RP. Kuroshitsuji osa 2

KAMANOSUKE

Mies parkui Kamanosuken perään, ettei hän saanut taas karata ja ties mitä muuta turhaa liirumlaarumia sieltä taas tulikaan. Sitten varakreivi lähti hänen peräänsä!! Ei ollut todellista! ”Painukaa nyt helvettiin siitä!” Kamanosuke huusi perään, mutta mies tuli kovin perässä. Kamanosuke nappasi seinustalla olevalta pöydältä koristemaljakon ”Jätä minut rauhaa!” Hän huusi, mutta mies vain valitti, ettei voinut elää ilman Kamanosukea. ”Hyvä, kuole sitten siihen!” Kamanosuke jatkoi ja heitti varakreiviä sillä, jos saisi vähän etumatkaa. Kamanosuke jatkoi matkaa portaisiin, vaikka ulos olisi ehkä ollut järkevintä paeta, mutta se oli myöhäistä nyt, kun hän juoksi jo portaita ylös. Voi elämä, miksi tässä kävi näin? Äiti ja äidin mahtavat ideat!

ALEISTER

Dallesin poika ei luovuttanut helpolla, mutta toisen epäonneksi ei varakreivikään suostunut noin vain luopumaan rakkaastaan.
”Aina yhtä sulosointuinen!”, hän nauroi iloisesti juostessaan pojan perässä. Millainen toinen olikaan, niin tulinen ja vahva ja temperamenttinen..! Aleister sai väistettyä juuri ajoissa koristemaljakkoa, jonka poika heitti häntä päin, välittämättä siitä tippaakaan. Hän juoksi pojan perässä portaisiin, loistavaa, kyllä hän nyt saisi toisen kiinni!

”Älähän nyt, kultaseni! Meidät on luotu toisillemme, ennen pitkää sinäkin sen ymmärrät”, mies naurahti kiirehtiessään toisen perässä.
”Et ehkä tajua sitä vielä, mutta ennen pitkää käsität rakkauteni ja kykenet antautumaan sille täysin! Voi armaani, kuinka saatkaan sisimpäni leiskuamaan!”.



____________________________________________________________________________________




ANGELINA

Kun lastenhakkaajapariskunta oli hieman rauhoittunut, alkoi hautausurakoitsija kysellä jostain viuhkasta. Se tilanne eskaloitui aika nopeasti, sillä seuraavaksi varakreivi jo huusikin Charlottea ja alkoi lähes itkeä. Angelina jähmettyi hetkeksi ja yritti olla vain katsomatta mieheen. Voi luoja… Olisipa mies niin tyhmä ettei tajuaisi Kamanosuken olleen Charlotte, kiltti, kiltti, kiltti…

Mutta liian myöhäistä. Kun varakreivi huusi mekoista ja rakkaista, otti Kamanosuke jalat alleen. Varakreivi singahti salamana pojan perään, Angelinan jäädessä katselemaan kaksikon perään aika voipuneen näköisenä. Voi Kamanosuke-parka… Mitä hän keksisi? No, ainahan hän jotain keksi, ainakin jos muut alkaisivat ihmetellä miksi Kamanosuke oli ollut mekossa ja Charlotte yhden illan ajan. Sitä hän ei kuitenkaan tiennyt, mitä tekisi varakreiville, mikäli toisesta koituisi pidempiaikainenkin riesa. Voi luoja…!
Käytävältä kuului vain varakreivin valitus ja Kamanosuken huuvot, kun toinen käski miestä jättämään häntä rauhaan. Sitten kuului räsähdys, mitä ihmettä se poika nyt teki? Ellei varakreivi sitten itse juossut jotain kukkamaljakkoa päin…

KAMANOSUKE

Vai muka luodut toisilleen! Varakreivi oli kohta luotu hautaan, jos ei tajuaisi jättää Kamanosukea rauhaan! Ja sitten mies oli varma, että Kamanosukekin ymmärtäisi vielä, miten he rakastivat toisiaan. ”Unissasi korkeintaan, senkin toope!” Kamanosuke huusi ja juoksi mahdollisimman nopeasti yläkertaan, koska ei tästä nyt enää muuallekaan päässyt turvaan. Hän juoksi omalle huoneelleen ja iski oven kiinni ja lukitsi sen ennen kuin varakreivi ehtisi tuppautua huoneeseen. Jotenkin varakreivin sukulaisilla oli tapana tehdä niin.

ALEISTER

”Voi, jos tämä on unta, en tahdo herätä koskaan!”, varakreivi voihkaisi onnellisena. Hän näki jo mielessään, kuinka sulkisi armaansa syleilyynsä, kun toinen ei enää jaksaisi vastustella hänen rakkauttaan. Ah, rakkaus! Miten suloinen asia se olikaan, iskien kuin salama kirkkaalta taivaalta hänen tyhjään elämäänsä.
”Mutta armaani, olet kohtaloni!”, varakreivi yritti, mutta turhaan. Poika kiirehti huoneeseensa ja paiskasi oven hänen edestään kiinni. Eih ja voih! Mutta ainakaan toinen ei voisi paeta häneltä enää, poika oli nyt hänen luonaan loppuviikon. Kyllä hän saisi tämän pään kääntymään!

”Odotan sinua vaikka maailman loppuun saakka, jos se on tarpeen. En voi päästää sinua enää, en voisi elää itseni kanssa, jos antaisin sinun paeta, armaani!”. Varakreivi vajosi polvilleen pojan oven eteen ja risti kätensä, katsellen vain silmät sädehtien eteensä. Voi, niin vahva, niin tulinen, silti niin sanoinkuvaamattoman kaunis ja herkkä. Ah, olisipa hän saanut vetää toisen käsivarsilleen ja pidellä toista siinä koko loppuelämänsä!

MEENA

Meena toi vihasta leiskuvan kasteensa seuraavaksi siihen johonkin naista esittävään pelleen punaisissa hiuksissaan, joka virnisteli jotain Meena mekosta, ettei kukaan edes nähnyt sitä. "Tietenkin näkivät, mutta sinun kannattaisi hankkia paremman rillit, jos et sitä nähnyt. Olin illan prinsessa, mutta sitten nuo keskenkasvuiset pellet pilasivat sen!" Meena ärähti toisen vielä jatkaessa, että Meena oli itse mennyt tarkoituksella punaviiniin pyörimään. "Senkin pälli! Joku känninen ääliö oli sammunut vessan oven eteen ja valutti viiniä lattialle ja liukastuin siihen! Se ei silloin ole minun vikani vaan sen känniääliön. Mutta minun ei ikinä olisi tarvinnut käyttää sitä haisevaa vessaa, jos Soma ei olisi käyttänyt likkaa hyväkseen!" Meena tuohtui vain lisää, kun muut kukin vuorollaan laittoivat vettä myllyyn vain enemmän ja enemmän.

No sitten Soma jatkoi taas nillitystään, että mihinkään hänen ei olisi tarvinnut murtautua, jos kukaan ei olisi pöllinyt hänen Agniaan. "No voi surku, mutta kukaan ei pakottanut sinua murtautumaan ja se on tämän tarinan pointti, joten jos väität olevasi parempi, niin katsopa peiliin seuraavan kerran!" Meena ärähti ja itsehän prinssi oli tämän omakehuillaan taas aloittanut. Syyttäisi siitä ihan vaan itseään. Hän ei sietänyt tuollaisia juntteja, jotka eivät tajunneet mistään mitään ja olivat aina vain niin uhreja joka helvetin tilanteeseen. Menisivät kurjat ruojat vain itseensä!

Mutta kauaa ei kuitenkaan mennyt, kun jo taas seuraava koki oikeasti puuttua tilanteeseen ja tällä kertaa se oli se dille kiinalainen, joka oli koko ajan silmät kiinni ja aina kujalla kaikesta. Mutta hän nyt sitten oli ollut paikalla, kun likka oli pilannut Meenan mekon ja vahinkohan se oli. "Mistä sinä mitään tiedät, kun kuljet muutenkin aina silmät kiinni ja olet kaikesta aina pihalla?! Kai minä nyt sen huomasin, että se oli tahallaan harkittu teko ihan vain minun kiusakseni, joten ole sinä hiljaa siinä vain! Sinulta ei mitään kukaan edes kysynyt!" Meena ärähti raivoisasti.

Tosin sitten Harold päätti taas avata suutaan, että nyt Meenan pitäisi olla hiljaa. "Sinäkö tyydyt siihen, että prinssi räksyttää sinullekin kuin mikäkin pentu?" Meena kysyi siinä kohdassa ja sitten sekinkö oli okei juttu, että juttuun puuttui koko ajan täysin ulkopuolista porukkaa, joille asia ei edes kuulunut. Mutta sitten asiasta aivan toiseen, kun johonkin perunasäkkiin pukeutunut kummajainen sen harvinaisen ruman muka naisen vieressä alkoi kauppaamaan jotain viuhkaa, jonka varakreivi sitten tunnisti jonkun Janetten viuhkaksi. Ja sitten mies sekosi jostain Charlottesta ja pian hänen luuli sitä punaisiin pukeuneen naisen poikaa siksi Charloteksi ja Meenan ja Soman draama taisi jäädä täysin toisarvoiseksi. No pojalle tuli yllättäen kiire, että olikohan poika sittenkin ollut joku Charlotte kuin noin käyttäytyi. No oma vikansa sitten. Kannatti pukeutua mekkoon ja leikkiä naista, jos nyt jo kadutti. No hän lähti menemään ja sitten lähti varakreivikin. Ihme juntteja nuokin.

CIEL

Mekkoaihe kääntyi koko ajan vain kummallisempaan suuntaan eikä siitä tainnut ottavat enää kukaan oikeasti selvää, mutta Meena ihan tosissaan päätti vain syyttää Somaa Elizabethin hyväksikäytöstä ja että Elizabeth oli tehnyt sen ihan tarkoituksella. Lau puolestaan puuttui myöskin tilanteeseen, että ihan vahinkohan se vain oli ollut. No eihän se kyllä Cielistäkään mitenkään Elizabethin tapaista ollut ja miksi Elizabeth nyt olisi niin lapselliselle tasolle vajonnut, että olisi oikeasti mennyt kaatamaan boolit Meenan mekolle tahallaan?

Ciel puolestaan kyseli, että oliko Elizabeth kunnossa, kun tämä meni niin noloksi ja vaikeaksi, mutta ilmeisesti ja hän sanoi sen olevan vahinko eikä hänen ollut tarkoitus ja oli pyytänyt monta kertaa anteeksi. "Tietenkin oli, et kai sinä nyt tahallaan moiseen alentuisi. Meena vain on niin vaikea ja herkästi pillastuva nainen. Älä hänestä välitä. Ja kyllähän kaikille nyt sattuu vahinkoja", Ciel lohdutti Elizabethiä, mutta ei hän itse halunnut kyllä moiseen draamaan olla osallinen, joten antoi sitten vain muiden provosoida Meenaa, koska jos kaikki alkaisivat aukomaan naiselle päätään, tälle ei tulisi loppua ikinä. Joten parempi olisi vain antaa Meenan olla rauhassa. Ei kai häntä nyt niin tosissaan tarvinnut ottaa? Nainen oli vain selvästi sekaisin.

Mutta sitten Undertaker otti jotain viuhkaa puheeksi ja varakreivi tunnisti sen joksikin Janetten viuhkaksi. Eikö se nainen ollut Anette kuitenkin viime kerralla? Miten siitä Janette tuli? No ehkä varakreivi sekosi nimissä. Mutta seuraavaksi vakareivi muisti jo jonkin Charlotten ja seuraavaksi Ciel meni kananlihalle, kun varakreivi muisti hänet siinä vaaleanpunaisessa mekossa. Ei kai varakreivi nyt enää sitä muistellut?! No Cielin onneksi se hetki oli ja meni aika nopeasti, koska joku Charlotte oli nyt hänen elämänsä rakkaus ja sitten mies sekosi täysin, kun alkoi väittämään, että Angelinan poika eli Cielin uusi serkku, Kamanosuke, oli nyt se Charlotte. No eikä ollut, eihän Kamanosuke ollut edes juhlissa. Tai ei ainakaan silloin ollut, kun hän oli ollut vielä paikalla, mutta Cielin hetki oli ja meni aika nopeasti, että toki Kamanosuke oli saattanut olla juhlissa sitten myöhemmin. Tosin Kamanosuken reaktio oli aika outo, ihan niin kuin hän tosiaan olisi ollut se nyt puhuttu Charlotte eikä siitä lopulta enää ollut epäilystäkään, kun hän lähti vain kiireellä pois ja varakreivi hänen peräänsä. Ciel jäi hieman tyhmänä katsomaan heidän peräänsä ja käänsi sitten siitä katsettaan hieman kysyvänä Angelinaan. Tai no, ei hän kysyisi kyllä sittenkään, mutta Angelina oli tainnut menettää taitonsa naamioinnin suhteen Kamanosuken kohdalla. Ciel kiitti vain onneaan, että Angelina oli ollut iskussa vielä silloin, kun Cielin piti esittää tyttöä, koska kukaan täällä ei tunnistanut häntä eikä edes varakreivi. Tai siis ainakin Ciel oletti, että tämäkin oli joku Angelinan juttu. Kai silläkin naamioinnilla oli ollut sitten joku oikea syykin, koska Kamanosuke ei vaikuttanut siltä, että ihan vaan äitinsä mieliksi pukeutui mekkoon. Mistähän siinä oli ollut kyse? Mutta Cieliltä oli kyllä mennyt Kamanosuke mekossa täysin ohi juhlien aikana, kun hänellä oli ollut omaakin draamaa. No ainakaan Cielin ei tarvinnut olla ainoa ristiinpukeutuja Angelinan ideaköyhyyden takia, mutta onneksi varakreivi ei ollut Cielin ongelma.

EDGAR

Kun Soma oli alkanut leveilemään sille intialaisnaiselle omista jutuistaan, Edgar oli päättänyt ottaa taas sivustaseuraajan roolin, koska tämähän oli draamaa parhaimmillaan. Tämä ruokailu oli Edgarista oikeastaan aika riemuvoitto, kun tällä kertaa ei tarvinnut pohtia enää sitä, kuka pani ja ketä. Edgar ei itse nauttinut siitä, että oli draamaan osallinen, mutta sivusta niitä oli aina huvittavaa seurata. Prinssin ja intialaisnaisen draama vain paisui, kun kukin vuorollaan otti osaa siihen. Olihan tämä varsin typerää, mutta niin hauskaa samalla.

Sitten se loppui, mutta kaikki hyvä loppui aikanaan. Tällä kertaa draama kuitenkin loppui siihen, kun se joku mustaan kaapuun pukeutunut kummajainen kyseli, että tunnistiko joku jotain viuhkaa. No Edgar tunnisti sen kyllä oitis Aleisterin Janetten viuhkaksi, kun nainen oli sen maahan viskannut ja potkaissut menemään, kun oli ollut niin raivona siitä, että Aleister lirkutteli vain toisille naisille ja vähät välitti Janettesta. Janette parka, mutta elämä oli välillä vähän liiankin reilua ja täynnä valintoja.

Aleister tunnisti tietenkin myös viuhkan, mutta alkoi sitten yllättäen miettimään jotain Charlottea. Ahaa, se oli siis sen punahiuksisen kummallisesti tutun näköisen naisen nimi. Hän oli kadonnut juhlista kyllä salaperäisesti jossain kohdassa. Mutta sitten Aleister alkoi ihan tosissaan draamata siitä Charlottesta ja kyseli Edgariltakin, miten oikein selviäisi ikinä ilman sitä naista. "Ehkä hän ilmaantuu vielä johonkin toisiinkin juhliin, jotka järjestät. Sitten voit kertoa hänelle tunneistasi ja katsoa, jos hän vaikka tuntisi samoin", Edgar ehdotti, mutta draamaaminen sen kun vain jatkui ja yllättäen Aleister muka tunnisti Charlotten jostain. Ja tämä joku oli Madam Redin poika eli se homofobikko, jota Edgarin oli pakko kurottautua katsomaan tarkemmin ja totta tosiaan. Sehän se oli! Charlotte ja Kamanosuke olivat sama henkilö! Tietenkin, ilmankos Charlotte oli näyttänyt jotenkin niin tutulta Edgarin mielestä. Miksi hän ei ollut tajunnut sitä jo silloin, kun hän ja Edward kävivät pojan juttusilla? Ilmankos hän halusi Edgarista ja Edwardista eroon niin kovin, kun pelkäsi heidän tunnistavan itsensä. No nyt se oli kyllä jo ihan itsestään selvää, kuka se Charlotte oikeasti oli tai siis se, ettei mitään Charlottea ollut oikeasti edes olemassa. Edgar ei ihan kuitenkaan tajunnut, miksi Kamanosuke oli naiseksi pukeutunut tanssiaisiin ja sitten häpesi sitä, vaikka itse oli mekon päälleen pukenut. No harrastuksensa kullakin, mutta ei kannattanut harrastaa moisia ihmistenilmoilla, jos katui sitä jo seuraavana päivänä siksi, että muut tajusivat sen. Olisi ehkä kannattanut mekkoilla ihan vaan kotona sitten. Edgar kuitenkin säpsähti, kun Aleister nousi yllättäen ylös, kun Kamanosukekin sujahti salista ulos ja sitten Aleister lähti perään. Edgar oli kuvillut, että Aleisterin heiniä olivat vain naiset, mutta toisaalta, panihan hän sitä kiinalaistakin puskassa, että eipä tuon nyt olisi pitänyt yllättää. No sinne meni. Toivottavasti lempi leiskuisi. Mutta sääli, että se draama lähti muualle, koska nyt Edgar ei voisi seurata sitä. Surku. Mutta hän jatkoi sitten vaan ruokailuaan.

EDWARD

Edward oli niin ajatuksissaan, että koko Soma-Meena-draama meni Edwardilta ohi ja kaikki se, miten muutkin siihen osallistuivat. Ja jopa se, että Somaa syytettiin Elizabethin hyväksikäytöstä. Hän havahtui ajatuksistaan vasta sitten, kun varakreivi ponkaisi tuolistaan ylös sellaisella vauhdilla, että huh huh, mutta Edward vain ei ymmärtänyt miksi. Edward vain tuijotti miestä säikähtänyt ilme kasvoillaan, kun tämä horisi jotain puuta heinää jostain eikä Edward tajunnut, että mistä. No jossain kohdassa hän tajusi, että jostain elämänsä rakkaudesta, mutta kenestä ihmeestä siis? No sitten Angelinan poika pöydän toisella sai jonkun hepulin ja lähti karkuun ja varakreivi hänen peräänsä kuin olisi halunnut syödä Kamanosuken elävältä. "Mistä siinä nyt oli kyse?" pääsi Edwardin suusta hämmentynyt kysymys. "Aleister on rakastunut Kamanosukeen. Kamanosuke oli se mystinen Charlotte", Edgar kertoi. "Kuka Charlotte?" Edward kysyi ollen edelleenkin tilanteesta hämmentynyt. Ei hän ketään sen nimistä naista tuntenut, mutta miksi Kamanosuke olisi Charlotte? Oliko Kamanosuke siis tyttö oikeasti, mutta esitti poikaa? Miksi ihmeessä? "Se, jonka kanssa Aleister tanssi ja joka näytti tutulta", Edgar valaisi. "Oikeastiko?" Edward kysyi, kun tajusi vihdoin ketä Edgar tarkoitti. Mitä ihmettä?

ALOIS

Jonkun ajan päästä käytävästä alkoi kuulumaan aika moista elämöintiä, joten Alois ponkaisi pystyyn sängystään ja meni ovelle, koska ehkä Claude tulisi vihdoin hakemaan hänet, koska ruoka oli valmista! Hän avasi oven, mutta Clauden sijaan portaista juoksikin vain se punapää juntti omalle huoneelleen ja Aleister juoksi tämän perässä. Punapääjuntti paiskasi oven vaan Aleisterin nenän edessä kiinni ja lukittautui kai sinne ja Aleister jäi jotain rakkauttaan ruikuttamaan siihen sen punapääjuntin oven eteen ja Alois ei voinut muuta kuin revetä nauruun. Voi hyvää päivää, mitä porukkaa! Alois ei tosin kuitenkaan tajunnut, että miksi Aleister oli moiseen rakastunut. Olipa hänellä huono maku, mutta sehän tilanteesta teki vieläkin huvittavamman. Nämä juhlat eivät kyllä sitten pettäneet koskaan, vaikka ruuan suhteen olikin kyllä aika ala-arvoista toimintaa tai ei toimintaa ollenkaan, kun jonkun lounaan valmistamisessa kesti selvästi sata vuotta ainakin. Hänhän kuolisi nälkään tätä menoa!

RAN MAO

Kyllä muut sitten jaksoivat. Ensin Westin vaimo ja kiva prinssi riitelivät, sitten kaikki muut yhtyivät riitaan ja lopulta varakreivi alkoi voihkia Charlottesta, joka olikin oikeasti Kamanosuke. Hän nyt oli tiennyt sen koko ajan, muut olivat ihan kauhean tyhmiä. Ran Mao oli siinä välissä syönyt oman lounaansa, kun muut riitelivät, ja vaihtanut hänen ja Laun lautasten paikkoja. Kyllä hän oli lounaansa kanssa jo loppusuoralla siinä kohtaa, kun Kamanosuke pinkoi huoneesta varakreivi perässään. Pitäisikö hänen taas mennä heittämään mies kattokruunuun?



____________________________________________________________________________________




GRELL

Intialaisella naisella oli selkeästi liian isot luulot itsestään ja tollosta miehestään, kun toinen edelleen kirkui siinä. Olisi jo hiljaa… No onneksi naisen mies vihdoin teki asialle jotain, Luojan kiitos. Uskomatonta. Ensin pilaa oman mekkonsa ja prinsessahetkensä, ja sitten vielä syyttää siitä kaikkia muita. Sen lisäksi nainen kehtasi vielä väittää, että prinssi syytti kaikkia muita ongelmistaan. No, ainakin he nyt tiesivät, mistä prinssi oli moisen tavan oppinut…

Grell katseli kyllästyneenä, kun varakreivi taas muisteli jotain tusinatyttöä. Että miehet olivatkin sinisilmäisiä… Keskustelu muuttui tosin heti paljon kiinnostavammaksi, kun varakreivi syytti Angelinan poikaa mekkoon pukeutumisesta. Grell katseli kummissaan, kun poika viiletti ohi, taisi siis selvästi osua oikeaan! No kyllä häntäkin olisi hävettänyt, eihän sininen sopinut punaisten hiusten kanssa yhtään, että ihan syystä toinen karkasi huoneesta. Varakreiviä moinen värikatastrofi ei näyttänyt kiinnostavan, kun mies säntäsi kuin tuli hännän alla pojan perään.
”No minä hieman ajattelinkin, ettei hän täysin naisten perään ollut”, Grell sanahti hiljaksiin katsellessaan kaksikon perään. Kaikkea sitä pitikin todistaa… No, hänen prinsessahetkensä oli ollut täydellinen eilen, joten muista viis. Onneksi Sebastiania ei ollut tarvinnut katsella koko päivänä!

ELIZABETH

Elizabethia hieman nolotti, kun Ciel sanoi, ettei hän nyt tietenkään moiseen olisi tahallaan alentunut. Niin no, ei toki… Ihan vähän vain, Soman takia. Mutta ei hän siitä sanoisi ainakaan yhtään mitään. Ciel kuitenkin uskoi häntä, eikä Meenaa, mikä oli ihan hyvä.
”Kiitos, Ciel…”, Elizabeth henkäisi hiljaksiin, hymyillen hieman. Voi, häntä hävetti! Mutta ei hän kyllä olisi jättänyt sitä tekemättäkään.

Meenan mekoista päästiin kuitenkin pian toisiin mekkoihin – nimittäin varakreivin salaiseen tyttöön, johon mies oli törmännyt juhlissa. Elizabeth ei ollut oikein perillä, miten aiheeseen oltiin päädytty, mutta aikamoisen yksinpuhelun varakreivi aiheesta piti. Voi, varakreivi parka… Vaikka hieman hän sääli sitä tyttöäkin, kun toinen oli yrittänyt piilotella varakreiviltä hänen takanaan ja kaikkea. Samassa varakreivi huudahti ja tuijotti jotakuta, väittäen tämän olleen Charlotte. Elizabeth käänsi katseensa kummissaan heidän uuteen serkkuunsa, herra Dallesiin, joka yhdessä hujauksessa oli juossut salista varakreivi perässään. Siis… Oliko heidän uusi serkkunsa ollut se mysteeri-Charlotte mekkoon pukeutuneena?! Elizabeth katseli hämillään. Kamanosukella oli siis ollut se söötti mekko! Eikä hän ollut tunnistanut toista yhtään!

”Oliko se söötti mekko siis hänen?”, Elizabeth henkäisi kummissaan, vilkaisten tätiään, joka näytti yllättävän rauhalliselta. Miksi kummassa Kamanosukella oli ollut mekko päällään tanssiaisissa? Hän ei ollut kyllä osannut yhdistää toista Charlotteen, ellei varakreivi olisi niin tehnyt.



____________________________________________________________________________________




ANGELINA

Nainen kuunteli hiljaisena, kun muut ympärillä alkoivat ymmärtää, mistä oli kyse. Voi jestas… Olisihan se pitänyt arvata. Tietysti Cielin kanssa riski oli ollut pienempi, poika oli saanut jäädä kartanoonsa sen jälkeen, kun toinen oli puettu tytöksi. Kamanosuke ei oikein ollut voinut tehdä niin, koska juhlat nyt kestivät viikon, ei toinen voinut Cielin tavalla jäädä nöpöttämään sisätiloihin. Hän oli omasta mielestään tehnyt ihan loistavaa työtä – illan aikana kukaan ei ollut ymmärtänyt Charlotten ja Kamanosuken yhdennäköisyyttä, vaikka punaiset hiukset ja no, varmaan se että poika oli puoliksi japanilainen, herättivät aika lailla huomiota. Angelina veti lopulta syvään henkeä ja jatkoi lounaansa loppuun.

Kuullessaan Elizabethin kysymyksen, nainen nosti katseensa ja naurahti hieman, pyöräyttäen silmiään.
”Hyvä on, jäin kiinni. Kamanosuke-parka… En ajatellut, että yksi mekko nyt aiheuttaisi tällaisen kaaoksen”, Angelina naurahti ja joi lasinsa tyhjäksi.
”Taidan olla pojalleni anteeksipyynnön velkaa, koko mekkojuttu on ihan vain minun syytäni”, hän lisäsi huvittuneena, Elizabethin yhä katsellessa häntä hieman kummissaan.
”Puitko sinä hänet siihen mekkoon? No ei ihme etten tunnistanut häntä, kun hän oli niin söötti siinä!”, Elizabeth päivitteli, Madamen vain naurahtaessa.

”No, kun hän on niin nätti… Ajattelin vain, että se olisi ollut hauskaa, kun enhän minä ikinä tyttöä saanut vaikka toivoinkin… Ehkä se olisi pitänyt jättää väliin kuitenkin, poikaparka”, nainen nauroi. Ehkä hänen pitäisi mennä pelastamaan Kamanosuke varakreivin kynsistä...
"En ajatellut varakreivin hoksaavan sitä sen eilisen jälkeen, kerta mies oli niin huonossa kunnossa juhlien päätyttyä, mutta selkeästi toivoin turhaan."

SOMA

Soma ei enää edes juuri itse riidellyt, Meena huusi aika pitkälti yksikseen ja riiteli ties keiden kanssa. Ehkä olisi taas pitänyt olla hiljaa eikä yllyttää Meenaa, hän kun ei oikein osannut lopettaa, kun tuolle päälle sattui. Ehkä Meenalla olikin ollut kaksoissisko joka oli se mukava ja kiva Meena, ei kai hän ollut voinut niin paljoa muuttua vajaassa viidessä vuodessa tai Soma muistaa niin väärin. Ja ei kai kukaan noin lyhytpinnainen olisi kyennyt esittämään kohteliasta ihmistä niin pitkään? Soma havahtui, kun Meena huusi nyt sille pitkähiuksiselle punapäälle, että tämä voisi opetella katsomaan, kun ei nähnyt Meenan prinsessahetkiä, kun hän oli niin ollut illan prinsessa ja kaikkea. Soma ei voinut olla tyrskähtämättä sille. ”Etkä ollut Meena, älä liioittele.” Hän sanoi, Meena nyt oli kaukana prinsessasta, Soma sattui tuntemaan muutaman, sen verran siskoja hänellä oli, ja prinsessat eivät olleet tuollaisia kiekukauloja kuin Meena.

Meenan ulinoihin siitä murtautumisesta nyt ei tarvinnut enää kommentoida, tietenkin murtautuminen oli väärin, mutta edelleenkään Soman ei olisi tarvinnut tehdä niin, jos he eivät olisi pelanneet likaista peliä ensin. Meena ei edes ollut silloin paikalla, joten turhaan jäkätti. Sitten hän valitti Laulle, ettei tämä voinut mitään tietää, kun kulki aina silmät kiinni. ”Sinäkin voisit harkita joskus pitäväsi ainakin suusi kiinni, ihmiset saattaisivat ehkä jopa pitää teistä. Ja enhän minä nyt näkökykyä siihen tarvinnut, teidän huutonne kyllä kuului ja kuulossani ei ole mitään vikaa. Valitettavasti, sen huudon jälkeen kyllä hiukan korvissa soi.” Lau kommentoi vain rauhallisesti, Soma ei kyllä itsekään tajunnut, miten mies ei törmäillyt joka paikkaan, kun ei ikinä avannut silmiään. No ehkä se ei ollut tämän hetken suurin murheenaihe. No sitten Meena alkoi haukkua miestäänkin, ihan oikein hänelle toki, mutta nyt alkoi mennä vähän liian pitkälle tuo Meenan kiukkukohtaus. Ei Somakaan muistanut ikinä noin paha olleensa enää vähään aikaan.

Se jäi kuitenkin siihen ja Somakin oli jo hyvän aikaa sitten tajunnut istua taas alas, kun yhtäkkiä varakreivi alkoi muistella eilisiä tanssiaisia ja miten hän oli rakastunut palavasti johonkin Charlotteen ja siksi Janette oli tullut mustasukkaiseksi ja heittänyt kaapumiestä viuhkalla ja häipynyt. Sitten yhtäkkiä Charlotte olikin täällä lounaalla ja Soma putosi kärryiltä täysin, eihän täällä ollut ketään, joka ei olisi ollut alusta asti paikalla? Päinvastoin, täältä puuttui väkeä. Sitten yhtäkkiä Cielin ja Elizabethin japanilainen serkku nousi ylös ja karkasi salista ja varakreivi juoksi rakkauttaan julistaen tämän perään. Mitä ihmettä, eikä pojan nimi ollut Kamanosuke tai joku sen tapainen, eikä Charlotte? No onneksi Edgar hänen vieressään selitti Edwardille, että Kamanosuke olikin ollut se joku mystinen Charlotte tanssiaisista, jonka kanssa varakreivi oli tanssinut. Se punatukkainen tyttö, jonka kanssa varakreivi oli avannut tanssiaiset, vai!? No olipa yllätys!

”Jos me nyt vain lähdemme, Meena.” West ilmoitti siinä kohtaa, kun ilmeisesti häpesi Meenaa taas liikaa, ja nousi ja otti vaimoaan käsipuolesta ja vei hänet pois salista (?). No hyvä, ei kukaan mitään Meenaa täällä kaivannutkaan. Muuten saliin tuli hetkeksi aika hiljaista, kun kaikki ihmettelivät tätä Charlotte-tilannetta. Elizabeth ihmetteli, että Kamanosukellako se söötti mekko olikin ollut. Aivan, hänhän oli jäänyt jossain kohtaa kehumassa sitä. Kamanosuken äiti myönsi, että hän jäi kiinni, kun oli pukenut poikansa mekkoon. Miksi ihmeessä? No koska hän tahtoi tyttöä, mutta ei koskaan saanut sellaista, mutta ilmeisesti varakreivin ihastuminen oli tullut vähän yllätyksenä. ”No ehkä varakreivi unohtaa Kamanosuke-raasun, kun löytää huonisista juhlista uuden elämänsä rakkauden.” Lau lohdutti, ei kyllä käynyt Kamanosukea kateeksi, mutta hän vaikutti sellaiselta, että osasi kyllä pitää puolensa.

CLAUDE

Oli ollut niin mukavan rauhallista, kun Aloisia ei ollut paikalla muka hauskoine juttuineen ja muine typeryyksineen. Claudea ei häirinnyt edes intialaisten draama ja riita, eikä varakreivin rakkaustarinat, hän vain neuloi tyytyväisenä, kun sai olla rauhassa Aloisilta. Onneksi poika oli niin tyhmä, ettei ollut tajunnut tulla itse katsomaan, oliko lounasta jo tarjolla. No lounas alkoi olla ohi, joten ehkä Aloiskin oli pakko ruokkia. Kyllähän Claude oli saanut olla rauhassa jo sen verran, että ehkä taas hetken jaksaisi. Hän oli kerännyt Aloisille syrjään tarjottimelle, jonka oli ottanut kotoa mukaan, koska ei jaksanut pyytää sellaista varakreivin henkilökunnalta, lounasta ja lasin vettä ja nousi sitten ylös ja poistui mitään sanomatta ruokasalista. Yläkerrassa olikin meteliä, kun varakreivi sepitti rakkausrunojaan jonkun oven takana ja Aloiskin oli päässyt jopa oven suuhun, aika yllättävää, että hän oli selvinnyt sinne omin avuin. ”Teidän korkeutenne, toin teille lounaanne, kun ette ilmaantuneet alakertaan. Ymmärrän, että olette vielä toipilas, mutta kyllä teidän silti olisi hyvä syödä.” Claude vain sanoi ja vei tarjottimen kreivin huoneeseen sohvapöydälle. Hiemanhan pääruoka oli varmaan ehtinyt jäähtyä, mutta salaatissa ei ainakaan pitäisi olla mitään vikaa.

CIEL

Elizabeth kiitteli Cieliä ja Ciel yritti taas hieman hymyillä Elizabethille. Mutta eihän se nyt Elizabethin vika ollut, että Meena oli ääliö. Mutta seuraavaksi Angelina kuitenkin myönsi pukeneensa Kamanosuken mekkoon. Tosin syy oli mukamas se, että ihan muuten vain, koska Angelina ei ollut saanut ikinä tyttöä. Ciel hieman ihmetteli Angelinan logiikkaa muutenkin, kun Kamanosuke oli kuitenkin adoptiolapsi. Jos Angelina halusi tyttölapsen, niin miksi hän oli adopoinut pojan ja puki sitten hänet mekkoon, koska ei saanut tyttölasta? Ja sitten Kamanosuke taas vaikutti kyllä siltä, ettei tosiaan pukisi mitään mekko päälleen ihan vaan Angelinan mieliksi puhumattakaan siitä, että ihan vaan huvin ja urheilun vuoksi. Viimeksikin Angelina oli pukenut Cielin mekkoon, koska varakreivistä piti saada tietoa irti ja mekossa se onnistuisi paremmin. Ehkä Kamanosukenkin piti kaivaa jostakusta tietoa irti? Tuskin kuitenkaan varakreivistä, mutta kenestä kummasta sitten? Ei Ciel tiennyt, mutta hänestä tuntui, että tässä saattaisi kuitenkin olla joku koira haudattuna. Mutta ehkä se asia ei ollut hänen asiansa, joten Ciel antoi nyt olla, vaikka olihan tuo aika outoa.

Meena puolestaan toisaalla oli jaksanut olla ärsyttävä pitkänkin tovin ja itki nyt jostain prinsessahetkestään. No Ciel ei sellaisia hetkiä ollut nähnyt ainakaan Meenan suunnalta missään kohdassa, mutta eihän hän nyt edes ollut kovinkaan kauaa tanssiaisissa muutenkaan. Eikä Meena nyt edes ollut prinsessa, jos tässä siitä oli kyse. Soma kuitenkin jatkoi vain, että eihän Meena nyt mikään prinsessa oikeasti ollut. No ei tietenkään ollut, kyllä kaikki sen tiesivät, mutta Somakin voisi kyllä jo tukkia suunsa. Kyllä tuota oli jo kuultu ihan tarpeeksi, koska Meena ei osaisi kuitenkaan pitää suutaan supussa ja tälläkin hetkellä nainen näytti siltä, että halusi repiä Soman kappaleiksi. Ja seuraava, joka lisäsi taas pökköä pesään, oli Lau. Olisiko ehkä helpompi antaa naisen vain olla kuin heittää bensaa liekkeihin vaan lisää ja lisää? No toiset eivät selvästi tajunneet. "Ja sinä voisit olla puuttumatta asiaan, joka ei edes kosketa sinua!" Meena tuhahti Laulle. No tämän jälkeen West nappasi kitisevän eukkonsa mukaansa ja lähti. No ei tullut ikivä ja ainakin salissa hiljeni.

ALOIS

Alois rauhoittui hieman naurunsa kanssa, kun Claude saapui yläkertaan tarjottimen kanssa. Alois hieman ihmetteli, miksi hän jonkun tarjottimen kanssa tuli yläkertaan, mutta tämä vain sanoi tuoneensa ruuan yläkertaan, kun Alois ei ilmaantunut alakertaan. "Mitä? Oliko siellä siis jotain ruokaakin tarjolla? Sinunhan olisi pitänyt tulla hakemaan minut täältä (koska en itse osaa tulla). Minä odotin sinua, mutta herraa ei näkynyt missään... Sitä oltiin taas vaan virkkaamassa vai mitä?" Alois totesi Clauden vaan ymmärtäessä, että Alois oli toipilas, mutta pitäisi hänenkin syödä. No sama se, kun ruoka kerta tuli nyt hänen huoneeseensa, joten Alois asteli huoneelle sen sohvapöydän luo, teki olonsa mukavaksi tuolissa ja alkoi lappaamaan ruokaa nassuun.

CLAUDE

Claude katsoi Aloisia, kun tämä valitti taas kaikesta ja paineli sitten syömään. ”Miten se nyt on minun vikani, jos te olette niin vähä-älyinen, ettette itse osaa lukea aikataulusta, koska lounasaika on, saati osaa katsoa kellosta, milloin sen aika on. Ei muillekaan tulla erikseen kertomaan, luulin, ettei teillä ole nälkä, kun ette tulleet.” Claude ilmoitti, että paljonpa hän sille mahtoi, jos Alois oli niin saamattoman typerä, ettei itse tajunnut yhtään mitään.

ALOIS

Ruoka oli hieman jäähtynyt, mutta ei toki onneksi ihan kylmä, mutta Claude olisi kyllä voinut hakea Aloisin syömään (idiootti), mutta ehkä hän ei osannut. Sitten hän vastasi, ettei se nyt hänen vikansa ollut, jos Alois oli vähä-älyinen. "No kun aikataulu oli hukassa ja kyllähän muutkin menevät aina jonkun kanssa", Alois nurisi, koska ei halunnut myöntää olevansa tyhmä, vaikka se näkyi hänestä kilometrin päähän.

CLAUDE

Alois yritti kuitata typeryytensä sillä, että aikataulu oli hukassa. Claude vilkaisi lipaston päällä olevaa aikataulupaperia, johon hän sen oli jättänyt ja sanonut Aloisillekin, että se oli siinä. ”Tuossahan se on edelleen ihan tallessa.” Hän huomautti. ”Ja kyllä jaarli Phantomhivekin osasi tulla ruokasaliin ilman, että Sebastian piti häntä kädestä kiinni. No ei teiltä toki samanlaista aloitekykyä voi odottaa, selvähän se. Ja muut kulkevat porukassa siksi, että heillä sattuu olemaan ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa, eikä heidän tarvitse murjottaa yksin, koska kukaan ei pidä heistä.” Hän vielä huomautti, miksi Aloisilla ei ollut ketään, jonka kanssa mennä mihinkään yhdessä. Eihän Claudekaan halunnut olla Aloisin kanssa missään tekemisissä, joten miksi kukaan muu haluaisi?

ALOIS

Claude vilkaisi vain lipaston päälle ja ilmoitti sitten, että siinähän se aikataulu oli edelleenkin tallessa. "No kappas, niinpä näkyy", Alois totesi. Kyllä hän sen oli tiennyt, muttei ollut vaivautunut lukemaan sitä, koska ei osannut lukea, joten turha sitä oli lukea. Mutta siitä sitten siihen, että Cielikin osasi kyllä tulla ilman Sebastiania. "Mutta Sebastian silti hakee hänet aina", Alois sanoi siihen, mistä sitten vielä siihen, että muilla oli ystäviä, joten toki muut tulivat jonkun kanssa, mutta Aloisilla sitten ei ilmeisesti ollut. "No onhan minulla sinut", Alois vain totesi ja jatkoi syömistään.

CIEL

Lounas alkoi olemaan aikalailla taputeltu ja Cielkin oli saanut lounaan jo syötyä. Sebastiania ei ollut näkynyt koko lounaan aikana, eikä Cielillä ollut minkäänlaista hajuakaan, missä Sebastian oikein kuppasi. Ei Sebastian toki edelleenkään demonina ihmisvalmisteisesta ruuasta välittänyt eikä se nyt Cieliä haitannut, mutta hieman häntä ärsytti, ettei tiennyt, missä toinen edes viiletti, mutta pärjäsi Ciel nyt ilmankin häntä tällä hetkellä. "Soma, oletko mahdollisesti syönyt? Minulla olisi asiaa, josta haluan puhua kanssasi kahden", Ciel aloitti nyt, kun oli taas rauhallista ja Soma oli riidellyt Meenan kanssa ilmeisesti tarpeeksi eikä varakreivikään ollut enää paikalla huutamatta rakkauttaan Kamanosukea kohtaan. No ei Meenakaan enää paikalla ollut, koska West oli mennyt hänen kanssaan jo paikalta pois.

CLAUDE

”Minä en ole sinun ystäväsi.” Claude muistutti Aloisille, hän vihasi Aloisia jos mahdollista eniten kaikista. Poika oli rasittava maanvaiva ja tyhmä kuin saapas.
__________________________________________________________________________

SOMA

Soma oli saanut syötyä, tällä kertaa hän oli jopa muistanut syödä, vaikka olikin haastanut riitaa Meenan kanssa. Ja oli hänellä nälkäkin ollut, koska aamiainen oli taas jäänyt aika vähäiselle. Yhtäkkiä Ciel kysyi oliko hän jo syönyt. Hän ei ihan ollut odottanut, että Cielillä olisi ollut hänelle jotain asiaa, mutta jostain hän tahtoi puhua. Soma oli jo täysin unohtanut, mikä se asia oli, josta häntä oli varoitettu. ”Olen, mistä haluat puhua?” Hän kysyi, koska ei yhtään tiennyt mihin se asia voisi liittyä, ellei sitten… ”Jos olet huolissasi, miten opiskeluni vaikuttaa työsuhteeseemme, en minä vielä ole mihinkään lähdössä! Minun pitää ensin opiskella kotoa käsin, että voin edes hakea yliopistoon. Ja Agni toimii sijaisenani, jos en voi käydä yliopistolla kaupunkiasunnoltasi käsin, kyllä kaikki järjestyy!” Soma tajusi, että tietenkin Ciel oli huolissaan, mistä hän löytäisi yhtä hyvän ja luotettavan talonvahdin, jos Soma lähtisi. Mutta Agni oli yhtä luotettava ja ei Soma häntä voinut yliopistoon mukaansa ottaa, joten Agni hoitaisi kaiken kotona.

ALOIS

"No jaa, on minulla peilikuvani", Alois vain tuumasi, kun Claude ilmoitti, ettei ollut Aloisin ystävä. Sääli, koska silloin Claudella ei sellaisia tainnut olla.
__________________________________________________________________________

CIEL

Soma oli ilmeisesti valmis ja kysyi sitten, mistä Ciel oikein tahtoi puhua. "No kerron sen kyllä, mutta jossain muualla... kuten vaikka ulkona?" Ciel ehdotti ja nousi pöydästä ylös Soman kuitenkin jatkaessa vielä, että jos Ciel oli huolissaan Soman opiskelujen suhteen siitä, että kuka Cielin kaupunkiasuntoa katsoisi, niin ei hätä ilmeisesti ollut tämännäköinen, koska Agni tietenkin katsoisi perään. "Niin niin, aivan. Hienoa", Ciel vastasi, mutta ei kyse nyt ollut siitä. Somakin oli saanut homman alunperin ihan vaan siksi, ettei Cielin tarvitsisi katsella Somaa kovinkaan usein normaalisti ja toki se ihan hyvä oli, että talolla oli joku peräänkatsoja, kun hän ei ollut siellä itse ja jos jotain tapahtuisi. "Mutta ei asiani siihen liity", Ciel jatkoi vielä lähtiessään samalla ruokasalista pois olettaen, että Somakin tulisi perässä. Ulkona kuitenkin näytti edelleenkin ihan hyvältä, joten siellä varmaankin saisi rauhassa puhua asiasta, vaikka se kyllä kiusallinen asia olikin ja nolotti yhtälailla, mutta hän halusi selvittää tilanteen.

SOMA

Soma nousi ylös, kun Ciel tahtoikin puhua ilmeisesti rauhassa ulkona. No toki, ei se Somaa haitannut. Ja ei asia ilmeisesti Cielin kaupunkiasunnon kohtaloon liittynyt, mutta mihin sitten. Ei kun niin tietysti! Hän saisi nuhteet nyt siitä, että oli mennyt mainitsemaan siitä Westin taloon murtautumisesta! No ei hän ollut Cielin osuutta siitä kertonut missään kohtaa, eivät nuo tollot tajunneet, ettei Soma yksin sinne olisi voinut päästä mitenkään. Soma vilkaisi Elizabethia, kun Ciel vain nousi ylös ja lähti sanaakaan sanomatta. Tyttöparka. ”Älä huoli, tulen… siis Ciel tulee varmasti pian takaisin, ei tässä varmaan kauaa mene.” Soma lohdutti. ”Edward, pidä seuraa siskollesi!” Hän sanoi vielä, ettei Elizabeth joutunut odottamaan yksin, ja lähti sitten Cielin perässä ulos salista.

CIEL

Ciel jännäsi taas asioita niin kovin, ettei hän ollut tajunnut sanoa Elizabethille mitään ja hän tajusi sen vasta siinä kohdassa, kun oli päässyt jo käytävään ja Soma puhui hänen puolestaan Elizabethille ja jatkoi vielä Edwardille, että hänen pitäisi pitää seuraa siskolleen sen aikaa. "No tietenkin", Ciel kuuli Edwardin vastaavan. Nyt ei kyllä enää auttanut kääntyä takaisin, kun asia vähän niin kuin hoidettiin jo hänen puolestaan. No sattuihan sitä, varsinkin, kun jännäsi jotain asiaa vähän liikaa ja ajatukset olivat vain siinä.

He pääsivät kuitenkin ulos(?), jossa Ciel etsi paikan, jossa voisi istua, koska oli se kai mukavampi niin. Miten hän olikaan taas päätynyt tähän hetkeen? Cielin teki yhtäkkiä vain mieli antaa olla, mutta hän kuitenkin tiesi, ettei voisi asian vaan antaa olla ja tässä oltiin jo, joten se nyt hoidettaisiin. "Tämä on ehkä hieman kiusallista, mutta ettei se menisi yhtään kiusallisemmaksi tai vaikeammaksi niin kysyn ihan suoraan: oletko ihastunut Elizabethiin?" Ciel kysyi sitten antaen asian vaan tulla varmistaen kuitenkin, ettei kukaan muu vainkaan olisi ainakaan kuuloetäisyydellä. "Tarkoitan siis sitä, kun tunnutte olevan kovinkin läheisiä molemmat, välillä jopa epäilyttävän läheisiä ja ei, en tarkoita, etteikö ihmisellä saisi olla ystäviä tai läheisiä sellaisia, mutta on eri asia olla ystävä kuin... no enemmän kuin ystävä. Tai siis ainakin silloin, kun toinen osapuoli on varattu. Ja siis, kun me kuitenkin olemme ystäviä, eikö? Ja jos sinulla on mahdollisesti tunteita Elizabethia kohtaan, niin ystävänä olisi kiva, jos voisimme luottaa toisiimme ja luottamus ei synny valheista ja asioiden piilottelusta, joten haluaisin vain tietää, missä mennään", Ciel selitti kuitenkin asiaa hieman perään, ettei se kuulostaisi ihan niin töykeältä vaan kysyä asiaa suoraan. Vaikka kuka hän nyt oli vaatimaan totuuksia toisilta, kun itsehän hän valehteli ties mistä välillä, mutta ihan miten vaan.

SOMA

Kun Edward jäi pitämään seuraa siskolleen, Soma lähti Cielin kanssa ulos. Ciel oli kyllä kauhean vaitonainen, tosin niinhän Ciel oli aina, että ei kai siitä tarvinnut huolestua yhtään sen enempää kuin ennenkään. Mutta jotain tärkeää asiaa hänellä oli, koska ei Ciel hänelle muuten olisi puhunut. Työhön se varmasti liittyi, koska mihin muuhunkaan? Kun he olivat löytäneet rauhallisen paikan ja istuivat mukavasti puutarhassa, Ciel aloitti, että asia oli jotenkin kiusallinen, mutta kiusallisemmaksi se menisi, jos hän ei sanoisi asiasta ja sitten. Hän kysyi oliko Soma ihastunut Elizabethiin. Soma katsoi Cieliä vain niin tyrmistyneenä, ei ehkä siitä mitä Ciel sanoi, vaan siksi, että muisti nyt, mistä hän oli Cielin tädin kanssa ennen lounasta puhunut. Aivan tästä Ciel halusi puhua!

Soma ei ehtinyt sanoa mitään, kun Ciel jo jatkoi että hänestä Soma ja Elizabeth olivat vain vähän liian läheisiä ja tietenkin he saivat olla ystäviä, mutta nyt Ciel tosiaan luuli, että he olivat enemmän. ”Ciel, sinun ei tarvitse murehtia noin hölmöistä asioista. Minä tiedän, että Elizabeth on kihloissa sinun kanssasi, te olette molemmat minulle tärkeitä ystäviä.” Soma sanoi päästyään yli siitä, että Ciel ihan tosissaan puhui hänelle tästä. ”Ja kyllä, voin myöntää, että pidän Elizabethista paljon. Emme ole tätä ennen juuri olleet tekemisissä ja jos olemme, Elizabeth on ollut aina niin tiiviisti sinun kanssasi, ettemme ole ennen puhuneet ja tutustuneet toisiimme kunnolla. Aikaisemmin tiesin hänestä vain, että hän on kihlattusi ja rakastaa sinua valtavasti, en juuri muuta. Hän on aina ollut kanssasi niin onnellinen, täällä hän on sinun takiasi yhtäkkiä alkanut itkeä ja ollut surullinen, joten olen tajunnut, että ei hänelläkään aina ole niin helppoa ja hän haluaa sinun takiasi olla aina iloinen ja huoleton, ettei kuormittaisi sinua omilla ongelmillaan. Hän on oikeasti todella yksinäinen, eikä hänellä ole juuri ystäviä, joille voisi puhua vapaasti huolistaan. Hän on valtavan viisas ja tahtoisi kehittää itseään, mutta täällä vallitsevan kulttuurin vuoksi hänellä ei aatelisnaisena ole kauheasti mahdollisuuksia siihen. Hän on ollut valtavan onnellinen voidessaan auttaa minua ja Agnia näytelmän kanssa, koska kerrankin hänen tietämyksestään ja osaamisestaan on apua jollekin. Ja minä ymmärrän, miltä hänestä tuntuu, kun ei oikeasti ole ketään, jolle voisi puhua ja kun elämää rajoitetaan liikaa eikä voi toteuttaa itseään miten haluaa. Ja Elizabethin on varmasti helpompi olla minun seurassani täysin avoin ja itkeä, koska en kuulu hänen tiukkaan säädeltyyn kulttuuriinsa ja olen itsekin hirveä itkupilli ja osoitan tunteeni niin vahvasti, hänen ei tarvitse esittää kanssani mitään.” Soma selitti Cielille tilannetta, miksi he tulivat Elizabethin kanssa nyt yhtäkkiä niin hyvin toimeen.

Sitten Soma liikuttui todella, kun Ciel ehkä ensimmäistä kertaa heidän tavattuaan sanoi itse ääneen, että he olivat ystäviä. ”Voi Ciel! Sanoit minua ystäväksi ensimmäistä kertaa! Olen niin onnellinen!!” Soma alkoi taas melkein itkeä ja syöksyi kyyneleet silmissä halaamaan Cieliä (?). ”Älä sure, ystävä rakas, minä en ole viemässä Elizabethia sinulta. Yritän muistaa antaa teille enemmän aikaa kahdestaan ja sinä saat luvan sanoa siitä minulle suoraan, jos tuppaudun liikaa enkä itse tajua sitä! Mutta kai tajuat, että parhaana ystävänäsi minä tietenkin tahdon myös Elizabethille parasta siinä missä sinullekin, ja jos sinä olet estynyt olemaan hänen seurassaan, pidän hänestä huolta sinun sijastasi. Enhän minä nyt voinut häntä tanssiaisissa tai muuten jättää yksin, kun sinä olet ollut sairaana. Hän yrittää niin kovin saada sinut iloiseksi, että tahdon, että myös Elizabethilla on juhlissa hauskaa ja että sinä, hölmö ystäväni, tajuat olla suututtamatta ja pahoittamatta hänen mieltään.” Soma sanoi ja rauhoittui hiukan päästäen Cielin irti ja kuivasi silmiään hihaansa. ”Anteeksi, innostuin vain taas…” Hän sanoi yhä onnellisena siitä, että Cielkin oli vihdoin tajunnut, miten hyviä ystäviä he olivat.