RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset osa 3

DARIA

Hoshiyomi päätti vain todeta, että ehkä Darian, Shiron ja Saburon olisi pitänyt jäädä vain kotiinsa, kun ei heistä ollut vastusta. No kyllähän siinä itse kukin alkoi pikku hiljaa lannistumaan, kun Hoshiyomi ei ottanut osumaa sitten millään. Sekin jääpiikkisade oli yhtä tyhjän kanssa. Että kannattavinta olisi melkein ottaa jalat alle ja lähteä helvettiin vielä kun henki kulki. Tai sitten luovuttaa ja kuolla vain, ettei turhan takia tarvinnut kärsiä, mutta ei Daria halunnut juosta karkuun tai luovuttaa jonkun ääliön takia.

Seuraavaa iskua Daria ei kuitenkaan saanut tai kerennyt saada aikaan, kun Hoshiyomi syöksyikin jo voimalla kohti eikä Daria kerennyt saamaan kuin hieman katanaa eteen suojakseen. No katanan terä katkesi noin puolesta välistä ja terä sinkosi ties minne ja jäi sille tielle. Eikä se ollut suojannut Dariaa kunnolla, koska hänen kaulansa oli sivusta hieman auki, jolloin Daria toi kättään kaulalleen, kun siitä alkoi valumaan verta. "Hemmetin perkele!" Daria kirosi heittäen ärsyyntyneenä sen katanan puolikkaan terä edellä kohti Hoshiyomia(?). Sitten hän keräsi nopeasti sen jälkeen vapaalla kädellään taas vettä niin paljon kun sai ja iski isohkon vesipallon katanan perään Hoshiyomin päälle(?). Lähinnä hänen pointtinsa oli yrittää pitää Hoshiyomi enää loitolla itsestään, jos hän edes siihen kykeni, mutta mikään isku ei tähänkään mennessä ollut tuottanut mitään tyydytystä, joten aika tyhjän kanssa tämä tuntui olevan.
________________________________________________________________________

ROKURO

Masamunea alkoi selvästi vituttamaan, kun oli märkä ja saanut ultraääniaallosta. No ei Rokuro varma ollut, miten se nyt oli vaikuttanut, mutta kuuro hän ei ainakaan näyttänyt olevan eikä kuollutkaan, joten ei se varmaan juuri mitään vauriota ollut aiheuttanut. Kovin hän kuitenkin varoitteli Shiroa ja Saburoa ärsyttämästä itseään. Shiroa se ei kuitenkaan kiinnostanut, kun tämä vaan jatkoi ultraäänensä käyttämistä Masamunea vastaan(?) vaikka Masamune vastaan yritti itsekin laittaa ainakin salamoilla, mutta joku voima taisi kuitenkin pyyhkäistä Shiron nurin, jolloin tämä alkoi valittamaan päätään. Kovin Shiro kuitenkin yritti vaan edelleenkin urhoollisesti pystyyn maasta.

No, mutta joka tapauksessa Rokuro oli päättänyt puuttua peliin ja kastella Saburon omaan vesi-iskuunsa ennen kuin Masamune olisi saanut senkin päälleen. Masamune tosin vastasi siihen vain kiitoksia, mutta olisi pärjännyt itsekin. "Ei kestä kiittää, mutta ainakaan et kastunut uudestaan", Rokuro totesi perään, vaikka sama se varmaan olisi ollut, kun Masamune oli jo märkä. No olkoot... Rokuro piteli kuitenkin Saburoa verentaidolla paikoillaan Masamunen sanoessa, että vesivoimista olisi ollut hyötyä, jos hänen elementtinsä olisi ollut tuli, mutta vesi ja sähkö oli aika ikävä yhdistelmä, minkä jälkeen Masamune huusi taas jotain. Rokuro ei ihan ollut varma, että mitä helvettiä, mutta ilmeisesti se auttoi pallosalaman synnyttämisessä ja sitten se päätyi Saburon päälle. Saburo huusi kuin syötävä maassa ja sätki sen jälkeen sen mitä Rokuron verentaidolta pystyi. Rokuro lopetti verentaitamisen, kun Saburo hiljentyi ja jäi lopulta vain siihen makaamaan savun vain noustessa hänen kehostaan. "Anteeksi Saburo... mutta olisit miettinyt kaksi kertaa, ennen kuin liityit sen hullun juoniin", Rokuro totesi Saburon inahtaessa jotain epämääräisesti kätensä nytkähtäessä vielä, kunnes hänen katseensa lasittui ja hän taisi kuolla siihen. "Perkele! Helvetin paskiainen!" Shiro huusi seuraavaksi ja yritti sitten taas ultraääniaaltojaan Masamunea kohti(?) laittaen mahdollisesti kaiken peliin. Rokuro puolestaan kiinnitti huomiotaan seuraavaksi siltaan, josta Gennosukekin pääsi lopulta rotkon tälle puolen.

HOSHIYOMI

Daria sai katanan väliin, muttei mahtanut Hoshiyomin voimille mitään ja tämän katana katkesi kahtia, mutta se heikensi Hoshiyomin omaa iskua sen verran, että aiheutti vain haavan naisen kaulaan. Sitä tämä kirosi ja viskasi Hoshiyomia katanan puolikkaalla, jonka Hoshiyomi vain huitaisi syrjään naginatallaan. Sitten oli jo tulossa jotain valtavaa vesipalloa kohti ja Hoshiyomi kohotti kon-miekkaa ja sulautti Darian hyökkäyksen aseeseensa ja käytti sitten taas kenatsua ja iski voimalla vesipallon takaisin Dariaa päin (?). Oli turhauttavaa leikkiä noin heikon vastustajan kanssa, mutta hänen voimansa olivat liian tuhovoimaiset ja tarkoitus ei ollut pyyhkiä koko kylää olemattomiin saati syöstä omia kumppaneita rotkoon. Hän kävi taas hyökkäykseen ja iski naista rintakehään (?).
__________________________________________________________

MASAMUNE

Pallosalama iski vihollista päin ja huuto oli sen mukainen. Hetken Unno sätki maassa, kunnes jäi liikkumatta käryten makaamaan maahan. Noin, yksi pois pelistä. Toinen Unno ei tykännyt tilanteen saamasta käänteestä ja karjui Masamunen helvetin paskiaiseksi ja sitten oli taas tulossa niitä ääniaaltoja ja Masamune ei jäänyt odottamaan, että saisi osumaa. ”JET-X!!!” Hän iski kaikilla kuudella katanalla ristiin aiheuttaen niin valtavan paineaallon, että maa tärisi ja halkeili, kun se otti yhteen ultraääniaaltojen kanssa (?) ja salamat sinkoilivat ja repivät maahan halkeamia. Tuli ehkä vähän turhan kovalla voimalla, mutta oli paha arvioida miten voimat reagoivat törmätessään, vaikka olihan kahden eri ultraääniaaltoiskun törmäystä testattu ja sekin oli aika melkoinen, mutta Masamunen voimat nyt olivat taas hiukan eri luokkaa ja hän oli saanut ultraääniaalloista jo sen verran, että korvissa soi edelleen, eikä hän välittänyt ottaa suoraa osumaa enää uudestaan.

DARIA

Katana lensi hemmettiin, mutta ei Daria nyt olettanutkaan sen tekevän mitään, kun ei mikään muukaan ollut tehnyt. Vesipallostakaan ei ollut hyötyä, kun sekin vain oli ja meni ja tuli sitten Dariaa päin. Sen hän kuitenkin sai torjuttua rikkomalla pallon ja vesi vain sinkosi siitä joka puolelle kastellen kaikki ympärillään olevat. Seuraavaa iskua Daria ei kuitenkaan enää kyennyt tai kerennyt torjumaan vaan sai iskun suoraan rintakehäänsä ja Daria oli jälleen nurin maassa melko tuskainen ilme kasvoillaan. Ei Daria oikein enää tiennyt edes mitä tekisi, joten keräsi vain nopeasti taas vettä ja heitti sen Hoshiyomia päin(?) ihan vaan, että hänellä olisi jotain tekemistä sen aikaan, kun hän itse pääsisi taas pystyyn. Pystyyn päästyään Daria yritti sitten seuraavaksi jäädyttää Hoshiyomin kehon nesteitä(?), jos siitä edes olisi jotain hyötyä.
___________________________________________________________________________

GENNOSUKE

Gennosuke oli lähtenyt ylittämään siltaa Rokuron jälkeen ja hänkin melko hitaasti, koska alas oli kuitenkin pitkä matka, jos silta antaisi periksi. Mutta ehkä se ei antaisi, jos eteni hitaasti. Äkkinäisiä liikkeitä kannatti lähinnä välttää. Rotkon toisella puolella meno joka tapauksessa vain jatkui, kun joku aina vuoron perään huusi jotain. Masamunen huudoista Gennosuke ei ymmärtänyt yhtään mitään ja mikä niiden pointti edes oli. Unnot lähinnä kiroilivat menemään kukin vuoron perään, kun ottivat takkiinsa yhden ilmeisesti lopulta myös kuoltua.

No sitten Masamune huusi taas jotain epämääräistä, joka teki jotain, mutta ainakin maa tärisi ja halkeili. Kiva siinä yrittää ylittää jotain huteraa riippusiltaa samalla, mutta Gennosuke pääsi kuin pääsikin lopulta rotkon toiselle puolelle eikä ollut pudonnut rotkoon. Tosin taistelu näytti joka tapauksessa sujuvan, joten Gennosuke ei ollut varma mikä hänen pointtinsa oikein oli, mutta oli kuitenkin valmiina, jos jotain kuitenkin sattuisi. Masamune ja se joku mysteeri Unno kuitenkin näyttivät kamppailevan joidenkin voimien kanssa ja aika ikävän kuuloiselta se kyllä kuulosti. Kumpikaan ei näyttänyt antavan periksi vaan he jatkoivat vain paineen ja voiman kerääntyessä voimien yhdistymisen myötä kaiketi koko ajan vain voimakkaammaksi voiman pesäksi, kun Masamunen sähkövoimat ja sen Unnon ultraäänivoima yhdistyivät. Tosin seuraavaksi Rokuro nosti toista kättään ja teki jotain selvästi sille toiselle Unnolle (verentaito). Unno ei kyennyt jatkamaan enää ultraääniaaltoaan, minkä takia Masamunen voima sai enemmän valtaa ja Unno lennähti voimalla taaksepäin iskien päänsä maahan sen verran kovalla voimalla, että jäi sinne makaamaan. Ehkä hänkin kuoli? (joo, se kuoli, koska pään runsas verenvuoro)

HOSHIYOMI

Vesipallo ei osunut vaan hajosi taivaan tuuliin, mutta sitten Daria otti nurin Hoshiyomin iskusta. Taas tuli jo vettä, mutta sillä nyt ei ollut mitään vaikutusta, enemmän Masamunen ja tämän taisteluparin riehuminen tuntui. Sitten nainen kai yritti tehdä jotakin, vaikka Hoshiyomista näytti, ettei hän tehnyt mitään. Hänellä kun oli suojakehä ympärillään juuri sen takia jatkuvasti, ettei hänen kehoaan alkanut kukaan kontrolloimaan, muutenhan niin tehokas suojaus nyt oli täysin tarpeeton. ”Kai huomasit, että olet ainoa jäljellä?” Hoshiyomi huomautti naiselle, jonka sitkeydelle oli kyllä annettava arvoa, vaikka kurja petturi tämä olikin. ”Päästän sinutkin tuskistasi.” Hän lupasi sitten ja kävi kon-miekka kohotettuna hyökkäykseen antaakseen armoniskun ja huitaistakseen Darialta kaulan katki (?).

ROKURO

Shiro kuoli lopulta myös iskettyään päänsä maahan Masamunen ja varmaankin oman voimansa vapauduttua, kun lensi voiman takia sen verran kovalla voimalla maahan. Sitten olin vain Daria jäljellä. Hän oli melko ruhjotun näköinen, kun Hoshiyomi taas ei selvästikään ollut ottanut minkäänlaista osumaa. Hoshiyomi päätti kuitenkin huomauttaa Darian olevan ainoa, joka enää edes oli jäljellä heistä, minkä jälkeen Darian loi huomiotaan myös muualle. Mutta seuraavaksi Hoshiyomi ilmoittikin päästävänsä Darian vain tuskistaan, minkä jälkeen tulikin jo miekkaa. Reaktionomaisesti Daria näytti vain tuovan käsiään eteen, kun ei muutakaan selvästikään enää kerennyt tekemään, mutta se oli aikalailla yhtä tyhjän kanssa, koska Hoshiyomi vain humautti menemään eli sinne meni kädet ja pää, minkä jälkeen Darian eloton ruumis vain kaatui maahan. Ketään muuta ei näkynyt enää missään, joten kyllä he tosiaan taisivat olla nyt vain kolmisin tässä ja Hirotsugu jossain muualla vankien kanssa. "No, se siitä sitten, ellei heillä ollut jotain ulkopuolistakin apua", Gennosuke tuumi. "Ei täällä ainakaan muita näy... Kai hekin olisivat tulleet apuun, jos joitakuita olisi vielä ollut. Tai sitten he juoksivat pakoon, kun ymmärsivät sen paremmaksi ratkaisuksi", Rokuro sanoi. Mitenhän Nobuyukilla ja muilla oli mahdollisesti mennyt? Toivottavasti Rui ja Komatsu olivat vielä hengissä.

MASAMUNE

Viimeisin räjähdys oli ollut tällekin Unnolle liikaa eikä tämä enää noussut. Masamune meni tarkastamaan ja kyllä tämäkin kuollut oli. Hoshiyomi taisteli vielä Darian kanssa, mutta aika hyvin tämäkin oli jo hoideltu ja lopulta Hoshiyomi iski Darialta pään harteilta ja tämän eloton ruumis rojahti maahan pään vieriessä vähän matkan päähän. Masamune laittoi miekkansa pois, osa lähimmistä taloista oli kyllä sortunut taistelun tieltä. Gennosuke, joka oli tullut toimittamaan vain tyhjää, pohti että se oli siinä, ellei heillä ollut vielä jotain apua. Rokuro ei uskonut siihen, koska aika hiljaiselta näytti. ”Jos heillä on lisävoimia, ne ovat varmaankin Nobuyukin porukan murhe.” Hoshiyomi totesi putsaten naginatansa terää viittaansa. Masamune kääntyi katsomaan rotkolle, silta oli romahtanut alas otettuaan selvästi liikaa osumaa, koska Gennosukekin oli päässyt toiselle puolelle. Tai sitten… ”Missä Yukimura on?” Hän kysyi sitten, koska miestä ei näkynyt kummallakaan puolella. Ei kai tämä ollut pudonnut sillan mukana?

GENNOSUKE

Gennosuke ei pahemmin ollut kerennyt tekemään yhtään mitään, koska ei se oikein ollut missään kohdassa edes tarpeellista. Masamune ja Hoshiyomi olivat pärjänneet ihan hyvin niiden kolmen pölvästin kanssa. Ja Rokuro oli tehnyt jotain hokkuspokkus juttuja samalla, mutta petturit oli nyt hoidettu. Niin, ellei siis jossain ollut vielä jotain yllätyksiä luvassa, mutta ketään ei enää näkynyt missään, joten siinä se kai oli. Rokuro ei myöskään uskonut moiseen, ellei sitten kyseessä olisi jotkut ulkopuoliset ja ehkä pelkurit, jos olivat juosseet vain pois. Eli Unnoja tuskin taisi olla enää muita, ellei mukaan sitten laskettu sitä heidän isäänsä, joka tässä oli se todellinen persenaama, mutta hän oli Nobuyukin porukan huolenaihe.

Mutta jos lisävoimista nyt ylipäätään oli pelkoa, niin se saattaisi sitten olla Nobuyukin porukan murhe. "Todennäköisesti kerta nämäkin olivat kolmisin..." Gennosuke pohti. "He ovat sitten varmaan todennäköisesti jotain ulkopuolisia, koska muut sisaremme ovat sen verran nuoria ja kokemattomia, etten usko Hirotsugun heitä on mukanaan raahanneen... Ellei sitten äitimmekin ole tässä mukana... En tosin usko, koska ei äitimme ole samanlainen paskiainen", Rokuro lisäsi vielä. Seuraavaksi Gennosuke tosin kiinnitti huomiotaan heidän ympärystään, joka selvästi oli kokenut kovan tällin ja siltakin oli mennyt menojaan. Onni onnettomuudessa, että kaikki kerkesivät sen yli, mutta sitten Masamunen kysyi, missä Yukimura oli. "Tässähän hän o-" Gennosuke oli aloittamassa, mutta ei Yukimura ollutkaan rotkon tällä puolella, mutta ei myöskään rotkon toisella puolella. "Yukimura!" Rokuro säikähti puolestaan puolikuoliaaksi ja ryntäsi katsomaan rotkon reunalle, että ei kai Yukimura sinne ollut tippunut. Gennosuke tuli myös katsomaan tilannetta säikähtäneenä (mutta emmä tiedä missä yukimura on).

MASAMUNE

Kauaa ei taistelun jälkeen ehditty hengähtää, kun Yukimura oli mennyt hukkaan. Rokuro luonnollisesti kauhistui ja meni kyttäämään rotkon reunalle, vaikka paljonpa se hyödyttäisi, jos Yukimura oli pudonnut rotkoon. Sitten hän valitettavasti oli joko murskautunut rotkon kiviin tai vähintään hukkunut ja ajautunut virran mukana ties minne. Masamune meni nyt kuitenkin itsekin reunalle ja sinne, missä sillan jäänteet olivat. Hän katsoi maahan kun hänen jalkansa osui johonkin metalliseen. Hän kumartui ja nosti maasta rotkon reunalta Yukimuran viuhkan. ”Rokuro… eikö tämä ole Yukimuran?” Hän varmisti, vaikka kenen muunkaan. Ei tainnut oikein olla muita mahdollisuuksia Yukimuran katoamiselle, paitsi yksi. ”Menen katsomaan näkyykö häntä.” Hoshiyomi ilmoitti ja laskeutui itse rotkoon ja lähti lentämään joen suuntaan varmaan etsien näkyisikö Yukimurasta mitään merkkejä, vaikka tuskin häntä elossa enää löydettäisiin. Tälle puolen Yukimura oli ainakin yrittänyt viuhkasta päätellen, mutta todennäköisesti silta oli pettänyt alta ennen kuin hän ehti päästä toiselle puolelle.

ROKURO

Taistelu oli ohi, luojan kiitos, vaikka eipä Rokuro nyt paljoa ehtinyt kuitenkaan tekemään. Ei hän tokikaan pitänyt ajatuksesta, että oli osallisena sisariensa tappamisessa, mutta tilanteesta tuskin olisi päässyt tappamatta. Lisäksi Daria, Saburo ja Shiro yrittivät itsekin tappaa heidät, joten eipä siinä oikein muutakaan voinut. Mutta sitten Masamune alkoi yllättäen kyselemään, missä ihmeessä Yukimura oli ja Rokuro alkoi heti katselemaan ympärilleen, kunnes huomasi sillan romahtaneen. Gennosuke oli kyllä tosiaan tällä puolella, mutta Yukimura ei, joten luonnollisesti Rokuro jo ajatteli, että Yukimura oli tippunut rotkoon, mikä säikäytti Rokuron pahanpäiväisesti. Hän ryntäsi rotkon reunalle, mutta toki sen verran varovaisesti, ettei itse tippunut sinne. Ketään ei näkynyt missään(?), mutta kaikesta huolimatta Rokuro huusi Yukimuraa ainakin pari kertaa, kunnes Masamune keskeytti sillä, että eikö tämä joku ollut Yukimuran. Rokuro käänsi katsettaan siihen johonkin, joka oli viuhka. Hyvin tutun näköinen viuhka oikeastaan. "Kyllä, se on hänen", Rokuro vastasi napaten sen itselleen(?) nähdäkseen sen kunnolla, mutta kyllä se edelleenkin oli Yukimuran. Rokuro tunsi miten hänen vatsassaan alkoi kiertämään, kun hän ajattelikin, että Yukimura oli tippunut rotkon pohjalle, koska ei häntä oikein siinä muuallakaan näkynyt. Rokuro toivoi, että Yukimura olisi vain mennyt vaikka rotkon toisella puolella piiloon tai johonkin, mutta siltä ajatukselta putosi pohja, kun Yukimuran viuhka oli kuitenkin rotkon tällä puolella. Miksi hän olisi viuhkansa toiselle puolelle viskannut ihan vaan huvin vuoksi? No ei miksikään, koska ei siinä ollut järkeä. Hoshiyomi sanoi kuitenkin menevänsä katsomaan tilannetta tarkemmin. Rokuro puolestaan kyttäsi rotkon pohjalle tai ainakin yritti sinne tähytä ja toivoi, ettei Yukimura ainakaan siellä olisi, koska se tarkoittaisi... Ei Rokuro halunnut edes ajatella mitä se tarkoittaisi! Pelonsekaisin tuntein hän alkoi myös tuntemaan kuinka hänen silmänsä vetistyivät ajatuksesta menettää Yukimura. Tilanne oli kamala! Ei näin voinut käydä, ei vaan voinut! Hänen olisi pitänyt olla Yukimuran rinnalla eikä lähteä mihinkään! "Miksi...?" Rokuro nyyhki lähinnä itsekseen rotkon reunalla.

MASAMUNE

Tilanne alkoi näyttää aika huolestuttavalta. Rokuro huhuili rotkon pohjalle odottaen kai Yukimuran vastaavan tai jotain? Masamune sai kuitenkin Rokuron huomion puoleensa löydettyään Yukimuran tessenin rotkon reunalta. Rokuro tuijotti hetken viuhkaa ja myönsi sitten, että se oli Yukimuran, nousten ylös rotkon partaalta ja tullen lähemmäs. Masamune antoi viuhkan Rokurolle, kun tämä jostain syystä tahtoi vielä varmistuksen asiasta. Hoshiyomi lähti siinä kohtaa tarkastamaan löytyisikö Yukimuraa rotkon pohjalta, mutta aika epätodennäköistä se olisi. Mutta jos edes jotain muita johtolankoja, että tietäisi oliko hän tosissaan pudonnut kuolemaansa. Vaikka kaikki muut vaihtoehdot taisivat olla poissuljettuja, koska muussa tapauksessa Yukimura olisi täällä ja hän ei selvästi ollut. Rokurokin meni takaisin kyttäämään rotkoon ja Masamune seisoi vähän matkan päässä tietämättä mitä sanoa tai tehdä.

GENNOSUKE

Gennosuke katsoi Hoshiyomin perään, kun hän oli mennyt katsomaan tilannetta rotkon pohjalta. Ei Gennosuke tokikaan toivonut, että Yukimura sinne olisi tippunut, mutta miten monta muuta vaihtoehtoa tässä oli? Jos Yukimura oli vain mennyt jonnekin muualle tai jäänyt rotkon toiselle puolelle, niin kai hän olisi jo tullut takaisin, kun Unnot oli voitettu? Ei miestä kuitenkaan missään näkynyt(?). "Tai voihan olla myös, että viuhka vain tippui häneltä ja hän pääsi toiselle puolelle, mutta on... jossain suojassa... tai jotain?" Gennosuke yritti ehdottaa, niin olisi ehkä jotain toivoa, että Yukimura ei olisikaan tippunut rotkon pohjalle. Olihan se aika todennäköistä tokikin niin julmaa, kun se olikaan, mutta ei Yukimuraa muuallakaan näkynyt(?), mutta voisihan ympärystän silti katsoa kaiken varalta. Tuskin Yukimura pitkälle oli kuitenkaan mennyt, jos olikin päässyt sillan yli tälle puolelle. Gennosuke yritti joka tapauksessa katsoa, josko Yukimurasta löytyisi jotain muitakin merkkejä tältä puolelta rotkoa, koska toisella puolella hän nyt tuskin oli, jos viuhkakin oli ollut tällä puolella.

MASAMUNE

Gennosuke yritti lohduttaa Rokuroa, että ehkä Yukimura olikin ihan kunnossa ja viuhka vain putosi ja hän oli vain mennyt suojaan johonkin. No aika hatara se toivo oli, mutta Gennosuke lähti ilmeisesti kuitenkin katsomaan näkyisikö Yukimuraa. Jonkin ajan päästä Hoshiyomi palasi. ”En nähnyt Yukimurasta merkkiäkään, mutta joki on aika syvä ja virta sen verran voimakas, että hän on voinut ajautua jo pidemmälle. Lensin sen verran pitkälle, että olisin kyllä nähnyt jos hän olisi ollut elossa ja pinnalla tai tarttunut rotkon kallioihin, mutta meidän on parempi olettaa hänen hukkuneen.” Hoshiyomi sanoi suoraan eikä yrittänyt Rokuron mieliksi esittää optimistista. ”Mitä me nyt sitten teemme? Yritämmekö kuitenkin etsiä Yukimuraa vielä, vaikka aika mennyttä miestä hän taitaakin jo olla… Emme tiedä missä Nobuyukinkaan porukka on, joten emme voi kuin odottaa, että he ottavat yhteyttä meihin.” Masamune mietti, mitä he nyt tekisivät, kun olivat saaneet oman osuutensa suoritettua, vaikka he eivät olleetkaan selvinneet ilman uhreja. Miksi heidän oli pitänyt tunkea sen huteran sillan yli? Eikö Masamune sanonut, että he hoitelisivat Unnot kahdestaan Hoshiyomin kanssa? No ei asian murehtiminen enää mitään auttanut.

ROKURO

Rokuro toljotti jälleen rotkon pohjalle Gennosuken kai yrittäessä, että ehkä Yukimura olikin tällä puolella, mutta viuhka oli vaan pudonnut ja Yukimura olisi muka jossain piilossa. Miksi olisi? Tai jos olisi ollut, kai hän olisi jo tässä eikä edelleenkin jossain piilossa? Gennosuke meni kuitenkin pälyilemään ja huhuilemaan Yukimuraa, mutta se oli varmasti aika turhaa. Toki Rokuro toivoi, että asia olisi niin, mutta Yukimura olisi tässä jo, jos se olisi mennyt niin, joten ei tässä ollut vaihtoehtoja, vaikka Rokuro ei sitä vaihtoehtoa halunnutkaan ajatella.

Rokuro nousi ylös rotkon reunalta, kun Hoshiyomi palasi takaisin kertomaan raporttinsa, jossa ei ollut paljoakaan kerrottavaa, koska hän ei ollut nähnyt merkkiäkään. "Ei hän ole voinut vain ilmaankaan haihtua! Pakko Yukimuran on jossain olla!" Rokuro kivahti, vaikka tiesikin, ettei vika ollut Hoshiyomin, mutta Rokuro oli vain suunniltaan Yukimuran katoamisesta ja mahdollisesta hukkumisesta tai vastaavasta eikä Rokuro halunnut uskoa asian olevan niin. Masamune puolestaan kyseli, mitähän he sitten tekisivät, että yrittäisivätkö he etsiä vielä, vaikka aika turhaa se taisikin olla. Eivät he myöskään tienneet, missä Nobuyuki ja muut menivät, joten heitä ei voisi kuin odottaa. "Minä en ainakaan ole lähdössä yhtään mihinkään täältä ennen kuin Yukimura löytyy! Koluan vaikka koko rotkon pohjan itse, jos se sitä vaatii", Rokuro ilmoitti, vaikka ei hän tiennyt, miten hän rotkon pohjalle pääsisi. Tai tiesi toki, mutta se tapa olisi kuolemaksi hyvinkin todennäköisesti ja silloin hän ei ainakaan löytäisi Yukimuraa. "Ymmärrän, että olet suunniltasi tilanteesta, mutta tutkimusretkesi rotkon syövereihin ei käytännössä ole mahdollista", Gennosuke totesi Rokurolle, kun oli tullut takaisin myös. "Ei kiinnosta, minä löydän hänet, vaikka kuolisin yrittäessä!" Rokuro totesi pyyhkien kyyneliä samalla poskeltaan. Ehkä jostain voisi kiivetä alas? Rokuro lähti sitten rotkon reunaa katsomaan, josko pääsisi jostain alas. "Oletko tosissasi?" Gennosuke huhuili perään, mutta hitot, hän oli tosissaan ja olihan virran pakko johonkin johtaa joka tapauksessa. Ei Yukimura voinut savuna ilmaankaan kadota, piste.

MASAMUNE

Rokuro hermostui Hoshiyomin raportista, ettei Yukimura nyt voinut ilmaankaan haihtua ja pakko hänen oli jossain olla. ”Niin, todennäköisesti murskana joen pohjalla.” Hoshiyomi myönsi. ”Etsin vain pinnalta, koska pohjasta on aika turha etsiä, koska ei hän siinä kohtaa enää voi olla elossa.” Hän lisäsi, ettei nyt toki ollut lähtenyt sukeltelemaan. Rokuro oli nyt kuitenkin päättänyt, ettei lähtisi mihinkään, ennen kuin Yukimura löytyisi ja hän etsisi tämän vaikka itse rotkon pohjalta. ”Koita nyt ajatella järkevästi, jos Hoshiyomi ei löytänyt häntä, niin miten sinä onnistuisit siinä jotenkin paremmin?” Masamune yritti, vaikka tajusikin Rokuron olevan shokissa. Gennosukekin huomautti idean mielettömyydestä, mutta Rokuroa ei kiinnostanut. Sitten hän jo kovin meni tutkimaan rotkon reunaa, mistä pääsisi ilmeisesti parhaiten hyppäämään alas myös. ”Voin etsiä vielä laajemmalta alueelta Rokuro. Ei siitä nyt ole mitään apua kellekään, edes Yukimuralle, jos tapatat itsesi yrittäessäsi laskeutua rotkon pohjalle.” Hoshiyomi lupasi, jos se saisi Rokuron olemaan tekemättä typeryyksiä.

ROKURO

Hoshiyomi totesi vain, että todennäköisesti Yukimura olisi sitten murskana joen pohjalla, kun Rokuron mielestä Yukimura ei voinut vain ilmaankaan haihtua. "Mutta silloinkaan hän ei kuitenkaan olisi haihtunut ilmaan, joten täytyyhän hänet löytää silti", Rokuro intti vastaan. "Jos Yukimura olisi oikeasti murskana joen pohjalla, miten meinasit muka löytää hänet?" Gennosukea kiinnosti. "No en minä tiedä, mutta ei häntä sinnekään voi jättää!" Rokuro jatkoi. Hoshiyomi puolestaan sanoi, että pohjasta olisi muutenkin turha etsiä, koska siinä kohtaan Yukimura ei voisi olla hengissä. "Mutta ei meidän tarvitse tyytyä siihen... Kichiya voi herättää hänet henkiin. Hänhän sanoi osaavansa herättää kuolleita", Rokuro jatkoi seuraavaksi, jos hänen olisi pakko myöntää, että Yukimura olisi kuollut. "Herättää kuolleita? Kamoon, kuka muka oikeasti pystyy sellaiseen? Ei siitä ole mitään todisteita", Gennosuke totesi. "No ei olekaan, tiedän, mutta voi se olla mahdollista, jos Tenzenkin osaa nousta kuolleista ja Zelfakin kasvattaa raajoja loputtomiin!" Rokuro intti jälleen vastaan. Oli hänkin ollut skeptinen moisen voiman suhteen, mutta jos Yukimura olisi kuollut, Kichiyan olisi parempi olla tosissaan kuolleista herättämisensä kanssa. "No me tarvitsemme joka tapauksessa Yukimuran ruumiin... mieluummin kokonaisena, jos moiseen ryhtyisi, mutta jos hän on rotkon pohjalla tohjona, niin se on-" Gennosuke aloitti. "Mahdotonta? Niinkö? Olkoot, mutten silti luovuta ennen, kun tiedän mitä tapahtui ja jos Yukimura kuoli, niin Kichiya saa herättää hänet henkiin!" Rokuro sanoi äänensä samalla särkyessä. Gennosuke hieroi vain ohimoitaan Rokuron päättäessä vain jatkaa matkaansa alaspääsyn etsimisiksi. Masamune kuitenkin päätti seuraavaksi puuttua tilanteeseen, että jos Hoshiyomikaan ei Yukimuraa löytänyt, niin miten Rokuro sen oikeasti aikoisi tehdä. "No en minä tiedä... Mutten halua luovuttaakaan. Joki kuitenkin virtaa johonkin... Ja jos Yukimura ei ole rotkon pohjalla ja on pudonnut, virran on ollut pakko kuljettaa hänet johonkin. Jos edes seuraan virtaa, voin löytää sen, mihin se johtaa", Rokuro totesi. Gennosuke oli selvästi luovuttanut Rokuron suhteen ja Hoshiyomi puolestaan lupasi seuraavaksi etsiä vielä laajemmalta alueelta, koska paljompa sekään Yukimuraa auttaisi, jos Rokuro menisi Yukimuran perässä. "Okei... Selvä... Kiitos..." Rokuro sanoi tukahtuneesti vajoten polvilleen se viuhka käsissään, vaikka hänen olikin vaikea olla tekemättä mitään ja muka vain odottaa.

MASAMUNE

Rokuro ei selvästi ollut luovuttamassa ja aikoi löytää Yukimuran, oli hän elossa tai kuollut. Sitten hän jo vaahtosi, että jos Yukimura nyt olikin kuollut, jos he löytäisivät ruumiin, se keijukainen voisi herättää Yukimuran henkiin. Masamune vain pudisti päätään, kun Gennosuke kyseenalaisti Rokuron henkiinherätyssuunnitelmat, mutta Rokurosta se oli ihan mahdollista, koska kyllä Tenzenkin osasi herätä kuolleista. ”Tenzen on käsittääkseni hiukan poikkeustapaus.” Masamune muistutti ja sama päti Zelfaankin, joskin hän nyt ei ensinkään kuollut. Jos kuolisi, niin tuskin hän siitä enää heräisi henkiin Tenzenin tapaan. Tähän mennessä Tenzen oli ainoa, joka harrasti kuolleista heräämistä. No Dorian tietenkin, mutta hän ei käytännössä ollut kunnolla enää elossa. Taisi Rokurokin hiukan uskoa muiden järkipuheita, ettei se nyt ainakaan mitään auttaisi, että hän itse hyppäisi rotkoon etsimään Yukimuraa ja lopulta Rokuro luovutti, kun Hoshiyomi suostui lähtemään uudestaan etsimään Yukimuraa. Sitten yookai lähti taas seuraamaan jokea löytääkseen Yukimuran ja Rokuro jäi aika lannistuneena odottamaan ihmettä.

GENNOSUKE

Rokurolla oli ilmeisesti jo suunnitelmakin, jos Yukimura olisi kuollut tai, kun hän todennäköisesti oli sitä, jos todella putosi rotkoon. Tai todennäköisesti putosi rotkoon, koska ei tässä nyt enää hirveästi muita vaihtoehtoja ollut. Rokuro kuitenkin mietti jo kuolleista herättämistä, että Kichiya kyllä hoitaisi. Kun Gennosuke kyseenalaisti moisen, Rokuro vetosi Tenzeniin ja otti vielä Zelfankin puheeksi, vaikkei hän kuolleista kyllä kertaakaan ollut noussut. Tenzen toki oli, mutta oli tosiaan poikkeustapaus niin kuin Masamune oli sanonut juuri. "Niin onkin, mutta ei se estä Kichiyaa puhumasta totta. Miksi hän olisi valehdellut siitä, että osaa herättää kuolleita?" Rokuro jatkoi eikä selvästikään aikonut lopettaa ollenkaan. "Okei, jos ajatellaan hetki, että niin voisi olla ja jos Yukimura heräisi kuolleista, niin entä, jos se ei olekaan enää hän vaan jotain aivan muuta? Se ei saa kun vielä enemmän pahaa mieltä aikaan", Gennosuke totesi. "No ei Tenzenkään ole siitä hapannaamasta mukavaksi muuttunut! Miksi Yukimura muuttuisi toiseksi?!" Rokuro tiuskaisi seuraavaksi. No Yukimura ei ollut Tenzen eikä voima sama, joten Tenzeniä ei ihan voinut kyllä pitää esimerkkinä nyt tässä tilanteessa. "No sanoinpahan vaan, jos lähtee oikeasti tuollaisilla asioilla leikkimään. Kaikkeen kannattaa silloin varautua, jos se jostain syystä edes onnistuisi", Gennosuke huomautti. "Mitä Ruikin muka olisi mieltä, jos hänen miehensä olisikin kuollut? Ja Yume ja Yumi jäisivät isättömiksi... Ei sekään reilua ole", Rokuro totesi. Ei, ei ollutkaan toki, mutta tosiasiat olisi parempi yrittää hyväksyä hyvissä ajoin ennen kuin menettäisi myös itsensä ja järkensä siinä samalla. He nyt kuitenkin jäivät joka tapauksessa odottamaan Hoshiyomin mahdollisia uutisia tilanteesta.

MASAMUNE

Rokuro nyt oli edelleen shokissa, siksi hän uskotteli itselleen, ettei Yukimura ollut kuollut ja jos oli, hänet voisi vielä taikoa henkiin. Gennosuke huomautti, että moisilla asioilla leikkiminen oli aina aika epävarmaa ja Yukimura ei välttämättä henkiinherätyksen jälkeen olisi se sama Yukimura enää, mutta Rokuro ei suostunut uskomaan. Sitten Rokuro murehti jo mitä Ruikin sanoisi, kun kuulisi Yukimuran kuolleen ja heidän lapsensa menettäisivät isän ja se oli epäreilua. ”Ei olekaan, ei se ole reilua. Ei ole Sayurillakaan enää äitiä, minun lapsiltani puuttuu äiti, Kamanosuken lapsilta puuttuu toinen vanhempi, Satoru menetti molemmat vanhempansa.” Masamune huomautti, että elämä harvoin oli kauhean reilua. ”En nyt haluaisi mitenkään viedä viimeistä toivoasi, mutta minustakin sinun olisi hyvä valmistautua siihen, ettei Yukimura tule enää takaisin. Hän on hyvin todennäköisesti kuollut ja ruumista tuskin löytyy. Ja Yukimura oli samurai, hän tiesi kyllä mihin oli menossa ja että saattaisi jäädä palaamatta.” Masamunekin yritti, vaikka Rokuro taisikin olla siinä tilassa, ettei ottanut oikein vastaan mitään järkipuhetta.

GENNOSUKE

Rokuro istui edelleenkin vain maassa pyöritellen sitä Yukimuran viuhkaa käsissään. Hän katsoi koko ajan siihen suuntaan, mihin Hoshiyomi oli lähtenyt ja odotti selvästi uutisia. Tuskin huonoja kuitenkaan, mutta niihin olisi parempi varautua, koska se oli todennäköisempää. Olihan se edelleenkin ikävä juttu, jos Yukimura todella olisi kuollut, mutta sota-aika jo itsessään oli raakaa. Ihmisten puolelta kuoli porukkaa ja yliluonnollisten puolelta kuoli porukkaa. Elämässä tapahtui kaikenlaista ja tämän tason tapaukset olivat aivan toista luokkaa. Ihmehän se olisi ollut, jos he täysin ilman tappioita olisivat selvinneet. Mutta Yukimura varmasti tiesi, mihin oli ryhtymässä.

Rokuro kuitenkin otti seuraavaksi esiin sen, että mitä Ruikin oli asiasta mieltä. No todennäköisesti ei mitään, koska heidänkin kuolemansa oli hyvin todennäköinen varsinkin, jos sen Unnojen isän suunnitelmiin kuului se, että naiset kuolisivat joka tapauksessa. Miksi he sitten olisivat enää hengissä? Hyvä tietenkin, jos olisivat, mutta todennäköisyys taisteli sitä vastaan. Mutta sitten kuitenkin vielä siihen, että Ruin ja Yukimuran lapsetkin jäisivät isättömiksi eikä sekään reilua ollut. Niin, no heidän lapsensa olivat muutenkin olleet niitä harvoja, joilla oli tähän asti molemmat vanhemmat. Muilla ei sellaisia oikein ollut enää hetkeen ollutkaan. Jotkut eivät edes olleet ikinä tavanneet vanhemmistaan toista, mutta totta, ei se reilua toki ollutkaan. Masamune kuitenkin huomautti asiasta ihan ääneen, että oli linnalla muitakin, joilla ei enää ollut molempia vanhempia. Rokuro ei kuitenkaan vastannut siihen mitään, odotti vain Hoshiyomia ja oli ilmeisesti nyt päättänyt, että oli Yukimura hengissä tai ei, hänet voisi joka tapauksessa vain taikoa henkiin. Gennosuke ei itse kyllä moiseen menisi, koska ei sellaisista voimista ikinä voinut tietää.

Lopulta Masamune meni siihen myöskin, että Rokuron olisi hyvä alkaa valmistautua siihen, ettei Yukimuraa ollut enää, koska todennäköisyys oli kuoleman puolella ja virtasi joki lopulta minne hyvänsä, niin tuskin ruumista löytyisi. Tai jos löytyisi, se tapahtui varmasti paljon myöhemmin ja enää haarnistasta voisi päätellä, että joku Sanada oli sitä käyttänyt. Ennen kaikkea Yukimura kuitenkin tiesi mihin ryhtyi. "Ei... Minä kyllä löydän hänet, ihan sama, mitä mieltä te siitä olette", Rokuro totesi vain asiaan. "Niin, mutta on ihan eri asia kuinka kauan siinä menee kun löydät hänet. Kichiyakin sanoi kuitenkin, ettei kuolleista ihan missä tahanssa kunnossa olevaa ruumista voi herättää, jos nyt edes voi herättää. Ja jos ruumis lilluu vedessä, niin kyllä se vesi ruumiiseen aika nopealla aikavälillä alkaa jälkiä jättämään", Gennosuke totesi. "Sitten löydän hänet ennen sitä", Rokuro vain vastasi. Varmasti juu. No hienoa, jos löytäisi, muttei se kovinkaan todennäköistä ollut, mutta sitä Gennosuke ei enää aikonut Rokurolle kertoa. Hän oli päättänyt löytää Yukimuran, joten selvä... Mikä Gennosuke oli häntä estämään, koska estämisistä tuskin olisi hyötyä.

NOBUYUKI

Nobuyuki oli päässyt ryhmänsä kanssa lähelle määränpäätään ja Asamihime oli tiedottamaan tilanteesta. He joutuivat pysyttelemään etäällä sen takia, ettei Asamihime paljastaisi heitä. Hän sai toki loisteensa himmennettyä ja oli kuitenkin päivä, joten hänen valonsa häipyi hyvin auringonvaloon, mutta ei varovaisuudesta silti haittaa ollut. Helpottavaa oli se, että Komatsu ja Rui olivat Asamihimen mukaan edelleen elossa (?), mutta hän ei päässyt vapauttamaan heitä, koska Hirotsugu vahti heitä jatkuvasti. ”Meidän täytyy saada Hirotsugu ulos, mutta jos hyökkäämme, hän voi käyttää Komatsua ja Ruita suojakilpenä ja emme voi tehdä mitään, jos hän uhkaa heidän henkeään.” Nobuyuki pohti ja alkoi kallistua suunnitelmaan, joka ei ollut hänelle erityisen mieleen, koska se nojasi liikaa Unnojen luotettavuuteen.

”Minulla on yksi suunnitelma, ei sekään täysin varma ole, mutta tässä tilanteessa ehkä ainoa.” Nobuyuki sanoi sitten ja kääntyi Ichiron puoleen. ”Ichiro pettää meidät, väittää isälleen tappaneensa minut ja kertoo petosyrityksestämme. Nanakuma otetaan vangiksi, jotta Hirotsugu uskoisi tilannetta paremmin. Hän ei luota helposti kehenkään, joten tahtoo nähdä olenko todella kuollut, hänellä ei ole syytä vahtia vankeja enää siinä kohtaa, koska petos on jo paljastunut ja estetty. Kun hän lähtee tarkastamaan ruumistani, Asamihime pääsee vapauttamaan vangit. Tärkeintä on saada Hirotsugu pois vankien luota.” Nobuyuki selitti suunnitelmansa. ”Ichiro, sinun täytyy kuumentaa vereni, siten, että siitä jää näkyviä jälkiä ja pystyt uskottelemaan tappaneesi minut siten, sen pitää näyttää mahdollisimman aidolta.” Hän lisäsi siihen, vaikka ei pitänyt ajatuksesta, mutta Komatsun takia hän oli valmis kärsimään sen verran. ”Onko suunnitelmassani jotain puutteita, joita täytyy vielä ottaa huomioon? Jos Hirotsugu ei suostu lähtemään talosta ja vaatii ruumistani näytille, hyökkäätte ja pakotatte hänet ulos ja pois naisten luota.” Nobuyuki jatkoi, koska ei nyt ollut varma miten ylivarovainen Hirotsugu olisi, mutta jos hänelle uskoteltaisiin kaikkien petokseen mahdollisten osapuolten kuolleen, ei syytä liikavarovaisuuteen ollut.

ICHIRO

Oikea paikka ja oikea rakennus oli vihdoin löytynyt. Se oli hieman eristyksessä muusta kylästä, mikä oli aika olettavaa toki. Ainoa ongelma oli lähinnä se, että Hirotsugu vahti vankeja sisällä koko ajan eikä hirveämmin käynyt ulkona. No kuolleita hän tuskin vahti samalla tavalla, joten oli olettavaa, että Rui ja Komatsu olivat edelleenkin elossa. Mutta se miten he hoitaisivat tilanteen olin sitten asia taas täysin erikseen. Ja tosiaan, jos he suinpäin sisään hyökkäisivät, saattaisi Hirotsugu käyttää suojana vankeja tai tehdä jotain muuta heille. Ja kun heidät olisi kuitenkin tarkoitus saada elossa takaisin, niin suora hyökkäys ei ihan kyllä tulisi toimimaan. Eli miten Hirotsugun sitten sai liikkeelle talosta? Niin ainakaan Ichirolla ei heti käynyt mitään mielessä. Ilmeisesti Nobuyukilla kuitenkin oli suunnitelma. "Selvä, no antaa kuulua vain", Ichiro totesi, kun ei tässä muillakaan heti tuntunut olevan mitään.

Nobuyukin selitettyä suunnitelmansa, oli se siis se, että Ichiron pitäisi leikisti pettää Nobuyuki ja muut ja uskotella Hirotsugulle tappaneensa Nobuyukin ja samalla Ichiro paljastaisi heidän juonensa. Lisäksi hänen pitäisi ottaa Nanakuma vangiksi, jotta se loisi jonkunlaista uskoa tilanteeseen enemmän. Hirotsugu todennäköisesti myös haluaisi nähdä Nobuyukin ruumiin, joten täten hänet saisi pois talosta ja Asamihime voisi vapauttaa Ruin ja Komatsun. Sitten Nobuyuki jo halusi, että Ichiro kuumentaisi hänen vertaan, että siitä jäisi ihan jälkiäkin, koska kaiken piti näyttää mahdollisimman aidolta. Lopuksi Nobuyuki kyseli vielä, että oliko suunnitelmassa jotain, jota pitäisi kuitenkin ottaa vielä huomioon. "Jos ottaa huomioon sen, että Hirotsugu on aina pitänyt minua jonain lempilapsenaan, hän saattaisi uskoa kaiken ilman todisteitakin kuolemastasi, jolloin hän vain tappaisi vangit siihen, koska ei ole mitään rahaa, mitä hän saisi ja sinäkin olet jo kuollut", Ichiro aloitti. "Ja sinusta hän muka vieläkin voisi pitää sinua niin parhaana poikana ikinä, että uskoisi nielemättä kaiken noin vain? Tälläisessä tilanteessa? Tuskin. Hirotsugu on ollut paskiainen ja epäluuloinen monen monessa tilanteessa, jos joku tai jokin voisi olla hiemankin uhka hänelle. Kukaan ei ole koskaan ollut hänelle niin lempilapsi, että hän uskoisi tuosta noin vaan kaiken. Sinä et vaan ole nähnyt sitä, koska ei sinun ole ollut pakko nähdä ja nyt olet ollut pitkään poissa ja Nobuyuki-saman ja meidän muiden puolella. Voin siis vakuuttaa sinulle, että Hirotsugu tuskin luottaa sinuun enää samalla tavalla kuin ennen. Hirotsugu vaatii nähdä ruumiin. Olen siitä varma", Nanakuma sanoi kuitenkin. "Olet oikeasti varma vai haluat vaan, että asia on niin, että Nobuyukin juoni toimii?" Ichiro kysyi, koska Nanakuma yritti Ichiron mielestä välillä vähän liiankin kovin mielistellä Nobuyukia. "Olen oikeasti varma ja niin olisit sinäkin, jos kultalusikka ei olisi niin syvällä ahterissasi edelleenkin. Herää pahvi, menneet on menneitä. Hirotsugun lempilapsi on tällä hetkellä raha ja kurjuudesta pois pääseminen, et sinä, joten ei hän sinua niin sokeasti usko, jos et voi todistaa mitään", Nanakuma sanoi. "Selvä... No entä sitten, kun hän tulee katsomaan, että varmasti puhun totta? Kyllä hän varmaan katsoo tarkemminkin onko Nobuyuki oikeasti kuollut", Ichiro jatkoi. "No, jos pointti oli se, että hänet pitää saada vain rakennuksesta ulos, niin sehän on vaan hyvä ja Nobuyuki-sama voi tunkea katanan hänen lävitseen, jos liian lähelle tulee tutkimaan", Nanakuma sanoi. "No eipä minulla nyt ainakaan muuta tule mieleen, mutta veren kuumentaminen saattaa johtaa kyllä oikeastikin kuolemaan, vaikka en sitä tarkoituksella tekisikään", Ichiro päätti kuitenkin vielä varoittaa. Että jos Nobuyuki oli valmis ottamaan riskin siitä huolimatta, niin ei siinä toki sitten, vaikka aika kamalaahan se olisi, jos esityksestä tulisikin totta.

NOBUYUKI

Ichiro oli sitä mieltä, ettei Hirotsugu välttämättä tarvitsisi todisteita ja pelkkä Ichiron sana riittäisi ja siinä tapauksessa hän vain tappaisi vangit, koska ei voinut enää kiristää Nobuyukia. ”Hän voi silti vielä kiristää Yukimuraa nyt kun uskoo meidän juonemme menneen pilalle, hän uskoo saavansa meidät ahtaalle ja Yukimuran on pakko temppuilun sijaan hankkia rahat. Hänen ei kannata tappaa vankeja saman tien. Ja jos hän yrittää, isket katanan hänen kurkkuunsa.” Nobuyuki sanoi ja Nanakuma taas oli aivan varma, ettei Hirotsugu luottanut kehenkään, edes Ichiroon, niin paljon, että ei vaatisi todisteita ja haluaisi itse varmistua asiasta. ”Edelleenkin se riski on olemassa ja se, että hän vaatii sinua raahaamaan ruumiini sisälle eikä poistu itse talosta lainkaan, mutta siinä kohtaa hyökkäätte ja yritätte pakottaa hänet ulos talosta.” Nobuyuki ehdotti mitä tehdä, jos varsinainen suunnitelma ei jostain syystä toimisi. Mitä taas tuli siihen, että tokihan Hirotsugu pian huomaisi, ettei Nobuyuki ollut kuollut, mutta se olikin vain keino saada hänet ulos talosta. ”Sen takia varmuuden vuoksi tahdon, että kuumennat vereni, jotta nopeasti katsottuna hän uskoo sinun tappaneen minut kiehauttamalla vereni. Jos saan tilaisuuden, yritän tappaa hänet kun hän tarkastaa olenko kuollut.” Nobuyuki ilmoitti. ”Tärkeintä on pelata sen verran aikaa, että Asamihime saa vangit vapaiksi ja pois talosta, jos Hirotsugun tappaminen ei onnistu, mutta aion saada hänet hengiltä. Hän on piinannut perhettäni ihan tarpeeksi.” Nobuyuki sanoi Ichiron murehtiessa sitä, että Nobuyuki voisi oikeasti kuolla hänen tekniikkaansa. ”Otan sen riskin, jos se auttaa pelastamaan Komatsun ja Ruin.” Nobuyuki sanoi, koska jos hän vain makaisi maassa ilman näkyvää naarmuakaan, Hirotsugu voisi tulla liian epäluuloiseksi eikä tulisi lähelle ja saattaisi itse käyttää verenhallintaa ja tappaa Nobuyukin ennen kuin hän ehtisi iskeä.

ICHIRO

Nobuyuki otti kuitenkin Yukimuran kiristämisen huomioon, että Hirotsugu voisi sitten kiristää rahaa Yukimuralta, joten vankeja ei kannattanut tappaa vain heti pois, koska kuolleista ei pahemmin voinut enää vaatia rahaa. Tai voisi toki, jos väittäisi heidän vaan olevan elossa. Mutta jos suunnitelma ei kuitenkaan toimisi, niin sitten pitäisi vain iskeä katana Hirotsugun kurkkuun. Ja silloinkin pitäisi hyökätä vain päälle, jos Hirotsugu haluaisi Ichiron raahavan Nobuyukin ruumiin näytille sisälle. "No eiköhän se nyt jollain tavalla noista vaihtoehdoista saada toimimaan, jos pääpointti tosiaan on vain saada hänen rakennuksesta ulos", Ichirokin myöntyi lopulta, kun jos jotain pois suunnitelmasta tapahtuisi, niin se olisi joko katana kurkkuun tai kimppuun hyökkääminen, ettei Hirotsugu ehtisi tekemään vangeille mitään. Enemmän Ichiroa kuitenkin huoletti alkaa kuumentamaan kenenkään verta niinkin paljon, että se jättäisi jälkiä, koska siinä kohdassa keho kävi jo sen verran kuumana, että ihminen kerkeisi kuolemaan hyvin todennäköisesti lämpöhalvaukseen. Mutta jos hyvä tuuri kävisi, ehkä Nobuyuki ei kuolisi. Mutta veren kuumentaminen näytti joka tapauksessa olevan Nobuyukin mielestä avainasemassa, että se edes jonkun aikaa huijaisi Hirotsugua. Ilmeisesti hän oli myös valmis ottamaan riskin kaikesta huolimatta, vaikka kuolema olikin mahdollinen. No ainakin hän nyt tiesi, että siihen oli mahdollista kuolla, vaikka Ichiro ei sitä tarkoituksella tekisikään. "No, jos olet aivan varma, niin selvä. Mennään sillä suunnitelma ja minä kuumennan veresi. Nanakuma tosin varmaankin pitäisi sitoa, että sekin näyttäisi mahdollisimman aidolta", Ichiro kuitenkin jatkoi. "Ei kenelläkään olisi mitään nauhaa tai mitään?" Ichiro kyseli seuraavaksi. "Mutta jos jotain tapahtuu, niin enhän minä voi olla vain paketissa tekemättä mitään?" Nanakuma kuitenkin totesi. "Jos sidomme vain kädet kiinni näennäisesti ja oikeasti se ei ole kireällä, joten niistä pääsee irti helposti?" Ichiro ehdotti. "No olkoot", Nanakuma totesi, minkä jälkeen tarjosi liilaa paidassaan olevaa nauhaansa, kun oli kiskonut sen irti siitä. Ichiro sitoi nauhan niin, että se näytti olevan kiinni kunnolla, mutta oikeasti Nanakuma saisi sen itse irti, kun tarve sen vaatisi. Sitten Ichiro kääntyi Nobuyukin puoleen. "Selvä, jos olet valmis, niin aloitan veresi kuumentamisen?" Ichiro varmisti, mutta kun Nobuyuki sanoi olevansa valmis hommaan(?), aloitti Ichiro homman. Toki mahdollisimman hitaasti ja rauhallisesti, mutta kyllä se aika pian alkaisi tuntumaan normaalissa ihmisessä(?) ja tuska alkoi olemaan aika kova, kun jälkiä alkoi näkymään(?).

NOBUYUKI

Lopulta suunnitelma oli niin hyvä kuin he tässä kohtaa pystyivät tekemään ja suurimmat ongelmakohdat oli mietitty, toki vielä voisi käydä jotain yllättävää, mutta sitten vain elettäisiin sen mukaan. ”Selvä, menen valmiiksi odottamaan, että pääsen livahtamaan sisään. Onnea.” Asamihime sanoi ja katosi. Nanakuma murehti kuitenkin sitä, että miten hän taistelisi, jos hänet olisi sidottu, mutta sekin saatiin ratkaistua. ”Nanakuma, sinun täytyy osata esittää osasi hyvin. Sinun täytyy reagoida siten, kuin olisin oikeasti kuollut ja Ichiro pettänyt meidät. Hirotsugu voi alkaa epäillä juonta jo siitä, jos käyttäydyt tilanteeseen nähden liian rauhallisesti.” Nobuyuki painotti vielä, vaikka tiesikin Nanakuman sen verran raivopäiseksi, että tämä kyllä osaisi esittää osansa kunnialla… Mutta kun Nanakumalla oli tapana mokailla asioita, niin ihan varmuuden vuoksi tämäkin piti sanoa.

Ichiro sitoi Nanakuman kädet siten, että hän saisi kätensä itse vapaaksi sitten kun tarvittaisiin. Ja sen jälkeen Ichiro sanoi alkavansa kuumentamaan Nobuyukin verta. Hän oli ottanut lyhyemmän katanansa valmiiksi ja piilottanut sen helpommin esiin vedettäväksi, makuulta pitkää katanaa olisi vaikea vetää riittävän nopeasti. ”Olen valmis.” Nobuyuki sanoi, vaikkei tiennytkään ihan tarkkaan, mihin oli lupautunut. Mutta hän oli samurai, hänet oli kasvatettu kestämään kipua. Olo alkoi silti pian mennä todella vaikeaksi, hengitys muuttui raskaaksi ja kylmä hiki valui hänen otsaltaan, hänen koko kehonsa oli kuin tulessa. Nobuyuki puri hammasta ja yritti sietää, vaikka tuska oli hirveä ja häntä alkoi heikottaa. Piti vain toivoa, että hän olisi sitten vielä toimintakunnossa, kun olisi taistelun aika. Hän huomasi kättensä ihoon alkavan ilmestyä punaisia länttejä ja iho alkoi punoittaa muutenkin huolestuttavasti, mutta tässä ei nyt ollut varaa ajatella ulkonäköseikkoja. Hänen piti pelastaa Komatsu, vaikka se olisi hänen viimeinen tekonsa! Lopulta hänet oli saatu sen verran uskottavaan kuntoon (?), että Ichiro lopetti (?) ja Nobuyuki asettui makaamaan vatsalleen maahan pyrkien olemaan mahdollisimman liikkumatta, mikä ei ollut vaikeaa, koska hänen kehonsa oli niin heikossa kunnossa, että makaamaan pääseminen oli ollut todella iso helpotus. Hän oli vain vaivoin saanut estettyä itseään rojahtamasta nurin Ichiron toimenpiteen aikana, sen verran pahoin hän oli voinut. Mutta hän hoitaisi osuutensa niin kauan kuin hänessä vain henki pihisi. Onneksi hän ehtisi tässä hetken hengähtää ja kerätä itseään kasaan kuollutta leikkiessään, kun Ichiro ja Nanakuma houkuttelisivat Hirotsugun piilostaan.

NANAKUMA

Suunnitelma Hirotsugun huijaamiseksi ulos talosta oli ihan hyvä siihen asti, kunnes Nobuyuki oli halunnut Ichiron kuumentavan vertaan, koska siihen olisi oikeastikin mahdollista kuolla, vaikka Ichiro ei edes yrittäisi sitä. Hän kuitenkin oli hiljaa, kun Nobuyuki kuitenkin oli päätöksensä asiasta tehnyt jo ja oli valmis oikeastikin kuolemaan vaimonsa tähden. Ei Nanakuma kyllä sitä haluaisi tapahtuvaksi, mutta ei tässä nyt enää vastaankaan auttanut laittaa, vaikka Nanakuman mieli tekikin. Hänen pitäisi keskittyä muutenkin omaan rooliinsa olla Ichiron vanki.

He saivat suunnitelman kasaan, minkä jälkeen Asamihime toivotteli vielä onnea, kun oli sanonut menevänsä valmiiksi odottamaan, että pääsisi sisään. "Onnea sinullekin", Ichiro vastasi juuri ennen kuin Asamihime katosi. Nanakuma kuitenkin käänsi katsettaan Nobuyukiin, josta oli edelleenkin huolissaan, kun hänen veriään pitäisi alkaa kuumentamaan. Nobuyuki kuitenkin sanoi, että Nanakuman pitäisi osata esittää osansa hyvin ja reagoida niin kuin Nobuyuki olisi oikeasti kuollut. No se ei olisi vaikeaa, jos todennäköisyys kuolla veren kuumentamiseen oli muutenkin korkea. Mutta oli miten oli, hänen pitäisi osata roolinsa kunnolla. "Tietenkin, en tuota pettymystä, Nobuyuki-sama", Nanakuma lupasi eikä todellakaan aikonut olla taas se, joka pilaisi kaiken. Ei varmasti!

Mutta lopulta Ichiro sitoi Nanakuman kädet kiinni Nanakuman takapuolelle. Ichiron mukaan niistä oli helppoa kuitenkin päästä itse irti, kun tarve vaatisi. Nobuyuki puolestaan otti aseen valmiiksi ja piilotti näkyvistä. Sitten Ichiro vielä varmisti, että kai Nobuyuki nyt oli varma siitä, mihin oli ryhtynyt, mutta ilmeisesti ja ei tässä nyt toki oikein paremmaksikaan suunnitelmaksi voinut kukaan muuttua, koska jos Nobuyukissa ei olisi jäljen jälkeä, olisi se aika surkea yritys uskotella hänen kuolleen. Nobuyuki oli kuitenkin valmis ja Ichiro aloitti Nobuyukin veren kuumentamisen Nanakuman vain seuratessa sivussa tuntien sen tuskan, mitä Nobuyukikin todennäköisesti tunsi. Nanakumaa hirvitti Nobuyukin puolesta, mutta ei tässä muutakaan voinut kuin toivoa, että suunnitelma toimisi ja että Nobuyuki ei kuolisi oikeasti.

Lopulta Ichiro oli valmis ja lopetti, minkä jälkeen Nobuyuki asettui maahan maakaamaan ja odottamaan aseineen omaa hetkeään. "Aivan, tuli mieleen, että kai sinäkin nyt olisit hanttiin laittanut, jos olisin oikeasti pettänyt teidät etkä vain ojentanut käsiäsi ja antanut minun sitoa sinua", Ichiro sanoi seuraavaksi. "Olen pahoillani", Ichiro totesi seuraavaksi. "Mit-" Nanakuma kerkesi saamaan suustaan, kun Ichiro tukki hänen suunsa ja vetäisi turpaan sen verran voimalla, että Nanakuman nenä alkoi jonkun verran vuotamaan verta ja silmäkulmaa jomotti. Nanakuma vaikersi sen jälkeen nenäänsä, mutta ennen kun meni mitään harkitsemattomasti ärhentelemään, niin kyllä hän tajusi tilanteen. Koska jos Ichiro todella olisi pettänyt heidät, ei Nanakuma olisi vain antanut käsiään Ichirolle, että vangitsepa siitä, vaan taistellut vastaan.

"Okei, me menemme nyt myös", Ichiro sanoi vielä Nobuyukille ja he lähtivät sitten lähestymään sitä rakennusta. Vielä hetken piilossa katseilta nurkan takana Ichiro otti Nanakumaa hiuksista kiinni ja toi veitsen Nanakuman selän taakse kuin uhkaillakseen sillä. "Liikettä senkin ruoja!" Ichiro ärähti ja kiskoi Nanakuman mukanaan sisälle siihen rakennukseen, jossa Hirotsugu oli. "Päästä irti, senkin paskiainen! Minä tapan sinut! Suolistan siihen paikkaan!" Nanakuma yritti eläytyä rooliinsa Hirotsugun kääntyessä heihinpäin. "Ichiro? Sinuakin näkee vielä näinä päivinä... Mitä tämä on?" Hirotsugu kysyi. "Tämä on niiden Sanadan perkeleiden pilalle mennyt juoni pelastaa nuo luntut", Ichiro aloitti. "Kehtaatkin puhua Nobuyuki-samasta tuohon malliin! Irti senkin saasta!" Nanakuma jatkoi yrittäen muka päästä irti Ichiron otteesta. "Jos et lopeta tuota, tungen tämän veitsen kurkkuusi", Ichiro sanoi tuoden veistä Nanakuman kaulalle. "Tapoit Nobuyuki-saman! Luuletko, että jätän sen vain tähän!" Nanakuma karjaisi. "Hys nyt, pikku paskiainen... Aikuiset keskustelevat", Hirotsugu totesi Nanakumalle, joka mulkaisi mieheen vihaisesti. Hirotsugu kuitenkin käänsi katseensa Ichiroon selvästi kiinnostuneena. "Tapoit Nobuyukin? Todellako?" Hirotsugu kysyi. "Kyllä, keitin elävältä. Hän sai ansionsa mukaan, kun he eivät epäilleet mitään. Petin heidät, koska heidän suunnitelmansa on ainoastaan pelastaa nuo huorat ja tappaa sinut. He eivät maksa latin latia. Se kaikki on pelkkää huijausta ja minä en moiseen rupea. En ikinä pettäisi sinua. Ennemmin vaikka kuolisin itse, kun pettäisin sinut", Ichiro sanoi. "Senkin limanuljasta! Nobuyuki-sama ei ikinä ole tehnyt sinulle mitään! Hirotsugu on paskiainen ja sinä saasta olet mieluummin tuon psykopaatin puolella! No omatpahan ovat hautajaisenne!" Nanakuma karjui. "Turpa kiinni! Eikö sana kuulu?!" Ichiro sanoi läimäyttäen samalla Nanakumaa naamaan.

"Selvä... Jos puhut totta, niin missä ruumis on? Haluan nähdä sen", Hirotsugu jatkoi. "Uskallakin koskea Nobuyuki-samaan noilla limaisilla sormillasi, senkin psykopaatti!" Nanakuma huusi siihen. "Toki... Jätin sen kuonan tuonne vähän matkan päähän pihalle retkottamaan", Ichiro sanoi. Hirotsugu kuitenkin asteli seuraavaksi Komatsun luo ja katsoi naista. "Voi, siihen taisi loppua Sanadojen loru", Hirotsugu totesi naiselle ja kääntyi taas Ichiron ja Nanakuman suuntaan. "Okei, mennäämpä sitten katsomaan", Hirotsugu sanoi. "Shichiro saa tulla katsomaan, kun laitamme sen saastan osiin hänen silmiensä edessä", Hirotsugu sanoi ottaen katanan mukaansa. "Minä tapan sinut!" Nanakuma karjui, kun Ichiro lähti kuljettamaan Nanakumaa ulos näyttäen samalla tietä sinne, missä Nobuyuki virui maassa. "Noin... Siinä hän nyt on. Kuollut kuin kivi", Ichiro totesi. "Sepä hyvä... Nyt pilkomme hänet", Hirotsugu totesi Ichirolle. "Ilomielin", Ichiro totesi ja törkkäsi Nanakuman maahan makaamaan. "Ette koske häneen!" Nanakuma huusi Ichiron astellessa lähemmäksi Nobuyukia. "Aina sinä saatana vain valitat! Olisit kerrankin hiljaa", Hirotsugu ärähti Nanakumalle potkaisten tätä vatsaan, minkä jälkeen kääntyi ja lähestyi itsekin Nobuyukia, jonka luo kyykistyi valmiina iskemään katanallaan. Ichirokin oli tullut lähemmäksi ja kyykistynyt myös näön vuoksi, että olisi hänkin mukana hommassa mukamas. Nanakuma taas toivoi, ettei Nobuyuki olisi oikeasti kuollut siihen ja alkoi samalla kiskomaan käsiään vapaaksi, kun Hirotsugun huomio oli täysin Nobuyukissa ja Ichirossa.