RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset osa 2

SUZU

Zuko ei edes tiennyt, että Yukimura ja Rui ja Hyoma ja Yuri olivat naimisissa. Ja sitten hän väitti, että tiesi, miten muut pariskunnat täällä toimivat, kun ei edes tiennyt, ketkä olivat pariskuntia. Sitten Zuko myönsi, ettei hänellä ollut aavistustakaan. ”Ehkä sinunkin pitäisi yrittää puhua muiden kanssa enemmän, niin pääsisit jyvälle siitä, mitä täällä tapahtuu. Tai ainakin minusta on kiva tietää, missä mennään ja mitä muille kuuluu.” Suzu huomautti, koska hän oli ainakin juoruillut heti kaikkien vanhojen ja uusienkin tuttujen kuulumiset. Zukoa kuitenkin huoletti, että mikä Rokuro nyt oli siinä Yukimuran ja Ruin suhteessa, jos Yukimura ja Rui olivat naimisissa. ”Ei mikään, Rokurolla ja Yukimuralla meni poikki.” Suzu kertoi. Zuko tuli siihen tulokseen, että hänen pitäisi varmaan mennä jollekin parisuhdekurssille. ”Sääli, ettei sellaista ole.” Suzu sanoi jo hiukan huvittuneena, ajatellessaan Zukon jollain parisuhdekurssilla. No sitten kun oli puolin ja toisin pyydelty anteeksi ja saatu anteeksi, niin sivuttiin sitä Azulaa ja Maita ja sitä miten hyvä paikka maailma oli, kun heitä ei enää ollut. Eikä Mai sitten edes ollut Zukon exä vaan pelkkä lapsuusihastus, koska Maita ei kiinnostanut mikään. No onneksi Zuko oli hyvä arvostelemaan, vaikka Mai olikin kamala tapaus, niin ei Zukokaan varmaan sitä juttua ihan mallikkaasti silloinkaan hoitanut. ”No se on ollutta ja mennyttä ja heitä ei enää ole. Ja oma vikansa, kun olivat niin kamalia muille, ettei kukaan jää suremaan.” Suzu sanoi, koska Zukokaan ei loukkaantunut siitä, että hänen kuollutta siskoaan ja lapsuudenihastustaan oli haukuttu. Eikä Suzu muuten pahoillaan olisi ollut asiasta, vain Zukon takia, jos hän nyt jostain syystä olisi loukkaantunut siitä asiasta.

KOUKI

Ilmeisesti vaara oli sitten vältetty, ja Koukin itku alkoi pikku hiljaa laantumaan. Nokikin lupasi, että aurinko ei ollut räjähtänyt, kun siitä ei ollut kuulunut ääntä, mutta pystyisikö aurinko räjähtämään yöllä, kun se oli piilossa muutenkin? Kouki ei ollut edes tiennyt, että sellainen mahdollisuus oli edes ollut, vaikka ei ehkä täysin enää muistanut miten Suzun ja Zukon riita oli aurinkoon liittynyt. "No, hyvä on sitten..." Kouki sanoi, ja päästi lopulta irti Hyomasta. Setä kuitenkin vielä muistutti, että ei saanut häiritä enää Sayuria ja Suzua tälle yötä ja oli parempi mennä nukkumaan. Kuin tilauksesta pentu haukotteli. "Selvä, kiitos avusta, Hyoma-setä", Kouki sanoi, ja astui ulos. "Hyvää yötä", hän toivotti vielä, vilkuttaen sedälle, ja kääntyi Nokin kanssa mennäkseen takaisin linnalle(?). "Toivottavasti Suzu ja Zuko eivät riitele ennen aamua uudestaan..." pentu totesi väsyneenä. Ehkä tässä voisi mennä tosiaan nukkumaan, vaikka hieman häntä harmitti jättää Noki yksin hereille, kun menninkäinen ei nukkunut.

ZUKO

Kun olin myöntänyt olevani aikalailla kujalla parisuhteista noin niin kuin ylipäätäänkin, niin Suzu ehdotti juttelua muiden kanssa enemmän. "Niin... No se varmaan olisi toki ihan kannattavaa", myönsin, vaikka no kyllä minäkin juttelin... joskus... kai... tai silleen kuitenkin, mutta en vaan hirveästi niitä asioista, joissa selviäisi enemmän tai vähemmän muidenkin parisuhteet. Se toki voisi auttaa omaani, niin en ehkä olisi niin hukassa tämän asian suhteen. Mutta koska Suzu selvästi tiesi kuka oli kenenkin kanssa, niin ihan vaan uteliaisuuttani olin sitten kysellyt, mikä Yukimuran ja Rokuron tilanne sitten oli, jos Yukimura oli jo naimisissa. Rokurolla ja Yukimuralla ei kuitenkaan ollut enää suhdetta. "Niin no ilmankos he asuvat eri osoitteissa nykyään... Eikö asukin?" varmistin kuitenkin, mutta no ehkä ei nyt heidän parisuhteeseen sen enempää, kun omassakin oli kehittämisen varaa. Kehittämisen varasta päästiinkin näppärästi parisuhdekurssiin, jota ei kyllä ollut ja mikä oli sääli ja hieman huvittavaakin. Tai ainakin Suzusta, mutta hyvä, ettei tämä ollut enää ihan niin totista. Ja no... olihan se huvittavaa ajatella sellaista kurssia. "Ehkä voimme ehdottaa sellaista... huomisessa kokouksessa?" ehdotin. Ei siinä, sellainen voisi olla kyllä ihan näppärä ja ehkä en olisi ainoa sellaisen kurssin tarpeessa oleva. Tiedä sitten kuka sellaista kurssia lähtisi pitämään ihan tosissaan.

Maista ja Azulasta kuitenkin vielä loppuun sen verran, että se oli ollutta ja mennyttä ja oma vikansa, kun kukaan ei heitä kaivannut tai jäänyt suremaan. "Niin... Ei siinä oikein muitakaan voi hirveästi syyttää", myönsin asiaan. "Mutta no... Ehkä olemme nyt paremmin samalla kartalla oman suhteemme suhteen... Tai lähinnä minä olen. Sinä olit jo siellä... Mutta no... sovintohali?" sanoin perään tullen lähemmäksi Suzua nyt, kun voisi jo ehkä sanoa olevansa turvallisemmilla vesillä tämän asian suhteen eikä tarvinnut ehkä pelätä enää eroa tai jotain muuta vastaavaa.
____________________________________________________

NOKI

Hyoma ei ollut asiantuntija, mutta hän epäili tulentaitajien riidan yhteyttä räjäyttää aurinko. "Mutta aurinkohan on tulta ja tulentaitajien voima on tulta, joten minusta se oli ihan looginen ja aukoton selitys tilanteeseen", totesin asiaan, mutta en minäkään ollut asiantuntija. Mutta hätää ei siis ilmeisesti ollut enää ja no ainakaan mikään ei ollut räjähtänyt. Hyoma ehdotti lopuksi vielä nukkumista ja Sayurit ja Suzut pitäisi jättää rauhaan. Kouki joka tapauksessa rauhoittui ja kiitteli sitten Hyomaa avusta ja toivotteli tälle öitä. "Kiitos minunkin puolesta ja öitä", toivottelin myös ja lähdin sitten Koukin kanssa takaisin linnalle Koukin toivoessa, että Suzu ja Zuko eivät riitelisi enää ennen aamua. "Täytyy juu toivoa parasta", tokaisin asiaan. Linnan ovista jatkoin kuitenkin aulan kautta portaisiin ja siitä kohti huonettamme pohtien, että mitähän tekisin nyt sitten tänä yönä, kun muut nukkuivat. Kun Kekäle oli ollut vielä linnalla, niin silloin olin hengaillut Kekäleen kanssa kaksin, mutta nyt kun hän oli mennyt Myrkkiksen kanssa jonnekin, että pääsisi naisimiin, niin yöt olivat melko tylsiä.

SUZU

Zuko oli samaa mieltä, että ehkä hänen olisi osoitettava muutenkin kiinnostusta muihin, eikä vain möllöttää yksin. Ja sitten hän osoittikin kiinnostusta Rokuron tilanteesta, kun Yukimura ja Rui olivat naimisissa. Ja mietti sitten, että se selitti sen, miksi Rokuro asui eri osoitteessa. ”Niin, hän asuu Yurin ja Hyoman luona. Käsittääkseni siksi, että Sayuri muutti Rokurolle, koska Sakura ei osannut hoitaa lapsiaan enää, niin Yukimuralla ei ollut tilaa enää niin monelle lapselle.” Suzu selitti sen, mitä nyt oli itse saanut urkittua irti tilanteesta. Siitä parisuhdekurssista, Zuko ehdotti, että sitä voisi ehdottaa huomisessa kokouksessa. ”Loistava idea!” Suzu innostui, tosin kuka sellaistakin kurssia pitäisi… ei ainakaan Tenzen tai Nanakuma… Mutta asiat oli onneksi saatu sovittua ja nyt oli maailmassa taas kaikki hyvin ja Zukokin osasi jo ehdottaa sovintohaleja. Suzu kietoi kätensä Zukon ympärille ja painoi päänsä tämän rintaa vasten tyytyväisenä siitä, että tämäkin turha riita oli nyt saatu onneksi sovittua.

HYOMA

Kouki ja Noki onneksi rauhoittuivat ja uskoivat, ettei maailma tuhoutuisikaan, vaikka he eivät ryöstäneetkään Sayuria pelastamaan Suzua. Molemmat kiittivät avusta ja toivottivat hyvää yötä ja lähtivät, minkä jälkeen Hyoma sulki oven ja palasi huoneelleen nyt kun ei tarvinnut miettiä sitä, että joku ongelmakaksikko yrittäisi tunkea ikkunasta sisään omin lupineen. Hän palasi hiljaa huoneelle ja avasi ja sulki oven mahdollisimman hiljaa, ettei herättäisi Yuria. Hän palasi futonille omalle puolelleen ja riisui yukatan ja kävi Yurin viereen maata, jos nyt saisi nukkua rauhassa aamuun asti, ennen kuin täällä alettaisiin taas metelöimään.

ZUKO

Suzu selitti Rokuron tilannetta sillä, että ilmeisesti lapsia oli ollut yhdessä osoitteessa liikaa, joten oli pakko muuttaa johonkin, jossa ei ollut niin paljoa lapsia. "Niin no onhan kolme lasta aika paljon (neljä, Zuko XD)", myönsin asiaan. Mutta heidän suhteensa ja heidän lapsensa, joten ehkä ei siitä sen enempää. Suzu kuitenkin innostui jo seuraavaksi siitä parisuhdekurssista ja oli samaa mieltä, että sitä voisi kyllä ehdottaa. "Tiedä sitten kuka sellaista haluaisi pitää, mutta kyllä sellainen voisi kuulostaa ihan... näppärältä", sanoin vielä. Kai joku sellainen, joka tietäisi edes parisuhteesta jotain... vaikka omien kokemuksien myötä. Mutta pääasia, että riita oli tullut päätökseensä ja sovintohali kruunasi sen kaiken. Suzu kietoi käsiään ympärilleni ja minä siinä samalla taas hänen ympärilleen Suzun painaessa päätään rintaani vasten. Luulin jo hetken, että tässä olisi ollut vähintäänkin ero seuraavaksi pohdittavana, mutta onneksi kuitenkaan ei. Taisi se aika lähellä kuitenkin olla, mutta onneksi en ollut ihan niin paska poikaystävä kuitenkaan. Ja tästä eteenpäin pitäisi kyllä petrata, ettei vastaavaa kriisiä tarvisi käydä enää ikinä läpi. Mutta nyt oli hyvä taas.

KOUKI

Kouki asettui mukavasti kippuralle futonilla, kun he olivat päässeet huoneelle. Pentua väsytti, ja pelko maailmanlopusta oli uuvuttanut häntä vielä entisestään. "Mutta Noki, lupaathan, että herätät minut jos kuulet auringon räjähtävän?" Kouki pyysi unisena. Häntä hermostutti ehkä hieman edelleen, mutta pennulla alkoi olla ongelmia pitää silmiään auki. Haukotellen vielä kerran niin, että hyvä ettei leuat rutisseet, pentu laski päänsä tyynylle. Toivottaen vielä menninkäiselle hyvät yöt, hän nukahtikin heti, ja alkoi tuhista unissaan.

NOKI

Kouki kipitti sänkyyn heti, kun pääsimme vaan huoneellemme, joka vaikutti jotenkin edelleenkin hieman autiolta, koska olimme huoneessa enää vaan kaksin. Kun Myrkkis ja Kekäle olivat lähteneet muualle olemaan ja Katsuroukin oli halunnut jäädä aulan nurkkaan (tai emmä tiiä, milloin se sinne päätti jäädä, mut no XD). Istuin toiselle huoneessa olevalle patjalle, jonka päällä yleensä vietin yöt ihan vaan olemalla tai sitten ulkona. Mutta nyt ulkona oleminen ei ollut vaihtoehto, koska Kouki halusi seuraavaksi, että hänet herätettäisiin, jos aurinko räjähtäisi. "Tietenkin", vastasin. Siis jos silloin oli enää mitään syytä herättää ketään muutenkaan, koska jos aurinko räjähtäisi, eikö se olisi maailmanloppu vähän niin kuin samantien? No en ollut asiantuntija siinäkään hommassa, mutta Kipinän mukaan aurinko oli valtavan kokoinen möhkäle ja elämän tuoja, joten jos se räjähtäisi, niin eikö elämäkin loppuisi? No en tiennyt tai ollut varma, joten turha sitä nyt oli pohtia. Ja ehkä aurinko nyt ei oikeasti räjähtäisi kuitenkaan. "Hyvää yötä", toivottelin vielä Koukille, kun tämä toivotteli hyvät yöt ja sitten tämä taisi aika pian nukahtaa. Minä taas päätin kivuta ikkunalle istumaan ja päätin ajankuluksi tutkia taivaan tähtiä ja kuuta, koska taivas oli pilvetön, niin se oli mahdollista.

SUZU

Zuko oli sitä mieltä, että kolme lasta oli kyllä aika paljon. ”Neljä. Heitä oli neljä, Yukimuran ja Ruin kaksoset ja sitten Rokurolla Daisuke ja sitten päälle Sayuri. Ja kun Sayuri on aika reipas tyttö, niin pikkuvauvat eivät oikein saanet nukkumisrauhaa.” Suzu selitti, vaikka ehkä Zukoa ei oikeasti niin hirveästi kiinnostanut muiden lapset. Parisuhdekurssi oli kuitenkin hieno idea, ainoa vain, että kuka sitäkin pitäisi? No se olikin mysteeri, mutta ehkä joku keksisi siihen jonkun hyvän vaihtoehdon. Mutta ehkä sitä voisi miettiä sitten siellä kokouksessa.

ZUKO

Suzu valaisi sitten, että niitä lapsia olikin neljä kappaletta. "Kuka se neljäs puoli oikein on?" pääsi suustani erittäin hämmentyneen kuuloisena. Suzu kuitenkin jatkoi, että Yukimuralla ja Ruilla oli kaksoset ja Rokurolla oli Sayurin lisäksi joku Daisuke. No se Daisuke taisi olla se neljäs hämmentävä lapsi, mutta kun kaikki tekivät lapsia ristiin, niin oli se hieman vaikeaa tietää, kuka oli kenenkin lapsi. En varmaan ollut kuitenkaan koskaan edes nähnyt sitä Daisukea. No en kyllä Ruin ja Yukimurankaan lapsia, mutta en nyt ollut lapsien kanssa hirveästi muutenkaan tekemisissä. Mutta ehkä seuraavaksi voisi miettiä jotain nukkumista niin kuin ihmiset yleensä tähän aikaan yöstä, kun riitakin oli selvinnyt ja muiden parisuhteet auenneet tai ainakin siis Hyoman ja Yurin sekä Ruin ja Yukimuran.

9. SKIPPAUS SEURAAVAAN AAMUUN:

> Päivämäärä: 14.7.1518 ja sunnuntai

> Olematon kello: noin 9.00

RUI

Eilen yöllä, kun kokous oli ohi, Yukimura oli mennyt vielä viemään Xinyin kotiin, koska tyttö ei ollut vieläkään tehnyt mitään niiden sidottujen jalkojensa eteen. Tosin... en oikein ymmärtänyt, miksi joku halusi sitoa jalkansa vaan yhteen ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi ja leikkiä tyhmää, joten ehkä se tarkoitti jotain muuta. Sidottuja jalkoja en kuitenkaan ollut jäänyt pohtimaan, vaan olin vaan laittanut Yukimuran kasaamat kokouspaperit talteen, käynyt nopeasti iltapesuilla ja sukeltanut sänkyyn. Nukahtamiseni oli tapahtunut melko nopeasti, joten en koskaan tiennyt, milloin Yukimura mahdollisesti tuli kotiin. No ei tullut, kun sitten heräsin aamulla. Yukimuraa ei näkynyt missään. Aloin miettimään, että olinko itse sitten nukkunut pommiin. Aurinko oli jo noussut ja minusta tuntui kyllä, että olin nukkunut nyt hieman pidempään kuin normaalisti. Mutta menin normaalisti myöskin nukkumaan aikaisemmin, joten myöhempi herääminen johtui varmaankin siitä. Talo oli kuitenkin ihan hiljainen, lapset nukkuivat vielä ihan kiltisti. Mutta Yukimura nukkui kyllä aina pidempää kuin minä, joten en uskonut, että tämä olisi herännyt nytkään aikaisemmin. Aloin sitten pohtimaan, etten koskaan saanut edes tietää tuliko Yukimura Xinyin kantoreissulta ikinä kotiin, joten entä, jos Yukimura oli edelleenkin siellä? Se talo oli muutenkin naisia täynnä ja kotona vain yksi, joten ihmekös, että se toinen talo kiinnosti enemmän. Okei, ehkä se ei ollut sitä, mitä luulin. Toivottavasti ainakaan. Mutta toinen vaihtoehto olisi sitten se, että jotain olisi sattunut ja ei sekään hyvä juttu ollut.

Turha sitä asiaa oli kuitenkaan jäädä vaan vatvomaan, koska ei asia täältä futonilta käsin ikinä selviäisi, joten ei auttanut kuin mennä katsomaan. Vaihdoin yöyukatan siihen Yukimuralta saamaan kimonoon ja sen alle laitoin vaan tavallisen valkoisen kimonon. Harjasin vielä hiukseni ja sujautin getat jalkoihini ja hipsin alakertaan. Alakerrassakaan ei näkynyt ristinsieluakaan, joten kyse ei ollut siitä, että Yukimuraa olisi alkanut laiskottamaan portaat ja hän olisi päättänyt jäädä vaan olohuoneeseen nukkumaan. Jatkoin olohuoneen ohi eteiseen, avasin oven, astuin ulos ja suljin oven perässäni. Vahdissaolijat olivat päässeet jo vahtiin, mutta muuten aika hiljaiselta näytti(?). Yukimuraa ei näkynyt kuitenkaan vieläkään, joten suuntasin sille talolle, jossa mm. Xinyi asusteli ja koputin oveen. Tovin odottelun jälkeen Rozu avasi oven huomenia toivotellen. "Huomenta... Ei Yukimura sattuisi olemaan siellä?" kysyin Rozulta. "Ei... Ei ainakaan minun käsitykseni mukaan", Rozu sanoi harjaillen samalla pitkiä mustia hiuksiaan. "Kuinka niin?" Rozu ihmetteli. "Hän lähti eilen kokouksesta Xinyin kanssa", vastasin. "Ai naisiin vai? Xinyihän on vasta teini..." Rozu totesi. "Ei, en tarkoittanut sitä. Tarkoitin, että Yukimura kantoi Xinyin tänne, koska Xinyi on sitonut jalkansa yhteen ja ei siksi pysty kävelemään", selitin Rozun naurahtaessa. "Ei sidotut jalat tarkoita sitä, että ne on sidottu yhteen. Se on kiinassa vaan joku todella outo... ja ällö... sairaskin tapa", Rozu sanoi. "Aivan... No ilmankos se kuulosti ajatuksena typeränä leikkiä muuten vaan tyhmää sitomalla jalat yhteen", pohdin siihen. "Mutta Yukimura ei siis ole siellä?" kysyin kuitenkin vielä. "No jos onkin, niin en minä ole häntä nähnyt... Akiko? Oletko sinä nähnyt Yukimuraa? Sitä johtajaa... Rui on kadottanut hänet sen jälkeen, kun Yukimura ilmeisesti auttoi Xinyin tänne", Rozu kyseli siltä uudelta naiselta, joka hallitsi jotain unihommia (jos Akiko ees oli siinä jossain lähellä XD).

AKIKO

Akiko oli viettänyt yönsä istuen Xinyin vierellä, vahtien tytön unta. Tämä oli hyväksynyt yllättävän nopeasti olohuoneessa nukkumisen, ja lepäsi täysin rauhallisesti. Aamun saapuessa tyttö nukkui vielä, kun ovelta kuului koputus, ja Akiko oli menossa avaamaan, mutta huomasi Rozun ehtivän ennen häntä. Hieman syrjemmältä Akiko kuunteli varovaisesti tilannetta, ei niinkään omaa uteliaisuuttaan, vaan ihan vain koska muutakaan ei ollut. Kuitenkin hänkin asteli hieman huolissaan lähemmäksi, kun kuuli Yukimuran kadonneen, ja luonnollisesti Rui oli tullut etsimään tätä ensimmäisenä viimeisestä paikasta, jonne mies oli tiedettävästi tullut. Lopulta, Rozu kertoi, ettei ollut nähnyt Yukimuraa, ja kääntyi Akikon puoleen. "Hyvää huomenta, neiti Rozu, neiti Rui", Akiko sanoi kumartaen. Ehkä hänen pitäisi sanoa Ruita rouvaksi, kun tämä kuitenkin oli johtajan vaimo, mutta Rui oli kuitenkin niin nuori, että Akiko kutsui tätä neidiksi melkeinpä huomaamattaan. "Olen pahoillani, herra Yukimura lähti heti kun sai kannettua Xinyi neidin tänne", Akiko vastasi, hieman huolissaan, "Eikö hän sitten tullut yöksi kotiin?"

KAMANOSUKE

Kamanosuke hoksasi herättyään, ettei hän nukkunutkaan yksin. No ei toki muutenkaan, koska samassa huoneessa meuhkasi kaksi lasta, mutta nyt ne olivat kyllä ihme ja kumma hiljaa. Sen sijaan Kamanosuken vieressä nukkui joku, mikä oli poikkeuksellista, kun Raizokaan ei asunut enää talossa ja muutenkin Raizo nukkui yleensä viereisessä huoneessa eikä samassa sängyssä. Kamanosuke kääntyi katsomaan ja näki Yukimuran, joka nukkui tyytyväisesti siinä vieressä kuin joku olisi kutsunut hänet siihen. ”Mitä helvettiä teet siinä!” Kamanosuke karjaisi ja rimpuili irti Yukimuran kainalosta. ”Kun menet alas, niin keitä minullekin teetä, Rui…” Yukimura vain mumisi unissaan, eikä ollut aikeissakaan päästää irti. ”No en! keitä itse teesi, en ole mikään Rui!” Kamanosuke vauhkosi ja tajusi, ettei hänellä ollut vaatteita. Mitä saatanaa oli tapahtunut!? ”Nyt saatana päästät irti ja painu ulos täältä!” Kamanosuke karjui ja täräytti Yukimuraa nyrkillä naamaan.

”Ai… mikä ihme sinua vaivaa Rui…” Yukimura heräsi sitten ja katsoi hetken Kamanosueka. ”Et ole Rui…” Hänkin sitten huomasi. ”No kas kun huomasit!” Kamanosuke huusi. Siihen huutoon heräsivät lapsetkin, mutta se sai nyt odottaa. Kamanosuke nousi ylös ja kiskoi yukatan pääleen. Yukimura vain istui futonilla ja ei selvästi tajunnut mistään mitään. ”Nyt nouset ylös siitä ja häivyt!” Kamanosuke sanoi ja alkoi kiskoa Yukimuraa käsivarresta ylös ja tajusihan se ukko vihdoin nousta. Eipä ollut hänelläkään vaatteita päällä… Kamanosuke ei muistanut, että olisi tehnyt mitään, mutta… ehkä hänet oli hypnotisoitu? Ihan puistatti. ”Painu helvettiin täältä nyt, saatanan ukko!” Kamanosuke huusi ja alkoi työntää Yukimuraa ulos huoneesta. ”Ihan rauhassa, ei tässä nyt ole syytä mennä noin tolaltaan…” Yukimura selitti. ”Ai ei vai!? Ihan sama, nyt lähdet ukko kalppimaan siitä!” Kamanosuke raivosi ja sai Yukimuran alkertaan ja tyrkkäsi hänet ovelle ja avasi sen. ”Tuota…” Yukimura aloitti. ”Ei mitään selityksiä enää, ulos!” Kamanosuke huusi ja tyrkkäsi Yukimuran pihalle ja paiskasi oven kiinni.

RUI

"Huomenta sinullekin", Rozu toivotteli Akikolle, kun tämä tuli lähemmäksi. Akiko oli toivotellut huomenet myös minulle sanoen minua neiti Ruiksi. "Huomenta, mutta Rui riittää kyllä pelkästään", sanoin vielä perään. Mutta sitten kun asiaan päästiin eli siihen, että Yukimura oli kadonnut jonnekin, niin ei Akikokaan tiennyt, missä Yukimura oli. Mutta Yukimura oli siis lähtenyt johonkin heti, kun oli tuonut Xinyin kotiin. Akiko kyseli kyllä vielä, että eikö Yukimura sitten tullut yöksi kotiin. No, jos olisi tullut, hän nukkuisi siellä todennäköisesti vieläkin enkä minä nyt etsisi häntä toisien naisien luota. "Ei tullut tai en kyllä todistanut tulemista tai tulematta jättämistä, koska nukahdin samantien, kun iskin pääni tyynyyn. Tai ainakin aika pian. Mutta Yukimura nukkuu aina minua pidempään ja Yukimuran puoli futonista näytti koskemattomalta, joten en usko, että hän oli yötä kotona. Mutta sanoit Yukimuran kuitenkin lähteneet samantien, kun hän oli tuonut Xinyin kotiin. Sanoiko hän mitään, minne oli menossa tai näitkö jotain?" kysyin Akikolta. Rozu ei ainakaan ilmeestään päätellen näyttänyt tietävän asiasta mitään. "Mitä ihmettä täällä pohditaan tähän aikaan aamusta?" Daria tuli kuitenkin seuraavaksi kyselemään. "Yukimura on kadonnut... Etsin häntä ja tämä on viimeinen paikka, johon tiesin hänen tulleen. Oletko sinä nähnyt Yukimuraa?" kysyin Darialtakin. "Ei, ei näkynyt Yukimuraa siinä huoneessa, jossa nukuin eikä näy keittiössäkään. Onnea koitokseen", Daria totesi ja katosi keittiöön. Avulista, mutta ainakaan Yukimura ei ollut täällä.

Tosin pian toisaalla alkoi melkoinen elämöinti, joten käänsin katsettani sinne, missä huudettiin. Kamanosuke se siellä oli ovella ja... Yukimura? Mitä Yukimura Kamanosuken luona teki? Ja ilman vaatteita? Rozukin oli jäänyt katsomaan kyseistä touhua, kun Kamanosuke tyrkkäsi Yukimuran pihalle ja tämä kai yritti päästä vielä takaisin sisäänkin, mutta Kamanosuke kielsi sen ja paiskasi oven kiinni. "Aika kiusallista... Mutta ainakin Yukimura löytyi... Toivottavasti ei kuitenkaan niissä merkeissä tuosta pukeutumisesta päätellen", Rozu tuumasi. "Eihän hänellä ole mitään vaatteita muutenkaan!" parahdin siihen. "Sitä juuri tarkoitinkin", Rozu vastasi. "Mutta minun pitää valmistautua... lastenhoitoon. Onnea Yukimuran kanssa", Rozu toivotteli ja katosi ovelta. "Kiitos..." mutisin siihen. Hieman kyllä hävetti Yukimuran puolesta, kun tämä oli hoitanut asiat taas niin mallikkaasti. Astelin Yukimuran luo katsahtaen tähän hieman pettyneen näköisenä. Oikeasti minua kismitti tämä touhu vähän enemmänkin kuin annoin ymmärtää. "Haluatko selittää, mikä tuossa oli homman nimi?" kysyin Yukimuralta.

YUKIMURA

Yukimura heräsi siihen, kun joku alkoi pitämään hirveää meteliä ja sitten hän tajusi nukkuneensa Kamanosuken vieressä. Miksi hän nukkui Kamanosuken vieressä? No sille ei ehtinyt miettiä selitystä, kun Kamanosukella oli niin kova tarve saada hänet ulos. Vaatteetkin jäi huoneeseen, kun Kamanosukella oli niin kiire ja Yukimura oli liian äimänä, että olisi tajunnut asiaa, ennen kuin oltiin jo alhaalla ja Kamanosuke kovin työnsi häntä ovesta ulos. Yukimura yritti sanoa, että jos hän nyt kuitenkin pukisi ensin, mutta Kamanosuke vain löi oven hänen nenänsä edestä kiinni ja Yukimura jäi siihen oven taakse ilkosen alasti ihmettelemään, että mitähän taas oli tapahtunut. Ei mitään muistikuvaa, miten tähän tilanteeseen oli päädytty. Hän oli kyllä mennyt yöllä puhumaan Kamanosukelle, mutta ei hän muistanut, että se ihan tällaiseen olisi edennyt.

Sitten tulikin jo vähemmän tyytyväinen Rui vastaan, muttei kyllä omalta taloltaan. ”Huomenta.” Yukimura vain toivotti kuin tässä ei mitään epäilyttävää olisi tekeillä. Rui kysyi, että halusiko Yukimura selittää, mistä tässä oli kyse. Yukimura ei ehtinyt vastata, kun Kamanosuke avasi talonsa oven ja viskasi mitään sanomatta Yukimuran vaatteet pihalle ja paiskasi oven taas kiinni. ”Se on… hivenen mysteeri.” Yukimura sanoi ja kumartui nostamaan vaatteita maasta ja veti kimonon päälleen, ettei nyt ihan perse paljaana tarvinnut tässä seisoskella muiden ihmeteltävänä. Oli tämäkin taas aamu.

AKIKO

Ihan pelkkä Rui riitti, ja Akiko nyökkäsi vastaukseksi. Hän yrittäisi muistaa seuraavalla kertaa, mutta hieman vaikeaa se oli, kun Rui oli kuitenkin johtajan vaimo. "Valitan, hän ei sanonut minne oli menossa. Luulin hänen palaavan vain suoraan omaan kotiinne", Akiko vastasi. Myös Daria-neiti tuli paikalle, mutta ei hänkään osannut sanoa asiaan yhtään sen enempää.

Kuitenkin sitten ulkoa alkoi kuulua ääniä, mutta Akiko ei ollut heti ovella, joten ei nähnyt, mitä tapahtui. Sen sijaan hän kuunteli, mitä Rozu ja Rui puhuivat, ja sanoista päätellen Yukimura oli löytynyt... vähän kummallisemmin. Ilmeisesti täysin ilkosillaan... Akiko ei halunnut nähdä näkyä, joten otti muutaman askeleen taaksepäin. "Tuota... Onneksi Yukimura löytyi?" Akiko totesi hieman epävarmana tilanteeseen. Rozu sen sijaan jatkoi omiin töihinsä valmistautumista, ja Rui poistui myöskin paikalta. Akiko itse sen sijaan päätti lähteä herättelemään Xinyitä, että tyttökin heräisi päivään.

RUI

Akiko ei tiennyt, minne Yukimura ollut mennyt, jos ei kerta kotiinsa, joten se oli mysteeri aina siihen asti, kunnes Kamanosuke oli työntänyt Yukimuran ulos alastomana talostaan. Kun pääsin tarpeeksi lähelle Yukimuraa, tämä toivotteli vain huomenia niin kuin tässä ei olisi yhtään mitään tekeillä. "Huomenta vaan", vastasin, mutta halusin kyllä tietää, mitä tässä oli tekeillä. Siihen ei kuitenkaan löytynyt vastausta, mutta Yukimuran vaatteet kuitenkin löytyivät Kamanosuken asunnolta. Niin no ei Yukimura ollut kyllä alasti lähtenyt Xinyitä viemään ja tuskin hän vaatteitaan oli Rozulle ja kumppaneille jättänyt, jos kerta oli lähtenyt heti tuotuaan Xinyin kotiin. "Mysteerit eivät nyt ihan riitä. Jospa selittäisit, mitä ylipäätään teit Kamanosuken luona? Siis muutakin kuin lämmitit futonia? Ihan rehellisesti", sanoin seuraavaksi Yukimuran pukiessa kimonoa päälleen, mikä toki oli ihan hyvä juttu, ettei alasti tarvinnut olla enää yhtään kauempaa.

YUKIMURA

Ruille ei nyt ihan mysteerit riittäneet. Ymmärrettävää toki, mutta sääli, koska Yukimura ei ollut ihan varma, miten tähän tilanteeseen päädyttiin. ”Toki voidaan jutella tässäkin, mutta eikö nyt kuitenkin mentäisi ihan kotiin selvittämään asiaa?” Yukimura ehdotti sitoen obia paikalleen, vaikka ei sillä, ei hänellä nyt ihan hirveästi kerrottavaa ollut.

RUI

Yukimura vastasi vaan, että tokihan hän tässäkin voisi käytä asiaa läpi, mutta eikö nyt kuitenkin mentäisi kotiin ensin. "En tarkoittanutkaan, että se asia pitäisi tässä käydä", vastasin, koska ei asia nyt kaikkia kuitenkaan koskettanut. Ei, että paikalla nyt olisi ollut muutenkaan juuri ketään, mutta kyllä se toki kotona oli parhainta käydä läpi, jos tästä syntyisi joku kriisikin vielä. Olin hieman kyllästynyt tähän toilailuun, kun aina sattui kaikenlaista. No ei meillä toki koko ajan sattunut, mutta sitten, kun sattui, niin se oli juuri tätä tasoa. Tai ei Yukimura nyt alasti pihalta joka päivä löytynyt toki, mutta no siis... olin kyllästynyt näihin epäilyttäviin tilanteisiin, jotka aivan liian usein vaikuttivat siltä, että nyt oli käyty vieraissa. No, mutta käännyin kuitenkin kotia kohti ja sinne päästyämme(?) odotin vastauksia äskeiseen. En nyt toki eteiseen ollut jäänyt, vaan menin keittiöön, jotta aamupalan voisi tehdä samalla valmiiksi. Oli sitä kuitenkin jotain pakko syödäkin, kun nälkä hieman jo kurni.

YUKIMURA

Rui ei sitten edes tarkoittanut, että halusi vastauksen tässä ja nyt, vaikka ilmaisikin asian juuri siten. Mutta sitten palattiin kotiin ja Yukimura puki vaatteet kunnolla päälle. Rui paineli keittiöön, joten Yukimura meni perässä antamaan niitä selityksiä, kun keksisi jotain selitettävää ensin. No toki hän tiesi syyn sille, miksi oli Kamanosuken luona, mutta sille, miksi heräsi sieltä ilman vaatteita, niin ei ollut tähän hätään selitystä. Koska hän ei muistanut tehneensä mitään sellaista, mikä vaati vaatteiden riisumista. Paitsi nukkumista toki, mutta jos hän oli niin tietoisessa tilassa, että riisui kaikki vaatteet, niin miksei hän mennyt kotiin samalla nukkumaan? Ja kun Kamanosukekaan ei muistanut mitään, eikä kumpikaan ollut mitenkään humalassa, niin oli kyllä melkoinen mysteeri. ”Vein Fuanin kotiinsa ja päädyin Kamanosukelle siksi, koska halusin puhua hänelle. Olisi toki voinut odottaa aamuunkin, mutta kun kävelin ohi muutenkin, niin kokeilin, jos hän olisi vielä hereillä. Kysyin miten hän voi ja miten pärjää nyt kun Raizo lähti ja hän on taas yksin lastensa kanssa. Sitten siinä nousi hiukan tunteet pintaan ja se kyläily venyi ja sitten jäin auttamaan hetkeksi lasten kanssa kun ne heräsivät kesken kaiken. Lopulta nukahdin sinne, yö alkoi olla jo aika pitkällä kuitenkin. Ei ollut tarkoitus, niin vain kävi. En mennyt sinne tietoisesti yökyläilemään.” Yukimura selitti sitten, miksi tässä nyt taas kävi näin. Tai taas, ei hän nyt luojan kiitos heräillyt ihan mistä sattuu ties kenen kainalosta ihan joka aamu.

RUI

Yukimura tuli perässä keittiöön, jossa aloin laittamaan aamuteetä tulille samalla ja kaivamaan jotain aamupalatarvikkeita samalla myöskin esiin. Yukimura puolestaan aloitti sillä, että oli vienyt jonkun Fuanin kotiin. Kukahan hänkin mahtoi olla? Joku uusi nainen vai? Ei kun, hän varmaan puhui siitä Xinyistä. Aivan... hänenhän sukunimi oli joku Fuan tai jotain vastaavaa kuitenkin. Niin niin, meinasin jo, että tässä olisi joku aivan uusikin kaveri taas tiedossa, mutta ei sentään ollut. Mikä helpotus. Mutta Yukimura oli tosiaan auttanut Xinyin kotiin, jonka minäkin toki tiesin, mutta Kamanosukelle Yukimura oli päätynyt, koska oli halunnut puhua hänelle. Miksihän sekin oli pitänyt hoitaa keskellä yötä? Kyllä Yukimurakin toki myönteli, että olisi voinut kyllä odottaa aamua, mutta päätti kokeilla onneaan, kun nyt ohi kuitenkin oli kävellyt. Yukimuraa oli siis kiinnostanut, miten Kamanosuke oli voinut nyt näinä päivinä, kun oli joutunut olemaan yksin Raizon lähdettyä. "En edes ollut tietoinen, että Raizo on lähtenyt, mutta ei häntä toki kyllä eilisessä kokouksessakaan näkynyt", pohdin siihen väliin. Olihan se tietenkin ihan ystävällistä kysyä toisen vointia enkä minä nyt siitä, eikä Yukimuran jokaista menoaan ja tekoaan tokikaan tarvinnut ilmoittaa minulle tai kysyä lupaa. En minä sellaista tokikaan olettanut enkä odottanutkaan, mutta jos häntä kiinnosti Kamanosuke siinä mielessä, niin voisi hän sanoa siitä suoraan eikä pettää selän takana.

Selitys kuitenkin jatkui, että tunteitakin oli vuodatettu. Tiedä sitten mitä tunteita ja kenen puolelta, koska se jäi juuri sopivasti mysteeriksi ja sitten kyläily oli venynyt, mutta sitähän se oli tokikin. Yukimura oli auttanut lastenkin kanssa, mikä oli sinällään toki hienoa, mutta olisi kiva, jos Yukimura hoitaisi vähän enemmän myös omiaankin eikä aina toisten lapsia. Olihan Yukimurakin toki omiensa perään katsonut, mutta minä lapsia olin enimmäkseen hoitanut, ruokkinut, kylvettänyt, nukuttanut, leikittänyt ja vaihtanut vaipat ja niin edelleen. Äidin homma oli kyllä rankkaa. Mutta ei siinä toki, Yukimuralla oli johtajan hommat ja ties mitä muidenkin ongelmia harteillaan. Tietenkin ymmärsin sen, mutta oli se merkillistä, että Yukimura jotenkin löytyi aina muiden lasten luota, kuten nyt vaikka Sayurin. Mutta no antaa olla. Mutta asiassa eteenpäin ja mitä sitten tapahtui, niin ilmeisesti nukahtaminen, koska yö oli jo pitkällä. "Kuuluko johtajan hommiin nykyisin muiden viereen alasti kömpiminen? Kamanosuken reaktiosta päätellen kyseessä ei näyttänyt olevan vaan harmiton nukkuminen. Tajuatko siis ollenkaan, miltä tuo kaikki kuulostaa ja näyttää? Tunteilua ja toisten lapsien hoitamista? Yllättävä yökylä? Alasti ilmeisesti yhteisessä sängyssä?" kysyin lopuksi ottaen teepannun tulisijan yltä, kun vesi alkoi porisemaan.

YUKIMURA

Ruikin oli niin hyvin perillä asioista, ettei edes tiennyt, että Raizo häipyi. No ei hän siitä mitään sanonut eikä Kamanosukekaan kertonut, hän vain katosi. Selityksen päätteeksi Ruita kiinnosti tietää, että kuuluiko johtajan velvollisuuksiin muiden viereen alasti kömpiminen. No ei, kuuluisikin! Mutta jos Yukimura ei olisi johtaja, niin sittenkö se olisikin Ruille ihan okei? Sitten Kamanosukeen, jonka reaktiosta päätellen kyse ei ollut vain harmittomasta nukahtamisesta. ”No hän ei olettanut heräävänsä minun kanssa samasta sängystä, ymmärrettävä shokki.” Yukimura huomautti, Kamanosuke oli nukahtanut ennen koska Yukimura oli auttanut häntä nukahtamaan. Sitten hän vain väsähti itsekin. Sitä hän ei vain tiennyt, missä kohtaa vaatteet hävisivät. Sitten Rui halusi tietää, tajusiko Yukimura miltä tilanne näytti. Sitten listattiin, että mitähän kaikkea sitä tulikaan tehtyä, eli tunteilua ja lastenhoitoa ja yllätysyökyläilyä alasti. ”Ihan normaalilta arjelta?” Yukimura huomautti, että ei hän tuossa nyt mitään kummallista nähnyt. Sitä nyt sattui aina silloin tällöin. ”Ja en tarkoittanut mitään sellaisia tunteita. Siitä ei ole pitkä aika, kun Saizo kuoli, sitten Raizo lähti. Kamanosuke ei ole ehtinyt käsitellä Saizon kuolemaa kunnolla, koska hänen on pitänyt jaksaa lasten takia. Hän alkoi itkeä. En voinut jättää häntä yksin itkemään, että hyvät yöt, nähdään aamulla. Mitä lastenhoitoon tulee, tietenkin autoin, kun olin jo paikalla. Törkeäähän se olisi vain odottaa, että hän saisi homman yksin hoidettua. Sitten autoin häntä nukahtamaan ja nukahdin itse sitten vahingossa. Ja se, miksi olin alasti, on oikeasti mysteeri, varmaan yön aikana tuli kuuma. En minä sille muuta selitystä keksi.” Yukimura sanoi, ellei hän sitten nähnyt taas jotain kyseenalaista unta, kuten silloin kun kävi vahinko Nanakuman kanssa.

RUI

Kamanosuken reaktio oli kuulemma ollut vaan sitä, ettei Kamanosuke ollut odottanut heräävänsä samasta sängystä Yukimuran kanssa, että oli siinä ilmeisesti ymmärettävä shokki. Niin tai sitten tajuaminen, mitä tulikaan tehtyä. "Niin, ihan ymmärrettävää", myöntelin siihen teen valmistamisen yhteydessä. Mutta sitten kysymykseen siitä, että miten Yukimura oikein näki tilanteen. Ilmeisesti kyseessä oli ihan normaali arki. "Aivan ja onko sekin vielä normaali arki, jos minä kävisin yllättäen nusauttamassa naapureita?" päätin ihan vaan kysyä, että olisiko vielä senkin jälkeen normaali arki kyseessä. "Ja kyllä, sanoin aiemmin, että kun nyt joka tapauksessa olet vapaampi ajattelija suhteissa ja olin asian kanssa ihan sinut. No olen edelleenkin, kunhan en kuule, näe tai tiedä niistä. No tuossa oli oikeastaan niitä kaikkia lukuunottamatta sitä, että olisin saanut sinut rysänpäältä kiinni. Mutta ei tarvitse olla ruudinkeksijä tajutakseen, mistä siinä oli kyse", sanoin vielä perään. "Tai siltä se ainakin vaikutti", lisäsin perään. Eikä ollut ensimmäinen kerta, kun Yukimura sotki muutaman ihmisen kanssa samaan aikaan.

Mutta seuraavaksi niihin mysteeri tunteisiin, jotka eivät ilmeisesti olleetkaan sellaisia tunteita. Niin, eipä tietenkään, mutta ei minulla nyt toki täysin varmoja todisteita ollutkaan käsissäni. Tilanne oli vaan vaikuttanut juuri siltä, mitä en välttämättä olisi halunnut nähdä tai kuulla tai josta en olisi halunnut tietää. Mutta kyseessä oli Yukimuran mukaan tällä kertaa itkeminen eikä Yukimura voinut jättää vaan Kamanosukea yksin itkemään. "En minä sitä olettanutkaan enkä pyytänyt. Onhan se ystävällistä auttaa ja tukea ja olisin itsekin tietenkin auttanut sen, mitä olisin voinut... Jos en olisi nainen", lisäsin perään, koska Kamanosuke ei tullut naisten kanssa toimeen. Mutta mitä lastenhoitoon sitten tuli, niin tietenkin hän auttoi, koska oli jo paikalla. "Enkä minä siitäkään ketään moittinut. Se oli kauniisti tehty, ojentaa auttava kätensä apuatarvitsevalle. Puhun siitä, mihin tuo kaikki lopulta johti. Ei sinun auttamisia tarvitse selittää. Haluan vaan tietää, miksi minä en riitä", vastasin kaivaen kuppeja seuraavaksi kaapista ja kaadoin teet kuppiin. "Teetä?" tarjosin seuraavaksi Yukimuralle(?) ja istuin oman teeni kanssa pöydän ääreen. Yukimura puolestaan jatkoi vielä vahinkonukahtamisiin ja siihen, miksi oli ollut alasti. Ilmeisesti vaan siksi, koska yöllä oli tullut ilmeisesti kuuma eikä hän muuta selitystä ilmeisesti keksinyt. "Niinkö? No ehkä asia sitten on niin... Ainakin vielä toistaiseksi, koska Kamanosuken versio puuttuu... vielä", jatkoin perään, koska sekin olisi kiva tietää. Jos hänkin väittäisi vaan samaa, niin en voinut oikein asialle enää mitään. Mutta nyt oli teen aika.

YUKIMURA

Rui ei ehkä nyt kuulostanut hirveän vakuuttuneelta Yukimuran selityksistä, miksiköhän? Sitten hän halusi tietää, olisiko sekin normaalia arkea, jos hän kävisi nusauttelemassa naapureita. ”Ei, koska sinulta se olisi aika outoa käytöstä ja huolestuisin kyllä, että mistä kosto-operaatiosta tässä nyt on kyse. Koska sitten et tee sitä omasta halustasi vaan kostaaksesi jotakin minulle. Mutta olisi minulta aika tekopyhää suuttua siitä, jos nyt… kävisit nusauttelemassa naapureita. Miksi edes ajattelet heti, että olin nusauttelemassa naapuria? okei se tilanne ehkä vihjasi siihen suuntaan aika ikävästi, mutta mistään sellaisesta ei ollut kyse. Ellen taas tehnyt jotain vahingossa unissani…” Yukimura sanoi jo hiukan huolissaan, koska kai hän muistaisi? Edes sen, että oliko nähnyt jotain eroottisia unia yön aikana? Mutta ilmeisesti auttaminen oli Ruille kuitenkin ihan okei, vaikka vähän siitäkin piti silti valittaa. Hän halusi nyt vain tietää, miksi hän ei riittänyt. Eikö tästä jo oltu puhuttu? ”En mennyt suunnitellusti kyläilemään siksi, että sinä et riitä. Mitään ei tapahtunut, minun piti käydä puhumassa ja tulla sitten kotiin, mutta nukahdinkin Kamanosukelle. Ei mitään muuta. Minun oli tarkoitus auttaa kamanosukea selvittämään niitä aikaisempia suhdeongelmia, ei aiheuttaa niitä lisää.” Yukimura sanoi Ruin tarjotessa seuraavaksi teetä. ”Kiitos.” Yukimura sanoi Ruin hiukan vaisusti myöntäessä, että kai se sitten oli vain sitä kunnes toisin todistetaan, koska Kamanosuken versio tarinasta puuttui. ”Toki, mene ihmeessä kysymään häneltä.” Yukimura sanoi tietäen, ettei Rui menisi. Ei sillä, että Kamanosukelta paljon erilaisempi tarina varmaan tulisi, koska sen verran hämmentynyt hänkin tilanteesta oli.