RP. Yliluonnolliset vastaan Ihmiset osa 4

!!!!!VAROITUS!!!!!

ROOLIPELI SISÄLTÄÄ VOIMAKKAITA KOHTAUKSIA, JOTKA SAATTAVAT OLLA HAITALLISIA HERKKÄHERMOISILLE SEKÄ LAPSILLE!
Mm. väkivaltaa, ylenpalttista/liioiteltua väkivaltaa, osalti melko sairaitakin kohtauksia, voimakasta kielenkäyttöä, viittauksia intiimiin kanssakäyntiin ja itse asiaakin sängyn puolella.

+ Jos päätät kuitenkin lukea, niin lukeminen on TÄYSIN omalla vastuullasi, mutta olenpahan ainakin varoittanut. Jos kuitenkin olet herkkä ja/tai alle 18-vuotias, niin ihan vielä viimeisenä varoituksen sanana: kannattaa jättää väliin välttyäkseen mm. traumoilta ja muilta peloilta

JUONI:
Monia vuosia sitten ihmiset ja yliluonnolliset olennot tulivat toistensa kanssa toimeen Japanissa. Ihmisen ja yliluonnollisen välinen ystävyys oli ihan arkipäivää ja täysin normaalia. Yliluonnolliset ja ihmiset tekivät samoja töitä ja kävivät kauppaa keskenään. Jopa syvempi rakkaussuhde oli normaalia, kunnes kaikki muuttui. Ihmiset alkoivat ajattelemaan yliluonnollisia olentoja Japanille enemminkin uhkana, jolloin ihmiset käynnistivät operaation, jonka tarkoitus oli hävittää jokainen yliluonnollinen olento maan päältä. Syynä siihen oli se, että yliluonnolliset saattaisivat halutessaan saada yliotteen ihmisistä, jolloin maan hallintokin saattaisi siirtyä yliluonnollisille. Ihmiset onnistuivatkin siinä melko hyvin, koska heitä oli kuitenkin enemmän jo pelkässä Japanissa, vaikka heitä vastaan taistelisi koko maailman yliluonnolliset ja kyseisen operaation jälkeen vieläkin enemmän. Operaatiossa sai käyttää mitä tahansa keinoja hävittääkseen yliluonnollisuudet maan päältä. Yliluonnolliset tietenkin laittoivat vastaan minkä kerkesivät ja operaatio muuttui sodaksi ihmisten ja yliluonnollisten välillä. Lopulta sota loppui yliluonnollisten pahaan tappioon, jonka osasyy oli varmasti se, että yliluonnolliset eivät tulleet toimeen toistensa kanssa tarpeeksi hyvin ja he antautuivat. Lisäksi heitä oli paljon vähemmän kuin ihmisiä. Operaatio käynnistyi vuonna 1495 ja muuttui sodaksi vuonna 1499 ja sota loppui vuonna 1506.

Eloon jääneet yliluonnolliset olennot karkotettiin ihmisten asumusten tuntumasta takaisin heidän omille alueille, kun he myönsivät tappion sodassa ihmisiä vastaan. Eloon jääneitä yliluonnollisuuksia ei ollut sodan jälkeen kuin noin 40 kappaletta jäljellä koko maailmassa. Ihmiset kuitenkin alkoivat uskomaan, että henkiin jääneet olennot hyökkäisivät vielä joskus uudestaan kostaakseen kaiken, joten heitä alettiin metsästämään tuon aikaisen shogunin käskystä. Metsästys toi myöskin tulosta ja yliluonnollisten joukkoja saatiin kukistettua jälleen ja määrä laski tiedettävästi alle kolmeenkymmeneen olentoon.

Japanin shogun Ashikaga Yoshizumi kuitenkin kuoli pian vuonna 1508 ja valtaan astui uusi shogun eli Ashikaga Yoshitane, joka laittoi metsästykselle pisteen, koska se kuulemma oli yliluonnollisten olentojen haaskausta, koska heistä voisi olla vaikka mihin ja yliluonnollisia voisi käyttää jossain asiassa. Shogun kertoi, että tästä lähtien yliluonnollisen olennon nappaamisesta voisi saada ruhtinaallisen rahapalkinnon ja yliluonnollisen olennon kunnosta riippui rahasaaliin määrä. Kuolleella olennolla ei ollut enää juuri ollenkaan arvoa, mutta kuolleenkin olennon rahapalkkio pyöri sadoissa ja olennon harvinaisuuden mukaan palkkio oli suurempi.

1500-luvun ensimmäisellä puoliskolla daimioiden hallitsemat provinssit olivatkin käytännössä täysin irti shogunin hallinnasta. Ashikaga Yoshitane ei ole kertonut tarkkaa syytä sille, miksi hän haluaa napata jäljellä olevat yliluonnolliset olennot itselleen, mutta kuuleman mukaan hän yrittää saada sotivia samuraita ruotuunsa. Tiedä sitten, että miten ja onko se totta, mutta näin ainakin väitetään asian olevan. Palkkiometsästys on kuitenkin laskenut yliluonnollisten määrää ja nykyään heidän joukkonsa määrä pyörii alle kahdessakymmenessä ja vangitut olennot ovat nyt shogunin niin sanotussa kokoelmassa. Itse homman nimi käytännössä toimii niin, että jos joku alkaa ryppyilemään, niin saa yliluonnollisen olennon kädestä. Tämä on hieman jo vaikuttanut samuraiden välisiin erimielisyyksiin ja joihinkin muihinkin ongelmiin, mutta vielä riittää metsästettävää. Tämän myötä yliluonnolliset ovat liettäytyneet vihdoin ja viimein yhdeksi joukoksi tai jos eivät ihan kaikki, niin suurin osa ainakin. Heidän suunnitelmissaan on antaa ihmisille vihdoin ansionsa mukaan, mutta kuinka lopulta käy? Tämän hetkinen elo sijoittuu vuoteen 1517 ja mahdollisesti siitä eteenpäin.

SÄÄNNÖT HAHMOIHIN:
1. Kaikilla roolipelaajilla saa olla ENINTÄÄN 20 hahmoa linnalla asuvissa kerrallaan (mm. vihollisia ei lasketa mukaan, koska he eivät asu linnalla). Jos sinulla on jo 20 hahmoa linnalla ja haluat tehdä uuden, joudut poistamaan/tappamaan jonkun vanhoista hahmoista. Tämä siksi, ettei linnalta loppuisi tila eikä linnaa voi aina vaan muokata isommaksi, koska linnat eivät kasva kokoa parissa yössä oikeastikaan.

2. Ei saa luoda jumalia, demoneita, piruja, paholaisia yms. liian ylivoimaisia hahmoja.

3. Kukaan hahmoista ei saa olla ihan täysin kuolematon, vaikka lähentelisi kuolematonta/iätöntä hahmoa muuten.

_______________________________________________________________

MUKANA OLEVAT HAHMOT: (41 kpl.)
DEVIANT>
1. Veden kontrollointi † Unno Rokuro † 27 † Mies
2. Tulentaitaja † Sanada Rui † 19 † Nainen
3. Yliluonnollinen ninja † Muroga Gennosuke † 23 † Mies
4. Ultraääniaallot † Unno Nanakuma † 27 † Mies
5. Veden kontrollointi † Muroga Yuri † 37 † Nainen
6. Eheyttäjä † Zelfa Kreuz † 2599 † Mies
7. Veden kontrollointi † Unno Rozu † 23 † Nainen
8. Vedenkontrolloijaihmisghoul † Unno Sayuri † 5kk (5v.) † Tyttö
9. Noituri † Geralt Rivialainen † 268 † Mies
10. Maagi † Cirilla "Ciri" Fiona Elen Riannon † 23 † Nainen
11. Tulentaitaja † Zuko † 17 † Poika
12. Velho-hirviö † Hauru Pendragon † 28 † Mies
13. Velho (oppipoika) † Kobayashi Haruya † 16 † Poika
14. Ihminen † Yamazaki Susumu † 26 † Mies
15. Ihminen † Kitamura Suzu † 15 † Poika
16. Yliluonnollinen ninja † Iga Oboro † 21 † Nainen

MEGO>
1. Daiyookai † Hoshiyomi † 501 † Mies
2. Auringonhaltija † Asamihime † 1001 † Nainen
3. Kuunhaltija † Tsukihiko † 1001 † Mies
4. Tuulentaitaja † Yuri Kamanosuke † 20 † Mies
5. Vampyyri † Dorian Nightingale † 400 † Mies
6. Puuhaltia † Saeryoselinermayorshiwalerierna Ywannemalysadechiriongarath † 801 † Mies
7. Lohikäärme † Date Masamune † 20 † Mies
8. Hypnomaani † Sanada Nobuyuki † 33 † Mies
9. Yliluonnollinen ninja † Yakushiji Tenzen † 200+ † Mies
10. Yliluonnollinen ninja † Muroga Hyoma † 38 † Mies
11. Ihminen † Sanada Komatsu † 27 † Nainen
12. Ihminen † Sanada Nobuyoshi † 7 † Poika
13. Tulentaitaja † Susumu (Suzu) † 16 † Poika
14. Yookai † Byakuya † 485 † Mies
15. Hanyoo † Kasumi † 254 † Nainen
16. Yoosei † Kichiya † 25 † Mies
17. Ihminen† Okita Souji † 25 † Mies
18. Ihminen † Ito Kashitarou † 34 † Mies
19. Ihminen † Hijikata Toshizo † 34 † Mies
20. Ihminen † Ichimura Tetsunosuke "Tetsu" † 15 † Poika
21. Hypnomaani † Sanada Yukimura † 33 † Mies
22. Sunakake baba † Hiekkamummo † 3000 † Nainen

OPERETTA>
1. Ningyo † Namiko † 51 † Nainen
2. Jorogumo † Kumo Akane † 22 † Nainen
3. Amanojaku † Gomonmaru † +20 † Mies

HAHMOT, JOTKA OVAT MUKANA, MUTTA JOILLA EI AINAKAAN TOISTAISEKSI OLE ROOLAAJAA:
> Sanada Nobumasa, 2v., Nobuyukin ja Komatsun lapsi http://aijaa.com/azJ80y
> Yuri Sainosuke, 0v., Kamanosuken ja Saizon lapsi
> Yuri Kazenosuke, 0v., Kamanosuken ja Rickterin lapsi
> Satoru, 0v., Sakuran ja Raizun lapsi
> Sanada Yumi, 0v., Yukimuran ja Ruin lapsi
> Sanada Yume, 0v., Yukimuran ja Ruin lapsi
> Unno Daisuke, 0v., Rokuron ja Izumin lapsi
> Takematsumaru, 0v., Masamunen ja Mai Zhangin lapsi/poikanen
> Tadamune, 0v., Masamunen ja Min Lingin lapsi/poikanen
> Irohahime, 0v., Masamunen ja Min Lingin lapsi/poikanen

SYNTYMÄTTÖMÄT, MUTTA JOSSAIN KOHDASSA MUKANA OLEVAT HAHMOT:
> Yuuma, Hyoman ja Yurin tuleva lapsi

HAHMOJEN SYNTYMÄPÄIVÄT:
> Nobuyuki: 2.1. (33v.)
> Hoshiyomi: 10.1. (500v.)
> Hauru: 15.1. (28v.)
> Rokuro: 28.1. (26v.)
> Nanakuma: 28.1. (26v.)
> Zelfa: 30.1. (2599v.)
> Susumu: 6.2. (26v.)
> Oboro: 28.2. (20v.)
> Byakuya: 3.3. (485v.)
> Kamanosuke 23.3. (19v.)
> Komatsu: 27.3. (26v.)
> Sainosuke: 3.4. (0v.)
> Kazenosuke: 3.4. (0v.)
> Gennosuke: 26.4. (22v.)
> Satoru: 2.5. (0v.)
> Yumi: 7.5. (0v.)
> Yume: 7.5. (0v.)
> Daisuke: 7.5. (0v.)
> Hijikata: 31.5. (34v.)
> Souji: 3.6. (25v.)
> Nobuyoshi: 5.6. (6v.)
> Namiko: 16.6. (51v.)
> Yuri: 28.6. (36v.)
> Kichiya: 24.6. (24v.)
> Saeryoselinermayorshiwalerierna: 25.6. (800v.)
> Rui: 10.7. (18v.)
> Saizo: 19.7. (2v.)
> Asamihime: 22.7. (1000v.)
> Tsukihiko: 23.7. (1000v.)
> Zuko: 31.7. (17v.)
> Cirilla: 2.8. (23v.)
> Suzu: 13.8. (16v.)
> Hyoma: 28.8. (38v.)
> Masamune: 5.9. (20v.)
> Kasumi: 28.9. (254v.)
> Nobumasa: 13.10. (2v.)
> Geralt: 25.10. (268v.)
> Rozu: 28.10. (23v.)
> Tenzen: 30.10. (200+v.)
> Akane: 1.11. (22v.)
> Sayuri: 15.11. (5kk eli 5v.)
> Haruya: 25.11. (16v.)
> Dorian: 6.12. (400v.)
> Tetsunosuke: 31.12. (15v.)

TAKATORI-LINNA:

Linnan alue -> Päälinna ja sivurakennukset:

Sivurakennukset tarkemmin:

Päälinnan pohjakartta:

Huonejako:

Päälinna>
Kellarikerros:
- Dorian

2. kerros>
1. huone: -
2. huone: Zelfa
3. huone: -
4. huone: Hoshiyomi ja Tsukihiko

3. kerros>
5. huone: Zuko ja Suzu  
6. huone: Geralt ja Cirilla

Lisärakennukset>
1. Talo:
1.1. Tenzen
1.2. Oboro

2. Talo:
2.1. Hauru ja Haruya
2.2. Kichiya ja Kasumi

3. Talo: Lastenhoitopiste
3.1. -
3.2. -

4. Talo:
4.1. Nobuyoshi ja Nobumasa ja Nanakuma
4.2. Komatsu, Yume ja Yumi

5. Talo:
5.1. Nobuyuki
5.2. Nanakuma

6. Talo:
6. Saeryos
6.1. Susumu ja Tetsunosuke
6.2. Souji ja Hijikata

7. Talo:
7.1. Akane
7.2. Masamune, Irohahime, Tadamune, Takematsumaru, Satoru ja Sayuri

8. Talo:
8.1. Kamanosuke, Kazenosuke ja Sainosuke
8.2. Gomonmaru
Tynnyri kuistilla: Rokuro

9. Talo:
9.1. Yuri ja Daisuke
9.2. Gennosuke ja Hyoma

10. Talo:
10.1. Rui
10.2. Rozu ja Asamihime

MISSÄ HAHMOT MEVÄT TÄLLÄ HETKELLÄ? MIKÄ ON HAHMON OLINPAIKKA?:
Takatori-linnalla/-ssa:
Tsukihiko, Dorian, Hoshiyomi, Tsukihiko, Saeryoselinermayorshiwalerierna, Asamihime, Rui, Oboro, Tenzen, Sayuri, Kamanosuke, Nanakuma, Yuri, Komatsu, Nobuyoshi, Nobumasa, Rozu, Kazenosuke, Sainosuke, Geralt, Cirilla, Satoru, Daisuke, Yumi, Yume, Nobuyuki, Hyoma, Rokuro, Zelfa, Masamune, Gennosuke, Kichiya, Kasumi, Haruya, Zuko, Suzu, Souji, Saizo, Byakuya (miekkana), Susumu, Hijikata, Tetsunosuke, Akane ja Gomonmaru

Yukimuran putoamispaikan lähettyvillä/alueella:
Yukimura ja Namiko

Toistaiseksi täysi mysteeri tämän hetkisestä olinpaikasta:
Suzu, Ito ja Hiekkamummo

VAHTIVUOROT:
Tsukihiko - Dorian - Hoshiyomi - Hyoma
Cirilla - Zuko - Geralt - Hauru
Tenzen - Kasumi - Gennosuke - Hijikata
Nanakuma - Asami - Masamune - Susumu

Päivävuoro:
Kello 05-07 (jänis)> Nanakuma - Asami - Masamune - Susumu
Kello 07-09 (lohikäärme)> Nanakuma - Asami - Masamune - Susumu
Kello 09-11 (käärme)> Tenzen - Kasumi - Gennosuke - Hijikata
Kello 11-13 (hevonen)> Tenzen - Kasumi - Gennosuke - Hijikata
Kello 13-15 (vuohi)> Tenzen - Kasumi - Gennosuke - Hijikata
Kello 15-17 (apina)> Cirilla - Zuko - Geralt - Hauru

Iltavuoro:
Kello 17-19 (kukko)> Cirilla - Zuko - Geralt - Hauru
Kello 19-21 (koira)> Cirilla - Zuko - Geralt - Hauru
Kello 21-23 (sika)> Tsukihiko - Dorian - Hoshiyomi - Hyoma
Kello 23-01 (rotta)> Tsukihiko - Dorian - Hoshiyomi - Hyoma
Kello 01-03 (härkä)> Tsukihiko - Dorian - Hoshiyomi - Hyoma
Kello 03-05 (tiikeri)> Nanakuma - Asami - Masamune - Susumu

MUUT TYÖT:
Johtaja> Nobuyuki
Sairaanhoito> Saeryos
Sairaanhoidossa apuna> Hijikata
Ruokavuoro - klo. 14-16> Nanakuma ja Yuri
Lastenhoito - lohikäärme-apina eli klo. 7-17> Komatsu ja Rozu
Eläintenhoito> Susumu ja Tetsunosuke
Lukeminen ja kirjoittaminen> Tenzen
Laskuoppi> ?
Taisteluharjoitukset ja liikunta> Hoshiyomi

TAISTELUHARJOITTELURYHMÄT:
Ryhmä 1: (Hevosentunti 11-13)
Hoshiyomi, Geralt, Cirilla, Zuko, Masamune, Zelfa, Haruya, Hauru, Kamanosuke, Saeryos, Nobuyuki, Hyoma, Tetsu ja Gomonmaru

Ryhmä 2: (Kukontunti 17-19)
Hoshiyomi, Gennosuke, Tenzen, Kasumi, Hijikata, Rozu, Rui, Komatsu, Nanakuma, Asamihime, Susumu, Suzu ja Kichiya

Taistelujarjoituksista ulkona tällä hetkellä:
> Dorian - ei kestä päivänvaloa, koska on vampyyri
> Tsukihiko - toivoton tapaus päivisin
> Alle 16-vuotiaat - ovat liian nuoria harjoituksiin
> Yuri - raskaana
> Oboro - raskaana
> Souji - sairas
> Rokuro - koira

SKIPPAUKSIEN SIVUNUMEROT:
1. OSA>
S. 1: Skippaus 1 (28.6.1518 ja perjantai)
S. 6: Skippaus 2
S. 9: Skippaus 3 (29.6.1518 ja lauantai)
S. 22: Skippaus 4 (30.6.1518 ja sunnuntai)
S. 23: Skippaus 5 (2.7.1518 ja tiistai)
S. 25: Skippaus 6 (8.7.1518 ja maanantai)
S. 25: Skippaus 7 (9.7.1518 ja tiistai)

2. OSA>
S. 1: Skippaus 8 (13.7.1518 ja lauantai)
S. 3: Skippaus 9 (14.7.1518 ja sunnuntai)
S. 11: Skippaus 10 (18.7.1518 ja torstai)
S. 11: Skippaus 11 (19.7.1518 ja perjantai)
S. 35: Skippaus 12 (20.7.1518 ja lauantai)
S. 41: Skippaus 13 (21.7.1518 ja sunnuntai)

3. OSA>
S. 5: Skippaus 14 (22.7.1518 ja maanantai)
S. 12: Skippaus 15 (23.7.1518 ja tiistai)
S. 24: Skippaus 16 (24.7.1518 ja keskiviikko)
S. 26: Skippaus 17
S. 30: Skippaus 18 (25.7.1518 ja torstai)

MISSÄ KUUKAUDESSA, VUODESSA JA VUODENAJASSA ELETÄÄN?
- Heinäkuu, 1517, kesä
- Syyskuu, 1517, syksy
- Marraskuu, 1517, talvi
- Joulukuu, 1517, talvi
- Tammikuu, 1518, talvi
- Huhtikuu, 1518, kevät
- Toukokuu, 1518, kevät
- Kesäkuu, 1518, kesä
- Heinäkuu, 1518, kesä

____________________________________________________________________________________________
Tuon ajan tuntijako:
23-01 rotta
01-03 härkä
03-05 tiikeri
05-07 jänis
07-09 lohikäärme
09-11 käärme
11-13 hevonen
13-15 vuohi
15-17 apina
17-19 kukko
19-21 koira
21-23 sika

YUKIMURA

Matka eteni kyllä aika hitaasti ja vaivalloisesti ja Yukimuran heikon kunnon takia heidän oli pakko pitää taukoja, se ei auttanut, että he olivat aika vähällä ruualla liikenteessä. Kun aurinko alkoi mennä mailleen (tää nyt on hiukan takaumaa ku ei ehtiny ennen tota kokousta), Yukimura vilkaisi taivaalle. Pilvet olivat lisääntyneet ja näytti siltä, että kohta alkaisi sataa. ”Varmaan paras alkaa etsiä suojaa, alkaa tulla myöhä ja sää vaikuttaa menevän huonompaan suuntaan.” Yukimura ehdotti ja katsoi aika orpona metsään, että mistä sellaista suojaa nyt pitäisi hakea. Sitten hän katsoi taas Namikoa. ”Pärjäätkö? Ei kai sinun ole kylmä?” Hän varmisteli, koska ei tiennyt miten herkkä Namiko oli sääolosuhteille nyt ihmishahmossaan.

NAMIKO

Kävely alkoi sujua Namikolta pikkuhiljaa paremmin, vaikka aika hidasta heidän matkaamisensa edelleen oli. Namiko oli hieman ylistimuloitunut kaikesta siitä uudesta, mitä koki kunnolla ensimmäistä kertaa, ja illan vihdoin saapuessa hän oli jo aika uupunut. Jalkoja särki… miten hassua, eikö niillä kuulunut nimenomaan kävellä? Ehkä se johtui siitä, ettei hän ollut tottunut kävelyyn…
Namiko kohotti katseensa Yukimuraan, kun mies alkoi miettiä jotain suojaa. Nainen vilkaisi itsekin taivaalle, huomaten kyllä pilvet… ilma oli muutenkin hieman painostava, kuten se oli usein ennen sadetta ja myrskyä. Yukimuran kääntyessä hänen puoleensa ja kysellessä pärjäsikö hän, Namiko hymyili hieman.
”Ei minulla ole hätää. Mutta olet varmaan oikeassa, parempi etsiä suojaa nyt”, Namiko vastasi, vilkaisten metsää ja sitten jokea. Hieman illan tullen ilma oli viilennyt ja Namiko sai kyllä huomata jälleen, miten herkkiä ihmiset olivat lämpötiloille, se oli niin outoa…
”Mutta entä ruoka, voisin kalastaa…”, Namiko kysyi, mutta muisti kesken lauseensa, etteivät ihmiset syöneet raakaa kalaa.
”… Ai niin, unohdin…”, hän hymähti nolona, hymyillen hieman pahoittelevasti Yukimuralle. Hän käänsi katseensa takaisin metsään, kai sieltä nyt jokin paikka löytyisi, joka suojaisi edes hieman sateelta ja tuulelta? Onneksi aikaisemmin ei ollut satanut…

MASAMUNE

Kun Rokuro oli lähtenyt uuden omistajansa matkaan, Masamunekin pääsi taas perheensä pariin. Ja hyvin Akane näytti pärjäävän poikasten kanssa ulkona. ”Noin, anteeksi että tämä meni tällaiseksi heti, vaikka hyvähän se tavallaan on, että tiedät ainakin saman tien mihin olet oikein tullut.” Masamune sanoi poikasten alkaessa säksättää kuullessaan hänet. Noin, nyt päästään vihdoin kotiin rauhoittumaan.” Masamune sanoi vilkaisten etenkin Torakikumarua. ”Myös sinä pikku lentäjä.” Hän sanoi ja katsoi Akanea. ”Lupasin ottaa sen kurjan raiskarin tyttären huostaan, kun hänen velipuolensa jo asuu kanssani ja Rokurolla on nyt kiire uuden harrastuksensa parissa. Voit mennä jo edeltä, niin haen loput lapset ja Sayurin tavarat ja tulen sitten.” Masamune lupasi. Kun se asia oli selvä (?), Masamune jatkoi Komatsun luo ja koputti oveen. ”Iltaa Masamune-sama. Satoru ja Sayuri, aika lähteä!” Komatsu tervehti ja huuteli lapsia ja oli jo tietoinen Sayurin tilanteesta.

YUKIMURA

Namiko sanoi olevansa kunnossa, mutta kyllä Yukimura oli huomannut, että hänenkin vauhtinsa oli hiipunut ja höpinätulva tauonnut (?) ”Minuakin väsyttää, mutta kyllä me ihan hyvän matkan pääsimme eteenpäin.” Yukimura vastasi, ei ollut helppoa kävellä uusilla jaloilla heti näin pitkiä matkoja ja Yukimurakin oli vielä puolikuntoinen. Namiko ehdotti, että voisi kalastaa, mutta tajusi itsekin, ettei raaka kala kauheasti lohduttanut. ”Jos etsitään suoja ensin, tuskin me kauas joesta menemme, niin mietitään ruokapuolta sitten.” Yukimura ehdotti ja lähti Namikoa kädestä kiinni pitäen (?)kulkemaan syvemmälle metsään joen luota.

SAYURI

Sayurin tarkat korvat alkoivat kuulla taloa lähestyviä askelia leikkien ollessa kuitenkin pahasti kesken. "Haa, Sayuri kuuli oikein!" Sayuri ilmoitti innoissaan sitten ja ponkaisi pystyyn lattialta, kun oli tiennyt jonkun tulevan ja oveen koputettavan. Komatsu-täti meni avaamaan oven ja Sayuri innostui entistä enemmän, kun kuuli Komatsu-tädin tervehtivät Mune-Munea. Mutta siitäkös riemu vasta repesikin, kun Komatsu-täti huuteli Sayuria ja Satorua kuinka oli aika lähteä. "Muneee-Muneeee Mune-Mune-Munee! Sayuri pääsee yökylään Mune-Munelle!" Sayuri intoili menemään ja oli viivana eteisessä. "Sayuri on paikalla!" Sayuri ilmoitti ja liimautui Mune-Munen jalkaan kiinni(?). Sayurin oli täytynyt olla kyllä kiltti ja mahtava Ninja-Samurai-Sayuri, jos isi oli hyväksynyt moisen, koska yleensä isi oli tylsä ja kielsi kaiken. Kumma, ettei isi ollut kuitenkaan kertonut siitä mitään, mutta ei Sayuri ollut nähnyt isäänsä muutenkaan kuin vain aamulla, vetänyt pannukakut nassukkaan ja mennyt hoitoon Komatsu-tädin ja Rozu-tädin luo.

NAMIKO

Namiko hymyili vähän, kun Yukimura lohdutti häntä kertomalla olevansa itsekin uupunut.
”No hyvä, jos en hidastanut matkaa kauheasti”, hän sanoi hennosti. Kyllähän matkanteko oli loppupuolella alkanut ottaa hieman koville, ja ilmeisesti Yukimurakin oli huomannut ettei hän ollut enää niin jaksanut kysellä ja ihmetellä kaikkea mahdollista. Mies kuitenkin ehdotti, että he etsisivät suojapaikan ja miettisivät ruokaa sitten, jolloin Namiko nyökkäsi ja lähti kiltisti Yukimuraa kädestä pidellen metsään. Namiko katseli varoen ympärilleen, ei hän ollut koskaan kunnolla ollut metsässä… hän ei tietääkseen ollut juuri noussut maalle, ennen kuin oli pelastanut Yukimuran.
”En ole ikinä ennen yöpynyt metsässä… tai maalla, ennen viime yötä”, Namiko sanoi hellästi, katsellen ympärilleen kiinnostuneena, vaikka olikin hieman uupunut. Hän yritti etsiä kuitenkin katseellaan kaikenlaisia paikkoja, joissa olisi suojaisempaa, kuten koloja tai luolia, tai edes jotain erittäin tiheää kasvia…

Vaikka metsä poikkesikin lammen pohjasta ja veden alaisesta maailmasta aika paljon, oli hänellä nyt kuitenkin jonkinlainen käsitys siitä, missä voisi olla turvallisinta. Tosin nyt hänen oli mietittävä myös sitä, missä tuulisi ja sataisi vähiten…
”… Mitä ihmisille tapahtuu, jos heidän tulee liian kylmä?”, Namiko kysyikin samassa, enemmänkin ajatteli ääneen, mutta tajuttuaan asian hän vei kysyvän katseen Yukimuraan. Eihän hän edes tiennyt miksi ihmisille tuli kylmä, oliko se huono asia? Siksi he eivät voisi jäädä taivasalle, pitäisi mennä suojaan sateelta ja tuulelta. Namiko räpäytti hieman hämmentyneenä ripsiään, mutta muisti sitten, että suojapaikkaa piti etsiä. Hän tosiaan oli hieman uupunut, unohti saman tien mitä oli tekemässä ja sanomassa…

NOBUYOSHI

Oli jo myöhä, mutta koska oli kokousilta, niin he saivat poikkeuksellisesti olla myöhempään hereillä ja Sayuri ja muut lapset olivat vielä hoidossa. Pian kuitenkin kokous alkoi päättyä ja lapsia tultiin hakemaan koteihinsa, paitsi Yukimura-sedän ja Rui-tädin lapsia, koska jostain syystä he jäivät heille. Isäkin tuli vihdoin kotiin, hän oli niin kiireinen nyt kun oli johtaja, ettei häntä kauheasti ollut näkynyt. Nobuyoshi oli yrittänyt opettaa Sayuria pelaamaan go:ta, mutta siitä ei tullut mitään, joten he pelasivat go-laudalla vain helpompaa renjua (eli ristinollaa), koska äiti ei halunnut mitään meluisia leikkejä sisällä näin myöhään. Nobumasa rakensi Satorun kanssa palikoilla, tai tällä hetkellä he etsivät yhtä palikkaa, joka oli hukassa, kun äiti meni taas avaamaan ovea ja Satorua ja Sayuria tultiin hakemaan.

Sayuri lähti niin kiireellä, että hyvä kun ei kaatanut koko pelilautaa tai kompastunut siihen. Nobuyoshikin nousi ylös huomattavasti rauhallisemmin ja meni katsomaan pienempien lasten touhuja. ”Satoru, sinua tultiin hakemaan.” Nobuyoshi sanoi ja vilkaisi veljeään, joka oli nukahtanut pöydän alle etsiessään sitä kadonnutta palikkaa. Nobuyoshi otti Satorua kuitenkin kädestä ja meni viemään tätä myös eteiseen, jossa Sayuri intoili jo yökylästä. ”Sayuri, minulla on huonoja uutisia. Valitettavasti Sayurin isä ei hommannut Sayurille lemmikkiä, vaan rupesi itse lemmikiksi.” Se hiukan pelottavan oloinen Satorun isä sanoi ja Nobuyoshi ei ihan ymmärtänyt, mitä tämä nyt sitten tarkoitti. ”Ja siksi Sayuri ei nyt tule vain yökylään vaan muuttaa minun ja Satorun luokse ainakin toistaiseksi, kunnes isä lopettaa koira-leikkinsä.” Masamune sanoi Komatsun tuodessa Sayurin ja Satorun tavarat. ”Kiitos. Eiköhän sitten mennä, pitää hakea Sayurin vanhasta kodista loput Sayurin tavarat.” Masamune sanoi ja lähti Satoru sylissä ja lasten tarvikepussit toisessa kädessä Sayurin kanssa Nobuyoshin vielä vilkuttaessa perään. ”Hyvää yötä Sayuri! Ja Satoru!” Hän lisäsi ennen kuin äiti sulki oven ja patisti häntä siivoamaan pelin pois ja menemään iltapesulle sillä välin, kun hän veisi Nobumasan nukkumaan huoneeseen.

YUKIMURA

He lähtivät metsään, jossa alkoi olla jo hämärää, vaikkei se mikään tiheä metsä ollutkaan, mutta kyllä siellä vielä eteensä näki. Yukimura yritti katsella jotakin, mikä kävisi suojasta tai johon voisi edes jotenkin helposti tehdä suojan. Hän ei oikein itsekään tiennyt, mitä etsi, mutta toivoi keksivänsä sen, kunhan se osuisi silmään. Namiko hänen vierellään sanoi, ettei ennen eilistä ollut koskaan yöpynyt metsässä. ”Niin no tuskin minäkään.” Yukimura myönsi, maalla toki, muttei metsässä, joten uusi kokemus tämä hänellekin oli.

Hieman hämmentyneenä Yukimura katsoi Namikoa tämän ihmetellessä taas kylmyyttä. ”Useimmiten tulee kipeäksi, eli vilustuu, keho reagoi kai jotenkin kylmään ja varoittaa samalla, että parempi päästä lämpimään ettei käy huonommin. Mutta jos lepää ja pitää itsensä kuivana ja lämpimänä, niin yleensä se ei ole vaarallista.” Yukimura yritti selittää, vaikkei hän asiaa ollut koskaan näin tarkkaan edes pohtinut. Mutta nyt hän oli taas harhautunut aiheesta, sateensuojaahan heidän piti etsiä.

SAYURI

Olihan se ollut hieman ikävää, että Yoshin kanssa peli jäi kesken, mutta ehkä sitä voisi jatkaa taas seuraavana päivänä? Mutta joka tapauksessa pelin kesken jäämistä oli kyllä kuitenkin lohduttanut yökylä. Voi kunpa se vain olisi joskus pidempikin kylä... mutta Sayurin piti kyllä nyt ottaa ilo irti, että yökylä oli edes mahdollinen asia. Ehkä Mune-Munellekin voisi opettaa vittupannukakut, joita Sayuri oli tehnyt Kamanosuken kanssa. Ja ehkä Kamanosuken voisi kutsua kylään syömään niitä! Kuulosti hurjan jännältä!

Mutta ensin kuitenkin takaisin vielä nykyiseen hetkeen ja tulevaisuus saisi jäädä hetkeksi rauhaan. Sayurilla oli hymy korvissa asti, kun tämä tapitti suurilla silmillään Mune-Munea ollen kuin lapsi karkkikaupassa ensimmäistä kertaa. Sayurin ilme kuitenkin muuttui hyvin hämmentyneeksi, kun Mune-Mune aloitti, että hänellä oli huonoja uutisia. "Eikö Sayuri ollutkaan tarpeeksi mahtava Ninja-Samurai-Sayuri? Eikö Sayuri pääsekään yökylään?" Sayuri ehti jo murehtia, kun Mune-Mune alkoi puhumaan ihan outoja seuraavaksi. "Eliiiii... Onko isi sitten se Sayurin lemmikki vai? Miksi isi alkoi leikkiä lemmikkiä? Ettei Sayurille tule pahaa mieltä siitä, ettei saa oikeaa lemmikkiä? Onko isi ihan tärähtänyt? Ei Sayuri halua mitään isilemmikkiä vaan oikean lemmikin. Niin kuin Pieni Vaaleanpunainenkin on", Sayuri kyseli hämmentynyt ilme kasvoillaan eikä nyt oikein ymmärtänyt, mistä tässä oli kyse. Mutta jotenkin isin lemmikkileikit muuttivat tilanteen vähintäänkin suurenmoiseksi, koska sehän tulisi tarkoittamaan tietenkin sitä, ettei Sayuri tulisikaan vain yökylään vaan Sayuri saisi MUUTTAA Mune-Munelle ja Saattoruusu tulisi mukaan. "Sayuri ei oikein ymmärrä miten se on huono uutinen... Sehän on AIVAN huikea uutinen!" Sayuri innostui ja näytti käsillään miten huikea se uutinen oli levittäen käsiään niin paljon kuin vain sai. "Laitettiinko Puikulapää sitten roskiin vain, kun sitä ei huolita mukaan ollenkaan?" Sayurin täytyi kuitenkin vielä kysyä päätään kallistaen. Mutta miten tämä oli ylipäätään mahdollista? Miksi isi niin kivasti olisi yhtäkkiä tehnyt, että Sayuri saisi muuttaa Mune-Munelle?

Mutta sitten pitikin jo lähteä. Sayuri kuitenkin kääntyi vielä vilkuttamaan myös Yoshille takaisin hymy edelleenkin korvissa asti. "Hyvää yötä Yoshi! Hyvää yötä Komatsu-täti! Hyvää yötä Yoshin veli! Hyvää yötä Yoshin isi! Hyvää yötä, jos siellä vielä oli joku! Nähdään huomenna!" Sayuri vastasi ennen kuin sitten lähti Mune-Munen ja Saattoruusun kanssa kipittämään kohti uutta kotiaan, mutta ensin pitäisi käydä vanhassa hakemassa juttuja tai niin Sayuri oli puheista ymmärtänyt.

NAMIKO

Namiko kuunteli Yukimuraa hämmentyneenä, kun tämä kertoi, että liian kylmässä ihmiset tulivat kipeiksi. Siis… Namiko ei ihan ymmärtänyt, mitä vilustuminen tarkoitti, mutta hän tiesi että Yukimuralla oli jo valmiiksi ikävä olla ja paikat kipeinä, joten heidän olisi löydettävä joku hyvä ja suojaisa lepopaikka! Namiko nyökkäsi vain ymmärryksen merkiksi, viitsimättä kysellä enempää, ei hän halunnut että Yukimura tulisi enemmän kipeäksi tai vilustuisi.
He kulkivat hieman syvemmälle metsään, kunnes Namiko näki hieman muiden puiden suojassa suuren, aivan todella suuren puun, jossa oli iso aukko.
”Yukimura, katso!”, Namiko helähti, osoittaen puun suuntaan. Se oli korkea ja avara, ja ehkä sinne sade ei pääsisi sisään?

”Onko tuo hyvä?”, hän kysyi, nykien miestä vähän oikeaan suuntaan, pitäisihän heidän käydä ainakin katsomassa sitä! Kuitenkin juuri silloin kuului yhtäkkiä kauhean kovaa jyrinää taivaalta, mikä sai Namikon hätkähtämään ja tarttumaan Yukimuran kädestä tiukemmin.
”M-mikä se oli?”, nainen kysyi peloissaan, eihän hän ollut koskaan todella kuullut miten kauhean kovaa ääntä ukkonen piti. Hän tiesi vain, että silloin piti olla turvassa syvällä lammen pohjassa, mutta ei hän ollut koskaan kuullut noin kovaa ja uhkaavaa jyrinää. Namiko ei pitänyt siitä, hän ei pitänyt kovista äänistä, ja hän takertui lähes ajattelematta hieman paremmin Yukimuran käsivarteen, painautuen lähemmäs miestä.

MASAMUNE

Sayuri ei oikein ymmärtänyt, mutta ei tietenkään. Miten sen nyt lapselle selittäisi, että oma isä oli rikollinen ja sai siitä hyvästä olla loppuelämänsä koira, kun se ei ollut mikään normaali rangaistusmuoto ylipäänsä. ”Ei, kun isistä tuli Kamanosuken ja Kamanosuken uuden kaverin lemmikki, muille niin outo lemmikki ei kelvannut.” Masamune selitti, mutta onneksi Sayuri ei juuri innostunut isilemmikistä, mutta ihmetteli kyllä, oliko hänen isänsä ihan tärähtänyt. ”Kyllä on, katsos nyt on niin, että isähän on ollut paha poika jo pitkään ja tehnyt täällä muille tosi pahoja asioita, mistä muille on tullut tosi paha mieli. Mutta kukaan ei ole tehnyt asialle mitään, joten paha poika isä on vain saanut olla paha poika, joten pidimme kokouksen, miten estettäisiin Sayurin isää olemasta paha poika. Nyt kun isi on lemmikki, hän ei ehdi tehdä pahojaan.” Masamune yritti selittää asiaa niin, että Sayurikin ymmärtäisi.

Samalla he pääsivätkin sopivasti Kamanosuken talon kohdalle, jonka kuistilla Rokuro kyhjötti köytettynä tynnyriin. ”Siinähän se isi-koira onkin. Rokuro, ymmärrän, että tämä on vasta ensimmäinen yösi, mutta se ei taida olla sinun oikea paikkasi eihän?” Masamune huomautti ja nyökkäsi tynnyrin suuntaan. Satoru hänen sylissään oli huomannut jotain ja halusi alas, joten Masamune laski pojan maahan. Sitten poika meni tynnyrin luo jotain paikkaa hokien ja tuli takaisin näyttämään jotain puupalikkaa. ”Paikka.” Hän ilmoitti. ”Kuule Satoru, se on palikka. Mitä ihmettä se täällä tekee, Tuhma koira, varastaa nyt lasten lelut.” Masamune sanoi vaikka miten helvetissä Rokuro sitä olisi voinut viedä, no ihan sama, pitäisi viedä se palikka Komatsulle takaisin huomenna.

YUKIMURA

He jatkoivat taas etsintöjä, aurinko laski ja meni pilveen, joten kohta olisi suotavaa alkaa päästä suojaan. Yukimura oli jo varma, että heidän pitäisi vain käpertyä jonkun tarpeeksi tuuheaoksaisen puun alle suojaan, kun Namiko löysi jotain. Yukimura katsoi suuntaan, jonne nainen osoitti ja riemastui nähdessään suuren, onton puun. ”Voi Namiko, oma pieni onnen kalani! Se on täydellinen!” Yukimura riemastui ja suukotti Namikoa poskelle. He olivat jo menossa tarkastamaan Namikon löytämää puuluolaa tarkemmin, kun taivaalla jyrähti. Namiko tarrasi Yukimurasta kiinni kauhuissaan. ”Ei hätää, se on vain ukkonen. Mutta sitä suuremmalla syyllä hyvä, että löysimme noinkin hyvän suojan. Kohta todennäköisesti alkaa sataa.” Yukimura sanoi ja kiirehti Namikon kanssa puuluolalle, kyllä se vaikutti siltä, että pitäisi sadetta ainakin suurimmaksi osaksi. ”Alkaa kyllä olla jo hämärää ja jos täällä alkaa ukkostaa, niin ei varmaan kannata kauheasti enää lähteä minnekään.” Yukimura sanoi, tuskin he mitään ruokaa metsästä edes löytäisivät ja kala ilman nuotiota oli aika turha.

SAYURI

"Höh, eikä isi kysynyt Sayurilta edes lupaa mennä Kamanosuken ja Kamanosuken uuden kaverin lemmikiksi", Sayuri sanoi ollen muka niin pahastuneen näköinen kuin ikinä osasi olla, koska olisihan isin nyt Sayurilta lupa pitänyt kysyä moiseen. "Mutta ei se mitään, koska Sayuri saa muuttaa Mune-Munelle ilman Puikulapäätä!" Sayuri oli kuitenkin taas yhtä hymyä. "Toivottavasti Sayurin uusi-ystävä-Kamanosukesta on kiva saada lemmikki", Sayuri jatkoi vielä perään jatkaen samalla kipittämistään Mune-Munen perässä.

Mutta miksi isi sitten oli lemmikkiä mennyt leikkimään ja oliko isi tärähtänyt, niin kyllä oli, koska isi oli ollut paha poika jo pitkään ja tehnyt pahojaan ja muille oli tullut paha mieli. Lemmikkileikki pitäisi siis pahat pojat kurissa. "Kuulostaa siltä, että se on pahalle pojalle oikein, koska paha mieli on paha mieli. Siitäs sai sitten sekin paha poika!" Sayuri taputti käsiään yhteen voitonriemuisasti

Pian Sayuri ja Mune-Mune pääsivätkin oikean talon kohdalle, jossa isi istuikin kuistilla köyden päässä. "Hähää! Siitäs sait paha poika! Sayuri muuttaa Mune-Munelle pidemmäksi aikaa kuin vain yhdeksi yökyläksi ja isi joutuu olemaan pihalla", Sayuri naureskeli vain, koska olihan tämä varsin hulvatonta. Sayuri käänsi kuitenkin katsettaan Mune-Muneen, kun tämä sanoin isin olevan koira. "Ai karvaton koira? Ja eihän koirilla ole vaatteita? Mikä on koira?" Sayuri kuitenkin kysyi loppuun. Isi oli kyllä myös huomannut Sayurin ja Mune-Munen, joka puolestaan pohti, ettei isi-koiran paikka siinä ollut ja nyökäytti ison ämpärin suuntaan. "Tosi iso ämpäri! Ihan valtava!" Sayuri innostui kuitenkin seuraavaksi. Jostain syystä isi ei näyttänyt kovin onnelliselta siitä, että oli saanut ison ämpärin. Miksi? "Sayuri siis muuttaa luoksesi? Entä Daisuke?" isi kyseli Mune-Munelta, mutta niinhän Sayuri juuri oli sanonut. Oliko isi kuurokin vielä kaiken lisäksi vai eikö isi muka uskonut Sayuria?

Sayurin huomio oli kuitenkin kääntynyt jo Saattoruusuun, joka halusi jotain ja pääsi alas, minkä jälkeen meni hakemaan jotain paikkaa. Mikä ihmeen paikka? Pian se kuitenkin selvisi ja se olikin oikeasti palikka eikä paikka ja isi oli varastanut sen. "Senkin paha koira. Soosoo, jollekin saattoi tulla paha mieli", Sayuri heristi sormeaan isilleen ollen hyvin nuhtelevan näköinen. "Saanko... Saanko edes halata Sayuria?" isi kysyi sitten yllättäen. "Mutta eihän lemmikit halaile, eihän Mune-Mune? Eihän se sovi, jos leikkii lemmikkiä. Ei Pieni Vaaleanpunainenkaan osaa halata. Eikä Ninja-Samurait sitä paitsi halaile", Sayuri jatkoi vielä perään. Mutta jos todella halusi leikkiä lemmikkiä ja vielä ilman Sayurin lupaa, niin yrittäisi edes tosissaan! Kuka nyt rikkinäistä lemmikkiä huolisi?

NAMIKO

Namiko hämmentyi suukosta poskellaan kovasti, räpäyttäen silmiään kummissaan ja aikoi jo kysyä, mistä oikein oli kyse, kun ukkonen jyrähti taas. Hän vinkaisi, Yukimuran selittäessä sen olevan ukkonen. Miksi se oli noin kauhean kovaääninen? Oliko se aina veden yläpuolella? Namiko vei katseensa hämillään Yukimuraan ja seurasi tätä kiireesti puuluolalle, joutuen hieman varomaan askeliaan kimonon kanssa.

Puuluolassa oli hämärää ja tuoksui hyvältä… maalta ja lehdiltä, ja siellä oli aika pehmeä maakin. Namiko tunsi olonsa hieman turvallisemmaksi, kun he pääsivät suojaisampaan paikkaan, vaikka kyllä ukkosen jyrinä sinnekin ylettyi. Namiko vei lopulta katseensa Yukimuraan ja hymyili pienesti, hellittäen otettaan miehestä.
”En tiennyt, että ukkonen kuulostaa tuolta… veden alla en aina edes kuule sitä”, Namiko sanoi häkeltyneenä. Se oli yhtä ihmeellistä, kuin se oli pelottavaakin. Namiko nyökkäsi, kun Yukimura totesi, ettei heidän kannattaisi enää oikein lähteä minnekään, toinen oli varmasti oikeassa. Namiko ei tiennyt, kuinka herkästi sade muuttaisi hänet taas oikeaan muotoonsa, eikä hän halunnut olla Yukimuralle vaivaksi.

Namiko katseli ympärilleen kiinnostuneena, etsien jotain mukavaa paikkaa jossa he voisivat levätä. Nähdessään nurkassa kasan kuivia lehtiä Namiko hymyili, niistä voisi tehdä jonkin tyynyn! Hän kiirehti keräämään lehtiä, ollen aikeissa sanoa Yukimuralle aikeistaan, mutta pysähtyi löytäessään lehtien alta… jonkin kätkön. Siellä oli kasveja, jotain mitkä näyttivät aivan hassuilta, sekä kalaa!
”Yukimura, täällä on jonkin olennon kätkö, täällä on ruokaa!”, Namiko ilmoitti hämmentyneenä, kun samassa näki välähdyksen ulkona. Hän säikähti taas niin, että pudotti lehdet käsistään ja vei katseensa Yukimuraan, vaatien jotain selitystä pelokkailla silmillään.

MASAMUNE

”Niin joo, se Puikulapää muuttaa Yuri-tädin luokse, kun minä en ihan osaa hoitaa niin pieniä lapsia.” Masamune sanoi ja Daisuke tarvitsi oikeaa ruokaa, eikä Masamune ollut mikään keittiöihme, vaikka ehkä pitäisi alkaa harjoitella, kun Sayurikaan ei nauttinut ravinnokseen enää pelkkää verta ja ihmislihaa. Sayuri kuitenkin tajusi asian jotenkin, että paha poika sai ansionsa mukaan, vaikka olihan tilanne outo. Hauskaa Sayurilla kuitenkin oli isänsä kustannuksella. Rokuro kurjana vain näköjään oli muistanut lapsensa ja tiedusteli heidän sijoitustaan. ”Niin, Satorun takia se oli paras ratkaisu. Daisuke jäi Yurin huostaan.” Masamune sanoi, koska ehkä hän nyt sen verran reilu voisi olla.

Sitten Rokuro olisi kovin halunnut halata Sayuria, joka ei vaikuttanut siltä, että halusi halailla ketään. ”Sayuri ei näemmä halua halata sinua, mutta toki jos Sayuri haluaa niin voit taputtaa koiraa ja sitten jatketaan matkaa.” Masamune lupasi, mutta Sayuri saisi itse päättää siitä. ”Eikö sinulle jätetty mitään ruokaa? Jos pyydät kauniisti, niin voin katsoa jotain tähteitä sinulle, kun haemme Sayurin tavarat.” Masamune lupasi eikä täysin pystynyt pitämään vahingoniloa poissa äänestään.

SAYURI

Puikulapää oli joutunut tyytymään vain Yuri-tätiin, koska Mune-Mune ei osannut hoitaa niin pieniä lapsia. "Onneksi Sayuri on jo toooooosi iso ja valtava!" Sayuri tokaisi reippaana, vaikka ei Yuri-täti turha täti ollutkaan, koska Yuri-tätikin osasi tehdä pannukakkuja. Mutta taisi isikin vihdoin uskoa, että Sayuri oli muuttamassa Mune-Munelle ja Puikulapää Yuri-tädin luo. "Niin, mitäs Sayuri juuri sanoi siitä, että Sayuri muuttaa Mune-Munen luo. Onko muuttaminen pysyvää?" Sayuri kuitenkin mietti jo seuraavaksi kääntäen katsettaan Mune-Muneen. Isi puolestaan näytti jokseenkin huojentuneelta, vaikkei kyllä vieläkään ollut mielissään jostain syystä. No olisi leikkinyt sitten jotain muuta, jos koiraa oli tylsä leikkiä. Kuten vaikka Isoa Vaaleanpunaista tai jotain Vaate-eläintä. "Selvä, kiitos tiedosta", isi vastasi kuitenkin muuttamisjärjestelyihin.

Mutta sitten niihin kovanonnen haleihin, mutta Ninja-Samurait eivät halailleet. Uskottavuushan siinä kärsisi. Mune-Mune kuitenkin sanoi, että Sayuri saisi kuitenkin taputtaa koiraa, jos halusi ja sitten pitäisi jatkaa matkaa. "Okei! Sayuri ei ole koskaan taputtanut koiraa!" Sayuri tokaisi ja asteli sitten isi-koiraa lähemmäksi. "Mutta ei saa halata, uskottavuus kärsii. Voi tulla uskon pula ja sitten kaikki on pielessä ja maailman valtaa isot ja pahat paha pojat ja siihen maailma ei vielä ole valmis", Sayuri ilmoitti. "Okei, en halaa", isi myöntyi. "Hyvä koira!" Sayuri huudahti ja kävi taputtamassa isi-koiraa nopeasti pottuvarpaalle ja pinkoi salamyhkäisin Ninja-Samurai-liikkein takaisin Mune-Munen luo. "Nyt Sayuri, Mune-Mune ja Saattoruusu voivat mennä! Sayuri taputti koiraa varpaalle eikä kukaan ehtinyt huomaamaan sitä... Se oli salainen liike, jonka vain parhaimmat taitavat", Sayuri kertoi ylpeänä taidostaan Mune-Munelle ja Saattoruusulle hyvin tietäväinen ilme kasvoillaan. Mune-Mune kuitenkin jatkoi vielä isi-koiralle, että jos koira pyytäisi kauniisti voisi Mune-Mune tuoda tähteitä koiralle. Isi-koira nousi ja polvistui maahan. "Pyydän, ole niin kiltti, voisitko mitenkään tuoda minulle ruokaa", koira aneli painaen päätään maahan kumarruksen kera. "Tekeekö koirat temppuja, jos niitä käskee?" Sayuri kysyi kuitenkin jo seuraavaksi Mune-Munelta.

YUKIMURA

Yukimura ei ollut edes ajatellut, että ukonilma kuulostaisi jotenkin erilaiselta veden alla, mutta olihan se nyt ihan päivän selvää. Joten ilmankos Namiko säikähti, se oli ihan tarpeeksi ikävän kuuloinen vaikka siihen oli tottunutkin. Onneksi he olivat löytäneet turvallisen näköisen suojan, vaikka tietenkin jos kovin salamoisi ja myrskyäisi niin sai toivoa parasta, ettei salama iskisi juuri heidän suojapaikkaansa. Se oli kuitenkin matala ja hyvin muiden puiden suojaama, joten se kyllä vaikutti turvallisimmalta paikalta.

Namiko oli alkanut jo hääräillä jotakin, kun ilmoitti innoissaan löytäneensä jonkun otusparan ruokakätkön. No se oli heidän onnensa. ”Miten hyvä tuuri meillä olikaan, eiköhän tästä yöstä ihan hyvin selvitä!” Yukimura sanoi, kun taas jyrähti ja alkoi salamoida. ”Se oli salama, en oikein tiedä miksi niitä esiintyy ukkosella, jotkut väittävät lohikäärmeiden aiheuttavan niitä, mutta tuskinpa.” Yukimura rauhoitteli Namikoa, ettei tämäkään mitenkään epätavallista ollut. Hän istui maahan ja ojensi kättään Namikon suuntaan. ”Tule tänne lämpimään, emmeköhän me täällä ole ihan turvassa säältä.” Yukimura sanoi, niin ehkä nainen pysyisi rauhallisempana hänen kainalossaan.

MASAMUNE

Sayuri kävi sitten (tappamassa) taputtamassa koiraa nopeasti ja siihen oli Rokuron tyytyminen. Sayuri oli ylpeä mahtavasta ninjasuorituksestaan. ”No sinustapa onkin taitava ninja tullut tänä aikana.” Masamune kehui nostaessaan Satorun palikkansa kanssa takaisin syliin odottaen, että oliko Rokuro nälissään vai ei, no ilmeisesti oli ja tämä osasi jopa oikeasti pyytää nöyrästi, vaikka eivät koirat tuolla tavalla ruokaa kerjänneet. Hän nautti tilanteesta silti erittäin paljon Sayurin ihastellessa, miten taitava koira hänen isästään olikaan tullut. ”Näköjään, ihan hieno temppuhan tuokin oli, mennään.” Masamune sanoi ja lähti Yurin talolle ja koputti oveen, koska ei hän sinne noin vain voinut marssia vaikka Sayuri nyt vielä asui talossa.

NAMIKO

Namiko kuunteli Yukimuraa hämmentyneenä, vilkuillen ulos hieman epäluuloisena. Salama? Mitä se… tarkoitti? Yukimuran sanoessa jotain lohikäärmeistä Namiko hämmentyi vain enemmän ja vei katseensa mieheen. Kuitenkin nähdessään, miten toinen istuutui alas ja ojensi kätensä hänelle, Namiko kipitti varoen miehen luokse.
”Jos sanot niin… en ole tottunut tällaiseen, vedessä olen ollut aina turvassa”, Namiko naurahti vaisusti ja hieman hermostuneena, samalla kun istuutui maahan ja painautui varoen Yukimuraa vasten.
”Mutta… en minä sinun kanssasi pelkää”, hän lisäsi ja yritti rauhoittua hieman, vaikka olihan hän vielä vähän säikky. Välähtely ja jyrinä oli hänelle vain uutta, mutta kun Namiko muutaman kerran oli piilottanut kasvonsa Yukimuraa vasten, hän alkoi pikkuhiljaa tottua outoon säähän.

Namiko rentoutui hieman Yukimuran vierellä istuessaan, kuunnellen tuulta joka heilutteli oksia, sekä kaukaista jyrähtelyä.
”Olit oikeassa, tässä on paljon turvallisempaa”, nainen hymyili lopulta hellästi ja nosti katseensa Yukimuraan. Hän muisti siinä ollessaan jälleen suukon, jonka oli saanut poskelleen, hieraisten poskeaan hellästi kädellään miettiessään asiaa. Se oli tuntunut oikeastaan aika mukavalta…
Namiko oli aikeissa kysyä asiasta tarkemmin, kun kaikki tuntui rauhoittuneen hieman, mutta samassa ulkona välähti paljon kirkkaammin, kuin aikaisemmin. Valon mukana tuli kauhea räsähdys jonkin matkan päästä, ja sitten se valo… muutti väriä. Jokin puu… sille oli tapahtunut jotain! Namiko pelästyi taas ja painoi kasvonsa Yukimuraa vasten, hän ei käsittänyt mitä tapahtui, mutta kauhean pelottavaa ja kovaäänistä se ainakin oli.
”M-mitä tapahtui?”, Namiko kysyi vaisusti, kohottaen ihan vähän katsettaan Yukimuran hartiasta, uskaltamatta kuitenkaan katsoa ulos.

SAYURI

Sayuri oli taas yhtä hymyä vain, kun kuuli Mune-Munen kehuvan hienoja Ninja-Samurai-taitojaan. "Saako Sayuri opettaa myös Saattoruusun mahtavaksi Ninja-Samuraiksi?" Sayuri kysyi, koska Saattoruusulla voisi olla siihen jopa rahkeita vaikka palikka olikin Saattoruusulle vielä paikka. Mutta ainakin se voisi olla todennäköisempää kuin Puikulapään opettaminen, koska Puikulapää vaan pissi ja kakkasi, söi ja huusi. Hurjat Ninja-Samurait eivät tehneet niistä mitään, paitsi tekivätpäs kaikkea niitä!

Mutta koira oli halunnut tosiaan ruokaa, mutta oliko se ollut niin hieno temppu, että oli ruuan arvoinen, niin se kyllä jäi vähän hämärän peittoon, mutta ei se mitään. Sayuria kiinnosti kuitenkin, että osasivatko koirat temppuja, mutta ainakin tuollaisia. "Osaavatko koirat tehdä muitakin temppuja? Osaavatko ne lentää? Tai sanoa sisilisko? Entä pieraista käskettäessä tahdissa?" Sayuri innostui temppujutusta jo seuraavaksi, kun lähti samalla taas kipittämään Mune-Munen ja Saattoruusun kanssa seuraavaan osoitteeseen koputtelemaan ovia. "Aivan, kun Sayuri ei asu siellä enää niin pitää koputtaa", Sayuri tokaisi.

Hetken päästä ovi aukesikin Yuri-tädin toimesta. "Iltaa", Yuri-täti sanoi hellästi. "Sayuri muuttaa Mune-Munelle ja isi on ruvennut koiraksi ja asuu ämpärissä, mutta Puikulapää ei ja Puikulapää jää ihan vaan tänne!" Sayuri ilmoitti onnellisena. "Niin, kuulinkin jo siitä, että muutat Masamunen luo ja kyllä, Daisuke jää tänne. Mutta olehan sitten kunnolla", Yuri-täti vastasi. "Tieteeeenkiiin! Sayuri on Ninja-Samurai. Sayuri osaa kyllä olla kunnolla", Sayuri vastasi ylpeänä. "Niin, olethan jo iso tyttö", Yuri-täti virkkoi hymyillen. "Niin, Sayuri on tosi iso ja valtava", Sayuri ilmoitti Yuri-tädin kääntäessä katseensa Mune-Munee. "Olette varmaankin hakemassa tavaroita, otaksun?" Yuri sanoi siirtyen samalla oven edestä pois, että Sayuri, Mune-Mune ja Saattoruusu pääsisivät sisään ja Sayurihan tietenkin ninjasi itsensä sisään. "Pakkasin Sayurin vaatteita ja tavaroita jo valmiiksi kasaan", Yuri-täti jatkoi. "Ihan hieno temppuhan tuokin oli", Sayuri vastasi siihen, koska Mune-Mune olisi varmasti myös vastannut niin. Olihan isi-koirakin oppinut uuden tempun siinä missä Yuri-tätikin, vaikkei edes ollut koira!

YUKIMURA

”Ei se mitään, ymmärrettävää, että tämä pelottaa, kun et ole tottunut.” Yukimura rauhoitteli Namikon tullessa hänen viereensä, hän kietoi viittansa heidän ympärilleen, niin Namikokin saisi paljaat varpaansa halutessaan suojaan vaikka puu tarjosikin suojaa sateelta ja tuulelta. Yukimura alkoi olla jo ihan hyvällä tuulella, toki väsynyt ja nälkäinen, mutta heillä oli sateensuoja ja jopa jonkin verran ruokaa. Namikokin alkoi rauhoittua pikku hiljaa, kunnes salama iski lähelle, Yukimurakin hätkähti sitä rysähdystä. Namiko parka taas oli aivan hädissään. ”Salama taisi osua lähellä puuhun ja valosta päätellen sytyttää sen tuleen, joten…” Yukimura oli ollut aikeissa mennä katsomaan, miten paha tilanne oli ja pitäisikö palo sammuttaa ettei se leviäisi, kun hän tajusi. ”Tuli! Nyt me saamme tulta!” Hän innostui ja nousi ylös, Pitää käydä hakemassa sitä ja tarkistaa, ettei se leviä ja polta koko metsää, mutta luultavasti sade sammuttaa sen, joten täytyy kiirehtiä!” Yukimura sanoi, mutta sotkeutui viittaansa hätiköidessään.

MASAMUNE

Sayuri oli kyllä taas astetta riehakkaammalla päällä, mutta valitettavasti Masamune ei osannut kertoa hänelle, miten taitavasti Rokuro piereskeli. Nyt piti kuitenkin hakea Sayurin tavarat ja onneksi Yurikin vaikutti sen verran toipuneen siitä, ettei Rokuroa vain nätisti toruttu rangaistukseksi, ja avasi heille oven. ”Iltaa iltaa.” Masamunekin toivotti ja Sayuri selitti heti vain innoissaan, miten hän muutti Masamunelle ja Rokuro ämpäriin. Masamune yritti olla virnuilematta, vaikka hänestä se oli kummallekin ihan oikein, vaikkei Sayuri tahallaan tietenkään asiaa Yurin naamaan hieronut. ”Selvä, voimme mennä pakkaamaan loput. Olisiko sinulla jotain tähteitä mitä Rokurolle voisi jättää, roskatkin kelpaa.” Masamune kysyi astuessaan sisään samalla kun Satoru esitteli palikkaansa Yurille. ”Paikka.” Hän kertoi ylpeänä. ”Se on edelleen paLikka, mutta hyvä yritys.” Masamune sanoi. ”Koila otti.” Satoru jatkoi. ”Älä kysy mitä lastenhoitopisteen palikat Rokuron koirankopin nurkilla tekivät, minä en tiedä.” Masamune selitti Yurille, vaikka hienosti Satoru jo itsekin osasi selittää.

SAYURI

"Onko isi-koira joku roskakoiralajike, kun se syö tähteitä ja roskia?" Sayurilla oli taas polttavaa kysyttävää siinä samalla, kun Mune-Mune mainitsi loppuun pakkaamisesta ja kyseli Yuri-tädin tähteiden ja roskien tilannetta. "Iltapalasta jäi riisiä, mutta eihän sellainen määrä mihinkään riitä, mutta nopeastihan sitä lisää keittää ja lisää lisukkeita", Yuri-täti sanoi, mutta Sayurista ne eivät kuulostaneet roskalta tai tähteiltä, vaikka eiväthän ne mitään pannukakkujen kohdalla tietenkään olleet mitä ikinä olivatkaan. Yuri-täti kuitenkin käänsi katsettaan Saattoruusuun ja paikka-palikkaan, kun Saattoruusu esitteli sitä ylpeänä. "No kappas, mutta se taitaa kyllä tosiaan olla palikka. Mistäs noin hieno palikka on löytynyt?" Yuri-täti kysyi hymyillen pehmeästi Saattoruusulle. Saattoruusu kertoikin seuraavaksi koiran ottaneen sen, vaikka jotenkin se kuitenkin oli koila. "Onko se koilakin jokin eläin?" Sayuri kyseli jälleen uusia kysymyksiä. Mune-Mune puolestaan jatkoi Yuri-tädille, ettei yhtään tiennyt miten lastenhoitopisteen palikat isi-koiran koppiin tai sen nurkille olivat joutuneet. "Ehkä se oli jäänyt sinne joskus aikaisemmin... Ehkä joku otti se mukaan ulos ja kadotti sinne. Hyvä, kun löysit sen, Satoru. Olisi ikävää, jos se olisi joutunut hukkaan ikuisiksi ajoiksi", Yuri-täti jatkoi Saattoruusulle silittäen tämän hiuksia samalla(?). "Mennään jo pakkaamaan! Sayurin ja Mune-Munen pitää vielä tehdä vittupannukakkuja ja pyytää Kamanosuke kylään syömään niitä!" Sayuri kuitenkin jo hoputti yrittäen vetää Mune-Munea hakaman lahkeesta(?) kohti yläkertaa. "Sayuri, mistä sinä tuollaista kieltä olet oppinut? Ei saa kiroilla. Tuo on rumaa käytöstä", Yuri-täti kuitenkin torui. "Mistä Yuri-täti oikein puhuu, Mune-Mune?" Sayuri kysyi kuitenkin jo, koska ei nyt ihan ymmärtänyt mikä tässä oli rumaa.

MASAMUNE

Masamune ymmärsi kyllä, ettei Rokuroa voinut jättää nälkiintymään, mutta Yuri ei nyt ymmärtänyt, että tämä oli RANGAISTUS. ”Yuri, jos sinulla on jotain rippeitä, ne voin viedä kun kuljen siitä ohi joka tapauksessa. Mutta jos alat hyysäämään rikollista veljeäsi, niin saat tehdä sen itse ja vastata sille uudelle sekopäälle sitten, kun puutut asiaan. Riisinjämät on hyvä, joku Sayurilta jäänyt puoliksi syöty pannukakku, loistavasti, vesikippokin olisi ihan hyvä, mutta et ala nyt kokkaamaan mitään. Kyse on Rokurosta, eihän se jätkä ikinä syö ja tähänkin asti on selvinnyt, niin ei se yhteen yöhön kuole.” Masamune sanoi, kun Satoru sitten esitteli palikkaa ja Sayuri halusi kovin jo pakkaamaan. ”Katsotko Satorua hetken, kun menen Sayurin kanssa pakkaamaan?” Masamune pyysi ja jätti sitten hoitopaikkatavarat ja Satorun alakertaan ja lähti Sayurin kanssa ylös kääntyen vielä Yuriin päin. ”Ja et ala kokata.” Hän sanoi vielä, että Yuri malttaisi olla hyysäämättä Rokuroa. Olisi ottanut tämän kaappiinsa niin kukaan ei olisi puuttunut siihen miten hyvin tätä ruokittiin ja eipä kukaan olisi sitäkään vahtinut, pysyykö Rokuro kaapissa, mutta ei se Yurille kelvannut.