RP. Kuroshitsuji osa 2

LAU

Lau vilkaisi Ran Maoa vieressään, kun hän yhtäkkiä alkoi selittää englanniksi, että hän oli kaatanut Kreivin. ”Noh, Ran Mao.” Lau moitti tyttöä, olihan se nyt tietenkin oikein mokomalle kurjalle otukselle, mutta ei siitä nyt tarvinnut lasten edessä ylpeillä. Mutta tyttö vain jatkoi jo lounastaan tyytyväisenä. Lau ei edes tiennyt, mistä lapset puhuivat, Jaarli oli sentään tajunnut puhua kihlatulleen, ettei tarvitsisi puhua Laun kanssa, joten se juoni toimi. Nyt hän oli keskittyneempi keskusteluun pöydän toisessa päässä.

CIEL

Elizabeth naurahti hieman sitä, että Alois saattaisi olla hyvin todennäköisesti siinä kunnossa, ettei kävelisi, niin Elizabeth ja Ciel saisivat varmasti tanssittua ihan rauhassa. Ciel hymyili siihen hieman hyväntuulisena, koska se, jos mikä piristi, jos Alois tosiaan päätyisi siihen kuntoon. "Niin, hän on tosiaan ollut aika moinen, joten se on kyllä hyvin todennäköistä. No ainakin saisimme sitten olla rauhassa", Ciel vastasi asiaan. Naamiaisiin Elizabeth ei niinkään vastannut, mutta nyökkäsi kuitenkin iloisesti ja hymyili siihen ja Ciel hymyili toiselle takaisin.

Mutta miten Alois sitten oli boolimaljaan päätynyt, olikin jo täysin toinen mysteeri ja Ciel ihmetteli hieman kuinka Alois oli sinne päätynyt. Elizabeth vastasi kuitenkin, ettei hän yhtään tiennyt, koska se oli tapahtunut joskus silloin kuin Elizabeth ei ollut näkemässä. Mutta ilmeisesti Agni ja Francis olivat todistamassa sitä, joten heiltä Elizabethkin varmaan oli sen kuullut, mutta eivät hekään mitään sen tarkemmin olleet sanoneet. Agni tosin oli kuitenkin pelastanut Francisin mekon, kun Alois oli maljaan sattuessaan roiskinut boolia ympäriinsä. "No, joka tapauksessa en ole yhtään pahoillani kyllä kreivin puolesta. Jos väittäisin olevani, niin valehtelisin. Hän kyllä on ansainnut sen. Mutta hyvä kuitenkin, ettei hän toisten mekkoja sotkenut samalla tai Agni pelasti tilanteen siis", Ciel lisäsi perään, kun taas pöydän toisella puolella Ran Mao ilmoitti kaataneensa Aloisin booliin. Siinä kohdassa Cielin pokka ei oikein pitänyt enää ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hän tirskati huvittuneena tilanteesta. "Kreivi taisi tosiaan kyllä ansaita sen, kiitos siitä", Ciel kiitteli Ran Maoa huvittuneena, mutta aika pian Ciel kuitenkin pääsi yli tilanteesta. Vahingonilo se oli parasta lääkettä joka tapauksessa siihen, miten Alois oli pilannut Cielin ja Elizabethin tanssin ja tunkenut heidän väliinsä aiheuttaen ongelmia. Vielä, kun boolimaljatapaus ja naulakko myös opettaisivat Aloista niin olisi hyvä, mutta niin onnekkaasti tuskin tapahtui.

ALEISTER

Prinssin todetessa, ettei hän vastannut toisen kuvaa lääkäreistä, Aleister vain nauroi hieman.
”Teidän tai monen muun, mutta enpä minä sitä työtä ole juuri nimeksikään tehnyt (mitä vähän laittomasti) joten olen lääkäri vain papereissa”, varakreivi naurahti, jostain syystä kukaan ei ikinä ottanut sitä tosissaan. Selkeästi hänen lupauksensa suositella prinssiä kouluun innosti toista, eikä se ollut toki ihme.
”Tietysti, eihän siitä ole mitään vaivaa! Toivottavasti lääkärin opinnot todella jaksavat kiinnostaa teitä, pitäähän sitä kaikkea kokeilla”, varakreivi sanoi vain hyvillään. Nyt prinssi ainakin pitäisi hänestä, olihan se tärkeää pitää kuninkaalliset hyvällä tuulella ja puolellaan.

Prinssi kuitenkin unohti töppäyksensä aika nopeasti, koska häkeltyi seuraavaksi siitä, että myös Madam Red oli lääkäri. No Dalles nyt oli heistä todennäköisin lääkäri, hän oli vain valmistunut silkasta röyhkeydestä, kun kukaan ei ollut kuvitellut hänen ikinä menevän mihinkään tärkeään koulutukseen. Ei hän nyt töiden takia sitä alaa ollut ainakaan opiskellut, jos ei… niitä vähemmän valoa kestäviä töitä sitten laskettu. Sitten poika alkoi epäillä, olivatko he kaikki lääkäreitä, mutta selkeästi eivät. Vain hän ja Madam, vaikka hänen paras ystävänsä Lau olikin opiskellut Kiinassa ja toinen paras ystävänsä Undertaker patologiaa. No senhän takia he Undertakerin kanssa niin hyvin toimeen tulivatkin!



____________________________________________________________________________________




ANGELINA

Selkeästi prinssi oli nyt aivan täpinöissään lääkärinopinnoista, kun yhtäkkiä pöydässä oli kaksi virallista lääkäriä ja pari puoskariakin. No, lähinnä kai siksi, että hän varakreivin kanssa tosiaan voisivat suositella toista kouluun… Helpompaahan se toki oli, kuin prinssin taustoilla pyrkiä kouluun tuosta noin vain. Madam naurahti hellästi, kun prinssi ihmetteli, oliko hänkin lääkäri.
”Se on ammattini, kävimme yliopistossa samoihin aikoihin arvon varakreivin kanssa”, Angelina kertoi. Hän nyt oli ainoa, joka oikeasti teki työtään aktiivisesti ja hän jo mietti, millä kaikilla tavoilla voisi auttaa prinssiä. Varakreivistä olisi apua lähinnä varmaan kouluun pääsyssä, eihän toinen nyt ainakaan laillisesti töitä tehnyt... Hän sen sijaan voisi ehkä auttaa hieman aktiivisemmin.

Laun puhuessa Madam vilkaisi toiseen, hymyillen hieman. Lau ja Laun lääketieteet kyllä tiedettiin, mutta parempi sekin kai oli, kuin hautausurakoitsija, joka hihitteli siellä omassa päädyssään. Prinssi parka…
”Jos varakreivi suosittelee teitä, olette koulussa tuossa tuokiossa, etenkin kun olette noin hurmaava persoona! Toki, kun vain olette valmis. Minäkin autan mielelläni, mikäli vain tahdotte”, nainen jatkoi lempeästi. Elizabeth oli joutunut jättämään keskustelun seuraamisen, kun Ciel oli vihdoin tajunnut puhua tytölle, mutta ehkä parempi niin. Ainakin Ciel nyt oikeasti yritti, joten ehkä Elizabethkin oli ihan tyytyväinen.

SOMA

Soma oli niin onnellinen, nyt hänellä voisi olla oikeasti mahdollisuus opiskella ammatti ja olla hyödyksi muille! Varakreivillä oli vaikutusvaltaa ja Cielin täti oli ihan oikeasti lääkäri ja teki sitä työkseen tälläkin hetkellä ja kumpikin lupasi auttaa häntä pääsemään kouluun, joten kyllä hän pääsisi! Sitten hänen piti vain olla ahkera ja tehdä paljon töitä, että pärjäisi koulussa ja tietenkin sitä ennen hänen oli pakko opiskella jonkun kotiopettajan johdolla saavuttaakseen sellaisen tason, että yliopistossa pärjäsi. ”Kiitos! Teidän avullanne ei ole edes mahdollista, että epäonnistuisin!” Soma kiitti, tämä oli mahtavaa! Sitten hän voisi ihan oikeasti jäädä Englantiin. Hän voisi saada oikean työn, ehkä jossain kohtaa muuttaa ihan omaan asuntoon, eikä roikkua Cielin nurkissa, mutta nyt piti olla haikailematta liian kauas tulevaisuuteen ja keskittyä ensin sinne kouluun pääsemiseen. Kyllä kotona hämmästyttäisiin sitten, kun hän joskus kävisi siellä, miten hieno mies hänestä oli kasvanut!

Hän tuli vilkaisseeksi Meenaan, mahtoi tätä harmittaa, kun Soman tulevaisuus oli niin valoisa ja täynnä menestystä! ”Hähää! Siinäs kuulit Meena! Minusta voi tulla vaikka mitä mahtavaa vielä ja sinusta ei yhtään mitään muuta kuin jonkun kauppiaan vaimo, jonka nimeä täällä ei kukaan edes muista!” Hän ilmoitti voitonriemuisena, ihan turhaan nainen oli epäillyt, ettei hän pystyisi muuttumaan ja saavuttamaan mitään. Mahtoi tätä oikeasti kaduttaa ja harmittaa, että oli mennyt hylkäämään Soman tuollaisen toisen luokan kauppiaan takia, josta kukaan ei edes pitänyt!

MEENA

Meena yritti unohtaa moiset Somat ja varakreivit ja tämän turhat sukulaispojat ja yritti vain syödä ja oli kuin ei mitään olisi kuullutkaan. No heidän puheet kuitenkin kääntyivät johonkin lääkärileikkiin ja Meena myhäili tyytyväisenä, ettei jostain itsekkäästi pojan klopista ikinä nyt oikeasti voisi mitään lääkäriä tulla. Eihän hän pärjännyt edes yksin missään, aina piti olla joku peräänkatsoja ja tällä kertaa sitä vain toimitti se pitkä intilaismies, joka kurvaili kärryillä toisien päälle. Moukka hänkin, ihan niin kuin Somakin.

Meena ei kuitenkaan voinut olla kääntämättä vihaa täynnä olevaa katsettaan takaisin Somaan, kun tämä alkoi oikeasti ilkkumaan sillä, että hänestä nyt voisi tulla muka vaikka ja mitä mahtavaa ja Meena sai tyytyä olemaan vain kauppiaan vaimo. "Kuulehan keskenkasvuinen pojan kloppi, minä olisin naimisissa vaikka kivenkin kanssa, jos se olisi auttanut pääsemään kaltaisestasi tyhjäntoimittajasta eroon! Turhaan kuvittelet edes mitään lääkärin uraa. Sinusta ei ole sellaiseen, koska olet niin saamaton nassikka, joka ei ikinä pärjäisi maailassa yksin. Nytkin sinulla on vain uusi peräänkatsoja, joka hänkin on yhtä uuno niin kuin isäntänsä. Sillä kaikella en lähtisi leveilemään. Minulla on elämässäni kaikki oikein täydellisesti. En ole sinunkaltaisellesi madolle mitenkään kateellinen. Sentään minulla on elämässäni tosirakkaus, toisin kuin sinulla koskaan tulee olemaan", Meena tuhahti ja tunki salaattia suuhunsa ja leikki taas, ettei mitään Somaa ollutkaan.

ELIZABETH

Ciel näytti olevan ihan tyytyväinen siitä, että kreivin ilta oli saanut kurjan lopun. No, Elizabeth oli samaa mieltä, ei hänkään ollut kovin pahoillaan asiasta… Vaikka ei hän niin olisi kehdannut sanoa ääneen. Ainakaan kreivi ei ollut paikalla, joten hän oli uskaltanut sanoa edes sen verran, kuin oli sanonut. Cielin mainitessa mekkojen sotkemisesta Elizabeth oli vähällä punastua, mutta sai pidettyä itsensä rauhallisena.
”Olet oikeassa… Olisin pahoillani, ellei hän olisi ollut eilen illalla sellainen”, Elizabeth myönsi. Kreivi oli saanut hänen olonsa ihan kamalaksi ja suututtanut Cielin, joka oli kerrankin sanonut hänelle olevansa onnellinen…

Elizabeth kääntyi hämillään katsomaan sitä herra Laun seuralaista, Ran Maoa, joka ilmoittikin kaataneensa kreivin. Sitä enemmän Elizabeth kuitenkin häkeltyi Cielin tirskahduksesta. Ciel oli nauranut?! Elizabeth ei edes tajunnut näyttävänsä ehkä parin sekunnin verran järkyttyneeltä, kunnes naurahti itsekin ja sai pehmitettyä katseensa. Ciel oli nauranut… Voi, se oli ihanaa! Vaikka toinen olikin nauranut kreivin epäonnelle… No, se oli tässä tilanteessa sallittua. Tärkeintä, että Ciel oli nauranut! Pitäisiköhän hänenkin koittaa kreivin kaatamista tai vastaavaa? No ehkei sentään…
”Toivottavasti hän otti opikseen, niin ehkä naamiaisissa ei tapahdu vastaavaa”, Elizabeth hymähti. No ei tapahtuisi, jos hän siitä vain saisi päättää…

Samassa Soma alkoi ilkkua sitä Meenaa niin, että Elizabeth hätkähti ja nosti katseensa. Hän oli järkyttynyt Cielin tirskahduksesta niin kovin, että oli hetkeksi unohtanut koko lääkärikeskustelun. Meena ei selkeästi ottanut moisia haukkuja hyvällä, vaan alkoi heti tavalliseen tapaansa polkea Somaa. No eihän Soma ollut sanonut kiltisti, mutta Meena oli aikuinen! Olisi käyttäytynyt sen mukaan… Elizabeth katseli hetken Meenan suuntaan, mutta käänsi nopeasti katseensa pois. Toivottavasti Meenan mekko oli mennyt niin pilalle, ettei toinen enää ikinä voisi käyttää sitä! Mokoma tärkeilevä kana.



____________________________________________________________________________________




ALEISTER

Varakreivi hymyili vain iloisesti Madamen mukana, kun prinssi kiitteli heitä niin innoissaan. Innokkuus oli hyvä, sillä pääsi jo pitkälle! Sitten prinssi alkoi kuitenkin heti nälvimään hänen (vasta neljännen) parhaan ystävänsä vaimoa ja toisen ilmoittaessa, ettei nainen ollut muuta kuin joku kurjan kauppiaan vaimo, Aleister oli vähällä tukehtua veteensä. Jestas, poikahan oli mahdoton! Varakreivi hihitteli itsekseen prinssin sanoille, kyllä prinssi vain osasi järjestää juhliin ohjelmaa.

”No mutta, kyllähän minä nyt Hardyn nimen muistan”, Aleister päivitteli huvittuneena, toki muistikin, mutta eihän siinä nyt olisi ollut mitään hauskaa. Hardyn vaimo kilahtikin taas, ei ihan niin kovin kuin eilen, toki kukaan ei ollut vielä heittänyt juomiaan naisen päälle.
”Ahaa, tässä on kyse kostosta!”, hän nauroi iloisesti, voi, tämähän oli hauskaa! ”Siinä tapauksessa lupaan hankkia teille vaikka stipendin, prinssi”, hän iski panokset pöytään omahyväisenä.

”Ei muistella pahalla Hardy, prinssi on aina prinssi”, hän sanoikin kädellään viitaten, tuskin hänen paras ystävänsä nyt moisesta suutahtaisi. Vaimo ehkä, mutta toinen nyt suuttui ihan pikkuasioista muutenkin. Ja olihan tätä nyt hauska seurata.

SOMA

Ei ehkä taas olisi pitänyt, mutta minkä Soma luonteelleen mahtoi? Ja nyt kun Meena oli täällä, hän halusi näyttää naiselle, että tämä oli väärässä Somasta. Hän ei ollut mikään hemmoteltu palatsin lellipentu enää, nyt hän tahtoi oikeasti saada aikaan jotakin ja auttaa muita. No ei Meenaa tai tämän miestä eikä varmaan kreiviäkään, mutta muuten. Varakreivi tosin ilmoitti muistavansa kyllä Hardyn nimen, no miestä oli täällä jo sanottu sen verran monta kertaa ties miksi, että ei Soma oikein pysynyt perillä. Hän käytti sukunimeä, se ei muuttunut joka päivä. ”Mitä? Herbert, etkö olekaan Herbert?” Se kaapumies ihmetteli ja Hardy ei näyttänyt voivan kauhean hyvin.

Meena luonnollisesti suuttui Soman puheista ja ilmoitti olevansa mieluummin naimisissa kivenkin kanssa, jos olisi vain päässyt sillä Somasta eroon. No aika kivihän Meenan mies toki oli, että ihan hyvä vertaus sinänsä. Ja palautetta tuli siitäkin, ettei Soma tällaisena keskenkasvuisena kakarana mihinkään pystyisi, kun ei hän selvinnyt edes maailmassa yksin muutenkaan. ”No minä olenkin vielä lapsi, ei minun kuulukaan. Mutta niin sinä minut kuitenkin hylkäsit, vaikkei sinulle annettu kuin niin yksinkertainen työ, ettei tarvinnut kuin lasta vahtia, ja et pystynyt sitäkään tekemään.” Soma muistutti, että yksinhän Soma nimenomaan oli joutunut pärjäämään, kun hänen lapsenvahtinsa vain karkasi kaiken maailman Hardyjen ja Herbertien kanssa naimisiin. Mutta onneksi Meenalla oli niin hyvin kaikki nyt ja tosirakkaus, mitä Somalla ei tulisi ilmeisesti ikinä olemaan. No mistä hän sen muka tiesi? Kai hänellä oli ihan hyvät mahdollisuudet, kerta joku Meenankin oli huolinut? ”No olettekin toisenne ansainneet ja sovitte niin hyvin yhteen muutenkin. Samanlaisia lapsenhakkaajia molemmat, toivottavasti ette aio ikinä hankkia omia lapsia.” Soma huomautti, että oli Meena kyllä juuri itselleen sopivan kurjan ukonrähjän itselleen löytänyt.

CIEL

Elizabeth myönsi Cielin olevan oikeassa Aloisin epäonnesta ja kurjasta tanssiaisten lopetuksesta. Olisi Elizabeth kuitenkin pahoillaan Aloisin puolesta, jos Alois ei olisi vain ollut sellainen idiootti. "Kreivi on kyllä melkoinen... En ole varma olisiko hän pahoittelujen arvoinen, vaikkei olisi juhlissa mitään tehnytkään", Ciel tuumi ja no ei olisi. Ciel vihasi Aloista koko sydämestään ja maailma olisi paljon parempi paikka, jos Aloista ei olisi olemassakaan. No hyvällä tuurilla joku laittaisi kreivin päiviltä juhlien aikana. Sehän se vasta juhlien paikka olisikin.

Elizabeth oli kuitenkins seuraavaksi hieman hämillään Ran Maon sanomisista, kun tämä oli myöntänyt kaataneensa Aloisin booliin. Cielin tirskahduksen jälkeen Elizabeth kuitenkin näytti hieman jopa järkyttyneeltä, mutta vain ihan hetken, kunnes naurahti sitten. Ciel tajusi hieman vasta sen jälkeen, että oli tosiaan tirskahtanut kreivin epäonnelle ihan ääneen sen ollessan täysin aito tunne eikä samalla tavalla teennäinen kuin hänen ns. ulospäin näytetyt muut "tunteet" aikaisemmin. No kerta se oli ensimmäinenkin pitkän ajan kuluttua. Hämmentävää tosin, mutta siltä siis tuntui näyttää tunteita eikä vain pantata niitä sisäänsä. Ciel ei edes muistanut, miltä se oli aikoinaan tuntunut. Omalla tavalla vapauttavalta, vaikka olihan se kai aika julmaa nauraa ääneen jonkun epäonnelle. Mutta onneksi se joku oli vain Alois ja kaikki vihasivat häntä paitsi Alois itse, joten kukaan tuskin pahastui. Elizabeth kuitenkin toivoi, että Alois olisi ottanut opikseen, ettei sitten naamiaisissa tapahtuisi vastaavaa. "Niin, sitä minäkin kyllä toivon, vaikka Aloisin tuntien... no se ei ole kovinkaan todennäköistä. Eihän se naulakkokaan loppujen lopuksi opettanut mitään. No saattoi kreivi kyllä oppia puhumaan normaalimmin, mutta muuten en juuri ole muutosta nähnyt. Mutta toki, jos ihmeidenaika ei vielä ole ohi. Ehkä hän oppi jotain", Ciel tuumi perään. No tuskin oppi, mutta saattoi sitä toivoa.

Cielin huomio kuitenkin kääntyi seuraavaksi Somaan, kun tämä alkoi yhtäkkiä ilkkumaan kovaan ääneen Meenalle, joka sitten vastasi täyslaidallisella Somalle. Mutta oliko nainen edes tosissaan? Hän oli aikuinen nainen ja käyttäytyi kuin mikäkin kakara ruokapöydässä. No ei Somakaan kovinkaan kauniisti ollut sanonut ja hänkin oli ikänsä puolesta aikuisuuden kynnyksellä ja käyttäytyi kuin kakara, mutta oli tuo nyt kuitenkin aika lapsellinen veto oikeasti aikuiselta naiselta. Tai ikänsä puolesta aikuiselta. Henkisesti hän taisi olla aika jälkeenjäänyt. Varakreivi puolestaan vaan intoili vieressä menemään, mutta hän nyt oli pihalla koko ajan ja outo tapaus, joten tuo nyt ei ollut uutta. Toisaalta ei ollut myöskään Soman tai Meenankaan käytös. Ruokailu oli kyllä aina yksi kaaos tämän porukan kanssa.

MEENA

Soma väitti olevansa kovin vieläkin ilmeisesti lapsi, joten ei hänen kuulunutkaan pärjätä yksin. "Vieläkin? Älä naurata... Olet kohta aikuisuuden kynnyksellä. Et ole ollut lapsi enää moneen vuoteen. Jopa tuo ruipelo jaarli pystyy elämää ilman kokoaikaista kyttäämistä ja on sinua nuorempi. Et kai sinä nyt hyvä ihminen enää jotain lapsenvahtia tarvitse", Meena totesi kuivasti Soman jatkaessa vain, että Meena nyt oli hänet niin kovin hylännyt, vaikkei Meenalle annettu muuta työtä kuin lapsenlikkana oleminen ja ei nainen siihenkään pystynyt. "Ei siinä ollut pystymisestä kyse vaan puhtaasta halusta. En halunnut katsoa perääsi. Olit rasittava kakara etkä ole muuttunut niiltä ajoilta tippaakaan. Luulet muuttuneesi, mutta olet samanlainen ipana edelleenkin. Olet lähinnä kasvanut vain pituutta, mutta muuten et ole kasvanut ollenkaan", Meena päätti vuorostaan muistuttaa, missä mentiin.

Mitä Meenan rakkauselämään sitten kuului, niin parempaa ainakin kuin Soman, jonka mielestä Meena ja Harold olivat luodut toisilleen jatkaen vielä siihen, että he olivat kumpikin lapsienhakkaajia. "Pyh, ei pidä paikkaansa, koska sinä et ikäsi puolesta ole enää lapsi. Etkä myöskään fyysisesti. Henkisesti kyllä, mutta se on aivan eri asia. Minä en ole lapsia lyönyt", Meena vain totesi. Lopuksi Soma meni vielä siihen, että toivoi, ettei Meena ja Harold saisi omia lapsia ikinä. "Toivottavasti sinäkään et ikinä lisäänny. Siitä seuraisi vain harmia", Meena vastasi tarjoten potut pottuina.

ANGELINA

Prinssi päättikin sitten näpäyttää sitä Westin vaimoa ihan tosissaan, eikä Angelina voinut kuin ihailla vierestä. Ihastuttavaa kerrassaan, miten eläväinen prinssi olikin! Hieman lapsellinen ehkä… Tosin tämä Meena nyt oli monin kerroin lapsellisempi, alkaen haukkua ja sättiä prinssiä siihen tyyliin, että oksat pois. Angelinasta alkoi tuntua, että kuolema olisi Westille armollisempi kohtalo, kuin tuollaisen naisen kestäminen. Prinssin kuitenkin vetäessä esiin sen, että kumpikin oli kuulemma jotain lastenhakkaajia, Angelinan katse kaventui hieman. Siihen rouva Westillä ei ollut mitään hyvää puolustusta, eikä hän voinut olla hiljaa.

”Anteeksi, mutta aikuisuuden ikä on laillisesti 21. Mikäli prinssi on alle kahdenkymmenen, on hän siinä tapauksessa edelleen teini-iässä, mikä tarkoittaa hänen olevan lapsi. Olisi hän kuinka ärsyttävä tahansa, on hän silti lapsi ja lapsen lyöminen on Englannissa tätä nykyä lain vastaista”, Angelina sanoi väliin, edes katsomatta Westiin tai tämän vaimoon päin. Hän oli kiukkuinen, mutta peitti sen täydellisesti ja jatkoi vain hiljaksiin vetensä juomista. Oli naisella otsaa, ensin lyö lasta ja sitten yrittää vielä kierrellä asiaa. Angelina kuitenkin hymähti vain hiljaa, kaikenlaista roskasakkia sitä saapuikin parempien ihmisten pariin.

HAROLD

Lounas oli taas alkanut liian hyvin, että se olisi voinut kestää loppuun asti muuttumatta katastrofiksi. Ensin prinssi oli alkanut puhua varakreivin kanssa Haroldista ja Meenasta pahaa pöydän toisessa päässä ja nyt Meena oli hermostunut prinssin huonosta käytöksestä ja kaksikko riiteli taas. Kyllä hän Meenaa ymmärsi, prinssi oli huonotapainen, mutta hehän nimenomaan halusivat saada hänet menettämään malttinsa ja näyttämään huonotapaiselta. ”Meena rakas, rauhoitu. Älä anna heidän provosoida itseäsi noin.” Harold yritti rauhoitella vaimoaan, mutta kyllä tuolle asialle pitäisi tehdä jotain. No sitten tilanne vain paheni, kun prinssi mainitsi siitä kamalasta illasta, kun se peuranpäinen kammotus oli murtautunut Haroldin taloon ja tuhonnut hänen tuhansien arvoisen Tiffany Gallé lamppunsa pirstaleiksi! Vieläkin itketti, kun sitä tuhoa ja hävitystä muisteli. Ja no olihan hän ehkä silloin saattanut käskeä Agnia lyömään prinssiä, mutta eihän hän nyt itse ollut mitään tehnyt, eikä Agnikaan ehtinyt, kun se peurakatastrofi tapahtui. Ja itsepä murtautuivat hänen taloonsa! Mutta missähän ihmeen välissä Meena oli ehtinyt prinssiä lyödä? No ei hän syyttänyt naista, prinssi todennäköisesti kerjäsi sitä itse.
__________________________________________________________

SOMA

Sitten Meena jo nurkui, että vieläkö Soma kuvitteli olevansa lapsi, koska hänhän oli kohta jo melkein aikuinen, eli hän ei ollut lapsi enää hetkeen. ”Mitä ihmettä nyt oikein taas horiset? Juuri sanoit minun olevan kakara ja nyt sitten en olekaan ollut sitä useaan vuoteen, koska olen melkein aikuinen. Ei tuossa ole mitään järkeä, päätät lennosta mikä sopii sinun tilanteeseesi parhaiten.” Soma huomautti. Ei hän aikuinenkaan ollut, joten Meenan oli turha itkeä sitä, ettei hän nyt ehkä mikään pikkulapsikaan enää ollut. Onneksi hän sai ammattiapua, kun Cielin täti valisti Meenaa, että Soma oli kyllä lapsi vielä siihen asti, että täyttäisi 21 ja siihen meni vielä jokunen tovi. ”No sinä sentään löit ihan itse, miehesi kiristi vain Agnin tekemään likaiset työt puolestaan.” Soma sanoi, ei ehkä olisi pitänyt, ei hänkään ihan laillisesti siellä Westin nurkilla roikkunut, mutta hän kiristi Agnia konnuuksiinsa mukaan, joten kyllä Somalla oli ihan syy tulla sinne selvittämään, mistä oli kyse.

MEENA

Harold sanoi sitten pian, että Meenan pitäisi rauhoittua eikä antaa moisen itikan provosoida itseään. "Tiedän, mutta se hieman kiehahti", Meena sanoi hieman rauhoittuneempana, mutta jos prinssi tai joku muu vielä avaisi suutaan, niin Meena ei ihan tiennyt, mitenpäin hänen pitäisi edes olla. Hänellä vaan oli tapana maksaa potut pottuina eikä vain tyytyä siihen, mitä joku muu hänestä milloinkin valitti ja itki.

Soma ei kuitenkaan osannut pitää päätään kiinni, mutta eihän hän koskaan osannut. Aina hän oli tuollainen itsekäs kakara! Tällä kertaa hän valitti sitä, että juurihan Meena oli sanonut, että Soma oli kakara, niin nytkö hänen pitäisi olla jo aikuinen. "No väännetään sitten rautalangasta, jos kerta olet noin typerä. Käyttäydyt kuin lapsi, mutta et ole sitä ollut enää fyysisesti hetkeen aikaan. Tajusivatko aivosi nyt jotain?" Meena tuhahti perään. No ei auttanut, koska seuraava halusi ottaa osaa ongelmaan ja nyt oli niin, että täysi-ikäisyyden raja oli Englannissa 21 vuotta. No Intiassa ei ollut (tai en tiiä oliko silloin aikoinaan), mutta toki... Maassa maan tavalla ja Meena ei toki ollut Englannin täysi-ikäisyyden rajoista perillä. No aina oppi uutta, mutta hitot se Meenaa kiinnosti. Soma oli sen ihan ansainnut. Sitten Soma jatkoi, että Meena oli lyönyt ihan itse, mutta Harold kiristänyt Agnia siihen puolestaan. "No mitä murtauduit asuntoon! Oma vikasi! Ja tanssiaissakin laitoit tuon blondin likan puolestasi minun kimppuuni, että hän voisi pilata mekkoni ja sinne meni kuule kallis mekko, että kyllä sinä sen ihan ansaitsit ja likkakin olisi ansainnut, mutta likka nyt on tietenkin vasta lapsi. Sinun ikäiseltä olisi olettanut jotain muuta, mutta ei. Että turhaan syytät Haroldia siitä, että hän käski tekemään likaisen työn puolestaan, kun teit itsekin juuri niin ja käytit pikkutyttöä hyväksesi. Harold sentään aikuista miestä ja edelleenkin itsehän murtauduin asuntoon. Ei sekään ole mitenkään laillista yhtään sen enempää!" Meena tuhahti Somalle.

AGNI

Agni oli koko lounaan ajan ollut niin ylpeä prinssistä, joka pohti niin tärkeitä asioita ja tavoitteita. Hänen prinssinsä tahtoi olla lääkäri ja auttaa muita! Kuinka epäitsekäs ja hieno mies toisesta oli kasvanut… Vaikka edelleenhän prinssi oli nuori. Meena ei suinkaan ollut asiasta samaa mieltä, sillä prinssi alkoi provosoida naista ja pian heillä oli riita ilmiliekeissä. Agni katseli hieman hätäisenä, miettien mitä tekisi, kun samassa prinssi ilmoitti kaikille sen miten herra West oli pakottanut hänet lyömään prinssiä. Agni järkyttyi pahanpäiväisesti, hyvä ettei pyörtynyt. Eihän hän onneksi ollut lyönyt prinssiä, mutta pitikö siitäkin muistuttaa?
”Prinssi hyvä, pyydän, älkää-”, Agni yritti hieman vapisevalla äänellä, kun Meena raivosi taloon murtautumisesta ja siitä, miten West oli hyväksikäyttänyt häntä. Tämä oli ihan kamalaa! Agni laski katseensa epätoivoisena, hän oli niin huono palvelija! Voi, mitä hän tekisi? Eihän tällainen palvelija edes ansainnut elää! Tulla nyt (jonkun turhan) Westin hyväksikäyttämäksi!



____________________________________________________________________________________




ELIZABETH

Cielin ja hänen keskustelu oli hieman jäähtynyt, kun Soma alkoi riidellä Meenan kanssa. Pian olikin taas puhe lyömisestä ja Elizabethilla nousi pala kurkkuun, koska hänen takiaanhan Meena oli Somaa lyönyt. Elizabeth seurasi hieman jäykistyneenä tilannetta, kun Meena sitten vihdoin kuulutti kaikille sen, miten Soma oli mukamas usuttanut hänet pilaamaan tämän mekon. Tai no, kaikki muut olivat kyllä kuulleet sen juhlissa, paitsi Ciel… Miten noloa!

Elizabethin teki mieli puolustaa Somaa, mutta ei hän saanut suutaan auki, häntä hävetti liikaa. Eihän se ollut yhtään Soman vika… Meena oli ihan uskomaton nainen! Miksi toinen keksi moista päästään ja vain syytti Somaa, oliko toinen ihan läpi päästään? Hieman Elizabethilta meni jonkun kotiin murtautumiset ohi, koska hän oli liian järkyttynyt.

SOMA

Meena se ei suostunut hyväksymään olevansa väärässä. Milloin hänestä oli tullut tuollainen kamala nalkuttava räähkä? Ja miten Soma oli ikimaailmassa mennyt ihastumaan moiseen? Siinä oli mysteeriä kerrakseen. Mutta niin, eihän Soma ollut lapsi Meenan mielestä, vaan lapsellisesti käyttäytyvä aikuinen. No Meenan nimenomaan pitäisi tietää, miten turvattua elämää Soma palatsissa oli viettänyt, ei siinä kauhean itsenäiseksi aikuiseksi kasvanut ja… ”Tiedätkö ketä sinun pitää syyttää, jos käytöstavoissani on jotain valitettavaa? Kukakohan se minut lapsena kasvatti? Ettet vain olisi ollut sinä, että onko se nyt ihmekään, kun tuota sinunkin niin aikuista käytöstäsi katsoo.” Soma huomautti, koska Meenan seurassa hän lähinnä oli ollut ja Meena oli lapsenvahtina ollut vastuussa hänen kasvatuksestaankin, koska vanhemmat sitä eivät ainakaan olleet tehneet ja opettajatkin aika pienessä määrin. Ja Meenalla oli ollut Somaan aika suuri vaikutus kun hän oli ollut lapsi.

Sitten Meena meni möläyttämään sen, että itsehän Soma heidän taloonsa murtautui. No hän ei oikein voinut paljastaa Cielin ja hänen khansamansa osallisuutta asiaan, joten toivottavasti he eivät ihmettelisi, miten Soma sinne omin neuvoin pääsi murtautumaan. ”No se on toki aivan totta, mutta te ryöstitte minulta Agninkin, kyllä minulla oli mielestäni ihan oikeus kuulla mistä oli kyse. Oma vikanne, kun vehkeilitte kaikki selkäni takana ja kehtasitte vielä käyttää Agnia julmasti hyväksenne.” Soma puolustautui, ei hän olisi kenenkään Westin taloon tunkeutunut, elleivät he olisi tehneet siellä jotain hämäräbisneksiä. Ja Westin kannalta olisi hyvä, jos Meena ei liikaa paljastaisi, hän kuitenkin pisti kilpailijoitaan Agnin avulla kylmiksi, että hän ei varmaan olisi Meenaan kauhean tyytyväinen, jos se tulisi ilmi.

Kun Meena alkoi syyttää häntä Elizabethin hyväksikäytöstä, Soma vilkaisi Elizabethia, joka näytti menevän aika vaikeaksi. Että Meena kehtasi! Soma nousi siinä kohtaa ylös tuolilta ja nyt ei ollut enää kyse hänestä, hän ei antanut Meenan vetää Elizabethia tähän. ”Se oli Meena vahinko, en usuttanut ketään kimppuusi. Nauroin siksi, että se oli sinulle ihan oikein, kun olet tuollainen ilkeä eukko. Elizabethia on turha syyttää mistään, niin olisi voinut käydä kenelle tahansa.” Soma puolusteli, vaikka tiesi erittäin hyvin, ettei Elizabeth sitä vahingossa ollut tehnyt. Muiden ei kuitenkaan tarvinnut sitä tietää, eikä Meenalla ollut todisteita siitä, että hän olisi sotkenut Meenan prinsessamekon tahallaan. ”Mutta jos se on rahasta kiinni, niin kuule korvaan sen mekon sinulle. Lopeta jo se marina siitä olemattomasta prinsessahetkestä ja kasva ihan itse vain aikuiseksi.” Soma ilmoitti, mikään Meenan käyttämä riepu ei voinut olla niin arvokas, että se olisi hänelle tuntunut missään.

Agnikin alkoi seuraavaksi panikoimaan, että prinssin piti lopettaa. Miesparka, oli kamalan julmaa pakottaa Agni Somaa vastaan, sen oli mahtanut tuntua Agnista kamalalta! Ja Soma oli vielä uskonut, että Agni olisi oikeasti pettänyt hänet omasta tahdostaan! Ei Agni tekisi ikinä niin ja tietenkin se oli Meenan ja tämän kurjan miehen ilkeää juonittelua. ”Ei se ollut sinun syysi Agni, sinä tottelit heitä minun takiani, koska he kiristivät sinua. Se oli ruma temppu, minun ulos saattamiseni olisi pitänyt riittää, mutta mitä tuollaisilta kurjilta konnilta voisi odottaa.” Soma sanoi, hän ei syyttänyt Agnia lainkaan. Kuultuaan, miten Meena oli Agnia kiristänyt, hän oli ymmärtänyt, että Agni oli vain pelännyt miten rikki Soma olisi mennyt, kun olisi saanut tietää Meenan olevan oikeasti tuollainen kamala noita-akka.

MEENA

Soma syytti sitten seuraavaksi kasvatuksestaan Meenaa. No olihan se toki totta, että Meenan Soma piti kasvattaa, koska vanhammat olivat saamattomia ja yhtä saamaton oli Somakin. Selvästi vanhempiinsa tullut, sukuvika siis. "No minkäs minä sille mahdan, jos oppi ei mennyt perille. Älä minua siitä syytä. Tein minkä pystyin, mutta idioottia on aika vaikea kasvattaa kunnon kansalaiseksi ja kuten näkyy kasvatus ei mennyt kaaliin. Taas sitä vaan syytellään muita siitä, mihin itse voisi vaikuttaa. Ethän sinä nyt 17-vuotiaana enää lapsenlikkaa tarvitse. Pitäisi sinun tuossa iässä osata itse pohtia käytöstäsi. Ei siitä syytellä muita enää, mutta ethän sinä muuta osaakaan, kun syyttää muita kaikesta ja itse olet puhdas pulmunen. Kuka lie naiivi tuollaista uskookaan, mutta ei mene kyllä läpi minulta. Itse olet vastuussa itsestäsi ja teoistasi tätä nykyä", Meena totesi Somalle, että turha hänen oli Meenan kasvatuksia moisesta syyttää enää tuossa iässä. Kasvaisi jo aikuiseksi.

Soma ihme ja kumma kuitenkin myönsi murtautumisensa heidän taloonsa, mikä toki oli jo saavutus eikä hän syyttänyt siitä ketään muuta. Paitsi, että kuitenkin syytti, koska nyt murtautumisen syy oli se, että Meena ja Harold olivat ryöstäneet Agnin häneltä. "No olihan se ehkä väärin toki, mutta ei se murto kuitenkaan ollut yhtään sen enempää oikein ja siitä sinä olet vastuussa ihan itse. Asian olisi voinut hoitaa myös toisin, mutta ei, sinä päätit murtautua taloomme", Meena totesi, mutta ei nyt sen kummemmin asiaan paneutunut enää, koska eivät Haroldin bisnesasiat nyt muille kuuluneet.

Mutta sitten Meenan mekkoon, jonka se blondi oli pilannut, koska Soma, mutta se olikin sitten yllätys vaan vahinko. Ja Soma nauroi siksi, koska se oli ollut oikein Meenalle, mutta tämä Elizabeth oli vain syytön tapaukseen. "Niin niin, ethän sinä mitään ikinä myönnä. Kaikki on aina joko vahinko tai jonkun toisen syy tai vahinko, mutta mikään ei ikinä ole sinun syysi. Kyllä minä sinut tunnen, joten turha yrittää", Meena totesi vain Soman jatkaessa, että jos se oli rahasta kiinni, niin hän voisi sen korvata eikä ymmärtänyt prinsessahetken päälle. Moukka. "En minä sinun rahojasi kaipaa. Pidä hyvänäsi vain", Meena tuhahti sen Soman turhan palvelijankin alkaessa jotain itkemään nyt, että lopettaa pitäisi, mihin Soma vain paijasi, ettei vika toki Agnin ollut. Ei ei, ei tietenkään ollut. Eihän Somassa ja Agnissa vikaa ikinä ollut, mutta antoi olla. Jos Soma vain voisi pitää päänsä kiinni nyt.
________________________________________________________________________

CIEL

Ciel seurasi yhtäkkiä alkanutta riitaa sivusta nyt, kun hänen ja Elizabethin keskustelu oli hieman jäätynyt. Ciel ei oikein pysynyt perillä, mistä kaikesta Soma ja Meena riitelivätkään, kun kaikesta mahdollisesta he nyt väänsivät, että osa meni kyllä ohi. Mutta sitten Meena syytti yllättäen Somaa jostain Elizabethin hyväksikäytöstä, että Soman takia Elizabethin oli pitänyt mennä sotkemaan Meenan mekko. No tuskin nyt sentään oikeasti ja Soma sanoi sen olevan vahinko, mikä toki oli todennäköisempi selitys kuin, että Soma nyt olisi Elizabethia käyttänyt hyväkseen. Kai Elizabeth nyt olisi Cielille siitä sanonut, jos Soma oli joku hänen hyväksikäyttäjänsä siinä missä Aloiskin käytti Elizabethiä tullakseen Cielin ja Elizabethin väliin. Tai ainakin Ciel toivoi, että Elizabeth kertoisi siitä, jos joku tekisi väärin häntä kohtaan. Mutta Elizabeth oli mieltänyt Soman hyväksi ystäväkseen, joten miksi Soma nyt olisi tyttöä käyttänyt? Meenalla nyt viirasi päässä muutenkin, joten tuo nyt ei mennyt kyllä läpi ollenkaan. Mutta Ciel ei ollut kyllä tietoinen mistään mekkosotkuista. Elizabeth tosin näytti melko nolostuneelta, kun asia oli tullut ilmi. "Oletko kunnossa?" Ciel puolestaan huolestui Elizabethistä, koska olihan tuo nyt törkeyden huippu syyttää Elizabethiä moisesta ja satuilla jotain ties mitä jostain hyväksikäytöistä vailla minkäänlaisia todisteita.

GRELL

Taas ihmiset pistivät ranttaliksi, eihän tätä katastrofia voinut enää edes lounaaksi kutsua. Grell seurasi kyllästyneenä sivusta, kun se riivinrauta-intialaisnaikkonen kitisi prinssille, joka laukoi kyllä sellaista tekstiä että. Voi jestas, nainenhan oli ainakin 37 ulkonäön perusteella ja silti piti tapella jonkun natiaisen kanssa. Kun päästiin johonkin mekonsotkemisjuttuun, Grell kuunteli hieman kiinnostuneempana. Aivan joo, tuo sama hupakko oli tullut vollottamaan juhlasaliin, kun he olivat vielä tanssineet Undertakerin kanssa.

Kuullessaan mekon olleen kallis, Grell naurahti ääneen.
”Sinä voit uskoa niin, mutta vakuutan ettei kukaan muu nähnyt sitä”, Grell sanoi kyllästyneenä ja virnisti. Kyllä hänen leninkinsä oli ollut sata kertaa kauniimpi, kuin tuon naisen ruma kolttu.
”Olisittepa nähneet mekon siinä kohtaa, kun nainen oli itse mennyt punaviiniin pyörimään! Boolilta sen olisi vielä voinut pelastaa, jos ymmärtäisi vaatteista mitään, että etköhän sinä tuhonnut sen ruman kolttusi ihan itse.”

SOMA

Ei Meena vieläkään suostunut nielemään tappiota, että se vika olikin Soman ymmärryksessä, kun ei Meenan käytösopit olleet menneet perille. No olisivat varmasti menneet, mutta kun ei Meena ikinä kieltänyt häntä mistään, hemmotteli pilalle sen minkä kerkesi, koska pelkäsi saavansa huutia, jos kehtaisi kohdella prinssiä huonosti. Ja kyllähän Soma sen nyt oli jo tajunnut, että hänen aikaisempi käytöksensä oli ollut itsekästä ja lapsellista ja tehnyt siihen parannuksen ja työsti sitä asiaa edelleen parhaansa mukaan. kyllä hän tajusi, ettei hän enää voinut muita syyttää omasta käytöksestään, mutta käytös kumpusi siitä, miten häntä oli lapsena kohdeltu ja kasvatettu, että kyllä Meena oli siihen asiaan aika paljon vaikuttanut. Ehkä asiasta oli kuitenkin väännetty Meenalle taas sen verran, että oli turha jatkaa, ei voinut vaatimattoman ihmisen aivot tällaista asiaa ymmärtää. Tai Meena ei lähinnä suostunut olemaan väärässä.

Ihmeiden aika ei ollut ohi, koska Meenakin tajusi, että oli ollut väärin kiristää Agnia voittamaan Westille se curry-kilpailu sillä, että Meena esittäisi jatkossakin Somalle ystävällistä ja hyvin kasvatettua naista. Ja hienostihan Meena oli osansa hoitanut, kun sitä heidän Englannin ensitapaamista muisteli. Soma oli käsittänyt väärin, koska Meena ei ollut kertonut hänelle lähtönsä syitä, ja ollut oikeasti huolissaan. No eniten itsestään, että miten hän ilman Meenaa pärjäisi, mutta myös Meenasta. Ja no turhahan se huoli oli ollut, koska paremminhan Soma ehdottomasti nyt pärjäsi ilman Meenaa. ”No jos ette olisi kiristäneet Agnia alkuunkaan vaan jättäneet meidät rauhaan, ei olisi tarvinnut murtautua mihinkään.” Soma huomautti, että hän ei ollut se, joka tämän ongelman oli aloittanut. Ei kai hän mennyt ovelle koputtelemaan, kun ei yhtään tiennyt missä salapuuhissa Agni siellä hiipparoi, siinähän olisi voinut käydä huonosti. Salaa hänen piti se selvittää, jos tahtoi tietää, missä mennään, koska kukaan ei kertonut hänelle mitään! Paljolta oltaisiin säästytty, jos hänelle oltaisiin kerrottu asioita eikä vain juonittu hänen selkänsä takana.

Mitä tuli Meenan mekkokatastrofiin, niin ei hän suostunut uskomaan, että kyseessä oli vahinko. ”Anteeksi, kun puutun, mutta olin paikalla, kun neiti törmäsi minuun ja läikytti boolinsa. Vahinkohan se oli.” Lau huomautti, että siinä Meenalle, yrittäköön nyt väittää muuta. Sitten yhtäkkiä se punahiuksinen hiukan pelottavan näköinen nainen alkoi nauraa, että olisivatpa muut nähneet Meenan mekon, kun tämä oli pyörinyt punaviinissä sen kanssa. ”Siis olet ihan uskomaton! Olet itse humalassa sotkenut halvan kolttusi ja syytät Elizabethia!” Soma tyrmistyi. kyllä oli naisella otsaa, onneksi hän ei huolinut Somalta korvausta mekosta, koska Meenan vikahan tämäkin nyt selvästi taas oli.

HAROLD

Meena ei tajunnut vaan vänkäsi prinssin kanssa, luulisi hänen nimenomaan tuntevan prinssiä sen verran hyvin, ettei tuosta vänkäämisestä ollut apua. Kumpikin vain yllytti toisiaan. Hieman hän oli kalvennut, entisestään, kun Meena huuteli vähän turhan paljon siitä kauhujen yöstä, kohta hän varmaan kiekuisi senkin, miksi he prinssin palvelijaa olivat kiristäneet. No ei sentään. Pyörtyminen oli taas lähellä, kun prinssi haukkui Meenan leningin halvaksi koltuksi! Sitä se ei todellakaan ollut, mikä katastrofi, kun se oli mennyt pilalle. Mutta ei Haroldkaan ihan ymmärtänyt, millä logiikalla Meena oli senkin saanut prinssin syyksi. ”Nyt Meena olisi korkea aika olla hiljaa.” Hän sanoi sellaisella äänensävyllä, että tämä aihe voitaisiin jo jättää ja Meena vängätä asiasta prinssin kanssa jossain kahdestaan. ”Ai niin, minä löysin tällaisen. Tunnistaako joku, kenen se on?” Yhtäkkiä se kammottava kaapumies pöydän toisella puolella sanoi ja heilutteli jotakin violettia viuhkaa.

ELIZABETH

Elizabeth olisi halunnut vajota pöydän alle, ihan kamalaa, nyt Ciel ja Edward ja äitikin tietäisivät, että hän oli heittänyt boolit Meenan mekolle! Soma onneksi nousi siinä kohtaa ylös ja alkoi puolustaa häntä, mutta Meenalle ei tuntunut menevän mikään jakeluun. No se oli huomattu eilen… Cielin kysyessä oliko hän kunnossa, Elizabeth vilkaisi toiseen nolona.
 ”O-olen… Se oli ihan oikeasti vahinko, ei minun ollut tarkoitus, pyysin eilen jo monta kertaa anteeksi”, Elizabeth sanoi hiljaa. No eihän se oikeasti mikään vahinko ollut, mutta enemmän häntä hävetti se, kun kaikki saivat ylipäätään tietää koko jutusta. Herra Lau onneksi puuttui vielä asiaan ja varmisti myös Meenan ymmärtävän, että kyseessä oli vahinko. Olisikin ollut... Vaikka se oli kyllä ollut Meenalle ihan oikein.



____________________________________________________________________________________




ALEISTER

Varakreivi oli hieman järkyttynyt, kun oli saanut kuulla parhaan ystävänsä Hardyn ja tämän vaimon olevan lastenhakkaajia, kaikkea sitä! Uskomatonta, kerrassaan pöyristyttävää. Kun Hardyn vaimo vielä kitisi mekostaan ja sen hinnoista, teki varakreivin hieman mieli sanoa köyhille että olisivat hiljaa, mutta köyhän ei-ihan-niin-köyhä aviomies onneksi hiljensi köyhänsä ihan itse. Voi jestas, mikä lounas tästä olikaan tullut. Ilmeisesti nainen oli sotkenut mekkonsa ihan itse myöhemmin, eikä varakreivi oikein käsittänyt, miksi nainen yritti syyttää siitä kaikkia muita. Hardy olisi voinut alkaa mieluummin vaimonhakkaajaksi, kuin lastenhakkaajaksi… No ei sentään.
 ”No niin, eiköhän nyt ole korkea aika hieman rauhoittua”, varakreivi sanoikin vain kaikessa rauhassa, kun Hardykin oli hiljentänyt vaimonsa.

Samassa hänen parempi paras ystävänsä Undertaker alkoikin kysellä, tiesikö kukaan jostain asiasta, minkä hän oli löytänyt. Varakreivi käänsi katseensa Undertakeriin, joka yllättäen heilutteli hänen Janette-kultansa viuhkaa!
 ”Oi, sehän on minun kultaseni viuhka, mistä te sen löysitte? Minun täytyy palauttaa se hänelle, kun taas näen hänet, kiitos kovasti!”, varakreivi hämmästelikin. Mistä ihmeestä Undertaker oli saanut Janetten viuhkan?

UNDERTAKER

Kyllä oli ollut taas menoa ja meininkiä, pääruokakin oli tuotu, mutta harva edes huomasi sitä, kun keskustelu ja riitely kävi niin kiivaana. Huvittavia otuksia nämä ihmiset. Kun tuli sopiva tauko Undertaker päätti vihdoin kysyä siitä viuhkasta, jonka oli yöllä löytänyt. Varakreivi tunnisti sen hänen seuralaisensa viuhkaksi ja ihmetteli mistä Undertaker oli sen löytänyt. ”Joku potkaisi sen naamaani, kun kurkistin pöydän alta, mikä meteli salissa oli päällä. Siitä oli paljon apua Herbertin, joka ei olekaan Herbert, herättämisessä, kun hän pökertyi pöydän alle. Tai viereen, vedin hänet pöydän alle, ettei kukaan kompastuisi häneen.” Undertaker selitti, mutta selvisi nyt sitten sekin, kenen viuhkaa hän oli lainannut.

ALEISTER

”Potkaisi? No johan oli tökeröä käytöstä”, varakreivi ihmetteli, yrittäen kuumeisesti pohtia missä oli ollut sillä välin, kun Janette oli lähtenyt.
”Missäköhän minä silloin olin… En muista yhtään, miksi kultarakkaani olisi heittänyt viuhkansa menemään tai potkaissut sen jonkun naamaan…”. Hän muisti hämärästi Edgarin selittäneen jotain Janetten lähdöstä, se oli… ennen kuin Alois oli lentänyt boolimaljaan! Niinhän se oli! Mutta mitä hän oli tehnyt, ennen kuin Alois oli lentänyt boolimaljaan? Aleister mietti kuumeisesti, juoden keskittyneenä vettään. Hän oli tanssinut… Ah aivan, Madamen kanssa! Mutta oliko hän pyytänyt Madamea tanssimaan vai mitä oli tapahtunut? Hän muisti sinisen mekon, kaksi oikeastaan ja sitten Madam oli ilmestynyt jostain hänen seuraansa. Oliko hän puhunut markiisin tyttären kanssa? Miksi ihmeessä, tyttö oli hieman nuori hänelle ja sitä paitsi varattu. Jotain kummaa siinä keskustelussa oli ollut…

Samassa varakreivi muisti. Hän iski juomalasinsa niin lujaa pöytään, että kolahti.
”Charlotte!”, hän voihkaisi. Hänen rakas, kaunis, suloinen Charlottensa! Miten hän oli saattanut unohtaa! ”Siksi joutseneni lähti, hän tuli mustasukkaiseksi Charlottesta! Voi, armas, suloinen Charlotte!”, varakreivi henkäisi ja vajosi hieman taas unelmiinsa.
”Ah ja voih, mikä kohtalon iva olenkaan! Aleister, sinä Onnettaren narri!", mies lähes huudahti.
"Löysin elämäni rakkauden tanssiaisissa ja annoin hänen karata käsistäni, kuin hänen läsnäolonsa olisi ollut minulle itsestäänselvyys”, varakreivi parahti. Miten ajatus riipikään hänen sydäntään! Tapaisiko hän Charlotteaan enää koskaan?
”Ja tämä on jo toinen kerta, kun olen sallinut itseni päästää sellaisen harvinaisen neidon vapaaksi! Ensin tanssiaisissani aikaa sitten se sievä, nuori neitokainen vaaleanpunaisessa asussaan… Ja nyt Charlotte! Mutta voi, ei edes tuo viettelyksen tahrima, suloinen punarinta vetänyt vertoja kyyhkyselleni, puhtaalle, niin viattomalle rakkaalleni! Voi Edgar, miten minä ikinä selviän ilman häntä?!”, varakreivi huokaili melodramaattisesti, vieden kätensä rinnalleen.

”En voi koskaan antaa itselleni anteeksi, jos annan elämäni rakkauden heittäytyä jonkun toisen käsivarsille, jonkun toisen tahrimaksi – voi, pelkkä ajatuskin puistattaa! Aika valui käsistäni, kuin hiekka, enkä tajunnut sitä ajoissa! Ilman häntä elämäni ei ole edes elämisen arvoista!”, varakreivi parahti ja lähes vaipui pöydälle. Hetken hän rypi itsesäälissä, kunnes kohotti päättäväisen katseensa.
”Ei, minä en luovuta! En, ennen kuin tapaan hänet jälleen! Järjestän vaikka tuhansia tanssiaisia ja kutsuja, kunhan Onnetar jälleen suostuu hymyilemään minulle! Ja jos armaani on onnettomasti jo päätynyt jonkun toisen käsiin, on minun varmistettava, että hän ymmärtää rakkauteni! Voi, jospa vain saisin syleillä häntä vielä kerran! Suudella hänen käsiään, koskettaa hänen punaisena välkehtiviä hiuksiaan, katsoa häntä silmiin samalla suoden hänelle ne sanat, joita hän ei koskaan uneksinut kuulevansa huuliltani…!”.

KAMANOSUKE

Kamanosuke oli yrittänyt parhaansa mukaan olla mahdollisimman hiljaa ja huomaamaton lounaan ajan. No onneksi muut järjestivät niin paljon hälyä ja riitaa taas, intilaisdraama ei pettänyt tälläkään kertaa, kun draamaprinssi ja se Westin lortto alkoivat haukkua toisiaan kilpaa. Sitä oli ihan hauska seurata vierestä, mutta kaikki hyvä loppui aikanaan. Kamanosuke oli onneksi saanut syötyä, vaikka olo ei ollut paras mahdollinen, ja lähinnä hän oli juonut vettä. Mutta sitten se ihme hiippari päivitteli jotain viuhkaa ja varakreivi alkoi ihmetellä sitä ja sitten hän muisti.

Kamanosukella oli mennä vedet väärään kurkkuun, kun mies alkoi huutaa Charlottea. Hän yritti parhaansa olla tukehtumatta ja pysyä huomaamattomana äidin takana. Mitä ihmettä hän tekisi, jos varakreivi tajuaisi nyt yhdistää sen typerän Charlotten häneen? No ei hän ollut niin älykäs, että tajuaisi… toivottavasti. Äiti oli naamioinut hänet hyvin, ei kukaan tanssiaisissakaan ollut mitään tajunnut. Kamanosuke yritti rauhoittua, vaikka se oli vaikeaa, kun varakreivi piti sellaista showta. Häntä puistatti ajatella, että mies puhui hänestä koko ajan. Tiedä sitten kenestä vaaleanpunamekkoisesta heitukasta hän jossain kohtaa myös valitti, mutta ei se Kamanosukea kiinnostanut. Joku voisi jo vaihtaa puheenaihetta taas, niin ehkä mies ryhdistäytyisi. Kaikki muutkin olivat hiljentyneet aika täysin (?) varakreivin alettua pitämään omaa showta, ilmeisesti häntä otti päähän, kun prinssi oli varastanut hänen parrasvalonsa omalla draamallaan. Tämä oli ihan kamalaa, voisiko hän vain lähteä?

ALEISTER

”Voi, jos vain saisin edes sekunnin seistä hänen loisteessaan, aurinkoni, kaikkeni-”. Kesken puheensa varakreivin katse yllättäen kohtasikin tutun näyn. Samat punaiset hiukset, samat viattomat, silti leiskuvat silmät, sama vaalea iho ja samat sievät huulet, joita ei oltu tahrittu varastetuilla suudelmilla. Miten hän oli saattanut olla niin sokea? Oliko hänen armaansa istunut samassa pöydässä hänen kanssaan koko lounaan ajan, eikä hän ollut tajunnut mitään?!
”Sinäkö? Sinä olit siinä mekossa, en voi uskoa tätä! Voi rakkaani, pelkäsin jo menettäneeni sinut ikuisesti!”, varakreivi huudahti, nousten sellaisella vauhdilla pystyyn, että kaatoi tuolinsa. Hän katseli silmänsä loistaen suoraan neiti Dallesin poikaa, ei ollut epäilystäkään, etteikö kyseessä olisi ollut sama henkilö. Ei hän voinut erehtyä noista silmistä, ei siitä kauneudesta, joka hänen edessään hohti ilta-auringon lailla, maalaten hänen koko sielunsa ruusunpunaisin ja leiskuvin oranssein värein. Ah, hänen armaansa! Miten onnellinen hän olikaan!
”Olisin odottanut sinua vaikka vuosituhannen, mutta ah, sinä siunasit minua vain yhdellä yöllä. Sen pidempään en kykene olemaan sinusta erossa”, mies henkäisi, unohtaen täysin kaikki muut pöydässä olijat.

KAMANOSUKE

Varakreivi ei näyttänyt lopettavan koskaan jaaritteluaan, kunnes yhtäkkiä puhetulva katkesi kuin seinään. Kamanosuke yritti olla kuin ei koko miestä huomaisikaan, mutta hänellä oli kamalan tukala olla. Sitten varakreivi alkoi kysellä joltain mekoista ja Kamanosuke oli vähällä kaataa vesilasinsa, kun varakreivi huuteli rakkauttaan ja nousi seisomaan sellaisella kiireellä, että tuolikin kaatui. Kun Kamanosuke uskalsi vilkaista, niin kyllä, mies tuijotti suoraan häntä. ”Kiitos ruuasta, minun pitää nyt mennä!” Hän ilmoitti, nousi kiireesti paikaltaan ja lähti vain juoksemaan ulos salista, turha tässä oli esittää, kun varakreivi selvästi tajusi jo ja hän ei kyllä tähän jäisi koko kansan töllisteltäväksi, kun varakreivi alkaisi taas lirkuttelemaan hänelle kuin jollekin pikkutytölle! Jotain mies höpisi edelleen, mutta Kamanosuke vain juoksi pois salista. Kamalaa, nyt kaikki saivat tietää siitä typerästä mekkojutusta!

ALEISTER

Selkeästi poikaa nolotti, ehkä toinen ei halunnut muiden tietävän heidän leiskuvasta rakkaudestaan, vaikka varakreivin mielestä koko maailman kuului tietää. Kun Dallesin poika kiitti ruuasta ja samassa singahti pystyyn, lähtien juoksemaan ulos salista.
”EI! Armaani! Rakkaani, ruusunnuppuni, kyyhkyseni, sinä onneni tuoja, elämäni ainoa veden- ja valonlähde, älä enää karkaa käsistäni!”, mies parahti toimettomana kun tuolistaan tai vieraistaan välittämättä lähti kiireesti juoksemaan pojan perään. Tällä kertaa poika ei pakenisi!

”Ymmärrän, että olet varmasti tolaltasi, kun tuolla tavalla paljastin kaikille, mutta älä ole pitkävihainen! Rakastan sinua, voi kultaseni, älä jätä minua näin! Mekko tai ei, olet silmissäni täydellinen!”, mies huusi juostessaan toisen perässä. Onneksi hän piti vaikeasti tavoiteltavista naisista, vaikka ei hän sillä kyllä yleensä karkuun juoksemista tarkoittanut.
”Unohdan jokaisen, aivan jokaisen, jos vain saan sinut omakseni! En voi elää ilman sinua!”.