RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset osa 2

!!!!!VAROITUS!!!!!

ROOLIPELI SISÄLTÄÄ VOIMAKKAITA KOHTAUKSIA, JOTKA SAATTAVAT OLLA HAITALLISIA HERKKÄHERMOISILLE SEKÄ LAPSILLE!
Mm. väkivaltaa, ylenpalttista/liioiteltua väkivaltaa, osalti melko sairaitakin kohtauksia, voimakasta kielenkäyttöä, viittauksia intiimiin kanssakäyntiin ja itse asiaakin sängyn puolella.

+ Jos päätät kuitenkin lukea, niin lukeminen on TÄYSIN omalla vastuullasi, mutta olenpahan ainakin varoittanut. Jos kuitenkin olet herkkä ja/tai alle 18-vuotias, niin ihan vielä viimeisenä varoituksen sanana: kannattaa jättää väliin välttyäkseen mm. traumoilta ja muilta peloilta

JUONI:
Monia vuosia sitten ihmiset ja yliluonnolliset olennot tulivat toistensa kanssa toimeen Japanissa. Ihmisen ja yliluonnollisen välinen ystävyys oli ihan arkipäivää ja täysin normaalia. Yliluonnolliset ja ihmiset tekivät samoja töitä ja kävivät kauppaa keskenään. Jopa syvempi rakkaussuhde oli normaalia, kunnes kaikki muuttui. Ihmiset alkoivat ajattelemaan yliluonnollisia olentoja Japanille enemminkin uhkana, jolloin ihmiset käynnistivät operaation, jonka tarkoitus oli hävittää jokainen yliluonnollinen olento maan päältä. Syynä siihen oli se, että yliluonnolliset saattaisivat halutessaan saada yliotteen ihmisistä, jolloin maan hallintokin saattaisi siirtyä yliluonnollisille. Ihmiset onnistuivatkin siinä melko hyvin, koska heitä oli kuitenkin enemmän jo pelkässä Japanissa, vaikka heitä vastaan taistelisi koko maailman yliluonnolliset ja kyseisen operaation jälkeen vieläkin enemmän. Operaatiossa sai käyttää mitä tahansa keinoja hävittääkseen yliluonnollisuudet maan päältä. Yliluonnolliset tietenkin laittoivat vastaan minkä kerkesivät ja operaatio muuttui sodaksi ihmisten ja yliluonnollisten välillä. Lopulta sota loppui yliluonnollisten pahaan tappioon, jonka osasyy oli varmasti se, että yliluonnolliset eivät tulleet toimeen toistensa kanssa tarpeeksi hyvin ja he antautuivat. Lisäksi heitä oli paljon vähemmän kuin ihmisiä. Operaatio käynnistyi vuonna 1495 ja muuttui sodaksi vuonna 1499 ja sota loppui vuonna 1506.

Eloon jääneet yliluonnolliset olennot karkotettiin ihmisten asumusten tuntumasta takaisin heidän omille alueille, kun he myönsivät tappion sodassa ihmisiä vastaan. Eloon jääneitä yliluonnollisuuksia ei ollut sodan jälkeen kuin noin 40 kappaletta jäljellä koko maailmassa. Ihmiset kuitenkin alkoivat uskomaan, että henkiin jääneet olennot hyökkäisivät vielä joskus uudestaan kostaakseen kaiken, joten heitä alettiin metsästämään tuon aikaisen shogunin käskystä. Metsästys toi myöskin tulosta ja yliluonnollisten joukkoja saatiin kukistettua jälleen ja määrä laski tiedettävästi alle kolmeenkymmeneen olentoon.

Japanin shogun Ashikaga Yoshizumi kuitenkin kuoli pian vuonna 1508 ja valtaan astui uusi shogun eli Ashikaga Yoshitane, joka laittoi metsästykselle pisteen, koska se kuulemma oli yliluonnollisten olentojen haaskausta, koska heistä voisi olla vaikka mihin ja yliluonnollisia voisi käyttää jossain asiassa. Shogun kertoi, että tästä lähtien yliluonnollisen olennon nappaamisesta voisi saada ruhtinaallisen rahapalkinnon ja yliluonnollisen olennon kunnosta riippui rahasaaliin määrä. Kuolleella olennolla ei ollut enää juuri ollenkaan arvoa, mutta kuolleenkin olennon rahapalkkio pyöri sadoissa ja olennon harvinaisuuden mukaan palkkio oli suurempi.

1500-luvun ensimmäisellä puoliskolla daimioiden hallitsemat provinssit olivatkin käytännössä täysin irti shogunin hallinnasta. Ashikaga Yoshitane ei ole kertonut tarkkaa syytä sille, miksi hän haluaa napata jäljellä olevat yliluonnolliset olennot itselleen, mutta kuuleman mukaan hän yrittää saada sotivia samuraita ruotuunsa. Tiedä sitten, että miten ja onko se totta, mutta näin ainakin väitetään asian olevan. Palkkiometsästys on kuitenkin laskenut yliluonnollisten määrää ja nykyään heidän joukkonsa määrä pyörii alle kahdessakymmenessä ja vangitut olennot ovat nyt shogunin niin sanotussa kokoelmassa. Itse homman nimi käytännössä toimii niin, että jos joku alkaa ryppyilemään, niin saa yliluonnollisen olennon kädestä. Tämä on hieman jo vaikuttanut samuraiden välisiin erimielisyyksiin ja joihinkin muihinkin ongelmiin, mutta vielä riittää metsästettävää. Tämän myötä yliluonnolliset ovat liettäytyneet vihdoin ja viimein yhdeksi joukoksi tai jos eivät ihan kaikki, niin suurin osa ainakin. Heidän suunnitelmissaan on antaa ihmisille vihdoin ansionsa mukaan, mutta kuinka lopulta käy? Tämän hetkinen elo sijoittuu vuoteen 1517 ja mahdollisesti siitä eteenpäin.

SÄÄNNÖT HAHMOIHIN:
1. Kaikilla roolipelaajilla saa olla ENINTÄÄN 20 hahmoa linnalla asuvissa kerrallaan (mm. vihollisia ei lasketa mukaan, koska he eivät asu linnalla). Jos sinulla on jo 20 hahmoa linnalla ja haluat tehdä uuden, joudut poistamaan/tappamaan jonkun vanhoista hahmoista. Tämä siksi, ettei linnalta loppuisi tila eikä linnaa voi aina vaan muokata isommaksi, koska linnat eivät kasva kokoa parissa yössä oikeastikaan.

2. Ei saa luoda jumalia, demoneita, piruja, paholaisia yms. hahmoja.

3. Kukaan hahmoista ei saa olla ihan täysin kuolematon, vaikka lähentelisi kuolematonta/iätöntä hahmoa muuten.

_______________________________________________________________

MUKANA OLEVAT HAHMOT: (46 kappaletta)
DEVIANT>
1. Menninkäinen/Peikko † Noki † 33 † Mies/Poika
2. Veden kontrollointi † Unno Rokuro † 27 † Mies
3. Tulentaitaja † Sanada Rui † 19 † Nainen
4. Yliluonnollinen ninja † Iga Oboro † 21 † Nainen
5. Yliluonnollinen ninja † Muroga Gennosuke † 23 † Mies
6. Ultraääniaallot † Unno Nanakuma † 27 † Mies
7. Veden kontrollointi † Unno Ichiro † 37 † Mies
8. Veden kontrollointi † Muroga Yuri † 37 † Nainen
9. Eheyttäjä † Zelfa Kreuz † 2599 † Mies
10. Veden kontrollointi † Unno Rozu † 23 † Nainen
11. Pimeyden taitaja † Akechi Mitsuhide † 26 † Mies
12. Vedenkontrolloijaihmisghoul † Unno Sayuri † 5kk (5v.) † Tyttö
13. Veden kontrollointi † Unno Daria † 35 † Nainen
14. Noituri † Geralt Rivialainen † 268 † Mies
15. Maagi † Cirilla "Ciri" Fiona Elen Riannon † 23 † Nainen
16. Tulentaitaja † Zuko † 17 † Poika
17. Velho-hirviö † Hauru Pendragon † 28 † Mies
18. Velho (oppipoika) † Kobayashi Haruya † 16 † Poika
19. Ihminen † Yamazaki Susumu † 26 † Mies
20. Ihminen † Kichisaburo † 25 † Mies
21. Ihminen † Ichimura Tetsunosuke "Tetsu" † 15 † Poika
22. Ihminen † Kitamura Suzu † 15 † Poika

MEGO>
1. Daiyookai † Hoshiyomi † 501 † Mies
2. Auringonhaltija † Asamihime † 1000 † Nainen
3. Kuunhaltija † Tsukihiko † 1000 † Mies
4. Tuulentaitaja † Yuri Kamanosuke † 20 † Mies
5. Vampyyri † Dorian Nightingale † 400 † Mies
6. Puuhaltia † Saeryoselinermayorshiwalerierna Ywannemalysadechiriongarath † 801 † Mies
7. Hypnomaani † Sanada Yukimura † 33 † Mies
8. Lohikäärme † Date Masamune † 20 † Mies
9. Hypnomaani † Sanada Nobuyuki † 33 † Mies
10. Yliluonnollinen ninja † Yakushiji Tenzen † 200+ † Mies
11. Yliluonnollinen ninja † Muroga Hyoma † 38 † Mies
12. Ihminen † Sanada Komatsu † 27 † Nainen
13. Ultraääniaallot † Unno Goro † 27 † Mies
14. Ihminen † Sanada Nobuyoshi † 7 † Poika
15. Tulentaitaja † Susumu (Suzu) † 16 † Poika
16. Yookai † Byakuya † 485 † Mies
17. Hanyoo † Kasumi † 254 † Nainen
18. Yoosei † Kichiya † 25 † Mies
19. Ihminen† Okita Souji † 25 † Mies
20. Ihminen † Uesama † 3+ † Mies
21. Ihminen † Ito Kashitarou † 34 † Mies
22. Ihminen † Hijikata Toshizo † 34 † Mies
23. Noita † Kamuzune Furube † ? † Mies

HAHMOT, JOTKA OVAT MUKANA, MUTTA JOILLA EI AINAKAAN TOISTAISEKSI OLE ROOLAAJAA:
> Sanada Nobumasa, 2v., Nobuyukin ja Komatsun lapsi http://aijaa.com/azJ80y
> Yuri Sainosuke, 0v., Kamanosuken ja Saizon lapsi
> Yuri Kazenosuke, 0v., Kamanosuken ja Rickterin lapsi
> Satoru, 0v., Sakuran ja Raizun lapsi
> Sanada Yumi, 0v., Yukimuran ja Ruin lapsi
> Sanada Yume, 0v., Yukimuran ja Ruin lapsi
> Unno Daisuke, 0v., Rokuron ja Izumin lapsi

SYNTYMÄTTÖMÄT, MUTTA JOSSAIN KOHDASSA MUKANA OLEVAT HAHMOT:
> Oruma, Tenzenin ja Oboron tuleva lapsi
> Yuuma, Hyoman ja Yurin tuleva lapsi

HAHMOJEN SYNTYMÄPÄIVÄT:
> Hoshiyomi: 10.1. (500v.)
> Hauru: 15.1. (28v.)
> Rokuro: 28.1. (26v.)
> Nanakuma: 28.1. (26v.)
> Zelfa: 30.1. (2599v.)
> Yukimura: 2.2. (32v.)
> Susumu: 6.2. (26v.)
> Oboro: 28.2. (20v.)
> Byakuya: 3.3. (485v.)
> Kamanosuke 23.3. (19v.)
> Komatsu: 27.3. (26v.)
> Sainosuke: 3.4. (0v.)
> Kazenosuke: 3.4. (0v.)
> Gennosuke: 26.4. (22v.)
> Satoru: 2.5. (0v.)
> Yumi: 7.5. (0v.)
> Yume: 7.5. (0v.)
> Daisuke: 7.5. (0v.)
> Hijikata: 31.5. (34v.)
> Souji: 3.6. (25v.)
> Nobuyoshi: 5.6. (6v.)
> Yuri: 17.6. (36v.)
> Kichiya: 24.6. (24v.)
> Saeryoselinermayorshiwalerierna: 25.6. (800v.)
> Mitsuhide: 2.7. (25v.)
> Rui: 10.7. (18v.)
> Saizo: 19.7. (2v.)
> Asamihime: 22.7. (1000v.)
> Tsukihiko: 23.7. (1000v.)
> Zuko: 31.7. (17v.)
> Cirilla: 2.8. (23v.)
> Suzu: 13.8. (16v.)
> Goro: 24.8. (27v.)
> Hyoma: 28.8. (38v.)
> Masamune: 5.9. (20v.)
> Ichiro: 19.9. (37v.)
> Noki: kolmas yö syyspäiväntasauksesta eli 25.9. tai 26.9. (32v.)
> Kasumi: 28.9. (254v.)
> Daria: 6.10. (35v.)
> Nobumasa: 13.10. (2v.)
> Geralt: 25.10. (268v.)
> Rozu: 28.10. (23v.)
> Tenzen: 30.10. (200+v.)
> Nobuyuki: 2.11. (33v.)
> Sayuri: 15.11. (5kk eli 5v.)
> Haruya: 25.11. (16v.)
> Dorian: 6.12. (400v.)
> Tetsunosuke: 31.12. (15v.)

TAKATORI-LINNA:

Linnan alue -> Päälinna ja sivurakennukset:

Sivurakennukset tarkemmin:

Päälinnan pohjakartta:

Päälinna>
Kellarikerros:
- Dorian

2. kerros>
1. huone: Hoshiyomi, Mitsuhide ja Tsukihiko
2. huone: Zelfa
3. huone: Noki
4. huone: -

3. kerros>
5. huone: Zuko ja Suzu  
6. huone: Geralt ja Cirilla

Lisärakennukset>
1. Talo:
1.1. Ichiro
1.2. Goro ja Gennosuke
2. Talo:
2.1. Hauru ja Haruya
2.2. Kichiya ja Kasumi
3. Talo:
3.1. Nanakuma
3.2. -
4. Talo:
4.1. Nobuyuki
4.2. Komatsu, Nobuyoshi ja Nobumasa
5. Talo:
5.1. Tenzen
5.2. Oboro
6. Talo:
6. Saeryos
6.1. Susumu ja Tetsunosuke
6.2. Souji ja Hijikata
7. Talo:
7.1. Yukimura, Rui, Yumi ja Yume
7.2. Masamune ja Satoru
8. Talo:
8.1. Kamanosuke, Kazenosuke ja Sainosuke
8.2. -
9. Talo:
9.1. Hyoma ja Yuri
9.2. Rokuro, Sayuri ja Daisuke
10. Talo:
10.1. Rozu ja Daria
10.2. Asamihime

MISSÄ HAHMOT MEVÄT TÄLLÄ HETKELLÄ? MIKÄ ON HAHMON OLINPAIKKA?:
Takatori-linnassa:
Mitsuhide, Tsukihiko, Dorian, Hoshiyomi, Tsukihiko, Saeryoselinermayorshiwalerierna, Asamihime, Rui, Oboro, Tenzen, Sayuri, Kamanosuke, Noki, Nanakuma, Yuri, Komatsu, Nobuyoshi, Nobumasa, Rozu, Kazenosuke, Sainosuke, Geralt, Cirilla, Satoru, Daisuke, Yumi, Yume, Nobuyuki, Yukimura, Hyoma, Rokuro, Zelfa, Masamune, Gennosuke, Ichiro, Kichiya, Kasumi, Goro, Daria, Haruya, Zuko, Suzu, Souji, Saizo, Byakuya (miekkana), Susumu, Hijikata ja Tetsunosuke

Toistaiseksi täysi mysteeri tämän hetkisestä olinpaikasta:
Furube, Uesama, Suzu, Kichisaburo ja Ito

VAHTIVUOROT:
Päivävuoro:
Kello 05-07 (jänis)> Tsukihiko - Dorian - Geralt - Mitsuhide
Kello 07-09 (lohikäärme)> Cirilla - Zuko - Hoshiyomi - Nobuyuki
Kello 09-11 (käärme)> Cirilla - Zuko - Hoshiyomi - Nobuyuki
Kello 11-13 (hevonen)> Hyoma - Kasumi - Ichiro - Goro
Kello 13-15 (vuohi)> Hyoma - Kasumi - Ichiro - Goro
Kello 15-17 (apina)> Cirilla - Zuko - Hoshiyomi - Nobuyuki

Iltavuoro:
Kello 17-19 (kukko)> Cirilla - Zuko - Hoshiyomi - Nobuyuki
Kello 19-21 (koira)> Tsukihiko - Dorian - Geralt - Mitsuhide
Kello 21-23 (sika)> Tsukihiko - Dorian - Geralt - Mitsuhide
Kello 23-01 (rotta)> Hyoma - Kasumi - Ichiro - Goro
Kello 01-03 (härkä)> Hyoma - Kasumi - Ichiro - Goro
Kello 03-05 (tiikeri)> Tsukihiko - Dorian - Geralt - Mitsuhide

MUUT TYÖT:
Sairaanhoito> Saeryos
Sairaanhoidossa apuna: Hijikata
Ruokavuoro - klo. 14-16> Nanakuma, Yuri ja Daria
Lastenhoito - lohikäärme-apina eli klo. 7-17> Komatsu ja Rozu
Eläintenhoito> Susumu ja Tetsunosuke
Lukeminen ja kirjoittaminen> Tenzen
Laskuoppi> Rokuro
Taisteluharjoitukset ja liikunta> Masamune

TAISTELUHARJOITTELURYHMÄT:
Ryhmä 1: (Hevosentunti 11-13)
Cirilla, Zuko, Hoshiyomi, Nobuyuki, Komatsu, Asamihime, Geralt, Zelfa, Noki, Rokuro, Rui, Kamanosuke, Saeryos, Yukimura, Susumu ja Tetsunosuke

Ryhmä 2: (Kukontunti 17-19)
Hyoma, Kasumi, Ichiro, Goro, Rozu, Gennosuke, Nanakuma, Mitsuhide, Daria, Hauru, Haruya, Tenzen, Suzu, Kichiya ja Hijikata

Taistelujarjoituksista ulkona tällä hetkellä:
> Dorian - ei kestä päivänvaloa, koska on vampyyri
> Tsukihiko - toivoton tapaus päivisin
> Alle 16-vuotiaat - ovat liian nuoria harjoituksiin
> Yuri - raskaana
> Oboro - raskaana

SKIPPAUKSIEN SIVUNUMEROT:
1. OSA>
1. sivulla 1 (28.6.1518 ja perjantai)
2. sivulla 6
3. sivulla 9 (29.6.1518 ja lauantai)
4. sivulla 22 (30.6.1518 ja sunnuntai)
5. sivulla 23 (2.7.1518 ja tiistai)
6. sivulla 25 (8.7.1518 ja maanantai)
7. sivulla 25 (9.7.1518 ja tiistai)

2. OSA>
8. sivulla 1 (13.7.1518 ja lauantai)
9. sivulla 3 (14.7.1518 ja sunnuntai)
10. sivulla 11 (18.7.1518 ja torstai)
11. sivulla 11 (19.7.1518 ja perjantai)
12. sivulla 35 (20.7.1518 ja lauantai)
13. sivulla 41 (21.7.1518 ja sunnuntai)

MISSÄ KUUKAUDESSA, VUODESSA JA VUODENAJASSA ELETÄÄN?
- Heinäkuu, 1517, kesä
- Syyskuu, 1517, syksy
- Marraskuu, 1517, talvi
- Joulukuu, 1517, talvi
- Tammikuu, 1518, talvi
- Huhtikuu, 1518, kevät
- Toukokuu, 1518, kevät
- Kesäkuu, 1518, kesä
- Heinäkuu, 1518, kesä

_______________________________________________________________
Tuon ajan tuntijako:
23-01 rotta
01-03 härkä
03-05 tiikeri
05-07 jänis
07-09 lohikäärme
09-11 käärme
11-13 hevonen
13-15 vuohi
15-17 apina
17-19 kukko
19-21 koira
21-23 sika

Sivun 40 loppuosan roolaukset:

XINYI

Käytännön kokemuksen puute ei kuulemma haitannut, ja linnalla myös pidettiin harjoituksia kykyjen kehitykseen. Hienoa, ei Xinyinkään taidot pääsisi ruostumaan harjoituksen puutteesta. Ei, että hän nyt juuri taistelusta olisi koskaan nauttinut, mutta klaanin johtajan tuli olla vahva myös fyysisesti, ja kyettävä suojelemaan muita, ja Xinyihän aikoi olla paras johtaja palatessaan, jos siis palaisikaan koskaan. Vanhempien pitäisi ensin tulla anomaan häneltä anteeksiantoa ja annettava hänelle paikkansa takaisin, heti kun tajuaisivat ettei vastakuoriutuneesta pikkuveljestä ollut mihinkään hänen rinnallaan.

Kokous kuitenkin Xinyin ja Akikon saapumisesta pidettäisiin vasta aamulla, mikä nyt varmasti oli täysin luonnollista, tähän aikaan feeniks itsekin normaalisti olisi ollut jo unessa. Kuitenkaan omaa väsymystään hän ei voisi näyttää muille, sen kun oltiin painotettu olevan heikkouden merkki, johtajan tuli olla aina valmiina kaikkeen. Mutta lepo olisi varsin tervetullutta jo vihdoin. "Ymmärrän täysin", Xinyi vastasi Yukimuralle. Ongelma kuitenkin oli, että missä Xinyi ja Akiko majoittuisivat. Xinyi ei tiennyt porukasta mitään, joten hän vain katseli odottavasti, kun johtaja mietti asiaa vaimonsa kanssa. Ilmeisesti jonkun Oboron ja Tenzenin luona voisi olla tilaa, joten sinne kaiketi heitä oltaisiin seuraavaksi viemässä?
____________________________________________________________________
YUKIMURA

Yukimura mietti kuumeisesti, mistä he nyt yhdeksi yöksi löytäisivät vieraille tilaa. Huomenna varmaan saataisiin järjestettyä tiloja siten, että heillekin löytyisi oma paikka, mutta nyt ei viitsinyt alkaa kyselemään muilta kuka voisi majoittaa. Rui ehdotti, että Tenzenin ja Oboron luonahan olisi tilaa. Oliko hän tosissaan? ”No toki siellä on tilaa kyllä…” Yukimura myönsi, mutta ei kai vieraita voinut heti moisella järkyttää? ”Vieläkö te olette jalkeilla?” Masamune ihmetteli tullessaan alas ja huomasi sitten vieraat. ”Ai meillä on vieraita?” Hän huomasi sitten. ”Kyllä, he todennäköisesti jäävät. Nyt pitäisi vain keksiä heille jokin majoituspaikka yön yli.” Yukimura vastasi. ”No jos otatte Satorun täksi yöksi omaan huoneeseenne, niin voin viettää vielä yhden yön vanhassa osoitteessa. Sitten yläkerrassa on yksi vapaa huone.” Masamune ehdotti ja Yukimura ei ollut edes ajatellut moista ratkaisua. ”Se olisi kyllä helpoin, ei tarvitsisi tähän aikaan kierrellä etsimässä vapaata paikkaa. Jos se käy?” Yukimura kysyi, vaikka tuskin vieraita haittasi. ”Käy, itsehän ehdotin. Joudun muutenkin käymään siellä ilmoittamassa tilannemuutoksesta.” Masamune sanoi.
______________________________________________________________________
AKIKO

Akiko oli pääosin seurannut keskustelua sivusta, hän ei ollut erityisen puheliasta sorttia muutenkaan. Xinyi esitti heidän asiansa jo muutenkin hänen mielestään ihan tarpeeksi hyvin, ja ei ehkä enää käyttäytynyt yhtä töykeästi kuin mitä oli Zukon kanssa. Tosin täällä hän tiesi olevansa linnan johtajan edessä, pyytäessään Zukoa apuun Akikokaan ei ollut tiennyt tämän olevan prinssi. Mutta että Sanada Yukimura... Akiko ei paljoa samuraista tiennyt, mutta oli kuullut suvun nimen aikaisemmin ja tiesi näiden olevan vaikutusvaltaisia. Kuka olisi uskonut, että ilmeisesti myöskin yliluonnollisia. Joka tapauksessa, kun heidän syynsä oli saatu selvitettyä, ja Xinyi oli hänenkin puolestaan ilmeisesti päättänyt, että he jäisivät linnalle, tulikin seuraava ongelma, nimittäin missä he voisivat nukkua. No, Akiko nyt ei välttämättä yösijaa olisi tarvinnut, hän ei luonnollisestikaan pystynyt nukahtamaan samalla tavoin kuin normaalit ihmiset tai suurin osa yliluonnollisistakaan. Kuitenkaan Xinyi tuskin halusi olla vieraassa paikassa ensimmäistä yötään täysin yksin, joten Akiko päätti viisaimmaksi olla puuttumatta asiaan tässä vaiheessa. Ensiksi Rui ehdotti jonkun Tenzenin ja Oboron luona yöpymistä, mutta ilmeisesti Yukimura ei ollut yhtä halukas majoittamaan vieraita sinne.

Paikalle ilmestyi kuitenkin jostain uusi miespuolinen henkilö, joka ilmeisesti ihmetteli, mitä muut tekivät vielä hereillä, kunnes huomasi vieraat. "Iltaa, ja pahoittelumme häiriöstä näin myöhäiseen aikaan", Xinyi vastasi, Akikon nöyrästi kumarrellessa neidin takana. Yukimura selitti tilanteen, ja tämä toinen mies tarjosi ilmeisesti omaa huonettaan. "Jos siitä ei ole äärimmäistä vaivaa ja harmia, olisimme äärimmäisen kiitollisia", Akiko vastasi. Häntä hieman hermostutti aiheuttaa näin myöhään täysin tuntemattomille vaivaa, mutta Xinyi ei näyttänyt olevan hommasta moksiskaan, vaan kiitteli myöskin tarjouksesta, ja oli valmis ottamaan sen vastaan.
_____________________________________________________________________
MASAMUNE

Masamune sai Satorun nukkumaan, mikä ei nyt onneksi ollut vaikeaa, vaikka Masamune ei ihan hirveän kauaa ehtinyt olla mukana kuvioissa enää Satorun syntymän jälkeen, kun heillä meni Sakuran kanssa poikki. Mutta poika nukahti ja varmaan Rui ja Yukimura viereisessä huoneessa kuulisivat, jos tämä heräisi sillä välin, kun Masamune oli poissa. Ei hänellä nyt kauaa menisi, kun lentäisi vuorille ja takaisin. Hän oli olettanut, että Yukimura nyt ainakin oli jo nukkumassa ja varmaan Ruikin, mutta alhaalla paloi yhä valo ja olohuoneessa rupateltiin. Mitä ihmettä se laiska vätys Yukimura teki vielä valveilla? Masamune meni ihmettelemään asiaa olohuoneeseen ihan ääneen ja huomasi, että huoneessa oli pari naista Yukimuran ja Ruin seurana, eli ilmeisesti mitään draamaa ei ollut tekeillä tällä kertaa. He olivat pohtimassa paraikaa vieraille majapaikkaa, koska enää ei oikein voinut pistää uutta kokousta pystyyn. Masamune ehdotti sitten omaa huonettaan, koska se nyt oli vielä melkein kuin uusi, eikä sitten tarvitsisi vaivata ketään muuta. Yukimuralle se kävi, jos vieraille sopi jäädä tänne yöksi ja ilmeisesti sopi, jos siitä ei ollut vaivaa. ”Nou problem.” Masamune ilmoitti. ”En ole vielä ehtinyt asettua sinne, jouduimme tekemään sodan jälkeen muutoksia asuinjärjestelyyn, joten muutin tänne itsekin vasta äsken. Voin hyvin lainata huonetta teille täksi yöksi.” Masamune sanoi, ettei siitä ollut haittaa. ”Mutta lähden nyt, pärjäilkää ja hyvät yöt.” Hän sanoi ja heilautti kättään ennen kuin poistui talosta ja jätti Yukimuran ja Ruin huolehtimaan vieraistaan.
___________________________________________________________________
RUI

Kun naisien majoittumista pohdittiin, Masamunekin saapui alakertaan samalla ja seuraavaksi ongelmakin ratkesi. Masamune sanoi, että voisi mennä vuorille nukkumaan vielä täksi yöksi, niin Akiko ja Xinyi saisivat nukkumapaikan. Se kävi myös naisille ja sen jälkeen Masamune ilmoitti, että lähtisi ja toivotteli hyvät yöt. "Hyvää yötä", vastasin siihen ja käännyin takaisin naisten puoleen. "Voin näyttää huoneen teille samalla, kun haen Satorun meidän puolelle nukkumaan", sanoin ja käännyin lähteäkseni näyttämään tietä, kun mieleeni tuli se, ettei Xinyi voinut kävellä, koska oli jotenkin sitonut jalkansa... yhteen leikkiäkseen avutonta. Tai en ihan ymmärtänyt, että mistä siinä oli kyse, koska miksi kukaan jaksaisi vaivautua leikkimään avutonta sitomalla jalkansa yhteen, jotta muut voisivat kantaa. No ehkä hänen kaverinsa kantaisi hänet. En minä ainakaan ketään jaksaisi kantaa yläkertaan asti ja itsepähän oli jalkansa sitonut yhteen. "Tätä tietä", jatkoin olettaen naisten seuraavan perässä(?) ja jatkoin portaisiin ja siitä yläkertaan. "Selvä, tässä on se huone", kerroin ja avasin oven (en kyl tiiä tuliks ne ees perässä XD). Astelin itse kuitenkin sisään, koska Satoru piti siirtää toiseen huoneeseen. Kun Satoru oli sylissäni, astelin huoneesta taas ulos. "Hyvää yötä", toivottelin vielä naisille ja jatkoin sitten viereiseen huoneeseen, jossa laskin Satorun alas, koska ei hän voisi sylissäni kuitenkaan nukkua. Tiskit jäivät kyllä nyt vähän tiskaamatta, mutta kai ne aamullakin tiskaisi.
________________________________________________________________________
XINYI

Löytyi Xinyille ja Akikolle lopulta onneksi yöpaikka, kun ilmeisesti samassa talossa asuva mies tarjosi omansa täksi yöksi. Miehellä oli kuitenkin jonnekin muualle menoa vielä tälle iltaa, ja voisi kuulemma yöpyä siellä. No tämä kuitenkin lähti, ja sitten sitä olisi kai pitänyt alkaa mennä nukkumaan, Ruin tarjoutuessa näyttämään huoneen sijainnin. Muuten ihan mukava kyllä, mutta kuinka Xinyi sinne pääsisi? Hieman odottavasti hän vilkaisi Yukimuraa, kun tämän vaimo jo oli kääntänyt selkänsä, että josko mies hänet suostuisi kantamaan. Akiko taas katseli hieman avuttomana ympärilleen, kun hänen normaali olemuksensa oli hieman hauraan oloinen, eikä Xinyikään olisi uskaltaunut tämän kannettavaksi alkaa, vaikka kevyt olikin. Yleensä johtajilta ei tällaista kysytty, mutta koska muitakaan ei ollut... "Auttaisitteko?" Xinyi pyysi, ja ojensi käsiään Yukimuraa kohti.

Yläkertaan päästiin(?) ja Rui näytti heille huoneen. Se oli ehkä pienempi ja ei niin hohdokas, mihin Xinyi oli kotonaan tottunut, mutta taivasalla pitkään nukkuneena hänelle riitti, että oli katto pään päällä, ja saisi laskea pään tyynylle ja vetää peiton päälleen. Nainen haki huoneessa olevan vauvan, joka oli jo unessa. Hyvä, koska Xinyi ei olisi tiennyt vauvoista mitään, jos olento olisi keskellä yötä herännyt. Tuikannut korkeintaan tuleen, sillä niin feeniksit hoitivat lapsiaan, tulella ja lämmöllä. "Kiitos paljon teille, ja hyvää yötä", Xinyi toivotti takaisin, Akikon kumarrellessa vieressä. "Kiitos, ja anteeksi vielä kerran myöhäisestä ajankohdasta", tämä sanoi. Nyt voisi vihdoin levähtää.
_________________________________________________________________________
YUKIMURA

Masamune lähti ja toivotteli hyvät yöt. Rui lupasi sitten näyttää vieraille huoneensa ja lähti ennen kuin vieraat pääsivät edes ylös. Fuan-neiti ojenteli jo käsiä Yukimuraa kohti ja pyysi apua, koska ei omin voimin päässyt yläkertaan asti. ”Tietenkin!” Yukimura lupasi, mielellään hän kauniita neitoja kanniskeli. Yukimura nosti tytön syliinsä ja lähti Ruin perässä kohti yläkertaa. Huoneelle kun päästiin, niin Rui kävi nostamassa varovasti nukkuvan Satorun pois tieltä ja Yukimura kävi laskemassa tytön futonille (?). ”Petivaatteet ovat puhtaat, lapsi nukkui niissä hetken aikaa, mutta kaapista löytyy kyllä lisää, jos koette tarpeelliseksi kuitenkin vaihtaa ne.” Yukimura sanoi, että ei Satoru kauaa ollut futonilla vielä loikonut, ennen kuin hänet siirrettiin. ”Mutta jos tulee jotakin, olemme viereisessä huoneessa. Hyvää yötä.” Yukimura toivotteli ja lähti sitten Ruin perässä omalle huoneelle, jossa oli nyt lasta toisen perään, mutta eiköhän sopu sijaa antanut.
___________________________________________________________________________
8. SKIPPPAUS NELJÄLLÄ PÄIVÄLLÄ ETEENPÄIN:

> Päivämäärä: 13.7.1518 ja lauantai

> Olematon kello: noin 15.15

> Syntymäpäivät:
- Rui 19v.

> Muuta:
Kekäleen ja Myrkkymuratin lähtiessä Takatorin linnalta Noki ja Kouki halusivat vielä muistaa heitä ja antaa heille pari häälahjaa, jotka he olivat vaivalla ja rakkaudella keksineet ja etsineet tulevalle hääparille. Häälahjaksi päätyi korvamuurahaispuhdistaja ja hännäntuuheuttaja. Hännäntuuheuttaja on oikeasti Takatorin linnan keittiöstä löytynyt (pöllitty) vispilä, jolla olettavasti voisi ainakin toivoa saavansa tuuheamman hännän. Lahja on eritoten suunnattu Myrkkymuratille, koska Myrkkymuratin häntä on niin ohut, mutta tietty myös Kekäleelle, jos hän haluaisi vaikka pörhistellä häntänsä kanssa. Miten se vispilä eli hännäntuuheuttaja sitten toimii, niin sitä ei moni tiedä. Korvamuurahaispuhdistaja puhdistaa korvat muurahaisista nimensä mukaan eli selkokielellä siirappia tikun nokassa ja ei muuta kun kaivelemaan vaan.
_______________________________________________________________________
HIJIKATA

Hijikata oli saanut järjesteltyä asiansa siihen mallille, että pystyi vihdoin lähtemään kylältä kohti Takatorin linnaa. Hän oli aamupäivän pakannut kaiken tarpeellisen, jättäen pois kaiken, millä ei ollut merkitystä arkielämän kannalta. Joukot hän oli päättänyt lähettää Edoon, suojelemaan siviileitä samaan tapaan kuin he olivat tehneet ennen sodan alkua, ja määränny, että kuukauden välein hän halusi kuulla raportin, mitä siellä päin tapahtui. Kondolle ja Yamanamille taas pitäisi saada viesti välitettyä jotenkin niin, ettei Ito saisi asiasta vihiä. Joka tapauksessa heidän oli kaikkien pidettävä nykyisin matalaa profiilia, antaa keisarin uskoa heidän kuolleen. Jos ongelmia syntyisi, Hijikata todennäköisesti tulisi menettämään henkensä, mutta hän ottaisi vastuun jokaisesta teostaan puhtaalla omatunnolla. Hyvästeltyään viimeisenä lähtevät ja maksettuaan heidän majoituksesta, ja myöhemmin parantamisesta aiheuttaman valtavan laskun keisarin heille suomista varoista, Hijikata nousi hevosen selkään, ja lähti suuntaamaan kohti Takatorin linnaa, Yamazaki seuranaan(?).

"Hijikata-san!" kuului huudahdus melkein heti kylän ulkopuolella. Ichimura, tietenkin, oli hänen perässään. "Tulen mukaanne", poika ilmoitti päättäväisesti. "Etkä tule, sinua ei ole kutsuttu, eikä Takatorin väki varmastikaan arvosta kakaraa juoksemassa ympäri linnaa", Hijikata vastasi, tietäen jo valmiiksi, ettei touhusta tulisi yhtään mitään. Eikä hän uskonut itsensäkään ja Yamazakin olevan kaikista halutuimpia vieraita, puhumattamaan jostain ylimääräisestä äänekkäästä kakarasta. "Olen edelleen teidän palvelijanne, ette voi erottaa minua tehtävistäni, kun Kondo-san on jo hyväksynyt jäsenyyteni. Lisäksi, Okita-san on siellä, enkä minä jätä kavereitani pulaan, vai mitä Susumu?" kakara kysyi, kuin tämän pointit olisivat olleet jotenkin päteviäkin. Ichimura oli Hijikatan palvelija vain siksi, että tämä ei kyennyt tappamaan ketään, ja istuisi varmaan edelleenkin Shinsengumien senaikaisen päärakennuksen portilla. "Jos sinun on saatava nähdä Souji vielä kerran ennen lähtöäsi, niin hyväksyn sen. Mutta sen jälkeen lähdet muiden perään ja palaat Edoon", Hijikata myöntyi lopulta. Ei varakomentaja oikein muutakaan voinut, ja varmastikin kakara itsekin ymmärtäisi, ettei Takatorin linna ollut hänen paikkansa, kun älyäisi linnan olevan täynnä yliluonnollisia. (Niinhän sinä kuvittelet... xDD)

Sivun 41 roolaukset:

SUSUMU

Asioiden hoitamisen suhteen olikin pidetty kiirettä, että kaikki sai mahdollisimman nopeasti hoidettua siihen pisteeseen, että voisi muuttaa Takatorin linnalle ainakin väliaikaisesti. Tai siihen asti kunnes Okita olisi toivon mukaan parantunut ennemmin kuin kuollut. Sitä ennen oli kuitenkin pitänyt odotella viestintuojaa Takatorilta, että kai se nyt edes kävisi heille ja ilmeisesti kävi sitten, kun se samainen nainen, joka viime kerrallakin oli käynyt, tuli ilmoittamaan tilanteesta. Neljä päivää asioiden järjestely kuitenkin loppujen lopuksi vaati, mutta sitten alettiin olemaan lähtökuopissa. Aamun aikana olin jo pakannut vähäisen omaisuuteni mukaan ja tällä hetkellä olin laittamassa hevosta valmiiksi, koska nyt ei tarvinnut liikkua mitenkään salamyhkäisesti, niin hevosen pystyi ottamaan mukaan. Ja miksi sitä nyt olisin jättänyt jollekin majatalolle muutenkaan norkoilemaan? Ei majatalon pitäjä sitä hyvällä olisi katsonut. Tai olisihan hän voinut myydä sen ja saada siitä pitkän pennin. Ihan toimiva hevonenhan tämä kuitenkin oli, joskin ei kuitenkaan se alkuperäinen omani, koska se kuoli silloin tienpenkkaan, kun oli ollut niin kiire Kiotoon.

Hijikata oli joka tapauksessa valmis, joten ei muuta kuin hevosen selkään ja nokka kohti Takatoria. Sinne asti ei kuitenkaan päästy eikä juuri matkaankaan, kun Tetsuhan se siellä huuteli taas Hijikataa ja ilmoitti tulevansa mukaan. No ei kai nyt sentään? Ei se Hijikataskaan mikään hyvä idea ollut, mutta Tetsu jatkoi vaan inttämistään niin kuin joku kakara konsanaan... Niin no kakara kun oli. Tetsu halusi silti mukaan ja vetosi siihen, että oli Hijikatan palvelija. Niin jos hänestä olisi hyötyä edes siinä hommassa, mutta kun ei oikein ollut ja Tetsu ei oikein saanut mitään ikinä loppuun ja teki kaiken aina vähän sinnepäin muutenkin. Mutta lisänä tähän Okita oli Tetsun kaveri ja hän ei jättäisi kavereitaan pulaan. Niin... hän taisi pikemmin järjestää niitä. Lopuksi Tetsu halusi vielä mielipiteenikin asiaan, että vai mitä, että asiat olivat näin. "Jos nyt vaan kuitenkin jäisit kyydistä... Kuulit kuitenkin, mitä Hijikata-san sanoi", totesin siihen. Tai no ei kuullut, mutta Tetsu oli vajakki muutenkin. Tosin sitten tapahtui ihme ja Hijikata jotenkin suostui tähän, mutta hyvästeltyään Okitan, Tetsu saisi lähteä takaisin Edoon. Ihan niin kuin lähtisi nyt, kun hän sai luvan jo tulla mukaankin sille linnalle. No ei kai siinä, jos Hijikata oli siitä sitä mieltä, mutta turha tähän oli sen enempää jäädä, joten jatkoimme matkaa(?).

Linnan alkaessa jonkun ajan päästä näkymään(?) huokaisin helpotuksesta. Päivä oli sen verran kuuma, että vaikka iltapäivää jo selvästi elettiin, niin aurinko porotti aikalailla edelleenkin täydeltä taivaalta. Mustat vaatteet imivät kaiken lämmön itseensä ja ne painautuivat aika inhan nihkeinä ihooni kiinni, mutta ehkä perillä pääsisi kylpyyn. Tuskin ihan heti, mutta jossain kohdassa varmasti. Vesikin tekisi varmaan terää, mutta sitäkin saisi vasta perillä. Joka tapauksessa linnan muurien läheisyyteen päästiin(?), joten sitten olisi enää kiva päästä sisään. Onneksi muurit suojasivat auringolta jonkun verran, korkeat kun olivat.
__________________________________________________________________________
TETSUNOSUKE

Tetsu oli päättänyt, että hänhän tulisi mukaan, halusi varakomentaja niin tai ei. Poika oli odottanut, että muut olisivat lähtövalmiita, ja viivytteli itse piilossa, kerrankin hänelle oli hyötyä pienestä koostaan. Kun Hijikata oli päässyt lähtemään kylästä, tämä tuskin kääntyisi Tetsun takia erikseen kantaakseen pojan pois, lähti hän varakomentajan ja Susumun perään. Kuten arvata saattoi, Hijikata ei ilahtunut asiasta, mutta kuten Tetsu oli suunnitellutkin, ei mies enää viitsinyt takaisinkaan kääntyä. Susumu kuitenkin päätti ottaa varakomentajan puolen asiaan, kun Tetsu kysyi ninjan mielipidettä. "Petturi... tässä vaiheessa sinun olisi pitänyt pitää minun puolia..." poika mutisi itsekseen, mutta Hijikata antoi kuin ihmeen kaupalla periksi. Vaikkakin vain siksi aikaa, että Tetsu saisi vielä nähdä Okitan ja hyvästellä tämän ennen lähtöä. No, Okita varmasti ainakin pitäisi Tetsun puolia, tämä ylipuhuisi Hijikatan. (...Koska linnan väellä ei ole sanottavaa asiaan, vai mitä Tetsu?)

Matka taittui, Tetsun kulkiessa kävellen, kun ei hänellä hevostakaan ollut, ja Hijikata kai näki asian enemmän rangaistuksena siitä, että poika toimi taas omin päin. No, jos jostain niin raudanlujasta itsepäisyydestään poika oli tunnettu, ja hänhän pysyi kuin pysyikin hevosten kävelyvauhdissa mukana, vaikka kuumahan siinä tuli, ja joutui kantamaan itse omat kantamuksensa. Ei niitä mahdottomasti onneksi ollut, koska Hijikata ei antanut Tetsun hommata ihan mitä halusi muutenkaan. "Hei, linna näkyy jo! Hei siellä!" Tetsu huudahti, kun huomasi muurit ja portin, ja vilkutti iloisesti.
__________________________________________________________________________
SASAKI

Taistelu Takatorin linnaa vastaan oli päättynyt neuvotteluihin, koska ilmeisesti Ito-san oli jotenkin antanut virheellistä informaatiota sotaan liittyen ja Okita-sensei joka oli onneksi jostain syystä vielä elossa, oli saanut osapuolet neuvottelemaan. Tilanne oli aika sekava ja kun se ei riittänyt, niin Okita-sensein sairaus oli paljastunut tuberkuloosiksi vankeusaikana ja ilmeisesti linnalla oli joku yliluonnollinen lääkäri, joka voisi auttaa häntä. Tiedä sitten, miksi viholliset auttoivat, mutta Hijikata-san oli suostunut siihen. Sasaki ei oikein pitänyt ajatuksesta, että Okita-sensei jäisi vihollisten linnoitukseen. Ja sitten Hijikata-san sanoi myös jäävänsä sinne Yamazakin kanssa. Kaikkea sitä kuulikin. Loput joukoista oli ensin tarkastettu tuberkuloositartunnan varalta ja sitten kynnelle kykenevät lähtivät edeltä Edoon. Sasakin joukot jäivät toistaiseksi Takatoriin (?) siihen asti, että loukkaantuneet paranisivat sen verran, että heidät voisi siirtää (?). Mutta sitä ennen Sasaki tahtoi itse nähdä, että Okita-sensei oli kunnossa ja lisäksi Okita ei ollut itse ehtinyt pakkaamaan, joten Sasaki pakkasi hänen puolestaan ja toimitti samalla tavarat linnalle.

He lähtivät yhdessä Hijikata-sanin ja Yamazakin kanssa kohti linnaa, kun Ichimura pelmahti jostakin paikalle ja päätti tulla mukaan kielloista huolimatta. Lopulta poika sai tulla hyvästelemään Okitan ennen kuin lähtisi Edoon, mutta Sasaki ei oikein uskonut, että Ichimurasta niin helposti päästäisiin. Sen jälkeen matka taittui ilman ongelmia ja linnalle päästiin. Se ei suoraan sanottuna houkuttanut ja koko touhu tuntui enemmän siltä, että oltiin menossa vain ansaan, mutta… Jos Okita oli edelleen hengissä, kerta muut olivat hänet nähneet. Sai nähdä miten tässä kävisi.
_________________________________________________________________________
ZUKO

Vahtivuorossaolijoita oli infottu siitä, että joinain näinä lähipäivinä viholliset, jotka eivät enää olleetkaan vihollisia, kiitos neuvottelujen, saapuisivat todennäköisesti paikalle. Heistä olikin kokoustettu tarkemmin silloin siinä kokouksessa, joka käytiin hyökkäyksen jälkeen, kun kaikki olivat päässeet linnalle. Neljä päivää siinä ilmeisesti meni, koska jonkun ajan päästä linnan muurien ulkopuolelle ilmestyi hevosineen sen verran miehiä, että he olisivat voineet olla he. En ollut kertaakaan ketään heistä vielä henkilökohtaisesti nähnyt, mutta eikö heitä pitänyt olla vain kaksi kappaletta? Mitä nuo kaksi muuta sitten edustivat? Saattajia? No toinen oli selvästi vielä joku kakara, mutta mitään kakaroita ei kuitenkaan olisi pitänyt odottaa. Kolmesta muusta en sitten ollutkaan varma, että kuka se ylimääräinen oli, mutta ei tämä nyt kyllä ollut mikään vihollisien parkkipaikka tai siis ex-vihollisien. Tila oli täälläkin rajallista ja väkeä oli jo ennestään vähän ehkä liikaa, vaikka Kekäle ja Myrkkymuratti olivatkin ottaneet lähtöpassit. Mutta Saeryos oli toki luvannut ottaa kaksi heistä jo huostaansa, että jos koko kööri aikoi jäädä pidemmäksikin aikaa, niin ehkä Saeryos ottaisi koko konkkaronkan. Itsepähän oli tarjonnut parannusapujaan alunperinkin.

Mutta koska ei porukkaa linnan muurien ulkopuolellekaan voinut jättää seisomaan, joten kai heidät olisi ihan hyvä sisäänkin päästää, joten kävin avaamassa porttia. Kai heitä olisi syytä vastaanottaakin eikä Yukimuraakaan näkynyt nyt missään, joten hänkään ei sitä voisi tehdä, joten jonkun se oli hoidettava... jälleen. No jos lykkäisin heidät Yukimuran ovelle, niin ehkä se riittäisi? Astelin kuitenkin porttien ulkopuolelle kääntäen katsettani johtohahmoksi olettamaani mieheen hevosen selässä eli ilmeisesti siihen Hijikata nimiseen mieheen. "Olette varmaan siihen sen Souji nimisen kaverin porukkaan kuuluvaa väkeä?" aloitin, vaikka no tietenkin olivat. Ketä muitakaan he nyt voisivat mahdollisesti olla, mutta jotenkin asia oli syytä aloittaa kuitenkin. "Tulkaa toki sisään ja viedään hevoset ensin talliin, niin voin sitten näyttää tien johtajamme luo, niin hän varmaan selventää tilannetta tarkemmin. Saeryos niminen parantaja on kuitenkin ilmeisesti luvannut ottaa teidät luokseen asumaan... Tosin meitä informoitiin vain kahdesta miehestä... ja nyt teitä on neljä..." totesin loppuun. Mutta he pääsivät kuitenkin sisään(?) ja portit saatiin jälleen kiinni. "Tätä tietä", jatkoin, koska hevoset pitäisi ensin saada parkkiin. Avasin tallin oven heille, jotta he voisivat viedä hevosensa sinne.
___________________________________________________________________________
HIJIKATA

Koko kööri saapui portille, ja heitä oli vastassa melko nuoren näköinen arpikasvoinen nuorukainen. Hijikata laskeutui hevosen selästä, samalla kun tämä varmisteli, että he olivat Okitan kanssa samaa joukkoa. "Kyllä, nimeni on Hijikata Toshizou. Yamazaki Susumu on jäämässä kanssani tänne, Sasaki tuli tuomaan Soujille tärkeimmät tavarat ja Ichimura... tuli vain hyvästelemään hänet", Hijikata esitteli muunkin joukon, osoittaen erikseen aina kenestä puhui. Varsin epäilyttävän näköistähän se oli ehkä, kun kaikilla oli jotain kantamuksia, mutta sille ei nyt voinut valitettavasti mitään. Hevoset voitaisiin ensin viedä talliin, koska ei niitä nyt siihen portillekaan voinut vain jättää seisomaan, ja Hijikata seurasi nuorukaista tallille. Tämä vielä mietti sitä, että heitä olikin neljä kahden sijasta(? Jos siis se vielä kysyy tuota ku Hijikata tuossa selitti... Sori, kuvittelin vaan että Hijikata tekis asian aika alussa jo selväks ^^') mutta Sasaki ja Ichimura eivät olleet tulleet jäädäkseen. Tetsu jäi tallin ulkopuolelle odottamaan, olisi edes tehnyt palvelijan hommansa kunnolla, eikä vain jäänyt lusmuamaan ja ihmettelemään, jos kerta oli työstään niin ylpeä. Hevoset saatiin riisuttua varusteista, ja sitten matka kai jatkuisi ensimmäisenä Sanada Yukimuran luokse(?).
___________________________________________________________________________
SUSUMU

Portit avattiin ja joku suhteellisen nuoren näköinen kaveri ilmestyi porttien suuaukkoon ottamaan meitä vastaan. Tämä varmisteli ensin, että olimmehan niitä, joita tässä edes odoteltiin kaverin samalla pohtiessa myös sitäkin, että meitä olikin nyt enemmän kuin piti olla. Hijikata esittäytyi joka tapauksessa ja esitteli samalla loppuporukankin minun nyökäyttäessäni päätäni siinä kohdassa, kun Hijikata esitteli minut. "Niin arvelimmekin... Olen Zuko ja niin... aivan", Zukoksi esittäytynyt kaveri sanoi ja lähti sitten näyttämään tietä niille hevostalleille, jonne saimme hevoset parkkiin ja tavarat mukaan, joskin omani olivat niin vähäiset, että mahtuivat vaan yhteen kassiin, jonka viskasin olalleni. Astelin ulos tallista ja kun kaikki oli valmista ja hevostallien ovi taas kiinni, suuntasimme seuraavan rakennuksen ovelle. Zuko koputti oveen ja jäimme odottamaan vastausta. Oven avasi pian joku nuori nainen mustassa kimonossaan. "Päivää Zuko... ja te muut. Olettekin varmaan ne odottamamme miehet, otaksun?" nainen sanoi hymyillen. "Kyllä vain... Tässä on Hijikata, Yamazaki, Sasaki ja Ichimura. Sasaki ja Ichimura ilmeisesti vaan käväisevät täällä, mutta jatkavat sitten eteenpäin", Zuko selitti. "Etsitte varmaankin Yukimuraa, eikös vain?" nainen jatkoi taas hymyillen. "Kyllä... Onko hän kotona?" Zuko jatkoi. "Kyllä(?), hän on... Voin hakea hänet, mutta tulkaa vain sisään toki sieltä pihalta. Saisiko olla teetä tai jotain virvokkeita?" nainen jatkoi heti perään. "Kyllä kiitos... Vesi riittää", vastasin omasta puolestani. "No minä tästä lähden taas vahtiin, koska työt kutsuvat... Oli hauska tavata, vaikkakin nyt näin nopeasti tällä kertaa", se Zuko niminen jatkoi meille ja lähti paikalta, kun taas me muut astuimme sisään(?) taloon. "Aivan tosiaan... Olen Sanada Rui, hauska tutustua", nainen jatkoi vielä nimeensä. "Yukimura! Miehet kylältä ovat täällä!" Rui kävi nopeasti huikkaamassa sille johtajalle kiirehtien sitten keittiöön, koska sieltä ne tarjoiltavat usein löytyivät.
______________________________________________________________________
HIJIKATA

Nuorukainen esitteli itsensä Zukoksi, ja kun hevoset oli saatu talliin, lähdettiin käymään Sanada Yukimuran juttusilla. Oven avasi varsin nuoren näköinen nainen, joka tervehti heitä hymyillen, ja Zuko esitteli vieraat naiselle. Nainen osasi arvata, että Yukimuraahan he etsivät, ei että se olisi ollut mitenkään vaikeaa. Nainen myös oli tarjoamassa virvokkeita, vaikka ei Hijikata olisi välttämättä tarvinnut. "Minä voin auttaa", Tetsu ilmoitti heti, ennen kuin Hijikata ehti tätä estää. Toisaalta poika olisi varmasti vain tiellä, jos auttaisi, mutta olisi myös ehkä hieman tahditonta vain sanoa, että ei, Tetsu ei saanut auttaa. Nainen joka tapauksessa kävi kutsumassa Yukimuran(?) ja esiteltyään itsensä meni sitten keittiöön, Tetsun jo kovin avuliaana menossa perässä, jos nainen avun huolisi.
_______________________________________________________________________
RUI

Olin leipomassa sämpylöitä keittiössä, kun ovelle koputettiin. Yukimura taisi (ehkä) olla yläkerrassa (jos se oikeesti oli ees kotona XD) tekemässä jotain... En tiennyt yhtään mitä, mutta ehkä jotain johtaja juttuja varmaan tai sitten jotain muuta. Mutta niin se ovi piti avata. Suuntasin ovelle nopean käsipesun jälkeen, koska käteni olivat niin jauhossa, että ei sitä viitsinyt ihan joka paikkaan pemottaa, joten parempi huuhtaista ensin. Sitten jatkoin ovelle, jonka takana oli taas Zuko uusien ilmestyksien kanssa. Ovella oli Zukon lisäksi kolme miestä ja joku nuori poika, jolla oli kummallisen väriset hiukset. Tervehdin heitä joka tapauksessa ja osasinkin kyllä jo arvella, mitä porukkaa he oikein olivat ja nappiin oli mennyt. He etsivät taas vaihteeksi Yukimuraa, joten olihan hänet hyvä pyytää paikalle. Kutsuin toki miehet sisään ja he tulivatkin. Zukolla oli kiire vahtivuoroon takaisin ja hän sitten lähti. Minä puolestani päätin tarjota miehille jotain ja yksi halusi vettä, mutta seuraava taas ei oikein vastannut asiaan mitään, että hieman jäi mysteeriksi nyt, että olisiko tämä edes halunnut mitään. No, jos hänellekin sitten vaikka vettä tai koko köörille... tai en tiedä, mutta ei hän ollut kyllä suoraan kieltäytynytkään, joten ehkä tee voisi kelvata? No ei sitä pakko ollut juoda, jos ei maistuisikaan, mutta olisi se kohteliasta kuitenkin tarjota kaikille. Se nuori poika tosin ilmoitti, että voisi auttaa. "Kovin ystävällistä", tokaisin pojalle. Eihän hänen vieraana olisi tarvinnut, mutta jos nyt halusi, niin en nähnyt sille tietenkään mitään estettäkään. "Yukimura tulee luultavasti ihan kohta puoliin", kerroin vieraille viittoen samalla sitä poikaa seuraamaan itseäni keittiöön alkaen ottamaan teen keittämiseen ja hauduttamiseen tarkoitettua välineistöä esiin.
_________________________________________________________________________
YUKIMURA

Yukimuran tärkeät johtaja-asiat, eli toisin sanoen päiväunet, keskeytyivät, kun Rui huuteli, että jotkin kylän miehet olivat tulleet. Viimekertaiset naiset olivat olleet miellyttävämpi heräämisen syy, mutta kai niitä kylän miehiä piti sitten mennä katsomaan, vaikkei heti leikannutkaan, että mistä kylästä tänne jotain miehiä oli tullut ja miksi. Haukotellen, hiukset sekaisin ja kimono huolettomasti päällä Yukimura laskeutui alakertaan. Hän katsoi hetken vieraita ja tunnisti sitten yhden vieraista jostain, muttei nyt muistanut että mistä. ”Aivan, Hijikata-san! Te tulitte, loistavaa!” Yukimura tajusi sitten, mitä kylän miehiä nämä nyt olivat ja miksi he täällä olivat. Ja se aikaisempi ninjakin oli mukana, hyvä, ettei ollut hukkunut mihinkään. Ja kolmatta herraa Yukimura ei sitten muistanutkaan nähneensä ennen. Ja miksi heitä oli kolme, kun kahdesta oli ollut puhe?
___________________________________________________________________________
HIJIKATA

Tetsu sitten meni auttamaan rouva Sanadaa niiden virvokkeiden kanssa, ja Hijikata jäi Yamazakin ja Sasakin kanssa odottamaan Yukimuraa. Mies oli varsin sotkuinen näky, ja Hijikata oli melko varma, että tältä mies oli silloin näyttänyt, kun Yamazaki oli puhunut raportissaan likaisesta miehestä. Ei Yukimura likainen nyt ollut, mutta muuten räjähdyksen näköinen. Oliko tämä todella vasta herännyt? "Päivää. Sasaki tuli mukaan tuomaan Soujille jotain tämän omia tavaroita, ja Yamazakin oletkin jo tavannut", Hijikata kertoi. "Itse asiassa... Jos muistatte vielä Ichimuran, sen varsin toivottoman kakaran", Hijikata ei kehdannut kutsua poikaa palvelijakseen, tämä oli sen verran ammattimainen tyrijä jo siinä hommassa, "Niin hänkin vaati saada tulla mukaan tapaamaan Soujia. Hän tosin meni vaimonne kanssa järjestelemään jotain virvokkeita." Ehkä parempi, että hän mainitsisi pojastakin, kuin että tämä vain pamahtaisi jostain paikalle, kuten oli neuvottelujen aikana käynyt.
___________________________________________________________________________
TETSUNOSUKE

Rouva Sanadalle, kelpasi apu, ja Tetsu meni tämän mukana keittiöön. "Olitko leipomassa jotain?" Tetsu kysyi, huomaten Ruin keskeneräiset leivokset. Hän ei itse ollut kovin ahkera ruuanlaittaja, mutta osin siksi, että hänen ei annettu touhuta enempää keittiössä kuin oli tarpeen. Yleensä shinsengumeissa kierrätettiin kokkivuoroja, mutta jostain syystä poika aina hypättiin yli. Mutta niin, rouva Sanada kaivoi teetarvikkeet esille, ja Tetsu meni sytyttämään tulen hellalle (Tai millainen tarkalleen systeemi on ollut tuohon aikaan.. ^^')
__________________________________________________________________________
SUSUMU

Ei siinä nyt kovinkaan kauaa tai ainakaan älyttömän pitkään mennyt, kun Sanada saapui paikalle, mutta olipa siinä taas näkyä kerrakseen. Eikö hänellä ollut ketään palvelijaa tai ketään, joka katsoisi, mitä tämä päälleen puki ja miltä näytti? Neuvotteluissa Sanada ei ihan ollut tuolta näyttänyt, mutta nyt hänestä tuli enemminkin katuojasta noussut pummi mieleen kuin minkään linnan johtaja. Sanada ei tosin vaikuttanut siltä, että olisi edes tietoinen siitä, ketä olimme, kunnes hänellä taisi välähtää. "Päivää", sanoin vaan siihen Hijikatan jo selitellessä, mitä mm. Sasaki teki täällä ja Tetsunkin hän mainitti, että tämä oli mennyt sen Ruin eli ilmeisesti tämän johtajan vaimon kanssa keittiöön katsomaan jotain virvokkeita. Tosin, jos Tetsu tekisi siellä jotain, ei voisi kuin toivoa, ettei keittiölle kävisi kuinkaan. Mutta selitti Hijikata myös Tetsun täällä olemiselle syynkin.
_______________________________________________________________________
RUI

Poika seurasi minua keittiöön ja kyseli heti, että olinko leipomassa jotain. "Kyllä tai itseasiassa kokeilen jotain uutta. En kyllä tiedä tuleeko siitä mitään, mutta ei voi tietää, jos ei kokeile", vastasin siihen, mutta ei niillä nyt ollut kiire. Ensin pitäisi saada vieraille ne teet ja yksi heistä tahtoi vain vettä. Yukimuralle voisi myös tyrkyttää teetä, niin karisisi ne unihiekatkin silmistä, koska mitäpä muutakaan Yukimura siellä ylhäällä olisi tehnyt kuin nukkunut? Mutta ei se mitään, hyvä jos maistui uni. Poika kuitenkin meni sytyttämään tulta tulisijan luo ja minä laitoin vettä pannuun ja asetin sen tulen ylle. "Onko seurueellasi jotain lempiteetä vai kelpaako heille mikä vaan?" kyselin ottaen kuppeja kaapista. Yhteen laitoin kuitenkin ihan vaan kylmää vettä, mutta muihin tulisi sitten teetä. "Entä otatko sinä?" kyselin vielä pojalta, koska ei hänkään ollut vastannut vielä teekysymykseen mitään.
___________________________________________________________________________
YUKIMURA

”Päivää, päivää.” Yukimura vastasi kohteliaasti muiden hyvänpäiväntoivotuksiin. ”Tulkaa toki peremmälle.” Hän sanoi ja vei vieraat olohuoneeseen, kerta Rui oli jo hääräämässä jotain teetä, niin kai he hetken ehtisivät istua. Ja Hijikata myös esitteli muut seurueesta, ja täysin vieras mies oli Sasaki ja hän oli mukana vain tuomassa Okitan tavaroita. Mies kumarsi kohteliaasti ja Yukimurakin nyökäytti päätään. Sitten siihen likaiseen ninjaan joka ei ollut enää niin likainen ja hyvähän hänen oli arvostella, niin hän oli Yamazaki. Voi olla että nimi oli mainittu ennen, mutta ei Yukimurakaan kaikkea voinut muistaa. (mitä sä niinku ylipäänsä ikinä muutenkaan muistaisit?) Sitten olisi pitänyt muistaa vielä joku Ichimura, mutta se ei kyllä sytyttänyt mitään valoa Yukimuran pääkoppaan. Joku kakara neuvottelusta, aivan, nyt hän muisti. Mutta poika oli tullut mukaan, koska oli halunnut vielä nähdä Okitan. Ja nyt hän oli auttamassa Ruita joidenkin virvokkeiden kanssa. ”Miten reipas lapsi. Mutta ei se haittaa mitään. Oikeastaan jos me nyt jäämme tänne juomaan teet, niin voisin hakea Okitan ja Saeryosinkin paikalle. Pikku hetki, olkaa kuin kotonanne, vaikka varsinainen väliaikainen kotinne tuleekin olemaan naapurissa.” Yukimura sanoi ja meni ensin keittiölle, jossa Rui hääräsi sen pikkupojan kanssa. ”Rui, laitatko sen verran teetä, että Okitalle ja Saeryosillekin riittää? Käyn hakemassa heidät tänne.” Yukimura sanoi ja lähti sitten hakemaan loppuja vieraita paikalle.
___________________________________________________________________________
TETSUNOSUKE

"Hmmm... No, onnea yritykseen", Tetsu totesi rohkaisevasti, kun Rui kertoi kokeilevansa jotain uutta. Keksikö hän siis itse ihan uuden reseptin? Siistiä! Mutta siihen teehen, tuli oli saatu sytytettyä ja nainen kerännyt tarvittavan esille, ja kyseli sitten muiden tee-mieltymyksistä. "Hmmm... No, Sasaki-sania en tunne kovinkaan hyvin, joten hän kai juo varmaan ihan vihreää teetä. Hijikata-san taas ei pidä mistään, joten hänelle voi olla ihan millaista vaan", Tetsu pohti, "Voin minäkin kyllä ottaa, vihreää minullekin kiitos." Sitten se Yukimura, jonka luona he olivat, käväisi sanomassa heille, että hakisi myös Okitan ja Saeryosin teelle. "Okita-san tykkää enemmän mehusta, mutta juo myös vihreää teetä, mutta kuka se Saeryos oikein on?" poika kysyi Ruilta.
___________________________________________________________________________
RUI

Poika toivotteli onnea yritykseen, kun olin kertonut, että olin kokeilemassa jotain uutta. Uusien ruokien keksiminen ja ideointi oli mielestäni mukavaa. "Kiitos", vastasin hymyillen pojalle. Mutta takaisin teehen ja ilmeisesti se oli aika yksimielistä, koska kaikille joko vihreää ja sitten oli joku Hijikata, joka ei tykännyt mistään. No eihän sitä ollut pakko juoda, mutta tekisin kuitenkin myös hänelle. "Eli vihreää siis", tokaisin siihen. Poika halusi myös, joten nappasin hänelle vielä kupin ja vihreä tee hänellekin oli kelvannut. Tosin pian Yukimurakin ilmestyi keittiöön, mikä oli aika harvinainen näky, ellei hän tullut syömään. Hän kertoi, että Okita ja Saeryos olisivat myös tulossa, joten heille voisi myös tehdä. "Tietenkin", vastasin siihen ja otin kaksi kuppia vielä lisäksi työtasolle. Sitten Yukimura lähti jonnekin ja poika kertoi, että Okita tykkäsi enemmän mehusta, mutta myös vihreä tee kelpasi ja kyseli perään, kuka Saeryos oli. "Parantaja... Tai virallisemmin kyllä haltia... puuhaltia tarkemmin sanottuna. Hän toimii kuitenkin parantajana linnalla. Hän yrittää saada Okitankin kuntoon", vastasin ja käännyin teepannun puoleen, kun se alkoi puhista. Otin sen pois tulisijan yltä. "Sammuttaisitko tulen?" pyysin poikaa samalla, kun aloin itse teenhaudutuspuuhiin ja kun se oli valmista, kaadoin teen kuppeihin. Kaivelin kaapista myös itsetekemääni marjamehua ja kaadoin sitä yhteen kuppiin. Lisäksi yhdessä kupissa oli edelleenkin toki vain vettä ja se oli sille ninjan näköiselle kaverille. Kasailin teekupit, mehun ja veden tarjottimen päälle ja lähdin sitten tarjottimen kanssa olohuoneen puolelle, johon miehet olivat leiriytyneet. "Näin, olkaa hyvät. Kaikissa on samaa paitsi tässä yhdessä on vain vettä ja sitten on Okitan mehu", kerroin ja ninja ainaki kävi hakemassa sen vetensä.
___________________________________________________________________________
HIJIKATA

Yukimura näytti heille olohuoneen, ja muisti myös Ichimuran, kuvaillen poikaa reippaaksi. No, se oli yksi sana kuvata poikaa, ei ehkä se jonka Hijikata olisi itse ensimmäisenä valinnut. Kun Soujista tuli puhetta, mies keksi, että hakisi Soujin ja tätä hoitaneen Saeryosin paikalle myöskin. No, se sopi kyllä hänelle, ja Yukimura kävi ilmoittamassa asiasta myös vaimolleen ja Ichimuralle. Tovi siinä odoteltiin sitten hiljaisuudessa, kunnes nainen tuli teetarjottimen kanssa, kakara perässään. Kaikille oli teetä, paitsi Yamazakille sitä toivomaansa vettä ja Soujille... mehua? No, siitä Souji kyllä pitikin, mutta hieman ehkä erikoinen valinta. Arvatenkin Ichimuran tekosia, kun poika hymyili niin ylpeänä. "Kiitoksia", Hijikata kuitenkin sanoi, ja otti itselleen kupillisen teetä, ja sitten sitä kai odotettiin, että Yukimura tulisi Soujin ja Saeryosin kanssa paikalle.
___________________________________________________________________________
TETSUNOSUKE

Rui onnistuisi varmasti kokeilussaan, Tetsu uskoi. Miksi ei onnistuisi, kyllä varmasti kaikki nykyisetkin ruuat on joku keksinyt ensin kokeilemalla. Joka tapauksessa, Rui päätti, että Hijikata saisi samaa teetä kuin kaikki muutkin. Mitä taas siihen Saeryosiin tuli, niin kyseessä oli parantaja, tai siis puuhaltia. Mutta toimi parantajana ja hoiti... Okitaa? "Okita-sanilla on kyllä varsin usein yskä..." Tetsu sanoi mietteliäästi. Kun pannu alkoi äännellä veden olevan valmista, Rui alkoi hauduttamaan teetä ja poika sai sammuttaa tulen, minkä hän (tällä kertaa) hoitikin ilman kommelluksia. Kun juomat oli saatu valmiiksi, poika seurasi naista olohuoneeseen, missä odoteltiin jo, ja Tetsukin otti itselleen kupin teetä ja etsi itselleen mukavan istumapaikan. Maistaen teetä hän huomasi tämän olevan jopa parempaa, kuin mitä hän itse aina teki, vaikka teki kaiken ihan samalla tavalla kuin nainenkin. Varmaankin sitten linnassa oli parempilaatuista teetä, ei se muusta voinut johtua.
_________________________________________________________________________
SOUJI

Souji oli muuttanut Saeryosin kanssa sairashuoneelta yhdelle linnan sivurakennuksista ja saanut oman huoneen. Asumisjärjestelyjä voisi ilmeisesti sopia sitten paremmin, kun kaikki olisivat paikalla. Souji ei kauheasti ollut viitsinyt lähteä talosta mihinkään, koska ei ollut ihan varma, miten mielellään muut linnan asukkaat häntä pitivät täällä. Oli siis ehkä parasta pysytellä poissa jaloista. Hän oli viettänyt päivänsä lähinnä vahtimalla ikkunasta, koska Hijikata tulisi. No välillä piti tietenkin leikkiä Saizon kanssa ja ulkoiluttaa sitä, jotta raukalle ei tulisi aika pitkäksi. Mutta kun Hijikatalla kesti taas ihan luvattoman kauan, Souji alkoi epäillä, että hän olikin vain huijannut tulevansa myöhemmin linnalle ja lähtenyt vain hoitamaan hommiaan Kiotoon. Ei kai hän niin julma voisi olla? No Souji oli väsynyt vahtaamaan ikkunasta ulos, joten oli käyttänyt aikansa piirtämällä, kun oli saanut paperia ja siveltimiä. Siinä se aika kului rattoisasti vaikka hiukan kadutti, että hän oli antanut runokirjansa Tetsulle säilytykseen, niin hän ei voinut lukea sitä.

Tietenkin, heti kun Souji oli lopettanut vahtimisen, niin ei mennyt kauaa kun Saeryos tuli huoneeseen ja sanoi Yukimuran tulleen hakemaan heitä. Koska Hijikata ja muut olivat tulleet. Yamazaki nyt ei ehkä käsittänyt ”muita” mutta olkoon. Souji keskeytti taideteoksensa ja nappasi mallina olevan Saizon mukaan, koska ei sitä nyt tietenkään voinut tänne yksin jättää. Halusi Saizokin tavata Hijikatan ja ”muut”. He lähtivät Yukimuran kanssa viereiseen rakennukseen ja siellä Hijikata ja Yamazaki hörppivät jo tyytyväisinä teetä. ”Että kehtasitte aloittaa juhlat ilman minua!” Souji syytti ja huomasi Tetsun. ”Tetsu-kun, sinäkin tulit!” Hän innostui. ”Okita-sensei…” Kuului sitten vähän syrjempää ja sitten hän huomasi Sasakin. Hupsista. Souji ehti juuri ja juuri nostaa saizon ylös ettei se jäisi väliin, kun Sasaki tuli halaamaan häntä itkien liikutuksesta… kai? ”Miten saatoitte!? Tajuatteko yhtään miten huolissani olin katoamistemppunne takia!?” Mies saarnasi ja sen jälkeen ei hetkeen saanutkaan itkultaan mitään sanottua. ”Tiedän… olen pahoillani, että aiheutin huolta… Sasaki-san.” Souji pahoitteli sitten. ”Olen niin onnellinen, että olette hengissä.” Sasaki sanoi sitten ja ryhdistäytyi ja päästi Soujin irti. Varmuuden vuoksi Souji laski kuitenkin Saizon maahan (?).

Sitten Sasaki haki matkatavaroita ja alkoi purkamaan niitä ja lykkäämään Soujin syliin. ”Tässä, pakkasin univormunne ja vaihtovaatteenne, muistakin pukea lämpimästi, iltaisin on viileä vaikka onkin kesä. Sitten tässä on ylimääräinen peite, ettet palele yöllä, ja Saizon sänky ja puruluu. Ja tässä ovat lempikirjasi ja piirustusvälineesi, pakkasimme myös kaikki tekemämme salaisen projektin kirjat, joita emme ehtineet ennen katoamistanne toimittaa. Valitettavasti menetimme koko erän tuntemattomista syistä… Koittakaa olla kunnolla ja aiheuttamasta edes normaalia enempää huolta varakomentaja Hijikata-sanille ja älkää murehtiko muista, minä hoidan kaiken poissa ollessanne, kunhan pysytte poissa ikävyyksistä parhaanne mukaan.” Sasaki jatkoi ja Souji ei osannut kuin tuijottaa miestä hölmistyneenä tavaravuori sylissään. ”Voin pakata ne takaisin.” Sasaki sanoi sitten ja alkoi lapata tavaroita takaisin, kun oli rauhoittunut. ”Olet tehnyt hyvää tyätä, Sasaki-san. Kiitos.” Souji vastasi sitten, kun pääsi jotenkin yli tästä tilanteesta.

”Tulkaa ihmeessä teelle, nyt kun kaikki on taas hyvin.” Yukimura sanoi ja hän oli itse jo päässyt istumaan muiden joukkoon. Sasaki sai Soujin tavarat pakattua ja jätti ne syrjään ja meni sitten paikalleen kuin ei mitään kohtausta olisi järjestänytkään. ”Pyydän anteeksi äskeistä häiriötä.” Mies sanoi kumartaen aivan tyynenä. ”Ei se mitään.” Yukimura vain vastasi hiukan huvittuneen näköisenä. Souji tuli muiden joukkoon. ”Hijikata-san, sanoit, että vain sinä ja Yamazaki muutatte tänne? Mutta olen silti iloinen, että Tetsu-kun jää myös!” Souji sanoi sitten, koska hauskempaa elo olisi jos Tetsukin asuisi samassa talossa eikä tarvitsisi vain Hijikatan ja Yamazakin kaltaisia hapannaamoja katsella päivästä toiseen.
___________________________________________________________________________
RUI

Poika oli Okitan parantamisiin sanonut vielä, että Okitalla oli yskä. "Niin... Tuberkuloosi on kamala sairaus, mutta Saeryosilla on ilmeisesti konstinsa", vastasin siihen. Mutta olimme päässeet olohuoneeseen, jossa kaikki sillä hetkellä paikallaolijat saivat omat teensä ja vetensä. Enää paikalta puuttuivat Yukimura, Saeryos ja Okita. Pian hekin kuitenkin saapuivat ja se oli heti kamala paikka, kun olimme aloittaneet juhlat ilman Okitaa. Mutta eihän meillä edes ollut mitään juhlia. Okita huomasi myös sen pojan, jonka nimi oli ilmeisesti Tetsu. Ihan kiva, ettei tarvinnut kutsua häntä vaan pojaksi, kun en ollut tajunnut kysyä hänen nimeään. Tosin sitten se yksi mies sai jonkun kohtauksen ja melkein hyökkäsi Okitan kimppuun kuin joku isä konsanaan huolesta soikeana. Okita pahoitteli jotain katoamistemppuaan ja sitten se vanhempi mies alkoi yllättäen kasaamaan jotain tavaroita Okitan syliin ja paasamaan ja huolehtimaan ties mistä, kunnes alkoi sitten pakkaamaan niitä tavaroita taas takaisin. Se ninja katsoi vierestä sen vanhemman miehen hössöttämistä, että mikähän tuohonkin nyt tuli. Pian kuitenkin rauhottui. "Tässä teesi, Yukimura", sanoin kuitenkin ja ojensin tälle kupin(?). Sitten kiersin Saeryosin luo ja ojensin hänellekin yhden niistä teekupeista(?) ja sitten olikin enää Okitan mehu, koska kaikki muut olivat jo saaneet juotavansa. "Tetsu sanoi, että tykkäät mehusta, joten tässä ole hyvä. Tein sen marjoista", kerroin hymyillen ja annoin myös Okitalle juoman(?). Kun juomat oli jaettu, lähdin takaisin keittiöön, koska se tarjotin piti viedä sinne ja tuskin minua nyt muutenkaan tarvittaisiin enää olohuoneessa, joten voisin jatkaa ruokakokeiluihini.
___________________________________________________________________________
TETSUNOSUKE

"Tuberkuloosi?" Tetsu kysyi ihmeissään, mutta nainen oli jo mennyt viemään teet. Mitä hänelle oltiin taas unohdettu kertoa? Toki, hän oli käynyt lääkärintarkastuksessa varakomentajan käskystä, mutta ei hänelle ollut siellä muuta selvinnyt kuin että oli terve ja elämänsä kunnossa, niin ja että hän ei valitettavasti ollut tällä kertaa kasvanut pituutta... Joka tapauksessa sitä sitten odoteltiin, että loputkin tulisivat paikalle, ja Tetsu odotti innolla näkevänsä taas Okitan. Viime kertainen tapaaminen kun oli jäänyt ikävän lyhyeksi. "Okita-san!" Tetsu huudahti iloisesti, kun kuuli nimensä kutsuttavan ja siellähän Okita olikin. Kovin hän olisi rynnännyt halaamaan miestä, mutta hävisi siinä valitettavasti Sasakille, joka alkoi käyttäytyä siinä vaiheessa epäilyttävän Tatsumaisesti... Joka tapauksessa, Sasaki esitteli kaiken, mitä oli Okitalle pakannut mukaan, samalla kun Tetsu sai oman tervehdyksensä Saizolta. Possun hampaiden osuessa hänen polveensa poika parkaisikin niin, että koko talo varmasti raikui. Mutta hetken hyppelyn jälkeen hän sai possun irti itsestään, ja ilmeisesti Sasakikin ehti rauhoittua. Rui tarjosi saapuneille näiden teet, ja Soujille mehun, jolloin Tetsu hymyili leveästi, että oli hoksannut asian.

Kuitenkin, Souji huomautti siitä, että myös Tetsu oli paikalla, ja jäämässä, eikä pelkästään Hijikata ja Susumu. "Ei, poika vain ei suostunut lähtemään, ennen kuin näkisi sinut. Ja Ichimura, kun saat teesi juotua, voitkin poistua ja jatkaa saman tien Edoon, olet jo pahasti jäljessä muihin nähden", Hijikata huomautti kylmästi. "Mutta olen palvelijanne, ja on tehtäväni mennä minne tekin menette, Hijikata-san!" Tetsu protestoi. Tosin tällä kertaa hän ei luottanut, että Susumu osaisi pitää hänen puoliaan, joten tällä kertaa hän käänsi katseensa Okitaan. "Okita-san, sanokaa edes te Hijikata-sanille, että on kaikkien parhaaksi, että jään tänne, minua hän ei kuuntele, ja Susumu ei vain ymmärrä", Tetsu ilmoitti, ja saikin Hijikatalta julman mulkaisun osakseen. "Selvä, muutin mieleni, voitkin lähteä saman tien", mies murahti. Nyt kun Okita pelastaisi hänet...
__________________________________________________________________________
SOUJI

Sasakin rauhoituttua piti odottaa Tetsun rauhoittumista, kun poika leikki Saizon kanssa. Niin iloinen jälleennäkeminen taas, vaikka ei viimeisestä nyt ollut montaa päivää. Sitten Rui-san tuli tarjoamaan teetä muille jälkikäteen paikalle tulleille ja sitten hän tarjosi Soujille mehua… Souji katsoi kuppia hiukan hämmentyneenä, koska yleensä hänkin kyllä joi tällaisissa seurustelutilaisuuksissa ihan teetä siinä missä muutkin. No lähinnä siksi, koska mehua harvemmin tarjottiin ja oli hiukan ehkä lapsellista pyytää sitä erikseen. Mutta Tetsu oli ilmeisesti kertonut Ruille, että Souji piti enemmän mehusta ja nainen oli itse tehnyt sen marjoista. ”Kiitos Rui-san.” Souji vastasi hymyillen ja otti mehun vastaan.

Sitten pohdittiin sitä asiaa, mistä lähtien Tetsukin oli muuttamassa tänne. Vaikka toki se oli ihan ymmärrettävää, koska mitä Tetsu Hijikatan palvelijana tekisi ilman Hijikataa? Hijikata kuitenkin sanoi, ettei Tetsu ollut muuttamassa tänne ja saisi luvan painua Edoon, kunhan saisi teensä juotua. Tetsu puolustautui sillä, että oli edelleen Hijikatan palvelija eikä häntä voisi lähettää pois ja sitten hän vetosi Soujiin, koska Hijikata ei kuunnellut häntä ja Yamazaki ei muuten vain ymmärtänyt. ”Jos Hijikata-san on päättänyt lähettää palvelijansa Edoon, niin sille ei voi mitään. Mutta… Oletteko ajatelleet, mitä tapahtuu, kun Tetsu-kun lähtee? Kenen kanssa Saizo leikkii nyt, kun minä en ole siinä kunnossa, että jaksaisin niin hurjia leikkejä? Ja jos kukaan ei leiki Saizon kanssa, hänen täytyy purkaa energiaansa muuten… ja se taas tarkoittaisi…” Souji sanoi sitten ja hänen ei varmaan tarvinnut jatkaa. ”Ichimura Tetsunosukehan nimesi oli? Saat jäädä, kiellän sinua lähtemästä! Tervetuloa!” Yukimura ilmoitti sitten, kun muisti, millaista sotkua ja kaaosta Saizo oli saanut aikaiseksi linnalla.
__________________________________________________________________________
HIJIKATA

Hijikata oli leikkinyt koko shown ajan, kuin ei olisi huomannut yhtään mitään, siinä hän alkoi olla jo ammattilainen. Hieman häntä kuitenkin hävetti, miten touhu alkoi näyttämään täysin samalta kuin kotona, eli yhdeltä kaaokselta. Antoipa erittäin hyvän kuvan varmasti heistä linnan väelle. Joka tapauksessa Tetsu alkoi vaatia nyt muiltakin jotain... suostumusta jäädä, että muut ylipuhuisivat varakomentajan. No, sitä Hijikata ei antaisi tapahtua, se jos mikä olisi häpeän huippu. Souji ensin vaikutti siltä, että tämä ymmärtäisi Hijikatan näkökulman, mutta hän tiesi, ettei homma todellakaan ollut niin helppo. Ja sieltähän se lopulta tulikin, joku juoni siitä, että Soujin possu tarvitsi leikkikaveria... "Kyllä, mutta kaikki sanovat ihan vain Tetsu", Ichimura vastasi Yukimuralle, tämän varmistaessa pojan nimen. Mutta sitten mies päätti, että poika ei edes saisi lähteä. "Jee! Kiitos, tuota..." "Yukimura-san, en usko sen olevan kovin hyvä idea. Poika on äärimmäisen äänekäs, ja hänestä ei ole loppujen lopuksi muuta kuin riesaa", Hijikata varoitti. "Lupaan, etten ole riesana, Yukimura-san", Tetsu aloitti, selvästi tarkoituksenaan ylipuhua Yukimura ylipuhumaan Hijikata.
_________________________________________________________________________
SUSUMU

Olin saanut veteni ja juonut sen aika nopeasti, koska jano oli ollut melkoinen. Istuin sitten vaan se tyhjä kuppi käsissäni tyynyn päällä ja odottelin, että muutkin saapuisivat, niin saataisiin juttu käytyä läpi. Ei siinä kuitenkaan kauaa mennyt ja oli kyllä helpottavaa nähdä, että Okita oli edelleenkin hengissä eikä kuollut. Tosin siinä ei kyllä itse kerennyt oikein tekemään mitään, kun Sasaki riehaantui vähän liikaakin Okitan näkemisestä. Ja samassa mies oli myös tuonut Okitan tavaratkin siihen ja alkoi kasaamaan niitä Okitan syliin muiden lähinnä katsoessa sivussa Sasakin touhuja hämmentyneenä tilanteesta. Okitan possu, Saizo, riehaantui myös Tetsun jälleennäkemisestä ja iski hampaansa tämän polveen ja siitäkös riemu repesi. "Sattuiko jotakuta?" se Rui niminen nainen tuli keittiöstä huolehtimaan Tetsun karjuessa polveaan. Mutta kun Tetsu taisteli Saizon kanssa, Sasaki sai itsensä taas kasaan. Pian Tetsukin pääsi eroon possusta ja sitten Hijikata räjähti puolestaan Tetsulle, että tämä saisi lähteä samantien kalppimaan. Rui puolestaan päätti kadota taas keittiöön, kun possukohtaus oli ohi ja sitten Tetsu jatkoi taas siihen, että oli Hijikatan palvelija ja hänen oli pakko saada jäädä. Lopulta Okita vetosi Saizoon, että jos Tetsu ei saisi jäädä, niin kuka Saizon kanssa leikkisi. Niin no siinäpä kysymys, kai Saizokin toki leikittäjänsä tarvisi. Sanada oli kuitenkin ottamassa Tetsun jo kuin avosylin vastaan ja no mikäs siinä, jos tilaa vaan riittäisi. Hijikata ei kuitenkaan ollut samaa mieltä, koska Tetsusta olisi vaan riesaa. No olihan se todennäköisin vaihtoehto kyllä, mutta Tetsu jo lupaili, ettei olisi. Niin niin, mutta ei ollut asiani kyllä puuttua siihen. Ei minulla ollut mitään Tetsua vastaan, mutta olihan poika välillä melko rasittava riippakivi.
___________________________________________________________________________
YUKIMURA

Oli niin mukavaa, kun raskaan taistelun jälkeen asiat alkoivat palautua taas normaalimpaan suuntaan, vaikka uusien tulokkaiden voisi olla hankala tällä kertaa sopeutua porukkaan sattuneista syistä. Ehkä olisi korkea aika pitää illanistujaiset, niin päästäisiin kunnolla tutustumaan? Ne kun olivat aina niin suosittuja tapahtumia muutenkin. Yukimura oli mennyt muiden vieraiden kanssa teelle kun Sasaki niminen mies liikuttui hiukan ehkä liikaa Okitan näkemisestä, mutta mitä se nyt ketään haittasi. Hyvähän se vain oli, että välitettiin. Lopulta kun kaaos oli hiukan rauhoittunut, Hijikata oli lähettämässä Ichimuraa Edoon, mutta poika ei olisi halunnut. Hiukan sääliksi kävi, kun poika yritti vakuuttaa, että hänen kuului jäädä tänne myös. Yukimuralla ei ollut mitään sitä vastaan, mutta no… muille voisi olla vähän selitettävää, kun kahden ihmisen sijaan tulikin kolme. Mutta kyllä noin pienelle pojalle varmaan jostain joku kolo löydettäisiin, vaikka tilasta hiukan olikin pulaa. Myrkkymuratti ja Kekäle kuitenkin olivat lähteneet, joten heidänkin huoneessaan oli tilaa jos tarvitsi.

Yukimura oli jo puuttumassa asiaan, että hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, että lapsikin jäisi. Mutta sitten Okita otti puheeksi sellaisen huomionarvoisen asian, että tämän possu purkaisi sitten Ichimuran sijaan energiaansa johonkin muualle ja kun mietti mitä silloin Okitan tulopäivänä oli käynyt… Yukimura ei antaisi sen tapahtua. Olkoonki, että possu nyt saataisiin varmaan jotenkin kuriin ja olihan se nyt ollut tuhoamatta mitään tämänkin ajan. Mutta silti parempi, että joku viihdytti possua, ettei sen tarvinnut viihdyttää itse itseään. Yukimura lupasi jo omasta ja muiden puolesta, että Ichimura saisi jäädä. Poika tosin sanoi, että häntä voisi kutsua ihan vain Tetsuksi. Hijikata oli sitä mieltä, että idea oli huono, koska poika oli äänekäs ja hänestä oli vain riesaa. ”No sitten ei ole mitään hätää, hän sopii siinä tapauksessa joukkoon erinomaisesti.” Yukimura sanoi, koska suurin osaa linnan porukastakin voisi kuvailla juuri noin. Tetsu lupasi kuitenkin, ettei olisi riesa. ”Minulla ei ole mitään sitä vastaan, toki en voi ihan täysin yksin asiaa vain päättää, mutta tuskin kukaan muukaan vastustaa. Ja eiköhän sinullekin tilaa täältä löydy.” Yukimura lupaili. Tietenkin oli niitä kaiken maailman Nanakumia jotka vastustivat kaikkea aina, mutta sellaisia oli aina.

Sivun 42 roolaukset:

HIJIKATA

Kovin Hijikata yritti pistää hanttiin, ettei Ichimura saisi jäädä linnalle, mutta Yukimuralla oli täysin toinen mielipide asiasta. Ichimura sopi kuulemma täysin hyvin joukkoon, eikä Hijikata uskonut sen olevan kehu, mutta poika päätti ottaa kommentin hyvillä mielin vastaan. "Ette tule edes huomaamaan, että olen uusi", Ichimura lupasi. "Paikan on oltava vähintään eläintarha, että sinua ei huomaisi", Hijikata murahti, päätään pudistellen. Ainoa syy, miksi poika voisi jäädä huomaamatta, oli tämän koko, mutta ääni teki aina selväksi sen, missä kakara viiletti, ja yleensä juuri siellä missä tätä vähiten kaivattiin. "Jos linnan muu väki sinut hyväksyy, niin olkoot sitten", Hijikata lopulta myöntyi huokaisten raskaasti. Hän oli hoitanut työjuttuja viime päivät kiireellä, että he pääsisivät tulemaan linnalle mahdollisimman pian, ja liian väsynyt inttämään ja riitelemään asiasta. Jo nyt miehen päätä alkoi särkemään, eikä hän ollut ollut linnalla vielä varmaan kymmentä minuuttiakaan...
___________________________________________________________________________
SOUJI

Yukimura antoi Tetsulle luvan jäädä, vaikka Hijikata yritti vielä saada häntä muuttamaan mieltään. Tetsu oli tyytyväinen ja lupasi, ettei kukaan huomaisi hänen olevan uusi tulokas. Hijikata ei ollut kovin vakuuttunut, mutta suostui lopulta, jos muut linnassa olisivat samaa mieltä. ”Ei hätää, ei heillä ole mitään sitä vastaan!” Yukimura sanoi (juu ei varmasti XD). ”Miten hienoa! Kiitos, Sanada-sama.” Souji innostui myös iloisena siitä, että Tetsu sai jäädä. No olisi hän saanut Hijikatan pään käännettyä, viimeistään kertomalla, kenen matkassa ne hänen runonsa tällä hetkellä menivät. Mutta onneksi sitä korttia ei tarvinnut vielä pelata. ”Yukimura riittää, täällä on useampi Sanada, joten se on selkeämpää siten.” Yukimura kuitenkin huomautti puhuttelumuodosta. No toki se oli ihan totta. ”Saeryos, miten sinun asuntoosi nyt mahtuu? Tiedän, että lupasit ottaa vain Soujin, Hijikata ja Yamazakin luoksesi. Mutta mahtuisiko Tetsu vielä samaan porukkaan?” Yukimura kyseli haltialta ja siirtyi itsekin etunimilinjalle, paitsi Hijikatan ja Yamazakin kohdalla. ”No onhan siellä tilaa, joten eiköhän Tetsunosuke mahdu myös.” Haltia lupasi sitten.
___________________________________________________________________________
HIJIKATA

Hijikata hieman epäili, etteikö muilla olisi todella mitään sanottavaa Ichimuran jäämiseen linnalle. Tosin oli sekin ehkä hieman erikoista, että hänen ja Yamazakin tuleminen oli hyväksytty. Souji tietenkin innostui asiasta, mutta tämä tietäisi vain sitä, että Hijikatalla ei olisi koskaan hetken rauhaa, tuskin varmaan tulisi olemaan koko loppuelämänsä aikana. Kuitenkin pojan majoitus olisi voinut olla ongelma, mutta sekin ratkesi, kun Saeryos ilmoitti, että kakara mahtui kyllä samaan asuntoon. No hienoa, ei sillä että Ichimura muutenkaan olisi ollut paljoa tilaa vievä, kun ei tuosta osannut nähtävästi kasvaakaan enää. "Kiitos, Saeryos-san", Ichimura kuitenkin ymmärsi sentään kiittää omin päin. "Ichimura, sinun jäämisesi ei edelleenkään ole varmaa, joten älä vielä iloitse. En ole kuullut muun linnan väen sanovan, että saisit jäädä", Hijikata huomautti. Hän halusi pojan oikeasti jonnekin muualle, ja se voisi olla kakaralle itselleenkin turvallisempi vaihtoehto. Ei, että poika itse sitä ymmärtäisi tuhannessa vuodessakaan...
________________________________________________________________________
SUSUMU

Pysyin lähinnä taustalla, koska ei tässä nyt hirveästi ollut muutakaan ongelmaa kuin se, että mahtaisiko Tetsu mahtua vielä tämän Saeryos nimisen suippokorvaisen otuksen kämpille ja ilmeisesti mahtui. Tai ei kukaan ainakaan sanonut, etteikö olisi mahtunut. Hijikata olisi kuitenkin mieluummin lähettänyt pojan matkoihinsa, mutta no... Tetsu nukkui muutenkin yönsä aina kaapissa, joten voisihan hänet nytkin tunkea kaappiin, jos muuten ei olisi tilaa. En tokikaan kyllä tiennyt miltä se Saeryosin kämppä näytti, vai oliko se samanlainen kuin tämäkin. No oli tai ei, yläkerrassa en kuitenkaan ollut käynyt, joten paha sanoa, millaista siellä nyt sitten olisi. Mutta Tetsusta pitäisi ilmeisesti vielä äänestää muidenkin, koska jostain syystä johtaja ei voinut päättää asiaa itse. Mitä johtaja sitten ylipäätään sai päättää tässä linnassa? No kai ne käytänteet tulisivat ennemmin tai myöhemmin tutuiksi...
________________________________________________________________________

YUKIMURA

Hijikata ja kumppanit olivat saapuneet ja ottaneet mukaansa muutaman ylimääräisenkin, vaikka ilmeisesti kaksi muuta olivat vain saattamassa. Yukimura kävi hakemassa loputkin teelle heidän luokseen ja oli mukava seurata taas vaihteeksi jälleennäkemisen riemua, etenkin kun mukana oli mies, joka ei vielä kertaakaan ollut mukana ja oli ilmeisesti juuri Soujin alainen. Se olikin melkoinen jälleennäkeminen, mutta sitten Tetsu halusi jäädä myös. Hijikata ei olisi halunnut suostua, mutta ei Yukimuralla ollut sydäntä häätää niin söpöä lasta vain pois, kun tämä niin kovasti tahtoi jäädä ja oli auttanut Ruita keittiössä. Lisäksi Souji muistutti, mihin kaikkeen hänen possunsa pystyisi, jos sille tulisi aika pitkäksi. Ehkä Tetsu voisi olla possuvahti? Kuulosti hyvältä ja Yukimura ei saisi jatkossa enää valituksia Tenzeniltä, kun Oboro oli alkanut ovien käyttämisen sijaan tunkemaan ovista ja seinistä vain läpi, koska Gennosuke-samakin teki niin.

Tetsu kiitti Saeryosia, kun tämä lupasi majoittaa Tetsunkin. Hijikata kuitenkin muistutti, ettei asiaa oltu vielä päätetty. ”Pidämme kokouksen tänään illalla, mutta asettukaa toki ensin rauhassa taloksi. Saeryos vie teidät asunnolle, se tosin on ihan viereinen rakennus, kun olette saaneet teenne juotua. Suurin osa porukasta on ihan mukavia, mutta sitten toki on niitä, joita elämä on kohdellut vähän kehnommin ja heidän luottamuksensa ihmisiin ja muihin ylipäänsä on mennyt täysin. Heiltä saattaa tulla ikävää kommenttia kokouksessa, mutta siitä ei kannata välittää.” Yukimura katsoi vielä parhaaksi varoittaa, sillä osalla ei ollut minkään asteen tilannetajua ja empatiakykyä. ”Yritämme saada teidät kuitenkin mahdollisimman nopeasti mukaan ryhmään, niin eiköhän ne vastahakoisetkin mielipiteet muutu. Niin ja olemme viestittäneet Kiotoon jossa yhteyshenkilömme selvittelee asioita ja ilmoittaa sitten, kun on jotain ilmoitettavaa.” Yukimura jatkoi vielä, sillä Tsukihiko oli saanut välitettyä viestin Bankolle, joka suostui selvittämään Ito-ongelmaa.
________________________________________________________________________
TETSUNOSUKE

Yukimurasta tuli ehkä hieman mieleen Kondo, kun tämä oli niin mukava, onneksi mies oli paikan johtaja, eikä kukaan Hijikatan kaltainen. Kuitenkin Tetsun saapumisesta pidettäisiin illalla kokous, mutta jos kaikki olivat yhtä mukavia kuin Yukimura, Tetsulla ei olisi huolen häivää. Varoitti mies kuitenkin, että valitettavasti hankalampiakin tapauksia oli joukossa. No, oli Tetsu saanut Susumunkin mielen muuttumaan itsestään, vaikka ninja kaipasikin ehkä hieman vielä harjoitusta oppiakseen kunnolla, miten oltiin kavereita. "Ei huolta, Hijikatan palvelijana olen tottunut kaikkeen", Tetsu vastasi huolettomasti. "Mutta et ole oppinut siitä yhtään mitään", Hijikata itse muistutti pojalle, mokoma ilonpilaaja... Kuitenkin Tetsu hujautti lopun teen kurkusta alas, polttaen itseään hieman, ja löyhytellen kieltään. Hän halusi päästä jo muuttamaan. "Ito on kiero niljake, arvostan suuresti että yhteyshenkilönne suostui tutkimaan asiaa", Hijikata totesi. Ito? Onko Ito tehnyt jotain? Ja kuka... "Ito oli se ketunnaamainen mies, joka aina tuijottaa Hijikata-sania kummallisesti virnuillen?" Tetsu kysyi, ja varakomentaja oli tukehtua teehensä. ...Taisi mennä arvaus siis oikein.
______________________________________________________________________
SOUJI

Tetsu sai jäädä ja Yukimura selitti illan kokouksesta ja varoitti vielä, että kaikki täällä eivät olleet ihan niin myötämielisiä heidän tuloonsa. Tetsu oli kuitenkin Hijikatan palvelijana tottunut kaikkeen, mikä oli kyllä harvinaisen totta. Eihän Tetsua kiinnostanut sekään, ettei Hijikata olisi edes huolinut häntä shinsengumeihin. Hijikatasta Tetsu puolestaan ei tottumisistaan huolimatta ollut oppinut mitään, minkä jälkeen Tetsu poltti kielensä teessä. Onneksi Soujilla oli mehua, ei voinut kieli palaa. Ja mehu oli kyllä hyvää, Rui-san oli taitava. Sitten puhe kääntyi Itoon ja asia oli selvittelyn alla. Hijikatasta se oli hyvä ja hänen oli pakko tuoda vielä mielipiteensä Itosta esiin. Tetsu ei edes tajunnut, kuka Ito. Lopulta hän hoksasi ja kuvailu osui kyllä kohdilleen sen verran hyvin, että Hijikata oli seuraava, jolla oli ongelmia teen kanssa. ”Ahaa… sen sortin tapaus…” Yukimura myhäili ja Souji yritti olla nauramatta Hijikatan ilmeelle.
_______________________________________________________________________
HIJIKATA

Kaikki tuntui olevan jopa melkein hyvin, ja Hijikata oli tyytyväinen, että Ito-ongelma oli jo saatu työn alle. Häntä hieman ehkä olisi voinut säälittää se mies, joka asialle oli laitettu, mutta ei kuitenkaan, kun ei tuntenut henkilöä. Kuitenkin Ichimuran piti tämäkin hyvä hetki onnistua pilaamaan muistuttamalla Iton inhottavasta tavasta katsoa varakomentajaa, ja sai Hijikatan melkein tukehtumaan teehensä. Muista tämä kuitenkin vaikutti olevan jotenkin hauskaa. Heti kun mies sai jälleen henkeä, hänen ilmeensä muuttui heti huonotuulisemmaksi. "Voin luvata, että se on Iton yksi pahimmista huonoista puolista, mutta ei suinkaan ainoa", hän ilmoitti. Yukimura ei tiennyt, kuinka vastenmielinen liero Ito oli, joten tämä pystyi ottamaan asian vielä huumorilla. Toivokoot myös, ettei koskaan tule tutustumaan Itoon.
__________________________________________________________________________
YUKIMURA

Oli kyllä selvästi huomattavissa, että tässä Ito tapauksessa oli jotain vähän henkilökohtaisempaakin vihanpitoa taustalla, tai muut eivät kyllä suhtautuneet kyseiseen mieheen yhtä silminnähden inhoten, mitä Hijikata. Mutta ehkä se oli ihan ymmärrettävää, kyseinen mies kuulosti aikamoiselta maanvaivalta. Ehkä aihetta ei kannattanut nyt jatkaa. Kun teet oli juotu (?) Yukimura ajatteli, että oli varmasti paras antaa vastatulleiden asettua uuteen kotiinsa. ”Saeryos näyttää teille asuntonne, olen todennäköisesti täällä, jos jotain tulee. Mutta ilmoitan sitten, kun alamme pitämään kokousta. Joudumme pitämään kokouksemme illasta, koska osa meistä on rajoittuneita liikkumaan vain yöaikaan. Joten tällä kertaa kokous on vasta koirantunnilla.” Yukimura selitti, koska Tsukihiko ja Dorian olivat läsnä edellisessä kokouksessa, joten nyt oli toisen ryhmän vuoro.
_________________________________________________________________________
SUSUMU

Vielä oli Itosta puhetta, että yliluonnollisten joku kontakti oli tosiaan mennyt katsomaan tilannetta, että saisimme oikeasti selville sen, mitä Ito todella oli miehiään. Jotain Iton virnuiluistakin puhuttiin ja Sanada, joka halusi kyllä tulla kutsutuksi Yukimurana, sai myöskin jonkunlaisen käsityksen tilanteesta. Ito-tilanne kuitenkin jäi aikalailla sille tasolle, koska eipä tässä hirveästi muuta ollut vielä tehtävissä, koska ensin olisi hyvä saada tietää tarkemmin Iton tarkoitusperistä eikä Ito nyt ollut tässä, että siltä voisi laittaa päätä poikki muutenkaan. Mutta kun loputkin saivat teensä juotua(?) eikä muut onnistuneet Tetsun lisäksi polttamaan kieltään, niin Yukimura kertoi, että Saeryos voisi näyttää asentomme naapurista. Yukimura puolestaan olisi täällä... ainakin todennäköisesti, jos nyt tulisi vielä jotain. Hän kuitenkin ilmoittaisi kokouksen ajankohdasta tarkemmin, kun tietäisi sen, mutta joskus illasta se kuitenkin oli, koska osa oli rajoittunut vain yöaikaan. Ikävää heille, jos koko päivä meni ohi sen takia, mutta no ei voinut mitään. "Kiitos, että pystyitte ottamaan meidät tänne vielä minunkin puolestani", kiittelin ja kumartelin vielä Yukimuran suuntaan ja nousin sitten lattialta ylös valmiina jatkamaan naapuriin.
__________________________________________________________________________
HIJIKATA

Teet tosiaan alkoi olla juotu(?), ja seuraavaksi tästä varmaan olisi hyvä siirtyä jonnekin muualle, eivät he kuitenkaan Yukimuran luokse asumaan olleet tulleet. Yukimura ottikin asian puheeksi, mutta sanoi olevansa todennäköisesti kotonaan, mikäli jotain asiaa tulisi. Yhteistä kokousta pidettäisiin koirantunnilla, mutta ilmeisesti Yukimura aikoi siitä tulla sitten vielä muistuttamaan myöskin. "Se sopii kyllä", Hijikata vastasi. Ei hänellä ollut niin paljoa tavaraa mukana, vain välttämättömimmät, ja koiran tuntiin oli sen verran kuitenkin aikaa, että hän ehtisi levähtääkin hetken. Viime päivien tapahtumat olivat olleet uuvuttavia, niin henkisesti kuin fyysisestikin. "Selvä, näemme siis viimeistään silloin", Ichimura ilmoitti, yhtä energisenä kuin aina ennenkin. Joka tapauksessa Hijikata nousi lähteäkseen, ei tässä nyt turhia tarvinnut alkaa hidastelemaan, ja hyvästeltyään lyhyesti Yukimuran seurasi muiden mukana Saeryosia seuraavaan taloon(?).
________________________________________________________________________
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Saeryoselinermayorshiwalerierna oli tullut Soujin mukana Yukimuran ja Ruin luokse teelle, koska Soujin ystävät olivat saapuneet. Kaksi miehistä nyt olivat jo ennestään tuttuja, mutta kolmas mies ei ollut. No se mukana oleva poika tosin oli ollut neuvottelussakin mukana. Lopulta Yukimura sai kerrottua tilanteen vastatulleille, mutta sitten poika olisi halunnut jäädä myös. Hijikata oli sitä mieltä, ettei se käynyt, mutta lopulta muut olivat sitä mieltä, että se sopi, joten ei hänkään kieltänyt. Saeryoselinermayorshiwalerierna lupasi majoittaa hänetkin, koska olihan siinä talossa tilaa ja kun Sakura ei ollut siellä enää määräilemässä ja aiheuttamassa ongelmia, niin sinne voi ja kehtasikin kutsua muita asumaan. Toki Sakuran tila oli ollut valitettava ja päättyi surullisesti, mutta silti hänen kanssaan oli ollut Saeryoselinermayorshiwaleriernankin mielestä raskasta asua. Mutta eiköhän yksi vielä mahtuisi, eihän haltia itse juuri huonetta kaivannut ja kesät hän viihtyi mieluummin ulkona, minne kuului. Talvella oli pakko siirtyä sisätiloihin, koska ulkona oli liian kylmää.

Kun teet oli juotu ja kokousaikataulua käsitelty, oli aika näyttää muille heidän uusi kotinsa ja antaa heidän asettua aloilleen miten nyt tahtoivat yläkerran huoneisiin asettua. ”Kiitos teestä.” Saeryoselinermayorshiwalerierna kiitti vielä, ennen kuin lähti muiden mukana siirtymään kohti ulko-ovea. Muut kiittelivät vielä Yukimuraa ja sitten he pääsivät ulos. ”Tätä tietä, olkaa hyvä.” Haltia sanoi ja meni edeltä asunnolleen ja avasi oven päästäen muut ensin sisälle ja tuli sitten itse perästä (?). ”Yläkerrassa on kaksi makuuhuonetta, joista toisessa Souji on nyt asunut. Voitte päättää itse, miten asetutte huoneisiin. Minä en tarvitse omaa huonetta, vietän päivisin muutenkin aikani pitkälti päivystämässä sairashuoneella päälinnassa. Ja yöt vietän mieluummin ulkona kuin sisällä, ja jos tarve vaatii, niin olohuone riittää minulle hyvin.” Saeryoselinermayorshiwalerierna selitti. ”Muuten kaikki tilat ovat vapaasti käytettävissänne.” Hän sanoi sitten vielä, koska talo oli aika pieni, niin siinä nyt ei suuremmin ollut esiteltävää ja kaiken näki aika hyvin jo siitä oven suustakin. ”Niin no siitä voisi vielä mainita, että joudun varmaankin pitämään teille sattuneista syistä terveystarkastuksen. Olette varmaan hoitaneet sen jo kylässä, mutta täällä porukka on varmasti hiukan luottavaisempi, jos annan itse lausuntoni asian suhteen.” Hän lisäsi vielä pahoitellen vaivannäköä, mutta täällä oli hiukan hankalaa väkeä ja vaikka tartuntariski aika vähäinen olikin, ei se auttanut, jos muut olivat päättäneet saavansa kuolettavan tartunnan jos olisivat hetkenkin samassa tilassa sairastuneen kanssa.
________________________________________________________________________
SUSUMU

Saeryos kiitteli vielä teestä ja sitten jatkui matka ulos ja siitä naapuriin Saeryosin johdolla. Sisäänkin päästiin ja kyllähän talo ainakin alakerrasta näytti aikalailla samanlaiselta kuin aikaisempikin talo. Saeryos myöskin kertoi, mitä missäkin oli tai lähinnä makuuhuoneet, jotka olivat yläkerrassa ja toinen oli jo Soujin käytössä. Voisimme itse jakautua huoneisiin niin kuin haluaisimme, koska Saeryos ei ilmeisesti tarvinnut huonetta. "Oletko aivan varma, että et halua huonetta? Tarkoitus ei kuitenkaan ole tunkeutua ja viedä sinulta... taloa alta", varmistelin kuitenkin vielä, mutta no ei kai hän muuten olisi siitä sanonut. Mutta no Hijikata varmaankin haluaisi olla Soujin kanssa samassa huoneessa, niin minä kai sitten jakaisin Tetsun kanssa saman huoneen. Ei meidän nyt samaan huoneeseen kaikkien tarvinnut mahtua, jos huoneita kerta oli kaksi ja Saeryos ei oikeasti tarvisi edes sellaista. Saeryos puolestaan jatkoi kuitenkin vielä terveystarkastuksiin, että hänen olisi syytä tehdä sellaiset, että porukka olisi luottavaisempaa. "Koska haluat tehdä ne?" kysyin siinä kohdassa, koska olisihan sekin ihan hyvä tietää jo etukäteen. Mahdollisimman nopeasti varmaankin toki, mutta jos tietäisi tarkemmin?
__________________________________________________________________________
HIJIKATA

Hijikata katseli ensin hieman ympärilleen tullessaan uuteen taloon, Ichimuran rynnätessä apinan lailla sisälle. Oliko käytöstavat todella liikaa vaadittu pojalta. Saeryos selitti, että he saisivat asuttaa huoneet kuinka itse näkisivät parhaaksi, sillä parantaja ei niitä tarvinnut, ja vietti aikansa yleensä sairashuoneella tai ulkona. "Kuinka itse koet mieluisaksi, niin sillä menemme", Hijikata vakuutti, Yamazakin varmistellessa, että parantaja olisi varma asiasta. Ja tottahan se oli, ei heidän ollut tarkoitus viedä Saeryosilta taloa alta, vaikka ehkä siltä näyttikin, kun heidän mukanaan tuli ylimääräistä väkeä. No Sasakilla oli vielä ollut kuitenkin ihan hyvä syy, mutta Ichimura... "Minä voin jakaa huoneen Soujin kanssa", kakara aloitti heti huonejaosta. "Ei tule kuuloonkaan. Jos Souji saa sairaskohtauksen, sinusta ei ole mitään apua", Hijikata huomautti. Toki, poika olisi nopea hakemaan apua, mutta Hijikatalla oli entisestä ammatistaan lääkkeiden kaupustelijana edes hieman enemmän tietoa kuin keskenkasvuisella kakaralla, joka ei osannut edes palvelijan pestiään hoitaa kunnialla. Hijikata olisi paljon järkevämpi vaihtoehto. "...Okita-san, mitä mieltä sinä olet?" Ichimura kysyi lapsellisesti. Ihan kuin Soujilla olisi auktoriteettia sanoa varakomentajalle vastaan, vaikka kyllä nuorempi mies sitä tekikin halutessaan.

Joka tapauksessa, Saeryos myös ilmoitti, että vaikka he olivat tehneet omat terveystarkastuksensa kylässä kuultuaan Soujin tuberkuloosista, linnan väki haluaisi varmasti Saeryosin tekevän oman tarkastuksensa myöskin. No, ihan ymmärrettävää, vaikka hieman ehkä turhalta se tuntuikin. "Uusi terveystarkastus? Taas? Eikö me käyty kaikki miehet jo ennen tänne tuloa läpi?" Ichimura vastasi. "Hiljaa. Jos aiot jäädä, niin sitten hyväksyt, kuinka linnan väki hoitaa asioita. Joten vaiti, ellei sinulla ole mitään oikeasti tärkeää sanottavaa", Hijikata huomautti pojalle. "Mutta ymmärrän kyllä" hän vastasi Saeryosille, ja Yamazaki pohti jo, milloin nämä terveystarkastukset tehtäisiin.
______________________________________________________________________
SOUJI

Kun he pääsivät takaisin oikealle asunnolle, Saeryos selitti huonejakoa ja miten he voisivat vapaasti päättää yläkerran huoneista, koska Saeryos itse ei tarvinnut huonetta. Yamazaki varmisteli, että oliko se nyt varmasti hyvä idea, koska ei ollut reilua tunkea toisen kotiin ja ajaa tätä itse ulos nukkumaan. No olihan se toki aika ikävästi tehty, kun Saeryos oli ollut Soujille niin mukava ja ilmeisesti häntä sai kiittää pitkälti siitä, että Souji oli yhä elossa. ”Ei syytä huoleen. Lajilleni on tyypillistä muutenkin asua taivasalla, talot ovat hiukan vieraita. Mutta olen alun perin kotoisin etelämmästä, täällä on sen verran kylmemmät talvet, että ulkosalla ei ihan selviä. Ja olen pitkään muutenkin asunut sairashuoneella, muutin tänne auttamaan yhtä yksinhuoltajaäitiä. Mutta hän menehtyi sodassa, joten talo jäi vähän niin kuin minulle sitten.” Saeryos selitti tilannetta.

Tetsu oli jo kovasti jakamassa huonetta Soujin ja Saizon kanssa (jonka Souji leikisti otti mukaan jos se ei tullu ite eikä unohtanu sitä Yukimuralle XD), mutta Hijikata tuli kateelliseksi ja kielsi sen, koska hän halusi nukkua Soujin kanssa. ”Ei teidän tarvitse riidellä, voin nukkua teidän välissä jos se siitä on kiinni!” Souji lupasi, niin kummallekaan ei tulisi paha mieli. Tosin Hijikata perusteli asiaa sillä, että jos Souji saisi sairaskohtauksen, niin Tetsusta ei olisi apua. Tetsu vetosi taas Soujiin, että mitä mieltä hän oli. ”Haluan nukkua Hijikata-sanin vieressä!<3” Souji ilmoitti. ”Älä huoli Tetsu-kun, annetaan nyt Hijikata-sanille periksi niin hänen ei tarvitse kuolla ylihuolehtimiseen ja asutte Yamazaki-sanin kanssa kuitenkin ihan viereisessä huoneessa.” Souji ylipuhui sitten Tetsua olemaan kerrankin kiva Hijikatalle, raukka oli niin huolissaan. Vaikka toisaalta Tetsu mahtui paremmin samaan huoneeseen, kun heidän oli jaettava se myös Saizon kanssa.

Seuraavaksi Saeryos otti puheeksi terveystarkastuksen ja Tetsua turhautti, kun johan he olivat tarkastuttaneet itsensä. Hijikatalla oli taas mennä hermot, että Tetsu sai luvan tehdä, kuten käskettiin, jos tahtoi jäädä. Soujilla oli hiukan syyllinen olo, kauhea vaiva tarkastuttaa koko armeija vain hänen takiaan. ”Niin, olen pahoillani, jos tästä on ylimääräistä vaivaa. Mutta tuberkuloosi on kuitenkin tarttuva tauti, vaikka pitkällä aikavälillä vasta. Ja täällä on pieniä lapsia, joten luonnollisesti lasten vanhempia huolestuttaa tartuntariski. Ja vaikka itse en epäile teidän lääkärinne pätevyyttä, muut eivät olisi niin varautuneita suhteenne, jos sanoisin tarkistaneeni teidät itse. Siinä ei kestä kauaa, voitte rauhassa viedä tavaranne huoneisiinne ensin. Mutta voin hoitaa sen sitten pois alta.” Saeryos sanoi. ”Okita-sensei, näyttäisittekö huoneenne, niin kannan tavaranne sinne?” Sasaki pyysi. ”Voin minä ne itsekin kantaa!” Souji huomautti, ei sairaus hänestä nyt ihan toimintakyvytöntä tehnyt. ”En salli teidän rasittaa itseänne, minä kannan tavaranne, siksi olen täällä.” Sasaki vaati. ”Olet ihan kuin Hijikata-san! En ole mikään lapsi…” Souji protestoi. ”Kaikella kunnioituksella, jos tiedostatte sen itsekin, lakkaisitteko käyttäytymästä kuin lapsi?” Sasaki vastasi ja siihen ei Soujillakaan oikein enää ollut vastaanväittämistä.
___________________________________________________________________________
SUSUMU

Saeryos kertoi, että hänen lajilleen oli tyypillistä nukkua ulkona ja talot olivat muutenkin vieras käsite. Tai tuskin käsitteenä vieras, mutta siis tottumisen kannalta vieras. Hänen lajinsa oli kuitenkin kotoisin eteläisemmistä kolkista, joten talvet hän kuitenkin vietti sisällä nukkuen. Lisäksi hän oli muutenkin asunnut pitkään sairashuoneella ja oli ilmeisesti muuttanut tänne vasta sitten, kun joku yksinhuoltajaäiti oli kaivannut apua. Olin jo kysymässä, että missä se äiti sitten oli, mutta eipä tarvinnutkaan, kun Saeryos kertoi jo heti perään, että nainen oli mehtenyt sodassa. Nyt tuntui kyllä pahalta, koska mehän tänne olimme tulleet sotimaan ja nyt joltain lapselta oli äiti kuollut sen takia ja lisäksi koko sota oli ollut yksi väärinkäsitys, koska Ito ei ollut kertonut todellisia syitä. "Olemme pahoillamme sen äitin puolesta... Toivottavasti emme sentään tappaneet sodalla myös lapsen isää. Kamala olo, kun saa tietää aiheuttaneensa tuollaista", pahoittelin, koska sen jonkun lapsen äitihän oli kuollut täysin turhasta, koska hyökkäsimme väärin perustein. "Mutta hyvä toki, jos ei haittaa, että valloitamme huoneesi", jatkoin vielä perään.

Sitten Hijikalle ja Tetsulle tuli riita siitä, että kuka sai nukkua Okitan vieressä ja kuka joutui tyytymään minuun. En kai nyt sentään noin vastenmielistä seuraa ollut? Okita halusi kuitenkin nukkua Hijikatan vieressä. No minä en kuitenkaan halunnut nukkua Tetsun vieressä, vaikka samassa huoneessa nukkuisinkin hänen kanssaan, mutta ehkä Tetsun voisi laittaa kaappiin. Mutta sitten terveystarkastuksiin, jotka olimme kyllä käyneet koko armeijan voimin jo aikaisemminkin läpi koko kööri, mutta no tuskin siinä nyt kauaa kuitenkaan menisi ja linna oli yliluonnollisten, joten totta kai toimisimme heidän tavoillaan. Saeryos kuitenkin pahoitteli jo ylimääräistä vaivaa. "Ei siitä suinkaan ole vaivaa. Toki tulemma terveystarkastukseen. Tetsu nyt on... Tetsu... Älä hänestä välitä", totesin perään ja kyllähän se nyt oli ihan ymmärrettävää, että täällä haluttiin tehdä omat tarkastukset. Mutta ei tässä ilmeisesti hengenhätä ollut vielä, että voisimme viedä tavaramme ensin huoneisiin, mutta sen jälkeen sen voisi hoitaa. "Kuulostaa ihan järkevältä ja ompahan sitten nopeasti poissa päiväjärjestyksestä", vastasin ja lähdin jo viemään tavaroitani, kunhan ensin selviäisi, mikä huone oli jo varattu Okitalle ja sitä kautta Hijikatalle, koska turha Okitan nyt oli erikseen alkaa huonetta vaihtamaan toiseen. Tosin siitä ei meinannut oikein tulla mitään, koska seuraavaksi Okita ja Sasaki pohtivat sitä, että kumpi nyt kantoi Okitan tavarat huoneeseen ja kumpi joutui tyytymään kohtaloonsa.
___________________________________________________________________________
TETSUNOSUKE

Muut varmistelivat Saeryosilta, että talossa asuminen ei tätä haitannut, mutta niinhän mies oli jo itse sanonut. Tarkensi tämä kuitenkin, että hänen lajilleen oli luonnollista olla ulkona, ja Tetsu ei voinut pitää siinä vaiheessa suutaan kiinni, kun hän tiesi jotain, ja oli ylpeä siitä. "Niin, Rui sanoikin sinun olevan joku puu-yookai sen lisäksi että olet parantaja", poika tokaisi. Ei se tarkka sana yookai ollut, mutta se oli joku vieraampi, ja yookaita nämä kuitenkin olivat, ainakin suurin piirtein vai mitä?

Tetsu ei itse ollut ollut taistelussa mukana, joten hän ei tiennyt mitään tästä äidistä, jonka joukot olivat tappaneet. "Veikkaan, että se oli Hijikata-san, hän ei tunne armoa ketään kohtaan..." Poika huomautti. "Kuules nyt, taistelu on taistelu, sellaiseen osallistuvat tiedostavat, että voivat kuolla hetkenä minä hyvänsä taistelukentällä. Ei, että muistaisin, ketä siellä olisin itse tappanut", Hijikata huomautti vihaisesti, "Ja juuri siitä syystä esimerkiksi sinä itse et edes ollut paikalla." No, se oli totta. Tetsu ei itse vielä ollut sinut tappamisen kanssa, vaikka olikin jo joutunut niin kertaalleen tekemään. Hieman nolona poika hiljeni heti.

Huonejaosta sen verran kuitenkin, että Okitan mielestä Hijikata oli parempi vaihtoehto, ja Tetsu katsahti tätä pettyneenä. Sanoi tämä kuitenkin, että oli aina viereisessä huoneessa, että ei välimatka pitkä ollut. "No joo, mietin vain, ettet haluaisi olla Hijikatan yrmyseurassa..." poika totesi, saaden jälleen kerran varakomentajalta vain vihaisen mulkaisun. "No, ainakin voidaan Susumun kanssa keskittyä kunnolla niihin sinun ystävyys-oppitunteihin", Tetsu muistutti ninjaa. Tällä oli jo matkalla tullut taas muutama virhe, kuten se että kaverit piti aina toistensa puolia.

Kuten esimerkiksi seuraavaksi, kun terveystarkastuksista puheen ollen Susumu vain totesi, ettei Tetsusta kannattanut välittää. "Hei!" Tetsu kuitenkin huomautti siihen väliin, Susumu oli varmasti sanonut tuon tahallaan vain häntä ärsyttääkseen. "Mutta selvä, tuskin siinä nyt varmaan kovin kauaa menee", poika totesi, ja kun tässä alettiin olla tietoisia huonejaosta, niin sitä päästiinkin sitten Okitan johtamana viemään tavaroita huoneisiin.
_________________________________________________________________________
SOUJI

Susumua huoletti, että Saeryos nyt antaisi heille talonsa kokonaan ja menisi itse pihalle, mutta ilmeisesti se sopi hänelle paremmin kuin hyvin. Tetsu esitteli sitten tietojaan, että Rui oli kertonut Saeryosin olevan puu-yookai. ”No tavallaan, mutta oikea tarkempi määritelmä on puuhaltia.” Saeryos oikaisi. Sitten päästiin siihen seikkaan, että Saeryos asui ennen jonkun yksinhuoltajaäidin apuna täällä, mutta nyt nainen kuoli sodassa. Yamazaki pahoitteli, että he olivat syy siihen ja Tetsu taas syytti Hijikataa. Hijikata puolustautui, että sotaan mentiin tietäen, että siellä voisi kuolla. ”Ei se ole teidän syynne. Hän ei suostunut kuuntelemaan, kun muut kehottivat häntä menemään muiden naisten ja lasten kanssa luolille pois sodan tieltä, koska halusi osallistua taisteluun. Surullistahan se oli, mutta asialle ei mitään enää voi.” Saeryos sanoi vielä, ettei Yamazakinkaan tarvinnut tuntea syyllisyyttä.

Huonejärjestelyistä vielä sen verran, että Tetsu pettyi, kun ei päässyt Soujin kanssa samaan huoneeseen. Mutta hän oli ilmeisesti vain huolissaan Hijikatan yrmystä seurasta. ”Ihan kuin en olisi jo tottunut siihen.” Souji huomautti. Ja Hijikata nyt useimmiten vain esitti muille yrmyä, koska ei halunnut myöntää, millainen pehmo oikeasti oli. Mutta lopulta Tetsukin oli tyytyväinen, kun saisi nyt kouluttaa Yamazakista itselleen parempaa ystävää. ”Älä ole liian ankara opettaja kuitenkaan.” Souji varoitti hymyillen, hänestä oli mahtavaa, että Tetsu jäi tänne myös. Vaikka samalla häntä hävetti, että Hijikata oli joutunut hänen takiaan nyt jäämään tänne myös.

Souji lähti kuitenkin johdattamaan muita yläkertaan ja Sasaki sai tahtonsa läpi ja kantoi Soujin tavarat. Souji kantoi Saizon, siihen hänkin sentään vielä kykeni muidenkin mielestä. ”Tässä on Tetsu-kunin ja Yamazaki-sanin huone.” Souji neuvoi sitten oikean huoneen ja meni omalle huoneelleen. ”Täällä on meidän huone.” Hän sanoi ja avasi muille oven päästäen heidät sisälle. Sasaki laski Soujin tavarat lattialle ja ihme kun ei alkanut taas purkamaan niitä ja järjestelemään huoneeseen ja siivoamaan vielä kaiken lisäksi. ”Miten pahasti sodassa muuten kävi?” Hän kysyi sitten, kun he olivat taas omalla porukalla. Hän ei halunnut ottaa puheeksi Saeryosin kuullen omien mahdollisesti kuolleiden alaistensa kohtaloa. Iwata, Kobayashi, Watanabe ja Tanaka olivat menehtyneet jo aikaisemmin partiotehtävissä. ”Menetimme kymmenen miestä: Ikedan, Shinodan, Kimuran, Konishin, Fujimoton, Okaben, Makin, Tamuran, Fujimorin ja Uenon. Osa sai lieviä vammoja, mutta muuten loput selvisivät, johtuen siitä, että osa joukoistamme jäivät kylään suojaamaan siviileitä.” Sasaki kertoi, mikä toki laski hieman mielialaa. Hänen pitäisi lähettää kirje heidän perheilleen mahdollisimman pian, miehet olivat kuitenkin hänen vastuullaan, vaikka Hijikata olikin johtanut hyökkäystä. Hän ei halunnut edes tietää, miten paljon menetyksiä oli tullut yhteensä, kun hänenkin osastonsa oli pienentynyt tämän seurauksena näinkin paljon.
________________________________________________________________________
SUSUMU

Vielä pohdittiin sitä, mikä Saeryos nyt tarkalleenottaen oli ja ilmeisesti puuhaltia. Sitten siihen kuoleeseen äitiin, mutta se ei ollut ilmeisesti meidän vika. Hijikata oli taas sitä mieltä, että sodassa nyt kuoli muutenkin porukkaa ja juu olihan se niin toki, mutta kun nyt mietti tätä tilannetta ja sitä kuinka me tapoimme heidän väkeään ja silti he majoittivat meidät tänne. No kyllä hekin toki tappoivat väkeä meidänkin puolelta, että tasoissa sitä kaiketi oltiin. Oli meidän väellä kuitenkin perheet olleet. Mutta ihan hyvä, ettei meitä syytetty siitä. Ilmeisesti tämä äiti oli kuollut ihan vaan omaa uhmakkuuttaan. Terveystarkastuksien kohdalla Tetsu kuitenkin aloitti taas, kun olin sanonut, ettei Saeryosin Tetsusta tai lähinnä hänen sanoistaan tarvinnut välittää. Tetsu puolestaan ehdotti jotain ystävyys-oppitunteja minulle. "Mitä niin? Tai parempi, etten tiedä..." mutisin loppuun. Okita puolestaan totesi siihen, ettei Tetsu saisi olla opeissaan liian ankara, mutta matka jatkui kuitenkin yläkertaan, jossa Okita esitteli oikean huoneen minulle ja Tetsulle. "Selvä... kiitos", vastasin siihen. Sitten Okita meni itse viereiseen Sasakin ja kamojensa kanssa. Astelin huoneeseen katsellen sitä hetken aikaa ja kävin sitten laskemassa tavarakassini futonin päälle (en oo varma, miten monta futonia siellä on XD). Kävin seuraavaksi avaamassa ikkunaa, että ilma kiertäisi huoneessa. Mutta koska tavarat vähän niin kuin oli siinä, niin olisikohan se terveystarkastus juttu nyt heti sitten? No niin olin ymmärtänyt kyllä.
________________________________________________________________________
TETSUNOSUKE

"Haltia, joo niin olikin", Tetsu muisti nyt paremmin. Vieras sana oli hieman vaikeampi muistaa, mutta ilmeisesti yookaikaan ei nyt ollut mahdottoman kaukana ollut. Kuitenkaan sen äidin kuolema ei ollut heidän syynsä, kun nainen itse oli halunnut osallistua taisteluun. No, olihan se niinkin, mutta jos tässä nyt haluttiin etsiä sitä, kuka naisen elämän oli lopettanut, Tetsun arvaus olisi edelleenkin pysynyt varakomentajassa. Hän oli jo kerran nähnyt, kuinka julmaksi tämä saattoi ryhtyä, ja se jos mikä oli ollut paljon.

Okita oli kuitenkin tottunut jo Hijikatan yrmyilyyn, niin no olihan mies tuntenut toisen jo pidempään kuin Tetsu itse muutenkin, kai siinä oli pakko tottua. "Kuulostaa silti aika kauhealta... En itse haluaisi ikinä jakaa huonetta Hijikata-sanin kanssa", Tetsu pohti. "Ei huolta, sitä päivää ei tule, että suostuisin jakamaan huoneen tuollaisen äänekkään kakaran kanssa, Ichimura", Hijikata vakuutti, ja kerrankin poika saattoi olla yhtä mieltä miehen kanssa. Ja saattoihan hän tosiaan keskittyä opettamaan Susumulle, kuinka oltiin kunnolla kavereita. Ninja kuitenkin esitti, kuin ei olisi tiennyt mistä puhuttiin, ja Okita kehotti, ettei hän saisi olla liian ankara. "Susumu, älä kuule yhtään esitä. Minähän lupasin opettaa sinulle, ja sen minä teen, ja viime päivien perusteella tarvitset selvästi lisää harjoitusta, suorituksesi tänään on ollut pohjatasoa, melkein yhtä huono kuin tavatessamme", Tetsu muistutti ylpeänä. Hän ei kuitenkaan uskaltanut mainita sanallakaan Ayumun hautajaisista, se oli herkkä aihe hänelle itselleenkin, ja hänellä oli edelleen ikävä Ayu-neetä, tämä oli ollut hänellekin kuin isosisko jota hänellä ei ollut koskaan ollut.

Joka tapauksessa huoneeseen päästiin, ja Susumu laski tavaransa futonille ja meni avaamaan ikkunaa. Tetsu sen sijaan meni futonkaapille, avaten sen. Kyllä hän tuonne mahtuisi, ja saisi kasattua sinne mukavan yösijan itselleen. "Minä nukun sitten täällä, kuten aina ennenkin", Tetsu ilmoitti. Kyllähän Susumu sen tiesi, mutta poika nyt päätti todeta asian ääneen. Hieman ehkä kaappia voisi sisustaa mukavammaksi, mutta sille olisi aikaa myöhemminkin. Joka tapauksessa Susumu saisi huoneen lähes kokonaan itselleen ja kaikille niille tyttöilytavaroilleen, sieti olla tyytyväinen.
________________________________________________________________________
HIJIKATA

Souji johdatti ensin Yamazakin ja Ichimuran omalle huoneelleen, ja sitten he menivät siihen huoneeseen, jonka Hijikata jakaisi itse nuoremman miehen kanssa. Siellä näytti olevan Soujin piirrokset jo lattialla (?), ei sillä että asia yllättäisi Hijikataa mitenkään. Ei sentään ollut seinille piirrellyt, vaikka lapsellinen olikin. Huone näytti juuri niin Soujimaiselta, kuin saattoi odottaakin. Sasaki laski Soujin tavarat lattialle, samoin kuten Hijikatakin omat kantamuksensa. Ei sillä, että niitä olisi paljon ollut, Sasaki oli tuonut Soujille paljon enemmän kuin mitä Hijikata itselleen.

Kun tuli puhetta aamun taistelusta, Sasaki kertoi, miten Soujin joukkojen kanssa oli käynyt. Nuorempi mies harmistui tästä selvästi, ja ei se nyt mikään ihme ollut muutenkaan. Niin oli Hijikatakin, kun oli kuullut minkä verran heidän joukoistaan oli menehtynyt taistelussa, ja osa myöhemmin kylässä. "Kuitenkin, kokonaismääräisesti selvisimme melko hyvin. Suurin isku taisi osua juuri ensimmäiseen osastoon", Hijikata totesi, "Oli hyvä, että saavuit paikalle keskeyttämään taistelun, Souji, muuten olisimme varmastikin kaikki kuolleet. Selvisimme vähäisemmillä menetyksillä, kuin olisin ikinä uskaltanut toivoakaan." Hijikata piti kuitenkin ilmeensä varsin neutraalina tämän sanoessaan. Vasta, kun Sasaki oli saanut keskusteltua Soujin kanssa kaiken tarpeellisen, ja lähtenyt huoneesta(?), Hijikata nosti toisen kätensä Soujin olalle(?). "On hienoa nähdä sinut hengissä, Souji", mies totesi hieman väsynyt hymy kasvoillaan, ennen kuin palasi alakertaan sitä tulevaa terveystarkastusta varten.
_____________________________________________________________________
SUSUMU

Tetsu pohti vielä sitä, ettei kyllä ikinä haluaisi itse jakaa huonetta Hijikatan kanssa, mutta tunne oli ilmeisesti molemminpuolinen, koska ei Hijikatakaan halunnut jakaa huonetta Tetsun kanssa. Mutta siitä sitten taas ystävyys-oppitunteihin, että Tetsuhan oli oikein luvannut opettaa ja sen hän myös tekisi. Viimepäivien perusteella tarvitsin kuulemma lisää harjoitusta, koska ystävyyssuoritukseni olivat olleet ilmeisesti pohjanoteeraus tänään. "Niin no tässä on ollut ja mennyt vähän kaikenlaisia asioista ja on ollut vähän muutakin ajateltavaa ja kiireitä", totesin vaan siihen ja siskoni hautajaiset, joiden jälkeen olin ehkä hieman kovattanut itseäni entisestään. En kuitenkaan antanut ajatuksieni mennä sen syvemmälle siskoni kuoleman, menetyksen ja hautajaisten suhteen, koska siitä ei seuraisi mitään hyvää.

Ajatukseni myöskin katkesivat aika hyvin, kun Tetsu ilmoitti pian, että hän nukkuisi kaapissa. "Jos se tuntuu edelleenkin hyvältä, niin en toki kielläkään sitä", vastasin Tetsun ilmoituksiin siitä, että aikoisi majoittua kaappiin. Olisihan huoneenkin puolella ihan tilaa ollut, kun kerta saimme jakaa huoneen kahteen pekkaan, mutten kuitenkaan laittanut yhtään vastaan, jos Tetsu halusi jatkossakin jatkaa kaapissa. Kävin kuitenkin laittamassa muutamia vaatteitani huoneen vaatekaappiin. Ei vaatteita nyt paljoa ollut kyllä, lähinnä naisen roolissa käyttämäni kimono ja siihen kuuluvat muut asusteet ja muut, mutta niiden lisäksi mukanani ei pahemmin ollut vaatekertoja. Jos aivan välttämätön pakko olisi saada jostain vaatteita lisää, niin kyllä niitä varmasti jostain saisi käsiinsä, joten ei niitä nyt omasta takaa tarvinnut olla hirveää säkillistä mukana.
_______________________________________________________________________
TETSUNOSUKE

Susumu puolusteli käytöstään sillä, että oli ollut kiirettä, mutta sehän ei kelpaisi Tetsulle, hän opettaisi ja koulisi Susumusta vielä loistavan kaverin itselleen. Toki ninja oli Hijikatan palveluksessa, mutta se ei tarkoittanut, että tämän tarvitsisi kieltää elämästään kaikkea hauskaa. Tetsuhan saisi vielä joku päivä Susumun nauramaan, tai tämä sitten itkisi ja nauraisi. Niin hän oli luvannut Ayumulle, ja hänhän pitäisi lupauksensa. Susumu tulisi vielä kiittämään häntä joku päivä.

Joka tapauksessa tavarat oli saatu huoneisiin, ja Tetsu ilmoitti Susumulle asuvansa kaapissa. Toinen ei kieltäisi sitä, mutta taisi ehkä hieman ihmetellä. "Joo, se on... rauhoittavaa", Tetsu myönsi, "Ota sinä jo tämä toinen futon, niin ei tarvitse myöhemmin sählätä sen kanssa", poika sanoi ja nosti toisen petitarvikkeet huoneen puolelle. Eihän toinen voisi niitä samassa kaapissa säilyttää, kun Tetsu aikoi omia sen kokonaan, ja siitä tulisi vain joka aamu ja ilta hirveä häsläys. Kyllä ne varmaan jossain nurkassakin säilyisivät. Susumu oli jo alkanut pistämään tavaroitaan vaatekaappiin, eli ne tyttökamansa, oliko toisella oikeastaan edes muuta mukana? "...Mä en koskaan tienny, että ninjoilla on noin paljo tyttö-kamaa... Mä luulin niillä aina olevan vaan ninjatähtiä ja -miekkoja ja kaikkee muita siistejä ninja-aseita", poika mutisi, katsellessaan Susumun järjestelyjä.
___________________________________________________________________________
SUSUMU

Tetsu vastasi kaapissa asumiseen, että se oli jotenkin rauhoittavaa. "Minulla ei ole niinkään kaappinukkumisista hirveästi kokemusta, joten en osaa sanoa, mutta jos niin sanot", totesin sulkiessani sen vaatekaapin oven, kun olin saanut kaiken tarpeellisen sinne. Tetsu puolestaan jatkoi jo futoniin, että olisi varmaankin parempi ottaa toinen niistä ennen kuin Tetsu majoittuisi kaappiin. "Niin olisi se ainakin helpompaa..." myönsin ja aloin laittamaan sitä futonia nukkumiskuntoon, koska sitä oli turha tunkea kaappiin aina välillä, jos Tetsu meinasi oikeasti sisustaakin kaappinsa. Lopuksi Tetsu jatkoi vielä tyttö-kamoihin, ettei tiennyt, että ninjat yleensäkin omistivat niin paljon jotain tyttö-kamoja. Sen sijaan hän kuvitteli, että ninjoilla oli vaan ninjatähtiä ja -miekkoja ja sensellaista. "Niin... No aseet kulkevat mukani muuten eikä erillisessä kassissa. Eivät ne aseet missään kassissa auta, jos odottamaton tiukka paikka iskee. Mitä taas niihin tyttö-kamoihin tulee niin... No niitä nyt vaan on", vastasin vaan. Niitä niin sanottuja tyttö-kamoja taas ei ehkä voisi ihan vaan koko aikaa kanniskella mukanaan, joten tietenkin niillä oli oma paikkansa. Mutta se nyt siitä kuitenkin, koska nyt oli tavarat järjestyksessä, joten voisi kai mennä vastaanottamaan sitä terveystarkastusta. Lähdin huoneelta ja suuntasin takaisin alakertaan.
____________________________________________________________________
SOUJI

Souji laski Saizon lattialle ja alkoi hiukan kerätä lattialle jääneitä taideteoksiaan pois edestä, hiukan sotkuiseksi huone oli päässyt, mutta hänellä oli tullut aika pitkäksi odotellessa yksin sisällä. Sitten he puhuivat nopeasti sodasta ja miten pahasti siinä oli käynyt, mutta ilmeisesti pahemminkin olisi voinut käydä ilman Soujin apua. ”Saeryos-san kertoi keisarin suunnittelemasta hyökkäyksestä ja erikoisjoukoista sekä siitä valeshogunista. Arvasin, että tässä oli jotain pielessä ja ettei teille oltu kerrottu kaikkea, mitä täällä tiedettiin.” Souji vastasi, sillä ei hänkään olisi tajunnut puuttua sotaan, jos Saeryos ei olisi ottanut asiaa puheeksi. Mutta kai se oli onni onnettomuudessa, että hän oli päätynyt tänne. Muuten he varmaan olisivat sotineet viimeiseen mieheen tajuamatta, että heitä käytettiin vain hyväksi.

Sasaki ehti jo lähteä takaisin alakertaan ja Souji oli lähdössä perässä, kun Hijikata pysäytti hänet laskemalla toisen kätensä hänen olalleen. Sitten hän vihdoin kahden kesken jopa myönsi, että hänestä oli hienoa, että Souji oli elossa. Kun hän kääntyi Hijikatan puoleen, niin kovin tämä yritti hiukan hymyillä. ”Niin… Anteeksi, että aiheutin huolta. Hijikata-san.” Souji vastasi hymyillen, kun kaikki tuntui taas järjestyvän, vaikka hän olikin aiheuttanut ongelmia terveydentilallaan. Mutta nyt hänellä ehkä olisi mahdollisuus parantua, hänen ei ehkä tarvitsisikaan kuolla yksin hyödyttömänä ja aiheuttaa huolta ja murhetta Hijikatalle ja muille. Sitten hekin lähtivät alakertaan, missä ensin hyvästelivät Sasakin, jonka piti palata joukkojen luokse kylään.

Sivun 43 roolaukset:

TETSUNOSUKE

Susumulla ei ollut kokemusta kaappinukkumisesta, mutta eipä Tetsu ollut tältä sellaista odottanutkaan. Sitä paitsi, toinen oli aivan liian pitkä nukkuakseen mukavasti, Tetsulle kaappi oli juuri sopiva. Tai no enemmän poika koki turvallisuutta siitä, että oli näkymättömissä. Joka tapauksessa Susumu otti oman futoninsa vastaan, ja Tetsu mietti, kuinka alkaisi sisustamaan kaappiaan. Varmastikin ainakin katanansa hän saattaisi säilyttää kaapin ulkopuolella, olisi se vähän hassua ja vainoharhaista jopa hänen omasta mielestään nukkua katanaa halaillen.

Aseista puheen ollen, Susumu kantoi kaikkia ninja-aseitaan mukanaan, ja tyttökamoja hänellä nyt vain sattui olemaan. Niin, no olihan Tetsu niitä kerran lainannut, ja tiesi kyllä miksi Susumu omisti kimonot ja peruukit ja meikit sun muut härpäkkeet. Mutta se tuntui vain niin... hölmöltä, kuinka helposti miehet vain latelivat salaisuutensa nättien naisten näiltä niitä kysyessä. "Pystyisitkö sinä muuttumaan noilla tavaroillasi myös joksikin muuksi? Siis en nyt tarkoita, että naiseksi, mutta esimerkiksi... en nyt tiedä, Hijikata-saniksi?" Tetsu kysyi uteliaana. Kuitenkin meikeillä Susumu oli muuttanut monta kertaa sukupuoltaan, joten miksei tämä voisi osata muuttua myös joksikin toiseksi mieheksikin? Joka tapauksessa, sinne terveystarkastukseenkin olisi varmasti hyvä mennä, niin saataisiin sekin pois alta. "Valmiita ollaan!" poika ilmoittikin Saeryosille, kun pääsi alakertaan.
___________________________________________________________________________
HIJIKATA

Souji selvitti, kuinka oli kuullut kaiken aluksi Saeryosilta, mutta ei Hijikata silti olisi Soujin osaa taistelun keskeyttämisessä vähätellyt. Jos parantaja itse olisi tullut siitä kertomaan, ei hän olisi varmastikaan uskonut sanaakaan. Moni asia oli sattunut kohdilleen sopivasti, että he olivat säästyneet enemmiltä kuolonuhreilta. Olkoonkin, että se oli tuonut omat ongelmansa mukanaan, ja petetyksi tulemisen karvaan tuskan, mutta kyllä Hijikata mieluummin tiesi totuuden.

Joka tapauksessa, Hijikata sai sanottua Soujille ääneen sen, että oli iloinen siitä, että nuorempi mies oli hengissä. Hyökkäyksessä oli saattanut olla pinnan alla mukana myös hänen omaa vihaansa, kostoa Soujin kuolemasta, kuten hän oli silloin vielä luullut. Souji pyytelikin anteeksi aiheuttamaansa vaivaa. "Huolta sinä olet aiheuttanut koko ikäsi, ja varmasti jatkossakin", Hijikata sanahti jo vähän kevyemmin, "Ja erittäin paljon vaivaa. Uskallanpa epäillä, että iltaan mennessä olet aiheuttanut minulle jo uuden päänsäryn." Ei Hijikata ollut sellainen, joka puhuisi pitkiä syvällisiä keskusteluja mielellään, mutta ainakin hän oli sanonut sen, mitä oli halunnutkin. Sitten olikin jo aika hyvästellä Sasaki, ja Saeryos voisi alkaa tekemään niitä terveystarkastuksiaan.
___________________________________________________________________________
SUSUMU

Tetsua alkoi kiinnostamaan ehkä hieman enemmänkin naiseksi muuntautumiseni tai ainakin siinä mielessä, että pystyinkö sitten muuttamaan itse itseni joksikin muuksikin. Siis joksikin muuksi kuin naiseksi ja sitten Tetsu keksi ikään kuin esimerkiksi Hijikatan. "Tuota... Miksi se sinua kiinnostaa? Ja miksi juuri Hijikata-san?" pääsi ensin suustani. No en ollut kyllä ikinä yrittänyt pukeutua muuksi kuin naiseksi muutenkaan. Mutta vaati sekin toki maskeeraustaitonsa, että miehestä sai naisen näköisen kasvoista ja että se oikeasti menisi läpi eikä näyttäisi vaan mieheltä meikin takana. Tai muuna huijarina. Joten toisaalta, kun nyt mietti, niin miksi en pystyisi? Saattaisin pystyäkin, vaikka minulla olikin kokemusta vain naiseksi pukeutumista. Mutta vaati sekin taitonsa. "En ole kokeillut koskaan, mutta varmaan... Mutta vaikka saisinkin kasvoni maskeerattua Hijikata-sanaksi pituuteni valehtelisi ja vartalon rakenne, joten en menisi läpi Hijikata-sanista. Ja jos haluaisin urakalla alkaa muuntautumaan eri hahmoiksi, olemassaoleviksi tai keksityiksi, joutuisin laajentamaan pukuvarastoani ja hankkimaan vähintäänkin peruukkeja. Ja varmaan enemmänkin maskeeraustarvikkeita", jatkoin Tetsulle, että ei se ei nyt ihan kädenkäänteessä kyllä käynyt se muuntautuminen, mutta oikeanlaisin varustein se voisi olla mahdollista. Mutta alakertaan kuitenkin päästiin ja Tetsukin heti perässä. Myös Okita ja Hijikata olivat päässeet paikalle.
__________________________________________________________________________
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Saeryoselinermayorshiwalerierna jäi alakertaan odottamaan, kun Souji vei muut yläkertaan ja näytti heidän huoneensa. Hetken aikaa kesti, että he alkoivat palata ja sitten tämä Sasaki niminen mies lähti takaisin kylään. Tetsunosuke ilmoitti olevansa valmis terveystarkastukseen, mikä nyt ehkä oli hiukan liioittelua, mutta ei siinä kauaa menisi ja sitten asia ainakin olisi varmistettu. ”Selvä, oletko sinä vaikka ensimmäinen? Jos avaisit vaatteita sen verran, että saat rintakehää hiukan enemmän paljaaksi. Ja tämä saattaa tuntua tottumattomasta oudolta, se ei satu eikä ole mitenkään vaarallista, mutta ihmiselle varmaan hiukan vieras kokemus.” Saeryoselinermayorshiwalerierna kysyi Tetsunosukelta, kun hän ainakin oli ilmoittanut olevansa valmiina (?). Ja koska oli ihan hyvä varoittaa etukäteen, kun alkoi käyttämään yliluonnollisia voimia, ettei kukaan säikähtäisi ja alkaisi huitomaan miekalla. Se ei olisi mitenkään toivottavaa. Kun Tetsunosuke oli valmis (?) Saeryos vei toisen kätensä pojan rintakehälle ja alkoi tehdä tarkastusta hennon vihertävän valon loistaessa hänen kätensä ympärillä. Valo nyt oli ehkä ihmisille hiukan pelottavaa, mutta tarkastus ei sinänsä tuntunut miltään, ehkä hieman lämpimänä tuntemuksena kehossa. Poika oli kuitenkin aivan terve, joten hänen ei tarvinnut jatkaa kauaa. ”Olet täysin terve, vaikka hivenen alimittaiseksi jäänyt… syötkö varmasti tarpeeksi?” Haltia varmisteli hiukan huolissaan, koska pojan täytyi olla ainakin viisitoistavuotias, vaikkei niin vanhalta todella näyttänytkään.
__________________________________________________________________________
TETSUNOSUKE

"Kunhan kysyin", Tetsu totesi olkiaan kohauttaen, kun Susumu ihmetteli hänen kiinnostustaan ninjan tyttökamoihin. Ja Hijikata ei kuitenkaan onnistuisi, koska Susumun ruumiinrakenne paljastaisi tämän heti. "Niin, mutta pystyisitkö näyttämään häneltä muuten?" Tetsu kyseli. Tokihan siihen tarvittaisiin enemmän kaikkea, mutta jos oletettaisiin, että Susumu saisi jostain käyttöönsä kaikki tarvittavat meikit sun muut, niin osaisiko tämä. Tai ehkä tuo oli vain ninjan tapa yrittää välttää myöntämästä, ettei osannut?

Kuitenkin alakerrassa Tetsu pääsi ensimmäisenä terveystarkastukseen. Tetsu avasi vaatteitaan, kun Saeryos pyysi, ja toinen kertoi tuntemuksen olevan outo, mutta ei vaarallinen. Hämillään poika seurasi, kun haltia laski kätensä hänen rintakehälleen, ja se alkoi loistaa valoa. "Kummallista..." poika ihmetteli puoliääneen. Ei se sattunut, tuntui vain hieman lämpimältä, ja ehkä hieman oudolta. Lopulta parantaja lopetti, ja ilmoitti hänen olevan terve. "Ai siinäkö se oli jo? Helpompaa kuin ihmislääkäreiden kanssa", poika totesi. Saeryosin kyky oli todella kätevä. Kuitenkin haltia otti puheeksi myös Tetsun lyhytkasvuisuuden. "Syön! Ja aina jos mahdollista, otan lisääkin", Tetsu ilmoitti, mutta yksi asia häntä haltian sanoissa hieman häiritsi... "Tuota... Luuletko että voin kasvaa vielä pituutta?" Tetsu ei halunnut jäädä lyhyeksi koko loppuiäkseen, varsinkin kun Tatsu oli jo sellainen hongankolistelija...
_______________________________________________________________________
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Tarkastuksen jälkeen Tetsunosuke ihmetteli, että siinäkö se tarkastus tosiaan oli ja se oli sujunut paljon helpommin kuin ihmislääkäreiden tarkastuksessa. ”Kyllä, pystyn aistimaan elävien olentojen elämänvirtauksen ja saamaan sillä tavoin nopeasti selville, jos jotakin on pielessä ja myös parantamaan kehon omaa energiaa käyttämällä ja auttamalla kehoa paranemaan luonnollista paranemisvauhtia nopeammin. Se nopeuttaa ja on tarkempaa, kuin mihin ihmiskeinoin pystytään, vaikka ihmistenkin keskuudessa on erittäin taitavia ja päteviä lääkäreitä.” Saeryoselinermayorshiwalerierna selitti, mistä tarkastuksessa oli kyse. Mitä sitten Tetsunosuken syömiseen tuli, niin poika sanoi kyllä syövänsä kunnolla ja otti lisääkin aina jos mahdollista. No ehkä hän sitten vain oli luonnostaa vain hyvin pienikokoinen, kyllähän sitä sattui. Ja japanilaiset nyt eivät normaalisti olleet kauhean pitkiä, täällä oli vain harvinaisen pitkää väkeä, vaikka osalla yliluonnollisuus saattoi vaikuttaa. Tetsunosukea huoletti kuitenkin, että mahtaisiko hän kasvaa enää pituutta. ”Luulen, että saatat kasvaa vielä jonkin verran, mutta mitään kovin suurta muutosta ei kannata odottaa, se olisi aika epätodennäköistä. Sinun iässäsi kasvupyrähdys yleensä on jo tullut, mutta joillain se voi viedä enemmän aikaa.” Haltia sanoi, että toki pojalla olisi noin pari vuotta aikaa kasvaa tuosta, mutta ei hänestä mikään hirveän pitkä todennäköisesti silti tulisi. Mutta hän kääntyi kahden muun miehen puoleen seuraavaksi. ”Kumpi teistä on seuraavana?” Hän kysyi, nyt kun Tetsunosuke oli saatu tarkastettua ja hänessä ei ainakaan ollut mitään vikaa eikä merkkiä tuberkuloosista, minkä varalta tätä tarkastusta pääosin tehtiin.
________________________________________________________________________
SUSUMU

Tetsu totesi vain, että kunhan oli kysynyt, kun oli kysynyt osaisinko muuntautua toisiksi... tai Hijikataksi lähinnä. Mutta koska ensimmäinen vastaus ei kuitenkaan Tetsulle riittänyt, niin sitten hän kyseli vielä lisää, että voisinko kuitenkin näyttää Hijikatalta muuten. "En tietenkään täysin identtiseltä kopiolta, koska siinä tarvisi vähintäänkin jotain yliluonnollisia muodonmuutostaitoja, joita minulla ei tietenkään ole. Että tietenkin olisin vaan selvä kopio tai joku matkija oikean Hijikata-sanin rinnalla ja kyllä sen aika selvästi näkisi kumpi se aito on ja kumpi on vaan tekeytynyt häneksi", vastasin. "Ajatko sinä tällä jotain suurempaakin takaa, kun yhtäkkiä innostuit noin kyselemään?" oli kuitenkin pakko kysyä, kun kysymyksiä vaan sateli tai lähinnä sen osalta, että pystyisinkö halutessani näyttämään Hijikalta vai en. No mitä hän sitten ajoikin takaa Hijikataksi täydellisellä muuttumisella, niin sitä hän joutuisi kyllä kysymään joltain, joka osaisi muuttaa oikeasti muotoaan ja olla niin kuin Hijikata, että se menisi läpi.

Mutta sitten oltiinkin jo terveystarkastusjonossa ja Tetsu oli ensimmäisenä innokkaana potilaana paikalla. Saeryos selitti, miten homma toimi ja samalla hoiti homman ja kyllä se näytti aika... no ennennäkemättömältä. Mutta se oli nopeasti ohi, mutta Saeryos kuitenkin epäili Tetsun syömistä, mutta se oli turhaa, koska Tetsu söi kyllä vaikka miten paljon. Ehkä se oli nopea aineenvaihdunta tai joku, jonka takia Tetsu vain sattui olemaan rääpäle. Tetsu sanoi itsekin syövänsä melkein kuin hevonen, joten tämä vaan oli rääpäle. No ei voinut mitään. Kun Tetsu oli valmis, Saeryos kyseli, että kumpi meistä olisi seuraava eli minä vai Hijikata. "No... minä voin vaikka nyt sitten olla seuraavaksi", vastasin availlen mustaa paitaani, koska se nyt oli ilmeisesti edessä ja Tetsunkin oli pitänyt avata paitaansa.
_________________________________________________________________________
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Kun seuraava potilas sai itsensä valmiiksi, Saeryoselinermayorshiwalerierna alkoi tarkastaa häntäkin. Mitään poikkeuksellista ei tälläkään kertaa löytynyt, joten mies oli terve, mikä tietenkin oli hieno asia. Tuberkuloosin hoito oli hänenkin kyvyillään hiukan ongelmaista, vaikka Soujin tapauksessa suurin ongelma oli se, että tauti oli edennyt jo niin pahaksi. Haltia lopetti tarkastuksensa. ”Olet myös täysin terve.” Hän ilmoitti ja sitten oli enää Hijikata jäljellä. (ja Saito mut se on jossain puskassa piilossa)
_________________________________________________________________________
TETSUNOSUKE

"Mutta pystyisit siis? Vai etkö pysty? Jos vaikka vain kasvot?" Tetsu ehdotti. Jotenkin häntä alkoi ärsyttää, kun Susumu vain antoi kierteleviä vastauksia. Toinen kuitenkin iski takaisin, että mitä Tetsu oikein ajoi takaa, ja oliko pojalla jotain suurempiakin suunnitelmia. No, ei tällä hetkellä, mutta nyt kun toinen sanoi, alkoi Tetsukin miettimään. "No... Jos ei Hijikata-san niin... No vaikka Toudouksi?" poika ehdotti. "Ei minulla vielä ole suunnitelmaa, mutta ehkä tulevaisuudessa..." Tetsu lopulta myönsi. Ainakin jos hän täällä oppisi käyttämään Susumun meikkejä, niin voisi myöhemmin kehittää niiden taitojen avulla aivan uusia kepposia Tatsulle, muut kun eivät Tetsun kepposiin yleensä edes langenneet.

Yksi kerrallaan kaikki kävivät Saeryosin terveystarkastuksessa, Tetsun harmitellessa mielessään, kuinka todennäköisesti ei kasvaisi enää, ainakaan paljoa. Tatsu mokoma oli vienyt kaikki hänenkin pituutensa sitten... Susumu sen sijaan oli täysin terve, ja sitten tulikin Hijikatan vuoro. Tetsu olisi voinut vaikka vannoa, että Hijikatan ainoa sairaus tulisi olemaan vain huono asenne ja alituinen ärtyneisyys, sellainen varakomentaja oli aina. Joka tapauksessa Hijikatakin avasi kimonoaan, että Saeryos voisi tutkia tämän, ja Tetsu jäi odottamaan parantajan vastausta.
__________________________________________________________________________
SUSUMU

Tetsu oli kuin kyselyikään päässyt kakara, vaikka tämän pitäisi olla kaiken järjen mukaan teini. No ainakin ikänsä puolesta joo, mutta henkinen ikä oli alle viisi. Vastaukset eivät kelvanneet kuitenkaan taaskaan, kun taas tarkenneltiin, että kuitenkin pystyisin vai enkö pystyisi. "No juurihan vastasin kysymykseen", vastasin siihen Tetsun jatkaessa, että pelkästään kasvot. "Taitoni ovat lähinnä siinä, että osaan maskeerata itseni naisen näköiseksi... En ole yrittänyt maskeerata itseäni joksikin muuksi mieheksi koskaan, mutta kyllä se varmaan harjoittelun ja kokeilun kautta voisi onnistua. Siis pelkät kasvot", tarkensin vielä. Jokohan Tetsu oli saanut tarpeeksi kattavat vastaukset? Mutta sitten pohdittiin jo seuraavaksi mieheksi muuttumista. "Ihan sama kuka se kohde on, harjoittelun kautta se varmaankin voisi onnistua", totesin vaan asiaan. No en ollut yrittänyt ikinä, joten en voinut vastata tarkemmin. Jos olisin edes kokeillut, niin vastaukset saattaisivat olla tarkempia, mutta kun en ollut, koska ei ollut tarvetta. Mutta kuitenkin siihen, että oliko Tetsulla sitten jotain taka-ajatuksia, kun nyt niin kyselytti. Ei kuitenkaan ilmeisesti ollut tai ei ainakaan vielä. "Seeelvä..." vastasin vaan asiaan. Terveystarkastuksista kuitenkin vielä sen verran, että olin kuulemma ihan terve. No niinhän ne lääkäritkin olivat jo sanoneet, että vastaus oli ollut aika odotettu, mutta kai se oli hyvä tarkistaa. Nyökäytin siihen hieman päätäni ja sidoin sitten taas paitani kiinni Hijikatan ollessa seuraava.
___________________________________________________________________________
SAERYOSELINERMAYORSHIWALERIERNA

Seuraava potilas oli vuorossa ja Saeryoselinermayorshiwalerierna alkoi tarkastaa. Mies oli muuten terve, mutta hän vaikutti melko ylirasittuneelta. Toki sota vaikutti, mutta tila vaikutti jo pidempiaikaiselta. ”Sinussakaan ei näyttäisi olevan mitään fyysistä vaivaa, mutta onko sinulla ongelmia nukkumisen kanssa? Tämä viittaisi pahasti uupumukseen, mikä voi olla nyt vain tilanteen aiheuttamaa stressiä, mutta jos kyseessä on jo pitkäkestoisempi vaiva, voisin tehdä sinulle jotain lääkettä auttamaan nukahtamista?” Saeryoselinermayorshiwalerierna sanoi sitten tarkastuksen jälkeen ja Souji yritti pidätellä naurua taustalla, vaikkei Saeryoselinermayorshiwalerierna nähnyt mitään syytä nauraa tälle asialle. Ja hänellä oli kyllä tilanne paljon heikompi, jos siitä lähdettiin.
_________________________________________________________________________
HIJIKATA

Hijikata oli seurannut muiden terveystarkastuksia vierestä, ja varsin erikoiseltahan se toki näyttikin, mutta jos tällä muut uskoisivat heidän olevan kunnossa ja eivät vain levittämässä tuberkuloosia, niin olkoon niin. Hijikatan vuoron tullessa mies avasi kimonoaan, että Saeryos sai tarkistettua hänetkin. Ei mies odottanut itseltäänkään löytyvän mitään, ja fyysisesti hän olikin ihan kunnossa, mutta parantaja oli huolissaan hänen nukkumisestaan. No stressi ja uupumus olivat muutenkin jo enemmänkin Hijikatan normaalitila, joten ei hän ollut huomannut mitään poikkeavaa itsessään. Soujista se kuitenkin oli jotenkin hyvinkin hauskaa, tietysti... "Ei mitenkään normaalia vaikeampaa, luultavasti kyse on vain viime aikojen tapahtumista", Hijikata vähätteli omia oireitaan. "Souji, jos aiot nauraa, niin naura, mutta lopeta heti paikalla tuo hykertely", Hijikata huomautti Soujille. "Vau... Ei ihme, että olette aina niin kärttyinen, Hijikata-san", Ichimurakin huomautti, koska kakara koki jotain tarvetta tuoda ajatuksensa ilmi, ilman että kukaan niitä erikseen pyysi. "Mutta jos sinulla on jotain päänsärkyyn, niin suosittelen varaamaan sitä jatkossa paljon", Hijikata kuitenkin vastasi Saeryosille, korjaillen kimonon etumusta taas paremmin päälleen. Eiköhän hän varmaan nyt saisi hieman levättyä, kun hommat oli edes jotenkin hoidettu niin pitkälle kuin pystyi, ja sillä se uupumuskin varmasti kaikkoaisi.
___________________________________________________________________________
SOUJI

Souji seurasi vierestä muiden terveystarkastuksia, hänen tilansa oli tarkistettu jo heti aamusta lääkkeen yhteydessä. Tetsu oli onneksi terve, mutta häntä huoletti olematon pituuskasvunsa. Yamazakissa ei ollut mitään vikaa ja sitten olikin Hijikatan vuoro. Hänkin oli onneksi terve, mutta oli siinä naurussa pidättelemistä, kun Saeryos alkoi huolehtia Hijikatan nukkumisongelmista ja uupumuksesta. Hijikata nyt tapansa mukaan vähätteli asiaa, ei toki sillä, että Soujilla olisi varaa valittaa. Hänhän sanoisi vieläkin, ettei tässä mitään tavallista flunssaa pahempaa ollut, jos Saeryos ei olisi jo kertonut totuutta kaikille. Hijikata syytti vain viimeaikojen tapahtumia uupumuksestaan ja sitten hän käski Soujia nauramaan edes kunnolla, jos aikoi. Hän ei pystynyt pidättelemään enää ja kerta käsky kävi, niin hän sitten nauroi ihan kunnolla Hijikatan yrityksille väittää, että hänellä ei ollut mitään ylirasitusta, kun se paistoi hänestä kilometrien päähän. ”Anteeksi…” Hän sitten pahoitteli käytöstään kyyneleet silmissä kun sai itsensä hiukan taas kuriin. ”En ymmärrä, mitä hauskaa tässä on? Työuupumus voi olla vakavaa, jos sille ei tee mitään.” Saeryos puolestaan huolestui, mutta Hijikatalla oli ollut työuupumusta syntymästään lähtien. Todennäköisesti, ei Souji ollut toki todistamassa, sen verran heillä oli ikäeroa kuitenkin. Tetsukin totesi, että sehän se taisikin olla syy Hijikatan äreyteen. Niin kun se ei ainakaan ollut Tetsu itse? Souji alkoi nauramaan uudestaan. Hijikata pyysi sitten jo ennakkoon mahdollisimman paljon päänsärkylääkettä, koska sitä ilmeisesti tulisi kulumaan.
_______________________________________________________________________
YUKIMURA

Oli taas se aika illasta, että kokoonnuttiin kokoussaliin pitämään kokousta. Koska kuka nyt ei halunnut viettää iltaansa kinastelemalla yhdessä kavereiden kesken? Kaikki, paitsi vahtivuorolaiset, eli Dorian, Tsukihiko, Geralt ja Mitsuhide, olivat paikalla (?) ja Yukimura oli vielä hakenut erikseen naapuritalon asukit, koska oli luvannut tehdä niin. Tunnelma salissa oli ehkä jos mahdollista kireämpi kuin yleensä (?) kun paikalla oli muutama ihminen, joiden kanssa hetki sitten vielä oltiin sodittu. Ja etenkin, kun ylimääräisiä ihmisiä olikin nyt kolme, vaikka kahdesta oli ollut puhe, mutta Tetsu oli onneksi niin pieni, ettei hän hirveästi ylimääräistä tilaa veisi. ”Nyt kun kaikki ovat paikalla, niin voimme varmaan aloittaa. Eli, kuten huomaatte, olemme saaneet lisää asukkaita, ne, joista oli jo puhetta aikaisemmin ja yhden ylimääräisen, mutta yksi sinne tai tänne, niin eihän se nyt paljoa vaikuta. Etenkin kun majoituskin on jo kunnossa eikä siitä tarvitse murehtia. Mutta alkuun uudet tulokkaat (en tiedä onko xinyi ja akiko hoitanu esittelynsä jo vai ei ja ne on vaan skipattu en tiedä) voisivat esittäytyä, sitten toki saatte sanoa kolmannesta tulokkaasta mielipiteenne, mutta en nyt henkilökohtaisesti itse näe mitään ongelmaa asiassa. (tietäsit vaan et tetsu on yks ongelma XD).” Yukimura selitti. ”Ja sitten ehkä pitäisi keskustella ihmisvahvistuksemme täällä olosta tarkemmin, koska ovat täällä nyt kuitenkin Soujin takia siihen asti, että hän on parantunut.” Yukimura jatkoi, koska eivät he varmaan vain istuskelleet täällä tekemättä mitään ja ehkä edellisiä vihollisia ei ainakaan heti voinut vahtivuoroon laittaa.
________________________________________________________________________
ZUKO

Jossain kohtaan päivää oli taas tullut ilmoitusta, että olisi kokousta tiedossa, mutta tietenkin, kun uusia oli taas saapunut linnalle. Tai uusia ja uusia, ne kaksi ex-vihollista, joista kukaan ei kuitenkaan tiennyt oikeastaan yhtään mitään. Mutta he siis olivat paikanpäällä sen Souji nimisen sairaan miehen takia. Mutta nyt oli kuitenkin koirantunti, jolloin kokous oli laitettu käyntiin ja kaikki olivat paikalla. Niin, siis kaikki paitsi he, jotka olivat vahtivuorossa tällä hetkellä eli Tsukihiko, Dorian, Geralt ja Mitsuhide. Mutta sitten oli yksi ylimääräinen, joka oli tullut niiden ihmisten joukossa. Eikö hänen pitänyt olla vaan heittämässä hyvästit sille Soujille eikä jäädä tänne pesimään?

Mutta sitten kokouksen alkuun, jonka käynnisti Yukimura, koska se ilmeisesti oli johtajan juttu. Mutta olimme siis saaneet uusia asukkaita ja sen kai kaikki jo olivat huomanneet ja yhden ylimääräisenkin. Se heidän johtajakin oli sanonut, ettei tämä jäisi pidemmäksi ajaksi. Mutta Yukimuraa se ei ilmeisesti haitannut tippaakaan. Niin no, miksi olisi, Yukimura kun oli. Tosin kaikki eivät tainneet olla asiasta ihan samaa mieltä ja osan ilmeet olivat hyvinkin kireitä ja tyytymättömiä. No en minäkään tilannetta hyvällä katsonut, koska kyllä se raja pitäisi oikeasti vetää johonkin kohtaan. Varsinkin, kun kyseessä kuitenkin olivat ihmiset, joidenka kanssa olimme juuri sotineet. Ei sillä, oli siitä ollut sen verran hyötyäkin, että Azulasta oli päästy eroon, mutta sen pikkunilkin olisi voinut laittaa pakettiin kuka tahansa muukin, joten ei siihen sotaa olisi tarvittu. Olkoonkin, että ylimääräinen oli selvästi vasta kakara, mutta ei se poistanut sitä, että hän oli kuulunut hetki sitten vihollisiin. Yukimuran mukaan majoituskin oli kuulemma kunnossa, joten ei siitäkään tarvinnut murehtia. "Kuinka monta muuta vihollista aioit heidän lisäkseen vielä majoittaa tänne?" päätin kysyä siinä kohdassa. "Eikö meillä ollut muutenkin tilanpuutetta? Joten mihin oikein ajattelit majoittaa tuon penskan?" Nanakuma puolestaan halusi tietää.

Mutta sitten kuitenkin siihen, että ihmiset voisivat esittäytyä ja kolmannesta kakarasta saisi sanoa mielipiteensä. Sitten pitäisi varmaankin myös pohtia jotkut pääsykokeet Akikolle, Xinyille ja sitten Nephelelle, mutta en ollut varma oliko se tämän kokouksen tarkoitus vai oliko tässä nyt tarkoituksena käydä vain nuo ihmiset läpi. Mutta ilmeisesti ainakin niistä ihmisistä pitäisi sitten puhua tarkemminkin, koska he olisivat täällä ilmeisesti Soujin parantumiseen asti. "Mistä edes voimme koskaan tietää, että parantuuko se ihminen ikinä koskaan? Ja jos parantuukin, niin siihenkin menee aikaa varmaan aika helvetisti, että onko oikeasti muka hyvä idea pyytää viholliset kylään siihen asti?" Nanakuma halusi tietää. "Niin... No he ovat ex-vihollisia ja heidän vihollinen on myös meidän vihollinen, joten meillä on yhteiset tavoitteet", Rokuro päätti valaista veljeään. "Eli nytkö he sitten ovat jotain ystäviä vai? Oletko tosissasi?" Nanakuma totesi. "Sanoin vain, miten asiat ovat. En tarkoittanut, että heidän kanssaan pitäisi alkaa ylimmiksi ystävyksiksi", Rokuro vastasi. "Te saatte kyllä riidat aikaan ihan jokaisesta asiasta... Mitäpä, jos olisitte välillä hiljaa?" Ichiro ehdotti kaksosille. "Ja mitäpä, jos sinä et aina puuttuisi muiden asioihin?" Nanakuma puolestaan ehdotti Ichirolle. Onneksi minulla ei ollut enää sisaria ja onneksi niitäkin oli ollut vaan yksi, vaikka se yksi sisar olikin ollut Azula.
___________________________________________________________________________
HIJIKATA

Hijikata oli saanut purettua tavaransa ja asettua taloksi, ja ehtinyt levätäkin tovin ennen kokouksen alkua. Kuitenkin, kokoukseen päästiin, ja vastassa oli vähemmän ilahtuneita kasvoja useammankin verran. Ei sillä, ei Hijikata heitä siitä syyttänyt, hän olisi itse ollut raivoissaan näiden paikalla. Ja ärsytti häntä itseäänkin, että Yukimuran toimesta Ichimura edelleen riivasi häntä seuraamalla mukaan kokoukseen. Yukimura avasi kokouksen, ja johan oli esitys pystyssä... Hijikata tuskin ehti toivoa, että Ichimura osaisi pitää kerrankin suunsa kiinni, kun joku sanoi taikasanan, millä kakara suututettiin sekunnissa... "Hei, en ole penska! Olen jo viisitoista, äläkä yhtään yritä uudestaan erehtyä, senkin kukkakeppi!" Ichimura huudahti, nousten seisomaan. Hijikata ei voinut kuin lyödä kättä otsaan, tästä se sirkus vasta alkaisi... "Ja minä olen kuusitoista-vuotias!" jostain kuului iloinen huudahdus, ja joku yookai nosti kättään ilmoittaakseen sen, kuin kyseinen tieto olisi ollut tärkeäkin. "Koira...?" Ichimura kysyi ääneen, tuijottaen kakara-yookaita silmät pyöreänä. "...Montako kertaa se pitää sanoa, että minä olen susi...", koira--, siis susiyookai huokaisi.

Mutta tässä olisi varmaan hyvä esittäytyäkin, jos nyt porukka saisi itsensä pidettyä edes pari minuuttia hiljaa. "Nimeni on Hijikata Toshizou", Hijikata esittäytyi, ja päätti antaa Susumun ja Ichimuran esitellä itsensä. "Ja minä olen Hijikata-sanin palvelija, Ichimura Tetsunosuke. Okita-sanin pyynnöstä ja Yukimura-sanin suostumuksella olen myös jäämässä." "Sanoin, että vain jos muu joukko hyväksyy sinut, kakara", Hijikata muistutti, ja poika vihdoin ymmärsi istua taas alas. "Ette tule edes huomaamaan, että olen täällä, ja voin olla avuksi linnalla. Osaan keittää teetä, siivota, tiskata, pyykätä, no ruokaa en ole kokeillut laittaa, mutta miten vaikeaa se nyt voi olla... Lisäksi olen Saizon mukana tottunut hoitamaan eläimiä", Ichimura luetteli taitonsa, joita Hijikata olisi pikemminkin sanonut pojan taidottomuuksiksi.

Enempää Hijikata ei halunnut ottaa osaa siihen riitaan, jotka kaksi toisiltaan näyttävää miestä saivat aikaiseksi. Mutta molemmat voisivat olla aivan varmoja, että Hijikata ei jättäisi Soujia yksin linnalle, mutta ei voinut poiskaan viedä, kun nuoremmalla miehellä oli mahdollisuus parantua. "Melkoisia kakaroita, vaikka luulisi heidän olevan aikuisia", Ichimura totesi. Niin, koska kakarahan oli niin paljon aikuisempi kuin nuo keskenään riitelevät...
______________________________________________________________________
NANAKUMA

Yukimura oli jälleen syönyt jotain tyhmyyspillereitä, mutta kuinkas muutenkaan. Tällä kertaa hän oli tarjonnut paikkaa vielä kolmannelle viholliselle, koska jo kahden muunkin majoitus saattaisi olla riskialtista sen lisäksi, että olimme ottaneet jo yhden Saeryosin hoiviin. Olkoonkin, että Saeryos oli itse vaatinut sitä ja lähtisi, jos ei saisi tahtoaan läpi, koska hänellä ei onneksi tainnut olla yhtään ikää ja kokemusta vihollisista. Olkoonkin, että tällä hetkellä välillämme oli rauha neuvottelujen myötä, mutta se saattaisi olla myöskin ansa ja nyt piti majoittaa vielä neljäs vihollinen, joka ei ilmeisesti ollutkaan penska. Tämä väitti olevansa 15-vuotias. "Niin niin, aivan varmasti, mutta sillä ei ole mitään merkitystä... Penska joka tapauksessa", totesin asiaan, koska ei niin nuori aikuinenkaan ollut. Päätti tämä seuraavaksi myös haukkua minut kukkakepiksi, koska näytti itsekin olevan sen verran voimakkaan ja lihaksikkaan näköinen kaveri, joten tietenkin hän, jos joku saattoi sanoa noin. No minä en sentään näyttänyt rimpulalta (etkö tosiaan XD).

Tämän jälkeen Kouki ilmoitti olevansa 16-vuotias, mutta se ei liittynyt mihinkään. Se äskeinen rimpula puolestaan äkkäsi jossain koiran, mutta niin... olihan meillä toki Katsurou... Ja Noki... Ja kyllä Koukikin voisi koirasta mennä. Eikö susi kuitenkin ollut koiraeläin. Mutta sitten väännettiin taas siitä, mikä se Kouki olikaan ja niin edelleen, mikä taas ei minua kiinnostanut tippaakaan. Sitten taas asiaan ja se jatkui siitä, että yksi niistä ihmisistä esitteli itsensä ja sitten oli kakaran vuoro ja tämä oli sen äskeisen palvelija. Jatkoi tämä myös, että oli jäämässä paikalle sen Soujin pyynnöstä ja Yukimuran suostumuksesta. "Valitettavasti Yukimura ei päätä asiasta yksin", totesin karut faktat pöytään uskoen, ettei kovinkaan moni halunnut yhtäkään lisäihmistä ainakaan noiden muiden lisäksi ja heidänkin tulonsa oli periaatteessa aika kyseenalainen. En vieläkään oikein ymmärrä, miten niin pääsi edes käymään. Mutta se Toshizou niminen mies teki kuitenkin myöskin selväksi, että kakara pääsisi mukaan vain, jos muutkin hyväksyisivät hänet. Hyvällä tuurilla tuosta pääsisi vielä eroon, mutta niin hyvää tuuria tuskin kävisi, koska valitettavasti suurin osa väestä oli syönyt niin samoja tyhmyyspillereitä. Kakara kuitenkin alkoi vielä luettelemaan, mitä kaikkea okein osasi, mutta suurin osa osasi muutenkin jo nuo taidot, joten eipä ollut suuri lisäys. Ei edes kokonsa puolesta. "Minä olen Yamazaki Susumu... Toimin ninjana", se liuhuletti puolestaan esitteli lopuksi itsensä.
___________________________________________________________________________
YUKIMURA

Ensimmäinen vastalause tuli Zukolta, raukka kun oli noin nuori ja hapan kuin Nobuyuki. Mutta Zuko halusi tietää, kuinka monta vihollista Yukimura vielä aikoi linnalle majoittaa. ”En yhtäkään, eivät he ole enää vihollisia.” Yukimura huomautti. ”Kuka teistä tappoi sen kamalan kovaäänisen likan joka todennäköisesti vain huusi ja komenteli kaikkia muita ja syytti muita, kun itse komensi armeijaansa huonosti?” Suzu halusi tietää seuraavaksi. ”Vai oliko se joku muu? Jos oli ja se joku on vielä elossa, niin välittäkää ihmeessä kiitokset ja voin lähettää kukkakimpun vielä perästä haudalle, jos se sankari on menehtynyt.” Suzu lisäsi perään. No olihan Azula ollut rasittava, mutta olipa kivasti sanottu.

Sitten Nanakuma pääsi taas ääneen ja siitä aina riemu irtosi, kun Nanakuma avasi suunsa. Nanakuma taas mietti tilanpuutetta, että mihinkä se penska sitten laitettaisiin. Yukimura oli jo vastaamassa, että samaan taloon mihin muutkin, kun Tetsu alkoi uhoamaan, ettei ollut mikään penska vaan jo 15-vuotias. Oliko muka? Sitten Nanakuma sai luvan olla kukkakeppi ja sitähän hän kyllä oli. Sitten Nanakuma ja Rokuro alkoivat nahistella keskenään ja Ichiro halusi heidän olevan hiljaa ja Tetsu mietti, että melko lapsellista käytöstä aikuisilta miehiltä. ”Jos Nanakuma taas olisit vain hiljaa, kun et osaa tuoda mielipiteitäsi esille sivistyneen ihmisen tavoin? Aina kun avaat suusi, minä saan hävetä, että olet ollut palveluksessani, koska kaikki kuvittelevat, etten ole pitänyt sinulle mitään kuria ja opettanut tavoille. Vaikka käyttäydyit ihan kunnollisesti ennen tänne tuloa, mitä kukaan tuskin uskoo, joten voisitko nyt edes olla hiljaa, jos et muuhun kykene?” Nobuyuki pyysi sitten äärimmäisen kyllästyneenä siihen, että aina kun jostain puhuttiin, niin Nanakuma valitti lapsellisesti joka asiasta ja marmatti. Ihan ymmärrettävää, mutta Nobuyukin oma vika, kun ei kouluttanut Nanakumaa paremmin. Okei, Yukimuralla ei ollut varaa arvostella, hänen koulutuksellaan Rokuro oli villiintynyt täysin ja alkanut raiskailemaan ihmisiä ja lopulta lukitsi Yukimuran kaappiin, että hienosti meni sekin tapakoulutus suoraan kankkulan kaivoon.

Jossain kohtaa Kouki teki selväksi olevansa 16-vuotias ja sitten ihmeteltiin koiraa, joka ei ollut koira, vaan susi. ”Niin, mutta olet niin söpö, että on vaikea ajatella, että olet oikeasti hurja ja pelottava susi.” Suzu lohdutti Koukia ja taputti tätä päähän kuin koiraa konsanaan. Sitten kun oltiin taas sählätty ja sotkettu asioita vähän miten sattui, kuten aina kun tällä porukalla yritti jotain saada aikaiseksi, päästiin asioissa eteenpäin. Hijikata, Tetsu ja Yamazaki esittelivät itsensä ja Tetsu lupasi olla hyödyllinen ja kertoi mitä kaikkea osasi. ”No meillähän ei ole tällä hetkellä ketään virallisesti eläintenhoidossa, joku ne kuitenkin aina hoitaa, koska eivät hevoset talliin kuolleetkaan ole. Niin eikö Tetsun nyt ainakin siihen hommaan voi hyvin laittaa? No ei ehkä yksin kun hän on… niin nuori vielä.” Yukimura sanoi, ja meinasi mokata sanomalla, että pieni. ”Entä kuka tämä neljäs ulkopuolinen henkilö on, joka on jostain syystä jäänyt oven suuhun?” Hyoma sitten kysyi. ”Mistä oikein puhut, ei siellä ketään…” Yukimura aloitti ja oli saada taas sydänkohtauksen, kun siellä oven raossa tosiaan kurkki joku ulkopuolinen (?).
_________________________________________________________________________
HIJIKATA

Hommahan sujui oikein mainiosti, kun jokainen tuntui häsläävän kilpaa omiaan. Joku nuori neiti päätti vieläpä kysyä, että kuka oli tappanut jonkun ilmeisesti siitä tuliarmeijasta. Lupasipa jopa lähettää kukkia haudalle, jos kyseinen henkilö oli jo kuollut. "Minä epäilisin ensimmäisenä Hijikata-sania", Tetsu vastasi tytölle, vilkaisten miehen suuntaan. No, olihan hän jonkun taistelukentälle tulleen hyödyttömän lapsen kyllä tappanutkin, mutta olipas hauskaa, kun kaikki kuolemat nyt hänen niskoilleen pistettiin. "Lapsen ei pitäisi olla taistelukentällä, mikäli ei siellä pärjää, sellainen on sodan ja taistelun luonne", Hijikata vastasi lyhyesti. Ei hän edelleenkään tiennyt, kenet oli tappanut, saattoihan kyseessä olla joku toinenkin. Mutta melkoista, kun jonkun omasta joukosta kuollema oli tälle neidille jotenkin ilouutinen...

Ilmeisesti ainakin toinen näistä toisiltaan näyttävistä riitapukareista oli Nobuyukin palveluksessa, sillä mies käski tätä vaikenemaan. Hijikata saattoi hyvin ymmärtää, millainen häpeä toista mahdollisesti riivasi, häntä itseään hävetti jatkuvasti Ichimuran puolesta, eikä poika suostunut jättämään häntä hetkeksikään rauhaan. Kakarasta puheenollen, oli tämän se taitolista ilmeisesti jotenkin toiminut pojan eduksi, kun tämä ilmeisesti voisi saada paikan eläintenhoitajana. Kuitenkaan yksin poikaa siihen voisi laittaa, ja Hijikata oli täysin samaa mieltä. Ei niinkään pojan iän tai koon vuoksi, vaan yksinkertaisesti siksi, että eläimet todennäköisesti tulisi hoidettua vain puoliksi, ja puolet nääntyisi nälkään ja puolet kuolisi janoon. "Yamazaki, sinä voinet varmaan katsoa Ichimuran perään sitten", Hijikata ehdotti. "Hei, en minä lapsenvahtia tarvitse", poika kuitenkin valitti, mutta ymmärsi tällä kertaa ihan vain varakomentajan mulkaisusta, että vastaan marisemista ei pojalta kuunneltaisi.

Sitten joku otti puheeksi neljännen henkilön, ja Yukimurakin mainitsi, ettei neljättä ollut. Kuitenkin, kun Hijikata käänsi katseensa oven suuhun, niin siellähän sitä taas oli yksi hänen omista joukoistaan. "Saito, mitä ihmettä nyt sinäkin täällä teet?" Hijikata kysyi, päästyään yli säikähdyksestään. Saito oli kuin kummitus, ilmestyi aina tyhjästä, vaikka tällä kertaa olikin tainnut seistä oven suussa jo tovin. "Aah, Tetsunosuke-kun pyysi minua mukaan. Turvaksi, kun linna on täynnä yliluonnollisia", Saito vastasi, ja Ichimuran ilme kirjastui raivostuttavasti. "Ai niin, minä todella pyysin sinua mukaan. Kiitos, Saito-san." "Tosin kun huomasin, ettei apuani juuri tarvittu, niin ajattelin tehdä tuttavuutta linnan herran kanssa. Tulemme itse asiassa jo nyt erittäin hyvin juttuun keskenämme", Saito jatkoi, hymyillen sitä karmivaa hymyään lopuksi. "...Ei ole todellista", Hijikata huokaisi. Toivottavasti Saeryosilla olisi jo valmiina sitä päänsärkylääkettä.
__________________________________________________________________________
KOUKI

Kouki oli luullut, että tässä olisi nyt alettu käymään jostain syystä kaikkien ikiä läpi, mutta ilmeisesti se ei ollutkaan homman juoni. Sen sijaan, että kukaan muu olisi ilmoittanut oman ikänsä, häntä luultiin jälleen kerran koiraksi! Mikä hänessä muka niin koiramaista oli? Kuitenkin, Suzu päätti lohduttaa häntä, kehumalla söpöksi, ja se ilahdutti pentua suunnattomasti. Tämän häntä alkoi heti heilumaan vimmatusti. Oli erittäin mukavaa olla söpö. No hurjakin voisi olla hauskaa olla, sellainen vahva ja siisti... Mutta pelottava ei kuitenkaan. Kouki oli itsekin jo valmiiksi pelkuri, eikä hän halunnut itseään pelätä. Tyytyväisesti pentu nojasi toista vasten, kerjäten lisää taputuksia. "Hyvä on sitten", hän totesi, ehkä tämä oli toistaiseksi ihan mukavaa.

Kuitenkin ovelle oli ilmestynyt jostain täysin uusi henkilö, ja Koukinkin huomio kääntyi tähän seuraavaksi. Saitoksi kutsuttu setä oli tullut ihmisten mukana, kun tämä Tetsusukeno (Tetsunosuke, Koukilla meni vähän tavut pitkän nimen kanssa sekaisin...) oli miehen kutsunut. "Tervetuloa", Kouki toivotti iloisesti vieraalle, saaden vastaukseksi hiljaisen hymyn, ja tämä kertoikin olevansa jo hyviä kavereita linnan herran kanssa... Siis jonkun linnalta? Vai johtajanko? "Johtaja-setä, onko hän joku kaverisi?" Kouki kysyi hämillään. Oho, kaikkihan ystävystyivät täällä nopeaa tahtia, Koukinkin pitäisi varmaan hieman parantaa omaa ystävystymistahtiaan, ettei jäisi jälkeen...
__________________________________________________________________________
ZUKO

Yukimura päätti ystävällisesti valaista, ettei ollut ottanut linnalle yhtäkään vihollista, koska eivät enää olleet sellaisia. "Niin... No kaikki eivät ajattele samalla tavalla asiaa, kun tätä porukkaa katsoo", totesin vaan siihen, mutta toki ylivoima olisi edelleenkin meillä ja kolmas oli kuitenkin vasta kakara, vaikka väittikin olevan enemmänkin. Ja ihmisiähän he vaan olivat, että helpostihan heidät laittaisi pakettiin, jos alkaisivat yhtään epäilyttäviksi, että ei kai se nyt maailmanloppu ollut, jos yksi kakarakin vielä otettaisiin mukaan. Kunhan se ei sitten tarkoittaisi sitä, että niitä vaan ilmestyisi tyhjästä tuontuosta sillä verukkeella, etteivät enää olleet vihollisia, joten kyllä heillä oli oikeus tänne tunkea. Olisi varmasti riittänyt, että joku yksi olisi tullut vaan katsomaan Soujin perään, ettei häntä tapettaisi vaan täällä, mutta että kaksi miestä ja kakara, mutta olkoot... En jaksanut enää yrittääkään ymmärtää tätä touhua.

Seuraavaksi Suzu halusi alkaa jakelemaan jotain palkintoa sille, joka oli tappanut Azulan. Olipa tosi Suzumaista. Koska hänestä tuollainen tuli? Okei, Azula oli ärsyttävä ja luuli itsestään liikoja ja niin edelleen ja sanonut pahasti Suzulle, mutta ei Suzu yleensä ainakaan minun kuulleni ollut tehnyt jonkun kuolemasta jotain tuollaista numeroa. Mutta sitä sitten pohdittiin ihmisvoimin, että kukahan se tappaja nyt olisi ollut, mutta oliko sillä nyt mitään merkitystä tämän kokouksen aiheiden kannalta kuka tappoi ja kenet. Tuskin sitä kukaan oli sodan tiimellyksessä muutenkaan merkille laittanut, mutta se siitä, koska seuraavaksi Nanakuma avasi taas suutaan ja sitten Rokuro avasi suutaan ja sitten Ichiro puuttui siihen ja Nanakuma otti itseensä. Seuraavaksi loukkaantui Nobuyuki, koska häntä hävetti ja kokipa hänkin tarpeelliseksi käskeä Nanakumaa olemaan hiljaa. No ilmeisesti se kuitenkin auttoi, koska Nanakuma ei sanonut sitten enää enempää, katsoi vaan Nobuyukia.

Mutta takaisin asiaan, koska seuraavaksi Yukimura alkoi pohtimaan eläintenhoitoa, että sen Tetsun voisi laittaa sinne, mutta sitten sinne piti saada joku tämän kaveriksi. "Hei hetkinen! Emmehän me edes ole äänestäneet vielä siitä saako kakara edes jäädä tänne, joten miten ihmeessä olet jo päättämässä hänelle jotain hommaakin täältä?" Zelfa päätti kuitenkin seuraavaksi avata suutaan, mutta toisaalta se oli ihan hyvä pointti. Turhaa kakaralle oli mitään hommaa keksiä, jos suurempi osa lähettäisi hänet matkoihinsa. Tosin kovinkaan moni ei edes ollut sanonut poikkipuolisia sanoja tätä Tetsua vastaan, mutta Nanakuma ja Zelfa tai ainakin siis Nanakuma tuskin oli ainoa, joka oli asiaa vastaan. No en minäkään mielelläni ottaisi jokaista ex-vihollista tänne pyörimään, mutta koska kyseessä oli kakara, niin tuskin hänestä ihan hirveästi haittaa olisi. Ja jos olisikin, voisihan heidät vaan tappaa tai lähettää matkoihinsa. Mutta seuraavaksi sitä ninjaa oltiin jo laittamassa sen Tetsun kaveriksi eläintenhoitoon. No hän nyt oli jo saanut ihan luvankin olla täällä toki ja no olihan eläintenhoito avoinna ja tuskin heitä nyt hirveän virallisiinkaan hommiin oltaisiin kuitenkaan laittamassa. Tetsu ei kuitenkaan tarvinnut lastenvahtia, mutta ninja saisi kuitenkin ottaa osaa eläintenhoidossa. "Selvä, jos Tetsu nyt on paikalla enää äänestyksen jälkeen, kerta sitä ei ole vielä käyty", ninja vastasi, mutta se jäi siihen, koska seuraavaksi ovella norkoili joku neljäskin, jolloin pyöräytin vaan silmiäni miettien, että mitähän vielä. Pitäisikö hänetkin nyt sitten ottaa mukaan vaan? Heitä piti tulla alunperin kaksi, mutta nyt se määrä oli jo tuplaantunut. Miehen nimi oli kuitenkin ilmeisesti Saito eikä hänen kuulunut edes olla täällä, mutta se kakara oli kuulemma pyytänyt hänet mukaan. "Mitä perkelettä?" Nanakuma päästi suustaan siinä kohdassa. "Emme kai me oikeasti olla ottamassa tuotakin mukaan siksi, että joku penska pyysi hänet mukaan? Eihän tuo pentukaan ole vielä mukana... virallisesti ainakaan", Nanakuma jatkoi. "Nanakuma, ole nyt hiljaa kerrankin! Tiedämme jo kantasi asiaan, vaikka onhan tämä nyt melkoista, että porukkaa vaan tulee tuon tuosta ovellemme... Eikö Tsukihikon olisi pitänyt nähdä miehen tulo jo kaukaa?" Ichiro kyseli seuraavaksi. Niin, ainakin yleensä oli, joten miten tuo Saito kukalie oli päässyt kenenkään huomaamatta tänne asti norkoilemaan?
__________________________________________________________________________
YUKIMURA

Zukosta kaikki eivät olleet samaa mieltä, jos osan porukan naamoja katsoi. ”No kaikkia ei aina voi miellyttää vaikka miten haluaisi ja kaksi sai jo enemmistön äänen, niin yksi sinne tai tänne, niin eihän se juuri asiaa muuta. Toki siitäkin äänestetään, mutta tosi hyväähän se taas meistä kertoo, että viskaamme lapsen pihalle, että ei ole tilaa, heihei, pärjäile.” Yukimura huomautti, koska Tetsu nyt ei juuri tilaakaan vienyt ja he saivat jo sovittua asumisjärjestelyistä, ettei häntä Zukon tai Nanakuman kanssa samaan huoneeseen oltu edes laittamassa. Onneksi Nanakuma sentään hiljeni, kun Nobuyuki huomautti, miten tätä sai taas vain hävetä.

Kun Yukimura oli vain maininnut, että heillähän oli työpaikka auki ja koska kukaan muukaan ei ollut eläintenhoidosta hirveän innoissaan, niin Tetsulle olisi ihan jotain hyödyllistäkin tekemistä täällä, niin Zelfa hermostui. Ja kun ei oltu edes äänestetty Tetsusta niin miten Yukimura oli jo päättämässä hänelle jotakin hommaa. ”Koska Tetsu on varmaan sen verran koulutettu kuitenkin, että osaa jo lukea ja kirjoittaa ja laskea, toisin kuin sinä Zelfa, joten hän voi jo mennä töihin.” Yukimura huomautti, koska se nyt oli vain sen takia, että muut lopettaisivat urputtamisen yhden pikkupojan takia.

Tosin hommaan tuli muutama mutka lisää, kun paikalle ilmestyi vielä joku neljäs kaveri. Nanakuma unohti saman tien olla hiljaa ja alkoi saman tien valittaa, ettei kai tuotakin otettu mukaan. Ichiro yritti hiljentää Nanakuman ennen kuin Nobuyukilta palaisi pinna kokonaan ja hän vääntäisi Nanakumalta niskat nurin. Tämä Saito ei kyllä ollut Hijikatan luvalla täällä, vaan ilmeisesti… no Tetsun luvalla. ”Hajime-san! Jäätkö sinäkin?” Souji kyseli kuin tässä ei olisi mitään outoa, vaikka häntä selvästi huvitti Hijikatan reaktio. Sitten puhuttiin jo jostain linnanherroista ja Kouki mietti, oliko Saito sittenkin Yukimuran kaveri. ”Ei tietääkseni… En ole koskaan ennen tavannut koko miestä.” Yukimura sanoi. ”Hänhän oli neuvottelussa mukana.” Nobuyuki huomautti. Yukimura katsoi tarkemmin. ”Oli vai? No kieltämättä olet hiukan tutun oloinen…” Yukimura myönsi sitten. ”Miten tyhmä voit oikein olla?” Nobuyuki halusi tietää, mutta miettikööt sitä. Ichiro taas mietti, miksei Tsukihiko tai joku muu vahti ollut nähnyt miestä. Ei aavistustakaan, mitenköhän pitkään hän oli täällä jo ollut?
_________________________________________________________________________
HIJIKATA

Ichimurasta alkoi tulla pikku hiljaa jo suurempikin riidan aihe, ja se jos mikä kyllästytti Hijikataa. Poika olisi ollut jo matkalla Edoon, varmastikin saanut muutkin jo kiinni, jos olisi lähtenyt silloin kun Hijikata oli käskenyt. Nyt sitä sitten istuttiin tässä, ja odoteltiin, että joskus päästäisiin asiasta äänestämään, tai kuinka ikinä linnan väki tykkäsi hoitaa päätösten teon. Työ ainakin onneksi kakaralle jo löytyi valmiiksi, ettei tämän tarvinnut tyhjän panttina istua, jos saisikin jäädä. "Kyllä, kaikki kolme onnistuu", Tetsu vahvisti, kun Yukimura epäili pojan olevan paremmin koulutettu kuin tämä... kuka lieneekään. Kuitenkin seuraavana äänessä oli se aikaisempi riidanhaastaja, eikä Hijikata voinut olla varma, sanoiko tämä Ichimuraa penskaksi ärsyttääkseen poikaa, vai ihan muuten vain. "Hei, minähän sanoin, etten ole--", Ichimura oli jo nousemassa, ja käärimässä hihojaan, kun Hijikatan piti tarttua poikaa niskasta ja iskeä tämä takaisin maahan. "Hijikata-san, hän sen aloitti", poika nurisi. "Mutta se ei tarkoita sitä, että sinun tarvitsee siihen vastata. Koita jo vihdoin alkaa käyttäytyä", Hijikata ärähti pojalle.

Tärkeämpi asia kuitenkin oli nyt siinä, että oliko Saitokin nyt tulossa jäädäkseen. Koska niinhän se homma meni, että Hijikatan kanssa ei tarvinnut asiasta puhua, hänen miehensä tykkäsi hyppiä hänen nenilleen nähtävästi ihan huvin vuoksi. Souji taas oli jo kysymässä Saitoa jäämään, ja mies astui huoneen puolelle. "Oikein mielelläni", tämä totesi hymyillen, kuin se olisi ollut jotenkin päivänselvää. Se joku koira taas kyseli, oliko Saito jo entuudestaan Yukimuran kaveri, mutta mies kielsi tavanneensa Saitoa koskaan ennen. Kuitenkin vanhempi Sanadan veljeksistä sen sijaan muisti Saiton, ja muistutti samalla veljeäänkin. "Olen otettu, että muistatte minut vielä", Saito vastasi hymyillen ja istuen alas, "Mutta tarkoitin kyllä edellistä linnan herraa, sitä joka kuoli juuri ennen saapumistanne." Niin, ja taas näitä Saiton kummitusjuttuja. Ei Hijikata tarinan todenperäisyyttä epäillyt, mutta ehkä kommentti oli ollut hieman turha. Viimeiseksi kysyntää herätti, milloin Saito oli saapunut paikalle, ja vartiossa olevien olisi pitänyt tämä huomata. "Saavuin samaan aikaan, kun Hijikata-sanin ja muiden mukana, Zuko-sanin ottaessa meidät vastaan", Saito valaisi asiaa. No niinpä tietenkin...
________________________________________________________________________

ZELFA

Yukimura totesi Zukolle, ettei kaikkia voinut miellyttää, kun Zuko epäili sitä, etteivät kaikki välttämättä halunneet ottaa tätä Tetsua mukaan. "Kiitos kun kerroit... Tiesin sen kyllä ilmankin, mutta sitä vartenhan äänestykset ovat, että johonkin ymmärrykseen päästään", Zuko totesi. Yukimura oli jatkanut vielä siitä, että mitä sekin sitten kertoisi meistä, jos vaan viskaisimme pojan ulos, että pärjäilepä. "Tuolla perusteella voisimme ottaa ihan kenet vaan linnan suojaan, mutta valitettavasti se ei toimi sota-aikana ja joskus pitää olla vähemmän mukava, mutta no... pääsiväthän nuo kaksikin jo linnaan, joten ei se nyt maailmaa kaada, jos Tetsunkin mukaan ottaa", Zuko totesi loppuun. Tämän jälkeen kuitenkin siihen, että Yukimura kutsui pojan jo töihinkin, vaikka hänestä ei oltu äänestettykään vielä, joten ajattelin ihan vaan huomauttaa asiasta. No siihen Yukimura alkoi pätemään yhtäkkiä, että koska Tetsu varmaankin osasi kirjoittaa, lukea ja laskea, niin hänet voisi laittaa jo töihin toisin kuin minut. "No miten se äänestykseen liittyy mitenkään, mitä minä osaan ja mitä en osaa ja mitä Tetsu osaa ja mitä Tetsu ei osaa? Mutta no en ole japanilainen ja olen vallan hyvin pärjännyt ilman japanin kielen kirjallista taitoa tähänkin asti, mutta osaan minäkin kirjoittaa ja lukea. En ehkä japania, mutta osaan kuitenkin. Laskeminen ei taas ole kielestä kiinni... totta kai osaan laskea", totesin perään, että turha nostaa mitään Tetsuja jalustoille. Tuskin Tetsukaan englantia tai latinaa osaisi lukea tai kirjoittaa. Tuskin Yukimura itsekään, joten turha yrittää sanoa, että olisin jotenkin huonompi. En kuitenkaan ole alkujani japanilainen. Puhumaan opin kieltä ajan kanssa kuuntelemalla, kysymällä ja puhumalla itse. Se oli pitkä tie, mutta kuolemattomassa kehossa kärpäsen kakan mittainen.

Mutta jossain kohdassa kokoushuoneen ovelle oli kuitenkin ilmestynyt joku uusi mies, joka oli ilmeisesti nimeltään Saito, tarkemmin ilmeisesti Saito Hajime tai Hajime Saito, miten päin sitä nyt halusikaan pyörittää. Tai sitten mies oli ollut tuossa jo pidempäänkin. Paha kuitenkaan sanoa, koska en ollut kiinnittänyt siihen mitään huomiota kuin vasta sitten, kun Hyoma valaisi asiasta. Ironista sinänsä, koska Hyomahan oli sokea eikä ainutkaan näkevä ollut nähnyt miestä ennen kuin sokea huomautti siitä. Mutta sitten pohdittiin sitä, että oliko Saitokin jäämässä vai menossa vai tulossa vai mitä hän oikein meinasi. Ilmeisesti kuitenkin olisi mielellään jäämässä. Samalla pohdittiin myös Yukimuran tyhmyyttä, että eikö Yukimuran olisi pitänyt tajuta mies jo sieltä neuvotteluista. No paha sanoa, mutta kyllä tuollainen virneveikko olisi mieleen jäänyt, jos olisin ollut neuvotteluissa itse. Ichiro kuitenkin pohti sitä, että koska Saito oli saapunut paikalle ja ilmeisesti silloin joskus, kun Zuko oli ottanut heidät vastaan. "Olisin kyllä huomannut sinut, jos olisit ollut paikalla. Portilla oli ollut vain neljä miestä", Zuko vastasi kuitenkin. "Niin no heitähän on neljä", päätin kuitenkin sanoa Zukolle. "Ei, kun noiden kolmen lisäksi mukana oli vielä joku Sasaki niminen mies, joka oli tullut vain tuomaan Soujin tavaroita ja sanomaan hei. Mutta mitään Saitoja siellä ei kyllä ollut", Zuko puolestaan selitti. No sitten en voinut pahemmin sanoa asiaan mitään. "Eli milloin Saito siis tuli, koska Tsukihikon olisi kyllä pitänyt nähdä tuleminen jo kaukaa?" Ichiro kyseli. "Ehkä Saito osaa näkymättömyystemppuja tai teleportin?" ehdotin. "Eli Saito ei siis ole tavallinen ihminen... vai?" Ichiro kyseli seuraavaksi katsoen sitä Saitoa ja sitä heidän johtaja hahmoaan... etunimi ei kyllä jäänyt mieleen, mutta siis sitä Hijikataa. Sukunimeä miehestä oli jo käytetty sen verran monta kertaa, että se oli jäänyt jo mieleen.
________________________________________________________________________
SOUJI

Souji oli Susumun jälkeen jo kovin esittelemässä itseään ja Saizoa, koska eivät kaikki heitä varmaan nimeltä tienneet ja täälläkin häntä nyt oli kutsuttu vain ”se ihminen”, joten kai se esittely oli ihan paikallaan. Mutta sitten Hajime ilmaantui paikalle ja alkoi uusi tappelu, että mistä tässä nyt taas oli kyse. Sitä ennen oltiin kinattu Tetsusta ja hänen jäämisestään ja joku alkoi pitämään puolustuspuhetta omasta laskutaidostaan. Täällä oli hiukan erikoista väkeä kyllä jo lähtöön. Hajime oli kyllä ihan mielellään jäämässä ja ainahan olo oli paljon kotoisampi, kun oli tuttuja ympärillä. Mutta muut eivät ihan niin innostuneet Hajimen ilmaantumisesta, kun kukaan ei edes ollut huomannut häntä. Vaikka Hajime sanoi tulleensa samaa matkaa Hijikatan muiden kanssa. ”Ettekö muka oikeasti huomanneet Hajime-sania?” Souji ihmetteli, miten se oli mahdollista. Olihan hän toki aina hiukan hankala huomata, vaikka olikin niin iso ja musta, mutta eikö heidän nyt kuitenkin olisi pitänyt huomata, että heillä oli yksi ylimääräinen mukana? ”Siis onko tuo irvileuka hengannut täällä koko päivän ilman että kukaan on muka huomannut mitään? Kuka tumpelo siellä vahdissa oikein on nukkunut? Siis muu kuin Zuko, mutta Zuko nyt on kakara itsekin, niin ei voi paljoa vaatia.” Joku punahiuksinen ihmetteli seuraavaksi. Olihan tämä kyllä hiukan… jos Hajime oli tosiaan vain hengaillut täällä koko päivän eikä kukaan ollut huomannut mitään.

Seuraavaksi mietittiin jo, että oliko Hajime edes tavallinen ihminen vai ei. No se oli jäänyt kaikille vähän epäselväksi. ”Hajime-san on ihan ihminen kyllä, muttei kyllä kauhean tavallinen sellainen…” Souji auttoi. ”No tuota noin… Onko teitä vielä paljonkin tulossa vai pitäisikö meidän äänestää Tetsuta ja… Saitosta?” Yukimura pohti. ”Mutta en ehtinyt esitellä itseäni vielä!” Souji huomautti. ”No kaikkihan tietävät sinut jo… tai no ei kaikki, onhan täällä uusia, joten ole hyvä vain.” Yukimura sanoi. ”Olen Okita Souji. Ja tässä on Saizo.” Souji esitteli ja nosti Saizoa ylemmäs kun esitteli Saizon. Tietenkin Saizo oli mukana kokouksessa. (jos ei ole niin se jää ilman jälkiruokaa!) ”Mitä!?” Se samainen punapää kysyi sitten. ”Että olen Souji, ja tässä on Saizo…” Souji toisti. ”Ei possun nimi voi olla Saizo! Nimeä se uudelleen!” Tämä sitten suuttui, eikä Souji ymmärtänyt, mitä vikaa Saizon nimessä nyt oli. ”Eihän sitä nyt voi noin vain vaihtaa… ja Saizo on hyvä nimi possulle…” Souji sanoi. ”Eikä ole, keksi sille parempi nimi!” Toinen jatkoi, eikä Souji nyt käsittänyt, miksi se meni noin tunteisiin.

Sivun 44 roolaukset:

ZUKO

Zelfa alkoi seuraavaksi puoltamaan omaa koulutustaan, koska Yukimura epäili tämän osaamista, mutta tämän jälkeen pohdittiin kulmat kurtussa sitä, että milloin Saito oli ovelle päätynyt ja siis samaan aikaan kuin ne neljä muutakin. Ihan varmasti. Olisinhan minä nyt hänet nähnyt, jos niin olisi ollut. "No kun ei siellä ollut ketään viidettä miestä", totesin. "Vai näitkö sinä sitten tuon Saiton, kun tulimme ovellesi?" kysyin Yukimuralta. "Tai Rui?" jatkoin hämmentyneenä. "Tuota... En... En muistaakseni, mutta en ollut paikallakaan kovinkaan kauaa", Rui vastasi pohtiva ilme kasvoillaan. Sitten Kamanosuke avasi suutaan seuraavaksi, että mitä siellä vahdissa oikein nukuttiin ja koska olin kakara niin ei voinut paljoa vaatia. "Olet vaan pari vuotta vanhempi, joten paha sinun on taas nillittää. Ja jos osaat homman itse paremmin, niin saat minun paikkani", sanoin Kamanosukelle. "Enkä edes nukkunut. En nähnyt ketään viidettä", jatkoin kuitenkin perään. "Miten olisi silmälääkäri?" Zelfa ehdotti seuraavaksi. "Mene itse lääkäriin!" tiuskaisin siihen, koska lääkäriä Zelfa oli vailla ja pahemman kerran. "Vai näkikö joku muu Saiton silloin, kun olimme vahdissa?" kyselin vielä, koska kai Saiton nyt oli joku nähnyt, jos hän siis olisi oikeasti tullut samaan aikaan.

Mutta sitten siihen, että oliko Saitokin jäämässä ja ihan mielellään juu, mutta vielä palattiin siihen, miten Saito sitten oli ilmestynyt paikalle. Zelfa ehdotteli teleporttia ja näkymättömyyttä, mutta Saito oli kuitenkin ihan vaan ihminen, tosin ei kovinkaan tavallinen. "Niin... no on täälläkin ihmismäistä porukkaa muutenkin, mutta jotkut voimat vaan erottavat meidät tavallisista ihmisistä", totesin siihen. Yukimuraa taas kiinnosti, että oliko vielä muitakin tulossa. No kunhan ei enempää tulisi, koska emme me pystyisi kokonaista armeijaa tänne majoittamaan. Jo tuliarmeijan majoittaminen oli tuottanut päänvaivaa ja vaikeuksia ja lopulta he olivat joutuneet telttaretkelle. Tosin Souji halusi vielä esitellä itsensä ja sitten hän esitteli itsensä ja sen possunsa, jonka nimi oli Saizo, mutta Kamanosuken mukaan possun nimi ei saisi olla Saizo ja se pitäisi nimetä uudestaan. "Ai vaan siksi, koska exäsi oli Saizo?" Nanakuma avasi suutaan taas. Hän ei hirveästi kyllä muistanut olla hiljaa, mutta eivät kokoukset toki edenneet vaan hiljaa istumalla ja kai kaikilla nyt saisi olla mielipide? Ei täällä kukaan ollut kenenkään tossun alla, mutta ehkä tuollaiset asiaankuulumattomat kommentit voisi pitää ihan vaan itsellään, siinä missä Kamanosukekin voisi pitää tuollaiset kommentit vain itsellään. Kai Souji nyt sai lemmikkinsä nimetä juuri siten, miten halusi ilman, että joku loukkaantuisi siitä. Ja nimihän se vaan oli.
________________________________________________________________________
TETSUNOSUKE

Joku selvästi ulkomaalainen hujoppi otti ilmeisesti itseensä siitä, että Tetsu osasi kirjoittaa ja lukea japania, ja hän sitten ilmeisesti ei. Kummissaan poika vilkaisi miestä, oliko se nyt joku ongelma sitten? "Mitä se lukeminen ja kirjoittaminen nyt eläinten hoitoon liittyy?" poika kysyi hämillään. Oliko heillä jotkut kirjalliset ohjeet hommaan, että miten täytyi tehdä? No ohjeiden seuraamisessa hänellä toki saattoi olla toisinaan hieman ongelmia, mutta kyllä hän niitä ymmärsi, jos selvästi oltiin kirjoitettu. No, ei ehkä jos käytettiin hirveän monimutkaisia kanjeja, mutta perusjutut hänkin kyllä osasi. Ja laskeminen onnistui kyllä siinä aivan yhtä hyvin kuin se kirjoitus ja lukeminen.

Saito myös aiheutti enemmän ongelmaa, ja se arpinaamainen poju alkoi valittaa, ettei Saito ollut saapunut heidän matkassaan. No, ei Tetsukaan tätä ollut huomannut, mutta Saito nyt meni melkeinpä kaikilta aina täysin huomaamatta ohi muutenkin. "Voi, en minä nyt mihinkään sellaiseen kykene", mies hymyili, ja Okita myöskin jatkoi, ettei tätä voisi kovinkaan tavalliseksi kutsua. "En käsitä, kuinka tässä aina käy näin. Hyvin usein huomaan jääväni varsin huomaamattomaksi", Saito totesi. No sitä Tetsukin ihmetteli, miten mies osasikin muuttua niin näkymättömäksi, vaikka olikin suurin piirtein yhtä pitkä kuin Hijikata tai Tatsu-nii... Kuitenkin kaikki vaikuttivat olevan varmoja siitä, että Saito ei olisi ollut heidän mukanaan. "Hmmm... Erittäin mystistä, todellakin..." mies itse pohdiskeli asiaan, kuin ei olisi ollut tässä juuri se ongelman juuri. Tai no Tetsuhan tämän oli mukaan pyytänyt, hupsista...

Seuraavaksi saikin Okita vihdoin esitellä itsensä ja Saizon muulle porukalle, eikö nämä tienneetkään, kuka Okita oli? Hämmästyneenä Tetsun huomio kiinnittyi seuraavaksi punapäähän, joka alkoi valittaa Saizon nimestä, ja vastauksena tälle possu alkoi puhista ja huitoa sorkkiaan tämän suuntaan. Ja voi hurja, tuon ilmeen Tetsu tunsi, melkein liiankin hyvin. Possu halusi selvästi päästä iskemään hampaansa punapäähän. "Voit kutsua sitä myös pirulliseksi possuksi, niin minä teen", Tetsu ehdotti, ja istui kiireen vilkkaa paikalleen, ennen kuin mokoma häijyläinen keksisi kääntää huomionsa häneen. "Tuota, jos vastaisin tähän väliin kysymykseenne, Yukimura-san... Tietääkseni", Hijikata mulkaisi Tetsuun ja Saitoon, "muita ei pitäisi olla tulossa. Saito?" "Ei, olin viimeinen", Saito vahvisti hymyillen.
_______________________________________________________________________
KAMANOSUKE

Zuko oli siis päästänyt kaikki neljä ihmistä sisään, vaikka piti päästää vain kaksi. Mutta sitten neljäs ei edes ollut tämä Saito vaan joku Sasaki, eli hän oli päästänyt vahingossa kuitenkin viisi ihmistä sisään? Ja väitti ettei se ollut hänen vikansa. No kenen vika se oli, jos Zuko päästi heidät sisään? Ja ei kukaan muukaan ollut tuota Saitoa nähnyt, mutta eihän Kamanosuke nyt sanonutkaan, että Zuko yksin oli syypää. Kyllä ne muurilla olijat yhtä lailla möhlivät hommansa, jos päästivät sisään jonkun, jota ei olisi kuulunut. Sitten Zuko suuttui, että Kamanosuke oli itsekin vain pari vuotta häntä vanhempi niin ei saanut silti kiusata pikku Zukoa. No voi voi, hoitaisi työnsä sitten kunnolla. Zukolla menin tunteisiin ihan kunnolla, kun oli jo vaihtamassa paikkaa Kamanosuken kanssa. ”Sopii, mene sinä vain laskemaan mansikoita Nanakuman kanssa.” Kamanosuke sanoi, koska mieluummin hän siellä vahdissa olisi kuin koulun penkillä tai tekemässä jotain tylsiä kotiläksyjä. ”Zuko… jos et kerta ole kakara, niin voisit sitten osoittaa sen lopettamalla tuollaisen lapsellisen kitinän. Vahinko sattui jo, ei sille enää voi mitään.” Zukon tyttöpoikaystävä huomautti.

Sitä piikkipääpätkää taas kiinnosti tietää, miten lukeminen ja kirjoittaminen eläintenhoitoon mitenkään liittyi. ”No siten, että ne jotka eivät osaa, saavat täällä opetusta siihen, joten sen lisäksi ei oikein voi osallistua vastaaviin työtehtäviin.” Yukimura selitti, mutta totta toki, että kyllä nyt pari kaakkia ja lehmän sai hoidettua ilman mansikoitakin, eivät ne edes syöneet mansikoita. Mutta se mansikoista, kun se hemmetin Souji esitteli sitä jotain possuaan ja kehtasi väittää sitä Saizoksi. Että oli otsaa moisella rääpäleellä nimetä possuja Saizoiksi! Kamanosuke ilmoitti sitten, että oli paras vaihtaa sen possun nimi, mutta Souji ei tykännyt ideasta eikä possukaan pahemmin. Nanakuma alkoi kettuilemaan, että vain sen takia, että possulla oli sama nimi kuin Kamanosuken exällä. No juuri siksi! Miten hän pääsisi mokomasta ikinä eroon, kun kaiken maailman Raizot tulivat sotkemaan kaiken ja kun siitäkin päästiin, niin sitten joku possu olikin Saizo!? Siis eikö noilta Saizoilta saanut hetkenkään rauhaa!? ”Pää kiinni Nanakuma! Olisit jo itse viskannut possun ikkunasta, jos sillä olisi sinun exäsis nimi vai haluaisitko että possun nimi olisi Nobuyuki!? Niin, et haluaisi, joten ole hiljaa luuseri!” Sen pirpanan mielestä possua voisi kutsua pirulliseksi possuksikin vain. ”Okei, annan olla. Kutsun sitä Nanakumaksi. Se sopii paljon paremmin, vai mitä Nanakuma?” Kamanosuke vastasi ja tuli heti paljon parempi olo, kun sai haukkua Nanakumaa. Mutta ilmeisesti mitään muita mysteeri-ihmisiä ei pitäisi olla tulossa. ”Okei eli… Kenen mielestä se nyt on ongelma, että Tetsu ja Saito jäävät tänne?” Yukimura tiedusteli. ”No eihän sitä kukaan tähänkään mennessä ole huomannut, niin tuskin se tiellä on.” Kamanosuke vastasi. ja no kakarasta taas… no kunhan eivät hänen asuntoonsa Raizon tilalle tulleet niin aivan sama missä sekin majaili, tuskin hän joutui sitä katselemaan kauheasti.
________________________________________________________________________
ZUKO

Kun ehdotin, että Kamanosuke voisi mennä paremmin asiansa osaavana sinne vahtivuoroon seisomaan, niin ilmeisesti se sopi ja minä saisin mennä laskemaan mansikoita Nanakuman kanssa. "Kiitos vaan, mutta osaan laskea ilman Nanakumaa ja mansikoitakin", totesin siihen, minkä jälkeen Suzu päätti puuttua tilanteeseen sillä, että voisin itse lopettaa jonkun lapsellisen kitinän. "Minkä kitinän? Sanoin vaan, että jos Kamanosuke osaa vahtihommat paremmin, niin hän on hyvä ja hoitaa sen sitten, niin ei itse tarvitse nillittää siitä, että vahdissa ollaan sokeita", totesin siihen. Ja minkäs minä sille mahdoin, jos joku näkymätön häiskä tulee viidentenä paikalle eikä kukaan edes huomaa häntä. "Ehkä et ollut paikalla, niin ehkä et nähnyt siksi?" Haruya päätti kuitenkin yllättäen ehdottaa. "Missä paikalla? Mistä sinäkin nyt oikein puhut edes?" kysyin seuraavaksi. "Ihan niin kuin et tietäisi... Käytät Suzua vaan hyväksesi ja käyt muissa naisissa. Ehkä tässäkin oli vaan siitä kyse, niin kuin viimeksikin. Sinun piti olla vahdissa, mutta tulitkin kahden naisen kanssa jostain muualta", Haruya jatkoi. "Mitä?! Milloin sinä muka moisia olet nähnyt?!" tivasin jo seuraavaksi. "Älä esitä tietämätöntä. Näin sinut muutama päivä sitten, kun tulit noiden uusien naisien kanssa paikalle ja vielä kantaen toista heistä sylissään kuin suoraan aviovuoteeseen. Et välitä Suzusta ja olet kuin hän olisi ilmaa sinulle. Nytkin vain kitisit takaisin kuin mikäkin kakara, kun Suzu kehotti lopettamaan lapselliset kitinät", Haruya jatkoi. "Hain heidät, koska Akiko pyysi apua, koska Xinyi ei pysty kävelemään sattuneista syistä ja feeniksinä hän herättäisi vaan liikaa huomiota. Ei häntä nyt sinne metikköönkään voinut jättää", selitin asian, vaikka olisi kyllä voinut, kun likka oli ottanut kyllä hermoon vähän liiankin paljon. "Kävikö mielessäsi, että olisit voinut laittaa jonkun muun hakemaan heitä? Sinulla oli silloin vahtivuoro. Vahtivuorossa on kerrallaan vain neljä, joten ei olisi ollut suuri homma hakea jotakuta vapaalla olevaa auttamaan Akikoa, mutta ei, kun sinun oli pakko päästä itse sinne, koska naiset olivat pulassa. Mutta sitten kun oma kumppanisi tarvisi sinulta huomiota välillä, niin ei mitään. Millainen mies on tuollainen kusipää rakastaan kohtaan? Kuvittelet vaan, että yhdessä olo on joku itsestäänselvyys ja että se kestää vaikka sinä olet tuollainen tunneköyhä pässi tai haluat hakea huomiota toisista naisista, koska Suzu ei ole riittävä sinulle", Haruya jatkoi. "Mistä helvetistä sinä oikein puhut? Ettet sattuisi vaan olemaan mustasukkainen?" totesin vaan siihen. "Ehkä olenkin... mutta ei se muuta tosiasiaa siitä, miten kohtelet Suzua? Suzu on mielestäni ansainnut paljon parempaa. Sellaisen, joka oikeasti välittää ja haluaa olla hänen kanssaan sellaisena kuin hän on oikeasti eikä karata vieraisiin", Haruya jatkoi. "No en ole ollut vieraissa missään kohdassa", totesin seuraavaksi. "Mutta et myöskään ikinä kertonut Suzulle mitään sen iltaisista tapahtumista, vai mitä?" Haruya jatkoi taas. "Ei ollut mitään kerrottavaa. Hain heidät metsästä ja tulin takaisin... Vein heidät Yukimuran luo, koska hän on johtaja ja palasin takaisin vahtiin. Yukimura ja Rui voivat vaikka todistaa sen. Ei tapahtunut mitään, mistä olisi pitänyt kertoa erikseen. En pettänyt ketään, jos sitä meinasit", totesin siihen. "Mutta olisit voinut kuitenkin kertoa ja se vaikutti epäilyttävältä", Haruya sen kun vaan jaksoi. "No ei se ollut mitään ja jos jatkat vielä, niin-" sain vaan sanottua. "Mitä? Aiotko polttaa minut? Tappaa? Hakata? Sehän ratkaiseekin ongelmasi", Haruya totesi siihen sitten. "Ei minulla ole mitään ongelmaa! Tai on, sinä olet se ongelma!" raivostuin seuraavaksi. "Tuota juuri tarkoitan", Haruya vaan totesi. "Mikä aviokriisi teille tuli?" Zelfa päätti ottaa osaa. "Ihan sama, antaa olla!" ärähdin lopuksi. Ei tuollaisen toopen kanssa jaksanut jauhaa asiasta, josta tällä ei edes ollut mitään hajuakaan eikä edes todisteita, koska sellaisia ei ollut.

Tällä välin Kamanosuke oli kuitenkin jo kimpaantunut siitä Saizo nimisestä possusta ja Nanakuma kuittaili siitä hänelle. Kamanosuke puolestaan käski Nanakumaa olemaan hiljaa ja jatkoi sitten, että Nanakuma olisi itsekin viskannut possun ikkunasta, jos sillä olisi Nanakuman exän nimi. "Ei minulla ole mitään exiä, joten eipä ole hirveästi syitä heitellä mitään possuja ikkunoista. Ja mitä se minua kiinnostaa, jos possulla olisikin joku exän nimi. Nimihän se vaan on, ei sen enempää, joten tuki sinä vaan turpasi", Nanakuma antoi takaisin. Sitten Kamanosuke päätti, että possusta tulisi Nanakuma ja kyseli mielipiteitä Nanakumalta siitä. "Jos olet noin pikkumainen, niin oma ongelmasi, mutta tuskin Souji lemmikkinsä nimeä sen takia muuttaa, että sinulla on jotain hampaankolossa sen asian suhteen", Nanakuma sanoi siihen. No ei ollut helppoa heilläkään. Mutta sitten Yukimura tiedusteli, että oliko kukaan sitä Tetsua tai Saitoa vastaan ja ylläettäen ei ilmeisesti kukaan(?), koska kaikki taisivat olla aika valmiita tämän kokouksen kanssa. Niin no olihan tässä sivuttu jo ties mitä ja sitten Haruyakin oli alkanut vetelemään jotain tyhjiä johtopäätöksiä ihan typeristä asioista.
__________________________________________________________________________
TETSUNOSUKE

Vahtivuorokeskustelu ei ollut juuri jaksanut paljoa kiinnostaa Tetsua, kun asia ei juuri häntä koskenut. Ei hän nähnyt siinä mitään ongelmaa, että nämä eivät olleet huomanneet Saitoa, sitä nyt sattui useinkin, ja eivät he enää vihollisia olleet keskenään, kuten Yukimurakin oli sanonut. Mutta sitten keskustelun seasta kuului tuttu nimi, ja pojan pää kääntyi kuin salamana riitapukareiden suuntaan. "Suzu on täällä?" hän huudahti yllättyneenä. Kuitenkin, varsin pian keskustelusta alkoi saada käsityksen, että kyseessä oli joku toinen Suzu, ja pojan mieli meni matalaksi nopeasti. Ei tietenkään, kuinka se nyt olisi voinut olla mahdollista. Ja olisi hän huomannut heti, jos Suzu olisi ollut täällä. Sen sijaan hän vain kuuli etäisesti, kun riita jatkui. "Kuulkaas nyt, en kiinnostuisi juoksupoika-prinssistä vaikka hän olisi viimeinen elävä olento koko maailmassa", joku punapäinen tyttö kivahti. Tetsua ei kuitenkaan enää kiinnostanut.

Yukimura kuitenkin kyseli, oliko muilla mitään Tetsun ja Saiton jäämistä vastaan, ja Tetsu huomasi ainakin yhdet tyytymät kasvot. "Jos nyt todella haluatte luottaa näihin ihmisiin..." varsin lyhyt mies totesi, mutta ilmeisesti hyväksyi asian lopulta pitkin hampain. Kovin epäystävällisesti tämä kuitenkin katseli shinsengumeja, jokaista vuorollaan. "Ei ongelmaa, tervetuloa", se aikaisempi koira-- siis susiyookai ilmoitti. "Hauska tutustua, minä olen Kouki!"
_________________________________________________________________________
KOUKI

Kouki kuunteli, kuinka yhtäkkiä riita nousi käyntiin, ja hieman peloissaan siirtyi tiukemmin Suzun viereen. Hän ei ymmärtänyt täysin, mistä oli kysymys, mutta ilmeisesti Zuko oli ollut ilkeä Suzulle? Vai mistä nyt oli kysymys? Hieman huolissaan hän antoi katseensa hypellä kahden pojan välillä, hän ei ehkä ollut kaikista paras puhumaan asiasta, mutta tämä ei tuntunut... oikealta. "Onko pakko riidellä tässä ja nyt? Kaikkien ollessa paikalla?" Kouki kysyi hieman pelokkaasti. Ehkä, jos Zuko oli loukannut Suzua, he haluaisivat puhua siitä keskenään, eikä näin kaikkien kuullen? Huolissaan hän vilkaisi Suzua, miten tämä otti tilanteen. "Suzu...?" hän kysyi, koittaen saada selville toisen tuntemuksia. Kuitenkin, toinenkin riita oli meneillään, mutta Johtaja-setä sai väliin kysyttyä, josko kellään olisi mitään uusia jäseniä vastaan. No, Raiden ei ollut iloinen, mutta muuten kai ei tullut enempää sanomisia(?). Kouki sen sijaan päätti toivottaa uudet tulokkaat tervetulleiksi, yrittäen kerätä kaiken iloisuutensa mukaan tervehdykseen. Nopeasti hän esitteli itsensä, ja kääntyi takaisin Suzun puoleen hieman huolissaan.
__________________________________________________________________________
SUZU

Suzu oli yrittänyt saada riitaa loppumaan, jos Zuko vaikka järkevämpänä olisi voinut tajuta olla hiljaa, kun kaikkihan nyt Kamanosuken tiesivät. Riita ei loppuisi ikinä, jos häntä vain yllyttäisi. No Zuko ei sitten ollutkaan ihan niin iso poika kuin halusi muiden uskovan, koska alkoi sitten Suzulle tiuskimaan, että hän vain sanoi Kamanosukelle, että voi vahtia itse jos osaa paremmin. ”Niin, oliko ihan pakko? Sen olisi myös esimerkiksi voinut antaa olla?” Suzu huomautti, koska mitä se kinaaminen asioita auttoi? Tosin sitten alkoikin ihan muu kina, kun Haruya huomautti,e ttä ehkä Zuko ei edes ollut siellä vahdissa, kun tällä oli tapana muutenkin huidella naisissa kesken vahtivuorojen. Siis mitä?

Ilmeisesti silloin, kun kaksi viimeisintä uutta naista olivat saapuneet linnalle, niin Zuko oli käynyt vahtimisen sijaan poimimassa heidät metsästä mukaan ja toista vielä kantanut, koska tällä oli joku jalkavamma. No toki ihan herrasmiesmäistä toimintaa, mutta hiukan arveluttavaa kun Zukon piti olla vahdissa. Hän olisi hyvin voinut laittaa jonkun vapaan noutamaan naisia. Ja jos siitä oli jo muutama päivä, niin miksei hänelle oltu sanottu mitään? Zuko tietenkin puolusteli, ettei ollut mitään kerrottavaa, joten hän ei kertonut. Se pikkuprinsessa vinkui, ettei olisi mihinkään juoksupoikaan sekaantunut, vaikka se olisi viimeinen vaihtoehto. Mikä sekin kuvitteli olevansa? Joku uusi Azula? Sitten Haruya haukkui Zukon, joka ei piitannut Suzusta yhtään ja sitten siitä syntyikin mustasukkaisuusdraama, eli Haruya ja Zuko kinastelivat nyt hänestä tässä kaikkien kuullen? Tosi kiva. ”Voisitteko lopettaa molemmat!?” Suzu korotti ääntään ja yritti hillitä pahaa mieltään. ”Saisitte hävetä molemmat, millainen mies nolaa jonkun josta välittää tällä tavalla julkisesti?” Hän kysyi sitten, koska hän olisi mieluummin kuullut Zukon yöseikkailuista ihan Zukolta itseltään tai molemmilta edes yksityisesti eikä tässä kaikkien kesken. Sitten hän kääntyi hitaasti Zukon puoleen ja hymyili mahdollisimman herttaista, kynsin silmät päästäsi ja syön ne, hymyä. ”Eikö tullut mieleen, että tuollaisen asian kertomatta jättäminen, on hivenen arveluttavaa toimintaa? Jos te kumpikin tiesitte tästä asiasta jo muutaman päivän ajan, niin ei kummallekaan tullut mieleen, että minullekin voisi kertoa? Siis ennen kuin vasta nyt tässä kesken kokouksen?” Suzu sanoi erittäin pettyneenä kumpaakin. Sitten hän nousi ylös. ”Anteeksi, poistun nyt.” Hän sanoi ja kumarsi hiukan Yukimuran suuntaan, kääntyi nokka pystyssä hyvin loukkaantuneena kohti ovea ja paineli tiehensä.
______________________________________________________________________
SOUJI

Souji oli hiukan hämmentynyt, kun tämä punapää, oli täällä muitakin, mutta tällä oli oikeasti todella punaiset hiukset eivätkä mitään oranssinpunaiset, alkoi valittaa Saizon nimestä. No syykin toki selvisi, kun tämän ilmeisesti joku entinen miesystävä oli ollut Saizo nimeltään. Ja toki silloin kun hän oli tunkeutunut linnaan, Noki oli väittänyt Saizon kuolleen, eli puhui tästä kyseisestä Saizosta juuri. No toki se varmaan oli ikävää, jos ei ollut päässyt asian yli, mutta ei se nyt Saizon vika ollut. Souji otti Saizon paremmin syliin, kun possu osoitti mieltään, ettei halunnut olla mikään Nanakuma. Nanakumaa ei kuitenkaan kiinnostanut, miksi Kamanosuke possua kutsui. Mutta Nanakuma oli kyllä aika kurja nimi, ei hän Saizoa halunnut sillä nimellä alkaa kutsua.

Sitten tuli ihan uusi draama, kun joku Zuko oli käynyt kesken vahtivuoron naisissa. Souji ei nyt ihan tajunnut, mistä oli kyse, mutta kai se oli jotakin Yamanamijuttuja? Ongelma vain oli se, että Zuko kai oli jo jonkun Suzun kanssa ja Tetsu innostui siitä, että missä oli Suzu. Souji läpsäisi Tetsua kevyesti päähän. ”Tetsu-kun! Tyttöystäväsi nimi on Saya-chan, ei Suzu!” Souji huomautti, että kehtasi nyt tuolla lailla tyttönsä nimen unohtaa. Draama kuitenkin eteni ja sen seurauksena yksi punahiuksinen tyttö suuttui ja poistui huoneesta kokonaan, kun Zuko ja Haruya alkoivat kinastelemaan hänestä. Hetken oli kiusallisen hiljaista ja sitten muistettiin taas Tetsusta ja Saitosta äänestäminen. ”En olisi ottanut tänne ensimmäistäkään ihmistä, mutta äänestitte asiasta aina kun olin itse vahdissa, ei että mielipiteeni sitä asiaa olisi muuttanut.” Vihreähiuksinen yookai ilmoitti mielipiteensä. ”Minäkin olen jo sanonut mielipiteeni noista lisä-ihmisistä, sairasta voi auttaa, mutta muiden täällä säilyttäminen on minusta tarpeetonta. Mutta jos keksitte niille jotain tekemistä, niin tuskin ne minun tielläni ovat, joten antaa olla vain.” Lohikäärmemies sanoi ja muut eivät sitten tuoneet kantaansa julki. ”Eli ihan turhaan tästä piti taas tehdä sellainen haloo, kun suurimmalle osalle asia oli ihan okei koko ajan.” Yukimura huomautti.
_______________________________________________________________________
ZUKO

Xinyi päätti ottaa myöskin osaa asiaan sillä, ettei kyllä alkaisi mitään kanssani, vaikka olisin viimeinen elävä olento maan päällä. Tetsu puolestaan pohti jotain muita Suzuja, mutta se nyt meni ohi eikä ollut ongelmani. "Kiva, koska tunne lienee molemmin puolinen", totesin Xinyille, koska minä en alkaisi mitään minkään alku-Azulan kanssa. Hänestä tuli liikaa Azula mieleen ja olin muutenkin Suzun kanssa. Miksi koskisin vieraisiin naisiin muutenkaan siinä mielessä? Haruya olisi voinut kyllä pitää perättömät epäilyt ihan itsellään, koska mitä helvettiä?!

No sitten Suzu pyysi meitä molempia lopettamaan ja saisimme hävetä. Sitten Suzua kiinnosti, että millainen mies nolasi välittämänsä ihmisen tällä tavalla julkisesti. "Niin no en yhtään tiedä, mikä Haruyaan meni", totesin siihen. "Suzu taisi kyllä puhua sinusta eikä minusta", Haruya huomautti. No mitä minä muka tein väärin? Sitten Suzu kääntyi minua kohti näyttäen siltä, että halusi kaivaa silmät päästäni ja kysyi, että eikö tullut mieleenkään, että kertomatta jättäminen oli arvelluttavaa toimintaa. "Niin, jos jotain olisi sattunut, niin varmasti olisikin ollut, mutta mitään ei tapahtunut. Eri asia, jos olisin oikeasti käynyt vieraissa, mutta en käynyt. Haruya sai sen vaan kuulostamaan siltä, koska ei tiedä mistä mitään", vastasin siihen. Suzu oli kuitenkin jatkanut, että olimme siis molemmat, minä ja Haruya, tienneet tilanteesta jo muutaman päivän verran, mutta kummallekaan ei ollut tullut mieleen kertoa asiaa. "En kertonut, koska oletin... tai odotin, että Zuko olisi kertonut siitä itse", Haruya vastasi. "Kun ei ollut mitään kerrottavaa! Ole nyt jo hiljaa ja etsi joku vapaa nainen itsellesi, jos haluat suhteen! Älä vie varattuja muilta ja satuile jotain typeriä tarinoita, joista et tiedä tuon taivaallista! En ole pettänyt ketään ja pitää sitten kokouksessa kaiken kanssan kuullen ottaa puheeksi? Niinkö? No näköjään piti! Hemmetin ääliö!" ärähdin Haruyalle. "Okei, hetki oli ehkä väärä... myönnän, mutta se olisi voinut olla syy sille, että et nähnyt Saitoa", Haruya sanoi. "Ei sitä Saitoa kuule kukaan muukaan ollut nähnyt, jos sinulla yhtään korvat toimii! Pidä huoli omista ongelmistasi ja asioista, älä puutu muiden asioihin!" ärähdin Haruyalle, minkä jälkeen Suzu päätti lähteä ja muut pohtivat edelleenkin niitä perkeleen ihmisiä.

"Suzu? Anteeksi, ei ollut tarkoitus pimittää tietoa, mutta luulin, että Zuko kertoisi itse", Haruya aloitti ja oli seuraavaksi lähdössä Suzun perään. "Älä kuule unta näe, urvelo!" ärähdin napaten Haruyan paidan kauluksesta kiinni ja vetäisin hempukan voimalla taaksepäin niin, että tämä kompastui omiin jalkoihinsa ja kaatui lattialle. "Et vie Suzua minulta viheliäisillä puheillasi ja valheillasi!" ärähdin ja lähdin itse Suzun perään. "Et omista häntä!" kuulin Haruyan huutavan perääni. Kuka mistään omistamisesta oli puhunutkaan? "Suzu! Odota! Älä mene!" huusin tämän perään ja juoksin tämän kiinni(?). "Anteeksi... En tajunnut, että asiasta olisi pitänyt kertoa... Mutta kun mitään ei sattunut. Haruya näki omiaan, koska haluaa päästä itse housuihisi... Ja okei... Olisin voinut pyytää jotakuta muuta hoitamaan asian, mutta ajattelin, että se olisi helpointa hoitaa niin kuin hoidin, kun tiesin jo asiasta ja Akiko odotti jo muurien ulkopuolella. Okei tämä kuulostaa selittelyiltä, mutta mitään ei tapahtunut. Mutta anteeksi, olisi pitänyt kertoa", yritin sovittaa virheitäni.
_________________________________________________________________________
TETSUNOSUKE

Tetsu oli jo hetken ehtinyt olla toiveikas Suzun suhteen, mutta se toivo oli melko nopeasti tapettu. Missäköhän Suzu, siis hänen tuntemansa Suzu oikein oli... Oliko hän edes hengissäkään? Pojan mietteet keskeytti, kun Okita läpsäisi häntä kevyesti päähän. "E-ei, ei Saya-chan ole tyttöystäväni, ei meidän välillä mitään sellaista ole", poika ilmoitti naama punaisena. Kyllä, hän tykkäsi tytöstä, erittäin paljonkin jopa, kenties enemmänkin kuin kaverina. Mutta tunne oli hänelle vielä niin uusi ja tuntematon, eikä hän halunnut turmella hyvin alkanutta ystävyyttä, ja sitä paitsi... "Suzu taas, hän on poika... Ystävä... Tai siis poika ja ystävä, ei poikaystävä!" Tetsu parahti kun älysi mitä oli sanonut.

Kuitenkin, Tetsu sai luvan jäädä, kuten myös Saitokin, ja poika tuuletti voitonriemuisena. "Kiitos, lupaan ettette tule pettymään", poika vannoi, mutta Hijikata pudisteli päätään raskaasti huokaisteen. "Minä ainakin olen jo pettynyt. Ja lopeta se riehuminen, Ichimura", varakomentaja sanahti. "Pyydän anteeksi Ichimuran ja Saiton sopimattomasta käytöksestä. Mutta kiitän, että annatte heidänkin jäädä, vaikka asiasta ei ollut mitään puhetta etukäteen", mies jatkoi. Niin, olikos tässä nyt vielä jotain muutakin? Ainakin Tetsu tiesi, mihin hommiin hänet oli määrätty. "Okei, aloitan varmaan työt heti huomenaamuna?" poika päätti varmistaa. Kenties olisi ihan kiva, että joku esittelisi tallin myös aamulla, niin hän tietäisi mistä mikäkin löytyi?
_______________________________________________________________________
SUZU

Suzu ei erityisemmin arvostanut, että Zuko ja Haruya kinasivat hänestä tuolla lailla, eivätkä juuri tajunneet lopettaa, kun Suzu pyysi heitä lopettamaan. He vain syyttivät toisiaan, että kumman nyt olisi pitänyt lopettaa. Molempien mielellään. Haruya nyt ei kuitenkaan vaivautunut kertomaan asiasta, koska oletti Zukon kertoneen ja Zuko ei kertonut koska… ei vain kertonut. Suzu oli jo kovin lähdössä, koska halusi olla rauhassa, mutta kovin sieltä oli jo anteeksipyyntöjä tulossa ja miehet lähtivät perään, mutta sitten sekin kai päättyi riitaan siitä, kumpi sai lähteä perään. Eivätkö he voisi vain antaa Suzun nyt olla yksin?

Zuko sitten juoksi hänet kiinni ja alkoi pyydellä anteeksi, koska hän ei tajunnut, että asiasta olisi pitänyt kertoa. Ja mitään ei kuitenkaan tapahtunut ja Haruya näki ja puhui omiaan, koska halusi Suzun housuihin. ”EI MINULLA EDES OLE MITÄÄN HOUSUJA!” Suzu parahti siihen vihaisena, koska nyt alkoi mennä hermot. Zuko yritti selitellä jotain miksi hän nyt hoiti tilanteen niin kuin hoiti ja vakuutteli vielä, ettei mitään tapahtunut, mutta mistä sitä tiesi, kun Zuko oli jättänyt asian kertomatta muutenkin eikä varmaan olisi kertonutkaan, jos Haruya ei olisi sanonut siitä? ”Jätä minut rauhaan!” Suzu huusi seuraavaksi ja sitten viereinen seinä roihahti tuleen. ”Voi taivas, auttakaa joku!” Hän huusi seuraavaksi ja hautasi kasvot käsiinsä ja yritti rauhoittua, ennen kuin koko linna palaisi.
___________________________________________________________________________
KOUKI

Kouki ei ollut saanut Suzuun yhteyttä riidan aikana, mutta saattoi huomata, että toisella oli vähän muuta mielessä. Hieman surullisena ystävänsä puolesta pentu jäi istumaan paikoilleen, ja katsomaan riitaa, jossa Zuko ja Haruya koittivat jotenkin päättää, kumpi lähtisi Suzun perään. Lopulta Zuko voitti, mutta ei kestänyt kauaa, kun Kouki kuuli Suzun huutavan apua. Samassa pentu oli pystyssä, ja mennyt katsomaan, mitä tapahtui, ja siellähän oli seinä tulessa. "Odottakaa, haen apua!" hän huudahti, kun kääntyi takaisin kokoushuoneelle. "Vettä! Äkkiä! Seinä tulessa!" hän huusi huoneelliselle kokoustajia.
_____________________________________________________________________
ZUKO

Kun nyt olin yrittänyt pyytää anteeksi ja selittää tilannetta, että miten siihen päädyttiin, niin Suzu parahti siihen vaan, ettei hänellä edes ollut mitään housuja. "Voi taivas, sehän nyt on vaan sanonta, kun jollain on tavoitteena päästä vaatteiden alle ne asiat mielessään. Miksi muuten Haruya olisi niin kiinnostunut ja pakonomaisesti viuhtomassa koko ajan suuntaasi, kun olet varattukin ja selittämässä kuinka minä olen huonoa seuraa", totesin siihen, että turha nyt niistä housuista oli hikeentyä. "Tai ehkä se oli avunhuuto ja Suzukin haluaa olla oikeasti menninkäinen!" Noki päätti seuraavaksi puuttua tilanteeseen. "No mitä sinäkin nyt täällä luuhaat?! Tämä asia ei kuulu sinulle mitenkään!" karjaisin siihen. "No kun olit niin pelottava, satutit Haruyaa ja juoksit niin vihaisen näköisenä Suzun perään, että pelästyin, että teet jotain kamalaa hänelle. Sayuri oli kyllä oikeassa siinä, että olet paha poika", Noki selitti. "Anteeksi mitä? En ikinä tekisi mitään kamalaa Suzulle tai satuttaisi häntä. Halusin vaan oikaista vääryyden, mitä Haruya sepitti hänelle. Haruya haluaa selvästi kääntää minut Suzua vastaan ja näyttämään kamalalta tai pahalta tai että en rakastaisi Suzua oikeasti. Totta kai rakastan... Hän on ainoa ihminen äitini lisäksi, jota olen oikeasti rakastanut ja rakastan edelleenkin", totesin siihen kääntyen taas Suzun puoleen, mutta tämä huusi vain, että hänet piti jättää rauhaan. "Etkö oikeasti tajunnut noita merkkejä? Kun joku juoksee pois, hän haluaa olla rauhassa jonkun aikaa ainakin..." kuului seuraavaksi Haruyan ääni. "Sanoo poika, joka oli itsekin juoksemassa perään hetki sitten", totesin Haruyalle, kunnes lähellä alkoi haisemaan palaneen käryä ja Suzu huusi apua ja seinä roihusi ja mitä vielä. Sitten Koukikin juoksi paikalle vain huutamaan, että hakisi apua ja painui takaisin sisälle. Voi yhden kerran, eihän tästä tullut mitään. Mutta no palolle pitäisi tehdä ensin jotain tai linna olisi entinen. Käännyin sen palavan seinän puoleen käyttäen voimiani sitä vastaan ottaen tulen hallintaani ja näin tukahduttaen lopulta liekit, vaikka aikamoisen liekin Suzu oli kyllä saanut aikaan. Ja sen takia siinä oli mennytkin hetki. "Mitä täällä tapahtuu?" kuului jo seuraavaksi, kun Ichiro ja tämän perässä Rokuro olivat tulleet paikalle ilmeisesti sammuttamaan liekkejä vedellä, mutta se oli turhaa nyt, kun mitään liekkejä ei ollut enää. "Ei enää mitään... Kaikki hyvin, ellette tekin aikoneet puuttua Noen ja Haruyan tavalla tähän asiaan", totesin siihen. Ichiro vilkaisi siinä kohdassa ulkona olevaa porukkaa ja tilannetta. "En toki, jatkakaa ihmeessä vaan", Ichiro totesi ja lähti paikalta Rokuron kera takaisin sisälle. "Oletko kunnossa?" kyselin Suzulta seuraavaksi.
______________________________________________________________________
KOUKI

Kouki oli jäänyt kokoushuoneelle, kun oli saanut ilmoitettua tulipalosta. Hedelmä-setä ja joku tämän näköinen setä, joka ei kuitenkaan ollut Pylly-setä, menivät hoitamaan tilannetta, ja Kouki nojasi seinään, antaen itsensä siitä valua lattialle istumaan. Hän ei uskaltanut mennä enää Zukon lähelle, tämä oli aina niin vihainen. Ja siellä oli myös Noki ja se mukavan oloinen poika, jota Kouki ei vielä kunnolla tuntenut. Toivottavasti he osasivat auttaa Suzua... Paha mieli pennulla kuitenkin oli toisen puolesta.

Melko pian Hedelmä-setä ja se toinen setä kuitenkin palasivat paikalle(?), ja Kouki vilkaisi näihin kysyvästi. Oliko kaikki kunnossa? Oliko Suzu kunnossa? Hän oli ollut niin kovin vihaisen oloinen. "Missä tämä tulipalo oli, ja kuinka pahaa jälkeä se aiheutti?" se pieni Kukka-neiti kysyi, "Jos se teki reiän johonkin tärkeään seinään, pystyn ehkä tarjoamaan väliaikaisesti apua korjaukseen." "Häh?" Kouki kysyi, ennen kuin ymmärsi, että tulihan oli saattanut polttaa isonkin reiän, "Mutta... Neitihän on noin pieni?" hän kysyi, ja tuli lähemmäksi tarkkailemaan. Tällä kertaa hän ei tosin työntänyt enää nenäänsä melkein toiseen kiinni, vaan piti kohteliaamman välimatkan. "Koko ei määritä kykyjäni, mutta kiitos huolenpidosta", Kukka-neiti vastasi, ja yhdessä neidin kanssa Kouki jäi katsomaan Hedelmä-setää ja toista setää, niin nämä voisivat kertoa tarvittiinko tulipaikalla korjausapua.
_______________________________________________________________________
SUZU

Zuko alkoi päivittelemään sitten niitä housuja ja selittämään oikein kädestä pitäen, että mitä hän sillä oikein tarkoitti. No ei Suzu ollut nyt siinä mielentilassa, että jaksoi kuunnella Zukon pätemisiä mistään housuista. Tosin sitten yhtäkkiä Nokikin oli paikalla ja selitti jotain, että Suzukin halusi olla menninkäinen. ”Enhän halua…” Hän vain vastasi aika lailla poissa tolaltaan, kun täällä sählättiin nyt ties mitä ja hän oli vain tahtonut olla rauhassa. Zukokin ihmetteli, mitä noki täällä teki, mutta ilmeisesti suojeli Suzua Zukolta, joka käyttäytyi kuin paha poika. Mutta kun hän sanoi siitä, että olisi nyt kiva saada olla hetki rauhassa, niin Haruyakin oli jo paikalla syyttämässä Zukoa, kun ei moista ollut tajunnut.

Tilanne oli kauhea kaaos ja sitten oli jo talo tulessa ja kaikki menossa päin prinkkalaa. Joku lähti hakemaan kovin apua, mutta Zuko hoiti jo homman kotiin, ennen kuin se apu pääsi paikalle. Zuko keksi sitten kysyä, että oliko Suzu kunnossa? Hän oli juuri polttanut viereisen seinän tuleen vahingossa, totta kai hän oli kunnossa! ”No en ole!” Suzu itki eikä jaksanut enää edes pysyä perillä siinä, missä tässä hommassa taas mentiin. Hän saisi kohta hermoromahduksen.
_______________________________________________________________________
ZUKO

Suzu ei halunnut olla menninkäinen, mutta miksi olisikaan halunnut? Noki voisi pikku hiljaa antaa tuon menninkäisläpänheiton olla ja kasvaa. Ja vaikka joku sitten haluaisikin olla menninkäinen ja ei sitä olisi syntyjään, niin hieman vaikeaa se oli olla menninkäinen, joten tuo oli turhaa. "Ai... No ei sitten..." Noki totesi ja meni myös sinne kokoushuoneen puolelle. Kokoushuoneen puolella joku jo kyseli, että missä se tulipalo olikaan ollut ja miten pahaa jälkeä se oli aiheuttanut. "Käytävän puolella... En niinkään kiinnittänyt huomiota, miten pahaa jälkeä siitä jäi (koska mä en tiiä)", Ichiro vastasi ja sen jälkeen äänestä päätellen Kouki ihmetteli jotain pikkuneitejä, mutta hitot nyt mistään pikkuneideistä. Tässä oli pahempiakin ongelmia, kuten vaikka se, että oliko Suzu kunnossa. No ei ollut ja huomasinhan sen toki... kai... en tiedä. En ollut tällaisissa asioissa hyvä. "Ei tässä mitään hätää enää ole... Tilanne on ohi eikä tuli kerennyt leviämään pahasti..." yritin, mutta tiedä nyt sitten tuliko siitä mitään ja auttoiko se mitenkään. Vai mikä tässä nyt kiikasti? En kuitenkaan lukenut ajatuksia...
__________________________________________________________________________
YUKIMURA

Suzulle ja Zukolle oli nyt tullut pahempi riita siksi, koska Zuko oli salannut tuoneensa Yukimuralle naisvieraita keskellä yötä. Ei kovin fiksu liike, mutta oli Yukimurallakin moisesta kokemusta… Eikä järin hyviä. Mutta sitten Tetsu ihmetteli Suzua ja Souji muistutti, ettei Tetsun tyttöystävä ollut Suzu vaan Saya. Yukimuraa kiinnosti enemmän tämä keskustelu, eikä Zukon ja Suzun kriisi. Tetsu alkoi naama punaisena änkyttää, ettei Saya ollut sen sortin tyttöystävä ja Suzu ei ollut tyttöystävä vaan poikaystävä. Souji alkoi nauraa siinä kohtaa ja Tetsu sai naama punaisena selitellä, että ihan vain poika ja ystävä, eikä siis poikaystävä.

Suzu paineli muualle ja Zuko paiskasi Haruyan menemään ja ryntäsi perään. Yukimura ajatteli, että he saisivat varmaan rauhassa sovittua asiansa ja keskittyi taas kokoukseen. Hijikata kiitti siitä, että heidät oli huolittu tänne, vaikka osa porukasta tulikin kutsumatta. Tetsu riemuitsi selvästi ja kyseli sitten, aloittaisiko hän huomenna jo työt. Yukimura oli vastaamassa, mutta sitten alkoi kantautua katastrofin ääniä käytävältä ja Kouki juoksi ulos ja sisään huutamaan, että seinä paloi ja sitten olikin sellainen härdelli taas päällä, että…
________________________________________________________________________
NEPHELE

Nephele oli seurannut touhua päätään pudistellen, kun uutta riitaa oli syntynyt aina edellisen loputtua. Viimeisin tappelu lopulta päätyi siihen, että tyttö lähti, ja tämän perään lähti joukko poikia... Tuosta ei seurannut koskaan hyvää, ja kohtahan sitä tultiinkin takaisin huutamaan, että seinä oli tulessa. No hienoa. "Ei kai tällaista satu useinkin? Että linna on liekeissä ja kokouksissa käydään läpi kaikkien parisuhdeongelmat?" dryadi kysyi. Hän halusi kyllä olla perillä asioista, mutta rajansa siinäkin, ei häntä kiinnostanut kuka oli kenenkin exä, tyttö- vai poikaystävä ja kuka petti vahtivuoroissa. No hyvä on, viimeinen ehkä oli huolestuttavampaa, jos siellä vahtivuorossa ei sitten ollut sillä hetkellä ollut kukaan, mutta syytetty oli jo poistunut. Nephele toivoi, ettei poika todella ollut niin vastuuton, että jätti vartiopaikkaansa useinkin.

Lopulta sitä tulipaloa sammuttamaan menneet miehet tulivat takaisin, ja Nephele päätti tarjota apuaan vaurioiden korjauksen suhteen... Paitsi että nämä eivät edes tienneet, miten pahaa jälkeä tuli oli aiheuttanut. Dryadi tuijotti miehiä mykistyneenä. "No... kai sitä on sitten itse mentävä ihmettelemään", hän totesi, ja nousi seisomaan. "Jos joku pidempi vain tulisi avuksi, ettei koko yötä tarvitse käyttää lenkkeilyyn linnan sisällä?" Dryadi kysyi lopuksi. Tai voisi hän toki kävelläkin, mutta pienessä koossa pienillä jaloilla matka sujui paljon hitaammin, kuin jos vertasi ihmisaskeleisiin.
__________________________________________________________________________
SUZU

Nokea harmitti, kun Suzu ei ruvennut menninkäiseksi, ja sitten tämä lähti vain pois. Tulipalo saatiin onneksi kuriin ja Zuko alkoi selittämään, ettei muka ollut hätää. Tosin hän puhuikin vain tulesta, koska se ei kerinnyt leviämään pahasti. No tietenkin se oli hienoa, ettei linna palanut, mutta ei se nyt ollut tässä ongelmassa ainoa, oikeastaan tulipalo oli seurausta muista ongelmista. Suzu yritti saada itseään rauhoittumaan, mutta Zukon läsnäolo ei hirveästi auttanut, vaikka tämä olikin nyt vaihteeksi hiljaa eikä selitellyt miksi ei ollut selitellyt jo aikaisemmin.
__________________________________________________________________________
KICHIYA

Tilanne oli hiukan ryöstäytynyt käsistä, kun Zukolle ja Suzulle oli tullut kriisi ja sitten linna olikin jo tulessa. Zuko voisi olla aiheuttamatta katastrofeja, koska Suzu ei oikein hallinnut niitä ja sitten hän vähän niin kuin tuhopoltti kaiken ympäriltään, mikä ei ollut kanssaeläjien kannalta kauhean kivaa. No toki Suzulla oli ihan syytä kriisiin, mutta se oltaisiin vältetty jos Zuko olisi ollut viisas, mutta ei ollut. Nefele kyseli, että ei kai täällä aina ollut linna tulessa ja kaiken maailman draamoja kesken kokouksen? ”No tulipalot ovat harvinaisia… Draamat ovatkin sitten eri asia…” Yukimura vastasi. Nefele halusi mennä korjaamaan jotain palon sotkuja, tiedä sitten miksi ja miten, mutta häntä ei huvittanut kävellä käytävään omin avuin. Kichiya oli vahingossa tainnut passata tytön pilalle? Hupsista. ”Tietty. Käyn samalla hätistämässä miehet Suzun kimpusta ja vien hänet rauhoittumaan, eivät nuo herrat oikein taida osata hommaa.” Kichiya sanoi ollen nyt ihan ihmiskoossa, koska oli kantanut Nefelen alas ja siellä salissa ei viitsinyt alkaa vaihtamaan kokoa ja vaatteita, kun muut olivat hiukan herkkiä. Mutta hän nosti Nefelen lattialta (?) ja lähti sitten käytävään, missä olikin tilanne päällä ja seinässä melko ikävä palanut läntti. (nyt en jaksa ajatella missä kohtaa ne nöpöttää ja mikä seinä siellä otti osumaa, jos tarvitte sitä tietoa, nii voi voi). ”Jos Suzu mennään sinun huoneelle, niin saat rauhoittua rauhassa? Zuko ja Haruya varmaan ovat kivoja ja antavat sinulle hetken rauhaa?” Kichiya ehdotti ja laski Nefelen alas ja lähti sitten taluttamaan Suzua kohti yläkertaa.
_________________________________________________________________________

NEPHELE

Tulipalot olivat onneksi harvinaisempia, mutta parisuhdedraamat, siihen Yukimura ei antanut suoraa vastausta, mutta tämän sanojen välistä saattoi lukea, että draamailu oli sitten jo yleisempää. No sehän mukavaa, huokaistan Nephele pudisteli päätään. "Vai sillä lailla..." No ei ollut hänen ongelmansa, kun ei ollut kummankaan Suzun tai Zukon kanssa juuri koskaan tekemisissä. Tai siis jos nämä jatkossa jättäisivät tulipalot sytyttämättä.

Kichiya kuitenkin lupasi kantaa Nephelen palopaikalle, ja aikoi samalla hätistellä miehet tämän kimpusta. No, se voisi olla kyllä ihan hyvä. Kiittäen hän antoi toisen nostaa itsensä, ja kantaa käytävään. Kichiya alkoi puhutella muita, samalla kun Nephele tutkiskeli katseellaan, mitä pystyisi palaneen seinän hyväksi tekemään. Selvä, tämä vaatisi häneltä itseltään hieman ennemmän, kun ei ollut paljasta maata auttamassa kasveja, jotka hän aikoi kasvattaa seinässä olevan reiän peittämiseksi. Kichiya kuitenkin laski Nephelen alas, ja lähti Suzun kanssa paikalta, siinä missä Nephele päätti itse alkaa hommiin.

Ojentaen käsiään kohti seinässä olevaa reikää hän alkoi käyttää voimiaan, ja hänen käsivarsistaan alkoi kasvaa paksuja oksia. Ne ojentautuivat kohti reikää seinässä, alkaen kasvaa ja peittää reikää köynnöksillään. Työ oli Nephelelle itselleen hieman rankempaa, kuin mitä aikaisemmin taistelukentälle piikkipuskan kasvattaminen oli ollut, kun hänen piti nyt kasvattaa itsestään oksat, mutta lopulta reikä seinässä oli parsittu umpeen, ja palon jäljet peittyneet kasvikerroksen taakse. Väsyneesti huohottaen Nephele vajosi polvilleen, ja tarkasteli työnsä jälkeä. "Tuon pitäisi kestää, mutta oksat kuolevat... arvioisin että viikossa", hän huohotti. Häntä hieman harmitti käyttää voimiaan tähän tapaan, tuomita heti syntymästä lähtien viattomat oksat kuolemaan nopeasti. "Jos joku teistä voisi viedä minut kokoushuoneelle, Kasumi-neiti varmaankin voi kantaa minut kotiin myöhemmin. Tarvitsen hetken lepoa", dryadi sanoi(? Jos siellä nyt vielä oli porukkaa eikä kaikki vaan kaikonneet omille teilleen/lähteneet Suzun ja Kichiyan perään.)
_________________________________________________________________________

HARUYA

Olin kyllä ymmärtänyt, että Suzu olisi halunnut olla yksin... ehkä, koska minä taas en pitänyt yksinolosta oikein milloinkaan, joten suutuksissanikin yritin hakeutua jonkun toisen seuraan, jotta voisin unohtaa suuttumukseni. Mutta yksinänsä siihen tunteeseen jäi vain vellomaan liian pitkäksi ajaksi. Suzu nyt olisi kuitenkin ilmeisesti halunnutkin olla yksin, joten oli virhe edes yrittää lähteä tämän perään. Se menninkäinen oli myöskin ilmestynyt käytävään jossain kohdassa, koska kuvitteli, että Suzu haluaisi olla menninkäinen, jos hänellä ei ollut housuja. Pettyneenä tämä kuitenkin joutu lähtemään takaisin, mutta seuraavaksi Zuko kai teki jonkun virheen, koska Suzu kimpaantui ja seinä roihahti tuleen, mitä säikähdin kyllä melkoisesti ja jämehtyin vain paikalleni pelonlaamaannuttamana. Tosin Zuko ilmeisesti hoiti tulipalon ja sitten kaksi muutakin tulivat paikalle, että missä palaa, mutta missään ei enää palanut, joten he menivät takaisin. Seinään oli kuitenkin jäänyt reikä ja reiän ympäriltä seinä näytti hieman mustalta. Zuko puolestaan kyseli, että oliko Suzu kunnossa, mutta ei ollut ja Zuko ei osannut tehdä mitään. Minä taas en halunnut tehdä mitään, koska Suzu oli sen verran pelottavassa tilassa ja jos tekisin jotain vähänkin väärin, niin joku muukin paikka saattaisi olla tulessa tai minä itse. Arvostin kuitenkin henkeäni, joten en todella ajatellut kuolla, jos sattuisikin vahinko.

Suzu ei kuitenkaan sanonut enää mitään ja Zuko näytti neuvottomalta eikä selvästikään tiennyt, mitä tekisi asian suhteen. Mutta sitten paikalle tulikin jo seuraavat töllistelemään tilannetta. Toinen oli se ihan uusi tuttavuus, se Nephele ja toinen Kichiya, joka jakoi saman talon kanssani. Nephelen Kichiya laski lattialle ja jatkoi sitten Suzulle, että jos hän veisi Suzun Suzun huoneelle, niin hän voisi rauhoittua siellä. Minä ja Zuko saisimme sitten vaan antaa Suzun olla hetken rauhassa. "Ja sinäkö sitten autat jotenkin asiaa tunkemalla nokkasi tähän asiaan täysin ulkopuolisena?" Zuko räjähti seuraavaksi Kichiyalle ja lähti itse ulos melko kiukkuisen näköisenä. "Tietenkin... Anteeksi käytökseni... Olen pahoillani..." sain vaan suustani, kun Suzu lähti Kichiyan kanssa kohti yläkertaa. Käänsin katseeni kuitenkin Nepheleen, kun tämä sai jonkun oksasysteemin tehtyä reiän tukkeeksi. Tämä tosin näytti melko väsähtäneeltä rehkimisensä jälkeen ja lisäksi oksat kuitenkin tulisivat kuolemaan viikossa. "Eikö niitä sitten voisi elvyttää mitenkään? Tai siis ennen kuin ne kuolevat... niin antaa jotain elvyttävää juttua?" utelin siinä kohdassa. Nephele halusi kuitenkin jo kyytiä takaisin kokoushuoneelle ja minä katsahdin ympärilleni, mutta ei käytävässä ollut enää muita meidän lisäksi(?), joten hän taisi puhua minulle. "Tietenkin", vastasin ja kyykistyin lattialle ja laskin toisen käteni alas Nephelen lähelle, jotta tämä voisi vaan astua siihen(?). Nousin takaisin seisomaan, kun Nephele oli kyydissä(?) ja astelin takaisin kokoushuoneelle, jossa oli melko jäätävätunnelma. "Tuota... O-olen pahoillani... aiheuttamaani... h-häiriötä..." sanoin, koska jos olisin ollut hiljaa Zukon naisseikkailuista, tässä tilanteessa ei ehkä edes oltaisi. En ymmärrä mikä minuun oli oikein mennyt. Mustasukkaisuus Zukoa kohtaan kenties? Se kun hän sai olla Suzun kanssa, mutta minä en... sillä tavalla... Siis enempää kuin ystävänä. Ja kun Zuko kyttäsi jokaista liikettäni, niin eihän minulla edes ollut mahdollisuuksia. Ja nyt taisin pilata ne vähäisetkin. Kävin laskemassa Nephelen Kasumin lähelle(?) ja menin istumaan takaisin omalle paikalleni pyyhkäisten kyyneleen silmäkulmastani samalla. Olisi pitänyt olla vaan hiljaa...
__________________________________________________________________________
NEPHELE

Nephele ei välittänyt siitä, mitä muut draamailivat, vaan oli keskittynyt täysin työhönsä. Kuitenkin, saatuaan työnsä valmiiksi ja selitettyä, ettei oksat olleet pysyvä ratkaisu, se ainoa paikalle jäänyt, Haruya, kysyi eikö oksia voisi elvyttää. "Ei, ne tarvitsevat veden ja auringon lisäksi myös maasta saatavia ravinteita. Eli vaikka Asamihime-san seisoisi seinän edessä koko päivän ja kastelisi oksia, se ei ratkaisisi ongelmaa. Hidastaisi korkeintaan välttämätöntä. Hyvällä tuurilla oksat kuitenkin kuivuessaan pysyvät vahvoina, eivätkä vain haurastu ja lopulta vain karise", Nephele selitti, noustessaan toisen kämmenelle kyytiin.

Kokoushuoneessa oli hiljaista, ja Haruya pyyteli anteeksi kohtausta, jonka oli sanoillaan saanut aikaiseksi. No, dryadia tällä hetkellä kiinnosti enemmän lepo, ja toinen kävikin viemässä hänet Kasumin luokse. Koittaen terästäytyä edes sen verran, että jaksoi kuunnella lopunkin kokouksesta, Nephele nosti katsettaan. "Vieläkö meillä on jotain asioita läpikäytävänä?" dryadi kysyi. Hän ei jaksaisi ehkä pitkää kokousta enää, mutta halusi kuitenkin olla ajan tasalla.
___________________________________________________________________________
XINYI

Xinyi ei ollut pitänyt siitä, kuinka hänen saapumisensa oli jotenkin ollut muka epäilyttävää, ja että joku saattoi edes ajatella hänen koskaan olleen kiinnostunut jostain juoksupoikaprinssistä. Hänen oli pakko päästä huomauttamaan, ettei kiinnostuisi mokomasta vaikka maailmasta yllättäen katoaisi kaikki muut vaihtoehdot. Zuko vastasi olevansa täysin samaa mieltä, joten asiassa ei pitäisi olla enää ongelmaa, vai mitä? No, ilmeisesti olikin, mutta feeniks päätti antaa muiden riidellä sitten oman riitansa, hän oli oman nimensä puhdistanut sopasta, että mitään mielenkiintoa ei koskaan ollut, eikä tulisi olemaankaan.

"Jos saisin hieman palata takaisin alkuperäiseen aiheeseen... Olemme nyt esittäytyneet, ja jos teidän väkenne hyväksyy myös Ichimuran ja Saiton, olisi varmaan sopivaa myös saada teidän puoleltanne jotain esittelyjä?" se ihmismies ilmoitti. Niin, kaipa se sitten oli seuraavaksi tehtävä, vaikka osa porukasta olikin poistunut. Kun kukaan muu ei aloittanut(?), Xinyi päätti ottaa sen kunnian hetken hiljaisuuden päästä itselleen. "Olen itsekin uusi, Kiinan Huang-klaanin seuraava päämies, nimeni on Xinyi Huang. Lajiltani olen feeniks", Xinyi esittäytyi. "Tuota... Ja minä saavuin myöskin vastikään uutena, Xinyi-neidin seurassa. Olen Shimizu Akiko, ja vaikka lajillani ei olekaan varsinaista nimeä, voimani liittyvät uniin ja niissä kulkemiseen", Akiko jatkoi hiljaisemmalla äänellä Xinyin takavasemmalta ja kumarsi nöyrästi. Melkein saattoi luulla, että tämä käytti pienempää tyttöä jotenkin kilpenään, arastellessaan äänessä oloa suuressa joukossa.
_________________________________________________________________________
YUKIMURA

Jotenkin kokouksissakin alkoi käydä aina niin, että siellä säädettiin jotain ihan muuta draamaa ja riideltiin tyhmistä asioista, eikä käsitelty oikeita asioita. Toki saattoi johtua myöhäisestä ajankohdasta, ettei kukaan jaksanut keskittyä… Tetsu oli kuitenkin kysynyt siitä, että aloittiko hän aamulla hommat. ”Kyllä, joku varmaan opastaa siihen…” Yukimura pohti, koska hänellä ei ollut mitään käsitystä, että kuka niistä tallin hevosista ja muista oli edes huolehtinut tähän asti. ”Rozu, sinähän hoidit sitä hommaa ainakin jossain kohtaa? Voisitko näyttää aamusta Tetsulle ja Susumulle? Niin no meillä on toki siellä useampi hevonen, että ehkä kun teitä nyt tulikin useampi, niin… Hajimehan sinun nimesi oli? Jos sinä liittyisit Tetsun ja Susumun kanssa tähän hommaan?” Yukimura ehdotti. Hijikataa hän ei kehdannut ehdottaa, ehkä hänelle jotain hommaa löytyisi, missä olisi vähemmän Tetsua.

Sitten kukkatyttö kyseli, että oliko tässä vielä paljon asioita. No olihan niitä kun kaikki kokoukset olivat täynnä turhaa draamaa, ettei mitään oikeita asioita ikinä ehditty ottamaan edes puheeksi. Nytkin näytti siltä, että oikeat asiat lykkäytyisivät taas, koska taisteluharjoitusryhmiä pitäisi katsoa. Masamune oli huomauttanut niistä jossain kohtaa ja niissä oli aika lailla parantamisen varaa. Ja uudet tulokkaat eivät olleet missään ryhmissä. Ennen kuin Yukimura mitään ehti sanoa, niin Hijikata halusi jo kuulla muiltakin jotain esittäytymistä. No toki. Kiinalaisneiti alkoi sitten esitellä itseään ja hänen jälkeensä Akiko hiukan aremmin ja sitten käytiin taas vaihteeksi koko porukka läpi ja siinähän aikaa sitten kivasti kuluikin, vaikka esittelyt yrittikin pitää lyhyinä. Tämä oli kyllä aika huono tapa, että sama kierros piti vetää joka kerta läpi, kun tuli yksikin uusi tulokas. ”Sitten varmaan pitäisi miettiä uusille tulokkaille pääsykokeita?” Yukimura siirtyi seuraavaan aiheeseen ja yritti esittää, ettei ainakaan ollut ihan juuri kohta nukahtamassa. Kokousaikataulullekin pitäisi tehdä jotakin, toki Tsukihikon ja Dorianin takia toinen yöajoista oli pidettävä, mutta ehkä toista aikaa voisi aikaistaa, niin ei tarvitsisi näin myöhää istua kokouksessa, kun niissä aina tuntui kestävän ikuisuus, kun asiat eivät ikinä voineet sujua helposti.

Sivun 45 roolaukset:

ROZU

Kokous oli muuttanut suuntaansa aika nopeasti draamaksi ja tällä kertaa suurimmat draamanaiheuttajat olivat teinit sillä, että Haruya vaikutti kateelliselta Zukolle Suzusta. Ja pian olikin helvetti irti, kun riita vaan yltyi. Ehkä parisuhdedraamat voisi kuitenkin käydä ihan asianomaisten kesken eikä niin, että kaikki kuulivat? Tosin valtaosa kokousdraamoista olivat oikeastaan yhtä turhia niin kuin parisuhdedraamatkin ja oikea asia keskeytyi aina, kun joku keksi syyn draamalle. Se oli loppujen lopuksi aika uuvuttavaa ja jotain sille voisi kai yrittää tehdä, mutta mitä, niin se olikin sitten toinen asia. Toki kokoukset olivat aina kovin myöhään, joten sekin saattoi lisätä sitä, ettei jaksanut keskittyä asiaan.

Asiaan kuitenkin päästiin taas sen jälkeen, kun seinä oli ensin ollut liekeissä ja riitaan osalliset rauhoitettu. Tai no... vain Haruya oli palannut takaisin, mutta Suzu ja Zuko olivat lähteneet kyllä muualle... kaiketi rauhoittumaan. Mutta tosiaan, seuraavaksi oli taas kaikkien esittelyt ja siinä menikin aikaa taas melkoisesti, koska joukkomme vaan kasvoi kasvamistaan. Voisikohan tälle esittelyjutellekin kehittää jotain, koska se vei aina aikaa niin kovin paljon ja niitä plärättiin läpi melkein joka kokouksen aikana. Ei siinä, kunkin voimat olivat kyllä käyneet selväksi, mutta se alkoi olemaan jo puuduttavaa.

Esittelyt päästiin kuitenkin läpi ja seuraavaksi siirryttiin eläintenhoitoon ja koska Tetsu sitten aloittaisi ja ketkä muut ottaisivat osaa siihen. No, Tetsun lisäksi Susumu ja Hajime. Sitten Yukimura ehdotti, että jos minä näyttäisin miten homma hoidettaisiin, mutta kai sitä voisi aika pitkälle vain päätelläkin? Tai en minä tiennyt, mutta ei minulle ainakaan ollut tarvinnut erikseen näyttää, miten eläimiä hoidettiin. Toki minulla oli lapsuudessa siitä kokemusta, koska kotona oli ollut eläimiä ja vanhemmat olivat pitäneet tiukkaa aikataulutusta ja vuorolistaa siitä kenen vuoro oli mikäkin päivä. "Tietenkin", vastasin asiaan. Tämän jälkeen kuitenkin alettiin pohtimaan jo seuraavaa asiaa eli pääsykokeita uusille. "Se käsittää varmaankin vaan yliluonnolliset, otaksun?" Ichiro varmisteli seuraavaksi. "Emmehän me ole ihmisiä aiemminkaan testanneet", vastasin puolestani. "Eli uusimmat ovat silloin Akiko, Xinyi ja Nephele", Ichiro jatkoi. "Nephele otti kyllä osaa jo itse sotaankin käsitykseni mukaan sen puskan muodossa, joten häntä ei kai ole niin pakko koetuttaa... vai?" Gennosuke totesi. "Niin... No ei kai, joten silloin vain Akiko ja Xinyi pitäisi testauttaa... Yleensä se on kuitenkin hoidettu taistelukokeella tai parantamisella, mutta unilla ei hirveästi taistella tai paranneta. Ja miten feeniks sitten toimii... niin en ole koskaan tavannut sellaista. Tiedän vaan, että feeniks kykenee nousemaan uudestaan tulesta kuoltuaan, mutta mitä voimia siihen sitten liittyy, niin en tiedä... Tulenvoimia? Tulentaitajia ei hirveästi ole koskaan muutenkaan testattu ja äsken todistettiin syytä, miksi ei", Ichiro jatkoi.
_____________________________________________________________________
XINYI

Esittelyt oltiin saatu läpi, ja ilmeisesti myös niiden uusien ihmisten osalta se, että kuka näitä opastaisi eläinten hoidossa. Se kakara näistä kiittikin, ja siten päästiin seuraavaan aiheeseen, mikä olikin pääsykokeet. Johtaja oli ottanut asian puheeksi heidän saapuessaan, että kyseessä oli yleensä taistelu- tai parannuskoe. Sitten pohdittiinkin, kuinka kokeet toteutettaisiin, koska unet olivat heillekin vieras käsite taistelussa, eikä Xinyi nyt toki uskonutkaan Akikon juuri osaavan taistella, vaikka se olisi ollut mahdollista, vielä vähemmän parantaa. Xinyi taas herätti omalta osaltaan hämmennystä, mitä hänen kykynsä sitten käsittivät myöskin, mutta asiaa pohtivalla miehellä oli ilmeisesti jonkinlainen käsitys. "Kyllä, olen kuolematon siinä mielessä, että synnyn aina uudestaan", Xinyi aloitti, "Ja kuten huomaat, kykenen ottamaan ihmishahmon. Molemmissa, tässä ja oikeassa hahmossani hallitsen tulta, ja osaan pitää sen kyllä myöskin täysin hallinnassa, olen syntynyt tulesta, ja se on elämäni ydin." Miten hän nyt voisi olla osaamatta hallita tulta, se sujui häneltä yhtä luonnollisesti kuin hengittäminen, ellei jopa helpommin. Mitä taas tulentaitajiin tuli, nämä eivät selvästikään olleet läheskään sama asia, jos heidän voimansa noin vain karkasivat hallinnasta ja aiheuttivat tulipaloja. "Xinyi-neiti, puhetapanne..." Akiko kuiskasi hiljaa hänen takaansa. Ai niin, he olivat muutaman kerran puhuneet tästä... Xinyin puhetapa oli edelleen hieman kopea, ja se ilmeisesti jotenkin loukkasi japanilaisia.

Akiko itse taas yritti selvästi vältellä olemasta huomion keskipisteenä, kun Xinyi kääntyi paremmin tämän puoleen. "Tuota... Olen pahoillani, että aiheutan ongelmia", Akiko sanoi hiljaisella ja aralla äänellä. Puhuisi kovempaa, tuota piipitystä tuskin kukaan kuulisi, ja mitä useammin Akikoa jouduttaisiin pyytämään toistamaan itsensä, sitä pidempään tämä joutuisi puhumaan. "K-kynyni eivät tosiaan sovellu kunnolla taisteluun, eikä niillä voi parantaa... Toki pystyn käyttämään voimiani harhautukseen, tuomalla painajaiskuvat hetkellisesti henkiin, mutta en mielelläni haluaisi tehdä niin... Painajaiset voivat joskus olla hyvinkin henkilökohtaisia kokemuksia, enkä muutenkaan pidä toisten satuttamisesta. Mutta unissa kulkemista tai niiden yhdistämistä en pysty toteuttamaan hereillä oleville, mutta voin vaivuttaa toisia uneen tai herättää niistä...", Akiko selvensi. No, kai tuokin jotain tämän kyvyistä kertoi...

YUKIMURA

Rozu lupasi hoitaa huomenna uusien työntekijöiden työnesittelyn ja se saatiin hoidettua. Sitten ne pääsykokeet, jotka olivat kyllä aika murheenkryyni ja taas pohdittiin, että ketä edes testattiin. Ja ihmisiä ei aikaisemminkaan testattu niin ei nytkään. Ihmisiä ei kyllä oltu aikaisemmin testattu, koska ei ollut tullut ihmisiä, joita testata. Ja hoitihan osa kokeet ihan vain taistelemalla mihin ihminenkin kykeni, joten Yukimura ei ihan tajunnut tätä logiikkaa. No toki jotain sairasta Soujia ei oikein voinut lykätä taistelukehään että onnea kokeeseen. Mutta sitten Nefele oli jo todistanut jotain sodassa, toki varmasti, mutta heillä taisi olla nyt ongelmana se, mitä sillä kokeella edes haluttiin todistaa. ”Okei nyt alkaa olla myöhä, joten jos mietitään tätä koeasiaa huomenna päivällä? Voitaisiin muutenkin aikaistaa osa kokouksista, kerta yötyöläisten kanssa vuorotellaan, ei meidän kannata yöllä huviksi näitä asioita pohtia ellei ole syytä. Mutta tämä koe on nyt ongelma, se on vasta kokeiluasteessa koko pääsykoesysteemi ja on selvästi kullekin vähän epäselvää, mitä sillä kokeella edes pyritään testaamaan. Yliluonnollisia voimia, toki niitäkin, mutta aika harva jolla ei mitään voimia ole, tulisi tänne vain esittämään, että niitä olisi. Itse pidin sitä välineenä nostaa kynnystä liittyä mukaan, ettei sellaisia siivellä eläjiä tulisi muiden hyysättäväksi ja sitten tosi paikan tullen eivät teekään mitään ja olettavat vain saavansa hyötyä muiden tarjoamasta suojasta. Ja toki sitä miten mahdollisesti voi olla hyödyksi taistelutilanteissa ja ylipäänsä. Mutta tämä asia pitää ensin saada jotenkin kuntoon, koska nyt tuntuu, että niitä poikkeuksia jotka eivät voi jostain syystä tehdä koetta, on enemmän kuin vain pari poikkeustapausta. Mutta mietin asiaa ja muutkin voivat huomenna esittää, jos tulee jotain ideoita tämän asian kehittämiseksi mieleen.” Yukimura sanoi sitten, koska hän itse havaitsi, että tässä oli useamminkin kuin vain nyt, hiukan ongelmaa.

ICHIRO

Xinyi oli sanonut olevansa vaan feeniks ja Akiko oli sanonut olevansa joku unikaveri, joten jäivät heidän todelliset voimansa ehkä hieman hämärän peittoon. No feeniksistä olin ymmärtänyt sen verran, että kuoltuaan nämä heräsivät uudestaan tulesta eloon ja olivat sillä tavalla periaatteessa kuolemattomia. Akiko taas oli selittänyt voimiaan vaan niin, että voimat liittyivät uniin tavalla ja toisella. En ollut varma miten selviä heidän voimansa muille olivat, mutta tuo esittely ei hirveästi valaissut, joten lopulta neidit avasivat voimiaan hieman enemmän toisen ollessa vähän liiankin itsevarman kuuloinen voimistaan. Mutta tulta Xinyikin siis hallitsi ja ilmeisesti omasta mielestään paljon paremmin kuin tavallinen tulentaitaja. Onneksi Zuko the Kiukkupussi ei ollut enää paikalla, että voisi loukkaantua vielä lisää eikä Suzukaan ollut kuulemassa. Tosin heidän lisäkseen oli vielä kyllä Rui, joka oli paikalla edelleenkin. Rui kuitenkin hymyili vaan herttaisesti esittelyihin joko ihan vaan, koska ei jaksanut loukkaantua moisesta tai sitten se oli sitä, mitä naiset yleensä tekivät. Eli piilottivat oikeat tunteensa herttaisien hymyjen taakse ja oikeasti halusivat tehdä jotain järisyttävän tärisyttävää. Mutta sitten Akikokin selitti voimiaan hieman tarkemmin, mutta no unilla nyt ei vieläkään hirveästi taisteltu tai parannettu ja tulentaitajat oli tähän asti aika hyvin armahdettu pääsykokeista. Sitten oli toki vielä Nephele, mutta en ollut nyt varma, että koska hän ilmeisesti osallistui sillä puskalla taisteluun ja toisaalta kyllähän hänestä nyt näki päällepäinkin, ettei tämä ollut ihminen. Tai en oikeastaan ollut edes varma, mitä pääsykokeilla nyt ylipäätään mitattiin. Siis sen lisäksi olisiko mukaanhajika hyödyllinen voimiensa suhteen sotatilanteessa, mutta vaikka ei olisikaan, niin ei ketään kyllä oltu ulos häädetty vielä kertaakaan. Kuten esimerksi, jos mietti sitä Haurunkin esitystä... Ei siinä hirveästi alkua pidemmälle päästy, kun Hauru jo luovutti ja lähinnä hän oli näyttänyt vaan osaavansa muuntaa muotoa joksikin puluksi. Mutta eipä Haurukaan ollut lähtöpasseja saanut. Ei, että nyt olisin heittämässä häntä yli muurien, mutta se esitys ja sen jälkipyykki kadotti aika hyvin pääsykokeiden tarkoituksen.

No, mutta sitten Yukimura huomasi, että nyt olikin myöhä, joten jospa sitten huomenna päivällä lisää. Lisäksi kokouksia voisi aikaistaa niin ei sitten tarvisi istua täällä yötämyöten pohtimassa ties mitä ja draamaamassa välissä siitä ja tästä aiheesta. "Lisäksi ihan vaan ehdotuksen nimissä olisi suotavaa, jos kukin kävisi draamansa joko kokousta ennen tai sen jälkeen, niin kokoukset eivät ehkä venyisi yöhön asti niitä läpikäydessä. Kokouksissa ei kuitenkaan ole tarkoituksena käydä kenenkään parisuhdeasioita läpi tai mitään muutakaan turhaa draamaa, joka ei oikeasti kosketa koko linnan väkeä tai ei muuten liity tilanteeseen", lisäsin vielä, koska sen lisäksi, että kokouksia pidettiin myöhäisiin aikoihin ja sille tehtäisiin muutoksia, niin jokaisen olisi ehkä hyvä miettiä sitä, miksi kokoukset ylipäätään venyivät niin myöhälle. Jos kokouksissa käytäisiin vaan ja ainoastaan asiaa mielipiteiden ollessa asiallisia siinä missä kritiikinkin, niin jonkun ei ehkä tarvisi aina loukkaantua ja vetää draamaa siitä ja sitä kautta paisuttaa sitä suurempiin mittakaavoihin. Ja sitten oli muut draamat erikseen, kuten nyt äskeinen vääntö Zuko, Suzun ja Haruyan välillä.

Mutta sitten pääsykokeisiin ja siihen, että se oli ongelma. No olihan se, ollut sitä jo pitemmän aikaa, heti alusta oikeastaan, koska se ei toiminut kaikkien kohdalla. Kaikkien taidot eivät olleet joko taistelussa tai parantamisessa ja tulentaitajia ei edes testattu, koska linna voisi palaa. Eikä se loppujen lopuksi ihan hirveästi ollut kynnystäkään nostanut. Se lähinnä vaan hoidettiin ja kaikki pääsivät aina joka tapauksessa mukaan samalla tavalla kuten ennenkin kokeita. "Ai nytkö se on vasta ongelma? No positiivista, että muutkin huomasivat sen vihdoin", Nanakuma totesi. "Voi herranen aika... Aina saa hävetä..." huokaisin tuoden kättäni otsalleni turhautuneena. "No mitä? Kai jokaisella nyt on oikeus mielipiteeseen?" Nanakuma totesi. "On on, mutta Yukimura kyllä tiedosti ongelman ennen tätäkin kokousta. Me kaikki tiedostamme sen... Emme vaan ole keksineet vielä ratkaisua asiaan", selvensin Nanakumallekin asiaa. "Ihanko tosi? Tajusinhan minäkin sen. Tarkoitin lähinnä, että nyt kun se ongelma nostetaan pöydälle Yukimuran sanomana, niin nyt se vasta on oikeasti ongelma ja sille pitää OIKEASTI tehdä jotain, mutta silloin kun minä toin sen esille, niin sitten vaan vittuillaan, viitataan kintaalla ja sanotaan, että no jos Nanakumalla nyt on joku idea-ajatus tähän, niin saa ihan sanoakin sen. Ja sitten kun edes ehdotan jotain, niin ajatus torjutaan samantien", Nanakuma totesi. "Niin, koska idea ei toiminut. Ei se ollut vittuilua, asia vaan oli niin", vastasin Nanakumalle. "Ehkä, mutta olisi sitäkin voinut kehittää tai käyttää jonkun muun jutun lisäksi tai jotain", Nanakuma yritti. "No hypnoosi rajoittuu edelleenkin vain Yukimuran voimiin. Eivät täällä muut osaa sellaista, joten ei sitä hirveästi siitä voi kehittää. Koita nyt ymmärtää", sanoin seuraavaksi. "Mitä väliä sillä on, jos se rajoittuu vaan Yukimuraan? Mikä estää häntä tekemästä niin, koska Yukimura on muutenkin aina mukana pääsykokeissa, joten mitä eroa siinä on hypnoosin kannalta? Siis muutakin kuin se, että Yukimuran pitää silloin itse tehdä jotain eikä vaan katsoa esitystä ja päästää jokainen mukaan, vaikka esitys olisi millainen", Nanakuma jatkoi. "Yukimura on mukana, koska on johtaja", totesin Nanakumalle. "Niin? Ihan niin kuin en tietäisi sitä", Nanakuma vaan vastasi. "No sitä vaan, ettei hän kuitenkaan aina ja ikuisesti ole sitä, koska ei täällä ole päätetty ketään pysyväksi johtajaksi, joka hallitsisi aina ja ikuisesti, joten johtaja vaihtuu jossain välissä kuitenkin", valaisin siihen. "Ja tuonko piti olla jotain uutta? Mitä merkitystä sillä on, onko Yukimura johtaja vai tavallinen häiskä? Veikö tavallisena oleminen Yukimuran voimat tai jotain?" Nanakuma jatkoi seuraavaksi. "Ei mitään, mutta ei sitä asiaa voi vaan yhden harteille sälyttää, se siinä on ideana", totesin loppuun. "No entä ne totuusjuomat sitten? Eikö sitä muka voi mitenkään miettiä... parantaa tai jotain?" Nanakuma sen kun vaan jatkoi. "Niiden valmistumisessa kestää edelleenkin se kuukausi", Hauru totesi siihen väliin. "No entä, jos tekee tarpeeksi suuren erän ja jemmaa sitä?" Nanakuma ehdotti sitten. "Juoma on valmistumishetkestä vaan pari päivää aktiivinen, joten ei sitä hirveästi jemmata. Sanoin senkin silloin, kun asiasta oli puhetta ensimmäisen kerran", Hauru vastasi siihen. "No ei sitten ole mitään muita loitsuja tai mitään?" Nanakuma kysyi. "Vaikka olisi, emme me kuitenkaan voisi olla vaan jonkun hämärän loitsun varassa. Ja pitäisi siinä olla jotain muutakin, kun vaan se, että onko kaverilla pahat aikeet mielessä vai ei. Plus loitsujen teot rajoittuvat taas lähinnä vaan yhteen henkilöön eli tässä tapauksessa Hauruun", vastasin seuraavaksi. "Miten vaan... Selvä... Keksitään sitten jotain muuta..." Nanakuma luovutti lopulta. Vihdoin. Mutta pääsykokeenparannusehdotuksista puhuttaisiin sitten huomenna enemmän. No ehkä parempi niin, koska nyt asia junnasi vaan paikallaan ja osaa varmasti väsytti.

SAIZO

Saizo oli seurannut kokousta turhautuneena Soujin sylistä. Possu ei ymmärtänyt, mitä tässä näin myöhään oikein vain rupalteltiin ja huudeltiin ja sitten taas rupateltiin. Tyhmääkö tämä porukka oli? Kuitenkin Souji ymmärsi esitellä Saizon hänen asemalleen oikealla, ylistävällä tavalla, ja siitäkös joku punapäinen karkkimies suuttui. He tässä olivat kohdelleet possumestaria ja tämän oppilasta huonosti! Kovin hän olisi halunnut mennä sanomaan tällekin kritiikkiään, mutta Souji ei päästänyt. Turhautuneena Saizo antoi lopulta asian olla, vaikka vielä hän kostaisi tuolle punapäälle. Hänelle ei puhuttu siihen malliin, oli kuinka kateellinen. Joka tapauksessa, possua alkoi jo kovin väsyttää tämä yöllinen palaveri hänen kunnioituksestaan, ja pienokaisen silmät alkoivat käydä raskaiksi pitää auki. Puhisten hän käänsi pyllynsä kokoushuoneen suuntaan, ja asettui mukavasti Soujin sylissä. Joko tässä voitaisiin mennä kotiin, eikö täällä kaupassa oltu jo vietetty tarpeeksi pitkään, ottaen huomioon, ettei mitään karkkeja oltu lopulta saatu? No toki Saizo oli löytänyt sitä superjuomaa ensimmäisenä päivänä, mutta ei kertaakaan sen jälkeen, ja sittenhän täällä oli touhu ihan mahdottomaksi mennyt. Napaten Soujin kimonon hihan suuhunsa, ettei hänen tähtioppilaansa eksyisi ja katoaisi jälleen ties kuinka monennetta kertaa uudestaan sillä välin kun hän nukkui, Saizo laski päänsä, ja torkahti lähes heti.

YUKIMURA

Nanakuma sai vielä ongelman, kun ongelma otettiin sitten kunnolla esille, kun Yukimura sanoi siitä, vaikka hän sen oli ensiksi keksinyt. Kun ei nyt ollut kyse siitä, kuka keksi mitäkin ensin ja kuka sanoi ääneen ensiksi mitäkin. Mutta Ichiro ja muut kinasivat Nanakuman kanssa asiasta taas vaihteeksi aikansa ja Yukimura päätti, että ei huomioisi Nanakumaa tässä asiassa ollenkaan, kun ei hän selvästi käsittänyt, mistä tässä asiassa oli kyse. Nobuyuki näytti siltä, että löisi seuraavaksi Nanakumalta hampaat kurkkuun, sen verran ärsyyntynyt ilme hänellä oli. ”No keskustellaan tästä lisää huomenna, nyt kun on jotenkin taas rauha maassa. Lopetetaan kokous tältä erää, ei tästä tule enää muuta kuin lisää riitaa.” Yukimura sanoi ja päätti kokouksen omalta osaltaan. Ehkä tässä oli draamattu jo ihan riittävästi yhden illan osalta.

ROKURO

Nanakuma oli sitten taas tapojensa mukaisesti vetänyt kunnon Nanakuma-raivokohtaukset sun muut ja Ichiro yritti taas takoa järkeä tämän päähän. Nobuyuki puolestaan näytti siltä, että haluaisi vähintäänkin kuristaa Nanakuman ja tunne lienee samantapainen monen muunkin osalta. Tai ainakin, jos Ichiron ärsyyntymismittaria oli yhtään katsominen. No teki hieman itsekin mieli, mutta jos nyt ei kuitenkaan. "Okei, okei... Anteeksi... Olen käyttäytynyt kuin aasi... Lupaan yrittää petrata tästä eteenpäin", Nanakuma päätti seuraavaksi, mikä toki oli ihan hieno päätös, mutta kauankohan se sitten pitäisi, niin tuskin kovinkaan kauaa. "Sopii yrittää", Ichiro totesi. Yukimura puolestaan pisti kokousta purkkiin, koska nyt oli jo sen verran myöhäinen ajankohta, ettei hirveästi kukaan enää jaksanut kokoustaa. Seuraava taistelu kuitenkin odottaisi varmaankin kotona Sayurin kanssa, kun nukkumaan pitäisi mennä, että sitä odotellessa sitten. Tuskin maltoin odottaa. Toivottavasti Sayuria väsyttäisi... Tai toivottavasti tämä olisi jo nukahtanut. Se olisi vielä parempi, mutta ihmettä ei kannattanut kyllä odottaa sieltä suunnalta. Porukka alkoi kuitenkin tekemään lähtöään, koska kokous oli siinä, joten turha tännekään oli jäädä nöpöttämään. Toki aloin myöskin itsekin suuntaamaan pois huoneelta muiden mukana.

YUKIMURA

Nanakuma tajusi ilmeisesti itsekin, että oli saanut suututettua taas useamman hengen kokouksen aikana ja alkoi pyydellä anteeksi ja lupasi yrittää ryhdistäytyä. No toivottavasti, koska Yukimura ei tiennyt, mitä Nanakuman kanssa pitäisi tehdä, jos muutosta ei tulisi. Kun kokous oli päätetty, kaikki alkoivat pikkuhiljaa poistua ja Yukimurakin alkoi laittaa papereita kasaan, vaikka hirveästi asioita ei taas saatu käytyä ja lähinnä kokouksessa oli riidelty ties mistä. Lisäksi häntä huoletti Kamanosuke. Hän oli nyt yksin kahden lapsen kanssa, kun Raizokin oli lähtenyt kokonaan linnalta sen jälkeen, kun heillä meni poikki. Ei ehkä ollut paras idea auttaa Raizoa ja Kamanosukea yhteen, mutta sentään Kamanosukella oli ollut edes joku seurana. Muiden kanssa hän lähinnä vain riiteli sen vähän, mitä oli muiden kanssa tekemisissä. Ja selvästikään hän ei ollut päässyt kunnolla Saizostakaan yli ja sitten Raizo oli sotkenut tilannetta vielä lisää. Nytkin Kamanosuke paineli melko vihaisena ulos kokoushuoneesta sen aikaisemman kinan takia Soujin possun nimestä ja Nanakuman älynväläyksestä puuttua siihenkin asiaan. Kichiyakin ilmaantui vielä kokoushuoneelle ihmettelemään. ”Ai te lopetitte jo?” Hän huomasi, kun kaikki karkasivat kovaa vauhtia paikalta. ”Joo, ei tässä kauheasti esistytty, mutta yritetään huomenna päivällä uudestaan.” Yukimura sanoi haukotellen.

ZUKO

Olin lähtenyt ulos rauhoittumaan, koska en jaksanut tavata nyt enää yhtä ketään ja Haruyan naamavärkki ärsytti liikaa, joten takaisin en mennyt ainakaan. Ja muutenkin tuo koko touhu. Oliko se muka heti pettämistä, jos auttoi vastakkaista sukupuolta? Tuossakaan ei varmaan olisi ollut mitään ongelmaa, jos kyseessä olisivat olleet miehet. Miten se aina menikin niin, että jos mies auttoi naista tai edes katsoi naista vähän pidempään, niin se oli heti pettämistä? Ja sitten joku Haruya meni ja keksi olemattomista syistä, että nyt olin tehnyt jotain väärin. Okei, olisin voinut kertoa siitä Suzulle, mutta en kertonut, koska en nähnyt siihen mitään erillisiä syitä, että ai niin muuten, minä olin se, joka noita naisia auttoi. Eri asia, jos olisin oikeasti pettänyt.

Löysin lopulta itseni sen pyhäkön luota ja olin mennyt sinne istumaan ja rauhoittumaan. Se oli yllättävän vaikeaa, kun koko ajan teki mieli mennä nylkemään Haruya, mutta jos sen tekisin, joutuisin lähtemään aika äkäseen pois linnalta. Eli jospa kuitenkaan ei. Jonkun aikaa istuttani pyhäköllä, alkoi porukka valumaan ulos päälinnalta ja suuntaamaan kukin kohti kotejaan eli kokous oli päättynyt. Toivottavasti mikään tärkeä ei ollut mennyt ohi, mutta tuskin... Kokouksien pointti kun tuntui nykyisin olevan riidoissa muutenkin ja ties missä muussa huuhaa hommassa. Ja jos joku tärkeä olisikin mennyt ohi, siitä voisi ottaa vaikka huomenna selvää, mutta nyt ei jaksanut kiinnostaa, mitä muut olivat vielä riidelleet. Se mikä taas kiinnosti, olisi varmaankin se, että asiat pitäisi selvittää Suzun kanssa. En vaan tiennyt, mitä minun enää pitäisi sanoa, koska pyysin jo anteeksi, etten kertonut avunantojani ja selitin, miten asia oikeasti meni. Saman toitottaminen ei muuttaisi enää mitään, joten tiedä mitä seuraavaksi. No ulkona en ainakaan ajatellut nukkua, joten sisälle joka tapauksessa menisin.

Nousin ylös pyhäkön lattialta ja suuntasin takaisin päälinnalle ja ylempiin kerroksiin ja minun ja Suzun huoneelle, jossa Suzu näyttikin olevankin(?). "Okei... En tiedä oikein, mitä minun pitäisi enää sanoa tai lisätä asiaan, mutta haluan, että asiat selvitetään. Ei niitä voi oikein näinkään jättää, mutta olen pahoillani vieläkin siitä, että en kertonut siitä avunannosta. En vaan ajatellut, että se olisi jotenkin oleellista, koska mitään ei tapahtunut. Autoin heidät vaan Yukimuran luo selvittämään tilannettaan. Se miksi kannoin Xinyitä, niin hänen jalkansa ovat Akikon mukaan sidotut, joten hän ei pysty kävelemään. Matka oli lyhyt talleilta Yukimuran asuntoon, joten ei se ollut kuin kivenheiton päässä. Sille en voi mitään, jos Haruya saa asiasta väärän käsityksen eikä edes selvitä asiaa ennen kuin kertoo siitä koko porukan kuullen. Se on hän ongelmansa, mutta ei tämä oikein edisty, jos olet päättänyt minun olevan petturi vain siksi, koska Haruya sanoi niin", totesin loppuun. En voinut enempää asiaa sanoa, että se oli nyt vähän niin kuin Suzusta kiinni, kumpaa hän uskoisi. Siitä voisi sitten päästä taas eteenpäin tämän asian selvityksessä.

YUKIMURA

Yukimura kyseli Kichiyalta miten Suzu voi ja ilmeisesti hän oli jo hiukan rauhoittumaan päin, vaikka tilanne olikin saanut hänet tolaltaan. No sen kyllä huomasi. Kichiya kuitenkin lähti Kasumin ja Nefelen (?) kanssa kuten muutkin. Yukimurakin oli jo lähdössä, kun muisti kiinalaistytön liikkumisongelman. ”Neiti Fuan, tarvitsetteko kantoapua?” Hän kysyi. Rui voisi varmaan viedä edeltä paperit sisälle, niin hän voisi käydä auttamassa. Niin ja samalla käväistä Kamanosuken luona katsomassa, miten hän pärjäsi.

XINYI

Vihdoin kokous oli ohi. Kaikki ylimääräinen riitely oli tehnyt siitä uuvuttavaa, vaikka Xinyi ei ollut itse niihin edes osallistunut. Kuitenkin, kokousta jatkettaisiin seuraavana päivänä, ja ilmeisesti silloin myös pohdittaisiin, josko feeniks ja Akiko suorittaisivat pääsykokeen ja millaisen. Hänelle myös hieman selvisi, miksi tämä koe oli, ja se vähän hämmensi, että jos kyseessä oli tarkistaa, ettei porukka tullut vain linnalle lomailemaan, niin miten pääsykoe sen esti. No, jospa sekin selviäisi sitten seuraavana päivänä...

Xinyi ei liikkunut paikaltaan heti ensimmäisenä, päättäen antaa suurimman osan mennä edeltä, ennen kuin lähtisi. Kun suurin osa oli lähtenyt, Xinyikin alkoi olla valmis lähtemään, mutta sitten Yukimura tarjosi apuaan. "Kiitos, erittäin ystävällistä. Otan mielelläni avun vastaan", tyttö vastasi. Ja olihan kannetuksi tuleminen mukavampaa kuin kontata käytävillä, kuten hän olisi itse tehnyt.

SUZU

Kichiyan kanssa puhuminen oli onneksi auttanut hiukan, mutta Suzua ei hirveästi innostanut palata kokoukseen enää. Kichiya lupasi kertoa muille asiasta ja lähti, kun oli varmistellut vielä monta kertaa, että Suzu varmasti oli kunnossa. Jonkin aikaa meni, ennen kuin Zuko palasi huoneelle ja Suzu oli kyllä pelännyt mitä siitäkin tulee. Vaikka tietenkin Zuko omaan huoneeseensa tulisi nukkumaan ja asia piti selvittää. Mutta kun Zukon kanssa puhuminen oli muutenkin kuin seinän kanssa olisi keskustellut. Ja hienostihan se lähti, että Zuko ei tiennyt mitä enää pitäisi sanoa, mutta halusi selvittää asian. Ja oli pahoillaan siitä että auttoi muita eikä kertonut siitä, koska hänestä sitä ei ollut oleellista kertoa. Sitten haukuttiin Haruyaa ja se ei ollut Zukon ongelma jos hän sai väärän käsityksen ja puhui omiaan ja Suzu oli nyt jotenkin päättänyt että Zuko oli pettänyt. ”Zuko. Mene ulos ja tule uudestaan sisään ja kokeile uudestaan. Tuo ei mennyt kauhean putkeen, eihän?” Suzu vastasi, koska olipa tosi hieno yritys saada välejä kuntoon. Suzu päätti, että antaa mahdollisuuden Zukolle miettiä hetken, että jospa sitä vikaa olisi hänessäkin eikä kaikissa muissa pelkästään, ja keksisi jonkun paremman tavan ilmaista itseään.

YUKIMURA

Apu kelpasi, joten Yukimura ojensi papereita Ruille (jos se oli siellä vielä?) ”Veisitkö nämä jo edeltä kotiin?” Hän kysyi ja meni sitten auttamaan Fuanin ylös lattialta ja lähti sitten hänen ja muiden talossa asuvien kanssa samaa matkaa. ”Pahoittelut, tämä kokous oli aika katastrofi. Eivät ne aina ihan näin surkeasti mene.” Yukimura sanoi, vaikka aina katastrofeja ne tuppasivatkin olemaan melkein joka kerta. Mutta sitten he pääsivät oikeaan osoitteeseen ja Yukimura vei Fuanin sisälle ja toivotti hyvät yöt (?) ja lähti sitten. Ai niin, hän unohti sanoa Ruille, että käy myös Kamanosuken luona. No hän vain käväisisi siellä, ei siinä kauaa menisi (niinhän sä luulet). Yukimura meni sitten seuraavaksi Kamanosuken talolle ja koputti oveen toivoen, että hän ei vielä ehtinyt nukkumaan.

ZUKO

Suzu päätti vastata asiaan vaan, että minun pitäisi mennä ulos ja tulla uudestaan sisään, koska pitäisi koittaa uudestaan. No mikä järki ramppaamisessa nyt oli? Ei se mitään muuttaisi. Suzun mielestä homma ei nyt kuitenkaan mennyt kauhean putkeen. "No ei, jos tuo on ainoa asia, jonka osaat vastata. Pyysin jo anteeksi, että jätin kertomatta sen, mitä nyt tein auttaakseni naiset Yukimuran luo. En tehnyt muuta väärää, paitsi jätin siis kertomatta ilmeisesti oleellisia asioita. Joten... En nyt tiedä, mitä oikein haluat vielä? Anteeksi, että olin paska jätkä, olisin voinut olla parempi. Vai teinkö sitten jotain muutakin? No pyydän sitäkin anteeksi, mitä se ikinä onkaan..." totesin perään. "Okei, en ole hyvä näissä asioissa, anteeksi siitäkin. Mutta valitettavasti en lue ajatuksia, joten jos jossain muussakin mättää, niin voisitko sanoa asiasta? Suoraan kiitos. Vai mitä tässä pitää koittaa uudestaan? Sitä, että syytin aluksi Haruyaa vai? No anteeksi, että syytin Haruyaa, koska vikahan on tietenkin minun, koska Haruya sanoi niin kuin sanoi. Se ei onneksi ollut yhtään Haruyan syy, mitä hän sanoi", sanoin loppuun. No en minä tiennyt! En ollut tehnyt mielestäni muuta väärää kuin sen, etten kertonut. Haruya oli hoitanut lopun ja syytellyt petturiksi. Minkä minä sille mahdoin? Sanoin vain, ettei Haruyan sanat pitäneet paikkaansa. Olisi pitänyt vaan olla puuttumatta minkäänlaisten naisten ongelmiin, jos joka kerta joutuisi käymään tällaisen paskamyrskyn läpi yksistä naisista, joita olin vaan auttanut. Vai mitä tässä vielä piti katua? Syntymää vai? "Okei... Anteeksi... Koko asian olisi voinut hoitaa toisinkin alkujaankin. Kai se sitten näytti jotenkin epäilyttävältä Haruyan mielestä... En minä tiedä, mutta se mitä tapahtui, niin kannoin Xinyin Yukimuran luo... Joimme teet ja menin takaisin vahtiin, jossa olisi pitänyt pysyäkin eikä lähteä auttelemaan yhtään ketään..." huokaisin ja istuin futonille. Tästä lähtien en puuttuisi enää vahtivuoron aikana ainakaan kenenkään auttamiseen. En jaksanut alkaa pohtimaan joka kerta, mitä väärää tein, kun autoin jotakuta poloista jossain ongelmassa.
______________________________________________________________________________________

RUI

Porukka alkoi tekemään lähtöään, kun kokous loppui. Yukimura puolestaan meni vielä tarjoamaan kantoapua sille Xinyi nimiselle naiselle... tai tytölle, mutta kuitenkin. Xinyi otti avun vastaan ja Yukimura puolestaan tarjosi kokouspapereitaan minulle, että voisin viedä ne jo mennessäni, kun kuitenkin menisin kotiin. "Totta kai", vastasin ja otin paperit vastaan ja sitten lähdimme(?). Yukimura nyt meni eri osoitteeseen vielä, koska ei Xinyi meillä asunut. Minä jatkoin kotiin ja kävin laittamassa papaerit talteen ja suuntasin katsomaan lapsia tai sitä, että kai he nukkuivat.

SUZU

Zuko ei ottanut neuvosta vaaria ja yrittänyt esittää asiaansa toisin, sen sijaan hän alkoi tivaamaan, että miten olisi pitänyt tehdä ja mistä vielä pyytää anteeksi. Huokaisten Suzu kääntyi Zukon puoleen. ”Et nyt selvästi ollenkaan tajua, edes mistä olet pahoillasi, joten nuo anteeksipyynnöt eivät merkitse yhtään mitään. En tarvitse anteeksipyyntöä jostakin mistä et edes ole pahoillasi. Jos et ole pahoillasi, älä pyydä anteeksi.” Suzu aloitti, kun ilmeisesti Zukolle piti taas kertoa missä hän mokasi, kun hän ei itse tajunnut sitä. ”Ei tässä nyt ole kyse siitä, että pitäisi pyytää minulta anteeksi sitä, että autat muita. Sehän on tosi hienoa, että autat. Ja ei siitäkään, että jokaista auttamista pitäisi tulla minulle kertomaan tai joka kertaa, kun puhut jonkun kanssa. Ongelma on se, että et puhu minulle mistään. Käyttäydyit todella törkeästi minua kohtaan, Haruya myös, mutta nyt ei ole hänestä kyse. Eikä se ollut vain tänään, olet kohdellut minua kuin ilmaa jo pidemmän aikaa. Koko tulimaanreissun ajan minulla oli sellainen olo, että olen vain tielläsi, etkä halua minua elämääsi mitenkään. Ja vaikka sanot, että haluat, et osoita sitä mitenkään. Sitten sen päälle minulle kerrotaan yleisessä kokouksessa jonkun muun kautta, että olet vahtivuorollasi käynyt naisissa. No se oli väärinymmärrys ja oikeasti olit vain herrasmies ja autoit neitoa pulassa, mikä on hienoa. Mutta se ei ole hienoa, että haistattelet ja puhut rumia ja tappelet minusta julkisesti kaikkien kuullen. Ja se, että olet herrasmies kyllä kaikille naispuolisille henkilöille, mutta minua et huomioi mitenkään. Johtuuko se siitä etten ole oikeasti nainen ja et oikeasti hyväksy minua ja vain uskottelet itsellesi niin? Se tässä haittaa, että sinua ei tippaakaan kiinnosta, olenko täällä vai en, ellei joku Haruya ilmaise kiinnostustaan ja sitten huomaat vasta, etten ehkä olekaan mikään itsestäänselvyys joka pysyy rinnallasi loppuun asti vaikka sinä et osoita mitään mielenkiintoa minua kohtaan. Ilmaisinko asian nyt tarpeeksi selvästi?” Suzu kertoi sitten, mikä tässä hommassa oli nyt ongelma, kun Zuko ei sitä tajunnut itse.

ZUKO

Suzu antoi sitten kuulua, kun olin todennut, että jos hän halusi sanoa jotain, niin siitä sai kyllä sanoa ihan suoraan eikä kierrellen ja kaarrellen ties minkä kysymyksen kautta sen puoleen, että yrittäisitkö uudestaan. No voinen yrittää sitten, kun tiedän, mistä kenkä puristaa. En jaksanut tähän aikaan illasta tai yöstä enää mitään arvoitusleikkejäkin. Mutta Suzu aloitti sillä, etten nyt ilmeisesti edes Suzun mielestä ollut pahoillani mistään, joten jos en ollut pahoillani, anteeksi ei tarvisi pyytää. "En olisi pyytänytkään, jos en olisi ollut. Ihmiset ovat pahoillaan asioista heidän omin tavoin. Kaikki eivät käyttäydy tai pyydä anteeksi saman mittakaavan mukaan katuen kaikkae maan ja taivaan välillä. En pyydä anteeksi sitä, että autoin. Pyysin sitä, etten kertonut siitä, koska jos olisin, tämä olisi ehkä vältetty", totesin siihen... tai sitten ei.

Sitten Suzu jatkoi, ettei kyse ollut edes siitä, että pitäisi pyytää anteeksi joka kerta, kun auttoi jotakuta eikä edes vain tästä kerrasta, vaan ilmeisesti koko suhteemme haiskahti Suzun mielestä. Ongelma oli siinä, etten muka piitannut Suzusta tippaakaan tai en välittäisi tai en näkisi tätä. Lisäksi käyttäydyin kuulemma törkeästi Suzua kohtaan ja kohtelin häntä kuin ilmaa. Ja ilmeisesti oletin myös, että suhteemme olisi jotenkin itsestäänselvyys. Suzun mielestä ilmeisesti huomasin Suzun vain silloin, kun joku Haruya ilmaisi kiinnostusta Suzusta. "Aivan... Olet siis puhunut Haruyan kanssa ja antanut Haruyan täyttää pääsi tuolla järjettömyydellä. Mutta okei... Myönnän, etten ole se kaikista romanttisin mies näiden kattojen alla. Tässä on ollut aika hiton monta asiaa sodan lisäksi levällään, joten kahden ihmisen haluamiset ovat aika pieni seikka niiden rinnalla. Okei... Se ei ole tokikaan syy sille, jos olet kokenut noin jo pidemmänkin aikaa. Mutta miksi sanot siitä vasta nyt? Eikö olisi kannattanut tehdä niin jo silloin, kun ensimmäisen kerran tuntui siltä? Eivät parisuhteet toimi, jos toinen osapuoli vaan tyytyy siihen mitä saa ja mitä ei saa. Ja jos toinen ei saa suhteelta tarpeeksi sitä, mitä haluaa, niin silloin pitää osata avata suunsa eikä odottaa, että toinen lukee ajatuksesi. Olen tulentaitaja, en ajatuksienlukija", totesin loppuun. Suzu oli kuitenkin sivunnut vielä sitäkin seikkaa, että autoin kyllä naisia, mutta koska Suzu ei ollut oikea nainen, niin oliko tässä vaan siitä kyse. "En ole katsonut ketään sukupuolen suhteen, joten ei tietenkään ole siitä kyse. Enkä koskaan rakastunut sukupuoleen vaan siihen, mitä ihminen edustaa sisimmiltään. En ole kanssasi siksi, että olisitkin oikeasti poika tai tyttö, vaan sinun itsesi takia... sen, mitä olet sisimmiltäsi. Mutta olen pahoillani, jos olet saanut sellaisen kuvan, koska se ei ollut tarkoitus. Mutta nyt kun tiedän, mistä on kyse, voin muuttaa käytöstäni ja olla parempi versio, jos se siis ei ole myöhäistä jo", lisäsin vielä loppuun.

KOUKI

Kouki suuntasi kokouksen päätyttyä kohti hänen ja Nokin jakamaa huonetta. Häntä hieman huolestutti edelleen, mitä Suzun ja Zukon riita aiheuttaisi näiden väleille. Hän oli luullut, että kaksikko oli ollut iloisia keskenään, ja kaikki oli hyvin. Mutta riita oli ollut melko hurja, ja lopulta seinäkin oli syttynyt palamaan. "Noki... Pitäisikö meidän pyytää Suzua tänään yökylään? Jos he ovat riidoissa Zukon kanssa?" Kouki kysyi lopulta menninkäiseltä, katsoen portaiden suuntaan. Zukoa pentu ei halunnut pyytää, tämä kun oli ollut pelottava, Suzu sentään oli aina kiva. "Tai siis... Jos hän haluaa..." pentu jatkoi vielä perään epävarmana. Vai olisiko heidän parempi pysyä poissa? Ei hän tiennyt, ja hieman pelkäsi mennä kysymään. Pystyisi hän nukkumaan mukavasti ilman futoniakin, joten ei se siitä olisi kiinni kuitenkaan.

NOKI

Kokous oli loppunut todella kireissä tunnelmissa ja alkuyökin oli jo koittanut. Kokouksessa oli kestänyt taas todella kauan eikä kokouksessa oikein oltu edes edetty mihinkään. Lähinnä Nanakuma oli riidellyt taas muiden kanssa, Kamanosuke saanut kohtauksen, kun possun nimi oli Saizo ja Zuko ja Suzu saaneet kriisin, koska Haruya oli mustasukkainen. En edes enää muistanut, mitä muuta olimme käyneet läpi. No taas tietenkin esitelleet itsemme uusille ja saaneet uusista äänestettyä, mutta mitään muuta mieleeni ei ollut kyllä kokouksesta jäänyt, koska suurimmaksi osaksi kokous oli mennyt taas draaman puolelle.

Mutta onneksi se oli nyt ohi eikä kukaan edes kuollut. Matka jatkui Koukin kera kohti portaita ja meidän huonetta, kunnes Kouki alkoi yllättäen pohtimaan, että pitäisikö Suzu pyytää tänään yökylään, jos hän olisi vielä riidoissa Zukon kanssa. "En yhtään tiedä... Mutta sen tiedän, että jos haluaa pitää henkensä, niin kannattaa pitää turvaväliä draaman hetkiin, ettei itsekin joudu draaman ja melskeen keskelle. Ehkä meidän ei olisi kannattavaa puuttua tilanteeseen. Taisin tehdä itse jo sen virheen siinä, kun Suzun ja Zukon draama alkoi kyselemällä menninkäisistä, koska Suzulla ei ole housuja. Se oli yllättävää, koska yleensä ihmiset tykkäävät pöksyistä. Mutta no, jos heidän riita ei ratkea, niin toki sitten voi kysyä, mutta en nyt menisi kyllä heidän huoneelleen nyt heti sitä ehdottamaan, kun he vasta selvittävät sitä hommaa", lisäsin perään. Mutta jos totta puhuttiin, niin en välttämättä halunnut olla osallisena heidän riitaansa millään tavalla... ainakaan enää. Siitä tuskin seuraisi mitään hyvää. Varsinkin, kun viime kerralla, kun yritin olla mukava, minut vaan viskattiin ikkunasta ulos. Saizo oli pelottava tapaus ja Zukokin oli nyt aika pelottava, joten ei voisi tietää, jos hänkin vaan viskaisi meidät ulos ikkunasta ja sitä en halunnut kokea enää ikinä uudelleen.

KOUKI

Noki ei ihan innostunut ajatuksesta, että he menisivät kutsumaan Suzun yökylään, vielä ainakaan. Koska draamasta oli hyvä pysyä kaukana, kuulemma. Hieman hämillään Kouki kallisti päätään, katsahtaen menninkäiseen, samalla kun astuen sisään huoneeseen. "Sinun täytyy siis olla hyvä siinä välttelyssä..." Kouki totesi, vaikka ei hänkään toki viellä ollut ongelmiin joutunut... Tai no jos ei laskettu sitä, että hän pelkäsi Lohikäärme-setää. Yleensä hän kyllä onnistui hyvin välttelemään päätymästä sedän tielle, ja rauha pysyi maassa. "Mutta en minäkään pidä pöksyistä, niissä harvoin on mitään hyvää kohtaa hännälle, ja ne joko roikkuu samalla tavoin kuin Hedelmä-sedällä ja Pylly-sedällä, tai sitten häntä pitää laittaa samaan reikään toisen jalan kanssa mikä on myös epämukavaa..." pentu sanoi oman mielipiteensä housuista. Nykyisiin vaatteisiin hän oli yksinkertaisesti vain repinyt sopivaan kohtaan reiän. "Mutta mistä me tiedetään, milloin se riita on ohi?" Kouki kyseli vielä. Toki he voisivat yrittää kuunnella, mutta se olisi ehkä vähän epämukavaa, jos hän salakuuntelisi jotain, niin hän halusi ainakin sen olevan jotain jännää tai kivaa.

NOKI

Pääsimme huoneeseemme Koukin sanoessa, että minun täytyi olla hyvä välttelemään draamaa. "No ei se ole kovinkaan vaikeaakaan. Pysyy vaan hiljaa, niin kukaan ei edes huomaa, että olisin paikalla, joten olen aika hyvin välttänyt draaman sillä", tokaisin, koska en nyt ainakaan muistanut koska viimeksi olisin ollut jossain kunnon draamassa mukana sitten sen, kun Saizo viskasi minut ulos ikkunasta. Ja silloinkin kyllä vaan sen takia, että toin Kamanosukelle kukkaseppeleen... ilman housuja. Mikä oli ihan normaalia, koska menninkäiset eivät pitäneet housuja. Turkki oli sen verran paksu ja häntä ei tykkäisi housuista kuitenkaan. Kouki ei tykännyt myöskään pöksyistä hänän takia, koska pöksyt olivat epämukavat. "Ja kuumat ja hiostavat. Tai ainakin ne näyttävät siltä... En kyllä ole itseasiassa koskaan edes kokeillut, mutta ne näyttävät todella epäkäynnöllisiltä ja kummallisilta", selitin asiaan. Mutta seuraavaksi Kouki pohti jo sitä, että miten me tietäisimme milloin Zukon ja Suzun riita olisi ohi. "Hyvä kysymys... Salakuuntelemalla? Tai ehkä ei... Siitäkään tuskin seuraa mitään hyvää, ainakaa, jos jäämme kiinni", vastasin siihen. Paras ratkaisu olisi olla vaan puuttumatta koko tilanteeseen, ainakin tällä hetkellä, koska siitä nyt ei ainakaan hyvää seuraisi, jos nyt menisimme ehdottelemaan yhtään mitään... ilman housuja. Ehkä housujen kanssa olisi eri asia?