralla Sayurille pannukakkuja?" Sayuri jatkoi kuitenkin jo, kun Yukimura puolestaan sanoi, että Dorian voisi kyllä mennä nukkumaankin. Hän ei kuitenkaan ilmeisesti ollut menossa, koska paikalla oli kuitenkin vähän liikaa porukkaa. Niin no kai se olisi hieman vaikeaa nukkua nyt, kun paikalla tosiaan olivat kaikki. Paitsi siis Hauru ja Asamihime, koska Haurun rangaistuksen takiahan me täällä olimme varmuuden vuoksi.
___________________________________________________________________________

GORO

Goron oli vaikea pitää pokkaa, kun Ichiro selvästi närkästyneenä alkoi selittää, ettei se ollut mikään naurun asia eikä hän enää ollut sellainen parka kuin lapsena. ”Anteeksi, en voinut sille mitään.” Goro sanoi, vaikka edelleen oli vaikea pidätellä naurua. Etenkin kun heti alas päästyä Rokurokin ihmetteli, että Ichirokin oli uskaltanut tulla ja Ichiro alkoi hermostua Rokuron lohdutellessa, että ei leikistä tarvinnut suuttua. ”Kannattaa varautua, että kuulet tästä vielä jonkun aikaa.” Goro sanoi Ichirolle huvittuneena, hän ei edes muistanut milloin viimeksi olisi huvittunut yhtään mistään ja se tunne oli kyllä erittäin tervetullut. Ehkä hän vihdoin alkaisi päästä tästä taas jaloilleen, eikä tänne jääminen ollutkaan virhe. Kukaan ei oikein tiennyt, miten kauan heidän täytyisi pysyä kellarissa, mutta tässä nyt odoteltiin. Sayuri yritti seuraavaksi pyytää pannukakkuja Yukimuralta, mutta ei hänelläkään ollut tähän hätään antaa.
_________________________________________________________________

ASAMIHIME

Asamihime odotti sen aikaa, että Yukimura sai kerättyä kaikki kellariin ja tuli ilmoittamaan, että he olivat siellä nyt kaikki. ”Mennään hoitamaan tämä ulos, Hauru.” Hän sanoi ja peili oli vielä noudettava hänen huoneestaan. He lähtivät ulos (?) ja Asamihime kääntyi Haurun puoleen. ”Jos mieluummin tahdot lähteä pois, voin sanoa, että karkasit. Mutta voimien vienti on turvallista ja voin palauttaa ne myös, joten et menetä voimiasi lopullisesti. Se ei satu ja on ihan turvallista, kunhan teet mitä sanon. On kuitenkin parempi istua maassa, koska olo voi tuntua hiukan voimattomalta sen jälkeen. Mutta käyn hakemassa peilin sisältä, odota tässä tai lähde jos se on enemmän mieleesi.” Asamihime sanoi, koska jos Hauru mieluummin karkottaisi itse itsensä, niin nyt olisi tilaisuus.

Sivun 54 roolaukset:

ICHIRO

Goro pyyteli anteeksi, mutta ei vain voinu sille mitään. Niin no, olihan se tietenkin jo jotain, että Goro edes pystyi heittämään vitsiä jostain, joten ehkä siitä nyt ei olisi pitänyt niin närkästyä, mutta kun pilkka kolahti omaan nilkkaan, niin ei se nyt niin hauskaa enää ollut. "No ehkä tämä tästä", sain sanottua siihen, joskaan en ihan heti ollut odottanut Rokuroltakin samantyylistä kommenttia, mutta olisihan se nyt pitänyt arvata. Rokuro vain lohdutti, että vitsi se vain oli, ettei sitä nyt ihan niin vakavasti tarvinnut ottaa. No, jos joku heille lohkaisisi samanlaisen vitsin vastaavanlaisesta lapsuudesta, niin en uskonut, että nauru silloin enää olisi noin herkässä, mutta olkoot. Goro puolestaan jatkoi, että saisin varmaankin kuulla tästä vielä jonkun aikaa. "Toivottavasti en..." mutisin vain siihen.

Mutta kaikki olivat nyt ilmeisesti koossa, joten nyt varmaankin sitten vain odotettiin. "Pääsittehän tekin tänne", Yuri tuli huolehtimaan ja touhottamaan seuraavaksi minulle ja Gorolle. "Ai niin, en olekaan vielä kerennyt yhtään kysymään, että miten vaimosi ja lapsesi oikein voivat. Oliko koiranne kuolema heillekin kamala paikka? Ymmärränhän toki lapset ja lemmikit, kun lemmikki kuolee. Se on kamalaa, mutta toivottavasti teillä menee muuten kuitenkin hyvin", Yuri puolestaan jatkoi Gorolle. Minulla kyllä meni hetki tajuta, mistä ihmeen koirasta Yuri puhui kunnes muistin, että sehän oli se valkoinen valheeni, kun en halunnut pilata Yurin mieltä hänen omissa häissään, koska häiden pitäisi olla onnellinen päivä. Goron perheen kuolema ei ihan olisi sitä päivää paremmaksi nostanut, mutta olin kuvitellut kyllä, että Goro oli jo itse kertonut asiasta muillekin kuin vain minulle, mutta Yurihan luuli edelleenkin, että Goron perheen olematon koira oli vain kuollut. Kun olisikin ollut vain koira. Ja pitikin Yurin sitten juuri nyt, kun Goro oli alkanut vaikuttamaan siltä, että hän oli pääsemässä yli perheensä kuolemasta edes jotenkin. Tai eihän sellaisesta nyt yli varmaan koskaan pääsisi täysin, mutta oppisi elämään menetyksen kanssa. "Onko teillä ollut koirakin jossain kohdassa?" Rokuro uteli seuraavaksi Gorolta (en nyt kyl muista enää, et oisko Rokuron pitäny tietää tosta XD).
_________________________________________________________________________

HAURU

Muut olivat menneet kellariin ja pienen hetken aikaa olin ajatellut, että jos itsekin menisin mukana, niin ehkä kukaan ei huomaisi. Mutta se olisi ollut typerää ja se olisi tullut kuitenkin ilmi jossain kohdassa, joten sitä oli hieman turha yrittää edes. Jonkun ajan päästä Yukimura tuli ilmoittamaan, että he olivat nyt kaikki kellarissa ja lähti sitten itsekin sinne. Eikä sitten aikaakaan, kun Asamihime sanoi, että voisimme mennä hoitamaan homman ulos, joten ei kai siinä sitten muuta, joten lähdin Asamihimen perässä pihalle. Voimien vieminen ei houkuttanut kyllä yhtään, koska en halunnut menettää niitä. Toki ulkonäkööni kajoaminen olisi ollut vielä pahempi, mutta entä, jos minusta tulisi ruman näköinen kurppana, kun voimani vietäisiin? Olin kuitenkin myös loitsuin yrittänyt viivyttää ikääntymistä ja 30 ikävuotta läheni koko ajan ja sitten kun sitä mahdollisuutta ei olisikaan enää. No eivät ne loitsut nyt ihmeiden ihmeitä olleet tehneet, jouduttaneet vaan, mutta en halunnut mitään ryppyjä!

Pihalle päästyämme Asamihime kääntyi puoleeni ja aloitti, että jos kuitenkin tahtoisin vaan lähteä pois, niin hän voisi sanoa muille, että karkasin. Asamihime jatkoi kuitenkin, että voimien vienti oli ihan turvallista ainakin siihen asti kunnes tekisin mitä hän sanoisi. Eikä se myöskään olisi lopullista, koska saisin ne kuitenkin takaisin... joskus... ehkä. Se ei myöskään sattuisi, mutta olo todennäköisesti tuntuisi voimattomalta sen jälkeen joten, pitäisi istua. Se oli varmaan olettavaa, jos vietiin voimat... "Onko sillä muita sivuvaikutuksia?" kysyin kuitenkin siihen väliin. Asamihime puolestaan jatkoi, että kävisi hakemassa peilin ja minun pitäisi odottaa tässä. Toki voisin myös edelleenkin lähteä, jos se olisi parempi ratkaisu mielestäni. "Tai sitten voimme sanoa muille, että otit voimani, mutta oikeasti et tehnyt mitään?" ehdotin, koska eihän toisten tarvisi tietää totuutta. Olisin sitten vain loitsimatta siihen asti, kun Asamihime "palauttaisi" voimani.

Asamihime lähdettyä hakemaan peiliä(?), käänsin katsettani muureille, joilla ei ollut ketään. Muureilta laskin katsettani portille. Täytyi kyllä myöntää, että lähteminen kävi päällimmäisenä mielessäni, kunnes aloin ajattelemaan myöskin sitä seikkaa, ettei minulla ollut mitään paikkaa, minne menisin. Eikä ollut silloin viimeksikään ollut Sophien aikaan ja se päättyi hieman ikävästi lopulta. Olimme muutenkin eläneet majataloelämää ja majataloelämää se oli ollut siihen asti, kunnes Haruya oli vahingossa päätynyt samaan paikkaan. Joskaan en vieläkään ollut ihan vakuuttunut siitä, että minulla olisi veli. Majataloelämä taas ei ollut mitenkään hääppöistä, joten siihen en ainakaan haluaisi palata, joten kai se olisi pienempi paha jäädä tänne. Ei se kuitenkaan sitä tarkoittanut, että edelleenkään haluaisin menettää voimiani, mutta oliko tässä enää vaihtoehtoja? Tunsin vain pelon kasvavan sisälläni ja kämmenien hikoavan. Vilkuilin Asamihimen talon suuntaan ja sitten taas porttia ja taas Asamihimen talon suuntaan ja taas porttia, jota kohti otin pari askelta. Mutta ongelma oli edelleenkin se, että ei minulla ollut mitään muuta paikkaa. En kuitenkaan tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä. Jännitys kuitenkin vaan kasvoi kasvamistaan ja tunsin käsieni vapisevan. Voimien saaminen oli ollut kivikkoinen tie ja vaati paljon ja jopa uhrauksia ja nyt menettäisin ne. En halunnut... Enhän olisi mitään ilman voimiani. Voisiko sen lapsikatastrofin vain pyyhkäistä mielestä ja leikkiä, ettei sitä tapahtunutkaan?
___________________________________________________________________________

GORO

Kauaa ei maailma Gorolle hymyillyt, koska hetken päästä Yuri tuli hössöttämään, että hekin pääsivät perille. Ei siinä toki mitään, mutta Yuri ottikin yllättäen puheeksi Goron perheen. Hän oli parhaansa mukaan vältellyt aihetta, yrittänyt mieluummin keskittyä linnan arkeen ja muiden auttamiseen unohtaakseen menneen. Olisihan se ollut reilua kertoa muille, tällä hetkellä asiasta tiesivät vain Ichiro, joka sai sen selville häissä, ja Daria (?). Mutta ikinä ei oikein ollut sellaista tilaisuutta, eikä hän ollut halunnut rasittaa sisaruksiaan omilla ongelmillaan. Yurikin oli vihdoin onnellinen Hyoman kanssa, ei hän ollut halunnut vaivata häntä omilla menetyksillään, Yuri kun oli niin herkkä. Tosin sitten Goro putosi aivan totaalisesti kärryiltä, kun Yuri alkoi puhua jostain koiran menetyksestä, että oli se varmasti vaikeaa ja etenkin lapset ottivat lemmikin menetyksen raskaasti. ”Mikä koira?” Goro kysyi toljottaen Yuria kuin puulla päähän lyötynä ja Rokurokin ihmetteli oliko Gorolla koira. ”Ei ole, ei ole koskaan ollutkaan. Mistä olet sellaista saanut päähäsi?” Goro ihmetteli Yurilta ja vakavoitui sitten. Ei hän voisi totuutta sisaruksiltaan loputtomiin pimittää kuitenkaan, ei tarkoitus ollut salata sitä missään kohtaa, hän ei vain ollut pystynyt puhumaan. ”Niin ja… sen takia jäin tänne. Koska ei ole enää mitään perhettä.” Goro sanoi huokaisten. ”Shizu ja lapseni menehtyivät tulipalossa, kun olin itse kaupungilla asioilla. Se oli todennäköisesti tuhopoltto, mutta kukaan kylässä ei palattuani oikein osannut sanoa, mistä oli kyse.” Goro sanoi sitten yrittäen olla murtumatta taas, mutta tunsi kuitenkin silmiensä kostuvan, vaikka se ei toivottavasti hämärässä valossa muille näkyisikään.
_______________________________________________________________________

ASAMIHIME

Asamihime oli mennyt ihan kävellen takaisin talolleen, nopeastihan se olisi hoitunut valona, mutta hän halusi antaa Haurulle aikaa miettiä mitä tekisi. Oli Hauru yrittänyt ehdottaa, että valehdeltaisiin vain muille, että voimat oli viety. Se nyt ei ollut vaihtoehto, koska kyseessä oli edelleen rangaistus. Asamihime oli vain halunnut antaa kahdesta suunnilleen yhtä pahasta vaihtoehdosta Haurulle vielä mahdollisuuden valita, vaikka olikin varma, että voimien vienti oli hänelle se kaikkein edullisin vaihtoehto. Hauru oli lähtenyt jo kerran ja tullut takaisin, joten tuskin hänellä oli mitään paikkaa mihin mennä. Asamihime haki vaatekaapista kankaaseen käärityn puisen lakkalaatikon, jolla oli kokoa ja se ei ollut mikään kevyt, mutta hän kantoi sen kuitenkin ulos. Hauru päivysti edelleen ulkona, joten hän ei selvästi ollut halukas lähtemään. ”Sido tämä varmuuden vuoksi silmillesi, se suojaa.” Asamihime sanoi ja laskettuaan laatikon maahan, antoi Haurulle kultaisen silkkiliinan. Hän polvistui sitten ja avasi laatikkoa peittävän kankaan ja levitti sen nurmikolle. Hän avasi lakkalaatikon kannen ja nosti sieltä pronssirasian ja siirsi ensimmäisen laatikon syrjään. Pronssirasian sisältä hän nosti uuden, tällä kertaa hopeisen, rasian. Hän siirsi tyhjät rasiat sitä mukaan syrjemmäs, kun sai otettua uuden esiin. Hopearasian sisältä hän nosti kultaisen rasian, jonka sisältä hän nosti brokadisäkin, jonka sisällä peili lopulta olisi. ”Sano sitten, kun olet valmis.” Asamihime sanoi Haurulle.
___________________________________________________________________________

YURI

Olin huolissani jostain syystä siitä, että kai kaikki nyt olivat oikeasti tulleet ja aloin käymään itselleni läheisimpiä läpi. Ensin etsin Hyoman ja hän onneksi löytyi. Sitten aloin etsimään sisariani katseellani ja ensin löytyivätkin Daria ja Rozu ja pian heidän jälkeensä kaksoset, mutta en saanut Ichiroa ja Goroa silmiini. Kerkesin melkein jo hätääntymään, kun kuulinkin heidän äänen, joten menin sitten sinne hössöttämään, että onneksi hekin olivat paikalla. Tosin samalla mieleeni tuli, että enhän ollut vielä ollenkaan kysynyt Goron perheestä ja nyt kun meidän piti odottaa täällä, niin voisi olla ihan hyvä aika kuulumisien vaihtamiseen. Pahoittelin samalla koiran menetyksestä, kun se oli yleensä lapsille aika kova paikka, kun perheen lemmikki kuolee. Rokurokin tuli utelemaan, että oliko Goron perheellä ollut koira, mutta ilmeeni muuttui todella kummastuneen kysyväksi, kun Goro toljottia minua ja kysyi samalla, että mikä koira. "No se perheenne koira tietenkin. Se, josta Ichiro mainitsi minulle häissä, kun olit jotenkin niin surkean näköinen ja kysyin, mistä se oikein johtui", vastasin siihen. Ilmeeni oli kuitenkin vielä oudompi, kun Goro jatkoi, ettei heillä ollut koiraa eikä koiraa ollut koskaan ollutkaan. "Mikä juttu tämä on?" Rokuro kummasteli ja olin juuri kysyä samaa. Goro puolestaan kysyi, että mistä sellaista olin edes saanut päähäni, jolloin käänsin katsettani enemmän Ichiron suuntaan. "Mistä sinä sitten jostain koirasta kuulit?" kysyin Ichirolta. "Niin no..." Ichiro kerkesi vain vastaamaan, kun Goro sitten jatkoi, jolloin käänsin katsettani hänen suuntaan. Goro jatkoi, että oli siis jäänyt tänne, koska... Ja sitten tuli jotain, jota en ollut odottanut. Goron perhe, vaimo ja lapset, olivat menehtyneet tulipalossa, joka oli ilmeisesti tuhopoltto. Koti oli poltettu kuitenkin silloin, kun Goro ei ollut itse paikalla ja kukaan ei ollut osannut kertoa mistä palo tarkalleenottaen oli saanut alkunsa. Asian kuultuani sydämeni taisi skipata ainakin pari lyöntiä ja tunsin kyyneliä poskillani. Goro näytti jälleen niin murheelliselta ja se sattui sydämeeni. "Voi Goro, olen niin pahoillani. Aivan kamalaa. Miksi et kertonut aikaisemmin vaan kannat tuota kaikkea tuskaa yksin harteillasi?" sain sitten lopulta sanottua kietoen käsiäni Goron ympärille(?). Rokuro puolestaan näytti järkyttyneeltä uutisesta eikä selvästikään ollut uskoa korviaan, mutta näytti hänkin hieman kuivailevan toista silmäkulmaansa. "Ihan hirveä uutinen", Rokuro sai lopulta myöskin jotain suustaan ollen selvästi jossain järkytystilassa edelleenkin. Samalla hän toi kuitenkin lohduttavasti toista kättään Goron olkapäälle. "Ja sinä voisit hävetä, että kerrot valheita moisesta asiasta", sanahdin Ichirolle tuima ilme kasvoillani. "Tämä on ihan kamalaa. Voi Goroa", jatkoin edelleenkin Goron halaamista ja kyynelien vuodattamista.
_______________________________________________________________________

HAURU

Jonkun ajan päästä Asamihime tuli takaisin, joten enää ei varmaankaan hirveästi edes karattaisi. Muille valehtelu ei ilmeisesti myöskään ollut vaihtoehto eli kai se sitten oli pakko tyytyä vain kohtaloonsa. Ymmärsin toki, että se oli rangaistus ja ihan ansaittu rangaistus toki oli. Ei se nyt ihan tyhjänkanssa tullut, mutta en oikeasti halunnut menettää voimiani. En vaan halunnut. Mutta en voinut mennäkään mihinkään, koska jos olisin voinut, en olisi tullut takaisinkaan ensinnäkään. En myöskään halunnut kuolla, että toki voimien vieminen oli pienin paha... tai ei ollut, mutta ehkä helpoin ratkaisu... no ei ollut sitäkään, mutta johonkin oli tyydyttävä eikä vaihtoehtoja pahemmin ollut.

Asamihime pääsi kuitenkin paikalle jonkun laatikon kanssa ja ojensi sitten jotain silkkiliinaa, että se pitäisi sitoa silmille, koska se suojasi. "Selvä..." vastasin aika maani myyneenä ja otin liinan vastaan. Istuin maahan ja sidoin liinan silmieni eteen Asamihimen samalla valmistellessa tilannetta, kunnes sanoi, että pitäisi sanoa sitten, kun olisin valmis. "Entä, jos en ole valmis koskaan..." huokaisin siihen. "No... kai se on pakko sitten..." huokaisin vielä ja vedin ilmaa keuhkoihini ja päästin ulos ollen hiljaa jonkun aikaa. "Noh... olen kai valmis..." sanoin lopulta. No en ollut, mutta ei tässä hirveästi muutakaan voinut ja tämän valmiimpi ei varmaankaan voisi olla, koska en halunnut olla tilanteessa millään tavalla läsnä ensinnäkään. Jännityksen ja pelon sekaisin tuntein ollessani tajusin myös, että saatoin myös tuntea silmieni kostuvan. Silkkiliina kuitenki esti kyyneliä valumasta mihinkään, mutta en todellakaan halunnut olla tilanteessa ja se pelotti ja jännitti... ja en halunnut, että voimiani vietäisiin. Saisinko olla joku muu jossain muualla?
________________________________________________________________________

GORO

Tilanne oli aika hämmentävä alkuun, kun kukaan ei tiennyt mistä koirasta puhuttiin. Mutta ilmeisesti se koira oli joku Ichiron keksimä hätävalhe häiden aikana, kun Yurilta ei tietenkään ollut jäänyt Goron surkea tila huomaamatta. Yuri luonnollisesti järkyttyi kuullessaan totuuden, ja olihan se ollut odotettavissa. Siksi hän ei ollutkaan pystynyt sanomaan siitä. Olisi hän salannut sen Ichiroltakin, mutta ei sitten pystynyt, kun suru oli ottanut vallan. Kyyneleet alkoivat valua vuolaammin, kun Yuri halasi häntä pahoitellen tapahtunutta ja ihmetellessä, miksi ihmeessä Goro ei ollut sanonut mitään aikaisemmin. ”En vain pystynyt.” Goro vastasi, ei hän olisi halunnut asiaa salata, mutta sen sanominen oli vain niin vaikeaa eikä se ollut sellainen asia, mikä kerrottiin tuosta noin vain ohi mennen. Rokurokin pahoitteli ja Yuri teki sen vielä uudestaan haukuttuaan ensin Ichiron valehtelusta. ”Pärjään kyllä, älä suotta murehdi sisko. Olen jo tottunut olemaan perheessä se epäonnistuja, ainakaan Nanakuman ei tarvitse, joten jotain hyötyä siitäkin edes jollekin.” Goro yritti saada tilannetta taas muualle hänen kurjuudestaan. Hän oli ollut aina Nanakuman kanssa ne kaksi, jotka eivät juuri olleet osoittaneet mitään osaamista mitä tuli yliluonnollisiin voimiin, mutta Nanakumalla oli kuitenkin ollut Rokuro. Ja sitten Rokuro ja Nanakuma pääsivät Sanadan palvelukseen, mikä oli hienoa ja siitähän isä jaksoi kehuskella. Jiro nyt oli täysi moka koko mies, mutta hänelläkin oli se erikoiskyky Rokuron kanssa, joten se antoi hänelle valtaa tehdä mitä lystäsi olematta isän silmissä silti mikään täysi nolla. Goron koko olemassaolo taas oli unohtunut vanhemmiltakin useammin kuin kerran, sen takia hän oli tahtonut pois kotoa mahdollisimman pian, pois sieltä yliluonnollisesta perheestä jossa oli jotain vain jos hallitsi vedenkontrolloinnin tai oli muuten jotenkin erityinen, kuten Rokuro joka oli saanut kaikki erityiskyvyt mitä vain voi saada. Hän oli halunnut elää normaalia elämää, ilman mitään yliluonnollisuutta, mutta ei hän voinut muuttaa sitä mikä todellisuudessa oli ja lopulta se oli koitunut useamman ihmisen tuhoksi, jotka olivat olleet täysin syyttömiä kohtaloonsa.
_____________________________________________________

ASAMIHIME

Hauru oli saanut liinan sidottua silmilleen ja yritti vielä kiemurrella tilanteesta, mutta ymmärsi itsekin, ettei se nyt ollut vaihtoehto. Asamihime odotti, ennen kuin alkaisi avata peiliä peittäviä säkkejä, että Hauru olisi valmis. Kun hän sitten sanoi olevansa valmis, Asamihime avasi ensimmäisen säkin. ”Selvä, otan peilin nyt esiin.” Hän sanoi ja poistettuaan kaikki yhdeksän brokadisäkkiä, hän otti Yata no kagamin esiin ja käänsi sen loistavan kuvastimen Hauruun päin. Hän antoi oman loisteensa virrata peiliin, jonka loiste voimistui ja peitti koko linnan alueen kirkkaalla valolla. Kun Asamihime oli saanut sinetöityä Haurun voimat peiliin, hän antoi oman loisteensa himmetä ja alkoi sulkea peiliä taas säkkien sisään, jotka sitä suojasivat. ”Valmista tuli, miten voit?” Hän kysyi Haurulta sulkiessaan viimeisen säkin suuta ja asetellessaan peiliä takaisin kultarasiaansa.
___________________________________________________________________________

ROKURO

Yuri oli mennyt hössöttämään jotain Ichiron ja Goron luo ja sitten Yuri oli alkanut puhumaan jotain Goron perheestä tai siis kyseli Goron perheen kuulumisia. Samalla Yuri kyseli myös jostain koirasta ja mistään koirasta en ollutkaan kuullut, joten menin sitten myös kyselemään, mistä koirasta oikein puhuttiin. Yllättäen kuitenkin kukaan ei edes tiennyt mistä koirasta oli puhe ja lopulta se koira oli joku Ichiron valhe eikä Goron perhe edes ollut enää elossa. Yuri murtui uutisesta täysin ja minäkin olin jossain shokkitilassa, kun en ihan halunnut uskoa kuulemaani, mutta niin se kuitenkin oli. Goron perhe oli kuulemma kuollut jossain tuhopoltossa, mutta kukaan ei tiennyt siitä mitään. Tämän jälkeen Yuri puhkesi kyyneliin ja alkoi pahoittelemaan tilannetta Gorolle ja halasi tätä. Minäkin toin pahoitteluni julki, vaikka uutista oli vieläkin vaikea uskoa. Yuri kuitenkin kyseli jo, miksi Goro ei ollut aikaisemmin kertonut, mutta ilmisesti tämä ei ollut kyennyt kertomaan sitä. Niin no eihän se nyt tietenkään ollut mikään kevyt kahvipöytänaihe, joskaan meillä ei edes ollut kahvia eikä pöytää.

"Mutta on kamalaa pantata tuollaista yksin sisäänsä", Yuri sanoi yrittäen edelleenkin halata Goroa rauhoittavasti. Haukkui tämä myös Ichiron valehtelijaksi siitä koiravalheesta ja no olihan se toki aikamoinen, jos totuus oli se, että Goron koko perhe oli kuollut ja Ichiro kertoi asian vaan siten, että heidän perheensä koira oli kuollut, vaikka mitään koiraa ei edes ollut olemassakaan. Goro kuitenkin yritti, että kyllä hän pärjäisi ja Yurin ei tarvisi murehtia. "Mutta kun murehdin silti", Yuri vastasi siihen, mutta hellitti kuitenkin jo otettaan Gorosta ja pyyhki sitten kyyneliään ja samalla varmaankin levähtäneitä meikkejään. Goro puolestaan jatkoi, että hän oli jo tottunut olemaan perheemme epäonnistuja, joten Nanakuman ei tarvinnut yksin olla sitä. "Höpsis, ethän sinä epäonnistuja ole. Eihän tuo uutinen toki positiivinen ole, mutta ei se sinusta epäonnistujaa kuitenkaan tee", yritin lohduttaa. Eihän Goro nyt poissaollessaan oikein asialle olisi voinut muutenkaan mitään tehdä. Ja jos hänkin olisi ollut kotona palon aikaan, hänkin olisi varmaan kuollut, kerta kaikki muutkin kuolivat sen mukana. Olihan se kamala menetys, turha sitä oli kieltää, mutta ainakaan hän ei itse kuollut, vaikka olo varmaan toki oli sellanen, että kumpa voisi vaan kuolla. Ja ei sillä, kyllä minustakin tuntui siltä, että epäonnistuin aina, kun onnistuin saamaan ties mitä ongelmia aikaan ja halusin kuolla. Mutta en kuollut kuitenkaan. Toki eri asia, kun Goron menetys, mutta epäonnistujan tunne oli tuttu minullekin.

"Onko meillä joku perhekokous vai mitä täällä tapahtuu?" Rozu tuli seuraavaksi utelemaan. "Ai noinko vakava aihe se on?" Rozu ihmetteli seuraavaksi, kun Yurin silmät punersivat itkemisestä ja Gorokin oli itkeneen näköinen. Ichiro oli selvästi vaivaantuneen näköinen siitä koiravalheestaan edelleenkin. "Kyllä... Ihan kamalaa on tapahtunut... Goron vaimo, lapset ja koira kuolivat tuhopoltossa", Yuri niiskutti. "Mitä?! Milloin?" Rozu järkyttyi seuraavaksi. "Ja mikä koira? Oliko teillä myös koira?" Rozu jatkoi ollen kuitenkin edelleenkin jossain shokkiaalloilla uutisesta. "Ei ole mitään koiraan. Se oli typerä... juttu vaan", Ichiro totesi. "Mutta ihan kamalaa! Toivottavasti ne tuhopolttajat kuolivat itsekin vähintään", Rozu jatkoi perään ja halusi hänkin sitten halata Goroa pahoittelevasti.
_______________________________________________________________________

HAURU

Kun olin sanonut olevani niin valmis, kun ikinä pystyin olemaan olematta kuitenkaan oikeasta valmis tilanteeseen, Asamihime sanoi, että ottaisi nyt peilin esiin, johon nyökäytin hieman päätäni. Jonkun ajan päästä alkoi tuntumaan oudolta, ihan kuin jotain puuttuisi ja olo tuntui heikolta... tai voimattomalta ja sitä se varmaan kirjaimellisesti olikin. Jonkun ajan päästä Asamihime sanoi, että oli valmis ja sen jälkeen kysyi miten mahdoin voida. "Heikottaa..." vastasin ja jotenkin tuntui, että huimasi. Tai en ollut varma, olo oli outo, todella tyhjä ja väsytti. En ollut varma, mutta olo ei kuitenkaan tuntunut normaalilta, mutta en ollut varma, miten sitä pitäisi kuvailla, mutta kai jonkunlainen heikotus saattoi ehkä kuvata sitä parhaiten... ehkä.

GORO

Goro ei nyt ihan ollut varautunut siihen, että he tulivat koko perheen voimin kellariin itkemään, mutta niin siinä näytti käyneen. Olisi ehkä pitänyt olla hiljaa, mutta hän ei olisi varmaan pystynyt keksimään mitään hätävalhetta tälläkään kertaa ja esittämään sen vielä uskottavasti. Eikä hän halunnut sisaruksilleen valehdella, mutta yksin panttaamiseen verrattuna sisarusten itkeminen oli kyllä vielä vaikeampi sietää. Kun Goro sanoi Yurille, ettei tämän tarvinnut murehtia, niin Yuri kertoi sen totuuden, että hän murehti kuitenkin, koska oli Yuri. ”Tiedän, anteeksi, en olisi halunnut saada sinua itkemään.” Goro pahoitteli puolestaan, Yurin kuului olla onnellinen uuden miehensä kanssa, hänelläkin oli ollut vaikeaa ja hänkin oli kärsinyt menetyksiä ja Wakasan kanssa oli ollut vaikeaa. Mitä tuli Goron epäonnistumisiin, niin se ei yurista pitänyt paikkaansa, mutta hän nyt vain halusi piristää. Mutta olihan hän, hän ei sopeutunut mihinkään. Hän ei ollut onnistunut elämään yliluonnollisten voimien kanssa yhdessä muun perheen kanssa, joten oli yrittänyt löytää oman tapansa elää tavallisen ihmisen elämää ja hän oli mokannut senkin. Nyt sen takia hän oli antanut niiden vähäistenkin taitojensa ruostua, joten täällä hänestä ei ollut mitään hyötyä kellekään, vaikka Ichiro olikin yrittänyt auttaa häntä harjoittelemaan voimiensa käyttöä. Hänestä vain ei ollut mihinkään, se oli vain hyväksyttävä. Sitten Rozukin tuli ihmettelemään, mikä perhekokous heillä oli ja Yuri kertoi Goron menetyksestä olemattomia koiria myöten ja sitä taas ihmeteltiin. Ichiro vaikutti melko kiusaantuneelta, eikä Gorokaan ihan tajunnut, miksi hän oli sellaisen hätävalheen mennyt keksimään. No varmaan juuri siitä syystä, ettei tahtonut pilata Yurin häitä.
_________________________________________________________________

ASAMIHIME

Asamihime oli saanut peilin suljettua taas visusti talteen neljän laatikon sisälle ja kääri kangasta päällimmäisen ympärille. Hauru vastasi voivansa heikosti, joten Asamihime meni auttamaan tältä liinan silmiltä ja taitteli sen ja laittoi kimononsa vyölle. ”Jaksatko odottaa tässä hetken, niin vien peilin takaisin talteen sisälle, ja autan sitten… sinut sisälle lepäämään?” Asamihime varmisteli, muttei kyllä yhtään tiennyt, miten hän jaksaisi Haurua auttaa, mies kun oli käsittämättömän pitkä ja hän ei erityisemmin. Ongelma oli myös siinä, miten hän saisi tiedon kellarissa olijoille, että vaara oli ohi. No ei kai auttanut kuin mennä kellarin suulle huutelemaan.

ICHIRO

En todella ollut olettanut, että koiravalheeni vielä pääsisi esille, mutta meni jo ja Yuri ei ihan tykännyt koiravalheesta. Toki ymmärrettävistä syistä, mutta ihan yhtä ymmärrettävistä syitä olin kertonut moisen valkoisen valheen, koska olisihan se nyt ollut aika reilukerho pilata toisen häät sillä, että Goron perhe oli kuollut. Mutta kuvittelin vain, että kaikki perheestämme jo tietäisivät siitä. Mutta loppujen lopuksi ilmeisesti vain minä olin tiennyt siitä, koska Yurilla, Rokurolla ja Rozulla ei ollut hajuakaan tilanteesta. Nanakumaa tuskin edes kiinnosti ja Daria oli kyllä myös toinen, jota ei yleensä mikään kiinnostanut, mutta muistaakseni Dariakin taisi olla sillä hetkellä paikalla, kun kuuli Goron vuodatuksesta ensimmäisen kerran. Mutta joka tapauksessa Yuri hössötti taas yurimaiseentapaansa ja Goro yritti, ettei tarvinnut murehtia, mutta Yuri murehti joka tapauksessa, koska oli Yuri ja sille ei kukaan oikein voinut mitään.

Seuraavaksi Goro kuitenkin pyyteli jo anteeksi, että oli itkettänyt Yuria, joka vielä kuivaili viimeisiä kyyneliä poskiltaan, joilla oli nyt mustia randuja ripsiväristä sun muusta meikistä. "Ei se sinun vikasi ole, olen vaan niin tunteikas, että reagoin aina kaikkeen kamalaan näin", Yuri sanoin siihen, mutta alkoi olemaan jo aikalailla kasassa, vaikka kaikkia kuitenkin selvästi harmitti edelleenkin Goron puolesta moinen epäonninen käännös perhe-elämässä. Mutta sille ei oikein nyt voinut muuta kuin antaa ajan parantaa haavoja, jos se nyt oli edes mahdollista, mutta oli Yurikin jotenkin onnistunut pääsemään eteenpäin ensimmäisen miehensä kuolemasta ja oli nyt uusissa naimisissa. Ei sitä tiennyt, ehkä Goronkin elämässä vielä onnistaisi ja hänkin löytäisi vielä jonkun ihmisen elämäänsä.
_________________________________________________________________

HAURU

En ollut tehnyt mitään vielä sille silkkiliinalle, jos ei vaikka olisi saanut, mutta pian tunsin Asamihimen availevan liinaa ja pian se oli poissa. Aurinko porotti taivaalla melko kirkkaana hieman häikäisten nyt, kun valoa tulvi taas silmiini, jolloin laskin katsettani alemmaksi. Olo ei ollut kyllä koskaan tuntunut näin tyhjältä ja voimattomalta. Olinhan nyt elämäni aikana väsynyt ollut monesti ja kärsinyt heikotuksesta tai huonosta olosta, mutta tämä oli aivan toisenlainen tunne, mutta kuitenkin jotain niiden väliltä. Asamihime puolestaan kyseli, että jaksoinko odottaa tässä sen verran, että Asamihime veisi peilin takaisin sisälle, minkä jälkeen voisi auttaa minut sisälle lepäämään. "Enköhän..." vastasin siihen aika mieli maassa, mutta no ainakin rangaistus oli kärsitty... Tai no siis tästähän se kärsimys vasta alkoi. Olin jo niin tottunut siihen, että minulla oli voimia, mutta nyt ei ollut, joten mitä minä nyt sitten tekisin? Olin taas tavallinen ihminen... Mitä ihmiset edes tekivät? En muistanut kunnolla enää millaista oli olla ilman voimia, koska olin silloin enemmän tai vähemmän lapsi, kun voimani sain ja siitä oli jo aikaa... ihan liikaa. Olo alkoi tuntumaan taas niin vanhalta haahkalta, että teki mieli alkaa itkemään.

GORO

Yuri alkoi saada itseään taas kasaan, vaikka kuivailikin vielä silmiään ja sanoi, ettei se Goron syy ollut, että hän oli niin herkkä. No ei toki, mutta kyllä hän silti mieluiten vältti aiheuttamasta Yurille mitään järkytyksiä. Tilanne alkoi kuitenkin rauhoittua jo, mikä oli hyvä koska… kaikki muut olivat hiljaa ja vain kuuntelivat tätä heidän perhedraamaansa, mikä oli aika kiusallista. Hyomakin tuli lähemmäs nyt, kun tilanne alkoi rauhoittua ja kietoi kätensä Yurin hartioille (?). ”Olen niin onnellinen teidän puolesta, tiedän etten näytä siltä, etenkään nyt, mutta olen.” Goro sanoi, sillä hänestä oli upeaa, että Yuri oli löytänyt Hyoman ja he pystyivät vaikeuksista huolimatta olemaan onnellisia ja yhdessä. Ja samalla hän pelkäsi, että sodan takia se onni voisi loppua lyhyeen, mutta hän ei halunnut ajatella niin synkästi, vaikka hänen oma kohtalonsa olikin ollut kurja.
_____________________________________________________________

ASAMIHIME

Hauru väitti jaksavansa, vaikka näyttikin aika kurjalta, eikä se ollut mikään ihme. ”Selvä, tulen pian takaisin.” Asamihime lupasi ja lähti viemään peiliä takaisin sisälle. Huoneessaan hän piilotti sen tuttuun paikkaan vaatekomeron perälle missä se oli tähänkin asti ollut. Ja ei, laatikot ja vaatekomero eivät toki olleet ainoa suoja peilille, koska se vaati hiukan kovemmat suojatoimet, sen verran vaarallinen esine oli kyseessä. Sisimpiä rasioita suojasi loitsu, joka esti ketään asiaankuulumatonta koskemaan tai vahingoittamaan rasiaa. Vain tarpeeksi pyhän olento saattoi avata kirstun, mikä tässä tapauksessa tarkoitti Asamihimeä, Tsukihikokin pystyisi siihen tarvittaessa, lisäksi kaksi muuta taivaallista aarretta pystyivät avaamaan kirstut ja antamaan käyttäjälle vallan käyttää peiliä, eli keisarin miekalla se olisi mahdollista, minkä takia oli ollut parempi tuoda peili turvaan ihmisiltä. Saatuaan peilin turvaan, Asamihime lähti katsomaan miten hauru pärjäsi, eikä kauheasti paremmin (?). ”Noin, pääsetkö itse ylös, vai tarvitsetko apua?” Hän kysyi, vaikka sisälle pääseminen voisi olla haastavaa, jos Hauru ei yhtään jaksanut omin voimin.

YURI

Olin saanut nyt taas itseni kasaan tai ainakin uskoin niin, mutta en totisesti ollut kyllä valmistautunut moisiin uutisiin ja ne olivatkin kyllä yllättäneet minut täysin. Olin tosiaan vain kuvitellut, että Goron perheen koira oli kuollut ja ajatellut sitten, että lapsille se olisi ollut hirveä menetys, joten lapsien surkeuden takia Gorokin oli ollut niin maassa, mutta ei. Ja toki se kaikki selitti sen, miksi Goro oli edelleenkin täällä eivätkä he olleet tulleet koko perheen voimin häihimme. Mutta ei kai, koska tilanne olikin ollut paljon pahempi ja se oli ihan kamala uutinen ja minua suretti, jos joku läheinen kärsi tai asiat oli huonosti. Edelleenkin minua suretti Goron puolesta, mutta itkun olin nyt kuitenkin saanut loppumaan.

Hyoma tuli kuitenkin myös paikalle ja sain ehkä hieman taas enemmän rauhoituttua, kun Hyoma kietoi kätensä hartioilleni, jolloin itse nojauduin hieman Hyomaan. Goro puolestaan sanoi olevansa onnellinen puolestamme, vaikkei näyttänytkään siltä, ainakaan nyt, mutta oli kuitenkin. "Kiitos ja ymmärrämme kyllä nyt hyvin mitä käyt läpi, joten ei sinun tarvitse väkisin yrittää näyttää iloiselta, jos sellaiseen ei ole yhtään fiilistä. Mutta jos tahdot puhua asiasta vielä, niin minä kyllä lupaan kuunnella ja olla tukenasi", vastasin Gorolle, koska en nyt kuitenkaan halunnut pikkuveljen kärsivän yksin yksinäisyydessään. Kyllä minulle sai aina tulla puhumaan, jos oli jotain, josta halusi puhua. Sama tietenkin koski kaikkia muitakin sisaruksiani ihan tasapuolesesti. Jos oli murheita, niin kyllä niistä sai tulla puhumaan, vaikka sitten keskellä yötäkin. Ja tietenkin sama koski myös muita läheisiä ja ystäviä.
__________________________________________________________________

HAURU

"Selvä..." vastasin vielä siihen, kun Asamihime lupasi tulla pian takaisin ennen kuin lähti viemään sitä tuomionpeiliä pois. Suoristin jalkojani ja nojauduin toiseen käteeni. Tuntui kyllä kuitenkin siltä, että olisi pakko päästä makaamaan kohta puoliin johonkin, mutta ehkä nyt hetken kuitenkin kestäisin.

Asamihime tuli jonkun ajan päästä takaisin nyt, kun oli saanut vietyä sen peilin pois. Oloni ei pahemmin ollut muuttunut sillä välin yhtään mihinkään. Edelleenkin oli todella heikko olo ja mieli teki maata, mutta en nyt tässä kuitenkaan viitsinyt. Ei olo kuitenkaan myöskään pahemmaksikaan ollut muuttunut, mutta ei tämä nyt ollutkaan mikään normaali pahoinvointi vaan yliluonnollisinkeinoin aiheutettu asia ottamalla voimat pois. Asamihime kuitenkin kyseli seuraavaksi, että pääsisinkö itse ylös vai pitäisikö auttaa. "En... tiedä..." vastasin asiaan, mutta päätin joka tapauksessa koittaa yrittäen ensin päästä jotenkin polvilleni. Se alkoi kyllä huimaamaan ja silmissä heitti ainakin hieman, mutta yritin kuitenkin ylös ja kyllä se aikansa otti ja aika väkisin jouduin itseni siihen pakottamaan, mutta lopulta pääsin ylös. "Huimaa..." sanoin kuitenkin seuraavaksi ja polvet tutisivat ja en yksinkertaisesti päässyt liikkeelle, koska minusta tuntui siltä, että jos ottaisin yhdenkin askeleen, olisin nurin. Olin kuin joku avuton taapero, joka opetteli pysymään pystyssä. Olo ei tosiaan ollut kovinkaan hehkeä.

GORO

Yuri ymmärsi kyllä, että Goron oli vaikea yrittää olla mukana muiden onnessa ja lupasi kyllä kuunnella ja olla tukena. ”Tiedän sen, mutta ehkä tälle päivälle on jo ollut ihan riittävästi draamaa.” Goro sanoi, he olivat vasta palanneet takaisin aikuisiksi lapsikirouksesta ja Haurua oltiin rankaisemassa, joten ehkä kaikki tarvitsivat nyt vain hiukan aikaa toipua ja yrittää jatkaa normaalia arkea.
___________________________________________________________
ASAMIHIME

Hauru kovin yritti päästä ylös ja lopulta onnistui, mutta näytti siltä, ettei tarvittaisi kuin kevyt tuulenvire, niin hän kaatuisi kumoon. ”Pääsisitkö liikkeelle, jos tuen sinua?” Hän kysyi, koska ei hän tiennyt miten hän saisi Haurun talolleen ja vielä yläkertaan huoneeseen… ” Keksin, jos yritetään sairastupaa, se on lähempänä ja alimmassa kerroksessa…” Hän ehdotti, toki sekin oli vaikeaa, jos hänen pitäisi raahata Hauru sinne ja päälinnaankin vei portaat pääovelle, että ei sinnekään noin vain menty. No sitten olisi pakko hakea vain apua sieltä kellarista, jos Haurua ei saatu liikkeelle muuten.

ROZU

Yuri oli taas alkanut huolehtimaan asioista luonteensaomaisesti, minkä jälkeen tarjosi Gorolle tukea, jos tämä halusi puhua asiasta jollekin. Goro puolestaan tiesi sen, mutta nyt oli ehkä draamattu jo tarpeeksi yhdelle päivälle. "Niin... olihan siinä kyllä uutinen... Toivottavasti jotain mukavaakin sattuisi välillä", sanoin, koska nyt tosiaan oli draamattu mm. kaksi vuorokautta mieslapsien kanssa ja he olivat aiheuttaa jonkunlaisen aivohalvauksen. Eikä siinä suinkaan kaikki, koska sitten oli ollut vielä kaiken päälle Zelfa, joka pölli Hoshiyomin itselleen ja keksi typeriä valheita ja kävi hyvinkin uhkaavaksi. Ja sitten kun lapsiongelma oli selätetty, niin sitten olikin Hauru-ongelma, jota Asamihime oli hoitamassa tällä hetkellä ja sitten vielä Goron uutinen.

"Kuinkahan kauan oikein mahdamme vielä olla täällä...? Toivottavasti kaikki on hyvin maan päällä", Yuri alkoi seuraavaksi huolehtimaan. "Ymmärrän, että olet Yuri, mutta osaatko edes olla huolehtimatta joskus asioista? Eiköhän heillä ihan hyvin mene", totesin Yurille, että hänkin voisi ehkä rauhoittua välillä. "Aivan... Eiköhän... Mutta hetkonen! Missä Juri oikein on?" Yuri aloitti taas huolehtimaan, mutta tosiaan en minäkään Juria ollut nähnyt. Kaikki muut lapset ja nuoret olivat kyllä paikalla, mutta Juri puuttui. "Aivan... Asuna haki hänet aamulla. Ei siis hätää. Ei hän ole mihinkään kadonnut", Ichiro totesi. "Niinkö? Eikä edes tullut tervehtimään", Yuri totesi. "Hänellä oli kai kiire... En minä tiedä, mutta hän on vapaa tekemään elämällään mitä haluaa", Ichiro totesi. "Häpeisit, hän on lapsiesi äiti!" Yuri korotti hieman ääntään. "Jospa nyt ei alettaisin siitäkin draamaamaan", yritin rauhoitella hieman, koska koko kellarin väki oli hiljaa ja selvästi kuuntelivat vain tätä meidän draamaa. Hiukan noloa.
______________________________________________________________________

HAURU

Hetken seisottuani onnistuin ehkä vakuuttamaan itse itseni siitä, että kyllä minä liikkeelle pääsisin. Oli pakko päästä, koska enhän nyt tähänkään voisi jäädä ja koska Asamihime oli sen verran lyhyt ja minulla pituutta enemmänkin, niin auttaminen ei ehkä olisi helpointa. Toisinpäin se onnistuisi varmasti, mutta näinpäin se olisi varmasti vaikeampaa. Asamihime kuitenkin tarjosi tukea itsestään, jos se vaikka auttaisi liikkumisen suhteen. "E-enköhän", vastasin, koska ei tässä nyt hirveästi ollut vaihtoehtoja. Ainoa vaan, että koti oli kyllä nyt vähän liian kaukana, että sinne asti tuskin jaksaisin ja huoneeni oli yläkerrassa. Asamihime kuitenkin keksi, että jos kuitenkin yrittäisimme sairastupaan, koska se oli lähempänä eikä sinne ollut tuhottomasti portaita. Oli päälinnaan toki portaat, että portailta ei kuitenkaan oikein voinut välttyä täysin, mutta se oli kuitenkin lähempänä. "Se... on varmasti... parempi", vastasin siihen yrittäen ottaa Asamihimestä tukea ja saada jalat liikkumaan. Kyllä se lopulta alkoi jotenkin onnistumaan, mutta kyllä se hidasta oli.

KOMATSU

Komatsu yritti pitää lapsia silmällä, onneksi Nanakuma ja Nobuyuki-sama olivat auttaneet kantamisessa, joten kaikki saatiin yhdellä kerralla mukaan (?). Nobumasaa pelotti ja Komatsu yritti parhaansa saada Kamanosuken lapsia pysymään rauhallisina ja Kamanosukekin tuli auttamaan, kun huomasi heidän tulonsa. Yumi ja Yume nyt nukkuivat eivätkä huomanneet mitään ja Satoru ja Daisuke (?) olivat myös melko rauhallisesti. Kellarissa oli muutenkin ikävää, kun kaikki olivat tunkeneet sinne ja osalla oli turhan hyvä kuulo, joten olisi erittäin ikävää, jos Sainosuke ja Kazenosuke alkaisivat tosissaan parkumaan, nyt ne vain hiukan kinisivät, kuten yleensä. Muuten olikin sitten melko hiljaista, kunnes Unnot alkoivat pitää sukukokousta ja kävi ilmi, että Goro oli ennen häitä menettänyt koko perheensä, minkä takia sitten oli jäänyt tänne eikä palannut vanhempien kanssa kotiin häiden jälkeen. Se oli tietenkin kamalaa, mutta Komatsu nyt ei tuntenut Goroa kovinkaan hyvin saati hänen perhettään, mutta se oli kyllä rankkaa, ei hän itse ainakaan tietäisi mitä tekisi noin kamalan menetyksen jälkeen. Sitten joku huomasi, että Juri puuttui. Ichiro sanoi, että Asuna oli käynyt aamulla hakemassa hänet pois. Mitä, missä ihmeen välissä? Komatsu ei ollut ainoa ja Yurikin pahastui, miksei Asuna ollut edes vaivautunut tervehtimään. No kai hänellä sitten oli kiire, mutta Komatsu oli luullut heitä ystäviksi, joten kyllä se häntäkin harmitti, että Asuna oli vain tullut, hakenut lapsensa ja lähtenyt noin vain taas pois. Sama Anastasian kanssa, hänkin oli vain lähtenyt mitään selittämättä, tai ilmeisesti Nanakumalle oli ja keskenmenosta se varmasti johtui, että hän halusi omaa tilaa. ”Miten Asuna voi? Tiedätkö yhtään missä hän edes asuu nykyään?” Hän kuitenkin kysyi Ichirolta, jos he olivat puhuneet enemmänkin.
______________________________________________________________________

ASAMIHIME

Sentään Hauru pääsi lopulta pystyyn ja tuettuna alkoi saada itseään liikkeelle, mutta ei tämä helppoa ollut. Matka eteni hitaasti ja Asamihime pelkäsi koko ajan, että Hauru kaatuisi rähmälleen. Lopulta he olivat selvinneet päälinnan portaiden juureen asti (?), mutta portaat olivat kyllä todella haastava este ylitettäväksi, eikä Asamihimestäkään tainnut olla hirveästi apua. ”Koita jaksaa, sairastupa on ihan vieressä sitten kun olet päässyt ylös.” Hän yritti kannustaa ja auttaa Haurua parhaansa mukaan. (?) Lopulta he olivat jotenkin suoriutuneet sisälle ja Asamihime sai Haurun vietyä sairashuoneelle ja lähimmälle futonille (?). ”Menen päästämään muut pois kellarista, tulen sitten takaisin.” Hän sanoi Haurulle ja meni niin lähelle kellarin oviaukkoa kuin uskalsi himmennettyään valonsa niin himmeäksi kuin pystyi. ”Voitte tulla pois nyt!” Hän huusi, ainakin luulisi tarkkakorvaisimpien kuulevan.

ICHIRO

Kun perhedraama saatiin siihen pisteeseen, ettei enää kehdannut draamata, Yuri kysyi, missä Juri oli. Vastasin siihen tietenkin niin miten asia oli eli Asuna oli hakenut Jurin, koska niin oli kaikin puolin parempi. Kyllä Juri varmasti oli turvassa enemminkin Asunan kanssa kuin keskellä sotaa jossain linnassa, joka ei ollut mitenkään piilossa ihmisiltä ja heidän vihaltaan. Yuri taisi kuitenkin hieman ainakin pahoittaa mieltään siitä, ettei Asuna ollut tullut sanomaan edes hei hänelle. No ei ollut kyllä kenellekään muullekaan ja se oli kaikin puolin kiusallinen hetki muutenkin. Käänsin katsettani kuitenkin Komatsuun, kun hän kysyikin pian, että miten Asuna mahtoi voida ja tiesinkö yhtään, missä hän mahdollisesti asui nykyään. "Ei me hirveästi kuulumisia vaihdettu, kun Asuna oli heti aika tuohtuneessa tilassa ja halusi lähinnä vaan Jurin pois täältä mahdollisimman nopeasti. Mutta silminnähden hän voi ihan hyvin. Heidän asumisjärjestelyistään en ole kyllä yhtään varma, mutta jos pitäisi veikata, niin varmaankin lapsuuden kodissaan äitinsä luona", vastasin kysymykseen. En nyt tietenkään varma voinut olla, että oliko niin, mutta Asuna oli hyvin läheisissä väleissä äitinsä kanssa ainakin isänsä kuoleman jälkeen, joten se voisi olla todennäköisintä.

"Kellariaika on ohi!" kuului seuraavaksi Noen suunnalta ja tämä kipittikin jo täyttä päätä pois kellarista. "Näetkös, Asami ja Hauru ovat hengissä. Turhaan huolehdit siitäkin", Rozu tokaisi Yurille taputtaen tätä olkapäälle. "En minä mahda itselleni mitään. Taikaesineet kuulostavat sen verran arvelluttavilta, että mitä vaan olisi voinut sattua", Yuri vastasi. "Mutta ainakin kellarileiri on nyt ohi", Rokuro sanoi siihen.
______________________________________________________________________

HAURU

Matka eteni, mutta hitaasti, mutta eteni kuitenkin ja lopulta pääsimme portaisiin asti, jossa teki kyllä mieli luovuttaa, mutta ei tässä oikein portaisiinkaan voinut jäädä nuokkumaan. Yritin siis kuitenkin parhaani ja kyllä sekin alkoi etenemään, mutta sekin oli todella hidasta ja vaivanloista. Asamihime yritti parhaansa kuitenkin auttamisen suhteen ja yritti myös kannustaa, ettei matka ollut kuitenkaan enää pitkä ja sairastupa oli kuitenkin ihan vieressä. Ainakin siis sitten, kun portaat oli selätetty. Aikani kuitenkin portaita tarvottuani, saavutin huipun tai siis päälinnan etuoven. Mikä suoritus tosiaankin, mutta tällä hetkellä se oli tuntunut kunnon urakalta. Matka jatkui päälinnan ovista sisälle ja sairashuoneelle, jossa matkani pää oli lähin futoni, jolle lopulta rojahdin makaamaan. "Kiitos..." kiitin melko väsyneenoloisena, kun enää ei tarvinnut jaksaa mihinkään. Asamihime puolestaan sanoi menevänsä päästämään muut pois kellarista ja tulevansa sitten takaisin, mihin taas nyökäytin hieman päätäni, mutta muuten vain makasin siinä liikuttamatta eväänikään.

KOMATSU

Ilmeisesti Asuna oli tosiaan vain tullut hakemaan Jurin ja lähtenyt saman tien, eikä ollut puhunut edes Ichiron kanssa mitään, mutta ilmeisesti hän oli vaikuttanut ihan hyvinvoivalta. ”No se on toki hyvä kuulla.” Komatsu vastasi ja ymmärsi kyllä, että Asuna oli halunnut Jurin pois sodan keskeltä. Ei hänkään mielellään pitänyt lapsiaan täällä, missä oli vaarallista, mutta valitettavasti turvallista paikkaa ei juuri ollut. He olivat jo kerran olleet vankina Kiotossa ennen kuin Nobuyuki-sama oli tullut hakemaan heidät, joten jos he lähtisivät vaikka Komatsun omien sukulaisten luo, heitä saatettaisiin käyttää Nobuyuki-samaa ja muita vastaan ja se ei olisi hyvä. Ilmeisesti Asuna asui äitinsä luona, mutta ei hän Ichirollekaan ollut mitään tarkempaa kertonut.

Sitten Noki jo huuteli, että kellarista sai lähteä. Se oli hyvä, kellari ei nyt ollut mikään kaikkein miellyttävin paikka oleskella, mutta turvallisuus toki ennen kaikkea. ”Loistavaa, pääsen takaisin nukkumaan.” Dorian totesi ja lähti takaisin tyrmien suuntaan. ”Tarvitsen apua vauvojen kanssa.” Komatsu ilmoitti, ennen kuin kaikki ehtisivät karata paikalta. Kamanosukella oli Kazenosuke joten Komatsu piti itse Sainosuken, mutta oli parempi, ettei kantanut liian montaa kerralla kun kulki pimeässä portaita. ”Jos Sayuri kävelet ihan itse, niin otan toisen kaksosista mukaan.” Yukimura ehdotti ja tuli hakemaan Sayurin alas laskettuaan Yumia. ”Jos joku voisi ottaa Satorun, minulla on täysi työ vahtia, etteivät nämä riiviöt karkaa.” Masamune sanoi, vaikka Komatsu ei ihan tiennyt mistä hän puhui, jotain koria hän kantoi mukanaan.

ROZU

Ichiro oli tosiaan kertonut, että Asuna oli käynyt ja hakenut Jurin pois, minkä jälkeen Yuri taisi hieman ainakin pahoittaa mieltään siitä, ettei Asuna ollut tullut tervehtimään ketään vaan lähtenyt samantien. No olihan se kyllä aika harmillista ja hieman ehkä käytöstavatonta, mutta Ichiron mukaan Asunalla oli ollut kiire. Komatsu puolestaan kyseli Asunan kuulumisia ja asuinolosuhteita, joista Ichiro ei ollut varma, mutta hyvin ilmeisesti meni, mikä oli tietenkin hyvä juttu ja mihin Ichiro nyökkäili.

Mutta seuraavaksi Noki jo toisaalla innostui siitä, että kellarista sai poistua, joten väki alkoi poistumaan ja Dorian pääsi takaisin nukkumaan. Komatsu puolestaan ilmoitti tarvitsevansa apua vauvojen kanssa. "Minä autan", vastasin siihen ja menin myös hakemaan yhden paketin. Yuri tarjosi myös apua. Sayuri taas ei olisi halunnut Yukimuran sylistä pois ollenkaan, mutta tytön oli vain pakko tyytyä kohtaloonsa, koska Yukimuran omat lapset eivät kävelleet vielä mihinkään. "Mutta epäreilua, Sayurikin haluaa Yukimura-aikaa", Sayuri ilmoitti siihen. "Sayuri ei nyt voi vaatia sellaista aikaa vaan tyytyy kohtaloonsa", Rokuro ilmoitti siihen ja meni hakemaan Sayuria pois Yukimuran kimpusta ja kävi samalla hakemassa Daisuken. Yukimura puolestaan oli käynyt hakemassa toisen lapsistaan ja Ruilla näytti olevan toinen. En ollut kyllä varma kumpi oli kumpi, koska he näyttivät niin saman näköisiltä. Masamunella puolestaan oli ongelmaa joidenkin riiviöiden suhteen ja nyt en ihan ollut varma, että mistä riiviöistä puhuttiin vai voisiko se olla? "Kuoriutuivatko poikasesi jo?" utelin siinä kohdassa. "Minä voin kantaa Satorun", Yuri tuli tarjoamaan apuaan Masamunelle.

MASAMUNE

kellarissa Masamunen keskittyminen oli aika lailla poikasissaan, jotka kiipeilivät korissaan sen verran reippaasti, että sai varoa, ettei kukaan pudonnut ja lähtisi piilottelemaan minnekään kellarin nurkkaan. Sitten olisi huomattavasti vaikeampi etsiä, joten parempi kun pysyisivät korissaan vain. Kaikkeen sitä Haurun takia aina joutuikin, no tällä kertaa ei sentään tyrmään, mikä oli ihan positiivista. Sitten homma oli hoidettu ja saatiin palata taas maan päälle. Alkoi armoton lapsien jakelu, mutta Masamunella alkoi olla jo kädet täynnä, joten Satorulle piti löytää joku katsomaan, että poika pääsi ylös. Kyllä tämä itsekin portaat varmaan jo pääsisi, mutta ehkä nyt ei kuitenkaan. Hiukan Satorun kasvutahti tuli taas yllätyksenä, vaikka olihan hän jo käynyt saman läpi Sayurin kanssa. Yuri lupasi ottaa Satorun. ”Kiitos. Satoru, mene Yuri tädin kanssa takaisin ylös.” Masamune sanoi ja katsoi, ettei poika karannut mihinkään. Huomattavasti rauhallisempi lapsi Satoru kyllä oli kun Sayuriin vertasi. Rozu taas alkoi ihmetellä, olivatko Masamunen poikaset jo kuoriutuneet. ”Kuoriutuivat jo viikko sitten, ovat kuolleetkin jo kolmea lukuun ottamatta.” Masamune vastasi, mutta tosiaan, Rozu ei tainnut olla kokouksessa paikalla.

YURI

En nyt raskaanaollenssani ihan hirveästi halunnut kannella mitään tai ketään, mutta Satoru osasi kuitenkin jo kävellä ainakin jotenkuten, mutta pimeässä portaat eivät varmaankaan olleet mikään helppo nakki. Ojensin toista kättäni lapselle Masamunen sanoessa, että minun kanssa pitäisi nyt mennä takaisin ylös. Satoru oli kyllä selvästi rauhallisempi kuin Sayuri, koska Sayuri oli kovin menossa koko ajan. Otin kuitenkin poikaa kädestä Rozun puolestaan ihmetellessä Masamunen riiviöitä, että olivatko poikaset jo kuoriuneet. No en itsekään ollut varma, milloin ne olivat kuorituneet, mutta vasta viimeisimmässä kokouksessa Masamune oli ollut poikasiensa kanssa niin, että minäkin näin ne ja joista Rui oli innostunut kyllä melkoisesti. Mutta ilmeisesti ne olivat kuorituneet jo viikko sitten ja osa tosiaan kerennyt ilmeisesti sen hyökkäyksen aikana kuolemaan, mikä oli sekin kamala uutinen. Mutta sentään kolme oli säilynyt. "Kuolleet? Mitä niille oikein tapahtui?" Rozu kysyi hieman siten, ettei ihan ollut odottanut vastausta siitä, että osa oli kuollut. "Sehän on kamalaa", Rozu jatkoi perään ja niin, eipä tässä nyt hirveästi hyviä uutisia ollut lähiaikoina tapahtunut. Kuolemaa riitti vähän liikaakin. Mutta lähdin kuitenkin jo kohti portaita. "Ja nyt varovasti portaissa", sanoin Satorulle ja otin paremman otteen tämän kädestä, jos hän nyt astuisikin vahingossa harhaan tai huonosti, niin ei koko poika pyörisi portaita alas kuitenkaan.

MASAMUNE

Satoru lähti Yurin kanssa taapertamaan kohti portaita vaikka aika hitaasti ja varovasti niiden kiipeäminen vielä kävikin, niin hyvin se vaikutti sujuvan. Masamune tuli perästä loppujen lasten kanssa ja Rozu ihmetteli, että muille oikein oli tapahtunut. ”En tiedä varmasti, mutta luolalle oli hyökätty sillä välin kun leikimme lapsia. Vain kolme poikasta oli jotenkin selvinnyt, muut olivat kuolleet Raidenia myöten kun kävin aamulla katsomassa tilannetta.” Masamune sanoi Rozun kauhistellessa asiaa. Masamune nyt ei ihan hirveästi ollut ehtinyt ajatella asiaa, hänellä oli ollut aika kiire aamusta alkaen. He pääsivät kellarista pois (?) ja Saeryos lähti Asamihimen kanssa seuraavaksi sairashuoneelle. Masamune ei ollut ihan varma, mitä nyt tapahtui, kun Haurun rangaistus oli ilmeisesti saatu hoidettua. Hoshiyomikin oli tajunnut tulla sieltä asevarastosta muiden mukana ja tuli Masamunen ja Rozun luo. ”Rozu, sitten kun sinulla on aikaa, haluaisin puhua kanssasi. Kahden kesken jos sopii.” Hän sanoi, mutta ainakin Masamunelle oli mysteeri miten asiat jatkuisivat.

ROZU

Yuri ja Satoru kulki edelläni ja Masamune poikaskorinsa kanssa ja minä tulin heidän perässään ihmetellen tapahtunutta. Masamune ei kuitenkaan osannut sanoa varmaksi, miksi muut poikaset olivat kuolleet, mutta luolalle oli ilmeisesti hyökätty sillä välin, kun linnalla oli ollut kaaosta mieslapsien kanssa. Myös Raiden oli kuollut Masamunen mukaan. "No se toki selittää sen, miksi häntä ei näkynyt koko eilisenä päivänä. Mutta kamalaa, että sen piti tapahtua juuri tuon lapsiongelman aikana eikä siihen voinut valmistautua mitenkään", harmittelin tilannetta, vaikka eihän se harmitteluilla mihinkään kuitenkaan muuttuisi. Pääsimme kuitenkin kellarista takaisin pääkerrokseen, mutta mitähän nyt sitten seuraavaksi? Tuskin lapsiaongelmaa ja sen jälkipuintia vain Haurun tuomiolla kuitattaisiin. Saeryos kuitenkin lähti suorinta tietä vain sairastuvalle Asamihimen kanssa ja minä taas en nyt tiennyt, että mitä seuraavaksi, mutta sitten Hoshiyomi tuli sanomaan, että hänellä olisi jotain kahden keskeistä asiaa, että sitten kun olisi aikaa, niin hän haluaisi puhua jostain kanssani. "Selvä... No minulla on nyt aikaa, joten voimme mennä johonkin puhumaan asiastasi. Olisiko kokoushuone hyvä?" ehdotin, koska ei kai siellä nyt ketään pitäisi olla.

HOSHIYOMI

Hoshiyomi oli saanut olla rauhassa, koska joku oli onneksi estänyt Zelfaa tunkemasta hänen seuraansa asevarastolle. Nyt tilanne oli kuitenkin ohi ja Hoshiyomi oli purkanut suojaloitsun ja lähtenyt myös, kun muut alkoivat siirtyä takaisin yläkertaan. Koska nyt ei suoraan tainnut olla mitään erityistä hän päätti hoitaa asiansa Rozun kanssa, ennen kuin tämä jatkaisi lastenvahtimista. Rozulla ei näyttänyt olevan ketään lasta kontollaan tällä hetkellä, joten ehkä muut pärjäsivät hetken ilman häntä. Hyoma, Goro ja Kasumi alkoivat tehdä lähtöä takaisin vahtivuoroon ja Asamihime katosi Saeryosin kanssa sairastuvalle. Kun Hoshiyomi oli kysynyt Rozulta, oliko hänellä aikaa puhua, niin ilmeisesti hänellä oli nyt aikaa. Toki tästä voisi tulla ongelmia Zelfan kanssa, mutta Zelfa oli aina ongelma eikä hän voinut antaa jonkun Zelfan määrätä kenen kanssa puhui. Rozu kuitenkin ehdotti kokoushuonetta. ”Mennään mieluummin ylös, voi olla että muut menevät sinne jatkamaan vielä jotain Hauruongelman jälkeen.” Hoshiyomi ehdotti, koska hän halusi hoitaa asian rauhassa eikä tarvinnut sille mitään yleisöä, vaikka Unnoille ilmeisesti oli ihan normaalia, että kävivät omaa perhedraamaansa yleisön edessä. Kun Rozulla ei ollut mitään ehdotusta vastaan (?) Hoshiyomi meni edeltä. Tsukihiko nyt nukkui heidän huoneellaan, mutta yläkerrassa oli yksi täysin tyhjä huone. Hoshiyomi avasi oven ja päästi Rozun edellä huoneeseen (?) ja tuli sitten perässä sulkien oven. Hetken hän mietti, miten asiansa ilmaisi, se ei ollut hänelle mitenkään helppo tehtävä, mutta hän oli sen Rozulle velkaa, vähintään. ”Haluan kiittää sinua, kaikesta siitä vaivasta mitä näit vuokseni. Riskeerasit oman henkesi suojellaksesi minua Zelfalta kun olin avuttomassa tilassa, en unohda sitä. Olen todella kiitollinen ja pahoillani siitä vaivasta minkä aiheutin.” Hoshiyomi sanoi kumartaen, sen verran kuin kehtasi, mutta tiedä miten paha tilanne olisi ollut, jos Rozu ei olisi estänyt Zelfaa viemästä häntä.

ZELFA

Pääsin kellarista ylös ja olin matkalla jo kohti linnan ulko-ovia, kun kuulin Hoshiyomin alkavan puhumaan jollekulle. Se joku oli Rozu ja Hoshiyomilla oli naiselle kahden keskeistä asiaa, mikä alkoi heti kuulostamaan todella epäilyttävältä. Rozulleko sitten oli muka aikaa, mutta minulle ei sellaista ollut ikinä? Siirryin vaivihkaa keittiön puolelle ja jäin kuuntelemaan Rozun ja Hoshiyomin välistä keskustelua kateellisena siitä, että Rozu sai Hoshiyomilta huomiota, mutta minä en. Rozulla oli aikaa Hoshiyomille ilmeisesti samantien, mutta kuinkas muutenkaan, Unno kun oli ja Unnoja panetti. Rozu ehdotti kuitenkin kokoushuonetta, mikä oli aika outo paikka sellaisille hommille. Ei, että se nyt välttämättä niin olisi, mutta kun kyseessä oli Unno, niin se oli aina yksi vaihtoehto. Varsinkin, kun puhuttiin kahden keskeisestä ajasta. Hoshiyomi ei kuitenkaan kelpuuttanut kokoushuonetta vaan hän halusi mennä mieluummin yläkertaan. "Niin, aivan... No mennään sinne", kuulin Rozun vastaavan Hoshiyomille, minkä jälkeen he taisivat suunnata yläkertaan.

Lähdin heidän peräänsä varjostushommissa liikkuen mahdollisimman hiljaa ja huomaamattomasti. Yläkerrassa Hoshiyomi valitsi sen täysin tyhjän huoneen, jonka oven avasi herrasmiesmäisesti Rozulle ja Rozu astui hymyillen sisään ja Hoshiyomi meni perässä ja sulki oven. Tulin lähemmäksi ovea jääden istumaan sen eteen kuullakseni, mitä huoneessa tapahtui. Hoshiyomi aloitti kiitoksilla jostain vaivasta, jonka Rozu oli nähnyt. No vaivahan nainen olikin ollut oikeastaan koko ajan. Ei siitä tarvinnut kiittää. Hän oli ollut koko ajan kimpussani ja viemässä Hoshiyomia pois ja nyt Hoshiyomi vielä kiitteli siitä jotain Rozua. Olisi pitänyt kuristaa nainen vielä, kun se oli mahdollista. Tai no... ehkä se olisi mennyt vähän liian pitkälle, mutta mitä Hoshiyomi jossain Rozussa näki, että jaksoi vaivautua moisen letukan takia? Tai ehkä Rozunkin voisi laittaa kaappiin, kerta se oli ihan fine ratkaisu täällä, kun eivät Rokuro ja Ruikaan siitä mitään ikinä saaneet.

Hoshiyomi jatkoi kuitenkin olevansa todella kiitollinen Rozun oman henkensä riskeeraamisesta suojellakseen Hoshiyomia minulta. Enhän edes tehnyt mitään! Lisäksi Hoshiyomi oli pahoillaan aiheuttamastaan vaivasta. "Ole hyvä, mutta tietenkin. En voinut vaan antaa asian olla, kun tajusin, että siinähän olisi voinut sattua vaikka miten... kyseenalaisesti ja väärin, kun kyseessä on kuitenkin Zelfa ja hän näköjään kykenee ties mihin hirmutekoihin. Mutta meidän olisi kuitenkin pitänyt tulla hakemaan sinut heti Zelfalta pois, mutta vietit kokonaisen yön hänen kanssaan. Pelottaa vaan, että entä, jos Zelfa teki sinulle jotain sinä aikana", kuulin Rozun vastaavan. Kehtasikin epäillä minua! En tehnyt mitään ja heti syytetään pedariksi. "Mutta ei sinun tarvitse pahoillasi olla. Eihän se sinun vikasi ollut, että muutuitte lapsiksi tai että Zelfa on sellainen kuin on. Hänelle ehkä pitäisi tehdä jotain, koska aina on mahdollisuus, että hän käytti sinua hyväkseen sinun ollessa lapsi. Eikä se ollut enää pelkkä uhkaus, kun hän tosissaan yritti kuristaa minut siitä hyvästä, että hain sinut pois hänen luotaan", Rozu jatkoi Hoshiyomille. Oliko hän tosissaan? Hemmetin Unno! Mitä hän oikein yritti?