RP. Yliluonnolliset vastaan ihmiset osa 1

HOMURA

Homura oli päässyt majoittumaan uuteen paikkaan, hieman jännittäväähän se oli, mutta mukavaa. Hän oli viettänyt yönsä muutaman hevosen ja lehmän seurassa, mutta missään hän ei ollut mitään läskisoosia tai sen tapaista nähnyt. Kai se oli sitten siivottu pois? Mutta eikö ruuat yleensä olleet keittiössä? Majoittuiko hän keittiössä siis? Mutta täällä ei ollut kattiloita tai kauhoja? Niitä kai yleensä oli keittiöissä? Kummallista porukkaa, vaikkakin edelleen kirinin mielestä varsin mukavaa.

Aamulla Homura oli kiinnostunut tutkimaan ympäristöään hieman lisää, ja kun jotain uusia tuli linnalle, hän mietti, oliko nämä niitä, joista oli viime yönä puhuttu? Hieman kirin ujosteli, ja katseli tulokkaita nurkan takaa. Jokin lentolisko huomasi hänet, ja sitten sen lentoliskon seurassa ollut mies, mutta näiden kanssa homma oli nopeasti päätynyt vain hiljaiseksi tuijotteluksi matkan päästä, ja Homura oli melkein heti vetäytynyt taas piiloon. Uteliaana hän myös välillä vilkuili, ketä oli vahdissa, ja arvuutteli uskaltaisiko mennä näille pitämään seuraa, vai olisiko hän vain tiellä. Sitten kirin kuitenkin oli kuulevinaan jotain meteliä muurin toiselta puolelta, ja uteliaisuus voitti jälleen. Kevyesti hän hyppäsi muurin päälle jälleen, ja katseli toiselle puolelle. Siellä oli suuri joukko varsin pelottavan näköisesti varustautunutta porukkaa. Kai he olivat ystävällisiä? Ainakin niin Homura kovin toivoi. Mutta varmasti myös vartijat olivat huomanneet nämä, ja pää matalalla, kirin jäi seuraamaan, mitä tapahtui. Oliko nämäkin ystävällisiä vieraita, vai pitäisikö näitä pelätä? "Ystäviä? Vai... vihollisia?" Homura kysyi varovasti vahtivuorossa olevalta, vaikka ei ollut tullut hoksanneeksi vilkaista, kuka se oli. Eikä hän juuri vielä monen nimiä muistanut. Yukimura taisi ainakin olla tähän aikaan vahdissa(?), mutta Homura ei ollut varma, oliko johtaja juuri tällä muurinpätkällä.

RAIZO

Olin jälleen vaan porhaltanu vahtivuoroon, kun oli minun vuoroni tullut. Samaan vuoroon kuului lisäkseni Yukimura, Hyoma ja se peikko, joka oli joku muratti, mutta kyseisen tapauksen nimi ei oikein ollut vieläkään iskostunut päähäni. Ei, että se pahemmin haittaisi, koska en muutenkaan viettänyt hirveästi tämän kanssa aikaa. Suurimmaksi osaksi vietin aikaani Kamanosuken ja tämän lapsien kanssa, mutta nyt olin tosiaan vahtivuorossa. En tosin ollut yhtään varma, miten kauan olin vuorossa ollut, kun punaisiin selvästi armeijan vaatteisiin sonnustautuneet mitä ilmeisemmin nyt ne tulentaitajat olivat päätyneet portille. Tai ainakin näihin aikoihin heidän arvioitiin saapuvan. No arviohan oli ollut vain, että tämän viikon aikana, koska hirveän tarkasti oli tietenkin vaikea arvioida, mutta jonkun verran aikaisemmin tullut kaksikko oudon liskon kanssa oli kyllä kertonut(?), että loppuporukka tulisi perässä. Mutta siinä he nyt sitten seivoivat ja odottivat mitä ilmeisemmin sisällepääsyä. No mitäpä muutakaan.

Samoihin aikoihin muureille rynninyt yksisarvisponi puolestaan tuli kyselemään, että olivatko kaverit punaisissa ystäviä ja vihollisia. "Tulikansaa, jonka olisi määrä auttaa sodassa ihmisiä vastaan... eli ystäviä", vastasin (vaikka en nyt tarkalleenottaen tiedä, et keltä kysyttiin, mut Homuran roolissa ei määritelty, joten vastasin nyt sit XD) ponille. Ei kuitenkaan aikaakaan, kun portit avattiin tulikavereille(?), mutta olihan heitä kyllä paljon ja sitten vielä hevoset. Tallista taitaisi loppua tila kesken. Kaikki eivät kuitenkaan rynnineet samaa aikaan sisälle, mutta sisälle ainakin astelivat hevosineen joukon kärjessä ollut naispuolinen soturi (Azula) tai ainakin tällä oli selvästi joku haarniskantapainen päällään. Myös jalan kulkenut miespuolinen (Zuko) asteli sisälle ja muutama muu miespuolinen soturi, mutta suurin osa jäi kuitenkin ulkopuolelle odottamaan, koska kaikkihan sen nyt varmasti ymmärsi, ettei kaikki voineet tulla suinpäin sisään kerrallaan.

MAI

Kaikkeen sitä pitikin Azulan oikkujen takia ryhtyä, mutta ei palatsissakaan juuri mitään tekemistä ollut, joten oli tämä taas tyhjää parempi. Zuko nyt hengasi vain Suzunsa kanssa ja Mailla ja Zukolla nyt muutenkaan mitään puhuttavaa, ollut, joten hän oli matkan ajan lähinnä kuunnellut, kun Azula puhui ja valitti kaikesta, kun edettiin liian hitaasti ja mikään ei ollut tarpeeksi hyvin ja sitten Zuko ja Suzu jäivät matkasta ruokkimaan susia ja lopulta Zuko taisi syöttää hevosensa niille, ja Suzun, kun palasi ilman kumpaakin. No ei onneksi sen isompi menetys, ja saatiinhan matkaan pari sutta niiden lisäksi, tosin Azula olisi lähettänyt piskit helvettiin, mutta Zuko ei antanut. Ja näissä rattoisissa tunnelmissa matka sitten eteni. Kunnes mentiin jonkun kurjan tuppukylän läpi ja siitä jatkettiin linnalle, joten onneksi tämä matka olisi kohta ohi. Linnalle päästiin ja kaikki olivat mukana. Portitkin avattiin, joten kauaa ei tarvinnut päivystää porttien edessä, tai osa porukasta joutui, koska ei kaikkia sisälle voinut ottaa. Mai kuitenkin seurasi Azulan jäljessä sisälle ja Zuko ja muutama muu tuli vielä sisäpuolelle ja muut saisivat odottaa, että selviäisi miten tänne asettauduttaisiin.

SAIZO

Saizo oli kulkenut näiden kummajaisten mukana, ja kuten hän oli toivonutkin, niin ison talon portit aukesivat, kun hän saapui. Joku idiootti kuitenkin sen ison koninsa kanssa tunki Saizon edelle, vaikka ei ollut edes possu! Hävytöntä! Kiukkuisena tästä Saizon oli ylpeytensä vuoksi kostettava, ja iski hampaansa voimalla likan (Azulan) hevosen jalkaan. Mutta nyt ei ollut aikaa jäädä opettamaan typeryksille käytöstapoja, Saizolla oli tärkeämpääkin työtä, ja päivässä ei ollut loputtomasti tunteja. Hänen olisi saatava käydä kaikki läpi, että tiesi mitä ostaa Soujille. Karkkia ainakin, sen tiedettiin auttavan aina kaikkeen. Kiireellisenä Saizo rynnisti omille teilleen, tutkimaan että mistä löytäisi parhaat karkit ja lääkkeet. Oli se rankkaa olla mestari-possu, mutta ainakin hän oli hyvä mestari, joka piti huolta oppilaistaan.

KATSUROU

Katsurou oli melkein heti päästyään muurien sisäpuolelle yrittänyt löytää Raidenin. Häntä alkoi ärsyttää, kuinka kaikkien piti puhua hänen puolestaan, kun hän ei itse kyennyt muodostamaan sanoja todellisessa hahmossaan. Varsin nopeasti mies onneksi löytyikin, ja tämä oli jopa hoksannut kaivaa jotain vaatetta Katsuroulle, ilmeisesti myös Koukille, jonka huomio oli kiinnittynyt ihailemaan ympäristöään. Välittämättä, että ulkona oli nyt enemmän porukkaa kuin aikaisemmin, Katsurou muuttui vihdoin ihmishahmoonsa, ja nappasi itselleen kimonon, jonka puki jotenkin epämääräisesti päälleen. Kouki oli jo melkein menossa jonkun possun perään, kun Katsurou huusi suden luokseen. Kouki vilkaisi hämillään Katsuroun ja Raidenin suuntaan, sitten karannutta leikkikaveriaan, kunnes tuli itsekin pukemaan vaatteet päälleen. Ehkä olisi hyvä käydä nyt sitten esittäytymässä porukalle.

"Niin, aikaisemmin ei tullut esittäydyttyä. Olen Katsurou", Katsurou totesi melko rennosti, mutta ei erityisen lämpimästi Zukolle. Sille tämän seurassa olevalle likalle mies ei kuitenkaan kiinnostunut suomaan edes vilkaisua, neiti ei ollut osoittanut olevansa sen arvoinen. Kouki tuli miehen perässä, katsellen edelleen silmät suurina ympärilleen. "Hei, Katsurou! Tuolla on hevonen katolla!" Kouki huudahti, ja Katsurou kerkesi vain nähdä, kuinka jokin laskeutui matalammalle, ettei tulisi nähdyksi. Mutta se ei näyttänyt ainakaan värin puolesta hevoselta. "Niin varmaan. Mutta nyt kun tänne on päästy, niin missä tämän paikan johtaja majailee?" Katsurou kysyi Zukolta, jonka oletti olevan se, joka tiesi kuinka tilanteessa edettäisiin.

AZULA

Portti avattiin aika pian sen jälkeen, kun saavuimme paikalle. Kannustin hevoseni taas liikkeelle, mutta pysäytin toki uudestaan, kun porteista oli sisälle päässyt. No en tietenkään heti porttien eteen, koska piti siitä vielä muidenkin mahtua kulkemaan. Kuitenkin Takatorin linnan alue muurien sisäpuolella ei ollut niin suuri ja mahtava, joten suurin osa joutui jäämään vielä toistaiseksi muurien toiselle puolelle. Myös Zuko, Mai ja muutama muu tulisotureista asteli sisälle, mutta muut joutuivat jäämään odottamaan vuoroaan, jos heitä edes sisälle asti huolittaisiin.

Laskeuduin hevoseni selästä alas tai ainakin yritin, mutta hevonen sai yhtäkkiä jonkun sätkyn, joten tulin alas ajateltua nopeammin. "Kuka sinun käski reihaantua tuolla tavalla?!" karjuin hevoselle istuen nyt maassa hieroen kipeää selkääni. "Hemmetin elukka!" ärähdin perään. "Ei se nyt noin vakavaa voinut olla", Zuko totesi kuivasti, mutta hyvähän hänen oli sanoa, kun ei ollut pudonnut hevosen selästä. Tosin sitä mahdollisuutta vaikeutti myös sekin, ettei Zukolla ollut hevosta. "Pää kiinni!" ärähdin nousten ylös maasta. En yhtään ymmärtänyt, mikä hevoseen oli mennyt noin yllättäen, mutta missähän täällä nyt edes oli ketään, jolle sitten voisi puhua? Johtajaa tai jotain? Olin kuitenkin ymmärtänyt, että täällä olisi ollut joku johtaja jossain, mutta kuka sekään sitten liene oli, niin ketään sen näköistäkään ei näkynyt missään (ehkä, en tiiä). Tosin sitten joku miespuolinen (Gennosuke) näytti tulevan kohti, mutta tämä näytti sen verran yllättyneeltä, ettei tainnut edes olla odottanut lisävahvistuksien saapuvan juuri nyt. Ja muutenkin oli hyvän aikaa vaikuttanut siltä, että hän olisi ollut vaan ohikulkumatkalla. Hän kuitenkin pysähtyi kohdallemme.

"Olette varmaan sieltä... Tulimaasta... otaksun? Ainakin vaatteista päätellen..." mies aloitti. "Olemme kyllä, mutta täällä on ilmeisesti tilanpuutetta havaittavissa", totesin siihen. Eivätkö he muka yhtään olleet valmistautuneet tähän? "Ja sinä olet...? Johjata?" kyselin kuitenkin perään. "Ei, ei... En suinkaan... Olen Muroga Gennosuke... Johtaja on Sanada Yukimura... ja hän on vahdissa tällä hetkellä... varmaankin... Varmaan tulossa kohta puoliin. Mutta tosiaan... Tilat eivät ole kovinkaan hulppeat, kun meitä on itsessään sen verran monta täällä, joten päädyimme oikeastaan ainoaan toimivaan ratkaisuun, että armeijanne olisi paras nukkua teltoista ulkona... Siis muurien ulkopuolella, koska tila muurien sisäpuolella käy myös vähiin melko nopeasti. Hevosia olisi syytä säilyttää myöskin ulkopuolella, koska talliin ei mahdu kolmeakymmentä lisähevosta", tämä Gennosuke selitti. "No sehän hienoa... Missä se johtaja kuppaa?" menin kuitenkin asiaan.

Pian tämän jälkeen joku ihminen saapui paikalle ja esittäytyi Katsurouksi, mutta lähinnä kuitenkin enemminkin Zukolle... vissiin. No ihan sama. "Mukava tutusta ihan kunnolla vihdoin", Zuko vastasi tapaukselle, kunnes joku huusi, että jossain oli hevonen katolla, mutta sitten se Katsuroukin kyseli jo johtajaa, että missähän hän mahtaisi olla. "No Gennosuke sanoi Yukimuran... siis johtajan olevan vahdissa juuri hetki sitten, mutta koska taisit olla toisaalla sillä hetkellä, niin se varmaan meni ohi. Mutta en ole itsekään ollut täällä koskaan tätä ennen, joten paikka ei ole tuttu. Mutta ehkä Yukimura kohta tulee ja sitten voi pohtia tätä menettelyä hieman tarkemmin", Zuko selitti.

YUKIMURA

Yukimura oli vahdissa, kuten hänen kuuluikin. Jossain kohtaa aamua Suzu oli tullut jonkun liskoratsastajan kanssa, eli hän oli vaihtanut Zukon uuteen. No ei, koska Zuko tuli muiden kanssa perästä, joten heitä sitten odotettiin. Ja sitten sekin hetki koitti ja Zukon mukana sitä porukkaa tulikin ja paljon. Yukimura hälytettiin taas paikalle ja sinne oli tietenkin mentävä, koska vaikka asioista ei juuri oltu puhuttu, että mihin he jonkun tuliarmeijan laittaisivat parkkiin, niin Yukimuranhan se paikka piti sitten noin vain keksiä. Turha oli varmaan odottaa, että Zukolla olisi ollut jotain ideaa, vaikka oli koko asian alulle laittanut. Mutta Yukimura pääsi paikalle, kun joku pikkutyttö kovaan ääneen ihmetteli, missä se johtaja kuppasi. Yukimura varautui jo henkisesti hyvin epämiellyttävään keskusteluun, koska tytöstä tuli pelottavasti Izumi mieleen. ”Mukavaa, kun pääsitte tulemaan. Toivottavasti matkalla ei ollut ongelmia? Olen Takatorin linnan johtaja, Sanada Yukimura. Hienoa, että olette halukkaita tekemään yhteistyötä kanssamme.” Yukimura esittäytyi mahdollisimman kohteliaasti.

ZUKO

Jäimme odottamaan Yukimuraa, joka Gennosuken sanojen mukaan olisi vahdissa, mutta tulisi ilmeisesti kuitenkin kohta puoliin paikalle. Ihan hyvä toki, koska Azula oli jälleen selvästikin sillä tuulella, ettei mielinyt odotella ketään kovinkaan pitkiä aikoja ja ilmeisesti hevosen selästä putoaminen oli ärsyttänyt tätä entisestään. Vaikka miten se nyt kenenkään muun vika oli, jos hän oli huono hevosien kanssa. Mutta tietenkin, kun kyseessä oli Azula, joten syyt olivat aina kaikessa muussa, mutta ei koskaan itse neiti täydellisessä. Mutta pian Yukimura saapui paikalle ja Azulakin oli saanut siihen mennessä selkä- ja takamuskipunsa ilmeisesti taltutettua. Käänsin kuitenkin katsettani Yukimuraan, kun tämä aloitti, että oli mukavaa, kun olimme päässeet tulemaan. No parin päivän jälkeen se tuskin olisi enää niin mukavaa, kun Azula olisi asettunut taloksi. Siitä oli mukavat kaukana, että toivottavasti hän ei ollut liikaa odotellut. Mutta Yukimura jatkoi kuitenkin, että toivottavasti matkalla ei ollut ongelmia minkä jälkeen vielä esitteli itsensä kunnolla ja hänestä oli hienoa, että lähinnä isä oli suostunut yhteistyöhön. Eiväthän muut tulikansalaiset tässä edes olisi, jos isä ei olisi suostunut siihen. "Kiva nähdä pitkästä aikaa", aloitin ensin omasta puolestani. "Mutta tosiaan... Ei ongelmia nyt mielestäni niin paljoa ollut. Hieman ehkä, mutta ei sellaisia, jotka eivät olisi ollut ratkaistavissa. Toimme tosin mukanamme vielä muutaman uudenkin... Suzu tulikin tänne jo aikaisemmin Raiden nimisen miehen kanssa. Lisäksi uusia on myös Koukin ja Katsuroun verran", jatkoin viittoen samalla uusien suuntaan. Azula puolestaan katsoi hyvinkin pitkään ja jäätävällä katsellaan Yukimuraa pitkin nenänsä vartta. "Onko tämä joku vitsi? Sinäkö johtaja? Olisin luullut nurkanpuunajaksi, jos asiaa ei olisi tuotu erikseen ilmi. Vaikuttaa hyvin takapajuiselta takahikiältä muutenkin. Luulin, että täällä olisi ollut kunnon puitteet ja varauduttu tuloomme, mutta ei... Lisäksi tuo idiootti tuossa sanoi, että tässä odottaisi seuraavaksi joku telttaretki takapihalla tai jossain muurien ulkopuolella. Näinkö täällä kohdellaan ihmisiä?" Azula tuhahteli ja valitti. "Hän on pikkusiskoni Azula... Hänen sanoistaan ei kannata loukkaantua tai niinkään välittää. Luulee itsestään vaan liikoja, koska on isänsä lellipentu ja maine on selvästi noussut päähän vähän liiankin kovasti. Minusta on ihan ymmärrettävää, etteivät kaikki välttämättä mahdu linnaan, joten sen kanssa on vaan pakko elää", yritin korjata tilannetta, koska ei heti tarvinnut alkaa nokkavaksi ja vähän voisi miettiä, mitä sanoi. Azula ei ollut täällä mikään johtaja.

RAIDEN

Raiden oli myöskin siirtynyt lähemmäksi, kun ilmeisesti tässä alettaisiin miettiä jatkotoimia. Hän kuitenkin oli Koukia ja Katsurouta vanhempi, ja hänellä oli draakkinsa vielä vastuullaan, joten mies oletti, että hänen läsnäolonsa saattaisi aiheuttaa eniten lisäsäädöksiä. Kuitenkin miehen mieli muuttui, kun hän kuunteli kaikessa rauhassa, miten keskustelu alkoi. Tulimaan edustajana oli ilmeisesti pikkutyttö, jolla kuulosti olevan hieman liian suuret luulot itsestään. Katsurou vilkaisi tyttöä myöskin ilkeästi sivusilmällä tämän haukkuessa linnaa ja ettei hänen saapumiseensa oltu valmistauduttu kunniakulkueella. "No, me tulimme Katsuroun ja Koukin kanssa ihan vain pyytämään lupaa liittyä mukaan porukkaan, emmekä halua tulla yhdistetyksi tuon röyhkeän likan joukkoihin. Olen nähnyt elämäni aikana paremmin käyttäytyviä ympärikännipäisiä juoppoja", Raiden totesi, "Mutta niin, siis ajattelimme, että voisimme tarjota apua suojaa vastaan, jos kelpaa. Ihmisten keskellä on hieman turhan riskialtista viihtyä pitkään yliluonnollisena, joka ei pysty soluttautumaan ihmiseksi täydellisesti." Raidenin yliluonnolisuuden kuitenkin huomasi nopeasti, jos tätä katsoi silmiin, samoin kuin Akitomoa hän ei ikinä hylkäisi pitkäksi aikaa kauaksi itsestään. Samoin Katsuroun ja Koukin yliluonnollisuus tuli heti ilmi näiden korvista ja hännistä. "Jos joukkoon vielä mahtuu siis? Akitomo ei ehkä näytä siltä, mutta ei se vie lopulta niin paljoa tilaa", mies vielä totesi loppuun viitaten draakkiinsa, joka nosti kauempana päätään kuulessaan nimensä, mutta tiesi olla tulematta lähemmäksi, ettei sisällä olevat hevoset saisi hepulia. "Me ollaan myös totuttu pärjäämään vähällä", Katsurou ilmoitti. "Onko teillä ruokaa?" Kouki kuitenkin kysyi toiveikkaasti, silmät kimaltaen. Tuolla pennulla oli aina nälkä, vaikka olikin ihan totta, etteivät he olleet muutamaan päivään saaneet kunnon ateriaa.

YUKIMURA

Zukon mukaan ongelmia ei ollut ja Suzu tulikin jo aikaisemmin tänne Raidenin kanssa. ”Aivan, he ovat sisällä. Paitsi tuo tuossa ja hänen lentoliskonsa, koska he ovat tuossa.” Yukimura selitti Zukolle lähinnä nyt sen, että Suzukin oli täällä jossain. Sitten oli pari muuta kummajaista mukana, jos vain mukaan mahtui. ”No eiköhän sopu sijaa tee. Tervetuloa vain.” Yukimura vastasi. Prinsessa alkoi sitten valittaa, että Yukimura näytti enemmän nurkan puunaajalta kuin johtajalta. Onneksi Yukimura oli aikuinen, niin hänen ei tarvinnut vastata mitään siitä, miltä tyttönen itse näytti ennemmin kuin armeijan johtajalta. Zuko kuitenkin korjasi, että kyseessä oli hänen pikkusiskonsa Azula ja hänestä ei kannattanut välittää, koska hän luuli itsestään liikoja. ”Huomaan sen, mutta eihän kukaan ole täydellinen.” Yukimura huokaisi. ”Olen kovin pahoillani neiti, mutta meillä ei todellakaan ole tilaa linnan alueella majoittaa näin suurta armeijaa hevosineen. Toki lähikylästä voisi löytää tilaa kaikille, mutta se voisi olla käytännön kannalta hankalaa, sillä joukot saattaisivat joutua hajalleen pahasti ja meidän on hankalampi pitää yhteyttä. Ja koska kesä kuitenkin mahdollistaa ulkomajoituksen, olisi parempi, että asettuisitte linnan lähistölle telttamajoitukseen. Mutta järjestelyistä voi toki vielä puhua tarkemmin nyt kun olette täällä läsnä. Ja tietenkin arvon neidille on varattu huone linnasta, vaikka koko joukkoa emme saakaan mahtumaan.” Yukimura yritti selittää tilannetta, että ei hänkään nyt ihmeitä voinut tehdä asian suhteen. Ja jos pikku prinsessa osasi, niin loihtikoon oman linnan naapuriin. Kyllä se Yukimuralle sopi.

ZUKO

Kun Suzusta ja Raidenista tulikin puhetta, niin he olivat kuulemma sisällä paitsi Raiden ja tämän lisko, koska he olivat tuossa. Terävä huomio, kerrassaan, mutta hyvä tietää, että Suzukin oli päässyt paikan päälle. "Hyvä tietää", tokaisin siihen, minkä jälkeen vielä uusiin tulokkaisiin, että eiköhän sopu sijaa anna ja tervetuloa heillekin vaan. Sitten vielä ihanan pikkusiskoni Azulan valituksiin ja nurkanpuunaajakommentteihin, jotka olivat taas niin ala-arvoista käytöstä, mutta minkäs teit, kun kyseessä oli mahtava Azula. Mutta totesin kuitenkin, ettei Azulan huonosta käytöksestä kannattanut ottaa itseensä, koska tämä vain luuli itsestään vähän liikoja. Vaikka isä pitikin häntä tulentaitajaihmeenä, niin ei se tarkoittanut sitä, että kaikki palvoisivat häntä eikä nyt oltu Tulimaassa. Yukimura kuitenkin huomasi asian ja jatkoi, ettei kukaan toki täydellinen ollut. "Valitettavan totta ainakin eräiden kohdalla", myönsin tarkoittaen mm. ainakin Azulaa, joka ei näyttänyt kommentin jälkeen kovinkaan tyytyväiseltä, mutta voi voi, ei kaikkia voinut miellyttää. Sitten Yukimura jatkoi Azulalle pahoitellen sitä, ettei voinut loihtia tyhjästä jotain hulppeaa lisätilaa, vaikka Azula selvästi sellaista odotti. Yukimura kertoi myös, että kylään majoittuminen voisi olla myöskin mahdollista, mutta epäkäytännöllistä. Lisäksi Yukimura jatkoi, ettei Azulan kuitenkaan tarvinnut teltassa asua, että hänelle oli kyllä huone tarjolla ihan linnasta. "No sepä hyvä, ei siinä sitten mitään. Olen pahoillani turhaa valittamistani, käsitin tuon toisen miehen puheista, että kaikille tarjottaisiin vaan telttaa", Azula vastasi ja johan muuttui ääni kellossa, kun hän ymmärsi, ettei hän itse ollut telttaan joutumassa. "Mutta eiköhän loput siellä teltassakin pärjää", Azula jatkoi loppuun. No hienoa toki, että Azulallekin kävi järjestely, koska ei tässä nyt hulppeaksi lisätilaksi kuitenkaan kukaan muuttuisi, joten uhrauksia oli pakko tehdä, sääli toki muita tulikansalaisia, mutta onneksi kesä kuitenkin mahdollisti teltta-asumisen.

KATSUROU

Katsurou piti koko ajan tulineidistä aina vain vähemmän. Toisaalta, ihmisten tavat olivat hieman outoja sutena eläneelle muutenkin. Yllätystulokkaat eivät juuri saaneet huomiota, joten Katsurou ei tiennyt, pitäisikö hänen olettaa joutuvansa myös ulos telttaan. Hänelle riittäisi kyllä ihan hyvin jokin katoskin, eikä tarvitsisi välttämättä edes sitäkään, jos yöllä ei sada. "Meille riittää hyvin jokin katoskin", Katsurou sanoi ääneen, "Ulkona nukkuminen ei ole muutenkaan ollut ikinä ongelma." "Joo, katos riittää ihan hyvin. Telttaa ei ole tullut kannettua mukana matkan aikana, joten sellaista ei valitettavasti meiltä löydy", Raidenkin vahvisti. No, mies nukkui muutenkin liskonsa vieressä, kuin tämä olisi ollut joku ylisuuri nalle, eikä minkään maailman teltat mahduttaneet draakkia noin vain. "Tosin, jos talli on hevosille varattu, niin ehkä parempi etten vie Akitomoa sinne..." Koukin mielenkiinto keskusteluun taas näytti alkavan harhailla, kun poika alkoi katsella ympärilleen silmät suurina ja nuuhkia ilmaa. Hieman hämillään hän vilkaisi sitä ylimääräistä miestä (jos Gennosuke vielä on siellä?), ja Katsuroun piti käskeä Koukia jälleen keskittymään siihen, mitä puhuttiin.

YUKIMURA

Ilmeisesti se ei ollutkaan ongelma, että Azulan armeija joutui telttamajoitukseen, vaan tyttö pelkäsi itse joutuvansa telttaan. No kieltämättä teltta voisi tehdä tälle hyvää, mutta se ei valitettavasti ollut kovin kohteliasta. Ei sillä, että prinsessa itse olisi ollut, mutta mitä nyt pienistä. ”Hyvä kuulla, ettei tässä sen isompaa ongelmaa ole. Joudun valitettavasti itse palaamaan vahtiin, mutta Gennosuke varmaan joutessaan ehtii auttamaan ja näyttämään huoneenne?” Yukimura ehdotti, kun Gennosuke siinä lähistöllä nyt tyhjää toimitti (?) ja hän ei jaksanut alkaa säätään mihin armeija saisi telttansa iskettyä ja Azulan seura ei ollut niin miellyttävä, että hän olisi hyvää vahtiaikaansa siihen tuhlannut.

GENNOSUKE

Olin jäänyt lähistölle kytikselle ihan vaan mielenkiinnosta seuraamaan sitä, mihin tämä tuliarmeija oikein tungettaisiin oikeasti tai miten järjestelyt hoituisivat lähinnä. Katuma kuitenkin iski heti, kun Yukimura ilmoitti, että hänen piti mennä vahtiin, joten kyllä minä kerkeisin auttamaan tätä kyseistä armeijaa, tuliprinsessaa ja ilmeisesti myös niitä turreja löytämään huoneensa. Voiko vielä mennä vaan pois ja leikkiä, etten olisikaan kuullutkaan mitään? Tosin se ei tainnut auttaa pahemmin, kun tuliprinsessa ja Zuko kääntyivät jo puoleeni. "No ole hyvä ja näytäpä sitten", tuliprinsessa totesi nokkavasti. "Älä välitä tuosta pellestä", Zuko kuitenkin rauhoitteli. Niin no parempi varmaan olla välittämättä.

Turrit olivat kuitenkin ilmoittaneet, että heille riittäisi jokin katoskin vain, mikä toki oli hienoa, ettei mennyt tila huoneista, mutta mistähän minä mitään katostakaan tähän hätään taikoisin. Tosin tämä Raiden niminen mieskin oli jo tyytymässä ulkona nukkumiseen. "Oletko sinäkin siis... susi tai joku muu otus puoliksi?" hämmennyin siinä kohdassa, koska hänellä ei ollut kyllä mitään erikoisia korvia tai häntää niin kuin kahdella muulla oli. Sen liskonkin säilytyspaikka oli vielä mysteeri, mutta en kyllä tiennyt, minne sen voisi laittaa parkkiin. Ehkä Masamune ottaisi sen luolaansa mukaan? "Selvä... No, jos ulkona on ihan okei, niin piha on vapaassa käytössänne. Mutta tosiaan... päälinnassa on vielä pari huonetta vapaana. Otuksun, että Zuko ottaa toisen Suzun kanssa ja... neiti Azula ot-" aloitin, mutta juttu keskeytettiin tylysti. "Se on Tulimaan prinsessa sinulle, juntti", Azula ilmoitti. "Jatka vain... Ei hänellä ole valtuuksia täällä", Zuko kuitenkin totesi. "Niin... Ennen keskeytystä... Olin sanomassa, että Azula voisi sitten ottaa sen jäljelle jääneen huoneen", jatkoin loppuun ja käännyin vielä Raidenin puoleen. "Mutta jos haluat ihan jonkun huoneenkin, niin voimme kyllä yrittää saada tilaa johonkin?" ehdotin vielä. "Ja tietenkin myös teillekin, jos haluatte", jatkoin vielä turreille, koska ei ketään nyt ihan täysin taivasalle voinut pakottaa. Toki Azulan huoneessa olisi vielä tilaa, mutta koska Azula näytti olevan selvästi tietoinen omasta tilastaan, niin en sitten tiedä kannattaisiko sinne tunkea vielä joku mieskin. Toki sinne voisi tunkea pari naista, jos sillä saisi lisätilaa jostain muualta.

RAIDEN

Kun nukkumajärjestelyjä alettiin miettiä, se Gennosukeksi esittäytynyt mies kysyi Raidenilta, mikäli hänkin oli susi. "En toki, olen vain tottunut nukkumaan Akitomon seurassa. Ja varmaankin parempi niin, ettei kenenkään tarvitse turhaan hänen läsnäolostaan hermostua", Raiden vastasi, viitaten draakin suuntaan, joka oli tehnyt olonsa kaikessa rauhassa mukavaksi. Se tuliprinsessa osoitti melkein joka välissä loistavaa älyään, tai sen puutetta, huomauttelemalla ja vaatimalla jotain erityiskohtelua. Kuitenkin Katsuroulle ja Koukille tarjottiin myös paikkaa sisällä. Kouki silminnähden innostui heti. "En valita! Jos sisällä saa nukkua niin tottakai", poika ilmoitti iloisena häntäänsä heiluttaen, miettimättä yhtään oliko koko linnassa edes tilaa. "Jos siis tilaa on. Koukista ei kannata myöskään välittää turhia. Itse olen tottunut nukkumaan aina ulkona, joten sisätilat eivät ole välttämättömiä, paitsi sateen aikana ulkona on hieman ikävämpää olla", Katsurou vastasi, tarkkaillen taivasta nopeasti. "Mutta sisällä on lämmintä ja ruokaa ja..." "Ja ihan oman selviytymisenne vuoksi, älkää kertoko Koukille, missä keittiö on", Katsurou vielä huomautti loppuun.

GENNOSUKE

Kouki niminen tapaus innostui selvästi, kun hänellekin tarjottiin sisältä tilaa. Niin kun sellaista olisi edes enää, mutta ihan vaan kohteliaisuudesta olin tarjonnut. No ehkä siihen joku ratkaisu löytyisi tai aina voisi tunkea kellariin. Sinne mahtui kyllä hyvin, kun ei siellä ollut kuin Dorian. No Dorian tuskin arvostaisi, mutta mikä oikeus hänellä oli yksin valloittaa koko kellari, kun muut joutuivat tunkemaan huoneet täyteen, jotta olisi edes joku paikka? No okei, ei se kellari hirveän lämmin ollut, että ei se varmaan ollut kovinkaan hyvä paikka muutenkaan. No aina olisi aula. Oli se parempi kuin vaan joku katos pihalla eikä ketään nyt vessaan voinut tunkea. Se toinen turreista kuitenkin jatkoi vielä, että jos kuitenkin olisi tilaa, niin sitten toki eikä Koukista tarvinnut välittää. Sisätilat eivät vieläkään olleet välttämättömät, mutta sateella olisi varmasti ikävä olla pihalla. Voin vain kuvitella, koska ei kukaan sateella halunnut ulkona muutenkaan olla, ellei ollut pakko. No ehkä joku tykkäsi sateesta. Juttu kuitenkin jatkui Koukin osalta, että sisällä oli lämmintä ja ruokaa, joten toinen huomautti vielä, ettei keittiön sijaintia saanut kertoa, jos yhtään kiinnosti selviytyä. No onneksi päälinnan keittiö ei ollut ainoa. Lisäksi se oli muutenkin heti aulan jälkeen oikealla, että melko sokea pitäisi olla, jos sitä ei nähnyt ilman, että kertoi. No Hyoma oli asia erikseen, mutta nyt ei oltu Hyomassa eikä Hyoma keittiössä. "Selvä... No tuota... Meillä ei ole huoneita tällä hetkellä tarjolla... Tai ei kun... Ehkä sittenkin. Pari menninkäistä on peikon kanssa samassa huoneessa. Peikko nukkuu, mutta menninkäiset eivät. Menninkäisillä on vaan tavarat lähinnä säilössä siellä... jos heillä nyt hirveästi edes on sellaisia. Mutta siellä on kaksi täysin käyttämätöntä futonia... Jos heille käy, niin voitte olla heidän kanssa siellä. Muuten tarjolla on lähinnä enää... no aula", kerroin vaihtoehdot. Ei, että voisin menninkäisten ja peikon puolesta puhua, mutta miksi turhaa hautoa paria käyttämätöntä nukkumapaikkaa, jos niitä ei edes käytetty?

Mutta sitten tulikansalaisien nukkumapaikkoihin. No Raiden oli edelleen myöskin mysteeri, mutta kai sekin vielä ratkeaisi. "Okei... No jos seuraatte kaikki minua, niin voin esitellä huoneet ja käydään samalla niiden menninkäisten ja sen peikon puheilla", ehdotin ja viitoin porukkaa seuraamaan, joten jatkoin seuraavaksi sisälle päälinnaan. "Tässä on aula... Se on se toinen vaihtoehto", esittelin turreille, mutta jatkoin kuitenkin aulan poikki aina kokoushuoneen oville asti. En kuitenkaan astunut kokoushuoneeseen vaan jatkoin toiseen tilaan, josta pääsisi ylös ja myös kellariin sekä vessaan. "Tuo äskeinen iso ovi oli kokoushuoneen ovi. Tuo taas on vessa ja tuossa on portaat kellariin ja tästä pääsee ylimpiin kerroksiin, jossa makuuhuoneet sijaitsevat", selitin jatkaen portaisiin olettaen kaikkien seuraavan perässä. Pääsimme toiseen kerrokseen(?) ja jatkoin sille vapaalle huoneelle ja avasin oven. "Ajattelin, että tämä voisi olla hyvä sinulle, Azula, sekä matkakumppanillesi", kerroin. "Jaa, että ihanko ajattelit... No ajattelepa uudestaan. Tähän huoneeseenko ajattelit oikeasti majoittaa minut ja Main?" Azula tuhahti. "No se tai teltta, päätä vapaasti, mutta siinä on vaihtoehdot. Tila on rajallista ja on huoneessa sentään katto, lattia ja seinät. No onhan seinät töhritty täyteen, mutta se ei vaikuta siellä asumiseen mitenkään. Futonit on huoneessa ja niissä on mukavaa ja pehmeää. Vuodevaatteet löytyy kaapeista ja sitä rataa. Olkaa kuin kotonanne", totesin perään. Azula ei vastannut siihen mitään muuta kuin mulkaisi vain ja paineli huoneeseen. No pääsihän siitä maanvaivasta eroon. "Tässä kerroksessa on myös niiden menninkäisten ja sen peikon huone... Että ihan miten haluatte, voin kysyä kyllä, jos kukaan on paikalla tällä hetkellä", jatkoin turreille.

KATSUROU

Katsurou lähti muiden mukaan, mutta Raiden ilmoitti, että hän ottaisi mieluusti ensin selvää, mitä Akitomon kanssa tulisi tehdä. Hänelle voisi kuulemma kertoa myöhemminkin, missä tärkeimmät paikat sisällä oli, mutta kiitti mies kuitenkin huomaavaisuudesta. Heidän saapumiseensa kun ei oltu mitenkään varauduttu, ja kuitenkin pyrittiiin silti löytämään sisältä nukkumapaikka. Kouki ei kuitenkaan ollut ihan heti luopumassa mahdollisuudesta nukkua sisällä, ja lähti innoissaan Gennosuken perään, ja sisällä oli ihme, ettei poika mennyt tutkimaan paikkoja täysin omin luvin.

Katsurou nyökkäsi, kun Gennosuke pohti huonevaihtoehtoja. Ilmeisesti jonkun peikon seurassa olisi tilaa. Katsurou ei muistanut ainakaan ennen tavanneensa peikkoa, joten hän ei tiennyt, mitä sen suhteen pitäisi odottaa, tai haluisiko hän huoneeseen olennon kanssa vai ei. Mutta tuskin se nyt mitenkään kovin epämieluisaa olisi. "No, jos kyseiselle peikolle asia sopii, ja niille menninkäisille, niin en ala valittamaan. Että voi sitä kysyä ainakin", Katsurou totesi, kun tuliprinsessa oli saatu jätettyä omaan parkkiinsa. "Minä tiesin, että tulet vielä järkiisi", Kouki iloitsi. "Siis JOS huoneen asukkaat hyväksyvät meidät seuraansa", Katsurou vielä muistutti. Ei se aulakaan nyt niin mahdottomalta paikalta nukkumiseen vaikuttanut.

ZUKO

Lähdin Gennosuken perään, kun hän pyysi seuraamaan itseään. Hän esitteli samalla muutamia linnan tiloja, kun matka toiseen kerrokseen alkoi ja pian päädyimmekin kyseiseen kerrokseen. Kerroksessa Azula saatiin omaan parkkiinsa Main kanssa, vaikka hieman hankalaa se oli ollut aluksi tai ei oikeastaan, koska Gennosuke ei ollut alkanut matelemaan Azulan edessä, koska ei ollut Azulan alainen millään tavalla. Lisäksi Gennosuke oli ollut käsitykseni mukaan itsekin johtoasemassa Kouga-klaanin puolella ja hän oli toki vanhempi kuin Azula, joten tämän simputukset taisivat mennä aika hyvin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja hyvä niin, koska muutenhan asiat eivät ikinä edistyisi, jos Azulan jokaista oikkua pitäisi kuunnella ensin. Mutta Azulasta päästiin ja se oli kerrassaan vapauttava tunne, kun tätä oli pitänyt jaksaa ainakin viikko putkeen ja varmaan myös hieman päälle. Tämän jälkeen Gennosuke pohti toistamiseen sitä, että turrit voisi heittää menninkäisille ja peikolle. Menninkäisiä oli siis tullut Noen lisäksi vielä ainakin toinen vai? Ja peikkokin vielä? Mutta Katsurou oli kuitenkin sitä mieltä, ettei kysymällä toki mitään hävinnyt, joten Gennosuke jatkoi matkaansa näiden metsän otusten ovelle ja koputti siihen.

Hetken päästä ovi aukesi ja tunnistin tämän Noeksi. "Päivää", Noki tokaisi katsoen jokaista meistä vuorollaan. "Päivää", vastasin puolestani ja Gennosukekin toivotti huomenet. "Tuota tässä olisi pari uutta... Kouki ja Katsurou... Kuten tiedämme ja tekin tiedätte, linnan tila on rajallinen ja osan poistuttua ja seuraavien taas tultua linna alkaa taas olemaan ääriään myöten täynnä. Tosin mieleeni kuitenkin tuli sellaisen seikka, että tehän ette nuku... vai mitä?" Gennosuke aloitti. "Myrkkis nukkuu kyllä, mutta minä ja Kekäle emme", Noki vastasi. "Aivan... Aivan kuten olinkin ajatellut. Eli teidän huoneessa periaatteessa olisi tilaa vielä kahdelle futoneineen...? Ajattelimme, että jos siitä ei olisi liikaa vaivaa, kun huoneessanne on viisi jäsentä mahdollisen muutoksen jälkeen... Niin, että jos voisitte mitenkään ajatella edes ottavanne Koukia ja Katsurouta samaan huoneeseen kanssanne. Koska olisi ihan huone kuitenkin parempi kuin aula, jossa saattaa vetää talvisin ja täällä olisi sentään ihan futonitkin, koska aulassa sellaiset olisivat aikalailla edessä, vaikka eihän siellä nyt yöaikaan hirveästi ravatakaan... Mutta huone voisi varmasti olla mukavampi", Gennosuke selitti asiaa. "No ei se minua ainakaan haittaa... Minun puolesta käy kyllä, mutta en ole varma Myrkkiksestä tai Kekäleestä... Myrkkis on sitä paitsi vahdissa tällä hetkellä", Noki vastasi. "Vai mitä sanot Kekäle?" Noki kysyi kääntyen huoneeseen päin (jos se nyt ees oli siellä XD). Oli tämä kyllä aina yhtä säätöä, se ei ainakaan ollut muuttunut mihinkään täällä.

MAI

Vihdoin ja viimein se kuolettavan tylsä matka päättyi, mutta perillä olikin sitten jo uusi ongelma. Koska Azula ei nyt sitten muka voinut nukkua ulkona, vaikka matkan aikana se ei ollut mikään ongelma. No ongelma hoitui sillä, että Azulan ei tarvinnut nukkua ulkona, vaan hänen armeijansa, joten ei se toki Azulaa liikuttanut tippaakaan. Maille nyt oli ihan se ja sama (ai on vai? XD) missä nukkuisi, mutta ilmeisesti hänkin pääsi ihan sisälle. No parempi niin, ettei Azula raivostuisi taas jostain tyhjästä ja sytyttäisi koko linnaa palamaan, kun oli aika herkästi tulistuvaa tyyppiä. Lopulta heille näytettiin linnaa paremmin ja opas esitteli Main ja Azulan huoneen. Azulalle ei toki kelvannut, koska joku oli harjoittanut siellä hiukan erikoista sisustamista. Mutta vaihtoehto oli tämä taidehuone tai sitten teltta, joten Azulan ei auttanut kuin tyytyä tähän. ”Kiitos vaivannäöstänne.” Mai kuitenkin kiitti ihan vain, koska se oli kohteliasta, vaikka vastaanotossa ei juuri kehumista ollutkaan. Se kuitenkin johtui Azulasta, jos hän ei olisi heti vaatinut kuuta taivaalta, niin muidenkaan suhtautuminen tuskin olisi heti ollut tämä ”ota tai jätä”. No ei se Maita niin paljoa kiinnostanut, että jaksaisi nostaa siitä metelin. Hän vain seurasi Azulaa heidän huoneelleen ja sulki oven. ”Mielenkiintoinen sisustus…” Hän vain totesi, vaikkei häntä sekään juuri kiinnostanut niin paljoa, että olisi katsonut tarkemmin, mitä seinille oli piirrelty (ja se olikin viisas teko).

KEKÄLE

Kekäle oli huoneella Noen kanssa ompelemassa uutta muotiluomusta, tai Noki ei tehnyt, koska Noki ei valitettavasti ymmärtänyt muodista edes sen vertaa, mitä Myrkkymuratti. Ja Myrkkymurattiakin kiinnosti vain sen rahallinen arvo, ei hän muuten siitä mitään ymmärtänyt, mutta miehet nyt olivat sellaisia. Oli Kekäle yrittänyt opettaa, mutta aika turhaa se oli. Sitten ovelle kuitenkin koputettiin ja Noki meni avaamaan. Gennosuke tuli selittämään jostain uusista tulokkaista joille haluttiin huone, eli joku Katsurou ja kouki olivat huonetta vailla. Ja koska Noki ja kekäle eivät nukkuneet, niin hehän eivät huonetta tarvinneet, eli tänne voisi tunkea kaikki ylimääräiset. Noelle se kävi, mutta Noelle kävi muutenkin kaikki. Hänen pitäisi oppia sanomaan ei. ”No katsotaan alkuun, täällä tulee kuitenkin aika ahdasta, jos viisi tyyppiä on samassa huoneessa, vaikka me nyt emme nukukaan, niin ei se tarkoita, että meitä voi silti viskoa täällä miten tahtoo tunteistamme piittaamatta. Mutta ymmärrän, että tilaa on vähän, joten kyllä se minullekin käy, jos he eivät sotke tavaroitani. Ja en sitten tiedä mitä mieltä myrkkymuratti on asiasta ja hän ei ole täällä nyt, että ei ilman häntä oikein voi tällaista vain päättää.” Kekäle vastasi, koska ei se ollut reilua, että heitä menninkäisiä aina sorrettiin, vaikka Noki nyt antoikin aina periksi kaikessa.

GENNOSUKE

Noelle oli käynyt kyllä huoneen jakaminen kahden uuden kanssa, mutta kun Kekäleeltä kysyi, niin tämä ei näyttänyt niinkään innostuvan. No voi voi, mutta joutuivat täällä muutkin tekemään uhrauksia oman tilansa suhteen ja jakamaan huoneita. Eihän tästä tulisi mitään, jos jakaminen ei toimisi. Ei sillä, tokihan se aulakin oli edelleenkin vaihtoehto eikä järjestely välttämättä tulisi olemaan pysyvä muutenkaan. Sitä saatettaisiin muuttaa toisenlaiseksi, mutta mielestäni ei ollut hirveän kohteliasta tunkea porukkaa aulaan, jos yhdestä huoneesta kuitenkin löytyi kaksi käyttämätöntä futonia. Lisäksi huoneissa kuitenkin nukuttiin vaan suurimmaksi osaksi. Harvemmin koko kängi muutenkaan vietti aikaa yhdessä huoneessa kuin sillit suorassa. Yö toki oli asia erikseen, mutta olin muutenkin laittanut merkille, että ainakin Noki vietti aikaansa enemmän ulkona kuin sisällä, joten tämä oli melko harvinainen aika muutenkin kuin Noki edes oli sisällä. Tai niin olin ainakin aiemmin nähnyt ja todennut.

Mutta Kekäle antoi kuitenkin kuulua, että vaikka he eivät nukkuneetkaan, niin ei heitä voisi viskoa minne tahtoi piittaamatta heidän tunteistaan. Missä kohdassa tässä oltiin edes ketään viskomassa mihinkään? "Tarkoitukseni ei ollut tulla ajamaan ketään pois huoneestaan. Tarkoitukseni oli lähinnä löytää ratkaisu, missä uudet jäsenemme voisivat nukkua. Tai eivät he vielä varsinaisesti jäseniä ole, mutta kuitenkin... Ikävää laittaa ketään aulaan nukkumaan, joten ajattelin, että kai he edes voisivat nukkua täällä, kun tilaa kuitenkin on siihen. Toki ahtaus on miinuspuoli, mutta ei täällä kukaan muukaan leveästi elä", totesin asiaan. Ja toki Myrkkymuratilta pitäisi vielä kysyä asiaa ennen kuin sulloisi ketään mihinkään, mutta Noki oli sanonut tämän olevan vahdissa, joten ei se nyt kuitenkaan onnistuisi. "Myrkkymuratti on tällä hetkellä vahdissa, joten valitettavasti en juuri tällä hetkellä voi enempää tälle asialle, mutta eiköhän asia ennen iltaa järjesty", selitin turreille, mutta käännyin sitten Zukon (ja Suzun - en tiiä onks se tossa XD) puoleen. "Voisin kuitenkin nyt näyttää sen teille tarkoitetun huoneen", sanoin ja viitoin taas seuraamaan itseäni. "Selvä", Zuko vastasi ja lähti perään, joten astelimme kolmanteen kerrokseen ja sille vapaalle huoneelle, jonka oven avasin. "Tässä se on... Olkaa kuin kotonanne vain", sanoin vielä perään. "Kiitos", Zuko vastasi astellen huoneeseen. Noin, nyt kaikilla oli huone... tai siis ainakin melkein, koska turrien huonejärjestely oli vielä meneillään ja Raidenilla ei sellaista edes ollut vielä aluillaan. No en minä voinut kaikkea ratkaista ja minne se liskokaan edes menisi... No jaa'a... Ehkä sinne Masamunen seuraksi.

KOUKI

Koukia jännitti kovin, millaisia olentoja menninkäiset ja peikko tulisivat olemaan, ja tämän häntä heilui nopeaa tahtia innostuksesta. Kun vihdoin päästiin oikealle ovelle, sen avasi joku erittäin jännän näköinen kaveri. (Koska sinähän et näytä yhtään normaalia ihmistä erikoisemmalta...) Kun porukka oli esitelty nimiltä, Kouki nosti innoissaan kätensä ilmaan. "Minä olen Kouki", hän ilmoitti iloisesti, että myös muut tietäisivät. Eihän nämä tienneet, kumpi olisi kumpi, jos joku ei kertoisi. Vähän kerrallaan Koukille selvisi myös, että sisällä oli myös toinen, ja uteliaasti hän vilkaisi tätäkin. Eli tämän nimi oli siis Kekäle. Se ensimmäinen oli täysin unohtanut mainita oman nimensä, eikä Gennosukekaan sitä ollut vielä sanonut. "Kuka sinä sitten olet?" Kouki kysyi vihdoin päätään kallistaen, katsoen oven avannutta tyyppiä, samalla kun se naispuolinen ilmoitti omaa mielipidettään asiaan. "Ei ole tarkoitus sotkea mitään. Enemmän kyse on nukkumapaikan saamisesta, ja jos täällä on tilaa, niin hyvä", Katsurou ilmoitti. "Jooko? Minä en halua nukkua vain aulassa", Kouki kiirehti pyytämään luoden parhaan koiranpentuilmeensä Kekäleeseen. Mutta vielä tarvittaisiin Myrkkiksen, tai Myrkkymuratin, mielipide asiaan, ennen kuin sitä voisi päättää. Ilmeisesti tämä nyt tulisi olemaan ainakin väliaikainen pysäkki susille, siihen asti kunnes kolmannenkin mielipide kuultaisiin. "Mitä te olitte tekemässä?" Kouki jatkoi uteliaana, mutta Katsurou päätti vihdoin napata nuorempaa selkävilloista, ennen kuin tämä ehtisi rynnätä huoneeseen ihmettelemään kaikkea uutta ja ihmeellistä. "Niin tekö nyt olette näitä 'menninkäisiä'? Vai onko toinen peikko? En ole ikinä ennen kuullut vastaavista", Katsurou kuitenkin kysyi. No olisi sekin jännää tietää Koukistakin, ja uteliaana hän jäi katsomaan uusia otuksia odottavaisesti.

NOKI

Kekäle oli tekemässä jotain vaatetta taas vaihteeksi ja minä olin käynyt keräilemässä siihen sopivan värisiä kukkasia, koska kukkaseppeleitä ei voinut koskaan olla liikaa. No en itse sellaisia käyttänyt, mutta Kekäleen uuteen vaatteeseen se voisi sopia... toivottavasti. Kukkaseppele jäi kuitenkin kesken, koska joku koputti oveen, joten kävin avaamassa sen. Ovella seisoi Gennosuke, mutta myös Zuko palannut. Missähän Suzu oli? Heidän lisäkseen matkassa mukana oli kaksi uutta, jotka paljastuivat Katsurouksi ja Koukiksi, mutta se kumpi oli kumpi oli taas oma mysteerinsä. Gennosuke tosin meni suoraan asiaan, että uudet tarvisivat aulaa paremman nukkumapaikan. Niin no emmehän me toki nukkuneet, joten mikä jottei ja itse vietin kuitenkin enemmän aikaa pihalla kuin sisällä eikä minulla ollut paitaa enempää mitään irto-omaisuutta mukana, joten en periaatteessa edes tarvisi omaa huonetta. Eli mikä ettei. Se olikin nyt sitten lähinnä kiinni Kekäleestä ja Myrkkiksestä, joista Myrkkis ei edes ollut paikalla tällä hetkellä. Kekäle otti tilanteen kuitenkin hieman negatiivisesti ja oli enemminkin puolustuskannalla, vaikka kukaan ei ollut uhannut edes heittää häntä ikkunasta.

Käänsin kuitenkin katsettani siihen toiseen uuteen, kun tämä nosti kättä ilmaan ilmoittaakseen olevansa Kouki. "Ja minä olen Noki!" ilmoitin nostaen myöskin kättä ilmaan, vaikka en edes tiennyt miksi. Ehkä korvalliset otukset tervehtivät toisiaan niin (ja säkö oot korvaton XDD). Toinen uusista oli siis se Katsurou, no nyt minäkin olin ajanhermolla. Tämä selitti myös, että ilmeisesti vain nukkumapaikkaa he olivat metsästämässä, mutta no niin... en voinut kyllä edelleenkään puhua muiden puolesta. Aula ei ainakaan Koukia kuulemma kiinnostanut, mutta no en minäkään siellä aulassa hirveästi viihtynyt. Jotenkin kolkko paikka. Tosin Kouki kyseli jo seuraavaksi, että mitä oikein olimme tekemässä. "Kekäle teki uutta vaatetta ja minä teen siihen kukkaseppeleen!" ilmoitin innostuneesti, minkä jälkeen Katsurou halusi tietää kuka oli menninkäinen ja kuka peikko. "Me olemme menninkäisiä... Myrkkis on peikko", vastasin asiaan hieman hämmentyneesti. Eikö hän tiennyt menninkäisistä? Miten kamalaa!

KEKÄLE

Muut eivät nyt taas ihan tajunneet, mutta ei se mitään. Pointti oli ollut se, että muut kuvittelivat, että heille sopi ihan kaikki. Koska he olivat menninkäisiä. Tuskin kenenkään muun luota oltiin edes kysytty mitään, kun he jo olivat se paikka, mihin ylimääräiset sijoitettiin. Muissa huoneissa oli ihan samalla tavalla tilaa ja useimmissa vain kaksi asukasta. Heitä oli täällä jo kolme. Ei se nyt toki ongelma ollut, jos muille sopi, ei Kekäleen pakko ollut huoneessa olla, jos siellä alkoi tulla liian ahdasta. Ja nukkuminenhan siellä oli pääasia. Mutta kyse olikin siitä, että muut kuvittelivat, että heille kyllä sopi kaikki, joten heitä voisi käyttää hyväksi missä tahansa asiassa. Ei se ollut reilua. Jotain oikeuksia kai heillä menninkäisilläkin oli. Uudet tulokkaat lupasivat olla sotkematta ja sitten tämä Kouki niminen tapaus kyseli, että mitä he oikein tekivät. Noki selitti asian ja sen, että he tosiaan olivat menninkäisiä ja Myrkkymuratti oli se peikko. No oli Nokikin vähän peikko, mutta ei toki niin paljon kuin Myrkkymuratti. Kekäle jatkoi ompelun parissa, kun oli saanut mielipiteensä asiasta ilmaistua. Ehkä nyt muutkin hiukan ajattelisivat, ennen kuin olettaisivat, että kaikki uudet tulokkaat voisi tyrkätä vain tänne olemaan.

KOUKI

Kouki oli innoissaan, kun nyt ilmeisesti oli löydetty ainakin väliaikainen paikka nukkua. No, Katsuroulle olisi kelvannut aulakin, mutta tämä tuskin antaisi Koukin yksin nukkua tuntemattomien seurassa, mokoma oli aivan liian ylisuojelevainen. "Millaisia ne on? Mummi yritti joskus opettaa minuakin tekemään seppeleitä, mutta en ikinä oppinut", Kouki ilmoitti, haluten nähdä josko hän nyt voisi oppia. Mummilla oli vanhentuessaan huonontunut näkö, ettei tämä paljoa voinut Koukille opettaa, ja pentuna susipoika oli ollut liian innokas leikkimään oppimisen sijasta. "No, jos nyt ainakin sitten voimme olla täällä siihen asti, että se Myrkkymuratti palaa ja saa ilmaista mielipiteensä. Anteeksi häiriö", Katsurou totesi kohteliaasti, vaikkakin ollen edelleen hieman varautunut. No olihan täällä paljon uusia kasvoja, joten kai sen saattoi antaa anteeksi. Selvisi myöskin se, että kumpikin, Noki ja Kekäle, olivat menninkäisiä, ja se puuttuva tapaus oli siis peikko. "Mitä menninkäiset tekevät? Siis muuta kuin vaatteita ja seppeleitä?" Kouki kyseli jo innoissaan. Tässä vaiheessa hän huomasi Katsurounkin korvien hieman värähtävän tarkkaavaisesti. No, ei se Koukille uutta ollut, mies vain ei yleensä näyttänyt uteliaisuuttaan kenellekään helposti, mutta luontaisia reaktioita vastaan ei vanhempikaan voinut taistella.